Espoon vapaaseurakunnan lehti nro 1/2014 16.3.2014 Vaikka arki neljän lapsen kanssa välillä uuvuttaa, Markus ja Sanna Lintinen haluavat pitää kiinni seurakuntayhteydestä - he uskovat sen olevan satsaus, joka kannattaa! Lue lisää seuraavalta aukeamalta kuva: Jarkko Vertanen kasvamme IN - UP - OUT K un Jeesukselta kysyttiin, miten meidän tulisi elää Jumalan lapsina, miten täyttää laki, hän vastasi kuolemattomalla rakkauden kolmoiskäskyllä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuten itseäsi (Matt. 22:37-39). Tuo vastaus sisältää yksinkertaisen ja toimivan ohjeen mitata omaa tilaa jokaiselle kristitylle, pienryhmälle, yhteisölle ja seurakunnalle. Tuosta vastauksesta piirtyy kolmio, jonka pastori Tero on heittänyt ehdotukseksi yhteisöjemme rytmistä: IN, UP ja OUT. IN - sisäänpäin Seurakuntamme näky alkaa lauseella ”Opimme elämään yhdessä.” Tämän toteutuessa aidosti suhteemme itseemme, toinen toisiimme ja Jumalaan syvenevät. Eläessämme yhdessä jaamme matkamme, ilomme ja surumme entistä rehellisemmin ja avoimemmin. Silloin pystymme käytännössä rakastamaan toinen toisiamme, itseämme ja Jumalaa. Hyvässä yhteiselämässäkin on kuitenkin vaaransa. Jos meillä on kivaa keskenämme, muttei mitään OUT-toimintoa (ulospäin), meille saattaa kasvaa kodikas mutta sisäänpäin lämpiävä kulttuuri, johon uusien ihmisten on vaikea tulla. Pahimmillaan tällainen porukka näivettyy, kyräily astuu ihmissuhteisiin ja jumalasuhde alkaa väljähtyä. UP UP - ylöspäin Ilman suuntaa ylöspäin, Jumalaan, emme olisi seurakunta. Mutta voiko Jumalaa olla koskaan liikaa? Ei terveessä tilanteessa. Ylihengellisyys on kuitenkin vaara, jossa toisten tai omia tarpeita vähätellään hengellistäen asiat. Saatamme huomaamattamme kasvaa fariseusten kaltaisiksi, jotka tekivät kaiken ”oikein”, mutta eivät nähneet lähimmäistään, kuten vaikkapa laupiaan samarialaisen tarinassa. Näkymme toinen lause: ”Yhdessä kasvamme rohkeammiksi” nivoutuu sekä sisään- että ylöspäin. Jumala kasvattaa meitä suhteessa itseensä ja omaan ruumiiseensa, seurakuntaan. Aitoon ja kestävään kasvuun opetuslapsina tarvitsemme Jumalan lisäksi toinen toisiamme. OUT - ulospäin Lähtiesämme OUT, ulos mukavuusvyöhykkeeltämme, alamme katsella maailmaa ja sen tarpeita Jeesuksen silmin. OUT tuo meidät näkymme viimeiseen lauseeseen: ”Rohkeasti vaikutamme ympäristöön.” Jumala on vienyt monia meistä yhä enemmän tälle paikalle. Lue lisää siitä tämän lehden sivuilta! Sinun kolmiosi? Seurakuntamme on liikkeessä. Etsimme IN opimme OUT vaikutamme Jumalan suunnitelmaa yhteisöllisyytemme muodoille arjessa. Olemme luomassa tällä hetkellä toimivien kolmen yhteisön rinnalle uusia yhteiseen elämäntilanteeseen tai kiinnostuksen kohteeseen pohjautuvia yhteisöjä. Toivomme jokaisen löytävän rinnalleen seurakuntalaisia, joiden kanssa elää todeksi IN-UP-OUT, opimme-kasvammevaikutamme -kolmiota. Mistä sinä olet kiinnostunut? Partiosta, alfasta, diakoniasta, lasten kasvatuksesta, urheilusta, ylistyksestä, jostain aivan muusta? Seurakunnassa saattaa olla monta muutakin, jotka palavat samalle asialle. Kysytään itse kukin Jumalalta, missä on minun yhteisöni ja jaetaan vastauksia kevään mittaan. Uskon Jumalan kutsuvan jokaista elämään enemmän yksinkertaisen, mutta niin vallankumouksellisen rakkauden kolmoiskäskyn mukaan! Panu Pitkänen pastori Seurakunnasta voimia arkeen Sanna ja Markus Lintinen elävät onnellista, mutta touhukasta elämänvaihetta neljän pienen lapsen vanhempina. Meneillään olevista ruuhkavuosista huolimatta he ovat halunneet pitää kiinni seurakuntayhteydestä - ylistys, rukous, opetus ovat näinäkin päivinä elämän tärkeitä peruspilareita. Kodin perintöä Yhteinen tie - Totuin lapsesta saakka käymään seurakunnassa ja opin turvaamaan Jumalaan vaikeuksissa, Sanna muistelee lapsuudessa saamiaan siunauksia. - Luottamus rukouksen voimaan syntyi jo varhain. Sanna asui lapsuusvuotensa Seinäjoen seudulla. Hän