1. No category

KESKIVIIKKO 1. JOULUKUUTA 2010 19
Ulkolinjan
dokumentissa
hahmotetaan
Nedan elämää.
20 KULTTUURI Värigraafikoiden juhlanäyttely Ylivieskassa
21 MENOT Särkyneiden sielujen ilta Alvarissa
23 LUKIJALTA Ihmisoikeuksien pitäisi kuulua kaikille
Sivu 31
Mysteeri nimeltä
Kotistudiossa
Helge Murtovaara
[email protected]
Sata vuotta sitten Simossa
syntynyt taiteilija jätti jälkeensä
satoja töitä ja kymmeniä tarinoita
Vesa Kärki Kaleva
OULU Omien sanojensa mukaan
ainakin kaksinkertainen akateemikko, prinssi, professori, paavien hovimaalari, kreivi, kapteeni, prikaatinkenraali ...
Arvonimet ja kunniamaininnat eivät lopu ihan heti, kun alkaa selvittää, mikä mies oli tasan
sata vuotta sitten Simossa syntynyt taiteilija Veikko Aaltona.
Taiteilija, jonka ura alkoi alun
perin Veikko Pälve -nimellä ja
joka vietti viimeiset elinvuotensa puoliksi Sveitsissä ja puoliksi
Ruotsissa Veikko Aaltona di
Mastaguerana.
Värikäs persoona, siitä ei ole
epäilystäkään, niin kummallisia
ovat Aaltonasta kerrotut ja luettavissa olevat jutut. Wikipediakin luonnehtii miestä osuvasti
”suomalaiseksi kuvataiteilijaksi
ja seikkailijaksi”.
Useita unohdettuja pohjoisen
taiteilijoita esille nostanut Kemin taidemuseon edesmennyt
intendentti Pekka Rönkkö
(1954–2001) teki Veikko Aaltonan ”lähes uskomattomasta
taiteilijanurasta”
selonteon
Kemin taidemuseossa keväällä
1992 pidetyn muistonäyttelyn
yhteyteen.
Aaltonan persoona jäi Pekka
Rönköllekin mysteeriksi.
”Kuvauksesta on kuitenkin
saattanut tulla ohut, mihin
vaikuttaa ennen kaikkea se,
etten ole tavannut kuvauksen
kohdetta henkilökohtaisesti”,
Rönkkö kirjoitti Simosta Paavin
hoveihin -otsikoidussa näyttelyluettelossa.
Pääosin lehtikirjoituksiin perustuneen Rönkön kuvauksen
pohjalta voi tarjota näin merkkipäivän kunniaksi muutaman
Veikko Aaltona
Syntyi Simossa 1.12.1910 ja kuoli 20.4.
1990, haudattu Luganoon Sveitsiin.
Aiemmin Veikko Wilhelm Pälve, vuodesta 1943 Veikko Wilhelm Aaltona,
vuodesta 1973 Veikko Guglielmo
Aaltona ja viimeisinä elinvuosinaan
Veikko Guglielmo Mastaguera.
Puolisot: Kirjailija Eleonoora Kirsti
Aaltona, o.s. Gofsztein. Kreivitär
Kjersti Gunhild Viktoria Aaltona o.s.
Larsson. Taidemaalari Maria-Teresa
Aaltona di Mastaguera o.s. Penasa.
Lukuisia yhteis- ja yksityisnäyttelyitä
Suomessa ja ulkomailla.
välähdyksen tästä taiteilijasta,
jonka V. Aaltona -signeerauksilla varustettuihin tauluihin törmää yhä edelleen niin koulujen
juhlasaliin pystytetyissä kiertävissä taidemyyntinäyttelyissä
kuin Bukowskin taidehuutokaupoissa.
Simossa syntynyttä
Veikko
Aaltonaa omittiin 1940-luvulla
oululaiseksi sekä Suomessa että
Ruotsissa pidettyjen näyttelyiden ansiosta.
Veikko Pälven nimellä vielä
tuolloin esiintynyt nuori taiteilija pääsi Helsingin taidehallin
yhteisnäyttelyyn keväällä 1940
ja Oulussa kirjoitettiin, kuinka
”oululainen taiteilija herättää
huomiota Helsingissä”. Aaltonan töitä oli tuon ensimmäisen
taidehallin näyttelyn jälkeen
esillä useissa, pääosin Helsingissä pidetyissä yhteis- ja yksityisnäyttelyissä.
