KOTONA KUNNOSSA - Ikäihmisen toimintakyvyn

7.10.2011
KOTONA KUNNOSSA - Ikäihmisen toimintakyvyn
tukeminen kotikuntoutuksen keinoin
Minna Palonen, Katri Takala, Pertti Pohjolainen & Arto Tiihonen
1
2
Esipuhe
Ikäihmisten palvelujen laatusuositusten mukaisesti hoidon painopistettä siirretään
entistä voimakkaammin kotihoitoon. Ikäihmisten määrän lisääntyminen ja entistä
vanhemmaksi eläminen vaikuttavat siihen, että kotona asuvien ikääntyvien ihmisten
tarpeet, elämäntilanteet ja olosuhteet ovat hyvin vaihtelevia. Kuitenkaan kotiin
annettavissa ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä, kuntoutuksessa, tuessa ja palveluissa ei
vielä kyetä huomiomaan riittävässä määrin ikääntyvien ihmisten yksilöllisyyttä.
Tämän Käpyrinne ry:n toteuttaman Kotona kunnossa – hankkeen tarkoituksena oli
vastata yhä lisääntyvään kotona asuvien huonokuntoisten ikäihmisten kuntoutuksellisiin
tarpeisiin. Kotona kunnossa -projektissa lähtökohtana oli professori Jyrki Jyrkämän
kehittelemä toimijuusteoreettinen näkökulma ikääntyvään ihmiseen sekä laaja-alainen
toimintakyky, jota on tutkittu Ikäinstituutissa. Projektissa pidettiin tärkeänä havainnoida
ja selvittää tarkemmin niitä tekijöitä, jotka auttavat jo huonokuntoisia ikäihmisiä arjessa
sekä löytää tekijöitä mielekkään kotona asumisen tukemiseen ja luoda kotikuntoutusmalli, jossa hyödynnetään vapaaehtoisia. Nämä olivat perustavoitteena Kotona –
kunnossa – projektille, johon saatiin Raha-automaattiyhdistykseltä avustus vuosiksi
2008-2011.
Käpyrinne ry:n toiminnan tarkoituksena on parantaa ikäihmisten tasavertaisuutta ja
hyvinvointia niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla, joten Käpyrinteessä on kehitetty
Raha-automaattiyhdistyksen tuella erilaisia toimintamalleja kotona asuvien ikäihmisten
tueksi. Aiemmissa projekteissa on vahvistunut yleisesti tiedossa oleva asia, että erilaiset
henkilökohtaiset ominaisuudet, toimintakyky ja toimintaympäristö joko mahdollistavat,
tukevat tai rajaavat kotona selviytymisen edellytyksiä.
Ikäinstituutissa on vahvaa osaamista liittyen toimintakykyyn. Käpyrinne ry:lle oli
syntynyt Ikäinstituutin kanssa jo aiemmissa projekteissa kehittävää yhteistyötä, joten oli
luontevaa jatkaa sitä Kotona kunnossa -projektissa. Merkittäväksi onnistumisen
edellytykseksi tässäkin projektissa nousi siis yhteistyö eri toimijoiden kesken. Jotta tuen
ja avun tarvitsijat löydettäisiin oikea-aikaisesti riittävän ajoissa, ja että tuki olisi
riittävän pitkäkestoista ihmisen omat voimavarat ja näkökulmat huomioivaa, tarvitaan
eri toimijatahojen rajoja rikkovaa, hyvää keskinäistä yhteistyötä.
Mielestäni Käpyrinteen Kotona kunnossa – projekti onnistui nostamaan ikääntyvän
ihmisen oman elämänsä ja elinpiirinsä keskiöön, kertomaan omista tarpeistaan,
toiveistaan ja elämäntilanteestaan. Jotta ihminen tahtoo osallistua kuntoutukseen, on
hänen koettava asia tärkeäksi ja löydettävä asialle merkitys ja tarkoitus. Projektin
tavoitteeseen pääsyn mahdollistajana oli ikäihmisten innostunut mukanaolo sekä
uskallus luottaa projektitiimiin. Kiitos kaikille projektiin osallistuneille ihmisille, jotka
olitte valmiita antamaan aikaanne, jakamaan tuntemuksianne ja huolianne sekä
osallistumaan erilaisiin kuntoutuksellisiin toimenpiteisiin.
3
Ikääntyvän ihmisen tueksi haluttiin osaava, moniammatillinen, kuntoutusnäkökulman
omaava tiimi. Tiimin valittiin aluksi projektivastaavaksi toimintaterapeutti Päivi Aro.
Hänen jäätyään pois projektin alkumetreillä, jatkajaksi valittiin saman ammattiryhmän
edustaja Minna Palonen. Liikkuvaan junaan on haasteellista hypätä, mutta Minna otti
haasteen vastaan rohkeasti. Projektitiimin muita ammattilaisia olivat fysioterapeutti Sari
Jäykkä ja sosionomi Minna Partanen. Kiitos koko projektitiimille osaavasta ja
sydämellisestä työskentelystä.
Hyödyllistä oppimista syntyi LAATO- työkalun kehittämisen, pilotoinnin ja arvioinnin
prosessissa. Työkalut eivät ole itsetarkoitus, vaan niiden avulla avataan uusia
näkökulmia sekä ammattilaiselle että ihmiselle itselleen. Erityisesti tästä oli kyse laajaalaisen toimintakyvyn arvioimisessa ja mittaamisessa. Kehittämisen, arvioinnin sekä
tutkimuksen näkökulman ja LAATO-työkalun toivat Kotona Kunnossa -hankkeeseen
Ikäinstituutin tutkija Arto Tiihonen ja vanhempi tutkija Pertti Pohjolainen. Kiitos
rakentavasta työskentelystä Ikäinstituutin asiantuntijoille sekä kirjauksista ja
tutkimusaineiston käsittelystä vastanneelle tutkimusavustaja Katri Takalalle.
Kotona kunnossa -projektin ohjauksesta, arvioinnista ja tuesta vastasi
asiantuntijatyöryhmä, johon kuului Metropolian ammattikorkeakoulun lehtori Ulla
Vehkaperä, Laakson sairaalan toimintaterapeutti Suna Ikävalko, Helsingin
sosiaalivirastosta päivätoiminnan koordinaattori Emmi Pihlajaniemi sekä Kuntoutuksen
edistämisyhdistyksestä suunnittelija Aulikki Viippola sekä lisäksi Käpyrinne ry:n
johdon edustajat Käpyrinteen hallituksen puheenjohtaja Sirkka-Liisa Skriko ja
allekirjoittanut. Kiitos asiantuntijaryhmälle hedelmällisistä keskusteluista ja
parantamisehdotuksista.
Merkittävä rooli kotona asuvien ikäihmisten löytämisessä oli projektin aikana
syntyneellä yhteistyöllä. Tästä erityiskiitokset kuuluvat Helsingin kaupungin
sosiaaliviraston lähityön sosiaaliohjaajalle Tiina Hagmanille sekä terveysviraston
kotihoidon Sirpa Policnoroidinisille ja Suomen mielenterveysseuran Hannele
Lehtoselle. Kiitos myös uusista ideoista, tuoreista tuulista sekä rakentavasta
yhteistoiminnasta projektiin osallistuneille vapaaehtoisille, opiskelijoille, Käpynet
-verkostolle sekä Käpyrinteen moniammatilliselle henkilökunnalle
Toivon tämän käytännönläheisen Kotona kunnossa -hankkeen ja siitä kootun julkaisun
nostavan esiin kotona asuvien ikäihmisten moninaiset tarpeet sekä ennen kaikkea
ennalta ehkäisevien palveluiden ja tuen kehittämisen välttämättömyyden.
Saavuttaaksemme yhteiset ikäihmisten palveluja koskevat laatutavoitteet korostuu
yhteistyön merkitys entistä vahvemmin. Tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan yhteistyötä
sekä periksi antamatonta tahtoa tavoitella parempaa. Se on mielestäni tämän projektin
myötä vain vahvistunut.
