täältä
1 M O LO K 2 0 V U OT TA Julkaisija: Molok Oy © Molok Oy Kuvat: Jari Arffman, Teemu Järventie ja Molok Oy:n -arkisto Taitto: Jari Mattila Ensimmäinen painos Painopaikka: Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2011 2 M O LO K 2 0 V U OT TA Alkusanat Hyvä lukija, kädessäsi on kirja, jossa kerrotaan 20-vuotiaasta perheyrityksestä. Me emme myy pelkkää pönttöä, Molokia, vaan kokonaista uutta ajattelutapaa, jolla ympäristö pysyy siistinä. Vihreät arvothan tulevat koko ajan tärkeämmiksi eikä tälle trendille näy loppua. Vihreiden arvojen lisäksi toinen määräävä piirre Molokissa on alusta lähtien ollut avoimuus ja läheiset suhteet yhteistyökumppaneihin. Näitä samoja arvoja edellytämme kaikilta yhteistyökumppaneiltamme ja työntekijöiltämme niin Suomessa kuin maailmallakin. Seuraavat tarinat kertovat, miten ja miksi Molok syntyi ja miten siitä on kasvanut ja kehittynyt 20 vuoden aikana globaalisti merkittävä brändi. Nokialla 8. maaliskuuta 2011 Veikko Salli 3 M O LO K 2 0 V U OT TA 4 M O LO K 2 0 V U OT TA molok 20 vuotta Veikon oppivuodet ..................................................................................................... 6 V. Salli Oy / SPU-tehdas ..................................................................................... 10 25 urheiluhallia ympäri Suomen ..................................................................... 11 Sekava 1980-luku .................................................................................................... 12 Molok syntyy ja menestyy ................................................................................ 14 Jari Salli – itsenäinen yrittäjä ja kumppani . ............................................. 19 Marja Hillisin sisulla Molokit Kanadan markkinoilla ....................... 22 ”Se taisi olla Veikon paras joululahja” ........................................................... 26 Luottomies tietää sanomattakin, mitä pomo haluaa .......................... 30 Jätehuollon tulevaisuudella on nimi, ja se on Molok ......................... 32 Molok rakentaa puhtaampaa maailmaa ...................................................... 36 Luonto ja liikunta . .................................................................................................. 38 Molokin ensimmäinen vuosikymmen kuvina ........................................ 40 Molok tänään 14.4.2011 .................................................................................... 50 Työ, tekeminen ja tehdas voi olla myös taidetta .................................... 54 5 M O LO K 2 0 V U OT TA Veikon oppivuodet S ynnyin 29.3.1936 Viipurin maalaiskunnassa Karhusuo-nimisessä kylässä, jossa vanhempani toimivat kansakoulun opettajina. Kotikylä sijaitsi maaseudulla viisi kilometriä Viipurin keskustasta, ja silloin se oli täyttä maaseutua. Olin kolmas poika. Myöhemmin syntyi vielä kaksi poikaa lisää. Ensimmäinen muistikuvani liittyy talvisotaan ja ensimmäiseen evakkomatkaan. Koulu ja siinä samassa kotimme paloi ennen sotaa maan tasalle, emmekä saaneet mitään mukaan. Menimme evakkoon Nivalaan, josta tulimme takaisin Viipurin maalaiskuntaan Kilpeenjoelle, jonka kansakouluun vanhempani menivät opettajiksi. Siellä aloitin alakoulun. Muistan, kuinka venäläiset tulivat oikein voimalla ja koulu muutettiin kenttäsairaalaksi. Tällä kertaa menimme Hämeenkyröön Vaivian koululle, jossa asuimme sodan loppumiseen saakka. Jännä juttu, en ole kertaakaan käynyt katsomassa Vaivian koulua, vaikka siellä se on edelleen ja täältä Molokilta ei ajaisi sinne kuin puolisen tuntia. Sodan loputtua muutimme Imatralle Teppanalan kylään vanhempieni työn perässä. Lopetin lukion kesken, sillä sen aikainen koulujärjestelmä ja minä emme sopineet yhteen. Lähinnä kielet tökkivät, ja päällä oli täysi sotatila kielten maikkojen kanssa. Mutta luonnontieteissä ja matematiikassa pärjäsin. Vaikka kouluarvosanat olivat kielissä huonot, olen tehnyt kauppaa viimeisen 50 vuoden aikana englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi. Kielitaitoni 6 pohja tulee koulusta ja käytännön opit Englannista ja Billnäsistä. Imatran yhteislyseon keskeyttämisen jälkeen minulla ei ollut tippaakaan uskoa omaan itseeni huonon kielipään vuoksi. Äidin panos oli niin voimakas, että aloin opiskella. Armeijan jälkeen menin tekniseen kouluun Helsinkiin vuonna 1957. Kävin sitä vuoden, jonka jälkeen siirryin tekniseen opistoon Turkuun. Armeijan kävin Lappeenrannassa Uudenmaan Rakuunarykmentissä. Työskentelin koko opiskeluajan. Tuolloin se oli itsestään selvää, sillä se oli edellytys tekniseen opistoon pääsemiselle. Siihen aikaan piti olla asianmukainen työharjoittelu takana ennen kuin pääsi edes pyrkimään opistoon. Minun mielestäni se on hyvä juttu. Kesät oltiin aina töissä, ja silloin riittikin töitä hyvin. Ennen opiskelua minulla oli monta työpaikkaa niin pienissä kuin suurissakin yrityksissä. Siihen aikaan taloudellinen tilanne oli sellainen, että suurin osa opiskelijoista teki töitä opintojen ohella. Työskentelin muun muassa autojen ja traktorien maahantuontiliikkeessä Hernesaaressa Helsingissä, voimalaitoksen asennustyömaalla Naantalissa, terästehtaassa Turussa ja Imatralla sekä paperitehtaassa Lohjalla ja konepajassa Turussa. Menin naimisiin Turussa vuonna 1959 kun löysin jämsäläisen naisen, Anja Ronkon, Helsingistä. Esikoiseni Jari syntyi vuonna 1960 opiskelukaupungissani M O LO K 2 0 V U OT TA Turussa. Tytär Marja syntyi 1967 Pohjan pitäjässä isän ollessa Billnäsissä töissä. Anjalla oli merkittävä osuus Molokin ideassa, kun pähkäilimme huonosti toimivaa hotellin jätehuoltoa Kankaanpäässä. 1980-luvun lopun laman rytinöissä tuli avioero. Viimeisenä opiskelukesänä olin Englannissa tehtaassa työharjoittelussa. Vaimo ja pieni lapsi jäivät Turkuun. Konepaja valmisti hydrauliikkapuristimia ja piirakkakoneita. Siellä minä opin englannin kielen ja Yorkshiren murteen, joka kai hieman kuuluu vieläkin kun puhun englantia. Kokemusta suuryrityksistä Valmistuin koneinsinööriksi vuonna 1962 ja sain ensimmäisen työpaikkani Valmetin Jyskän tehtaalta tuote- ja laadunkehittämisinsinöörinä. Tehdas teki tuolloin erilaisia osia ja asetarvikkeita puolustusvoimille sekä sähkömittareita ja perämoottoreita. Se oli nuorelle insinöörille hyvä paikka aloittaa työuransa, varsinkin kehittämistyön kannalta. Siellä jouduin perehtymään kunnolla arvoanalyysiin, josta tuli oleellinen asia koko loppuelämäni kannalta. Arvoanalyysitekniikkaa voi käyttää kaikkeen tekemiseen, palveluihin tai omaan elämäänsäkin. Pitää rakentaa aivoihin sellainen mekanismi, jolla kehittää kaikkea tekemistä, ja kaiken kehittämistyön taustalla pitää olla tutkimus ja analyysit, jotta voidaan tehdä oikeat ratkaisut jatkoa varten. Otetaan esimerkiksi jokin tuote. Ensiksi mietitään, onko se tarpeellinen ja mitkä sen tekniset ominaisuudet ovat. Ovatko raaka-aineet vaihdettavissa joihinkin toisiin ja voiko niitä yhdistää? Koko suunnitelma etenee myönteisessä hengessä kritisoimatta alkuperäisen idean kehittäjää. Eräässä koulutuksessa tutustuin yhteen Fiskarsilla työskentelevään kaveriin. Kun hän lähti muihin tehtä- viin, hän ehdotti minua tilalleen, ja näin minut kutsuttiin Billnäsiin työsuunnittelun esimieheksi vuonna 1964. Billnäsin ruukkimiljöö oli hyvin mielenkiintoinen niin koko ympäristönsä kuin tehtaansakin puolesta, sehän perustettiin jo 1649. Asuimme vanhassa ruukkimiljöössä 1930-luvulla valmistuneessa, ruotsalaisten piirustusten mukaan tehdyssä villassa. Se oli osittain ruotsinkielistä aluetta, joten ruotsin kielen taitoni kehittyi väkisinkin jonkin verran. Fiskarsillahan oli silloin voimakasta tuotekehitystyötä, joita tekniikan ihmiset tekivät. Yhteistyö heidän kanssaan oli hyvin mielenkiintoista. Samoja tuotteita siellä valmistetaan ja kehitetään nykyäänkin, kuten Fiskarsin kuuluisia saksia. Jo siellä ollessani Fiskars panosti kunnolla tuotekehitykseen ja designiin sekä työkalujen ergonomiaan. Siihen aikaan ne saksetkin syntyivät. Fiskarsissa oli mukava työporukka, ja me teimme paljon asioita yhdessä. Kun menin töihin helmikuussa, niin saman päivän iltana menimme madepilkille. Mateita tuli hurjasti, liekö ollut ensikertalaisen honkkelin tuuria. Yrittäjäksi vuonna 1969 Huurre oli tehnyt vuonna 1969 useampia sopimuksia ja tarvitsi sen vuoksi kielitaitoista henkilöä ajamaan tuotantoa sisään. Minut valittiin tuotantopäälliköksi. Se oli mielenkiintoista aikaa, varsinkin kun sain tutustua Paavo V. Suomisen kaltaiseen persoonaan. Saimme kovalla työllä uuden tuotannon pyörimään, ja Huurteella oli hyvä ja sitoutunut henkilöstö. Sekin oli hyvä paikka oppia uutta. Kylmähuone-elementtien valmistuksen yhteydessä tutustuin polyuretaani-nimiseen eristeeseen, jolla tuli olemaan suuri merkitys myöhemmin elämässäni. Meitä lähti kolme johtajaa Huurteelta perustamaan omaa yhtiötä, joka valmisti polyuretaanilla eristettyjä työmaahuollon kevyitä ja siirreltäviä rakennuksia vuonna 1969. Siihen aikaan kunnat rakensivat yrityksille 7 M O LO K 2 0 V U OT TA Jokainen toisen palveluksesta yrittäjäksi lähtenyt on sitä mieltä, että oma valinta on paras. Se on fraasi, että yrittäjäksi lähteneellä on selkeästi mitattavat motiivit. Paskan marjat. Me perustettiin yhtiö, ja siinä se. Valtaosa meistä haluaa tehdä työnsä hyvin, ja joku haluaa tehdä itsenäisesti. Rahahan on vain yksi oleellinen työkalu elämässä. Suomessa ei ollut vielä 1950- ja 1960-luvulla irtonaista rahaa, eikä täällä ymmärretty sijoittamisesta mitään. Silloin otettiin vain velkaa, ja korot olivat hirvittävän korkeat. Rahalla oli silloin suuri merkitys. Kaikkein vaikeimmat lamat johtavat siihen, että rahalla on laman aikaan liian suuri merkitys, kun se määrää kaiken. n Isepolin perustuote oli siirrettävät työmaahuollon rekennukset. halleja ja auttoivat niitä muutenkin saadakseen yritystoimintaa ja verotuloja. Kankaanpään silloisen kauppalanjohtajan Ennu Virtasen aktiivisuuden ansiosta perustimme paikkakunnalle Isepolin, joka osittain kilpaili Huurteen kanssa. Silloisesta TVH:sta, joka nykyään on Destia, tuli suurin asiakkaamme. Kankaanpää oli