1. No category

KILPAVENEILY
1/11
Mukana menossa mm:
Sami Seliö, V300,
Safiro racing team,
Max Blomberg, ym
1 kilpaveneily
Uusi Liitto 2011
Uusi vuosi on alkanut ja vuoden vaihteessa purjehtijaliitto
sekä veneilyliitto yhdistyivät Suomen Purjehdus ja Veneily ry:ksi (SPV). SPV kuuluu Suomessa kymmenen suurimman lajiliiton piiriin ja se toimii sekä kilpapurjehduksen
että nopeuskilpailutoiminnan kattojärjestönä Suomessa.
Uuden liiton tavoitteina ovat veneilykulttuurin ja –turvallisuuden vahvistaminen, edunvalvonnan edistäminen sekä
kustannustehokkuuden lisääminen. Nopeuskilpailijoille yhdistyminen ei välttämättä näy heti kuin liiton nimen
vaihtumisena, mutta vuoden kuluessa pieniä muutoksia
positiivisessa mielessä on odotettavissa.
Ratapuolella ja samalla ainoa Suomessa järjestettävä arvokilpailu ajetaan Hirvensalmella, jossa maailmanmestaruudesta ajetaan O250-luokassa. Suomesta on mukana muutama vene ja ympäri Eurooppaa on tulossa kuskeja paikalle, joten luvassa on siis varsin kovatasoinen
tapahtuma.
Uutuutena Suomen ratakisoissa ajetaan nyt GT30-luokkaa. Nyt kun T400 on menettänyt MM-arvon, GT30 ottanee paikan tulevina vuosina siirryttäessä junioreista isompiin luokkiin. GT30-veneitä on jo jonkin verran Ruotsissa
ja Norjassa, joten luokan tulevaisuus näyttää valoisalta.
Toivottavasti Suomen kesässä nähdään myös F4s-luokan
veneitä.
Offshorepuolella on odotettavissa varsin vilkas kesä, mikäli kaikki kaavaillut kilpailut toteutuvat. Kalkkiranta Racessa ajetaan Pohjoismaisesta mestaruudesta luokassa V50.
Lisäksi eri luokissa on odotettavissa pientä kasvua venemäärissä, joten kilpailupaikoilla löytyy enemmän katsottavaa kaikille.
Hyvää tulevaa kilpaveneilykauden odotusta kaikille.
Jussi Valtonen
Kuva: Ari Nurminen
2 kilpaveneily
Kilpaveneily 1/2011
Kuudes vuosikerta
Julkaisija:
Dragon Boat Racing Team Ry
Jan-Erik Hägglund
puh: 040-9622707
[email protected]
Mainosmyynti:
Lähettiympyrä Oy
Päätoimittaja:
Jan-Erik Hägglund
Toimituskunta:
Jan-Erik Hägglund
Jyrki Perokorpi
Ulkoasu ja taitto:
Johanna Vuorihovi
Jari Nenonen
Painopaikka:
Skandinavia Offset Oy,
Porvoo 2011
Ilmestyy 2 kertaa vuodessa
Kilpaveneily-lehti postitetaan
Suomen purjehdus ja veneily ry:n
toimesta lisenssin haltijoille.
Painos 2000 kpl
Kannen Kuvat:
Ylhäällä: Jaije Hägglund/
Niklas Sundberg
Kuva: Jussi Alanko
Alhaalla: Sami Seliö
Kuva: Mad-Croc Team
Pieni kuva: Anton Nyholm
Kuva: Jukka Haapiainen
Viime syyskuussa ajettiin 3C-luokan
MM-kilpailut Korsikalla Solenzarassa. Suomesta MM-kullasta kamppailemassa oli vain Marcus Johnsson kartturinaan allekirjoittanut. Pohjoismaista tuli kaksi muutakin venettä – Wrenklerit Ruotsista ja Anders Wessel-Pettersen kartturinaan Kjetil Christoffersen Norjasta. Loput paristakymmenestä venekunnat tulivat Italiasta tai
Ranskasta.
Siitä on toistakymmentä vuotta, kun
Ranskassa on viimeksi järjestetty OffShoren arvokilpailuja. Viime vuosina 3C-kalusto on yleistynyt Ranskassa, joten oli sopivaa että he saivat
tällä kertaa arvokilpailut järjestettäväkseen. Tässähän on kulunut monta
vuotta niin että Italiassa on aina syksyisin järjestetty jompikumpi arvokilpailu. Nyt pääsimme Solenzara nimiselle
pikkupaikkakunnalle Korsikan itärannikolle. Sinne Ranskan kilpailusirkusta pyörittävä Laurent Plasse oli tuonut
pari rekkaa rekvisiittaa, pienen laivaston isoja ribbejä turvaveneiksi, sekä
järjestänyt markkinahumua pienimuotoisen venemessu-, markkinatapahtuman. Rannan tunnelmaan antoi osansa
rantakadun kahvilat ja ravintolat. Järjestelyt oli tehty aivan samalla korkealla standardilla, jolla kilpailuja järjestetään Italiassakin.
Suomalaisvenekuntamme pääsi kiireen sävyttämien alkuvalmistelujen jälkeen suuremmitta ongelmitta kilpailupaikkakunnalle kaksi päivää ennen ensimmäistä kilpailulähtöä. Jälkeenpäin
hauska yksityiskohta matkustamisessa
oli, kuinka Marcukselle selvisi ettei paluuvuoro, jolla Korsikalta piti matkata takaisin Italian puolelle, kulje ollenkaan. Lippujen varauksen ja maksujen
jälkeen kukaan ei “muistanut” mainita
asiasta mitään, eikä olisi tainnut mainitakaan ellei asia olisi tullut aivan toisen asian vuoksi puheeksi laivarannassa satamahenkilökunnan kanssa. Opetus: mitä pidemmälle matkustat, sitä
joustavampi aikataulun pitää olla.
Ensimmäisen kokonaisen päivän
Solenzarassa käytimme paikkaan tutustumiseen, muiden tekemisten ihmettelemiseen ja testaamiseen. Päivästä oli ammennettavaa sen verran, että
muut olivat saaneet meidän etumatkaamme kiinni viime vuodesta ja meillä oli paketin kanssa ongelmia, joiden
ratkaisu ei kisapaikalla onnistu. Emme
me viimeisiksi jäisi, mutta tuskin samanlaista riemuvoittoa olisi odotettavissa kuin täydellisesti onnistuneella
Nettunon matkalla.
Ensimmäisessä kilpailussa oli keli paikallisittain tyyni. Arvasimme olosuhteet hyvin ja paketti oli niin hyvässä is-
kussa kuin se niillä tiedoilla ja mahdollisuuksilla pystyi olemaan. Ensimmäisellä kierroksella kilpailu alkoi meidän
kohdaltamme hyvin. Olimme neljännen sijan paikkeilla taistelemassa Bacellinin (F) kanssa kolmossijasta vain
50 – 100 metriä toisena ajaneesta Lo
Pianosta (I). Kärjessä ajoi aivan karmean kaulan ensimmäisellä kierroksella repinyt Fabio Bertolacci (I). Meidän
kannassamme tuli Wrenklerit, Amadi
(I), Ricardo (F), ja Pinelli (F). Toisella kierroksella takasuoralla vastatuulessa meillä vene alkoi kulkemaan hieman liian korkealla, jolloin vauhtia oli
pakko laskea. Tällöin Lo Piano ja Bacellini karkasivat ja Wrenkler tuli aivan
rinnalle. Seuraavalla suoralla Wrenkler
puristikin meistä sitten ohi, ja aloitti nousun kohti palkintopallia. Meillä
ei ollut mahdollisuuksia kiristää joten
jouduimme tyytymään viidentenä kurvailuun. Kärjessä Bertolacci kurvaili omaan rauhalliseen tahtiinsa. Takana Wrenkler kiristi vauhtiaan ja nousi
pikku hiljaa ensin Bacellinin ja hieman
myöhemmin Lo Pianon ohi. Kilpailun
loppupuolella Wrenkler sai ehkä muutaman sekunnin Bertolacciakin kiinni,
3 kilpaveneily
mutta se oli Bertolaccin varmistelua.
Kilpailun jälkeen kävimme harjoitusajalla testaamassa olisiko mitään tehtävissä, jotta loput erät voisi ajaa täydellä kaasulla ilman tasoituksen antamista. Näillä eväillä ei viidettä sijaa
korkeammalle tyynellä kivuttaisi. Löysimme hieman lääkettä ongelmaan,
vaikka emme pystyneetkään korjaamaan varsinaista syytä ongelmaan.
Jottei ongelmia olisi ollut liian vähän,
huomasi Marcus ensimmäisessä erässä
käyttämämme potkurin haljenneen lavastaan. Aina pitäisi olla tuplasetti potkureita mukana matkassa.
Toisena kilpailupäivänä oli tuuli selvästi kovempi kuin aiemmin. Rannalta
keli näytti ehkä hieman yli metrin välimerenaallokolta. Vesillelaskuun valmistauduttaessa Marcus huomasi halkeaman myös potkurissa, jota ajattelimme nyt käyttää. Eipä siinä muuta
vaihtoehtoa ole kuin miettiä toista
vaihtoehtoa. Toista saman kokoista
potkuria ei tietenkään ollut mukana
joten oli valittava joko pienempi- tai
suurempinousuinen malli. Koska keli
ei näyttänyt järin pahalta rannalta katsottuna, päädyimme suurempinousuiseen paikallistuntemuksen puutteessa. Sorruimme suomalaisen offikuskin
perisyntiin. Olikohan vihreä lippu edes
noussut, kun tiesimme että meillä oli
akselilla aivan väärä potkuri. Jo ennen
ensimmäistä kääntöpoijua päätimme keskeyttää kilpailun ensimmäisen
kierroksen jälkeen. Huonosti toimivalla veneellä oli turha ajaa kymmenennestä sijasta. Lähdöstä kärkeen ampaisi jälleen Bertolacci, joka veti ensimmäisen kierroksen taas hurjaa vauhtia.
Korsikalaisten lippu
4 kilpaveneily
Maailmanmestari Fabio Bertolacci
Keli ilmeisesti nousi koko ajan, koska
pikkuhiljaa ranskalaiset yksirunkoiset alkoivat kipuamaan kärkeen. Pian
kärkeen nousikin Fagella perässään
Giordanin veljekset. Kumpikin käytti
Giordanien valmistamaa yksirunkoista siipivenettä. Kun kärkeen oli päästy,
kamppailivat he erän voitosta. Giordani tuntui saavuttavan ainakin takasuoralla, mutta Fagellan johto tuntui kaventuvan niin hitaasti että se riittäisi maaliin asti. Liian kova yrittäminen
kuitenkin kostautui. Syystä tai toisesta
Fagellan moottori teki stopin viimeistä kertaa takasuoraa ajettaessa noin
puolitoista merimailia ennen maalia.
Niinpä Giordanit nousivat erävoittoon
ja taistelemaan jopa MM-kullasta. Kolmos- ja nelossijoilla ajoivat Bertolacci
ja Lo Piano kovaa taistelua. Bertolacci ajoi tietyillä suorilla kovempaa ja Lo
Piano varsinkin maalialueelle takasuoralta johtaneella lyhyellä sivuaallokkoisella suoralla selvästi Bertolaccia kovempaa. Viimeisellä viidennellä kierroksella Lo Piano saavutti Bertolaccia
selvästi maaliviivan kohdalla mitattuna. Puristus oli Lo Pianolla varmasti kova. Viimeisellä kierroksella kyseisellä lyhyellä sivutuulisuoralla herrat
taistelivat jo toisesta sijasta, koska Fagella oli hetkeä aiemmin keskeyttänyt.
Lo Piano meni pari sataa metriä ennen
kyseisen suoran loppua Bertolaccin ohi
veneen mitan tai kaksi. Suoran jälkeen
oli 90 asteen käännös ja kolmen neljän sadan metrin suoranpätkä ennen
maalilinjaa. Bertolacci huomasi selvästi tilanteen ja satsasi peliin viimeisellä suoralla kaiken, mitä veneestä lähti.
Hän onnistui säilyttämään kovemman
vauhdin käännöksessä kuin Lo Piano
ja kiihdytti riskikulmilla Lo Pianosta
pari veneen mittaa ohi. Rannalta näki
selvästi kuinka vanha kettu Bertolacci
rutisti riskillä ohi selvästi kokemattomammasta Lo Pianosta. Taaempana
muita mielenkiintoisia venekuntia ei
ruotsalaisten Wrenklerien lisäksi ollut.
He taistelivat kovassa aallokossa erän
kuudentena maaliin.
Ennen viimeistä kilpailua oli vuorossa välipäivä, jolloin ajettiin kansallisia
luokkia ja 3C-veneet kävivät testaamassa. MM-kullan kiilto silmissä alkoi olla
kova niin Bertolaccilla kuin Lo Pianolla, vaikka piste-eroa Bertolaccin hyväksi oli 250 pistettä. Käytännössä Bertolaccin tarvitsi ajaa maaliin viimeisessä
erässä voittaakseen kauan jahtaamansa MM-kullan. Herrat kävivät testaamassa viimeisiä säätöjä ja vielä samaan
aikaan. Tulos? Yhteentörmäys vesillä!
Lo Piano sai reiän kanteensa ja Bertolacci ponttoonin etuosaan. Seuraava
ilta ja yö menikin tiimien mekaanikoilta veneitä korjatessa. Sanomattakin on
selvää kuinka tiimit syyttelivät toisiaan
ja tunteet olivat pinnassa. Käsirysyä ei
sentään taidettu varikolla käydä.
Viimeisenä kilpailupäivänä tuuli oli
noussut koko viikon kovimmaksi. Kilpailua siirrettiin pariin kertaan ja lopulta oli tehtävä päätös ajetaanko viimeistä MM-erää lainkaan. Järjestäjällä
oli kova halu ajattaa kilpailu. Varmaan
sisältyi johonkin lupaukseen tai sopimukseen ajattaa tietty määrä kilpailuja
tai olisi ollut suuri arvovaltatappio olla
ajattamatta viimeistä erää. Toisaalta
kaikille kilpailijoille eli yksirunkokuljettajille haluttiin antaa mahdollisuus
kamppailla MM-kullasta. Keli oli kuitenkin niin hurjaa, että suurin osa veneistä halusi jäädä rannalle. Järjestäjä päätti joka tapauksessa ajattaa erän.