sai kasvaa uskovassa perheessä, ja paikallinen vapaaseurakunta kuului elämään silloinkin. Markus on syntynyt ja asunut ensimmäiset vuotensa Ruotsissa. Hän juurtui kuitenkin helposti Helsinkiin, jossa kävi koulunsa ja vietti lapsuutensa. Markuksenkin perhepiirissä ja lähisuvussa on eletty uskossa Jeesukseen. Suku on myös ollut tiivis: lämpöä ja rakkautta on ollut tarjolla runsaasti. Markus iloitsee serkuistaan, jotka tulivat läheisiksi jo lapsena - serkkutapaamisia on pidetty vielä aikuisiälläkin. Sanna ja Markus tapasivat toisensa ensi kerran jo teini-ikäisinä yhteisten ystäviensä kautta. Lukion jälkeen Sanna lähti Seinäjoelta Helsinkiin opiskelemaan fysiikkaa, ja tiet kohtasivat uudelleen Venäjälle suuntautuvalla aktiomatkalla: matka jätti mukavia muistoja ja syvensi tutustumista. Pääkaupunkiseudulle muutettuaan Sanna löysi paikkansa Majakka-seurakunnasta. Myös Markus oli armeijan jälkeen kokenut johdatuksen samaiseen seurakuntaan, ja tuoreet kohtaamiset johtivat vuoden seurustelun jälkeen avioliittoon. Markus ja Sanna Lintinen sekä lapset Andreas, Adalmiina ja Aamos. Nuoripari asui Matinkylässä ja palveli aktiivisesti Majakka-seurakunnassa eri työmuodoissa. Haaveena oli jo silloin lähetystyöhön lähteminen. Näissä ajatuksissa perhe kasvoi Auroralla ja pian myös Aamoksella. Lintiset ottivat tuoreina vanhempina rohkean askeleen kohti unelmiaan. Markus aloitti lähetystutkinnon opinnot Suomen Teologisessa opistossa (STO) Santalassa, joten he muuttivat kahden pienen lapsensa kanssa Hankoon kesällä 2007. Santalan vuodet Perheen aika Santalassa oli antoisaa, muttei kuitenkaan erityisen helppoa. Sanna koki uudelle paikkakunnalle muuttamisen, pienen vauvan ja kotiäitiyden melko väsyttäväksi ja koettelevaksi yhdistelmäksi - varsinkin, kun Markuksen opiskelut veivät paljon aikaa. Sanna näkee kuitenkin paljon hyvää kohtaamissaan haasteissa. ”Seurakunnassa käyminen auttaa jaksamaan kotona ja työssä.” ”Solut ja pienryhmät ovat meidän kokemuksemme mukaan lisänneet yhteisöllisyyttä enemmän kuin ns. yhteisöt.” Perheen esikoinen Aurora on 3. luokalla. Opinnot etenivät ja sitä myöten Lintiset joutuivat pohtimaan omaa lähetyskutsuaan uudessa valossa. - Santalan vuodet mylläsivät hyvällä tavalla monia elämään kuuluvia asioita. Siellä sai laajempaa perspektiiviä, Sanna pohtii. - Lähetysnäkyynkin tuli uusi ajatus: entä jos työ olisikin Suomessa, maahanmuuttajien keskuudessa? Ehkä ulkomailla voisi työskennellä myöhemmin. Markus sai suoritettua opinnot suunnitelmansa mukaan kahdessa vuodessa. Santalan aika jatkui kuitenkin vielä vuodella - nyt Sanna opiskeli vuoden STO:n Raamattukoulussa. Opintojen tultua päätökseen Lintiset muuttivat kesällä 2010 Santalasta Suvelaan, Espoon monikulttuurisimmalle alueelle. Maahanmuuttajia ja lähetystyösarkaa löytyy nykyisin jo kotinurkilta. Perheenä seurakunnassa Lintiset ovat perheenä löytäneet paikkansa Espoon vapaaseurakunnasta. Seurakunta on tärkeä, vaikka kuusihenkisen lapsiperheen arki on itsessään jo aika vauhdikasta. Perheen esikoinen, Aurora, käy kolmatta luokkaa ja 6-vuotias Aamos eskaria. Kouluikää odottavat vielä 3-vuotias Andreas sekä kuopus Adalmiina, joka syntyi viime vuoden marraskuussa. Sanna ja Markus ovat pohtineet sitä, millaista perintöä he haluvat jättää lapsilleen. He haluavat nyt antaa lapsille aikaansa ja palvella Jumalaa koko perheenä - lasten kasvaessa tavat vain muuttuvat. - Pyrimme rukoilemaan lasten kanssa esimerkiksi sairaiden tai muiden ongelmien kanssa painiskelevien ystävien puolesta, Markus kertoo. - On hienoa, että Espoon vapaaseurakunnassa lapsityötä pidetään tärkeänä. Vaikka seurakuntaan lähteminen on työläintä ja raskainta vanhemmille silloin kun lapset ovat pieniä, se kuitenkin kannattaa - lapset ovat silloin useammin mukana myös isommiksi ja aikuisiksi kasvettuaankin, Markus ja Sanna kiittelevät. - Seurakunnassa käyminen auttaa jaksamaan kotona ja