uteliaisuutta
Iloa, uteliaisuutta Teksti: Malin von Koskull ja Marjukka Pajulo Kuvat: Hannes Victorzon ja voimavaroja vanhemmuuteen Vanhemmuuden tukeminen on pitkään ollut keskeinen osa suomalaista neuvolatoimintaa ja myös tärkeä osa järjestöjen työtä. Perinteisesti neuvolat ovat panostaneet yksilölliseen tukeen, erityisesti äideille. Järjestöt taas ovat keskittyneet vertaistukitoimintaan. Laajimman vertaistukitoiminnan ovat muodostaneet perhekahvilat, joissa keskeisiä toimijoita ovat Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja seurakunnat, sekä Folkhälsan ruotsikielisillä seuduilla. > 14 Neuvola ja kouluterveys Neuvola ja kouluterveys 15 Reflektiivinen kyky – terveyttä suojaava ja edistävä tekijä V anhemmuus ei ole staattinen, tarkasti määriteltävä olotila, vaan perheen kasvuprosessi. Jokainen perhe on erilainen ja jatkuvasti ympäröivän yhteiskunnan vaikutuksen alainen. Tämän päivän Suomessa perheiden tilanne on monin tavoin ristiriitainen. Isien osallisuus lasten arjessa ja kasvatuksessa on lisääntynyt, mikä on positiivinen suunta. Samalla kuitenkin avioerojen määrä lapsiperheissä on tilastojen mukaan selvästi kasvanut: tilastokeskuksen raportin mukaan vuosittain 30 000 lasta kokee vanhempiensa eron (Kartovaara & Sauli 2007). Ruotsissa, vanhemmuuden tukea koskevassa kansallisessa strategiassa, Inger Danielsson on tuonut esiin, kuinka vanhemmat ovat nykyisin ensimmäisen lapsen 16 Neuvola ja kouluterveys saadessaan paremmin koulutuettuja ja tiedostavia kuin koskaan aikaisemmin (”Föräldrastöd – en vinst för alla, 2008”). Samanaikaisesti kuitenkin hyvin suuri osa kokee itsensä epävarmaksi ja neuvottomaksi vanhemmuuden suhteen. Vanhemmuuden tukemisen kehittämistyöhön ja tehostamiseen on siis suuri tarve. Siksi onkin ilahduttavaa, että moniammatilliset ja sektorirajat ylittävät toimintamuodot ovat lisääntyneet. Käytännön toiminnan kannalta perhekeskukset ovat erityisen tärkeitä. Sosiaali- ja terveysministeriön opas korostaa voimavaralähtöistä työskentelytapaa, vertaistukea ja parisuhteen tukemista (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena, 2004). Siinä, samoin kuin uudessa neuvola-asetuksessa, painotetaan varhaisen tuen merkitystä sekä koko perheen hyvinvoinnin huomioon ottamista (STM:n selvityksiä 2008:38). Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkijat ja kliinikot ovat lisääntyvästi alkaneet korostaa vanhemman nk. ”reflektiivisen kyvyn” (laajemmin ”mentalisaatio”) keskeistä merkitystä vuorovaikutuksessa ja lapsen kehityksessä (Pajulo 2004). Käsite kuvaa perusinhimillistä tarvetta pohtia ja ymmärtää toisen yksilön mieltä, eikä se ole käsitteenä uusi. Brittitutkijat Peter Fonagyn johdolla ovat merkittävällä tavalla kuitenkin kehittäneet sitä eteenpäin varhaisen kiintymyssuhteen näkökulmasta (Kalland, 2006). Vanhemman reflektiivinen kyky tarkoittaa kykyä antaa arvoa, tunnistaa ja pohtia tunteita ja kokemuksia; sekä omiaan että lapsen. Reflektiivisen kyvyn omaava vanhempi on kiinnostunut lapsen (myös aivan pienen lapsen) käyttäytymisen alla olevista tunteista ja aikomuksista, ja kykenee