MM-kullasta taistelleet veneet menivät
luonnollisesti vesiin kelistä huolimatta. Ei kai kenenkään luonto kestä jäädä
rannalle häntä koipien välissä siinä tilanteessa? Pikku hiljaa lähes kaikki
muutkin veneet lähtivät me mukaan lukien – jossei muuten niin antaakseen
tukensa kilpailujen järjestäjälle. Järjestäjät olivat tehneet kovan työn kilpailujen eteen, eikä niin paljon lajille
uhraavia kannata päähän potkia mistään syystä. Oli kuitenkin erittäin todennäköistä, että ympäriajoa tai sukelluksia tulisi tapahtumaan. Tämä näytti tapahtuvan toteen jo heti lähdössä.
Heti vihreän lipun nousemisen jälkeen
kärkirintamassa ranskalainen bätmänvene sukelsi niin, että koko vene moottoreineen päivineen kävi veden alle.
Mitään dramaattisempaa tilanteessa
ei onneksi käynyt, vaan venekunta jat-
koi menoaan. Kokonaistilanteessa toisena ollut Lo Piano alkoi seuraavaksi painaa kaasua lähemmäksi pohjaa.
Ensimmäisen puolen minuutin aikana tapahtumat olivat olleet käytännössä kyttäilyä. Muutamia sekunteja Lo
Piano kiihdytti vauhtiaan, kunnes sopivasta aallosta vene napsahti ylösalaisin. Onneksi vauhdit olivat suhteellisen
matalia joten mitään dramaattisempaa
ei tapahtunut, kuin että vene ja miehistö pääsivät uimaan. Järjestäjä keskeytti
kilpailun heti onnettomuuden jälkeen,
mikä oli luonnollisesti ainoa vaihtoehto vallinneissa olosuhteissa.
Koska toisen erän jälkeinen pistetilanne jäi lopputuloksiksi, sai Bertolacci
vihdoin maailmanmestaruuden. Tällä
kertaa aivan ansaitusti, sillä hänen veneensä toimi selvästi parhaiten Solenzaran vaikeilla vesillä. Toiseksi tuli Lo
Piano ja kolmanneksi toisen erän voittaneet Giordanit. Ruotsin Wrenkler oli
neljäs ja me ensimmäisen erän pisteillämme kahdeksas.
Kilpaileminen Ranskassa oli uusi kokemus. Pahat huhut kertoivat etukäteen, ettei Ranskaan kannata mennä
ajamaan, mutta meidän kokemuksemme oli täysin päinvastainen. Järjestelyt
oli hyvin tehty ja toimivat hyvin. Ainoa
vaikeuksia tuottanut asia oli kielimuuri – englannilla pärjääminen ranskassa tuottaa haasteita. Taas tuli opittua
monia asioita ja ensi kerralla vene kulkee kovempaa.
Teksti: Lauri Lampén
Kuvat: Lauri Lampén ja
Tero Korento
5 kilpaveneily
Mainosratkaisuja
kangastulosteilla !
- yritysliput
- mainoslakanat
- bannerit
- messuseinät
Mestarintie 12 Mästarvägen
06150 PORVOO - BORGÅ
☎ 019-521 6500
Fax 019-521 6523
6 kilpaveneily
Marino Swing Cup 2011 säännöt
1. Vene
Veneen tulee olla Marino Swing joka on Oy
Marino Ab:n valmistama. Rungon mittojen
täytyy olla valmistan mittojen mukaisina. Ohjauspulpetti saa olla omavalmisteinen. Pohjan nousulistoja saa terävöittää, kuitenkaan
muuttamatta merkittävästi alkuperäisiä mittoja tai nousulistan asteita. Turvallisuussyistä pohjaan voidaan asentaa 2kpl korkeintaan 20cm pitkiä eviä jonka ulkonema ei ylitä
50mm verrattuna lähimpänä olevaan nousulistaan. Evien tarkoitus on estää perän irtoaminen kaarteissa ja vahinkojen aiheutuminen.
2. Moottori
Enintään 25 hevosvoimainen, 2-sylinterinen
vakiomoottori joka on/ollut yleisesti myynnissä Suomessa. Moottorin suurin sallittu kuutiotilavuus on 450 cm3.
Poikkeuksena sallitaan seuraavat mallit:
OMC 2 sylinteriset 521 cm3 mallit
25 hevosvoimaiset 2 sylinteriset EPA-moottorit
Selva S405XS
Moottorin viritys on vapaa mutta sylinterilohkon on oltava valmistajan alkuperää ja myös
ulkomuodoltaan alkuperäinen.
Kilpailijan on pyydettäessä pystyttävä todistamaan moottorin malli ja sopivuus luokkaan.
Vaihteistoa koskevat parannukset kuten kuoren muotoilu sekä lisävedenotot ovat sallittuja.
Moottorin koppa ja merkki on oltava
tunnistettavissa.
Potkuri ja moottorin asennuskorkeus on
vapaa.
3. Kuljettaja
Kuljettajan pitää olla iältään vähintään 15 vuotta. (Poikkeukset käsitellään tapauskohtaisesti)
4. Muut varusteet
Kypärä on pakollinen varuste, kypärän tulee
olla tieliikenteeseen hyväksyttyä mallia.
Pelastusliivi on pakollinen varuste, liivin tulee
olla CE merkinnällä varustettu ja vähintään
EN395 vaatimukset täyttävä malli jossa on lisäksi haararemmi.
Toimiva hätäkatkaisija.
Hinausköysi ja mela.
1 kpl ämpäri tai äyskäri.
Muuta
Kaikki osallistujat ajavat omalla vastuullaan.
Osallistuvat veneet tulee katsastaa joka kilpailun yhteydessä.
Veneen ja miehistön tulee katsastuksessa olla
täysin varustettu.
Pistelaskujärjestelmä
sekä lähtötapahtuma
Pisteet jaetaan kilpailunumeron perusteella. Samalla numerolla voi eri kilpailuissa ajaa
useampi kuljettaja.
Kauden loppupisteet lasketaan seuraavasti:
Swing Cup pisteitä jaetaan niissä kilpailuissa
joissa vähintään 6 venettä ylittää lähtölinjan.
3 kilpailusta kaikki 3, 4 kilpailusta 3 parasta,
5 kilpailusta 4 parasta, 6 kilpailusta 5 parasta,
7 kilpailusta 6 parasta
Mikäli yksi tai useampi osakilpailu peruuntuu
sään tai huonojen olosuhteiden takia, huomioidaan loppupisteissä kaikki kertyneet pisteet.
Varaslähtö
Varaslähdöstä kilpailija hylätään.
Ratasäännöt
Kääntöpoijun/ratamerkin rikkomisesta kilpailusuoritus hylätään.
Kääntöpoijun/ratamerkin väärältä puolelta ajamisesta lopputulokseen lisätään yksi
kierros.
Tahallisesta ajamisesta väärään suuntaan kilpailusuoritus hylätään.
Ajettavat kierrokset
Kilpailut ajetaan 10 kierroksen erissä.
Onnettomuus ja uusintalähtö
Onnettomuus tai vaaratilanteessa kilpailu
keskeytetään punaisella lipulla.
Uusintalähtö tapahtuu mikäli kilpailusta on
ajettu alle 70%. Muuten pisteet jaetaan sen
hetkisten sijoitusten mukaan.
Uusintalähtö tapahtuu välittömästi vaaratilanteen ollessa ohi. Kilpailijat palaavat starttilinjan taakse odottamaan uusintalähtöä.
Sijoitukset ja pisteet
1. sija
15 pistettä 2. sija 12 pistettä
3. sija 10 ”
4. sija
8 ”
5. sija
6 ”
6. sija
5 ”
7. sija
4 ”
8. sija 3 ”
9. sija
2 ”
10. sija 1 ”
Sääntömuutokset
Sääntömuutosehdotukset on jätettävä kirjallisena Marino Swing Cup-järjestäjille (Oy
Marino Ab:n toimistoon) viimeistään 30.11.
kilpailukauden jälkeen. Seuraavaan kauden
sääntömuutoksista ilmoitetaan viimeistään
31.12. mennessä.
Tasapisteissä ratkaisee sen kilpailun tulos
jossa on ollut eniten kilpailijoita, ja sen jälkeen kenellä on eniten voittoja, toisia sijoja,
jne. Muuten pisteet jaetaan senhetkisten sijoitusten mukaan.
KILPAILUT 2011:
11.6. Kalkstrand Race, 2.7. Kabböle Race, 9.7. Kitö-Loppet, 16.7. Svartbäck, 13.8. Norrkulla-loppet.
Lähtö
Lähtö tapahtuu lippumerkillä lentävällä lähdöllä. Minuuttia ennen starttia nousee ruutulippu pystyyn. 15 sekuntia ennen starttia ruutulippu laskeutuu vaakatasoon. Lähtö tapahtuu lipun laskeuduttua.
,
Lähettäjä voi keskeyttää lähdön punaisella lipulla, mikäli useampi vene ylittää lähtölinjan
ennen lipun laskeuduttua eikä veneitä pystytty tunnistamaan. Tällöin lähtö uusitaan normaalin tapaan.
7 kilpaveneily
Himoittu
tuplamestaruus Suomeen
Kun ruutulippu heilui F1-venekauden
pääosakilpailussa Sharjahissa Arabiemiraateissa niin ei edes Sami Seliön
Mad-Croc F1 -tiimipäällikkö Michael
Jenkins ollut aivan varma siitä, mitä
suomalaiskuljettajan toinen sija lopulta merkiksi.
- Minun mielestäni olet maailmanmestari, Jenkins totesi epäröiden Seliölle
yhteysradion kautta.
Kului vielä pitkä puoliminuuttia ennen
kun Jenkinsin laskelmat MM-pisteiden osalta päätyivät aina samaan lopputulokseen ja maailmanmestaruusjuhlat pääsivät käynnistymään.
Draamaa alusta loppuun
Kauden päätösosakilpailuun Sharjahissa Seliö starttasi kolmannesta lähtöruudusta, ja piti paikkansa tyylikkäästi, vaikka takana ajanut Jay Price vaani
koko ajan parin sekunnin päässä ohituspaikkaa kytäten.
Jenkinsin kuten koko suomalaistiimin
epätietoisuuden aiheutti Pricen osuma
8 kilpaveneily
kilpailun puolivälissä poijuun, ja se
ettei tästä Team Qatarin kuljettajalle
määrätty kilpailun aikana pakollista
varikon läpiajorangaistusta. Neljä kierrosta ennen maalia Seliö nousi toiseksi ohi ohjaustehostimensa rikkoneen
tallikaveri Alex Carellan, ja kakkossija
riitti varmaan mestaruuteen, kun italialainen pystyi pitämään Pricen takanaan. Finaalikisan voittoon ajoi isäntämaan Ahmed Al Hameli.
Finaalistartin jälkeen MM-sarjaa johtaneelle Pricelle tuomittiin yhden kierroksen sakko poijuun osumisesta.
Hänen sijoituksensa muuttui neljännestä kuudenneksi.
- Aivan huikea fiilis. Mieletön taistelu
ruutulipulle asti. Mestaruus oli tavoitteemme, ja se onnistui. Huh, huh, Seliö
iloitsi.
- Jay oli välillä sekunnin, välillä kolmen
sekunnin päässä. Koko ajan piti katsoa
peileihin ja seurata myös hänen tekemisiään. Pelkäsin, että hän saattaa ajaa
vaikka päälle. Oli sellainen olo etenkin
sen jälkeen kun kuulin hänen osuneen
poijuun, Seliö myönsi.
Draamaa nähtiin myös tallikaveri Carellan kohdalla, jonka veneestä hajosi
lopussa ohjaustehostin, ja siksi Seliö
pääsi ohittamaan nuoren italialaisen
kohtuullisen helposti. Lisäksi kisan jälkeen paljastui, että Carellan keskeytys
on hilkulla: moottorin vauhtipyörän
pultti oli pettänyt.
- Se pultti on nyt visusti taskussani. Se
on todellinen onnenpultti, mestaruuspultti. Suunnittelimme jo, että siitä tehdään jonkinlainen koru tai onnenamuletti. Pultista olivat jo jengat menneet,
mutta onneksi se pysyi paikallaan. Jos
se olisi irronnut, Alexin kone olisi räjähtänyt ja lopputulos olisi voinut olla
toinen, Seliö tiesi.
Tiimimestaruus palkitsi
Sami Seliö teki kaudella 2010 MadCroc F1 -tiiminsä kanssa suomalaista
moottoriurheiluhistoriaa. Suomalaiskuljettaja saavutti toisen kerran urallaan F1-veneiden maailmanmestaruuden, ja lisäksi Mad-Croc valtasi aivan
ylivoimaisesti ja ensimmäisenä suomalaisjoukkueena tiimien F1-tittelin.
Seliön tallitoverina ajoi italialainen
Alex Carella.
Seliö ja Carella olivat ylivoimainen
tiimi tänä vuonna. Kaksikko ajoi yhteensä kolme voittoa ja valloitti suorastaan sensaatiomaisesti tiimien
maailmanmestaruuden.
- Etenkin tiimimestaruus oli kova juttu.
Sen saavuttaminen oli minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä ja hieno
asia, ja se lämmitti mieltä. Nyt myös
mekaanikot ja koko henkilökunta ovat
saaneet parhaan palkinnon osaamisestaan. Tiimimestaruus muistuttaa siitä,
että tämä on paljon muutakin kuin vain
minä.
- Kokonaisuudessaan kausi oli usko-
maton. Se alkoi vähän onnettomasti
Portugalissa, sen jälkeen tuli Pietarissa "paalulta voittoon" -kisa, Kiinassa
pelättiin Megi-hirmumyrskyä ja lopulta Persianlahdella noustiin taas takaaajoasemasta mestariksi, Seliö kertasi.