Vuonna 1946 Aaltona muutti
Ruotsiin, mistä alkoi kantautua
myös uutisia eri näyttelyistä.
Lempi Ikävalko kirjoittikin vuosikymmenen lopussa Kalevassa,
kuinka ”Oulun poika Veikko Aaltona saa loistavia arvosteluja taidenäyttelystään Tukholmassa”.
Oululaisuus ei ollut kirjoittajien
mielikuvitusta, sillä Aaltonalla
oli selkeät Oulu-kytkökset. Hänen isänsä, itsekin taiteilijana
kunnostautunut Ernst Leonard Pälve (ent. Mahlberg,
1888–1950) oli asunut Oulussa ja
työskennellyt kaupungissa Pateniemen sahan ja lääninvankilan
konttoristina.
Aaltona kävi myös koulunsa
Oulussa, kunnes kahden lyseovuoden jälkeen siirtyi 17-vuotiaana Kajaanin seminaariin, josta
Veikko Aaltona on jättänyt jälkeensä satoja tauluja, mutta kuvia
hänestä löytyy niukasti. Kuvataiteilijamatrikkeleista löytyy
Aaltonasta sekä nuoruusvuosien...
valmistui kansakoulunopettajaksi.
Opettamisen sijasta nuorukainen lähti opiskelemaan taidetta
ensin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun 1934–1936
ja heti sen jälkeen Italiaan vuosiksi 1936–1939 Regia Accademia
di Belle Artiin ja Accademia di
Mosaicoon. Taideopinnot jatkuivat Ruotsissa 1946–1947, jossa Aaltona opiskeli Tukholman
Kungliga Akademien för de Fria
Konsternassa.
Vaikka Aaltona viihtyi EteläSuomessa ja ulkomailla, nähtiin taiteilija pohjoisessa moneen otteeseen. Aaltona päätyi
esimerkiksi helmikuussa 1941
Oulussa perustetun ja Juho
Mäkelän johtaman Pohjalaisen
Taiteilijaseuran johtokunnan
jäseneksi.
Veikko Aaltonan oululaiskytkökset nousivat esille myös ruotsalaislehdistössä
1950-luvun
alussa. Tällä kertaa ei ollut kyse
miehen taiteesta vaan iltapäivälehdistön kohujutuista. Otsikot
liittyivät Aaltonan asunnossa
tammikuussa 1951 sattuneeseen
tulipaloon, jossa tuhoutui yli
400 taulua. Taulut oli arvioitu
noin 700 000 kruunun arvoisiksi ja vakuutettu noin 225 000
kruunun arvosta.
Muutamaa päivää myöhemmin
Aftonbladet kertoi, että Aaltona
oli vaimoineen epäiltynä murhaeli nykytermein tuhopoltosta.
Aaltona tunnusti aiheutta-
...että keski-ikäisen taiteilijan
kuva.
neensa tulipalon, mutta hän
voitti myöhemmin jutun vakuutusyhtiötä vastaan. Mielentilatutkimus oli nimittäin todistanut
hänen sytyttäneen asuntonsa
unitilassa, jossa asunto oli muuttunut viholliskorsuksi.
Palon syttymissyyn selvittelyn yhteydessä Tukholman poliisi oli saanut Suomesta tietoja,
joiden mukaan Aaltona oli ollut
vuonna 1941 epäiltynä Oulussa
niin ikään tuhopoltosta. Aftonbladet kaivoi esille muitakin Aaltonaan liittyviä rikosepäilyjä ja
tuomioita. Tämän jälkeen ruotsalaislehdistö riepotteli Aaltonaa useilla jutuilla, joissa hänen
taidettansa ja asemaa taiteilijana
kyseenalaistettiin rankalla kädellä.
Kaiken tämän pyörityksen
jälkeen Aaltonan olisi kuvitellut
vaipuvan unholaan. Toisin kävi.
Taiteilija piti 1950-luvun loppupuolella lukuisia näyttelyitä
erityisesti ulkomailla. Lisäksi
hän kirjautti ansioluetteloonsa
sellaisen litanian kunnianosoituksia ja arvonimiä, että ne noteerattiin Suomessakin.
