1. No category

Torstaina 25. heinäkuuta 2013
10
Tanssilattialla
kuultua
– TÄMÄ mies on ollut
täällä ensimmäisissä tansseissa, Ritva Tuohimäki huikkaa tanssilattialta.
Tanssipartneri Keijo
Ristimella on kotoisin
Riemuliiterin naapurista ja muistaa, että orkesterina oli ensimmäisissä
tansseissa Humppa-Kolari ja Kassu.
– Kyllä tulee muistoja
mieleen, todella paljon,
Tuohimäki liikuttuu.
Hänkin on tanssinut
Riemuliiterin lattialla jo
parikymmentä vuotta.
– Etelässä ei missään
oo tämmöistä tanssipaikkaa. Ei missään oo semmosta, että saa vapaasti tuoda vaatteensa narikkaan ja luottaa, että ne
pysyy siellä. Täällä on aivan erilainen tunnelma.
– LAVATANSSIT, oikeat la-
vatanssit.
Ne vetivät sodankyläläisen Jaana Aikion
Ylläkselle. Sodankylästä
tanssipaikkaa ei löydy.
– Se on se kesän tunne.
Aikion tiimi on Ylläs
Soikoon -tapahtumassa ensimmäistä kertaa.
Enää tanssilattialle ei tule
lähdettyä niin usein kuin
ennen.
– Sit ku lähtee, se on
kivaa.
HAITARIKIN pysyy Jun-
nu Lepolan käsissä,
mutta Ylläs Soikoon -juhlille hän on jo 11. kertaa
tullut linja-auton ratissa.
Kyydissä on lastillinen Siikajoen kunnassa asuvia
maanviljelijöitä ja innokkaita tanssijoita.
– Tää on ihan mahtava, hieno paikka. Harvinainen, hän kehuu Riemuliiteriä.
– Täällähän on hyvä
tunnelma, mutta tänä kesänä ei ole niin paljon porukkaa, ku on ollut.
MARTTI Metsäkedon or-
kesterissa soittava Raimo ”El Papa” Korhonen uskoo, että Riemuliiteri päätyy Lagerbohmeilta hyviin käsiin.
– Mä uskon, että hommat järjestyy. (Maija) Astikainen on innostava ja sillä hommat tapahtuu.
Entä Riemuliiteri?
– Kyl tää kestää vertailun ihan huippupaikkoihin. Ja tottakai, Lappihan
on aina mukava.
– Ihmiset on paljon
rauhallisempia, ku Helsingissä. Mä oon aina digannu tästä. Kaikki tietää
tän paikan. Tällä on hyvä
maine. u
11
Torstaina 25. heinäkuuta 2013
Tanssitalon vahdinvaihto
Äkäslompolon maineikkain
tanssipaikka Riemuliiteri
saa lokakuussa
uuden isäntäväen.
Milla Salo
– POJAT tälle puolelle, tytöt täl-
le puolelle!
Äkäslompolon Riemuliiterissä on täysi tohina päällä, vaikka illan tanssien alkuun on vielä tunti. Miehet ja naiset hätäilevät naulakoilta rivin jatkoksi
opettelemaan fuskun askeleita.
– Hidas, hidas, nopeenopee,
hidas, tanssinopettaja Maija
Astikainen antaa tahtia mikrofonista.
Riemuliiterissä kaikki näyttää
olevan kuten ennenkin. Kotoisa hämärä ottaa tulijan vastaan,
ja puulattia tuntuu jalkojen alla
yhtä mukavalta kuin aina.
Tanssisali elää kuitenkin isoa
muutosta.
Tähän aikaan illasta tanssilattian päädyssä olevaa myyntitiskiä hallitsevat Riemuliiterin
perustajan Kåre Lagerbohmin
lapsenlapset. Lusikat kilisevät
lattialle, välipala katoaa parempiin suihin. Äidin karjahdus palauttaa jälkikasvun ruotuun.
Tiskin takaa löytyy myös tuulitakkiin sonnustautunut isäntä
Kåre. Päällimmäisenä mielessä
on käynnissä olevan Ylläs Soikoon -tapahtuman tulevaisuus.
– Luultavasti löytyy joku sopu. Se, mistä kiikastaa, on tämä
markkinointiraha, Kåre miettii.
Hän on yksi niistä tapahtuman pitkäaikaisista järjestäjistä, jotka luopuvat tämän kesän
jälkeen paikastaan yhdistyksen
hallituksessa.
Kåren tapauksessa muutos
on vielä isompi, sillä hän lopettaa myös työnsä Äkäslompolon
vanhimman tanssipaikan isäntänä. Riemuliiterin tarina ei kuitenkaan pääty.
Talon uusi vuokralainen löytyy tanssilattialta.
– Maija on tanssi-intoinen, ja
häntä otti päähän, että tämmöi-
Marita Taavitsainen ja häntä ennen tanssittanut Martti Metsäkedon orkesteri vetivät Riemuliiterin lavalle yli 300 tanssijaa perjantaina.