silloin keskellä maaseutua oleva kauppala, jossa oli paljon kenkätehtaita ja pikkuyrityksiä. Isepoliin tuli paljon ammattikouluikäisiä töihin. Myöhemmin meillä Molokissa oli pitkään töissä henkilö, joka tuli pojannappulana Isepolin koulutukseen. Alkuun oli ongelmia, kun kolme kaverusta oli samassa yhtiössä. Vuoden kuluttua yksi joutui lähtemään, kun homma ei toiminut. Kuuden vuoden kuluttua myimme Isepolin, kun tuli sopiva ostaja, silloinen Aro-Yhtymä. Jäimme kaverin kanssa uuden omistajan palvelukseen yli vuodeksi, kunnes yritys vaihtoi taas omistajaa ja jäimme pois. 8 M O LO K 2 0 V U OT TA 9 M O LO K 2 0 V U OT TA V. Salli Oy / SPU-tehdas Perustin V. Salli Oy:n tammikuussa 1977. Liikeideana oli kehittää polyuretaanin käyttöä suomalaisessa rakentamisessa, oli kyseessä sitten pientalo, teollisuusrakennus tai korjaaminen. Siihen aikaan tärkeä yhteistyökumppani oli saksalainen raaka-aineen toimittaja, kemian alan yritys nimeltä Bayer, joka tunnetaan parhaiten aspiriinistaan. Bayerin tuotekehitysosaston kanssa kehitin polyuretaanin käyttöä pohjoismaiseen rakentamiseen. Kehitys- työn tulokselle annoin nimen SPU. Ensimmäinen kirjain tulee sukunimestäni ja PU tarkoittaa polyuretaania. SPU-aikaa leimasi voimakas tuotekehitystyö esimerkiksi VTT:n kanssa. Kun teimme polyuretaania, tunsimme vastuumme, sillä kun talo tai jokin muu rakennus tehdään, sen pitää kestää pitkään. Silloin oppi tekemisissään ottamaan huomioon vastuukysymykset, vaikka siihen aikaan ei ollut asiakasta suojaavaa lainsäädäntöä niin Hotellin vihkiäisissä istutettiin puu. Kuvassa mm. Kauko Juhantalo. 10 M O LO K 2 0 V U OT TA 25 urheiluhallia ympäri Suomen Hotelli Pohjanlinna Kankaanpäässä. kattavana kuten nykyään. Senaikainen kehitystyö näkyy edelleen tänä päivänä kymmenissä tuhansissa rakennuksissa, joissa on SPU:ta eristeenä. Tehdas kasvoi nopeasti muutamassa vuodessa alallaan Pohjoismaiden suurimmaksi yksiköksi. Tuotantotilat olivat yli hehtaarin suuruiset. Vuonna 1980 käynnistyi sillä hetkellä maailman tehokkain ja modernein linja, jolla valmistettiin SPU-eristeitä. Tätä kirjoitettaessa, vuonna 2011, löytyy jo 40 vuotta sitten valmistuneita taloja, joissa on polyuretaani lämmöneristeenä, eikä siitä löydy vetäytymiä, kutistumia eikä häipymiä. Polyuretaani osoittautui parhaaksi eristemateriaaliksi jo 1960-luvulla erityisesti kaikissa kylmäkalusteissa kuten jääkaapeissa ja pakastimissa, joissa se on ollut ainoa eriste viimeiset 50 vuotta. SPU-tehtaassa kehitimme eristettä Suomen olosuhteisiin muun muassa uudisrakentamiseen, peruskorjaukseen ja urheiluhalleihin. Meillä oli jatkuvasti kehitysprojekteja, ja toiminta oli hyvin haastavaa, sillä villa eristeenä oli saanut valta-aseman. Tehdas pyöri koko ajan asiallisesti ja kannattavasti, eli hengissä pysyttiin. Sitten Lohja-Yhtymä lähestyi minua, ja hetkellisen yhteistyön jälkeen Lohja esitti ostotarjouksen, jonka hyväksyin, sillä kauppahinta oli siihen hetkeen nähden houkutteleva. Kaupat tehtiin 1983. Polyuretaani on mennyt sen jälkeenkin hyvin eteenpäin, ja sama tehdas on edelleen hyvissä voimissa. SPU on tuotemerkkinä edelleen hyvin tunnettu. n Kun kehitin SPU-tehtaalla erilaisia rakenteita, sain idean urheiluhallien rakentamisesta. Perustin ideani peliosakkeiden myymiselle niin yksityisille kuin firmoillekin. Ensimmäinen halli valmistui Keminmaalle vuoden 1985 tienoilla ja seuraava Kankaanpäähän Hotelli Pohjanlinnan viereen maan sisään. Myöhemmin rakensin 23 muuta hallia ympäri Suomea, eli yhteensä 25 hallia. Toimin aina yhteistyössä paikallisten tennisseurojen ja kuntien kanssa. Valitettavasti sellaisia tennispelaajia, jotka olivat valmiita maksamaan oikean hinnan, oli vähän. Toinen ongelma oli tenniksen vaatima tilamäärä, eli kaksi pelaajaa tarvitsee peliinsä peräti 700 neliömetriä lämmintä tilaa. Laman myötä luovuin urheiluhalleista, ja myöhemmin niissä alettiin pelata salibändyä, mikä on tilankäytön kannalta paljon parempi ratkaisu, ja maksajiakin on enemmän kuin kaksi. Kaikki rakentamani urheiluhallit ovat edelleen toiminnassa. n Suomen urheilurakennuksen suurprojekti – Vierumäen halli. 11 M O LO K 2 0 V U OT TA Sekava 1980-luku V uonna 1982 rupesin rakentamaan hotellia Kankaanpäähän, sillä siellä ei ollut kunnon majoitustiloja. Rakensin hotellin tontille, jossa oli aiemmin ollut seurojentalo, joka paloi vuonna 1971. Se ei ollut välttämättä kovinkaan viisas päätös, sillä kyseessä oli minulle vieras ala. Hotelli Pohjanlinna avattiin maalis–huhtikuun vaihteessa vuonna 1983. Jatkoin hotellibisneksiäni, kun ostin Hotelli Ounasvaaran Rovaniemeltä vuonna 1986. Niin Pohjanlinna kuin Ounasvaara menestyivät hyvin lamaan saakka. Ostettuani Ounasvaaran tajusin, että Lappi ei ole mikään matkailumaa, koska sinne ei pääse kunnolla kuin Finnairin liikelennoilla tai omalla autolla. Mutta Finnairia ei kiinnostanut charter-lennot Lappiin. Otin yhteyttä Lufthansan tytäryhtiö Condoriin, joka alkoi talvella 1990 lentää viikoittaisia vuoroja Frankfurtista Rovaniemelle. Lennätimme puolensataa saksalaista lehtimiestä Lappiin, jossa kuljetimme heitä ympäriinsä. Tässä oli mukana iso osa Lapin kunnista. Tästä lyhyestä ajasta jäi hieno muisto nimenomaan siksi, että yhteistyö Lapin kuntien kanssa meni niin hyvin. Mutta olipa siitä hyötyä jatkossakin, sillä Molokin menestys perustuu osin yhteistyöhön kuntien kanssa. Seuraavaksi talveksi myytiin paljon matkoja, mutta lama lopetti kaiken, myös charter-lennot. Melkein kaikki toiseen maahan tehty matkailu perustuu lentämiseen, 12 sillä ei kai kukaan Espanjaan menisi, jos sinne pitää lentää business-luokassa tai ajaa omalla autolla. Emme me veloissamme olleet urheiluhalleista tai hotelleista, vaan laman myötä tuli hirveitä korkolaskuja, joita oli mahdotonta maksaa. Hotellien käyttöaste putosi rajusti, kun firmat eivät enää majoittaneet niissä vieraitaan, ja kokouksienkin pitäminen loppui miltei tyystin. Samaten urheiluhallien käyttöaste laski, kun sen koommin yksityiset kuin yrityksetkään eivät ostaneet enää pelioikeuksia, joihin se bisnes pitkälle perustuu. Urheiluhallit tehtiin rahoitussopimuksilla, ja kun hallibisnekset menivät nurin, pankkien rahoitusyhtiöt haastoivat minut oikeuteen, kun ne menettivät hyvät sopimukset. Siitäkin tuli velkaa lisää. Toisaalta pankeille jäi minulta konkurssien myötä miljoonien kiinteistöt tuottamaan myöhemmin rahaa uusille omistajille. Yritin selvittää rahoittajille, että kestän kyllä 12 prosentin koron, mutta en 20 prosenttia. Tavallinen ihminen näki jo muutamaa vuotta ennen lamaa 1980-luvun puolivälin jälkeen, että kaikki ei ole kunnossa. Kansa oli varovainen kulutuksessaan, vaikka pankit tyrkyttivät kilvan rahaa. Ensimmäinen varoitus tuli 1988, kun tenniksenpelaajat eivät merkinneet enää samaan tahtiin tennisosakkeita urheiluhalleista kuin ennen, ja seuraavana vuonna firmat lakkasivat ostamasta peliosakkeita. M O LO K 2 0 V U OT TA Ilman konkursseja ei Molok ehkä olisi syntynyt näisenä yrittäjänä. Tällä taustalla pystyin kehittämään uuden tuotteen ja saamaan sen toimimaan. l Minulta meni välit poikki Säästöpankkien keskusosakepankin kanssa jo 1989, kun koin tulleeni petetyksi eräässä Skopin kautta tehdyssä sijoituksessa. Kirjoitin Säästöpankkiliiton toimitusjohtajalle kirjeen, jossa kerroin suhteemme päättymisestä ja ennustin, että Skopin kohtalo tulee olemaan aika kurja. Pankkien hosumisen takia moni yritys meni konkurssiin, ja konkurssin jälkeen pankit realisoivat paniikissaan miljoonien omaisuuksia muutamalla kymppitonnilla. Velkojien sopimus eli akordi olisi ollut kaikille osapuolille paljon edullisempi ja kaikin puolin parempi ratkaisu. Lamassa meni kaikki, mitä siihen mennessä olin tienannut yritysteni myynnillä ja muulla bisneksellä. Lisäksi menetin kolme hotellia ja 25 urheiluhallia. Mutta pahin asia, mitä silloinen valtion ja pankkien ylin johto saivat aikaan, oli se, että kansalaiset menettivät luottamuksen toisiinsa, valtioon ja rahoituslaitoksiin. Ilman konkursseja en olisi ehkä tosissani lähtenyt kehittämään Molokia. Sain idean jo vuonna 1985 Kankaanpäässä, mutta en ehtinyt paneutumaan siihen enempää, sillä hotellit veivät aikani. Siksi lama oli myös onni. Minullahan on insinööritausta, olen tuotesuunnittelija ja tuotekehittäjä, ja uskoni ongelmien ratkaisuun muun muassa arvoanalyysin avulla on vain vahvistunut itse13 M O LO K 2 0 V U OT TA Molok syntyy ja menestyy M inulta on usein kysytty, miten jaksoin heti lähteä kehittämään uutta tuotetta, vaikka olin menettänyt kaiken. Ei se sen kummallisempaa ollut, minullahan oli jo hyvän tuotteen idea valmiina ja sille patenttisuoja useassa maassa. Tajusin, että jos Molok toimii Tielaitoksen parkkipaikoilla, se toimii missä tahansa. Aloitin Molokin kehittämisen tosissani tammikuussa 1991, ja muutamassa viikossa olin tyttäreni Marjan kanssa myynyt 58 Molokia ympäri Suomea lupauksella, että toimitamme tuotteet toukokuun loppuun tai kesäkuun alkuun mennessä. Se oli nopeaa toimintaa, koska oli pakko. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Saimme toimitettua Molokit sovittuna aikana, ja sen jälkeen V. Salli Oy:n entinen työntekijä Kari Kailasto pakkasi pakettiautoon muun muassa aggregaatin, rälläkän ja hitsausvälineet korjatakseen ensimmäisiä suunnitteluvirheitä. Silloin Tielaitoksessa huomasivat, että me hoidamme hommamme ja pidämme mitä lupaamme. Heinäkuussa 1991 ensimmäinen tiemestari soitti ja tilasi lisää Molokeja. Myynti kasvoi pian, ja jo saman vuoden syksyllä myimme ensimmäiset Molokit kiinteistöihin. Vientikin alkoi vetää melko nopeasti, kun otimme maailmalla asuviin tuttaviin ja tuttavien tuttaviin yhteyttä, ja heidän kauttaan löytyi kontakteja. Se oli eräänlaista sattumien summaa. Ensimmäinen ulkomail14 le viety Molok meni Ruotsiin, seuraava Portugaliin, ja aika pian aukesi Belgia. Kun olimme saaneet hyvän ja toimivan tuotteen valmiiksi, aloimme kerätä käyttäjäkokemuksia ja tietoa sen pohjalta. Kävi ilmi, että kukaan ei ollut aikaisemmin kuullutkaan uudesta jätteidenkeruutavasta, joka perustuu siihen, että astia on osittain maahan upotettu. Pienelle alalle saadaan näin sijoitettua tilava jäteastia, jonka syvässä viileässä säiliössä jätteet eivät ala haista. Ihmiset tuottavat kaikkialla maailmassa jätettä. Perinteinen jäteastia, mihin ihmiset olivat siihen saakka tottuneet, oli sellainen, että ison kerrostalon pihassa on monta tuhannen litran jäteastiaa peräkkäin. Tavallinen ihminen täyttää ensimmäisen astian pullolleen ja kannet jäävät auki, jolloin linnut ja tuuli levittävät jätettä. Kun Portugaliin toimitettiin ensimmäiset Molokit tuhannelle asukkaalle, koko kortteli tuli siistimmäksi. Vähän ajan päästä naapurikorttelin asukkaat keräsivät adressin, jossa he pyysivät samanlaista jäteastiaa itselleen. Suomessa ei ollut joka paikkakunnalla yhtä helppoa. Molokin perustamisesta kului yhdeksän vuotta ennen kuin saimme ensimmäiset jäteastiat Helsinkiin. Se johtui siitä, että silloinen YTV, eli Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta teetti jätekeräyksen jäteyhtiöillä ja määritteli, millainen jäteastian pitää olla. Mutta esimerkiksi Turussa päätöksen jäteastioista tekevät kiinteistöt. Ensimmäisen ison kauppamme me teimmekin Turkuun, jossa M O LO K 2 0 V U OT TA Veikko ja Anja Pohjanlinna-hotellin terassilla. Täällä syntyi Molokin perusideaty. asukkaat pitivät kovasti Molokeista. Tampereen alueella ei Pirkanmaan jätehuolto pannut hanttiin, joskaan se ei Molokeja pahemmin tyrkyttänytkään asiakkailleen. Tavallaan tämä kaikki on ymmärrettävää, sillä Molok toi aivan uuden ajattelutavan, jonka omaksuminen merkitsi melkoista muutosta. Monessa isossa jäteyhtiössä jäteneuvojat eivät paneutuneet Molokiin, ja monella paikkakunnalla jäteyhtiöt jarruttivat asiaa, sillä Molokien käyttö tiesi ajojen vähenemistä ja pienempiä tuloja. Pienten jäteastioiden tiuhaan toistuva tyhjennys kun on hyvä bisnes. Tässä pitää muistaa, että yksityisten jäteyh- tiöiden muutosvastarinnan ymmärtää, mutta ihan toinen lukunsa on veronmaksajien rahoja käyttävät kunnalliset jäteyhtiöt. Nykyään kaikki kunnalliset jäteyhtiöt ovat meidän hyviä yhteistyökumppaneitamme. Tampereen alueella homma alkoi hyvin, kun Kuljetusliike Tapio Törmä hoiti homman hienosti. Pikkuhiljaa muutkin kuljetusliikkeet alkoivat kiinnostua ja seurata, kuinka kauan aikaa Molokin tyhjennys oikein vie. Liikkeiden mielestä se vie 15–20 minuuttia, kun tosiasiassa rauhallisesti tyhjentäen se vie kolme minuuttia. Tämän vuoksi kuljetusliikkeet eivät halunneet muuttaa työtapojaan, koska ne luulivat, että 15 M O LO K 2 0 V U OT TA bisnes huononee. Väärä luulo! Työnteko tehostuu ja bisnes todennäköisesti paranee Molokia käyttämällä. Helppo tapa tehdä asioita ei ole yrityksen toimintamalli Jonkun mieleen voi tulla, että mitäs me sitten teemme, kun Suomi on myyty täyteen Molokeja. Tyypillisessä kerrostalossa on noin sata asukasta ja kolme Molokia eli yksi Molok kolmeakymmentä asukasta kohden. Tämä tekee 150 000 Molokia Suomeen, eikä mukaan ole laskettu kierrätystä, puistoja, teollisuutta ja kauppaa. Vuonna 2010 me olimme myyneet Suomeen 35 000 Molokia eli vasta viidenneksen potentiaalista. Koko Euroopassa, jonne olemme vieneet Molokeja jo 1990-luvun alusta, on 300 miljoonaa asukasta – siis kymmenen miljoonaa pönttöä. Molokista on tehty pitkään kopioita ympäri maailmaa jo ennen patenttisuojan päättymistä. Minä en koe niitä pahaksi uhaksi, sillä Molok on yrityksenä pikkuriikkinen siihen verrattuna mitä se on maailmanlaajuisena brändinä. Niin Suomesta kuin muualtakin Euroopasta on tullut kauppiaita, jotka kopioiden kanssa yrittävät tehdä hinnalla kauppaa. Molokin ase näitä vastaan on hyvä palvelu ja tuotteen hyvä laatu. Se puree ja toimii. Kopioiden tekijöillä ei ole omaa tuotekehitystä eikä edes halua siihen. Silloin tuote ei ole laadukas, sillä kopioijien ainoa tavoite on myydä halvemmalla. Meillä on ollut asian tiimoilta oikeudenkäyntejä, ja suurimman osan olemme voittaneet. Me emme ole pönttökauppiaita, jotka menevät asiakkaan luokse hokemaan, että ”osta pönttö, osta pönttö”. Me myymme järjestelmää ja ideaa uudenlaisesta jätehuollosta, eikä meidän myyntimenetelmäämme kuulu haukkua vanhaa menetelmää. Meidän referenssinämme on yli 90 000 myytyä Molokia ympäri maailman Ivalosta Kapkaupunkiin, Nokialta Uuteen Seelantiin. Alueellisessa markkinoinnissa oleellisinta on käyttäjän palaute tai se, kuinka siistejä ovat ne levähdyspaikat, joissa on Molok. 16 Kun ihmiset saavat käyttöönsä roska-astian, jonka kapasiteetti on paljon suurempi kuin entisen ja joka on miellyttävä ja siisti käyttää, se johtaa siihen, että loppukäyttäjä tykkää meidän tuotteestamme. Se taas johtaa siihen, että organisaatio, joka vastaa jätteiden keräyksestä jäteastioineen, ymmärtää, että Molokin avulla ympäristö pysyy siistinä, ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Me teemme yhteistyötä veronmaksajien rahoja käyttävien kunnallisten organisaatioiden kanssa, sillä ne ymmärtävät myös ympäristövastuunsa. Kun jäteastioiden tyhjennysvälit harvenevat, se merkitsee kuljetusten vähenemistä. Se taas puolestaan vähentää liikenteen päästöjä, millä on suuri merkitys nykyään. Sellaiset edustajat, jotka aloittavat missä maassa tahansa ja joilla ei ole omaa henkilöstöä huolehtimassa asiakkaistaan, eivät ole onnistuneet. Jos he myyvät Molokin ohella montaa muuta tuotetta, ei hommasta tule mitään. Molokille pitää olla omistautunut, ja siihen pitää paneutua kunnolla, sillä kyse on uudesta ajattelutavasta, kokonaisesta järjestelmästä eikä vain yhdestä roskapöntöstä. Kun edustajamme ymmärtää tämän ja toimii sen mukaan, hän onnistuu. Lukuisat esimerkit menestyneistä Molok-edustajista eri maissa todistavat tämän teorian oikeaksi käytännössä. Myyntimiehet, jotka selittelevät epäonnistumistaan kerta toisensa jälkeen, eivät koskaan onnistu. Tajusin tämän, kun rakensin urheiluhalleja ympäri maata ja kiersin niitä myymässä 80 000–90 000 kilometrin verran vuodessa. Jos joku meillä yhtiössä sanoo, että on helppo tapa tehdä asioita, niin minä ärähdän, sillä se ei ole mikään yrityksen toimintamalli. Ainoa oikea tapa on tehdä perusteellista ja kunnollista työtä – oli se sitten helppoa tai vaikeaa. Siksi perinteisen koulutuksen käyneet myyntimiehet eivät meillä pärjää. Siihen ei heidän pitkäjännitteisyytensä riitä, sillä he ryntäävät suin päin asiakkaan luokse tekemään kauppaa hinnalla millä hyvänsä, koska he eivät ymmärrä meidän ajattelutapaamme. M O LO K 2 0 V U OT TA Molok on pysynyt aina itsenäisenä Molok aloitti toimintansa Tampereella Takojankadulla, missä oli ensimmäinen toimisto. Me käytimme alussa vieläkin enemmän alihankkijoita kuin nyt, koska silloin meillä ei ollut vielä kokoonpanoa. Ensimmäinen, selkeä oma teollisuustila meillä oli Laviassa, vajaan tuhannen neliömetrin halli, minkä vuokrasimme kunnalta. Toimisto siirtyi Nokialle, kun vuokrasin entisen Suomen Yhdyspankin toimistotalon Souranderintieltä. Myöhemmin Molok osti tilat omikseen. Molokin toiminta kasvoi koko ajan, ja toiminnan volyymin muuttuessa tarkistetaan, pitääkö tehtyjä ratkaisuja korjata tai muuttaa. Yksi ratkaisu oli tehdä rotaatiovalu itse. Ensimmäiset omat tuotantotilat valmistuivat Nokialle Nosturikadulle vuosien 2003 ja 2004 vaihteessa, vajaa 5000 neliömetriä. Vuonna 2005 laajensimme 700 neliömetrin verran ja vuonna 2008 tiloja valmistui lisää 4000 neliömetriä. Nokia on ollut asiallinen paikka toimia, sillä asiat hoituneet, lähinnä rakentamiseen liittyvät toiminnat ovat sujuneet kohtuullisen hyvin. Molok ei ole hakenut mistään mitään tukia eikä takauksia toimintaansa varten lukuunottamatta tuotetekehitykseen liittyvää Tekesin tukea. Yrityksen itsenäisyys merkitsee minulle sitä, että kun hoitaa kustannukset itsenäisesti, voi hoitaa myös kaikki plussat ja miinukset itsenäisesti. Kannattaa harkita tarkkaan, milloin kunta voi lähteä suoraan tai välillisesti rahoittamaan yrityksen toimintaa, sillä sellainen ei välttämättä kuulu sen osaamisalueeseen. n 17 M O LO K 2 0 V U OT TA 18 M O LO K 2 0 V U OT TA Jari Salli – itsenäinen yrittäjä ja kumppani S allien muuttaessa Tampereelta Kankaanpäähän Veikko oli tuore yrittäjä. Kolmannen asuntonsa Veikko rakensi itse ja Jari oli lautapoikana. Talo oli sen ajan, 1970-luvun, hengen mukainen, eli siinä oli takkahuone ja uima-allas. ”Veikko ei rakentamisessa kovastikaan muita kuunnellut, vaan teki itse niin kuin parhaaksi näki. Eristeet olivat osin villaa, osin polyuretaania, joka osoittautui aika pian paremmaksi ratkaisuksi. Äiti ihmetteli, miksi talossa on niin paljon pölyä, vaikka hän siivoaa usein. Selvisi, että pöly on peräisin välikaton villasta, jonka minä sain vaihtaa polyuretaaniin. Silloin sain vihan villaa kohtaan, kun ahtaassa välikatossa vaihdoin eristeitä ja sain naulanpäistä selkäni reikiä täyteen”, Jari Salli muistelee. Koulunkäynti ei Jaria juuri kiinnostanut – kuvaamataitoa ja englantia lukuun ottamatta. Sen sijaan työnteko isän yrityksissä luonnistui. Kesätöiden jälkeen ensimmäinen pitkäkestoisempi työ oli V. Salli Oy:ssä, jossa hän opetteli käyttämään jatkuvatoimista polyuretaanilevyn valukonetta, jonka toimintaan Jari perehtyi Saksassa. ”Tehtäviini kuului myös laadunvalvonta, sillä laadimme yhdessä VTT:n kanssa omaehtoisen laadunvalvontajärjestelmän. Oikeiden säätöjen saaminen priimatavaran tekemiseksi oli haastavaa puuhaa.” ”Rahat, mitkä Veikko sai Isepolin myynnistä, vastasivat senaikaista 19 M O LO K 2 0 V U OT TA Hannele ja Jari lottovoittoa. Me muut ajattelimme, että eläisimme niillä rahoilla loppuelämämme mukavasti, mutta Veikko halusi sijoittaa ne uuteen yritykseen. Silloin se tuntui hullulta, mutta kun Veikko myi polyuretaanitehtaan, hän sai sen myynnistä liki 20-kertaisen summan Isepoliin verrattuna.” Kun Veikko lähti hotelli- ja ravintola-alalle, Jari ja hänen vaimonsa Hannele seurasivat perässä. Ensiksi nuoripari haki oppia Rovaniemen hotelli- ja ravintolakoulun sekä sikäläisen kauppaopiston järjestämältä vuoden mittaiselta yrittäjäkurssilta. Jari opiskeli myöhemmin palvelualaa ja yrityksen johtamista Haaga-instituutissa ja valmistui restonomiksi 1988. Veikon bisnekset olivat Jarin opiskellessa laajentuneet urheiluhallien rakentamiseen ympäri