pihkalan sanomat 1/2010 - Gummerus
GUMMERUSPIHKALAN SANOMAT 1/2010 GUMMERUS-PIHKALAN SANOMAT ISSN 0786-5147 Toimittaneet Heikki Nieminen Heikki Gummerus Toimituksen osoite: Heikki Gummerus Horsmantie 6 85100 Kalajoki Puh. 045 263 6620 e-mail: [email protected] Art-Print Oy Ylivieska 2010 2 Puheenjohtajan palsta Hyvät sukulaiset, suku voidaan nähdä kantavanhempien jälkeläisjoukoksi. Tämä näkökanta kuulostaa kovin passiiviselta mutta on hyvin käytännöllinen – oma sukumme on määritelty Josephus Petri Gummeruksen ja Skolastika Matintyttären jälkeläisiksi. Sukuyhdistyksemme tehtävän määrittely alkaa seuraavalla tavalla: ”herättää ja kehittää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta suvun jäsenten kesken”. Sukuyhteyden idea on kaiken taustalla – emme olekaan vain jälkeläisten lista vaan toimiva verkosto. Verkoston syntysyynä ja koossapitävänä voimana on se riemu kuulumisesta joukkoon ja jatkumoon, vertaisten tapaaminen tai muu yhteydessä oleminen. Suvun voi siis nähdä myös toisin: jospa se olisikin tapa ja syy välittömään ja luonnolliseen yhteydenpitoon ihmisten välillä. Sukuyhteyden herättäminen ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen kehittäminen kuulostaa haastavalta tehtävältä yhdistyksen muodollisin keinoin. Näen tuo tehtävän paljolti yhteyden mahdollistamisena ja asian esillä pitämisenä. Sukuyhdistys on ollut hyvä syy pitää yhteyttä säännöllisten kokousten kautta ja sukuyhdistyksen lehti on ollut hyvä keino välittää tietoa suvun piirissä tapahtuvista asioista. Näillä keinoin on tarkoitus myöskin jatkossa toimia. Sukuyhdistyksen internet-sivusto (www.gummerus-pihkala.fi) on ollut hyvä ja edullinen keino välittää laajemmin tietoa suvusta sukulaisille ja sukuun kuulumattomille. Aikomuksenamme on uudistaa sivuja pikkuhiljaa ja kehittää niitä hyödyllisemmiksi ja helpommin käytettäviksi. Mahdollisuudet tutustumiseen ja yhteydenpitoon kasvavat jatkuvasti. Internet tarjoaa hauskoja tapoja olla yhteydessä joustavasti, valikoivasti, informatiivisesti, ryhmässä ja vaikkapa satunnaisesti. Rekisteröidyin taannoin Facebook-internet-yhteisöön, joka lienee laajin tällä hetkellä tarjolla olevista sosiaalisista verkostoista. Tämä yhteisö on erityisesti nuorison suosima. Osoittautui nopeasti, että tämä verkkoyhteisö on koonnut jäsenikseen suuren määrän sukumme jäseniä. Esimerkiksi hakusanalla ”Pihkala” löysin noin 100 osumaa ja Gummerus-nimi tuotti 3 noin 120 osumaa. Osumiin liittyvien valokuvien perusteella oli selvästi nähtävissä, että nuoriso on uusien yhteydenpitovälineiden osalta aktiivisimpia. Löysinpä samalla myös samaiseen verkkoympäristöön juuri perustetun Gummerus-Pihkala suvun sukuyhdistyksen ryhmänkin. Nopeimmat ovat sen jo löytäneetkin. Tervetuloa liittymään mukaan ja olemaan sukuyhteydessä! Sukuyhdistyksemme hallitus sai monta uutta jäsentä Jyväskylän sukukokouksessa – minut mukaan luettuna. Olemme laittaneet lyhyet esittelyt hallituksesta tämän lehden sivuille. Edellisessä lehdessä Juha Pihkala esitti avoimen kutsun lähettää juttuja lehteemme julkaistavaksi. Uudistan kutsun jälleen. Näiden juttujen kautta sukuyhteyden syntymiselle kehittyy parempi kasvualusta! Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille! Lahdessa 4. tammikuuta 2010 Timo Pihkala Timo Pihkala Olen kotoisin Tampereelta ja olen 42 vuotias. Opiskelin Vaasan yliopistossa kauppatieteitä ja väittelin vuonna 2001. Olen ammatiltani johtamisen ja organisaatioiden professori Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Perheeseemme kuuluu vaimoni Marja Kiijärvi-Pihkala ja poikamme Ilmo Pihkala (s.2004). Yhteystiedot : Nikkilänkatu 71, 15610 Lahti puh 040 5418 512 sähköposti [email protected] 4 Heikki Gummerus Kuulun Pohjanmaan Gummerukset II:een (Nivalan sukuhaara). Olen Nivalan (Pidisjärven) kappalaisen Anders Johaninpoika Gummeruksen (1769-1824) jälkeläisiä. Isäni oli maanviljelijä Lauri Gummerus (1927-1993) Nivalan Sarjankylällä. Olen syntynyt vuonna 1949. Muutimme Kalajoelle vuonna 1985. Ammattini on toimittaja, mutta tähyän jo osa-aikaeläkeläisenä eläkeputkeen. Vaimoni Kaija työskentelee mainosalalla. Jaakko-poikamme opiskelee Sibelius- Akatemiassa ja Pauliina-tyttäremme on tämän kevään abiturientti. Olen kuulunut sukuhallitukseen 1990-luvun puolivälistä lähtien. Harrastan hölkkää ja ajan tapahtumien seurantaa. Osallistun mieluusti kahvipöytäkeskusteluihin. Puuhaa riittää myös polttopuiden parissa ja Fermaatti-kuoron tukiyhdistyksessä. Sähköpostiosoitteeni on [email protected] ja puhelinnumeroni 045-263 6620. Teija Pihkala "Olen Teija Pihkala ja Pihtiputaan pappishaaran jälkeläisiä. Hallituksessa olen varajäsenenä. Olen naimisissa ja asun mieheni kanssa Järvenpäässä. Ammattini on koulutussuunnittelija ja työskentelen Metsokonsernissa paperikonealalla. Vapaa-ajalla harrastan mm. mökkeilyä, kokkailua, lukemista, laulamista, askartelua ja pilatesta." 5 Riikka Rautkivi Olen 30v kotiäiti ja lääkäri Lempäälästä. Gummerus-Pihkala sukuyhdistyksen hallituksen varajäseneksi päädyin isänäitini Tuula Rautkiven jalanjäljissä, hän on kuulunut sukuyhdistyksen hallitukseen taannoin. Olen ollut mukana Kalajoen sukukokouksessa, jossakin Tampereen välitapaamisessa ja Jyväskylän sukukokouksessa. Sukuasiat ovat tulleet tutuiksi lähinnä isänäitini kautta. Perheeseeni kuuluu puoliso Lassi Lehtonen ja lapset Aaro 5v ja Helmi 2v. Asumme Lempäälän Hakkarissa isäni isovanhempien 1920-luvulla rakennuttamassa, sittemmin talviasuttavaan kuntoon peruskorjatussa huvilassa. Risto Sarsa Olen toiminut sukuyhdistyksemme hallituksessa vuodesta 2003 lähtien. Kuulun suvussamme Kangasalan kakkoshaaraan; sukukirjan osa II, sivu 63. Korjattakoon ja lisättäköön tässä seuraavat (ei itse kirjoittamani) sukukirjan tiedot. Samalla tulee hieman uudempaakin tietoa: Opiskeli mm. kielitiedettä, antropologiaa ja projektijohtamista Englannissa Summer Institute of Linguistics (SIL) -instituutissa 1989-91 ja kielitiedettä Helsingin yliopistossa 2000-2001. Maininta tutkimustyöstä Oxfordin yliopistossa ei ole (valitettavasti) aivan tarkka, koska tein erillistä tutkimustyötä saaden nauttia yliopiston palveluista.) Teologian kandidaatti Helsingin yliopistosta 2007. Kustannus Oy Uuden tien talouspäällikkö 1990-91. Raamatunkäännöstyössä SIL:n palveluksessa 1994-2003. Vuoden 2006 huhtikuusta Wycliffe Raamatunkääntäjien (SIL:n yhteistyöjärjestö Suomessa) toimistolla erilaisissa tehtävissä, syyskuun alusta 2008 henkilöstöpäällikkönä. Harrastuksista tennis on jo jäänyt, tilalle tullut pyöräily ja luontovalokuvaus. 