työssä. Seurakunta tuo ihmisten välille oikeaa läheisyyttä, yhdessä elämistä ja kavereita, joiden kanssa autetaan toisiamme vuorotellen. Olemme saaneet toisinaan vaikkapa kaivattua lastenhoitoapua. Ammattikorkeasta valmistunut Markus työskentelee geoteknisenä suunnitteiljana. Vapaa-ajallaan hän soljuu luontevasti seurakunnan ja omien lasten menojen mukaan. Hän on mukana miesten ryhmässä ja solussa, johon perheen pienet miehetkin pääsevät toisinaan mukaan leikkimään omien kavereiden kanssa. Lisäksi Markus vetää Mannerheimin Lastensuojeluliiton isä-poika -kerhoa ja toimii myös Espoon vapaaseurakunnan partionjohtajana. - Pidän vauhdikkaasta tekemisestä miesten kesken: retkeilystä ja kiipeilystä. Lähden välillä omien poikien kanssa metsään paistamaan makkaraa, marjastamaan, kalastamaan tai mökille. Olen myös osallistunut silloin tällöin seurakunnan miesten toimintaan ja käynyt seurakunnan miesten kanssa kaksi kertaa Kiponniemessä miestenpäivillä. Sannan päätyötä ovat omat lapset, mutta hän pitää myös kotinurkillaan Espoon keskuksessa maahanmuuttajien perhekahvilaa. Hänen sydämellään onkin maahanmuuttajien kotoutuminen Suomeen. Kaiken keskellä Sannalle ja Markukselle on tärkeää tehdä töitä myös itsensä ja oman kasvunsa kanssa. Heillä on hyviä kokemuksia Elijah-sielunhoitokursseista ja he suosittelevat niitä muillekin. - Ehkäpä meidän seurakunnassa voitaisiin joskus järjestää oma kurssi, he haaveilevat. Elämän jakamista Solutoiminta on Lintisten kohdalla osoittautunut hyvin antoisaksi toimintamuodoksi - he ovat olleet sekä yhdessä että erikseen mukana eri pienryhmissä: - Solut ja pienryhmät ovat meidän kokemuksemme mukaan lisänneet yhteisöllisyyttä enemmän kuin ns. yhteisöt. Solujen kautta ollaan tutustuttu oikeesti moniin ihmisiin. Lintisille on tärkeää jakaa seurakuntaperheen kanssa myös elämän haastavat hetket. Adalmiina-kuopuksen syntymä sujui onnellisissa merkeissä, mutta muutaman päivän kuluttua heille selvisi, että vauvalla on synnynnäinen sydänvika. Markus ja Sanna kiittävät seurakuntalaisia rukoustuesta. Rohkaistunein mielin he kertovat, että Adalmiinan sydämen tila on nyt ollut hyvä: leikkauksen sijaan tällä hetkellä seuranta muutaman kuukauden välein riittää. - Arvostamme erityisesti sitä, että monet seurakuntalaiset kulkevat rinnalla hyvinä ja huonoina hetkinä, Markus ja Sanna toteavat. Me Espoon Vapaaseurakunnassa... Pyrimme elämässämme ja toiminnassamme Olemme sitoutuneet • aitouteen ja elämänläheisyyteen • selkeään julistukseen ja tasapainoiseen opetukseen • Kristus-keskeisyyteen ja karismaattisuuteen • armollisuuteen ja ihmisistä välittämiseen • päämäärätietoisuuteen ja etsijäystävällisyyteen • oppimaan elämään yhdessä • kasvamaan yhdessä rohkeammiksi • vaikuttamaan rohkeasti ympäristöön • poistamaan kasvun esteet Virpi Soini teksti Jarkko Vertanen kuvat nousussa: lähimmäisten auttaminen ViaDia Espoo ry - JUmalan rakkaudesta lähimmäisten parhaaksi Espoon vapaaseurakunnassa on kaikkina aikoina tehty jollakin tavalla diakoniatyötä. Diakonia nivoutuu parhaimmillaan osaksi seurakunnan ja seurakuntalaisten arkea - annamme kätemme ja jalkamme lähimmäisten tarpeiden hyväksi siellä, missä asumme, elämme ja kuljemme. Marraskuussa 2013 perustettiin ViaDia Espoo ry - seurakuntaan kuuluva järjestö, jonka alle diakoniatyötä voidaan luontevasti ohjata. Tarkoituksena on organisoida meneillään olevaa työtä aiempaa paremmin. Järjestö sai perustamiskokouksessa innokkaan hallituksen, jonka tärkeimpänä tehtävänä lienee mobilisoida diakoniatyölle sykkivät sydämet liikkeeseen - toimimaan ja tekemään hyvää! ViaDia Espoo ry on valtakunnallisen ViaDia ry:n jäsen ja yhdistyksen tarkoituksena on "Suomen Vapaakirkon tunnustuksen ja yhdyskuntajärjestyksen mukaisesti tehdä diakoniatyötä aineellisen, henkisen ja hengellisen hädän lieventämiseksi pääkaupunkiseudulla. Lisäksi sen toiminnan tarkoituksena on päihteettömän elämäntavan