maata. Isä houkutteli poikaansa vetämään Poriin kaavailemaansa urheiluhallia. ”Sanoin, että lähetä paperit. Kun katselin niitä, suunnitelma vaikutti hirveän ylioptimistiselta. Veikko aikoi rakentaa hallin vanhaan betonitehtaaseen. Mutta koska vapaita hotellinjohtajan paikkoja meren rannalla pikkukaupungissa ei ollut, ajattelin että voisin ottaa hallin hoitaakseni vuodeksi, puoleksitoista. Tehtyäni ennakko20 markkinointia kevään ja kesän tilauskirja oli suhteellisen täynnä, kun halli aloitti. Se oli hyvä lähtö. Mutta lama iski Suomeen, ja Veikon yritysten omistamista kiinteistöistä romahtivat vakuusarvot. Hotelli- ja halliyritysten kaatuessa ostimme Veikon yritykseltä hallin velkoineen.” Lama puraisi pahasti urheiluhallejakin, ja laman myötä tennis- ja squashvuorot hävisivät miltei tyystin. Ala pantiin myös arvonlisäverolle, joka kaatoi useimmat velkaiset liikuntahallit. Tilalle tuli sähly ja kiipeilyseinä, josta tuli suuri menestys. Perheen maksimissaan puoleksitoista vuodeksi aikoma Porin-keikka venähtikin aika pitkäksi, sillä Jari asuu vaimonsa kanssa Porissa edelleen. Niin 1985 syntynyt poika Jarno kuin vuonna 1988 syntynyt tytär Sonja ovat jo lentäneet kotipesästä. Myytyään urheiluhallinsa vuonna 2001 Jari perusti Porin keskustaan sukelluskeskuksen. Vuonna 1991 alkaneesta harrastuksesta alkoi tulla ammatti. Porin Sukelluskeskus järjestää edelleen laitesukelluskursseja ja myy alan tarvikkeita. Molokissa myyjänä sekä toimitusjohtajana Pitäessään sukellusliikettä Jari piti samalla tuumaustaukoa tulevaisuutensa suhteen. Isä oli perustanut Molokin, josta Jari siskonsa Marjan lailla vakuuttui heti. Molemmat tiesivät, että Veikolla on erinomainen kyky fokusoitua olennaiseen ja että hän vie ideansa vaikka läpi harmaan kiven. ”Alusta alkaen meille oli aivan selvää, että Molok on kova juttu. Idea oli heti alkuun niin hyvä, että tiesimme että siitä tulee jotain. Mutta pitkä ja kivinen tie se oli. Isä teki alkuun aivan valtavan työmäärän, kun hän ajoi ruosteisella, vanhalla pikkufiatilla ympäri Suomea, kun hän siihen saakka oli tottunut ajamaan ässämersuilla.” ”Veikko on jo kauan puhunut, että hän jää parin vuoden päästä eläkkeelle, mutta aina niitä ideoita vain tulee M O LO K 2 0 V U OT TA lisää ja vauhti sen kuin kiihtyy. Taidan tietää isäukon salaisuuden siihen, miksi hänellä piisaa virtaa niin paljon. Kankaanpäässä asuessaan hän kävi transsendenttisen mietiskelyn kurssin, jonka avulla hän oppi rentoutumaan niin hyvin, että halutessaan hän pääsee uneen muutamassa sekunnissa. Hän ei tee asioita vain rahan takia, sillä raha on hänelle polttoaine, jota hän käyttää surutta uusiin haasteisiin. Veikko on avokätinen persoona, joka luottaa ihmisiin. Joskus liikaakin.” Jari otti vastuuta vastaamalla Molokin myynnistä Länsi-Suomessa alkaen vuodesta 2003. Samalla hän luopui keskustan kivijalkamyymälästä. ”Opin Molokin tuotteena ja sen toimintaympäristön läpikotaisin. Turusta jäi mieleen, kuinka hommat etenivät aluksi kankeasti, kun kävin sikäläisiä isännöitsijöitä tapaamassa. Eräskin isännöitsijä sanoi minulle, että olet poika ottanut aika mahdottoman tehtävän. Lopulta kauppa alkoi käydä Turussakin, ja Turun seutu onkin yksi vahvoista alueista. Itse asiassa Molok sai alussa tukevan selkänojan Veikon onnistuttua saamaan isot kaupat Varissuolle.” ”Heikki Seitsonen ja pohjoisempana Kailaston Kari ja Mervi ovat hoitaneet minun jälkeeni aluetta ansiokkaasti. Karihan on ollut Veikon vasen käsi jo yrittäjäuran alkuaamenista lähtien. Hän muistaakseni hitsaili ensimmäisen Molokin prototyypinkin. Aikaansaava mies ja kävelevä tietopankki.” Hetken aikaa Jari toimi toimitusjohtajana, kun silloinen toimitusjohtaja Jarmo Turtiainen lähti nopeasti talosta ikävissä merkeissä. Sallit päättivät kuitenkin löytää perheen ulkopuolelta toimitusjohtajan. Jukka Blom aloitti tehtävässä marraskuussa 2005. Molokin tulevaisuudenstrategian Jari näkee melko selkeänä. ”Painopistealueet sijaitsevat Pohjois-Euroopassa, Venäjä mukaan lukien. Muualle maailmaan myymme Domino-säiliöiden valmistustekniikkaa ja tarvikkeita. Vaikka ainahan tilaa löytyy jollekin uudelle, uskomattomalle keksinnöllekin...” n 21 M O LO K 2 0 V U OT TA Marja Hillisin sisulla Molokit Kanadan markkinoilla ”I sä on aina tehnyt hyvin paljon töitä. Itsekin olen koko aikuisikäni ollut yrittäjä enkä osaa muuta elämää ajatellakaan. Luonteenikin on sellainen, etten osaa olla aina miettimättä jotain uutta. Mistä lienen senkin perinyt”, Marja Hillis o.s. Salli naurahtaa. ”Isän kehittäessä äidin heittämää ideaa jätteiden kaivoon heittämisestä seurailin prosessia sivusta – olinhan silloin vasta juuri ja juuri valmistumassa lukiosta. Mutta kun perustimme yrityksen vuonna 1991, olin jo innolla kiinni puhelimen kammessa soittelemassa tiemestareille ympäri Suomea. Isän kiertäessä maata esitelmöimässä ja minun markkinoidessani kotoa käsin, myimme 58 Molok-astiaa ensimmäisen kolmen viikon aikana. Se oli sen verran innostava alku, että Molok siirtyi uniin ja verikin taisi muuttua Molok-vihreäksi.” Marjan lähtiessä markkinoimaan Molok-tuotteita Kanadaan syksyllä 1997 edessä oli samat ongelmat kuin useassa muussakin maassa: uutta ihmetellään ja muutosta vastustetaan. ”Koska en tuntenut uutta maata enkä sen bisneskulttuuria, alussa sijoitin paljon aikaani ympäristöön perehtymiseen. Matkusteltuani ympäri Pohjois-Amerikkaa päätin, että on parasta keskittää toiminta Ontarion eteläosaan, sillä täällä asustaa noin kolmannes Kanadan väestöstä ja valtava osa isoista yrityksistä on perustanut tänne pääkonttorinsa. Lisäksi täältä on myös hyvät yhteydet sekä Yhdysvaltoihin että muualle maailmaan. Läh22 tökohtanani oli se, että halusin juurruttaa Molok-idean kunnolla Kanadan maaperään ja luoda sille vahvan brändin hyvänä ja luotettavana tuotteena.” Marja kertoo jo alusta pitäen tietäneensä, että olisi vain ajan kysymys koska kilpailijat tuovat markkinoille kopioita. Ja tulihan niitä. ”Kopiot näyttävät suurin piirtein samalta kuin Molok, ja toisinaan ne toimivatkin lähestulkoon samalla tavalla. Hankaluus on siinä, että asiakas ei aina osaa hahmottaa alkuperäisen ja jäljitelmän eroja. Tällöin he erehtyvät verratessaan tuotteita toisiinsa, ja usein ratkaisevaksi tekijäksi muodostuu hinta. Jälkeenpäin sitten harmitellaan, kun jäljitelmän laatu ei ollutkaan sama kuin aidon ja alkuperäisen Molok-astian. Kilpailijoilla on myös poikkeuksetta tarjota paljon muutakin kuin syväkeräysastioita, kun taas me keskitymme vain ja ainoastaan Moloktuotteeseen. Tämäkin seikka erottaa meidät positiivisesti kilpailijoista, sillä myös palvelumme on aina asiantuntevaa, tarkkuudesta ja laadusta tinkimättä.” Markkinoille pääsy vaati paljon oppimista ja työtä Ilman suomalaista sisua Molok-myynti Kanadassa olisi varmasti pysähtynyt alkumetreille. Suomessa yleisesti käytössä olevat nostureilla varustetut kuorma-autot ovat M O LO K 2 0 V U OT TA Hillisit perhepotretissa: Mona, Marja ja Mark kesällä 2010 Molok Oy:n pääkonttorin edessä Nokialla. 23 M O LO K 2 0 V U OT TA Pohjois-Amerikassa harvassa, joten tyhjennyspalvelua ei tahtonut saada edes rahalla. Kaupunkien puisto-osastot osoittautuivat siis lähestulkoon ainoaksi markkinaalueeksi, jota pystyi uuden jäteastia-idean kanssa lähestymään, sillä puisto-osastoista löytyy jos jonkinlaista välinettä sekä mielikuvitusta Molok-astioiden tyhjennykseen. ”Tosin kovasta innostuksesta huolimatta kauppa oli hidasta, sillä kaikki halusivat aloittaa kokeilemalla paria astiaa kerrallaan, ja koska tuote tuli kaukaa Atlantin takaa, paikalliset eivät halunneet uskoa, että Molok välttämättä toimisi Kanadan ilmastossa.” Molok-tyhjennys oli ihan oma lukunsa. ”Olimme miettineet isän kanssa tyhjennyskysymystä jo pitkään ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että on parasta perustaa oma tyhjennysyritys Kanadaan. Aviomieheni Mark Hillis pystytti Deep-Clean Waste Services -firman, joka laittoi ensimmäisen auton liikenteeseen syksyllä 2003. Pian tarvittiin toinen ja kohta kolmas auto, ja alan markkinajohtaja Waste Management (WM) alkoi huolestua, sillä yhtäkkiä heidän asiakkaansa alkoivat huveta, kun Molok-astioita putkahteli maasta kuin sieniä sateella.” ”WM lähestyi meitä pian ostotarjouksella, jota emme hyväksyneet. Halusimme varmistaa, että jättifirma ei osta palvelutoimintoja lakaistakseen koko Molok-toiminnan maton alle. Lukuisten tapaamisten jälkeen vakuutuimme siitä, että WM ymmärsi, mistä Molok-filosofiassa 24 on kyse, ja kesällä 2009 tyhjennysautomme siirtyivät WM:n omistukseen.” Yhteistyökumppani on Pohjois-Amerikan suurin Yhteistyö WM:n kanssa on lähtenyt käyntiin lupaavasti. WM on Pohjois-Amerikan suurin jäteyhtiö, liikevaihdoltaan tällä hetkellä noin 15 miljardin dollarin luokkaa. Pääkonttori on Teksasin Houstonissa, ja Kanada on jaettu hallinnollisesti Itä- ja Länsi-Kanadaan. Kuten kaikkialla maailmassa, jätehuoltofirmat ovat perinteisesti olleet ensisijaisesti päättämässä jätteenkeräyssysteemistä ja asiakas on joutunut tyytymään siihen mitä takapihalle on tuotu. Nyt kuitenkin trendi on se, että asiakkaat haluavat vaikuttaa siihen, miltä heidän pihansa näyttävät ja tuoksuvat, ja Molok tuo uuden hou- M O LO K 2 0 V U OT TA kuttelevan vaihtoehdon perinteiseen ”rottatarhaan”. ”Myydessämme Molok-tyhjennyksen WM:lle yritykseni Molok North America Ltd. teki heidän kanssaan myös Pohjois-Amerikan laajuisen Molok-jakelusopimuksen, eli myyntiorganisaatiomme kasvoi kerralla jättimäisesti. Nyt keskitymme tiedotus- ja koulutustoimintaan, brändimme vahvistamiseen sekä sen varmistamiseen, että pystymme palvelemaan voimakkaasti laajenevaa markkina-aluetta tehokkaasti, laadusta tinkimättä. Suunnitelmissa onkin uusien tilavampien tuotantotilojen rakentaminen mahdollisimman pian.” Vuonna 2011 Molok North America on asemassa, jossa siihen luotetaan, tuotetta pidetään hyvänä ja yritystä vahvana. Marjan mukaan Molok North America jatkaa samaan tyyliin ja keskittyy muun muassa avaamaan markkinoita USA:n puolelle. Mutta sinne ei mennä yksin, vaan vahvan yhteistyökumppanin kanssa. Marja aloitti työt Kanadassa