Dementoituneen hyvä hoito

Sitten, kun en enää muista
nimeäni.
Sitten, kun tämä päivä on
sekoittunut eiliseen.
Sitten, kun aikuiset lapseni ovat
kasvaneet
muistoissani pieniksi jälleen.
Sitten, kun en enää ole tuottava
yksilö.
Kohdelkaa minua silloinkin
ihmisenä.
Välittäkää minusta, antakaa
rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa, eräänä päivänä
se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas
vanhuus.
- tuntematon 1
Dementiapotilaiden määrän on arvioitu kasvavan reilusti vuoteen 2030
mennessä. Tästä johtuen myös dementiapotilaiden käytöshäiriöiden
esiintyvyys tulee näkyvämmäksi. Tutkimuksien mukaan noin 90 %:lla
dementoituneista esiintyy käytöshäiriöitä. Opinnäytetyömme tavoitteena
on tuottaa tietopaketti dementoituneen lääkkeettömistä hoidoista Sallassa
sijaitsevalle Kinttala –kodille. Tietopaketin tavoitteena on tuoda esille
lääkkeettömiä hoitoja, joita käyttämällä voidaan hidastaa ja
ennaltaehkäistä dementoituneen käytöshäiriöitä. Työmme tavoite on
tietopaketin kautta antaa hoitajille lisää konkreettisia esimerkkejä siitä,
miten lääkkeetöntä hoitoa voi yksikössä toteuttaa.
Opinnäytetyömme liittyy Sallan hyvinvointivalmennushankkeeseen, jonka
kautta olemme aiheen saaneet. Sallan hyvinvointivalmennushankkeen
osatavoitteena on yksilöiden hyvinvoinnin vahvistuminen, joten
opinnäytetyömme tukee myös tätä tavoitetta edistämällä hyvää
dementoituneen hoitoa. Tarkoituksena on, että tätä tietopakettia voi
hyödyntää Kinttala –kodin lisäksi myös omaishoitajat, omaiset ja muut
hoitoyksiköt.
Essi Kangas
Satu Koivula
© Mark Shaiken 2011
2

Alkusanat
2

Dementia
4

Dementiasta johtuvat käytöshäiriöt
5

Alzheimerin tauti
7

Vaskulaarinen dementia
8

Lewyn kappale – dementia
9

Frontotemporaalinen dementia
10

Lääkkeetön hoito
11

Lääkkeettömät hoitomenetelmät
12

Elämäntarina dementoituneen käytöshäiriöiden ehkäisyssä
13-17

Hoitaja dementoituneen tukena
18

Dementoituneen hyvä hoitoympäristö
19-20

Muistelun merkitys dementoituneen hoidossa
21-26

Musiikin käyttö dementoituneen hoidossa
27-29

Liikunta dementoituneen hoidossa
30-35

Snoezelen menetelmä
36-37

Lähteet
38-40

Kuvat
41
3
Dementiapotilaita on arvioitu olevan Suomessa noin 80 000. Väestön
ikääntyessä lukumäärän arvioidaan kasvavan jopa 128 000 vuoteen
2030 mennessä.
Dementia on oireyhtymä, joka johtuu aivoja rappeuttavasta
sairaudesta. Yleisimmät dementoivat sairaudet ovat Alzheimerin
tauti, vaskulaarinen dementia, Lewyn kappale- tauti sekä
frontotemporaalinen dementia.
Dementian yleisoireita ovat:
- muistihäiriöt
- vaikeus oppia uutta
- vanhan, opitun tiedon mieleen palauttaminen
Lisäksi voi olla seuraavia häiriöitä:
- afasia, eli kielellinen häiriö
- apraksia eli liikesarjojen suorittamisen vaikeus
- agnosia eli hahmottamisen vaikeus
- toiminnan ohjaamisen häiriö
4




