1. No category

Esko Valtanen
4.9.2011
Pyhittäytymisen voima
Monien uskovien sydämessä Suomessa tänä päivänä on erittäin suuri kaipuu herätyksen perään.
Monet ovat olleet mukana niissä herätyksissä mitä Suomessa on ollut ja heillä on sellainen kaunis
muisto niistä. He ovat kohdanneet elävän Jumalan noiden herätysten aikana, Jumalan Henki on
päässyt muuttamaan heitä ja heidän elämänsä on noussut ikään kuin uudelle tasolle.
Ja jos kysyttäisiin ihmisiltä, että haluatteko te herätystä – uskovilta, niin harva kieltäytyisi ja
sanoisi, että en mä halua. Kyllä useimmat sanovat: ”Kyllä. Kyllä minä haluan herätystä.” Sitten jos
kysytään: ”Haluatko sinä olla mukana herätyksessä?” Niin yleensä sanotaan: ”Kyllä. Kyllä minä
haluan olla mukana herätyksessä. Se oli niin mahtava kokemus silloin aikanaan, ja minä haluan
edelleen että Jumala ilmestyy meidän kansan keskellä.”
Mutta sitten jos kysytään että: ”Haluatko sinä valmistaa herätystä?” Niin silloin jo ruvetaan vähän
kysymään: ”Että hetkinen. Mitä se oikein tarkoittaa? Valmistaa herätystä?” Jos vielä tarkennetaan,
että se on sitä, että me todella alamme etsiä Jumalaa. Me alamme rukoilla ja me alamme taivuttaa
sydämemme Jumalan puoleen ja sanoa: ”Jumala, minä haluan taipua sen herätyksen alle minkä Sinä
annat, sellaisena kun Sinä annat sen, että minä en halua yhtään vastustaa sitä tuli se missä muodossa
hyvänsä.”
Niin silloin alkaa jo moni ajatella: ”Että hetkinen. Olenko minä valmis? Onko minun uskonnollinen
ajatteluni valmis ottamaan mitä vaan vastaan Jumalalta?” Ja siinä tulee jo sitten se jako, että kuka
haluaa todella herätystä. Ja joka todella haluaa herätystä, hän myöskin haluaa valmistaa sitä. Hän
haluaa silloin alistua sen herätyksen kantajaksi. Hän ottaa siitä taakkaa ja Hän alkaa valmistaa
Herralle tietä ja herätykselle tietä.
Millainen rukous vie herätykseen?
Minä muistan aikoinaan, joskus vuosikymmeniä sitten, kun olin yhdessä rukousryhmässä ja me
rukoilimme tosi pitkän aikaa, ehkä vuosi pari rukoiltiin, kerran viikossa herätystä sille
paikkakunnalle. Ne olivat ihan mahtavia tilanteita. Me aidosti olimme todella rukoilemassa
herätystä, ajattelimme ja ymmärsimme, että tämä todella tarvitsee rukousta, että herätys ei tule
ilman sitä.
Mutta nyt kun minä ajattelen sitä aikaa. Emme me sillä tavalla saaneet suoranaista vastausta siihen
sen kahden vuoden rukouksen jälkeen, että olisi voinut sanoa että nyt se tuli, vaan me ikään kuin
väsyimme siihen ja totesimme, että jatketaan sitten jos Jumala vaikuttaa myöhemmin, ja lopetimme
sen siihen. Kyllä minä uskon, että ne rukoukset ainakin ylöspäin menivät, en tiedä tulivatko ne
kuulluksi, mutta ei mitään vaikutusta näkynyt ainakaan ihan siinä lähivuosien aikana, mutta
varmasti Jumala ne kuuli.
Mutta yksi asia siinä oli sellainen jonka minä muistan, ja nyt kun ajattelen itse tänä päivänä
ymmärrystä herätyksestä ja siihen valmistautumisesta, yksi asia oli sellainen joka siitä puuttui. Me
rukoilimme tällä tavalla: ”Jumala, anna Sinun Henkesi laskeutua tälle paikkakunnalle. Anna
sielujen pelastua. Anna apostolisten tunnusmerkkien näkyä. Anna kaikkien näiden asioiden, mitä
Raamatussa kerrotaan, mitä Sinä olet luvannut, anna niiden olla todellisuutta meidän keskellä.
Pelasta päättäjiä, nuoria, lapsia ja niin edelleen.” Tällä tavalla me rukoilimme.
Mutta yksi asia siinä oli selvästi, nyt kun minä ajattelen jälkeen päin, jota me ei ollenkaan rukoiltu,
en ainakaan muista, tai se ei ollut sellainen tärkeä asia. Ja se oli se, että: ”Jumala, taivuta minut
olemaan osallinen tähän herätykseen. Muuta minun mieleni, muuta minun sydämeni, että kun sinä
herätyksen annat, niin minä voin sen kantaa, en vastusta, vaan muuta minut. Ja jos minussa on
jotakin sellaista joka pitää muuttaa, niin puhu minulle ja anna minun muuttua, niin että minä olisin
käyttökelpoinen astia Sinulle.” Tämä rukous siitä puuttui.
Ja nyt kun minä ajattelen tänä päivänä herätystä ja sitä rukoilua, niin siihen pitää liittyä tällainen
elementti myöskin hyvin syvästi. Koska Jumala ei halua pelkästään vaan olla ihmeiden tekijä, vaan
Hän haluaa, että siellä on laaja joukko ihmisiä, jotka kantavat sydämellään sitä herätystä. Joitten
varaan Hän voi laskea sen, joitten varassa Hän voi mennä eteenpäin, jotka suostuvat ja ovat
taipuisia, koska ei se aina ole niin helppoa lihalle, kun Jumala alkaa toimia, me tiedämme sen. Tulee
paljon vastustusta, pahan puhumista, panettelua ja kaikkea sellaista. Vaikka olisi kuinka aito
Jumalan herätys, niin meidän täytyy vaan kestää se ja ottaa vastaan, ja siihen tulee valmistua tuli se
miten hyvänsä: ”Jumala, minä otan sen vastaan.”
Yleensä uskovien sydämessä on syvä kaipuu Jumalan puoleen. Meidän henkemme kaipaa Jumalaa.
Ja useinmiten seurakunnissa, sielläkin huokaillaan. Monissa seurakunnissa on vilpittömiä ihmisiä,
jotka huokailevat Jumalan puoleen: ”Jumala, anna virvoituksen aika, anna läsnäolosi tulla meidän
keskellemme.” Ja se joskus on sellaista menneiden muisteluakin, kun oli niin hienot ja mahtavat
ajat silloin joskus. Se on sellaista haikailua herätyksen perään, mutta se ei ole sitä, että me astumme
ihan kertakaikkiaan rintamaan ja sanomme: ”Jumala, minä seison tässä rintamassa ja minä olen
yhdessä niiden kanssa, jotka rukoilevat herätystä ja haluavat kantaa sitä,” niin
sellaista mieltä ei juuri löydä ja Jumala haluaa nostaa tämän mielenlaadun Suomen seurakuntien
keskelle.
