1. No category

SISÄLLYSLUETTELO
Alkusanat
2
Huomautus
3
Lukijalle
4
Yleistietoa mykoplasmasta
5
Mikä ihmeen mykoplasma
6
M. pneumoniae ei ole ainoa ongelmanaiheuttaja
8
Oireet ja diagnosointi
9
Mykoplasman ehkäisy ja hoito
Mykoplasma urheilijoilla
Toipuminen
38
41
12
Mykoplasman hoito
13
Ruokavalio
15
Stressi
19
Suolisto
22
Pakuri ja muut lääkinnälliset sienet
26
Mykoplasman ehkäisy
29
Mykoplasmapotilaan ravintolisät
32
Rohdokset
33
Huomioitavaa
36
Mykoplasman hoito antibiooteilla
37
i
1
ALKUSANAT
HUOMAUTUS
Tämän kirjan tarkoituksena on jakaa terveystietoa ainoastaan
opiskelu- ja sivistysmielessä. Kirjan tietojen ei ole tarkoitus korvata
esimerkiksi lääkäreiden palveluja tai lääkäriltä saamiasi hoito-ohjeita
tai neuvoja. Kirjoittajan tarkoituksena ei ole kuvata tai määrätä
mitään kirjassa esitettyä ruokaa tai rohdosta parannuskeinoksi,
lievittäjäksi, hoidoksi tai ehkäisyksi mihinkään tautiin. Lukijan
hyödyntäessä kirjan sisältämää tietoa, kirjoittaja ei ole
vastuuvelvollinen tai muuten vastuussa mistään tappiosta, haitasta,
hyödystä tai vahingosta, mitä tämän kirjan sisältämä tieto aiheuttaa
tai jota sen perusteella välillisesti tai suoraan ilmenee.
Älä tilaa tai käytä mitään kirjassa mainittuja rohdoksia tai
lisäravinteita, jos k.o. aine löytyy FIMEA:n lääkeluettelosta, ellei
sinulla ole tähän lääkärin määräämää reseptiä.
Copyright Jarkko Viitakangas.
Kuvat Jarkko Viitakangas, Shutterstock ja Big Stock Photo
3
LUKIJALLE
Mykoplasma aiheuttaa nykyään paljon epätietoutta niin potilaiden kuin myös lääkäreiden keskuudessa. Mykoplasmasta liikkuu näkemyksiä ja
teorioita laidasta laitaan. Joidenkin mielestä mykoplasma on varsin haitaton muotisairaus, kun taas toisen koulukunnan mukaan
mykoplasmaan ei suhtauduta alkuunkaan siihen kuuluvalla vakavuudella.
Monesti mykoplasmainfektio tuo kantajalleen flunssan kaltaisen taudin, joka paranee itsestään. Läheskään aina tilanne ei mene näin
kivuttomasti, sillä mykoplasma voi aiheuttaa todella ikävän sairauskierteen, josta toipuminen voi olla äärimmäisen vaikeaa ja aikaa vievää.
Mykoplasmaan ei siis pidä suhtautua väheksyen.
Usein mykoplasma-potilaiden voi olla vaikea saada asianmukaista hoitoa. Syynä tähän voi olla virheelliset hoitosuositukset, lääkärien asenne
mykoplasmaa kohtaan tai tietämättömyys mykoplasmasta ja sen hoidosta. Valitettavan usein mykoplasmasta kärsivä potilas jääkin kokonaan
ilman asianmukaista hoitoa ja yksin sairautensa kanssa.
Kerron tässä oppaassa tietoa mykoplasmasta ja myös erilaisista hoitovaihtoehdoista. Olen pyrkinyt pitämään oppaan melko lyhyenä ja
mahdollisimman selkeänä. Toivon, että oppaan luettuasi ymmärrät paremmin sen, että mistä mykoplasmassa oikein on kyse ja miten se on
mahdollista nujertaa.
Käsissäsi on ensimmäinen versio Nujerra Mykoplasma -oppaasta. Opasta tullaan kehittämään askel askeleelta paremmaksi ja
toimivammaksi saatujen palautteiden ja uuden tiedon myötä. Uusittu painos on luvassa jo lähikuukausina!
Jarkko Viitakangas
4
2
YLEISTIETOA MYKOPLASMASTA
MIKÄ IHMEEN MYKOPLASMA?
Mykoplasma löydettiin 1930-luvulla, jolloin eräs tutkija raportoi atyyppisestä keuhkokuumeesta, jonka aiheuttajaa ei saatu selville
gram-värjäyksellä ja joka ei reagoinut käytettävissä oleviin antibiootteihin. Taudinaiheuttajan epäiltiin kuuluvan viruksiin, kunnes vuonna 1962
Eaton´s agenttina tunnettu patogeeni nimettiin mycoplasma pneumoniaeksi ja laji liitettiin mollicutes (”pehmeänahkaiset”) –luokkaan.
Mykoplasmat ovat pieniä pallomaisia soluseinättömiä esitumaisia bakteereja. Soluseinän sijaan mykoplasmoilla on kolesterolia sisältävä
solukalvo. Tämä selittää sen, että miksi esimerkiksi solukalvoon vaikuttava penisiliini ei tehoa mykoplasmaan. Mykoplasmat ovat
pienikokoisia, läpimitaltaan noin 0,25 mikrometriä. Ne ovat pienimpiä tunnettuja bakteereita eivätkä ne ole sukua millekään tunnetulle
bakteeriluokalle.
Mykoplasmoja tunnetaan nykyisin yli 200 eri lajia, joista tämänhetkisen tietämyksen valossa niistä noin 20 eri lajia voi aiheuttaa ihmisille
terveysongelmia. Todellinen luku voi olla paljon suurempi, mutta tästä ei ole vielä näyttöä. Ylipäänsä mykoplasmaan kohdistuva tutkimus on
jossain määrin alkutekijöissä, johon merkittävänä syynä on se, että mykoplasmat on tutkimuskohteena varsin haastavia.
Päästyään sopivaan isäntäorganismiin mykoplasmat elävät ja lisääntyvät huomattavan pitkiäkin aikoja. Mykoplasmat elävät usein loisina, eli
ne kiinnittyvät isäntäsoluun turvatakseen lisääntymisensä. Mykoplasmoilla on hyvin tehokas kyky suojautua isäntäorganismin
immuunivasteelta mm. jäljittelemällä isännän omia antigeeneja. Mykoplasmat kuten monet muutkin mikrobit osaavat olla pahimmillaan
todellisia huijareita immuunijärjestelmällemme. Mikrobit ovat miljoonien kehitysvuosiensa aikana perehtyneet immuunijärjestelmän hienouksiin
ja oppineet monin tavoin välttämään tämän järjestelmän hyökkäyksiä ja jopa käyttämään sitä hyväkseen.
Mykoplasmojen paksu seinämä suojaa niitä vasta-aineilta ja komplementilta, eikä näiden hajottaminen ole mikään helppo tehtävä
fagosyyteille, eli immuunijärjestelmän syöjäsoluille. Tämän lisäksi mykoplasmoilla on ihmeellinen ja petollinen kyky jäljitellä isännän omia
antigeeneja. Antigeenien muuntelu on yksi yleisimmistä mikrobien käyttämistä keinoista huiputtaa immuunipuolustusta, eikä mykoplasmat tee
poikkeusta. Antigeenien muuntelun ansiosta mykoplasman kukistaminen on immuunijärjestelmälle entistä vaikeampaa.
Yksi mielenkiintoinen maininnan arvoinen asia on tietynlainen viestijärjestelmä, jonka avulla mykoplasma voi piilotella immuunijärjestelmältä,
kunnes sillä on iskun paikka. Monilla bakteereilla on kyky lähettää viestejä toisilleen pienimolekyylisten feromonien avulla. Tästä ilmiöstä
käytetään nimitystä quorum sensing. Viestijärjestelmä mahdollistaa virulenssitekijöiden pitämisen piilossa immuunijärjestelmän tiedustelijoilta
bakteeripopulaation ollessa pieni. Aseet otetaan esiin ja hyökkäys aloitetaan täydellä teholla vasta, kun populaatio on riittävän suuri ja jo
kokonsa puolesta vaikeasti kukistettavissa.
6
Mykoplasma voi omata myös monia muita erilaisia mekanismeja, joiden avulla se tekee immuunijärjestelmän työn entistä vaikeammaksi.
Näistä voidaan mainita ainakin komplementtijärjestelmän häirintä ja apoptoosin manipulaatio. Voidaankin hyvällä syyllä sanoa, että
mykoplasma on huippuunsa kehittynyt vastustaja meidän immuunijärjestelmällemme.
Mykoplasma on vielä nykyäänkin hieman tuntematon ja epävarmuutta aiheuttava juttu lääkäreiden keskuudessa. Tästä johtuen merkittävä
osa lääkäreistämme suhtautuu mykoplasmaan virheellisesti väheksyen ja monet potilaat jäävät kokonaan ilman tarvitsemaansa hoitoa. Syynä
tähän lääkärien yleiseen asenteeseen mykoplasman osalta voi olla se, että vain harva suomalainen lääkäri tietää riittävästi mykoplasman
hoidosta. Tämä ei missään tapauksessa ole lääkäreiden vika, vaan pääsyyllinen löytyy puutteellisista hoito-ohjeista. Kun tähän lisätään
ongelmat taudinmäärityksen osalta, niin mykoplasmainfektion vaikeaan tautimuotoon voi olla hyvin vaikea saada hoitoa Suomesta. Tilanne on
melko samanlainen kuin borrelioosin hoidossa, johon monet suomalaiset joutuvat hakemaan apua ulkomaita myöden päästäkseen asialliseen
hoitoon. Olen kuullut tarinoita siitä, että lääkärit eivät ole edes suostuneet selvittämään sitä, että onko pitkään jatkuneen sairastelun taustalla
mykoplasma. Monella lääkärillä on myös jossain määrin väärä käsitys mykoplasman aiheuttamasta taudinkuvasta, jossa oireiden kirjo voi olla
hyvin laaja. Kun sinulla ei ole yskää, niin sinulla ei voi olla myöskään mykoplasmaa, on kovin virheellinen tokaisu lääkärin suusta, johon voi
törmätä valitettavan usein.