näkemään lapsen yksilönä, jolla on oma mieli ja omia kokemuksia jo varhaisesta lähtien (Pajulo 2004). Reflektiivinen kyky auttaa siis paremmin ymmärtämään itseä, toista ihmistä, ja ihmisten välillä vaikuttavia tunteita. On helposti ymmärrettävissä, että tätä kautta se vähentää ihmisten/perheenjäsenten välisen vuorovaikutuksen väärin tulkintoja, ja tekee maailmasta näin ennustettavamman ja turvallisemman. Reflektiivinen vanhempi myös hyväksyy, että useinkaan ei ole mahdollista varmasti tietää, mitä lapsi tuntee, ajattelee tai toivoo. Kuitenkin jo pyrkimys ymmärtää ja pohtia sitä (”kyky pitää mieli mielessä”, Larmo 2010) on vuorovaikutuksen ja lapsen kehityksen kannalta keskeistä. Vanhemman hyvän reflektiivisen kyvyn, lapsen turvallisen kiin- Vanhemmat, jotka omaavat hyvän reflektiivisen kyvyn, kykenevät ymmärtämään itseään ja omia reaktioitaan paremmin, säätelemään omia tunteitaan ja suhtautumaan rauhallisemmin lapsen käyttäytymiseen. tymisen ja suotuisan kehityksen välillä on tutkimuksissa voitu osoittaa selvä yhteys (mm. Fonagy ym. 2002, Slade 2005). Vanhemmat, jotka omaavat hyvän reflektiivisen kyvyn, kykenevät ymmärtämään itseään ja omia reaktioitaan paremmin, säätelemään omia tunteitaan ja suhtautumaan rauhallisemmin lapsen käyttäytymiseen. Lapselle tämä merkitsee, ettei häntä jätetä yksin, vaan hän voi jakaa tunteensa turvallisen, kiinnostuneen ja huolehtivan aikuisen kanssa. Arjesta tulee mielekkäämpää ja hallittavampaa. Föräldraskapet främst – Vahvuutta vanhemmuuteen ohjelma Folkhälsans Förbund on vuodesta 2007 lähtien kehittänyt toimintaa, jossa vahvistetaan ensimmäisen lapsensa saavien vanhempien reflektiivistä kykyä. Ohjelma perustuu Yhdysvalloissa Yale Child Study Centerissä kehitettyyn ”Parents First” –malliin (Goyette-Ewing, Slade ym. 2002). Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman projektin puitteissa Folkhälsan on muokannut ohjelmaa siten, että se soveltuu pikkulapsiperheille, ja kohdistuu koko perheeseen, isät mukaan lukien. Ohjelma on myös suunniteltu siten, että sitä voidaan käyttää osana neuvoloiden toimintaa tai erillisenä toimintamuotona. Perheet (äiti, isä, vauva) kokoontuvat ryhmänä 12 kertaa 1-2 viikon välein. Jokaisella tapaamiskerralla on oma lapsiperheen arkeen liittyvä, reflektiivisen kyvyn vahvistamiseen sopiva teema, keskustelu ja kotitehtävä. Ryhmällä on kaksi vetäjää, joiden tehtävänä on ylläpitää ja inspiroida kiinnostusta omaa lasta, lapsen kehitystä ja persoonallisuutta kohtaan; houkutella osallistujia tekemään havaintoja arjen tilanteista ja tunnelmista vauvan kanssa. ”Miten luulet vauvan kokeneen tilanteen? Miten sinä reagoit? Miltä se sinusta tuntui? Luuletko, että vauva huomasi? Kerro lisää!” Vetäjien tarkoitus ei ole ”tietää” Neuvola ja kouluterveys 17 Malin von Koskull Erikoissairaanhoitaja, projektipäällikkö Folkhälsans förbund malin.vonkoskull@ folkhalsan.fi Folkhälsans förbund rf Paasikivenkatu 4 00250 Helsinki asioita ja vastata kysymyksiin, vaan yhdessä vanhempien kanssa ihmetellä ja pohtia poimittuja tilanteita, ja kannustaa kertomaan lisää. Ilmapiiri tukee