Joulukuu 2011 Joulutervehdys teille, rakkaat ystävät ja työmme tukijat. Tänään on kolmas adventtisunnuntai. Joulu, Jeesuksen syntymäjuhla on lähellä. Ihmisillä on erilaisia odotuksia tältä suurelta Juhlalta, niin myös meillä. No sehän on selvää, että koti pitää olla siisti ja kauniisti koristeltu. Pitää saada herkut Joulupöytään. On ostettava lahjoja. Pari viikkoa aikaa valmisteluille ja siinä samassa viime Joulun vierailija koputtaa ovella. ”Päästäkää sisään” se huutaa ja anoo. Se on Joulun pahin vihollinen numero yksi, nimittäin KIIRE. Se pilaa kaiken mihin se astuu. Röyhkeästi se varastaa pääosan tässä sanattoman suuressa Juhlassa. Kuva 1 Vuoden 2010 lasten jouluparaati sairaalalla Olimme viimeviikolla työmatkalla Windhoekissa. Ajoimme sinne sunnuntaina kiireettömästi vanhalla WV kombilla. Kello kolmelta majoituimme vakio majataloomme Puccini talolle. Tunnin kuluttua olimme saksalaisella Kristus kirkolla laulelemassa kauneimpia Suomalaisia Joululauluja. On jotenkin hupaisaa laulaa ”hanget korkeat nietokset, vaan Joulu, Joulu on meillä”, kun ulkona on kolmekymmentä astetta lämmintä ja lumesta ei tietoakaan. Laulujen lomassa kuultiin paikallisen emeritus piispan, Thomas Shivuten puhe. Hän on asunut perheensä kanssa Suomessa useita vuosia. Piispa Shivutea ja hänen vaimoaan, Hiljaa haastateltiin suomalaisesta Joulusta. Juontajan kysymykseen: mikä suomalaisessa Joulussa oli erilaista verrattuna Namibian Jouluun, Hilja Shivute vastasi: ”Tietenkin valkoinen lumi. Ja teillä on Joulupukki. Miten se liittyy Jouluun, sitä minä olen ihmetellyt.” En yhtään ihmettele Hilja Shivuten vastausta. Joulupukki on kaupan keksimä juttu myynnin lisäämiseksi. Se vie monilta perheiltä jouluilon. Tavara ja raha ovat pääroolissa ja varsinainen Joulun ilosanoma Jeesuksen syntymästä unohdetaan. Mauno Isolan sanoittamassa tutussa joululaulussa käsitellään tätä asiaa erittäin onnistuneesti: ”Me käymme Joulun viettohon niin maisin miettehin. Nuo rikkaan täyttää aatokset ja mielen köyhänkin: suun ruoka, juoma, meno muu: Laps hankeen hukkuu, unhoittuu”. Tänä jouluna me rukoilemme, että osaisimme käyttää aikamme oikein ja viivähtää edes hetkisen seimen äärellä. Kuva 2 Suomalaisia laulelemassa kauneimpia joululauluja. Toisella penkkirivillä Hatakoiden perhettä Joululaulujen jälkeen osallistujat oli kutsuttu Suomen Suurlähetystön residenssiin joulupuurolle ja kahville. Syksyllä työnsä aloittanut Suomen asiainhoitaja Anne Saloranta ja hänen miehensä Kari isännöivät tätä tilaisuutta. Minulle annettiin joulupukin tehtävät jo kolmantena peräkkäisenä jouluna. Hilja Shivuten toteamuksen jälkeen oli vaikeaa pukea punaiset pukin vaatteet päälle, mutta niin tein. Tällä kertaa joulupukki kyselikin joulusta ja miksi sitä vietetään. Oli ilo nähdä lasten ilmeet ja kuulla iloisia vastauksia. Yksi joululahja oli riittävä kaikille. Dahlstenien lähettiperheen pieni Joonas poika oli huolissaan siitä, miksi isä ei saanut lahjaa vaikka on ollut kiltti. Ajatuksiini tuli: Siellä, missä on lapsia ja lapsen lailla uskovia on Jeesuskin läsnä. Kuva 2 Joulupukki vieraili Suomen asiainhoitajan residenssissä ja lapsilla oli hauskaa Maanantaina piipahdettiin Terveysministeriössä. Tavoiteltavia henkilöitä ei ollut paikalla, sillä täällä alkavat kesälomat. Namibia on kiinni 15.12 – 15.1 välisenä aikana, kuten Suomi heinäkuussa. Iltapäivälle oli sovittu Namibian lähettien työkokous uuden aluejohtajan Maija Kuoppalan ja hänen miehensä Ossin kotiin. Koti oli vielä kalustamaton, mutta kaikille löytyi istuinpaikka. Oli ihana vierailla kodissa, jossa tunsi itsensä tärkeämmäksi, kuin hienosti asetellut esineet kirjahyllyssä tai seinillä. Illansuussa kokoonnuttiin Hatakan perheen lähtöjuhlaan. Heillä on muutto Suomeen viikon päästä. Ihan haikealta tuntui, tosin naurukin oli herkässä koko juhlan ajan. Kiitos tilaisuuden juontajien ja ohjelmasta vastaavien. Tiistaipäivä aukesi Windhoekissa sateisena. Oli Suomen itsenäisyyspäivä. Teimme työtä kuitenkin normaalisti. Päivä aloitettiin neuvotteluilla yksityisen jätehuoltoyrityksen kanssa. He ovat perehtyneet jätteiden uusiokäyttöön. Yrityksessä on töissä 65 henkilöä lajittelussa eli muovit, lasit, metallit, kartongit ja paperi eroteltiin jätteistä kuljetinhihnalla ja pakattiin paaleihin tai kuljetuskontteihin. Sairaala-alueella syntyy paljon jätettä ja sen keräily ja kuljetus kaatopaikalle aiheuttavat jatkuvasti ongelmia. Tämä asian korjaaminen on projektimme yhtenä tavoitteena ja nyt lähellä ratkaisua. Seuraavaksi kovalla kiireellä Windhoekilaiseen arkkitehtitoimistoon kokoustamaan sairaalan synnytysosaston suunnitelmista. Kokouspäivää jatkettiin vielä lähettien autokannan selvittelyllä, joten päiväruokailu jäi väliin. Tämän jälkeen oli nopea sonnustautuminen Itsenäisyyspäivän juhliin Suomen suurlähetystön residenssiin. Vesisade hieman haittasi järjestelyjä, mutta ei juhlijoita. Tuossa juhlassa tuntuu mahtavalta olla suomalainen. Kansallislaulun kajahtaessa kyyneleet helposti kostuttavat poskipäitä. Loppuviikko sujuikin sitten normaalien tehtävien ja aikataulujen mukaan. Perjantaina saimme automme isosta huollosta ja lauantaiaamuna pakkasimme sen sairaalaan tulevilla verhoilla. Kilometri kangasta ei mahdu ihan pieneen tilaan. Tämän jälkeen tien päälle ja 700 km:n ajo kohden Oniipaa. Tällainen oli joulukuun ensimmäinen työviikko. Toisesta viikosta emme tiedä, joten miksi murehtisimme sitä. Nyt elämme vain päivän kerralla ja nautimme suuren Joulujuhlan odotuksesta. Olemme kiitollisia siitä että saimme tämänkin vuoden kulkea Taivaallisen isän johdatuksessa. Olemme varmoja siitä hän antaa voimaa myös tulevien tehtävien hoidossa. Ystävät siellä Suomessa, olemme kiitollisia teille kaikesta tuestanne, esirukouksista ja taloudellisesta tuesta projektille. Onandjokwen sairaalan peruskorjatun kappelin lastenalttari. ”Teille on syntynyt Vapahtaja”. Toivotamme teille kaikille rauhallista Vapahtajamme syntymäjuhlaa ja siunausta vuodelle 2012. Nimikkolähettinne Jarmo ja Elise