Ja sitä Jumalan läsnäolon ilmestymistä, sitä kaipaa seurakunta tänä päivänä Suomessa, sitä kaipaa
tämä maailma. Se haluaa nähdä, että Jumala on todella läsnä meidän keskellämme.
Jumalan periaatteet ovat ikuisia
Israelin kansan kohdalla, sen Egyptistä lähdön jälkeen, tuli vaihe 40 vuoden korpivaelluksen
jälkeen, jolloin tapahtui hyvin merkittäviä asioita, ja sellaisia asioita jotka suoraan voidaan soveltaa,
kun me etsimme Jumalan herätystä. Siinä on muutama tärkeä asia, jotka ovat selviä tällaisia
virstanpylväitä siitä, kuinka me astumme uuteen ja miten me saamme läpimurron. Mitä siinä täytyy
tehdä, mitä siinä tulee, mikä estää sen ja mikä vie sitä eteenpäin.
Joku voi ajatella: ”No, Vanhan Liiton asiat ja muut, nehän ovat tosiaan tässä tapauksessa 3500
vuotta vanhoja asioita, miten ne voivat tähän aikaan liittyä? Mutta tässä se onkin mahtava asia,
koska Jumala on Sanansa kirjoittanut, niin Hän on toteuttanut sen sillä tavalla, että Hän valitsi
kansan, jonka elämässä Hän toteuttaa asioita, joita tapahtumia voidaan soveltaa myöhemminkin
yksilöihmisen ja seurakunnan elämään vuosisatojen ja –tuhansien aikana. Tämä on ihme! Se on
todellinen ihme.
Niin kuin Korinttolaiskirjeessä sanotaan. 1. Kor. 10:11. Tämä mikä tapahtui heille, nyt puhutaan
israelilaisista, heidän korpivaelluksestaan ja sen jälkeen ajoista. Tämä, mikä tapahtui heille, on
esikuvallista ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailman aikojen loppukausi on tullut.
Siis tämä on esikuvallista. Maailmassa ei ole yhtään ainoaa kansaa, jonka elämä voisi olla esikuva
joillekin myöhemmille tapahtumille, josta sanoittais tällä tavalla. Sen takia Israelin kansa nousee
aivan omaan luokkaansa. Ja sen takia sielunvihollinen, tuohon aikaan, kun Israelin kansa tuli
Egyptistä ja kulki erämaata, sielunvihollisella – saatanalla, ei ollut mitään muuta vahdittavaa kuin
tuo muutaman miljoonan ihmisen joukko erämaassa muutaman kymmenen neliökilometrin alueella,
kun israelilaiset olivat levittäytyneet sinne. Sitä se vahtasi koska muu maailma oli sen hallinnassa,
siihen se satsasi.
Kun me katsomme mitä sielunvihollinen teki Israelin kansalle, miten se yritti houkutella sitä, niin
me näemme periaatteet miten Jumala tänä päivänä tekee yksilön kohdalla ja kansojen kohdalla,
seurakuntien kohdalla, jne. Kysymyshän on siis koko ajan tässä hengellisessä elämässä, kysymys on
Jumalan ja sielunvihollisen, paholaisen välisestä taistelusta. Kun tulee tuhatvuotinen valtakunta, ja
sielunvihollinen – saatana sidotaan, silloin on rauhan valtakunta. Silloin ei ole hengen maailmassa
sellaista taistelua. Ei hänen enkelinsä pysty siellä siinä vaiheessa tekemään juuri mitään, vaikka ei
tämä täydellinen, synnitön paikka ole, mutta kuitenkin tilanne on ihan erilainen. Ei silloin ole enää
tällainen asetelma, jossa Jumala ja saatana taistelee, koska toinen on sidottu ja Toisen hallintavalta
on maan päällä.
Niin me näemme tänä päivänä, jos on taistelua, se taistelu tulee aina ensimmäisenä
hengenmaailmassa, vaikka on ihan profaani maailman poliittinen tilanne, siis ei-hengellinen tilanne.
Maailman poliittiset tilanteet, mitä tapahtuu nyt Lähi-Idässä ja muualla, niin siellä käydään
hengenmaailmassa nyt sotaa, todellista sotaa Jumalan ja sielunvihollisen välillä, että miten siellä
oikein menee. Ja sen takia, kun siellä sitten saadaan voitto, ja aina kun herätys tulee, niin voitto
täytyy ensin saada hengenmaailmassa ja sen jälkeen vasta se tulee näkyvässä maailmassa esille.
Muuten, jos ei ole putki avattu tuonne taivaaseen – lähde, elävä lähde sinne, niin me emme saa
kokea Jumalan läsnäoloa. Sen takia rukous, jolla ainoastaan me pystymme vaikuttamaan tuohon
hengenmaailmaan, me emme voi sotia sinne fyysisesti emmekä tehdä mitään muuta, vaan
ainoastaan rukouksen kautta me voimme avata taivaan. Ja sen jälkeen se sitten rupeaa näkymään
tässä ajassa ja tulee ne Jumalan teot näkyviin.
Israelin kansa Jordanin luona
Nyt kun Israelin kansa oli tullut Jordanin itäpuolelle, niin oli 40 vuotta kulunut, ja nyt oli edessä
Jordanin ylitys. Sitä ei voitu ylittää noin vaan, koska se virtasi yli äyräiden, virta oli niin vuolas
siihen aikaan ettei se ollut mahdollista. Olisi täytynyt kiertää kaukaa sieltä kahluupaikkojen kautta
jostakin kauempaa, mutta Jumala halusi että tästä mennään läpi, Jerikon kohdalta mennään läpi. Ja
se ei ollut mahdollista ilman Jumalan ihmettä. Jumala päätti sen näin, että siinä tapahtuu
ensimmäinen ihme, lähes Punaisenmeren tapainen ihme, suurin piirtein samanlainen. Jumala päätti
sen näin ja siinä tapahtui ensimmäinen. Tämä on esikuvallinen juttu.
Ja sitten kohta heti tämän jälkeen tulee toinen esikuvallinen juttu, ja se on Jerikon kaupungin
valloittaminen, joka oli sitten siellä Länsirannalla, Jerikon kaupungin valloittaminen. Siinä on oma
esikuvallinen sanomansa, siitä kerrotaan hyvin pitkään koska siinä on sanoma – hengellinen
sanoma, koska se, niin kuin sanottiin, se on kirjoitettu esikuvaksi. Se on esikuvaa siitä mitä
hengenmaailmassa tapahtuu, opiksi meille, jotta me ymmärrämme miten hengellinen taistelu
voitetaan.