Dementiapotilailla
esiintyy
kognitiivisten
oireiden,
esimerkiksi muistihäiriöiden lisäksi psyykkisten toimintojen
ja käyttäytymisen muutoksia. Näitä muutoksia kutsutaan
käytöshäiriöiksi.
Erilaisia käytöshäiriöitä ovat mm. masennus, apatia,
levottomuus,
ahdistuneisuus,
psykoottiset
oireet,
persoonallisuuden muuttuminen, uni- ja valverytmin häiröt,
seksuaaliset käytöshäiriöt sekä syömishäiriöt.
Käytöshäiriöt ovat dementiassa eniten omaisia ja hoitajia
kuormittava oire ja ensimmäisiä merkkejä laitoshoidon
tarpeesta. Dementiaa sairastavan persoonallisuus voi muuttua
joko niin, että aikaisemmat piirteet korostuvat tai ne
heikentyvät. Heille voi ilmaantua myös täysin uusia piirteitä.
Läheisille nämä muutokset ovat erityisen vaikeita ja raskaita.
Esimerkiksi tuttu ja turvallinen ihminen muuttuu yhtäkkiä
äkkipikaiseksi ja epäluuloiseksi.
Käytöshäiriöiden kehittymiseen vaikuttavia asioita ovat
potilaan persoonallisuus, muu terveydentila ja lääkitys
sivuvaikutuksineen, suhteet omaisiin ja hoitajiin sekä
fyysinen hoitoympäristö. Konkreettisesti käytöshäiriöt voivat
johtua esimerkiksi kivusta, epäarvostavasta kohtelusta,
turhautumisesta tai väsymyksestä. Dementoituneelta
puuttuvat keinot kommunikoida ja ilmaista itseään, joten
tyytymätön olotila näkyy käytöshäiriöinä.
5
Alzheimer on aivojen rappeumasairaus, joka etenee hitaasti ja
tasaisesti. Kaikista dementoivista sairauksista Alzheimeria
sairastaa noin 80 prosenttia. Alle 65- vuotiailla sairaus on
harvinainen mutta jo yli 85 vuotiaista sairastuvuus on noin 1520 prosenttia.
Alzheimerin taudin vaaratekijöitä ovat korkea ikä,
aivovammat,
hoitamaton
verenpaine,
veren
suuri
kolesterolipitoisuus, metabolinen oireyhtymä sekä vähäinen
fyysinen tai henkinen aktiivisuus.
Taudinkuvaan kuuluu kolme vaihetta:
Lievä vaihe: Keskittyminen, aloitekyky ja suunnitelmallisuus
heikkenevät. Sanavarasto pienenee ja sosiaalinen elämä
vähenee.
Keskivaikea vaihe: Taudin oireet etenevät, kyselytaipumus
kasvaa. Potilas eksyy tutussakin ympäristössä ja ei ole
orientoitunut
aikaan. Tarvitsee apua päivittäisissä
toiminnoissa, kuten pukeutumisessa.
Vaikea vaihe: Taudin edetessä toimintakyky heikkenee
voimakkaasti. Avun tarve lisääntyy siten että potilas tarvitsee
lopulta apua kaikissa toiminnoissa.
Käytöshäiriöitä:
Harhaluuloisuus, levottomuus, vaeltelu ja uni- ja valverytmin
häiriöt
6
Vaskulaarinen ( verisuoniperäinen) dementia on
Alzheimerin jälkeen toiseksi yleisin keskivaikean ja
vaikean dementian syy. Sitä esiintyy n. 20% :lla
dementoituneista. Vaskulaarinen dementia johtuu
erityyppisten verenkierron häiriöiden aiheuttamista
aivokudoksen vaurioista.
Vaaratekijät vaskulaarisen dementian esiintymiseen ovat
korkea
verenpaine,
korkea
kolesteroli,
sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ja sydämen eteisvärinä.
Vaskulaarista dementiaa sairastavan potilaan oireiden
luonne määräytyy aivoihin syntyneen vaurion sijainnin
mukaan.
Hallitsevia oireita: yleinen hitaus ja jähmeys, puheen
puuroutuminen ja kävelyvaikeudet eli askeleista tulee
lyhyitä ja ” töpöttäviä”. Tasapainohäiriöt ja näköhäiriöt
kuuluvat myös taudin oireisiin.
Käytöshäiriöitä: Ahdistus, masennus, tunne- elämän
muutokset, ”yliherkkä pakkoitku” .
7
Lewyn kappale- dementiaa sairastaa Suomessa saman
verran ihmisiä kuin vaskulaarista dementiaa. Lewyn
kappale- dementia johtuu aivokuoressa ja aivorungossa
esiintyvistä hermosolun sisäisistä jyväsistä eli Lewyn
kappaleista. Taudin edetessä tapahtuu muutoksia
hermosoluissa, joiden välittäjäaineena toimii dopamiini ja
asetyylikoliini. Myös näiden aineiden keskinäinen suhde
häiriintyy, mikä lisää oireilua. Tauti alkaa 60-65 ikävuoden
kohdalla.
Hallitsevia oireita: jäykkyys, hitaus, karkea lepovapina,
näköharhat, kävelyhäiriö, vireystason ja oireiden nopea
vaihtelu.
Käytöshäiriöitä: aggressiivisuus, johon kuuluu esim.
kiroilu, huutaminen ja lyöminen.
8
Otsalohkoja vaurioittavat sairaudet ( frontotemporaalinen
dementia) kuuluvat samaan dementoivien sairauksien
ryhmään, sillä niiden etiologia on vielä tuntematon. Aivoissa
tapahtuu otsalohkojen toiminnan heikkenemistä ja
aivomuutoksia. Otsalohkodementia on siis oireyhtymien
ryhmä, jotka periaatteessa voisivat olla itsenäisiä sairauksia.
Mikäli otsalohkoja rappeuttavien sairauksien genetiikka
saadaan selville, voi otsalohkodementia jakaantua tällöin
itsenäisiksi sairauksiksi. Taudin oireet alkavat 45- 65
ikävuoden välillä.
Hallitsevia oireita: persoonallisuuden ja käyttäytymisen
muutokset, tarkkaavaisuuden ja suunnitelmallisuuden
heikentyminen, puheen kapeneminen ja sitä kautta samojen
sanojen toistaminen.
Käytöshäiriöt:
estottomuus,
tahdittomuus,
arvostelukyvyttömyys ja huolettomuus. Toiminta muuttuu
ärsykesidonnaiseksi eli esimerkiksi potilas näkee jonkin
esineen ja ottaa sen itselleen, vaikka se olisikin jonkun toisen
omaisuutta. Potilaalle epätyypilliset puheet ja esimerkiksi
seksuaalisväritteiset jutut lisääntyvät.
9





Dementoituneen käytöshäiriöiden ensisijainen hoitomuoto
on lääkkeetön hoito. Lääkkeettömän hoidon kulmakiviä on
käytöshäiriöiden laukaisevien tekijöiden löytäminen, jotta
tilanteisiin voitaisiin puuttua ajoissa.
Lääkkeettömän
hoidon
tavoitteina
on
lyhentää
käytösoireiden kestoa, sekä niiden esiintymistiheyttä,
parantaa dementoituneen elämänlaatua sekä vähentää
hoitajien kokemaa stressiä. Dementoituneelle on tärkeää,
että häneen suhtaudutaan arvostavasti, lämpimästi sekä
kohdellaan normaalisti. Turvallisuuden tunnetta luo selkeä
ja
rauhallinen
vuorovaikutus.
Hoitajien
vuorovaikutustaitoja tulisi kehittää, koska ne voivat myös
osaltaan laukaista käytöshäiriöitä.
Lääkkeetön hoito sisältää esimerkiksi dementoituneen
ihmisen
ymmärtämistä
sekä
asuinympäristön
muokkaamista hänen tarpeitaan vastaaviksi.
Hoitajan ja potilaan suhde tulisi olla luottamuksellinen ja
hyvää hoitoa edesauttaa se, että hoitaja tuntee potilaansa.
Tällöin käytöshäiriöiden ilmaantuessa hoitajan on helpompi
löytää potilaan käytöksen syyt. Taustalla olevat syyt ovat
usein järkeviä, kuten kipu, turhautuminen tai väsymys.
Seuraaville sivuille olemme keränneet lääkkeettömiä hoitoja
ja hyvän dementiahoidon lähtökohtia.
10
11