4
Helsingissä kesäkuussa 2011
Päivi Tiittula
toiminnanjohtaja
Käpyrinne ry
5
Sisällys
JOHDANTO
PROJEKTIN TAVOITTEET
PROJEKTIN ORGANISAATIO
Käpyrinne
Ikäinstituutti
Projektityöntekijät projektin eri vaiheissa
Asiantuntijatyöryhmä
Muut yhteistyötahot
PROJEKTIN ETENEMINEN JA KOHDERYHMÄT
Projektin käynnistyminen
Pilottiryhmä
Tutkimusryhmä I
Tutkimusryhmä II
Vertailuryhmä
Loppuseminaari
LAAJA-ALAISTA TOIMINTAKYKYÄ TUKEVA TOIMINTA
Kuntoutusjakson runko
Yksilöllisten kotikäyntien sisältö
Fyysistä toimintakykyä tukeva kuntoutus
Psyykkistä toimintakykyä tukeva kuntoutus
Sosiaalista toimintakykyä tukeva kuntoutus
Arviointityökalun rakentaminen Kotona kunnossa -projektissa
Palveluohjaus
Ryhmätoimintojen sisältö
Vapaaehtoistoiminta
KOTONA KUNNOSSA -PROJEKTIN TUTKUMUSELLINEN OSUUS
Näkökulmia toimintakyvyn arviointiin
Toimintakyvyn arviointi Kotona kunnossa-projektissa
Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimusaineisto ja -menetelmät
Tulokset
Ensimmäinen tutkimusryhmä
Vertailuryhmä
Toinen tutkimusryhmä
Yhteenveto toimintakyvyn muutoksista eri kohderyhmissä
POHDINTAA
Projektin tavoitteiden toteutuminen
Tutkimustulosten tarkastelua
Kokemuksia kotikuntoutuksesta
Toimintakyvyn arviointityökalu
6
HANKKEEN HYÖDYNTÄMINEN JATKOSSA JA JATKOTOIMENPITEET
LÄHTEET
LIITTEET
7
JOHDANTO
Kotona kunnossa -projektin (2008 – 2011) tarkoituksena on ollut vastata kotona asuvien
ikäihmisten kuntoutuksellisiin tarpeisiin ja mahdollistaa heille mielekäs ja turvallinen
asuminen kotona tapahtuvan kuntoutuksen sekä ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan
keinoin. Projektin myötä on vahvistunut laajempi ymmärrys, jossa toimintakyky
ymmärretään Jyrkämän (2004) tapaan aikaan, paikkaan sekä kohorttiin sidottuna
aktuaalisena toimintakykynä. On tärkeää, että toimintakyvystä siirrytään toimijuuteen
eli toimintakyvyn sosiaalisuuteen, jolloin entistä tarkemmin tutkitaan miten ikäihmiset
käyttävät tai eivät käytä käytössään olevaa toimintakykyään, ja painopiste on entistä
vahvemmin toiminnassa, toimintatilanteissa sekä sosiaalisessa toimintakäytänteessä.
Ihmisen toiminnan ulottuvuuksia ovat osaamisen (tiedot ja taidot), kykenemisen
(fyysiset ja psyykkiset kyvyt), täytymisen (normatiiviset ja moraaliset pakot ja
rajoitukset), tuntemisen (arvo, arvot ja merkitykset) ja haluamisen (motivaatio,
päämäärät ja tavoitteet), tuntemisen tasot, jotka vaihtelevat ajassa ja paikassa ja yhdessä
mahdollistavat tai estävät kokemuksellisen, hyvän vanhenemisen (Jyrkämä 2008).
Tekeminen ja tekemisen kautta tapahtuvat toiminnat ovat kulttuurisesti, historiallisesti
ja yhteiskunnallisesti määräytyneitä toimintatapoja ja tehtävärepertuaareja. 80-vuotiaan
ihmisen arjen toiminnat ovat rakentuneet elämänhistorian, tapahtumien ja yksilöllisten
kokemusten ja merkityksien kautta. Yksilölliset kyvyt ovat ihmisen toiminnassa esille
tulevia, mutta myös kehittyviä taitoja. Toiminnan kautta ihminen saa kokemuksia,
löytää ja arvioi erilaisia taipumuksiaan sekä harjoittaa niitä konkreettisten toimintojen
kautta. Tiettyjä toimintoja toistamalla ja toimintatapoja vaihtamalla sekä saamalla
palautetta toiminnastaan yksilö löytää henkilökohtaisia mieltymyksiään ja rakentaa näin
toimintojen yksilöllisiä merkityksiä.
Ikäinstituutin strategian yhtenä painopistealueena on toimintakyvyn laaja-alainen
arviointi ja tukeminen. Painopistealueella tutkitaan ikäihmisten fyysistä, psyykkistä,
sosiaalista ja kokemuksellista toimintakykyä sekä kehitetään tukiohjelmia, joiden avulla
toimintakykyä voitaisiin lisätä tai ainakin säilyttää se ennallaan. Tämä ns. LAATOohjelma (laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi ja tukeminen) koostuu useista tutkimusja kehittämisprojekteista (Pohjolainen ym. 2009, Pohjolainen ym. 2010, Heimonen &
Pohjolainen 2011), joista Kotona kunnossa –projekti on yksi.
Tässä julkaisussa esitellään Kotona kunnossa -projektin vaiheita, toimintamallin
kokonaisuutta, asiakaskokemuksia ja tarjotaan lukijalle konkreettisia ohjeita
kotikuntoutusmallin käynnistämiseen ja kehittämiseen.
8
PROJEKTIN TAVOITTEET
Projektin kohderyhmänä oli Helsingin kaupungin alueella asuvat 75 vuotta täyttäneet
ikäihmiset, joilla oli fyysisen, psyykkisen tai sosiaalisen toimintakyvyn vajausta, joka
heikensi heidän turvallisuuttaan ja asumistaan. Kohderyhmät on kuvattu osiossa
”Projektin eteneminen ja kohderyhmät”.
Tarkoituksena oli kehittää laaja-alainen kotikuntoutusmalli, joka pyrki mahdollisimman
kokonaisvaltaisesti ottamaan huomioon ikäihminen hänen omassa elinpiirissään.
Toisaalta pyrittiin vahvistamaan kotona asuvan ikäihmisen toimijuutta ja tukemaan
turvallista asumista kotikuntoutuksen keinoin. Lisäksi tavoitteena oli sosiaalisen ja
kulttuurisen osallisuuden vahvistaminen ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan avulla.
Projektisuunnitelmassa esitetyt tavoitteet olivat:
I
Kehittää kotikuntoutusmalli, joka tukee ikäihmisen mielekästä ja
turvallista kotona asumista sekä katkaisee koti-sairaala-koti - kierteen
II
Kehittää ystävä- ja vapaaehtoistoimintamalli, jonka avulla vahvistetaan
ikäihmisen kuulumista yhteisöön, turvataan mahdollisuus sosiaalisiin
kontakteihin, mahdollistetaan ilo ja virkistys ihmisen arjessa sekä
laajennetaan sosiaalista toimintakenttää
III
Toimintatutkimuksen
avulla
tutkitaan
ikäihmisen
toimijuuden
vahvistumista sekä verrataan kotikuntoutuksen ennaltaehkäisyvaiheen ja
laitoskuntoutus- tai sairaalavaiheen jälkeisiä hyötyjä ja vaikuttavuutta
Kehittämisprojektin aikana mm. monista käytännön ongelmista johtuen tavoitteita
jouduttiin tarkentamaan ja muotoilemaan osittain uudelleen.
Ystävä- ja
vapaaehtoistoimintamallin toteuttaminen oli ongelmallista siksi, ettei vapaaehtoisia
saatu riittävästi rekrytoitua. Toisaalta tutkittavien huono fyysinen kunto rajoitti
osallistumista kodin ulkopuoliseen toimintaan ja monetkaan eivät halunneet
ulkopuolisia (vapaaehtoisia) kotiinsa. Tutkimusasetelman, jossa olisi selvitetty
kotikuntoutuksen merkitystä sairaala- tai laitoskuntoutusvaiheen jälkeen, rakentaminen
osoittautui vaikeaksi, koska Käpyrinteen toiminta-alueelta ei löytynyt riittävää määrää
asiakkaita, joilla olisi ollut koti-sairaala-koti -kierre. Projektin kuluessa ilmeni, että on
tarvetta työkalulle, jolla voitaisiin suhteellisen yksinkertaisesti ja nopeasti kartoittaa
asiakkaan toimintakykyä mahdollisimman laaja-alaisesti. Silloin virisi ajatus tällaisen
työkalun rakentamisesta Kotona kunnossa – projektin puitteissa. Edellä esitettyjen
seikkojen ja monien pohdintojen jälkeen päädyttiin seuraaviin tarkennettuihin
projektin tavoitteisiin.