kotitoimistossa, mistä hän siirtyi suurempiin vuokratiloihin ja tekemään myös kokoonpanoa. Paikallinen yritys tekee suuremmat runkokaivot, sillä tilaa vievien astioiden rahtaus valtameren yli on arvokasta ja aikaa vievää puuhaa. Molok North America tekee myös omaa tuotekehitystä. Yksi innovaatioista on ravintoloiden käytettyjä keitinrasvoja varten kehitetty Molok, joka tyhjennetään pumppaamalla rasva pois. Toinen on niin sanottu karhukansi, joka on pakollinen myytäessä jäteastioita niille Kanadan alueille, joissa on musta- ja harmaakarhuja. Karhujen asuinalueita riittää, sillä Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin maa. Asukkaita Kanadassa on kuitenkin vain noin 30 miljoonaa. Kun kumppanina on Pohjois-Amerikan suurin jätehuoltofirma ja kaikista tärkein pioneerityö on tehtynä, näyttää Marjan mukaan siltä, että kasvu alkaa ihan toisella tavalla. ”Olen aina sanonut, että the only way to fail is to quit. Waste Management on siksi hyvä yhteistyökumppani, että siellä ymmärretään, kuinka asioita pitää tehdä uudel- la ja erilaisella tavalla jos aikoo menestyä jatkuvasti kiihtyvässä kilpailussa markkinaosuuksista. Siihenhän myös Molok perustuu – maailman pitää muuttua ja yritysten sen mukana, eikä tehdä asioita aina samalla tavalla. Laadin kerran lehti-ilmoituksen, jossa oli tunnettu slogan: ”Definition of insanity: Doing the same thing over and over again, expecting different results.” Ei kannata ihmetellä, miksi mikään ei muutu, jos tekee asiat aina samalla tavalla. Olen aina painottanut kaikille työntekijöillemme Pohjois-Amerikassa, että me emme myy vain pelkkää jäteastiaa vaan uutta ajattelutapaa – ja muutosta. Jos tätä ei sisäistä, ei kannata aloittaakaan.” n 25 M O LO K 2 0 V U OT TA ”Se taisi olla Veikon paras joululahja” H ymy tulee huulille helposti, kun ajaa Akseli Kiinteistöpalveluiden pihaan. Jätekeräyspiste on hassun näköisessä katoksessa, jonka yläosan iso kyltti kehottaa: ”Hymyile, olet piilokamerassa!” Eikä siinä kaikki: jätekeräyspisteen katos on pahasti kallellaan, ja näyttää siltä kuin se olisi toiselta reunaltaan vajoamassa maan sisään. Akseli Kiinteistöpalveluiden toimitusjohtaja Mauri Kivilaakso myöntää, että perinteinen ”laatikkomalli” olisi tullut halvemmaksi rakentaa. ”Mutta se on PR-juttu”, hän sanoo. Ja hyvä PR-juttu onkin, sillä niin piilokamerakyltti kuin ”kaatuva” rakennus ovat herättäneet suuresti positiivista huomiota. Lisäksi ne kertovat yrityksestä, joka osaa ja uskaltaa tehdä asioita eri tavalla. Nykyisin Jämsään kuuluvalla Längelmäellä pientilalle vuonna 1951 syntynyt Mauri Kivilaakso on itsekin esimerkki rajojen ylittämisestä, sillä hän on koulutukseltaan valtiotieteen maisteri, eli aivan toisille aloille kuin kiinteistönhuoltoon oppinsa saanut mies. ”Toinen vaihtoehto oli maa- ja metsätaloustieteet, ja en kyllä itsekään tiedä miksi valitsin valtiotieteet. Jälkeenpäin ajateltuna ei siinä ole paljoa eroa, hoitaako kiinteistöjä tai metsiä.” Kivilaakson valmistumisvuonna työtilanne oli huono. ”Tulin valituksi isännöitsijäksi pieneen huoltoyhtiöön, Vienolan Lämpö Oy:öön, vaikka en minä siitä 26 hommasta paljoakaan tiennyt, tosin olinhan minä suorittanut isännöitsijäntutkinnon”, Kivilaakso naurahtaa. Nuori maisteri pääsi kuitenkin hyvin alaan sisälle ja tuli valituksi vastaaviin tehtäviin Hollolaan, kunnes Turku kutsui jälleen. Kivilaakso alkoi johtaa ensin Lausteen Huolto Oy:tä ja sitten Varissuon Huolto Oy:tä, jotka fuusioituivat vuonna 2005, ja nimeksi tuli Akseli Kiinteistöpalvelut Oy. Yrityksen liikevaihto oli vuonna 2010 noin 5,6 miljoonaa euroa, ja sillä oli palveluksessaan noin 90 työntekijää. Yritys tekee muitakin asioita toisin kuin ilmoittaa humoristisesti kameravalvonnasta jätekeräysalueella ja tekee katoksesta kaatuvan näköisen. ”Tarjoamme jätehuollon palvelut muista poikkeavalla tavalla toimittamalla kiinteistöihin astiat, minkä lisäksi pidämme ne puhtaana, uusimme ne tarvittaessa ja huolehdimme kuljetuksesta. Normaalisti taloyhtiöt omistavat itse jäteastiansa. Omaa tyhjennyskalustoa meillä ei ole, vaan kilpailutamme tyhjennykset ulkopuolisilla. Eli olemme ainoana turkulaisena kiinteistöpalveluyrityksenä tuotteistaneet jätehuollon.” Kivilaakson johtama yritys poikkeaa muista siinäkin, että se tarjoaa kaikki kiinteistönhoitoon liittyvät palvelut: isännöinnin, kiinteistönhuollon, siivouksen, autojen ja tekstiilien itsepalvelupesun, lämmöntuotannon, jätehuollon ja paikoituksen. Vuosien varrella Akseli Kiinteistöpalvelut on ollut mu- M O LO K 2 0 V U OT TA Akseli Kiinteistöpalvelut pitää yllä jätteiden keräyspistettä Turun Varissuolla. Pisteessä on valvontakamera, jota leikillisesti nimitetään piilokameraksi. ”Ihmisillä on taipumus jättää keräyspisteeseen sinne kuulumatonta tavaraa. Kameravalvonta on tarpeen, jotta saadaan järjestys säilymään alueella, ja toisekseen tämä piste on tarkoitettu vain tämän alueen asukkaiden käyttöön”, sanoo toimitusjohtaja Mauri Kivilaakso. 27 M O LO K 2 0 V U OT TA kana monessa valtakunnallisessa asiakaskyselyssä. Yrityksen palvelun laatu on aina ollut tutkimuksessa mukana olleiden yritysten joukossa keskimääräistä parempaa. Asiakaskyselyjen ja muun asiakkailta saadun palautteen pohjalta yritys on kehittänyt myös niitä osa-alueita, joilla tulos ei ole ollut paras mahdollinen. Edelläkävijyyttä kuvaa uudenlaisen jätehuollon lisäksi rakennusautomaatio, jonka hyödyntämisessä Akseli Kiinteistöpalvelut on ollut Turussa jo vuosikymmenien ajan edellä muita. Yrityksen ensikosketus Molokiin tapahtui vuonna 1991, kun Molokin edustaja Jaakko Teräntö vieraili Turussa esitelläkseen uudenlaisia jäteastioita silloisessa Varissuon Huolto Oy:ssä. ”Kuuntelimme, mutta emme ottaneet häntä ja hänen asiaansa ihan vakavasti. Jos ihan rehellinen olen, niin kyllä me oltiin kiinnostuneita, mutta me epäiltiin uutta ideaa ja kyseenalaistettiin se. Sen jälkeen Veikko Salli itse ilmestyi tänne vuosien 1991 ja 1992 vaihteessa. Mieleeni jäi erityisesti se, kuinka poikkeuksellisen innostunut hän oli ideastaan. Hänestä näki, että hän oli omistautunut alaan koko sydämellään. Hän oli myös hyvin vakuuttava ja vastasi kaikkiin väitteisiimme perusteellisesti.” Molok osoittautui järkevämmäksi ja taloudellisemmaksi ratkaisuksi Lopulta Varissuon Huolto Oy vakuuttui Veikko Sallin tuotteesta niin paljon, että tilasi seitsemään taloyhtiöön Molok-astiat. Kun astiat olivat olleet käytössä vuoden, kiinteistöpalveluyritys teki tyytyväisyyskyselyn Molokin jäteastioista kaikille asukkaille. ”Tyytyväisten ja erittäin tyytyväisten osuus oli yli 90 prosenttia, mikä tuntui silloin uskomattomalta, ja vastausprosentti oli hyvin korkea. Palaute yllätti meidät täysin, ja yksittäisiä hajaääniä oli hyvin vähän. Siitä lähtivät liikkeelle vakavammat neuvottelut Molokin kanssa.” 28 Tämä oli mahdollista, sillä aiemmin huoltoyhtiö oli tuotteistanut jätehuollon. ”Meillä oli idea, että me omistamme jäteastiat ja toimitamme ne asiakkaillemme kiinteää kuukausimaksua vastaan. Jos taloyhtiöt olisivat itse omistaneet jäteastiansa, ei tällainen olisi ollut mahdollista, sillä silloin päätäntävalta olisi ollut taloyhtiöillä. Mutta tämä tuotteistuksemme oli otettu käyttöön pari vuotta aikaisemmin, joten meillä oli oikeus päättää asiasta.” Neuvotteluihin Molokin kanssa isommasta toimituksesta meni noin vuosi. ”Neuvotteluiden jälkeen lähetimme taloyhtiöille kirjeen, jossa kysyimme heidän suostumustaan kaivaa maata heidän tonteillaan, vaikka kyseessä ei ole rakennuslain mukainen asia. Asiakkaillemme oli tärkeää, että maksut eivät nousseet Molokien takia. Kirjeen sai vähän yli 90 asuinkiinteistöä, ja tasan yksi elämöi asiasta kerran. Se todisti todeksi vanhan sanonnan, että muutoksen tapahtuessa aina ainakin yksi vastustaa”, Kivilaakso naurahtaa. Neuvottelut isosta toimituksesta kestivät koko vuoden 1993, ja ensimmäiset Molokit vietiin Turkuun alkuvuodesta 1994. Hinta oli 1,6 miljoonaa markkaa, joka merkitsi isoa osaa Varissuon Huollon vuosibudjetista. ”Meidän hallituksemme silloinen puheenjohtaja Urpo Rastimo on tarkka mies, ja hän vakuuttui numeroihin ja lukuihin perehdyttyään Molokista. Rastimo painotti neuvotteluissa sitäkin, että kauppa pitää saada sellaiseksi, että se kannattaa myös tavaran toimittajalle. Muistan vieläkin hyvin, kuinka vuoden 1993 jouluaaton aattona väänsimme Veikon kanssa lukuja paikoilleen kello seitsemääntoista saakka kunnes saimme kaupan syntymään. Uskon, että se oli Veikolle melkoinen joululahja.” Kivilaakso kertoo, kuinka Molok tuntui selvitysten jälkeen taloudellisesti järkevämmältä ja tehokkaammalta ratkaisulta kuin muut tarjolla olleet jäteastiat, vaikka se oli investointi, jota varten yritys joutui ottamaan lainaa. Silti kuukausimaksuja ei tarvinnut korottaa uusien jäteastioiden vuoksi. M O LO K 2 0 V U OT TA Molokiin tutustujia käynyt Kiinasta saakka ”Niinpä meille jäi lähes sata vanhanaikaista pihakonttia, ja se oli melkoinen röykkiö tuossa meidän omalla paikoitusalueellamme. Onneksi saimme ne lopulta pikkurahalla myytyä pois.” Vaikka Veikon myyntipuhe olikin hyvä, lopullinen ratkaisu Molokin eduksi oli perusteellinen selvitystyö jätteiden punnituksineen. ”Siihen aikaan ei jätteitä erityisemmin punnittu ja mitattu, kuinka paljon jätettä mahtuu astiaan. Menettely poiki suoraan jätekuljetusliikkeiden laariin, koska käsittelymaksut perittiin olettaen astiat täysiksi. Me pyysimme jäteastioiden tyhjentäjiä punnitsemaan, kuinka paljon jätettä mahtuu vanhanaikaiseen astiaan ja kuinka paljon Molokin astiaan. Tulimme siihen tulokseen, että Molokiin menee selvästi enemmän tavaraa, puolitoista, jopa kaksi kertaa enemmän kuin vastaavan suuruiseen perinteiseen astiaan siitä yksinkertaisesta syystä, että se täyttyy eri tavalla. Molok on selvästi tehokkaampi, vaatii pienemmän tilan ja on siistimpi kuin perinteinen ratkaisu. Sama tulos oli ensimmäisessä Molokiin liittyvässä asiakaskyselyssä, kun käyttäjät nimesivät Molokin eduksi juuri siisteyden ja hajuhaittojen vähenemisen.” ”Eikä pidä unohtaa sitäkään, että Molokin ansiosta liikenne pihoilla vähenee, kun tyhjennysvälit harvenevat. Meidän yhteistyömme on kestänyt vuodesta 1994 lähtien, ja nyt käytössämme on lähes 500 Molokia. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä”, Mauri Kivilaakso sanoo syksyllä 2010. Koska Kivilaakson johtama yritys oli ensimmäinen, joka otti aivan uudenlaista ajattelutapaa jätehuollossa edustavat Molokit laajemmin käyttöön, on yritysvieraita riittänyt. ”Vieraita on käynyt Kiinasta saakka.” Koska Kivilaakson ja Sallin välit kehittyivät onnistuneen yhteistyön ansiosta läheisiksi, hänellä on ollut isona asiakkaanakin aitiopaikka seurata Molokin kasvua ja kehitystä. ”On ollut hienoa katsoa läheltä, kuinka Veikko on kehittänyt ihan itse niin pitkään Molokia ja ollut mukana kaikessa. Nythän siihen on tullut jo paljon muitakin henkilöitä mukaan. Vaikka itse tuote on hyvin innovatiivinen, on sen menestys ulkomaillakin tullut minulle hieman yllätyksenä, koska helposti ajattelee, että muuallakin oudoksuttaisiin ajatusta kaivaa jäteastia maan alle. Mutta hienoa, että se on menestynyt niin hyvin.” n 29 M O LO K 2 0 V U OT TA Luottomies tietää sanomattakin, mitä pomo haluaa Kari Kailastolla on kolme lasta. Hän harrastaa veneilyä ja moottoripyöräilyä. 30 M O LO K 2 0 V U OT TA K un Kari Kailastoa katselee ja kuuntelee, tulee väkisinkin mieleen kirjailija Erno Paasilinnan] aforismi: ”Vain itseoppineet ovat oppineita. Muut ovat opetettuja.” Kari Kailasto syntyi elokuussa 1954 Kankaanpäässä. Tekniikasta kiinnostuneena hän kävi autoteknillisen linjan paikallisessa ammattikoulussa, minkä jälkeen hän meni kone- ja laitevastaavaksi Isepoliin, jossa hän oli töissä yrityksen myymiseen saakka eli vuoteen 1977. Mutta työt Veikon kanssa eivät loppuneet. ”Veikko pyysi V. Salli Oy:n kiinteistö- ja laitosvastaavaksi. Menin mielelläni, sillä viihdyin Isepolissa hyvin ja Veikosta oli tullut minulle hyvä työkaveri. Toisekseen Veikko satsasi paljon koulutukseeni, sillä hän kurssitti minua aina ulkomaita myöten. Työ oli hyvin vaihtelevaa ja lämpöeristeala on hyvin haasteellista. Itse asiassa olen tänä päivänä mukana siinä bisneksessä firmani kautta.” Kun Veikko myi yrityksensä ja lähti hotelliyrittäjäksi, Kari lähti YIT:lle uretaanipuolen vetäjäksi. Lisäoppia alalla hän haki Manchesterista. Kun Veikko perusti Molokin, hän pyysi vanhaa luottomiestä mukaan. ”Siinä sitä sitten taas istuttiin kahdestaan. Meillähän on pitkä yhteinen työura takanamme, ja olemme aina tulleet keskenämme toimeen. Toinen tietää ilman sanojakin, mitä toinen tarkoittaa. Ehkä meillä on samanlaiset kemiat. Tulin Molokille myyntihommiin, ja teen sitä vieläkin, tällä hetkellä aluepäällikkönä. Kesäkuussa 2010 meille tuli yhteistyötä täyteen 38 vuotta.” Suhde esimieheen on hyvin läheinen ja mutkaton. ”Veikko on ollut mulle aina työkaveri, ei koskaan pomo, vaikka kaikilla työntekijöillä täytyy olla pomon kunnioitus. Uskoisin Veikon menestyksen perustuvan siihen, että hänellä on yrittämisen ja jatkuvan kehittämisen palo.” Kari on ollut mukana Molokissa alusta saakka. Hän muistaa yrityksen alun vieläkin kuin eilisen päivän. Mies on vilpittömän ylpeä edustamastaan tuotteesta. ”Molokia on helppo myydä. Nyt meillä on Molok Domino, joka on aivan erinomainen ja tarjoaa mitä eri- laisimpia vaihtoehtoja ulkonäkönsä puolesta. Pintamateriaalivaihtoehdot ovat rajattomat alumiinista harmaakiveen ja komposiittiverhoiluun. Domino voidaan maisemoida, ja kestävyydeltään se on melkein ikuinen.” ”Kun yritykset ja yhteisöt ovat saaneet ympäristösertifikaatteja, se on ollut meillekin erittäin hyvä asia. Kun Seinäjoen seurakunnat olivat ottaneet 150 Molokia käyttöön ja saaneet muutkin järjestelmänsä ajan tasalle, he saivat ympäristösertifikaatin. Seinäjoen alueen jätteenkäsittelylaitos Lakeuden Etappi Oy tekee meidän kanssamme yhteistyötä, joka perustuu Molok Dominoihin. Puolustusvoimien ympäristösertifikaatit ovat myös tuoneet meille lisää kauppaa, kun saimme toimittaa koko järjestelmän esimerkiksi Niinisalon varuskuntaan.” Kari Kailastolla on kolme lasta. Hän harrastaa veneilyä ja moottoripyöräilyä. n 31 M O LO K 2 0 V U OT TA Jätehuollon tulevaisuudella on nimi, ja se on Molok K un belgialainen Tony Stevens aloitti Molokin edustajana vuonna 1994, hän myi muutaman jätesäiliön ja liikevaihto oli 10 000 euroa. Vuonna 2008 se oli 18 miljoonaa. Kemian alan insinööri Tony Stevens (s. 1950) käveli työmatkallaan pitkin Pariisin katuja vuonna 1994 ja tunsi lievää ahdinkoa. Hän oli neljä vuotta aiemmin perustanut tuonti- ja vientiliikkeen, joka menestyi ihan hyvin, mutta se ei riittänyt kunnianhimoiselle miehelle. Rahaa enemmän häntä ajoi eteenpäin intohimo tehdä pioneerityötä. Hän halusi löytää ensimmäisenä tuotteen, jolla on merkitystä mahdollisimman monelle ihmiselle. Stevensin ura lähti käyntiin 24-vuotiaana lääkeedustajana. Hän halusi kuitenkin olla riippumaton ja itsenäinen, joten hän perusti 26-vuotiaana oman yrityksen vuonna 1976. Hänen yrityksensä toi maahan täysin uusia puutarhatuotteita kuten kasvien lannoitteita ja lannoitetikkuja. ”Yritykseni kasvoi aivan liian nopeasti ja hallitsemattomasti. Olin sellaiseen liian nuori enkä saanut pankista lainaa, joten myin yrityksen ja ryhdyin myymään lääkkeitä apteekeille. Viisi vuotta sitä tehtyäni menin Philipsille kaapeleita myyvän divisioonan johtajaksi. Se oli iso liiketoimintayksikkö, liikevaihto noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, ja työ tiesi paljon matkustamista ympäri maailmaa”, Stevens kertoo. 32 Lopulta Philips myi yhtiön pois ja Stevens jäi työttömäksi. ”Olin 40-vuotias ja ajattelin, että mitä hittoa. Olen aina halunnut tehdä töitä itselleni ja itsenäisesti. Niinpä perustin tuonti- ja vientiliikkeen, joka toi Aasiasta kaikenlaisia tuotteita Belgiaan ja päinvastoin. Etsin koko ajan uusia hyviä tuotteita, joita voisin tuoda ensimmäisenä Belgiaan. Kysyin kerran työmatkalla Pariisissa vuonna 1994 sikäläiseltä bisnestutulta, tietäisikö hän jotain uutta ja hyvää tuotetta, jota voisin alkaa edustaa. Hän sanoi tietävänsä yhden suomalaisen, joka voisi auttaa.” Tämä suomalainen oli legendaarinen jazzpianisti Valto Laitinen (1926–2004), joka teki suuren osan elämäntyöstään toisessa kotimaassaan Ranskassa. Laitinen oli merkittävimpiä ja kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia säveltäjiä ja muusikoita, joka sävellyksiä levyttivät muun muassa ranskalaistähti Mirelle Mathieu ja Katri Helena (Kai laulaa saan). Laitinen osallistui ranskansuomalaisten toimintaan ja oli myös suomalaisyritysten tuotteitten vientiä edistänyt liikemies, jolta Stevens sai Veikko Sallin yhteystiedot ja faksilla kuvan Sallin uudesta keksinnöstä. ”Vaikka en ymmärtänyt jätehuoltobisneksestä silloin yhtään mitään, ymmärsin että Veikon keksintö kaivaa jätteet maan sisään oli jotain täysin uutta ja antoi hienon bisnesmahdollisuuden. Kaksi viikkoa faksin M O LO K 2 0 V U OT TA Tony Stevens Nokialla heinäkuussa 2010. 33 M O LO K 2 0 V U OT TA saamisen jälkeen soitin Veikko Sallille ja sanoin, että olen kiinnostunut. Lensin Suomeen, ja meillä oli Veikon kanssa puolen tunnin tapaaminen lentokentällä Helsingissä. Sanoin Veikolle suoraan, että en ymmärrä mitään jätehuollosta. Se ei Veikkoa haitannut, sillä hän sanoi etsivänsä pientä yrittäjää tekemään kenttä- ja pioneerityötä Keski-Euroopassa, sillä isoja yrityksiä ei Molok kiinnostanut. Siksi kaikki piti rakentaa alusta lähtien itse.” ”Silloin oli tulossa Kölniin isot messut, joissa Molokilla oli oma osasto. Sanoin Veikolle, että haluan matkustaa paikan päälle katsomaan ihmisten reaktioita, kun heille esitellään Molokia. Kaikki olivat hyvin kiinnostuneita, mutta kukaan ei ostanut yhtäkään jätesäiliötä. Messujen lopussa Veikko sanoi minulle, että hänellä on neljä kontillista tavaraa eikä hän niitä takaisin Suomeen vie. Niinpä konttien sisältö päätyi minun puutarhaani, sillä eihän minulla mitään varastoa ollut.” Vaimon kanssa meren rannalle Molokeja katsomaan Alku oli todella vaikeaa, sillä jätehuoltobisnes oli Belgiassa hyvin suljettu markkina, jota isot yritykset hallitsivat. Toisekseen niitä ei kiinnostanut tippaakaan Molokin konsepti. Alkuun kaikki tuntui miltei mahdottomalta, varsinkin kun jätteiden kierrätyksestä ja lajittelusta ei ollut tuolloin tietoakaan. ”Kolme kuukautta yritettyäni löysin ensimmäisen asiakkaan, belgialaisen huippuravintolan, jolla oli ongelmia jätteiden hajun kanssa. Vuokrasin heille jäteastian todella pienellä kuukausivuokralla. Sitten tuli toinen ongelma, kun asiakas halusi, että minä myös vien pois heidän jätteensä. Viimein löytyi pieni yritys, joka suostui keräämään jätteen, eli aloin vastata myös jätteiden keräämisestä. Pikkuhiljaa alkoi tulla asiakkaita, ja kaksi vuotta aloittamisesta, eli vuonna 1996, sain ensimmäisen ison 34 asiakkaan Leuvenin yliopistosta. Uskoin niin paljon Molokiin, että lupasin Molokit puoleksi vuodeksi kokeiltavaksi ilman maksua. Jos yliopisto on tyytyväinen, tehdään diili. Ja diili tuli. Leuvenin yliopistolla on nykyään noin 250 Molokia.” Jätteiden keräämisestäkin tuli iso bisnes, josta Stevens luopui vuonna 1998, kun hän myi kuljetusyrityksen pois. ”Halusin keskittyä enemmän Molokiin ja sen kehittämiseen. Halusin poikieni kanssa tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä Sallien ja Jukka Blomin kanssa laajentaaksemme toimintaamme Belgian lisäksi myös Saksassa, Ranskassa sekä Hollannissa. Olen poikieni kanssa hyvin sitoutunut Molokiin. Olen jo 60-vuotias ja voisin jäädä eläkkeelle, mutta en halua, sillä tässä on kyse elämäntyöstä. Me emme ole vain jakelijoita tai jälleenmyyjiä, vaan Molok on kuin oma lapsi, josta ei koskaan halua luopua.” ”Kerran myin meren rannalle erääseen belgialaiseen kaupunkiin Molokeja ja ajoin vaimoni Emma Stevensin kanssa 200 kilometriä katsomaan niitä. Ei meitä merimaisema kiinnostanut vaan Molokit. Tuntui tosi hyvältä nähdä ne säiliöt siinä meren rannassa. Vaimoni ja minä olimme hyvin ylpeitä siitä, mitä olimme saaneet aikaan.” Yli nelikymppinen oli kypsä yrittäjäksi Kun Stevens aloitti Molok-bisneksen, liikevaihto oli noin 10 000 euroa vuodessa. Kun hän myi jätteiden kuljetusyrityksen vuonna 1998, liikevaihto