Dementoituneen elämäntarinan tuntemisen tavoite on
varmistaa dementiapotilaan yksilöllinen ja laadukas
hoitotyö. Hoitajalla on paremmat välineet kohdata potilas,
kun hän tuntee dementoituneen elämäntarinan.
Elämäntarina voi antaa ikään kuin ”kasvot” potilaalle,
jolloin hoitaja kykenee näkemään potilaan dementian
tuomien käytöshäiriöiden taakse.
Elämäntarinan avulla hoitajilla on mahdollisuus saada
selville mitkä asiat ovat olleet vanhukselle tärkeitä ja hyvää
oloa tuottavia ja täten tuoda näitä asioita nykypäivään.
Esimerkiksi jos musiikki on ollut vanhukselle tärkeää
nuoruudessa, se voi tuottaa mielihyvää myös vanhempana.
© muha 2007
12



Elämäntarina kuvaa vanhuksen elämää prosessina, se
koostuu pienistä palasista vauva-iästä vanhuuteen.
Elämäntarinassa vanhus kertoo omasta elämästään
hoitajalle. Tärkeitä tiedonlähteitä ovat myös vanhuksen
lisäksi omaiset ja hoito- ja hoivahenkilökunta. Kuitenkin
aktiivisin kertoja on vanhus itse.
Jokaisella ihmisellä oma elämän historia on erilainen ja
yksilöllinen. Kaikki ihmisen elämässä tapahtuneet
muutokset muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme.
Tärkeitä muutoksia ihmisen elämässä on esimerkiksi
terveydentilanja
hyvinvoinnin
muutokset,
perheenjäsenten elämään liittyvät muutokset, läheisten
menetykset,
työtä
koskevat
muutokset
sekä
elinympäristön muutokset.
Hoitaja kokoaa vanhuksen elämänkaaren tapahtumat
tekemällä kirjallisen kertomuksen tai käsitekartan
vanhuksen elämästä. On olemassa myös valmiita malleja
kertomuksen kokoamisen avuksi. Seuraavalla sivulla on
esimerkkimalli, jota voi käyttää elämäntarinan
kokoamiseen.
Olemme
muokanneet
elämäntarinalomakkeen
itse
muita
elämäntarinalomakkeita apuna käyttäen.
13
Nimi:
Lempinimi/kutsumanimi:
Yleistä:
Keskeiset luonteenpiirteet/temperamentti:
Elämänkatsomus ja arvomaailma:
Tärkeät ihmiset:
Elämänkaaren eri vaiheet
Lapsuus ja nuoruus:
Syntymäpaikka:
Vanhempien ja sisarusten nimet:
14
Koulunkäynti ja koulutus:
Merkittäviä tapahtumia lapsuudessa ja nuoruudessa:
Aikuisikä:
Mitä töitä olette tehnyt ja työn merkitys:
Oma perhe:
Harrastukset:
Asiat, jotka tuottavat iloa:
15
Asiat, jotka tuottavat ahdistusta ja pelkoa:
Tottumukset ja tavat:
Merkittäviä tapahtumia aikuisiässä:
Eläkeikä
Milloin jäitte eläkkeelle ja mitä se merkitsi:
Merkittäviä tapahtumia esim. matkustelu:
Lempiruokia/mistä ruuista ette pidä:
Keneltä tiedot on saatu:
16




Dementoituneen kohtaamisessa on tärkeää, että häneen
suhtaudutaan aikuisena ihmisenä ja että hoitaja ymmärtää
dementoitunutta.
Hoitajan hyvät perustiedot dementiasta ja dementoituneen
elämänhistorian
tunteminen
auttavat
hyvän
vuorovaikutussuhteen luomisessa. Dementoitunut viestii
tunteitaan ja ajatuksiaan niillä asioilla, jotka hän vielä
muistaa. Tunnemuistiin ovat jääneet merkittävät elämän
tapahtumat jotka palautuvat dementoituneen mieleen kuin
ne olisivat nykypäivää. Esimerkiksi lapsistaan huolta kantava
dementoitunut äiti ei muista että lapset ovat jo aikuisia, vaan
hän elää heidän lapsuuttaan uudelleen. Tällaisissa tilanteissa
dementoitunut voi kokea turvattomuutta ja kaipaa lähelleen
ihmisen, jonka kokee turvalliseksi. Hoitajan tulisi nähdä
dementoituneen tunnetila, eikä yrittää tuoda häntä takaisin
nykyhetkeen.
Dementiahoitajalla olisi hyvä olla positiivinen elämänasenne,
jotta hän pystyy näkemään myös dementoituneen terveet
ominaisuudet. Hoidon tulisi edetä dementoituneen ehdoilla,
ei hoitajan.
Hoitajalla tulisi olla hyvä sekavuuden sietokyky, jotta hän
pystyisi
keskittymään
dementoituneeseen.
Hyvän
dementiahoitajan ominaisuuksia ovat myös aitous, rohkeus,
kyky heittäytyä tilanteisiin, iloisuus, huumorintaju. Hoitajan
tulisi pystyä kuuntelemaan, koskettamaan ja rauhoittamaan
dementoitunutta.
17
- Koti on siellä missä sydän on( Tuntematon)
Hoitoympäristö
viestittää
symbolisella
kielellä
käsitystämme arvoista ja ihmisestä. Passivoiva ympäristö
riistää yksilöltä kokemukset ja hyvän olon tunteet.
Ympäristön hallinnan tunne on tärkeää dementoituneelle
jonka vuoksi ympäristön tulee tuntua tutulta ja
kodinomaiselta. Sen lisäksi selkeästi hahmotettavissa oleva
ja esteetön ympäristö luovat turvallisuuden tunnetta.
Tuttujen
huonekalujen
ja
esineiden
tuominen
dementoituneen hoitoympäristöön auttaa rakentamaan
dementoituneen omaa identiteettiä uudessa ympäristössä.
© Liz West 2011
18