6 Markus Varvio Hei kaikille ja erinomaisen hyvää alkanutta vuotta 2010! Olen hallituksen uunituore jäsen, joten pieni esittäytyminen on paikallaan. Tässä pala itseäni: Nimeni on Markus Varvio ja ikää 38 vuotta. Isäni on Hannu Varvio (Tero-Paavo Varvion veli) ja äitini Eija Varvio. Asun Ylöjärvellä, Tampereen kyljessä. Rakensin perheeni kanssa omakotitalon vuonna 2004, jota olemme siitä asti asustelleet (ja viimeistelleet). Perheeseeni kuuluu vaimoni Mirkka ja kolme reipasta lasta; Millanoora 11 v., Rasmus 8 v. ja Niklas 7 v. Päivätyöni teen Eduix Oy -nimisessä tamperelaisessa IT-alan ohjelmistoyrityksessä. Olen työskennellyt nykyisissä tehtävissäni kohta kuusi vuotta ja vastaan yrityksemme myynnistä. Sukuyhdistysasiat ovat olleet jo pidemmän aikaa lähellä minua kotisivujemme myötä. Toteutin niiden ensimmäisen version edellisen hallituksen aikana vuonna 2006. Näkisin, että myös jatkossa tulen olemaan niiden kehittämisessä aktiivisesti mukana. Ensimmäisissä hallituksen kokouksissa onkin jo kummunnut monenlaisia ideoita ja ajatuksia, joita tulemme toteuttamaan vuoden 2010 aikana ja sen jälkeenkin. Niistä kerromme sivuillamme ja eipä niitä sitten toisaalta voi olla huomaamattakaan, kunhan vain muistaa vierailla sivustolla :) Tähän liittyen ehdotukset ja ideat nykyisten kotisivujemme kehittämiseksi otetaan mieluusti vastaan, joten laittakaapa vain ajatuksia tulemaan allekirjoittaneelle. Pyrimme niitä sitten mahdollisuuksien rajoissa toteuttamaan. Lumisesta talvesta nautiskellen, Markus Varvio Hallituksen jäsen ja kotisivu-vastaava [email protected], 050 533 3303 P.S. Suvulla on myös oma Facebook-ryhmä nykyään ”Gummerus-Pihkala suvun sukuyhdistys ry.” – ei muuta kuin liittymään ryhmään! 7 Juuret kiinnostavat Omat juuret kiinnostavat yhä nuorempia. Pitkän jakson Gummerus-Pihkalan sukuyhdistyksen sihteerinä ja taloudenhoitajana tehnyt tamperelainen Tero-Paavo Varvio on havainnut, että jo 30-40-vuotiaat haluavat nykyään tietoa suvustaan. Aikaisemmin sukutausta alkoi kiinnostaa vasta 50 ikävuoden jälkeen eli siinä vaiheessa, kun lapset olivat muuttaneet kotoa pois. -Juuriinsa ja sukuunsa liittyviin asioihin ja henkilöihin tutustuminen on kannatettavaa, koska se avaa kiintoisia näkymiä ja yksityiskohtia, Varvio sanoo pitkän kokemuksensa perusteella. Omiin juuriin liittyvä mielenkiinto johti hänet sukuyhdistystoimintaan. Hän aloitti ”puolipakolla” yhdistyksen sihteerinä ja taloudenhoitajana vuonna 1968. Hän oli tuossa tehtävässä vuoteen 2008 saakka, joten ”virkavuosia” kertyi peräti 40. Hän hoiti tehtävää Erkki Takasen, Henrik Gummeruksen, Jaakko Gummeruksen ja Juha Pihkalan puheenjohtajakausilla. Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli Per-Johan Gummerus ja nykyinen Timo Pihkala. Varvio katsoo, että puheenjohtaja ja sihteeri pyörittävät käytännössä yhdistyksen toimintaa, mille hallitus ja sukukokous antavat suuntaviivansa ja tukensa. Asiat ovat edenneet. Siitä osoituksena ovat muun muassa kaksi sukukirjaa, sukuviiri, postimerkit, pinssi ja omat nettisivut. Myös Tahko Pihkalan patsashankkeeseen yhdistys osallistui aktiivisesti. -Työskentelin pisimpään Juha Pihkalan kanssa. Siviilityömme vaati meiltä molemmilta paljon. Siitä huolimatta aikaa löytyi myös sukuyhdistykselle, koska se merkitsi meille kummallekin tärkeää varaventtiiliäkin. Toisaalta voin kiittää hyvää sihteeriäni. Hän hoiti 1970- ja 1980-luvuilla myös yhdistyksen asioita, TKA:n pitkäaikainen toimitusjohtaja kiittelee. Varvion mukaan sukuyhdistyksen kautta on saanut tutustua uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin kaikilta yhteiskunnan tasoilta. Se on ollut toiminnan suola. Toisaalta sukuyhdistys sukututkimuksineen on niin mielenkiintoista, että siihen jää koukkuun. -Sukurakkaudesta on tässä harrastuksessa paljon apua, hän naurahtaa. 8 Juha Pihkala ja Tero-Paavo Varvio valmistautuvat Laajavuoren sukukokoukseen. Varvio toivoo, että Gummerus-Pihkala-suku hyödyntäisi DNA:n suomia mahdollisuuksia. Geenilinjoja voidaan seurata USA:ssa olevan perinnerekisterin avulla pitkälle taaksepäin. -Alkuäitimme kiinnostaa meidänkin sukuamme, hän sanoo. Viimeksi ilmestyneen sukukirjan täydennyksen ja päivityksen lisäksi naispuolisten sukuhaarojen tarkempi tutkimus tarjoaisi työsarkaa. Samaa voi sanoa Ruotsissa ja Yhdysvalloissa olevista sukuhaaroista, joten sukuyhdistyksellä riittää puuhaa. Heikki Gummerus 9 Sihteeri ja varainhoitaja Heikki Paavo Nieminen Synnyin vuonna 1960 Tampereella. Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin kaupungin keskustassa ja Pyynikin maisemissa. Ensiksi käytiin Amurin kansakoulua, josta jatkettiin Tampereen Yhteiskouluun valmistuen ylioppilaaksi vuonna 1980. Armeija kutsui riveihinsä Hämeenlinnaan ja Parolannummelle panssarijääkäriksi toimien RAUK:n kirjurina. Sotilasarvoltani olen korpraali. Kaupallinen ala on aina kiinnostanut ja päädyin Tampereen Kauppaoppilaitokseen ,josta valmistuin yomerkonomiksi. Työurani alkoi jo varhaisessa vaiheessa, kun pääsin Kansallis-OsakePankkiin kesäharjoittelijaksi eri osastoille, siinä vierähti viisi kesää ja yksi talvi, kunnes aloitin vakituisena edustajana Pohjolassa ja jatkoksi Sammossa aina vuoteen 2002, jolloin vaihdoin IT-alalle.Arc Technologin palvelukseen rakentamaan sen myyntiorganisaatiota. Nykyisen työnantajani Logican palvelukseen siirryin kolme vuotta sitten toimien HR-järjestelmien ja palveluiden myynnissä. Perheeseeni kuuluu vaimoni Tiina ja kaksi jo aikuista lasta Rosa (-88) ja Valtteri (-90) sekä pumi haukkumme Rocky (9v). Asumme Tampereen Pispalassa. Harrastamme perheen kanssa talvisin laskettelua ja vuosittain suuntaamme Ruotsin Åreen, jonka löysimme 90-luvulla. Sen lisäksi peruskuntoilua eli juoksua (maratoneja tullut juoksenneltua 15). Tosin ne ovat jääneet nykyään vähemmälle, sillä yhteiseksi uudeksi lajiksemme on muodostunut mökkeily Kangasalan Haralan harjun kupeessa. Varsinkin kun ostimme viime kesänä myös toisen mökin sieltä eli rakentamista ja saneerausta riittää. Gummerus-Pihkalan sukuyhdistyksen hallitukseen tulostani saanen kiittää Tero Paavo Varviota, joka rupesi innoittamaan ja keskustelemaan ko tehtävästä jo yli kaksi vuotta sitten. Hänhän on kunniakkaasti tehtävää hoitanut usean vuosikymmenen ajan. Niinpä olen lupautunut hoitamaan tehtävääni ja samalla haluan kiitää Teroa suuresta panoksestaan sukuyhdistyksen toiminnassa, siinä meillä kaikilla nykyisillä jäsenillä on paljon tehtävää. Kiitoksin Heikki 10 Timo Pihkalasta uusi puheenjohtaja Sukukokokouksemme kokoontui Jyväskylän Laajavuoressa 23.-24.elokuuta vuonna 2008. Kokous keräsi noin 60 osallistujaa. Laajavuoren sukutapaaminen kirjataan merkittävinä sukupolvenvaihdoksina yhdistyksen hallituksessa. Pitkään puheenjohtajana toiminut Juha Pihkala halusi luopua tehtävästään. Hänen seuraajakseen valittiin Timo Pihkala. Sukuyhdistyksen kunniajäseneksi nimetty sihteeri-varainhoitaja Tero-Paavo Varvio sai hänkin toivomansa vapautuksen tehtävästään. Heikki Nieminen toimii nyt sihteeri-varainhoitajana. Hallitukseen muita uusia jäseniä ovat Anu Korppoo, Markus Varvio, Riikka Rautkivi (varajäsen) ja Ritva Salunen (varajäsen). Hallituksessa jatkavat Risto Sarsa, Heikki Gummerus ja Teija Pihkala (varajäsen). Tässä lehdessä on lyhyt esittely osasta hallituksen jäseniä. Professori Osmo Pekonen piti kokouksessa mielenkiintoisen esitelmän teemalla Euroopan sielu. Palaamme siihen seuraavassa lehdessä. Jyväskylän sukukokouksen yksi suola oli jälleen sukulaisten tapaaminen. Se on yksi tärkeä syy välikokoukselle, jota suunnitellaan Lahteen vuodelle 2011. Varsinainen sukokokous on taas vuonna 2013. Hyvä sukulaiset! Meillä on nyt lomake, jolla voi ilmoittaa sähköpostiosoitteensa. Osoitteella on mahdollisuus tilata ilmoitus, kun sukulehden sähköinen versio on kotisivuillamme ladattavissa. Suoralinkki lomakkeelle on https://e-lomake.fi/lomakkeet/1412/lomake.html Lomake näkyy myös kotisivuilla (www.gummerus-pihkala.fi) eli heti etusivun oikeassa ylälaidassa on linkki ”Tilaa verkkolehti”. Siitä pääsee samaiselle lomakkeelle. 11 Kaarlo Immanuel Gummerus Kirjoittanut Lauri Kivivuori (Kurkijoen Maamiesopisto 1910-1935, Helsinki 1935, s. 38-40) KAARLO IMMANUEL GUMMERUS oli syntynyt Rantsilassa v. I875. Valmistuttuaan eläinlääkäriksi Tukholman eläinlääkärikorkeakoulussa ja toimittuaan joitakin vuosia piirieläinlääkärinä m. m. eräissä Keski- ja Itä-Suomen kunnissa, hän tuli samaan toimeen Kurkijoelle v. I907. Eläinlääkärintoimensa ohella hän oli eläinlääkinnän ja hevostaLehtori Kaarlo Gummerus louden opettajana Saarijär(vv.1910-27) ven maanviljelyskoulussa sekä Kurkijoelle muutettuaan Kurkijoen ylemmässä maanviljelyskoulussa, hevos- ja karjanhoitokoulussa. Kun samojen aineiden lehtorintoimi v. I920 perustettiin Kurkijoen maamiesopistoon, tuli Kaarlo Gummerus tähän toimeen, hoitaen sitä, kunnes kuolema hänet tapasi v. I928. Opetustyö muodosti siis lehtori Gummeruksen elämäntyöstä suuren osan. Mutta opettamisen taidon hän myöskin osasi niin kuin vain harva sen osaa. Kukapa meistä ei muistaisi, miten esim. kotieläinten anatomia, joka meille useimmille oli siihen asti ollut vain eläimen ruumiinosien kuivan asiallinen luettelo, Kaarlo Gummeruksen esittämänä muuttui kuin kaunokirjalliseksi kuvaukseksi viisaasti järjestetystä, elävästä olennosta, jossa jokainen elin, jokainen solu hoiti omat, välttämättömät tehtävänsä kokonaisuuden osana. Vähintään yhtä mukaansatempaavasti hän 12 esitti muut aineet. Elävästi esitettynä ja raikkaan huumorin höystämänä kuivastakin aineesta tuli mehevä, kuolleesta asiasta elävä. Käytännöllisesti tärkeä muodosti siinä aina nousukohdan toisarvoisen jäädessä takaalalle. Luulenpa melkein - tai aivan varmaankin - että joukossamme olisi useita, jotka vieläkin mielellään kuuntelisivat samat luennot uudestaan, sellaisella antaumuksella ne olivat esitetyt. Erikoisen piirteen lehtori Gummeruksen opetuksessa muodosti se perusteellisuus, millä hän koetti painaa oppilaiden mieliin esitettävänsä. Hän ei saanut rauhaa ennen kuin hän tiesi, että oppilailla oli selvillä kaikki se, minkä hän piti tärkeänä. Sen vuoksi hän pyrki aina esittämään esitettävänsä mahdollisimman havainnollisesti. Taululle syntyi loputtomasti uusia piirroksia käsiteltävistä asioista. Tutun liituviivan syntyminen huuleen osoitti, että )Kalle) – se oli hänen nimensä oppilaiden keskuudessa – oli taas innostunut »havainnollistamaan.» Milloin taas hän riisui oman takkinsa havaintovälineeksi, milloin sellaisena sai olla jokin muu saatavilla oleva esine. Kelpasipa kerran erään oppilaan lyhyeksi leikattu tukkakin vaihteenvuoksi osoittamaan, minkä tapaista suolinukka on. – Samaan mehevään ja kansanomaiseen tyyliin on myös hänen kirjoittamansa kirja »Kotieläinten terveys- ja sairashoito» kirjoitettu. Tämä kirja on niin aitoa Gummeruksen tyyliä, että sitä lukiessa hyvin voi kuvitella, millä äänenpainolla mikin sana siitä luennolla lausuttaisiin. Siitä onkin otettu jo 8 painosta. Samaa voisi sanoa useista Hevostalouden - aikaisemmin Hevoshoitolehden - palstoilla olleista, monilukuisista kirjoituksista. Sen sijaan muut hänen kirjoittamansa oppikirjat: osa »Hevoshoidon käsikirjaa», joka on käännetty myös eestin kielelle, »Lyhyt hevoshoito-oppi» ja »Kengitysoppi», ovat tavalliseen asialliseen tapaan kirjoitetut. Niistäkin on otettu 2 painosta kustakin. Paitsi opetustyötä, olivat lehtori Gummeruksen harrastuksen ja työinnon kohteena hevoset. Tämä tuli monella tavoin esiin myös opetuksessa. Suomalaisesta hevosesta puhuessaan hän erikoisesti innostui. Olisi voinut otaksua, että sellainen harrastamalleen asialle voimakkaasti lämpenevä luonne kuin eläinlääkäri Gummerus oli, olisi innostuksissaan helposti eksynyt pois asian ytimestä. Mutta niin ei tehnyt Kaarlo Gummerus. Opettajana ja - kenties vieläkin selvemmin - hevosmiehenä tuli hänessä tämä piirre näkyviin. Vaikka hän eläinlääkärin ammatissaan Kurkijoellakin, mutta vielä enemmän Keski-Suomen harvaan asutuilla seuduilla pitkillä sairasmatkoillaan oppi ihailemaan nopeasti kulkevaa hevosta, olipa 13 ihaillut sitä jo lapsesta pitäen luonnostaan - ei hän antanut sen ihailun estää itseään näkemästä, mitä kehittyvän maataloutemme arkitoimet hevoseltamme ja hevosjalostukseltamme ensi sijassa vaativat. Luotettavampia keinoja kuin nopeuden ja ulkomuodon määritteleminen koetti hän suunnitella tämän maamiehen toverin kehittämiseksi. Sen tärkeyttä hän meillekin usein teroitti ja sen merkityksestä mielellään keskusteli. Kirjoittajan ollessa opistossa oli tilalla eräs Murto-niminen työhevonen: suuripäinen, romuluinen, pitkäselkäinen ja kaikin puolin »kirveellä tehty», kuten »Kallella» oli tapana sanoa. Tämän hän esitti meille valiotyöhevosena, meille, jotka käsitteeseen »hyvä hevonen» olimme tottuneet sisällyttämään monenlaisia ulkomuotopykäliä, ym. vaatimuksia. Mutta sehän on hyvin pieni asia, onko jonkin tilan hevonen ruma, jos se muuten on hyvä työhevonen, ajatellee lukija. - Niinhän se onkin. - Perin vähäpätöinen! - Mutta se Kaarlo Gummerukselle ominainen ajatustapa, joka tässäkin ilmenee, ei ole niinkään vähäpätöinen: pintaa syvemmällä se on kunto niin hevosessa kuin miehessäkin! Todellista kuntoa hän myös osasi vaatia sekä hevoselta että mieheltä, ja opettajanamme hän vaati sitä juuri meiltä. Ne, jotka eivät hänen mittapuutaan tässä suhteessa täyttäneet, eivät aina tahtoneet oikein tenteissäänkään onnistua. Mutta kelläpä sitä olisi oikeutta täysipainoisuutta vaatia, jollei sillä, joka itsekin mitantäyttävä on, niin kuin Kaarlo Gummerus opettajanamme pyrki olemaan ja oli. Lehtori Gummerus otti myös monella tavalla osaa oppilaiden rientoihin. Mm. hän oli Toveriliiton monivuotinen kuraattori. Kun maamiesopiston käyneiden arvonimikysymystä käsiteltiin, oli hän mukana asiaa pohtimassa, tehden oman ehdotuksenkin. Toveriliiton illanvietoissa hän viipyi säännöllisesti iltamyöhäiseen hyvää tuulta ylläpitäen. Kirjoittamansa näytelmäkappaleen »Ontrei tamma» hän lahjoitti Toveriliitolle. Tätä näytelmää, jonka aihe oli Kurkijoelta r6oo-luvulta, näyteltiin hänen itsensä ohjaamana Toveriliiton iltamissa parina vuonna peräkkäin ja onpa sitä vielä myöhemminkin esitetty. Eläinlääkäri Gummerus ei pyrkinyt kohottamaan ainoastaan oppilaskuntansa ammatillista tasoa hänen omissa aineissaan, vaan heidän kaikinpuolinen kehityksensä oli hänen sydäntään lähellä. Kouluaikana moni meistä tuskin aavistikaan, mitä me oppilaat hänelle merkitsimme. Niinpä keskustelussa hänen kanssaan myöhemmin saattoi havaita, miten hän 14 iloitsi siitä, että hänen entiset oppilaansa olivat toimissaan osoittautuneet miehen mittaisiksi eli »ensimmäisen kaliberin miehiksi», kuten hänen terminsä kuului. Jo 53-vuotiaana Kaarlo Gummerus jätti meidät. Kohtalo lie arvellut, että tehdyksi tuli jo päivän työ. Sitä emme kiistä mekään, jotka hänen työstään olemme saaneet hyötyä, ettei päivät yö Kaarlo Gummeruksen kohdalta olisi tullut oivallisesti loppuun suoritetuksi. Mutta ajattelemme kuitenkin, että päivätyön lisäksikin olisi tekijälle ollut vielä tehtävää yllin kyllin. - Kaarlo Gummerus on elävä muistossamme! 15 16 Sydänenkeli Kirj. ja kuv. Eila Gummerus Tälle sadulle nimen antoi Riikka. Mummo sanoi Riikalle: Sano sinä nimi sadulle, jonka kirjoitan tästä kuvasta! - Noo’o, olkoon vaikka Sydänenkeli. Päiviä ja jo viikkojakin mummon piirtämä enkeli litteänä ja latteana makaili piirustuslehtiön välissä. Lapsen antama nimi oli siihen jo vähän henkeä, sadun henkeä, puhaltanut. Sadun henki alkoi vaikuttaa. – Mummo tuli alakuloiseksi ja levottomaksi. Paperille syntyi uusi kuva ja nimi Sydänenkeli. Mutta satu teki vain syntymistään. Välillä se väsytti synnyttäjänsä unissa seikkailusta seikkailuun. Mutta sydänenkeliä ei voi tavoittaa unissa eikä valveilla ei kylässä eikä kotona, jos hän itse ei sitä halua. Mummo matkaili maalle sydänenkeliä odotellessaan. Toisinaan hän tunsi, että enkeli oli jo lähtenyt liikkeelle syntysijoiltaan. Sen läheisyys tuntui lapsen suukkona poskella. Ystävän lämpimänä kädenpuristuksena. Kerran kesäpäivänä mummo käveli keskellä Kuninkaankatua. Vastaan tuli pitkä mies, joka levitti pitkät kätensä ja sulki mummon syleilyynsä keskellä Kuninkaankatua. Vanhat ystävät istahtivat penkille juttelemaan. Mitä lie he siinä tarinoineet. Aika riensi, molemmat