oli 18 miljoonaa euroa. Haastatteluhetkellä vuonna 2010 se oli noin 14 miljoonaa euroa. ”Miksi jaksoin uskoa ja tehdä töitä, vaikka alku oli niin vaikea, vaikka olen analyysikemisti? Ja ehkä olen hieman naiivikin, kun uskon joskus asioihin, joihin kukaan muu ei usko. Mutta en koskaan anna periksi, jos uskon vakaasti johonkin asiaan, johon olen ryhty- M O LO K 2 0 V U OT TA nyt. Kaltaiselleni yrittäjälle, joka etsii edustettavakseen hyvää, ainutlaatuista ja uutta tuotetta, ei tule tällainen mahdollisuus kuin kerran elämässä. Molok oli se elämäni tilaisuus, ja minä tunnistin sen heti kun näin sen. Uskoin silloin ja uskon edelleen, että tässä on jätehuollon tulevaisuus. Suuri merkitys oli myös Veikko Sallilla, joka kävi kerran kuussa Belgiassa auttamassa meitä. Moni muu päämies olisi vaihtanut edustajaa niin huonon alun jälkeen, mutta ei Veikko, sillä hän tiesi että alku tulee olemaan vaikea.” Kasvumahdollisuudet ovat Belgiassa, Hollannissa, Saksassa ja Ranskassa miltei rajattomat, sillä maiden yhteenlaskettu asukasluku on miltei 170 miljoonaa. Molokin kopiotkaan eivät ole ongelma, sillä Molok on niin vahva brändi, että kopiot jäävät sen varjoon. ”Yksi menestyksen syy on se, että nykyään jätteet pitää lajitella ja kierrättää, ja Molok tarjoaa siihen parhaan ratkaisun. Lisäksi meillä on tarjota koko konsepti: jätesäiliöt, niiden pesu ja kuljetus pois silloin kun asiakas haluaa. Me palvelemme 24 tuntia vuorokaudessa, sillä meidän filosofiaamme kuuluu tehdä asiat niin kuin asiakkaille sopii, ei niin kuin meille kulloinkin sattuu sopimaan. Molok ei menesty yksin siitä syystä, että tuote on niin hyvä, vaan koko konseptin vuoksi.” ”Yksityinen yrittäjähän tekee töitä itselleen – ja asiakkaalle. Kun mukana on koko perhe, kuten minulla, me teemme töitä koko perheelle asiakkaan paras koko ajan mielessämme. Me panemme kasvomme ja maineemme peliin. Siksi me olemme niin sitoutuneita.” ”Aloitin Molokin edustamisen Belgiassa vasta 44-vuotiaana. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä ikä. Jos olisin aloittanut sen samanikäisenä kuin perustin ensimmäisen yritykseni eli 26-vuotiaana, ei minulla olisi ollut kykyjä, kypsyyttä eikä kärsivällisyyttä yrittää ja menestyä. Aloitin siksi, että näin tässä elämäni mahdollisuuden. Mutta perheemme ei alussa uskonut, että tästä voisi kasvaa näin iso bisnes.” Kyllä tässä tosiaankin on jätehuollon tulevaisuus. n 35 M O LO K 2 0 V U OT TA Molok rakentaa puhtaampaa maailmaa ”M olokin tuotemerkki on tämän yrityksen arvokkain osa. Se on fakta. Molok on niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin jätehuollossa käytettyjen jäteastioiden ehdoton ykkönen. Me olemme vahva, tunnettu brändi. Meidän vahvuutemme on erityisesti se, että tuotemerkki ja tuote ovat samoja. Brändin vahvuus näkyy erityisesti siinä, että sen arvo on suurempi kuin yrityksen arvo”, sanoo Molokin toimitusjohtajana vuodesta 2005 toiminut Jukka Blom (s. 1955 Tampereella). Kokemus on opettanut, että tavaramerkki kannattaa suojata. Siksi Molok on hakenut suojan tavaramerkilleen niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Käytännössä tämä tarkoittaa jatkuvaa tuotevalvontaa tavaramerkkiloukkausten varalta. Maailman syväkeräysmarkkinat kasvavat edelleen, ja Molok kasvaa kokonaismarkkinoiden myötä. Tällä hetkellä Molok on suvereeni markkinajohtaja, mutta Blomin mukaan markkinoiden kasvaessa Molokin suhteellinen markkinaosuus pienenee vaikka yritys kasvaa. ”Uskon, että markkinoille tulee kaksi kolme tasavahvaa toimijaa, kun bisnesalue kasvaa”, Blom ennustaa. Molokin markkinointistrategia kattaa Euroopan sisämarkkinat, Pietarin ja Moskovan alueet sekä Baltian ja Pohjoismaat. Blom sanoo Molokin vahvistavan osuuttaan ja asemaansa huomattavasti näillä alueilla. Kullakin markkina-alueella on omat erityispiirteensä. ”Aloitimme Tanskassa tuotteemme valmistuksen 36 lokakuussa 2010 vahvistaaksemme toimintaamme paikallisesti. Aloite siihen tuli maahantuojalta, joka halusi Molokista tanskalaisen tuotteen. Tanskan erityispiirre on se, että siellä on kuntamarkkinat, eli asiakkaat ovat kuntia. Niille on suuri merkitys sillä, että Molok valmistetaan Tanskassa. Molok Domino hyvin visuaalisena tuotteena on erityisesti arkkitehtien suosiossa Tanskassa, sillä antaa suunnittelijoille mahdollisuuden käyttää luovuuttaan.” ”Venäjälle on puolestaan kallista viedä valmista tuotetta sikäläisen protektionismin vuoksi. Siksi viemme tuotteet sinne osina, ja ne kootaan Pietarissa. Mutta vielä järkevämpää on aloittaa valmistus Pietarin federaatiossa, ja se kuuluukin meidän suunnitelmiimme. Siellä kohteet ovat hyvin pitkälle valtion omistuksessa, ja kaupat syntyvät aina tarjouskilpailun kautta.” Ruotsissa asiakkaita ovat joko yksityiset asunto-osakeyhtiöt tai kunnalliset kiinteistöyhtiöt. ”Siellä ympäristöasiat ovat hyvin voimakkaasti esillä ja viranomaisten valvonnassa ihan eri tavalla kuin missään muussa Pohjoismaassa”, Blom kertoo. Molok ei törmää kilpailijoihinsa päivittäisessä liiketoiminnassaan. Kilpailijat tulevat esille niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin tarjouskilpailuissa. Erot kilpailijoihin näkyvät selkeimmin toimintatavoissa. ”Me emme myy jätteiden syväkeräysastioita, vaan kokonaisratkaisuja. Siksi me olemme edelleen niin vahva tekijä.” M O LO K 2 0 V U OT TA ”Perheyrityksissä on se hieno puoli, että omistajilla on kasvot, heidän äänensä kuuluu ja työntekijöitä kohdellaan kunnioittavasti. Kunnioittavaan kohteluun kuuluu sekin, että määräaikaisia työsuhteita ei jatketa loputtomiin”, Jukka Blom sanoo. Jätehuoltobisneksessäkin on one shot -ilmiö tuttu. Tämä tarkoittaa sitä, että kilpailija tulee hyvin alhaisella hinnalla ottaakseen yhden kaupan itselleen ja unohtaa jälkimarkkinoinnin merkityksen pitkäjänteisessä liiketoiminnassa. Toinen tapa on hinnoitella tuotteen saatavuus asiakasrajapinnassa liian korkeaksi [ei avaudu tavalliselle lukijalle. ”Nämä molemmat tavat ovat hyvin lyhytnäköistä liiketoimintaa, joka perustuu kaikkeen muuhun paitsi jatkuvuuteen. Tällainen ei sovi meille, sillä me emme myy yksittäistä tuotetta tai tähtää nopeisiin, yksittäisiin kauppoihin, vaan me myymme ja markkinoimme aina kokonaisratkaisuja taloudellisesti kannattavasti. Molokin hinnoittelu perustuu maltilliseen kasvuun sekä jatkuvaan tekniseen kehitykseen. Siksi osa tuloksesta meneekin joka vuosi tuotekehitykseen, sillä me rakennamme mottomme mukaan puhtaampaa maailmaa.” Molok on oman tiensä kulkija henkilöstöpolitiikassakin: johtamisjärjestelmä on sertifioitu, mikä on melko harvinaista. ”Sertifikaatti on hyvä työkalu henkilöstöpolitiikan kehittämisessä. Meidän henkilökuntamme on sitoutunutta ja yrityksen omistajille hyvin uskollista väkeä. Meillä on enimmäkseen pitkäaikaisia työsuhteita, ja me koulutamme henkilöstöämme aina tarpeen vaatiessa vahvistaaksemme heidän osaamistaan.” n 37 M O LO K 2 0 V U OT TA Vesillä olo merkitsee Veikolle rentoutumista. ”Vesille kun lähtee, niin silloin ei saa olla kiire.” 38 M O LO K 2 0 V U OT TA Luonto ja liikunta S uomalaisella luonnolla on aina ollut suuri merkitys elämässäni ja olemisessani. Molokin suunnittelussa luonnonlait olivat perustavassa asemassa. Perusidea, pystysuora kapasiteetti, hyödyntää painovoimaa ja osittainen maanalaisuus lisää säiliön kapasiteettia. Lisäksi maaperän viileys kesäaikaan pidentää tyhjennysvälejä. Luonnosta löytyvät intensiivistä työtä tasapainottavat harrastukset: veneily, golf ja murtomaahiihto. 1970-luvulta lähtien purjehdimme saaristomerellä alkuun 27-jalkaisella purjeveneellä. 1980-luvulla vene vaihtui 42-jalkaiseen purteen. Vuonna 2006, kun ikää tuli lisää ja puhti purjeen nostoon hiipui, hankin tilavan Marine Trader -tyyppisen moottoriveneen, jolla nautimme Suomen rannikon ja saariston kauniista maisemista. Golf astui kuvaan vuosien 1996 ja 1997 vaihteessa, kun vakaumuksellinen golfin vastustaja höyrähti golfiin totaalisesti todetessaan lajin mielenkiintoisuuden ja todella myönteiset vaikutukset terveyteen. Golf nyt, 75-vuotiaana, kiinnostaa yhtä paljon kuin aloittaessani 61-vuotiaana. Lajin merkitystä sosiaalisena harrastuksena ei voi koskaan yliarvioida. Molokin jokakesäisestä golftapahtumasta aina elokuun kolmantena torstaina on tullut yksi jätealan merkittävimmistä kohtaamisista. Talvinen hiihtoharrastus on tärkeää fyysisen kunnon ylläpidon kannalta. Nokian kaupungissa on loistava latuverkosto, joka antaa harrastukselle hienot mahdollisuudet. Vahvana kumppanina sekä työssä että harrastuksissa on minulla ollut vuodesta 1994 Terttu Marttila, jonka kanssa vietetyt vuodet ovat olleet hyvin antoisia. n 39 M O LO K 2 0 V U OT TA MOLOKIN ENSIMMÄINEN VUOSIKYMMEN kuvina Suuri saksalainen sisustuslehti vertasi syväkeräyksen ideaa Kolumbuksen munaan. Unkarin markkinointireissulla todettiin, että pinnanalainen viileys mahdollistaa viinin valmistuksen. Näin luonnonvoimat jylläävät sekä jätehuollossa että juoman valmistuksessa. 40 M O LO K 2 0 V U OT TA Molokin toimivuus testattiin tienvarsien levähdyspaikoilla. Kun se toimi siellä, niin se toimii muuallakin. Ruotsin tielaitos oli iloissaan, kun tienkäyttäjät kehuivat uutta ratkaisua. Tämän levähdysalueen vihki Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. Saksan autobahneilla Molok näkyi jo vuodesta 1993. 41 M O LO K 2 0 V U OT TA Yhtiö kasvoi ja siirtyi omaan toimitilaan 1993 (Vanha pankki) Kotimaan myyntiorganisaatio punoo suunnitelmiaan (kuva v. -96) Varissuon Huollon kanssa allekirjoitettiin merkittävä, koko kaupunginosaa koskeva sopimus Joulun alla 1993. 42 M O LO K 2 0 V U OT TA Vienti käynnistyi miltei heti kun todettiin menetelmän toimivuus. Kuvassa Viron ensimmäinen Molok piste. Sveitsin viennin käynnisti Seppo Willberg. Kohteena rinteissä olevat kaupungit ja hiihtokeskukset. Portugalin ensimmäinen Molok-piste kuuden vuoden käytön jälkeen. Molokit toimii edelleen. Hieman maalausta tarvitaan kuitenkin. 43 M O LO K 2 0 V U OT TA Molok osoittautui toimivaksi myös puistoissa. Kuvassa Molokit Aurajoen rannalla Turussa. Sidneyn olympialaisia varten puistoihin asennettiin suomalainen tuote. Kanadan Algonquinin puisto sai Molokit 2007. 