TIKKU HETKI 3 jäsentiedoite Taiteellisen tervehdys! 2014 Todellinen uusi vuosi alkaa syksyn saapuessa. Kesän aurinkoladatuissa akuissa on enemmän energiaa kuin sydäntalven pimeässä käännetyssä kalenterinlehdessä. Tämä näkyy myös teatterissa, jossa syksy polkaisee käyntiin paljon uutta. Jäsenten syyskauden avasi toista kertaa kilpailtu Amazing Race Tikkurila 13.9. ja ensimmäiset Ilon kautta! -klubit starttasivat Shamrockissa 22.8. ja 19.9. Syksyn ensi-iltoja ovat Sanna-Mari Kirjalaisen ohjaama jäsenproduktio Keisari ja satakieli (18.10.) sekä ohjelmistossa jatkava Kuin ensimmäistä päivää (26.10.). Klubirintamalla jatketaan 7.11. Stand up -klubilla Vernissalla. Klubin lisäksi kalenteriin voi merkitä suosioon nousseet jäsenten omat improetkot klo 17.30. Etkojen ohjelmassa vapaata improilua hyvässä seurassa. Etkoilta jäsenlippu klubille 4e. Syksyllä Tikkuhetki palaa kesätauoltaan. Viimeiset auringonsäteet voi säilöä talven varalle lukemalla upeista kesäprokkiksista: Housut pois ja Kolme iloista rosvoa. Kisastudiossa tunnelmia Amazing Race -kisasta. Lisäksi Aarne Linden pohtii harrastusetikettiä ja Eeva Shekki tekee odotetun paluun. Lopuksi kutsumme kaikki syksyn vaalikokoukseen ja pikkujouluihin 21.11. Tervetuloa! Uutta ovat myös uudet jäsenet. Fanfaarein ja riemumielin toivotetaan tervetulleiksi Markus Ukkola, Marko Löllö, Mikko Rokka, Ida Grönlund, Anniina Peussa, Valo Sauri, Tuuli-Maria Riihinen, Iida Peltola, Tiina Liikavainio, Riina Nieminen, Anna Norros, Nelli Niittyaho ja Heidi Nygren. Mitä uutta sinä haluat kokea tänä vuonna? Taiteellinen Toimikunta Pyyhi jalat, OLE HYVÄ! Meistä jokaisen kannattaisi silloin tällöin miettiä käyttäytymistämme harjoituksissa ja esityskaudella. Jos myöhästymme harjoituksista, kulutamme kaikkien aikaa. Jos emme pidä esityskaudella kiinni yhdessä sovituista aikatauluista, kiinnitämme koko ryhmän keskittymisen itseemme. Jos sanomme pahasti yhdelle, myrkytämme työskentelyilmapiirin. Kaikki tämä syö energiaa, joka on tarkoitettu esitystä ja katsojia varten. Minkä teemme itsellemme, teemme koko työryhmälle. On hyvä muistaa, että me kaikki harrastamme teatteria eri lähtökohdista. Yhdelle teatteri voi olla mielekästä ajanvietettä, toiselle terapeuttista tekemistä ja kolmannelle taiteellista toimintaa. Olipa suhteemme teatterin tekemiseen mikä tahansa, meidän tulisi arvostaa muiden työskentelyä ja keskittyä omiin asioihimme... Ja jos se ei onnistu, puhua niistä kahden kesken ohjaajan kanssa, jolla on viime kädessä vastuu näytelmästä. Tähän vastuuseen sisältyy mielestäni myös velvollisuus pitää yllä työryhmän hyvää henkeä. Se on halpa tae hyvälle esitykselle, olkoonkin, että joskus eripuraisetkin työryhmät saavat aikaan mahtavaa taidetta! Koska kukaan meistä ei saa tästä harrastuksesta palkkaa, soisin tekemisen kuitenkin olevan mielekästä ja mieluista. On hyvä pitää mielessä, että useat produktioiden kriiseistä ovat luonteeltaan rakenteellisia. Ne yleensä ratkeavat ensi-iltaan mennessä. Kenelläkään meistä ei ole aina hyviä päiviä, se on