1. Kehittää kotikuntoutusmalli,
turvallista kotona asumista.
joka tukee
2. Arvioida ikäihmisten toimintakykyä
toimintakyvyn tukiohjelmia.
ikäihmisen
laaja-alaisesti
mielekästä ja
ja
kehittää
3. Laatia vanhustyötä tekevälle henkilökunnalle toimintakyvyn arviointiin
sopiva helppokäyttöinen työkalu.
9
PROJEKTIN ORGANISAATIO
Käpyrinne
Käpyrinne ry. on Käpylässä toimiva aatteellisesti sitoutumaton ja voittoa
tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys. Käpyrinne on perustettu vuonna 1938 ja sen
toiminnan tarkoituksena on parantaa vanhusten asumis- ja elinoloja sekä edistää heidän
fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan.
Käpyrinteen palvelutalo tarjoaa ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille.
Palvelutalossa toimii kaksi dementiaan erikoistunutta ryhmäkotia sekä tehostetun
palveluasumisen yksikkö. Talon alakerrassa sijaitsee toimintakeskus Iidantupa, jonka
palvelut kohdistuvat pääasiassa kotona asuville eläkeikäisille asiakkaille. Palvelujen
kehittämisessä pyritään tavoittamaan eri-ikäiset ikäihmiset ja perheet. Iidantuvan
yhteydessä on Käpyrinteen kotipalvelu, joka auttaa Käpylän ja lähiympäristön
ikäihmisiä kotiaskareissa; kodinhoidossa ja asiointiavussa. Kotipalvelu antaa
tarvittaessa myös omaishoidonlomitusta.
Palvelun taustalla on hoito- ja
palvelusuunnitelma joka tehdään jokaiselle asiakkaalle.
Talossa toimii lisäksi
ravitsemuspalvelu.
Hallitus ohjaa Käpyrinteen toimintaa, jotka koostuvat toimintaan sitoutuneista jäsenistä,
jotka valitaan kaksivuotiskausille sääntömääräisissä syyskokouksissa. Käpyrinteen
toiminnanjohtaja on toiminut syksystä 2009 lähtien Päivi Tiittula.
Käpyrinne tuottaa palveluja ja erilaista toimintaa Käpyrinteen hyvinvointi- ja
palvelutalon asukkaiden lisäksi myös Käpylän lähialueilla asuville ikäihmisille.
Käpyrinne on tiiviissä yhteistyössä mm. Ikäinstituutin, erilaisten eläkejärjestöjen,
yhdistysten ja oppilaitosten kanssa. Käpyrinne ry vaikuttaa vanhusten elinoloihin ja
hyvinvointiin myös kehittämällä toimintaa Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton sekä
Vanhustyön keskusliiton jäsenenä. Käpyrinteen palvelutalon asukkaiden arjessa
vaikuttaa myös vahva ja uuttera parinkymmenen vuoden toimintahistorian omaava
vapaaehtoistoiminta
Helsingin kaupunki on yksi Käpyrinteen tärkeimpiä rahoittajia. Se ostaa kuntalaisilleen
Käpyrinteen
järjestämää
tehostettua
palveluasumista
ja
muistisairaiden
ympärivuorokautista hoitoa. Käpyrinteellä on palvelusopimus Helsingin kaupungin
kanssa, ja kaupungin palveluseteleitä voi käyttää palveluidemme hankintaan. Myös
Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus on tärkeää. Se mahdollistaa toiminnan
parantamisen erilaisten kokeilu- ja kehitysprojektien muodossa.
Käpyrinne ry. vuokrasi syksyllä 2009 tilan toisaalta Käpylästä, Lounas-Kahvila Kävyn,
jossa on toiminut syksystä 2009 lähtien Kotona kunnossa -projekti (2008 – 2010) sekä
Työssä on hyvä olla -projekti (2008 – 2012).
10
Ikäinstituutti
Ikäinstituutti on tutkimus-, kehittämis- ja koulutusyksikkö, jonka toiminnan tavoitteena
on hyvän vanhenemisen ja ihmisarvoisen vanhuuden edistäminen. Ikäinstituuttia
ylläpitää Kuntokallio-säätiö, joka perustettiin 1971. Suurin osa Ikäinstituutin
rahoituksesta tulee Raha-automaattiyhdistykseltä. Toiminnan lähtökohtana on
ikäihmisten oma ääni ja kokemus sekä heidän omassa arjessaan että yhteiskunnassa
yleisesti. Ikäinstituutin asiantuntijuus on monitieteistä, moniammatillista ja
kumppanuuteen perustuvaa.
Ikäinstituutissa tehtävä tutkimus on ensisijaisesti soveltavaa sosiaaligerontologista
tutkimusta. Tutkimuskumppaneita ovat yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset.
Kehittämistyön tavoitteena on löytää uusia toimintatapoja ikäihmisten liikkumis- ja
toimintakyvyn edistämiseksi, vapaaehtois- ja vertaistoiminnan tueksi sekä ikäihmisten
parissa työskentelevien työn kehittämiseksi. Uusien toimintatapojen synnyttämiseksi
Ikäinstituutti tekee yhteistyötä järjestöjen, kuntien ja yksityisten palveluntuottajien
kanssa. Koulutus perustuu monitieteiseen ja – ammatilliseen osaamiseen, jossa
tutkimus, kehittäminen ja käytäntö ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa.
Ikäinstituutissa on vuosittain käynnissä noin 15 erilaista tutkimus- ja
kehittämishanketta. Koulutustoiminnassa toteutetaan noin 50 kurssia, seminaaria tai
luentoa vuodessa. Henkilökuntaa on kaikkiaan noin 25.
Projektityöntekijät hankkeen eri vaiheissa
Alusta alkaen Kotona kunnossa projektissa on työskennellyt kokopäiväisesti kaksi
työntekijää; fysio- ja toimintaterapeutti. Vuonna 2009 tammikuussa vastaava
projektityöntekijä Päivi Aro irtisanoi itsensä projektista ja hänen tilalleen projektiin
valittiin toinen toimintaterapeutti, Minna Palonen, joka nimettiin projektivastaavaksi.
Fysioterapeutti Sari Jäykkä ja toimintaterapeutti Minna Palonen suunnittelivat ja
arvioivat käytännön työkaluja, kuten ensimmäisenä vuonna lomakkeiden käyttöönottoa
ja niiden arviointia, toteuttivat kuntoutusjaksojen organisoinnin, toteutuksen sekä
kirjalliset raportoinnit ja tekivät yhteistyötä Ikäinstituutin tutkijoiden kanssa.
Kotona kunnossa -projektiin oli alun perin tarkoituksena löytää sosionomi, jonka
työpanos tähän projektiin olisi 50 % viikkotyöajasta ja toiset 50 % työviikosta täyttyisi
Käpyrinteen kotipalvelusta. Sosionomi Minna Partanen tuli osa-aikaiseksi
projektityöntekijäksi tammikuussa 2008 ja hän on vastannut ystävä- ja
vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä, koulutuksista ja toiminnan saattamisesta
käytäntöön. Ystävä- ja vapaaehtoistoiminta on ollut tärkeä osa kotikuntoutusta läpi koko
projektin 2008 - 2010. Rekrytoinnista alkaen uusien työntekijöiden perehdytykseen
kului aikaa reilu kuukausi. Syksyllä 2010 fysioterapeutti jäi äitiyslomalle ja sosionomi
siirtyi Käpyrinne ry:n kotipalvelun esimieheksi. Näin ollen projektin viimeisen puolen
vuoden vei yksin loppuun projektivastaava, joka vastasi lisäksi loppuraportin
kirjaamisesta ja loppuseminaarista.