ja elämänhallinnan edistäminen." ViaDia Espoo ry -nimike otettiin käyttöön heti mm. Kartanon joulun (yksinäisille ihmisille tarkoitettu joulujuhla) järjestävänä tahona, sillä nimikettä pyritään tekemään ihmisille tunnetuksi. Tarkoituksena on tulla tunnetuksi järjestönä, joka tavoittaa tavallisten ihmisten tarpeet ja siunaa toiminnallaan lähimmäisiä yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Työtä on aloitettu mm. muutamissa päihdeongelmista kärsivien asumispalveluyksiköissä: niihin on tehty vierailuja, joissa on haluttu välittää Jumalan rakkautta ja toivoa ruuan, musiikin, puheenvuorojen ja kohtaamisen kautta. Tämä työ jatkunee kevään aikana - kiinnostuneille tiedoksi, että mukaan mahtuu varmasti! ViaDia Espoo ry pyrkii toimimaan yhteistyössä Espoon kaupungin, paikallisten evankelis-luterilaisten seurakuntien ja muiden tahojen kanssa, sillä yhdessä voimme enemmän. Espoon vapaaseurakunnalla on lähtökohtaisesti jo toimivat suhteet yhteiskunnallisten tahojen lisäksi mm. muihin espoolaisiin seurakuntiin, Hyvä arki ry:een, avopalvelukeskus Espoon Ankkuriin ja Samaria ry:een. Tule mukaan tekemään hyvää! Virpi Soini Aukeaman kuvat: Jarkko Vertanen Niklas Furu pitää hartaushetken Kuninkaankallion asuntolassa. Liity jäseneksi! Lähetä sähköposti osoitteeseen [email protected] bookista: Katso ajankohtaiset kuulumiset Face oo Esp Dia /Via www.facebook.com Ruokailu Kuninkaankallion asuntolassa. KYSYMYSMERKKI KADUNKULMASSA Kerjäläiset ovat osa kaupunkikuvaa. Ohitse on helppo kävellä ja ajatella, että parempi antaa olla, ehkä ne katoavat töihin tai takaisin kotimaahansa, jos ei kukaan anna rahaa. Minua alkoi kuitenkin vaivata, kun miltei viikottain näin Helsingissä erään Alepan edessä aina saman kerjäläisnaisen. Aloin tahtomattani kuvitella, miltä hänestä tuntui. Oli jo joulukuu, ja siinä hän vain istui yhä kylmenevässä talvisäässä. Mietin, kuinka monta kertaa minun täytyy kävellä saman naisen ohi, ennen kuin pysähdyn auttamaan. Aloin hymyillä hänelle kuin tervehdykseksi. Nyt hän jo varmaan muisti minut. Lopulta en enää kestänyt. Minulla ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä hänen luokseen. Kysyin, mistä hän oli tullut. Hän osasi vähän suomea ja englantia. Keskustelimme hetken lapsista ja sanoin, että rahaa en voi antaa, mutta voisin ostaa hänelle jotain kaupasta. Olin nimittäin kuullut parin seurakuntalaisen toimineen siten vastaavassa tilanteessa, ja minusta se tuntui hyvältä kompromissilta. Tiedustelin, mitä hän haluaisi. Vastaus tuli välittömästi: mitä vain syötävää. Hetken päästä hän lisäsi, että tarvitsisi shampoota, sillä ei ollut pitkään aikaan pessyt hiuksiaan. Itse olin vasta toissapäivänä ollut kampaajalla. Keräsin kaupasta kassillisen ruokaa ja pesuaineita ja vein ne naiselle. Toivotimme toisillemme ja toistemme perheille Jumalan siunausta. En tiedä, mikä olisi kestävä ja tehokkain tapa auttaa kerjäläisiä, mutta sen tiedän, että olisin tehnyt väärin, jos olisin sadannen kerran kävellyt tuon naisen ohi tekemättä mitään. Riikka Palttala Nina vuorinen ankkuroituu jeesukseen Kuka olet ja mistä tulet? Olen Nina Vuorinen. Tulin uskoon vuonna 1984. Menin naimisiin 1985 ja olin pitkään kotiäitinä, minkä jälkeen kouluttauduin sosiaalialalle. Jäin yksinhuoltajaksi, kun lapset olivat vielä pieniä ja tiedän hyvin omakohtaisesti, mitä on kasvattaa ja hoitaa neljää lasta yksin. Vuonna 2005 valmistuin sosionomi-diakoniksi. Näen ihmisen sisäisen eheytymisen erittäin tärkeänä ja opiskelin kaksivuotisen sielunhoitoterapeutin tutkinnon Rauhan Majatalossa Kajaanissa. Uskoontulostani lähtien olen halunnut tehdä Jumalan tahdon elämässäni. Rohkeutta tehdä valintoja Jumalan tahdon mukaan on aina seurannut siunaus. Vaikein valinta on varmasti ollut silloin, kun olisin voinut Jeesuksen seuraamisen sijasta valita avioliiton jatkumisen. Lapseni ja heidän hyvinvointinsa on minulle tärkeää. Tärkeää on