Yleisimmin terveysongelmia aiheuttava mykoplasmatyyppi on mycoplasma pneumoniae. Se tarttuu hengitystie-eritteiden välityksellä ja
Itämisaika tartunnasta mahdollisten oireiden alkuun on tavallisesti 1-4 viikkoa. Useamman kuukauden pituisia mykoplasma-epidemioita voi
esiintyä esimerkiksi armeijassa tai koulussa. Suomessa mykoplasma pneumoniae -tapauksia tavataan epidemiaksi asti 3 - 5 vuoden välein ja
nämä epidemiat ovat monesti olleet kaksihuippuisia.
Mycoplasma pneumoniae tarttuu todella herkästi. Hyvin tyypillistä on se, että perheissä sairastuu ensin lapsi ja pian tämän perässä osa tai
loput perheenjäsenistä. Mykoplasmainfektioita esiintyy yleisimmin 4 - 48-vuotiailla, joista eniten ikäryhmässä 10 - 25-vuotiaat.
Yleisimmin M. pneumoniae aiheuttaa lievän ylähengitystieinfektion, joka paranee itsestään. Noin 5-10 % sairastuneista saa keuhkokuumeen.
Suomessa 10-20 % sairaalahoitoa vaativista keuhkokuumetapauksista pääsyyllisenä on juuri M. pneumoniae. On tärkeää huomioida se, että
jopa neljänneksellä tartunnan saaneista infektioon voi liittyä oireita muualla kuin hengitysteissä, joskus ilman edeltäviä hengitystieoireitakin.
Mycoplasma pneumoniae pystyy siirtymään hengitystie-epiteelin läpi verenkiertoon ja sen välityksellä esimerkiksi keskushermostoon. Viime
vuosina mykoplasmatutkimuksien lisääntyessä olemme oppineet ymmärtämään sen, että mykoplasmat voivat olla syypäänä todella moniin
niihin kroonisiin sairauksiin, joiden todellinen alkuperä on ollut hämärän peitossa. Voidaankin sanoa, että mykoplasmaan liittyviä tutkimuksia
kannattaa seurata suurella mielenkiinnolla. Tältä tutkimussaralta paljastuu nimittäin jatkuvasti varsin mielenkiintoisia ja jonkun mielestä ehkä
myös pelottavia asioita terveyttämme ajatellen. Mihinkään paniikkiin ei ole syytä, mutta asia on hyvä tiedostaa.
7
MYCOPLASMA PNEUMONIAE EI OLE AINOA ONGELMANAIHEUTTAJA...
On hyvin tärkeää muistaa se tosiasia, että mycoplasma pneumoniaen lisäksi myös monet muut mykoplasmat aiheuttavat ihmisille
terveysongelmia. Eri lähteistä riippuen näitä ihmisille ongelmallisia mykoplasmalajeja on havaittu olevan noin 20-30.
Mycoplasma-suvun diagnostiikka on Suomessa M. pneumoniaeta lukuun ottamatta vakiintumatonta. Esimerkiksi M. hominiksen aiheuttamat
kliiniset infektiot voivat jäädä toteamatta, koska tavanomaiset viljelymenetelmät eivät sovellu niiden osoittamiseen.
Tässä muutama poiminta mycoplasma pneumoniaen lisäksi niistä mykoplasmoista, joiden on todettu aiheuttavan ihmisille erilaisia
terveysongelmia:
• Mycoplasma hominis
• Mycoplasma fermentans
• Mycoplasma genitalium
• Mycoplasma penetrans
• Mycoplasma orale
• Mycoplasma salivarium
• Mycoplasma pirum
• Mycoplasma amphoriforme
• Mycoplasma arginini
• Mycoplasma pulmonis
• Mycoplasma edwardii
8
OIREET JA DIAGNOSOINTI
Mykoplasman diagnosointi on keskimäärin helpommin sanottu
kuin tehty. Pelkän oireilun tai verikokeiden pohjalta ei kannata
tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vaan aina täytyy
huomioida kokonaistilanne ja tehdä diagnoosi sen perusteella.
Se, että jos Suomessa yleisesti käytetyt vasta-ainetestit ovat
negatiivisia, ei poissulje mykoplasman mahdollisuutta.
Mykoplasman diagnosointi vaatiikin lääkäriltä kokemusta ja
tietämystä asiasta. Tämä jo sen takia, koska mykoplasma voi
aiheuttaa hyvin erilaisia oireita eri ihmisillä.
Potilaan kannalta tilanne on tietysti valitettava ja on usein tuurista
kiinni, että minkälainen lääkäri sattuu kohdalle. Pahimmillaan
mykoplasmasta kärsivä potilas ei saa mitään vastakaikua
lääkäriltä ja hän jää kokonaan ilman asianmukaisia tutkimuksia,
hoidosta puhumattakaan. Mykoplasmaepäilyn tulee olla todella
vahva tai potilaan hyvin sairas ennen kuin terveyskeskuslääkäri
lähettää potilaansa verikokeisiin. Tätä toimintatapaa perustellaan
sillä, että spesifinen laboratoriodiagnoosi on melko kallis. Aina
näihin testeihin ei suostuta edes yksityisellä puolla, vaikka potilas
maksaisikin koko laskun.
9
Kuten edellä totesin, niin mykoplasma voi aiheuttaa hyvin erilaisia
oireita eri ihmisillä. Tässä muutama poiminta tyypillisistä oireista,
joita mykoplasma-infektio aiheuttaa akuutissa vaiheessa.
• Kuumeilu
• Jatkuva väsymys
• Nuha ja yskä
• Pitkittynyt päänsärky
• Lihas ja nivelkivut
• Ihomuutokset
• Heikko palautuminen fyysisestä rasituksesta ja suorituskyvyn
heikkeneminen
Kuumejakso menee normaalisti ohi noin viikossa, mutta yskä,
uupumus ja monet muut oireet saattavat jatkua pitkään. Ei ole
myöskään harvinaista, että mykoplasmaa sairastavalla potilaalla
todetaan keuhkokuume.
Jos taas puhutaan kroonisesta mykoplasmasta, niin yleisimpien
oireiden joukosta kannattaa etsiä edellämainittujen oireiden lisäksi
ainakin näitä:
• Hikoilu
• Rintakipu ja sydämentykytys
• Mustelmat
• Toistuva kurkkukipu
• Unihäiriöt
• Muisti ja keskittymiskyky heikentynyt
Hoitamaton kroonistunut mykoplasma on liitetty lukuisiin eri
sairauksiin, joista tässä muutama poiminta:
• Nivelreuma ja nivelpsoriaasi
• Krooninen väsymysoireyhtymä
• Fibromyalgia
• Polymyalgia rheumatica (lihasreuma)
• Alzheimerin tauti
• Persianlahden oireyhtymä
• Lukuisat autoimmuunisairaudet
Suomessa mykoplasmainfektio yritetään varmistaa verinäytteestä
vasta-ainetutkimuksilla. Vasta-ainetestien tulkinta ei ole aina
kovinkaan helppoa ja niiden luotettavuus on vähän niin ja näin.
Vasta-aine
Tulkinta
IgM
Pääasiassa tuoreehkon infektion
merkki.
IgG
Pääasiassa vanhan tartunnan
merkki.
• Näköhäiriöt
• Masennus
10
IgM-luokan vasta-aineet nousevat tuoreessa-infektiossa 7-10vrk kuluttua oireiden alusta, mutta se voi myös säilyä pitkään kohonneena
tuoreen taudin jälkeenkin (jopa 6 kk). On hyvä huomioida sekin tosiasia, että mykoplasma-infektion uusiutuminen on yleistä, eikä IgM-arvo
reagoi uusiutumaan yhtä voimakkaasti kuin ensimmäiseen infektioon.
Kohonnut IgG-luokan vasta-ainetaso kertoo lähinnä joskus kohdatusta infektiosta. IgG-luokan kohonneita vasta-aineita yritetään tulkita 2-3
viikon välein otettujen pariseeruminäytteiden avulla. Vaikka suuri IgG-vasta-ainepitoisuus sopii äskettäin sairastetun infektion aiheuttamaksi,
ei infektion tarkka ajoitus yhden näytteen suurenkaan IgG-vasta-ainepitoisuuden perusteella ole mahdollista.
Nielunäytteen PCR-testi on tällä hetkellä todennäköisesti se paras yksittäinen menetelmä mykoplasma-diagnostiikassa, mutta tätä testiä ei
Suomessa juurikaan vielä tehdä, toisin kuin esimerkiksi Tanskassa. Vielä parempaan tulokseen päästään jos PCR-testi yhdistetään
serologisiin testeihin.
11
3
MYKOPLASMAN EHKÄISY JA HOITO
MYKOPLASMAN HOITO
Merkittävä osa mykoplasmatartunnan saanneista ei tarvitse mitään sen ihmeellisempää hoitoa, kuin tavallisessa flunssassa. Eli riittävän pitkä
lepojakso riittää, jonka aikana immuunijärjestelmämme tekee tehtävänsä.
Jos immuunijärjestelmämme ei ole täydessä terässä, mykoplasma voi aiheuttaa pahimmillaan todella ikäviä terveysongelmia ja tämmöisessä
tapauksessa erilaiset hoitotoimenpiteet ovat yleensä välttämättömiä.
Mykoplasman hoito on Suomessa jossain määrin erittäin pahasti retuperällä. Mykoplasman hoitoon paneutuneiden lääkäreiden mielestä
yleisesti käytössä oleva ”parin viikon antibioottikuuri” on lähinnä huono vitsi jos kroonisesta mykoplasmasta halutaan eroon.
Asiaan perehtyneet lääkärit hoitavat potilaitaan usein monen kuukauden mittaisilla antibioottikuureilla ja tämän lisäksi erilaisin ravintolisin,
kuten probiooteilla ja vitamiinivalmisteilla.
Oikeanlaiset ja riittävän pitkät antibioottikuurit tehoavat kohtalaisen usein krooniseen mykoplasmaan, muttei läheskään aina. Lisäksi ne tuovat
mukanaan myös ei toivottuja sivuvaikutuksia, kuten pitkillä antibioottikuureilla tapana on.
