matkakertomukseen.
Kreeta 2011 Tämä matkakertomus / kuvallinen matkapäiväkirja on kirjoitettu viikon Kreetan lomalta. Matkan ajankohta oli 7.8. – 14.8.2011. Kirjoittaja oli reissussa yksin. Majoituin Kreetalla Plataniaksessa Hotelli Omega Plataniakseen. Teksti ja asiat ovat kirjoitettu niin, kuin olen ne itse kokenut ja ymmärtänyt. Mikäli olen ymmärtänyt jotain matkalla väärin, voi virhe olla myös tekstissä, joten kaikkeen lukemaansa tulee suhtautua varauksella ja terveellä järjellä. Tietoisia virheitä tai valheita tekstissä ei ole. En ole Kreikan enkä minkään muunkaan maan fani. Suhtaudun kaikkeen matkailuun avoimin mielin ja ilman turhanpäiväistä nipottamista. Tämä matkakertomus on kirjoitettu monta kuukautta reissun jälkeen matkapäiväkirjan pohjalta, joten varmaan jotain oleellista on jo unohtunut. Meinasin alun perin, etten jaksa kirjoittaa enää yhtään matkakertomusta. Onhan niitä maailma täynnä ja Kreetalla ovat suomalaiset käyneet jo ties kuinka monessa polvessa. Jostain tuli kuitenkin se pieni kipinä ja nyt tämä matkakertomus on julkaistu. Ei ole pakko lukea jos ei halua. Eroa vanhoihin matkakertomuksiin on sen verran, että tämä julkaistaan pdf-versiona. Rauno Vääräniemi Hotelli Omega Platanias 1 Platanias, Kreeta 7.8. - 14.8.2011 1.päivä Sunnuntai 7.8 Aikainen lähtijä saa parhaat paikat, vai miten se menikään? Herätyskello oli soimassa yöllä kahdelta, mutta aivan turhaan. Unta en juuri saanut. Ennen puolta yötä tuli torkuttua jonkin verran. Matkajännitys piti miestä hereillä. Varhaisesta ajankohdasta huolimatta nuorempi koira oli yöllä koko ajan messissä, kun pakkailin loppuja tavaroita. Varttia vaille kolme kärsivällisyys loppui ja lähdin matkaan. Roudasin matkalaukun autoon ja ajoin Lentoparkkiin. Olin katsonut netistä, että se oli muuttanut uuteen paikkaan kauemmaksi lentokentästä. Vanha paikka oli tuttu aikaisemmilta reissuilta, mutta tässä uudessa en ollut vielä käynyt. Pieneksi yllätyksekseni se oli kauempana mitä olin kuvitellut karttaa nopeasti katsoessani. Opasteet sinne olivat kuitenkin erittäin selvät, joten mitään eksymisvaaraa ei tällaisella samassa kaupungissa asuvalla ollut. Lentoparkissa oli henkilökunta vastassa opastelapun kanssa, että tiedän miten toimin palatessani lomamatkalta. Löysin autolle paikan melko läheltä, mitä ei koskaan tapahtunut vanhassa paikassa. Pienen odottelun jälkeen bussi lähti kohti lentokenttää. Meitä oli muutama aikainen matkustaja bussissa. Kentällä pääsin suoraan lähtöselvitystiskille ja samaa vauhtia turvatarkastuksen läpi. Eikä ollut mitään jonoja missään! Tämä oli nopein suoriutuminen missään kentällä. No, siihen se hyvä tuuri loppuikin sillä erää. Lähdin ajoissa kentälle, kun kuvittelin saavani siellä kahvia. En tiedä, olisiko turvatarkastusta ennen ollut joku paikka auki, mutta sen jälkeen kaikki paikat olivat kiinni. Missään ei ollut edes pikkiriikkistä kahvinarikkaa, josta olisi saanut kupposen kuumaa. Helsinki – Vantaa lentoasema aamuneljältä 2 En ole ihan varma moneltako yksi kahvio aukesi, mutta sain kuulla sen olevan auki ja menin sinne noin puoli viiden kieppeillä. Sieltä sain kahvia, leipää ja pullaa nassuun. Sinänsä kentällä notkuminen ei haitannut, olipahan kerrankin rauhallista katsella ympäriinsä ja vain olla. Oli kesäloma, ei minulla ollut minnekään kiirettä. Henkilökohtaisesti en ymmärrä viime tingassa kentälle menijöitä. Ei sinne kyllä ihan noinkaan aikaisin olisi kannattanut mennä, mutta enpä viitsinyt istua enää kotona koiraa rapsuttelemassa. Oli tietysti aika luonnollista, että kun olin kentällä erittäin aikaisin, niin lento lähti matkaan myöhässä. Näin kävi, mutta onneksi vain 15 minuutin verran. Sain koneessa harmikseni paikan 6D, joka oli käytäväpaikka. Grrr! Olisi ollut niin kiva katsella ulos nenä ikkunassa. Sää olisi ollut myös suosiollinen taivaanrannan ihailemiseen. Ei siis voittoa silläkään sektorilla tällä reissulla. Lento sujui hyvin ja kone oli aikataulun mukaisesti Kreetalla, vaikka lähti myöhässä. Koneesta poistuminen sujui rivakasti ja myös matkalaukkuni tuli ensimmäisten joukossa. Matkalaukun kanssa suunnistin matkatoimiston oppaiden opastamana bussille numero 2, joka veisi minut hotelli Omega Plataniakseen. Hanian lentoasema Matkatoimistojen busseja Bussi tuli aika lailla täyteen porukkaa. Fiilikset bussin lähtiessä matkaan olivat korkeat ja maisemat Vantaaseen verrattuna hienot. Myös lämmintä piisasi jossain kolmenkympin tietämillä. Bussi ajoi ensin isompaa tietä Plataniaksen ohi ja lähti tiputtelemaan ensin kaukaisimpien hotellien asukkaita. Takaisin se tuli rantatietä ja pääsin samalla katselemaan niitä maisemia. Bussi vei minut aivan Omega Plataniaksen eteen ja olin ainoa matkustaja joka jäi kyseiseen hotelliin. Ei minun kuitenkaan tarvinnut siellä yksin majoittautua. Päivän myöhemmällä lennolla tulisi oppaan kertoman mukaan hotelliin lisää asukkaita. Bussimatka lentokentältä hotelliini kesti noin tunnin verran. Respassa minua oli vastassa ystävällinen suomenkielinen vastaanottovirkailijanainen. Hän opasti minut huoneistooni ja kertoi samalla käytännön asioista. Huoneisto osoittautui tilavaksi kaksioksi maatasossa. Tilaa oli yksin pyöriä vaikka millä mitalla. Parvekkeellekin pääsi sekä olohuoneesta että makuuhuoneesta. Ylimääräistä energiaa sisällään pitävä 3 matkalainen voisi siis juosta huoneistoa ympäri parvekkeen kautta, mutta en minä. Varustukseen kuului tallelokero, makuuhuoneen ilmastointi, televisio, kahvinkeitin, leivänpaahdin, keittolevy, jääkaappi ja jonkin verran erilaisia astioita. Periaatteessa siellä oli kaikkea mitä tarvitsin. Huoneisto oli siisti ja mm. vessassa oli suihkukoppi, eli vesi ei kastellut lattioita. Missään vaiheessa matkaa ei tullut mitään ongelmia minkään toiminnan suhteen. Sisällä olevan kaluston lisäksi parvekkeella oli kaksi tuolia ja pieni pöytä. Näköala parvekkeelta oli sisäpihan nurmikolle. Matkalaista alkoi jo janottaa, joten vedin aurinkorasvaa nassun suojaksi ja lähdin katsomaan mistä löydän supermarketin. Kävelin hotellin edessä olevaan risteykseen ja huomasin siinä supermarketin kyltin, jossa mainittiin matkaksi 100 metriä. Lähdin siis tallustelemaan kyltin suuntaan. Supermarketista tuli hankittua veden lisäksi aamiaistarpeita. Tässä on hieman hintoja elokuulta 2011. Huomatkaa, että ne vaihtelevat kaupoittain ja se, että reissusta on kulunut jo aikaa. Vesi 5l 1,80€, Becel 250g 1,98€, Edam viipaleet 200g 2,99€, leikkele 200g 2,17€, maito 1l 1,22€ ja tuoremehu 1l 1,48€. Kaupasta sai maittavia ja tuoreita sämpylöitä, mutta niiden hintoja en ollut kirjannut ylös. Kauppareissun jälkeen alkoi nälkä olla mitä mahtavin. Olin kyllä syönyt koneessa maittavan lentokoneaterian, mutta kaikkihan tietävät miten täyttäviä ne polttavalla foliolla vuoratut ateriat ovat. Lähdin siis vatsan johdattelemana etsimään itselle ruokaa, jonka joku toinen on valmistanut. 4 Ruokapaikan suhteen kävi sama kuin supermarketin, eli kävelin ensimmäiseen kohdalle sattuneeseen ruokapaikkaan, eli ihan hotellin vieressä olevaan Drosiaan. Ravintola Drosia Katsellessani sen ruokatarjontaa kadulla, niin hetkessä paikalla oli suomea puhuva tarjoilija, joka ystävällisesti kertoi ruokavaihtoehdoista ja teki suosituksen kertomani perusteella. Tilasin hänen suosittelemana moussakan, joka osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi. Tämä oli oikeastaan minulle aivan uutta, sillä yleensä olen syönyt aina jotain pihviä. Yritin nyt tietoisesti ravistaa itseäni irti pihvien kahleista, sillä niitä sai joka paikasta. Nyt oli aika maistella kreikkalaisia ruokia, ainakin edes sitä yhtä. Ruoka oli hyvää ja lisukkeiksi tuli sämpylä ja krutonkeja. Jälkiruoaksi sain pyytämättä vesimelonia, melonia ja pienen kannun rakia. Ou jes, tämä oli palvelua jota arvostan ja nautin siitä kyllä. Tuo ateria ison oluen kera teki 10,60€. Pelkkä moussaka oli 7€. Ei nyt ihan sika halpaa, mutta en ollut lähtenyt reissuun pihistämään lounaasta euroa tai kahta. Annos olisi saanut olla vähän isompi nälkääni ajatellen, mutta kyllä tuollakin jonkin aikaa astelisi pitkin kuumia Plataniaksen katuja. Sain myös ensikokemuksen rakiin, jota oli ollut tarkoitus maistella. Otin vain yhden snapsin, sillä reissussa on tarkoitus tutustua uusiin paikkoihin, eikä pyöriä poranterän lailla hulluna humalassa. Vatsa täynnä oli hyvä lähteä tutustumaan Plataniakseen. Ranta kiinnosti, joten kävin kahdessakin eri kohtaa katselemassa sitä. Totesin niiden piipahdusten aikana, että ranta on rakennettu todella täyteen. Pienet kapeat kadut veivät rantaan ja siellä oli ravintoloita ja aurinkotuoleja sekä tietysti hiekkaa. Seuraava piipahdus vei minut vähän pitemmälle. Olin jo aikaisemmin selvittänyt, että Plataniaksessa on Lidl, joka on myös kotona paras lähikauppa. Olin bongannut sen bussin ikkunasta, joten suunta kohti sitä. Matkaa kävellä oli jonkin verran, mutta kun ei ollut kiirettä, niin näppäilin kuvia ja katselin maisemia. Lidl ei ollut auki, koska oli sunnuntai. Eivät kait nyt saksalaiset kauppaa tee sunnuntaisin, eihän? Päätin palata paikalle joskus myöhemmin. 