myös oman uskon varjeleminen ja Jumalan äänen kuunteleminen. Usko on kaikkein arvokkainta, mitä minulla on - siinä on elämä ja kaikki, mitä minulla on. Mitä teet tällä hetkellä elämässäsi? Muutin Espooseen reilu kolme vuotta sitten, kun tulin Samaria-yhdistykseen töihin, Espoon Ankkurin vastaavaksi ohjaajaksi. Ankkuri on päihdeongelmaisten avopalvelukeskus, jossa on tarjolla sekä päivätoimintaa että raittiusvalmennusta. Vuoden vaihteessa siirryin Espoosta Helsingin avokuntoutusyksikköön eli Stadin Ankkuriin. Vastaan yksikön toiminnasta, ja vedän kuntouttavia ryhmiä sekä terapeutti- Kuninkaankallion asukkaille oli leivottu sämpylöitä. Rohkeutta tehdä valintoja Jumalan tahdon mukaan on aina seurannut siunaus. sia keskusteluja. Olen myös ViaDia Espoo ry:n hallituksessa varajäsenenä. Liityin Espoon vapaaseurakuntaan, koska asun Matinkylässä, ja seurakunnan toiminta siirtyi pääasiassa tänne. Monet ihmiset seurakunnasta olivat tulleet tutuksi ja rakkaaksi, ja yhteisiä ajatuksia mm. vanhan ostarin nuorten auttamiseksi oli syntynyt. Tuntui hirmu luonnolliselta liittyä seurakuntaan, joka jo tuntui kodilta ja jossa oli tuttuja ihmisiä. Itselläni on paljon, työstäni johtuen, tuttuja päihdeongelmaisissa - heitä on helppo kutsua tilaisuuksiin. Ketään ei käännytetä ovelta vaan kaikkia rakastetaan. Mitä diakonia sinulle merkitsee? Sana “diakonia” tarkoittaa palvelua. Jeesus tuli meitä palvelemaan ja antamaan esimerkin seuraajilleen. Jeesus myös sanoi, että kun Hän oli alaston, ilman kotia, sairaana tai vankilassa, niin ne, jotka Häntä rakastivat, auttoivat eli palvelivat Häntä. Jeesus tarkoitti, että jos joku ihminen on hädässä ja tarvitsee apua, meidän tehtävämme on mennä ja auttaa. Nina Vuorinen toimii vastaavana ohjaajana Stadin Ankkurissa. kuulluksi omana itsenään, voi alkaa rakastaa itsensä lisäksi Jumalaa ja muita ihmisiä. Ilman rakkautta ei ole seurakuntaa. Juuri keskinäisestä rakkaudesta meidät tunnetaan tai ainakin pitäisi tuntea. Seurakunnan pitäisi olla sellainen paikka, ja meillä on valta tehdä seurakunnasta sellainen - jokaisella meistä. Minna Koivukoski Rohkaisun sana seurakuntalaisille Kaikkein tärkein on rakkaus. Joka on kokenut tulleensa rakastetuksi, nähdyksi ja Kohtaaminen kotimatkalla Kun minua pyydettiin kirjoittamaan diakoniasta, aloin pohtia, mitä diakonia on? Alkuperäinen kreikan sana näyttää viittaavan palvelijaan tai viestinviejään. Entä mikä on oma roolini Espoon vapaaseurakunnassa ja Kristuksen ruumiissa? Uskon Jeesukseen ja yritän päivittäin luovuttaa enemmän elämästäni Hänelle. Huomaan, että hetket, jolloin Pyhä Henki murtautuu elämääni, ovat aiempaa voimakkaampia, niitä on hieman useammin ja ne kestävät hieman kauemmin. Näiden hetkien välillä tunnen olevani aivan yhtä hukassa kuin aiemminkin. Yhden tällaisen hetken koin jokin aika sitten matkalla töistä kotiin. Olin väsynyt, nälkäinen ja ärtynyt. Kannettavanani oli 30 kiloa koiranruokaa, ja istuuduin penkille vanhan miehen Aloimme jutella ja huomasin, että Jumala oli esitellyt minulle huipputyypin. viereen juomaan Jaffaa. Luulen, että Jeesus oli jo osoittanut miehen minulle, mutta en ollut ystävällisellä tuulella. ”Terve”, sanoi mies. ”Just joo”, ajattelin. Aloimme jutella ja huomasin, että Jumala oli esitellyt minulle huipputyypin. Henkilön, jolla oli värikäs menneisyys ja huolia tulevasta. Hänellä oli ollut aivoinfarkti, hänen kehonsa vasen puoli oli heikko ja oikea silmä turvonnut umpeen. Saatuani luvan rukoilin, että heikkous lähtisi. Hetken kuluttua huomasin, että hänen silmänsä ei ollut enää turvonnut. ”Mä nään sut!” mies änkytti. Jos Jumalan ihmeet riippuisivat siitä, millä tuulella olemme, Hän saattaisi joutua odottamaan pitkään ennen kuin voisi tehdä mitään. Tärkeintä on päättää päivittäin, että haluan elämääni enemmän Jeesusta ja vähemmän itseäni. Alex Metcalfe JUMALAN KÄSISSÄ UUSI LUOMUS Marianne Metcalfe hehkuu lämpöä uuden