Yksi tällainen antibioottien mukanaan tuoma hyvin keskeinen haittavaikutus on immuunijärjestelmän heikkeneminen. Ja koska toimiva
immuunijärjestelmä on erittäin ratkaisevassa roolissa mykoplasman kukistamista ajatellen, niin voidaankin sanoa, että mykoplasman
hoidossa käytetyt pitkät antibioottikuurit on kaksiteräinen miekka. Tämä voi olla yksi tekijä sen suhteen, että miksi antibioottihoidoilla ei
saavuteta aina toivottua tulosta.
Minulla on ollut ilo todistaa muutamia tapauksia, joissa vaikea krooninen mykoplasma ollaan saatu kuriin ilman raskaita antibioottikuureja ja
ainoastaan luonnonmukaisia menetelmiä käyttäen. Vastaavia hoitotuloksia on saatu ympäri maailmaa ja monet lääkärit ovatkin ruvenneet
suosittelemaan mykoplasman hoitoon erilaisia vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä antibioottihoitojen tueksi tai jopa kokonaan ilman
antibioottihoitoa.
Haluan kuitenkin korostamalla korostaa sitä, että en halua luoda mitään vastakkainasettelua allopaattiseen lääketieteen ja ns. perinteisen
lääketieteen välille. Päinvastoin. Meidän tulisi oppia hyödyntämään molemmista lääketieteen muodoista ne parhaat palat niin mykoplasman
kuin monen muunkin sairauden hoidossa. Nykyään on valitettavaa, että molempien leirien edustajat suhtautuvat toistensa hoitometodeihin
ylimielisesti ja usein väheksyen.
13
Mykoplasman hoidossa keskeisessä roolissa on mykoplasman
heikentäminen ja oman immuunijärjestelmän vahvistaminen, jonka avulla
mykoplasma saadaan lopulta kuriin. Tämän täytyy olla tavoitteena
käytettiin hoidossa antibiootteja tai jotain muita hoitomenetelmiä.
Joidenkin mykoplasmaan perehtyneiden asiantuntijoiden mielestä
mykoplasmaa ei voi hävittää elimistöstä kokonaan tai ainakin se on hyvin
vaikeaa. Toimivan immuunijärjestelmän avulla se voidaan kuitenkin
tavallaan ajaa nurkkaan, jossa se pysyy kurissa aiheuttamatta
terveysongelmia. Toki siinä vaiheessa jos immuunijärjestelmä esimerkiksi
kroonisen stressin myötä joutuu pois raiteiltaan, niin tuo piileskelevä
mykoplasma voi jälleen päästä valloilleen.
Siinä vaiheessa kun mykoplasmasta kärsivä potilas haluaa hoitaa
itseään jollain muulla tavoin kuin antibiooteilla, niin erityisen tärkeään
asemaan nousee terveellinen ja monipuolinen ruokavalio sekä ylipäänsä
elintavat, jonka avulla mykoplasma on mahdollista saada kuriin. Tämän
lisäksi tarvitaan usein melko laajaa arsenaalia erilaisia rohdoksia ja
ravintolisiä, joista kerron pian lisää.
Käyn seuraavilla sivuilla läpi asioita, jotka on hyvä huomioida
mykoplasman ehkäisyä ja hoitoa ajatellen. Ensimmäiseksi käsitellään
ruokavalioon liittyvät asiat. Sen jälkeen kerron hieman yleistietoa
lääkinnällisistä sienistä ja siitä miten niitä kannattaa hyödyntää
mykoplasman ehkäisyssä ja hoidossa. Ja ennen varsinaisia esimerkkejä
mykoplasman hoidosta, kerron siitä miten krooninen stressi ja suoliston
kunto vaikuttavat mm. immuunijärjestelmän toimintaan ja tätä kautta
myös mykoplasman ehkäisyyn sekä hoitoon.
Tässä vaiheessa haluan korostaa sitä, että seuraavilla sivulla esitetyt
hoitometodit ovat vain esimerkkejä eivätkä missään tapauksessa
hoitosuosituksia. Kirjan tietojen ei ole tarkoitus korvata esimerkiksi
lääkäreiden palveluja tai lääkäriltä saamiasi hoito-ohjeita tai neuvoja.
14
RUOKAVALIO
Mykoplasmasta toipumisen suhteen ravitseva ruoka on
avainasemassa, koska mykoplasma on ravinteita kuluttava
parasiitti ja voi jo tämän takia aiheuttaa yleiskunnon
romahtamisen.
Kuten monen muunkin sairauden kohdalla, niin myös mykoplasman hoidossa ruokavalio nousee hyvin tärkeään asemaan. Parantavalla
ruoalla ja nykyaikaisella länsimaalaisella ruokavaliolla on keskimäärin melko iso ero. Sillä on parantumisen kannalta ratkaiseva merkitys, että
mitä potilas syö.
Monet mykoplasmapotilaat joutuvatkin tekemään ruokavalioonsa joitain muutoksia. Yleensä näiden muutosten ei kuitenkaan tarvitse olla
mitenkään mahdottoman suuria. Jo sillä pääsee pitkälle, että panostaa ruoan laatuun, välttää ne pahimmat karikot ja lisää päivittäiseen
ateriointiin muutamia yksittäisiä komponentteja, jotka tuovat ruokaan lääkinnällisiä ominaisuuksia. Listaan seuraavilla sivuilla ruokia, joiden
käyttöä mykoplasmapotilaiden on hyvä välttää, sekä myös ne ruoat, joita kannattaa nauttia runsaasti parantumisprosessia edistääkseen.
Mitään tarkkoja linjauksia ruokavalion suhteen en halua tässä yhteydessä antaa, koska aihe on niin valtavan laaja. Palaan aiheeseen
todennäköisesti oppaan tulevissa versioissa jos lukijat osoittavat tämän asian suhteen kiinnostusta. Mielestäni oikean ja itselleen sopivan
ruokavalion löytymisen avain on itsensä kuunteleminen. Kun olemme löytäneet ravitsemuksen suhteen oikeat suuntaviivat ja rupeamme
kuuntelemaan kehomme viestejä ja tarpeitamme, niin muita ohjeita ei ravitsemuksen suhteen oikeastaan edes tarvita.
15
Ruokia, joita mykoplasmapotilaiden kannattaa välttää tai ainakin
vähentää niiden käyttöä
• Gluteeniviljat tai ainakin vehnä (aiheuttaa monille ihmisille erilaisia
terveysongelmia, kuten tulehdusta)
• Sokeri
• Maito
• Valmisruoat ja muut pitkälle prosessoidut ruoat
• Kovetetut kasvisrasvat
• Kevyttuotteet
• Härskiintyneet rasvat
• Heikkolaatuiset lisäravinteet
• Keinotekoiset makeutusaineet
• Limsat ja energiajuomat
16
Ruokia, joita mykoplasmapotilaiden kannattaa lisätä ruokavalioonsa runsaasti
• Tuore inkivääri
• Öljyhampunsiemenet
• Valkosipuli (mieluiten raakana)
• Kurpitsansiemenet
• Kurkuma (mieluiten tuoreena)
• Chian siemenet
• Mustapippuri, chili, curry, cayenne ja
monet muut mausteet
• Jokin laadukas viherjauhe
• Lääkinnälliset sienet, kuten pakuri,
siitake, cordyceps ja reishi
• Oliiviöljy
• Kookosöljy
• Avokado
• Maksa ja muut sisäelimet
• Parapähkinät
• Cashew-pähkinät
• Laadukkaat kanamunat
• Kotimaiset marjat
• Spirulina
• Chlorella
• Merilevät
• Kaalit
• Hapankaali
• Villivihannekset
• Vihannekset monipuolisesti käytettynä
• Yrtit
• Puhdas vesi
• Itsepuristetut mehut
• Koivunmahla
• Hunaja
• Mehiläisen keräämä siitepöly
• Laadukas omenaviinietikka
• Raffinoimaton merisuola (kohtuudella)
• Raakakaakao
17
Meillä ihmisillä on hassu tapa antaa erityisesti
tärkeissä asioissa valta jollekin ulkopuoliselle.
Kuvittelemme, että voidaksemme syödä
terveellisesti tarvitsemme jonkun koulutetun
ihmisen kertomaan mitä meidän tulee syödä.
Ihmiset ympäri maailmaa elävät mitä
erilaisimmilla ruokavalioilla ja pysyvät
terveinä. Yhdistävä tekijä on se, että he syövät
puhdasta ja luonnonmukaista ruokaa sekä
ennen kaikkea ruokaa, joka sopii juuri heille.
Oman kropan kuunteleminen on se juttu, jota
koitan itsekin jatkuvasti opetella ja opettaa.
Olemme vieraannuttaneet itsemme
kehostamme liiallisella stressillä, kiireellä,
tavaralla ja lisäaineilla, että paikalleen
pysähtyminen ja itsensä kuunteleminen on
useimmille meistä lähes mahdotonta. Ei muuta
siis kuin elämää hitaammaksi,
tavaranpaljoudesta eroon, ruokavalio
puhtaammaksi ja fokus tähän hetkeen. Ja
lapsilta voidaan oppia myös pienistä asioista
nauttimisen taito!
----------------------------------------Kommentti, jonka sain taannoin blogini kautta.
18
STRESSI
Stressi herättää paljon keskustelua, mutta usein siihen
suhtaudutaan varsin välinpitämättömästi ja stressi mielletään
lähinnä vain välttämättömänä pahana. Jos ihmiset tiedostaisivat
sen, että mitä krooninen stressi heille todellisuudessa tekee, niin
kaikenlainen välinpitämättömyys asian suhteen olisi saman tien
poissa.
Stressi on varsin suhteellinen käsitys. Jokainen ymmärtää stressin
omalla tavallaan. On kovin vaikeaa määritellä, että milloin ihminen
on stressaantunut. Näin esimerkiksi lääkärin on melkein
mahdotonta sanoa sairastumisen syyksi stressin, vaikka
krooninen stressi näytteleekin merkittävää tekijää monien
sairauksien taustalla.
Moni saattaa tässä vaiheessa kysyä, että mitä tekemistä stressillä
on sitten mykoplasman suhteen? Stressi voi olla monessa
vaikeassa mykoplasmatapauksessa yllättävän isossa roolissa. On
olemassa runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, kuinka krooninen stressi
voi sekoittaa immuunijärjestelmän toiminnan perinpohjaisesti.
Tämä taas voi aiheuttaa sen, että mykoplasma pääsee riehumaan
vapaasti elimistössämme.