Ikäinstituutin kaksi tutkijaa, Pertti Pohjolainen ja Arto Tiihonen räätälöivät projektin
kohderyhmälle laaja-alaisen toimintakyvyn arvioinnin (LAATO) sekä analysoivat ja
11
tulkitsivat kuntoutuksen tuloksia. Ikäinstituutti koulutti lisäksi projektityöntekijät
fyysisen toimintakyvyn mittausmenetelmien käyttöön, antoivat ohjausta sekä kehittivät
vapaaehtoistoiminnan muotoja. Tutkija Mika Simonen teki Ikäinstituutin tiloissa
tasapaino- ja reaktioaikamittaukset projektin asiakkaille ja tutkimusavustaja Katri
Takala kokosi tulokset yhteen.
Projektityöntekijät kävivät säännöllisesti koulutuksissa, seminaareissa, kursseilla ja
messuilla lisätäkseen tietotaitoaan projektityöntekijöinä.
Asiantuntijatyöryhmä
Projektia varten valittiin asiantuntijatyöryhmä ohjaamaan, seuraamaan ja arvioimaan
projektin
etenemistä
omalla
asiantuntijuudellaan.
Projektihenkilöstön
ja
asiantuntijatyöryhmän yhteinen työskentely on ollut hyödyllistä ja hedelmällistä osana
projektia ja sen edistymistä.
Kotona kunnossa -projektin asiantuntijatyöryhmään kuului alkuun kuusi henkilöä,
joiden kanssa oli tarkoitus kokoontua noin neljä kertaa vuodessa. Kolmen vuoden
projektin aikana asiantuntijatyöryhmä kokoontui kahdesti vuodessa, kevät- ja
syyskaudella. Projektin alussa yhteistyö oli korostuneempaa ja tiiviimpää kuin projektin
loppupuolella. Yhteistä aikaa oli vaikea löytää, johon oli syynä organisaatiorakenteiden
muuttuminen ja henkilöstön vaihtuminen. Ohjausryhmän kokoukset etenivät kuitenkin
projektisuunnitelman kirjatun aikataulun mukaisesti. Vaikka suuri osa ohjausryhmän
avainhenkilöistä projektin edetessä vaihtui, sen toiminta läpi projektin oli kuitenkin
säännöllistä ja hanketta eteenpäin vievää.
Ensimmäisessä tapaamisessa syyskuussa 2008, käytiin läpi projektisuunnitelmaa;
projektin sisältöä, tarkoitusta, kohderyhmää ja aikataulua. Toisessa tapaamisessa,
joulukuussa 2008, käytiin läpi pilottivaiheen kokemuksia sekä työntekijöiden että
asiakkaiden näkökulmasta. Vuonna 2009 asiantuntijatyöryhmän jäsenet kokoontuivat
kahdesti kuulemaan projektin keskivaiheen tuloksia. Viimeisenä vuonna 2010 ryhmä
kokoontui lokakuussa, kaksi kuukautta ennen raportin loppumista. Tällöin projekti- ja
asiantuntijatyöryhmä kokoontuivat vetämään yhteen kolmen vuoden tuloksia ja
keskustelemaan tuloksista.
Asiantuntijatyöryhmään on kuulunut Käpyrinne ry:stä toiminnanjohtaja Päivi Tiittula,
Käpyrinteen hallituksen jäsen Sirkka-Liisa Skriko, Metropolian ammattikorkeakoulun
lehtori Ulla Vehkaperä, Laakson sairaalan toimintaterapeutti Suna Ikävalko, Helsingin
sosiaalivirastosta päivätoiminnan koordinaattori Emmi Pihlajaniemi sekä Kuntoutuksen
edistämiskeskuksesta suunnittelija Aulikki Viippola. Kotona kunnossa -projektista
tiedotettiin Käpyrinne ry:n hallitusta sekä johtoryhmää niin kirjallisesti kuin
esittelemällä sen hetkistä tilannetta kokouksissakin. Asiantuntijatyöryhmästä vetäytyi
syrjään projektin aikana ainoastaan Emmi Pihlajaniemi.
12
Muut yhteistyötahot
Kotona kunnossa -projektin yhteistyökumppaneina ovat toimineet kolmen vuoden ajan
pääkaupunkiseudun alueella vanhustyötä tekevät julkiset ja yksityiset toimijat sekä
yhdistykset ja järjestöt. Ikäinstituutin ja Käpynetin lisäksi projektissa ovat olleet
vahvasti esillä Helsinki Missio, Mielenterveysseura, Käpylän kotihoidon Kumpulan
yksikkö sekä Metropolia ammattikorkeakoulun toimintaterapeuttiopiskelijat.
Käpylän kotihoito, Kumpulan yksikkö oli suurena apuna projektin etsiessä viimeiseen
tutkimusryhmään asiakkaita. Kumpulan kotihoidon lähihoitaja Sirpa Policnoroidinis etsi
aktiivisesti koti-sairaala-koti-kiertessä olevia ikäihmisiä kotihoidon asiakaista. Vaikka
lopulta hänen etsimistään asiakkaista ei valikoitunut projektiin kuin muutama, yhteistyö
jäi vuorovaikutukselliseksi. Molemmat tahot pystyivät raportoimaan toisilleen
asiakkaan viikoittaisesta kuntoutuksesta, joka antoi erilaisia näkökulmia asiakkaan
arjesta ja kuntoutuksesta.
HelsinkiMissio on sosiaalialan järjestö, jonka toiminta-alaa ovat mm. seniori- ja
vanhustyö. HelsinkiMissio on kehittänyt Senioripysäkki- toimintamallin, jonka
tavoitteena on mm. ikääntyvien yksinäisyyden, masennuksen ja ahdistuksen
vähentäminen.
Syksyllä 2009 ja 2010 Käpylänhoviin kymmenen kerran
Senioripysäkkiä tuli ohjaamaan Helsingin kaupungin lähityön sosiaaliohjaaja Tiina
Hagman. Tarkoituksena oli saada tähän ryhmään tulemaan myös projektiasiakkaita
varsinaisen kotikuntoutuskäyntien päätyttyä. Näin Kotona kunnossa -projekti tarjosi
jatkoa asiakkailleen muussa ryhmässä.
Keväällä 2010 Käpyrinne, Kotona kunnossa -projekti ja Suomen Mielenterveysseura
tekivät yhteistyötä Hyvä Mieli -ryhmässä. Ryhmää luotsasivat eteenpäin
kehittämiskoordinaattori Hannele Lehtonen yhdessä Kotona kunnossa projektityöntekijä Minna Palosen kanssa. Kymmenen kerran Hyvä Mieli-ryhmän
tarkoituksena oli vahvistaa osallistujien toimintakykyä ja voimavaroja, antaa tukea
vaikeuksien ja ristiriitojen kohtaamiseen, parantaa mielialaa sekä saada voimaa toinen
toisistaan. Ryhmän yhtenä tarkoituksena oli tarjota Kotona kunnossa -projektin
asiakkaille uusi ryhmä varsinaisten kotikuntoutuskäyntien jälkeen.
Työnohjauksessa projektityöntekijät ovat käyneet kolmen vuoden aikana kolme kertaa
Suomen Mielenterveysseuran työnohjaajalla Itä-Pasilassa. Kotona kunnossa projektityöntekijöille projektiohjausta on antanut myös toiminnanjohtaja Päivi Tiittula
noin kerran kuukaudessa.
Kotona kunnossa -projektissa on ollut kolmesti toimintaterapeuttiopiskelijoita seitsemän
viikon harjoittelujaksolla projektityöntekijän, toimintaterapeutin ohjauksessa.
Metropolian ammattikorkeakoulusta on ollut opiskelijayhteisö kuulemassa
projektityöskentelystä ja keväällä 2011 ammattikorkeakoulu Arcada kiinnostui
LAATO-työkalun kehittämisestä ja käytöstä.
13
PROJEKTIN ETENEMINEN JA KOHDERYHMÄT
Projektin käynnistyminen
Kotona kunnossa -projekti käynnistyi keväällä 2008. Projektin käynnistäminen sisälsi
mm. projektin suunnitteluvaiheen. Suunnittelun apuvälineenä oli aikajana, johon
merkittiin suunnitellut toimenpiteet projektin eri vuosille ja kuukausille. Aikajana auttoi
näkemään projektin kokonaisuutena. Suunnitteluvaihe piti sisällään myös yhteistyötä
Ikäinstituutin kanssa, jolloin yhdessä mietittiin projektin kohderyhmä, aikataulu ja
toteutuminen.