44 M O LO K 2 0 V U OT TA Al Rasheed tuli Suomeen tekemään sopimusta Molokin myynnistä Saudi-Arabiaan. Osoittautui, ettei tehtävä ollutkaan kovin helppo. Tämän neuvottelun jälkeen Peter Schofield (toinen vasemmalta) sai ensimmäisen kaupan Dubaihin. Japaniinkin oltiin menossa. Maahantuoja ei kuitenkaan panostanut resursseja riittävästi, joten reissu oli turha. 45 M O LO K 2 0 V U OT TA Tyhjennys sujuu Törmältä kuin tanssi. Säkki nousee Israelissakin kevyesti. Mikähän meni asennuksessa pieleen? Kuva Kapkaupungista Etelä-Afrikasta. 46 M O LO K 2 0 V U OT TA Joskus on aihetta juhlaan. Kuvassa oikealla Ranskan ja Belgian yhteyksien luoja säveltäjä ja pianisti Valto Laitinen. Uudessa Seelannissa erityisesti maorit osaavat ruuan teon salat. Belgian edustajapari Tony ja Emma Stevens nauttivat Molokin antimista. Viinin raaka-aineet ovat omalta tontilta. 47 M O LO K 2 0 V U OT TA Viesti Molokista ehti Kiinaan jo 1994. Kuvassa delegaatio Turun Varissuon alueeseen tutustumassa. edustajan (nuoli) kanssa neuvottelussa å Rio de Janeiron päättäjät Molokin Copacabanan sivukadulla (paikallinen tärkeä tapa) vuonna 1997. Floridassa pudotettiin roskia Molokkiin jo vuonna 1994. 48 M O LO K 2 0 V U OT TA Jo vuonna 1997 tehtiin Ruotsiin ensimmäinen suuri jätteidenkierrätysasema. Kauppaketjut ja jätelaitokset muutamaa harvaa lukuun ottamatta siirtyivät Molokiin kierrätyksenkehittämistyössään. Saksan levähdysalueilla kierrätys otettiin tosissaan jo 1990-luvulla. 49 M O LO K 2 0 V U OT TA Molok tänään 14.4.2011 V e i kko S a l l i Tuote Molok tuotteena on sama kuin sen kehitysvaiheessa 1980–1990-luvuilla. Tuotteen muodostavat runkokaivo, kansi ja nostosäiliö, useimmin säkki. Tuotteen perusominaisuudet jätteiden keruuastiana ovat edelleen samat: tehokkuus, hygieenisyys ja käyttäjäystävällisyys. Yrityksen alkamisesta kului vain kolme kuukautta, kun vahvistava iloviesti tuotteen toimivuudesta saatiin Suomen tielaitokselta, joka totesi, että Molokilla ratkesi levähdysalueiden roskahuolto, joka oli ennen aiheuttanut suurta huolta. Samaa viestiä olemme saaneet lukuisista maista, kaikista maanosista ja kaikenlaisilta käyttäjäpiireiltä niin asuntoalueilta kuin puistoista, golfkentiltä ja levähdysalueilta. Asiakkaiden palaute sen paremmin kuin kaupan muukaan kehitys ei ole antanut koskaan perusteita muuttaa tuotteen perusrakennetta. Sen sijaan käsiteltävyys, erilaiset jätemääräykset ja -ohjeet sekä materiaalien kehitys kuin myös asennus- ja tyhjennysjärjestelmät ovat työllistäneet Molok Oy:n tuotekehittäjiä kaikkien näiden vuosien ajan. Erityisesti käyttäjien ja tyhjennystyöntekijöiden turvallisuus ovat antaneet jatkuvasti uusia haasteita. Molok on koko toimintansa ajan testannut kaikkia osia ja tuotekokonaisuutta noudattaen korkeimpia mahdollisia vaatimuksia. Molok on edelleen tuote, joka soveltuu kaikkiin ilmas50 to-oloihin ympäri maapallon. Se ei täyty vedellä tulvan yllättäessä eikä sitä tee toimintakyvyttömäksi sen paremmin pakkaset kuin lumikaan. Maailma on tulvillaan järjestelmiä, joiden kestävyys ja toimivuus ovat kaukana Molokista, sillä ehkä niiden kehittäjät eivät aina ymmärrä, mihin olosuhteisiin tuotteet joutuvat. Brändi Voidaankin todeta, että Molok ei ole ainoastaan tuotteen tai yhtiön nimi, vaan uuden, tehokkaan ja hygieenisen jätejärjestelmän nimitys, jonka kuullessaan erityisesti alan ihmiset ymmärtävät ympäri maailman, mistä on kysymys. Valitettavasti on myös todettava, että monet kilpailijat ja erityisesti härskisti Molokia kopioivat yritykset lähellä ja kaukana eivät kunnioita Molok Oy:n yksinoikeutta Molok-nimeen. On jouduttu usein ratkomaan jopa oikeusteitse nimen käyttöoikeutta, toistaiseksi voitollisesti. Brändin arvo on siis rahallisestikin mitattu ja korkeaksi havaittu. Millä sitten puolustetaan arvokkaaksi osoittautunutta brändiä? Selkeä vastaus on tuotteen ja palvelun korkealla laadulla. Tuotteen laadun takaa jatkuva tuotannon ja tekemisen kehittäminen sekä se, että tehtaan työntekijät ovat sitoutuneet yhtiön tavoitteisiin. Monet työvaiheet M O LO K 2 0 V U OT TA edellyttävät korkeaa osaamista sekä muovin että betonin tuotannossa. Kokoonpanon työvaiheissa rakentuu tuote, jonka asiakkaat voivat ottaa vastaan turvallisin mielin. Siksi monet suurasiakkaiksi muodostuneet yhteisöt kokevat vääriin kriteereihin tukeutuvan kilpailusäännöstön joskus hankalaksi, kun vain halpaa hintaa korostetaan. Voidaan ylpeydellä katsella mm. Varissuon 17 vuotta sitten asennettujen Molokien kuntoa ja verrata sitä vastaavan ikäisten erilaisten lavojen ja muiden pinta-astioiden kuntoon. Yhä enemmän maailmalla ymmärretään, mitä etuja sekä hyvännäköinen että kestävä rakenne antavat investoijalle. Molok täyttää saman kestävyysvaatimuksen tai enemmänkin mikä asetetaan, kun rakennetaan mm. taloja, teitä ja puistoja. Myös tilaa vievien oheisrakenteiden tarve poistuu, kun ei tarvitse peitellä huonolaatuisia astioita kaikennäköisillä ja usein kalleilla ratkaisuilla. Palvelun laatu on Molokin tapauksessa hyvin monipuolinen käsite. Se alkaa tuotteen markkinointiin liittyvänä informaationa tuotteen ominaisuuksista. Tässä yhteydessä voidaankin todeta, että missään tapauksessa tehokkain myyjä ei ole perinteinen myyntimies vaan 51 M O LO K 2 0 V U OT TA kärsivällinen yhteistyökumppani, jolla on malttia jopa vuosia kestävään kehitystyöhön asiakkaan ongelmien selvittämiseksi. On oltava kykyä ymmärtää asiakkaan ongelmat hänen omissa olosuhteissaan ja kehittää niihin soveliaat ratkaisut. Ongelmana onkin tiedon siirtäminen sekä Molok Oy:n sisällä, Molokista edustajille ympäri maailman sekä auttaa edustajia siirtämään oikeaa tietoa asiakkaille. Molokin vuosijuhlan yhteydessä avattava koulutuskeskus pyrkii tuomaan ratkaisun tiedonsiirron ongelmaan. Tulevaisuuden sopimuksissa tullaan edellyttämään kaikilta sopimuskumppaneilta Molok-henkilöstön jatkuvaa kouluttautumista, niin että voidaan palvella sekä uusia että jo yhteistoiminnassa olevia asiakkaita mahdollisimman tehokkaasti. Koulutuskeskuksen myötä Molokin sekä tekninen että markkinointimateriaali uusitaan perusteellisesti. Molokin globaali toiminta on melkoinen haaste informointityön tekijöille. Molokin tapana on kunnioittaa asiakkaitaan myynti- ja ohjemateriaaleilla, jotka on käännetty asiakkaiden omalle kielelle. Varastosta löytyvä monikielinen kylttivalikoima kertoo asiasta omaa selvää viestiään. Markkinat ja kilpailu Molok Oy on globaalisti toimiva yritys. 20-vuotisen historian aikana on saatu perusopit, joiden avulla voidaan 52 hallita yrityksen kasvua erilaisilla markkinoilla. Erilaiset kulttuurit jätehuollon suhteen (mm. köyhät hoitavat kierrätyksen kehitysmaissa) vaikuttavat paljon mille tasolle järjestelmää tulee suunnitella. Tulee muistaa koko ajan, mikä on jätehuollon perustarkoitus: pitää ympäristö terveellisenä ja siistinä. Väärin suunniteltu jätehuolto saattaa vain hoitaa jätealan yritysten kassavirtaa yliampuvin lajitteluin ja kuljetuksin alueilla, joilla kansantulo ei moista puuhastelua kaipaisi. Toisaalta yhä kallistuvat rahtikustannukset asettavat yrityksen toiminnan suunnittelulle selvät taloudelliset perusteet, joista johtuen usein ainoa vaihtoehto on siirtää kohdemaihin suurempien osien kuten runkokaivon valmistus. Tämä malli tekee myös Molokista tuotteena kilpailukykyisen paikallisiin tuottajiin nähden. Tässä toimintamallissa korostuu tiedonsiirtämisen korkea laatutarve. Alusta lähtien oli selvää, että monentasoista kilpailua tulee ilmenemään markkinoilla. Jo alkuvuosina sekä Suo- M O LO K 2 0 V U OT TA messa että muualla maailmassa ilmestyi kopioita, joista jotkut jopa käyttivät Molok-nimeä. Osaa kopioinnista hidasti patentti, osaa ei. Patenttisuoja umpeutui vuonna 2008, joten entistä enemmän meidän suojanamme on vain työmme ja palvelumme korkea laatu. hän pärjää siellä: ”Fiksut pärjää aina.” Tätä iskulausetta noudattaen Molokin väki ja yritys pärjäävät seuraavatkin vuosikymmenet hienosti, fiksuja kun ovat. n Tuotekehitys Molokin perusrakenne ja perustoiminnot eivät ole vuosien saatossa muuttuneet. Asiakaspalautteen ansiosta koko ajan on löytynyt todella runsaasti töitä tuotteen kehittäjille. Kehitystyön tekijöinä ei ole ainoastaan oma henkilöstö vaan monet, miltei koko yhtiön toiminnan ajan yhteistyössä olleet yritykset ovat osallistuneet kehitystyön tekemiseen. Tässä yhteydessä on myös todettava, että Suomen valtion kehitystyön rahoittajan Tekesin osuus on taloudellisesti ollut ratkaisevan tärkeää monelle projektille. Voidaan todeta, että Molokilla on kovalla työllä ansaittu maine korkeatasoisen menetelmän kehittäjänä ja tuottajana ympäristötekniikan alalla. Henkilöstö Molokin nykyiselle toiminnalle on kuvaavaa mahdollisimman vakaa henkilöstöpolitiikka. Päätimme joitakin vuosia sitten lopettaa vuokraukseen ja jatkuvaan määräaikaistamiseen perustuneen johtamismallin, joka pesiytyi yritykseen voimakkaan kasvun aikoina 2000-luvun alussa. Nyt yrityksen henkilöstö on pääosin yli viisi vuotta palvelleita. Monet ovat jopa yli kymmenen vuotta talossa olleita henkilöitä, joille yrityksen tekemisen arvot ovat itsestäänselvyyksiä. Yrityksellä on toiminnassa henkilöstön työhyvinvointiohjelma, jonka puitteissa tuetaan sekä henkilöstön harrastuksia että kaikkea muuta mahdollista, pääosin yhdessä tapahtuvaa toimintaa. Tyttäreni sanoi lähtiessään nuorena tyttönä USA:han vuodeksi ja minun ollessani huolestunut siitä, kuinka 53 M O LO K 2 0 V U OT TA työ, tekeminen ja tehdas voi olla myös taidetta Valokuvataiteilija jari arffmanin näkemys aiheesta 54 M O LO K 2 0 V U OT TA 55 M O LO K 2 0 V U OT TA 56 M O LO K 2 0 V U OT TA 57 M O LO K 2 0 V U OT TA 58 M O LO K 2 0 V U OT TA 59 M O LO K 2 0 V U OT TA 60 M O LO K 2 0 V U OT TA 61 M O LO K 2 0 V U OT TA 62 M O LO K 2 0 V U OT TA 63 M O LO K 2 0 V U OT TA 64 M O LO K 2 0 V U OT TA 65 M O LO K 2 0 V U OT TA 66 M O LO K 2 0 V U OT TA 67 M O LO K 2 0 V U OT TA 68 M O LO K 2 0 V U OT TA 69 M O LO K 2 0 V U OT TA 70 M O LO K 2 0 V U OT TA 71 M O LO K 2 0 V U OT TA 72 M O LO K 2 0 V U OT TA 73
© Copyright 2024