1. No category

ESTIEM Activity Week: Rocking The Alps Part V
19.1. – 26.1.2013
Matkaraportti
Lauri Riippa
Lauri Anttila
Eero Paajanen
Lähdimme (Lauri R & Eero) lauantaina 19.1.13 Lappeenrannasta kohta Helsinki-Vantaata josta
tarkoituksemme oli lentää Frankfurtiin. Matka meni hyvin eikä suurempia ongelmia ollut. Iloksemme
törmäsimme sattumalta Helsinki-Vantaalla muihin Suomesta lähteviin ESTIEMereihin joilla oli sama
määränpää kuin meillä. He olivat kaikki Otaniemen LG:n edustajia. Päästyäemme Frankfurtiin otimme
lentokenttäbussin Darmstadiin jossa meidän oli määrä viettää ensimmäinen yö ennen Alpeille lähtemistä.
Meille ennalta annettujen ohjeiden mukaan suunnistimme kohti sovittua tapaamispaikkaa joka oli
Darmstadin teknillisen yliopiston lähellä oleva jonkinlainen opiskelijoiden kerhotoimintarakennus.
Tapaamispaikassa näimmekin muiden ESTIEMereiden lisäksi Lauri Anttilan joka oli myös edustamassa
Lappeenrannan LG:tä, mutta oli saapunut paikalle suoraan Karlsruhesta jossa hän oli vaihdossa. Vietimme
ensimmäisen iltamme tapaamispaikassa rupatellen ja saksalaista olutta nautiskellen. Tapahtuman
kansalaisuuskirjo ei ollut kovin laaja, sillä meitä oli ainoastaan kolmesta eri maasta: Suomesta, Saksasta ja
Venäjältä. Illan päätteeksi vetäydyimme omien paikallisten hostiemme asuntoihin nukkumaan ja
valmistautumaan seuraavan päivän pitkään linja-automatkaan.
Aamulla heräsimme erittäin aikaisin ja aamutoimien jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti edellisillan
tapaamispaikkaa. Tapaamispaikasta siirryimme lähistöllä olevaan linja-autoon jonka oli määrä kuljettaa
meidät kohti Itävaltojen Alppeja, laskettelukeskukseen nimeltään Saalbach-Hinterglemm. Matka kesti
useita tunteja, mutta meni melko kivuttomasti unten mailla ja etenkin tajuttoman isoja tuulivoimaloita
katsellessa joihin erityisesti Lauri R kiinnitti huomionsa. Kuuleman mukaan jouduimme jossain vaiheessa
menemään kiertoreittiä moottoritiellä sattuneen onnettomuuden vuoksi, mutta itse en tätä ollut
todistamassa koska hankkiuduin edellisen yön univeloista eroon juuri tuolla hetkellä.
Iltapäivällä/alkuillasta pääsimme vihdoin perille Saalbach-Hinterglemmiin joka tunnetaan myös nimellä
lumisirkus. Yövyimme Jugendhause:ssa joka on eräänlainen edullinen majatalo. Majatalomme sijaitsi
vuoren rinteellä ja sinne vei vain ohut, jyrkkä ja mutkitteleva tie jota pitkin linja-automme ei pystynyt
ajamaan. Jouduimme siis kiipeämään ylös, mutta onneksi matkatavaramme vietiin kuitenkin ylös
maastoauton perässä olevalla peräkärryllä. Majatalomme oli viihtyisä Alppi-tyyliin rakennettu talo jossa oli
kolme kerrosta, useita noin kuuden hengen makuuhuoneita, keittiö, yhteistila/ruokailutila, vessoja,
suihkuja ja pelihuone varustettuna pingispöydällä sekä pöytäjalkapallolla. Myös laskuvälineille oli oma
varastonsa ja vaatteille kuivaushuoneensa. Majatalo oli siis kaikin puolin viihtyisä ja toimiva ratkaisu
yöpymiseen. Majatalossa oli emäntä joka käsittääkseni omisti majatalon ja asui siellä. Hän teki meille joka
aamu aamupalan sekä päivällisen jotka kuuluivat osallistumismaksuun. Ensimmäisenä iltanamme
majatalossa tutustuimme toisiimme lisää mm. erään ESTIEM –matkoilla hyvin tutuksi tulleen
tutustumisleikin avulla jossa pyritään muistamaan muiden osallistujien nimet.
Itse ohjelmamme Itävallassa oli yksinkertainen. Aamiainen klo 8 ja lähtö rinteille klo 9. Aika ikimuistoinen
oli siirtyminen majataloltamme rinteille sillä kyseinen reitti oli melko haastava, mutta päivän treenin
jälkeen huomasi jo kehityksen jyrkissä mutkissa ja alamäissä. Rinteistä sen verran että ei välttämättä mene
ihan yks yhteen suomalaisten kanssa. Ajattelimme aloittaa helposta sinisestä rinteestä mikä valehtelematta
olisi suomessa ollut vähintään astetta vaikeampi. Noin 12 kieppeillä oli lounas jossakin rinteillä, joka
ehdottomasti maistui kun kylkeen sai vielä kylmän ja edullisen Weißbierin. Aprés-skii alkoi noin neljältä
meininki yltyi välillä jopa lennokkaaksi. Meininkiä auttoi noin 3€ iso vehnäolut, jonka jälkeen oli Suomen
ohrapirtelöihin totuttelua. Lounas tarjoiltiin mökillä klo 6 ja tästä alkoi iltaohjelma.Meininki oli aikamoista ja
päästiin pelaamaan maailmanhuikeinta juomapeliä. Peli oli vanha lasten lautapeli kultaiselta 90-luvulta.
Tämä ei tietenkään ainokaiseksi jäänyt. Parhaat muistot ovatkin illoilta kun pääsi tutustumaan
samanhenkisiin ihmisiin.
Tällainen oli ohjelma neljän päivän ajan. Rinteet oli hyvässä kunnossa joskin toisinaan hieman jäässä ja
suosituimmat rinteet päivän lopussa aika kulutetut. Kokemuksena ja ESTIEM eventtinä sellainen mitä EI SAA
missata. Porukka oli tosi avointa mitä on tietenkin odotettavissa kun kerran kyseessä oli ESTIEM ja kahden
viimeisen päivän säät suosivat auringon palvojaakin. Kuitenkin näiden neljän lasku/”kulttuuri”päivän
jälkeen alkoi matka kohti Darmstadia jossa meidän oli illallistaa viimeisen kerran (melkein) koko porukan
kera. Majoituimme houstillamme ja aamulla suuntasimme takaisen Frankfurtin lentokentälle ja sieltä
pienen välietapin (Helsinki-Vantaa) jälkeen lappeen Rantaan.
Tällaisen reissun me teimme. Vaikka porukka koostui paljolti Saksalaisista niin heidän loistava Englannin
kielen taitonsa ansiosta pysyimme kaikki kärryillä mitä tapahtuu ja mistä keskustellaan. Tylsää ei missään
vaiheessa ollut. Toimintaa oli koko ajan, mutta kaikki hyvin joustavaa ja vapaaehtoista. Mielestämme
erittäinkin sopivissa määrin. Loppuun ei voi muuta sanoa kun että koko porukka liputtaa tämän
tapahtuman puolesta lippu ylhäällä.