Myös juniorit menestyivät
Sami myös muistuttaa, että menestys
tällä kaudelle ei kohdistunut ainoastaan häneen sekä Carellaan.
- 16-vuotias Filip Roms saavutti tulokaskaudellaan F1-veneiden MM-sarjan yhteydessä ajetussa uudessa F-4S
–luokassa komeasti hopeaa. Tässä
luokassa jokaisella F1-tiimillä oli oma
vene ja kuljettaja. Filip ajoi vähäisestä kokemuksestaan huolimatta erittäin kypsästi ja voitti sellaisia kavereita, jotka olivat jo menestyneet MM- ja
EM-tasolla.
- Myös Junior Team esiintyi Suomes-
sa edukseen. Nuorten kuljettajien innokas joukko oli mukana SJ15-luokan SM-sarjassa, kuljettajina Jasmine Ahonvala, 12, Max Blomberg, 10,
ja Tino Seppälä, 10. Blomberg sijoittui parhaana SM-sarjan viidenneksi
ja Suomen Veneilyliitto valitsi hänet
myös vuoden tulokkaaksi. Ihan viimeisen päälle hienosti ajettu koko nuorisotiimiltä, Seliö muistuttaa.
Menestyksestä Seliö ei ehtinyt pitkään
nauttia. Joulukuun puolivälissä päättyneen kauden jälkeen paluu tammikuussa arkeen oli nopea.
- Uusi kausi käynnistyy jo maaliskuun
alussa Qatarista ja ajoimme testiä tammikuun lopulla Abu Dhabissa. Tänä
vuonna tavoittelemme totta kai jälleen
mestaruutta. Tallikaverini nimi vahvistetaan myöhemmin.
Se voi olla Carella tai sitten joku muu,
Seliö arvuutteli.
MM-pisteet 2010, kuljettajat
1. Sami Seliö (FIN) 94 p.
2. Jay Price (USA) 88 p.
3. Alex Carella (ITA) 71 p.
4. Thani Al Qamzi (UAE) 68 p.
5. Francesco Cantando (ITA), 59 p
6. Ahmed Al Hameli (UAE), 58 p.
MM-pisteet 2010, tiimit
1. Mad-Croc F1, 165 p.
2. Team Abu Dhabi, 126 p.
3. Team Qatar, 95 p.
4. CTIC China Team, 66 p.
5. Singha F1 Racing, 59 p.
6. Team Azerbaijan, 35 p.
Seliön osakilpailutulokset
2010
(GP ja aika-ajot):
8.-9.5. Portugali, Portimao, GP k., AA 4.
10.-11.7. Venäjä, Pietari, GP 1., AA 1.
2.-3.10. Kiina, Linyi, GP 2. AA 3.
16-17.10 Kiina, Liuzhou, GP k., AA 4.
23-24.10. Kiina, Shenzen, GP 4., AA 8.
26.-27.11. Qatar, Doha, GP 2., AA 3.
3.-4.12. Emiraatit, Abu Dhabi, GP 1, AA 1.
9.-10.12. Emiraatit, Sharjah, GP 2, AA 3.
Mad-Croc F1 -vene
Sami Seliö
Alex Carella
Syntymäaika: 5.5.1975
Syntymäpaikka: Lohja
Kotipaikka: Playa San Juan, Espanja
Perhe: vaimo Marjo, 2 tytärtä,
kolmas lapsi syntyy keväällä 2011
Harrastus: Sukellus
Seura: Porvoon Moottorivenekerho
1. F1-kilpailu: Ranska 1998
Vuoden tulokas: 1998
F1 GP-startteja: 104
Paalupaikkaennätys yhden kauden
aikana (2009): 8
F1 MM-sijoitukset:
1998 9., 1999 11., 2000 15., 2001 9.,
2002 11., 2003 10., 2004 5., 2005 2.,
2006 8., 2007 1., 2008 2., 2009 3.,
2010 1.
Syntymäaika: 5.6.1985
Syntymäpaikka: Codogno, Italia
Asuinpaikka: Piacenza, Italia
Perhe: poikamies
Harrastus: musiikki
Parhaat saavutukset:
2010 F1 MM 3.
2009 F1000 MM 1.
2008 F2 WC 2.
2004 F1000 EM 1.
Runko: Baba, katamaraani
Moottori: Mercury 2,5 l V6
Teho: n. 450 hv
Suorituskyky: 0-200 km/h n. 6 s
Teksti: Marko Mäkinen
Kuvat: Mad-Croc Team
9 kilpaveneily
Max Blomberg, kilpaveneilijä
Tausta
Max Blomberg on syntynyt Tammikuussa 2000 ja asuu perheineen Sipoossa. Vesi ja veneet ovat aina kiinnostaneet häntä kovasti. Max oli noin
4-vuotias, kun hän isänsä kanssa vieraili venenäyttelyssä, jossa Sami Seliö
jakoi nimikirjoituksia veneensä vieressä. Tämä teki ison vaikutuksenpoikaan
joka kotimatkalla ilmoitti että ”Minusta tulee isona F1 Powerboat kuljettaja”.
Isä osasi silloin asialle hymyillä mutta
aikaa kului ja veneet ja vesi tuli pojalle
vain tutummaksi.
Max ajoi ensimmäisen kilpailunsa legendaarisessa Kitöön-Ajoissa Sipoossa
2008. Isä oli veneessä mukana ”throttlemanin” roolissa. Kilpailukokemus
jäi Maxin osalta varsin lyhyeksi sillä
hän joutui keskeyttämään lähtösuoran
päähän teknisen ongelmaan, polttoaineliitin petti. Pettymys oli suuri mutta
nuori kuljettaja peitti pettymyksensä
ja ilmoitti kaikille kotiin päästyään että
tällaista voi sattua ja että kyllä Räikkösellekin tulee välillä keskeytyksiä...
Seuraavana vuonna Max osallistui kilpailuun uudestaan ja pääsi tällä kertaa
maaliin sijoittuen neljänneksi. Kipinä
oli syttynyt.
Ensimmäinen tallipaikka
Syksyllä 2009 Max surffaili netissä ja
hakuun tarttui Sami Seliön kotisivuilta
ilmoituksen Samin suunnitelmista perustaa junioritallia Suomeen. Kyseessä
oli ainutlaatuinen asia jossa valituille
kuljettajille annettaisiin kilpailukalusto ilmaiseksi käyttöön ja perheet opastettaisiin lajin pariin.
Tästä alkoi nuoren miehen suunnaton
10 kilpaveneily
intoilu ja kiinnostus lajia kohtaan. Lopullinen ylikiehuminen tapahtui kun
hän pääsi tapaamaan Sami Seliö taustajoukkoineen VM Motorsport näyttelyssä jossa Sami kertoi suunnitelmistaan ja kehotti meidät menemään kotiin kuljettaja-anomusta raapustelemaan. Max oli myyty, aivan totaalisesti.
Kirjoitimme
kuljettajahakemuksen
ja sitten alkoi pitkä odotus, varmasti pojan pisimmät kaksi viikkoa elämässä kun jäimme odottamaan vastausta. Helmikuun alussa 2010 saimme viestin Santtu Lahdelmalta
(Samin manageri) jossa luki ” On ilomme tarjota teille mahdollisuutta liittyä
Junioritalliimme...”
En osaa pukea pojan tunteet ja reaktiot sanoiksi kun hän luki viestin, kyseessä oli aitoa iloa joka vain lapsi osaa
näyttää. Voitte varmasti kuvitella reaktion, tilaisuus päästä kuljettajaksi
Sami Seliö Junior Team kaltaiseen talliin on varmasti jokaisen pikkupojan
(ja tytön) unelmien täyttymys. Max ei
pystynyt puhumaan mistään muusta kun kilpaveneilystä koko lopputalven ja kevään ajan. Kysymyksiä sateli
muille perheenjäsenille ja tutuille koko
hänen valveillaolon ajan...
Kausi alkoi Tammelassa
Lopulta lumi suli ja kilpailukausi lähestyi. Kalusto valmistui aivan viime
tipassa ja toimme sen kotipihallemme
puolenyön aikoihin perjantaina ennen
Tammelan junnuleiriä. Pakkasimme
kuljetuskalustomme täyteen kaikkea
tarpeellista ja tarpeetonta sillä emme
ehtineet kokeilla kalustoamme toimivuutta ennen Tammelaan lähtöä ja pyrimme varautumaan kaikkeen mah-
dolliseen. Jännityksestä huolimatta
saimme nukuttua hieman ja aamu neljältä olimme jo matkalla Tammelaan.
Perillä saimme järjestäjiltä hyvän vastaanoton ja koko tiimi sai tutustua ensimmäistä kertaa kisaviikonlopun tuomasta jännityksestä, tiimiteltan pystytyksestä, katsastuksesta, haastatteluista, kuvien otoista ja kaikkea siihen liittyvästä toiminnasta jota kisaviikonloppuun kuuluu.
Kaikki oli meille niin uutta, harjoituksissa oli hiukan teknisiä ongelmia ja veneen säädöt oli vielä haussa joten Maxille oli suuri helpotus kun hänelle päivän päätteeksi ilmoitettiin että hän oli
läpäissyt ajokokeen ja sai luvan osallistua itse kilpailuun sunnuntaina.
Ennen sunnuntain ensimmäistä erä
Maxia jännitti aivan tajuttomasti! Tunnustettakoon ettei isä tai äitikään ihan
rentona olleet...Maxin jännitys kuitenkin hävisi kun punainen valo sammui.
Meidän muiden jännitys ei hävinnyt
mihinkään.
Ensimmäinen erä ja saavutuksena tuli
yhdeksäs sija. Tämä oli meidän mielestä loistava sijoitus ottaen huomioon sen
että emme olleet harjoitelleet metriäkään ennen Tammelan kisaa. Toiseen
erään tehtiin vähän säätöjä veneeseen
ja vaihdettiin potkuria. Lähtö onnistui
paljon paremmin ja Maxin sijoitus oli
kuudes kun erä liputettiin poikki Kallen kaadettua veneensä. Kolmanteen ja
viimeiseen erään lähtö paalupaikalta!
Taas jännitti aika reippaasti. Lähtö onnistui ja Max piti muut takanaan lähes
kierroksen. Vauhti ei kuitenkaan riittänyt ja viisi kanssakilpailijaa säntäsi lopulta ohi. Lopputuloksissa Max
oli seitsemäs, joka oli mielestämme
loistava sijoitus ja kotiin ajettiin lähes
voittajatunnelmissa.
Viikkoa ennen juhannusta oli Uudenkaupungin kilpailu. Lauantaipäivästä ei tullut mitään kun radalla vallitsi
lähes myrskyolosuhteet. Kilpailu jouduttiin siirtämään sunnuntaille. Sunnuntaina tuulta oli vähemmän mutta
radalla olosuhteet olivat edelleen vaativat. Ajo-otteista näki että rohkeutta ainakin löytyi kaverista riittävästi.
Kaato ei ollut kaukana ja erien välissä tiimipäällikkö Oleksi Rinne yritti parhaansa mukaan rauhoittaa innokasta kuljettajaa. Eräsijoitukset 6, 5, 5,
4 ja lopputuloksena hieno viides sija.
Heinäkuun puolessa välissä suuntasimme kohti Hirvensalmea. Lähdettiin
luottavaisin mielin sillä nyt oli harjoitus- ja testitunteja kertynyt jo melko
paljon. Kisa oli yksipäiväinen ja keli oli
mahtava. Vesikin oli tosi lämmin ja oli
sääli että kisapäivällä ei ollut aikaa uida
uusien kavereiden kanssa enemmän.
Ensimmäinen lähtö ei mennyt ihan
nappiin, kuudentena maaliin tiesi kuitenkin paalupaikka seuraavaan erään.
Rata tuntui edellisiin verrattuna pitkältä ja vauhtimme suorilla ei ollut ihan
riittävä. Eräsijoitukset 4, 5 ja 5 ja lopputuloksissa viides. Olimme todella
tyytyväisiä tuloksiin ja varsinkin ajosuoritukseen joka oli kehittynyt todella paljon.
Viikonloppu ennen koulujen alkamista
oltiin Förbyyssä jossa tuli heti ensimmäisessä erässä hylkäys, syynä ajolinjasta poikkeaminen. Toiseen erään
lähtö viimeisestä paikasta ja Max toi
veneensä tyylipuhtaasti maaliin kuudentena. Sami Seliö oli päässyt mukaan
seuraamaan kilpailuja ja hyviä neuvoja tulikin varikolla roppakaupalla. Ilmeisesti tästä johtuen kolmannessa ja
neljännessä erässä Max paransi olleen
neljäs molemmissa. Loppusijoituksissa viides sija, taas.
Förbyyn kilpailun jälkeen tehtiin muutoksia veneen säätöihin ja myös potkuritestejä tehtiin kotivesillä paljon.
Imatralle lähdettiin kuitenkin varovaisin mielin sillä kaikki oli varoittanut
Vuoksen virtaavasta vedestä. Harjoitukset onnistuivat hyvin. Lähtöpaikka saatiin ensimmäiseen erään melko
lailla takarivistä. Max otti hyviä lähtöjä ja sai myös nauttia kärjessä ajamisesta useiden kierroksien ajan, yes!
Erätulokset 4, 3, 4, 3 ja lopputuloksena hieno neljäs sija, tämä oli paras sijoitus tähän mennessä ja erittäin hyvä
päätös kauteen.
Tyytyväisinä mutta hieman haikein
mielin suuntasimme kotiinpäin, sillä
emme halunneet kauden päättyvän
ihan vielä. Viides sija sekä Seliö Cupissa että SM pisteissä tuntui kuitenkin
todella hyvältä
Vuoden tulokas
Marraskuussa Max sai kutsun Suomen
veneilyliiton palkintojuhlaan jossa
hänet huomioitiin ”Vuoden Tulokas”
tittelillä ja lisäksi hän kävi yhdessä seu-
rakaverinsa Benjamin Vuorihovin
kanssa kumartamassa ”Nuorisomalja” pokaalin, parhaiten menestyneenä
SJ15 luokan joukkueena. Molemmat
kuljettajalupaukset edustavat Porvoon
Moottorivenekerhoa.