En tiedä onko asiaa tutkittu, mutta nykyään vaikeat, krooniset
mykoplasmatapaukset ovat yleistyneet paljon menneeseen
aikaan verrattuna. Yksi merkittävä tekijä tämän taustalla voi olla
lisääntynyt krooninen stressi, jota nykyinen elämä monelle
aiheuttaa.
Jos mietitään sitä, että miten krooninen stressi meihin vaikuttaa,
niin aivan ensimmäiseksi on syytä tutustua hieman
neurohormonaaliseen järjestelmäämme.
19
Tämä järjestelmä on niin monimutkainen kokonaisuus, että parhaimmatkaan asiantuntijat eivät tiedä siitä kaikkea. Tämä järjestelmä koostuu
kahdesta perusosasta: hormonaalisesta ja hermostollisesta. Mielenkiintoista on se, että stressin synnyttää täsmälleen sama järjestelmä kuin
se, joka sammuttaa sen. Jokaista kiihdyttävää tai kiihottavaa hormonia kohti on olemassa hormoni, joka rauhoittaa ja tasapainottaa tilannetta.
Monimutkaista? Oikeastaan parhaiten tätä järjestelmää kuvaa perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä tuttu jin ja jang, eli sisäinen tasapaino.
Stressiin liittyvistä hormoneista voidaan mainita kortisoli, adrenaliini ja kasvuhormoni. Näiden stressihormonien eritystä säätelevät
hypotalamus ja aivolisäke. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että hypotalamus lähettää “stressiviestin” aivolisäkkeelle, joka puolestaan antaa
lisämunuaisille käskyn ruveta erittämään esimerkiksi kortisolia tai adrenaliinia. Tätä kokonaisuutta kutsutaan usein HPA-akseliksi. Tämä
HPA-akseli on naimisissa autonomisen hermoston kanssa, joka koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta.
Siinä vaiheessa kun neurohormonaalinen järjestelmämme alkaa kroonisen stressin myötä savuttamaan, niin saamme huomata lukuisan kasan
ongelmia, jotka voivat pahimmillaan näkyä sairatelukierteenä. Mykoplasma voi nousta tämmöisessä tapauksessa todella ikäväksi kaveriksi.
Jos immuunijärjestelmä toimii edes suunnilleen normaalisti, niin mykoplasma nousee vain harvoin ongelmaksi. Jos taas
immuunijärjstelmämme on esimerkiksi stressin myötä mennyt sekaisin, niin tämmöisessä tapauksessa se ei voi hoitaa mykoplasman kaltaisia
tunkeilijoita toivotulla tehokkuudella.
Sanomattakin on selvää, että stressin ehkäisyyn ja sen nujertamiseen kannattaa kiinnittää erityishuomiota jos haluat kukistaa mykoplasman.
Tässä muutama vinkki välineistä, joita voi hyödyntää stressin ehkäisyssä ja nujertamisessa.
• Tärkeintä stressin ehkäistyssä on poistaa elämästään ne merkittävimmät stressin aiheuttajat. Jollekin se voi olla työ ja jollekin toiselle
esimerkiksi ihmissuhteet tai rahahuolet.
• Meditaatio, jooga, yiquan
• Liikunta ja urheilu
• Puutarhanhoito, marjastus, kalastus, laulaminen, soittaminen, tanssiminen
• Sosiaalinen aktiivisuus
• Sopiva rutiinien rikkominen
• Yleinen positiivisuus ja luottamus – Odota saavasi elämältä ja ihmisiltä hyvää.
20
Lääkkeitä luonnosta
Oikeanlaisilla yrteillä ja lääkinnällisillä sienillä voidaan saavuttaa
jopa hämmästyttäviä tuloksia stressin hoidossa ja etenkin sen
ehkäisyssä. Listaan seuraavassa omat suosikkini:
Reishi on mielestäni ehdottomasti yksi parhaista valinnoista jos
haluat ehkäistä stressiä.
Kava, ruusunjuuri, Maca, Ashwagandha, ja Schisandra ovat
myös erinomaisia valintoja rohdoksista jotka voivat tuoda apua
stressinhallintaan.
Reishi on tutkitusti mitä mainion
väline stressin ehkäisyyn.
21
Suolistossamme asuu peräti yli 70%
koko kehon immuunisoluista!
SUOLISTO
Vuosi vuodelta saamme lisää mielenkiintoista tutkittua tietoa siitä, kuinka isoa roolia suolistomme kunto näyttelee terveytemme taustalla.
Suoliston hyvinvoinnilla on valtava merkitys esimerkiksi immuunipuolustuksemme suhteen, sillä suolistossamme asuu peräti yli 70% koko
kehon immuunisoluista. Sanomattakin on selvää, että mykoplasman hoidossa ja ehkäisyssä suoliston kunto nousee ehdottomaan
avainasemaan. Tämä on asia, johon ei voi suhtautua olankohautuksella.
Tässä yhteydessä on hyvä mainita siitä, että jos suolistosi on huonossa kunnossa, niin tällöin mykoplasman antibioottihoitoa on syytä miettiä
vähintään kahteen kertaan. Tämä siitä syystä, että suoliston heikko lähtökunto ja rankka antibioottikuuri voi olla kokonaisterveyttä ajatellen
valtava virhe. Lääkärin olisikin hyvä selvittää potilaansa suoliston kunto aina ennen päätöstä antibioottikuurin määräämistä.
Käyn seuraavilla sivuilla läpi muutaman yleisen suolistosairauden ja kerron myös miten ne on mahdollista selättää...
22
Yksi varsin yleinen tekijä suolistoon liittyvien ongelmien taustalla on nykyaikainen länsimaalainen ruokavalio, joka voi aiheuttaa suolistolle
vuosien saatossa hyvinkin ikäviä asioita. Muita yleisiä suolisto-ongelmien aiheuttajia ovat antibiootit ja monet muut lääkkeet,
sisäilmaongelmat, stressi, liiallinen alkoholinkäyttö, tupakointi, kemikaalit ja loiset. Suolistoon liittyvät ongelmat on pahasti alidiagnosoitu juttu,
johon syynä on suolistoperäisten vaivojen tulkinnan vaikeus sekä riittävän hyvien laboratorioanalyysien puute. Monesti myös lääkärit
saattavat suhtautua potilaidensa suolistovaivoihin väheksyen, jolloin suolistovaivat saattavat jäädä hoitamatta.
Tulehdukselliset suolistosairaudet Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus Colitis ulcerosa ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Kela-aineiston perusteella nämä sairaudet ovat lisääntyneet 2000-luvulla noin kuuden prosentin vuosivauhtia Suomessa. Tutkijat eivät ole
löytäneet selitystä tälle ilmiölle. Yksi merkittävä asia voi olla meidän vääristynyt omega-3 omega-6 -tasapaino, joka voi tuoda mukanaan
erilaisia suolisto-ongelmia. Margariinien, kasvisöljyjen ja sianlihan runsas käyttö lisää ruokavalion linolihappopitoisuutta ja se taas lisää noin
kaksi ja puolikertaisesti riskiä sairastua haavaiseen paksusuolentulehdukseen. Syy-yhteys on siis varsin selvä. Epäilen kuitenkin sitä, että
usein kyseessä on monien eri tekijöiden summa ja vain melko harvoin mikään yksittäinen tekijä.
Suoliston dysbioosilla tarkoitetaan muuntunutta suoliston bakteeritasapainoa, joka voi altistaa erilaisille sairauksille. Dysbioosissa heikosti
patogeeniset bakteerit, hiiva, tai loiset voivat aiheuttaa sairauksia häiritsemällä ravinteiden saantia, luovuttamalla erilaisia toksiineja,
aiheuttaen kroonista tulehdusta ja heikentämällä immuniteettia.
Suolistohiivan liikakasvu on aina osa dysbioosia. Monet tutkijat arvelevat, että suoliston Candida albicans -hiivan liikakasvu ja sen
sisältämät myrkyt liittyvät lukuisiin sairauksiin. Terveessä suolistofloorassa voi olla hieman hiivaa, mutta jos esimerkiksi ruokavaliomme on
pielessä, niin hiivan määrä voi nousta hyvin suureksi. Suoliston hiiva voidaan määrittää suoraan mikroskooppisella tutkimuksella tai
epäsuorasti viljelemällä. Lisäksi verestä voidaan määrittää ELISA-menetelmällä Candidan vasta-aineet.
Dysbioosin oireet voivat olla hyvin moninaisia. Yleisimpiä oireita ovat:
• Ilmavaivat, ripuli, ummetus ja runsas kaasunmuodostus.
• Jatkuva väsymys, keskittymisvaikeudet, masennus ja muistiongelmat.
• Emättimen hiivainfektiot ja toistuvat virtsatietulehdukset.
• Hengitysteiden tukkoisuus, jatkuva nuha, usein toistuvat poskiontelotulehdukset, limaisuus ja iho-oireet, kuten akne.
23
Dysbioosin hoito
Aivan ensimmäiseksi pitäisi saada selvitettyä, että mitkä tekijät altistavat dysbioosille. Eli kannattaa mennä asiantuntevan lääkärin juttusille,
että pääset asianmukaisiin testeihin. Aluksi on tärkeää poissulkea erilaiset sairaudet, kuten keliakia tai helikobakteeri. Normaalisti apuna
käytetään laajaa ruoansulatusanalyysia. Yleensä pääsyyllinen löytyy ruokavaliosta ja oikeanlainen ruokavaliohoito onkin paranemisen
suhteen kaikki kaikessa. Sopivan ja toimivan ruokavaliohoidon löytäminen on kuitenkin monesti helpommin sanottu kuin tehty. Joillekin voi
yksinkertaisesti riittää se, että vehnä ja sokeri poistetaan ruokavaliosta. Jollekin toiselle voi taas olla edessä hyvinkin laajamittainen
ruokavalioremontti. Eli ruokavaliohoidon suhteen ei voi asioita yleistää liikaa, kuten valitettavan usein tehdään. Tärkeintä on löytää juuri se
itselle sopiva ja parantava ruokavalio. Yleisohjeena voidaan kuitenkin sanoa, että liian suurta ruokaremonttia ei pitäisi tehdä kerralla vaan
ottaa pieni askel kerrallaan.
Normaalisti vältettävien ruokien listalla on sokerin ja vehnän lisäksi valmisruoat, makeat marjat ja hedelmät, hiiva ja vehnän lisäksi myös muut
gluteeniviljat.
