lue lisää! - DrumVenture
omalla tiellään Markku Marila Ikä: 59 Ammatti: elämysp edagogi, pianonvirittäjä Kotipaikka: Vant aa Perhe: vaimo, ka ksi lasta, kolme lastenlasta ja koira Inspiraation lähte et: hyvin sujunut ryhm änohjaus Anna ilon soida Elämyspedagogi Markku Marilan rumputyöpajoissa vahvistetaan vuorovaikutustaitoja ja etsitään luovuutta. Elämässä on Marilan mukaan valtavasti rytmiä. Teksti Ainomaija Lehtonen Kuvat Riikka Kantinkoski O ikean käden sormet rummun reunaan kerran tiukasti, tam, vasen kämmen kaksi kertaa keskelle, ta-tam. Tam ta-tam, tam ta-tam. Keski-ikäinen, komeasti harmaantunut mies istuu puinen rumpu jalkojensa välissä ja antaa rauhalliseen tahtiin ohjeita ympärillään oleville oppilailleen. Hän katsoo vuoroin jokaista silmiin varmistaakseen, että kaikki ovat ymmärtäneet. Yksinkertaista kuviota pitää hakea hetki. Tiukan keskittymisen ja toiston jälkeen kädet oppivat kuitenkin pian oikean rytmin ja tauot. Lihasmuisti auttaa. 44 voi hyi Markku Marila on elämyspedagogi, yhteisöllisyyttä, toimintaa ja seikkailua korostavan kasvatus- ja kehitysmenetelmän ammattilainen. Sisältä löytyi elämyspedagogi Markku Marila on ehtinyt tehdä elämässään paljon. Hän on työskennellyt filmituotanto yhtiössä, hienomekaanikkona, poltto- ja ruiskumaalaamoyrittäjänä, muusikkona ja Hyksin syöpä- ja sädehoitoklinikan huolto miehenä. Hän on myös kouluttautunut pianonvirittäjäksi ja työskennellyt SibeliusAkatemian konserttisoittimien virittäjänä. Sattumalta Marilan silmiin osui ilmoitus eräopaskurssista Nuuksion kansallis- Markku Marilan työpajoissa soitetaan Länsi-Afrikasta peräisin olevia djemberumpuja. voi hyi 45 ”Heti kun olin valmis hyväksymään tulotason laskun, sain tilalle paljon enemmän.” puistossa. Kurssilta valmistui luonto- ja elämysohjaajaksi. Marila innostui, päätti pyrkiä kurssille ja pääsi. Puolen vuoden opintojen jälkeen hän palasi entiseen työpaikkaansa SibeliusAkatemiaan, mutta kurssilla oli tapahtunut jotakin sellaista, josta ei enää ollut paluuta. Hän hakeutui kansainvälisen elämyspedagogiikkajärjestön ohjaajakurssille Ahvenanmaalle ja luonto-, elämys- ja seikkailualojen opintoihin Lahteen. – Lahden opinnot olivat todella vaativia niin henkisesti kuin fyysisesti. Siellä viimeistään löysin itsestäni elämyspedagogin. Elämyspedagogiikan ytimessä < Tässä ja nyt eläminen. AvautuOli ratkaisun paikka Vuonna 2006 Markku Marila hyppäsi tuntemattomaan ja ryhtyi elämyspedagogiksi. Hän alkoi järjestää elämyspedagogiikkakursseja erikoisalanaan t yöpajat, joissa soitetaan afrikkalaisia djemberumpuja. Hän kun jo oli yhdeltä ammatiltaan rumpali. Toimeentuloaan Marila paikkasi pianon virittäjänä musiikkiopistoissa ja yksityiskodeissa. – Yksityisyrittäjäksi ryhtyminen teki toki toimeentulooni suuren loven ja toi omat taloudelliset huolensa. Mutta heti kun olin valmis hyväksymään tulotason laskun, sain tilalle paljon enemmän: vapauden olla haluamatta ja hallitsematta aikaa. Olen huomannut, että kun lakkaa haalimasta aikaa, sitä on paljon enemmän. tunteet pääsevät pintaan Elämyspedagogiikan tavoitteena on tehdä ihmisestä aiempaa vahvempi, luovempi ja rohkeampi. Tämä tapahtuu kokemuksen avulla. Elämyspedagogiikka on koulutus- ja hoitomuoto, jossa korostetaan yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä, haasteiden tun- 46 voi hyi minen uudelle henkiselle tilalle ja omien arvojen tiedostaminen. < Onnistumisen kokemuksen avulla omien