elämäntilanteensa keskellä. Hän on aloittanut sen, mitä ei koskaan uskonut tekevänsä. M arianne kertoo, että yrityksen perustaminen on ollut pitkäaikainen projekti. Yritysneuvojatkin kehottivat luopumaan koko ideasta. Jumala on kuitenkin tehnyt Mariannen elämässä työtään ja johtanut eteenpäin. Mariannen työ on aina ollut auttamista. Nuorena hän lähti Englantiin opiskelemaan sosionomiksi mukanaan pelkkä rinkka. Suomeen hän palasi aviomiehen ja kahden pojan kanssa. Englannissa Marianne teki haastavaa työtä katunuorten parissa ja jatkoi Suomeen tultuaan päiväkodissa. Sitten tapahtui käänne, joka muutti Mariannen elämän pysyvästi. Marianne jäi selkävaivojen vuoksi pitkälle sairauslomalle ja romahti siinä yhteydessä henkisesti. Hän olisi halunnut käydä töissä, mutta se oli sairauksien vuoksi mahdotonta. Oman ”Diakoniatyön ei tarvitse olla reppanan näköistä, kurjaa ja ankeaa. Kaunis ympäristö antaa ihmiselle toivoa.” on hänelle kutsumus. Jokaisella on lahjoja, ja on tärkeää ottaa ne käyttöön. ”En tee puolesta, vaan olen rinnallakulkija”, hän selventää. Pappilan junnutilaan on juuri valmistunut työpaja. Marianne halusi luoda paikan, jossa myös seurakunta voi tehdä yhteistyötä. Työpajalla diagnoosit jätetään ovelle. Kaiken pohjana on ajatus, että yksi ihminen on tärkeä. Marianne kehittää myös tuotteita, joita voi myydä. Erään tuotteen nimi on Ilokukka. ”Kun olin hyvin sairas, Jumala puhui minulle, että tulen vielä puhkeamaan kukkaan. Suunnittelin Ilokukan. Terälehdet muodostavat yhdessä kauniin kukan, kuten monta ihmistä yhdessä ovat vahvoja ja kauniita”, Marianne selventää. Oma tuotemallisto, Metcalfe Designs, on jo olemassa. Marianne pitää myös kursseja esimerkiksi erilaisille potilasryhmille, koska huovuttaminen on terapeuttista käsillä tekemistä. Osa tuotosta tullaan käyttämään myös hyväntekeväisyyteen, kuten köyhien lapsiperheiden tukemiseen. UNELMAT sairastumisensa kautta Marianne ymmärtää nyt muita samassa tilanteessa olevia. ”Jumala korjaa minua koko ajan”, hän kiteyttää. Marianne toivoo, että pystyisi tuomaan Jumalan parantavaa todellisuutta sairaiden elämään. SYDÄMEN ASIA JA TYÖ Mariannen yritys on rekisteröity yhteiskunnallinen yritys. Se tarkoittaa sitä, että 30 % työvoimasta tulee kuulua ns. vähemmistöryhmiin, kuten pitkäaikaistyöttömät tai ulkomaalaistaustaiset. Yrityksen arvopohja on sosiaalinen eli ihmisten auttaminen. Ihmisten auttaminen mahdollistuu Mariannen mukaan paremmin pidempiaikaisesti yrityksen kuin yhdistyksen avulla. Marianne haluaa työskennellä ihmisten kanssa, joilla on vaikeaa. Kohderyhmänä on erityisesti naiset. Lähimmäisten auttaminen Työpajalla diagnoosit jätetään ovelle. Marianne luo tällä hetkellä myös kansainvälisiä suhteita Keniaan ja jopa Equadoriin. Tavoitteena on tulevaisuudessa maahantuonti. Lisäksi erilaisten verkostojen luominen on aktiivista. Työ on monitahoista. Myös kurssitoimintaa tullaan lisäämään. Uusia tuotteita on tulossa myyntiin, ja tarmokas nainen haaveilee kahvilatoiminnasta, jonka yhteydessä olisi pieni myymälä. ”Diakoniatyön ei tarvitse olla reppanan näköistä, kurjaa ja ankeaa. Kaunis ympäristö antaa ihmiselle toivoa”, Marianne kuvailee. Marianne näkee ideaalisen mahdollisuuden yhteistyöhön ViaDia:n kanssa. ”Entäs käsityöalfa!” Marianne heläyttää iloisesti nauraen. Käsillä tekeminen on tärkeää ja monille tapa ilmaista itseään. Sydämelliset silmät täynnä iloa ja lämpöä Marianne pulppuaa ideoita. Jumala tulee muovaamaan niistä tähtiä taivaalle. Ulla Dunder teksti Marianne Metcalfe kuvat www.metcalfedesigns.fi www.facebook.com/metcalfedesigns metcalfedesigns.wordpress.com NAINEN KOHINASSA Miten pysäytän kiireen? Voisiko ajan pysäyttää edes hetkeksi? Jotta voisin pysähtyä ja ajatella rauhassa - edes hetken. Työtä on aina loputtomasti. Se ei lopu tekemällä. Näyttää siltä, että jo apostolien ajan ihmisillä oli kiire! Kun onnistun kurittamaan kiirettä ja