5 Sieltä kävelin samoja jalanjälkiä takaisin kohti hotellia. Matkalla piipahdin Mylos supermarketissa ostamassa vähän juomapuolta. 6 oluen paketti maksoi 5,30€. Vertailun vuoksi viinipulloja sai alle kolmella eurolla. Mukaan lähti myös pieni pullo Ouzoa (3,72€), jota piti myös maistella matkan aikana. Mylos Supermarketti Koska tänään oli tulopäivä, oli ohjelmassa myös tervetulotilaisuus. Se oli samassa hotellissa jossa asuin, niin ei tarvinnut lähteä etsimään sen pitopaikkaa. Tilaisuus pidettiin ulkona katoksen alla. Matkaopas oli paikalla hyvissä ajoin, joten pääsin ostamaan haluamani retket ilman jonottamisia. Ostin kaksi kokopäivän retkeä ja minijuna-ajelun. Rahaa meni 133€, mutta kuka nyt on väittänytkään lomailua halvaksi. Epäilen myös, että tämä Kreetan reissuni on ensimmäinen ja viimeinen, joten tehdään nyt niitä retkiä muuallekin kuin lähikauppaan. Illan mittaan kävin vielä respassa tutkimassa matkatoimiston kansiot läpi. Niissä oli asiaa oikein kunnolla ja sain kulutettua niiden parissa aikaa melkoisen paljon. Etelän hetelmiä Kylttiviidakko hotellin lähistöllä Minulla oli ajatus lähteä vielä kävelemään, mutta väsy alkoi painaa niin, että tein vain pienen kävelylenkin hotellin ympäristössä. Jo heti ensimmäisenä päivänä kävi selville, että kaskaat pitävät joissain paikoissa (kuten hotellin vieressä) aivan tajuttoman kovaa meteliä. Ei se nukkumista eikä elämistä haitannut, mutta ulkona joissain kohtaa meteli kävi todella korviin. Pienen reippailun jälkeen päätin mennä huoneistoon kirjoittamaan matkapäiväkirjaa ja maistelemaan paikallista olutta. Hieno ensimmäinen lomapäivä oli illassa. 6 2.päivä Maanantai 8.8 Heräsin ensimmäiseen kokonaiseen Kreeta-päivään seitsemän jälkeen. Aurinko oli jo noussut ja lämpöä oli 24 astetta. Ensimmäinen ohjelmanumero oli aamiaisen tekeminen. Onneksi tarpeet oli ostettu, joten ei muuta kuin niiden kimppuun. Kahvipaketin olin ottanut mukaan Suomesta, kuten myös pienen määrän suodatinpusseja. Lisäksi mukaan tuli otettua nettifoorumeiden vinkkien perusteella pieni määrä astianpesuainetta ja harja. Niitä ei keittiössä ollut, eikä tarvinnut ostaa koko pulloa paikanpäältä. Lähdin yhdeksän kieppeillä liikkeelle. Tällä kertaa lähdin kävelemään pääkatua Hanian suuntaan, kun eilen olin mennyt toiseen suuntaan Lidliä ihmettelemään. Kävin myös muutamassa kohdassa rantaa katselemassa, jotta saisin mahdollisimman hyvän kuvan paikasta sekä tietysti paljon valokuvia. Olin katsonut kartasta, että Plataniaksessa on siellä päin venesatama. Innostuksissani tosin kävelin sataman ohitse ja jouduin palailemaan jonkin matkaa takaisinpäin. Satama kuitenkin löytyi vähän opaskarttaa katselemalla. Ranta oli näin aamusta vielä aika hiljainen, vaikka kyllä siellä joitain auringonottajia ja vedessä polskuttelijoita jo oli. Plataniaksen satama Koska en henkilökohtaisesti ymmärrä auringossa makaamista enkä oikein pidä uimisesta, keskityin jälleen kerran maisemien ihailemiseen. Kävelin venerannan kautta ihan aallonmurtajan nokkaan kuvailemaan etuoikealla olevaa korkeaa saarta. Nähtävästi satamasta pääsisi johonkin aikaa päivästä veneretkelle sukeltamaan ja uimaan, niin ainakin yhdessä paatissa luki. Saari Plataniaksen edustalla Satamasta oli hyvät näkymät niin merelle kuin yläkyläänkin. Ihan venesataman vieressä oli jalkapallokenttä. Se oli mielenkiintoisessa paikassa, sillä sopivan korkea potku kohti merenpuoleista maalia saa pelin päättymään vesivarmasti. En tiedä, onko otteluiden aikana vedessä valmiina pallon 7 noutoporukka. Kenttä oli kyllä ruohon puolesta todella siisti ja hyvin hoidetun näköinen, joten kyllä siellä varmaan pelataan aktiivisesti. Valkoiset viivat olivat myös moitteettomassa kunnossa. Plataniaksen jalkapallokenttä Rannalla ilman palloa palloilemisen jälkeen päätin lähteä katsomaan jostain sopivan varjoisen juomapaikan. Kävelin Plataniaksen suuren suureen keskustaan, joka oli mennä kyllä minulta täysin ohi. Keskustan kohdalla Plataniaksen läpi menevä tie jakautuu kahdeksi ja niiden keskelle jää mm. muutama keltainen yleisöpuhelin. Se on kyllä niin huomaamaton kohta, että autolla ajaessa moisen ohi voi ajaa kyllä täysin huomaamatta. Plataniaksen keskusta 8 Siinä kohtaa on useita ravintoloita, joista yhteen piipahdin nauttimaan kylmän huurteisen. Iso tuoppi ja kulhollinen suolapähkinöitä rokottivat janoisen turistin rahavaroja 4 euron verran. Ei ehkä halvinta juotavaa, mutta jano lähti. Söin myös kaikki suolapähkinätkin. Siinä oli oikein mukava istuskella ja katsella vielä suhteellisen rauhallista liikennettä. Palvelu toimi erittäin hyvin. Tarjoilija oli heti paikalla, juoma tuli nopeasti, kuten myös lasku, joka laitettiin kumollaan olevan pienen lasin sisälle. Näin se laskun tuominen pitää tapahtua. Joistain muista maista on kokemuksia, että laskun saaminen kestää turkasen pitkään. Pahimmillaan olen joutunut jossain menemään tiskille maksamaan, kun laskua ei ole muuten saanut kohtuullisessa ajassa. Ravintolasta poistumisen jälkeen tuli napattua kuva paikallisista polttoainehinnoista. Diesel näytti maksavan 1,535 € (Suomessa se maksaa saman tätä kirjoittaessa) ja 95 1,815€. Olihan noissakin hinnoissa vaihtelua, mutta tuo oli vain yksi esimerkki paikallisista hinnoista elokuussa 2011. Tässä kohtaa aloin katsella myös tuliaisia kotipuoleen. Eikä se jäänyt ihan katselemiseksi, vaan löysin vaimolle koruja ja pakolliset postikortit + merkit, jotka sain samasta kaupasta. Eräässä vaateliikkeessä törmäsin hauskaan t-paidan tekstiin ”I don´t need sex. The goverment fucks me every day” Niin, kirjoitin paidan tekstin tuohon kuten se luki paidassa. Ehkä tuo piti vuonna 2011 paikkansa Kreikassa, kun valtio alkoi kiristellä EU:n vaatimuksesta vyötä ja leikata ylimääräisiä etuuksia. Epäilen kuitenkin vahvasti, ettei valtio sentään lisäänny yksittäisten ihmisten kanssa, vaan siihen tarvitaan ihminen – ihminen kanssakäymistä. Kauppojen kiertelemisen jälkeen oli aika piipahtaa hotellilla vähän lepäilemässä. Hotelli oli tullut kyllä varattua ihan näppärästä paikasta. Se ei ollut rannan hulinassa, mutta rannalle ja mihin vain oli kohtalaisen lyhyt matka. Se oli myös sen verran sivussa pääkadusta, ettei ainakaan minua liikenne häirinnyt. Tovin jalkoja lepuutettuani päätin tehdä uuden hyökkäyksen saksalaisten linnoitukseen, joka Lidlinä paremmin tunnetaan. Plataniaksen Lidl 9 Ei muuta kuin pääkatua pitkin kenkää toisen eteen ja menoksi. Tällä kertaa kauppa oli auki ja parkkipaikalla oli paikallisten asiakkaiden autoja. Sisälle mennessä noteerasin saman mikä tulee usein eteen myös Suomessa, eli kahdelle toiminnassa olevalle kassalle oli aikamoiset jonot. Porukkaa oli sisällä reilusti enemmän mitä parkkipaikan automäärä kertoi. Lähialueen nälkäiset olivat siis ostoksilla jalkaisin. Ajattelin etukäteen, että ostan tuolta jotain, vaikka pelkän jäätelön jos en muuta keksi. En ostanut mitään, sillä kassajonossa seisominen sulava jäätelö kourassa ei houkutellut. Minä siis pidin rahani ja saksalaiset tuotteensa. En alkanut tutkailla mitä mikäkin maksaa suomalaisiin hintoihin verrattuna, sillä enhän minä niitäkään muista ulkoa. Poistuin siis ilman ostoksia tuosta kaupasta. Sen sijaan Lidlin lähellä olevasta kioskista ostin itselle kaipaamani jäätelön ja ilman jonottamista. Se oli vielä ihan hyvääkin, eli onnistunut ostos. Samoin löysin tällä reissulla yhden tuliaisen pojalle, jota olin aamupäivällä etsinyt huonoin tuloksin. Nyt oli oikean kokoinen ja oikean mallinen lippis hankittuna. Takaisin kävelinkin eri reittiä. Olin katsonut kartasta, että Lidliltä jonkin verran keskustan suuntaa erkanee sivutie, jota pitkin pääsee hotellin kulmalle. Löysin risteyksen ja lähdin tallustelemaan kapeaa sivutietä pitkin. Tunne oli kuin olisi viidakkoon kävellyt, niin korkeat olivat tienvarsikasvustot. Seuraava asia johon törmäsin, oli kanala. Siellä oleva laiskan näköinen vahtikoira ei reagoinut kuvaamiseeni millään tapaa. Plataniaksen ”viidakko” Jonkin verran eteenpäin käveltyäni eteen