Aika jäädä eläkkeelle. Kåre Lagerbohm ja Markku Hietanen ovat molemmat pitkäaikaisia Ylläs Soikoon -aktiiveja. Molemmat jättävät yhdistyksen hallituspaikat.
– Se hyvä täällä on, että ei tarvi miettiä, mitä tekee vaan se kaatuu päälle, kun on kausi päällä, Kåre Lagerbohm hymähtää. Ensi syksynä Kåre antaa liukasjauheen ja muut Riemuliiterin rutiinit uusiin käsiin Maija Astikaiselle ja Iisko Palojärvelle.
nen paikka lopettais, Kåre kertoo.
Perinteisten paritanssien harrastajille Riemuliiteri ja sen tilava tanssilattia on tunturin ehdoton ykkönen.
– Miten sie tanssit postimerkillä?
Väki haluaa yhä tanssia, vaikka
into onkin neljässä vuosikymmenessä hiipunut. Kun tansseja
ennen järjestettiin joka ilta helmikuun lopulta vappuun, mää-
rä on nyt tipahtanut puoleen.
– Onks teillä takahuonetta?
Martti Metsäkedon orkesteri on saapunut. Kåre viittoo yläkertaan. Takahuonetta ei ole,
mutta ylähuone löytyy.
Joku fuskun opiskelijoista
kärsii jo janosta, ja Kåre käy välillä myymässä lonkerotölkin.
Hän ei kaunistele tanssipaikan historiaa. Vaikeita vuosia
on ollut. Jos ostaja löytyy, hän
saa paiskia tosissaan töitä.
– Ahtaammaksi se on taloudellisesti menny, siitä ei pääse
mihinkään.
Onko Riemuliiterillä tulevaisuutta?
– Se on kyllä vaikea sanoa.
Kylässä on kaksi tanssipaikkaa,
ja kilpailu on aika raakaa. Ei ole
mitään yhteistyötä. Sitä tarvittaisiin, Kåre miettii.
Eläkepäivillään Riemuliiteriä pyörittävä Kåre olisi mielellään luopunut tanssipaikasta jo
Auttamisen halu toi yrittäjiksi
KUN tanssinopettaja Maija Astikainen viime
maaliskuussa kuuli, että Riemuliiteri saattaa
jäädä tyhjilleen, hän huolestui.
– Siinä synty auttamisen halu, semmonen
mieletön tunne, että jotakin on tehtävä.
Maija alkoi etsiä Riemuliiterille ostajaa, jutteli kunnan kanssa, ja päätti lopulta puolisonsa Iisko Palojärven kanssa ryhtyä taloon
vuokralaisiksi.
Järvenpäässä asuva Maija on käynyt Riemuliiterissä kymmenenenä keväänä pitämässä suosittua tanssiviikkoa. Nyt viikosta tulee
puoli vuotta.
– Tämä on mieletön elämän mahdollisuus.
Maija jatkaa tanssinopetusta etelässä,
mutta vähentää opetuspäivien määrää. Hän
myöntää, että Kåren jättämät saappaat ovat
isot.
– Ei mua tanssikansan palveleminen pelota, sen mie uskon että mie osaan. Kåre on
niin monipuolinen ja moniulotteinen ihmi-
nen. Hänellä on niin paljon osaamista. Tunnearvo on myös iso sekä asiakkaille että heille itselleen. Ei oo yksinkertainen asia luopua
elämäntyöstään.
UUDET isännät aikovat pitää Myllytanssit ja
muut perinteet hengissä.Tanssikurssien määrä saattaa kasvaakin ja lisäksi Riemuliiteriin
toivotetaan tervetulleiksi kylän ja kyläläisten
muut tapahtumat.
– Kylältä puuttuu kylätalo. Tätä vois hiljaisina aikoina hyödyntää sellaiseen. Kirpputoreja, myyjäisiä, vaikka jumppasali, konsertteja, ruska-aikaan ehkä terveysluentoja. Ideoita
on, mutta varovaisesti täytyy lähteä.
Osaamista Maijalta löytyy moneen. Ennen
tanssinopettamista hän on työskennellyt lastentarhanopettajana ja fysioterapeuttina.
Tanssi yhdisti talon uudet isännät Astikaisen ja Enontekiöltä kotoisin olevan Iisko Palojärven. Mikä tanssissa on niin hienoa?
– Missä muualla sä pääset naista näin lähelle ilman syytettä? Iisko vitsailee.
– Tanssilattialla kohtaa kivoja ihmisiä, ihmiset viihtyy siellä.
Entä Riemuliiteri?
– Tää on legendaarinen tanssipaikka. Täällä on vanhan ajan henki, hyvässä mielessä. u
Maija Astikainen ja Iisko Palojärvi hyppäävät
ohjiin Riemuliiterissä lokakuun alussa.
aiemmin, mutta sopivaa ostajaa
ei ole löytynyt.
Vuokrasopimus Maija Astikaisen ja hänen miehensä Iisko
Palojärven kanssa on allekirjoitettu tänään.