spontaanisuutta, sen on tarkoitus vähentää vanhempien. suoriutumispaineita, ja lisätä positiivisuutta ja hauskuutta vanhempien ja lasten yhdessäoloon. Ryhmän yhteinen prosessi on tärkeä, ja ohjelma kannustaa osallistujia pitämään yhteyttä myös varsinaisen ohjelman jälkeen. ”Vahvuutta vanhemmuuteen” –ohjelmaa on kokeiltu vuosina 2007-2009 Helsingissä, Vaasassa, Tammisaaressa ja Närpiössä. Palaute on ollut erittäin myönteistä. Isät ovat olleet aktiivisesti mukana ja perheet hyvin omistautuneita ohjelmaan. Ohjelman vaikuttavuudesta tehdään myös tutkimusta Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa dosentti Mirjam Kallandin johdolla. Toiminta jatkuu projektimuodossa Folkhälsanilla vuoteen 2011 saakka. Tuloksena jo tähänastisesta on syntynyt uusia toimintamuotoja, parempaa yhteistyötä kuntien kanssa ja reflektiivisen ajattelutavan sovellutuksia Folkhälsanin muuhun lasten ja perheiden kanssa tehtävään työhön. Keväällä 2010 Folkhälsan julkaisi ryhmänvetäjien kouluttamisessa käytettävän ruotsinkielisen käsikirjan, joka Mannerheimin lastensuojeluliiton toimesta käännetään nyt suomeksi. 18 Neuvola ja kouluterveys Järjestöt myös kouluttavat ryhmänvetäjiä yhdessä jatkossa suomeksi. Osallistujilta edellytetään hoito-tai hoiva-alan peruskoulutusta. Lähteet: Asetus neuvolatoiminnasta, kouluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:37. Fonagy, P. , Gergely, G., Juris, E. & Target, M. 2002. Affect regulation, mentalization and the development of the self. New York: Other Press. Koskull von, M., Pajulo, M. Forstén, K, Vestergård-Denward, U., Rancken-Lutz, Y., Andersson, A.,&., Kalland, M. 2010. Föräldraskapet främst – utbildningsmaterial för familjegruppsledare. Folkhälsans förbund. Föräldrastöd – en vinst för alla. Nationell strategi för samhällets stöd och hjälp till föräldrar i deras föräldraskap. Betänkande av föräldrastödsutredningen. SOU 2008:131. Marjukka Pajulo, LT Lastenpsykiatri, tutkija, varhaisen vuorovaikutuksen terapeutti Turun yliopisto, lastenpsykiatria, ja Folkhälsan Research Center tiivinen kyky ja psykoanalyysi Peter Fonagyn ajattelussa, 377-395. Kirjassa Mälkönen, K., Sammallahti, P., Saraneva, K. & Sitolahti, T. Psykoanalyysin isät ja äidit – teoreettisia näkökulmia. Helsinki: Therapeia-säätiö / Gummerus Kartovaara, L. & Sauli, H. Suomalainen lapsi 2007. Tilastokeskus raportti 2007. Larmo, A. 2010. Mentalisaatio – kyky pitää mieli mielessä. Duodecim 126, 616-622. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. Helsinki, 2004. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:14 Pajulo, M 2004. Vauvan tunnetila ja sen säätely. Äidin reflektiivinen kyky ja sen merkitys turvallisessa kiintymyssuhteessa. Duodecim 120, 2543-2548. Slade, A. 2005. Parental reflective functioning: An introduction. Attachment & Human Development 7(3), 269-281. Goyette-Ewing, M., Slade, A., Knoebber, K., Gilliam, W., Truman, S.& Mayes, L. 2002. Parents first: a developmental parenting program. Manual. Yale Child Study Center. Kalland, M. 2006. Mentalisaatio, reflek- Neuvola ja kouluterveys 19
© Copyright 2024