tuli minijunia, jotka olivat parkkeerattu jonkinlaisten teollisuusrakennusten pihoille. Yhdessä rakennuksessa vaikutti olevan paja, mahdollisesti minijunien korjauspaikka. Pari tyyppiä siellä kilkutteli lekoillaan. Minijunien varikko 10 Täältä suuntasin hotellin ohi läheiselle supermarketille, jossa tein pieniä hankintoja. Esimerkkihintoja: 4 jogurttia 1,90€, sämpylä kpl 0,40€, pikku pussi pähkinöitä 1,70€. Kiikutin ostokset hotellille, jossa totesin vatsan alkavan vaatia jälleen ruokaa. Eipä siinä auttanut muuta kuin alkaa miettiä mistä nälkäinen saa polttoainetta. Ruokapaikoista ei todellakaan ole pulaa Plataniaksessa, sitä ei kannata pelätä. Koska tämä oli tällainen ympäristöön tutustumispäivä, päätin nousta huipulle, eli lähteä yläkylää kohti. Katselin kartasta reittiä ja lähdin matkaan. Sinne oli helppo löytää pieniä kapeita katuja pitkin. Piipahdin matkalla eräässä supermarketissa, ihan vain valikoimaan tutustumassa. Siellä oli erittäin monipuolinen tuoreiden kalojen valikoima. Voin kyllä sanoa, että enpä tiennyt mitä kyseiset fisut olivat. Osa oli suorastaan pelottavan näköisiä. Kalakauppa ei auttanut nälkääni, joten jatkoi eteenpäin ja kohta alkoi aikamoinen nousu. Sitä kiivetessä tuli mieleen, että entä jos täällä sataa lunta? Dih, alamäki saattaa olla sen jälkeen pitkä, ellei pääty seinään. Katselin noustessa ravintoloita ja niiden kylttejä. Piipahdin lopulta yhteen sisälle, mutta sain kuulla, ettei heillä tarjota lounasaikaan ruokaa. Olin tämän jotenkin jo haistanut. En kuitenkaan luovuttanut, sillä kyllähän nyt joku tekee ruokaa päivälläkin. Koska en ole itse iltasyöjä ollenkaan, ruoka pitää saada viimeistään iltapäivällä myös lomalla. Ravintola Belvedere yläkylässä Jatkoin sinnikkäästi vuoren valloittamista, eli nousua kohti huippua. Jossain kohtaa satuin Belvedere nimisen ravintolan kohdalle ja totesin siellä olevan ruokailijoita. Varmistin asian vielä vanhemmalta tarjoilemista hoitavalta naiselta. Kävin pöytään ja aloin selata ruokalistaa. Päätin pitää tiukan linjan ja pysyä pois pihvilinjalta. Tarjoilijan tullessa kysymään mitä haluan syödä, kysyin häneltä vähän eri ruoista ja mitä hän suosittelisi. Päädyin lopulta Mixed Creek plate -nimiseen annokseen. Mixed Creek plate ravintola Belvederessä 11 Se osoittautui lopulta aivan jumalattoman suureksi annokseksi. Siihen oli tungettu varmaan kaikki lähiseudun sapuskat samalle lautaselle. Nimensä mukaan annos sisälsi kaikkea mahdollista kreikkalaista ruokaa. Tarjoilija kyllä selitti mitä mikäkin on, mutta hyvin ovat päässeet unohtumaan. Annosta syödessä meinasi ihan tosissaan usko loppua sen suhteen, että saan lautasen tyhjäksi. Ihminen voitti kuitenkin ruuan tällä kertaa, eli putsasin lautasen. Olo oli sen jälkeen todella tymäkkä. En yleensä tykkää istuskella ruokailun jälkeen kovin pitkään missään ravintolassa, mutta nyt en yksinkertaisesti päässyt liikkeelle pitkään aikaan. Jäin siis melkoiseksi toviksi puhisemaan ja katselemaan ravintolasta avautuvia maisemia. Paikkaan tuli minun jälkeen lisää ruokailijoita, joten en nyt ihan ainoa nälkäinen ollut tuohon aikaan. Kyseinen annos oli kyllä sellainen, että mikäli omaa ison nälän ja haluaa maistella erilaisia kreikkalaisia ruokia yhdellä kertaa, niin suosittelen kyllä! Tuo jättiannos, iso tuoppi olutta ja leivät maksoivat yhteensä 15,25€. Mitään jälkiruokaa en saanut tässä paikassa, vaikka sellaista erääseen naapuripöytään kyllä toimitettiin. Ehkä he olivat vakioasiakkaita. Toisaalta, en minä mitään olisi jaksanut jälkkäriksi enää syödä, mutta rakipaukku olisi kyllä uponnut. Erittäin pitkäksi venähtäneen lounaan jälkeen lähdin lyllertämään sisukkaasti ylöspäin. Ajatus oli käydä niin ylhäällä kuin se on mahdollista. Sitä kun ei koskaan tiedä, vaikka tämä olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta kun niillä nurkilla pyörin. Kävellessä eteen tuli vaikka kuinka monta ravintolaa. Lähes kaikki taisivat olla sellaisia, että ovat auki vasta illalla. Olin etukäteen lueskellut nettipalstoja kotona ja bongailin nyt useampia niissä mainittuja ravintoloita. Ylhäällä oleva hautausmaa Näkymä merellä olevalle saarelle Kävelin aika ylös ja pääsin ihailemaan sieltä merelle ja merellä olevaa korkeaa saarta. Sää oli kyllä mitä mainioin, eikä ollut taatusti vilu. Löysin sitten pienen sivutien ja lähdin uteliaisuuttani nousemaan sitä pitkin. Päädyin hautuumaan vierelle. Siinä totesin, että en todellakaan viitsi kiivetä enää ihan korkeimpaan kohtaan, joten lähdin palailemaan takaisinpäin. Paluumatka oli ajatuksissa tehdä samaa reittiä kuin olin tullutkin, mutta jossain kohtaa päätin tehdä pienen koukkauksen ja päädyin toiselle tielle. Tämä reitti oli aika pitkä ja kulki paikallisen koulun vieritse. Eipä se mitään, myös sitä kautta pääsin Plataniaksen pääkadulle. 12 Plataniaksen koulu Kreikkalainen pysäköintityyli Vatsa oli vajonnut jo sen verran, että päätin tehdä samalla reissulla lisää tuliaisostoksia. Ne kun hoitaa mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä, niin ei tarvitse viime tingassa lähteä pyörimään kauppoihin. Sain hankittua aika hyvin kaikenlaista mitä olin suunnitellut. Illalla myöhemmin en jaksanut edes ajatella minnekään lähtemistä, vaan keskityin vaan pelkkään olemiseen ja television katseluun. Hotelli oli siitä hyvä, että huoneistossa toimi hotellin wlan, joten pääsin kännykällä käyttämään nettiä. Välillä se tosin tökki ikävästi, mutta toisinaan toimi hyvinkin ripeästi. Sitä tuli kyllä käytettyä ihan kiitettävästi. 13 3.päivä Tiistai 9.8 Kolmas matkapäivä käynnistyi puhelimen herätykseen seitsemältä. Ei kait kukaan nuku lomalla sen pitempään, eihän? Syy tähän aikaiseen herätykseen oli retki. Ostin tervetulotilaisuudesta tälle päivälle saarikierroksen (54€), eli tiedossa olisi bussissa istumista päivän verran. Lämpötila näytti puoli yhdeksältä olevan 25 astetta, joten nippa nappa tarkeni. Hätäisimmät näyttivät olevan tuolloin jo altaalla. En tiedä, että viedäänkö parhaat paikat heti aamusta vai maksimoidaanko aikaisella altaalle menolla auringonottoaika. Varmaan se päivä kuluu altaallakin, ken siitä tykkää. Kreetan saarikierroksen ajoreitti Retkelle lähtöaika oli yhdeksältä minun hotellilta. Retkipysäkki sijaitsi hotellin kohdalla pääkadun varrella, eli matka sinne oli lyhyt. Olin pysäkillä ennen yhdeksää ja bussi tuli suurin piirtein aikataulun mukaan. Noukimme vielä muutamalta hotellilta porukkaa mukaan ja lopulta kasassa oli n. 25 hengen ryhmä. Yksi mikä yllätti ainakin minut, oli venäläisten määrä retkeläisten joukossa. Heitä oli kolmannes koko porukasta. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli pikkuruinen Agios Fanuriuksen kirkko. Kävimme sisällä tuossa pienessä kirkossa ja pällistelimme jonkin aikaa myös sen pihalla. Aika jännä tuollainen pikku kirkko, kun on kotimaassa tottunut, että ne ovat kylän isoimpia rakennuksia. No toki kaupungeissa on paljon isompiakin rakennuksia. 14 Agios Fanuriuksen kirkko Nopean kirkkovisiitin jälkeen matka jatkui hienoissa maisemissa. Seuraavan kerran pääsimme jaloittelemaan Argiroupolin kylässä. Teimme siellä ensin oppaan johdolla pienen kiertokävelyn. Kauniiden maisemien ohella tuli tehtyä tuttavuutta paikallisten nelijalkaisten asukkien kanssa, joista jotkut olivat aika uteliaita. Kyse oli siis koirista, jotka koiraihmisenä kiinnostavat. Kylässä oli käsitöiden myyjiä kaupittelemassa tuotteitaan. Fantatölkki kylässä olevassa kahvilassa maksoi yhden euron. Oluttölkin olisi saanut 1,50 eurolla, espresson samaan hintaan, kuten myös tuoretta appelsiinitai sitruunamehua. Souvlaki lautanen oli 4,50€ ja baklava 2€. Maisemat kylän yläosasta olivat aika hienot, näköalaa piisasi merelle asti. Juuri vähän ennen matkan jatkumista kylään pysähtyi minijuna, joten silläkin näemmä pääsee tutustumaan kyseiseen paikkaan. En tullut katsoneeksi, että mikä junareitti sinne vei. Argiroupolin kylä Argiroupolin kylä Kylän koira-asukas Nousimme jälleen bussiin ja ajoimme kapeita vuoristoteitä pitkin To Aloni tavernaan, joka oli meidän lounaspaikka. Lounas kuului retken hintaan. Taverna oli pienen nyppylän päällä. Ruokailu oli järjestetty pitkän pöydän ääreen. Pääsin sisälle ensimmäisten joukossa ja valitsin paikan heti oven vierestä. Lounasruoka oli katettu jo pöytään erillisille astioille. Tarjolla oli lihaa, makkaraa, lihapullia, kreikkalaista salaattia, leipää ja jotain muuta joiden nimi ei tule enää mieleen. Juotavaksi oli 15 peltimukeissa viiniä. Se kuului hintaan, kuten myös vesi. Omalla kustannuksella sai tilata olutta tai