Kun Aaltona vielä kertoi
lehdissä paavien Pius XII:n ja
Paavali VI:n ostaneen hänen
uskonnollisia
maalauksiaan,
sai taiteilija itselleen muun muassa ”paavien hovimaalari” ja
”katolisen kirkon hovimaalari”
-leimat.
Nämä maininnat toimivat sekä
Aaltonan töiden mainoksina että antoivat varsinkin taiteilijan
töitä markkinataiteeksi haukkuneille kriitikoille aihetta pistäviin sanailuihin.
Esimerkiksi Karin Algrim kirjoitti pohjoisruotsalaisissa NSD
ja Nya Norrland -lehdissä huhtikuussa 1968 Aaltona-myytistä
kärjekkäästi. Algrim muun muassa totesi, että Aaltonan taidetta ostaneet paavit ja kardinaalit
ovat ostaneet suomalaisen töitä
joko ennen kuin Aaltona sortui
massatuotantoon tai sitten kirkon miehillä ei ole pienintäkään
tajua taiteesta.
Aaltona palasi senkin jälkeen
aina silloin tällöin lehtien palstoille ja esimerkiksi keväällä
1974 ilmestyneessä Hymy-lehdessä Aaltona sai vuolaasti kertoa itsestään paitsi kuvataiteilijana myös runoilijana. Aaltona
kertoi Hymyn toimittajalle että
hänellä on kaikkiaan 18 runokokoelmaa odottamassa arkistossa julkaisuaan.
Noita kokoelmia ei ole koskaan julkaistu, mutta tarina
”kallisarvoiselle pergamentille
eräässä luostarissa” kirjoitetuista runoista on yksi lukuisista
Aaltonaan liittyvistä ja hänen
kuolemansa jälkeen elämään
jääneistä legendoista.
PEKKA PEURA
Aaltonan Kukkia-öljymaalaus
vuodelta 1947 löytyy Kemin
taidemuseon kokoelmista.
Aaltonasta sanottua
”Tulee todella sääli Suomea,
kadotamme taas erään poikamme parhaita töitä maailmalle
ainiaaksi, niitä edes koskaan
näkemättä.”
Lempi Ikävalko,
Kaleva 17.9.1949
Oululaiset törmäävät Veikko Aaltonan taiteeseen muun muassa Oulun Osuuspankin pääkonttorissa Isollakadulla. Aaltona teki Ilmari kyntää kyisen pellon -mosaiikkiteoksen
Oulun-vuosinaan. Teos sijaitsi aikaisemmin Tervahovin ravintolasalissa.
”Mahdollisesti Aaltona työskentelee kuin harrastelija: karttaen
työtä, hetken inspiraation
varassa – joka ei kumminkaan
riitä ja tulokseen jää melkein
aina jotain tökeröä.”
Raimo Metsänheimo,
Kaleva 1.12.1960
Toljanteri palaa
ruutuihin, joulun
odotus voi alkaa
Joulukalenteri aloittaa lasten ja miksei vähän vanhempienkin joulun odottamisen heti joulukuun 1. päivänä.
Hieman yli kolmen viikon rupeamaa helpottaa osaltansa kaikenikäisten kestosuosikiksi nousseen Tonttu
Toljanterin päivittäiset seikkailut TV2:ssa.
Kehvatsu, möröt piiloon ja muut mieleen jääneet
muistot palasivat mieleen heti kun ensimmäiset ennakkomainokset Toljanterista televisiossa vilahtivat. Ensimmäisenä kävi mielessä, että toivottavasti kysymyksessä
ovat aivan uudet seikkailut ja aivan uusi tarina, vaikka ei
vanhoissakaan mitään vikaa ole.
Toljanterin keskeisin, mieleenpainuvin ja mielenkiintoisin henkilö on luonnollisesti itse tonttu. Kunto Ojansivu
on jo olemukseltansa ja luonteeltansa sellainen, että
se kuuluu kohta yhtä hyvin jouluun kuin joulupukki tai
Petteri Punakuono.