Oli siis kolme taistelua. Kolmas taistelu oli Ain kaupungin valloitus. Kaikista näistä kolmesta
tapauksesta kerrotaan erittäin laajasti. Kaikki muut taistelut sivuutetaan vähän niin kuin tuosta noin.
Näissä kolmessa on se perussanoma miten hengellinen taistelu voitetaan, näiden kahden kaupungin
ja Jordanin ylityksen kohdalla. Ja minä valotan vähän miten minä ymmärrän tuon asian ja miten se
minulle on avannut ymmärrystä juuri tästä hengellisestä sodankäynnistä.
Nyt oli niin, että Israelin kansassa, siinähän oli tapahtunut sellainen tilanne, että 40 vuotta, aivan
siellä erämaavaelluksen alussa, ei enää lopussa vaan aivan alussa, ehkä noin puolen vuoden aikana,
siellä käsiteltiin kapinakysymys – johtajuuskysymys ja kapinakysymys. Se täytyi käsitellä, koska
tällaista porukkaa, monta miljoonaa ihmistä johtaa erämaassa, sitä ei voitu johtaa jos siellä on
kapinaporukkaa mukana, se täytyi käsitellä. Jumala käsitteli sen ja kaiken sen seurauksena Hän
päätti näin, että 20-vuotiaat ja siitä ylöspäin vanhemmat sotakuntoiset miehet kuolevat erämaassa.
Täytyy tulla uusi sukupolvi, joka ajattelee uudella tavalla. Vanha sukupolvi ei käynyt koska heillä
oli vielä se Egyptin mieli. He ajattelivat niin kuin Egyptissä ajatellaan ja he olivat sidottuja sinne.
Nuoriso oli siitä vapaa ja he saivat kasvaa sieltä kaksikymppisestä eteenpäin sen neljäkymmentä
vuotta.
Ja kun sitten tultiin Jordanille, siellä oli porukkaa niin, että siellä oli kaksi kahdeksankymppistä
miestä – oli Joosua ja Kaaleb. Mutta heissä oli erilainen henki, heidät Jumala hyväksyi Luvattuun
Maahan. Mutta sitten seuraava polvi oli kuusikymmentä vuotiaita maksimissaan, sotakuntoiset
miehet ja siitä nuoremmat, mutta he olivat uutta sukupolvea. Viimeiset kuolivat siinä vähän ennen
Jordanille tuloa ja tällä tavalla Jumala ikään kuin uudisti tuon Israelin kansan ajattelun, tuli uusi
sukupolvi.
Ei vain pelkästään, että me tänä päivänä, kun ajattelemme uutta sukupolvea – new generation,
pistämme kyltin tuohon noin, että me olemme nyt new generation, niin jos ei mieli muutu, niin ei se
auta yhtään mitään ainakaan hengellisellä alueella. Se on vaan kyltti, joka ei sano yhtään mitään.
Tiedättekö, tuo esimerkki osoittaa, että kahdeksankymppiset voivat olla new generation –polvea, jos
heillä on oikea henki. Jos heillä on se hengenmieli ja uskonhenki jota tarvitaan, ja nuoremmat
voivat olla sitten jotain muutakin. Mutta yleensä nuorissa on se mahdollisuus, että he voivat
muuttua, kun heillä ei ole sitä vanhaa painolastia.
Ja Jumala, kun Hän etenee meidän ihmisten kanssa, Hän katsoo aina sydämeen. Hän katsoo aina
sydämeen, kun me lähestymme Jumalaa. Ja kun me rukoilemme, niin Jumala katsoo sydämeen.
Kuulkaa, taivas ei paljon liikahda jos meidän sydämessämme on vääriä asenteita, motivaatioita ja
kaikkea sellaista, jotka Jumalalle huutaa taivaaseen, ja Hän lukee sitä kuin avointa kirjaa. Taivas
kuulee sen rukouksen, mutta se ei liikahda ennen kuin tapahtuu nöyrtyminen ja sellainen Jumalan
mielenmukainen asenne.
Mutta kaikessa tässä tarvitaan kyllä uskonhenkeä, tarvitaan näkyä. Israelin kansalla täytyi olla näky
siitä mihin he ovat menossa. Että he ovat menossa tuonne Jordanin toiselle puolelle ja tapa miten se
toteutetaan, se oli sitten se prosessi mitä siinä käytiin ennen Jordanin ylitystä. Ja siinä, ennen kuin
Jordan ylitettiin, täytyi tapahtua yksi asia ja se oli, ja se on hengellisen herätyksen ja kaiken yksi
ydin asia. Minä luen sen Raamatusta.
Pyhittäytykää Herralle!
Joosua 3:5 Ja Joosua sanoi kansalle: ”Pyhittäytykää, sillä huomenna Herra on tekevä ihmeellisiä
tekoja teidän keskuudessanne.”
Heidän tulee pyhittäytyä – mutta mistä? Ennen sitä ylitystä oli tapahtunut sillä tavalla,
sielunvihollinen joka tosiaan oli satsannut koko voimansa vain tätä yhtä kansaa varten. Jos tämä
kansa onnistuu pääsemään Luvattuun Maahan ja jos se pääsee yhtenäisenä sinne, niin Jumalan
suunnitelma onnistuu, mutta nyt sielunvihollinen koetti tuhota sen kansan.
Ja mitä tapahtui? Siinä oli vihamielinen Mooabin kansa, joka oli myöskin lähellä Jordanin itäpuolta
siellä. Israelin kansa tuli sen maan ohi ja leiriytyi Jordanin varrelle, mutta Mooabin kansa oli ihan
siinä vieressä. Ja kävi niin, että Mooabin kuningas pelkäsi Israelin kansaa, kun sillä oli 600 000
sotakuntoista miestä. Se oli suuri armeija – 600 000, ja monimiljoonainen kansa, kun otetaan kaikki
mukaan, se ei ollut mikään pieni joukko mikä siellä oli.
Kuningas pelkäsi ja hän kutsui profeetan sieltä Aabrahamin syntysijoilta, Eufratvirran varrelta, hän
kutsui Bileamin – profeetan. Hän tiesi että Bileam on profeetta, tulemaan ja kiroamaan Israelin
kansan. Bileam lopulta tuli ja hän kolmessa paikassa profetoi Israelin kansasta ja Mooabin kuningas
kuunteli. Ja kaikissa tapauksissa Bileam joutui siunaamaan Israelia, niin että se siunaus on vielä
tänä päivänäkin voimassa. Ihan tähän asti ne siunaukset ulottuvat.