Tämän lisäksi hoitotoimenpiteenä saatetaan käyttää kuituvalmisteita (esim. psyllium), probiootteja ja erilaisia rohdoksia, joista itse voin
suositella erityisesti Pau D'Arcoa (lapacho), jota käyttämällä ollaan saatu suolistohiivan liikakasvun nujertamisessa todella positiivisia tuloksia.
Myös koppelokäävällä on saatu kokeellisesti positiivisia tuloksia dysbioosin hoidossa.
Myös yleisen immuniteetin vahvistaminen voi olla dysbioosin hoidossa erittäin tärkeässä asemassa. Erityisesti siinä tapauksessa jos potilas
kärsii infektiokierteestä, joita usein hoidetaan antibiootein, jotka tunnetusti vain pahentavat suolisto-ongelmia. Immuniteetin vahvistaminen
lähtee tietysti ruokavalioremontista, johon kuuluu terveellisen ja monipuolisen ruoan lisäksi myös esimerkiksi lääkinnälliset sienet.
Maksan toiminnan tukeminen on asia, joka unohtuu usein suolistovaivoja hoitaessa. Maksa ja suolisto on parivaljakko, jolla on vahva yhteys
toisiinsa. Kun toinen voi huonosti, niin myös toinen voi huonosti. Jos keskitytään pelkästään hoitamaan suolistoa ja unohdetaan maksa, niin
voi olla mahdollista, ettei suoliston hoitamisesta ole välttämättä edes kovin paljoa hyötyä. Kannattaa siis jo heti alkuun panostaa
mahdollisimman paljon voimia maksan toiminnan tukemiseen.
Vuotava suoli
24
Vuotava suoli (suolen lisääntynyt läpäisevyys) on ainakin kotimaisten lääkäreiden keskuudessa melko tuntematon käsite. Vuotava suoli on
matala-asteinen suolistotulehdus, jonka oirekirjo on valtava aina ripulista hengenahdistukseen. Vuotava suoli tarkoittaa nykytiedon valossa
sitä, että suolen läpäisevyys on lisääntynyt ja tämän takia ravinnon pilkkoutumattomia vieraiden aineiden antigeeneja kulkeutuu suolen
limakalvon läpi.
Jos kärsisin vuotavasta suolesta, niin kiinnittäisin huomiota seuraaviin seikkoihin:
1. Gluteeniviljojen poisjättäminen auttaa monia tätäkin vaivaa silmällä pitäen.
2. Hoida hiiva.
3. L-glutamiin tehosta on melko vahvaa näyttöä vuotavan suolen hoidossa.
4. Laadukkaat probioottivalmisteet voivat tuoda helpotusta vaivaan. Tosin on esitetty näkemyksiä siitä, että jos tilanne on vuotavan suolen
suhteen kovin huono, niin probioottivalmisteista voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.
5. Psylliumkuitu helpottaa joillakin tilannetta, mutta vastaavasti toisille se ei sovi yhtään. Noin keskimäärin psylliumkuitu on mitä mahtavin juttu
suolistosairauksien kanssa painiville.
6. Slippery elm bark, eli punajalavankuori on ihan ehdoton juttu moneen suolisto-ongelmaan ja erityisesti vuotavasta suolesta kärsiville.
7. Pidä huoli, että saat riittävästä sinkkiä ja D-vitamiinia.
10. Kiinnitä huomiota maksan kuntoon, sillä vuotavasta suolesta kärsivien maksa voi joutua kovaan kuormitukseen. Jos kärsisin vuotavasta
suolesta, niin minimoisin lääkkeiden- ja alkoholinkäytön. Lisäksi auttaisin maksaa mm. maarianohdakkeen avulla.
11. Kurkuma, triphala, berberiini ja marshmallow root (rohtosalkoruusujuuri) ovat muita esimerkkejä niistä välineistä, joista voi olla apua
vuotavaan suoleen.
12. Sopivan ruokavalion merkitystä ei voi tietenkään korostaa liikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin paranemisen ajaksi sen perinteisen
länsimaalaisen ruokavalion hylkäämistä ja tutkimusmatkaa parempien vaihtoehtojen äärelle. Monille sopii eräänlainen ”rauhoitusruokavalio”,
joka koostuu pääasiassa mm. lämpimistä sosekeitoista, höyrytetyistä vihanneksista, pirtelöistä ja vaikka kevyesti kypsennetystä kalasta.
25
PAKURI JA MUUT LÄÄKINNÄLLISET
SIENET
Lääkinnällisten sienten suosio on räjähtänyt parin viimeisen
vuoden aikana lähes käsiin. Eikä syyttä, sillä lääkinnällisten
sienten säännöllisellä käytöllä on lukuisia terveyttä edistäviä
vaikutuksia. Myös mykoplasman ehkäisyä ja hoitoa ajatellen.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana lääkinnällisistä sienistä on
tehty pelkästään Aasiassa tuhansia tutkimuksia. Eli kyseessä ei
ole mistään ohimenevästä muotivillityksestä. Näissä tutkimuksissa
pakurista ja monista muista lääkinnällisistä sienistä on löydetty
runsaasti farmakologisesti aktiivisia aineita, joista tietysti myös
lääkeyhtiöt ovat varsin kiinnostuneita. Erikoistutkija Hannu
Mäkelän sieniä käsittelevän väitöskirjan mukaan käytössä olevista
lääkkeistämme vähintään 40 % onkin joko suoraan sienistä
eristettyjä tai sieniperäisistä yhdisteistä valmistettuja johdoksia.
26
Monella herää varmasti kysymys, että miten pakuri ja muut lääkinnälliset sienet voivat sitten auttaa mykoplasmapotilaita. Tässä muutama
poiminta niistä lääkinnällisten sienten ominaisuuksista, joista saattaa olla apua jokaiselle mykoplasmasta kärsivälle:
1. Lääkinnälliset sienet omaavat voimakkaita antibakteerisia vaikutuksia
2. Tukevat immuunijärjestelmän toimintaa
3. Useimmat lääkinnälliset sienet ovat voimakkaita antioksidantteja.
4. Niillä on tulehduksia sääteleviä ominaisuuksia
5. Voivat auttaa suoliston dysbioosin hoidossa
Lääkinnällisistä sienistä voin suositella erityisesti pakuria, joka on ehkä saattanut tulla sinulle viime vuosina tutuksi eri medioiden välityksellä.
Koivujen kyljillä kasvavan pakurin säännöllinen käyttö on auttanut monia mykoplasmapotilaita jopa hämmästyttävällä tavalla. Itse pidänkin
pakurin päivittäistä nauttimista ehdottomasti yhtenä parhaimpana toimenpiteenä jokaiselle mykoplasmapotilaalle, jolle pakurin käyttö vain
sopii.
Voit löytää pakuria lähimetsästä tai ostaa sitä jostain ekokaupasta. Pakurin paras käyttötapa on valmistaa jauhetusta pakurista teetä.
1. Laita kattilaan 3 litraa vettä
2. Lisää sekaan 3 ruokalusikallista jauhettua tai rouhittua pakuria
3. Keitä kohtalaisen korkealla lämmöllä noin 15 minuutin ajan
4. Pienennä lämpöä ja anna hautua hiljalleen vielä vähintään tunnin ajan lisää
5. Siivilöi valmistunut tee lopuksi johonkin astiaan ja ota pakurijauheet talteen
Kannattaa muistaa, että voit keittää pakurijauheesta tai rouheesta helposti ainakin 3-5 satsia pakuriteetä. Yleisohjeena voi sanoa, että teetä
pystyy keittämään samasta jauheesta tai rouheesta niin pitkään kun siitä irtoaa väriä.
Nauti tätä keittämääsi teetä sellaisenaan useampi mukillinen päivässä. Voit hyödyntää sitä myös esimerkiksi smoothien pohjana tai vaikka
riisin keitinvetenä.
Useimmat lääkinnälliset sienet luokitellaan rohdoksiksi, joita voi käyttää suuriakin määriä päivittäin ilman haittavaikutuksia. Tietysti mitään ei
voi yleistää liikaa. Vaikka lääkinnällisten sienten aiheuttamat negatiiviset sivuvaikutukset ovatkin äärimmäisen harvinaisia, niin joillekin niitä voi
tulla.
27
Pakurin lisäksi mykoplasmapotilaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös muita lääkinnällisiä sieniä. Monet alan asiantuntijat korostavat
erilaisten lääkinnällisten sienten yhdistelyn tärkeyttä. Tähän on syynä mm. se, että lääkinnällisten sienten yhdistely tukee laajalla skaalalla
nautittuna toistensa vaikutuksia. Eli voidaan puhua eräänlaisista synergiavaikutuksista.
Nostetaan esimerkin vuoksi pöydälle beetaglukaanit, joita lääkinnälliset sienet sisältävät. Nämä beetaglukaanit vaikuttavat hyvin vahvasti
mm. immuunijärjestelmän aktivoisimiseen ja säätelyyn. Laajentamalla samaan aikaan nautittujen, eri tavoin haarautuneiden
beetaglukaaneiden määrää, lisääntyy immunologisien vaikutusten laajuus merkittävästi. Eli kun hyödynnät lääkinnällisten sienten tuomia
mahtavia terveysvaikutuksia, niin älä tyydy ainoastaan yhteen tai kahteen sieneen... Lääkinnälliset sienet kannattaa nauttia aina
mahdollisuuksien mukaan yhdessä C-vitamiinin kanssa, joka tehostaa lääkinnällisten sienten terveysvaikutuksia entisestään.
Jos lääkinnälliset sienet on sinulle vielä kokonaan uusi juttu, niin pakurin lisäksi hyviä tutustumiskohteita ovat ainakin reishi, cordyceps,
maitake, siitake, turkey tail ja agarikon. Nämä mainitsemani lääkinnälliset sienet ovat myös mykoplasman hoitoa ja ehkäisyä ajatellen
erinomaisia valintoja.
Nykyisin erilaisia lääkinnällisiä sienituotteita voi löytää helposti melkein mistä luontaistuotekaupasta tahansa. Huomioitavaa kuitenkin on se,
että laadukkaalla ja huonolaatuisella tuotteella voi olla valtavan iso ero. Kiinnitä siis erityishuomiota laatuasioihin sienituotteita ostaessasi.
