1. No category

8 Kotona & kylässä
hAnkasalmen sanomat TORSTAIna 14. ELOKUUta 2014
94-vuotias Toivo Ruokoselkä asuu Hankasalmen kirkonkylällä. Kesäpaikka on yhä Murtoisessa.
Haitaria soittava kohtuuden mies
Toivo Ruokoselkä on
päässyt keskitietä
kulkemalla
kunnioitettavaan 94
vuoden ikään.
Markus Sjöberg
Ajat ovat muuttuneet siitä,
kun Toivo Ruokoselkä vuonna 1920 syntyi Hankasalmen
Murtoisten kylään. Silloin kuljettiin kärrypolkuja pitkin ja
syötiin yksipuolisesti. Työ tehtiin hartiavoimin aikaa säästelemättä.
– Kun ajattelee sen aikaista elämätä, kuinka se oli puutteellista, eikä sitä rätnätty, että
miten siitä hankinnon tekkee.
Nykyään elintaso on joka
suhteessa noussut. Ruokoselkä ihmettelee silti, miten töitä ei tahdo riittää kenellekään.
– Ei muuta kuin eläkkeille
katto ja suurille palkoille katto. Kaikki kädenpuristukset ja
erorahat pois.
– Onko toinen ihminen niin
paljon arvokkaampi ja viisaampi kuin toinen.
Ruokoselkä toivoisi kohtuutta sekä palkoissa että
muussakin elämässä.
– Kun ristiriidat osaa kiertää, ettei tuntisi vihaa ja ka-
teutta ketään kohtaan. Eikä
suuria stressilöitä, nehän syö
ihmistä.
”Sattui niitä
huonoja päivä ja
parempia aikoja
tähän elämään,
mutta kun laskee
keskiarvon,
niin se on aika
kohtalainen.”
Stressittömipänä paikkana hän pitää syntymätilansa
mailla olevaa mökkiään.
– Vaikka täälläkin on kesä,
mutta siellä kun istuu keinussa, iltaisella saunan piipusta
nousee savu, ja vasta on valmiina, se tuntuu jo mukavalta.
Hankasalmen kirkonkylällä
asuva Ruokoselkä on asunut
koko ikänsä paikkakunnalla.
Pois hänet vei vain sota-aika.
Asepalvelus venyi Ruokoselän kohdalla viiden vuoden
mittaiseksi. Hän sai pioneerikoulutuksensa Korialla, josta
käsky vei Kiestingin suunnal-
le rintamalle.
Ruokoselän sota-ajan vaiheet kuulostavat Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta tutuilta.
Ruokoselkä olikin Kalle Päätalon kanssa samassa pataljoonassa. Päätalo oli muonitusaliupseerina, kun Ruokoselkä taas toimi ryhmänjohtajana. Tulevan kirjailijan kanssa
Toivo Ruokoselkä pääsi sotaaikana yhteiskuvaan.
– Oli aikanaan Kalevassa
kuva etusivulla, kun me Kallen kanssa lähdettiin lomalle
ja meidät kaikki vietiin poliisilaitokselle reppujen tutkintaan.
Elämä rintamalla ei ollut
helppoa. Kiestingissä pioneerit joutuivat muun muassa
mottiin. Loppuvaiheessa Ruokoselkä siirrettiin Kannakselle. Hän kiittelee sitä, ettei joutunut taistelemaan ystäviksi
tulleiden saksalaisten kanssa,
mutta lisää, ettei Kannaksellakaan helpolla päässyt. Rintamakarkuruus oli silloin jo
merkittävää.
– Sanottiin, että se ammutaan, joka lähtee karkuun. Että
kolmekymmentä ollaan jo ammuttu. Mutta ei meidän porukassa ketään ammuttu, vaikka
niitä oli jokunen sellainen, että hermot petti. Sille ei mahda
mitään.
– Muistan aina millainen
hätä oli ihmisillä, sanoo Ruokoselkä.
Hän kertoo kuinka hieman
ennen rauhantekoa Taipaleenjoen mutkassa ammuttiin
vene heidän altaan. Veden varassa eräs sotilas sai osuman ja
tarttui kiinni kangasniemeläiseen toveriinsa.
– Hänen oli pakko ravistaa
mies pois, tai muuten molemmat olisivat hukkuneet.
Ruokoselällä oli onni myötä.
Hän haavoittui kahdesti, mutta kummallakaan kerralla ei
vakavasti.
– Sattui niitä huonoja päivä
ja parempia aikoja tähän elämään, mutta kun laskee keskiarvon, niin se on aika kohtalainen.
Sodan jälkeen Ruokoselän
tie vei takaisin Hankasalmelle. Hän rakensi mökin kotitilansa maille.
– Ja se oli virhepiste, kun
ajattelen jälkikäteen. Tein
metsätöitä, ja sitten tuli harvesterit ja kaikki.