Mutta sitten kun oli profetoiminen loppunut ja Bileam oli lähdössä, niin silloin paljastui vasta hänen
todellinen luonteensa. Mitä hän teki? Hän kertoi Mooabin kuninkaalle, että miten tämä voi virittää
ansan, jotta Israelin kansan ylle tulisi Jumalan viha. Ja Bileam sanoi näin: ”Pyri toteuttamaan
sellainen tilanne, että Israelin kansasta osa alkaa palvella sinun jumaliasi ja toiseksi, että Israelin
miehet ja Mooabin naiset alkavat harjoittaa haureutta näissä epäjumalanpalvelustilanteissa. Kun
sinä tämän saat aikaan, silloin Jumalan viha syttyy sitä kansaa kohtaan eikä tiedä mitä siinä
tapahtuu.” Ja näin tapahtui.
Bileam lähti pois, ja näin tapahtui miten hän oli neuvonut. Ja siinä tilanteessa Jumalan viha syttyi
Israelin kansaa kohtaan ja tuhansia ihmisiä kuoli tämän takia. Mutta sitä asiaa ei oltu puhdistettu.
Jumalan tuomiot kävivät, mutta kansaa ei oltu puhdistettu. Ja nyt Joosua sanoi: ’Pyhittäytykää, sillä
huomenna Herra on tekevä ihmeellisiä tekoja teidän keskuudessanne.’ Siis Joosua tajusi että
tuollaisen jutun jälkeen, vaikka siinä oli tuomio käynyt, täytyi puhdistautua ja pyhittäytyä.
Miksi? Miksi täytyi olla tällainen tilanne, että täytyy pyhittäytyä? Koska Jumala teki suuria asioita,
ja hengenmaailmassa täytyi olla puhdas tilanne. Nimittäin, Jumala ei voinut tehdä ihmettä –
minkäänlaista, jos hengenmaailmassa olisi ollut tilanne jossa saatana olisi päässyt sanomaan
Jumalalle: ”Kuule! Sinä et voi tällaisen porukan keskellä tehdä ihmeitä. He eivät ole
puhdistautuneet, heillä on tällaista syntiä, niin kun näit! Siitä täytyy puhdistautua.” Jumala tiesi
tämän ja Hän sanoi Joosualle: ”Pidä huoli siitä, että kansa puhdistautuu, pyhittäytyy ennen kuin se
lähtee ylittämään Jordanin, koska minä en voi tehdä mitään ihmettä ennen sitä.”
Ja niin tapahtui. Kansa pyhittäytyi ja se avasi Jumalalle sitten mahdollisuuden mennä eteenpäin ja
tehdä se teko mikä siellä sitten tapahtui, eli että siellä Israelin kansa pääsi menemään eteenpäin, yli
Jordanin, kuivaa pitkin. Se oli Jumalan ihme! Ja se antoi myöskin sitten Joosualle auktoriteetin
kansan silmissä, koska hän oli Jumalan äänen kuullut oikein ja tapahtui niin kuin Joosua oli
sanonut.
Herätyksen etsijöiden on puhdistauduttava
Jos ajattelemme tänä päivänä meidän rukoustamme herätyksen puolesta, niin meilläkin täytyy olla
samanlainen tilanne. Siis jos me haluamme, että Jumala tekee väkeviä tekoja meidän keskellä, niin
silloin täytyy meidän kohdalla – niillä, jotka sitä janoaa, siellä täytyy tapahtua puhdistus kaikesta
siitä mikä estää Jumalan läpitulemisen. Mikä on esteenä, että Jumala ei saa hengenmaailmassa
otetta siihen, ja saatana voi aina sanoa: ”Kuule, tälle porukalle et voi antaa, koska siellä on tätä ja
tuota ja sellaista.”
Ja sen takia, lopunaikana varsinkin, Paavali sanoo että tulee vaikeita aikoja. Siis minä luulen, että
meillä on aika paljon monia asioita joissa me joudumme puhdistautumaan. Ja eikä tämä nyt ole
sellainen asia, että niistä nyt ruvetaan oikein työtä tekemään, vaan me sanomme Jumalalle: ”Jumala,
minä haluan kantaa herätystä, sellaisena kun Sinä sen annat, mutta osoita Sinä missä minun on
tehtävä parannus ja sitä mukaa kun Jumalan Henki paljastaa ja sanoo: ”Puhdistaudu tästä ja tuosta,”
sitä mukaa me sen teemme, ja sillä tavalla Jumalan työ pääsee menemään eteenpäin.
Mutta lopunaikana, niin kuin Paavali sanoo, 2. Timoteus-kirje 3:1-5. Siinä on kaksikymmentä
erilaista asiaa, jotka ovat tyypillisiä lopunajalle. Ajatelkaa, kaksikymmentä erilaista asiaa! Ja ne
ovat vaikeita aikoja, varmaan huomattavasti enempi kuin oli silloin Joosuan aikana, kun he tulivat
ja pyhittäytyivät. Siellä oli muutamia asioita, mutta tässä on paljon asioita. Siellä on tällaisia asioita:
’Lopunaikana ihmiset ovat itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, vanhemmilleen
tottelemattomia, epäuskoisia, panettelijoita, raakoja, pettureita,’ ja tällä tavalla luetellaan.
Ja sitten lopuksi sanotaan: ’Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.’
Tämä on yksi sellainen asia joka on esteenä Jumalan herätykselle, ’on jumalisuuden ulkokuori,
mutta kielletään sen voima.’ Ja siitä täytyy puhdistautua, täytyy tulla uskonhenki niin kuin Joosualla
ja Kaalebilla oli, jotta voidaan mennä yli ’Jordanin.’
Ja jos meillä on tällainen ajattelu: ”Että no, katsotaan. Ei se Jumala ole niin kauheen tarkka näissä
asioissa. Ja kyllä jos Jumala on päättänyt herätyksen – onhan sitä profetoitu, niin kyllä se sieltä
tulee.” Niin tiedättekö, tällainen vie kärjen kaikelta herätyksen rukoilemiselta ja halulta pyhittäytyä
ja puhdistautua. On sellainen fatalismioppi – kohtalonoppi, että kyllä se tulee koska Jumala on
päättänyt. Mutta ei herätys tule ellei joku rukoile!
Ajatelkaa Danielia. Hän oli pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa ja hän luki profeetta Jeremian
kirjaa ja siellä sanottiin, että Jerusalem on oleva raunioina 70 vuotta. Olisi luullut, että ok,
mahtavaa, nyt ollaan just siinä ajassa, nyt se vapautuminen tapahtuu. Ei! Vaan Jumala vaikutti, että
Daniel rukoili sen asian läpi, hänen täytyi rukoilla se asia. Täytyy olla rukoilijoita, jotka rukoilevat
kun tietävät Jumalan tahdon, että rukous menee läpi. Daniel rukoili ja tapahtui, Jumala oli väkevästi
hänen kanssaan ja antoi sen tapahtua.
