Kurkistus korvien väliin Haag on tunnettu järkyttävistä rikosoikeudenkäynneistä, ja ehkä juuri siksi myös alueen kokemukselliset museot panevat pään sekaisin. Tiedemuseo Corpus on jättimäinen ihmiskeho, jonka sisällä pääsee pomppimaan kielelle ja kruisailemaan punasolun kyydissä. Humanity Housen roolileikissä taas koetellaan mielenterveyttä, kun kävijä joutuu katastrofin keskelle. Teksti: Veikko Lautsi HS CORPUS KEHO Liukuportailla polveen ja hissillä aivoihin OEGSTGEEST, HOLLANTI. Miltä tuntuu astella kielen päällä? Minä tiedän sen kohta. Olen nimittäin matkalla ihmisen sisuksiin, tarkalleen ottaen liukuportaissa kohti polvea. Haagin ulkopuolella Oegstgeestissä sijaitsevaan tiedekeskus Corpusiin on nimittäin rakennettu 35 metriä korkea jättiläiskeho, jossa pääsee kurkkimaan ihmisen sisälle, aina aivoihin asti. Liukuportaisiin astuessani saan kuulokkeet. Opastukset ja äänitehosteet paimentavat 16-päistä ryhmäämme eteenpäin. Jatkamme ääneti selostuksen ohjaamina. MUSEOIHMISEN sisällä on pimeää, kun saavumme polveen. Opimme, miten polvi toimii. Kaiken takana ovat aivot tuolla ylhäällä. Korvissa kaikuvat jättiläiskehon sydämenlyönnit ja suonissa kohiseva veri. Jatkamme pitkin lihaskudosta kuvaavaa käytävää. Yhtäkkiä terävä piikki puhkoo muovisen lihasseinän. Mahtaa sattua! Tv-monitori näyttää, miten valkosolut rientävät tukkimaan vuodon. 35 metriä korkean Corpus-jättiläiskehon suussa ihminen on yhtä pieni kuin riisin jyvä. Kieli tuntuu pehmeältä kenkien alla. Keuhkoissa ilmavirta heiluttaa kävijöiden hiuksia hengityksen tahtiin. CORPUKSEN idea on kertoa ihmisten elintavoista ja anatomiasta kokemuksellisesti. 5D-teatterissa seuraamme, kuinka siittiösolut kiitävät huimaa kilpauintia kohti munasolua. Ryhmämme voivottelee matkalle uupunutta uimaria. Lopulta juhlimme kisan voittajaa. Sitten koko teatteri alkaa nousta ylöspäin, seuraavaan kerrokseen. SYNTYMÄSTÄ ALKAA jatkuva ravinnon tarve. Mahalaukkuun siis. Muovisessa mahalaukussa näkee, miten juustosämpylälle käy vatsahappojen käsittelyssä. Valot alkavat vilkkua pitkin muovisuolistoa merkiksi ruuan etenemisestä. Hieno viemärijärjestelmä, eikä täällä näy edes rottia – onneksi ei muitakaan loisia. tärkeitä sisäelimiä: haiman, maksan ja munuaiset. Sit- OHITAMME Corpusin suunnittelussa on ollut mukana lääketieteen ammattilaisia, jotta keho olisi mahdollisimman aito. ten saavumme sydämen ja keuhkojen luo. Ne pitävät ihmisen kiinni elämässä. Sydän lyö noin 100 000 kertaa vuorokaudessa. Se jatkaa työtään silloinkin, kun muu elimistö luovuttaa uupumuksesta. Sydäntä kuvaavassa 5D-teatterissa hyppäämme punasolun kyytiin. Istuin huojuu holtittomasti. Pyräh- Kuulokkeissa suhisee verenkierto, sydän sykkii aivan vieressä. dämme kammiosta toiseen, keuhkoihin hakemaan happea ja takaisin sydämeen. Lopulta sydän sinkoaa hapettuneen punasolun huimaa vauhtia kauas lihaksistoon ja saman tien tullaan hakemaan uutta happilastia. Vatsasta kouraisee. Huvipuistojen vuoristoradat jäävät tässä vauhdissa toiseksi. Sitten lava nousee taas ylös: keuhkoihin. Ilmavirta heiluttaa kävijöiden hiuksia hengityksen tahtiin. Meille näytetään, miten tupakoitsijan keuhkot mustuvat. jatketaan liukuportaita suuhun. Ikenet ovat kauniin pinkit, hammasrivistö virheetön. Kieli tuntuu pehmeältä jalkojen alla. Toivottavasti kengänpohjani olivat puhtaat. Ehkä niistä jäävä maku on makea, suolainen tai hapan. Liikumme pitkin päätä, nenään ja silmiin. Lopulta astumme aivoihin, paikkaan, jonka toiminnasta tiedetään vielä varsin vähän. Kukaan ei tarkkaan tiedä, miten tunteemme muodostuvat tai miten teemme valintoja. Istumme aivoissa pehmeillä nojatuoleilla. Äkkiä aivokuoreen syntyy suuri valoisa aukko. Ei, kalloa ei ole lyöty rikki. On vain aika astua ulos. KEUHKOISTA www.corpusexperience.nl
© Copyright 2024