virvoitusjuomia. Jälkkäriksi oli appelsiinejä. Lounas oli omaan makuun vähän vaatimaton kooltaan, mutta kyllä silläkin pärjäsi, kun pohjilla oli tuhti aamiainen. To Alani tavernan kyltti To Alani taverna Tavernan lounaspöytä Näkymä tavernan kuistilta Lounastauko oli aivan riittävän pitkä ruokailuun ja maisemien katseluun, jotka olivat ihan hyvät tavernasta. Appeet massussa vyöryimme takaisin alhaalla odottavalle bussille ja jatkoimme matkaa. Nyt oli vuorossa upeat maisemat, kun tie meni mm. kapeaa solaa pitkin. Matkan varrella olevien kylien läpiajo oli mielenkiintoista, kun bussin kyljet melkein hipoivat tien vierellä olevia taloja. Tilaa ei ollut todellakaan liikaa, joten hatun nosto bussikuskeille, jotka tuolla työkseen rattia pyörittävät. Ylitimme myös erään todella kapean sillan, mikä on varmaan rakennettu hevosten tai aasien vetämien rattaiden mittojen mukaan. Mutkat olivat tiukkuudeltaan pahimmillaan sitä luokkaa, että bussin keula oli perän kanssa vierekkäin, heh! Kalliosolanäkymä Kapea vanha silta 16 Seuraava pysähdyspaikka oli Frangokastellon linnoitus Libyanmeren rannalla aivan etelärannikolla. Linnoituksen parkkipaikalla oli aika paljon henkilöautoja, joten kuvittelin linnoituksessa olevan paljon ihmisiä. Erehdyin, ei linnoituksen sisällä ollut kuin muutama henkilö kun menin sinne. Sisäänpääsystä piti maksaa (muistaakseni 1 euro?). No, eipä siitä kyllä olisi mitään isoa summaa kannattanut maksaakaan, sen verran paikka oli vaatimaton. Sen nyt melkein pääsi katsomaan jo oviaukosta. Oli siellä myös jotain kaupustelijoita, mutta en perehtynyt niihin sen paremmin. Itse linnoitusta huomattavasti suositumpi paikka oli sen vieressä oleva uimaranta, jonka takia parkkipaikka oli täynnä autoja. Frangokastellon linnoitus Frangokastellon linnoitus sisältä Linnoituksen uimaranta Tien toisella puolen oleva tarverna Linnoituksen kanssa samalla puolen tietä rannan tuntumassa oli myös taverna. Siinä en käynyt, mutta kävin tien toisella puolen olevassa toisessa tavernassa nauttimassa tölkin Fantaa 2€ hintaan. Siellä oli myös mahdollisuus käydä vessassa. Tämän pysähdyksen aikataulu oli sen verran tiukka, ettei turhalle notkumiselle jäänyt aikaa. Serpentiinitietä etelärannikolla 17 Linnoituspysähdyksen jälkeen matka jatkui pois rannikolta, pitkin suhteellisen uutta serpentiinitietä. Matkalla näimme parkissa useita linja-autoja, jotka odottelivat vaeltajia Imbrosin rotkolta. Maisemat olivat kyllä hyvät ja paranivat kun nousimme ylemmäksi. Meidän matkaohjelmaan ei rotkoissa pyöriminen kuulunut, mutta pysähdyimme rotkon reunalla yhdessä kohtaa ja pääsimme vähän jaloittelemaan. Ihan suoraan sanottuna siitä ei kyllä kovin häävejä kuvia saanut. Jäi aika vaatimaton kuva koko rotkosta. Ehkä siellä on kiva vaeltaa hiki päässä, en tiedä. Pituutta rotkolla on seitsemän kilometriä, joten kait siihen jonkin verran saa aikaa kulumaan jos kulkee päästä päähän. Jatkoimme rotkolta matkaa läpi tunneleiden ja yli vuorien, vai miten se nyt olikaan. Ajomatkamme ei ollut kovin pitkä seuraavalle pysähdyspaikalle. Pysähdyimme pitämään taukoa tienvarressa olevalle Cafe Taverna Porofaragoon. Kiva pieni paikka, jossa oli varjoisa terassi. Tölkki kreikkalaista olutta maksoi siellä 2 €, eli Fantan hinnoissa ollaan. Cafe taverna Porofarago Katselin tavernan ruokapuolen hintoja ja tässä muutama esimerkki. Moussaka 6€, pork chop 7,50€, lamb chops 9€, stuffed vegetables 5€ ja pastitsio 5,50€. Tavernasta sai kuulemma jotain kuuluisaa pitaa tms. mutta en maistellut sitä itse. Jatkoimme tauon jälkeen matkaa, tällä kertaa pikkuhiljaa alaspäin. Retken viimeinen nähtävyys / kokemus oli Dourakis viinitila, jolla pysähdyimme. Viinitilalle mennessä saimme tehdä ensin tuttavuutta pihavahtien kanssa, joista toinen oli oikein leikkisän oloinen nuori koira. Oli ehkä laitettu kiinni juuri sen leikkisyyden ja sosiaalisuutensa vuoksi. Poseerasi kyllä hienosti kun otin kuvia. Meillä oli vähän aikaa seurustella kyseisen koiran kanssa, sillä olimme aikataulusta edellä, eikä meitä osattu vielä odotella sinne. Dourakis-viinitilan iloinen vahti Dourakis-viinitila 18 Dourakis-viinitila Viininmaistajaiset Viimein meidät otettiin vastaan ja pääsimme kuulemaan viinin valmistuksesta ja näkemään paikkoja ja laitteita joita viinin valmistuksessa käytetään. Kävelimme viinikellarin läpi, ohitse tynnyreiden ja pullojen. Ehkä seuraava yläkerran etappi oli se mitä suurin osa oli odottanut, eli kahden erilaisen viinin maistaminen. Maistoimme kuivaa ja makeaa valkoviiniä. Pöydässä oli maistamista ajatellen myös sylkykuppi, johon viinin olisi maistamisen jälkeen voinut sylkäistä. Vaan arvatkaa, että moniko sylkäisi? Ei yksikään! Hienot ihmiset voivat niin tehdä brassaillessaan, mutta eivät Kreetalla lomailevat suomalaiset. Maistelemisen jälkeen oli mahdollisuus ostaa viiniä ja itse ostin yhden pullon kuivaa valkoviiniä 4€ hintaan. Aika monet ostivat yhden tai jopa kaksi pulloa noita maisteltuja viinejä. Itse en ymmärrä viineistä mitään, mutta hyvältä tuo maistui omassa suussa. Viinitilan jälkeen oli vuorossa enää kotimatka. Bussi ajoi turistialueelle ja jätti matkustajat pois kyydistä samassa järjestyksessä kun oli ottanut heidät kyytiin. Olin ainoa retkeläinen omasta hotellista, mikä vähän ihmetytti minua. Taitaa porukka vain maata auringossa näillä lomilla. Olin hotellilla illalla vähän vaille kuusi. Päivä oli ollut pitkä, mutta erittäin antoisa ja mielestäni hintansa arvoinen. 19 4.päivä Keskiviikko 10.8 Mikäli eilinen seiskan herätys tuntui jonkun mielestä aikaiselta, niin tänään puhelin oli herättämässä viideltä! Ei, en ollut tullut lomahulluksi. Tänään oli vuorossa toinen kokopäivän retki, tällä kertaa Iraklioniin, saaren pääkaupunkiin (retken hinta oli 56€). Aamiaisen jälkeen pidin huolen siitä, että nyt on niska hyvin aurinkorasvattu, sillä eilen olin ollut huolimaton ja niska kärähti hieman bussissa istuessani. Siperia, tai tässä tapauksessa Kreeta, opettaa. Laitoin myös lyhythihaisen paidan päälle, sillä siinä oli kaulukset suojaamassa niskaa paremmin kuin pelkässä t-paidassa. Retkibussin aikataulu meidän retkipysäkillä oli 6:45. Olin pysäkillä noin 10 minuuttia aikaisemmin ja bussi tuli minun kanssa yhtä aikaa. Valitettavasti nyt kävi niin, että eräs kyytiin tuleva pariskunta päätti tulla klassisesti kaksi minuuttia yli sovitun ajan, eli bussi seisoi pysäkillä toistakymmentä minuuttia heitä odottelemassa. Eihän lomalla kiire pitäisi olla, mutta olisi se kohteliasta toisia kohtaan saapua paikalle ajoissa! Tietty jos on maailman napa, niin odottavathan ne muut. Matka alkoi aika rauhallisissa merkeissä. Aikaisesta ajankohdasta johtuen meno ei ollut kovin railakasta ja opas sanoi olevansa hiljaa, että saamme levätä tai nukkua. Minä en pysty nukkumaan bussissa jos on jotain uutta katsottavaa, joten katselin ikkunasta ohitse vilistäviä maisemia ja räpsin kuvia. Rethymnonin satama Noin tunnin matkustamisen jälkeen bussi pysähtyi Rethymnonin satamassa. Kuski parkkeerasi auton majakan viereen. Siinä oli pieni kahvila, jossa saattoi nauttia virvokkeita ja käydä vessassa. Meillä oli 25 minuutin mittainen tauko. Hörppäsin nopeasti limun kahvilassa ja lähdin kiireesti tekemään lenkin lähialueella. Pysäköintialueen portin luona leikki kolme kissanpentua, mutta nyt ei ollut aikaa seurustella eläinten kanssa, otin niistä vain kuvan. Suuntasin askeleeni varsinaista kaupunkia kohti. 