Me olemme siis Jumalan työtovereita, Jumala tarvitsee herätyksessä meitä. Joku voi ajatella, että
kutsutaan ulkomailta vierailijoita, voideltuja julistajia, kyllä he tuovat meille herätyksen mukanaan.
He ovat mahtavia kun heitä käy tällä, he virkistävät. Heillä on ehkä joku alue, jonka he haluavat
meille jakaa, rohkaisevat meitä, mutta he eivät koskaan ole ratkaisu kansalliseen herätykseen.
Meidän itse täytyy kaivaa kaivot auki ja etsiä se Jumalan läpimurto. Ja mitä isompi porukka on
rukoilemassa, sen väkevämmän ja sen suuremman herätyksen Jumala voi antaa. Mitä vähemmän on
rukoilijoita, sen pienempiä asioita tapahtuu.
Sen takia Jumala haluaa, että seurakunnat tulevat mukaan, ei yksilöt siellä. Niin kuin me rukoiltiin
siellä yksilöinä, niin ei me nähty mitään erikoistulosta, mutta jos seurakunta lähtee mukaan
yksituumaisesti, siihen tulee sellainen voima ja volyymi, että sitä kuuntelee jo taivaskin ja haluaa
toteuttaa sen, kun seurakunta rukoilee Jumalan tahdon mukaan.
Jerikon valloitus
Sitten oli menty Jerikon kaupungin luokse Jordanin yli, ja siellä sitten alkoi uudenlainen
tapahtumien sarja, alkoi kaupungin valloitus. Jumala ei halunnut niin, että Israelin kansa olisi
mennyt suoraan siitä eteenpäin massiivisesti ja lähtenyt vaan kaupunki kaupungilta tuhoamaan noita
Kanaanin maassa olevia kaupunkivaltioita. Niissä oli muurit ympärillä ja ne olivat kaikki itsenäisiä,
suojamuurit ympärillä niin, että sinne ei päässyt kovin helposti. Niitä ei voinut ihan tuosta vaan
valloittaa, vaan siinä täytyi olla joku suunnitelma miten se toteutettiin.
Jeriko ei ollut kovin suuri kaupunki, mutta siitä on kerrottu tosi paljon tiettyjä asioita, ja ne ovat
todella tärkeitä, koska tämä oli ensimmäinen kaupunki joka piti valloittaa. Se olisi voitu tehdä
rynnäköllä, 600 000 sotamiestä vaan olisi mennyt sinne, niin se olisi ollut niin tiiviissä
saartorenkaassa, että jos Jerikossa oli ehkä kymmenesosa siitä miesmäärästä, 60 00, niin se olisi
ollut hyvä, tuskin oli enempää. Ne kaupungit eivät olleet niin valtavan suuria, mutta kuitenkin.
Mutta ajatelkaa, Jumala ei sallinut näin, vaan sen täytyi tapahtua niin, että Jumala oli mukana siinä
koko ajan.
Jumala halusi opettaa omalle kansalleen jotakin siitä miten tämä valloitus tulee tehdä, ja se täytyi
tehdä Jumalan ehdoilla ettei sitä voitu tuosta vaan ottaa voittoa, vaan tämä oli ihan ainutkertainen
juttu. Mutta siinä oli tärkeitä periaatteita, ja nämä jumalalliset periaatteet ovat sellaisia, että tänä
päivänä niitä voidaan soveltaa ihan missä hyvänsä läpimurrossa.
Muistutan vielä, että tuo kaupungin valloitus, se on esikuvallinen. Jumala sääti Israelin kansan
vaiheet niin, että ne ovat esikuvallisia seurakunnan aikaa ajatellen, ja niihin on kätketty Jumalan
periaatteet, sellaiset joita me voidaan soveltaa.
Ennen kuin tapahtui mitään ja aina kun Jumala toimii herätyksen aikana, olette kuulleet varmaan
kaikenlaisista enkelinäyistä. Enkelit alkavat liikkua siellä, koska heistä sanotaan, että ’he ovat
palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä.’ Siis enkelit ovat mukana tässä
taistelussa mitä maan päällä tapahtuu, koska eräänä päivänä me yhdennymme enkelimaailman
kanssa, me olemme samaa joukkoa. Tietty ero on, mutta kuitenkin me olemme samaa joukkoa.
Taivaassa olevat ja maan päällä olevat yhdistetään kerran Uudessa Jerusalemissa.
Mutta tässä vaiheessa kun on taistelu, enkelit seuraavat tarkkaan mitä tapahtuu, koska heidän
joukostaan jakautui Luciferin joukko, joka yrittää ihmiskunnan kohdalla tehdä tyhjäksi Jumalan
työn. Jumalan enkeleillä on oikeus auttaa Jumalan säätämien rajojen puitteissa. Ja niinpä sielläkin
Jerikon arolla Joosua eräänä päivänä nostaa katseensa ylös ja siellä hän näkee miehen, jolla oli
paljastettu miekka kädessään. Joosua lähestyy tuota miestä ja kysyy:
Joosua 5:13-15 ”Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?” Tuo mies sanoo: ”Minä olen
Jumalan sotajoukkojen päämies ja olen juuri nyt tullut.”
Hän ei siis ollut siellä paikalla ennen, mutta nyt hän oli tullut sinne auttamaan, ja Joosua näki hänet.
Ja tämä enkeli sanoi sitten Joosualle tällä tavalla, kun Joosua meni kasvoilleen maahan ja kysyi:
”Mitä Herrallani on sanottavaa palvelijalleen?” Tämä on Joosua 5:13-15. Tämä on erittäin
merkittävä asia osoittaa, että aina kun Jumalan Henki liikkuu maan päällä, siellä on enkelit mukana
tavalla tai toisella. Joskus enkelit nähdään ilmestyksen kautta, joskus he ilmestyvät ihan fyysisesti,
että heidät saadaan nähdä. Se on ihan mahtavaa!
Mutta tässä tapauksessa enkelillä oli yksi tärkeä sanoma. Enkeli sanoi näin:
Joosua 5:15 Ja Herran sotajoukkojen päämies sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä
paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.