Lopuksi vielä
Kausi oli hieno kokemus meille kaikille ja jätti kuljettajaan suuren vaikutuksen. Max perheineen haluaa vielä lopuksi kiittää Sami Seliö Junior Teamia
ja sen kuljettajia ja kaikkia jäseniä ja tukijoita hienosta vuodesta ja hyvästä yhteistyöstä. Isot kiitokset menevät myös
kaikille Maxin kanssakilpailijoille taustajoukkoineen ja järjestäjille jotka tekivät vuodesta 2010 unohtumattoman.
Tätä kirjoiteltaessa ulkona on yli puoli
metriä lunta ja lisää tulee. Emme silti
ole unohtaneet lähestyvää kilpailukautta, siitä nuori kuljettajamme tarinoillaan ja suunnitelmillaan pitää
huolta...
Teksti: Max ja Kim Blomberg
Kuvat: Sami Seliö Junior Team
11 kilpaveneily
12 kilpaveneily
13 kilpaveneily
Luokka SJ15
Kilpailija
Kalle Viippo
Tuukka Lehtonen
Riku Virtanen
Nro
Kuivajärvi
Yht
4 parasta
SM Sijoitus
95
6
Uusikaupunki Hirvensalmi Förby Imatra
10
15
15
15
61
55
1
4
12
15
12
10
12
61
51
2
96
15
12
10
12
10
59
49
3
Nea Tiililä
11
8
8
8
8
6
38
32
4
Max Blomberg
10
4
6
6
6
8
30
26
5
Mika Virnala
16
10
4
3
4
0
21
21
6
7
5
-
5
5
2
17
17
7
Benjamin Vuorihovi
Sara Pakalen
97
3
5
4
2
5
19
17
8
2
2
2
2
3
4
13
11
9
Jasmine Ahonvala
75
1
3
1
1
3
9
8
10
Tino Seppälä
99
0
1
0
0
1
2
2
11
Linda Saari
76
-
-
-
0
0
0
0
-
SM Sijoitus
Emma Into
Luokka T400S
Nro
Kuivajärvi
Yht
4 parasta
Anton Nyholm
Kilpailija
19
8
15
15
15
15
68
60
1
Petteri Viippo
10
15
12
12
12
12
63
51
2
2
12
10
5
10
10
47
42
3
15
5
6
6
8
6
31
26
4
Juha Fiskari
Hanna Vienonen
Uusikaupunki Hirvensalmi Förby Imatra
Risto Lindström
7
6
8
8
-
-
22
22
5
Patrick Klint
3
10
0
-
-
8
18
18
6
40
-
-
10
-
-
10
10
7
Nro
Kuivajärvi
Yht
4 parasta
SM Sijoitus
5
12
10
15
10
15
62
52
1
Sandra Roms
28
10
15
8
15
12
60
52
2
Marko Paasonen
3
Saija Hurri
Luokka T400
Kilpailija
Juha-Pekka Manninen
Uusikaupunki Hirvensalmi Förby Imatra
68
15
8
12
12
10
57
49
Ville Mäkinen
6
-
12
10
0
8
30
30
4
Filip Roms
8
-
-
-
6
6
6
5
Luokka O250
Kilpailija
Nro
Kuivajärvi
Pertti Virnala
2
15
Uusikaupunki Hirvensalm Förby Imatra
-
12
-
15
Yht
42
SM Sijoitus
1
Esa Rytkönen
37
12
-
15
-
10
37
2
Riku Lehtonen
21
0
-
0
-
12
12
3
Teuvo Putkonen
67
10
-
0
-
-
10
4
Nro
Kuivajärvi
Yht
Sijoitus
95
6
10
15
15
15
61
1
4
12
15
12
10
12
61
2
96
15
12
10
12
10
59
3
Seliö Cup pisteet 2010
Kilpailija
Kalle Viippo
Tuukka Lehtonen
Riku Virtanen
Uusikaupunki Hirvensalmi Förby Imatra
Nea Tiililä
11
8
8
8
8
6
38
4
Max Blomberg
10
4
6
6
6
8
30
5
Mika Virnala
16
10
4
3
4
0
21
6
Sara Pakalen
97
3
5
4
2
5
19
7
Benjamin Vuorihovi
7
5
-
5
5
2
17
8
Emma Into
2
2
2
2
3
4
13
9
Jasmine Ahonvala
75
1
3
1
1
3
9
10
Tino Seppälä
99
0
1
0
0
1
2
11
Linda Saari
76
-
-
-
0
0
0
-
Kuvat: Jussi Alanko, Jukka Haapiainen, Vahur Joala,
Ari Nurminen, Kim Sjödahl ja Jaije Hägglund
14 kilpaveneily
Suomen Veneilyliitto
SM-PISTEET 2010
Nopeuskilpailutoimikunta
Off 3C - Kuljettajat
KKOR
Kotka Saimaa1 Saimaa2
Off 3C - Navigaattorit
KKOR
Kotka Saimaa1 Saimaa2
Senno OR
Yht. (4/5)
Senno OR
Yht. (4/5)
1 Marcus Johnsson
0
11
15
15
15
56
1 Tomas Holmström
0
-
15
15
15
45
2 Kimmo Kylmäkoski
15
12
0
10
12
49
2 Nanna Kaksonen
0
15
12
12
0
39
3 Kari Kaksonen
0
15
12
12
0
39
3 Leena Einistö
-
12
0
10
12
34
-
0
10
0
10
20
15
-
-
-
-
15
-
-
-
-
0
0
Senno OR
Yht. (5/6)
4 Ilkka Landen
-
0
10
0
10
20
4 Jussi Myllymäki
Ari Nurminen
-
-
-
-
0
0
Karl Hansson
Valtteri Pihlström
Off 3B - Ohjaajat
1 Jyrki Perokorpi
KKOR Vuoksi Kotka Saimaa1 Saimaa2
15
8
0
6
15
Senno OR
12
Yht. (5/6)
Off 3B - Navigaattorit
56
1 Ari-Pekka Anttila
KKOR Vuoksi Kotka Saimaa1 Saimaa2
15
8
0
6
15
12
56
2 Kauko Kaartinen
0
15
0
15
6
15
51
2 Tapio Tiihonen
0
15
0
15
6
15
51
3 Sulho Lind
0
12
15
10
8
-
45
3 Laila Tupakka
0
12
15
10
8
-
45
0
6
0
8
12
10
36
4 Seppo Reinikainen
0
10
0
12
10
10
42
4 Tomi Valkonen
5 Jyrki Tikka
0
6
0
8
12
10
36
5 Niko Repo
Lauri Lampén
-
-
-
0
0
0
0
0
10
0
-
-
10
20
Juha Pirhonen
-
-
-
12
10
-
(22)
Esa Luukkonen
-
-
-
0
0
0
0
Senno OR
Yht. (5/6)
Senno OR
Yht. (5/6)
1 Niilo Seliö
0
12
15
8
10
8
53
1 Aki Paulin
0
12
15
8
10
8
53
2 Dennis Westerholm
0
-
-
15
15
15
45
2 Jan Willamo
0
-
-
15
15
15
45
3 Kim Sjödahl
-
-
12
10
12
10
44
3 Tom Vuorihovi
0
15
0
12
0
12
39
V-150 - Ohjaajat
KKOR Vuoksi Kotka Saimaa1 Saimaa2
V-150 - Navigaattorit
4 Rolf Hägglund
0
15
0
12
0
12
39
4 Juha Honkanen
5 Joakim Nyberg
15
10
0
-
-
6
31
5 Peter Sundström
Tom Sjödahl
KKOR Vuoksi Kotka Saimaa1 Saimaa2
-
-
12
10
12
-
34
15
10
0
-
-
6
31
-
-
-
-
-
10
10
Kuulokojeet, apuvälineet ja suojaimet
• Widex kuulokojeet
• Korvakappaleet
• Kuulonapuvälineet
• Kuulontutkimukset
• Paristot ja tarvikkeet
• Kuulonsuojaimet
Widex Akustik Oy | Uusi Porvoontie 623 | 01120 Västerskog
puh. 09- 591 5200 | mail. [email protected] | www.widex.fi
15 kilpaveneily
SISKO ja sen VELI
SANDRA ROMS
FILIP ROMS
Luokka SJ-15:
2003 SM 4
2004 SM 2
2005 SM 1
Luokka SJ15:
2006 SM 2
2007 SM 1
2008 SM 1
Luokka T400:
2006 SM 4
2007 SM 4
2008 EM 3
2009 SM 2
2010 SM 2
F4-S Eurofin Trophy
2010 2
Safiro Boat Racing -tiimin
kilpakausi 2010 oli vauhdikas. Sandra Roms ajoi T400luokassa tiukasti hopealle. Tiimin oma kilpavene SafiWing
esiteltiin, ohjaimissaan Filip
Roms. Eräs merkittävä osa
kautta oli Filipin pääsy uuteen
kansainväliseen kilpailuluokkaan.
Sharjahin kisoissa päästiin nauttimaan
hyvistä kilpakeleistä.
Kotimaan kuviot
Sandran kausi 2010 oli tasaista ja kovaa vääntöä T400-luokassa. SM-sarja alkoi toukokuussa
hyytävissä oloissa Tammelan ”Kuivajärvi Race”nimeä kantavassa kilpailussa. Sandra sijoittui
kovassa kelissä kolmanneksi. Seuraavaksi tiimi
matkasi merikisaan Uuteenkaupunkiin. Siellä
kilpailun kulku oli Sandran juhlaa, sillä voitto tuli
kaikista neljästä erästä ylivoimaisesti. Kilpailusta
ei puuttunut vauhtia eikä vaarallisia tilanteita, sillä Sandrankin vene oli kerran jo ylösalaisin lennossa, mutta päätyi kuitenkin oikein päin alas.
”Hirvensalmi Racessa” vaivasivat tekniikkamurheet. Vene ei startannut kunnolla, eikä
lähtenyt kiitoon poijujen jälkeen, joten maaliin
ajettiin muiden perässä nilkuttaen. Salon vesillä ajetun ”Förby Racen” jälkeen juhlittiin jälleen Sandran voittoa. Vaikka Marko Paasonen
ja Juha-Pekka Manninen onnistuivat viemään
kaksi ensimmäistä erää, se ei estänyt Sandran
osakilpailuvoittoa. Yhdestä erästä Sandra jopa
hylättiin irronneen takakatteen takia, mutta siitä sisuuntuneena ajo loppuerien voittoon oli todella makoisaa.
Kisakokemus tuo rentoutta. Sandra lepäilemässä veneen kannella lähtöjen välillä.
16 kilpaveneily
Sandra silmäilee perässätulijoita.
Tiimin uusi SafiWing-vene Vuoksi Boat Racessa.
T400-luokan suomenmestaruus ratkottiin
vasta viimeisessä osakilpailussa, ”Vuoksi Boat
Racessa”. Sandra ajoi kakkoseksi mutta SMkulta ratkesi lopulta Mannisen hyväksi voitolla
tästä kisasta.
Kauden alussa tiimi testaili omaa versiotaan
T400-kilpavenemallista, jota oli rakennettu pitkin talvea. Testien jälkeen vene oli valmis kilpailuun vasta kauden loppupuolella. Filip Romsin ajot SafiWing-veneellä pääsivät alkamaan
vasta Vuoksella, kauden viimeisessä kilpailussa.
Kisasta oli tuloksena viides sija mutta melkoisesti
lisää ajokokemusta.
tään Po-joella. Uusi luokka tulisi olemaan mukana jokaisessa F1-viikonlopussa aina Arabiemiraattien finaaliin joulukuun alkuun asti.
Kilpaveneily on yksi nopeimmin kasvava
moottoriurheilulaji ja kilpatiimi saikin melko nopeasti lisää yhteistyökumppaneita. Syksyllä perustettu tiedotustiimi loi uudet nettisivut ja Sandra
vei Safiro -tiimin Facebookiin. Netin kautta oli
siten mahdollisuus seurata toisella puolella maapalloa käytävien kisojen kulkua ja jopa kommentoida niitä.
Uusia tuulia
Kotimaan kauden lopulla uutisoitiin, että rataveneiden F1- kuninkuusluokan kilpailutapahtumissa ajaisivat jatkossa myös pienemmät, Formula
Four -luokan veneet. Maailmanmestari Sami Seliön Mad Croc -tiimi oli lähdössä mukaan uuteen 12 osakilpailun sarjaan ja kuljettajaksi oltiin valittu Safiro Boat Racing Teamin Filip Roms.
Seliö valjasti Filipin käyttöön uuden Baba-veneen, jonka moottori on nelitahtinen 60-hevosvoimainen Mercury. Kesällä Filip vieraili kaksi
kertaa Baban tehtaalla Italiassa ja testasi venet-
Kohti Kiinaa
Filipin F4-S-kausi alkoi ulkomaita kierrellen. Ensimmäinen reissu oli viisiviikkoinen ja käsitti neljä kisaviikonloppua Kiinassa. Vaiherikkaita kilpailuja vaivasi luonnon järjestämät yllätykset.
Niinpä ensimmäinen kilpailu Linyissä peruttiin
hirmumyrsky Megin uhan takia. Formaatin mukaan kisaviikonloppuina ajettiin kaksi lähtöä ja
palkinnot jaettiin viikonlopun yhteispisteiden
mukaisesti.
Filipin Formula Four-urakka alkoi silti menestyksekkäästi, sillä Liuzhoussa hän ajoi toiseksi ja
ensimmäiseksi, ollen yhteispisteissä viikonlopun
paras. Liuzhousta Mad Croc Team siirtyi Shen-
porskuttavat eteenpäin
Italiassa valmistettu Baba-vene vauhdissa.