Kerron mykoplasma.fi sivustolla omat suosikkini sienituotteiden osalta.
Jos lääkinnälliset sienet kiinnostavat sinua enemmän tai jäit jollain tasolla epäileväiseksi asian suhteen, niin kannattaa tutustua Jaakko
Halmetojan kirjoittamaan Pakurikääpä kirjaan. Tuossa kirjassa käydään läpi pakurin ja yleisesti lääkinnällisten sienten terveysvaikutukset ja
monet muut mielenkiintoiset asiat. Suosittelen lämpimästi!
28
MYKOPLASMAN EHKÄISY
Kun seuraat näitä neljäätoista vinkkiä, voit pienentää sairastumisriskiä mykoplasmaan huomattavalla tavalla.
Kiinnitä huomiota suoliston kuntoon - Suolistossa on peräti yli 70% koko kehon immuunisoluista, joten suoliston kunto on erittäin tärkeässä
roolissa mykoplasman ehkäisyä ajatellen. Suoliston kuntoon vaikuttaa moni asia, joten esimerkiksi pelkkien maitohappobakteereiden varaan
suoliston hyvinvointia ei kannata pitkässä juoksussa rakentaa.
Ehkäise kroonista stressiä - On olemassa runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, kuin krooninen stressi voi sekoittaa immuunijärjestelmän
toiminnan perinpohjaisesti. Tämä taas voi aiheuttaa sen, että mykoplasma pääsee riehumaan vapaasti elimistössämme. Kiinnitä siis
huomiota stressinhallintaan.
Ruokavalio kuntoon - Aivan ensimmäiseksi kannattaa tietysti laittaa ruokavalion perusta kuntoon. Joillakin edessä voi olla isokin remontti
kun taas joku toinen selviää huomattavasti pienemmillä muutoksilla. Jo sillä pääsee todella pitkälle, että rupeaa kiinnittämään huomiota ruoan
laatuun. Pitkässä juoksussa on valtavan iso ero siinä, että tekeekö sen makaronilaatikon alusta loppuun itse mahdollisimman laadukkaista
raaka-aineista vai ostaako sen valmiina kaupasta ja lämmittää mikrossa. Ei mikroateria silloin tällöin syötynä tietysti kenenkään terveyttä vie
mennessään, mutta jos suosit jatkuvasti yliprosessoitua ruokaa, niin se vie sinua erittäin todennäköisesti askel askeleelta kauemmaksi
terveydestä ja hyvästä olosta.
29
Huolehdi riittävästä käsien pesusta - Tämä ohje voi kuulostaa kovin tylsälle, mutta se on valtavan tehokas ase taistelussa mykoplasmaa
vastaan.
Pakuri ja monet muut lääkinnälliset sienet – Nykytiedot valossa lääkinnällisten sienten säännöllinen käyttö on ehdottomasti yksi
mullistavimmista ja parhaista terveysteoista, jonka me voimme itsellemme suoda. Mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä varmempia tästä
voidaan olla. Pakuri ja Reishi on kaksikko, mihin lääkinnällisten sienten suhteen kannattaa tutustua aivan ensimmäiseksi. Pakuri on voimakas
adaptogeeni ja siitä voi olla todella monipuolista apua terveyttämme ajatellen. Pakurin kanssa samalle viivalle nostaisin Reishin, joka on apu
mm. stressinhallintaan.
Pakurin ja Reishin lisäksi kannattaa tutustua mahdollisimman laajalti erilaisiin lääkinnällisiin sieniin. Tämä sen takia, että yhdistelemällä
erilaisia lääkinnällisiä sieniä, saamme kaivettua esiin niiden synergiset terveysvaikutukset.
C-vitamiini – Riittävää C-vitamiinin saantia ei voi korostaa liikaa. Ja ei, en puhu nyt mistään valtion ravitsemusneuvottelukunnan
suosittelemasta 75 milligrammasta, jolla ehkä välttää keripukin. Puhun annoksista, joiden avulla saamme hyödynnettyä C-vitamiinin koko
potentiaalin. C-vitamiinilisistä puhuttaessa on hyvä muistaa laatuasiat. Jätä siis ne heikkolaatuiset ”C-vitamiiniporeet” kaupan hyllylle ja etsi
käsiisi jotain parempia vaihtoehtoja. Itse voin suositella esimerkiksi camu camu- tai amlamarjoista tehtyjä jauheita, joita löytää melkein
jokaisen ekokaupan hyllyltä.
D-vitamiini – Syksyllä ja talvisin aikuisen annos on vähintään 50 mikrogrammaa päivässä.
Kurkuma – Toimiva päiväannos on noin 1-2 tl. Kurkumaa kannattaa käyttää monipuolisesti ruoanlaitossa, sitä voi lisätä teen joukkoon tai toki
syödä ihan sellaisenaan vaikka veteen sekoitettuna. Kurkuman nauttimisen yhteydessä kannattaa lisätä sekaan ripaus mustapippuria, joka
parantaa kurkuman sisältämän kurkumiinin imeytymistä.
Valkosipuli – Valkosipuli on tunnetusti luonnon oma antibiootti. Jotta saat valkosipulista irti parhaan tehon, niin se kannattaa syödä raakana
ja ohueksi viipaloituna.
Inkivääri – Kun kurkuman ja valkosipulin joukkoon lisätään vielä inkivääri, alkaa kasassa olemaan todella huima puolustusjärjestelmä
flunssaa vastaan. Inkiväärillä, kurkumalla ja valkosipulilla on synergisiä ominaisuuksia, eli toisiaan tukevia yhteisvaikutuksia. Käytä inkivääriä
monipuolisesti ruoanlaitossa tai valmista siitä vaikka herkullista teetä.
Chili, cayenne ja monet muut mausteet – Käytä ruoanlaitossa runsaasti mausteita. Inkivääri, kurkuma ja valkosipuli on hyvä alku, mutta jos
lisäät näiden sekaan vielä esimerkiksi chiliä, cayennepippuria ja vaikka kanelia, niin aina parempi.
30
Propolis – on mehiläisten tuottama luonnon oma antibiootti, joka
on flunssien painajainen. Propolis eli mehiläiskittivaha on
mehiläisten lehti- ja havupuiden silmuista keräämä ja sitten
jalostama pihkamainen aine. Mehiläiset käyttävät propolista
pesän rakentamisen lisäksi myös mehiläisyhdyskunnan
terveyden ylläpitämiseen. Propolis tuhoaa pesästä mm. pahat
bakteerit, sienet, homeet, parasiitit kuin viruksetkin. Propoliksen
säännöllinen käyttö tuo mukanaan huikeita terveyshyötyjä ja itse
nautinkin propolista joka ikinen päivä
Huolehdi riittävästä omega-3-rasvahappojen saannista - Syö
usein rasvaista kalaa tai käytä vaihtoehtoisesti jotain laadukasta
omega-3-valmistetta.
Muut - Huolehdi siitä, että saat riittävästi magnesiumia, sinkkiä,
seleeniä ja K-vitamiinia.
31
MYKOPLASMAPOTILAAN RAVINTOLISÄT
• C-vitamiini - Esimerkiksi camu camu tai amla-pohjainen valmiste.
1 gramma 3 kertaa päivässä.
• Magnesium - Tarpeen mukaan vähintään pakkauksessa
annettujen ohjeiden mukainen annostus.
• D-vitamiini - Vähintään 50-100 mikrogrammaa päivässä.
• Kromi - 200-400 mikrogrammaa päivässä.
• Sinkki - 35-80 milligrammaa päivässä.
• Berberiini - Tavallinen annostus 3 kertaa 500 milligrammaa
päivässä.
• Seleeni - Tarpeen mukaan jopa isoja annostuksia.
• Jodi - Käytä jodin lähteenä esimerkiksi kelp-merilevää.
• L-arginiini - Pakkauksessa annettujen ohjeiden mukaisesti tai
tarvittaessa vielä suurempiakin annostuksia.
• Q10 - Pakkauksessa annettujen ohjeiden mukaisesti.
• Kalaöljy/krilliöljy - Tarpeen mukaan riippuen siitä, että kuinka
paljon syöt rasvaista kalaa.
• Astaksantiini - Todella vahva antioksidantti. Pakkauksessa
annettujen ohjeiden mukaisesti tai tarpeen mukaan isompiakin
annostuksia.
• Probiootit - Annostukset voivat olla kohtalaisen reiluja etenkin siinä
tapauksessa jos syöt antibiootteja.
• E-vitamiini - 150-300 milligrammaa päivässä.
• NAC (N-asetyylikysteiini) - 1000-2000 milligrammmaa päivässä.
• Serrapeptidaasi - 100 000 U
Se, että mitä ravintolisiä mykoplasmapotilaan tulee näistä käyttää, on
aina tapauskohtaista kuten myös annostukset. Monessa
tapauksessa näiden kaikkien ravintolisien käyttö voi olla enemmän
kuin tarpeen. Etenkin silloin jos krooninen mykoplasma on vaivannut
pitkään ja potilaan yleiskunto on kovin heikko. Optimaalisinta on
tietysti se, että kaikki tarvittavat ravintoaineet saadaan ruoasta, mutta
siinä vaiheessa kun halutaan parantua joistain tietyistä sairauksista,
niin tarvitaan usein terapeuttisia annostuksia ja tämä on pelkästään
perusruokaa syömällä liki mahdotonta.
• K2-vitamiini - Sekä mk4-, että mk7-muotoja. Yhteensä 50-200
mikrogrammaa päivässä.
32
ROHDOKSET
Vaihtoehto 1 (HealthForce Scram niminen valmiste)
Black wallnut hull
Koiruoho
Neilikka
Wasabi
Vaihtoehto 2
Neem-lehtiuuute (Lähtöannostus purkin/pullon ohjeiden mukainen)
Oliivinlehtiuute (Lähtöannostus purkin/pullon ohjeiden mukainen)
Neilikka (Kapseleina 1000mg kolmesti päivässä ennen ruokailua)
Mullein (Lähtöannostus purkin/pullon ohjeiden mukainen)
Vaihtoehto 3
Chinese Skullcap (500mg - 1500 mg kolmesti päivässä)
Houttynia (Puolet Isatis annostuksesta)
Isatis (Purkista/pullosta löytyvien annosohjeiden mukaisesti tai
tarvittaessa isompia annostuksia)
Vaihtoehto 1 Tässä siis hyödynnetään HealthForce Scram nimistä
valmistetta, joka on alunperin suunniteltu erilaisten loisten häätöön.