Siis taivaasta lähetettiin enkeli sanomaan – ei kuka hyvänsä, vaan hän oli koko enkelijoukon
päämies. Lucifer oli ollut aikanaan, silloin kun hän oli ihan ok. Silloin ei sotajoukkoja ollutkaan
siellä, nehän organisoitiin vasta Luciferin lankeemuksen jälkeen. Kun ei ollut taistelua ei siellä
sotajoukkoja tarvittu, kaikki olivat yhtä, mutta sen lankeemuksen jälkeen ne organisoitiin. Ja
Lucifer seurasi tätä tilannetta, että siellä on nyt Jumalan enkeli tullut rohkaisemaan Joosuaa, ja se
oli taivaasta annettu sanoma, se oli rohkaisuksi Joosualle. Ja se mikä tässä oli tärkeää, on se, että
enkeli sanoi: ”... sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”
Se, että Jumalalle oli tuo pieni maapläntti, joka on nykyisin Israelin valtiolla, se koko maapläntti –
Jeriko mukaan lukien, se oli pyhä Jumalalle, ja sen tuli olla pyhä myöskin juutalaisille –
molemmille, mutta se ei ollut pyhä muille kansoille. Muille kansoille annettiin koko muu maailma,
kaikki maanosat kaikkineen, mutta vain juutalaisille annettiin tuo äärimmäisen pieni maa-alue
sieltä, joka oli heille riittävä.
Jumala vahvisti Joosuaa
Ja kun Joosua kuuli tällaisen viestin, niin mitä se vaikutti? Hän oli varma, ett Jumala tahtoo, että me
valloitamme tuon kaupungin ja me valloitamme tämän maan, koska se on pyhä Jumalalle ja Hän
käski tehdä sen niin. Ja se vaadittiin tässä tapauksessa valloittamiseen, että hän oli täysin varma. Ei
sellainen tilanne jossa ollaan epävarmoja, eihän mikään sotajoukko voi mennä eteenpäin – tarkoitan
nyt hengellisessä mielessä, ja seurakunta, mennä eteenpäin johonkin suuntaan, jos se ei ole ihan
varma, että tämä on Jumalasta.
Tavalla tai toisella täytyy tulla varmuus siitä, että Jumala tahtoo että juuri näin me etenemme, näin
me rukoilemme, tämä on se meille Jumalan antama mandaatti. Ja kun me sen teemme ja tuon asian
tiedämme, niin silloin Jumalan läsnäolo tulee olemaan ja siunaus tulee olemaan siinä meidän
kanssamme. Se on niin tärkeä asia saada se varmuus.
Joosua sai tuon varmuuden ja se antoi hänelle hengessä auktoriteetin. Siis tässähän on kysymys
hengessä taistelusta, ja myös Joosuan tapauksessa siinä taistelussa mitä käytiin siellä Jerikon aroilla.
Niin siinä oli kysymys auktoriteetista, että hänellä oli täysi rohkeus. Jos se puuttuu, niin silloin ei
voida tehdä mitään todella merkittävää.
Ja mikä sitten oli se yksi tärkeä asia, joka siellä piti tapahtua ja olla mukana Israelin sotajoukon,
Joosuan, Kaalebin ja muiden mielessä, ajatuksissa? Mikä siellä oli se tärkeä asia? Se oli
uskonhenki! Heillä täytyi tavalla tai toisella olla se uskonhenki. Joosualla ja Kaalebilla se oli, mutta
niin näytti olevan tällä uudella sukupolvella myöskin, joka siellä oli mukana, heillä oli myöskin tuo
uskonhenki.
Koska siellä, kun Mooses lähetti vakoojat Jerikoon. He menivät sinne ja siellä Raahab piilotti,
tuolla muurien sisällä, nämä vakoojat. Siellä sitten, kun nämä vakoojat olivat lähdössä pois, niin he
lupasivat tälle Raahabille näin: ”Kun Jumala antaa tämän kaupungin meille, niin silloin me
säästämme sinun henkesi,” jotenkin tähän tyyliin Raamatussa sanotaan. Se ei ollut, että ’jos Jumala
antaa tämän kaupungin,’ vaan ’KUN Jumala antaa tämän kaupungin, niin silloin me säästämme
sinun henkesi.’
Siis näillä kahdella vakoojalla oli todella uskonhenki. He tiesivät että Jumala tulee antamaan tuon
kaupungin, ja sen takia he saattoivat rohkeasti puhua tällä tavalla ja se antoi sitten oikeuden
myöskin valloittaa, koska heillä oli tuollainen uskonhenki, valloittaa tuo kaupunki.
Ja mitä siinä sitten tapahtui? Voidaan sanoa, että tämä on oikein läpimurtotaistelu ilman ihmiskäden
voimaa. Siis Jumala halusi että tässä ei nyt sitten taistella miekoilla, vaan Hän haluaa osoittaa:
”Että tuli tulevaisuudessa mitä hyvänsä, te aina voitte luottaa siihen, että minä olen teidän
kanssanne, jos te teette niin kuin minä sanon.” Ja Jumala testasi kansaa. Jos ne tekee, niin kuin
Joosuan kautta Jumala ilmoitti, silloin kaikki menee hyvin.
Ja nyt oli jo tuo puhdistusoperaatio tapahtunut siellä Jordanin rannalla, se oli hyvä asia. Mutta nyt
täytyi testata vielä toinen, että ovatko he kuuliaisia Jumalalle mitä Hän sanoo. Ja Jumala käski näin.
Hän käski seitsemän papin ottaa oinaansarviset pasuunat ja liitonarkin. Ja ensin siinä meni
liitonarkki ja papit menivät mukana. Ja sitten 600 000 sotilasta marssi siinä perässä, ja Jumala sanoi
heille näin, että heidän tulee olla hiljaa. He eivät saaneet puhua siinä sanaakaan, kun he marssivat.
Ja se on iso joukko kun 600 000 miestä marssii. Jos ne olisivat ihan peräkanaa olleet siinä
hanhenmarssissa, niin se jono olisi mennyt varmaan moneen kertaan kaksinkerroin, mutta ehkä
siinä mentiin vähän sillä tavalla joukkona. Kun etupää palasi lähtöpaikkaan, niin häntäpääkin oli
liikahtanut, koska ei Jeriko niin valtavan suuri ollut. Tuskin se oli kilometriäkään halkaisijaltaan tai
jotain sellaista, niin kyllä se äkkiä tulee ympäröityä tuollaisella joukolla.
Mutta se mikä oli erikoista oli se, että siinä piti olla ihan hiljaa. Ja mitä tämä oikein puhuu? Se
puhuu siitä, että Israelin kansan tulee olla täysin yhdessä hengessä. Siellä ei saanut olla mitään
’kooraheja,’ mitään kapinahenkeä. Jos siellä olisi annettu puheoikeus, siellä olisi saattanut nousta
sellaisia, jotka vaativat demokratiaa, jotka vaativat äänestystä, enemmistöpäätöstä tai tehdä jollakin
toisella tavalla. Siellä olisi ollut monenlaista mielipidettä, mutta Jumala ei sallinut. Oli vain yksi
mielipide ja se oli, että kaikki ovat hiljaa, näin tehdään ja sitten Jumala hoitaa sen lopun.