Ikäinstituutin kaksi tutkijaa osallistui vuoden 2008 aikana Kotona kunnossa -projektiin
räätälöimällä kohderyhmälle laaja-alaisen arviointimenetelmän sekä analysoimalla
myöhemmin pilottivaiheesta saamia kuntoutuksen tuloksia. Ikäinstituutti teki laajaalaisen toimintakyvyn (LAATO) perusteella tutkimuksen, jossa mittaustulokset
analysoitiin yksilö- ja ryhmätasolla. Projektia perustettaessa lähdettiin liikkeelle
tutustumalla jo olemassa oleviin ja myönnettyihin kuntoutusprojekteihin ja –
hankkeisiin. Kotona kunnossa -projektiin liittyen projektityöntekijät osallistuivat
Helsingin ammattikorkeakoulun IKU-Stadia -seminaariin. Seminaari oli osa IKU(Ikäihmisten kuntoutusta tukevat hoito- ja toimintaympäristöt) 2006-2008 hanketta.
Tilaisuuden tarkoituksena oli tuoda esille Helsingin kaupungin vanhustyön näkymiä,
hankkeessa tähän mennessä tuotettuja tuloksia sekä hanketyön merkitystä
vanhustenkeskusten henkilöstölle ja asiakkaille. Lisäksi tutustuttiin Stakesin ”Hyvä
käytäntö”-sivustoihin sekä Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton projektikäsikirjaan
”Onnistunut projekti”. Lisäksi projektityöntekijät osallistuivat Stakesin järjestämään
”Hyvät käytännöt”-seminaariin.
Kotona kunnossa - projektia mainostettiin resurssikeskus Iidantuvalla huhtikuussa 2008
”Ikä olkoon iloa”-viikolla, jolloin oli Käpyrinteen tarjoamien palveluiden ja uusien
projektien esittäytyminen. Tiedottaminen Kotona kunnossa -projektista oli myös
Helsingin kaupungin kuntoutusyksikölle (Malmin sairaala) mahdollisen yhteistyön
saamiseksi syksylle 2009. Tuolloin oli tarkoitus löytää kuusi sairaalasta tai
laitoskuntoutuksesta kotiutuvaa ikäihmistä, jotka olivat koti-sairaala-koti kierteessä.
LAATO -koulutus tapahtui Ikäinstituutissa kahdesti syksyn 2008 aikana. Koulutus
sisälsi mm. käsitteitä toimijuudesta laaja-alaisen toimintakyvyn arvioinnissa, arvioinnin
perusteista ja tukiohjelmista, haastattelun rakenteesta ja fyysisen toimintakyvyn
mittauksista. Ikäinstituutti oli mukana tiiviissä yhteistyössä koko projektin loppuun asti.
Pilottiryhmä
Pilottikuntoutusryhmä käynnistyi syksyllä 2008, jossa laaja-alaisen toimintakyvyn
arvioinnin pohjalta toteutettiin kotikuntoutusjakso. Pilottiryhmään osallistuneet
asiakkaat olivat Käpyrinteen resurssikeskuksen ja Helsingin kaupungin saunapalvelun
asiakkaita. Kuntoutusjakson alussa tehtiin alkuhaastattelu, havainnointi ja fyysisen
toimintakyvyn mittaukset ja tämän jälkeen suunniteltiin asiakaslähtöisesti yksilöllinen
ja tavoitteellinen kuntoutussuunnitelma. Kuntoutusjakson aikana toteutettiin
14
kuntoutuskäyntejä, jonka jälkeen tehtiin loppumittaukset. Ikäinstituutti arvioi ja
analysoi fyysisessä toimintakyvyssä tapahtuneet muutokset vertaamalla niitä
alkumittauksiin yksilö- ja ryhmätasolla. Kuntoutusjakson päätyttyä asiakkaille tehtiin
asiakaspalaute, jolla pyrittiin selvittämään asiakkaan tyytyväisyyttä kotikuntoutusjaksoa
kohtaan. Lisäksi selvitettiin heidän omaa osallisuuttaan vaikuttaa tavoitteiden laadintaan
ja kuntoutusjakson sisällön suunnitteluun.
Pilottiasiakkaille tehtiin puolen vuoden päästä kuntoutusjakson päättymisestä
seurantakäynti, jolloin tehtiin laaja-alaisen toimintakyvyn mittaukset ja arvioinnit
(LAATO) sekä tarkasteltiin haastattelun ja havainnoinnin perusteella asiakkaan sen
hetkistä selviytymistä kotona ja lähiympäristössä. Pilottiryhmässä asiakkaina oli viisi
naista ja yksi mies. Toimintakyvyn arviointituloksia pilottiryhmän osalta ei esitetä tässä
raportissa, koska kotikuntoutuskäyntien ja arviointien perusteella huomattiin, että tähän
ryhmään osallistuneet henkilöt olivat kaikista parhaimmassa kunnossa. Näin ollen
todellista vertausta muihin ryhmiin ei voitu tehdä, eikä se näin liittynyt varsinaisesti
tutkimusprosessiin.
Pilottiryhmästä nousi esiin paljon asioita, joita pystyttiin hyödyntämään seuraavissa
tutkimusryhmissä. Pilottiosuudessa tuli esille kuinka paljon ikäihmisillä on tarvetta tulla
kuulluksi ja kohdatuksi, sillä saatoimme olla heidän ainoa kontakti ulkomaailmaan koko
viikon aikana. Puhumisen tarve oli monella melkoinen, vaikka yritettiin tuoda esiin se,
että keskustelua voisi tehdä fyysisen toimintakyvyn harjoittelun lomassa tai sen aikana
kuten sauvakävelyssä. Moni asiakkaista koki itselleen tärkeämmäksi keskustelun
merkityksen ja näin ollen psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn harjoittamisen, joten
heitä oli vaikea saada motivoitumaan ja aktivoitumaan liikkumaan ja fyysisen
toimintakyvyn harjoituksiin. Palveluohjaus- ja neuvonta oli myös hyvin suuressa
roolissa kuntouttavien kotikäyntien aikana. Näiden pilottikokemusten perusteella
kuntoutusmallin luominen on vaikeaa. Pilottikokeilusta ei pystytty luomaan
kokonaisvaltaista mallia, jota voitaisiin jatkossa sellaisenaan hyödyntää.
Pilottikuntoutusjakson aikana ja sen päätyttyä, asiakkailla ei ilmennyt tarvetta ystävä- ja
vapaaehtoistoimijaan. Projektityöntekijöiden näkökulmasta katsottuna tähän olisi voinut
silti joidenkin asiakkaiden kohdalla olla tarvetta, mutta asiakkaat eivät itse kokeneet
haluavansa vapaaehtoistoimijaa kotiinsa. Jos asiakkaat kuitenkin olisivat kokeneet
tarvitsevansa kuntoutusjakson päätyttyä ystävä- ja vapaaehtoistoimijan, olisi
työntekijöilläkin ollut haasteellinen tehtävä löytää uusia vapaaehtoisia riittävän nopeasti
kotona asuvien asiakkaiden tarpeisiin.
15
Projektin etenemisen eri vaiheita havainnollistaa prosessia kuvaava kuvio 1. Sitä seuraa
kuvaus projektin eri vaiheista ja ryhmien valintaperusteista. Osallistujat on kuvattu
tarkemmin projektin tutkimusosiossa.
Kuvio 1. Projektin eri vaiheet tutkimukseen osallistuneiden ryhmien mukaan
1. TUTKIMUSRYHMÄ
KEVÄT 2009
ALKUMITTAUS
VERTAILU RYHMÄ
2. TUTKIMUSRYHMÄ
KEVÄT 2009
SYKSY 2009
ALKUMITTAUS
ALKUMITTAUS
7 viikon
7 viikon
kuntoutusjakso
kuntoutusjakso
LOPPUMITTAUS
LOPPUMITTAUS
SEURANTAMITTAUS
SEURANTAMITTAUS
1/2 v. kuluttua
1/2 v. kuluttua
LOPPUMITTAUS
Tutkimusryhmä I
Pilotoinnin pohjalta toteutettiin kevään 2009 aikana kuudelle asiakkaalle laaja-alaista
toimintakykyä tukevaa kuntoutusta. Tutkimusryhmän asiakkaat saivat yksilöllisen
kuntoutusjakson aikana kaksi kotikäyntiä viikossa seitsemän viikon ajan, joista toisen
suoritti fysioterapeutti ja toisen toimintaterapeutti. Kuntoutusjakso suunniteltiin yhdessä
asiakkaan ja projektityöntekijöiden kesken, jolloin saatiin selville asiakkaan
henkilökohtaiset tavoitteet, jotka motivoivat asiakasta kohti hänen asettamiaan
tavoitteita. Tavoitteiden asettelussa pyrittiin saavuttamaan laaja-alaisesti toimintakykyä
tukevia toimintoja, jotka tähtäsivät saavuttamaan asiakkaan päämäärän. Projektin alkoi
asiakkaiden luokse tehdyllä kotikäynnillä. Sen yhteydessä tehtiin alkuhaastattelu ja
havainnoitiin asumisoloja. Fyysisen toimintakyvyn mittaukset tehtiin Ikäinstituutissa.