Fyysinen ympäristö

Psyykkinen/Sosiaalinen
ympäristö
- Avarat ja valoisat tilat
- Hillityt värit
- Tilojen selkeys, väljyys yhteisissä - ja
kävelytiloissa
- Ei kynnyksiä eikä vahvoja kuvioita
lattioissa, ei häikäiseviä tai liukkaita
pintoja lattioissa.
- Ei mattoja kulkureitillä
- Vapaa uloskäynti suljetulle pihaalueelle
- Makuuhuoneet yhden ja kahden
hengen huoneita
- Henkilökunnan tila keskeisellä
paikalla, josta näköyhteys yhteisiin
oleskelutiloihin
- Yöllä riittävä valaistus, esim.
”liikevahti”
- Melun minimointi, esim. kaiuttomuus
- Erilaisten
tilojen
mahdollinen
lukitseminen, esim. kaapit ja varastot
- Kaksi oleskelutilaa, joista toisessa
mahdollisuus ryhmätoimintaan
- Asiakkaiden nimet ja oma kuva
selkeästi omien huoneiden ovissa
- Tukee hoitajien vastuun
ottamista, itsenäistä
päätöksentekoa sekä
mahdollisuutta toteuttaa itseään
- Arkielämää ohjaa yhteiset arvot ja
periaatteet, kuitenkin
hoitokäytäntöjen oltava joustavia
- Arvostava, luotettava ja
hyväksyvä ilmapiiri
- Dementoituneen
omanarvontunteen tukeminen
- Aistittava ilmapiiri koostuu
työntekijöiden tavasta käyttäytyä ja
heidän asenteistaan muihin
ihmisiin
©ilovebutter photostream
2008
19
-
Muistojen paratiisi on ainoa, josta meitä ei voida
karkottaa.
( Jean Paul 1763- 1825)
© FritsM’s photostream 2010
20


Dementoitunut saa muistelusta hyvän olon tunteen ja se virkistää
muistia sekä aivotoimintaa. Myös mieliala ja itsearvostus kohenevat.
Muistelu voi olla yksilöllistä tai ryhmässä tapahtuvaa. Hoitajan rooli
on valita teema muistelutuokiolle, esimerkiksi valokuvamuistelu,
muistipelit, runot, lorut, sanonnat ja ajatelmat tai muistorasian
kokoaminen. Dementoituneella ei useinkaan ole tuttuja ja
menneisyydestä muistuttavia esineitä ympärillään, mikä luo
turvattomuuden tunnetta laitoshoidossa oleville potilaille.
Esimerkiksi
muistorasia
voisi
dementoituneella
toimia
muistiavaimena. Se voi herättää keskustelemaan dementoituneen
elämästä. Potilaan menneisyyteen tutustuminen auttaa hoitajaa
näkemään potilaan kokonaisuutena eikä pelkästään anonyyminä
asukkaana.
Muistelun tavoitteena on aktivoida aivoja ja harjaannuttaa muistia.
Dementoitunutta ei pidä pakottaa muistamaan asioita, vaan käyttää
muistelun keinoja eri asioiden mieleen palauttamisessa. Muistorasia
auttaa dementoitunutta jäsentämään omaa elämäänsä, mikäli
muistot ovat jo haalistuneet. Muistelu auttaa ymmärtämään keitä me
olemme ja mistä tulemme.
© Umbrella shot 2010
21








Muistorasia on eräänlainen eletyn elämän pienoisnäyttämö. Se on
tiiviiseen muotoon pakattu henkilön elämänhistoria. Muistorasian
avulla avautuu ymmärrys menneeseen.
Kokoamisessa ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, vaan jokainen
muistorasia on tekijänsä näköinen. Muistorasian voi koota yhdessä
hoitajan tai omaisen kanssa. Tässä korostuu vuorovaikutuksellinen
näkökulma. Tärkeää on, että muistorasian sisältö vastaa
dementoituneen elämää ja kaikki rasian esineet synnyttävät muistoja.
Muistorasian tekeminen aloitetaan muistiherätteillä. Tarkoituksena on
saada potilaan muistot esille esimerkiksi valokuvien, päiväkirjojen ja
haastattelujen avulla. Dementoituneen elämäntarinan tunteminen on
ensisijaista, jotta muistorasiaa voidaan lähteä kokoamaan.
Muistorasiatyöskentely voi tapahtua niin, että kukin potilas kokoaa
oman muistorasiansa. Oman muistorasian tekeminen on
identiteettityötä parhaimmillaan.
Muistorasia jää dementoituneelle, jotta sitä voidaan ottaa esille yhä
uudelleen ja keskustella rasian synnyttämistä muistoista. Esimerkiksi
dementoituneen ollessa levoton, voidaan muistorasia hakea esille ja
keskustella tutuista tavaroista ja valokuvista ja täten lievittää
turvattomuuden tunnetta oudossa ympäristössä.
Tilanteissa, joissa dementoituneen muistot ovat haalistuneet eikä hän
muista kuka on ja mistä tulee, muistorasia auttaa jäsentämään
menneisyyttä ja sitä kautta auttaa dementoitunutta rauhoittumaan.
Muistorasia antaa dementoituneelle ja hoitajalle yhteisiä aiheita joista
keskustellaan.
Seuraavalle sivulle olemme koonneet esimerkkejä siitä, minkälainen
muistorasia voi olla ja mitä se voi sisältää.
22

Muistorasia voi olla:
- mikä tahansa puulaatikko
- matkalaukku
- jokin instrumenttikotelo,
jota on myös helppo kantaa
- isohko korurasia
- isohko meikkipakki
- työkalu- tai kalastuspakki
- laatikko, jonka nikkaroi itse