avaan Raamatun, aika pysähtyy. Sana pysäyttää minut. Jumalani on siinä. Taivaallinen Isä on siinä pysähtyneessä hetkessä. Hän on vain odottanut minua ja on minua varten. Kiire on jäänyt menneeseen aikaan - siihen joka äsken oli täynnä kohinaa, enkä kuullut sen läpi Jumalani ääntä. Levosta käsin kohdattuna Hän on lähempänä. Raamatun Martta oli kiireinen nainen. Hänellä oli paljon tehtäviä. Hänen piti huolehtia talon töistä, ruuasta ja siitä, että seurakuntalaisilla oli kaikki tarpeellinen. Ilman Marttaa rukoilijoiden ja evankeliumin julistajien työ olisi KURKISTUS n a i s e n o m a pa l s ta ollut vaikeampaa: jos heidän olisi itse pitänyt tehdä ruuat ja siivota, sanan julistamiseen käytetty voima ja aika olisi ollut vähäisempää. Martta nautti osastaan: ruuanlaitosta ja kodin järjestelytöistä. Mariakin nautti omasta osastaan: hiljaisuudesta ja rukouksesta. Jeesuksen nuhtelun jälkeen Martta lienee ymmärtänyt myös Marian osan tärkeyden: se osa, jota Maria eli hiljaisuudessa, oli kallista Herran silmissä. Kun onnistun kurittamaan kiirettä ja avaan Raamatun, aika pysähtyy. Sanalla maailma luotiin. Se synnyttää, puhdistaa ja pysäyttää. Sanaan on kirjoitettu aika ja iäisyys. Sanassa on alku ja loppu - lepo ja rauha. Rukoilen siis, Isä rakas, pysäytä minut useammin! Pysähdytä minut, kun olen laittanut sinut auton takapenkille tai kun en edes muista, että pakkasin sinut takakonttiin. Haluan syvällä sydämessäni, sinä tiedät sen Isä, vaihtaa kuljettajan paikkaa. Haluan, että sinä ajat Isä. Haluan pysähtyä hetkeen kanssasi. Unohdan täyden kalenterini. Huomisesta, tästä päivästä alkaen, varaan ajan sinua varten Isä. Kirjoitan sen tyhjälle sivulle. Ulla Dunder Tämä maailma, jonka näemme silmillämme ja kuulemme korvillamme, on kiireinen ja meluisa. Jumalan maailma on toisenlainen. Se on Sana hiljaisuudessa. MIES POIKIEN ILTOJEN TAKANA Toni Ikonen, miten olet päätynyt Espoon vapaaseurakuntaan? Espoon vapaaseurakuntaan päädyin nääntyneenä kärvisteltyäni muutaman vuoden omilla poluillani. Ajattelin jotenkin selviäväni, mutta viimein oli vain luovutettava. Kerro jokin muisto tai asia lapsuudestasi? Varhaisessa lapsuudessani muistan leikkineeni pihamaalla Mikki Hiirtä. Laitoin köyden housuihini hännäksi ja eläydyin niin kuin vain lapsi voi. Äitini varoitteli eräästä asiasta, mutta en kuunnellut. Kipeäähän se teki, kun vihaisesti purevat muurahaiset pääsivät köyttä pitkin pöksyihini. Mikä on hulluinta mitä olet tehnyt? Mielestäni mainittavin hulluuden ilmentymä oli istuminen traktorin konepellillä pakoputkesta pidellen. Putosin kyydistä tiukassa kurvissa ja sain koko vehkeen ylitseni. Kolme tikkiä ja ukko elossa. Onko sinulla jokin näky, mikä? Tahdon nähdä seurakunnan vahvistuvan Jeesuksen antamaan tehtävään rakkaudessa ja palvonnassa. Seurakuntaruumis nousee jaloilleen ja käyttää varustustaan kirkkaasti ja rutosti! Tahdon nähdä seurakunnan vahvistuvan Jeesuksen antamaan tehtävään rakkaudessa ja palvonnassa. Vedät paljon ohjelmaa seurakunnan pojille. Miten päädyit siihen mukaan? Poikatyöhön päädyin, koska kysyntä oli niin kova, enkä taaskaan osannut kieltäytyä. Kysyntä ja tarjonta siis kohtasivat kauniilla tavalla. Toisaalta olen aina tykännyt touhuta jäppisten kanssa. Kun itse olin tuossa iässä, oli meillekin korpikuusen pojille oma kerho, jota piti Litmasen Topi. Hän oli ollut lähetystyössä ja teki kylillä poikatyötä. Liikuimme ja saimme kiemurrellessamme annoksen Jumalan sanaa Topilta. Se mies oli mukana ihan kympillä siinä mitä teki ja vaikuttaa uskoakseni edelleen meikäläisessä. Jarkko Vertanen Toni Ikonen Ullakon lyhtyhuoneessa. Kuva: Jarkko Vertanen Espoon Vapaaseurakunta PL 40 (Upseerinkatu 5) 02611 Espoo Yhteinen toiminta Jumalanpalvelus ja pyhäkoulut Perjantaisin (parilliset viikot) Pienten tyttöjen (4.-5lk.) ilta Ullakolla klo 17.30-20.30 ([email protected]) Poikien ilta klo 18 Ullakolla ([email protected]) Isompien tyttöjen (6lk.