En tiedä sitä, osaako Toljanteri edes ajatella asioita,
jotka aiheuttaisivat muille pahaa mieltä. Kaupallisuuskaan ei ole päässyt Toljanteriamme pilaamaan.
Aito joulu, sen henki ja tunnelma ovat Toljanterin
vahvuus.
Toljanterissa Jukka Pääkkösen esittämä pukki ja
Satu Säävälän muori jäävät mennen tullen Toljanterin
vahvuuksien taakse. He tuntevat Toljanterin jo pitkältä
ajalta, tietävät hänen mielihalunsa ja rakkaimmat jouluherkkunsa.
Toljanteri on myös aina pihkassa Lääkäri Lettuun,
jota sarjassa esittää Kirsi Laamanen. Myönteisessä
mielessä blonditonttu on Toljanterin tavoin hyväntahtoinen, kaikkien muiden parasta ajatteleva tonttu. Hän
myös on antanut ymmärtää pitävänsä Toljanterista.
”Perinteiseen jouluun
uskova Toljanteri päättää kääntää konsulttitontun pään ymmärtämään joulun ihmeitä.”
Jouluinen on myös Kuopijon osaston partiotonttu
Viänänen, joka aina silloin tällöin pistäytyy Korvatunturilla antamassa raportteja oman alueensa lasten
tekemisistä. Kun Erkki Teittisellä on tuo murre hallussa, joulupukille annettavia raportteja on mukava
kuunnella.
Joskus Viänäsellä ja Toljanterilla näyttää olevan kielivaikeuksia, mutta niinhän se on elävässä elämässäkin
joskus vaikea ymmärtää, mitä kalakukkokaupungin
viännetyt sanonnat oikein tarkoittavat. Parasta Olli
Monosen ohjaamassa ja Annukka Kiurun käsikirjoittamassa Toljanterissa on vilpittömyys, joka tahtoo aina
meiltä hukkua joulun hälinään.
Nyt kommelluksia aiheuttaa se, että muori ja pukki
ovat tilanneet Tonttulaan konsulttitontun uudistamaan joulun. Perinteiseen jouluun uskova Toljanteri
päättää kääntää konsulttitontun pään ymmärtämään
joulun ihmeitä. Saako Toljanteri asiat kohdalleen
ennen joulua?
Kalevi Jäntin
palkinto kolmelle
nuorelle kirjailijalle
KIRJAT Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto jaettiin tänä
vuonna kolmelle. Huomionosoituksen saivat nuoren polven kirjailijat Marko Hautala
romaanista Käärinliinat Elina
Hirvonen romaanista Kauimpana kuolemasta ja Harry
Salmenniemi kokeilevasta
runoteoksesta Texas, sakset.
Kunkin palkinnon arvo on
15 000 euroa. (STT)
Oulujoen
voimalaitosten
Aarne Ervi esillä
NÄYTTELY Aarne Ervin arkkitehtuuria valottava näyttely on
20.2. saakka esillä Rakennustaiteen museossa Helsingissä. Tilaa
ihmiselle -näyttelyyn on koottu
alkuperäisiä ja uusia pienoismalleja, valokuvia ja filmiaineistoa.
Aarne Ervi (1910–1977) oli yksi
Espoon Tapiolan kaupungin-
osan suunnittelijoista. Lisäksi
hän suunnitteli viisi Oulujoenja kaksi Emäjoen voimalaitosta
asuinalueineen, Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen
ja Töölön kirjaston.
Museo julkaisi myös yli 200-sivuisen kirjan, jossa on Ervin arkkitehtuurista kertovia artikkeleita ja työluettelo. (STT)
Kuntsin museon
johtajaa uhkaa
erottaminen
KUVATAIDE Vaasan kaupunginhallitus päätyi maanantai-iltana
Kuntsin modernin taiteen museon ja Tikanojan taidekodin
johtajan Anne-Maj Salinin erottamisen kannalle. Virallisesti
Salinin erottamisesta päättää
museoiden johtokunta.
Kaupungin tekemässä tutkimuksessa löytyi lukuisia epäselvyyksiä taloudenhoidossa. Asioita on selvitetty vuodesta 2005.
”Mitään väärinkäytöksiä ei
ole tapahtunut, väärinkäsityksiä
saattaa olla”, sanoo Salin. (STT)