Sami Seliö ja Filip Roms taktiikkapalaverissa.
zheniin. Siellä päästiin ajamaan vain yksi lähtö
taifuunivaroituksen takia. Shenzenin kilpailussa
Filip oli kolmas.
eikä päässyt osallistumaan seuraavaan, koska
moottorissa oli käymisongelmia.
Samaan reissuun kuuluivat myös Arabiemiirikuntien Abu Dhabin ja Sharjahin osakilpailut.
Sharjahin vaiherikkaan kilpailun päätteeksi Filip
tuli maaliin kakkosena. Paalupaikalta startannut Stefan Hagin ylitti maaliviivan kolmantena,
ja kakkospaikalta kisaan lähtenyt Samuelsson
Kauden juhlava päätös
Kun Suomessa oli levätty ruhtinaalliset kaksi ja
puoli viikkoa, oli aika lähteä kohti Qataria. Siellä Filip kaatoi veneen ensimmäisessä lähdössä,
Kauden loppurutistus käytiin Arabiemiirikuntien Sharjahissa. Filip ensimmäisenä kääntöpoijulla
maailmanmestari Stefan Hagin takaa-ajamana.
Filipin ensimmäinen koitos kansainvälisessä
kilvassa oli menestyksekäs.
ensimmäisenä. Kauden lopuksi Filip sai nousta
toiseksi korkeimmalle korokkeelle napaten Suomeen hopeaa F4-S Eurofin Trophyssä.
– Kautemme oli hieno ja ensin haluankin
kiittää Safiro Racingin tukena olleita henkilöitä,
sillä menestyminen vaatii suuren taustajoukon
panostuksen. Kiitän myös taloudellisia tukijoitamme, jotka tekevät kilpailutoiminnan mahdolliseksi. Filip on kiitollinen ja ylpeä päästyään Sami Seliön MadCroc-tiimiin. Seliön talli
on tällä hetkellä yksi parhaiten ja iskukykyisimmin johdetuista F1-tiimeistä, jonka saavutukset
eivät ole onnenkantamoisia, vaan tuloksia hyvin
tehdystä työstä, juuri Norjassa Pohjoismaiden
Veneilyliittojen kokouksesta tavoitettu Safiro Boat
Racingin vetäjä Marcus Roms kertoo.
KUVAT: MADCROC TEAM, NADI HAMMOUDA JA TEAM SAFIRO
TEKSTI: SANDRA ROMS JA PENTTI NYHOLM (TAITTO)
WWW.SAFIRORACING.COM
WWW.F1H2O.COM
17 kilpaveneily
K
audella 2010, saatiin ensimmäinen V 300 kalusto Suomeen.
Kaverukset Peter Wentzel ja Jaije
Hägglund hakivat keväällä 2010
Ruotsista käytetyn B24 kaluston, Dragon Boat Racing Teamille. Kalustolla
oli ajettu viimeiset vuodet V 300 luokan Ruotsin mestaruudesta, voittaen
sen kaudella 2009.
V
ene on Ocke Mannerfeltin suunnittelema B24, voimanlähteenä
Volvo Pentan 5.7 litran V8 sekä DPX
vetolaite. Kalusto on ”yksityyppi” vene
ja kone, joka on suunniteltu V24-luokkaan, jossa parhaimpina vuosina on
ollut jopa 20 kilpailijaa tavoittelemassa V24-luokan mestaruudesta. Kaikki ajavat siis samanlaisella kalustolla
V24 luokassa. Kisat ovat pääsääntöisesti ajettu Englannissa, mutta myös
Ruotsissa on ollut osakilpailuja.
Veneen omistaa Peter Wentzel ja hän
tarjosi Jaijelle mahdollisuuden päästä kilpailemaan veneellä, josta Jaije
oli haaveillut jo vuodesta 1998, jolloin
Ocke suunnitteli ja valmisti ensimmäiset B24 veneet. Ocken poika Ted kilpaili tuolloin kyseisellä kalustolla Ruotsin
Grisslehamnissa, jossa Jaije itse osallistui Off 1 litran luokassa voittaen
luokkansa. Joten Jaijen ei tarvinnut
tarjousta kahdesti miettiä.
K
averukset
rupesivat
samantien suunnittelemaan kilpailukautta. Jaije sai toisen kaverin Niklas ”Musse” Sundbergin lupautumaan mukaan teamiin kartturiksi.
Jaije hankki myös muutamat sponsorit, jonka jälkeen kalustoon tutustuminen sekä testaaminen aloitettiin. Eihän
Jaije eikä Musse olleet aiemmin kyseisellä veneellä ajaneet, eikä edes muilla umpiohjaamoveneillä, joten tultiin
ihan uuteen ”maailmaan”. Oli totuttuva istumaan turvavöissä, luukut kiinni,
joten kesähelteellä tulisi tosi lämmintä ohjaamossa. Keväällä piti myös suo-
18 kilpaveneily
rittaa immersion-testi, jota vaaditaan
ajettaessa umpiohjaamoveneellä.
P
ienten alkuongelmien jälkeen kalusto saatiin ”iskuun” - kiitos mekaanikkomme Jojje Nybergin (Emsalö Båtupplag), joka huolsi ja sääti koneen kisakuntoon, sekä Marine Center
Finlandin, joka toimitti meille tarvittavat varaosat. Kausi alkoi kesäkuun
alussa Kalkkirannan Kievari Racessa, jossa ”hirmu” tuuli, jopa 26m/sek.,
sotki kisoja. Turvallisuussyistä Jaije ja
Musse päättivät yhteistuumin keskeyttää kisan ensimmäisen kierroksen jälkeen. Kalkkirannan kisan jälkeen oli
pitempi tauko ennen seuraavaa kisaa,
joka käytiin Kotkassa. Aika käytettiin
hyväksi testaten ja säätäen kalustoa,
mekaanikkomme Jojjen kanssa.
K
otkaan lähdettiin heinäkuun lopussa kalusto huippukunnossa,
joten odotukset olivat korkealla.
Kisapäivänä olikin meille sopiva tuuli:
aallokko oli ulapalla 1-1,5 metriä ja sisempänä, maalialueella, tyynempää.
Rata kierrettiin seitsemän kertaa. Ensimmäinen kierros otettiin vähän tunnustellen, mutta oltiin kuitenkin rintarinnan vuorotellen johdossa 2 litraisten luokan johtajan (Kaksoset) kanssa.
Toisella kierroksella Jaije laittoi ”hana
pohjaan” ja jätettiin kanssakilpailijat
koko ajan enemmän. Saavuimme selvässä johdossa maalialueelle aloittaessamme kolmatta kierrosta. Kun kerran
oltiin päästy vauhdin hurmaan, jatkettiin samaan tahtiin maaliin saakka. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun saimme
tietää, että olimme aivan ylivoimaisia
kokonaiskilpailun voittajia, melkein
yhdeksän minuutin erolla seuraavaan,
2 litran voittajiin, Kari ja Nanna
Kaksonen! Vene oli aivan mahtava
ajaa tässä kelissä ja tunnelma olikin
sen mukainen kisan jälkeen. Tämä oli
Jaijen 29. vuosi kilpaveneilijänä, mutta
tämä oli hänen ehdottomasti upein aja-
mansa kisa. B24 vene on paras kilpavene mitä maailmassa löytyy! Kalusto
toimi kun unelma! Hauskempaa kilpaveneily ei enää voi olla.
V 300 luokan voittopokaalien lisäksi
Jaije & Musse pokkasivat siis myös kokonaiskilpailun ”Kisan Nopein Vene”
-pokaalit.
E
lokuun 21.-22. kisattiin Imatralla, Saimaalla, kaksi erillistä kisaa.
Mussen ollessa estynyt, kartturin paikan otti mekaanikkomme Jojje. Lauantai kisaa ajettiin aivan tyynessä kelissä, joka oli meidän kalustolle tylsähköä ajettavaa. Sunnuntaina olikin jo
pientä tuulen virettä Saimaalla ja kisa
sujui heti iloisemmissa merkeissä. Molemmat kisat sujuivat meiltä kuitenkin
loistavasti ja pokkasimme jälleen V
300 luokan, voittopokaalit.
K
auden viimeistä kisaa ajettiin Förbyssä elokuun 28. Kartturin tehtäviä hoiti täällä kertaa veneen omistaja Peter Wentzel. Keliksi sattui jällen
tyyni keli, joten jutut lensivät kisan aikana, kun muuta tehtävää ei ollut Peterin navigoidessa varmasti ja helposti reitin läpi. Tuloksena jälleen V 300
luokan voitto.
Jaije kävi vielä syyskuun lopulla kokeilemassa navigoimista, Ruotsin Uppsalassa, navigoiden kisassa Ruotsin-kaverilleen Thomas Billmanille hänen
V 300 veneessä, Frode 21 ja Mercury
200hv. Tulos oli tyydyttävä viides sija,
Ruotsissa kun kilpailijoita V 300 luokassa on jopa yli 10 venekuntaa.
D
ragon Team haluaa vielä kiittää
kaikkia yhteistyökumppaneitaan,
joita ilman kautta ei oltaisi saatu onnistumaan. Erityiskiitokset seuraaville:
Emsalö Båtupplag; Jojje Nyberg, Marine Center Finland, Top-Boat, Raymarine, Stormforce, Maalaamo T. Warelius,
E-S Kuivaus, Fatpipe, CJC, Pro Works
Marine sekä teippaukset hoitaneelle
Junnu Neonille. Sekä kaikille muille
tukijoillemme!
K
ausi 2011 on jo suunnitteilla, mutta
kuskin ja kartturin paikat Dragon
Teamin B24 veneessä ovat vielä auki.
Varma on kuitenkin, että teami jatkaa
kalustolla V 300 luokassa.
Toivottavasti saamme uusia kilpailijoita ja kalustoja mukaan Suomen V 300
luokkaan kaudella 2011!
L
isätietoja luokasta ja säännöistä;
Jaije Hägglund /
[email protected]
Teksti: Jaije Hägglund
Kuvat: Karl-Johan Holmström,
Vahur Joala ja Jussi Alanko
www.proworksmarine.fi
E-S
KUIVAUS
Porvoo
Kalkkiranta
Helsinki
19 kilpaveneily
20 kilpaveneily
Monta sattumaa ja onnekasta tapahtumaa on tarvittu, että aloin suunnittelemaan omaa kilpaveneprojektia. Kilpailuja seuranneena mieleen oli tullut
paljon kysymyksiä ja ideoita veneisiin
liittyen. Koska omaa katamaraania ei
ollut, mihin ideoita olisi kokeillut, niin
sellaisen suunnittelu alkoi. Ajatusta
työstettiin puhtaalta pöydältä eli yhtään mittaa tai muottia ei ole otettu
mistään toisesta kilpaveneestä.
Ideoita ja laskelmia sekä suunnittelua
tein paljon yhteistyössä Rauno Kossilan kanssa. Vihdoin loppukesästä
2009 päästiin venettä rakentamaan.
Alussa oli millintarkkaa työtä vaativa
osuus ja projektin loppupuolella tarkkuus palkittiin. Kittaamista ei ollut
kauheasti, koska liitokset ja sovitukset oli tehty suurella huolellisuudella
ja tarkkuudella, mikä tosin aina välillä
koetteli tiimiläisten (Esan ja Valtterin)
hermoja. Aina välillä pojat leikkisästi
ottivat lopputilin, mutta minä palkkasin heidät takaisin ja jatkoimme rakentamista. Meitä nauratti välillä muitten valitus kuumasta kesästä, kun itse
olimme kalman kalpeita tehden pitkiä
tunteja viileässä hallissa. Leikkiin kun
olin lähtenyt ja niin paljon siihen jo satsannut ei luovuttaminen ollut vaihtoehto, Isänikin sanoi, että ”tytöt luovuttaa”, kun kävi katsomassa jossain kohtaa loppupuolella projektia.
Veneen viimeistelyvaiheessa juttelin Ilkka Landenin kanssa ja univelkaisena siitä keskustelusta ei paljon muuta jäänyt mieleen, kuin Ilkan
viisaat sanat, jotka menivät jotenkin
näin "Ari, se on vaan pakko jossain
kohtaa viheltää peli poikki ja lopettaa
rakentelu sekä viimeistely, et pääsee
ajamaan". Aika pian tuon keskustelun jälkeen sainkin veneen maalattua.
Maalin kuivuttua alkoi vimmatulla kiireellä kaluston niputtaminen kisakuntoon, jotta varmasti päästäisiin Senno
Offshore Raceen ajamaan. Ihan viime
tippaan se kuitenkin meni, mutta istuessani vihdoin veneessä ennen starttia
mieli oli kaikesta väsymyksestä huolimatta korkealla.
Siinä ehti ajatuksissaan käymään läpi
kaikenlaista veneen rakentamisesta ja
mitä siinä tekemisen ohella oli opittu. Erilaisia tekniikoita on tullut opittua venettä tekemällä ja isokasa "erikoistyökaluja" valmistettua, jotta haluttuun tulokseen on päästy. Ehkäpä
se vanha viisaus tekemällä oppimisesta pitääkin paikkansa? Olen aina ajatellut, että ihminen ei voi tietää mihin
pystyy, ennen kuin kokeilee ja kohtalaiseen tulokseen ollaan kaikesta päätellen tultu. Aika paljon on Hurjamarinen touhu siitä kasvanut, jolloin alkuajatukseni kilpakatamaraanista oli niin
hauras, ettei sitä ääneen edes uskaltanut sanoa. Paljon ollaan neuvoja ja
tukea saatu eri tahoilta; niin ystäviltä,
tutuilta, toisilta kilpailijoilta sekä sponsoreilta, joiden tuki on ollut todella tarpeen ja siitä erityisen iso kiitos heille.
Kiinnostus Hurjamarinen nettisivuja kohtaan on yllättänyt tiimiläisettäysin. Veneeseen tehdään keväänaikana viimeiset muutokset ja testaamista tehdään mahdollisimman paljon
ennen kauden ensimmäistä kilpailua
Kalkkirannassa.