voimavarojen löytäminen. < Ryhmän muiden jäsenten arvostaminen. Toimiminen ryhmässä ja usein myös yhteinen tekeminen luonnossa. nistamista ja elämysten kokemistaryhmässä. Tunteet päästetään pinnalle, olivat ne sitten pelkoa ja turhautumista tai iloa ja onnistumista. Markku Marilan rumputyöpajassa osallistujien ei tarvitse jännittää osaamistaan, sillä täysin rytmitajutonta ei Marilan mielestä olekaan. Tästä on osoituksena kävelyn ja puhumisen taito: jos ihminen osaa kävellä ja puhua, hänellä on rytmitajua. – Elämässä on valtavasti rytmiä, jota tiedostamattamme näemme ja käytämme koko ajan. Jo syntymätön lapsi kehittyy äidin sydämen ja hengityksen rytmin saattelemana, ja luonnossa aallot tai lintuparvet noudattavat tiettyä rytmiä. Visuaalista rytmiä näemme koko ajan vaikkapa kankaan kuoseissa. Puhutaan myös hyvästä elämänrytmistä, jolla tarkoitetaan sopusointua ja jatkumoa, Marila sanoo. Rumpupajoissa ei tunneta arjen hier arkioita. Niissä ryhmän tuoma tuki ja turva auttavat heittäytymään rytmin vietäväksi. Pajojen tärkeintä antia onkin se, että niissä toimitaan yhtä aikaa sekä ryhmänä että yksilöinä. – Ohjaajan tärkein työ on pitää tunnelma leikkisänä. Aloitamme aina hyvin helpoilla rytmeillä. Jos joku putoaa porukasta, minun tehtävänion nostaa hänet takaisin mukaan. Heti alussa on tärkeä saada aikaan sellainen ryhmähenki, että ryhmän jäsenten on turvallista myös kieltäytyä jostakin tehtävästä. Parhaassa tapauksessa rytmi tuo turvallisuutta ja saa ihmiset rohkaistumaan luovuuteen ja itseilmaisuun. – Koordinointi paranee, kun joutuu käyttämään kumpaakin kättä samanaikaisesti. Samalla rumpu altistaa koko kehon tärähtelylle ja vapauttaa lihasjännitystä. Voimakas rytmi saa pulssin nopeutumaan. On todettu, että joillakuilla myös aineenvaihdunta kiihtyy, Marila sanoo. Opettaja kasvaa ryhmän mukana Tunnin rummuttelun jälkeen ryhmän dynamiikka on löytynyt ja osallistujat pystyvät keskittymään soittamiseen sataprosenttisesti. Tämä on koko elämyspedagogiikan ydin: intensiivinen tekeminen synnyttää onnistumisen kokemuksen, joka ruokkii emotionaalisuutta, vuoro vaikutustaitoja, henkilökohtaista kasvua ja itsensä löytämistä. – Joka kerta on yhtä upeaa huomata, kuinka nopeasti ryhmän yhteishenki kasvaa ja kuinka paljon yksilöt ovat valmiita tekemään yhteisön hyväksi. Elämyspedagogiikka sopii Marilan mielestä kaikille lapsista vanhuksiin. Rumpupajat ovat suosittuja esimerkiksi yritysten ”Olen huomannut, että kun lakkaa haalimasta aikaa, sitä on paljon enemmän.” Matkalla minuksi MITÄ OLEN OPPINUT: Yksilöt ovat valmiita tekemään töitä yhteisön eteen. MIHIN USKON: Uskon sielunkumppanuuteen. MOTTONI: Elämään tulee suhtautua tosissaan, mutta ei vakavasti. LUKUVINKIT: Michael Newtonin Sielujen matka – Elämää elämien välillä (Kustannus Taivaankaari), Paulo Coelhon Valon soturin käsikirja (Bazar Kustannus) ja Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta (WSOY). työntekijöiden virkistys- ja koulutuspäivien aktiviteettina, mutta elämyspedagogiikka toimii myös nuoriso- ja vastaanottokotien yhtenä terapiamuotona. Suuri elämyksellinen juttu voi olla vaikka sormiväreillä maalaaminen. – Hienointa tässä on se, että saa toimia ihmisten kanssa. Koskaan ei voi suunnitella kaikkea valmiiksi, vaan aina joutuu jossakin kohtaa soveltamaan. Se on upeaa. Jokainen kurssi on minullekin aina yksi uusi elämyspedagoginen matka. ✕ Markku Marilan kotisivut: drumventure.fi
© Copyright 2024