selvää. Teatterisaliin saapuessa on kuitenkin hyvä “pyyhkiä jalat eteisessä”, eli muistaa, miksi on tänne tänäänkin tullut: tekemään teatteria yhdessä muiden harrastajien kanssa. Saliin astuessa tulisi jättää elämä, perhe ja työ sen ulkopuolelle. Erinäisistä syistä johtuvan pahan olon voi aina tarvittaessa harjoitusten aluksi jakaa muiden kanssa. Tällöin ryhmän muut jäsenet ovat tilanteesta tietoisia. Sysimustana syyssadeiltanakin kannattaa muistaa, etteivät nämä ihmiset ole minua vastaan. Otetaan siis nyt ja jatkossa muut harrastajat huomioon. Näin säästytään paljolta draamalta kulisseissa ja jätetään se sinne minne se kuuluu: näyttämölle. Aarne Linden HOUSUT POISmuutakin kuin pintaa AMAZING RACE TIKKURILA 2014 Sanon vaan, että tämän vuoden teatterikesässä on ollut meininkiä. Tikkurilan Teatterin ja Vantaan Näyttämön musikaaliyhteissatsaus Housut pois veti housujen lisäksi oksat pois. Esitys kantoi energiallaan ja aidolla tekemisen meiningillä. Yhteistyö eli lavalla joka solullaan. Navettamiljööstä oli saatu toimivan teollinen. Musiikille ja tanssille oli annettu niille tarvittavaa tilaa ja harjoitusaikaa. Parasta antia oli kuitenkin näyttelijöiden yhteispeli: lakonisen huumorin sävyttämän tekstin toteutuksessa oli ajoitus kohdillaan. Stripteasehankkeeseen lähteneen miesjoukon jäsenet pelasivat hienosti yhteen, ja erityisen hyvin toisiaan täydensivät pääkaksikko Vellu (Iiro Ristola) ja Pave (Marko Löllö, jonka punch linen taju oli muutenkin nautittavan kellontarkkaa). Kiitos kuuluu myös testosteronin vastavoimana toimineelle naisenergialle. Onko kaikki nyt varmasti valmista? Ovatko rastit oikeilla paikoillaan? Mites se yksi kuvavihje – onko se nyt oikeasta paikasta otettu? Montako jäsentä voi olla yhdessä joukkueessa? Mites ne joukkueet sitten jaetaan? Onko tehtäviä oikea määrä tulostettuna paperille? Matkatehtävät pisteytetty oikein? Näillä mietteillä lähdin kohti lauantaita 13.9.2014. Leikkimielinen Amazing Race Tikkurila -kisa käytiin tänä vuonna toista kertaa. Osallistujia oli lähes triplasti viime vuoteen verrattuna. Rasteilla suoritettiin erilaisia tehtäviä, joissa vaadittiin joukkueilta päättelykykyä, notkeutta ja nopeutta, yhteistyökykyä sekä esiintymistaitoa. Kisa oli tiukka ja tasaväkinen. Rastinpitäjän näkövinkkelistä vauhti oli huima, ja joukkueet pinkoivat erittäin nopeasti ympäri Tikkurilaa. Rasteilla ei paljon turhia notkuttu, mutta kaikilla näytti olevan hauskaa (mikä ehkä tarkoitus olikin). Kaikki joukkueet sijoittuivat lopputuloksissa 1-2 pisteen päähän toisistaan. Voittajaksi tänä vuonna selviytyi joukkue Valoilmiö (kuvassa). Onnea Susanna Schroderus, Oskari Lehtonen, Sanna-Mari Kirjalainen ja Valo Sauri! Kiitos kaikille osallistujille Tsekkaa Shekiltä Armaat teatterilaiset, minä täällä taas! Toivon mukaan nähdään pian teatterilla, turuilla, toreilla ja tamppaustelineillä! Olkoon syksynne teatterinmakuinen. Ja mukavasti on oli tullut kysymyksiäkin, eli nyt niiden kimppuun: Shekkiiii! Olet viettänyt hiljaiseloa pitkään. Missä olet ollut? Nimimerkki *Kaipaava* Parahin Kaipaava, olen ollut Vernissan vintillä nukkumassa. Minullakin oli ikävä teitä kaikkia! Parahin Eeva Shekki,olen seurannut palstaasi jo pitkään ja vakuuttunut, että olisit oikea henkilö vastaamaan kysymykseeni. Haluaisin kovasti osallistua baari-iltojen panostuksesta sekä eläytymisestä kisaan, niin lähdössä, rasteilla kuin jälkimainingeissakin. Rennon letkeällä menolla saavutettiin yhdessä kiva päivä, jota muistellaan vielä tulevaisuudessakin. Muodostuuko päivästä enemmän kuin kahden kisan tähdenlento? Perinne? Stay tuned! :) karaokelaulantoihin, mutta uskallusta uupuu. Miten saisin itseni rohkaistua? Entä mitkä olisivat sopivia biisivalintoja aloittelijalle? Nimimerkki *Karaokeruusu* Hyvä Karokeruusu, tule minä tahansa keskiviikkona Hertakseen, niin pidän sinulle Karaoken alkeet -kurssin. Kurssin aikana käymme läpi mikinpitely-tekniikan, opettelemme jännityksen-laukaisu-laulun, rakennamme karaoke-koreografian chilikuorrutettuja pähkinöitä käyttäen ja paljastan sinulle myös, miten saat vedettyä Aikuisen naisen kolmesti illassa. Jos keskiviikko ei sovi sinulle, niin voit tulla myös perjantaina, tiistaina, torstaina, lauantaina tai maanantaina. Tai sunnuntaina! Minä odotan sinua siellä. Tällä palstalla Eeva Shekki vastaa lukijoiden kysymyksiin, omian kysymyksiä tai kommentteja voi lähettää taiteellinen@tikkuirlanteatteri.fi Näin esityksen kaksi kertaa pitkän esityskauden eri vaiheissa. Alkukauden vetoa leimasi hieno läsnäolo ja vilpittömyys, jotka tekivät sekä miesjoukon yhteen hitsautumisesta että parisuhdekuvauksista riipaisevan uskottavia. Housujen pois ottaminen otti oikeasti koville. Loppukauden katsomiskokemusta sävytti varmuus ja tietty revittely. Varmuus näkyi etenkin biiseissä ja revittely toi herkullisuutta esimerkiksi ammattistrippari Koneen (Janne Niinivaara) rooliin, mutta joissain kohdissa ronskimpi ote ja söi hieman hienovireisyyttä. Housut pois tarjosi hulvatonta meininkiä, mutta ohjauksessa korostui myös teksti, joka on ajankohtainen ja koskettava. Kertomus työttömyydestä ja sen vaikutuksista yksittäiseen ihmiseen sopii etenkin suomalaiseen mentaliteettiin kysymällä, mikä on minun arvoni ilman työtä. Työ määrittelee ihmistä, ja sen puuttuminen vaikuttaa minäkuvaan enemmän kuin ehkä haluamme tunnustaa. Näytelmässä arvottomuuden kokemus ajaa alas parisuhteita, saa valehtelemaan ja ajaa itsetuhoisiin ajatuksiin. Väitän, että myös kulttuurissamme on vähättelyä puhua työstä vain työnä. Mielenkiintoista teoksessa onkin jonkinlainen ristiriita musikaalimeiningin ja sen avulla käsiteltyjen isojen kysymysten välillä. Vakavuus ottaa kasvoilleen viikonloppunaamion. Toisaalta näytelmässä suurin alakulo saa aikaan myös uutta ja hyvää: ystävyyttä, yhteishenkeä ja luovaa hulluutta. Kunpa vain elämänkin voisi draamallisesti pysäyttää grande finaleen, menestyksen huippuun. Väistämättä miettii roolihenkilöiden kohtaloita finaalin jälkeen. Mihin asti 50 000 oikeasti riittää? Päivi Vierailulla Kardemummassa Vierailuni Kardemumman kaupunkiin kesäisenä tiistai-iltana alkoi sateisissa merkeissä. Ukkosherran jylinä oli sen verran kumean kuuloista, että pelko esityksen peruuntumisesta kummitteli jo mielessä. Mutta kuinka kävikään: h-hetkellä mustat pilvet repesivät ja kultainen auringonpaiste valaisi Påkaksen kauniin maiseman. Katsomon täytti odottava kihinä ja kuhina pienten katsojien miettiessä: ”Missä ne rosvot piileksivät?”