Kurkistus korvien väliin
Haag on tunnettu järkyttävistä rikosoikeudenkäynneistä, ja ehkä juuri siksi myös alueen kokemukselliset museot panevat pään
sekaisin. Tiedemuseo Corpus on jättimäinen ihmiskeho, jonka sisällä pääsee pomppimaan kielelle ja kruisailemaan punasolun
kyydissä. Humanity Housen roolileikissä taas koetellaan mielenterveyttä, kun kävijä joutuu katastrofin keskelle. Teksti: Veikko Lautsi HS
CORPUS
KEHO
Liukuportailla
polveen ja
hissillä
aivoihin
OEGSTGEEST, HOLLANTI.
Miltä
tuntuu astella kielen päällä?
Minä tiedän sen kohta. Olen nimittäin matkalla ihmisen sisuksiin, tarkalleen ottaen liukuportaissa kohti polvea.
Haagin ulkopuolella Oegstgeestissä sijaitsevaan tiedekeskus Corpusiin on nimittäin rakennettu 35
metriä korkea jättiläiskeho, jossa
pääsee kurkkimaan ihmisen sisälle, aina aivoihin asti.
Liukuportaisiin astuessani saan
kuulokkeet. Opastukset ja äänitehosteet paimentavat 16-päistä ryhmäämme eteenpäin. Jatkamme ääneti selostuksen ohjaamina.
MUSEOIHMISEN sisällä on pimeää,
kun saavumme polveen. Opimme,
miten polvi toimii. Kaiken takana
ovat aivot tuolla ylhäällä.
Korvissa kaikuvat jättiläiskehon
sydämenlyönnit ja suonissa kohiseva veri.
Jatkamme pitkin lihaskudosta
kuvaavaa käytävää. Yhtäkkiä terävä
piikki puhkoo muovisen lihasseinän. Mahtaa sattua!
Tv-monitori näyttää, miten valkosolut rientävät tukkimaan vuodon.
35 metriä korkean Corpus-jättiläiskehon suussa ihminen on yhtä pieni kuin riisin jyvä. Kieli tuntuu pehmeältä kenkien alla.
Keuhkoissa
ilmavirta heiluttaa
kävijöiden hiuksia
hengityksen tahtiin.
CORPUKSEN idea on kertoa ihmisten elintavoista ja anatomiasta kokemuksellisesti.
5D-teatterissa seuraamme, kuinka siittiösolut kiitävät huimaa kilpauintia kohti munasolua. Ryhmämme voivottelee matkalle uupunutta uimaria. Lopulta juhlimme kisan voittajaa.
Sitten koko teatteri alkaa nousta
ylöspäin, seuraavaan kerrokseen.
SYNTYMÄSTÄ ALKAA jatkuva ravinnon tarve. Mahalaukkuun siis.
Muovisessa mahalaukussa näkee, miten juustosämpylälle käy
vatsahappojen käsittelyssä. Valot
alkavat vilkkua pitkin muovisuolistoa merkiksi ruuan etenemisestä.
Hieno viemärijärjestelmä, eikä
täällä näy edes rottia – onneksi ei
muitakaan loisia.
tärkeitä sisäelimiä:
haiman, maksan ja munuaiset. Sit-
OHITAMME
Corpusin suunnittelussa on ollut mukana lääketieteen
ammattilaisia, jotta keho olisi mahdollisimman aito.
ten saavumme sydämen ja keuhkojen luo. Ne pitävät ihmisen kiinni
elämässä. Sydän lyö noin 100 000
kertaa vuorokaudessa. Se jatkaa
työtään silloinkin, kun muu elimistö luovuttaa uupumuksesta.
Sydäntä kuvaavassa 5D-teatterissa hyppäämme punasolun kyytiin.
Istuin huojuu holtittomasti. Pyräh-
Kuulokkeissa suhisee verenkierto, sydän sykkii aivan
vieressä.
dämme kammiosta toiseen, keuhkoihin hakemaan happea ja takaisin sydämeen. Lopulta sydän sinkoaa hapettuneen punasolun huimaa vauhtia kauas lihaksistoon ja
saman tien tullaan hakemaan uutta happilastia. Vatsasta kouraisee.
Huvipuistojen vuoristoradat jäävät
tässä vauhdissa toiseksi.
Sitten lava nousee taas ylös:
keuhkoihin. Ilmavirta heiluttaa kävijöiden hiuksia hengityksen tahtiin.
Meille näytetään, miten tupakoitsijan keuhkot mustuvat.
jatketaan liukuportaita suuhun. Ikenet ovat kauniin
pinkit, hammasrivistö virheetön.
Kieli tuntuu pehmeältä jalkojen alla. Toivottavasti kengänpohjani olivat puhtaat. Ehkä niistä jäävä maku
on makea, suolainen tai hapan.
Liikumme pitkin päätä, nenään
ja silmiin.
Lopulta astumme aivoihin, paikkaan, jonka toiminnasta tiedetään
vielä varsin vähän. Kukaan ei tarkkaan tiedä, miten tunteemme
muodostuvat tai miten teemme valintoja. Istumme aivoissa pehmeillä nojatuoleilla.
Äkkiä aivokuoreen syntyy suuri
valoisa aukko. Ei, kalloa ei ole lyöty
rikki. On vain aika astua ulos.
KEUHKOISTA
www.corpusexperience.nl