Muistorasia voi sisältää:
- elämänhistoriaan ja työhön
liittyviä kuvia
- valokuvia, kiiltokuvia
- muistoesineitä, koruja
- vanhoja lehtiä
- vanhoja rahoja
- asusteita, esim. tanssikengät,
huivi tai hattu
- kirjeitä, kortteja
- sananlaskuja ja runoja
- kertomus rasian teemasta
© Susanna S. 2011
23




Valokuvat herättävät tunteita ja ajatuksia. Kuvien
tunnelmat ja niissä esiintyvien ihmisten eleet ja ilmeet
voivat tuoda dementoituneen mieleen jo unohtuneita
asioita.
Dementoituneen voi olla helpompi puhua itsestään kuvan
kautta, hän voi tarkastella itseään kuvasta ikään kuin
etäältä.
Tärkeät tapahtumat säilyvät kuvien avulla mielessä,
esimerkiksi kuvat ristiäisistä ja häistä. Niiden avulla
dementoitunut voi seurata elämänsä tapahtumien kulkua.
Valokuvissa esiintyvät ihmiset ja rakkaat tulevat
lähemmäksi dementoitunutta ja hyvät hetket ja tilanteet
voivat tulla elävinä mieleen.
24
Esimerkiksi valokuvakortit:
- Kuvia vanhoista esineistä, luonnosta,
paikoista tai tunnetuista ihmisistä.
- Kuvat laminoidaan/päällystetään
- Tarkoitus on, että kuvat herättävät
keskustelua siitä mitä kuvat kertovat
dementoituneelle. Keskustelu voi tapahtua
ryhmässä tai hoitajan- potilaan välillä.
©Lindsay S Images' photostream
25
Musiikilla on aina ollut
vahva asema ihmisten
keskuudessa.
Se
vaikuttaa
sekä
tunnetiloihin
että
mielialaan ja kuvaa
ihmisen
sisäistä
maailmaa.
Jokaisella
ihmisellä on erilainen
sisäinen maailma ja sitä
kautta jokainen kuulee
ja ymmärtää musiikin
omalla tavallaan.
© Nina Matthews photography 2010
26
Musiikin käyttö
dementoituneen hoidossa


Yksi käytetyimmistä viriketoiminnan muodoista
dementiapotilaiden hoidossa on musiikki. Musiikki
aktivoi sekä yksilöä, että ryhmää ja tukee
dementoituneen persoonallisuutta. Dementoitunutta
voi musiikin kautta auttaa jäsentämään omaa
kaoottista mieltänsä. Käytettäessä musiikkia
hoitokeinona, tulee huomioida potilaan reaktiot
musiikkiin. Tällöin hoitajan olisi hyvä kirjata ylös
käytetty musiikki ja sen mukanaan tuomat
muutokset.
Suurelle osalle ikäihmisiä virret ja hengelliset laulut
ovat lapsuudesta tuttuja ja niihin liittyy lohdutusta
sekä turvallisuuden tunnetta. Myös kansanlaulut ja
isänmaalliset
laulut
ovat
suosittuja.
Musiikkiryhmissä on tärkeää, että osallistujat istuvat
lähekkäin niin, että voivat nähdä toisensa. Tällöin
vuorovaikutus ryhmässä voimistuu ja läheisyyden
tunne kasvaa.
27





Jo lapsuudesta lähtien musiikki luo muistoja, jotka jäävät
mielikuviksi vanhuuteen asti. Musiikki luo meille
elämänkaaren, joka kertoo tarinaa omasta eletystä elämästä.
Nämä tarinat pysyvät mielessä myös dementoituneilla,
esimerkiksi tuttu sävelmä tuo mieleen jonkin merkityksellisen
asian menneisyydestä. Näin ollen musiikki voi toimia
dementoituneen aktivoijana.
On tärkeää selvittää, millaisesta musiikista dementoitunut
pitää. Jos dementoitunut ei kykene ilmaisemaan omaa
musiikkimakuaan, tulisi hoitajan havainnoida dementoituneen
reagointia erilaisiin musiikkityyleihin.
Musiikki kehittää dementoituneen tarkkaavaisuutta ja
keskittymistä ja tuo vaihtoehtoisen vuorovaikutustavan.
Vaikeastikin dementoitunut voi muistaa lauluista sävelen ja
rytmin, tai jopa sanat.
Musiikillisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi levyraati,
musiikkimaalaus, laulutuokiot, tanssi sekä taustamusiikki.
28




Myönteiset asenteet, riittävä uni, uudet kokemukset, hyvä
ravinto
sekä
liikunta
vaikuttavat
positiivisesti
dementoituneen muistiin. Liikunnan on todettu ehkäisevän
jännitystiloja, unihäiriöitä, ahdistusta sekä masennusoireita.
Liikunta tukee positiivisesti minäkuvaa, joka on merkittävä
osa ihmisen persoonallisuutta ja mielenterveyden perusta.
Yhdessä tekeminen, uuden oppiminen ja osaaminen sekä
pärjääminen tuottavat myös mielihyvää dementoituneelle.
Dementoituneen liikunnan suunnittelussa täytyy ottaa
huomioon dementian vaikeusaste sekä dementiaa aiheuttavan
sairauden erityispiirteet.
Dementoituneen toimintakyvyn laskiessa myös yleiskunto ja
lihasvoima heikkenevät. Tästä johtuen on erityisen tärkeää
että dementoitunut saa liikkua mahdollisimman paljon ja
hänen kunnostaan huolehditaan. Sopivia liikuntamuotoja
dementoituneelle ovat kävely- ja ulkoiluryhmät sekä erilaiset
tasapainoryhmät.
Dementoituneen toimintakykyä voi ylläpitää rohkaisemalla ja
tukemalla häntä käyttämään jäljellä olevia taitoja. Taitojen
käyttöä tukee normaali päivärytmi sekä turvallinen ympäristö
jotka
vähentävät
epäonnistumisen
tunnetta
sekä
turvattomuutta. Kotiaskareiden tekeminen ja niihin
osallistuminen
edesauttavat
dementoituneen
oman
elämänhallinnan tunnetta ja parantavat elämänlaatua.
29