. Ja kyllähän heidän odotuksensa palkittiin. Harvoin olen nähnyt kolme niin toisiaan täydentävää rosvoa kuin tässä Kimmo Tähtivirran ohjaamassa esityksessä. Aivan riemastuttavat rosvot Kasper (Hekku Jokelainen), Jesper (Linus Tuomenvirta) ja Joonatan (Valo Sauri) valloittivat heti ensimetreillä. Yhteistyö oli saumatonta ja iloista. Vallattoman ”leijonan” tarinaan kuuluneen, mutta hyvin hahmo tarinaan lopulta solahti. Muutamia hetkellisiä turhia seisokkeja lukuun ottamatta esitys oli vauhdikas ja mukaansatempaava. Vaikka itsekin vuosia sitten ”rosvoissa” mukana olleena osasin tarinan jokseenkin ulkoa ja vuorosanat toistuivat mielessä, oli tähän esitykseen saatu kivoja uusia yksityiskohtia ja omaperäisyyttä. Yhdessä tekemisen hauskuus ja riemu välittyi katsomoon, kiitos näyttelijöiden, jotka Kolme iloista rosvoa on katsojataattua mitä ilmeisimmin viihtyvät toistensa seurassa. tavaraa, sen osoitti täpötäysi katsomo Kotimatkallakin tuli nytkin. Erityisesti laulut ja iloiset rytmit viihdyttivät, ja niitä esityksessä vielä rallateltua: oli mukavasti. Sohvi-tädin (Sanna-Mari ”Vaan muuten vie Kirjalainen) riemastuttava ja svengaava piukkaakin hiukkaakin niukemmin laulu oli mieleenpainuva, eikä täti Kasper ja muutenkaan ollut ollenkaan pahasti Jesper ja kiukkuinen. Tarinassa mukana oleva Joonatan! ”apulaiskaupunginjohtaja” mietitytti hetken, koska sellaista en muistanut Hilkka K. (koiranäyttelijä) suurempi kiinnostus buffetissa paistuviin grillimakkaroihin kuin rooliinsa kuuluviin kuvioihin asetti haasteita näyttelijöille, mutta siitäkin pojat selvisivät hyvin ja luontevasti. Koko Kardemumman asukkaiden joukko oli kivasti esitelty, sillä pelkkien asusteiden avulla oli helppo tunnistaa kuka kukin oli. Tästä varmasti kiitokset aina asiansa osaavalle Ailalle. TIKKURILAN TEATTERI RY:N SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VAALIKOKOUS pe 21.11.2014 klo 19.00 Vernissalla Esityslistalla: * yhdistyksen puheenjohtajan valinta vuodelle 2015 * hallituksen jäsenten valinta erovuoroisten tilalle * hallituksen jäsenten ja puheenjohtajan kokouspalkkioista päättäminen * yhdistyksen tilintarkastajan ja varatilintarkastajan valinta * määrätään liittymis- ja jäsenmaksujen suuruus * vahvistetaan seuraavan vuoden talousarvio ja toimintasuunnitelma AINA valmiina! ONKO JOULUPUKKIKIN JO VAARASSA? Maailman tilanne vaatii rauhanomaista väliintuloa. Sotaharjoituksen sijaan kutsumme koolle Tikkurilan Teatterin partiolippukunnan. Tervetuloa viettämään pikkujoulunhuuruista TIKKU 2014 -partioleiriä Vernissan partiokoloon heti vaalikokouksen jälkeen. Pakkaa mukaan partiohuivi, omat leirijuomat ja avulias asenne! TERVETULOA!