Opittavaa on vielä paljon niin kilpailuista kuin veneen hallinnasta ja säädöistä, mutta asia kerrallaan mennään
eteenpäin ja koitetaan olla nopeita oppimaan, jotta pysytään muiden vauhdissa mukana.
Parhaiten Hurjamarinen jutuissa pysyy
mukana, kun seuraa www.hurjamarine.fi sivuja ja niitä päivitellään kiihtyvällä
vauhdilla kohti kesää.
Teksti: Ari Nurminen
Kuvat: Jouko Nurminen,
Ari Nurminen ja Valtteri Pihlström
21 kilpaveneily
Eeppinen trilleri T400-luokan SM-sarjassa:
Juha-Pekka Manninen Suomen mestariksi
tasapisteillä Sandra Romsin kanssa!
Kauden 2010 T400-luokan Suomen
mestaruussarja oli tasaisin ja jännittävin pitkiin aikoihin. Viimeiseen kilpailuun lähdettäessä vielä kolmella kuljettajalla oli mahdollisuus Suomen mestaruuteen ja kaiken lisäksi vain yksi
piste erotti koko kolmikon toisistaan.
Käytännössä tilanne oli se, että voittajaksi viimeisestä kilpailusta selviytyvä
olisi Suomen mestari. Parhaiten Imatralla ajetussa kausifinaalissa onnistui hallitseva Suomen mestari JuhaPekka Manninen, joka voitti kotivesillään Imatran vuoksella ajetun kilpailun ja uusi mestaruuden.
Kausi alkoi toukokuun lopulla Tammelan osakilpailulla. Kilpailun lähtöpaikat arvottiin, ja parhaimman lähtöpaikan T400-luokan Selvakuskeista
sai Marko Paasonen, joka sai lähtöpaikan kolme Yamahakuskien välistä. Sandra Roms sai lähtöpaikan numero 9 ja Juha-Pekka Manninen lähtöpaikan 10, joka oli koko joukon viimeinen lähtöpaikka. Voittotaistelu
käytiin Marko Paasosen ja Juha-Pekka
Mannisen välillä. Paasonen voitti erät
1 ja 3 Mannisen kovasta painostuksesta huolimatta, Manninen voitti erän 2,
ja koska Tammelassa ajettiin järjettömästi vain kolme erää, riitti kaksi erävoittoa Paasoselle kisan voittoon ja
Manninen jätettiin toiseksi. Sandra
Roms sijoittui kolmanneksi.
Toinen kilpailu ajettiin Uudessakaupungissa. Ensimmäisen päivän ajot
peruttiin liian kovan kelin takia, mutta
toisena päivänä päästiin tositoimiin.
Keli oli keskikova, eli ei ollut vielä todella kova eikä taas lähelläkään tyyntä.
Parhaiten kelissä onnistui hieman yl-
22 kilpaveneily
lättäen Sandra Roms, joka antoi jätkille selkään kaikissa erissä näytöstyylillä, eikä edes hylkäys yhdestä erästä estänyt voittoa maksimipistein. Toiseksi tuli Ville Mäkinen ja kolmanneksi
Juha-Pekka Manninen.
Aurinkoisessa säässä ajettu Hirvensalmen kilpailu sujui Juha-Pekka Mannisen komennossa. Ensimmäisen erän
kolmas lähtöpaikka vaihtui heti lähdössä kakkospaikaksi ja toisella kierroksella Mannisen ulkokautta suorittama ohitus oikealle kääntyvällä poijulla
Marko Paasosesta siirsi Mannisen kärkeen, josta hän ei loppukilpailun aikana luopunut. Manninen voitti kilpailun maksimipistein. Marko Paasonen
sijoittui toiseksi ja Ville Mäkinen
kolmanneksi.
Tiukka loppurutistus
Förby race palasi kilpailukalenteriin
usean vuoden tauon jälkeen. Aluksi
näytti siltä, että Manninen jatkaa siitä,
mihin Hirvensalmella jäi, sillä ensimmäisestä erästä Manninen ajoi voiton. Toisessa erässä kuitenkin Mannisen vauhti alkoi silmin nähden hyytyä,
ja Marko Paasonen nousi erävoittoon.
Kolmannessa erässä Sandra Roms
karkasi jo heti lähdössä erävoittoon ja
sama tahti jatkui neljännessä erässä,
joten kisavoitto meni jälleen Sandralle.
Paasonen sijoittui toiseksi ja viimeisen
erän keskeyttänyt Manninen kolmanneksi. Ville Mäkinen koki heti kisan
alussa konerikon, molempien mäntien
leikattua kiinni, joten kisasta tuli keskeytyksen takia nolla pistettä. Kilpailun jälkeen selvisi Mannisen keskeytyksen syy: Männäntappi oli katkennut, hajottaen moottorin lähes korja-
uskelvottomaan kuntoon.
Kuten aloituskappaleesta jo selvisi,
Förbyn tuloksien jälkeen oli SM-pisteet
äärimmäisen tasaiset. Sandra Roms
johti yhdellä pisteellä ja kakkospaikan
jakoivat tasapisteissä Marko Paasonen ja Juha-Pekka Manninen. Sandra
oli siinä mielessä parhaassa asemassa,
koska hänellä oli jo kaksi voittoa tilillä,
ei viimeisestä kilpailusta ollut pakkovoiton paikka. Paasosen ja Mannisen
piti käytännössä voittaa, jos mestariksi
mielivät. Ville Mäkinen oli aikaisempien kisojen ongelmien seurauksena ulkona SM-taistosta.
Kotivesillään kilpaillut Manninen oli
onnekkain Imatralla ajetun viimeisen
kilpailun lähtöpaikkojen arvonnassa.
Ensimmäisessä lähdössä Manninen
ampaisi heti kärkeen perässään Sandra Roms. Johtopaikasta Manninen
ei luopunut kolmessa ensimmäisessä
erässä, jonka seurauksena Manninen
voitti kilpailun maksimipistein ja samalla Suomen mestaruuden. Kilpailun
toisesta paikasta kävivät Sandra Roms
ja Ville Mäkinen tiukan kamppailun.
Ville oli nopeampi, mutta Sandra oli
parempi lähdöissä. Kilpailun toinen
sija ratkaistiin viimeisen erän lähdössä: Mäkisen moottorin starttimoottori
hajosi ja Roms kiihdytti erän johtoon,
eikä paikasta luopunut. Toinen sija
siis Sandralle. Marko Paasonen sijoittui kolmanneksi ja yhden erän pisteet
poijutörmäyksessä menettänyt Mäkinen neljänneksi. Filip Roms ajoi viidenneksi Safiro Racing teamin uudella veneellä.
Virallisissa SM-sarjan lopputuloksissa, joissa oli huonoimman kisan tulos
poistettu, mestaruuden voittanut Juha-Pekka Manninen ja hopeaa saalistanut Sandra Roms olivat tasapisteissä. Juha-Pekka Manninen oli kuitenkin
Sandra Romsiin nähden kokonaispisteissä 2 pistettä parempi(eli poisjätetystä kilpailusta Mannisella oli parempi tulos), hänellä oli parempi sijoitus
kilpailusta, jossa oli enemmän osallistujia sekä hän saalisti enemmän erävoittoja, joten kaikin sääntöjen määrittämin kriteerein tarkasteltuna mestaruus meni oikeaan osoitteeseen tiukkojen tilanteiden jälkeen. Marko Paasonen sai SM-pronssia ja Ville Mäkinen
oli neljäs.
Tasaista taistoa
myös SJ15-junioriluokassa
Jos T400-luokan SM-sarja oli tasainen, niin oli myös junioriluokka SJ15.
Ennen viimeistä kilpailua sarjan johdossa olivat Riku Virtanen ja Tuukka Lehtonen tasapisteissä, ja heidän kannassa hallitseva Suomen mestari Kalle Viippo kolme pistettä jäl-
jessä. Jälleen tilanne oli sellainen, että
kilpailun voittaja veisi Suomen mestaruuden. Kalle Viippo voitti viimeisen kilpailun, ja kun huonoin tulos oli
poistettu, vei SM-tittelin neljän pisteen
erolla hopealle jääneeseen Lehtoseen.
Kaikkien kisojen yhteistuloksissa kaksikko oli tasapisteissä. SM-pronssi jäi
Virtaselle.
SJ15-luokka on ollut muutaman vuoden pienoisessa nosteessa. Uusia kuskeja on tullut useita ja kilpailuja on
kiva seurata. Etenkin tytöt ovat innostuneet junnuveneilystä enemmän kuin
ennen, SM-tuloksen sai jopa 5 tyttökuljettajaa. Myös Sami Seliön junioritiimi on tuonut lisää kuskeja ja etenkin
näkyvyyttä luokalle.
T400S ja O250
T400S-luokan mestariksi ajoi Tobias Nevalaisen vanhalla kalustolla
Anton Nyholm. Nevalainen rakensi
veneen itse alusta loppuun ja voittikin
sillä kauden 2009 Suomen mestaruuden. Toiseksi sijoittui Petteri Viippo
ja kolmanneksi kaasutteli Juha Fiskari.
Ensimmäisen kilpailun ongelmien jälkeen Nyholm voitti kauden kaikki loput
kilpailut.
O250-luokan mestariksi ajoi jälleen
Pertti Virnala. Suomen mestaruus
ei ollut Pertin ainoa tunnustus kesän
kilpailuissa, sillä O250-luokan MMkilpailussa hänet palkittiin kilpailun
vanhimpana osallistujana. Toiseksi
sarjassa sijoittui Esa Rytkönen, joka
on Perttiäkin kokeneempi kilpakuski.
Kolmanneksi sijoittui edellä mainittua kaksikkoa noin 40 vuotta nuorempi Riku Lehtonen, joka taisi Imatran
kilpailussa päästä ajamaan jo uransa
ensimmäisen täysimittaisen erän tässä
luokassa.
Kilpailutuloksiin voi käydä tarkemmin tutustumassa Suomen veneilyliiton sivuilta.
Teksti: Juha-Pekka Manninen
Kuvat: Jaije Hägglund
Competent Joiners Company Oy
Sisustuspuusepät
- rantasaunat ja sisäsaunat, suunnittelu ja toteutukset
- laiturit ja laitureiden rantarakenteet
- terassit, kaiteet ja valokatokset
- sisustuspuusepäntyöt, kalusteasennukset,
maalaukset ja laatoitukset yms.
- parkettien asennukset, hionnat ja lakkaukset,
vanhat ja uudiskohteet
Osoite
Palojoentie 397
01940 Palojoki
Puhelin
+ 358 400 105 012
+ 358 400 105 013
Sähköposti
[email protected]
[email protected]
Y-tunnus
2305107-0
23 kilpaveneily
TOTUUKSIA
Provosoivan otsikon johdattamana
nyt on aika siirtyä itse asiaan! Kilpaveneilyn T400-luokan viisinkertainen
Euroopan mestari Juha-Pekka Manninen kertoo seuraavaksi oman näkemyksensä lajin nykytilasta ja monesta muusta kilpaveneilyyn liittyvästä
asiasta. On mukaan eksynyt muutama enemmän tai vähemmän järkevä
parannusehdotuskin.
Lajin nykytila ja NKT ruotuun
Kilpamoottoriveneily elää muutosvaihetta. UIM haluaa muuttaa kaikki
luokkansa ajettavaksi vähäpäästöisillä
moottoreilla, ja sen takia pyrkii järjestelmällisesti ajamaan alas vanhoja kaksitahtikoneluokkia ja kannustaa siirtymään vähäpäästöisiin, mutta kilpakäyttöön painonsa takia huonommin
soveltuviin moottoreihin. Mutta koska
korvaavat luokat eivät ole vielä keränneet tarpeeksi kuskeja, on syntynyt tilanne, jossa kuskeille ei olekaan luokkia mihin siirtyä.
Tästä syystä täytyisi Suomessakin
alkaa tähtäämään tulevaisuuteen hyvissä ajoin. Tarve on luoda järkevä
polku kuljettajille, jota pitkin edetä
iän ja taitojen karttuessa. SJ15-luokka
kannattaisi vaihtaa kansainväliseksi
nelitahtiluokaksi GT15, jossa voidaan
ajaa samalla veneellä, kuin seuraavassa luokassa GT30, joten siihen siirtyminen olisi helppoa. GT30-luokka on
Ruotsissa suosittu luokka ja toimisi hyvänä korvaajana T400S-luokalle. Siitä
voitaisiin siirtyä 60 hevosvoimaiseen
katamaraaniluokkaan F4S ja sitä kautta F2-luokkaan ja ehkäpä jopa Formula 1-luokkaan.
Aika-ajot
Suomessa on tapana määritellä kuljettajien lähtöjärjestys ensimmäiseen
erään monella eri tavalla. Joskus lähdetään SM-pisteiden mukaan, aina silloin tällöin arvotaan ja joskus on käynyt sellainenkin ihme, että on ajettu aika-ajot. Näistä tavoista arvonta on ylivoimaisesti epäreiluin tapa ja sen takia
sitä ei tulisi käyttää ollenkaan. SM-pisteiden mukainen lähtöjärjestys perustuu sentään johonkin tulokseen, johon
kuljettaja on voinut itse vaikuttaa,
joten se on paljon reilumpi kuin arvonta. Mutta kaikista reiluin ja paras tapa
on aika-ajot. Etenkin ensimmäisessä
kilpailussa pitäisi olla aika-ajot arvonnan sijaan, jotta saataisiin loppukau-
24 kilpaveneily
deksi edes jotenkin reilu SM-taulukko,
jonka mukaan lähteä kilpailuihin.
UIM:n sääntökirja tuntee vain yhden
tavan määrittää laiturilähtöisen kilpailun ensimmäisen erän lähtöpaikat, ja
se on aika-ajot. Miksi emme siis käyttäisi tätä reilua ja sääntöjen mukaista
tapaa?
Erämäärät, kisaformaatti ja
kansalliset kilpailumääräykset
UIM:n säännöt määrittelevät melkoisen tarkasti kilpailuformaatit. No,
Suomessa on niitäkin sääntöjä kierrelty mitä kummallisimmilla tavoilla.