Tämä valmiste löytyy mm. iHerbin valikoimasta. Annostus on aina
tapauskohtaista, mutta tässä esimerkin vuoksi yksi menetelmä:
• 1. päivä - 1 kapseli
• 2. päivä - 3 kapselia
• 3. päivä 6 kapselia
• Tämän jälkeen syödään 10 kapselin päivävauhtia purkki tyhjäksi.
• Usein tarvitaan toinen perättäinen kuuri siten, että aloitetaan uusi
kuuri välittömästi 10 kapselin annostuksella. Tarvittaessa voi
miettiä pidempiäkin kuureja, mutta nämä täytyy sitten aina harkita
tapauskohtaisesti. Tässä kuurissa on mukana sen verran vahvoja
rohdoksia, että pitkäaikainen käyttö suurilla annostuksilla ilman
taukoja ei ole mielestäni välttämättä kovin viisasta. On tärkeää
kuunnella omaa oloa ja reagointia tuohon kuuriin. Jos kokee
voimakkaita sivuvaikutuksia, täytyy pienentää annostusta tai
lopettaa kuuri kokonaan. Tavallisesti tämä kyseinen kuuri ei
kuitenkaan aiheuta mitään tuntuvia sivuvaikutuksia.
Vaihtoehto 2 sisältää mm. neem-lehtiuutetta, josta monet
mykoplasmapotilaat ovat lukemani mukaan saaneet apua.
Neem-lehtiuute voi suurina annoksina aiheuttaa erilaisia
voimakkaita sivuvaikutuksia, joten käytön suhteen on oltava
tarkkana ja pitkäaikaista isoja annostuksia tulee ehdottomasti
välttää! Turvallisempi vaihtoehto on käyttää uutteen sijasta pelkkää
jauhettua neem-lehteä. Tämä ei kuitenkaan ole yhtä tehokas
menetelmä kuin uutteen käyttö...
Vaihtoehto 3 sisältää erittäin tehokkaita ja toimivia rohdoksia,
joiden käytöllä on saatu erinomaisia tuloksia mykoplasman
hoidossa. Isona ongelmana tässä on käytettävien rohdosten
heikko saatavuus, joten kuuri on tämän vuoksi vaikea toteuttaa.
33
Ideana on siis valita noista edellisen sivun kolmesta vaihtoehdosta
jokin rohdosyhdistelmä, jonka lisäksi hyödynnetään tukihoitona muita
rohdoksia (katso tämä sivu) ja ravintolisiä (katso sivu 31).
Mikä niistä edellisellä sivulla esitetyistä kolmesta vaihtoehdosta on
sitten se paras ja toimivin, niin siihen minulla ei ole mitään varmaa
vastausta. Jokaisessa niissä on puolensa ja se mikä toimii toisella, ei
välttämättä toimi jonkun muun mykoplasmapotilaan kohdalla.
Hyvin oleellista on oikean annostuksen ja sopivan kuurin pituuden
löytäminen. Lähtökohtaisesti kannattaa aloittaa annostus aina
purkista tai pullosta löytyvän ohjeistuksen mukaisesti ja tarvittaessa
sitten pienentää tai suurentaa annostusta. Liian varovainen
annostuksen suhteen ei kuitenkaan pidä olla jos mykoplasman
haluaa nujertaa.
Huomioi se, että jotkut rohdoskasvit voivat aiheuttaa erilaisia
ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Jos tällaisia ilmaantuu, niin annostusta
on tällöin vähennettävä tai käyttö lopetettava kokonaan.
Osa näistä rohdoksista ei sovellu raskaana oleville, imettäville eikä
lapsille. Eli ole tarkkana tuon kanssa! Jos käytät lääkkeitä, niin
huomioi se, että osa rohdoksista voi aiheuttaa yhteisvaikutuksia
lääkeaineiden kanssa. Mahdollinen haitallinen yhteisvaikutus voi
ilmetä esimerkiksi haittavaikutusten korostumisena tai lääkehoidon
tehottomuutena. Varmista asia lääkäriltäsi.
Ja vaikka tässä näistä haittavaikutuksista nyt moneen kertaan
mainitsen, niin yleisellä tasolla rohdokset ovat varsin turvallisia ja ne
aiheuttavat vain harvoin mitään haittavaikutuksia. Ratkaisevaa on
annoksen suuruus. Veden juontiinkin voi kuolla jos vettä juo liikaa...
Muut suositeltavat rohdokset mykoplasman hoitoon. Lihavoituna
ne, joita pidän erityisen tärkeänä mykoplasman hoitoa ajatellen.
Pakuri (teenä 0,5-1 litraa päivässä)
Reishi-uute (Vähintään 5 grammaa päivässä)
Sienimix (Valmiste, joka sisältää erilaisia lääkinnällisiä sieniä)
Cordyceps-uute (Vähintään 5 grammaa päivässä)
Schisandra (Valmistajan annosohjeiden mukaisesti)
Japanintatar (Valmistajan annosohjeiden mukaisesti)
Cat’s claw (Valmistajan annosohjeiden mukaisesti)
Propolis (Valmistajan annosohjeiden mukaisesti)
Kurkuma - Muista nauttia kurkuma aina mustapippuriripauksen
kanssa, koska näin kurkumiinin imeytyminen tehostuu. Annos
vähintää 2 tl kurkumajauhetta päivittäin)
Tuore inkivääri (pikkusormen verran päivittäin tai enemmän)
Auringonhattu-uute (Valmistajan annosohjeiden mukaisesti)
Ruusujuuri (Valmistajan annosohjeiden mukaisesti)
Red root (Valmistajan annosohjeiden mukaisesti)
Valkosipuli (Runsaasti)
Ashwagandha (Valmistajan annosohjeiden mukaisesti)
Maarianohdake (Valmistajan annosohjeiden mukaisesti)
Osa yläpuolella olevassa listassa mainituista rohdoksista sopivat
päivittäiseen pitkäaikaiseen käyttöön, eivätkä aiheuta isoinakaan
annoksina tavallisesti mitään haitallisia sivuvaikutuksia. Tähän
ryhmään kuuluvat ainakin pakuri, reishi, cordyceps, schisandra,
ashwagandha, propolis, inkivääri, ruusujuuri, valkosipuli ja kurkuma.
Huomio kuitenkin myös näiden rohdosten osalta mahdolliset
yhteisvaikutukset lääkkeiden kanssa. Esimerkiksi pakuria ei saa
nauttia samanaikaisesti antibioottikuurin aikana!
34
Useimmille lapsille sopivat rohdokset mykoplasman hoitoon
Pakuri
Reishi (varauksella)
Siitake
Inkivääri
Valkosipuli
Wasabi
Kurkuma
Propolis
Brahmi
Mullein (varauksella)
Neilikka
Oliivinlehtiuute
Sanomattakin on selvää, että lasten kohdalla annostuksien tulee
olla matalampia kuin aikuisilla. Annostus riippuu lapsen iästä ja
myös esimerkiksi painosta. Nyrkkisääntönä useimman rohdoksen
kohdalla on puolet aikuisen annostuksesta, kun ruvetaan
miettimään lapsien annostuksia.
35
HUOMIOITAVAA
Joku saattaa tässä vaiheessa kauhistua sitä, että pitkääkö ostaa
kamala kasa erilaisia ravintolisiä ja rohdosvalmisteita jos haluaa
parantua mykoplasmasta ilman antibioottihoitoa.
Useimmissa tapauksissa vastaus on ei. Monille voi jopa riittää
yksinkertaisesti se, että tukee immuunijärjestelmän toimintaa
laittamalla ruokavalion kuntoon, lepäämällä riittävästi sekä
kiinnittämällä erityishuomiota suoliston hyvinvointiin ja
stressinhallintaan. Toisella taas toimii jo se, että lisää terveelliseen
ruokavalion rinnalle pakurin, ehkä joitain muita lääkinnällisiä
sieniä ja vaikka runsaasti inkivääriä sekä C-vitamiinia.
Jotkut voivat tarvita sitten melko runsaan arsenaalin ravintolisiä ja
rohdoksia saadakseen toivottuja tuloksia. Ratkaisevaa on se, että
mikä on mykoplasmapotilaan lähtötilanne.
Jokainen ihminen on omanlaisensa kokonaisuus, eikä
mykoplasman hoidossa voi yleistää asioita liikaa. Näin ollen se
mikä toimii useimpien kohdalla ei välttämättä toimi kaikille
optimaalisesti. Itsensä kuunteleminen nouseekin mykoplasman
kuten monen muunkin sairauden hoidossa tärkeään asemaan.
36
MYKOPLASMAN HOITO ANTIBIOOTEILLA
Mykoplasman antibioottihoidossa parhaimpia tuloksia on saatu
doksisykliinillä, joka on tetrasykliiniryhmään kuuluva antibiootti.
Monesti tehokkaaseen antibioottihoitoon voidaan vaatia myös muita
antibiootteja, joista voidaan mainita ainakin nämä:
• Klaritromysiini - Makrolideihin kuuluva antibiootti
• Atsitromysiini - Makrolideihin kuuluva antibiootti
• Ketolidit - Makrolideja muistuttuvia, MLS-ryhmään kuuluvat
antibiootit
• Fluorokinolonit - Lähinnä nuorimmille potilaille
Koska mykoplasmoilla ei ole soluseinää, niin tämän takia ei
penisiliini eikä monet muut antibiootit mykoplasmoihin tehoa.
Onnistuneen antibioottihoidon myötä mykoplasma on mahdollista
nujertaa, mutta monet mykoplasmasta kärsineet ovat nostaneet
yhdessä lääkärien kanssa kädet pystyyn siinä vaiheessa, kun usean
kuukaudenkaan antibioottiseikkailu ei ole tuonut juuri näkyvää apua.
Tämmöisessä tapauksessa on erityisen tärkeää miettiä sitä, että mitä
muita toimenpiteitä mykoplasman nujertamiseksi on tehty.