20 Rethymnonin satama-alue oli kahdeksan kieppeillä aamulla todella hiljainen. Muutama samalla bussilla tullut kierteli siellä ja jotkut aamuvirkut ravintoloiden työntekijät siivoilivat paikkoja. Kävelin ympyrän malliseen kiertoliittymään, jonka keskellä oli patsas. Pitemmälle ei aika riittänyt. Palailin takaisin bussille sivukatuja pitkin, kun patsaalle olin tullut ravintoloiden terassien kautta. Rannalla näytti olevan kaksi onkimiestä. Tämä oli kaikki mitä kerkesin havainnoida kaupungista ennen kuin piti nousta taas bussiin. Seuraavaksi pysähdyimme kahden hotellin luona Rethymnonissa ja otimme kyytiin lisää retkeläisiä. Sitten posottelimme suoraan Iraklioniin, ilman muita pysähdyksiä. Olimme perillä historiallisen museon luona noin kymmenen aikoihin. Museon sisäänpääsy kuului retken hintaan, eli opas hoiti ne muodollisuudet. Olihan se ihan mielenkiintoinen paikka käydä. Nähtävää oli useammassa kerroksessa. Mikään hirmuisen iso museo ei ollut. Teimme ensin oppaan johdolla kierroksen ja sen jälkeen jokainen sai tutustua paikkaan vielä omaan tahtiin. Iraklionin historiallinen museo Iraklionin historiallinen museo Historiassa piipahtamisen jälkeen marssimme oppaan johdolla kapeita katuja pitkin suihkulähdeaukiolle. Sen luona saimme kaksi tuntia omaa aikaa tutustua Iraklionin ihmeisiin. Siinä nyt ei ihmeitä kerkeä tehdä, mutta jotain kuitenkin. Tapaamispaikkamme olisi samassa kohtaa. Koska olin yksin reissussa, minun ei tarvinnut neuvotella kenenkään kanssa minne menisimme. Lähdin randomilla kävelemään suuntaan x. Se sattui olemaan markkinakatu ja aivan tupaten täynnä porukkaa. Kävelin markkinakadun päähän ostamatta mitään. Ei ollut oikeastaan tarvetta ostaa täältä mitään. Isompi tarve sen sijaan oli saada ruokaa nälkäiselle vatsalle. Markkinakadun päässä vasemmalla kädellä oli pieni ruokapaikka, joka mainosti gyros pitaa. Katselin ihmisten annoksia ja istahdin pöytään. Tilasin itselle chicken gyros pitan ja oluen. (3,20€ + 3€). Ruoka oli todella maittava, siis aivan uskomattoman hyvää. Jos sitä vertaa vaikka normi kebabiin, niin tuo voittaa sen puhtaasti 6 - 0. Eikä reilu kolmen euron hinta ollut tuosta juuri mitään. Iraklionin markkinakatu Chicken gyros pita 21 Ruokittuani itseni, kävelin pienen lenkin ja päädyin takaisin suihkulähdeaukiolle. Hetken karttaa katseltuani päätin käydä vilkaisemassa Elefterias-aukion. Aukion ympäri meni katu ja se oli aivan turvoksissa autoja. Kadun ylittäminen oli vähän haasteellista, sillä autoilijat eivät pahemmin tykänneet väistellä ainakaan yksinäistä kävelijää. Menin aukion keskelle ja kiersin sen kokonaan. Seuraavaksi piti taas miettiä miten loppuajan tuhlaisin. Saamaamme karttaan oli merkitty Tiituksen kirkko, joten päätin suunnata sinne. Matka oli mutkainen, sillä kiersin sinne jotenkin sivusta ja katu jota pitkin ajattelin lähestyä kirkkoa, oli suljettu. Niinpä kiersin jonkin matkaa takaisinpäin ja pääsin kirkon luo. Sitä ihailin tosin vain ulkoapäin. Kirkon vierestä meni katu ja kadun alapäässä näkyi kutsuvasti meri. Kelloa vilkuillen totesin minulla olevan aikaa piipahtaa vielä rannalla, jos vain pistelen kenkää toisen eteen rivakasti. Onneksi jalassa olivat todella hyvät kovapohjaiset kengät, joilla saattoi edetä vähän huonommallakin pinnalla. Iraklionin satama Kävelin katua pitkin rantaa ja päädyin satamaan. Siellä oli purjeveneitä, moottoriveneitä ja kalastusaluksia. Merelle katsellessani bongasin sieltä vähän isomman laivan, jonka kyljessä komeili teksti superfast.com. Mikähän lie nopea laivayhteys tuokin? Rannalla oli veneiden lisäksi myös linnoitus, joka kiinnitti huomioni. Se oli jonkin matkan päässä ja näytti siltä, että sen puolen rantaosuus päättyisi linnoitukseen. Jälleen kerran kellon vilkuilua ja toteamus, että kerkeän käydä tuollakin, ellen jää asumaan. Tuuli osoittautui aika kovaksi, kun suojamuuri loppui. Saavutettuani linnoituksen, totesin suojamuurin ja laituriosuuden jatkuvan ties kuinka pitkälle eteenpäin. Veneet siis ajettiin tähän päähän satamaa ties kuinka kaukaa edestäpäin. Aika ei riittänyt etenemiseen pitemmälle, joten tein u-käännöksen ja etenin jälleen. Paluumatkalla törmäsin historialliseen museoon uudemman kerran, eli ainakaan eksymään en ollut päässyt. Sen sijaan takaisin suihkulähdeaukiolle löytämisessä oli vähän ongelmia. Kävelin jotenkin eri kautta sinne ja kesti hetken hahmottaa oikea paikka. Aikaa oli kuitenkin vielä sen verran reilusti, että kerkesin käydä kahvilassa juomassa pullon Fantaa 2,5€. 22 Pikkuhiljaa kaikki retkeläiset löysivät paikalle ja pääsimme lähtemään bussille. Bussi ei ollut aivan vieressä, vaan Elefterias-aukion takana kadun varressa. Se näytti olevan linja-autojen seisotuspaikka. Nousimme bussiin ja auto kiersi tukkoisen Elefterias-aukion. Ajoimme seuraavaksi Knossoksen palatsin raunioille, jonne matka kesti alle 20 minuuttia. Siellä jouduimme hetken odottelemaan, että opas sai hankittua liput. Knossoksen palatsin rauniot Valtaistuinhuone Knossoksen palatsin rauniot Kauppiaat raunioiden luona Palatsin raunio oli aika mahtava paikka. Kyllä joskus on rakennettu upeita rakennelmia. Teimme täällä ensin oppaan johdolla kierroksen, joka oli kyllä aika hikistä touhua kun päivä oli todella kuuma. Kaikki varjopaikat miehitettiin heti jos niitä vain pysähdyspaikalla oli. Raunioilla oli aika paljon kävijöitä, joten mm. valtaistuinta katsomaan piti jonottaa jonkin aikaa. Raunioita pääsi katsomaan niiden päällä kävellen ja sitten alempaa vierestä katsellen. Oppaan vetämän kierroksen jälkeen kävin itse katselemassa raunioita juuri alempaa niiden vierestä. Omaan tahtiin kiertelyyn oli aikaa varattuna 30 minuuttia. Kovin pitkään en jaksanut kuumassa enää yksin talsia, vaan palailin pääsisäänkäynnin luo. Siinä on pieni kahvila ja kävin ostamassa kahvilan ovelta lasillisen tuoretta vastapuristettua appelsiinimehua. Tuo lasillinen maksoi 4€. Ostin myös kahvilan sisällä olevasta automaatista kreikkalaisen matkamuistokolikon 2€ hintaan. Viimein tuli aika hyvästellä kuuma pätsi ja nousta ilmastoidun linja-auton vietäväksi. Nyt ajaa hurautimme melkein Rethymnoniin saakka. 23 Pysähdyimme vähän sitä ennen pieneen tienvarsitavernaan pitämään noin vartin tauon. Ostin tavernasta jäätelön 2,20€ ja paikallista namia tuliaisiksi. Ennen pysähdystä olimme jättäneet jo yhden hotellin matkalaiset pois autosta. Pysähdyksen jälkeen jätimme toisen Rethymnonin hotellin asukkaat pois. Paluumatkan taukopaikka Sieltä bussi jatkoi kaukaisimmalle hotellille. Bussi jätti porukkaa pois siinä järjestyksessä kuin oli ottanut ja meidän hotelli oli tällä reissulla viimeinen pysäkki. Bussista jäi siinä aika paljon porukkaa. En osaa sanoa, että oliko kukaan samasta hotellista kanssani, sillä menin suoraan ruokailemaan Mylos marketin viereiseen ruokapaikkaan. Päivällä syödyn chicken gyros pitan innoittamana tilasin itselle gyros pita kebabin. Se maksoi 2,30€ ja olut 3€. Maku ei ollut kyllä lähelläkään sitä mitä olin maistanut Iraklionissa. Kyllähän sen söi ja nälkä lähti. Viimeinen etappi tälle päivälle omalla henkilökohtaisella matkalla oli viereinen supermarketti, josta piti ostaa aamiaistarpeita, vettä ja kokeeksi pieni pullo retsinaa 1,42€. Hotellilla olisi ollut tänään kreikkalainen ilta 12€ hintaan, mutta en ollut ilmoittautunut siihen ennakkoon, kuten lapussa toivottiin, joten jätin menemättä. Päivä oli ollut sen verran pitkä ja raskas, etteivät iltamenot houkutelleet yhtään. 24 5.päivä Torstai 11.8 Aikainen herääminen oli varmaan jäänyt jotenkin muistiin, sillä räväytin silmät auki varttia vaille seitsemän. Hotellin henkilökunta kuulosti puuhastelevan jo aamuaskareillaan. Lämpötila oli seitsemän kieppeillä 25 astetta, joten tänäänkin tulisi tarkenemaan vallan mainiosti. Taivaalla näkyi kyllä todella tummia pilviä, mutta ei sen kyllä sadetta pitänyt tänne luvata. Opastetut retket olivat nyt takana, joten oli aika tarttua toimeen omatoimisesti. Pakkasin reppuni ja lähdin matkaan. Piipahdin hotellin respassa varmistamassa, että millaiset bussit Haniaan oikein menevät. Sain ohjeen, että kaikki jotka tästä ajavat ohi, menevät Hanian linja-autoasemalle. Poikkeuksena ovat tietysti matkatoimistojen autot. Kävelin pysäkille odottamaan bussia. Kovinkaan montaa minuuttia minun ei tarvinnut siinä odotella, kun ensimmäinen bussi lähestyi pysäkkiä. Silmä kovana katsoin, että mitähän sen kyltissä lukee. En kerinnyt oikein saada siitä selvää, mutta bussi hidasti nähdessään meikäläisen kuikuilut. Heilautin lopulta lapasetonta kättä ja auto pysähtyi. Kysyin kuskilta, että meneekö bussi Haniaan. Mies nyökkäsi, joten nousin autoon. Auto oli aika tyhjä, kyydissä oli vain muutama matkustaja. Vähän matkaa ajettuamme rahastajamies tuli perimään 1,90€ kyytimaksun. Sain siitä muistoksi tiketit. Hanian linja-autoasema Vähän jälkeen yhdeksän olimme Hanian linja-autoasemalla. Aikaisesta ajankohdasta johtuen mitään ruuhkia ei ollut. Tutkailin perillä ensin linja-autoaseman systeemiä, joka vaikutti olevan sananmukaisesti härdelli. Busseja kyllä kuuluteltiin, mutta ainakaan minä en saanut puukorvillani mitään tolkkua niistä. Vähän mietitytti, että mitenköhän se kotimatka tulisi sujumaan ja mistä löytäisin itseni. No, se oli sen ajan murhe ja nyt kaupunkia katselemaan. Karttaa katsellen päättelin lähes erehtymätöntä suuntavaistoani hyväksi käyttäen oikean suunnan. On sitä joskus tullut käveltyä harhaankin, mutta joskus myös sinne minne on pitänyt mennä. Vanha totuushan on, että matkailu avartaa, vaikka sitten kiertoteitä pitkin. Lähdin etenemään rauhallisesti Venetsialaisen sataman suuntaan. Tämä aikainen aamu oli todella loistava valinta ajallisesti, sillä