On ollut kolmen erän kisoja ja laskettu
kaikki erät tuloksiin sääntöjen salliessa
vain kolme. Ok, vaihtelu virkistää ja ei
näitä erilaisia kisoja liian usein ole ajettu, mutta ne erilaiset kilpailuformaatit
täytyisi määritellä vähintään kansallisissa kilpailumääräyksissä ja sorvata
ne sellaisiksi, että ovat toisiinsa nähden verrannollisia.
Tämän vuoden Tammelan kilpailusta löytyy hyvä esimerkki tästä asiasta.
Tammelassa arvottiin lähtöpaikat ja
kaiken lisäksi ajettiin vain kolme erää.
Koska ensimmäinen erä menee käytännössä pilalle kaikilla muilla, paitsi
parhaan paikan arvonnassa saaneella,
on kaksi erää aika lyhyt aika kuroa menetetty etu kiinni.
Samalla kun kilpailuformaattia aletaan
kirjaamaan kansallisiin kilpailumääräyksiin, kannattaa se muutenkin käydä
läpi, karsia sen antamat määräykset
minimiin ja alkaa noudattamaan ensisijaisesti UIM:n sääntöjä.
Sääntöjen tunteminen ja niiden
noudattaminen
Moni lajin ongelmista johtuu siitä, etteivät kuljettajat tai järjestäjät tunne
sääntöjä tarpeeksi hyvin. Ja koska
niitä ei tunneta, ei niitä pysty noudattamaan ja se mahdollistaa lukemattomat väärät tulkinnat, jotka aiheuttavat
sekoilua ja turhia tappeluita. Ja tähän
kun lisätään armoton kotiinpäin vetäminen, on sotku kasassa! Uuden liittomme Suomen Purjehdus ja Veneily
ry:n pitäisi aktivoitua ja aloittaa järjestelmällinen koulutus, niin kuskeille kuin järjestäjillekin. Sääntöjen tarkoitus on taata kaikille tasapuolinen
mahdollisuus harrastaa lajia, ja jos
niitä ei noudateta, menee pohja koko
touhulta. Joten sääntökirja käteen ja
pänttäämään!
T400 ja T400S erotus
Viime kesänä nähtiin sellainen kummallisuus, että kesken kauden kilpailuja järjestävät tahot olivat keksineet,
että vuosikausia yhtenä luokkana ajaneet T400 ja T400S, joista vain erotettiin T400S-pisteet, erotettiin nyt kokonaan toisistaan. Eli T400S-kuskit
eivät enää ajaneet kilpaa T400-kuskien
kanssa ja toisinpäin. Siellä kaikki kuitenkin häiritsivät toisten menoa, vaikka eivät olleet edes samassa kisassa. Ja
kaiken lisäksi muutos tapahtui kesken
kauden ja kukaan ei oikein tuntunut
tietävän, miten erien lähtöpaikat määritellään näiden luokkien kesken, ja sen
takia nähtiin melkoisen kirjavia variaatioita lähtöpaikkojen suhteen.
T400S-luokan alkuperäinen idea oli
se, että kaikkien ajaessa T400-luokan
kilpailua ja saadessa siitä pisteet, erotetaan muilla kuin ylivoimaisilla Selva
Anton Modinin GT15 kalusto Ruotsissa
–moottoreilla ajavien tulokset myös
omaksi tuloslistaksi, jotta hekin voivat
taistella toisiaan vastaan kilpailuiden
voitosta. Yamaha -moottorien edustaja Kesko kaiken lisäksi oli vahvasti tukemassa tätä järjestelyä.
Eli luokat takaisin yhdeksi, niin saadaan jälleen järkevämmät kilpailut ja
lähtöjärjestysongelma ratkeaa kerta
heitolla. Eikä tule viime kesän kaltaisia outouksia, joista esimerkiksi vaikka
T400-kuskin epäonnistuttua ja jäädessä erässä T400S-kuskien taakse, onkin
hän seuraavassa erässä jälleen T400Skuskien edellä lähtölaiturissa.
Polttoaine
Uudenkaupungin kilpailussa jouduttiin ajamaan Nesteen 95 oktaanisella pienkonepolttoaineella, koska se
on mukamas niin ympäristöystävällistä. 5 litran pöntön kyseistä ihmeainetta pystyi ostamaan järjestäjältä halpaan 18 euron hintaan. Sen palamisominaisuudet olivat suorastaan surkeat, eikä se tehnyt muuta kuin tukki
moottorin tuhoten kaiken hyödyn, jota
vaivalla säädetyllä kisamoottorilla oli
testityöllä saatu. Kaiken huipuksi sitä
kului erässä lähes tuplasti normaaliin
98-polttoaineeseen nähden, joten polttoainekulut itse kisaviikonlopusta olivat aivan käsittämättömät, n. kolminkertaiset normaalin viikonlopun polttoainekuluihin nähden. UIM:n säännöt määrittävät, että polttoaine täytyy
olla moottorin valmistajan suositukset
täyttävää, mutta silti kansallisesti taas
livetään tästäkin. Kilpailun virallisessa
kutsussakaan (löytyy vieläkin Veneilyliiton sivuilta) ei löydy mainintaa koko
polttoaineesta, joten mikä järki sellaisen polttoaineen määräämisessä viime
tipassa oikein oli? Ei mitään! Suotavaa
olisi, että jatkossa kaikki luokat voisivat ajaa luokan moottoreihin sopivalla polttoaineella, vai miltä kuulostaisi,
jos vapaaviritteisen O-luokan polttoaineeksi määrättäisiin 95 oktaaninen
bensa metanolin sijaan?
raportteja medioihin, kaikki kohtuullisella vaivalla hoidettavia asioita, joista
olisi hyvä aloittaa.
NKT:n jäsenet valittava pätevyyden mukaan
Taas on tullut se aika vuodesta, jolloin
valitaan uusi nopeuskilpailutoimikunta. Ja järkytyksekseni sain kuulla, että
edustamaltani seuralta Veneurheilijat
ry:lta ei hyväksytty edustajaa toimikunnan jäseneksi! Venu on niitä harvoja seuroja, joka on järjestänyt kilpailuja joka vuosi ja heillä on myös Suomen
parhaita, ellei jopa paras, ratakilpailujen kilpailunjohtaja Milla Sohlström.
Venulla on kokenut järjestäjäorganisaatio ja heidän järjestämät arvokilpailut ovat järjestään saaneet hyviä arvioita UIM:n valvojilta. Tätä taustaa vasten tuntuu järjettömältä, ettei Venu saa
edustajaa NKT:hen.
Eikö NKT:ssä todellakaan nähdä pitkän tähtäimen seuraamuksia tästä toiminnasta? Venu todennäköisesti jättää
järjestämättä ensi kesäksi aiotut kilpailijat, Venun kilpakuljettajat eivät osallistu SM-kisoihin, NKT menettää hyvän
Venun jäsenen jne… Ja kaikki minkä
takia? No sen takia, koska jotkut NKT:n
jäsenet eivät tule toimeen kaikkien Venulaisten kanssa. NKT:n jäsenet pitäisi
valita kilpaveneilyyn liittyvän pätevyyden mukaan, eikä sen mukaan,
kenen kanssa on parasta kaveria. NKT:n tehtävä on kehittää
lajia vahvan puheenjohtajan
vetämänä, eikä viettää mukavia kahvituokioita kavereiden kanssa ”NKT:n
kokous”-verukkeella, ja sen takia
sinne täytyy valita pätevimmät saatavilla olevat henkilöt sen sijaan, että valitaan sinne ne ihmiset keiden kanssa
tulee parhaiten toimeen.
Kilpaveneily kärsii paljon lajin sisäisistä ristiriidoista, jotka täytyisi saada
kitkettyä pois. Tämä kitkeminen ei kuitenkaan saa alkaa siitä, että poistetaan
päteviä kavereita rivistä, vaan kyllä se
täytyisi aloittaa sieltä vähemmän pätevien osastolta. Ei ole kenenkään etu,
että lajin taustaväännöt saavat ”Salatut elämät” vaikuttamaan järkevältä ajanvietteeltä. Viime kesän Imatran
kilpailun jälkeiset väännöt ovat omiaan pilaamaan lajin maineen lopullisesti ja vähentämään harrastajamääriä
entisestään.
Pieniä parannuksia
Kuten edellä olevista kappaleista lienee käynyt ilmi, olisi yllättävän moni
asia lajissa korjattavissa pienillä muutoksilla. Pätevät kaverit NKT:hen, sen
jälkeen säännöt kuntoon, koulutuksia
lisää toimitsijoille ja kilpailijoille, nykypäivän tekniikat hyötykäyttöön ja
sisäiset riidat vähemmäksi, niin päästään jo pitkälle. Ensimmäiseksi kehityskohteeksi ehdottaisin sen, että uusi
Suomen Purjehdus ja Veneily -liittomme maksaisi Kilpaveneily -lehden kustantamisen. Näihin talkoisiin voi jokainen liittyä kirjoittamalla jutun-pari seuraaviin Kilpaveneily -lehtiin.
Teksti:
Juha-Pekka
Manninen
Kuvat:
Team Manninen
ja
Jaije Hägglund
Toiminnot nykyaikaan
Missä muussa lajissa hoidetaan kilpailukutsut ja ilmoittautumiset vielä
postitse? Tai jätetään hyödyntämättä
Internetin ihmeellinen maailma kokonaan? Kilpaveneily on tunnetusti
ollut laji, jossa tukeudutaan mielellään
menneeseen, mutta jos halutaan lajin
oikeasti menevän eteenpäin, pitäisi ottaa nokka kohti tulevaisuutta, tai
siirtyä vähintään nykyaikaan. Kilpailukutsut ja ilmoittautumislomakkeet Internetiin, kisavideoita youtubeen, kisa-
25 kilpaveneily
N
oin 15 vuoden tauon jälkeen päätimme yhdessä vanhan luokkatoverin Jan Willamon kanssa lähteä
mukaan moottoriveneurheiluun. Olin
parin vuoden aikana käynyt katsomassa Särkisalon offikisoja ja 2009, jolloin
3C EM kisat ajettiin Särkisalossa, teimme päätöksen; 2010 ajetaan kilpavenettä, mutta luokka oli vielä auki.
S
yksyn aikana pohdittuamme asiaa
oli päätös lopuksi melko helppo.
Olin 90-luvulla ajanut Urheiluvene 1
litran luokkaa ja päätimme myös tällä
kertaa lähteä yksirunkoisella liikkeelle. V-150 luokka oli jo saanut jalansijaa
Suomessa ja tuntui kustannuksiltaan
järkevältä, joten seuraavaksi venettä
hankkimaan.
S
uomesta emme löytäneet valmista
pakettia joka olisi ollut meidän mieleen joten siirsimme katseet länsinaapuriin. Ruotsissa V-150 luokka on saanut suuren suosion ja on yksi suurimmista Offiluokista. Kun monta kisaa
voittanut venekunta Peter (Foppa)
Forsberg päätti myydä kalustonsa,
niin teimme nopean siirron. Veneellä oli voitettu lukuisia kisoja Ruotsissa
ja se oli täysin varustettu luokan vaatimusten mukaisesti. Päätös oli helppo.
21 jalkaa pitkä yksirunkovene merkiltään Hotshot ja 150 Mercury kone haettiin lokakuussa 2009 uuteen kotiin
Suomeen.
P
itkän talven jälkeen pääsimme
kunnolla testaamaan uutta venettä
ja se oli mielestämme yllättävän helppo ajettava. Vaikka aikaa oli kulunut
toista kymmentä vuotta niin ajotaidot
eivät kokonaan olleet ruostuneet. Odo-
26 kilpaveneily
timme jo innolla ensimmäistä Kalkkirannan Offikisaa.
K
un kisaviikonloppu sitten oli ovella kävi huonotuuri kelin kanssa.
Kaikki mukana olleet muistavat kolean
ja myrskyisen sään ja kun startti lähestyi oli tuuli yltynyt ja puhuttiin yli 20
m/s tuulinopeuksista. Fiksut jäivät varikolle tai kääntyivät viimeistään lähtösuoralla takaisin varikolle. 2-3 metrin
vasta-aallokko ei tuntunut mukavalta, mutta kun leikkiin lähdettiin niin
se oli kestettävä. Olimme toisena parikymmentä metriä ruotsalaisen venekunta Z-70 (Johnsson/Bergström)
takana ja periksi ei tietenkään voitu
antaa. Ekalla kääntöpoijulla ruotsalainen kämmäsi ja menimme ohi. Myötäaallokkoon huomasin että trimmi ei
totellut ja emme saaneet konetta trimmattua ulos. Teimme pari pientä sukellusta, jonka jälkeen sanoin kartturille Jannelle että: “taitaa tulla vaikea
kisa”. Tämän jälkeen sukellettiin niin
pahasti että koko vene miehistöineen
joutui pinnan alle. Sekunteja meni
ennen kuin vene nousi pintaan. Lopputulos sukelluksen jälkeen oli sammunut moottori ja puoliksi vedestä
täyttynyt vene. Suurkiitos venekunnalle Z-30 (Nyberg/Sundström)
joka hinasi meidät takaisin väylälle, he
vaaransivat oman kalustonsa pelastaessaan meidän kun olimme kovassa
tuulessa ajelehtimassa matalikoille ja
kovassa aallokossa kalusto olisi hajonnut totaalisesti. Kiitos kuuluu myös jettikuskille joka poimi meidät vedestä ja
pelastusveneelle joka otti meidät kyytiin ja tarjosi lämmintä juomaa. Skärgårdens FBK pelasti kaluston ja hinasi veneemme satamaan. Märkäpuku-
kauppaan menimme heti seuraavalla
viikolla, koska 45 minuuttia kylmässä
vedessä ja märissä vaatteissa ei ollut
mukava kokemus.