Ja juuri tämän takia Jumala ei voinut sallia sitä vanhaa ajattelua tulla mukaan, koska tässä vaiheessa
se olisi viimeistään pulpahtanut esiin. Osa porukkaa olisi tehnyt ihan omalla tavallaan, vaatinut että
kierretään toisin päin, osa menee sinne, osa kalistelee miekkojaan ja osa vähän huutelee sinne
muurille ja muuta sellaista, vähän uhoo sinne ja sillä tavalla. Ei mitään, kaikkien oli oltava ihan
hiljaa! Ja se ikään kuin hitsasi tuon porukan niin, että siellä joukossa ei päässyt mitään eteenpäin
menevää viestiä kulkemaan suusta suuhun, joka muuttuisi sitten lopulta aikamoiseksi ehkä
kapinaksi Joosuaa ja muita vastaan. Ei ollut keskustelun varaa koska Jumala oli näin säätänyt.
Ja sitten kun oli kierretty kuusi päivää ja tuli seitsemäs päivä, niin sitten Jumala oli sanonut, että
silloin kierretään seitsemän kertaa kaupungin ympäri, ja edelleen ihan hiljaa. Ja vasta viimeisellä
kierroksella – lopussa, kun annettiin merkki niiden torvien kautta, sitten saatiin laittaa sotahuuto
päälle. Ja Jumala teki niin, että siinä muurit sortuivat ilman ihmiskättä. Ja kaupunki oli kokonaan
ympäröity, ja Joosua sanoi, että kaikki jotka ovat siinä ympärillä, niin he saavat suoraan juosta siitä
muurien yli ja valloittaa kaupungin – Jerikon. Ainoastaan Raahab joka oli ottanut suojatikseen nämä
vakoojat, vain hän sai pelastua.
Tässä nähdään se, että Jumala tällä tavalla halusi osoittaa kansalleen, että kun te tulette taistelemaan
myöhemmin... Siellä tuli Israelin kansan kohdalla – kuulkaa, siellä tuli joskus sellaisia
vihollisvoimia, ei nyt enää tässä valloitusvaiheessa, vaan myöhemmin kun kansa oli jo asettunut
sinne. Siellä oli kerrankin toista miljoonaa hyökkääjää aroilla ja ne hyökkäsivät Israelin kansan
kimppuun, niin heillä täytyi olla malli ja varmuus siitä, että Jumala pitää heistä huolen.
Ja sanoisin, että nämä esimerkit ovat tänä päivänä Israelin kansan muistissa, mitä tänä päivänä, kun
yritetään tuo kansa tuhota ja ottaa se maa-alue pois, minkä Jumala on sille säätänyt. Olkoon Jumala
armollinen Suomen kansalle, että me emme ole niiden maiden joukossa, jotka ovat hyväksymässä
tällaista toimenpidettä. Meidän tulee rukoilla sen asian puolesta, koska se maa on pyhä Jumalan
kannalta ja se on pyhä israelilaisille, mutta se ei ole pyhä millekään muulle maailman kansalle. Se
on sitä varten annettu ja se maa on Jumalan suunnitelma.
Tämä jäi israelilaisten mieleen ja he olivat tosi varmasti otettuja siitä: ”Että vau, mitä tapahtui!” Ei
ollut ihme kun siellä oli sotajoukkojen päämies, näkymättömät enkelit – kuulkaa, siellä oli miljoona
enkeliä, tai montako siellä tarvitsi olla, mutta joku siellä hoiti sen homman. Sitä ei Raamattu kerro
eikä se tälle tasolle ollenkaan vie asioita, että miten se siellä käytännössä tapahtui, muuri vaan
kaatui ja sillä hyvä. Se riittää meille. Se oli Jumalan ihme! Ei ihmeitä tarvitse selitellä eikä meidän
tarvitse tietää tarkkaan mitä siellä enkelimaailmassa tapahtui silloin, ja kuka sen oikeastaan hoiti, se
vaan hoitui ja sillä hyvä! Israelilaiset näkivät sen luonnossa ja se oli ihan ok.
Ain kaupungin valloitus
Kolmas taistelu, joka oli taas erilainen. Tämä taistelu käytiin viisitoista kilometriä Jerikosta. Siellä
oli pieni Ain kaupunki, vain 12 000 asukasta, mutta muurit olivat vahvat ettei sitä noin vaan olisi
rynnäköllä voitu voittaa. Mutta Israelin kansa oli jotenkin saanut rohkeuden niin, että sinne laitettiin
vain kolmetuhatta miestä. Ajateltiin että se on niin pieni kaupunki, että se voidaan kolmella
tuhannella voittaa, ja ei muuta kuin nämä miehet menivät sinne. Mutta niin kävi, että Ain miehet
hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja ajoivat takaa israelilaisia.
Se oli suuri häpeä koko Israelin kansalle, että he olivat joutuneet perääntymään. Siitä Joosua oli tosi
pahoillaan ja hän meni hetipäätä Jumalan eteen: ”Jumala, mikäs tässä nyt oikein on vikana? Joosua
7:10-11. Joosua meni ihan maahan ja huusi Jumalan puoleen: ” Herra, miksi tapahtui tällä tavalla,
että me emme voittaneetkaan, koska Jerikossa meni niin hienosti?”
Joosua 7:10 Mutta Herra sanoi Joosualle: ”Nouse! Miksi makaat kasvoillasi? Israel on tehnyt
syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt; he ovat ottaneet sitä, mikä
oli vihitty tuhon omaksi, he ovat varastaneet ja valhetelleet, he ovat panneet sen omain tavarainsa
joukkoon.”
Ja 13. Siinä on kehotus Joosualle. ”Nouse, pyhitä kansa ja sano: Pyhittäytykää huomiseksi, sillä
näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Sinun keskuudessasi, Israel, on jotakin tuhon omaksi vihittyä;
sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennen kuin olette poistaneet keskuudestanne tuhon omaksi
vihityn.’
Siis tässä on ihan selvä syy miksi israelilaiset hävisivät. Heidän piti voittaa Ai, mutta he hävisivät,
ja syy oli siinä, että he olivat tehneet syntiä. Jumala sanoi: ”Israel on tehnyt syntiä!” Joosua oli
aivan ihmeissään, että mitäs syntiä tässä nyt on tehty? On puhdistauduttu ja tehty kaiken näköistä.”