Näiden perusteella laadittiin yhdessä asiakkaan kanssa yksilöllinen ja tavoitteellinen
kotikuntoutussuunnitelma. Haastattelu, havainnointi ja fyysisen toimintakyvyn
mittaukset toistettiin kuntoutusjakson päätyttyä.
16
Vertailuryhmä
Vertailuryhmään osallistui kuusi naista. Heille tehtiin alkuhaastattelu, havainnointi ja
fyysisen toimintakyvyn mittaukset samalla tavalla kuin tutkimusryhmälle, mutta
vertailuryhmä ei osallistunut kotikuntoutusjaksoon. Haastattelu, havainnointi ja fyysisen
toimintakyvyn mittaukset toistettiin seitsemän viikon kuluttua. Vertailuryhmään oli
helppo etsiä asiakkaita, sillä tätä ryhmää ei tultu kuntouttamaan kotona, jolloin heitä ei
sitonut projektityöntekijöiden seitsemän viikon mittaiset kotikuntoutuskäynnit. Ainoa
edellytys ryhmään osallistumiselle oli, että valitut asiakkaat sitoutuivat niin alku- kuin
loppumittauksiin sekä puolen vuoden seurantamittaukseen.
Tutkimusryhmä II
Kotona kunnossa -projektin tarkoituksena oli syksyllä 2009 toteuttaa koti-sairaalakotikierteessä olevien ikäihmisten laaja-alaista toimintakykyä tukevaa kotikuntoutusta.
Projektityöntekijät etsivät asiakkaita jakamalla ja lähettämällä sähköpostitse esitteitä
Koskelan sairaalaan, terveyskeskukseen ja Koskelan kotihoidon ja Kumpulan tiimin
vastaavalle henkilölle. Yhteyttä ottavilla asiakkailla ei ollut kellään koti-sairaala-kotikierrettä, joten päällimmäiseksi ja tärkeimmäksi kriteeriksi tähän ryhmään valikoitui
lopulta yksinäiset ja yksin asuvat ikäihmiset. Ryhmään osallistui viisi naista ja yksi
mies. Toiselle tutkimusryhmälle ei valittu kontrolliryhmää. Toinen tutkimusryhmä
osallistui alku- ja loppumittauksiin sekä haastatteluihin. Alku- ja loppumittauksen
välillä tutkittavat osallistuivat seitsemän viikon kuntoutusjaksoon.
17
LAAJA-ALAISTA TOIMINTAKYKYÄ TUKEVA TOIMINTA
Kuntoutusjakson runko
Kuntoutusjaksojen alussa kaikille asiakkaille (asiakkailla tarkoitetaan tässä raportissa
Kotona kunnossa -projektiin osallistuneita henkilöitä) tehtiin alkuhaastattelu ja fyysisen
toimintakyvyn mittaukset. Alkuhaastattelut kestivät keskimäärin noin kaksi tuntia,
fyysisen toimintakyvyn mittaukset saman verran. Asiakkaan aktuaalisesta
toimintakyvystä tehtiin havaintoja hänen omassa kotiympäristössään, jossa selvisi
asiakkaan todellinen, jäljellä oleva ja kokonaisvaltainen toimintakyky. Asiakkaan
toimiminen esimerkiksi keittiötilanteissa, arkiaskareissa, kodin siistimisessä, kuten
sängyn petaamisessa ja roskien viemisessä, ja muissa omien asioiden hoitamisessa,
tulivat hyvin esille asiakkaan omassa kotiympäristössä. Asiakkaan ja työntekijöiden
välisten keskustelujen pohjalta, ja fyysisen toimintakyvyn mittausten perusteella
lähdettiin rakentamaan yksilöllistä kuntoutussuunnitelmaa.
Jokaiselle asiakkaalle laadittiin seitsemälle kotikuntoutusviikolle eli 14 kotikäynnille
runko ja tehtiin oma kuntoutussuunnitelma. Suunnitelmassa tulivat esille kotikäyntien
ajankohdat, kulloisenkin käynnin sisältö sekä se, kuka työntekijöistä tulisi käymään.
Lisäksi kuntoutussuunnitelmassa tuli esille yhteisten tapaamisten ajankohdat sekä
mittaukset Ikäinstituutissa. Suunnittelussa huomioitiin monipuolisesti asiakkaiden
henkilökohtaisesti asettamia tavoitteita tukevia kuntoutusmenetelmiä ja -keinoja.
Asiakkaiden kotikuntoutussisältö suunniteltiin monipuoliseksi ja laaja-alaista
toimintakykyä tukevaksi. Laaja-alaista toimintakykyä tukeva kotikuntoutussuunnitelma
käytiin yhdessä läpi asiakkaan kanssa. Asiakkaille painotettiin, etteivät suunnitelmassa
käytettävät työkalut ja keinot ole sitovia, vaan kuntoutusjakso etenee asiakkaan
jaksamisen ja laaja-alaisen toimintakyvyn edellytysten mukaisesti.
Seitsemän viikon kotikuntoutusjaksot sisälsivät laaja-alaista toimintakykyä tukevaa
kuntoutusta kaikkien toimintakyvyn eri osa-alueilta. Kuntoutuksen painopiste vaihteli
asiakkaan tarpeista ja voimavaroista riippuen.
Kotikäynnit toteutettiin siten, että fysioterapeutin ja toimintaterapeutin lisäksi,
kotikäyntejä tuli tekemään myös sosionomi. Työt jaettiin siten, että toimintaterapeutti
harjoitti fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia toimintoja, joista oli apua jokapäiväisen
elämän haasteista selviämiseen. Työnkuvaan kuului mm. hienomotoriikan harjoittelua,
yhteistyökyvyn ylläpitämistä ja itseluottamuksen vahvistamista. Fysioterapeutin
työaluetta oli asiakkaiden fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantuminen, mm.
lihasvoima ja kestävyys, notkeus ja koordinaatio, tasapaino- ja suojareaktioiden
harjoittaminen sekä nivelten liikkuvuus ja elastisuus. Sosionomin tehtäviin kuului tukea
ja vahvistaa asiakkaan sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä. Sosionomin
työalueeseen kuului myös asiakkaan sosiaalisen verkoston ja osallisuuden edistäminen
sekä ohjaus ja neuvonta liittyen sosiaalipalveluihin ja -etuuksiin.
Yksilölliset kotikäynnit pyrittiin tekemään niin, että päivän ensimmäinen kotikäynti
tehtiin noin klo 10 aikana ja toinen iltapäivästä aloittaen noin kello 13 - 14 asiakkaasta
riippuen. Harva asiakkaista halusi, että hänen luokseen tullaan ennen kello 10. Suurin
osa asiakkaista oli aamu-unisia ja aloittivat päivänsä kello 9 - 10 välillä, jolloin oli
otollisinta mennä kotikäynnille. Projektityöntekijät kokivat, että aamupäivien
kotikäynneillä asiakkaat olivat virkeitä esimerkiksi lähtemään kodin ulkopuolelle
18
hoitamaan asioita. Iltapäivällä kotikäyntien paras aika oli kello 14 jälkeen, jolloin osalla
oli jo käynyt kotihoito ja asiakkaat olivat saaneet ottaa päivälevon. Kotikäynnit
päättyivät yleensä ennen kello 16.