missään ei ollut oikeastaan juuri ketään. Useimmat kaupat ja ravintolat 25 olivat vielä kiinni, mutta sen vastapainoksi kaduilla oli tilaa kävellä. Venetsialaisen sataman tuntumassa sen sijaan oli jo matkamuistokaupoissa myynti päällä ja jopa muutama asiakas. Samoin siellä olevissa kahviloissa istuskeli porukkaa, ei kylläkään ruuhkaksi asti. Minua kiinnostin kahviloita enemmän maisemat ja tyrskyinen keli. Hanian reissupäiväksi oli sattunut todella tuulinen keli. Ensin se harmitti, kun zoomailin travelzoomillani satamassa, mutta sitten huomasin sen tuomat mahdollisuudet, nimittäin tyrskykuvat! Ou jes, sen tajuamisen jälkeen aloin metsästää makeimpia ja suurimpia tyrskyjä mitä satamaan tulee. Tässä kävi luonnollisesti pari kertaa niin, että koko äijä kastui. Sain kyllä niitä tyrskykuviakin, tosin meikäläisen kuvaamina laatu on mitä on. Ottakoot ne parempia kuvia jotka osaavat kuvaamisen aikuisten oikeasti. Hanian venetsialainen satama Sataman majakkaa katseltuani juolahti mieleen ajatus käydä ihan sen juurella, kun sinne näytti menevän reitti. Tämän neronleimauksen vuoksi jouduin kävelemään aika pitkän lenkin, että pääsin edes aallonmurtajalle. Oli todella hyvä, että kävelyreitti kulki korkean muurin suojissa, sillä mereltä tuuli niin kovasti, että lippis oli aivan pakko ottaa pois päästä. Ihan silläkin uhalla, että päälaki kärähtäisi. Onneksi sää oli pilvinen. En ollut suinkaan ainoa ihminen aallonmurtajalla. Siellä oli yksi kalamies ongella ja muutama turisti maisemia ihailemassa. Kävelin sisukkaasti majakan lukitulle ovelle asti. Sisälle ei päässyt, mutta eipä siellä nyt mitään erikoista olisi ollutkaan. Jälleen kerran kiittelin aikaista aamulähtöä, sillä epäilen myöhemmin päivällä majakalle olevan jopa tungosta. Suosittelen kyllä käymään, jos viitsii vain kävellä ja aikaa piisaa. Hanian sataman aallonmurtaja Venetsialaisen sataman majakka Palasin majakalta takaisin samaan paikkaan josta olin Venetsialaiseen satamaan tullutkin. Jatkoin siitä matkaa tyrskyjä väistellen. Osa ravintoloista oli niin rannassa, että vedet tulivat ensimmäisiin pöytiin saakka. Piipahdin erääseen kahvilaan nauttimaan Fantan 2,70€. Istuskelin pitkän tovin katselemassa kaupungin heräilemistä. Paikalliset ajoivat autoilla meren ja kahviloiden välissä kulkevaa väylää pitkin 26 aika pelottoman oloisesti. Pieni hups tai oho, niin meri kutsuisi. Eräs maustekauppias viritteli todella pelottoman näköisenä mausteitaan ihan rantaan. Minä ainakin olisin vienyt ne kauemmaksi, ellei tarkoitus ollut tehdä kaikesta tasamakuista tahnaa. Aikani hanialaista menoa kahvilassa ihmeteltyäni lähdin jatkamaan matkaa. Kävelin sataman suuaukolle aivan majakan kohdalle räpsimään kuvia. Saatuani tarpeeksi majakka-aiheista kuvamateriaalia, jatkoin matkaani. Kävelin rannan suuntaisesti ja päädyin katumarkkinoille. Hanian torstaimarkkinat Olin saanut etukäteen vinkkiä, että siellä järjestetään torstaimarkkinat. Paikalla oli aika paljon myyjiä ja asiakkaita. Tarjolla oli vähän kaikkea, aina elävistä eläimistä kirpputorivaatteisiin. Minua ei noilla markkinoilla mikään saanut tuhlaamaan rahaa, joten tyydyin vain katselemaan mitä oli tarjolla. Markkina-alueen toisesta päästä lähdin eri reittiä takaisin kohti keskustaa. Sivukatuja aikani käveltyäni päädyin ison pyöreän nyppylän juurelle. Lähdin siitä takaisin rantaa kohti ja saavuin kapeille ostoskaduille. Kaikenlaista kuppilaa ja puotia oli vaikka minkä verran noiden kapeiden kujien varsilla. Ne olivat aivan upeita pieniä katuja. Tovin niitä käveltyäni päädyin uudemman kerran pyöreän nyppylän juurelle, tällä kertaa tosin eri suunnasta. Nyt minulle selvisi, että sen päälle pääsee. Tottahan toki maisemat piti käydä katsastamassa ja nousin aika jyrkän mäen ylös. Sieltä avautuivat hyvät näkymät Hanian kattojen yli, niin kaupunkiin kuin merellekin. Siitä minulla ei ole hajuakaan, että mikä tarkoitus tuolla nyppylällä on. Näköalan katselun jälkeen oli vuorossa jälleen kapeiden kujien tutkimista. Jossain vaiheessa eteen tuli levykauppa ja kävin ostamassa levyllisen kreikkalaista musiikkia. Valitsin ensin hyllystä yhden levyn ja menin sen kanssa kassalle. Myyjä kyseli vähän millaista musiikkia olin etsimässä ja suositteli sitten toista levyä. Toinen myyjä kiikutti sellaisen nopeasti paikalle. Se oli samanhintainen kuin itse valitsemani (9€), joten hinta ei ainakaan ollut tuon suosittelun syy. Ostin sen suositellun levyn. Levykaupan palvelu oli todella ystävällistä ja kohteliasta. 27 Jälleen tovi keskustan tutkimista kun nälkä alkoi painaa päälle. Siinä kävellessä päädyin takaisin pyöreän nyppylän nurkille. Huomioni kiinnittyi ruokapaikkaan, joka oli kerros katutasosta ylöspäin. Päätin käydä katsastamassa sen tarjonnan. Nousin ylös sisäkautta ja tulin ravintolasaliin, joka oli täysin tyhjä. Hetken kävi jo mielessä, ettei paikka ole auki, mutta terassin puolelta kuului ääniä. Menin sinne ja siellä oli jo porukkaa ruokailemassa. Tarjoilija tuli paikalle ja kysyin voisinko syödä jotain. Se sopi ja sain valita istumapaikan. Tilasin menun saatuani kanavartaat ja oluen (6,5€ + 4€). Yläkerran ruokapaikka Haniassa Olin juuri aloittanut ruokailun, kun kuulin takaa suomenkielistä puhetta. Se nyt ei ollut mikään maankaatoihme Kreetalla, mutta käänsin kuitenkin päätäni ja katsoin millaista porukkaa ravintolaan tulee. Se olikin yllätys, sillä sieltä asteli eräs työkaveri perheineen. Hän on töissä eri osastolla, joten en tiennyt heidän matkasuunnitelmistaan. Juttelimme pariinkin otteeseen heidän odotellessa ruokia. Maailma on kovin pieni paikka piiloutua. Lounastettuani palasin erääseen kauppaan, josta olin aikaisemman kiertelyni aikana löytänyt samoja nameja joita ostin eilen. Ne vaikuttivat hyviltä ja halusin ostaa niitä lisää tuliaisiksi. Tein kaupasta loput tuliaisnamihankinnat. Sen jälkeen minusta alkoi tuntua, että Hania saa riittää tältä päivältä. Ajatus oli tulla kaupunkiin huomenna uudemman kerran. Oli siis aika lähteä katsomaan miten pääsen bussilla Plataniakseen. Autoja sinne meni ihan sata varmasti, mutta löytäisinkö oikean auton, se oli pieni haaste. Helpoin vaihtoehto olisi ollut tietysti ottaa taksi, mutta halusin ehdottomasti kokeilla löydänkö oikean bussin ja onhan sillä kulkeminen paljon halvempaa kuin mittarilla ajaminen. Bussiaseman löytäminen kävi helposti, mutta siellä sitä sitten meikäläinen seisoi keskellä kaaosta huuli pyöreänä. Bussien lähtökuulutuksia toki kuului, mutta en saanut niistä mitään selvää. Tälläsin itseni seisomaan sille nurkalle asemarakennusta jonka vierestä bussit ajavat ulos ja jäin katselemaan ja kuulostelemaan tilannetta. Siellä oli muitakin turisteja ja päättelin monen lähtevän kanssani samaan suuntaan. Jonkin aikaa seisoskeltuani linja-autoaseman portista ajoi sisälle nivelbussi, jonka näköisiä olin nähnyt ajavan Plataniaksen läpi. Seurasin sen etenemistä. Se pysähtyi kauemmaksi ja päästi matkustajat ulos. Samassa sinne alkoi rynnätä kanssani odottelevia ihmisiä ja minä perässä. Auto täyttyi todella nopeasti, joten mikäli mielii istumapaikkaa, niin ei pidä jää imemään peukaloa. Bussin keulan nimikylteissä vilahteli eri nimiä ja myös Plataniaksen nimi. Joku kuului vielä aseman nurkalla neuvovan ruotsalaisturisteja, että nyt kiireesti tuolle pitkälle bussille. Bussi oli ihan oikea ja se lähti 28 nopeasti matkaan. Kyllähän noilla joku aikataulu on, mutta en tullut katselleeksi niitä kovin tarkkaan. Linja-autoaseman sisällä pyöri näytössä autojen lähtöaikoja, jos joku on niistä kiinnostunut. Matkalla rahastaja rahasti jälleen 1,90€, mikä on aika kohtuullinen korvaus tuosta matkasta, ainakin tällaiselle turistille. Onnistuin vielä jäämään pois oikealla pysäkillä, joten matka oli onnistunut täydellisesti. Suuntasin ostosteni kanssa hotellille. Illalla lähdin vielä sen verran liikenteeseen, että kävin nauttimassa gyros pitan ja oluen (2,50€ + 3€) Twins-ravintolassa. Ei tästäkään ollut Iraklionin sapuskan voittajaksi, ei sitten millään, vaikka paikkaa jossain kovasti kehuttiinkin. No, ehkä nämä ovat vain niitä makuasioita. Iltanäkymiä Plataniaksen rannalta Nälän kadottua ties minne, lähdin jaloittelemaan rannalle. Sää oli aika tuulinen, mikä näkyy aika hyvin kuvissa. Tuulesta ja myöhäisestä ajankohdasta huolimatta rannalla oli muutamia uskalikkoja puljaamassa vedessä. Rannalta palailin hotellille lepäilemään. Jotkut toiset saavat pitää huolta siitä, että yökerhot ja muut iltapaikat saavat elantonsa. 