-) ilta Pappilassa klo 17.30-20.30 (Jaana, p. 040 547 0354) Yhteisöt Lauantaisin Nuorten Ullakko-ilta klo 18 ([email protected]) parittomien viikkojen sunnuntaina klo 15-16.30 Kaivolla (Matinkylän vanha ostoskeskus, Matinkatu 22) parillisten viikkojen sunnuntaina klo 15-16.30: Perkkaa: Upseerinkatu 5 (Perkkaan Pappila) Espoon keskus: Kirstintie 11 (Asukas- ja nuorisotila Sentteri, Kirstin koulu) Matinkylä: Matinkatu 22 (Kaivo, Matinkylän vanha ostoskeskus) maanantaisin klo 17: Kallio (Hki): Toukolankatu 11 (Cor-huset) [email protected] TAPAHTUMAT “Löydä sydämesi palo!” 3.4. ja 10.4. klo 18 Ylistys- ja rukousillat (Ullakolla) Retriittipäivä Ullakolla LA 12.4. Mukaan mahtuu 20 ensiksi ilmoittautunutta Lisätiedot: [email protected] Aamurukous tiistaisin klo 7-8 Muksulassa (Upseerinkatu 5) yhdessä Verkoston kanssa kirkkonummi Esirukouskoulu Ullakolla LA 3.5. Mukaan mahtuu 15 ensiksi ilmoittautunutta Lisätiedot: [email protected] Parantumispäivät PE-LA 9.-10.5. Jumalanpalvelukset sunnuntaisin klo 11-13 Gesterbyn nuorisotalolla (Hevoshaansilta 4). Joka kuukauden toisen sunnuntain jumalanpalveluksen tilalla EU-ruokajako klo 11-12 samassa paikassa. Lisätiedot: [email protected], puh. 050 550 0431, www.kirkkonummenvapaaseurakunta.fi Lapset ja nuoret Maanantaisin Ullakolla (Matinkatu 22) Partio klo 18 ([email protected]) Tanssipienryhmä klo 19 (Mesi, p. 040 715 6496) Albergan kartano (Sokerilinnantie 7). Päiville voi tulla kuka tahansa sisäistä parantumista tarvitseva Jeesukseen Kristukseen uskova. Sinua palvelevat rukousjohtaja ja joukko rukouspalvelijoita, jotka rukoilevat puolestasi kollektiivisesti. Hinta 50 euroa. Sitovat ilmoittautumiset 29.4. mennessä: [email protected] Lisätietoa: www.wholeheartedministry.org Alfa-kurssi Alfa on tarkoitettu kaikille, jotka etsivät vastauksia elämän suuriin kysymyksiin: Miksi olen olemassa? Mikä on elämän tarkoitus? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Alfan ilmapiiri on rento ja vapaa. Illan aikana syödään yhdessä, kuullaan alustus eri aiheista ja juodaan kahvit. Alfassa saa kysyä ja kyseenalaistaa! Kurssin pituus on 10 kokoontumiskertaa. Kysy lisää Alfoista: [email protected] / puh. 045 112 1451 123 HENKILÖKUNTA Tero Koskinen, vs.seurakunnanjohtaja [email protected] puh. +358 (0)44 5251 777 Panu Pitkänen, pastori [email protected] puh. +358 (0)45 1121 451 Leena Turpeinen, pastori (OTO) [email protected] puh. +358 (0)50 3031 192 www.espoonvapaaseurakunta.fi Hannu Salmensaari, vanhimmiston puheenjohtaja [email protected] puh. +358(0)40 570 0253 Seurakunnan sähköpostilistalle voi liittyä lähettämällä viestin Niklakselle: [email protected] Seurakunnan Facebook-yhteisön nimi on Espoon vapaaseurakunta. Tatu Koivukoski, nuorisotyöntekijä [email protected] puh. +358 (0)50 5571 932 Pankkiyhteys - Espoon vapaaseurakunta IBAN: FI07 5780 4120 0040 95 BIC: OKOYFIHH, viite 7773 Seurakunnan yleinen työ. Viitenumero mainittava aina! Muita viitteitä: Alfa-kurssi 2888, Avioliittokurssi 1025, Espoon keskus 3002 6009, Etelä-Espoo 6103 0022, Kirjamyynti 7799, Lähetyspäivä 2448, Lähetystyö 32023, Lähimmäistyö 30083, Remonttirahasto 30711, Retket ja tapahtumat 3007 Kenno Leier,.seurakunnanjohtaja (virkavapaalla) Nuortenpiirin tilinumero: IBAN: FI34 5721 1520 1487 71, BIC: OKOYFIHH Nelli-Maaria Mäkelä, nuorisopastori, lapsi- ja nuorisotyön johtaja [email protected] puh. +358 (0)44 5255 522 Espoon Vapaaseurakunnan lehti Toimitus Päätoimittaja: Riikka Palttala ([email protected]) Vastaava päätoimittaja: Tero Koskinen Toimittajat: Minna Koivukoski, Virpi Soini, Jarkko Vertanen Graafinen suunnittelija: Riikka Palttala Avustajat tässä numerossa: Ulla Dunder, Johanna Hartikainen, Henrietta Koskinen, Alex Metcalfe, Panu Pitkänen Painos: 150 kpl Painopaikka: Juutiprint, Vantaa Lehden kaikki numerot luettavissa osoitteessa www.espoonvapaaseurakunta.fi/lehti Lehteä tukee: