Tammikuu 2014 92.vsk
Tammikuu 2014 92.vsk Liksalista sisältää työehtosopimuksissa sovitut vähimmäispalkat. Koko työehtosopimustekstiin kannattaa tutustua osoitteessa www.muusikkojenliitto.fi/tes/ MUUSIKON LIKSALISTA KANSALLISOOPPERAN ORKESTERIN AVUSTAJAT RSO:N AVUSTAJAT 30.4.2014 saakka 1.4.2013 - 31.3.2014 Esitys - 3,5 tuntiin saakka ennen klo 23.00 - ylittävä alkava 1/2 t ennen klo 23.00 - sama klo 23.00 jälkeen - näyttämöllä yleisön nähtävissä lisämaksu/näytäntö - osallistuminen näytelmän toimintaan, esiintyminen näyttämöpuvussa ja/tai naamioituneena, lisämaksu ensimmäisestä näytöksestä - lisämaksu seuraavilta näytöksiltä - kenraaliharjoituksesta maksetaan kuten esityksestä - prima vista -korotus Orkesteriharjoitus - harjoitus 3t saakka ennen klo 23.00 - ylittävä alkava 1/2 t ennen klo 23.00 - sama klo 23.00 jälkeen Harjoituspianisti - harjoitus 3 t saakka - ylittävä alkava 1/2 t ennen klo 23.00 - sama klo 23.00 jälkeen Nauhoitus - 3 t saakka - ylittävä alkava tunti Käyttökorvaus - korotus harjoituskäytöstä - esityksistä kustakin 2-10. nauh.palkkiosta 11.- nauh.palkkiosta - sivusoitin - erityissoittimet korotus - konserttimestarikorotus - äänenjohtajakorotus Soittimien kuljetus - auton käyttökust.max - autonkuljetuspalkkio Matkustusajan korvaus (max 6 h) Lomakorvaus 133,49 24,84 29,28 34,36 34,36 24,84 100 % 88,27 19,96 24,84 88,27 19,96 24,84 100,89 33,63 100 % 30 % 15 % 19,96 25 % 30 % 25 % 15,42 5,45 17,05/h 13,5 % KANSALLISOOPPERAN KUORON AVUSTAJAT 31.7.2014 saakka Esitys - 3,5 tuntiin saakka - ylittävä alkava 1/2 tuntia Harjoitus - 4 tuntiin saakka - ylittävä alkava 1/2 tuntia Lomakorvaus 133,21 22,55 74,69 12,81 13,5 % KAUPUNGINORKESTERIN AVUSTAJAT 30.6.2014 saakka Esitys - 3 tuntiin saakka - ylittävä alkava1/2t - lyhyen esit. uusinta Harjoitus - 3 tuntiin saakka -ylittävä alkava 1/2t Äänenjohtajakorotus Sivusoitinkorotus Lomakorvaus 131,11 21,85 65,56 87,40 14,55 25 % 15 % 9% Levytys - sovittava erikseen 1.8.2013-31.7.2014 Radiointi Televisiointi sis. nettilähetyksen (streaming) 2 Muusikko 1/2014 68,23 102,34 Radio Harjoitus (radio-olos.) - 3 tuntiin saakka - ylittävä alkava ½ t 112,47 18,76 Tallentamistyö (radio-olos.) - 3 tuntiin saakka - ylittävä alkava ½ t 115,75 19,30 TV Julkinen esiintyminen, harjoitusja tallentamistyö - 3 tuntiin saakka 154,96 - ylittävä alkava ½ t 25,82 Äänenjohtajakorotus Sivusoitinkorotus Matkatuntikorvaus Soittimen kuljetus - auton käyttökust.max - autonkuljetuspalkkio Lomakorvaus 25 % 50 % 19,76 23,25 6,10 10 % YLE:N (MTV:N) KEIKAT SUNNUNTAITYÖTÄ? Oikeus palkkaturvaan vanhenee 3 kk:ssa työsuhteen päättymisestä. Muista ilmoittaa liittoon palkkasaatavista hyvissä ajoin ennen tämän ajan kulumista. Työaikalain mukaisesti sunnuntaina tehdystä työstä maksetaan 100 %:lla korotettu palkka. (myös pää- ja valmistavat harjoitukset) - prima vista -korotus Orkesteriharjoitus - 3,5 tuntiin saakka - ylittävä alkava ½ t Korrepetiittorikorotus 82,13 12,58 50 % Harjoituspianisti - enintään 2 t harjoitus 50,26 Nauhoitus - 3 tuntiin saakka - ylittävä alkava tunti 88,19 29,37 Sivusoitinkorvaus - 2. soitin - jokainen seuraava sivusoitin 15,49 3,81 Käyttökorvaus - korotus harjoituskäytöstä - esityksistä kustakin 2.-10. nauh. palkkiosta 11.- nauh. palkkiosta Soittimen kuljetus - autonkuljetuspalkkio Lomakorvaus 1.1.2014 alkaen LISÄPALKKIOT Solistiset tehtävät (sis. laulusolistit) Radiotyö, vähintään 314,42 TV-työ 315,65 Täyslukuisen sektion johtaminen/ vaativaksi työksi etukäteen sovittu 25 % Radiotyö, kuuteen tuntiin asti 296,61 - Ylittävä ½ t 22,03 - TV-työ, kuuteen tuntiin asti 356,82 - Ylittävä ½ t 25,69 Kapellimestari orkesterissa tai yhtyeessä tai esityksestä vastaava muusikko 25 – 100 % - Radiotyö kuuteen tuntiin asti 355,93 – 474,57 - Ylittävä ½ t 26,44 – 35,26 - Televisiotyö kuuteen tuntiin asti 285,46 - Ylittävä ½ t 20,55 Etukäteen harjoiteltavasta tehtävästä, vähintään - Radiotyö 237,28 - Televisiotyö 238,21 Sivusoitin (myös taustalaulu tai vastaava laulutehtävä euroa/soitin/työpäivä) - Radiotyö 24,51 - TV-työ 24,61 Matkatuntikorvaus/t 8 t asti/vrk 19,73 Soittimen kuljetus - Enimmäiskorvaus 23,25 - Oman auton kuljetuspalkkio 6,05 Tapahtumataltioinnit (festivaalit yms., järjestäjä muu kuin YLE, eikä taltioinnista ole sovittu muulla työehtosopimuksella 175,00 - Uusintajakso 30 vrk 20 % - Lunastus 80 % Internetjakelu kopiointimahdollisuudella (on demand download) 2% Lomakorvaus 10 % TILAPÄISET TEATTERIMUUSIKOT 30.6.2014 saakka Esitys - 3,5 tuntiin saakka 131,71 - ylittävä alkava ½ t 19,51 (myös pää- ja valmistavat harjoitukset) - prima vista -korotus 30 % Esitys näyttämöpuvussa/naamioituna - 3,5 tuntiin saakka - ylittävä alkava ½ t PALKKASAATAVIA? 30 % 100 % 30 % 17 % 6,76 13,5% MATKAKUSTANNUSTEN KORVAUSTEN ENIMMÄISMÄÄRÄT VEROHALLITUKSEN PÄÄTÖKSEN MUKAAN 2014 (Huom. Valtiolla ja kunnalla omat korvausperusteet.) - kokopäiväraha 10 t - osapäiväraha 6 t - ateriakorvaus - yömatkaraha 39,00 18,00 9,75 12,00 kilometrikorvaukset: - auto - perävaunu - yli 80 kg tai kooltaan suuret esineet - lisämatkustaja 0,43 0,07 0,03 0,03 RAVINTOLAMUUSIKOT 1.8.2013 alkaen Orkesterin jäsen - päiväpalkka - lauantaisin ja aattoina Orkesterin yhdysmies - päiväpalkka - lauantaisin ja aattoina Tuntipalkkaa ei yleensä saa maksaa. 121,61 144,42 129,98 152,79 - Ohjelmanumeron säestyksestä sovittava erikseen - ylim. roudaus alkava 1/2 t 6,10 Matkakustannukset korvataan matkasta esiintymispaikalle, paluumatkasta vain, jos jää työttömäksi. -Vuosilomakorvaus 13,5 % Palkkaa ei voi maksaa kustannusten korvauksina. Ellei muusikolla ole ruoka- ja asuntoetua, maksetaan päiväraha palkan päälle. 138,00 21,00 http://www.muusikkojenliitto.fi > sopimukset-ja-tariffit NUOTINKIRJOITUS 30.4.2014 saakka 1. Pohjamaksu toimeksiannolta - 25 ensimmäiseltä sivulta 21,94 - Lisäpalkkio kultakin seuraavalta alkavalta 10 sivulta 3,26 2. Soitinmusiikki 2.1. Orkesteriäänet sekä kitara, jossa on rytmi- ja sointumerkit, piano, jossa on melodia, bassokulku ja sointumerkit ja vastaavat moniääniset soittimet/sivu 6,97 - Lisäpalkk. transp. 3,17 - Lisäpalkk. kahden äänen kirjoitt. samalle äänilehdelle 1,23 2.2. Orkesteripiano, harppu, urut, urkuharmoni, celesta, cembalo, kitara, harmonikka ja vastaavat moniääniset soittimet/sivu 8,15 - Lisäpalkk. transp. 7,69 2.3. Piano ja sooloääni tai piano ja yhdellä tekstirivillä varustettu lauluääni/sivu 8,37 - Lisäpalkk. transp. 7,95 2.4. Soolopiano, soolourut ym.useampiääniset sooloäänet/sivu 16,07 - Lisäpalkk. transp. 10,48 2.5. Partituuri/äänirivi 0,58 - Orkesteriäänistä kokoamalla 100 % korotettuna 3. Kuoromusiikki - Kuoropartituuri, yksinkertaisin tekstirivein/sivu 7,19 - Lisäpalkk. transp. 5,27 4. Tekstin kirjoittaminen - Partituurin tekstirivi tai valmiit nuotit / rivi 0,58 - lisäpalkkio muut kuin kotim.kielet 0,16 5. Tuntityöt - Jousitustyöt ja vastaavat tunnilta 16,09 - Vaativat tarkistus- ja korjaustyöt tunnilta 19,73 ÄÄNILEVY 31.8.2014 saakka - tuntipalkka - stemma - minimi (työkertakohtainen vähimmäispalkka) - vaativa tehtävä tuntipalkka - vaativa stemma - solistisesta teht. sovittava erikseen - kapellimestarikorotus - miksaus tunnilta - sivusoitin - soittimen kuljetus - matkatuntikorvaus Lomakorvaus 33,81 18,78 159,85 42,27 23,47 50 % 34,90 21,40 19,80 18,92 13,5 % HUOM. Palkka studiotyöstä määräytyy tuntipalkan ja stemmakorvauksen yhteissummana. Mikäli summa on pienempi kuin työkertakohtainen vähimmäispalkka 159,85 euroa, maksetaan muusikolle palkkana em. minimi (+ lomakorvaus). MATKAKUSTANNUSTEN KORVAUKSET KUNNALLISISSA ORKESTEREISSA 2014 kokopäiväraha 12 t osapäiväraha 8 t tai 6 t, jos >3 t klo 16 – 07 ateriakorvaus yömatkaraha12 t, 4 t 21– 07 Kilometrikorvaus auto alle 5000 km yli 5000 km perävaunu yli 80 kg tai suurikokoiset laitteet lisämatkustajat à 39,00 18,00 9,75 12,00 0,43 0,39 0,07 0,03 0,03 muusikkojen ammatillinen julkaisu Julkaisija Suomen Muusikkojen Liitto ry Päätoimittaja Jouni Nieminen ......................................6803 4074 Toimituksen sihteeri Kaisu Junno-Sollo ..................................6803 4072 Taitto www.pintoresco.fi Kimmo Tähtinen.............................. 0400-903 091 Toimittaja Pekka Nissilä ..................................... 040-5201 022 Toimitus Pieni Roobertinkatu 16, 00120 Helsinki Fax (09) 6803 4087 Kannessa: Kansitaidetta Kuva: Kimmo Tähtinen Kirjapaino Forssa Print Esko Aaltosenkatu 2, 30100 Forssa Puh (03) 41 551, Fax (03) 415 5736 ISSN 0356-7923 SUOMEN MUUSIKKOJEN LIITTO RY Pieni Roobertinkatu 16, 5 krs. 00120 Helsinki Puh. (09) 6803 4070, Fax (09) 6803 4087 www.muusikkojenliitto.fi e-mail: [email protected] [email protected] Toimistoaika: 8.50-16.00 Puheenjohtaja Ahti Vänttinen .........................................6803 4073 Sopimuspäällikkö Miika Tarhio .............................................6803 4075 Lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen ....... (vanhempainvapaalla) Talouspäällikkö Jouni Nieminen ......................................6803 4074 Toimistonhoitaja Kaisu Junno-Sollo ..................................6803 4072 Toimistosihteeri Sirpa Seppänen ......................................6803 4071 Tiedottaja Sanni Kahilainen ............................. 044-5440 208 LEIKATAAN Valtakunnassa ei ole kaikki hyvin, nyt leikataan. Kaikesta mihin saksilla pystyy. Leikkaaminen on isänmaallista ja sen vastustelu rinnastuu lähinnä rintamakarkuruuteen. Kun raha ei näytä riittävän kaikkeen, leikataan kaikesta suhteellisesti yhtä paljon, niin kaikki valittavat suhteellisesti yhtä vähän. Kun näin toimitaan, ei päättäjänkään tarvitse tehdä liian vaikeita valintoja. Tasaleikkaus on ratkaisu, joka näyttää perustelevan itse itsensä. Terveysmenot ovat mittaluokassaan ihan eri maailmasta kuin vaikkapa kulttuuriin satsattavat eurot. Vähäiseltä vaikuttava säätö terveyspuolen etuuksissa tai niiden perusteissa voi vastata rahassa kokonaista kulttuurisektoria. Vaikka kulttuurilla on selviä terveysvaikutuksia, ei kulttuuria tehdä tai kuluteta niiden vuoksi. Sillä on oma itseisarvonsa, jota ei voi eikä pidä verrata terveyspalvelujen arvoon. Terveydenhuolto pyrkii edistämään elämistä terveenä, mutta kulttuuri on sen elämän sisältöä. Se on myös osa identiteettiämme, ei pelkästään kansallista, vaan ihan henkilökohtaista. Alueelliset kulttuuripalvelut ja -arvot ovat tärkeä kilpailutekijä asuinpaikan valinnassa ja siihen kiinnittymisessä. Jo maakuntalaulujen paatos kumpusi inhimillisestä perustarpeesta: elämän juuri täällä juuri nyt pitää olla merkityksellistä ja ainutlaatuista. Voi olla, että tulisi halvemmaksi kustantaa koko pienen kaupungin X musiikki- ja teatteriharrastajien matkat pääkaupunkiin lippuineen päivineen, kuin ylläpitää omaa orkesteria tai teatteria. Mutta jossain kohdassa joku alkaisi miettiä, miksi me oikeastaan asutaan täällä, kun elämyksiä pitää mennä kokemaan muualle. [email protected] Studio- ja teatterimuusikkojen luottamusmies sekä ravintolamuusikkojen pääluottamusmies Juho Viljanen .................................... 044-5255 757 Työttömyyskassa Nomit Kutomotie 18 B, 00380 Helsinki Telefax (09) 671 330 www.tknomit.fi e-mail: [email protected] [email protected] Puhelinpäivystys: ......................... (09) 8689 400 ma–ti klo 9.00–12.00, ke 12.00-15.00, to-pe klo 9.00-12.00 Kassanjohtaja Aija Ståhlberg Etuuspäällikkö Kimmo Honkanen ...........................(09) 6120 280 Kassanhoitaja Kirsi Kilpiö Toimistosihteeri Päivikki Vilppula Etuuskäsittelijät ovat: Christel Flander, Jonna Malila, Marianne Malila, Riitta Pesonen, Merja Voutilainen Muusikko 1/2014 3 KERTAALLEEN ÄÄNITETTYÄ MUSIIKKIA Jouni Nieminen KIMMO TÄHTINEN/PINTORESCO Jäljitelmä-äänitteet muistetaan meillä 70–80-lukulaisena huvittavanakin ilmiönä. Alan näkökulmasta tämä aikansa ilmiö tarjosi omanlaisensa työmaan studiomuusikoille ja laulajille. Kertakorvauksella toimineet laulajat eivät yleensä päässeet hyötymään näiden äänitteiden myyntimenestyksestä. Lauluntekijöille se puolestaan saattoi tuoda yllättävän lisätulon. Turku oli yksi cover-tuotantomme tukikohtia. 4 Muusikko 1/2014 Varmimpia todisteita poplaulun ikivihreydestä on se, että sitä versioidaan vielä kymmenien vuosien kuluttua keikoilla ja äänitteilläkin. Klassikkoja suuresta tarjonnasta nousee harvakseltaan vaikka joidenkin laulujen suosio hetken sellaiselta näyttäisikin. Nopeaankin rahastukseen taipuvaisessa musiikkibisneksessä ei aina jäädä odottamaan sävelteosten kypsymistä ikivihreiksi, vaan uudelleentulkintoja on tehty myös tuoreeltaan. Kun rock’n’roll piti saada 1950-luvulla myytyä laajemmalle kuluttajakunnalle, tehtiin mustasta musiikista helpommin lähestyttäviä versioita. Tuolloin majoryhtiöt teettivät valkoisilla laulajilla nopeaan tahtiin omat versionsa indieyhtiöiden julkaisemista alkuperäislevytyksistä. Ajan suosituimpia laulajia oli Pat Boone, jota ei merkittävistä myyntiluvuistaan huolimatta ole koskaan korotettu rockin suurmiesten joukkoon. Pikemminkin hän on ollut malliesimerkki hengettömistä jäljitelmistä ja rock-uskottavuuden puutteesta. Nopeita uudelleentulkintoja äänilevyille tehtiin myös pienemmässä mittakaavassa. USA:n markkinoille kehittyi omat halpatuotantoyhtiönsä, jotka versioivat päivän hittejä myytäväksi edulliseen hintaan ep-muodossa. Tässä käytännössä myös äänitteen jakelutie eriytyi ja musiikin myyntiin löytyi uusia pisteitä. Käyttöön vakiintui termi drugstore records ja äänitteiden myyntiverkosto laajeni erilaisiin sekatavarapuoteihin uuden yleisön ulottuville. USA:lainen tavarataloketju Woolworth’s oli alan ensimmäisiä merkittäviä toimijoita. Yhtiö toimi myös Britanniassa, mitä kautta ilmiö eteni Eurooppaan. Yhtiön oma brittiläinen levymerkki Embassy aloitti single- ja ep-levyjen jäljitelmäversioiden myynnin 1950-luvulla, mutta ei jatkanut oma julkaisutoimintaa enää LP-kaudella. Yhtiön tavaratalot tulivat kuitenkin olemaan merkittävä jäljitelmälevyjen myyntipiste ilmiön kultakausina. Nopeat jäljitelmä-äänitteet omaksuttiin nopeasti Britanniassa, missä ilmiö todennäköisesti saavutti myös laajimmat kaupalliset menestyksensä myyntilistan kärkisijoja myöten. Siellä alan kulttuuria lienee myös dokumentoitu eniten. Vaikka autenttisuuteen panostava ja fanittamaan taipuvainen musiikkilehdistö ohitti ilmiön aikanaan korkeintaan ironialla, näki alan kaupallinen julkaisu siinä raportoinnin aihetta ja oppimisen paikan alan isoillekin toimijoille. Billboard-lehti raportoi marraskuussa 1973 Ison-Britannian räkkikaupasta ja jäljitelmä-äänitteistä analyyttiseen tapaansa sortumatta taiteellisiin seik- koihin. Epäilemättä jo alan pioneereilla USA:ssa oli selkeä näkemys asiakkaistaan, mutta tässä artikkelissa osuttiin asian ytimeen. Brittiläisen tutkimuksen mukaan kolmasosa kuluttajista oli aidosti kiinnostunut musiikista ja hakeutui siksi aktiivisesti levykauppoihin. Toinen kolmasosa osti levyn satunnaisesti ja kuluttajien viimeinen kolmannes ei ostanut äänitteitä lainkaan. Äänitealan tuli kasvaakseen tavoittaa nämä jälkimmäiset ryhmät ja siksi tarvittiin uusia jakelupisteitä uusia ostajia ajatellen. Britannian kokoisella markkinaalueella jo helpoimmin tavoitettava osa kakkosryhmän kuluttajista tarkoitti satojatuhansia potentiaalisia asiakkaita, joista kenties aikanaan kasvaisi varsinaisia musiikinkuluttajia. Ostajien herättelyä sarjatuotannolla Ison-Britannian markkinoiden halpasarjassa toimi 1960−70-luvuilla useita kilpailevia levy-yhtiöitä. Maineikkain näistä oli USA:lainen alan pioneeri Pickwick, jonka halpis-label Hallmarkin julkaisema Top of the Pops -sarja asetti standardit tasokkaalle jäljitelmätuotannolle. Tasokkuus tässä yhteydessä tulee suhteuttaa tuotantojen budjettiin ja käytettävissä olleeseen studioaikaan. Sarjassa julkaistiin yli 90 levyä vuosina 1968−85. Sarjan nimi oli lainattu BBC:n maineikkaasta musiikkiohjelmasta. Nimeä ei oltu rekisteröity, eikä BBC lähtenyt muutenkaan riitauttamaan asiaa. Ennestään tutulla nimellä on nähty olleen merkittävä vaikutus tavoiteltaessa vähemmän päivän trendeistä kiinnostuneita kuluttajia. Kansissa toistuva teema vähäpukeisine mallityttöineen ei sekään karkottanut miehistä ostajakuntaa. Kiivaimpana aikana näitä levyjä puskettiin ulos kuuden viikon välein. Varsinainen tuotanto oli nopeaa. Kun tuotantotiimi oli valinnut tuoreista julkaisuista 12 jo todistettua hittiä tai sellaiseksi lähitulevaisuudessa arveltua, hankittiin alkuperäisäänitteet. Näistä poimittiin sovitukset ja tekstit, koska nuotteja ei yleensä ollut vielä myynnissä. Nimettömiksi jääneet solistit ja taustamuusikot harjoitutettiin hyvin, jolloin tuotannon muutamat studiopäivät saatettiin käyttää tehokkaasti hyväksi. Levy oli kaupoissa jo parin viikon kuluttua. Uusi, aiemmin levyjen ostamista karttanut kuluttajakunta löydettiinkin varsin tehokkaasti. Äänitteiden jakelu oli kattavaa ja hinnoittelu suosi heräteostoksen syntymistä. Brittiläinen ääniteteollisuus teki muutaman kuukauden myönnytyksen vuonna1971 ja halpasarjojen äänitteet tulivat myynti- listakelpoisiksi. Tuona ajanjaksona kaksi sarjan levyä ylsi myyntilistan kärkeen. Asiassa nähtiin omat pr-haittansa, ja levyteollisuus palautti pian listakelpoisuuteen entiset säännöt. Syyskuun 2000 Mojo-lehdessä levysarjan pääsolisti ja laulutuottaja Tony Rivers muistelee aikaa ja tuotantoja. Mukana on myös mainio listaus sarjan flopeista ja huippusuorituksista. Parhaiksi suoritteiksi niin tässä kuin muissakin yhteyksissä on mainittu versiot Queenin Bohemian Rhapsodysta sekä David Bowien Life on Marsista. Kate Bushin ja Jimi Hendrixin versiointia puolestaan kehotettiin välttämään. Etenkin jos Woodoo Chilen revittämiseen on käytössä vain Telecaster medium-kielillä. Kaikki nämä ja paljon muuta on kuultavissa Spotifyssä esittäjänimellä Top of the Poppers. Cover-tuotantojen kiintoisimpia kysymyksiä oli usein tuntemattomiksi jääneiden laulajien henkilöllisyys sekä se, kehittyikö näistä myöhemmin isojakin tähtiä. Top of the Popsin mieslaulajien uran huippukohtia lienevät olleet kiertueet Cliff Richardsin kanssa. Muiden yhtiöiden jäljitelmä-äänitteiltä hakivat studiokokemusta muun muassa Elton John sekä Uriah Heepin David Byron. Päivän hitit suomalaisittain Myös Suomen nousevilla äänitemarkkinoilla päivän hiteistä tehtiin useampia äänityksiä 1950−60-luvuilla. Suositusta käännöskappaleesta saattoi lyhyen ajan sisään tulla viisikin ostajista ja mediahuomiosta kilpailevaa äänitystä. Tällöin saattoi jäädä epäselväksi mikä oli alkuperäisesitys, jos sillä edes oli tapauksissa suurtakaan merkitystä. Muusikkojen liiton paikallisosaston Viihdemuusikot ry:n vuoden 1960 Muusikko 1/2014 5 Äärimmäinen huoltoasemakasetti. JP-Musiikilta saattoi tilata coverkokoelman omiin tarkoituksiin stailatulla kansitaiteella. toimintakertomuksessa ilmiötä tervehdittiin ilolla, koska se toi runsaasti työtilaisuuksia studioissa yhdistyksen jäsenille. Yksi esimerkki on laulu Delfiinipoika, josta vuoden 1957 aikana tekivät oman versionsa Rytmi, Westerlund ja Scandia-yhtiöt. Näistä Rytmi laulatti laulun kahdellakin eri solistilla. Erityisesti Olavi Virta oli tunnettu siitä, että hän teki mielellään oman tulkintansa toisen laulajan lanseeraamasta teoksesta. Virta lauloi mainitun Delfiinipojan Levytukun julkaisemalle singlelle vielä seuraavana vuonna. Laulajan maineen ja monien kokoelmien vuoksi se lieneekin esityksistä parhaiten tunnettu. LP-aikakaudelle siirryttäessä yhtiöt jättivät toistensa singlejulkaisut enimmälti rauhaan, eikä versiointia enää harjoitettu entisessä määrin. Äänitetuotanto oli kovassa kasvussa muutenkin ja studiomuusikoille riitti mukavasti töitä. Kasetin tultua tutuksi, jakelupisteiden määrä räjähti meilläkin ja se antoi tilaa uudelle yritteliäisyydelle. Markkinoille tuli uusi kuluttajakunta autosoittimineen ja matkalla maittoi vähemmänkin autenttinen tuotanto. Cover-tehtailun kulta-aikaa Nopeiden cover-kokoelmien ensimmäisiä tuottajia Suomessa oli Jukka Kuoppamäen perustama Satsangayhtiö. Yhtiö aloitti cover-tuotannot vuonna 1974 levyllä Metsämökin tonttu. Kyseisen vuoden Syksyn Sävel -voittajakappaleen tulkitsee levyllä lahtelainen Amulet. Kokoelman muut esiintyjät ovat Rexi & Napoleon sekä Kuoppamäen oma taustabändi Castanja. Kiintoisaa levyssä on se, että se koostuu kokonaan kotimaisista rock-biiseistä, jotka myöhemmässä suomalaisessa käytännössä tulivat muodostamaan 6 Muusikko 1/2014 vain marginaalisen osan cover-äänitetuotannosta. Seuraavana vuonna Satsanga aloitti kokoelmasarjan Mitä Suomi Soittaa, jossa kuullaan jäljitelmääänityksiä ajankohdan suurimmista hiteistä, painottuen iskelmään. Sarjaa tehtiin 14 osaa vuosina 1975−78. Tamperelainen Rocket Records on erikoistunut uudelleenjulkaisuihin 1970−80-lukujen kotimaisesta äänitemateriaalista. Tätä nykyä yhtiö omistaa ”Bisnes oli julkaisijalle käsittämättömän hyvä.” kauan kadoksissa olleet oikeudet Satsanga-yhtiön mastereihin, joten uudelleenjulkaisuja alkuperäislevyistä sekä cover-tuotannosta on luvassa. Rocketin Juha Rantala kertoo aktiivisimman cover-tehtailun alkaneen muiden yhtiöiden toimesta vasta vuosikymmenen loppupuolella. ”Vuosina 1979−1987 toimineen JPMusiikin julkaisuvauhti oli päätä huimaava. Rocket Records julkaisi vuonna 2012 JP-Musiikin tuottamista huoltoasemakaseteista kolme kokoelmaboksia, jotka sisältävät yhteensä lähes 300 esitystä. Silti moni yhtiön tuottama jäljitelmähittikokoelma piti jättää vielä kokoelmasarjan ulkopuolelle.” Huima julkaisuvauhti kieli siitä, että kysyntääkin tälle valtavirran valoista sivuun jääneelle tuotannolle löytyi. ”Virallinen” Ääni- ja Kuvatallennetuottajien luetteloima äänitetuotanto juhli kolmeatoista kultalevyä vuonna 1979, joista kaksi menestyneintä on tähän mennessä ylittänyt 70 tuhannen kappaleen myynnin. Tähänkin nähden jäljitelmien myyntiluvut olivat omana aikanaan omassa sarjassaan, kertoo Rantala. ”JP-Musiikin lippulaiva oli Disco City -sarja, jonka myyntiluvut ylsivät menestyneimmän kokoelman kohdalla vuonna 1979 yli sataan tuhanteen kappaleeseen. Bisnes oli siis julkaisijalle käsittämättömän hyvä, kun vielä huomioidaan että levyt tuotettiin edullisesti ja artistirojaltit kuitattiin usein pieninä kertakorvauksina.” Luvut ovat erityisen kovia kun vertaa siihen, että Top of the Pops-sarjan parhaiten menestyneet levyt möivät 300 tuhatta kappaletta Ison-Britannian markkinoilla. Jari Muikun väitöskirjan Musiikkia kaikkiruokaisille mukaan JPMusiikin myynnin tilastointi ÄKT:ssä alkoi vuonna 1984 ja sen kappalemääräinen markkinaosuus oli reilu viisi prosenttia vuosina 1984-85. Noilla myyntiluvuilla voidaan olettaa, että musiikintekijät eivät suhtautuneet alan kulttuuriin välinpitämättömästi. Edellä mainitulla Disco City -sarjan kolmoslevyllä Kari Kuuvan versioima Koko hela maailma löytyy alkuperäisversiona tekijänsä Hectorin levyltä Linnut Linnut (Ponsi 1979). Tämä levy ei ole IFPI:n tilastojen mukaan vielä ylittänyt julkaisuaikansa kultalevyrajaa (25 000 kpl). Toisin kuin kertakorvauksilla esiintyneet artistit, hyötyivät tekijät halpakokoelmien myyntiluvuista normaaliin tapaan, suhteellisesti ”normaalimyyntiä” paremminkin. Mekanisointikorvauksien minimit tekivät sen, että tekijöiden prosenttiosuus oli halvimman hintaluokan levyissä suurempi kuin normaali noin 9 prosenttia äänitteen tukkuhinnasta. Monessa tapauksessa yksittäisen biisin suurimmat myyntiluvut ja mekanisointitulot tulivatkin huoltoasemamyynneistä. Jäljitelmäversiot olivat tyypillisesti pienten yhtiöiden kilpailukeino löytää omaa markkinarakoaan. Mielenkiintoisen poikkeuksen tästä muodosti 70-luvun kotimainen markkinajohtaja Fazer, joka julkaisi Manhattan-levymerkkinsä kokoelmilla niin kakkosversioita omasta tuotannostaan kuin uudelleentulkintoja muiden yhtiöiden hiteistä. Ensin mainittua linjaa edusti kokoelmasarja Listoilla, jonka ensimmäiseltä levyltä löytyy esimerkiksi Paula Koivuniemen Jokainen päivä on liikaa vuodelta 1974. Päivi Paunun alkuperäisesitys edelliseltä vuodelta on sekin Fazerin tuotantoa. Molemmissa käytettiin samoja taustoja. Manhattan julkaisi parina vuonna myös kokoelman syksyn säveliä, johon omien osallistujabiisien lisäksi tehtiin muutamia versioita muiden yhtiöiden loppukilpailukappaleista. Vuoden 1976 kokoelmalla Hectoria tulkitsee Timo Tervo sekä Freemania ja Jussi Raittista Vesa Enne. ”Unionilla on jo jono” Bingotoiminnalla ja erinäisillä muilla bisneksillä menestynyt Rauno Lepistö perusti Turkuun ammattilaistason äänitysstudion nimeltään Studio 55 vuonna 1978. Kun studioaikaa jäi myymättä, aloitti Lepistö oman äänitetuotannon. Leppari Oy:n julkaisut Fifty-Fifty- ja Selecta-merkeillä olivat kaksijakoisia. Toisaalta julkaistiin kunnianhimoista alkuperäistuotantoa, esimerkkinä Anneli Saariston ensialbumi Aina aika rakkauden. Taiteellisesti hiljaisempana hetkenä ryhdyttiin julkaisemaan jäljitelmä-äänitteitä huoltoasemien kysyntää tyydyttämään. Muusikkojen liiton hallituksen jäsen Pasi Lyysaari muistelee tehneensä ensimmäiset studiokeikkansa Lepparin tuotantojen parissa. ”Studio 55:ssä äänittäjänä toiminut, myöhemmin Bogart Co:stakin tunnettu rumpali Johnny Gustafsson kutsui minut soittamaan bassoa Gloria Gaynorin tunnetuksi tekemän I Will Survive -biisin huoltoasemakasettiversiolle, joskus ihan 70−80-luvun vaihteessa. En kyllä tiedä julkaistiinko tuota koskaan.” ”Tyypillisesti teimme huoltiskassuille pohjia, joita luultavasti kierrätettiin myös joidenkin unholaan jääneiden artistien levyillä. Ajan nimekkäätkin artistit lauloivat näillä omilla nimillään. Eräitä näistä biiseistä laulettiin hatusta tempaistulla taiteilijanimellä, kuten Kapteeni Kaartinen. Covereita tehtiin sekä maailmanhiteistä että kotimaisista biiseistä.” Mystisen Kapteeni Kaartisen takaa paljastuu Kyösti Laihi, jonka myöhemmistä vaiheista voidaan mainita Suomen edustaminen Euroviisuissa 1988 Boulevard-yhtyeessä. Laihi kertoo laulaneensa Kaartisena kymmenkunta Suomirock-kappaletta Paul Oxleystä Tuomari Nurmioon. Miehen cv:stä löytyy myös kansainvälisempiä taiteilijanimiä. ”Kasarihitissä Tonight I Celebrate my Love for You oli valmiit ulkomaiset taustat ja täkäläisinä esittäjinä Richard Kyle ja Barbara Strong. Molemmat olivat itse laulamiani. Studiolta ei löytynyt siihen hätään kimulilaulajaa, niin tarjosin sen aikaista helisevän hurmaavaa falsettia ja kasetille meni!” Laihi muistaa sessioissa vallinneen jatkuvan luovan kiireen. ”Muistaakseni Mäen Vekke, joka oli äänittäjänä, saattoi tokaista ’Kyl se nyt ihan hyvä on ja Perttelin Unionilla on jo jono!’” Lyysaari puolestaan kertoo, että tuotantoja harjoiteltaessa kiire ja kavala maailma olivat kaukana. Studiomuusikon näkökulmasta keikassa ei ollut mitään valitettavaa. ”Studion alkuajat olivat aikamoista Äärimmäistä kierrätystä. Huoltoasemakasetit paketoitu vielä kerran cd-boxiksi. pioneeri- ja kokeiluaikaa. Tekniikkaa ajettiin sisään. Äänittäjät niin kuin osin soittajatkin olivat kokemattomia ja aikaa tuhraantui. Studioaika saattoi alkaa vaikka kymmeneltä aamulla, rumpusaundeja hierottiin tuntitolkulla, mutta koko komppi oli kuitenkin kutsuttuna paikalla, käytännössä kahvia juomassa. Tuntilistat vietiin kuitenkin Lepistön pöydälle ja liksa tuli vaihtelevin maksutavoin Lepistön kulloisestakin likviditeetistä riippuen, mielestäni aina kuitenkin reilusti. Studioliksat maksettiin vähintään tariffien mukaan, olimme kyllä hyvin tariffitietoisia, perusliksat ja tuplaukset huomioitiin.” Studiomuusikko ei aina tiedä mitä ja mihin käyttöön tänään tehdään. Joskus tieto lisää tuskaa ja voi vaikuttaa motivaatioonkin. Lyysaaren mukaan kohderyhmäajattelu oli silti mielessä myös studiotyöskentelyssä. ”Huoltoasemakasettipohjat tehtiin samalla tavalla kuin muutkin, mahdollisesti osana muita sessioita. Voi olla, että rima ei ollut kaikkein korkeimmalla jos tiedettiin, että nyt tehdään vähän niin kuin kertakäyttötavaraa. Biisien miksauksissa yritettiin huomioida tulevaa käyttötarkoitusta niin, että miksauksia käytiin kuuntelemassa auton kasettisoittimista. Kasettipohjista tehtiin myös lp-versioita. Nämä autosoitinmiksaukset eivät kuulostaneet kovinkaan tanakoilta levyversioina.” ”Autosoitinmiksaukset eivät kuulostaneet kovinkaan tanakoilta levyversioina.” Kasetti markkinoille parissa päivässä Matti Puurtinen tuli Leppari Oy:n palvelukseen kuukausipalkkaiseksi kapellimestariksi vuonna 1979 Turun Kaupunginteatterista. Hänen toimenkuvaansa kuului tuotannoista huolehtiminen yhtiön koko laajalla sektorilla. ”Sain peruspalkan, jonka päälle tuli lisä tehdyistä sovituksista. Coveräänityksiä tehtäessä ne vaativat tiettyä kekseliäisyyttä, koska näitä tehtäessä käytössä ei ollut alkuperäisen kokoista bändiä. Nuotteja ei myöskään yleensä ollut saatavilla, joten sovitukset ja tekstit kopioitiin suoraan levyiltä.” Tietty imitaation henki jatkui myös taiteilijavalinnoissa. ”Laulajiksi haettiin kavereita, joilla oli mahdollisimman samantyyppinen ääni kuin alkuperäisesittäjällä. Vaikka budjetit verrattuna alkuperäisäänitteisiin olivat huomattavasti pienempiä, eivät nämäkään tuotannot aina olleet riisuttuja, vaan levyillä käytettiin puhaltimia ja satunnaisesti vaikkapa jousikvartettia.” Muusikko 1/2014 7 ”Kasetti oli sesonkituote, jossa satsattiin nopeaan kiertoon.” Puurtisen mukaan toiminta oli parhaimmillaan huippunopeaa. Kasetti saattoi olla markkinoilla muutaman päivän kuluttua äänityksen aloituksesta. Tämä vaati luonnollisesti huippukuntoa jokaiselta sessioon osallistuneelta. ”Kiireisimmässä tapauksessa miksaus tehtiin yhden yön aikana. Master toimitettiin seuraavana päivänä Kasettilinjaan, josta sai ensimmäisen painoksen hyllyihin toimitettavaksi jo saman päivän aikana.” Hitaimmaksi lenkiksi osoittautuivat usein laulajat. ”Solistit eivät aina olleet kunnolla valmistautuneita. Kaikilla ei ollut juurikaan studiokokemusta ja biisit piti omaksua melko nopeastikin. Näitä jouduttiin joskus laulattamaan fraasi kerrallaan. Tuonaikaisella analogijärjestelmällä se oli hidasta touhua.” Erityisen hyvänä uudelleentulkintana Puurtinen muistaa Anneli Saariston version Marionin Interviisu-voittajasta Hyvästi yö. Muusta cover-tuotannosta poiketen Puurtinen kertoo Saariston version saaneen radiosoittoakin. Kasetin tie soittimeen Ari Kotaviita aloitti uransa musiikkialalla roudarina ja miksaajana 70-luvun loppupuolella. Meriiteistä löytyy muun muassa Danny Show vuosina 1978−79. Leppari Oy:n palvelukseen Kotaviita siirtyi vuonna 1981 armeijan jälkeen. Aluksi hän toimi tuotannossa tehden sekalaisia levy-yhtiön hommia ja DJ-keikkoja, kunnes maantie kutsui miestä jälleen, tällä kerralla myyntityöhön. Lepparin alkuperäistuotanto löysi levykauppoihin pääasiassa silloisen Levypisteen jakelemana. Pienemmät 8 Muusikko 1/2014 myyntipisteet hoidettiin omalla jakelulla sekä käyttämällä pienempiä yksityisiä edustusliikkeitä. Tämä oli myös cover-äänitteen tyypillinen reitti kuluttajaa kohti. ”Olin Lepparin ainoa oma myyntimies ja alueeni oli kolmio Helsinki− Turku−Tampere. Muun Suomen hoiti kymmenkunta itsenäistä edustajaa. Kun kymmenelle kaverille antoi parituhatta kasettia kullekin, oli ne jaettu maakuntiin muutamassa päivässä. Kun seuraavaa kierrosta uuden tuotannon kanssa tehtiin muutaman viikon kuluttua, oli tavara suurimmaksi osaksi kadonnut tiskeiltä. Kasetti oli ehdottomasti sesonkituote, jossa satsattiin nopeaan kiertoon. Kesähittejä ei enää syksyllä pidetty esillä, vaan loppuerä dumpattiin kuluttajille edullisesti. Huoltoasemat olivat luonnollisesti kasettien suurin myyntikanava, mutta merkittävä osa myytiin myös villien halpahallien kautta.” Kyseessä oli mitä suurimmassa määrin ”tyrkkytuote”, joka sijoitettiin omassa telineessään näkyvälle paikalle myyntitiskille. Kansitaiteessa satsattiin ulkomaisten esikuvien mukaan vähäpukeisiin tyttöihin. Myös sanamuodot valittiin taiten ja kuluttajaa ei lähestytty negaation kautta. ”Kansiteksteissä äänitysten lähteeksi mainittiin aina ’cover-versioita’”, kertoo Kotaviita. ”Koskaan ei sanottu ’ei alkuperäisäänityksiä’. Pieni ero merkitsi paljon kun tehtiin heräteostosta.” Myöhemmin Kotaviita ryhtyi itsenäiseksi edustajaksi, jolloin jakelussa oli muitakin alan pienyrittäjiä sekä kaikki mitä PEC-Musiikkitukun kautta oli tilattavissa. Muista turkulaisista alan yrittäjistä hän muistaa Turun Kasettituotannon, jonka erityishalpa ammattiautoilijoille suunnattu kasettisarja Taxi by Night oli yksi kovimpia myyntimenestyksiä lajissaan. Cover-tuotannon ja siihen elimellisesti liittyvän pienjakelun hiipumiseen vaikuttivat Kotaviidan mukaan monet seikat. ”Huoltamo- ja halpahalliketjut siirtyivät pikkuhiljaa konseptinmukaiseen toimintaan, jolloin villit ostajat vähenivät. Ketjuohjaus suosi valtakunnallisia jakelijoita. Konseptin mukaan tiskille ei yksinkertaisesti enää sopinut kasettitelinettä. Lopullisen niitin kasettikulttuurille löi lopulta 90-luvun alun lama sekä formaatin vaihto cd:hen nopeassa tahdissa.” Kotaviita muistelee Ensio Musicin tehneen vielä yhden coverkokoelman cd-aikakaudella, mutta menekki oli enää muutama tuhat eli ei juurikaan mitään entisiin huippulukuihin verrattuna. Tällöin oli nähtävissä, että yksi aikakausi oli loppumassa. Tänä päivänä Kotaviita jatkaa edelleen työtään äänitejakelun tehtävissä. Monien yrityskauppojen ja fuusioiden jälkeen työnantajana on yksi Suomen suurimmista viihde- ja vapaa-ajantuotteiden tukku- ja jakeluyhtiöistä Easyzone Oy. Hintadifferointia kuluttajan hyväksi tapahtuu edelleen, nykyisin tosin alkuperäisesitysten muodossa. Viidellä eurolla myytävä Warnerin 20 Suosikkia -sarja on paketti, jota Kotaviita ylistää lähes kulttuuriteoksi. ”Näiden tuotteiden uudelleenjulkaisu on todella hieno ele Warnerilta ja noita tuotteita on ilo myydä ja tarjota lopullisille kuluttajille. Uskon että tuo sarja elää niin kauan kuin tässä maassa cd-levyjä myydään. Nähtäväksi jää, saanko nähdä tämänkin aikakauden päätöksen.” EMERITUS PUHISEE Sähäkkä avaus E linkeinoelämän keskusliitto päästi vuodenvaihteessa ilmoille muutaman työmarkkinoille tarkoitetun sähikäisen. EK vaatii työntekijöiden työeläketurvan heikentämistä, työvoiman tuonnin lisäämistä, työtaisteluoikeuden rajaamista ja työajan pidentämistä kalenterimuutosten avulla. Kysymys ei ole neuvottelualoitteesta vaan poliitikoille suunnatusta propagandasta. Järjestöt sopivat jo syksyllä kattavasti pitkäaikaisesta erittäin maltillisesta palkkaratkaisusta. Lisäksi sovittiin, että muutamista muista asioista pyritään sopimaan erikseen. Osa niistä on nyt EK:n toimesta nostettu raflaavasti julkisuuteen. Työntekijäpuolen ei EK:n toiminnasta pidä provosoitua. Päinvastoin nyt on syytä toimia tarkkaan harkiten ja tiedossa olevat tosiasiat huomi”Verojen korotus oon ottaen. Ne tulevat kaikille osuu raskaimmin vastaan nyt tai myöhemmin. Suomen yhteiskuntarakenkeskituloisiin teen perusedellytykset eivät palkansaajiin, joita tällä hetkellä ole vakaassa tasapainossa. Suuri vinouttava tekijä nyt jo verotetaan on teollisuuden tuotannon ja siihen osallistuvien työntekijöiden riittävästi.” määrän vähentyminen, joka on jatkunut koko 2000-luvun ajan. Pelkästään kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana suurimmat teollisuusyritykset ovat irtisanoneet lähes 30 000 henkilöä. Epäedullista kehitystä on pahentanut tuotannon omistuksen siirtyminen pois Suomesta. Kaikki tämä yhdessä heikentää Suomen kansantalouden perustaa. Nyt sanotaan, että myös palvelusektori supistuu. Julkisen sektorin toimintoja on jo supistettu ja joudutaan supistamaan lisää, jos avoimella sektorilla ei päästä kasvuun. Valtio on velkaantunut jo yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuoden ajan. Velkaantumisen katkaisemiseksi menoja on leikattu ja veroja on korotettu. Mutta vielä pitäisi leikata kolme miljardia, ellei veroja koroteta. Verojen korotus osuu raskaimmin keskituloisiin palkansaajiin, joita nyt jo verotetaan riittävästi. Ikävä tosiasia on, että työllisten osuus väestöstä ei ole kehittynyt toivotusti. Väestön kasvun seurauksena työllis- ten osuus kaikista on vähentynyt. Se vaikeuttaa yhteiskunnan kykyä suoriutua kansalaisille annetuista lupauksista. Myönteistä on, että julkinen valta on Suomessa kyennyt pitämään talouden peruselementit kansainvälisiä rahoittajia tyydyttävässä tilassa. Suomi ja suomalaiset saavat lainaa edullisesti, ainakin toistaiseksi. Tällaisissa olosuhteissa työmarkkinajärjestöt nyt jatkavat työeläketurvaa ja muita työelämän yleisiä ehtoja koskevia neuvotteluja. Jos työantajien vaatimukset esimerkiksi työeläketurvan ja työvoiman tuonnin osalta menestyisivät, jako työelämässä hyväosaisiin ja huonoosaisiin korostuisi entisestään. On selvää, että huononnukset eläketur vassa heikentävät esimerkiksi virkamiesten asemaa vähemmän kuin tilaRaimo Vikström päistä työtä tekevän siivoojan tai myyjän. Työvoiman tuonnillakin tarkoitetaan varmaan lähinnä työntekijöiden tuontia pienipalkkaisiin tehtäviin. Ensi vuonna pidettävät eduskuntavaalit vaikuttavat jo tapahtumiin työmarkkinoilla. Elinkeinoelämä haluaa poliitikkojen kiinnostuvan esillä olevista asioista. Monet niistä ovatkin kolmikantaisia. Osapuolten lisäksi valtiolla on selkeä rooli. Se on monesti aikaisemmin ollut rahoittajan tai rahoituksen hankkijan rooli. Sellaiseen ei nyt taida olla mahdollisuutta. Vaan miten lienee, löysien lupausten antajia on poliitikkojen piirissä ollut aina. Toivottavaa onkin, että työmarkkinaosapuolet keskenään löytävät ratkaisun asioihin joihin sitä välttämättä tarvitaan. Se takaisi varmasti parhaat tulokset. Muusikko 1/2014 9 MIKSI LIITTO EI TEE MITÄÄN? Irrallisia huomioita vaikuttamisen keinoista ja karusta todellisuudesta ammattiyhdistysnäkökulmasta. Patrik Stenström, liiton varapuheenjohtaja iStockphoto@MaleWitch Ammattiyhdistyksiä on helppo kritisoida kyseenalaisista päätöksistä, mutta muistamisen arvoinen seikka on, että kukin Muusikkojen liitonkin jäsen edustaa liittoa ja osallistuu linjausten tekemiseen omilla yksilöllisillä valinnoillaan. Alan todellisuus on monilta osin karu, mutta vaikuttamisen keinot ovat monet. Se, mistä kaikesta oma kiinnostukseni muusikoiden asioiden edistämiseen koostuu, vaatisi oman kirjan, mutta pohja on valettu jo aivan pikkulapsena: Naapurin täti kysyi onko isällä joku ammatti vai soittaako hän vain. Ymmärsin, että muusikkous ammattina voi olla monille outo asia. Sittemmin on ollut kiinnostavaa hahmottaa sitä rajankäyntiä, missä niin sanottu intohimo- tai kutsumusammatti kohtaa työehtosopimusten pykälät: Taiteilijan sielu on vapaa ja joustava, virkamiehen tarkka ja vastentahtoinen − taidemaailman fantasiamaailma versus arkinen aherrus. Maailmanlaajuisesti ajatellen asiat ovat meillä aika hyvin. Säädökset ja korkea elintaso pakottavat olosuhteet vähintäänkin kohtuullisiksi ja Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa sopimuksista pidetään pääsääntöisesti kiinni. Yksinvaltainenkaan johtaja ei voi mielivaltaisesti potkia ihmisiä pellolle pärstäkertoimen tai yksittäisen ”kiksin” perusteella. Aina kuitenkin löytyy parannettavaa ja pikkutulipaloja on jatkuvasti sammuteltava. Maailma muuttuu ja on yritettävä oivaltaa mitä muutoksia vastustaa, ja mihin yrittää mennä mukaan niin kauan kun voi olla mukana neuvottelemassa. Pitkälti julkisella tuella pyörivä orkesterikenttämme on kuitenkin ehkä vakavampien kriisien edessä kuin kertaakaan aiemmin olemassaolonsa aikana. Rahan puutteen lisäksi 10 Muusikko 1/2014 myös poliittinen ilmapiiri on muuttunut − 1990-luvun lama päästi orkesterit vielä helpolla. Pysyäksemme paikoillaan, on juostava yhä kovempaa. Liittoutuminen Mikä on Muusikkojen liitto? Onko se muutaman henkilön toimisto Helsingissä, vai yli 3300 muusikon yhteisö − jokainen liittoon kuuluva? Vaikka moni puhuu kauniisti yhteisvastuusta ja pehmeistä arvoista, yhä enemmän kaikkea arvioidaan välittömän oman hyödyn näkökulmasta. ”Kun maksan liittoon 50 euroa kuussa, minun pitäisi hyötyä siitä tätä enemmän” -tyyppinen ajattelu on valloillaan koko yhteiskunnassa. Investointi yhteiseen hyvään on monille vieras ajatus. Kun työväenliike 1900-luvulla osallistui työelämän ehtojen säätämiseen, jopa poliittisten järjestelmien kaatamiseen, omien asioiden parantamisen lisäksi ihanteena oli turvata myös heikompien asemaa. Yhteiskunta joka unohtaa heikommat ja vähäosaiset, on vaarallinen ja epävakaa. Hyvin työllistyneitä menestyjiä tarvitaan nimenomaan kantamaan vastuuta. Musiikin murtosointuja Vaikka musiikki soi kaikkialla, siitä ollaan yhä haluttomampia maksamaan. Tämä ei koske vain tallennepiratismia, vaan myös eläviä esi- tyksiä. Tilaisuuksissa, mainoksissa ja elokuvissa olisi kiva olla musiikkia, mutta asia nähdään promootiolasien läpi: ”Ei voida kauheesti maksaa, mut tää voi kato poikia…” Kun isolla rahalla ja vaivalla tehty tallenne leviää ilman korvauksia, runsas näkyvyys nähdään monien mielestä vain positiivisena asiana. Onko taideteoksen mahdollisimman runsas levinneisyys aina tarkoituksena? Ilmainen jakelu voi tuoda hetkellistä etua harvoille, mutta koko alan etua se ei edistä. Täytyy muistaa, että moni pitkälti tekijänoikeuksilla itsensä elättävä säveltäjä ja sovittaja ei välttämättä koskaan itse päädy esiintyjänä levylle, lavoille ja lehtien kansiin. Kunnallisissa orkestereissa on totuttu pitämään tariffeista kiinni, mutta niin sanotulla vapaalla kentällä asia voi olla toisin. Kun ennen keikkaa käy ilmi, että paikalla onkin televisioryhmä, korvauksen saaminen voi parhaimmillaankin olla työn ja tuskan takana. Joskus tallennekorvaus vain sisällytetään sopimusteknisenä manööverinä jo sovittuun kokonaispalkkioon ja kauppareissulla jauheliha ei vaihdukaan kokolihaksi. Jos vakituista työtä ei ole, moni on pakon edessä valmis joustamaan taksoissa − huonompikin keikka voi olla hyvä keikka. Etenkin ”hankalan tyypin” maine voi olla kohtalokas. Siksi kuukausipalkkaisten, julkista tukea saavien orkesterien muusikoiden pitäisi kantaa erityinen vastuu siitä, että taksoja ei poljet- Palkat, aina jossain paremmat Monasti koetaan, että muilla on kohtuuttomia etuja, mutta itsellä on kaikki asiat huonosti. Halutaan isompaa palkkaa ja tekijänoikeuskorvauksia, levyt ja tietokoneohjelmat haetaan vertaisverkosta. Lähes orjapalkalla Kaukoidässä valmistettu älypuhelin ostetaan maltalaisesta nettikaupasta ja samalla kauhistellaan kotimaisen teollisuuden ja talouden romahdusta. On syytä olla varsin itsekriittinen kun liiton toimintaa analysoidaan. On varmasti totta, että palkkojen kehityksen suhteen ei olla onnistuttu kovinkaan hyvin. Suomessa on maailmanlaajuisestikin tarkastellen edustava määrä kunnallisesti ylläpidettyjä orkestereita, yhtyeitä ja oppilaitoksia. Orkesterien mittava laajeneminen ja ammattimaistuminen 1970-luvulta lähtien tarjosi runsaasti työllistymismahdollisuuksia ja on varmasti osaksi syönyt palkankorotusmahdollisuuksia. Orkesterien kunnallisessa rahoituksessa on sekä hyvä että huono puoli. Hyvää on ainakin tähän asti ollut jonkinlainen turvallisuus ja ennustettavuus rahoituksen suhteen, huonoa on se, että kunnallisessa järjestelmässä on lähemmäs puoli miljoonaa palkansaajaa. Kaikki etujen parannusyritykset tyssäävät siihen, että samoja etuja olisi sitten vaatimassa kaikki muutkin. 50 euron korotus näyttää kunnallisessa laskukoneessa yli 20:tä miljoonaa. Lakkoase ei taida tälläkään hetkellä olla kovinkaan monen mielestä relevantti keino. En tiedä kuinka moni pitäisi lopulta esimerkiksi klarinetinsoitosta kieltäytymistä niin merkittävänä yhteiskunnallisena uhkana että rahahanat avautuisivat. Jotta liitto voisi tällaista edes harkita, pitäisi tulla erittäin voimakasta ja laajaa lakkotahtoa kentältä. Vertailu vaikeaa Eri maiden välisiä palkkoja arvioitaessa, pitäisi aina tuntea koko maan infrastruktuuri KIMMO TÄHTINEN taisi. Kuukausipalkkaa nauttivalle voi tuntua yhdentekevältä saako keikasta ihan prikulleen sopimusten mukaisen korvauksen, mutta hänelle joka elää tyystin näillä töillä, hintojen polkeminen on kohtalokasta. Jos muusikot suostuvat erilaisissa festivaaliorkestereissa tekemään tallenteita talkoohengellä, se lapioi vaarallisesti maata kunnallisten orkesterien tallennesopimuksien alta. Miksi yhteiskunta enää satsaisi varoja näihin sopimuksiin, jos samat muusikot suostuvatkin tekemään levyjä ilmaiseksi niissä ympyröissä, joissa jo keikkaliksatkin saattavat olla enempi harrastuspohjaisia? On siis hyvä muistaa, että jokainen liittoon kuuluva muusikko edustaa liittoa ja sen linjauksia ja on turha syyttää yksin toimistoa huonoista taksoista. Neuvotteluissa on vaikea uskottavasti väittää, että kenttä ei näihin taksoihin enää suostu, jos käytäntö on jo osoittanut työnantajille jotakin aivan muuta. sosiaaliturvineen, terveys- ja koulutusmenoineen. Vaikka palkka olisikin kaksinkertainen, lasten koulumaksut sekä yksityiset terveysvakuutukset voivat helposti syödä erotuksen, eläketurvan järjestelyistä puhumattakaan. En väitä että palkkavertailu on turhaa, pelkkään bruttosummaan ei kuitenkaan kannata liikaa tuijottaa, jos ei ole tiedossa mitä sen jälkeen tapahtuu. Reilun puolen miljoonan asukkaan Helsingissä on kolme täysikokoista orkesteria, naapurikunnassa Espoossa hieman pienempi sellainen ja ylläpitääpä vielä Vantaakin sinfoniaorkesterikokoista viihdeorkesteria. Ihan kuolemankielissä ei siis klassisen musiikkitarjonnan suhteen vielä eletä. Pelkästään Töölönlahden rannalla käy joka viikko helposti 10 000 ihmistä kuuntelemassa klassisen orkesterin soittoa. Ei kovin huono saavutus tällä maantieteellisellä sijainnilla ja väestömäärällä. Aina on puhuttu, kuinka mahtavasti asiat ovat kulttuurin kehtomailla, Saksassa, Hollannissa ja vaikkapa USA:ssa. Nyt puheet ovat hiljentyneet, kun nimenomaan näissä maissa on käynnissä vakavat orkesterien pienennykset ja jopa totaaliset alasajot. Tendenssi on maailmanlaajuinen ja rakenteiden muuttuminen on tosiasia. Paikallinen vaikuttaminen Paikalliseen sopimiseen tarvitaan pitkäjännitteisyyttä, luottamusta ja rakentavaa yhteistyötä. Jos jossakin asiassa hirttäydytään todella kireälle, voi olla, että se saadaan läpi, mutta jatkossa aivan kaikki muu sopiminen muuttuu mahdottomaksi. Joku voi ajatella, että paras luottamusmies tai valtuuskunnan puheenjohtaja on se teräväsanaisin – se, joka ”käy sanomassa suorat sanat”. Näin ajattelin joskus itsekin, ennen kuin jouduin miettimään sitä, mitä sanon ja miten toimin sitten kun olen sanonut ne suorat sanat. Kenelle sanon, kun kukaan ei enää halua kuulla? Uskon itse siihen, että paras tulos saavu- tetaan sillä, että kehut annetaan julkisesti ja kritiikki kahden kesken tai pienessä porukassa. Jos työnantajan edustaja joutuu julkisesti kovasti puolustelemaan jotakin asiaa, on päätöksen pyörtäminen ja uudelleenarviointi paljon vaikeampaa. Usein kun joku ”keissi” saavuttaa käytäväkeskustelut, orkesterin puheenjohtaja ja luottamusmies ovat ehkä yrittäneet hoitaa asiaa jo viikkoja. Neuvotellen, sovitellen ja ehdotellen. Ei ole heiltä kovin korrektia haukkua käytävillä neuvottelukumppania kusipääksi samalla kun siltaa yritetään rakentaa. Asioita ei edistetä piiruakaan vaahtoamalla keskenään. Ainoa pitkällä aikavälillä saavutettu hyvä tulos rakentuu luottamukselle – siihen, että työnantaja tietää että neuvottelukumppani ei yritä vedättää, vaan hän voi luottaa saamaansa viestiin. Paukkuja on säästettävä todellisiin ongelmiin. Muusikkoina tiedämme miten Pekalle kävi kun susi lopulta tuli. Tiedämme, että isotkin maailmanpoliittiset kiistat on saatu ratkaistua, jos neuvottelevilla henkilöillä keskinäinen kemia toimii. Työnantajan edustajasta pahaa puhuminen käytävillä omien irtopisteiden keräämiseksi ei kuulu kokonaisvaltaisen luottamuksen rakentamiseen. Julkinen vaikuttaminen Toivoin joskus, että Muusikkojen liitto näkyisi enemmän julkisuudessa. Haaveilin kirjoituksista, joissa muusikkoutta ammattina selitettäisiin kansantajuisesti ja ylipäänsä kulttuurin ja sivistyksen merkitystä ihmiskunnalle perusteltaisiin. Joskus on tullut toivottua myös poliittisten päätösten arvostelua. Liiton edustajat tapaavat viikoittain poliittisia päättäjiä aina eduskuntaa ja hallitusta myöten. Ei ole kovin rakentavaa samaan aikaan ampua heitä julkisuudessa yleisönosasto-kalashnikovilla kertoen arvioita heidän mahdollisesta sivistystasostaan. Mielestäni etenkin ne poliittiset ryhmät, jotka suhtautuvat kulttuuriin ja sen tukemiseen penseimmin, Muusikko 1/2014 11 iStockphoto@jeremkin pitäisi saada ymmärtämään mistä kulttuurissa ja henkisissä arvoissa, humanismissa on kyse. Se ei onnistu kiukuttelemalla. Kansallisoopperan työhön ovat tutustuneet sekä eduskuntaryhmät että ympäryskuntien valtuustot. Olen erittäin iloisena pannut merkille sen, että lähes kaikki jotka ovat nähneet mitä talon pyörittäminen käytännössä tarkoittaa, ovat olleet vaikuttuneita ja jopa yllättyneitä. On tajuttu, että suurin osa on raakaa työtä – korkealta ja kovaa laulaminen shamppanjalasien kilistessä ei ole sitä näyttämöntakaista arkea. Tämä näkökulma on mielestäni ensisijaisen tärkeä, mitä tulee tulevaisuuden hengissä pysymiseen: Turha ja osin vääristynyt korkeakulttuuri-hilse olisi saatava ainakin sopivassa määrin harjattua hartioilta. Siihen kuuluu mielestäni myös se, että julkisuudessa ei ihan joka lausunnosta pillastuttaisi. Kulttuuriministerin lööppeihin päätyvät irtolauseet eivät välttämättä ihan aina ole linjassa konkreettisten tekojen kanssa, vaan ovat osin median luomaa vastakkaisasettelua lehtimyynnin kasvattamiseksi. Yksilö vs. yhteisö Yksilön ja yhteisön edut ajautuvat joskus ristiriitaan. Oikeastaan mikään maailmassa tehtävä ratkaisu ei ole täydellinen, vaan useimmiten kompromissi, jossa joku joutuu poliittisten arvosilmälasien läpi tarkastelemaan, keiden etu koetaan sillä hetkellä tärkeimmäksi. Tästä tulee mieleen esimerkiksi keikkamuusikoiden matkustamiskorvauksen siirtäminen 12 Muusikko 1/2014 itse keikkapalkkaan muutamia vuosia sitten. Suurin osa keikkapalkalla työskentelevistä työskentelee joko kotipaikkakunnallaan tai lähistöllä, ja pienempi osa käy esimerkiksi Helsingistä Oulussa keikalla. Näin ollen, uudistuksesta hyötyi selvästi suurempi joukko, kuin haitan kokeneita oli. Tällainen on aina silti kipeä ja syvällistä pohdintaa vaativa päätös, jonkun on punnittava kokonaisuutta irti yksilöistä, tehtävä päätös ja kannettava vastuu. Tällainen asetelma saattaa joskus olla syynä sille, että jutturingeissä liikkuu tarinoita siitä, miten liitto taas meni huonontamaan sitä ja tätä etua. Unohdetaan ehkä vain tarinasta se toinen puoli. Etenkään 10 vuoden kuluttua ei kukaan muista mitä kaupankäynnissä voitettiin. Usein näiden sopimusten kanssa pystytään elämään, mutta aina kun työnantajan edustajat vaihtuvat, voi luottamusmiehen ja liiton lakimiesten otsilla karpaloitua hikipisaroita. Viisas työnantaja ei yritä keksiä sopimuksesta ansoja, vaan pyrkii saamaan muutoksia aikaan reilusti neuvottelemalla. Joskus kuitenkin kiusaus käy liian suureksi, tästä hyvänä esimerkkinä käy Kansallisooppera, joka on useasti halunnut tulkita sovellettuja käytäntöjä uudella tavalla. Joskus se on johtanut ikäviin seurauksiin työtuomioistuimessa. On käynyt niinkin että siellä huomataan sopimuksessa jälleen jotakin sellaista, jota sekä työntekijät että työnantaja eivät ole tulleet edes ajatelleeksi. Nokkeluus voi viedä ojasta allikkoon, puolin ja toisin. Oikeustapaukset Mitä liitto tarvitsee? Aiempaan lapsenuskooni kuului käsitys, että asiat määrätään laissa ja kiistatilanteissa avataan vain kirja ja luetaan mitä laki sanoo. Lakimiehen koulutus sitten vaan nopeuttaa oikean pykälän löytämistä. Kovasti yksinkertaistaen, asiat hoidetaan lakimiespingiksen merkeissä. Lakimiehet pallottelevat asiaa edestakaisin – kummatkin yrittävät löytää vastapuolen argumentteja heikentävät ja omia vahvistavat näkökulmat ja pykälät. Kun tässä prosessissa ollaan lopussa, katsotaan, mitä kummatkin ovat saaneet aikaiseksi. Toinen voi myöntää ”tappionsa”, mutta jos asia halutaan selvittää niin sanotusti saunan takana, sitä voidaan lähteä ajamaan oikeusistuimiin, ulkopuolisen ratkaisun saamiseksi. Oikeudessa on aina riskinsä. Jos sieltä lähdetään hakemaan ratkaisua heppoisella tapauksella, siitä voi tulla huono ennakkoratkaisu joka vaikeuttaa tulevaisuudessa ehkä vahvempienkin tapausten mahdollisuuksia. Oikeuden ratkaisua kannattaa monesti hakea vain silloin kun on erittäin varma menestyksestä. Koiran perään ei kannata huutaa kun se ei missään nimessä tule luokse. Kun työehtosopimuksia on alettu kirjata, niihin on pikkuhiljaa lisäilty uusia elementtejä, täsmennyksiä ja ehtoja. Itse työehtosopimusten lisäksi myös työlainsäädäntö elää jatkuvasti ja saattaapa käydä niin, että laissa sanamuodot ajan saatossa muuttuvat ja alkavat lyödä korville jotakin työehtosopimuksen kohtaa joka vielä sovittaessa oli järkeenkäypä ja ymmärrettävä. Itse työehtosopimuksen tekstin pienimpiinkään muutoksiin ei yleensä ole aikaa neuvottelujen aikana ja molempia osapuolia sitoo myös pelko siitä, mihin kaikkeen tämä muutos voi tulevaisuudessa johtaa. Turvallisempaa on jatkaa vanhoilla teksteillä. Tästä syystä varmasti jokaisessa TESissä on joitain hyvinkin tulkinnanvaraisia pykäliä, jotka perustuvat molemminpuoliseen luottamukseen ja vakiintuneeseen käytäntöön. Pykälää sovelletaan niin, kuin sitä sovittaessa on tarkoitettu, vaikka lukemalla sitä kuin ”piru raamattua”, voisi toisinkin tulkita. Koska ammattiyhdistystoimintakaan harvoin on kulkua voitosta voittoon, edustajat tarvitsevat painetta ja kriittistä arviointia. Sitä onkin usein tarjolla aika mukavasti. Kun arvostellaan, on syytä rehellisyyden nimissä samalla miettiä, olisiko asia voinut realistisesti tulla hoidetuksi toisella tavalla paremmin, vai onko tilanne vain yksinkertaisesti umpikujassa, tapissa. Totuus löytyy harvoin kummastakaan ääripäästä. Kritiikki estää pysähtymästä paikoilleen, mutta jatkuva toiminnan vähättely ei välttämättä johda edustajien suurentuneeseen motivaatioon. Myös rakentavia, perusteltuja ja realistiselta pohjalta harkittuja ideoita ja ajatuksia tarvitaan. Monesti omassa yksimielisessä porukassa kaikki argumentit ovat totta ja keskustelussa pärjää heppoisemmallakin aivoriihellä. Kun vastassa onkin vastakkaiset argumentit, tilanteeseen ei voi enää mennä aivan takki auki. Silloin on hyvä, että omalla puolella kaikki ajatusrakenteet jauhetaan porukassa uudestaan ja uudestaan, jotta relevantit hiilet kirkastuvat timanteiksi. Liitto tarvitsee jokaisen jäsenensä panoksen, aivan ruohonjuuritasolta lähtien. Yleensä edustustehtäviin ei tunkua ole ja on sanomattakin selvää että ”vanhat ja huonot” poistuvat heti kun uudet tuoreet aktiivit astuvat remmiin kantamaan vastuuta. Liittomme ei tarvitse tietoa siitä, millaista muusikon työ oli 1970-luvulla – se tarvitsee ajatuksia siitä, millaista muusikon työ voi olla Suomessa 2020-luvulla. AZO Suunta T aidelaitos suunnittelee pitkäjänteisesti toimintaansa. Jos ruorissa ollaan ajan – ja tulevien aikojen – tasalla, täytellään kalenteria jo vuosienkin päässä, kun erilaiset juhlapäivät ovat tiedossa. Varsinkin näin nettiaikana. On ansojakin, jos nettiin yksin luottaa. Monen orkesterin kapellimestarina toiminut Paavo Rautio täyttäisi maaliskuun 23. kokonaiset yhdeksänkymmentä vuotta. Mutta vasta aivan hiljattain on hänestä tullut Wikipediaan lyhyt maininta (nuoresta toimittajakaimasta on vaikka mitä tekstiä), ja Helsingin Sanomien muistokirjoitus hänestä löytyy nykyään googlaamalla. Jos ”Jyväskylän, Oulun, Turun ja Tampereen musiikkielämän kehittäjää” halutaan näissä kaupungeissa muistaa, on tiedon syytä olla ollut saatavilla historiikeista, joita ei netissä näe. Ehkäpä joku voisi tuon Wikipedian artik- kelin laajentaa täysimittaiseksi 90-vuotispäivän kunniaksi. Kirjastoja siinä saa kyllä vähän koluta. Paikalliset ihmiset hoksaavat nämä asiat. Siilinjärvi on ylpeä säveltäjä Ahti Sonnisesta, joka täyttäisi heinäkuussa sata vuotta. Mutta osaavatko siilinjärveläiset olla isoihin taidelaitoksiin ajoissa yhteydessä? Huomataanko juhla-asiat liian myöhään, kun kausiohjelmat on jo tehty lähes valmiiksi? Paineita siis Kuopioonkin... Suunnittelulla pitää olla selvä suunta vuosien päähän, koska halutaan varmistua vieraiden aikatauluista ja saatavuudesta solisteiksi ja kapellimestareiksi. Oopperataloissa tämä on erityisen hankala logistinen palapeli, koska erityisesti laulajien ja ohjaajien kalenterit ovat täynnä – inhimillisesti katsoen – epäinhimillisen pitkälle. Ja samaan aikaan on johdon luotava oma pitkäjänteinen linjansa, joka on kohta lyhytjänteisen lehdistön tiukassa syynissä ja kvartaalitalouden armoilla... ...jossa piilee yksi tähtäimellisen suunnittelun hankaluus. Vuosien päähän pitäisi nähdä ja tehdä, mutta rahoitus heilahtelee tolkutta. Eikä voi sitäkään aavistaa, mikä milloinkin myy. Yhden ”emmentalratkaisun” voisivat fiksut suunnittelijat tehdä. Jättäisivät laitoksen kausiohjelmaan herkullisia reikiä, kuin vahvaan juustoon ikään. Kun yhteiskunta ympärillä kuitenkin elää hektisesti muuttuen, on ohjelmistossa hyvä olla reagointivaraa tähän päivään ja sen ilmiöihin. Ajan henkeä täytyy saada juuri nyt kiinni takinliepeestä. Se karkaa ja muuntautuu äkkiä. TIEDOTTAJA MUUSIKKOJEN LIITOLLE KIMMO TÄHTINEN Freelancemuusikot ry:n liittokokousesityksessä toivottiin, että liitolle palkattaisiin tiedotus- ja viestintävastaava. Liiton hallitus otti esityksen vakavasti ja ryhtyi viipymättä rekrytointitoimiin. Asiaankuuluvien haku- ja haastattelukierrosten jälkeen uuteen toimeen valittiin Sanni Kahilainen, (HuK, musiikkitiede, Helsingin Yliopisto). Ennen pestiään Muusikkojen liitossa Sanni on työskennellyt muun muassa Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osastolla sekä muutamilla festivaaleilla. Työt Muusikkojen liitossa alkoivat tammikuun alkupuolella, ja aluksi on edessä perehtyminen liiton toiminnan perusasioihin. Toimenkuvaan kuuluu jatkossa Muusikko-lehden parissa työskentelyä, mutta myös liiton tiedotustoiminnan kokonaisuuden kehittämistä. Jatkossa yhä tärkeämpi osa liiton viestinnästä tapahtuu sähköisesti, mikä merkitsee soveltuvin osin myös sosiaalisen median käyttöä. Koska tiedottajan tehtävä on Muusikkojen liitossa uusi, pyritään tehtävänkuvan kehittämiseen ja toiminnan resursointiin panostamaan. Tekemistä riittää, mutta painotuksia ja aikatauluja kannattaa miettiä tarkkaan. ”On mielenkiintoista päästä perehtymään liiton toimintaan ja pohtimaan sitä, miten tiedotusta jatkossa hoidetaan. Pyrkimys on kehittää sitä mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi, joten otan mielelläni liiton jäseniltä vastaan toiveita ja ideoita tiedotukseen liittyen!” Yhteystiedot: [email protected], puh 044 5440208. Sanni Kahilainen Muusikko 1/2014 13 VILLE JUURIKKALA STUDIOSSA Jimmy Westerlundin päämääränä on auttaa suomalaisia artisteja ja musiikintekijöitä maailmalle. MYSTISET TUOTTAJAT PUHALTAVAT ELÄMÄÄ MUSIIKKIIN Antti Seppä Kolme kovaa kotimaista rock- ja pop-tuottajaa avaa salaisuuden verhoa usein hieman mystisenäkin pidetyn ammattikuntansa arkeen. Musiikkibisneksen tulojen uusjako on saanut tekijämiehetkin määrittelemään panoksensa tarkemmin. Monen menestyvän artistin taustalla puurtaa huipputuottaja, jonka työpanos on merkittävä osa menestystarinaa. Musiikin kuluttajille nämä mystiset hahmot jäävät usein tuntemattomiksi, mutta ammattilaisten keskuudessa heidät tunnetaan ja arvostetaan korkealle. Aikamme musiikkibisneksen myllerryksessä myös taiteellisen tuottajan toimenkuva on saanut uusia piirteitä. Kuinka suuri osa myyntiin tulevasta musiikista on tekijän käsialaa, ja kuinka suuri on tuottajalle kuuluva kiitos? Mitä kaikkea ammattituottajalta vaaditaan? Mitä tuottajat ylipäätään tekevät ja kuinka he kokevat toimenkuvansa? Kolme kovaa kotimaista Hiili Hiilesmaa, Jonas Olsson ja Jimmy Westerlund suostuivat raottamaan verhoa tuottajuuden tuolle puolen. Hiilesmaa tuli tunnetuksi HIMyhtyeen äänittäjänä, tuottajana ja miksaajana. Takana on 25 vuotta ammattiuraa eikä mies juuri esittelyä kaipaa − hänen työstämiään kiekkoja on myyty maailmanlaajuisesti yli kolme miljoonaa kappaletta. Hiilesmaan Yellow House Studio sijaitsee Hämeenlinnan Verkatehtaalla. 14 Muusikko 1/2014 Jonas Olsson, tuo Kokkolan Phil Spector, on toiminut ammattilaisena yli kymmenen vuotta. Viime vuonna hän työsti muun muassa Robinin uutukaisen ja takana on töitä lukuisien artistien ja tuottajien, kuten Absoluuttisen Nollapisteen sekä Desmond Childin kanssa. Tällä hetkellä Jonas Olsson työskentelee tiiviissä yhteistyössä yhdysvaltalaisen tuottaja/ lauluntekijän GoodWillin ja suomalaisen MGI:n kanssa. Olssonin managementina toimii New Yorkilainen Perfection Shows. Miehen tukikohtana Helsingissä on Sonic Pump -studio ja Kokkolassa Victory Audio. Suomen Lapväärtistä maailmalle ponnistanut Jimmy Westerlund pyörittää uutta LA Hub -studiotaan Los Angelesissa Sunset Boulevardilla ja on tuottanut esimerkiksi Sturm Und Drangin koko tuotannon. Yhtyeen viimeisin singlehitti Molly The Murderer (Warner Music, 2011) oli yksi Suomen soitetuimpia kappaleita julkaisuvuotenaan. Westerlundin, Joel Maddenin ja Heikki Liimataisen uusin tuotos, Aleksi Kunnarin levyttämä City Of Sin (Sony Europe, 2013) soi jenkkiläisen, maailman suurimman elektromusiikkia julkaisevan Ultra Musicin 2014 kokoelmalla. Mainittakoon vielä futiksen 2010 MM-skabaan tehty tunnuskipale Game On albumilta Listen Up (Sony Music, 2010). Levy oli kaksi viikkoa esimerkiksi Billboardin listan piikkipaikalla. Kappaleen levytti Pitbull, TKZee ja Dario G. Olkapää, isähahmo ja taikuri Tuottajan rooli vaihtelee eri tuotannoissa merkittävästi. Joskus tuottaja on artistin olkapää, johon purkaa huoliaan. Toisinaan toimitaan sillan rakentajana levy-yhtiön, artistin ja yleisön välillä. Musiikista ja artistista tulisi saada kaivettua esiin se olennainen, joka kiinnostaa ja myy. Tähän vaaditaan artistilta rohkeutta ja itseluottamusta, jonka hyvä tuottaja saa taiottua esiin. ”Tuottajan tehtävä on saada musiikki ja teksti kuulostamaan tärkeältä. Tämä pitää sisällään sen, että tärkeät asiat tuodaan esiin ja vähemmän tärkeät jätetään taka-alalle. Musiikissa on etuosa ja takaosa. Laulusuoritus melodioineen ja sanoineen on yleensä etuosa. Pitää saada käännettyä musiikki sellaiseen kulmaan, että merkitykselliset asiat ovat kuulijalle helposti lähestyttäviä”, Olsson toteaa. Westerlund korostaa tuottajasuhteen sosiaalista merkitystä. ”Tuottaja on isähahmo, joka kiteyttää tuotokseen eri toimijoiden tarpeet. Tuottaja tutkii ideat ja tavoitteet, joihin niillä pyritään. Artistilla on aina oma näkemyksensä ja tilaajalla taas omansa. Hyvää suhdetta artistin kanssa voi verrata rakastumiseen. Siinä pallotellaan ideoita ja ihastutaan toisten tekemiseen − ajetaan kahta sataa autolla seinään ja katsotaan, minne palaset lentää”, hän kuvailee. Tuottajan rooli murroksessa Vielä 80-luvulla tuottaja oli se, joka ymmärsi bisneksen, mutta myös musiikkia, kuten Asko Kallonen tai ruotsalainen levymoguli, poliitikko ja liikemies Bert Karlsson. Tämä lienee tuottajan perinteinen ja ”oikea” rooli. Nykyisin tuottajana saattaa hääriä kuka tahansa luova ihminen, biisin kirjoittaja, joka ymmärtää kappaleen sisällön sekä rakenteen, ja kuinka se kaikki laitetaan yhteen. Jokainen biisinikkari kotistudiossaan osaa tämän omalla tavallaan, mutta ostetulta tuottajalta odotetaan enemmän. On toki olemassa kasvava joukko Chisun kaltaisia artisteja, jotka suoriutuvat tuottajan tehtävästä, mutta heilläkin on yleensä prosessin loppumetreillä ammattituottaja valamassa viimeisen uskon suoritukseen. Tuottajan panos vaikuttaa olevan myös genresidonnaista; konemusiikissa se on huipussaan, kun taas taitava rockbändi kaipaa heiltä usein vähemmän tai ainakin hyvin erilaista panosta. Paljonkohan maassamme mahtaa sitten majailla itsensä pelkästään tuottajina elättäviä tyyppejä ja onko arvostus nousu- vai laskusuhdanteessa? ”Pelkällä tuottamisella eläviä ei varmaan juurikaan enää ole. Tavallaan en edes näe itseäni tuottajana. Levy-yhtiön rooli on tärkeä, koska sen myötä tulee useampia näkemyksiä mukaan tekemiseen. On hyvä, että musiikillisen tuottajan lisäksi on myös tilaaja, joka haluaa tietyn tuotteen tietyille markkinoille. Tilaaja on usein nähnyt potentiaalin artistissa, mutta ei tiedä kuinka sen saisi realisoitua. On helpompaa olla tuottaja, kun tietää, mitä tilaaja haluaa. Artisti ei ikinä halua samaa, kuin myyjä. Levy-yhtiöiden katoaminen on heikkous, joka tekee musiikin huonommaksi”, Westerlund pohtii. Hiili naureskelee, ettei hänellä itsellään ole vielä virallista pätevyyttä ammattiin. ”Olen pärjännyt ’valetuottajana’ jo 21 vuotta. Uskoisin, että meitä on suunnilleen saman verran kuin geohydrologeja. Artistit äänittävät ja julkaisevat levyjä nykyään paljon itse, joten joskus on kannettava vastuuta niihin molempiin liittyvistä asioista. Eli sikäli arvostus on noussut. Nykyään kotiäänittäjilläkin on rajattomasti raitoja käytössä. Aiemmin oli tärkeää miettiä, mitä tehdään kun on 24 raitaa käytössä. Nykyään on tärkeää miettiä, mitä ei tehdä kun on 124 raitaa käytössä.” Olssonin laskujen mukaan pelkästään tuottamisella eläviä on Suomessa alle kymmenen. Jos mukaan lasketaan tuottamisen ohessa biisejä kirjoittavat ja keikkailevat tuottajat, päästään noin kolmeenkymmeneen tekijään. ”Itse olen yhden sukupolven tekijä. En ole tehnyt 80- tai 90-luvun Suomessa mitään ammattimaisesti. Suuret murrokset tapahtuivat ennen ammattiurani alkua. Näkisin, että tuottajien arvostus on nousussa siksi, että tuottajasta on tullut muutakin, kuin pelkkä ULLA NIKULA ”Aiemmin oli tärkeää miettiä, mitä tehdään kun on 24 raitaa käytössä. Nykyään on tärkeää miettiä, mitä ei tehdä kun on 124 raitaa käytössä.” Hallittu kaaos on Jonas Olssonin arkea. sovittajahahmo. Nykyisin tuottajat myös säveltävät kappaleita työstettäville levyille”, Olsson näkee. Kaluston halpeneminen ja digitalisoituminen on demokratisoinut musiikin tekemisen. Harrastepohjalta tuotantoja tekevien hahmojen määrä on kasvanut vauhdilla. Huipputuottajatkin saattavat näinä päivinä löytää itsensä äänittämästä levyä jonkun makuuhuoneessa − tarvittavan kaluston on hyvä mahtua autoon. Usein äänitteestä on vaikea kuulla, onko kyseessä ison rahan tuotanto vai onko joku onnistunut operoimaan sen olohuoneessaan. Herää kysymys, onko musiikin äänittämisen mahdollistuminen lähes jokaiselle syönyt ammattilaisten leipää ja onko se vaikuttanut julkaistavan musiikin tasoon. Hiili ja Westerlund kertovat työmääränsä pysyneen ennallaan. ”Uskon että monet tallentavat musiikkiaan innolla, ennemmin kuin ajattelevat ryhtyvänsä varsinaisesti tuottajiksi. Työmääräni on pysynyt vakiona, mutta työstettävien levyjen määrä on kasvanut. Usein sovitaan jotkut osakokonaisuudet, joissa olen mukana. Vaikkapa esituotanto ja miksaus”, Hiili tuumaa. Westerlund kertoo toimivansa tunnepohjalta ja epäpraktisesti. ”Saan levyn tehtyä vaikka makuuhuoneessa. Toisaalta isossa studiossa työskenteleminenkin on hauskaa ja siinä on omat etunsa. Työmääräni on pysynyt ennallaan viimeiset seitsemän vuotta. Parasta jälkeä syntyy, kun jokaisella vastuualueella on oma tekijänsä”. Olsson muistuttaa myös, että kaikki voivat oppia toisiltaan – ensimmäistä biisiään tekevä ja tuhansia biisejä tehnyt taitaja. Tuottajan mukaan on vaarallista ajatella, että vain jollekin tietylle eliittiryhmälle kuuluu tietyt tehtävät. Kilpavarustelua ja vanhan arvostusta Etenkin aloittelevien musiikin tuottajien ja kotiäänittäjien keskuudessa laitteiden merkitys vaikuttaa olevan korostuneessa roolissa tekemisen tuiskeessa. Kilpavarustelu etuasteiden, mikrofonien, kajareiden ja varsinkin plugareiden ja kaiken maailman softan haalimisessa tuntuu olevan usein suoritusta ja sisältöä tärkeämpää. Softaa haalitaan netistä kiihkon vallassa, muttei sitä malteta opetella käyttämään. Pikkustudiot houkuttelevat laitelistoilla bändejä pyydyksiinsä. Onhan luonnollisesti helpompaa hakea tukea konkreettisista asioista, kuten soittimista, kuin abstraktista musiikista, josta on kuultavissa vain parhaillaan soiva hetki. Näytöltä voi toki tuijottaa ”äänimatoja” ja mittareita, mutta kokonaisuutta voi olla vaikea hahmottaa. Riski siihen, että laitteita tai ohjelmia käytetäänkin vahingossa huonontamaan lopputulosta on kasvanut. Konkareista yksikään ei pidä laitevarustelua itseisarvona. ”Musiikin taso on laskenut ja isoja studioita menee konkurssiin. Itse en ole ikinä uskonut laitteisiin. En usko, että pitää olla joku tietty mikki tai laitekokonaisuus, että voi saada hyvää jälkeä aikaan”, Westerlund sanoo. Hiilen mielestä uusien ja vanhojen laitteiden yhdistelmät muodostavat vivahteikkaimmat värähtelyt. Hän toteaa vanhojen laitteiden, kuten mikkien olevan arvossaan. Muusikko 1/2014 15 ”Budjetin niukkuuskin saattaa kääntyä hyväksi asiaksi, kun kaikki vähän ylisuorittaa.” ”Jos tahtoo pysyä mukana laitekehityksessä, on päivitettävä varsinkin softaa jatkuvasti. Musiikin sisältöön laitteiden uutuus ei vaikuta”, hän toteaa. ”Pitää olla kartalla laitteista, mutta tärkeintä on että kamat sopii itselle. Musiikkituotannon ammattilaiset ovat hyvin konservatiivista väkeä. Uudet työkalut siirtyy hitaasti käyttöön. Tiedetään kyllä, mitä laiterintamalla tapahtuu, mutta halutaan pitäytyä vanhassa toimivassa konseptissa”, Olsson kertoo. Musiikin tyylilajien pirstaloituminen yhä tiukempiin alagenreihin, levymyynnin lasku ja alan yleinen taloudellinen harhailu tekijänoikeuksien ja jokamiehenoikeuksien rajamailla on selvästikin saanut huippuammattilaiset määrittelemään tarkemmin panoksensa. Tyypillistä tuotantoa ei vaikuta olevan enää olemassa ja se, mikä kiinnostaa ostavaa kansaa tänään, unohtuu luultavimmin jo huomenna. Musiikkia tehdään ja kulutetaan kuitenkin enemmän kuin koskaan. Kukaan ei vain vaikuta hyötyvän siitä taloudellisesti. Ei ainakaan tekijät. Ja kun tekijöillä ei ole varaa panostaa tuotantoon, seuraa siitä auttamatta laadullinen tason lasku. Kukaan ei vaikuta tietävän, mitä asialle tulisi tehdä ja katseet kääntyvät kohti tuottajia. Huipputuote tulisi saada aikaan minimaalisella budjetilla. Tulisi olla trendikäs ajassa, jossa ei ole trendejä ja jos olisikin, niitä seuraamalla olisi jo auttamattomasti askeleen jäljessä. Tuottajat joutuvat venymään usein päällekkäisiin projekteihin eikä asiakas ole koskaan oikeassa. Olsson näkee hyviäkin puolia samanaikaisissa projekteissa. ”Teen yleensä neljästä kuuteen albumia vuodessa. Toivottava määrä olisi kolme tai neljä. Joskus se, että tekee useita asioita samanaikaisesti voi olla hyväkin juttu. Hallittu kaaottisuus kuuluu ainakin minulla tähän työhön ja se pitää mielenkiinnon yllä. Useimmiten olen mukana esituotannosta masterointiin saakka”, hän avaa. ”Tuotantoja on kuin lomamatkoja. Ruotsinristeilystä avaruusmatkoihin ja viidakkosafareihin. Pidän melko nopeasti etenevästä sessiosta. Silloin spontaanisuus ja hetki tallentuvat parhaiten. Mikäli on isoja tuotantoja, on hyvä tehdä jotakin niiden välissä. Aivot tarvitsevat muitakin virikkeitä, kuin pelkkää musiikin työstöä. Toimin erilaisten ihmisten kanssa eri paikoissa tehden erilaista musiikkia, 16 Muusikko 1/2014 MIKKO PAANANEN Ajan haasteet Uusien ja vanhojen laitteiden yhdistelmä saa Hiilen värähtelemään. joten vaihtelu on suurta. Jännittävin lopputulos syntyy usein, kun on hyvä tiimi, jossa eri jäsenet hoitavat omia osa-alueitaan. On hienoa yllättyä muiden tiimin jäsenten tuomista hyvistä ideoista. Teen tuotantoja usein myös alusta loppuun ja tuohon jatkoksi voi vielä lisätä levyn julkaisun, olen julkaissut oman levymerkin kautta jo muutaman levyn”, Hiili valottaa. Inspiraationa musiikki Tuottajan on siis oltava luova visionääri ja vahva tuki artistille sekä diplomaatti tilaajalle tilanteessa, jossa aikaa ja rahaa on rajoitetusti, tunteet ovat suuria ja kompromisseja on tehtävä. On hallittava monialaisia kokonaisuuksia liiketoiminnan ja taiteen rajamaastossa sekä ymmärrettävä hyvin eri näkökulmista musiikkia lähestyviä tahoja. Ennen kaikkea on ymmärrettävä, mikä on artistille parhaaksi uran kokonaisuuden kannalta − jonkunhan sekin on ymmärrettävä. Ymmärtämisen lisäksi tämä kaikki tulee saada myös tapahtumaan ja toimimaan käytännössä. Mitkä seikat sitten ohjaavat tai rajoittavat tuottajan työtä eniten ja mistä ihmeestä magiaa ja fiilistä riittää loputtomasti? ”Toimin parhaiten, kun ideoita ja näkemyksiä on paljon. Jos ideoita on vähän tai ei ollenkaan, tulee siitä sellainen olo, ettei projekti kiinnosta ketään. Budjetin niukkuuskin saattaa kääntyä hyväksi asiaksi, kun kaikki vähän ylisuorittaa. Toisistaan poikkeavat, erilaiset tuotannot ovat mieluisimpia − oli ne sitten mitä tahansa. Viime vuoden jälkeen tuntuu, että haluan tehdä rocklevyjä”, Olsson toteaa. Westerlundin mukaan inspiraation on tultava itse musiikista. ”En osaa tehdä musiikkia minkään syyn, kuten rahan vuoksi. Pitää vain olla tarpeeksi hullu tehdäkseen musaa. Jotkut artistit ovat tiukkoja näkemyksissään. Joskus tulee levyyhtiöltä seitsemän kuukauden työn jälkeen kysymys, miksei kaikki levyn biisit kuulosta tältä, kuten tämä yksi hyvä biisi. Siinä sitten yrittää sanoa, että kun artistilla on näitä muitakin biisejä”, hän nauraa. ”Luotan enenevässä määrin intuitioon ja annan sen ohjata itseäni. Liiallinen musiikillisten ideoiden läpivalaisu ja puhkianalysointi on pois magiasta. Vääränlainen rutinoituminen jarruttaa menoa, sitä pitää koettaa vältellä. Joskus tapahtuu yliluonnollisia asioita. Kaikki tietävät mitä tapahtuu, mutta kukaan ei puhu mitään − ja lopputulos kuulostaa tuoreelta. On hienoa, jos voi antaa kunnolla aikaa sessiolle, eikä aseteta liian tarkkoja tavoitteita. Prosessi ja ihmiset palkitsee. Innostun helposti, mutta en osaa hehkuttaa liiemmin, jos levy keikkuu listoilla. Olen kiitollinen, että olen voinut tehdä tätä työtä”, Hiili päättää. Näitä herrasmiehiä kuunnellessa tulee se seikka ainakin selväksi, että töitä tehdään jatkuvasti kovalla tempolla mitään säästelemättä. Paljon on tehty ja paljon on tulossa. Olisipa mahtavaa nähdä tällainen partio yhteistyössä notkeilla säärillä yhteisen tuotannon äärillä. KEIKKAMUUSIKON SOSIAALIVAKUUTUSMAKSUT VUONNA 2014 Jouni Nieminen Sekä työnantajan että työntekijän sosiaalivakuutusmaksut nousivat vuodenvaihteessa. Nousua tuli työnantajan sosiaaliturvamaksuun sekä eläkevakuutusmaksuihin. Pieni kompensaatio tuli työttömyysvakuutusmaksujen alenemisesta. Yhteisvaikutus on se, että työnantajan sosiaalipaketin kustannus nousee noin 0,45 prosenttiyksikköä. Monen työsuhteisen keikkamuusikon palkka lasketaan käänteisellä menetelmällä, jolloin keikan hinta ja siihen liittyvät kulut heijastuvat omalla painollaan palkkapussiin. Myös jokavuotiset vakuutusmaksujen tarkistukset tuovat laskentaan oman lisänsä. Käänteisessä laskennassahan työnantajakulujen muutos heijastuu työntekijän ansioon. Yleensä vakuutusmaksut ovat olleet noususuhdanteessa. Käänteinen laskentatapa on ollut aika ajoin verottajan hampaissa, etenkin silloin kun matkakustannusten korvaukset ovat olleet huomattavan suuret bruttopalkkaan nähden. Verottaja on antanut aiheesta eräitä tulkintaohjeita. Palkanmaksutositteista tulisi ainakin ilmetä, että on sovittu verollisesta palkasta ja sen päälle tulevista kustannusten korvauksista. Käänteinen laskenta on normaali käytäntö silloin, kun muusikon palkka on aidosti riippuvainen keikan myyntihinnasta ja sen kuluista. Tällöin yhtyeen suosion nousu näkyy suoraan palkkapussissa. Joskus käytännön soveltamista tarjotaan artistien taustamuusikoille siten, että sovitaan kiinteä ”bruttobrutto”, johon pitää sopia muusikon matkakulutkin. Tätä käytäntöä ei suositella, sillä näissä tapauksissa muusikon palkoissa on yleensä joustovaraa vain alaspäin. Selkeämpää on sopia aito bruttopalkka ja sen päälle matkakulut. Tänä vuonna sosiaalikulupaketin ”kallistuminen” aiheuttaa tällä palkanlaskentatavalla muusikolle lähes 0,4 prosentin palkanalennuksen jollei ”bruttobruttoon” ole neuvoteltu lisää. TyEL-vakuutus TyEL-vakuutusprosentti on sama kaikenkokoisille työnantajille ja on 24,2 prosenttia bruttopalkoista. Työnantajan osuus kokonaiseläkemaksusta on 18,65 ja työntekijän 5,55 prosenttiyksikköä silloin, kun työntekijä on iältään 18–52 vuotta. 53–67-vuotiaiden työntekijöiden osalta työnantajan osuus on 17,15 ja työntekijän 7,05 prosenttiyksikköä. Eläkemaksua ei suoriteta alle 18-, eikä yli 67-vuotiaiden työntekijöiden osalta. Heidän palkoistaan ei myöskään tule periä työntekijän omaa maksuosuutta. Tilapäinen työnantaja (palkat alle 8 100 € / 6 kk) maksaa tänä vuonna kokonaismaksua saman 24,2 prosenttia kun sopimustyönantajakin. Eläkevakuutuksen maksuprosentti ei ole yksiselitteinen muun muassa siksi, että maksujen lopullisessa määräytymisessä käytetään maksujen korkouttamista kesä−heinäkuun vaihteen tilanteeseen. Näin ollen pitkin vuotta palkkoja (ja eläkemaksuja) maksava yritys joko saa korkohyvitystä tai maksaa korkoa sen mukaan, miten palkkasumman maksu painottuu vuoden ajalle. Eräät toimistot ovat käyttäneet laskennassaan oleellisesti nimellisprosenttia korkeampaa eläkemaksuprosenttia vedoten alan aktiviteettien painottumiseen syyskaudelle. Siltikin, vaikka yrityksen koko palkkasumma maksettaisiin joulukuussa ja eläkemaksu tilitettäisiin seuraavan vuoden tammikuussa, nousisi yrityksen maksuprosentti noin 0,6 prosenttiyksikköä (perustekorko alkuvuonna 2014 on 4,50 %). Muut maksut Työnantajan sosiaaliturvamaksu nousee 2,14 prosenttiin vuonna 2014 (16–67-vuotiaat työntekijät). Työttömyysvakuutusmaksut ovat hieman laskeneet, ja työnantajan maksuosuus on 0,75 prosenttia alle 1 990 500 euron palkkasummissa. Tuon rajan ylittävissä palkkasummissa työnantajamaksu on 2,95 prosenttia. Työntekijän maksuosuus on 0,5 prosenttia palkasta. Työttömyysvakuutusmaksua ei peritä alle 17-vuotiaista eikä yli 64-vuotiaista työntekijöistä. Tapaturmavakuutusmaksun taso vaihtelee hieman työnantajan valitseman vakuutusyhtiön mukaan ja olennaisesti työntekijän ammatin mukaan. Yhteenvedossa esitetty luku 0,5 prosenttia on kahden isoimman vakuuttajan maksujen keskiarvo muusikkoammatissa. Ryhmähenkivakuutusmaksu on kaikissa ammateissa 0,067 prosenttia vuonna 2014 (Yhteenvedossa 0,07 %). Yhteenveto sivukuluista vuonna 2014 (prosenttia bruttopalkasta, 18–52-vuotias työntekijä) Työnantajan maksettavat TyEL sotu työttömyysvakuutus tapaturmavakuutus ryhmähenkivakuutus 18,65 % 2,14 % 0,75 % ( 1 990 500 €:n palkkasummaan saakka, sen ylittävältä osalta 2,95 %) 0,5 % 0,07 % yhteensä n. 22,11 % (+ 2,20 %-yksikköä 1 990 500 € ylittävältä osalta) Työntekijän maksettavat TyEL työttömyysvakuutus 5,55 % 0,5 % yhteensä 6,05 % Sosiaalikulupaketin vähentäminen Työnantajan suoria sosiaalikuluja (”sosiaalikulupaketti”) voidaan käyttää sellaisinaan myös käänteisessä palkanlaskennassa. Käänteinen laskenta tarkoittaa ohjelmatoimistojen käyttämää menetelmää, jossa toimisto ottaa keikan myyntihinnasta oman sovitun provisionsa. Tästä jäävällä rahamäärällä katetaan ensin esiintymisen suoranaisia kuluja (mm. matkakulut, päivärahat, äänentoisto), ja niiden jälkeisestä ”jäännöserästä” vähennetään työnantajan sosiaalikulut. Käänteisessä palkanlaskennassa voidaan käyttää jakajamenetelmää, jolloin sosiaalikulupaketti erotetaan jäännöserästä jakamalla se luvulla 1 + (ta:n sos.kuluprosentti/100). Jakolaskun jälkeen jäljelle jää muusikon bruttopalkka. Edellä mainittujen työnantajakulujen mukaan 18–52-vuotiailla jakaja on tänä vuonna 1,2211. Vastaava jakaja 53–64-vuotiailla on 1,2061. Heidän bruttopalkkansa käänteisessä laskennassa on näin ollen suurempi. Palkansaajan oma eläkevakuutusmaksu on heillä vastaavasti korkeampi. Esimerkkilaskelma kolmihenkisen bändin tapauksessa esiintymisen hinta ohjelmatoimiston provisio (15 %) kulut (matkakulut, päivärahat ym.) jäännöserä (sis. työnantajan sosiaalikulut) jäännöserä henkeä kohti 1 000 – 150 – 250 600 200 jaetaan luvulla 1,2211 (muusikko 18–52-vuotias) bruttopalkka henkeä kohti (sis. lomakorvauksen) 163,79 Laskelmassa on pidätetty työnantajan sosiaalikuluja henkeä kohti 36,21 euroa (200–163,79). Tarkastuslaskelma: työnantajan suorat sivukulut (22,11 %) 164,42 eurosta = 36,21. Bruttopalkasta vähennetään ennakonpidätys ja työntekijän omat sosiaalikulut. Nettopalkan lisäksi maksetaan ylempänä kaavassa pidätetyt päivärahat ja mahdolliset kilometrikorvaukset. Lomakorvauksen osuuden tulee käydä ilmi palkkalaskelmasta. Riippumatta palkanlaskentamallista työnantajan tulee pitää huoli siitä, että työehtosopimuksia noudatetaan. Käänteinen palkanlaskenta ei tarkoita sitä, että palkat voitaisiin maksaa kokonaan kulukorvauksina. Muusikko 1/2014 17 TIETOA TIIVIISSÄ PAKETISSA KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA LIITON OIKEUSAVUSTA Liityin kuukausi sitten liittoon ja tarvitsisin lakimiesapua palkkasaatavan perimiseen, mahdollisesti jopa oikeusteitse. Onko tässä jotain rajoituksia? Miika Tarhio Sopimuspäällikkö Lottaliina Pokkinen Lakiasiainpäällikkö (vanhempainvapaalla) Tällä palstalla liiton lakimiehet vastaavat lyhyesti mutta ymmärrettävästi heille esitettyihin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen [email protected] otsikolla ”kysymyspalsta”. On. Liitolla on hallituksen vahvistamat oikeusapusäännöt, joissa on määritelty tarkemmin ne ehdot, joilla liiton jäsen voi saada oikeusapua. Oikeusapu tarkoittaa liiton taloudellista tukea oikeudenkäynnissä tai hallintomenettelyssä eli siis käytännössä liiton kustantamaa oikeudenkäyntiä. Oikeusavun myöntää liiton hallitus ja siinä on sellainen kynnys, että jäsenenä on pitänyt olla kuusi kuukautta ennen oikeusavun myöntämistä. Joka tapauksessa jäsenmaksujen on oltava suoritettuna tuolta ajalta. Normaalisti et siis saisi oikeusapua, mutta jos tapauksesi on yleiseltä muusikkokannalta merkittävä, hallitus voi päättää toisinkin ja myöntää oikeusavun saatavasi perimiseen oikeudenkäynnissä. Näin voisi käydä, jos esimerkiksi palkkasaatavaasi liittyy jokin sellainen merkittävä tulkintakysymys, johon olisi tärkeää saada oikeuden kannanotto. Hallituksella on valta myös rajoittaa oikeusapua esimerkiksi niin, että liitto maksaa vain oman asianajajasi kulut, jolloin häviötapauksessa joutuisit maksamaan itse vastapuolen kulut. Liiton lakimiehet avustavat tietysti toimistotyönä normaaliin tapaan kaikkia jäseniä, joten omassa tapauksessasi liiton lakimies pyrkii tietysti ensiksi vapaaehtoiseen maksuun. ? Osallistuin kaverin levyntekoon suullisella sopimuksella, jossa lähinnä sovittiin vain välttämättömistä asioista ja rojalteista. Levy julkaistiin, mutta mitään rojalteja ei ole kuulunut pariin vuoteen. Mitä tässä voisi tehdä ja voiko suullisella sopimuksella hakea oikeusapua? Liiton oikeusapusääntöjen mukaan oikeusapua ei myönnetä riita-asiassa, jossa erimielisyys perustuu suulliseen sopimukseen, jonka olemassaolon tueksi ei ole esitettävissä riittävää näyttöä. Tämä on tavallaan itsestään selvää, koska jos ei ole näyttöä, ei ole juttuakaan. Riittävä näyttö tarkoittaa tässä sitä, että on olemassa oikeudessa kelvolliset todisteet eli suullisen sopimuksen tapauksessa lähinnä ulkopuoliset henkilötodistajat kertomassa siitä, että kättä lyötiin päälle ja rojaltiksi sovittiin se kymmenen. Jos asioista sovittiin puhelimessa, ei oikeusapua rojaltisaatavan perimiseksi kannata ottaa puheeksi. 18 Muusikko 1/2014 Konstit eivät välttämättä lopu kuitenkaan tähän. Jos kaverisi olisi niin harkitsematon, että kiistäisi levytyssopimuksen olemassaolon tai tietyn rojaltiprosentin olemassaolon, voidaan rojaltien sijaan ehkä sitten hakea yleissitovan studiotyöehtosopimuksen mukaisia vähimmäispalkkoja, jotka kattavat ainakin heikosti myyneen äänitteen rojaltit kohtuullisen pitkälle. Työpalkkasaatavien toteen näyttämisessä taas riittää sen todistaminen, että työ on tehty ja siihen työhön on olemassa yleissitova TES, jota siis kaikkien ja kaikessa studiotyössä on noudatettava vähimmäisehtoina. Tällaiseen juttuun oikeusapua voitaisiin ehkä myöntää semminkin kun tiedetään, että lähes kaikki keikkatyösopimukset ovat suullisia. Ongelmaksi tässä saattaa tulla se, että keikkatyösuhteissa palkkasaatavat vanhenevat kahdessa vuodessa työn päättymisestä, joten ei kannata odotella. Olen tehnyt muusikonhommien ohessa satunnaisesti taksirengin töitä. Minulla ja isännällä näyttää nyt olevan suurehko erimielisyys taksikuskin palkan muodostumisesta. En ole AKT:n jäsen. Voinko saada Muusikkojen liitosta lakimiesapua tässä työriidassani? Saat asian selvittämiseen liiton lakimiehen apua tavanomaisena jäsenneuvontana ja edunvalvontana, mutta mikäli asia ei selviä vapaaehtoista tietä, juttu pitäisi viedä oikeuteen ja siinä voi tulla mutkia matkaan. Liiton oikeusapu ei ole automaattista, vaan jokainen juttu harkitaan ja päätetään liiton hallituksessa. Liiton oikeusapusääntöjen mukaan lähtökohta ja kohtalaisen vakiintunut käytäntö on se, että oikeusapua myönnetään pääsääntöisesti liiton toimialaan eli muusikon ammattiin ja työhön liittyvissä työriidoissa ja tekijänoikeusjutuissa. Vastaavasti jäsenmaksua maksetaan vain muusikon tuloista. Oikeusapuehdot eivät sinänsä kuitenkaan estä sitä, etteikö oikeusapua voitaisi myöntää myös muilla aloilla työskenteleville liiton jäsenenä oleville muusikoille. Yleensähän vakitöihin muulle alalle siirtyville muusikoille suositellaan, että he liittyisivät kyseisen alan liittoon, jos haluavat varmistaa oikeusavun riitatilanteissa. Tilapäiset vierailut muilla aloilla eivät yleensä anna aihetta liiton vaihtamiseen oikeusavun saamiseksi ja myös näissä tapauksissa tapauskohtaiselle harkinnalle on oltava tilaa jäsenen etujen ajamiseksi. § Substanssi O len aina ollut hyvin kiinnostunut sanoista, merkityksistä ja kielestä. Ilman niitä ei abstrakti ajattelu ole mahdollista, ja niiden myötä maailmanpiirimme myös laajenee juuri niin suureksi kuin haluamme. Ja tietysti myös päinvastainen on mahdollista ja kätevää: orwellilainen uuskieli on paras keino hallita ja kahlita mielenliikkeitä ja ajatuksia. Jos kielessä ei ole sanaa vapauden käsitteelle, ei sitä kyseisen kielen kulttuureissa myöskään osata kaivata. Sanoilla on merkityksensä, sisältönsä ja tarkoituksensa. Ne ovat sidoksissa kulttuuriin, aikaan, ympäröivään yhteiskuntaan ja normistoon. Semantiikka eli merkkien ja sisältöjen tutkimus on sekin hyvin mielenkiintoinen alue, vaikkapa vain tällaiselle diletantille. Kotoinen esimerkki: ankaruutta ja tiukkuutta merkitsevä sana ”tuima” tarkoittaa maamme länsirannikolla liian suolaista ja itäpuolella taas päinvastoin vähäsuolaista. Kiellettyjen sanojen lista vaihtuu asenteittemme ja arvotustemme myötä: tuskinpa Mikko Alatalo tänä vuonna julkaisisi levyä, jossa laulaa ”Sitä ollaan niin neekeriä, neekeriä”? Kuitenkin ilmestyessään joskus reilu kolmisenkymmentä vuotta sitten teksti käsitettiin yleisellä tasolla hauskaksi pilaksi, jossa yhdistyi Kojon negroidi laulutyyli sekä suositun ”Mennään bussilla” -teeveesarjan konduktöörihahmon tekemä suomenkielinen mainos, jossa mainostettiin lontoonrakeita. Tarkastellaanpa seuraavaksi sanaa taide. Sen etymologia on yksiselitteisen selvä: on kyse taidosta jonkin asian tekemisen suhteen. Taiteilija on ihminen, joka taitaa asiansa erinomaisesti. Monasti taitaminen ja taiteentekeminen sekoitetaan kapeasti vain osaamiseen ja kykenemiseen. Ajatellaan, että taiteilijan pääasiallinen viesti maailmalle on keinojen hallitsemisessa ja suoriutumisessa. Kun katselemme Da Vincin veistosta tai Michelangelon maalausta, tai kun kuuntelemme Bachin passioita tai Chopinin preludeita, meidän on helppo ymmärtää, että moisten taideteosten tekeminen vaatii suurta osaamista ja pitkää harjoittelua. Näin ollen on helppo antautua näiden teosten lumoukselle – onhan tekijä itsekin aivan ilmiselvästi panostanut taiteeseensa järisyttävän paljon. Mutta silti – nuo harmoniset muodot eivät ole syntyneet vain kivistävän puurtamisen, vaan myös ja vasiten hurmoksellisten näkyjen tuloksena. Ennen valokuvien tuomaa hetkellisen todellisuuden tallentamista maalauksien tärkeä tehtävä oli näkyvän todellisuuden kopiointi, aivan kuin ennen mekaanisen äänentallennuksen ja -monistamisen syntyä musiikin tehtävä oli selkeästi enemmän arkkitehtoninen ja sosiaalinen. Taiteessa piti näkyä sekä luterilainen hiki että jumalinen kunnia. Kaikki oli kovin konkreettista, taide oli nimenomaan taitoa, tyhmänkin oli helppoa erottaa tosi taiteilija pikku näpertelijästä. Mielenkiintoisella tavalla myös sanat ”taiteilija” ja ”taikuri” kuulostavat hiukan samalta. Taitaminen on lähellä taikomista. Silti vanhastaan taiteilija lienee lähempänä jumalallista inspiraatiota, kun taas taikuri saanee magiansa välineet itseltänsä pelsepuupilta. Musiikin puolella jotkut virtuoottiset taiteilijat ovat aikalaisten mukaan tehneet itsekin sopimuksia pääpirun kanssa: Robert Johnson tietenkin ja eurooppalaisemmalla puolella Niccolò Paganini. Hintansa on siis taidoillakin, myös filosofisesti. Taideopetuksen maallistumisen ja taiteilijoiden yhteiskunnallistumisen myötä on ollut tarpeellista löytää selkeämpiä mittatikkuja taiteellisuuden mittaamiseen. Yhä enemmän tuntuu olevan tuo taitamisen puoli se merkityksellisempi ja tärkeämpi osaamisalue kuin merkitys, viesti ja sisältö. Nykyiset taiteilijat joka alalla – ja ehkä musiikissa erityisesti – ovat entistä selkeämmin keinonhallitsijoita kuin viestintuojia. ”Don’t know what I want, but I know how to get it” – näin nasevasti tämän asian artikuloi John Lydon aka Johnny Rotten. Tarvitaanko siis enää substanssia, onko viestillä väliä, onko riittävää pelata sisällöt- tömän muodon kanssa, onko läpinäkyvyys tarpeen myös taiteen kokemisessa ja esittämisessä? Onko nykymaailman jamppatuominen tyytyväinen saadessaan kaiken valmiina, hyvin muokattuna ja siistissä paketissa, ilman hankalia tulkintavaihtoehtoja tai jopa ristikkäisiä näkemyksiä, jotka saattavat aiheuttaa täysin erilaisia johtopäätöksiä teoksen luonteesta? Ehkä taide on menossa pelien suuntaan: kokijalla (pelaajalla) on valittavanaan vaihtoehtoisia tulkintoja, mutta ne ovat kaikki jo sisällytettyjä pelin rakenteeseen; kausaliteetti rulettaa ja determinismi määrää. Vapaus: ”Aristoteles aikoinaan sanoi, ettei Jumala voi ajatella muuta kuin itseään, sillä jos Jumala ajattelisi esimerkiksi neliötä, olisi Hän riippuvainen neliön olemassaolosta. Tahdon vapauden, mutta haluanko olla vapaa jostakin vai olla vapaa tekemään jotakin, siinäpä pulma. Tahdon siis näennäisen vapauden.” Nämä mietteet ovat M. A. Nummisen loistavalta In Memoriam -äänitteeltä. Jotenkin ne tuntuvat sopivan tähän hetkeen, tähän pohdintaan taiteen ja viestien sisällöstä. Johdatuksena siihen, että nimenomaan ajatus ja henkisyys on taiteellisen viestin tärkein osa. Katsoin joululomalla televisiosta ohjelman performanssitaiteilija Marina Abramovićista. Tuo väkevästi elämässään ja taiteessaan läsnä oleva nainen muistutti minua voimallisesti siitä, että taiteella ja esiintymisellä on sisältö, substanssi, viesti, merkitys. Yhtäkkiä maailman taitavimmat instrumentinhallitsijat ja etevimmät esiintyjät hienoine tekniikoineen eivät enää tuntuneet niin tärkeiltä. MoMA:n retrospektiivisen näyttelyn vaikuttavin teos oli kenties The Artist Is Present. Siinä Marina Abramovic istui tuolilla neljän kuukauden ajan kahdeksan tuntia päivässä tekemättä mitään muuta kuin katseli vastapäätä istuutuvia näyttelyvieraita silmiin. Pitkästä aikaa jokin minussa liikahti. Elämällä ja taiteella on taas sisältö. Muusikko 1/2014 19 Lontoon residenssin AHTI VÄNTTINEN loppuvuosi 2014 Muusikkojen liiton Lontoon residenssin osalta arvottiin syyskuussa vain vuoden 2014 ensimmäinen vuosipuolisko. Haku toiselle puoliskolle (viikot 27–52) käynnistyy heti tämän lehden ilmestyttyä. Etusijalla ovat edelleen ne jäsenet, jotka eivät ole aiemmin vierailleet kummassakaan residenssissä. Konkreettinen vientihanke tai vastaava työskentely kohdemaassa parantaa mahdollisuuksia residenssiviikon saamiseen. Myös useamman kuin yhden jäsenen vierailu samalla kertaa parantaa osumatarkkuutta. Tällöin työryhmän, jossa kaikki ovat liiton jäseniä, ei tarvitse lähettää kuin yksi hakemus. Samaa käytäntöä suositellaan pariskunnille, joissa molemmat ovat liiton jäseniä. Hakemuksia residenssiin aletaan ottaa vastaan sähköpostitse heti tämän lehden ilmestyttyä. Haku päättyy perjantaina 7. helmikuuta 2014 klo 09:00. Tämän jälkeen suoritetaan arvonta: ensimmäisenä nostetun ”arpalipun” omistaja saa ykköseksi asettamansa viikon ja kukin seuraava henkilö ensimmäiseksi asettamansa vapaan viikon. Hakuviestissä kannattaakin ilmoittaa mahdollisimman monta itselleen sopivaa viikkoa. Aiemmista hakuprosesseista on opittu se, että arvonnassa on helpointa menestyä loma-aikojen ulkopuolella. Tietyillä lomaviikoilla on ollut parikymmenkertaiset hakijamäärät vuoden hiljaisim- piin viikkoihin verrattuna. Ensimmäinen haettava viikko on viikko 27 (30.6.–7.7.). Jäsenistö voi käyttää huoneistoa esimerkiksi harjoitteluun tai muuhun työskentelyyn ja vaikkapa promootiotarkoituksiin. Koska residenssi on ensisijaisesti työskentelyyn käytettävä, mukaan ei voi ottaa vieraita, omia perheenjäseniä lukuun ottamatta. Residenssiin ei voi tuoda lemmikkieläimiä. Residenssin varustukseen kuuluu muun muassa ”silent”-flyygeli, jota voi soittaa myös kuulokkeita käyttäen, sekä pari akustista kitaraa ja basso. Varsinaisia bänditreenejä ei residenssissä voi pitää, mutta jousikvartetti tai muu akustinen kokoonpano voi pitää harjoituksia sopivina vuorokaudenaikoina kohtuullisella äänenvoimakkuudella. Tarkempia tietoja ja valokuvia huoneistosta löytyy liiton nettisivuilta osoitteesta www.muusikkojenliitto.fi > jäsenedut ja palvelut > taiteilijaresidenssit. HAKU ALK AA HETI HAKUOHJEET: • • • • • • • • • • • • 20 Hakijan tulee olla Muusikkojen liiton jäsen ja jäsenyyden tulee olla kestänyt hakuajankohtaan mennessä vähintään kuusi kuukautta, tämä koskee myös mukaan lähteviä Muusikkojen liiton jäseniä, jäsenmaksujen tulee olla kunnossa hakuajankohtana sekä matkustusajankohtana, jos hakijalla on maksurästejä hakuajankohtana, ei hakemus etene arvontaan, vuokra-ajan yksikkö on viikko maanantaista (klo 15) maanantaihin (klo 12), joten esim. neljän päivän tosiasiallisesta käytöstä on maksettava koko viikon vuokra, laskutus tapahtuu parin viikon kuluessa arvonnasta ja maksuaikaa on 2 viikkoa; maksulla tehdään varaus sitovaksi, kukin viikko myönnetään sen arvonnassa saaneelle, jäsen voi saada yhden viikon mittaisen vuokrajakson, hakemukset vain sähköpostitse osoitteeseen [email protected], otsikkoon kirjoitetaan ”Lontoon residenssi 2014”, viestissä on ilmoitettava residenssiin majoittuvien henkilöiden nimet ja kunkin kohdalla se, onko kyse liiton jäsenestä vai perheenjäsenestä; samalla ilmoitetaan, onko hakija vieraillut liiton residensseissä aiemmin, hakijoita neuvotaan listaamaan hakemukseensa useampia mahdollisia viikkoja toivotuimmuusjärjestyksessä; jos ensimmäinen haluttu viikko ei ole enää vapaana, myönnetään hakijalle seuraava mahdollinen vapaa viikko, ilmoita haluamasi viikot viikon järjestysnumerolla (viikot 27–52), ei päivämäärinä, viikkovuokra on 380 euroa sisältäen yhden liinavaatekerran (vuodevaatteet ja pyyhe) ja siivouksen kerran viikossa maanantaisin klo 12−15 välillä, sekä 35 euroa kultakin seuraavalta henkilöltä sisältäen yhden liinavaatekerran kullekin ilmoitetulle henkilölle (esim. 4 hengelle viikko maksaisi 380 + 105 = 485 €). Muusikko 1/2014 KIRJAT POMO MEIDÄN, JOKA OLET LAVALLA Pekka Nissilä Peter Ames Carlin: Bruce (alkuteos Bruce, suomentaja Jaana Iso-Markku) Otava Vuonna 1949 New Jerseyssä syntynyt Bruce Springsteen onnistui kiinnittämään maailmanlaajuisen huomion musiikkiinsa vuoden 1975 elokuussa ilmestyneellä kolmannella albumillaan Born to Run. Kaksi edellistä, vuoden 1973 aikana ilmestynyttä levyä olivat menestyneet niin heikosti, että Springsteen sai ensin tehdä vain singleraidan, minkä piti vakuuttaa CBS:n johtoporras, ennen kuin kokonaisen albumin tuotantoon tulisi lupa. Lupa välittömästi nimikappaleen ensikuulemisen jälkeen kyllä tuli, ja loppu on historiaa. Ja se on varsin hyvin tunnettua historiaa, mutta totta on, että Peter Carlinin Bruce on 25 vuoteen ensimmäinen Springsteen-elämäkerta, minkä tekemiseen tämä on itse osallistunut. Kansiliepeen markkinointitekstissä puhutaan myytistä, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Greta Garbo on myytti, tai rockin parissa vaikkapa Scott Walker on myytti, mutta Bruce Springsteen ei ole. Springsteen on julkisuudessa aina puhunut itsestään ja urastaan, ja puhunut paljon. Hänestä on kirjoitettu useita kirjoja, joista Dave Marshin kaksiosaista julkaisua (1979 ja 1987) voidaan jopa pitää tavallaan omaelämäkertana, minkä lisäksi on monikymmenvuotisen uran aikana julkaistu mittava määrä pitkiäkin haastatteluja. Netissäkin on arkistosivustoja, joihin on tallennettu niistä suurin osa. Bruce Springsteenistä tiedetään paljon, ja hänen työnsä on koko julkaistulta osaltaan ollut jatkuvasti hyvin saatavilla, minkä lisäksi mies itse on nähnyt paljon vaivaa saattaakseen julki myös huomattavan määrän eräänlaista ”tukimateriaalia”, eli sivuun jätettyjä lauluja, kuten myös erilaisia työversioita mittavasta määrästä laulujaan. Carlin on kyllä nähnyt vaivaa asiansa eteen, se on kunnioituksella todettava. Henkilöhaastattelujen määrä on laajuudessaan jopa kokonaisvaltainen. Springsteenin tuotantoon hän on myös paneutunut huolella. Runsaan triviatiedon tarjoamisen ohella Carlin pystyy vetämään suurempiakin linjoja, ja on parhaimmillaan esimerkiksi edellä mainitun Born to Run -albumin merkityksestä kirjoittaessaan: ”Levyn soundi ja identiteetti oli niin voimakas, että se muutti pysyvästi levyn kuulleiden ihmisten käsityksiä, pitivät he kuulemastaan tai eivät”. Pisimpiä kaaria kirjassa on Springsteenin suhde työhönsä (niin kirjoittamiseen kuin esiintymisiinkin), ja sitäkin Carlin jaksaa kuvata sekä huolella että tarkkuudella. Nippelitiedoissa on runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista esimerkkeinä vaikkapa, että ”The River”-biisin julkinen kantaesitys on tallentunut vuoden 1979 No Nukes -konsertin filmitallenteelle, ja että vuonna 1987 julkaistu ”Tougher Than the Rest”-balladi oli alun perin nopea rockabilly-veto. Hämmästyttävän vähän Carlin ottaa esiin Springsteenin musiikillisia vaikutteita. Elvis Presley, Bob Dylan ja Woody Guthrie kyllä sivuilla mainitaan, mutta ei odotetulla painoarvolla. Chuck Berry ja Roy Orbison ohittuvat melko vaivihkaa, ja Johnny Cash jo tyystin. Dylanin suhteen löytyy hieno lainaus itse Springsteeniltä (”En istunut kuuntelemassa lyriikat kädessäni, olennaista oli miltä se kuulosti”), mutta muuten tämänkaltaiset kontekstit jäävät ohuiksi. Vaikka Carlin joidenkin Springsteenin ohjelmistoon ilmaantuneiden cover-biisien alkuperän mainitseekin, jättää hän melko paljon vastaavia myös taustoittamatta. Samoin ohittuvat useat Springsteenin levytys- ja konserttivierailut, ja täysin yllättäen myös toisin päin: esimerkiksi Manfred Mann Earth Bandin erinomainen sovitus Springsteenin debyyttialbumin kappaleesta ”Blinded by the Light” vuodelta 1976 ei saa minkäänlaista mainintaa osakseen, vaikka se sentään nousi Yhdysvaltojen listaykköseksikin alkuvuodesta 1977. Sivumennen sanottuna: olisi ollut myös hauskaa, jos tähän laitokseen olisi toimitettu (tavanmukainen) osuus Bruce Springsteenin Suomen-vierailuista, mukaan lukien katsaus laulujensa käännösversioihin. Vierailulistastahan ei pitkää saada − toisin kuin Ruotsin förbannade vastaavasta − eikä täkäläisiä levytyksiäkään ole kuin muutama, käännöksiltään kyseenalaisista erinomaisiin. Painotukseltaan Carlinin valinta kohdistuu Springsteenin uran alkupäähän. 550-sivuisesta tekstiosasta menee lähes 200 ensimmäistä, ennen kuin ollaan debyyttilevyn parissa. Yhteistyön E Street Bandin kanssa alkaessa rakoilla 80-luvun lopulla ollaan sivun 400 kohdilla. Eli Springsteenin viimeisimmät vuosikymmenet saavat osakseen tiiviimmän läpikäynnin, mikä vähän jää harmittamaan, vaikka paikoitellen hyvin terävästi Carlin senkin ajan joistakin levytyksistä kirjoittaa. Kirjan valokuvaliite on monipuolinen, oma kirjallisuuslukunsa mielenkiintoinen, ja hakemisto löytyy. Käännös on sujuva, mutta joitakin alkuperäisen tekstin hairahduksia ei ihme kyllä ole korjattu: senegalilainen laulaja Youssou N’Dour mainitaan nigerialaiseksi, rockjournalisti Lester Bangs Leslieksi, ja Nebraska-albumi vaihtuu välillä Nevadaksi. No, ”speissiä ja deserttiä” joka tapauksessa, ja samasta suunnasta − Amerikan Yhdysvalloista − sieltä mistä Bruce Springsteen on tullut. Muusikko 1/2014 21 LEVYT Ilkka Ylönen Jouni Somero ahertaa montaa projektia, joista yksi on Tšaikovskin kaikkien pianosävellysten levyttäminen. Nyt ollaan osassa neljä. Se sisältää etupäässä miniatyyrejä. Suurin osa sävellyksistä on alle neliminuuttisia. Pianistilta vaaditaan kykyä löytää kunkin kappaleen karaktääri, etteivät kaikki kuulosta samalta. Levy paljastaa Someron vahvuudet ja heikkoudet. Hänen vahvuutensa on selvitä millaisista nuottiryteiköistä tahansa ja heikkoutensa haasteessa kannattaa yksinkertaisesti ja selkeästi musiikillista ajatusta. Runon puute vaivaa ajoittain tätäkin levyä. Välillä Somero unohtaa itsensä ja musiikki nousee siivilleen. (FC-Records) Wagnerin jälkimainingeissa syntyi monenlaista myöhäisromantiikkaa. Straussilainen haara lienee elinvoimaisin ja johti Mahleriin, Schönbergiin, Szymanovskiin ja Enescuun muiden muassa. Enesculta kaikki tuntevat romanialaiset rapsodiat, mutta sinfoniat ovat aivan toista maata. Monen asian yhtäaikainen lomittuminen ja kehittyminen tekevät satsista kompleksisen. Ensimmäinen maailmansota luo 3. sinfonialle tunnekulissit: uhmaa, elämäntuskaa, epätoivoa ja kiinnittymistä kauneuteen. Tähän tarvitaan kahdeksan cornoa, kuusi pasuunaa ja trumpettia, yhdeksän lyöjää, urut, sekakuoro ja paljon muuta. Massatehoja ei Enescu viljele, kuorokin tulee mukaan vasta tunnelman auvoistuttua. Hannu Lintu on loistava monimutkaisen ja ilmaisuvoimaisen musiikin parissa ja Tampere Filharmonia hengittää etelän orkestereiden niskaan. Mukana myös Tampereen FK. (Ondine) Vanhan musiikin esittäjiin kuuluu muusikkoja vanhan musiikin käsikirjan toteuttajista syvälle musiikin pinnan alle ulottuviin näkijöihin. Konserttimusiikkiin tottumaton pääsee passiomaailmaan koraalien kautta ja edelleen kapellimestarin musiikkikäsitykseen pääsee koraalien kautta. Pitkästä aikaa René Jacobsin uusi Matteus-passio saa veret kiertämään. Koraaleissa tunnemaailma ei tunne rajoja toteutuksen pysyessä aina hyvänä lauluna ja musiikkina. Aarioissa ja kohtauksissa on oopperamaista dramatiikkaa. Teorbi tuo continuoon muhevan lisän. Solistiryhmä on tasavahva Topi Lehtipuuta ja Arttu Katajaa myöten, RIAS-kamarikuoro erinomainen ja Berliinin vanhan musiikin akatemia musisoi hienosti sooloja myöten. (Harmonia Mundi) Venäläinen pianokoulu ei enää tuota Richtereitä tai Gilelsejä, koska harva käy sellaisen koulun loppuun. Vaikutteita haetaan nopeasti maailmalta kuten Jevgeni Sudbin vuodesta 1997 lähtien Englannista. Hänen ansiolistansa on loputtoman pitkä, mutta omat arvioni ovat yhden levyn varassa eli levyn, jolla Sudbin soittaa Minnesotan orkesterin kanssa Osmo Vänskän johtaessa Beethovenin 4. ja 5. pianokonserton. Uutuudella samat voimat soittavat Mozartin 24. konserton c-molli ja 22 Muusikko 1/2014 Beethovenin kolmannen samassa sävellajissa. Käsitykseni vahvistuu: Sudbinin pianismi on moni-ilmeistä, älykästä, yksityiskohtiin reagoivaa − ja sitten sitä välttämätöntä pahaa eli virtuoosista. Musiikin palveluksessa pysytään vankasti. Vänskä on hänelle oiva partneri, saa nähdä jatkuuko sarja orkesterin työsulusta huolimatta. (BIS) Naxosin uusin levytys Wagnerin Mestarilaulajista on musiikkiteko, mutta myös näyttämöteko, sillä tallenne on Glyndebournen musiikkijuhlilta, joilta ei oikeastaan voi tulla mitään huonoa. Teosten, kapellimestareiden, ohjaajien, lavastajien ja laulajien valinta tehdään huolella, harjoitusaika muihin verrattuna on pitkä. Glyndebourne-tuotannot pitäisi nähdä. Yleisön reaktioista voi päätellä, että lavalla tehdään ainakin hauskoja asioita. Suuresta solistikaartista nostan epäoikeudenmukaisesti vain kaksi. Ensiksi Gerald Finleyn Hans Sachsin osassa. Hän teki täydellisen suorituksen Helsingissä Kaukaisessa rakkaudessa, mutta selvästi korkeammassa Rudelin roolissa. Pakottamaton ääni ei ole menettänyt mitään, vaikka tessituura Sachsissa on paljon matalampi. Toinen mainittava on Topi Lehtipuu, joka Sachsin oppipoikana on luonteva niin äänellisesti kuin näyttämöllisesti monessa mukana. Jos Naxosin äänityksissä on joskus olut halpisleimaa, tässä siitä ei ole jälkeäkään. Musiikinjohto Vladimir Jurowskin. (Naxos) Seuraavassa kahdessa levyssä ovat mezzot soitimella. Toisella levyllä Annastiina Tahkola laulaa suomalaisia lauluja (Nova Records Oy) ja toisella Katarina Karnéus Sibeliuksen lauluja (Helios). Tahkolalla on kypsynyt ääni eli hän on valmis laulaja. Teknisiä puutteita ei ole, fokus kohdistuu ilmaisuun ja selittämättömiin mieltymyskysymyksiin. Silti tuntuu, että Tahkola hieman enemmän tekee tulkintaa kuin elää sitä. Suomessakin paljon laulanut Karnéus on samantyyppinen mezzo kuin Tahkolakin. Tulkinnoissa on kuitenkin enemmän eletyn makua kuin Tahkolalla. Karnéuksella tulkintapaine heijastuu materian vastuksen tuntuna ylimmissä äänissä. Kummankin kohtuullisen kohtalainen vibrato poikii lisäpohdintaa. Hyvä vibrato syntyy tulkinnasta ja ei-niin-hyvällä vibratolla yritetään luoda tulkintaa. Tahkolan muut muusikot ovat pianisti Maija Teikari, viulisti Susanna Mieskonen-Makkonen ja sellisti Matti Makkonen. Karnéuksen pianistina Julius Drake. Sokerina pohjalla Esa Ruuttusen ja monen muun muusikon yhteisponnistus Mökit nukkuu lumiset joulun sulostuttamiseksi. Ponnistus menee hieman yliastutuksi, kun tämä juttu ei ehtinyt jouluksi. Radio on kuitenkin levyn huomannut. Minulta löytyy sokea piste ja se on se, kun joululauluja lauletaan oopperaksi. Ruuttuselle pisteitä kuitenkin siitä, että hän tekee kaikkensa, etteivät levyn kappaleet mene pelkäksi laulamiseksi. Tiedän, että livenä tällainen kooste toimii paremmin. Osa levyn olemassaolon oikeutusta on runsas kokoelma ainakin itselleni ennestään tuntemattomia lauluja. Toisella kuuntelulla vaikutelma paranee. (Nova Records) LEVYT Pekka Nissilä SAAVUTETTUJEN PARAMETRIEN LUMO Suomalaisen jazzin tallentaminen ja julkaisu äänitteillä − filmitallenteista puhumattakaan − ei pitkän kaaren kokonaisuudessa saa kovin korkeaa arvosanaa. Jazz on aina ollut niin pienen piirin asia, ettei sen kaupallinen kiinnostavuus ole koskaan ollut relevanttia, eikä sen asema kevyeksi musiikiksi luokiteltuna ole mahdollistanut samankaltaista kulttuurisen painoarvon mukaista huolehtimista, mitä vakavan musiikin puolella on paikoitellen pidetty suorastaan itsestäänselvyytenä. Sodanjälkeisen jazzin julkaiseminen äänilevyillä on ollut kiinni etupäässä siitä, että levy-yhtiöiden johdossa ja/tai tuotantopäällikköinä on ollut suoranaisia jazzfaneja, tai joissain tapauksissa jopa jazzpäteviä muusikoita. Nämä, jotakuinkin kirjaimellisesti aivan muutamat yksilöt, ovat voineet tai saaneet aina silloin tällöin − ehkä jonkin paremmin menestyneen jakson myötä − julkaista yksinäisiä, usein selkeästi orvoiksi jääneitä suomalaisia jazzlevyjä. Hyvin hajanaiseen kuvaan tuli paikoittaista ryhtiä 60-luvulla, jolloin elettiin populaarimusiikin suurta murroskautta. Se oli meikäläisen jazziskelmä-hybridin loppuaikaa, mikä vielä kuului niin Scandian kuin Fazerinkin tuotannoissa, ja se oli niin ikään aikaa, jolloin perustettiin osiltaan myös jazziin profiloituneet yhtiöt Discophon ja Love Records. Nyt tätä ajanjaksoa, peräti 15 vuoden jänteellä, on lähdetty valaisemaan Matti Laipion kokoaman tripla-CD:n Eteenpäin! myötä. Tuotantoon on keskeisesti osallistunut Jazz & Pop Arkisto, joka käynnisti suomalaisen jazzin arkistosarjan julkaisun jo 1994 Fazerin kera, mutta yhtiön siirryttyä Warnerin omistukseen sarjan julkaisu epäkaupallisena rönsynä lopetettiin kuuden osan jälkeen. Love-katalogin uudelleenjulkaisemiseen perustettu Siboney otti vielä volumet 7 ja 8 sortimenttiinsa, mutta siihen, eli vuoteen 2001, loppui tämän tyyppinen kulttuuritahtotila maassamme sillä kertaa. Oireellista on, että vaikka nyt esille tuotu materiaali on aiemmalta julkaisutaustaltaan pitkälti Scandian, Discophonin, PSO:n ja Fazer/ Finnlevyn − eli kaikkiaan siis sittemmin Warnerin − katalogeista, on varsinainen julkaisija tällä kertaa turkulainen, arkistomateriaaliin erikoistunut yhtiö Artie Music. Toinen keskeinen yhtiölähde on EMI, joka jo 70-luvun alussa aloitti yhteistyön Heikki Sarmannon kanssa, sekä kolmantena nykyisin Love-katalogia hallitseva Universal. Triplan materiaalissa on myös useita radionauhoituksia Yleltä; niin keikkatallenteita kuin studiotuotantojen kantanauhoituksiakin. Laipio taustoittaa kokoelmaa luettelemalla lähinnä pääkaupungissa toimineita muutamia klubeja ja muusikkoja sekä kansainvälisiä taiteilijavieraita, kertomalla lyhyesti Ylen toiminnasta, sekä Pori Jazzista ja Jazzliitosta. Ää- EERO PYYKKÖ/LEHTIKUVA Eri esittäjiä Eteenpäin! Suomi-jazz 1960−1975 (Artie) Juhani Aaltonen ja Seppo ”Paroni” Paakkunainen vuodelta 1974. nilevytuotannostakin hän kertoo, mutta vain päällisin puolin. Siinä suhteessa olisi hieman tarkempi tarkastelu tuonut myös näkökulmaa Laipion valintoihin, joita hän ei kokonaisuutena tekstissä nyt linjaa. Miten tapahtunut uusintajulkaisupolitiikka kokoelmineen on vaikuttanut, mikä oli periaate Ylen nauhoitusten suhteen, mikä painotus henkilöihin, mikä tyyleihin ja niin edelleen? Plussia kokoelma saa muutamien suht tuntemattomien, mutta merkityksellisten muusikkojen esiin nostamisesta. Tällaisia ovat esimerkiksi kitaristi Juhani Vilkki ja (kansikuvapoikana oleva) saksofonisti Stanley (Tage) Lindroos. Hienoa on myös, että esimerkiksi Pekka Pöyry on mukana jopa ei-levyttäneen kvartettinsa leaderina. Laulajien huomioiminen on niin ikään hienoa, mutta kenenkään neljän solistin kohdalla esimerkki ei ole jazzin näkökulmasta parhaasta päästä. Esimerkiksi Lasse Mårtensonin mukanaolo lämmittää erityisesti sydäntäni, mutta Galt MacDermotin ”Afrikan valssia” parempi svengi mailikaupalla löytyisi vaikkapa omalla tekstillään lauletusta Bye bye blackbird -standardista ”Ai ai sentään” (1966). Kaikki kunnia ja respekti myös Eero Raittiselle, mutta jazzlaulajana häntä on vaikeata pitää, ja jokunen leimallisemmin sellainen jää nyt harmillisesti ulos. Kyllä olisin Heikki Sarmannoltakin ottanut pikkuyhtyeen rinnalle jotain ison bändin Eve- rything is it -albumilta (1972), mutta eniten jää harmittamaan 70-luvun fuusiojazzin vähäinen osuus, minkä tilaa vie ainakin meikäläisen katsannon mukaan turhan tanakasti huomioitu amerikkalaissolistien (Ayler, Gordon, Farmer, Curson, jopa Shihab) raitojen määrä. George Russellin ensimmäisen Jyväskylä-workshopin (1966) mukanaolo sen sijaan on vastaansanomattoman perusteltu. Mutta nyt siis jopa Jukka Tolosen soolodebyytti (1971) jää sivuun, ja Tolonen on rivimiehenäkin mukana vain yhdellä Eero Koivistoisen fuusioraidalla. Eikä syksyllä 1975 Finndiscin HiHat-labelilla ilmestynyt Unisonon ainokainen, mutta kestävää laatua oleva albumi (kokoonpanossaan Ahvenlahti, Paakkunainen, Söderberg, Pohjola, Laine) esiinny tässä lopetuksena, vaikka niin pitäisi − voihan rähmä! Mutta toisaalta sitten on jouluna menehtyneen Kaj Backlundin parikymppisenä johtamaa big bandia vuodelta 1965, Esa Pethmanin huikeaa huilismia samoilta ajoilta, ja ennen kaikkea Kari Kompan uskomattoman hieno ”Kohti korkeuksia”Ylen nauhoituksena vuodelta 1975 jousineen kaikkineen, joka nousee tämän kokoelman helmeksi, mitä sävellyksiin tulee. Solisteina ovat Juhani Aaltonen ja Markku Johansson, itsepintaisena basistinaan Ilkka Willman. On meillä osattu. Toivottavasti vol. 10 saadaan ulos hieman lyhyemmällä toimitusajalla. Muusikko 1/2014 23 MUUSIKON JÄSENASIAT Lähes sata vuotta eturivin muusikot ovat kuuluneet Muusikkojen liittoon. Merkittäviä jäsenryhmiä ovat orkesteri-, rock-, jazz- ja studiomuusikot, laulusolistit sekä ravintola- ja tanssimuusikot. Liitossa on nyt jäseniä noin 3 350. Jäsenmaksun suuruus ja maksutavat Virkavapaa, vuorotteluvapaa, ulkomaille muutto, työttömyys Muusikkojen liiton jäsenmaksusta päättää vuosittain liittovaltuusto. Työttömyyskassan jäsenmaksun määrää Finanssivalvonta vuosittain. Vuonna 2014 liiton jäsenmaksu on ennakonpidätyksen alaisesta palkasta 1 % sekä lisäksi työttömyyskassan jäsenmaksu 11,25 euroa kuukaudessa. Maksutapoja on kaksi: työnantajaperintä ja itse maksaminen. Kun jäsen aloittaa virka-, vuorottelu- tms. vapaan tai muuttaa ulkomaille työn takia taikka jää työttömäksi, on hänen ilmoitettava siitä viivytyksettä liiton toimistoon. Koska työnantajaperinnässä olevalta jäseneltä ei enää peritä jäsenmaksuja, laskuttaa liiton toimisto jäsenmaksut ko. jaksoilta, ja turhilta erottamisilta vältytään. Jäsenmaksujen työnantajaperintä Työnantajaperinnässä olevat jäsenet työskentelevät toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa kaupunginorkestereissa ja kaupunginteattereissa sekä Suomen Kansallisoopperassa. Jäsenen antaman perintävaltakirjan nojalla työnantaja perii liiton ja työttömyyskassan jäsenmaksut ja tilittää ne liitolle. Jäsenmaksujen perinnän toteutumista voi seurata esimerkiksi palkkalaskelmasta. Mikäli perinnässä on epäselvyyttä, kannattaa viipymättä ottaa yhteyttä liiton toimistoon. Työpaikkaa vaihtaessaan jäsenen on tehtävä uuden työnantajan kanssa aina uusi perintäsopimus ja peruttava sopimus entisen työnantajan kanssa. Valtakirjalomakkeita on saatavilla orkestereiden luottamusmiehiltä ja palkkatoimistoista sekä liiton toimistosta. Jäsenmaksujen maksaminen itse Muusikkojen liiton jäsenet, jotka maksavat jäsenmaksut itse, sijoitetaan oheiseen jäsenmaksutaulukkoon (A–F) kuukausiansioiden mukaan. Liiton jäsenmaksut laskutetaan kuuden kuukauden erissä. Työttömyyskassaan kuuluvilta jäseniltä peritään lisäksi työttömyyskassan jäsenmaksu (11,25 euroa/kk/2014). Liiton ja työttömyyskassan jäsenmaksut laskutetaan neljännesvuosittain. Kun kuukausiansiot muuttuvat, on siitä ilmoitettava liiton toimistoon, jotta maksuluokkaa voidaan tarkistaa. Päätoimisten opiskelijoiden jäsenmaksu on 7 euroa kuukaudessa. Opiskelijajäsenten (O) jäsenmaksut laskutetaan neljännesvuosittain. Opiskelijajäsenen kannattaa liittyä työttömyyskassan jäseneksi viimeistään opintojen loppuvaiheessa ja heti, kun työsuhde alkaa. Työttömyyskassan liittymislomakkeita on saatavilla liiton toimistosta. T-maksuluokan jäsenet ovat pääsääntöisesti vanhuuseläkkeellä tai toistaiseksi jatkuvalla työkyvyttömyyseläkkeellä olevia jäseniä. Jäsen voi saada oikeusapua, mikäli liiton hallitus niin tapauskohtaisesti päättää. T-luokassa jäsenmaksu on 50 euroa, ja se peritään kerran vuodessa. On tärkeää, että jäsenmaksut maksetaan oikealla viitenumerolla, jotta ne kirjautuvat oikein henkilökohtaisiin jäsenrekisteritietoihin. Jäsenmaksu on verotuksessa vähennyskelpoinen; liitto toimittaa verottajalle vuosittain tiedot maksetuista jäsenmaksuista. Jäsenedut ja palvelut http://www.muusikkojenliitto.fi > jäsenedut ja palvelut Jäsenmaksuvapaus Jäsenmaksuvapautusta on aina erikseen haettava. Paikallisosaston jäsen on vapautettu jäsenmaksusta siksi ajaksi, jonka hän on äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaalla tai suorittamassa asevelvollisuutta, kuitenkin enintään yhdeksi vuodeksi. Jäsenmaksuvapautus myönnetään vain palkattomalle ajalle. Liiton hallitus voi myöntää vapautuksen jäsenmaksusta määräajaksi pitkäaikaisen sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella. Vapautus voi kestää enintään yhden vuoden ja se voidaan myöntää vain ajalle, jolta hakijalle ei makseta muusikontyöstä lain tai sopimuksen perusteella palkkaa. 24 Muusikko 1/2014 Siirtyminen paikallisosastosta toiseen Kun jäsen muuttaa vakituisesti asumaan toiselle paikkakunnalle, suositellaan että hän siirtyisi lähimpään liiton paikallisosastoon. Jäsenen on ilmoitettava siirtymisestään liiton toimistoon. Eroaminen Eroamisesta liitosta/paikallisosastosta ja/tai työttömyyskassasta on aina ilmoitettava kirjallisesti, ja jäsensuhde lakkaa sen kalenterikuukauden lopussa, jonka kuluessa erosta on ilmoitettu liiton toimistoon tai paikallisosastolle. Varmuuden vuoksi jäsenen kannattaa ottaa itselleen kopio eroilmoituksesta. Siirtyminen toiseen liittoon ja työttömyyskassaan Mikäli jäsen vaihtaa alaa eikä työskentele enää muusikkona, hän ottaa ensin yhteyttä liittoon, johon siirtyy, ja sopii jäsenyyden alkamisajankohdan uuden liiton kanssa. Sen jälkeen hän ilmoittaa liiton vaihdosta Muusikkojen liittoon. Näin voimme tarkistaa, että jäsenen siirtyminen uuteen liittoon ja työttömyyskassaan tapahtuu ilman jäsenyyden katkeamista. Erottaminen Jäsen erotetaan liitosta/paikallisosastosta ja/tai työttömyyskassasta, jos hän jättää jäsenmaksunsa maksamatta kuuden kuukauden ajalta eikä muistutuksesta huolimatta suorita niitä kuukauden kuluessa. Euromääräiset jäsenmaksut 2014 Maksu- Liiton jäsenmaksu Liiton ja työttömyyskassan luokka euroa/kk jäsenmaksu euroa/kk F E D C B A O T 33,00 29,00 24,00 20,00 16,00 13,00 7,00 50,00/vuosi 44,25 40,25 35,25 31,25 27,25 24,25 Peruste ansiot euroa/kk yli 3.100 2.600–3.099 2.200–2.599 1.800–2.199 1.400–1.799 alle 1.400 Jäsenmaksujen eräpäivät Lasku I II III IV Vuosineljännes 1.1.–31.3. 1.4.–30. 6. 1.7.–30.9. 1.10.–31.12. Eräpäivä 31.1. 30.4. 31.7. 31.10. Jäsenyyttä koskevat muutokset Muusikkojen liiton toimistoon sähköpostitse [email protected] TYÖTTÖMYYSKASSATIEDOTTAA TYÖTTÖMYYSKASSA NOMIT Kutomotie 18 B, 4.krs • 00380 Helsinki • www.tknomit.fi puhelin (09) 8689400 • faksi (09) 671330 palvelemme puhelimitse ma−ti klo 9−12; ke 12−15; to−pe 9−12 TYÖTTÖMYYSKASSOJEN SULAUTUMINEN JET-työttömyyskassa on sulautunut 1.1.2014 Työttömyyskassa Nomitiin. Jatkossa kaikki asiakkaiden hakemukset käsitellään ja maksetaan Työttömyyskassa Nomitista. Sulautuminen ei aiheuta asiakkaille mitään erillisiä toimenpiteitä. LAKIMUUTOKSIA 2014 ALUSTA Päivärahan saamisen edellytykset voivat täyttyä kuudessa kuukaudessa Päivärahan saamisen edellytykset voivat täyttyä kuudessa kuukaudessa. Jäsenyys- ja työssäoloehto lyheni vuoden alussa 34 kalenteriviikosta 26 kalenteriviikkoon. Tämä tarkoittaa, että päivärahaa voidaan maksaa jo 26 viikon jäsenyyden ja työskentelyn jälkeen. 26 viikon jäsenyys- ja työssäoloehto koskee niitä henkilöitä, jotka ovat työskennelleet 29.12.2013 jälkeen vähintään yhden työssäoloehdon täyttävän työviikon ajan. Omavastuuaika lyhenee ja asetetaan enintään kerran vuodessa Omavastuuaika lyhenee vuodenvaihteessa seitsemästä arkipäivästä (ma−pe) viiteen arkipäivään. Omavastuuaika asetetaan vuodenvaihteen jälkeen enintään kerran vuodessa. Työttömyyden alkaessa asetetaan omavastuuaika, jonka ajalta ei makseta etuutta. Päiväraha lasketaan enintään kerran vuodessa Ansiopäivärahan määrä lasketaan vuodenvaihteen jälkeen enintään kerran vuodessa. Päivärahan määrä lasketaan työttömyyttä edeltäneiden ansioiden perusteella työttömyyden alkaessa. Päivärahan määrä lasketaan myös silloin, kun 26 viikon työssäoloehto täyttyy uudelleen esimerkiksi osa-aikatyön, lomautusjaksojen välisen työn tai määräaikaisen työsuhteen perusteella. Työhistoria ja kieltäytyminen työllistymistä edistävästä palvelusta vaikuttavat ansio-osan enimmäismaksuaikaan Ansiopäiväraha koostuu peruspäivärahan suuruisesta perusosasta ja ansioihin perustuvasta ansio-osasta. Ansio-osan 500 päivän enimmäismaksuajasta vähennetään jatkossa 100 päivää, jos henkilöllä on alle kolmen vuoden työhistoria. Enimmäismaksuajasta vähennetään 100 päivää myös silloin, jos henkilö kieltäytyy ensimmäisen 250 työttömyyspäivärahapäivän aikana työllistymistä edistävistä palveluista tai keskeyttää palvelun. Vähennystä ei tehdä palvelusta kieltäytymisen ja palvelun keskeyttämisen perusteella, jos henkilö osallistuu palveluun 250 ensimmäisen työttömyyspäivärahapäivän aikana vähintään 40 päivän ajan ja saa tältä ajalta korotettua ansio-osaa. Silloin kun ansio-osan enimmäismaksuaikaa on lyhennetty, työttömyyskassa maksaa ansiopäivärahan peruspäivärahan suuruisena viimeisen 100 tai 200 päivän ajalta. Muutos koskee niitä henkilöitä, joiden päivärahan maksamisen enimmäismaksuaika alkaa lakimuutoksen jälkeen. 1.1.2014 alkaen alle 300 euron työtulot eivät vaikuta ansiopäivärahan määrään. 300 euron ylittävät tulot sovitellaan Ansiopäiväraha maksetaan soviteltuna, jos henkilö on työllistynyt osittain. Tämä tarkoittaa, että täydestä ansiopäivärahasta vähennetään puolet ansaitusta työtulosta. Päivärahan ja työtulon yhteissumma ei kuitenkaan voi olla suurempi, kuin se palkka, jonka perusteella päiväraha on määritelty. Tästä syystä myös alle 300 euron työtulo voi joissain tilanteissa vaikuttaa päivärahan määrään. Ansiopäiväraha voidaan maksaa korkeammalla tasolla, jos henkilölle on kertynyt riittävä työhistoria tai jos hän osallistuu työllistymistä edistävään palveluun. Lakimuutoksen myötä työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettava muutosturvan ansio-osa poistuu ja korotetun ansio-osan taso nostetaan muutosturvan ansio-osan tasolle. Palvelujen ajalta maksetaan korotettua ansio-osaa enintään 200 päivän ajalta. 20 vuoden työhistorian perusteella maksetaan korotettua ansioosaa enintään 90 päivän ajan aikaisemman 100 päivän sijasta. Kolmen vuoden työhistorian perusteella ei enää makseta korotettua ansio-osaa 20 päivän ajalta. Lisäpäiväoikeuden ikäraja nousee Ikääntyville pitkäaikaistyöttömille voidaan maksaa ansiopäiväraha 500 päivän enimmäisajan jälkeen lisäpäivinä sen kalenterikuukauden loppuun, jona henkilö täyttää 65 vuotta. Lisäpäiväoikeuden ikäraja on jatkossa 61 vuotta niiden henkilöiden kohdalla, jotka ovat syntyneet vuonna 1957 tai sen jälkeen. Vuosina 1950–1954 syntyneillä ikäraja on edelleen 59 vuotta ja vuosina 1955–1956 syntyneillä 60 vuotta. Ansiopäivärahan maksaminen lisäpäiviltä edellyttää, että henkilö on työskennellyt vähintään viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana. Lisätietoja: Kimmo Honkanen, etuuspäällikkö Muusikko 1/2014 25 HKO:N ARKISTO In memoriam Ahti Pilvi 24.6.1918 – 11.11.2013 Marraskuussa saimme suruviestin. Helsingin Muusikot ry:n ja koko liittomme vanhin jäsen, HKO:n pitkäaikainen alttoviulisti Ahti Pilvi oli kuollut Helsingissä 11. marraskuuta 2013. Ahti syntyi Kokkolassa 24.6.1918 ja oli kuollessaan 95-vuotias. Perhe, jonka kymmenpäisen sisarussarjan kuopus Ahti oli, muutti räätäli-isän työn perässä vuonna 1925 Hämeenlinnaan, jossa Ahti sai aloittaa viuluopinnot. Muutama vuosi myöhemmin heräsi Ahdin kiinnostus myös vaskipuhaltimiin, ja hän pääsi soittamaan Hämeenlinnan Pelastusarmeijan soittokuntaan kornettia. Muutettuaan 16-vuotiaana Helsinkiin Ahti aloitti pasuunansoiton ja elätti itsensä soittamalla monessakin ravintolaorkesterissa, joista merkittävimmiksi tulivat 1938 Dallapé ja sotien jälkeen Kullervo Linnan orkesteri. Verotussyistä tuli ravintolaorkestereitten tuolloin esittää aluksi tunnin verran klassista musiikkia. Tämä innosti Ahdin jatkamaan kesken jääneitä viuluopintojaan. Opettajaksi tuli Arno Granroth ja myöhemmin, Ahdin siirryttyä alttoviuluun, Martti Pajanne. Vuonna 1955 vapautui HKO:ssa alttoviulunsoittajan paikka, Ahti voitti koesoiton ja yli 26 vuotta kestänyt ura altistina alkoi. Alttoviulistina Ahti ei kuulunut siihen koulukuntaan jonka mukaan äänen kuuluu olla mahdollisimman suuri, paksu ja tumma, sen tulisi tulla ”kuin uumenista”. Ahdin sointi-ihanne oli erilainen. Hieno ranskalainen Bernardel-alttoviulu mahdollisti hänen soittaa luonteensa mukaisesti, aina kauniisti ja pehmeästi. Ääni ei ollut erityisen suuri, mutta se oli aina kultivoitunut ja nautittava. Intonaatio oli aina erinomainen ja vibrato luonnollisen irtonainen vailla tekemisen tuntua. Ahti kuuluikin kriittisen ”keikkakuningas” Jorma Ylösen suosikkialtisteihin, ja soitti ”Ylösjousissa” eläkkeellelähtöönsä 1981 saakka. Kamarimuusikko Ahti Pilveä voimme ihailla vieläkin, muun muassa Bernhard Crusellin klarinettikvartettojen parissa. Yleisradio soittaa yhä nauhoja jotka tehtiin 50 vuotta sitten! Esiintyjinä trio Jorma Ylönen, Ahti Pilvi ja Esko Valsta, solistinaan Paavo Lampinen. Suosittelen lämpimästi. Muisteltaessa Ahtia työtoverina tulee päällimmäisenä mieleen huumori. Lämminhenkinen leppeä huumori joka ei milloinkaan ollut ilkeätä, ei edes piikikästä. ”Ahdin jutut” ja tilannekomiikkaan pohjautuvat sutkaukset tekivät hänestä muusikkopiireissä legendan jo eläessään. Yleensä ne vielä päättyivät kertojan omiin sydämellisiin naurunpyrskähdyksiin, jotka tarttuessaan kuulijoihin tehokkaasti kevensivät työilmapiirin ajoittaista kireyttä. Kun HKO oli lähdössä 60-luvulla Yhdysvaltoihin, joutui Ahtikin vastaamaan viisumianomuksen kysymyksiin: Oletteko ollut Neuvostoliitossa? Jos olette, niin milloin ja miksi? Ahdin vastaukset olivat: Olen ollut, vuosina 1941–1944, syy: maan valloittaminen. Anomus hyväksyttiin, ja luulen sen päätyneen raamitettuna viisumitoimiston seinälle. Ahti osallistui sotiin koko niiden keston ajan, palvellen eturintamilla muun muassa sähköttäjänä. Nämä historiamme tuskallisimmat vuodet olivat kuultavissa ”Ahdin jutuissa”, joskin ylläkerrotun tapaan puettuna huumorin valepukuun. Viimeiseksi jääneen joulutervehdyksensä allekirjoittaneelle muutama vuosi sitten oli allekirjoittanut Ahti Pilvi, alikersantti. Jos oman aikani koittaessa pääsen itsekin kolkuttelemaan Taivaan Portteja, pyydän Pyhää Pietaria kertomaan, missä päin täällä tarinoi kunnon sotamies Pilvi. Mauri Pietikäinen 26 Muusikko 1/2014 HEI SINÄ PITKÄN LINJAN MUUSIKKO! Olen tekemässä yhteiskuntapolitiikan pro gradu -työtäni aiheesta freelancer-muusikkojen sosiaaliturva ja erityisesti eläketurva. Tarvitsisin haastattelututkimukseeni juuri sinun apuasi. Haastattelututkimus toteutetaan mieluiten jo helmikuun 2014 aikana ja sen voi tehdä myös sähköpostin välityksellä. Tutkimuksen kannalta ei ole väliä, toimitko muusikkona palkansaajana vai yrittäjänä. Pääasia on, että toimit kilometrejä tien päällä keränneenä freelancerina ja sinulla on näkemyksiä siitä, miten muusikkojen sosiaaliturvaa voidaan parantaa. Nyt sinulla on mahdollisuus saada äänesi kuuluviin. Ota yhteyttä, niin sovitaan mahdollinen haastatteluaika! Terkuin, Riikka Jauhiainen [email protected] Joensuun kaupunginorkesterissa on 35 muusikkoa, ja sen taiteellinen johtaja on kapellimestari Jurjen Hempel. taiteellinen johtaja Yasuo Shinozaki Joensuun kaupunginorkesterissa on haettavana julistaa haettavaksi KONSERTTIMESTARIN TOIMI no 00000559 trumpetin varaäänenjohtajan toimen Palkkaus alan työehtosopimuksen mukainen. Koesoittotehtävät: 1. Haydnin Es-duuri-trumpettikonserton I ja II osa (soitin vapaa) 2. G. Enescu: Légende (C-trumpetilla) 3. Orkesteri- ja mahdolliset kamarimusiikkitehtävät, jotka ovat saatavilla tilaamalla sähköpostitse osoitteesta [email protected] 10.2.2014 lähtien. Hakemusten on oltava perillä viimeistään maanantaina 10.3.2014 klo 16.00 mennessä osoitteessa Kymenlaakson Orkesteri Oy, Keskuskatu 33, 48100 Kotka tai [email protected] Hakemuksiin pyydetään liittämään henkilötiedot ja kertomus aikaisemmasta toiminnasta (koulutus ja työkokemus). Koesoitto on lauantaina 22.3.2014 klo 12.00 Kotkan konserttitalossa (Keskuskatu 33). Orkesteri hankkii koesoittoon säestäjän, mutta myös oman säestäjän käyttö on mahdollista. Tiedustelut: Toimitusjohtaja Riikka Luostarinen, puh. 05-2344 895 tai 050-570 6866. Toimi täytetään 18.8.2014 alkaen tai sopimuksen mukaan. Palkkaus alan työehtosopimuksen mukainen Koesoitto lauantaina 10.5.2014 alkaen klo 14:00 Joensuun konservatorion konserttisali, Rantakatu 31. Koesoittotehtävät: A) Mozartin viulukonserton no 3 G-duuri, 4 D-duuri tai 5 A-duuri 1. ja 2. osa kadensseineen B) Beethovenin, Brahmsin, Sibeliuksen tai Tšaikovskin viulukonserton 1. osa kadensseineen C) Orkesteri- ja kamarimusiikkitehtävät, jotka ovat ladattavissa hakuajan päätyttyä pdf -tiedostoina koesoittokutsussa ilmoitettavalta internet-sivulta. Koesoittokutsu lähetetään hakuajan päätyttyä sähköpostilla. Orkesteri varaa koesoittoon pianistin. Oman pianistin käyttö omalla kustannuksella on myös mahdollista. Palkkaus määräytyy KVTES:n mukaan. Koeaika on neljä kuukautta. Valitun tulee toimittaa hyväksyttävä lääkärintodistus ennen tehtävän vastaanottamista. Jos tehtävään valitaan Joensuun kaupunginorkesterin nykyinen jäsen, voidaan vapautuva toimi täyttää tämän koesoiton perusteella. Tehtävää haetaan sähköisesti Joensuun kaupungin internet -osoitteessa www.joensuu.fi /rekrytointi, josta löytyy myös täydellinen hakuilmoitus ja sähköinen hakemuslomake. Sähköisen hakemuslomakkeen ensimmäisessä kohdassa (viran tai toimen hakemus) tulee mainita käyttääkö hakija orkesterin säestäjää. Kiitos kuvasta. Tero Saarinen Company: Next of Kin • Koreografia Tero Saarinen • Kuva Sakari Viika Hakuaika päättyy ma 14.4.2014 klo 15:00 tauno.fi tauno.fi on elokuvan, musiikin, tanssin, teatterin ja sirkuksen ammattilaisten työtori. tauno.fi – rekryteringstjänst inom circus, dans, film, musik och teater. tauno.fi – job market for circus, dance, film, music and theatre. Lisätietoja antaa intendentti Pirkko Ahola puh. 050 592 8111, [email protected]. www.joensuu.fi/orkesteri KOESOITTOTULOKSIA Lappeenrannan kaupunginorkesteri II-viulun äänenjohtajaksi on valittu Renata Bakhrakh oboen varaäänenjohtajaksi on valittu Santeri Kaksonen Oulu Sinfonia käyrätorven äänenjohtajaksi on valittu Tuomas Setälä Turun filharmoninen orkesteri oboensoittajaksi on valittu Jun Saotome HAE TEKIJÄÄ! HAE TYÖTÄ! TARJOA OHJELMAA! tauno.fi on avoin, ilmainen työtori TeMen ja Suomen Muusikkojen Liiton jäsenille sekä kaikille alan työnantajille. TeMe Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry [email protected] • (09) 2511 2143 Meritullinkatu 33 A, 00170 Helsinki www.teme.fi Tulossa käyrätorven äänenjohtajan koesoitto maaliskuussa. Tarkemmat tiedot Muusikko-lehdessä 2/2014. MYYDÄÄN KAKSIO JOSSA MUUSIKON HARJOITUSHUONE! Suomen Muusikkojen Liitto ry [email protected] • (09) 6803 4070 Pieni Roobertinkatu 16, 00120 Helsinki www.muusikkojenliitto.fi RT, 54m2, 2h+k+s, 2011. Terholantie 71, Järvenpää. H. 189 000 €, p. 0400 654530. Äänieristetty harjoitushuone: standardi SFS5907 Oikotie.fi: 8165965 Muusikko 1/2014 27 Suomen Kansallisooppera tarjoaa korkealaatuisia oopperaja balettielämyksiä. Arvojamme ovat korkea taiteellinen taso, yhteistyö ja vastuullisuus. SUOMEN KANSALLISOOPPERAN ORKESTERI Ylikapellimestari Michael Güttler Suomen Kansallisoopperan orkesterissa on haettavana seuraavat tehtävät Tehtävän haltija toimii toisena englannintorven soittajana ja tehtävään sisältyy 2. oboen ja alempien stemmojen soittovelvollisuus sekä tarvittaessa heckelfonin soitto. Koesoitto järjestetään torstaina 3.huhtikuuta.2014 Hakemusten viimeinen jättöpäivä 23.2.2014 Palkkaus 3153,85 – 3996,50€/kk ALTTOVIULUN VARAÄÄNENJOHTAJAN VAKINAINEN TEHTÄVÄ Koesoittotehtävät R. Strauss: Oboekonsertto D-duuri, 1. osa W.A. Mozart: Oboekonsertto C-duuri, 1.ja 2. osa kadensseineen Hakuajan jälkeen lähetettävät orkesteritehtävät Koesoitto järjestetään keskiviikkona 12.3.2014 Hakemusten viimeinen jättöpäivä 9.2.2014 Palkkaus 3153,85 – 3996,50€/kk PATARUMPUJEN VARAÄÄNENJOHTAJAN VAKINAINEN TEHTÄVÄ Koesoittotehtävät C. P. Stamitz: Alttoviulukonsertto D-duuri, 1. osa kadensseineen TAI Hoffmeister: Alttoviulukonsertto D-duuri, 1. osa kadensseineen, sekä 1. osa jostakin seuraavista konsertoista: Bartok, Walton tai Hindemith, Der Schwanendreher Hakuajan päätyttyä lähetettävät orkesteritehtävät TRUMPETINSOITTAJAN VAKINAINEN TEHTÄVÄ Tehtävään sisältyvät B- ja C-trumpettien, B- ja C-kornettien sekä saksalaisten trumpettien (B ja C) soittovelvollisuudet. Koesoitto järjestetään torstaina 20. maaliskuuta Hakemusten viimeinen jättöpäivä 5.2.2014 Palkkaus 2983,65€ - 3780,85 €/kk Koesoittotehtävät C. Kreuzer: Variationen in G for Trumpet J. Haydn: Trumpettikonsertto Es-duuri. Teos soitetaan B-trumpetilla. Hakuajan päätyttyä lähetettävät orkesteritehtävät. HARPUN ÄÄNENJOHTAJAN VAKINAINEN TEHTÄVÄ Koesoitto on kaksiosainen: dvd-karsinnan jälkeen valitut hakijat osallistuvat koesoittoon keskiviikkona 2. huhtikuuta 2014. Palkkaus 3326,42-4215,19€/kk Koesoittotehtävät C. Debussy: Danses sekä jokin seuraavista: C.P.E. Bach: Sonate G-dur Wotq 139 G. Fauré : Impromptu Op.86 B. Britten: Suite for Harp Op.83 Hakuajan jälkeen ilmoitettavat orkesteritehtävät Hakemus ja dvd on toimitettava oopperaorkesterin toimistoon viimeistään 19.02.2014. Hakemus lähetetään osoitteella: Suomen Kansallisooppera, orkesteriosasto PL 176, 00251 Helsinki. Hakemus on vapaamuotoinen ja siihen on liitettävät seuraavat tiedot: Hakijan henkilötiedot, kotiosoite, sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Mukaan voi liittää myös lyhyen ansioluettelon. Hakemukseen liitetään dvd-tallenne jossa hakija esittää yhden edellä mainituista valinnaisista teoksista (Bach, Fauré, Britten) Tallenne on kuvattava yhdellä kameralla soittajan edestä siten, että soittaja ja soitin näkyvät kuvassa koko ajan. Äänen ja kuvan jälkikäsittely on kielletty. Levyn kanteen ja levyyn on merkittävä selvästi hakijan nimi. Hakijan on tarkistettava, että levy toimii ongelmitta eri tietokoneilla (pc). Levyjä tai hakemuksia ei palauteta. 28 OBOENSOITTAJAN VAKINAINEN TEHTÄVÄ Muusikko 1/2014 Tehtävään sisältyy lyömäsoitinten soittovelvollisuus Koesoitto järjestetään maanantaina 7. huhtikuuta 2014 Hakemusten viimeinen jättöpäivä 25.2.2014 Palkkaus 3153,85-3996,50€/kk Koesoittomateriaali lähetetään hakijoille hakuajan päätyttyä Koesoitto soitetaan orkesterin soittimilla KÄYRÄTORVEN VUOROTTELEVAN ÄÄNENJOHTAJAN VAKINAINEN TEHTÄVÄ Tehtävään sisältyvät diskanttitorven, wagnertuuban, luonnontorven ja wienintorven soittovelvollisuudet. Koesoitto järjestetään keskiviikkona 9. huhtikuuta 2014 Hakemusten viimeinen jättöpäivä 27.2.2014 Palkkaus 3493,18 - 4426,50€/kk Koesoittotehtävät R. Strauss: Käyrätorvikonsertto nro 1, op. 11 Es-duuri W.A. Mozart: Käyrätorvikonsertto nro 4, KV 495 Es-duuri C. Saint-Saëns: Romance in F, op. 36. Teos on soitettava luonnontorvitekniikkaa käyttäen. Voidaan soittaa joko modernilla soittimella tai luonnontorvella. Hakuajan päätyttyä lähetettävät orkesteritehtävät Kaikki tehtävät tulee ottaa vastaan 1.8.2014 tai sopimuksen mukaan. Kaikki hakemukset harppua lukuun ottamatta tulee jättää Kansallisoopperan internet-sivuilla (www.ooppera.fi) olevaan sähköiseen rekrytointijärjestelmään. Tiedustelut Jaana Neuvonen-Sipilä p. (09) 40302 272 tai sähköpostilla: [email protected]. Ylikapellimestari Hannu Lintu Radion sinfoniaorkesterissa julistetaan haettavaksi BASSOPASUUNAN SOITTAJAN TOIMI Tehtäväkohtainen kk-palkka 3 530,48 € (viiden vuoden ammattiorkesterikokemuslisällä 3 696,11€). Lisäksi puku- ja soitinkorvaus. Koesoittotehtävät: → J.S. Bach: Sarabande soolosellosarjasta nro 5 → Bozza: New Orleans → Yksi vapaavalintainen laulu jommastakummasta laulusarjasta: Brahms: Vier ernste Gesänge op. 121 (sov. Kerekes) tai Mahler: Lieder eines fahrenden Gesellen (sov. Sparkes) → Hakuajan jälkeen ilmoitettavat orkesteritehtävät → Nuottimateriaalin koesoittotehtäviin voi pyytää nuotistonhoitaja Riitta-Liisa Leinoselta ([email protected]) Koesoitto ja hakuaika: → Koesoitto pidetään 22.–23.5.2014 alkaen klo 10.00 Helsingin Musiikkitalossa. → Hakemusten on oltava perillä RSO:n toimistossa 16.4.2014 klo 15.00 Suomen aikaa. Hakemukset: → Ilmoittautumiset koesoittoon on lähetettävä hakuajan puitteissa sähköpostitse osoitteeseen [email protected] → Vapaamuotoiseen hakemukseen on liitettävä seuraavat tiedot: ° Hakijan henkilötiedot ° CV tai lyhyt kertomus aikaisemmasta toiminnasta muusikkona ° Hakijan yhteystiedot (osoite, sähköpostiosoite sekä puhelinnumero) ° Maininta siitä, haluaako hakija käyttää RSO:n säestäjää koesoitossa. Oman pianistin käyttö on erittäin suotavaa, sillä ennakkoharjoittelumahdollisuutta pianistin kanssa ei ole. ° Vapaavalintaisen laulun (Brahms tai Mahler) nimi Koesoittokutsut ja lista orkesteritehtävistä lähetetään valituille hakijoille sähköpostitse hakuajan päätyttyä. Tiedustelut: Päivi Juvonen, tuotantokoordinaattori puh. (09) 1480 4357 [email protected] yle.fi/rso Muusikko 1/2014 29 WOODWINDS Ky on puhallinsoitinliike on jousisoitinliike on lyömäsoitinliike on historiallisten soitinten liike on soitinkorjaamo Tiedustele meiltä mitä tahansa soitinta. Edustamme maailman parhaita merkkejä. Korjaamme soittimesi tuotapikaa. Aina hienoja yksilöitä tarjouksessa. Liikkeemme avoinna ti - pe 10 - 17, la 10 - 14 kesälauantaisin suljettu Albertinkatu 17, 00120 Helsinki puh. 09 6812 150, fax 09 6812 1555 internet: www.woodwinds.fi TERVETULOA TAPAHTUMATALTIOINNIT JA MUITA MUUTOKSIA YLEN KEIKKASOPIMUKSEEN Päättyneellä sopimuskierroksella Ylen keikkasopimus käytiin toimituksellisesti ja asiallisestikin läpi kokonaan ja itse sopimuskin saatiin aikaan hiukan jälkijunassa. Palkkahinnoittelun perusteisiin tehtiin isompia ja pienempiä muutoksia, isoin oli ehkä se, että aikansa eläneistä laulusolistien erillispalkkioista ja luokittelusta A- ja B-luokan laulajiin luovuttiin. Nyt on yksi yleinen peruspalkan päälle tuleva solistinen lisä, joka maksetaan sellaisista solistisista tehtävistä, jotka edellyttävät etukäteen solistin nimen ilmoittamista. Hinnoittelumuutokset käyvät tarkemmin ilmi uudistetusta liksalistasta. Liitto ja Yle sopivat kokeiluluonteisesti vuodeksi 2014 voimaan tulevasta tapahtumataltiointikorvauksesta, jota koskevat määräykset ovat keikkatyöehtosopimuksen liitteenä. Korvaus tulee maksettavaksi sellaisista keikoista, jotka Yle taltioi, mutta joihin ei liity esimerkiksi kameraharjoituksia tai muuta ylimääräistä työtä taltioitavan konsertin lisäksi. Yle ei siis toimi tilaisuuden järjestäjänä eikä muusikoiden työnantajana. Esimerkiksi festivaaliesiintymisten taltioimisesta tulee maksaa tällainen korvaus. Korvaus on 175 euroa/muusikko, ja se maksetaan työkorvauksena Gramexin kautta. Yle saa muusikoilta taltioituun materiaaliin ns. keikkasopimuksen mukaiset esitysoikeudet. Ylen vastuulla on toimittaa Gramexiin luettelo esiintyjistä. Tavanomaista tv- tai radio-olosuhteissa tehtävää työtä säätelee jatkossakin Ylen kanssa voimassa oleva työehtosopimus. Tapahtumataltiointeja koskevia ehtoja ei myöskään sovelleta niissä tilanteissa, joissa mahdollisesta taltioinnista on sovittu muulla työehtosopimuksella, kuten esimerkiksi kaupunginorkesterien esitysten radiointeja ja televisiointeja koskevalla sopimuksella. OLETKO LÄHDÖSSÄ TÖIHIN ULKOMAILLE? Ota silloin viipymättä yhteys Muusikkojen liiton toimistoon, puhelin (09) 6803 4070 tai sähköposti [email protected]. Muusikkojen liiton jäsenten työskentely ulkomailla on aika ajoin aiheuttanut epäselvyyttä jäsenmaksujen perinnässä ja turhia erottamisia liiton jäsenyydestä, kun työnantajaperinnässä oleva jäsen on unohtanut ilmoittaa liittoon ulkomaille muutostaan. Muusikkojen liiton sääntöjen mukaan jäsen erotetaan liitosta, jos jäsenmaksut jäävät suorittamatta kuuden kuukauden ajalta. Neuvontaa yksityiselämän oikeusasioissa Jäsenet saavat liiton tarjoamana jäsenille maksutonta puhelinneuvontaa muissa kuin työsuhteeseen liittyvissä lakiasioissa Asianajotoimisto Bützow Oy:n juristeilta arkisin klo 10.00 – 16.00: Helsingistä puh. (09) 431 531, Hämeenlinnasta (03) 612 1944 ja 612 5501, Tampereelta (03) 3138 2800 tai Turusta, (02) 274 2000. www.butzow.com. 30 Muusikko 1/2014 KANSALLISOOPPERAAN TALLENNESOPIMUS Muusikkojen liitto ja Suomen Kansallisooppera solmivat joulukuussa nelivuotisen tallennesopimuksen, joka koskee Suomen Kansallisoopperan palveluksessa olevia kuukausipalkkaisia solisteja, orkesterimuusikoita, kuorolaulajia ja tanssijoita. Lisäksi sopimus koskee orkesterin ja kuoron teoskohtaisia muusikoita ja laulajia. Sopimus on voimassa 1.1.2014–31.12.2017. Suomen Kansallisooppera saa sopimuksen myötä laajat käyttöoikeudet palveluksessaan olevien taiteilijoiden tekijänoikeudellisiin suoritteisiin vuosittaista tekijänoikeuskorvausta vastaan. Näin laaja tallennesopimus on uutta Suomen Kansallisoopperan historiassa. Sopimus mahdollistaa Suomen Kansallisoopperan strategian mukaisesti ooppera- ja balettiesitysten saattamisen nykyistä laajemman yleisön ulottuville koko maassa. HYÖTY IRTI JÄSENYYDESTÄ Jäsenpalveluja » Muusikko-lehden ilmoituspalsta Ilmoituspalstalla ilmoittaminen on Muusikkojen liiton jäsenille ilmaista (1 ilmoitus/ lehti/max 5 riviä). Lähetä ilmoitusteksti (ostetaan/myydään/sekalaista) osoitteeseen [email protected] Muusikko Muusikko on Suomen vanhin musiikkilehti. Se on suunnattu ammattilaisille. Katso myös Muusikko online. » Liiton kotisivut » Luottamusmies » Lakimiespalvelut » Neuvontaa yksityiselämän oikeusasioissa » Valtuutussopimus » Äänentoistolaitteiston lainaus » Muusikkojen terveysneuvontapalvelu » Taiteilijaresidenssit Liiton kotisivuilta osoitteesta www.muusikkojenliitto.fi löydät tietoa ja apua, mm. ajantasaisen Muusikon liksalistan ja työehtosopimukset. Sopimusala- ja työpaikkakohtaiset sekä valtakunnalliset luottamusmiehet ovat käytettävissäsi. Laki-, sopimus-, vero- ja yrittäjäneuvonta sekä oikeusapu ovat rahanarvoisia henkilökohtaisia palveluja. Teemme myös palkkaturvahakemukset puolestasi. MYYDÄÄN Englantilainen G.A.Chanot alttoviulu v.1906. Pienehkö, kevyt, hyvässä kunnossa oleva, juuri trimmattu, kaunis instrumentti, hp. 7300 €, 050-5447977/Hämäläinen A-P. Flamencokitara, Liikanen vm -93 (sarjano 104). Hyväkuntoinen ja kaunisääninen. Juuri Liikasella huollettu, jossa vaihdettiin nauhat. Laukku kuuluu hintaan, hp.1800 €, 050-3238280/Virtanen Tommi, tommievirtanen@ gmail.com Jäsenet saavat maksutonta puhelinneuvontaa muissa kuin työsuhteeseen liittyvissä lakiasioissa Asianajotoimisto Bützow Oy:n juristeilta. Liitto hoitaa keskitetysti tekijänoikeuksien valvontaa valtuutussopimuksen perusteella. Voit antaa liiton valvottavaksi ne lakiin perustuvat esittävän taiteilijan oikeudet, joita Gramex ei valvo (äänitemusiikin käyttö elokuvissa tms.). Lainaa liitosta kevyet äänilaitteet yksittäisille keikoillesi. Laitteistoa löytyy liiton toimistosta Helsingissä ja eräistä paikallisosastoista. Fysioterapeutti neuvoo, kartoittaa ongelmia ja jäsentää niitä yhdessä asiakkaan kanssa sekä ohjaa saamaan parasta mahdollista apua kulloisessakin tilanteessa. Palvelu on liiton jäsenille maksuton. Liiton jäsenten ja heidän perheenjäsentensä käytössä ovat taiteilijaresidenssit Berliinissä ja Lontoossa. Jäsenetuja » Teboil » Työväen retkeilyliitto » Musiikki- ja elokuvalehdet Jäsenkortilla saat 1,7 sentin litra-alennukseen bensiinistä ja dieselöljystä ja 10 % alennusta Teboil-voiteluaineista. Teboil tarjoaa liiton jäsenille myös maksuaikakorttia. Työväen Retkeilyliiton (TRL) ja Luonnonystävien Kansainvälisen Liiton (NFI) majat ovat kohtuuhinnalla liiton osastojen ja jäsenten käytössä. Myös TRL:n seurojen ohjattuun retkitoimintaan voi osallistua edullisesti. Voit tilata tuntuvin alennuksin musiikkilehdet Rytmin, Rumban, Infernon tai elokuvalehti Episodin. Vakuuttaminen » Työttömyyskassa » Sairauskassa Työttömyyskassa Nomit huolehtii työttömyysturvastasi asiantuntevasti ja luotettavasti. Muusikkojen Sairauskassan tarjoamia etuuksia ovat päiväraha sairaudesta johtuvan työtilaisuuksien menettämisen johdosta, korvaus hammashoito- ja kuulotutkimuskuluista sekä kuulosuojainten hankintakuluista, korvaus sairaalan ja terveyskeskuksen hoitopäivämaksuista sekä ikäkausiterveystarkastuksen kuluista. » Vapaa-ajan tapaturma- ja matkustajavakuutus Liitto on vakuuttanut sinut automaattisesti vapaa-ajan tapaturma- ja matkustajavakuutuksella, jotka ovat voimassa muulloin kuin työssä ja työmatkalla. www.if.fi/muusikot. MUUSIKKO Seuraava numero ilmestyy 21.2. aineistopäivä 30.1. YHTEYSTIETOJEN PÄIVITYS! Kun teet postissa muuttoilmoituksen, eivät uudet yhteystietosi (mm. osoite, puhelin, sähköposti) välity Muusikkojen liittoon. Muistathan ilmoittaa yhteystietosi myös Työttömyyskassa Nomitiin (huom. vain jos olet tällä hetkellä päivärahan hakijana). Suomen Muusikkojen Liitto ry puh. (09) 6803 4070 [email protected] Työttömyyskassa Nomit puh. (09) 8689400 ma−ti klo 9−12; ke 12−15; to−pe 9−12 Muusikko 1/2014 31 Suomen edullisin henkivakuutus. Varaudu suuriin riskeihin pikkurahalla. Esimerkkihinta on laskettu 50 000 euron turvalla 43-vuotiaalle Muusikkojen Liiton jäsenelle. Nuoremmille hinta on vielä edullisempi! Ota nyt Suomen edullisin osoitteesta henkivakuutuskuntoon.fi if.fi 010 19 19 19 Vakuutuksen myöntää Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva. *Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn tekemä hintavertailu 11/2013.
© Copyright 2024