Mutta oli yksi käsky siinä Jerikon valtaamisessa, jota vastaan Israelin kansan eräs perhekunta, eräs
mies rikkoi. Yksi ainoa rikkoi sitä Jumalan säätämystä vastaan, ei kukaan muu kuin tämä yksi.
Ja se oli sellainen, että Jumala sanoi, että Jerikosta israelilaiset saavat ottaa raudan, kullan, hopean
ja kuparin ja ne ovat Herralle pyhitetty. Kaikki sellainen metalli kuuluu Jumalalle, mutta karja ja
kaikki muu tuhotaan ja poltetaan, ei mitään saanut ottaa sieltä omaan käyttöönä. Se oli käsky! Ja
kuitenkin yksi henkilö, hän itse kertoi, että hänelle tuli himo, kun hän näki kultaa, hopealevyjä ja
näki kauniin vaipan, hänelle tuli himo näihin asioihin. Hän meni ja piilotti ne oman telttansa
alapohjan alle ja tällä tavalla hän teki syntiä, ja Jumala ei voinut antaa voittoa.
Saatana kärkkyi koko ajan hengenmaailmassa: ”Jumala! Sä sanoit ettei oteta mitään, ja tuolla on
yksi – Aakan, joka teki vastoin Sun käskyäsi. Sinä et voi antaa voittoa Israelille! Minä vetoan Sinun
iankaikkisiin, universaaleihin lakeihisi, että niille joille Sinä annat voiton, heidän täytyy olla
pyhittäytyneitä, heillä täytyy olla asiat kunnossa ennen kuin Sinä voit antaa voiton.” Ja saatana oli
aivan oikeassa, hänellä oli oikeus tähän, ja Jumala tiesi sen. Ja sen takia, niin kuin tässä sanotaan,
sen takia israelilaiset eivät saaneet voittoa, koska oli näin tapahtunut.
Ja heti, kun tämä asia tuli kuntoon, Jumala osoitti sen, niin sen jälkeen jälleen piti tehdä sama asia,
piti pyhittäytyä. Joosua 7:13: ”Pyhittäytykää huomiseksi,” ja sillä tavalla kansa pyhittäytyi ja tämä
asia sovittiin. Tämä Aakan ja hänen perhekuntansa sai surmansa, kaikki jotka siihen sopimukseen
olivat liittyneet, he saivat surmansa. Ja kun tämä oli hoidettu, niin sen jälkeen Jumala antoi
väkevän voiton Ain kaupungin kohdalla. Siinä oli tietty strategia miten tämä hoidettiin, mutta se ei
kuule enää tähän miten se tehtiin. Se on sitten toinen kysymys.
Jumala on tarkka
Periaate oli vain se, että kuinka tarkkaan – Jumala, kun me etsimme herätystä, että meidän tulee
pyhittäytyä ja puhdistautua. Ja tämä oli se, minkä minä sanoin omalla kohdallani, että me rukoiltiin
kaikkea muuta (siellä rukousryhmässä aikanaan), mutta ei sitä: ”Jumala, taivuta minut, muuta
minut, anna minun muuttua, että minä voin kantaa sitä herätystä, minkä Sinä annat.”
Nyt täytyy sanoa, että meidän uskovien keskuudessa on aina myöskin monia sellaisia, jotka ovat
heikkoja. Jumala sanoo: ”Hoivatkaa heikkoja.” He ovat arkoja tunnoltaan, ja jos he tekevät syntiä,
he kokevat aina syyllisyyttä joka asiasta. Tämä on aivan eri asia, tästä ei ole niinkään kysymys. Jos
me haluamme valkeudessa vaeltaa teemme aina parannuksen. Kuinka monta kertaa? Ihanko
seitsemän kertaa päivässä Jumala antaa anteeksi!? Ei, kun 70 x 7, katuvalle ja tällaiselle ihmiselle.
Mutta sitten on niitä, joilla on sellainen kova sydän. He ovat epärehellisiä, valehtelevat,
panettelevat, puhuvat pahaa pastoreista. Tekevät kaikkea estääkseen Jumalan työn nostaakseen
omaa palvelutyötään tuhotakseen toisen ja sillä tavalla. On paljon tällaisia ja näistä tulee tehdä
parannus ja pyhittäytyä siitä. Se on tosi tärkeää jos tällainen ihminen haluaa olla Jumalan
herätyksessä mukana, varsinkin kantaa sitä, niin hänen tulee pyhittäytyä ja puhdistautua.
Ja tähän Jumala pyytää meitä – vaeltamaan valkeudessa ja pyhyydessä. Ei niin, että me
kiillotamme itseämme ja pyhitämme itse itsemme, siis se ei ole sitä. Joku henkilö saattaa ajatella:
”Kauheeta, mun täytyis nyt pyhittää itse itseni.” Ei, sitä me emme pysty tekemään. Tässä ei ole kyse
pelastuskysymyksestä, vaan kysymys on siitä asiasta, kun Paavali sanoo:
2. Timoteuskirje 2:2. Siinä Paavali luettelee ensin näitä kaiken näköisiä negatiivisia, pahoja asioita
mitä oli seurakunnan keskellä uskovissa, ja sitten hän sanoo:
Jae 21: Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämän kaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten,
pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
Siis kysymys on tästä, että me antaudumme puhdistusprosessiin sitä mukaa kun Jumala vaikuttaa
meissä. Jos Jumalan kirkkaus tulee, niin se kyllä paljastaa paljon asioita, mutta sitä mukaa kun me
lähestymme Jumalaa, niin sitä mukaa me voimme puhdistautua, kun Hän näyttää asioita. Ja tämä on
se prosessi mitä me käydään, ja se on sitä oman itsensä valmistamista vastaanottamaan herätystä. Se
on Herralle tien valmistamista omassa elämässä ja seurakunnan elämässä.
Ja minusta tämä on aivan mahtavaa! Tässä ei ole mitään pelättävää. Loppujen lopuksi – kuulkaa,
nämä ovat hirveän simppeliä asioita. Mitäs tässä oikeastaan muuta tarvitsee, jos minä olen tehnyt
pahaa, minä pyydän anteeksi. Jos minä olen tehnyt syntiä, minä korjaan sen. Jos minä olen tehnyt
vääryyttä, minä menen ja sanon: ”Kuule, minä olen tehnyt väärin, minä korjaan sen. Anna
anteeksi.” Näin yksinkertaista se on! Ja kun me näin teemme, Jumalan kirkkaus alkaa tulla meidän
yllemme, Jumalan läsnäolo alkaa tulla eikä mikään voi estää, taivas kuulee meitä. Ei vaan kuule,
vaan alkaa toimia sen mukaan. Tämä on Herralle tien valmistamisen prosessi, ja siihen Jumala
kutsuu meitä kaikkia.