nousivat kiiruhtaakseen kumpikin omille asioilleen. Ennen eroamista pitkä mies levitti pitkät kätensä ja sulki mummon syleilyynsä, ja mummo syleili miestä – keskellä Kuninkaankatua, keskellä päivää. Mummo tunsi, että Sydänenkeli jo jossakin lähellä lenteli. Suomen suvan juhlapäivänä mummo matkaili maalle. Hän vei veljelleen tilkan piristystä ja vanhalle isälleen kedon kukkia. Haudoillakin käytiin, niitä kukkasin kaunistamassa ja vanhoja ystäviä muistelemassa. Toisena suven juhlapäivänä mummo lähti kesäkotiin luonnonrauhaan. Siellä kahvia keiteltiin, tarinoitiin, luontoa katseltiin ja oleiltiin. Siellä mummon sydän alkoi sykähdellä suloisesti, ja tuli aivan sadun 17 syntymän olo. Kun veli lähti järvelle ahvenia narraamaan, sujahti Sydänenkeli tuvan ovesta sisään. Lämmin leyhähdys vain tuntui. Mummo otti kynän asiallisesti käteensä ja aikoi ruveta kirjoittamaan satua Sydänenkelistä. – Olihan enkeli nyt itse ihan ilmielävänä tuvassa. Hän istui mummoa vastapäätä pöydän ääressä ja nojasi kädellä poskeensa. Enkeli katseli mummoa suu supussa, mummo odotti, että tämä alkaisi sanella hänelle satua. Mutta eipä se enkeli sanellutkaan satua. Hän heilautti vain käsiään. Ja vaatteiden sydän ja kukkakoristeita lenteli ympäri tupaa. Vihdoin enkeli sanoi: - Voi sinua, mummo hupsu, etkö huomaa, että satu on jo kirjoitettu! Kohta veljesi tulee kantamus kaloja haavissaan ja lähtee niitä sitten perkaamaan. Sano sinä, mummeli, vain kaikille lapsosille terveiset, että avaavat pienet sydämet rakkaudentekoja antamaan ja kiitoksella niitä myös ottamaan! Ja muista, että sinäkin kiität veljeäsi kaloista, joita hän kävi ihan sinua varten onkimassa! Kerro vielä lapsosille, tutuille ja tuntemattomille, että minä, Sydänankeli, liikun vain siellä, missä riita ei asu rakkauden antamisen tiellä. Lempeyttä, hyvyyttä sinne kylven lisää, missä ihmislapset opettelevat kiittämään ja rukoilemaan Taivaallista Isää. Enkelin puhe oli muuttunut ensin runoksi ja loppu soi lauluna, jota säesti soitto, joka tuntui tulevan pienistä kukista ja sydämistä, jotka tanssivat tuvassa ja Sydänenkelin vaatteissa ja hiuksissa. Samassa enkeli oli poissa. Muistoksi hänen vierailustaan mummon käden päälle jäi pieni, kimmeltävä sydän. Se ei kulunut siitä koskaan pois. 18 Ja kummallista, kun mummo nosti kätensä paperilta, johon hän oli aikonut kirjoittaa satua enkelin sanelun mukaan, satu olikin valmiina. Kun mummo tarkasteli piirroksiansa, hän näki häivähdyksen Sydänenkelistä, joka kapusi satukuvan sydämen portaita ylös ja hävisi sydämen ovesta sisään. Tähän päättyi tarina Sydänenkelistä, jolle nimen antoi RIIKKA. Mieti, sinä lukija, mikä kerrotussa voisi olla ihan totta ja missä satu toden joukkoon lennähtää! Mieti myöskin sitä, minkä totta toivoisit olevan! 19 Nyt on aika tila suvun isännänviiri ensi kesäksi! Tilaus hoituu alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla sihteeri-varainhoitajaltamme. Tarjolla on sukukirjojen ja sukutaulun lisäksi suvun oma postimerkki ja pinssi. Kaikki hinnat sivulla 21. 20 l l l l l l l l 21 Jäsenmaksu on tärkeä taloutemme perusta. SUKUYHDISTYKSEN JÄSENMAKSU 2010 - 2013 PERHEMAKSU 40,HENKILÖMAKSU 20,- 31.3.2010 22 23 GUMMERUS-PIHKALAN SANOMAT ISSN 0786-5147 24
© Copyright 2024