Dementiaa sairastavan vanhuksen liikunnassa tulee ottaa
huomioon ympäristön turvallisuus, jotta vanhus voi
luottavaisesti osallistua liikuntaan. Yksilöllisesti laaditulla
liikuntaohjelmalla voidaan tukea tehokkaasti vanhuksen
toimintakykyä.
Liikunnan tulisi olla suunnitelmallista,
tavoitteellista ja säännöllistä. Toimintakyvyn alennuttua
dementoituneella voi olla vaikeaa harrastaa liikuntaa yksin
joten liikunnan tulisi olla ohjattua.
Heikkokuntoiselle dementoituneelle vuoteeseen jääminen voi
olla kohtalokasta. Hän voi unohtaa miten kävellään, ja huono
lihaskunto voi estää kävelyn uudelleen oppimisen. Tästä
syystä olisi hyvä harjaannuttaa erityisesti reisilihaksia.
Dementoituneen reisilihasten hyvä kunto helpottaa myös
siirtämistilanteissa.
Seuraavalla sivulla esittelemme toimintakalenterin, jonka
olemme tehneet Kinttala- kodin asukkaita ajatellen.
Tarkoituksena on kartoittaa asukkaan toimintakykyä ja
motivaatiota erilaiseen tekemiseen. Mallia olemme ottaneet
erilaisista liikunta- ja toimintakalentereista. Ideana on, että
yhteen toimintakalenteriin kerätään merkintöjä yhden päivän
ajalta, tai pienessä yksikössä esimerkiksi viikon ajalta. Myös
hoitajalla on tällöin paremmat mahdollisuudet luoda
dementoituneelle
virikkeellinen
ympäristö
ja
toimintakalenteri
mahdollistaa
jokaisen
asukkaan
osallistumisen eri toimintoihin.
30
Päivä Ulkoilu Arkiaskareet Jumpat Ryhmätoiminta
Joku muu
Päivä Ulkoilu Arkiaskareet Jumpat Ryhmätoiminta
Joku muu
 osallistui mielellään
 osallistui, mutta ei mielellään
 ei osallistunut
31
Ohessa liikuntaesimerkki, jota Kinttala- koti voi käyttää
dementoituneiden viriketoiminnassa. Olemme ottaneet ohjeet
opinnäytetyöstä, joka on tehty Jyväskylän Hyvinvoinnin ja
kulttuurin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa. (ks. Lähteet)
Tämä ohje on viitteellinen, tarkoituksena on, että Kinttala- kodin
hoitajat voivat lisätä kansioon asukkaille sopivia jumppaohjeita.
Tuolijumppa:
Sopii suhteellisen hyväkuntoisille, kaikille joilla jalat ja kädet
toimivat. Jumpataan tuolilla istuen. Liikkeet voidaan myös
toistaa osio kerrallaan.
Kesto:
- n. puoli tuntia
Tarvitset:
-tuolit
- pienet painot, tai esim. hernepussit
Lämmittely:
- marssia n. 1/2min
- polvi vasten vastakkaista kyynärpäätä n. 12 kertaa
- olkapäiden pyörittely eteenpäin yhtäaikaa n. 12 kertaa
- olkapäiden pyörittely taaksepäin yhtäaikaa n. 12 kertaa
- vartalon kierto puolelta toiselle kädet vaakatasossa n. 1/2min
- marssia, nosta polvea oikein korkealle n. 1/2min
32
Jumppa:
-
painot käsissä, kyynärpäät kiinni vartalossa, koukista
kyynärpäätä vuorotellen n. 12 kertaa
-
painot käsissä, nosta käsiä vuorotellen vaakatasoon
vartalon eteen n. 12 kertaa
-
painot käsissä, nosta kädet vuorotellen ylös suoraksi n. 12
kertaa
-
painot käsissä, laita käsi polvelle, nosta polvia vuorotellen
n. 12 kertaa
-
ilman painoja, nosta polvia yhtäaikaa ylös ja pidä siinä
hetki ja laske alas n. 6-8 kertaa
-
ilman painoja, nosta jalkoja vuorotellen vaakasuoraan
eteesi, pidä liikettä hetki ja laske jalka maahan n. 8 kertaa
-
ilman painoja, ranteiden pyöritys
vaakasuorassa edessäsi n. 1/2min
yhtäaikaa
kädet
- ilman painoja, nilkkojen pyöritys vuorotellen jalat suorana
edessäsi n. 1/2min
33
Venyttely:
-
Nosta käsi ylös ja taivuta vartaloa suorana vastakkaiselle puolelle
n. 1/2 min per puoli
-
Aseta kädet takaraivolle ja taivuta päätä rauhallisesti eteenpäin ja
sivuille n. 1/2min per kohta
-
Nosta venytettävä kätesi pään viereen ja taivuta kämmentä kohti
selkää. Voit painaa toisella kädellä venytettävän käden
kyynärpäästä voimistaaksesi venytystä. Tee sama molemmilla
käsillä n 1/2min
-
Ojenna käsi kämmenpuoli ylöspäin ja taivuta ranteesta alaspäin.
Voit avustaa toisella kädellä painamalla sormista alaspäin. Tee
sama molemmilla käsillä n. 1/2min
-
Ojenna käsi kämmenpuoli alaspäin ja taivuta ranteesta alaspäin.
Voit avustaa toisella
kädellä painamalla kämmenestä itseesi päin. Tee sama molemmilla
käsillä n. 1/2min
-
Pidä kyynärvarressa 90 asteen kulma. Pidä selkä suorana. Nojaa
eteenpäin ja vie hartiaa taaksepäin. Tee sama molemmilla käsillä n.
1/2min
- Kumarru polvien päälle ja roikuta käsiä kohta lattiaa n. 1/2min
34