Pelkästään antibioottien varaan ei mykoplasman hoitoa pidä
koskaan rakentaa, vaan mukaan tarvitaan usein erilaisia tukihoitoja,
kuten perusteellinen vitamiini- ja mineraalitankkaus, probiootit,
mykoplasman hoitoa tukeva ruokavalio ja riittävästi lepoa. Kun nämä
asiat ovat kunnossa, hoitotulokset yleensä paranevat silmissä.
Nykyään yhä kasvavaksi ja pahentuvaksi ongelmaksi on noussut
antibioottiresistenssi, eli se, että monilla bakteereilla on
vastustuskyky yhtä tai useampaa antibioottia vastaan. Tämä on
ongelma myös mykoplasman antibioottihoidossa. Syynä tähän
antibioottiresistenssiin on antibioottien liikakäyttö terveydenhuollossa
ja maataloudessa. Myös sillä on vaikutuksensa asiaan, että monet
lääkeyhtiöt näkevät bakteerilääkkeiden kehittämisen epävarmaksi ja
tuottamattomaksi investoinniksi. Näin uusien bakteerilääkkeiden
kehityksen taso ei ole niin korkealla kuin voisi olla. Toisaalta on hyvä
huomioida sekin, että kyseessä voidaan sanoa olevan loputon
oravanpyörä, jossa bakteerit vievät lopulta aina voiton
lääkeyhtiöiden tuotekehitykseltä. Erityisesti Mycoplasma
pneumoniaen makrolidiresistenssi on räjähtänyt viime vuosina lähes
käsiin. Meillä Suomessa tilanne ei todennäköisesti ole vielä
läheskään niin paha kuin esimerkiksi Aasiassa, jossa paikon jopa 90
% M. pneumoniae -kannoista on resistenttejä makrolideille.
Monesti törmää aina keskusteluun siitä, että mikä on se riittävä
antibioottihoidon pituus jos mykoplasma halutaan nujertaa. Tähän ei
ole mitään selkeää vastausta, koska muuttuvia tekijöitä on niin
paljon. Eli kun puhutaan mykoplasman antibioottihoidosta, niin on
tärkeää tehdä yksilöllinen hoitosuunnitelma ja etsiä sellaiset
antibiootit ja kuurin pituus, joka tuo apua. Jos kuitenkin halutaan
yleistää, niin tuore mykoplasmainfektio hoituu monesti jo parin viikon
kuurilla, mutta krooninen mykoplasma vaatii usein vähintään kolmen
kuukauden kuuria.
37
4
MYKOPLASMA URHEILIJOILLA
Mykoplasma on saanut viime vuosina erityisen runsaasti julkisuutta huippu-urheilijoiden myötä, jotka ovat sairastaneet mykoplasmaa. Näistä
mykoplasmasta kärsineistä urheilijoista voidaan mainita mm. Tero Pitkämäki, Anssi Koivuranta ja Aino-Kaisa Saarinen.
Vaikka mykoplasma on noussut vasta viime vuosina ryminällä julkisuuteen ikävänä urheilijoiden riesana, niin todellisuudessa mykoplasma on
kiusannut urheilijoita jo vuosikausia. Nyt kun tietoisuus mykoplasmasta on kasvanut, niin yhä useampi urheilija, valmentaja ja urheilijaa
hoitava lääkäri osaavat hakea syytä selittämättömiin terveysongelmiin mykoplasmasta. Jotkut saattavat pilkallisesti ja virheellisesti kutsua
mykoplasmaa urheilijoiden muotisairaudeksi ja selittelyksi heikkoihin tuloksiin, vaikka todellisuudessa kyseessä on iso ja aito ongelma, jonka
myötä vaativa huippu-urheilijan elämä on täysin mahdotonta. Eli vähättelyyn tämän asian suhteen ei ole mitään syytä.
Miksi mykoplasma sitten tuntuu kiusaavan niin pahasti juuri nimenomaan urheilijoita? Yksi selitys tähän voi olla se, että tutkimusten mukaan
immuunijärjestelmän toiminta voi heiketä jopa 40% kovan harjoitusjakson jälkeen. Eli kun urheilijan immuunijärjestelmä ei toimi optimaalisella
tavalla, niin mahdollisella mykoplasmainfektiolla on todennäköisempi mahdollisuus päästä tekemään tuhojaan. Urheilijan kohdalla
avainasemaan nouseekin se, että miten immuunijärjestelmän toimintaa tuetaan kovan harjoitusjakson tai kilpailukauden aikana. Tässä isossa
roolissa on mm. stressinhallinta, suoliston kunto ja ruokavalio. Jokainen huippu-urheilija tarvitsee ehdottomasti erilaisia lisäravinteita ja
mielestäni jokaisen urheilijan kannattaa hyödyntää myös mm. lääkinnällisten sienten tuomat hyödyt mykoplasman ehkäisyä ajatellen.
Valitettavan usein urheilijaa riivaava mykoplasma havaitaan liian myöhään. Tällöin urheilija on immunologisessa alipalautumistilassa, jolloin
voimat menevät mykoplasman nurjertamiseen. Sanomattakin on selvää, että tämmöisessä tapauksessa palautuminen harjoittelusta ja
kilpailuista on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Monesti urheilija jatkaa tiukkaa treenaamista, tietämättä mikä häntä vaivaa. Moni urheilija
luottaa siihen, että kyllä tämä tilanne tästä pikkuhiljaa paranee, vaikka harjoittelu voi muuttua viikko viikolta vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
Tilanne on urheilijalle henkisesti todella musertava niin pitkään kunnes todellinen syy ongelmiin selviää.
Missä vaiheessa urheilijan on sitten syytä ruveta epäilemään mykoplasmaa? Tämä on hyvä kysymys, johon ei ole mitään selkeää ohjetta. Kun
urheilija huomaa, ettei kaikki ole kunnossa, niin ensimmäiseksi kannattaa miettiä kärsiikö joistain kuudesta yleisimmästä oireesta, joihin
mykoplasmaa sairastava urheilija usein törmää:
• Syke normaalia korkeampi
• Palautuminen hitaampaa
• Voimataso on hiipunut
• Normaalia vaikeammat lihas- ja nivelkivut
• Normaalista poikkeava väsymys
39
• Erilaiset toistuvat hengitystieoireet
Jos olet urheilija ja epäilet mykoplasmaa, niin mene ihmeessä asiantuntevan lääkärin pakeille ja ota mukaasi harjoittelupäiväkirja.
Lähtökohtaisesti huippu-urheilijalle toimii samat hoitomenetelmät kuin kenelle tahansa mykoplasmasta kärsivälle, mutta urheilijan kohdalla
täytyy kiinnittää erityishuomiota oikeanlaiseen harjoitteluun ja riittävään lepoon. Mykoplasmasta toipuminen ja harjoittelu kovalla teholla on
mahdoton yhtälö, joka täytyy jokaisen urheilijan hyväksyä.
Se mikä sitten on sopivaa harjoittelua mykoplasmasta toipumisen aikana, on tietysti aina tapauskohtaista, koska liikkuvia tekijöitä on niin
paljon. Toinen urheilija voi tehdä helposti kevyttä treeniä sairastelun aikana kun taas toiselle urheilijalle pelkkä rappusten nouseminen voi olla
jo ylivoimainen juttu. Yleinen sääntö on kuitenkin se, että niin kauan kun mykoplasma jyllää elimistössä, niin tällöin harjoittelu täytyy pitää
hyvin maltillisena ja muistaa levätä riittävästi. Sykkeet ei saisi missään tapauksessa nousta 120-130 yli, eli voidaan puhua ns. PPP
harjoittelusta (pitää pystyä puhumaan / jutteluvauhtiharjoittelu).
Siinä vaiheessa kun mykoplasma on saatu kuriin, niin harjoitustehoja nostetaan pikkuhiljaa. Tässä vaiheessa täytyy muistaa kuunnella omia
tuntemuksia eikä missään tapauksessa ruveta ahnehtimaan liikaa. Yleisohjeena toimii kaava, jossa nousujohteista harjoittelua tehdään yhtä
kauan kuin mykoplasmaoireet ovat kestäneet. Eli jos oireet ovat kestäneet vaikka 2 kuukautta niin:
• Ensimmäiset 2 viikkoa harjoitellaan PPP-metelmällä
• Seuraavat 2 viikkoa harjoittelu 75% PPP-menetelmällä ja 25% normaalia harjoittelua
• Seuraavat 2 viikkoa 50% PPP-menetelmällä ja 50% normaalia harjoittelua
• Seuraavat 2 viikkoa 25% PPP-menetelmällä ja 75% normaalia harjoittelua
• Tämän jälkeen perusteelliset tutkimukset ja oman tilanteen kuulostelu, jonka jälkeen voi alkaa siirtymään normaaliin harjoitteluun.
Tuo edellä esitelty metodi on vain yksi esimerkki, eikä mikään ehdoton totuus. Tärkeintä on kuunnella itseään ja tehdä tämän perusteella
päätöksiä siitä, kuinka nopeasti palata normaaliin harjoitteluun.
40
5
TOIPUMINEN
Mykoplasmasta toipuminen saattaa kestää pitkään. Jos krooninen
mykoplasma on vaivannut vaikka esimerkiksi vuoden ajan, niin
täyteen kuntoon toipuminen saattaa viedä jopa parikin vuotta sen
jälkeen kun mykoplasma on saatu kuriin. Tämä ei ole mitenkään
poikkeuksellista vaikka saattaakin kuulostaa aika hurjalle. Nämä
pitkät toipumisajat selittyvät mykoplasmojen kyvyllä rasittaa
terveyttämme erittäin laajalla rintamalla aiheuttaen mm. pahoja
ravintoainepuutokset ja sekoittamalla immuunijärjestelmän
toiminnan. Näiden paikkaaminen voi olla helpommin sanottu kuin
tehty ja tälle prosessille pitää antaa aikaa.
Haluankin näin oppaan lopuksi painottaa sitä, että paranemisen
suhteen täytyy opetella ensin kävelemään ennen kuin rupeaa
juoksemaan. Eli ota rauhallisesti äläkä kiirehdi! Täyteen kuntoon
paraneminen tapahtuu askel kerrallaan eikä kertarysäyksellä.
Toipumisen osalta en voi kylliksi korostaa terveellisen ja
ravitsevan ruoan merkitystä. Kiinnitä siis erityishuomiota siihen
mitä syöt!
Kaikkea hyvää sinulle!
41