E
nsimmäinen kisa oli kutakuinkin
totaalinen fiasko, joten siirsimme katseet kohti Kotkan kisaan. Kun
emme päässeet Vuokselle, niin toivoimme onnea ja menestystä Kotkan
meripäiville. Olimme jo perjantaina
hyvissä ajoin paikalla ja tutustuimme
rauhassa rataan ja seuraavana aamuna menimme ensimmäisten joukossa
testaamaan jotta kaikki toimisi päivän
kisassa. Tuuli yltyi taas mutta mistään
Kalkkirannan kaltaisesta myrskystä
ei onneksi ollut kyse. Kisan alkaessa
ajoimme kohti lähtöaluetta ja yhtäkkiä
toinen trimminappi irtosi sekä jumittui niin, että virran ollessa päällä kone
trimmasi ulos. Emme saaneet vikaa
heti korjattua ja niin taas keskeytys oli
tosiasia ennen kuin edes päästiin matkaan. Rupesin tässä vaiheessa miettimään että oliko tähän moottoriveneurheiluun paluu sittenkään fiksua? Mieli
maassa seurattiin sitten kisaa rannalta ja katsoimme kun muut venekunnat
meni menojaan. Kilpaveneily on julmaa - 2 euron trimminappi oli keskeytyksen syy.
N
oin kuukauden tauko teki hyvää
ja kokosimme itsemme henkisesti
Imatran kisaviikonloppuun ja päätimme että tavoite lauantain kisassa on
maaliintulo. Kauden neljännes kisa oli
ovella ja meillä ei ollut tähän mennessä yhtään pistettä eikä myöskään kunnon kokemusta Offikisassa ajamisesta.
Lauantaipäivän kisa ajettiin tyynessä,
joka oli meille helpotus Kalkkirannan
järkyttävän kokemuksen jälkeen. Kisa
lähti hyvin käyntiin ja otimme kärkisijan ensimmäisellä kääntöpoijulla.
Z-5 (Hägglund/Vuorihovi) seurasi hyvin kannoillamme ensimmäisellä kierroksella, mutta pystyimme pitämään välin tasaisena koko kisan loppuun ja ensimmäinen maaliintulomme kaudella 2010 V-150 luokassa olikin meidän ja monen muun yllätykseksi voitto! Kun vielä seuraavana päivänä
tuli voitto tuulisessa kisassa niin rupesi
tuntumaan että päätös palata kilpaveneilyyn ehkä sittenkin oli järkevää – tämähän oli varsin hauskaa!
K
auden viimeinen kisa ajettiin Särkisalossa ja sijoitukset alkoi kiinnostaa kahden peräkkäisen voiton jälkeen. SM pisteissä olimme hyvissä asemissa mutta vain täysi onnistuminen
Särkisalossa voisi nostaa meidät mitalisijoille SM loppupisteissä. Tiesimme
tässä vaiheessa että voimme pärjätä
sekä tyynessä että ”kelissä” ja olimme
hyvin myös tietoisia siitä, ketkä meidän pahimmat kilpakumppanit tulisi olemaan. Potkurivalinta osui nappiin ja pystyimme ottamaan kärkisijan
lähtösuoralla. Kisa olikin sitten varsin tasainen Z-5 (Hägglund/Vuoriho-
vi) ja meidän välillä. Emme saaneet
ensimmäisellä kierroksella juurikaan
kasvatettua
eroa
ja meidän johto ei
ollut monen sekunnin luokkaa. Pystyimme kuitenkin
pitämään Z-5 takanamme koko kisan
aikana ja ylitimme
ensimmäisenä maalilinja noin 10 sekuntia voittomarginaalilla. Fiilis oli
huipussaan ja kauden kolmas maaliintulo oli samalla kauden kolmas voitto.
Helpolla se ei irronnut ja olimme täysin
puhki koitoksen jälkeen. SM pisteissä
kapusimme hopealle. Olimme enemmän kuin onnellisia ja yllättyneitä tästä
saavutuksesta.
M
eidän tulokaskausi V-150 luokassa ja minun paluu kilpaveneilyn
pariin oli todella tapahtumarikas. En
muistanut miten raskaalta 45-55 minuutin urakka tuntui tai miten vaativaa yksirunkoveneen ohjaaminen 60
solmun nopeuksissa voisi olla. Yhteistyö kuskin ja kartturin välillä onnistui
meidän kohdalla todella hyvin ja kun
en enää muistanut ratoja, oli kartturin
työ todella tärkeässä roolissa meidän
menestyksen kannalta. Keskittyminen
kisan aikana ja aaltojen seuraaminen
vaatii omansa ja tuntuu että kroppa on
täysin puhki kisarääkin jälkeen. Mutta
näin hauskaa ei meillä ole ollut pitkään
aikaan ja en voi muuta kun suositella Offiveneilyä kaikille kiinnostuneille.
Toivottavasti moni löytää tämän hienon lajin pariin ja olen varma että apua
löytyy kun sitä vain rohkeasti kysyy.
Teksti: Z-72 Dennis Westerholm,
Jan Willamo
Kuvat: Karl-Johan Holmström,
Vahur Joala
Toimivien toimistojen
puolesta.
Paraskaan tietokone, tulostin tai puhelin ei auta yritystä
jos niitä ei osata hyödyntää oikein tai niiden käytössä on
jatkuvasti ongelmia.
B2B Solutions Oy tarjoaa käyttöönne markkinoiden parhaat
laitteet, sovellukset ja palvelut, sekä tuen niiden käyttöön.
B2B Solutions Oy
Hitsaajankatu 20, 00810 HELSINKI
Puh. 020 752 9000 Fax 020 752 9001
www.b2bsolutions.fi
Alfa Quality Moving Oy
Henry Fordin katu 5 B
FI 00150 Helsinki
www.alfamoving.fi
27 kilpaveneily
Puh. 019-577 360
Mannerheiminkatu 3, 06100 Porvoo
[email protected].fi
KAIKKI LASIALAN TYÖT
TARMOLAN LASIHUOLTO OY
www.tarmolanlasi.fi
Itätuulentie 1, 06150 Porvoo
Puh. 019-668 190, Gsm 0400 914 356
[email protected].fi
PERÄMOOTTORIHUOLTO
Oy
OyOUTBOARDSERVICE
HASSEL Ab
Ab
06880 KÄRRBY
Puh. (09) 272 4437, 0400 465 921
Auktoriserad service:
YAMAHA
28 KILPAVENEILY
kilpaveneily
ALUSTAVA KILPAILUKALENTERI
2011
21.-22.5. Saimaa Junnu Race,
Imatran Venekerho
11.6. Kalkstrand Offshore Race, V50 PM
Porvoon Moottorivenekerho
18.-19.6. Boat Race Uusikaupunki
Offshore,
Uudenkaupungin Purjehdusseura
2.-3.7. Kuivajärvi Race,
Tammelan Veneseura
16.-17.7. Race Hirvensalmi 2011,
Hirvensalmen Veneilyseura
23.-24.7. Saimaa Offshore Race 2011,
Imatran Venekerho
30.7. XLI Ruotsinsalmen Offshore Ajot,
Kotkan Pursiseura
13-14.8. Förby Race 2011,
Salon Pursiseura
20.-21.8. Senno Offshore Race
Café - livsmedelskiosk
Kahvila - elintarvikekioski
Gumbovägen - Gumbontie 213
(09) 877 11 55
www.gumbokiosk.fi
TALVIAUKIOLOAJAT
ÖPPET PÅ VINTERN
Må-lö 9.30-16.30 Ma-la
Sö STÄNGT-SULJETTU Su
KESÄAUKIOLOAJAT
ÖPPET PÅ SOMMAREN
Må-lö 9.00-21.00 Ma-la
Sö 10-21.00 Su
TAVATAAN KISKALLA
VI TRÄFFAS VID KIOSKEN
29 kilpaveneily
MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN
Argo cat 18,5 vuosimallia 2007+Evinrude E-tec 115 HO
vuosimallia 2009.
Hinta 15000€. Myydään myös erikseen
Jyrki [email protected] P.040 765 3563
Frode 21
Uusi hydrauliohjaus, täydellinen varustus
Valmis vene V-150 luokkaan, ilman konetta H: 6700€
Moottorin Mercury Optimax 150 -05 kanssa
H: 16000€
Puh. 040-9622 707
Tintorera 20 -00, Mariner Optimax 135 -99, hydraaliohjaus, CMC
mekaaninen hissi, trimmitankki, cleaveri potkuri, ym. Täydellinen
paketti V 150 luokkaan.
Hp: 11.500,- € Puh: 040-9622707 / Jaije
B-22, Tohatsu 90hv -03, Täydellinen paketti, hydraaliohjaus,
kilpapotkurit, traileri.
Valmis paketti Off 1,3 litraan tai huvikäyttöön.
Konevaihdolla sopiva V 300-luokkaan
Hp. 5400€ / tarjous: Jorma Peltola Puh. 0400-451160
Uusi runkovalmis Aero 21
Sopii V 150 ja V 300 luokkiin
Mukana penkit ja trimmitankki
Puh. 040-9622 707
Gulf Craft 1900 -91
pituus 580 cm leveys 220 cm, istumapaikat 6 hlö
makuupaikat 2:lle
pelkkä vene 4800€
Moottorin Mariner 150 kanssa 7500€
Puh. 040-9622 707
V-150 luokan Thunder Hawk (pelkkä vene) 3500€
Myös Mariner Optimax 135:n kanssa (-99) 8500€
Puh. 040-9622 707 / Jaije Hägglund
SJ 15 Kilpakalusto
Vene -07 + Yamaha 15 -04, potkurit ja Thule traileri -06
Koko paketti: 3333€
Selva 15 lyhyt -07: 1500€
Tohatsu 15 lyhyt, sähkö, ajamaton -08: 2400€
P. 0400-460 870
30
30 KILPAVENEILY
kilpaveneily
MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYD
F2000, ADIMSC:n tekemä DAC kopio vm.2004, crashboxit,
ohjaustehostin, airbag, 4 konetta, 2 perää, 5 potkuria ym.
Ripa Painio, [email protected]
Hinta vain 20 000 euroa, vene Arabiemiraateissa.
Ajovalmis paketti.
SJ 15 kilpakalusto, Vene 2008 , Selva 15 moottori 2008,
potkureita sekä rosteri rantakärry.
Sekä Yamaha 15 moottori 2001.
Hinta/tarjous.
Tommi Virtanen Puh. 0440433366
VW Matkaaja Transhotel -86, tehokkaalla 2,1 litran bensa ruisku koneella. Katsastettu 21.9.2010. Pienikokoinen matkailuauto joka sopii
hyvin veneen vetämiseen. Rek. 6.lle, makuupaikat 4:lle, uusi jääkaappi
kaasu/sähkö, kaasuliesi, kiertovesi lämmitys kaasu/sähkö, portta potty
wc, vetokoukku, karjapuskuri, stereot, 2 x renkaat vanteilla, ym.
Hp: 3.800,-€ Puh: 040-9622707 / Jaije
Speedrace SJ-15 luokkaan. Moottori Mariner 15hv sähköstartilla,
vm. 2003. Sähkökäynnistyksen ansiosta junnu saa itse moottorin käymään, joten sopii hyvin 8…12 -vuotiaalle aloittelevalle kilpailijalle.
Hinta 2000€. [email protected] tai 0500 716 015/ Timo
Urheiluvene 5,3x1,85 ilman moottoria. Sopiva moottori
50…90 hv pitkärikinen. Sopii vaikka V50 luokkaan.
Hinta 2000€. Pyydä lisää kuvia [email protected] tai
0500 716 015/ Timo
Stopper GT15/T-400 luokan kilpavene.
Rakennettu keväällä 2009.
Kevyempi kuin GT15 luokan sallima painoraja.
Varusteet: Tankki, akku, hallinta- ja ohjauslaitteet sekä kellukkeet.
Sinkitetty rantatraileri tulee mukaan.
Vene paketin hinta ilman moottoria 3000€
Kyselyt M. Lindholm 050 3813687
WANTED
Halutaan yhteystietoja -80-luvun rataveneistä ja kuskeista,
Ratahistoriikki-luokkaan
Pertti Virnala
0400 821 181
31 KILPAVENEILY
31 kilpaveneily
DuaBros Oy
Laserkeilaus
Suoritamme Laserkeilauksia julkisivuista, sisätiloista ja erikoiskohteista. Tulostamme pistepilviä aineistoa
tilaajanvaatimiin formaatteihin. CAD inventointituotteemme sisältää perinteisen arkkitehtisarjan eli
rakennuksen pohjapiirustukset, leikkauspiirustukset, julkisivupiirustukset, asemapiirustukset.
Dokumentointi on mahdollista tehdä suunnittelualalla yleisesti käytetyn Senaatti-kiinteistöjen CAD-ohje 2.0
mukaisesti. Mikäli asiakkaalle on käytössä oma dokumentointistandardi noudatetaan sitä. Dokumentointi
voidaan tarpeen mukaan toteuttaa olemassa olevan dokumentoinnin pohjalta. Toteutus tehdään Autodesk
AutoCAD 2005/2008/2011 + ARK ohjelmistoilla.
Tuotteitamme on myös Inventointimalli, As built Model. Laserkeilaamme
tunnelilouhinnan jälkeistä tilannetta ja tulostamme niistä poikkileikkauksia.
Teemme myös Stop&Go keilausta tiepintoihin ja kaupunkimalleihin.
Keilaamme ja tulostamme historiallisia kohteita Suomessa ja ulkomailla.
Laserkeilaus on viimeisin ja uusin tuote valikoimassamme. Teemme kaikkia
rakentamiseen ja suunnitteluun liittyviä perusmittauksia. Kalustomme on
uutta ja käytämme viimeisintä teknologiaa alalla.
Toimimme koko maassa, mutta pääasiassa Etelä Suomen alueella,
kotipaikkamme on Hyvinkää. Asiakkaitamme ovat alueella toimivat rakentajat
ja olemme mukana useassa merkittävässä Etelä Suomen rakennusprojektissa.
Yhteystiedot: www. duabros.fi
040-486 2105, 040- 486 2106
32 kilpaveneily