– Kyllä se tuntuu hyvälle.
Kåre etsii alleen tuolin.
Suunnistuksen harrastajaa
harmittaa, että Jukolan viesti
jäi tänä kesänä väliin, sillä aikaa
ensimmäisestä viestijuoksusta
tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta.
Kevätsesonki ei päästä yrittäjää
laduille, ja tänä keväänä voimat
vei sairaus, hoidot ja leikkaus.
– Kunto on huonompi, ku
kymmeniin vuosiin.
Haaveissa on kevät, jolloin
ehtisi hiihtää ja kuntoilla.
Entä tanssiminen?
Koko buffetin väki hörähtää
nauruun. Se on illan paras vitsi.
– Mä tykkäsin silloin kattoa,
ku muut tanssii ja tykkään vie-
Solistit palkitsivat Pirkon
YLLÄS Soikoon -tapahtuman aluellepanija
Pirkko Hietaniemi palkittiin viikonloppuna pitkästä työstään musiikkitapahtumien tekijänä Ylläksellä. Palkinnon antoi suomalaisten
esittävien solistien, solististen muusikkojen ja
kapellimestarien yhdistys Solo ry.
Yhdistyksen hallituksen jäsen Martti Metsäketo luovutti palkinnon lauantain päiväkonsertissa. Yhdistys kiitti tänä keväänä eläkkeelle jäänyttä Pirkkoa 25 vuoden urasta Ylläs Soikoon -tapahtuman järjestäjänä, sekä Ylläs Jazz Blues -tapahtuman ideoimisesta ja järjestämisestä.
– Tulevana talvena 19. kertaa järjestettävä Ylläs Jazz Blues tunnetaan erityisesti tasokkaista kotimaisista esiintyjistään. Vuosien varrella
Pirkko Hietaniemi on tuonut tuhansia soittajia ja laulajia Ylläkselle paikallisten ja matkailijoiden iloksi, yhdistys perustelee palkintoa. u
läkin, Kåre lausuu.
Tanssikurssi on päättynyt.
Juomanlaskijaa kaivataan. On
aika päästää yrittäjä illan töihinsä.
Kåre suuntaa hetkeksi tyhjentyneelle tanssilattialle punaisen
muovikauhan kanssa. Puu saa
pinnalleen valkeaa liukasjauhetta.
– Oliko lattia hyvä? Hän huikkaa Maijalle ja Iiskolle.
Oli. Tanssit voivat alkaa. u
Ylläs Soikooon -tapahtuma päättyi komeasti, kun oman kylän tyttäret
Merja Välijeesiö (vas.), Taina Pudas ja Susanna Heikki kajauttivat Lapin
äidin kehtolaulun. Oman kylän tyttärien konsertissa kuultiin musiikkia Juicesta Tulisiin suudelmiin. Mikrofonia pitelivät myös Heidi Haapasaari ja
Tiina Saukkoriipi-Haapala. Orkesterina soitti Tapani Haapasaaren yhtye.
”Ei siitä tule mitään”
SUUNNISTUKSEN harrastajat muistavat Kåre Lagerboh-
min Jukolan viestin voitosta vuonna 1971 uusimaalaisen IK Örnenin joukkueessa. Kaksi vuotta Jukolavoiton
jälkeen sama mies avasi Äkäslompoloon Riemuliiterin.
– Vuonna 1972 syntyi se idea. Kylässä oli enemmän
taloja, mutta ei ollu illanviettopaikkaa. Vanha kyläläisten
Riemuliiteri oli häipynyt 1960-luvulla. Se oli vain vanha
liiteri, todellinen Riemuliiteri, Kåre kertoo.
Kyläläiset suunnittelivat uuden Riemuliiterin rakentamista, mutta tuloksena oli vain lihava riita.
– Me yhen kaverin kans saimme päähämme, että rakennetaan uus Riemuliiteri. Isänniltä saimme luvan. Joo,
rakentakaa vain, ei siitä tule mitään.
Parakeista syntyi 400 neliömetrin suuruinen Riemuliiteri, joka perustettiin 20. helmikuuta 1973. Sittemmin
taloa on laajennettu sisävessojen, buffetin ja yläkerran
huoneiden verran.
Moni asiakas toivoo, että mitään ei muutettaisi, eikä
toiminta ole paljoa muuttunutkaan. Moni alkuperäisistä
tanssijoistakin löytyy yhä parketilta.
Viime keväänä Riemuliiterissä tanssittiin 41. kevät. u
Työtä ja juhlaa. Kåre Lagerbohm ennätti töiltään ottamaan vastaan Kolarin kunnan edustajaien Tapio Niittyrannan (vas.) ja Kyösti Tornbergin onnittelut neljän vuosikymmenen työstä. Kåre ja Irma Lagerbohm saivat perjantaina Suomen Huvijärjestäjien keskusliiton kultaisen ansiomerkin ansiokkaasta toiminnasta suomalaisen huvielämän edistämiseksi.