Snoezelissa kohdistetaan stimulaatiota moneen eri aistiin.
Snoezelen terminä tarkoittaa kahta eri sanaa, nuuhkimista
sekä torkkumista. Torkkumisella tarkoitetaan levollista
havainnointia ja nuuhkimisella kokemuksellisuutta. Siispä
Snoezelen kuvaa kokemusta jonka tarkoituksena on
rentouttaa.
Erilaisten aistielämysten kautta voidaan saada innostava ja
rentouttava ilmapiiri, joka auttaa dementoitunutta
vuorovaikutussuhteiden luomisessa sekä itseluottamuksen
rakentumisessa.
Tämä voi auttaa myös stressin
vähenemiseen.
Menetelmänä
Snoezelen
on
yksinkertaisimmillaan
kokemusten
ja
sensoristen
elämysten tarjoamista virikkeellisessä elinympäristössä.
© ka tate’s photostream 2009
35



Snoezelissa pyritään tuottamaan aistivirikkeitä
dementoituneelle. Esimerkiksi kuuloaistia voidaan stimuloida
linnunlaululla. Hoitajat voivat myös rakentaa erilaisia
aistilaatikoita, joiden tarkoitus on erilaisten pintojen ja
esineiden avulla herätellä dementoituneen tuntoaistia.
Laatikkoon voidaan lisätä eri materiaaleja, joita dementoitunut
voi tunnustella, esimerkiksi hiekkaa, kiviä, höyheniä tai
pumpulia.
Yhdessä leivotun pullan tuoksu voi dementoituneella herättää
muistoja lapsuudesta. Makuaistia voi herätellä uusilla, erilaisilla
makuelämyksillä. Mikäli tilat sallivat, voidaan suunnitella
Snoezelen- huone. Huone voidaan jakaa pienempiin osastoihin,
joihin laitetaan eri aisteihin vaikuttavia esineitä tai laitteita.
Huoneen tarkoitus on tuottaa kokonaisvaltaista ja
elämyksellistä tunnelmaa. Tällöin löytyy hyvä vireystila
luovuudelle, mielikuvitukselle, vuorovaikutukselle sekä
oppimiselle.
Kinttala- kodilla on hyvät edellytykset toteuttaa Snoezelenmenetelmää. Kodinomainen ympäristö mahdollistaa erilaisten
maku- ja hajuelämyksien luomisen, esimerkiksi pullan
leipominen ja ruokamaistajaiset. Kinttala- kodilla on myös
käytössään musiikkihuone, jonne voisi luoda musiikin lisäksi
muitakin aistivirikkeitä.
© Little blue hen 2010
36
Aejmelaeus, R. – Kan, S. – Katajisto, K-R. – Pohjola, L. 2007. Erikoistu vanhustyöhön
WSOY Oppimateriaalit Oy. Porvoo.
Alzheimerin keskusliitto 2007. Muistihäiriöt ja dementia. Muistisairaan ihmisen lääkkeetön
hoito. Osoitteessa:
http://www.muistiluotsi.fi/fin/muistihairiot_ja_dementia/hoito_ja_kuntoutus/laa
kkeeton_hoito/ 20.12.2010
Bojner- Horwitz, E. – Bojner, G. 2007. Mielihyvää musiikista. Dark Oy. Vantaa 2007.
Erkinjuntti, T. – Alhainen, K. - Rinne, J. - Huovinen, M. 2006. Muistihäiriöt. Gummerus
kirjapaino Oy. Jyväskylä 2006.
Erkinjuntti, T. - Alhainen, K.- Rinne, J. – Soininen, H. 2001. Muistihäiriöt ja dementia.
Seksuaalisuus. Karisto Oy. Hämeenlinna 2001.
Erkinjuntti, T. - Alhainen, K. – Rinne, J. – Soininen, H. 2006. Muistihäiriöt ja
dementia. Dementian käsite. Karisto Oy. Hämeenlinna 2006.
Erkinjuntti, T. – Huovinen, M. 2003. Kun muisti pettää, muistihäiriöt ja dementia. WS
Bookwell Oy, Porvoo 2003.
Ervasti, L. – Hanhela, A. – Kauppi, R. – Rontti, M. – Tolonen, T. – Äijälä, R. - Perttula, S. –
Vuokila- Oikkonen, P. 2008. Haasteellisesti käyttäytyvän dementoituneen
hoitoympäristö. Sairaanhoitaja – lehti 1/2008. Scanweb Oy. Kouvola
Flyckt, K. – Puusaari, M. 2000. Ihminen dementian takana. Elämäntarinan tuntemisen ja
muistelun merkitys osana dementoituvan vanhuksen kuntouttavaa työotetta.
Opinnäytetyö. Järvenpään diakonia-ammattikorkeakoulu. Osoitteessa:
http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Jarvenpaa2000/FlycktKirsi.pdf.
Götell, E. – Brown, S. – Ekman, S-L. 2007. The influence of caregiver singing and
background music on vocally expressed emotions and moods in dementia
care. International Journal of Nursing Studies 46 (2009) 422–430.
Osoitteessa:
http://www.dementiacaresinging.com/uploads/Gotell_2009_InternationalJournal-of-Nursing-Studies.pdf. 04.11.2007.
Hakola, P. – Isohanni, M. – Joukamaa, M. – Koponen, H. – Leinonen, E. – Lepola, U.
2008. Psykiatria. Werner Söderström Oy. Porvoo 2008.
37
Hartikainen, S. – Lönnroos, E. 2008. (toim.) Geriatria, arvioinnista kuntoutukseen. Edita
Prima. Helsinki 2008.
Heimonen, S. – Voutilainen, P. 1998. Kuntouttava työote dementoituvien hoitotyössä.
Tammer- Paino Oy, Tampere
Heimonen, S. – Voutilainen, P. 2001.(toim.) Dementoituneen hoitopolku. Tammer- Paino
Oy, Tampere. 2001.
Heimonen, S. – Voutilainen, P. 2004. (toim.) Dementoituvan ihmisen kuntoutuksen lupaus.
Vammalan kirjapaino Oy. Vammala 2004.
Huttunen, M. 2010. Lääkärikirja Duodecim. Tietoa potilaalle : Dementia. Osoitteessa:
http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti?p_haku=dementia 23.07.2010.
Hohenthal – Antin, L. 2009. Muistot näkyviksi. Muistelutyön menetelmiä ja merkityksiä. WS
Bookwell. Juva.
Jaakkola, R. – Kukkola, K. – Sandqvist, S. 2004. ”Silloin kun tervaa poltettiin” Muistelu
dementoituvan toimintakyvyn tukena- projekti. Opinnäytetyö. Oulun diakonia
ammattikorkeakoulu. Osoitteessa:
http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Oulu2004/JaakkolaKukkolaSandqvist2004.
pdf
Janssen- Cilag 2002. Lewyn kappale- tauti. Osoitteessa: http://www.janssencilag.fi/content/literature/janssen-cilag.fi_fin/jc060410_020_lewyn_kappale_dementia_opas.pdf. Espoo 12.2001
Janssen- Cilag 2002. Frontaalinen eli otsalohkodementia. Osoitteessa:
http://www.janssen-cilag.fi/content/literature/janssen-cilag.fi_fin/jc060411_020_frontaalinen-_eli_otsalohkodementia_opas.pdf. Espoo 1.2002.
Juva, K. 2010. Terveysportti. Tietoa potilaalle: Alzheimerin tauti. Osoitteessa:
http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti?p_haku=Alzheimer. 29.10.2010
Jämsä, K. – Manninen, E. 2000. Osaamisen tuotteistaminen sosiaali- ja terveysalalla.
Tummavuoren kirjapaino Oy. Vantaa.
Kivelä, S-L. 2007. Voimavaroja unesta. Hyvä uni iäkkäänä. Vammalan Kirjapaino Oy.
Vammala
Korkiakangas, P. 2002. Muistelusta voimavaroja vanhuuteen. Teoksessa Heikkinen, E. Marin, M. (toim.) Vanhuuden voimavarat . Vammalan kirjapaino Oy. 173-174
Lähdesmäki, L. – Vornanen, L. 2009. Vanhuksen parhaaksi. Hoitaja toimintakyvyn
tukijana. Edita Prima. Helsinki.
Muistiasiantuntijat ry 2010. Lue dementiasta. Yleistä dementiasta. Osoitteessa:
http://www.muistiasiantuntijat.fi/page.php?page_id=6 02.12.2010
38
Muistiliitto 2009. Muisti ja muistisairaudet. Lääkkeetön hoito. Osoitteessa:
http://www.muistiliitto.fi/fin/muisti_ja_muistisairaudet/hoito_ja_kuntoutus/laak
keeton_hoito/
Muistiliitto 2009. Muisti ja muistisairaudet. Muistisairaudet. Osoitteessa:
http://www.muistiliitto.fi/fin/muisti_ja_muistisairaudet/muistisairaudet/
Puljujärvi, N. 2010. Musiikin mahdollisuudet dementiatyössä. Opinnäytetyö. Laurea
ammattikorkeakoulu.Osoitteessa:https://publications.theseus.fi/bitstream/han
dle/10024/15916/puljujarvi_nicola.pdf?sequence=1. 2010
Salla 2010. Hyvinvointivalmennushanke.fi. Voidaan hyvin Sallassa. Osoitteessa:
http://www.salla.fi/hyvinvointivalmennus/hyvinvointivalmennushanke.html
02.12.2010
Sciencedirect 2005. Effects of snoezelen, integrated in 24 h dementia care, on nurse–
patient communication during morning care. Osoitteessa:
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0738399104002599
11.08.2011
Suomen lääkärilehti 1997. Alzheimerin taudin nonkognitiiviset oireet. Osoitteessa:
http://www.laakarilehti.fi/haku/index.html?terms=Alzheimerin+taudin+nonkog
nitiiviset&Hae=Hae&display=5&compound_search_result=1.
Suvikas, A. - Laurell, L. – Nordman, P. –2010. Kuntouttava lähihoito. WS Bookwell Oy.
Porvoo 2010.
Vilkka, H. - Airaksinen, T. 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Gummerus kirjapaino Oy.
Jyväskylä.
Jyväskylän hyvinvoinnin ja kulttuurin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos. Osoitteessa:
http://virikkeita.nettisivu.org/
39

Ilovebutter photostream 2008. Osoitteessa:
http://www.flickr.com/photos/jdickert/2478139937/

Mark Shaiken 2011. Osoitteessa: http://www.flickr.com/photos/shakeskc/5659524175/

Muha 2007. Osoitteessa: http://www.flickr.com/photos/muha/1407401563/

Umbrella shot 2010. Osoitteessa: http://www.flickr.com/photos/umbrellashot/4764855649/




Nina Matthews photography 2010. Osoitteessa:
http://www.flickr.com/photos/21560098@N06/4513426203/
Ka tate’s photostream 2009. Osoitteessa:
http://www.flickr.com/photos/ka_tate/4123514017/
Little blue hen 2010. Osoitteessa: http://www.flickr.com/photos/notahipster/4286231051/
FritsM’s photostream 2010. Osoitteessa:
http://www.flickr.com/photos/fvdmeer/5166263027/

Susanna S. 2011. Osoitteessa: http://www.flickr.com/photos/chat-lunatique/5367513662/

Liz West 2011. Osoitteessa: http://www.flickr.com/photos/calliope/5398569540/

Lindsay S Images 2010. Osoitteessa:
http://www.flickr.com/photos/lindsayshoemakephotography/
40