Metsätöiden jälkeen hän
työskenteli muun muassa
ojankaivajana, jonka jälkeen
suunta vei kohti rautateitä. Ensin moottoriresiinan kuljetta-
jaksi, jonka jälkeen Hankasalmen juna-aseman asemamieheksi.
– Täytyy sanoa, että ojan-
kaivuu on raskasta puuhaa,
mutta kyllä se henkisesti on
paljon helpompaa kuin olla
esimerkiksi yöllä rautateillä.
Toivo Ruokoselkä Jatkosodan aikaan Kiestingissä Kangasvaarassa Louhen radan varressa sijaitsevan korsun
edessä.
9
hAnkasalmen sanomat TORSTAIna 14. ELOKUUta 2014
Aamulla kun meni sinne ojalle, kun oli oikein kaunis kesäpäivä, linnut lauloivat ja kurjet hotkivat sammakoita, niin
siitä minä nautin.
Työuran jälkeen Ruokoselkä on ehtinyt olemaan eläkkeellä jo kolme täyttä vuosikymmentä.
– Olen kova marjamies. En
ole milloinkaan metsästänyt.
Sain pyssyistäni tarpeeksi sota-aikana.
Sota-ajasta jäi silti hyviäkin muistoja. Monet hyvät ystävyyssuhteet solmittiin pioneerijoukkueen porkkaporukoissa.
– Se tässä tuntuu niin ikävältä, kun minä olen unehtunut tänne vielä. Kaikki sotakaverit ovat kuolleet. Siihen aikaan, kun he vielä asuivat joka
puolella Suomea, sitä vielä kirjoiteltiin ja soiteltiin. Puhelinlaskut olivat hirveitä, kun joukko-osasto oli Hangosta Petsamoon. Nyt ei ole enää ketään.
Viime vuodet Ruokoselkä
on ollut omaishoitajana.
– Tämähän on kutsumustyötä, jos siitä seitsemän euroa
päivässä saa, eihän se mikään
palkka ole. Mutta se on sillä
tavalla, että kun toiseen ihmiseen kiintyy, ei siitä ei malta irroittaa.
Mökille hän ei enää usein
pysty lähtemään. Vapaapäiviä omaishoitajalle kertyy kolme kuussa. Ruokoselkä piti ne
lomana keskellä heinäkuuta,
jolloin hän ehti vielä takaisin
Murtoisten kotimökille.
Vastapainoa arjelle Toivo
Ruokoselkä saa musiikista. Se
on aina ollut hänelle tärkeässä
roolissa.
–Minulla oli sota-aikanakin
haitari mukana. Pojat tykkäsivät siitä. Tuli kehuttua, että
kävin konsertoimassa Venäjällä, Äänisenrannalla, Sulkuniemessä, Uhtualla ja Kiestingissä.
– Sillähän tienasi siihen aikaan, se oli osatulo. Pieksämäen puolella kiersin paljon.
Musiikki pitää myös muis-
tin yllä.
– Jos joku tuntee, että alkaa muisti pettämään, niin ei
muuta kuin kiireesti haitarin
ostoon.
Toivo Ruokoselän yhtye on
nimeltään Toivo & Pojat. Kaikki ovat eläkeikäisiä, mutta
Ruokoselkä on heistä vanhin.
Yhtyeen ajatuksena on viihdyttää vanhoja ihmisiä päivisin, joten he soittavat muun
muassa vanhainkodeissa.
– Soitetaan sellaista ikivanhaa iskelmämusiikkia. Ei ollenkaan rokkiloita tai hevilöitä, Ruokoselkä tarkentaa.
Aivan lapsesta saakka Ruokoselkä ei haitaria ole soittanut. Ensimmäisen kerran hän
hankki haitarin 17-vuotiaana.
Sitä aikaisemmin äiti ei antanut haitaria ostaa.
– Hän sanoi, että soittajista
kaikista tulee juoppoja.
Ruokoselästä ei tullut.
– Kyllä minä olen kohtuuden mies. Ja joka tähän ikään
elää, niin kaikessa pitää olla
kohtuus.
Lehti lentää
Perinteinen tyyli
nosti toiseksi
Raimo Honkosen
kesä kuluu vanhan
kotipaikan puuhissa.
Jaakko Silvast
Hank asalmen Asemalla Tervalammen kupeessa
käy vieno puuskittainen tuuli, joka aavistuksen helpottaa kuumaa kesäkuista torstai-iltapäivää.
Lammen rannalla aikanaan syntynyt, asunut ja
nyttemmin kesähankasalmelaisena viihtyvä jyväskyläläinen Raimo Honkonen
on lukenut päivän Hankasalmen Sanomat tarkkaan. Hän
on valmistautunut kokeilemaan samaa tekniikkaa, millä Arja Woerner nousi ylivoimaisesti Lehti lentää -kesäkisan kärkeen.
Tuulta ei kuitenkaan riitä tarpeeksi ja Raimo luopuu
lehden antamisesta tuulen
vietäväksi. Hän päättää kokeilla raakaa voimaa ja kiertää lehden tiukasti mutkalle.