29 6.päivä Perjantai 12.8 Eihän tästä lomalla pitkään nukkumisesta tule yhtään mitään, sillä heräsin tänään ihan itse viittä vaille kuusi! Tein jälleen kerran tuhdin aamiaisen, että jaksan tallustella iltapäivälle saakka. Olin eilen illalla miettinyt, että jos lähtisin tänään vaikka fillaroimaan. Hylkäsin sen kuitenkin koska päivästä oli tulossa erittäin kuuma. Vaihdoin hikisen pyöräilyn alun perin suunnittelemaani toiseen Hanian reissuun, sillä kaupungissa olisi vielä kierreltävää. En ollut eilen lähtenyt ollenkaan kaupungin itäpuolelle. Totesin aamulla harmikseni, että vatsa ei ollut ihan kunnossa ja otin vatsalääkettä ja pakkasin sitä myös mukaan. Lähdin jälleen hyvissä ajoin liikkeelle ja kävelin tutulle linja-autopysäkille. Kerkesin seisoskella vain pari minuuttia, kun näin ensimmäisen bussin lähestyvän minua. Yritin tiirailla sen kylttejä, mutta ne olivat pimeinä. Heilautin kokeeksi kättä ja auto pysähtyi. Varmistin vielä kuskilta, että auto vie minut Haniaan ja nousin kyytiin. Matkalla rahastaja rahasti kuten eilenkin, eikä kyydin hinta ollut noussut eilisestä. Linja-autoasemalta lähdin nyt eri suuntaan kuin eilen. Jälleen kerran sain kulkea todella rauhallisessa kaupungissa, ilman tietoakaan ruuhkista. Paikalliset availivat puotejaan ja puuhastelivat omiaan. Seurasin matkalla erästä koiraa, jota luulin ensin erään vanhan rouvan koiraksi. Ei koira hänen ollut, se vaan peesasi rouvaa kun tämä ylitti suojateitä. Koira tiesi, että kun ihminen menee yli, on silloin hänenkin turvallista ylittää katu, aika fiksu karvakuono. Kalakauppa Haniassa Hanian fiksu koira-asukas Katuja tallaillessani olin välillä aivan yksin, kaupunki oli todellakin vasta heräilemässä uniltaan. Olin katsonut kartasta, että lähettyvillä olisi iso puisto ja suuntasin sinne. Se löytyi helposti. Puistossa oli jo jonkin verran porukkaa viettämässä aikaa. Ihmisten lisäksi puistossa oli asukkaina vuohia, kanoja ja joitain vähän isompia värikkäitä lintuja. Minulle tuli mieleen riikinkukot, mutta eivät ne välttämättä niitä olleet. Jotenkin niiden pyrstöosasto oli aika vaatimaton riikinkukkoihin verrattuna. Oli mitä oli, värikkäitä lintuja kuitenkin. Vähän pitemmälle käveltyäni tapasin lisää lintuja, joita tunsin aivan yhtä heikosti. Vesilintuja? Niillä oli räpylät, heh. Puistossa oli myös pieni vesiallasrakennelma. Varmaan sen vuoksi, että vesilinnut saavat kastella räpylänsä. Poistuin sitten ulos toisesta päästä ja suuntasin kadun yli kartan osoittamaan toiseen pienempään puistoon. Siinä puistossa oli myös vettä, tosin edelliseen verrattuna huomattavasti ruskeampaa. Paikka oli jotenkin epäsiistin oloinen. Koska kiirettä ei ollut, jäin katselemaan ylätasanteelta vettä, kun huomasin jotain mielenkiintoista. Siellä ruskeassa vedessä ei kellunut suinkaan sitä itseään, vaan eläviä 30 kilpikonnia. Kilppareita oli myös pienillä saarekkeilla chillailemassa. Näin heti useampia kilpikonnia, osa oli aika pieniä ja osa isompia. Hanian puiston asukkaita Toinen puisto, jossa eleli kilpikonnia Kilpikonnat kiinnostivat, joten kiertelin lähemmäksi vettä. Niitä lähestyminen oli kaksipiippuinen juttu, sillä arat kilpikonnat eivät oikein tykänneet kun zoomailin niitä kohti. En siis saanut oikeastaan yhtään parempia kuvia lähempää, mikä oli pieni pettymys. Sain yhden ainoan kuvan ja sen ottamisen jälkeen ei kilpikonnia näkynyt enää missään. Luulivat varmaan, että joku kulinaristi tuli kuvailemaan tulevaa ateriaansa. Kilpikonnien lisäksi vedessä uiskenteli pieniä kaloja, mitä sitten olivatkaan. Vedenelävien häiritsemisen jälkeen poistuin paikalta ottaen matkalla muutaman kuvan sadettimista, ne kun eivät karanneet mihinkään zoomin nähdessään. Lähdin kävelemään stadionin sivustaa ja päädyin lopulta rannalle, joka oli tupattu täyteen ravintoloita. Aikaisesta ajankohdasta johtuen paikalla oli vain muutama turisti vaahtopäitä katselemassa. Keli oli yhä aika tuulinen. Hanian rantaa ja ravintoloita 31 Menin yhden ravintolan terassille ja istuin pöytään. Samassa tarjoilija tuli ja pyysi minua siirtymään kauemmaksi merestä, oli kuulemma vaarallista istua siinä. Siirryin hänen kehotuksen mukaisesti, joskin vähän ihmetellen. Ne muut turistit, joka ravintoloissa istuivat, istuivat juuri samalla etäisyydellä, johon olin itseni tällännyt. Ei siihen vesi yltänyt. Ehkä tarjoilija halusi vaan olla varma, että asiakas on vielä hengissä laskun maksun aikaan. Tai sitten hän halusi vain pitää huolta pöljästä turistista, joka ei ymmärrä meren vaaroja. Ihan hyvä! Nautin ravintolassa appelsiinilimun 2€ hintaan. Joku on nyt varmaan miettinyt, että jätkä lähtee yksin Kreetalle ja juo vain appelsiinilimua. Jep, näin se vaan oli hyvin pitkälle. Aikani istuskeltuani lähdin astelemaan kohti Venetsialaista satamaa. Kävin matkalla katsomassa pienen puistikon, johon joku oli raahannut puistonpenkin kivasti puun alle hyvälle näköalapaikalle. Lopulta olin siis tutuksi tulleessa Venetsialaisessa satamassa. Majakasta piti ottaa pari kuvaa, sillä tänään oli eilisestä poiketen sinitaivas ja samaan aikaan kuvaan sattui purjevene. Hanian venetsialaisen sataman majakka Matka jatkui pikkukatuja pitkin kohti Hanian kauppahallia. Pysähdyin välillä istuskelemaan ja katselemaan kaupungin menoa. Istuessani alkoi vatsa oireilla. Kävelin rauhallisesti kauppahalliin ja kävin pyörähtämässä siellä sisällä. Olo alkoi olla sen verran jo huono, että kauppahallin lihakauppojen hajut tekivät todella pahaa ja päädyin ulos. Menin istumaan kauppahallin luona oleville penkeille ja kuulostelemaan mihin olo kehittyy. Aika pian kävi valitettavasti ilmi, että olo on menossa vain huonompaan suuntaan. Tein nopean päätöksen lähteä mahdollisimman rivakasti takaisin Plataniakseen ja hotellille. Mietin taksin ottamista, mutta päätin ensin katsoa jos vaikka pääsisi suoraan bussiin. Linja-autoasemalla oli ihan samanlainen härdelli päällä kuin eilenkin. Busseja kuuluteltiin, mutta en saanut niistä mitään selvää. Menin sisälle ja katsoin näyttötaulusta milloin seuraava auto lähtisi. Totesin bussin lähtöajan olevan sama mitä kello oli sillä hetkellä, joten singahdin ulos ja aloin katsella mistä auto lähtisi. Samalla hetkellä portista sisään kaartoi nivelbussi ja se ajoi suoraan lähtöportin luo. 32 Siirryin valmiiksi oikeaan kohtaan ja niin teki moni muukin. Bussin etunäyttöihin ei kerinnyt muuttua Hanian tilalle muuta nimeä, kun kaikki ryysäsi sisälle autoon. Painelin porukan mukana toivoen, että olin sattunut oikeaan autoon. Autoon mentiin sisälle väellä ja voimalla, vaikka entiset matkustajat olivat vielä tulossa ulos. Miten niin ensin pitäisi tulla edellisten matkustajien ulos? Sehän on vain kohteliaiden suomalaisten omaksuma hidas etenemistapa. Maassa maan tavalla! Auto oli oikea, se selvisi jo ennen sen lähtöä kun kuuntelin mitä muut puhuvat. Muualle eivät nivelbussit taida edes ajaa. Kaikkialle muualle lähteviin busseihin nousi vain muutamia matkustajia, mutta Plataniaksen suuntaan auto tuli aina tupaten täyteen. Matka sujui jo tutun kaavan mukaan ja jäin jälleen pois oikealla pysäkillä. Tällä kertaa rahastaja kuulutti pysäkkejä, mutta Mylos tavernan pysäkin tullessa hän ei sanonut mitään. Bussin ovea ei avannut kuljettaja, vaan se avattiin itse oven luona olevasta painonapista. Bussimatka kesti noin 45 minuuttia. Aika paljon pitempään mitä aamuisin kun ei ollut vielä ruuhkaa. Hotellilla totesin, että kuume oli noussut. Otin lääkettä ja keskityin vain lepäilemään. En uskaltanut lähteä minnekään syömään, joten kävin supermarketista kaikenlaista helposti laitettavaa ruokaa. Illemmalla kuume laski lääkityksen ansiosta ja kävin hyvin aikaisin nukkumaan. 