Yksilöllisten kotikäyntien sisältö
Yksilölliset kotikuntoutusjaksot sisälsivät paljon virikkeellistä toimintaa. Asiakas oli
alkukartoituksen aikana nimennyt kolme tavoitetta, jotka edesauttaisivat hänen
toimintakyvyn ylläpitämistä. Projektityöntekijät olivat tavoitteiden tukena seitsemän
viikon kuntoutuskäyntien ajan. Tavoitteet vaihtelivat hyvin paljon asiakkaasta riippuen.
Kun toinen halusi mennä ostamaan suihkuverhoa tavaratalosta tai käydä Fazerin
kahvilassa, toinen toivoi enemmän yhteistä aikaa kotona valokuvien katselemisessa tai
keskustelukaveria. Jokaiseen käyntiin pyrittiin kuitenkin sisällyttämään fyysistä
toimintakyvyn tukemista, kuten restoraattorilla polkemista tai pientä kävelylenkkiä.
Kotikäynneillä eniten tarvetta tuli jumppaamiselle, keho- ja rentoutumisharjoituksille,
elämänkertakeskusteluille, ulkoilulle, asiointi- ja saattoavulle, liikuntaneuvonnalle ja –
ohjaukselle sekä kokonaisvaltaiselle palveluohjaukselle.
Yksilölliset kotikuntoutuskäynnit kestivät yleensä 1-3 tuntia, lukuun ottamatta käyntejä
lähiympäristön ulkopuolella kuten kaupungilla.
Projektin viimeisenä vuonna
kotikäynnit keskittyivät pääasiallisesti lyhyisiin motivointi- ja kuulumiskäynteihin,
joilla projektityöntekijät pyrkivät pitämään yllä asiakaskontakteja.
Kotikäynnit olivat hyvä motivointikeino saada asiakas osallistumaan toimintaan.
Kotikuntoutuskäynneillä asiakkaat pystyivät luottamuksellisesti tutustumaan
projektityöntekijöihin ja samalla työntekijät saivat arvokasta tietoa asiakkaan toiveista,
kyvyistä ja toiminnallisuudesta.
Fyysistä toimintakykyä tukeva kuntoutus
Fyysisen toimintakykyä tukevan kuntoutuksen osuus vaihteli asiakkaasta riippuen, osan
kohdalla se oli vähäisempää johtuen eri syistä. Suurin syy liikkumisen ja liikunnan
vähyyteen oli asiakkaiden sen hetkisen elämäntilanteen kuormittavuus ja mielialan
epävakaus.
Fyysistä toimintakykyä tukevat harjoitukset olivat tasapaino- ja lihasvoimaharjoituksia
sekä makuulla, seisten että istuen tehtynä. Asiakkaat suorittivat mieluiten
liikuntaosuuden tuolilla istuen. Tuolilla tapahtuvaan liikuntaan osallistuivat jokainen
ainakin kerran kotikuntoutuskäyntien aikana. Tähän saattoi olla syynä se, että tuolilla
tapahtuvan liikunnan asiakkaat eivät mieltäneet niin suurta fyysistä voimaa ja
ponnistelua tarvitsevaksi toiminnaksi kuin lattialla makuulla tai seisten tapahtuvan
jumpan.
Liikuntamyönteisimmät ryhmät olivat pilotti- ja kontrolliryhmät. He olivat hyvin
motivoituneita kotikuntoutukseen ja ymmärsivät liikunnan merkityksen omalle
toimintakyvylleen ja pärjäämiseen itsenäisesti kotona. Heidän kanssaan liikkuminen oli
monipuolista:
sauvakävelyä,
tasapainoharjoituksia
eri
alkuasennoissa,
19
lihasvoimaharjoituksia vartalon ja raajojen omilla painoilla sekä painomansettien avulla,
kuminauhajumppaa, keppijumppaa ja sauvakävelyä metsässä.
Monia muita asiakkaita piti jokaisella kotikäynnillä motivoida liikkumaan ja perusteista
huolimatta heitä oli erittäin vaikea saada aktivoitumaan yhdessä tekemiseen.
Kotikuntoutusjakson
lopussa
jokaiselle
asiakkaalle
annettiin
yksilöllinen
kotivoimisteluohjelma (Physiotools), joka käytiin huolellisesti läpi asiakkaan kanssa
sekä suullisesti että konkreettisina harjoituksina. Asiakkaat saivat kirjalliset
toimintaohjeet liikkeiden suorittamiseen ja suoritusmääriin. Kotivoimisteluohjelma
sisälsi liikkeiden ohjeet kuvineen, jotta asiakkaiden olisi helpompi jatkossa palauttaa
mieleen
oikeat
liikkeiden
suoritustavat.
Tämä
itsenäinen
harjoittelu
kotivoimisteluohjelman avulla kartoitettiin puolen vuoden seurannan yhteydessä
pilottivaiheeseen osallistuvilta kuudelta asiakkaalta. Kartoituksen avulla pyrittiin
selvittämään, olivatko asiakkaat harjoitelleet ohjelman avulla ja kuinka usein. Haluttiin
myös selvittää perusteita sille, miksi asiakas oli tai ei ollut harjoitellut
kotivoimisteluohjelman avulla.
Psyykkistä toimintakykyä tukeva kuntoutus
Suurimmalla osalla asiakkaista oli tarve psyykkisen toimintakyvyn tukemiseen. Tämä
tarkoitti monen asiakkaan kohdalla kohdatuksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta, jossa
työntekijöiden läsnäolon merkitys nousi tärkeäksi. Varsinaisia psyykkistä
toimintakykyä tukevia ohjelmia tai harjoituksia, ei tässä projektissa toteutettu.
Psyykkisen toimintakyvyn voidaan kuitenkin ajatella vahvistuneen keskusteluissa
projektityöntekijöiden kanssa, osanottajien keskinäisissä ryhmätapaamisissa ja –
keskusteluissa sekä vierailuilla ja retkillä, joita projektin puitteissa toteutettiin.
Sosiaalista toimintakykyä tukeva kuntoutus
Asiakkaiden
sosiaalista
toimintakykyä
pyrittiin
vahvistamaan
erilaisilla
ryhmätoiminnoilla. Näiden avulla pyrittiin antamaan mahdollisuus uusien sosiaalisten
suhteiden luomiseen. Projektityöntekijät ideoivat erilaisia ryhmätoimintoja.
Asiakkaiden yhteiset tapaamiset loivat yhteishenkeä, vaikka seitsemän viikon
kotikuntoutusjakso suunniteltiin pääsääntöisesti toteutettavan yksilöllisesti asiakkaan
kanssa koti- ja lähiympäristössä. Ryhmätapaamiset vahvistivat asiakkaiden sitoutumista
projektiin, kun he pääsivät jakamaan omia kokemuksiaan muiden kuntoutusjaksoon
osallistuvien asiakkaiden kanssa. Tavoitteena oli että, kuuluminen tiettyyn ryhmään
auttaisi asiakkaita näkemään projektiin osallistumisen mahdollisuutena, ja sitä kautta
vahvistaisi asiakkaiden sisäistä motivaatiota.
Joka kolmannella asiakkaalla oli lähiomaisia, mutta asiakkaat kokivat siitä huolimatta
yksinäisyyttä. Heillä nähtiinkin suuri tarve toisen ihmisen kohtaamiseen ja läsnäoloon.
Kuntoutuksen avulla ryhmien asiakkaille mahdollistettiin viikoittainen tapaaminen
projektityöntekijän kanssa, jossa asiakas sai tilaisuuden turvallisessa ympäristössä
käsitellä hänelle tärkeitä ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Projektityöntekijöiltä tämä
vaati läsnäoloa, empatiaa ja kuuntelemisen taitoa sekä kärsivällisyyttä samojen asioiden
20
läpikäymiseen. Säännöllisillä tapaamisilla
yksinäisyyden tunteen vähenemiseen.
pyrittiin
vaikuttamaan
asiakkaiden
Kotikäynnit toivat asiakkaan viikkoon säännöllisyyttä ja sisältöä. Kotikäynnit
selkiyttivät esimerkiksi asiakkaiden vuorokausirytmiä. Tämä näkyi asiakkaiden
toiminnoissa, jotka he rytmittivät vuorokauden eri ajankohdille. Tutkimusryhmän
asiakkaista muutama koki, että olisi jäänyt aamulla sängyn pohjalle ilman
projektityöntekijöiden käyntiä.