Ensimmäinen heitto kantaa huomattavan pitkälle,
toinen on lyhykäisempi. Heitoista viimeinen on kuitenkin se, joka mitataan. Tulos
13,66 on niin sanotusti perinteisen tyylin ykkönen ja
sillä Raimo kiilaa tuloslistassa toiselle sijalle.
– Edellisellä heittäjällä oli
ylivoimainen tekniikka, ja
hän sai hyvin tuulen lehden
alle. Olen kuitenkin suoritukseeni tyytyväinen, Raimo toteaa.
”Meidän
ikäisillemme
paperilehti on
aina paperilehti.”
Toivo & Pojat esiintyivät Toivo Ruokoselän syntymäpäivänä 4.7. Päivärannan palvelukeskuksella. Kuva: Päivi Halonen
Haitari oli Toivo Ruokoselän mukana myös rintamalla.
Tuoreesta lehdestä Raimon mieleen on edellisen
lehdenheittojutun lisäksi
jäänyt myös uutinen uuden
palvelutalo Kotirannan avaamisesta.
– Hyvä, paikallinen juttu,
Raimo kommentoi.
Hän lukee Hankasalmen
Sanomat joka viikko ”melkein läpi” saman päivän aikana.
– Luen Sanomat paperilta, digiversioon en ole tutustunut. Keskisuomalaista tosin luen myös verkossa. En
kuitenkaan aio siirtyä kokonaan digilehtiin. Meidän
ikäisillemme paperilehti on
aina paperilehti, Raimo varmentaa.
Hankasalmen Sanomissa
on häneen mukaansa mukavasti ajankohtaisia ja paikal-
Kesähankasalmelainen Raimo Honkonen nakkasi lehden
ns. perinteisellä tyylillä yli 13 metrin ja kiilasi Lehti lentää -kilpailun kakkoseksi.
lisia juttuja.
– Ravituloksia saisi olla enemmän, hevosurheilua
seuraava Raimo vinkkaa.
Muun muassa Jyväskylän
kaupungin rakennusmestarina, Keski-Suomen Osuuspankin kiinteistökeskuksen
toimitusjohtajana ja viimeisimpänä Nova Groupin aluejohtajana työskennellyt Raimo hankki vanhan kotitalonsa omistukseen isältään
vuonna 1989.
Jäätyään eläkeputkeen
vuonna 2008 Hän on viihtynyt vaimonsa kanssa Tervalammen rannalla yleensä
vapusta marraskuun alkuun
saakka.
Myös pariskunnan kaksi
lasta ja viisi lastenlasta viettävät aikaa kesämummolassa. Haastattelun tekohetkelläkin 7-vuotias Ada ja neljävuotias Eeli pyörivät yhtä
mittaa kilpaa pappansa ympärillä.
– Viime kesänä taisin viettää yhden yön kaupungissa,
Raimo naurahtaa.
Aika kesäpaikalla kuluu
hyvin.
– Tämä on sellainen työsiirtola. Aina on jotain korjaamista ja tekemistä. Nurmikkoa on paljon eikä sitä viitsi kovin kauaa pitkänä
katsella.
Aika menee myös kasvimaata, kukkapenkkejä ja
marjapensaita kastellessa.
Raimo kerää myös jonkin
verran metsämarjoja, mutta helteillä hän ei mustikkaapajille lähde, koska ei ole
pakko. Enemmän Raimoa
kiinnostaa sienestys.
– Saa nähdä, tuleeko tänä vuonna suppilovahveroita
yhtä paljon kuin viime vuonna. Epäilen, että kuivuus voi
viedä sadon.
Vaikka vesistö on vieressä,
Raimo ei juurikaan kalasta –
ainakaan kesäisin.
– Talvella olen innokas
pilkkijä ja viihdyn jäällä kolmenakin päivänä viikossa.
Hommasin jopa tasapainopilkkientekovehkeet. Päijänteestä tuli viime talvena kunnon ahvenia, hän puhelee.
Lehti lentää on Hankasalmen Sanomien kesän 2014
leikkimielinen kilpailu-/juttusarja, missä osallistujat ottavat mittaa toisistaan lennättämällä paikallislehteä mahdollisimman pitkälle. Kisassa
tyyli on vapaa, mutta mitään
apuvälineitä ei heittosuorituksessa hyväksytä. Heitto suoritetaan viimeisimmällä lehden
numerolla kolmesti. Pisin heitto mitataan. Juttusarja kestää
elokuun loppuun.
Tulosseuranta:
1. Arja Woerner 32,70
2. Raimo Honkonen
13,66
3. Anni Tuominen 11,83
4. Maria ja Mikael Juudin 11,32
5. Arto Gustafsson 10,56
6. Mikko Laitinen 10,41
7. Jani Tissari 8,08
8. Jari Aho 8,00
9. Mervi Huuskonen 5,07
10. Jaana Oranen 4,99