33 7.päivä Lauantai 13.8 Sain nukuttua yön aika hyvin. Illalla suoritetun vesitankkauksen vuoksi piti kyllä juosta vessassa. Huonoa oloa miettiessäni, kävi mielessä liian vähäinen nesteiden nauttiminen. Minulla tuppaa olemaan se paha tapa, ettei tule juotua välttämättä tarpeeksi. Toinen vaihtoehto oli, että sain jostain ruoasta jonkun pöpön. Lauantaiaamuna herätys koitti puoli seitsemän kieppeillä. Olin aamulla niin aikaisin liikkeellä, että kuluttelin ensin aikaa lueskelemalla matkatoimiston hotellikansioita. Varmistin samalla, että lento lähtee sovittuna ajankohtana. Respa oli todella rauhallinen, sain olla siellä ihan yksin. Hotelli Platanias Omegan respa Kävin aamulla heti yhdeksältä matkatoimiston toimipisteessä perumassa maksamani minijunaretken. Olin aivan varma, ettei siitä saa mitään rahoja takaisin. Yllätyin suuresti, sillä minulle laskettiin rahat kouraan. Harmittihan tuo, ettei voinut lähteä sinne, mutta olo oli aika epävarma, enkä halunnut riskeerata mitään. Matkatoimistossa kyselivät, että tarvitsenko lääkäriä. En ollut niin kipeä, joten ilmoitin seuraavani tilannetta ja palaavani asiaan jos olo huononee. Yritin käydä heti aamusta nahkakaupoissa, sillä tarkoituksena oli ostaa itselle uusi vyö. Kaupat eivät olleet vielä auki, joten kävin supermarketista lisää ruokaa ja palasin hotellille. Myöhemmin päivällä tein uuden yrityksen ja nyt kaikki kaupat olivat jo auki. Löysin itselleni sopivan nahkavyön 4€ hintaan. Ostin myös nahkalompakon, sellaisen pienen etutaskuun mahtuvan 9 eurolla ja Kreeta-aiheisen mukin 3 eurolla. Mukin tarvitsin lämminkuppiaineita varten, sillä huoneistossa oli vain laseja, ei korvallisia mukeja. Samalla sain mukista yhden tuliaisen itselle. Päivä meni kyllä aika tarkkaan hotellilla. Istuskelin välillä parvekkeella ja välillä makasin sohvalla televisiota katsellen. Onneksi wlan toimi, joten pääsin surffailemaan netissä kännykän avulla. Illalla olo taas huononi, mikä ei luvannut hyvää huomiselle kotimatkapäivälle. Otin kuitenkin lääkettä ja luotin siihen, että kyllä se olo paranee, kun nukkuu yön yli. 34 8.päivä Sunnuntai 14.8 Heräsin aamulla kuudelta, ennen kuin kello herätti. Nukuin aika katkonaisesti koko yön. Herättyäni olo tuntui vielä sängyssä maatessani ihan hyvältä. Hapuilin kuumemittarin ja mittasin kuumeen. Se ei ollutkaan laskenut, vaikka olo vaikutti ensi alkuun hyvältä. Otin nopeasti lääkettä ja toivoin parasta. Onneksi oli tullut varattua droppeja mukaan oikein kunnolla. Aamutoimia puuhastellessa tuli mieleen, että olisikohan se pitänyt sittenkin eilen turvautua lääkäriin? En turvautunut, sillä eihän suomalainen mies mene lääkäriin valittamaan ennen kuin on pää kainalossa tai jotain muuta yhtä vakavaa. Onneksi lääkkeet olivat hyvät ja kova tahto päästä kotiin, niin tunnin päästä kuume oli laskenut jo 37 pintaan. Olo ei ollut kyllä mikään paras mahdollinen. Päätä oli myös särkenyt jo ties kuinka pitkään. Siihen ei auttaneet edes lääkkeet. Aamusuihku ja varovainen aamujugurttien syöminen paransi vähän oloa, mutta ei siinä ollut kyllä hurraamista. Vatsa oli ihan normaali, eikä vaatinut mitään vatsalääkkeiden ottamista. Käsimatkatavaroissa oli kyllä kaikki mahdollinen mukana, jos tilanne sattuisi muuttumaan. Kotimatka aluillaan… Kahdeksalta menin respaan ja yritin luovuttaa huoneen, mutta paikalla ei ollut ketään. Vähän yli kahdeksan tuli pikkubussi hakemaan minua. Opas kehotti jättämään avaimen vain respan tiskille. Tein niin ja nousin bussiin. Opas oli siviilit päällä, oli kuulemma lähdössä samalla lennolla Suomeen. Noudimme seuraavaksi kyytiin äidin ja tyttären ja viimeiseksi kuuden hengen seurueen. Sitten hurautimme lentokentälle. Vaikka olimme kentällä aikataulusta vähän edellä, emme olleet suinkaan ensimmäinen saman matkatoimiston bussi, joten jouduimme jonottamaan jonkin aikaa lähtöselvitykseen päästäksemme. 35 Lähtöselvitysjono veti aika hitaasti, mutta meillä oli reilusti aikaa. Lähtöselvitys oli jännä, sillä laukkuja ei jätetty siihen tiskille. Ne kyllä punnittiin ja niihin laitettiin tarrat, mutta sen jälkeen ruumaan menevät laukut piti itse kantaa lähtöselvitystiskin päässä oleville matkalaukkuhihnoille. Siellä oli useampi virkailija katsomassa, että laukussa oleva tarra vastaa matkustajalle jäävää vastakappaletta. Tuollaisella järjestelyllä on aika työllistävä vaikutus. Nostin siis itse laukun hihnalle tarkastuksen jälkeen. Seuraavaksi menin portaat ylös turvatarkastukseen. Siellä ei ollut minkäänlaisia jonoja. Jälleen kerran kävi niin, että reppuni haluttiin ajaa kaksi kertaa läpivalaisun läpi. Pari kameraa, latureita ja muuta elektroniikkaa varmaan tekee sen, että haluavat katsella tarkemmin. Kerran oli kolikoita repun sivutaskussa ja ne piti näyttää turvatarkastajalle. Yläkerrassa oli myymälä, mutta kurkkasin vain ovelta. Minulla ei ollut enää mitään ostettavaa. Majoituin siis lähtöportin luona olevalle penkille ja jäin odottelemaan sen avautumista. Portin avauduttua ajoimme bussilla lentokoneen luo ja nousimme kyytiin. Sain tällä kertaa ihan eturivin paikan 1D. Kerrankin oli jalkatilaa ihan heilutella asti. Ilokseni kotimatka sujui todella hyvin ja olokin oli huomattavasti parempi. Kone lähti Kreetalta etuajassa ja oli perillä Helsinki – Vantaan lentoasemalla noin puoli tuntia aikataulusta edellä. Tällä kertaa kone jäi todella kauas kentälle ja meidät kuskattiin busseilla terminaaliin. 30 minuutin hyöty hupeni kuitenkin matkatavaroita odotellessa. Niiden saaminen kesti ja kesti, siis todellakin normaalia huomattavasti pitempään. Laukun saatuani menin Lentoparkin bussin pysäkille. Nykyisin bussi kutsutaan pysäkiltä ja siinä taisi olla näyttö mistä näkyi missä kohtaa auto on tulossa. Myös arvioitu tuloaika oli jossain näytössä. Bussi tuli parissa minuutissa ja pääsin kyytiin. Se tuli tupaten täyteen, joten moni muukin käyttää Lentoparkin palveluita. Lentoparkissa kävin hakemassa ensin auton ja maksoin sen jälkeen pysäköinnin, käyttäen hyväksi matkatoimiston alennuskupongin. Alennuksen kanssa pysäköinti maksoi 39,60€. Tätä kirjoittaessa normaali viikkohinta näyttää olevan 49€. Olin kotona noin 15:30 aikaan. Reissu oli nyt tehty. Seuraavana päivänä kävin lekurissa, mutta mistään kokeista ei löytynyt mitään, joten syy vatsatautiin, huonoon oloon ja kuumeiluun jäi arvoitukseksi. Pientä lämpöä oli vielä pari päivää, mutta sitten olo normalisoitui. Eipä tuossa mitään, on sitä sairastuttu paljon pitempiaikaiseen kuumeeseen ihan kotonakin. Pitää vain muistaa huolehtia, että mukana on lääkettä ja ehkä lähteä lääkäriin herkemmin. 36 Lopuksi: Tämä matkakertomus / matkapäiväkirja perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja on kirjoitettu omien lomamatkalla tehtyjen muistiinpanojen ja muistikuvien pohjalta. Jos tässä tekstissä on jotain asiavirheitä, niin joko muistan väärin tai sitten olen käsittänyt jotain väärin. En ole perehtynyt Kreikkaan tai Kreetaan yhtään syvällisemmin, vaan olin reissussa hetken mielijohteesta. Mikäli tässä on jotain aivan kauheasti pielessä, niin minulle voi lähettää asiallista sähköpostia osoitteeseen. Tekstin mielipiteet ovat siis omiani ja niistä saa, ja mahdollisesti myös pitää, olla eri mieltä. Kreeta valikoitui matkakohteekseni osaltaan tarkoituksella ja osaltaan täysin sattumalta. Olin jo kesälomalla, kun aloin miettiä käymistä jossain kauempana. Katselin matkatoimistojen äkkilähtöjä ja niissä loistivat sellaiset vaihtoehdot kuin Bulgaria ja Turkki. Niissä olin käynyt ja Kreikka kiinnosti, joten lopulta minulla oli kaksi vaihtoehtoista paikkaa Kreikassa. Aikataulun tarkentuessa sen suhteen miten voin olla reissussa, jäi lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi Kreeta. Näin siis pääsin nauttimaan Kreetan auringosta ja loppujen lopuksi pienestä sairastelusta huolimatta erittäin mukavasta reissusta. Hotelli Omega Platanias osoittautui erittäin loistavaksi valinnaksi, niin sijainniltaan kuin muunkin suhteen. Makuuhuoneessa oli ilmastointi, joka kuului huoneen hintaan. Tallelokeroon saattoi jättää arvotavarat, televisiosta näki tarpeeksi kanavia ja keittiö oli kohtalaisen hyvin varustettu. Tilat olivat siistit ja niistä pidettiin hyvää huolta. Mitkään parvekkeenovet tai ikkunat eivät olleen mitään renkkanoita, joita olisi saanut auki ulkoapäin noin vaan. Henkilökunta oli ystävällistä ja respassa oli suomalainen nainen töissä. Hotellia voin kyllä suositella aivan vilpittömästi kenelle vaan Kreetan kävijälle. Kreeta oli kiva paikka käydä. Ihmiset vaikuttivat ystävällisiltä ja kaupoissa sai katsella ihan rauhassa. Mitään ei tyrkytetty eikä missään tilanteessa tullut sellaista tunnetta, että olisi vaarassa tai että nyt olisi huijattu oikein kunnolla. Nähtävää oli viikon reissulle ihan kivasti, enemmänkin olisi saanut aikaa menemään. Kaksi päivän retkeä oli ainakin minulle todella paikallaan. Niiden avulla pääsi katselemaan vaivattomasti laajemmalle. Mikäli reissussa olisi ollut toinen kuski tai kartturi, olisi auton vuokraaminen voinut tulla myös kysymykseen. Yksin en jaksa lähteä autoilemaan. Rahaa reissussa paloi ihan kiitettävästi. Vaikka otin äkkilähdön, niin yksin matkustavaa rangaistaan silti rajusti. Matka maksoi 470€. Varsinaiseen elämiseen meni viikossa noin 280€. Retket ja tuliaiset nostivat kuluja vähän vajaalla 200 eurolla. Lomailemisiin! Lisää matkakertomuksia löydät osoitteesta: Mirakle matkakertomukset Matkakertomuksen tarjosivat www.rutinoff.net ja www.mirakle.net sivustot. © Rauno Vääräniemi 37
© Copyright 2024