Arviointityökalun rakentaminen Kotona kunnossa -projektissa
Kotona kunnossa -projektin edetessä huomattiin, että laaja-alaisen toimintakyvyn
tutkimisen pohjalta syntynyttä tietoa olisi hyvä saada käytäntöön yksinkertaisemmassa
muodossa. Tämä on ollut myös Ikäinstituutin LAATO-prosessin yhtenä osatavoitteena.
Ajatus jonkinlaisen arviointityökalun rakentamisesta syntyi vuoden 2009 aikana
(liitteenä 1 arviointityökalun ohjeistus ja esimerkkitaulukot – itse työkalu toimii excelympäristössä).
Toimintakykymittausten ja –arviointien tekeminen tutkimustarkoituksessa merkitsee
useimmiten melko vaativia järjestelyjä ja myös kykyä mittausten ja arviointien
tulkintaan. Arkisessa työssä palvelutaloympäristöissä tai kotipalvelun ja -hoidon
olosuhteissa tällaiseen ei useinkaan ole mahdollisuuksia. Sen vuoksi tässä Kotona
kunnossa –hankkeessa otettiin yhdeksi kehittämiskohteeksi helppokäyttöisen
arviointityökalun rakentaminen. Tavoitteeksi arviointityökalulle asetettiin, että sen
avulla
a) saadaan riittävän tarkka kuva ikäihmisen/asiakkaan arjen toimintakykyä
kehittävistä tai ylläpitävistä tekemisistä
b) saadaan monipuolinen käsitys hänen laaja-alaisesta toimintakyvystään
c) saadaan rakennettua tavoitteet laaja-alaisen toimintakyvyn kehittämiseen tai
ylläpitämiseen ja tukemiseen.
Tarkoituksena oli, että arviointityökalu auttaa työntekijöitä niin hoito- ja
palvelusuunnitelman tekemisessä kuin arkisessa toimintakyvyn kehittämisessä ja
ylläpitämisessä ja tukemisessa sekä mahdollisten toimintakyvyn heikkouksien
tunnistamisessa. Arviointityökalua rakensivat Ikäinstituutista Arto Tiihonen ja
Käpyrinne ry:stä Minna Palonen sekä työryhmä, jossa olivat mukana Minna Partanen,
Päivi Tiittula ja Sari Jäykkä.
Arviointityökalun rakentamisesta sovittiin tammikuussa 2010. Sovittiin, että työkalu
rakennetaan Excel -taulukkolaskentaohjelmaan, koska siihen on helppo tehdä tarvittavat
taulukot ja sen avulla tarvittavien laskutoimitusten tekeminen on yksinkertaista.
Ohjelma on lisäksi kohtuullisen helppokäyttöinen ja varsin yleisesti kaikkialla käytössä.
Taulukoiden tallentaminen, kopiointi ja siirtäminen on ohjelman avulla varsin
yksinkertaista.
21
Arviointityökalun tueksi rakennettiin alusta lähtien ohjeistusta, jonka avulla
arviointityökalun käyttäminen helpottuu. Ohjeistuksen tuli antaa riittävän tarkat ohjeet
arviointityökalun oikeaan täyttämiseen sekä arviointien ja tulkintojen tekemiseen.
Ohjeistuksen tuli olla lyhyt, mutta informatiivinen.
Ensimmäinen evoluutioversio arviointityökalusta valmistui alkukeväästä 2010. Sen
pohjalta järjestettiin ensimmäinen koulutus ja palautepäivä huhtikuussa 2010. Tässä
vaiheessa arviointityökalun rakenne muistutti lopullista eli siinä oli ensimmäisenä arjen
toimintojen kuvaamiseen ja arviointiin tarkoitettu taulukko, laaja-alaisen toimintakyvyn
arviointiin tarkoitettu taulukko ja tavoitteiden sekä toimijuuden arviointiin tarkoitettu
taulukko.
Koulutuksessa käytiin läpi sekä arviointityökalun taustalla olevia LAATO-prosessissa
jalostuneita ajatuksia eli ikäihmisen voimaantumisen, kuulemisen ja hänen omien
merkityksenantojensa tärkeyttä. Arviointityökalun kehittämiseen koulutus toi paljon
materiaalia – miten ilmaista laatua ja merkityksiä numeraalisesti, miten kirjata tärkeät
tekemiset taulukkoon tai millä tavoin saadaan esille tarpeeksi konkreettiset tavoitteet ja
niiden toimijuus-arvioinnit niin, että se tukee sekä ikäihmistä itseään että hänen
tukijoitaan. Koulutuksen jälkeen Käpyrinne ry:n työntekijät antoivat myös arvokasta
kirjallista palautetta sekä ohjeistukseen että arviointityökaluun.
Seuraava versio arviointityökalusta ja ohjeistuksesta valmistui kesäkuussa 2010.
Palautetta ja vuorovaikutusta jatkettiin elokuussa ja syyskuussa 2010 testattiin
kokonaisuutta käytännössä. Testihenkilöä haastatteli kaksi työntekijää käyttäen
hyväkseen arviointityökalua ja ohjeistusta. Arto Tiihonen seurasi ja kirjasi ylös
havaintojaan.
Testiarviointi oli varsin onnistunut pilottina. Haastattelu onnistui hyvin, haastattelijat
kykenivät käyttämään ohjeistusta ja he pystyivät kirjaamaan arvioinnit kohtuullisen
hyvin. Työnjakona oli, että toinen työntekijä hoiti suurimman osan haastattelusta, kun
toinen hoiti kirjaamisen. Käytännössä myös toinen työntekijä osallistui sujuvasti
haastatteluun.
Vaikutti siltä, että haastateltava ymmärsi yllättävänkin hyvin käytetyt käsitteet ja hän
myös ymmärsi arvioinnin idean. Lisäksi hän osasi ilmaista itseään ja pystyi
rakentamaan itselleen tavoitteita ja pohtimaan toimintakyvyn merkityksiä itselleen.
Tekemisten ja toimintojen osalta havaittiin, että arjen tekemiset kannattaa kirjata
mahdollisimman tarkasti eikä niitä kannata yrittää luokitella laajemmiksi kategorioiksi,
kuten vaikkapa liikunnaksi.
Laaja-alaisen toimintakyvyn käsitteet haastateltava ymmärsi hyvin ja testi osoitti, että
toimintakykyä kannattaa arvioida sekä ikäihmisen/asiakkaan että työntekijöiden voimin.
Testiin emme saaneet läheistä mukaan, mutta olimme sitä mieltä, että läheisen tekemä
arviointi voi tuoda merkittävää lisäarvoa sekä arviointiin että asiakkaan tukemiseen.
Tavoitteiden tekeminen onnistui hyvin. Toimijuus-arviointikin toimi hyvin ja sen
kehittämiseen tuli myös vinkkejä.
22
Testin perusteella tuli esiin se, että sanallisia huomioita kannattaa dokumentoida jonkin
verran arviointityökaluun, koska ne antavat onnistuessaan erittäin tärkeää informaatiota
ikäihmisen/asiakkaan omista näkökulmista ja elämän merkityksistä. Testissä nimittäin
havaittiin, että ikäihmisen/asiakkaan omien toiveiden ja merkitysten kuuleminen ja
kirjaaminen voi olla vaikeaa ellei sille ole omaa paikkaansa arviointityökalussa.
Seuraava evoluutioversio muokattiin jo lokakuulle ja palautteen perusteella uusi versio
heti marraskuulle. Tässä vaiheessa arviointityökalu pysyi melko samanlaisena, mutta
ohjeistukseen kokeiltiin erilaisia versioita. Ohjeistuksen suhteen haasteellista on se,
miten paljon taustaa, perusteita ja teoriaa ohjeistukseen voi ja kannattaa sisällyttää sekä
se, miten paljon tulkintaohjeita ohjeistuksessa annetaan.
Monipuolisen palautteen ja kokeilujen jälkeen arviointityökalu ja -ohjeistus sai
lopullisen muotonsa helmikuussa 2011. Työkalua oli noin vuoden kestäneen prosessin
aikana kehitetty jonkin verran, vaikka perusrakenne olikin pysynyt melko samanlaisena.
Se oli tullut tarkemmaksi, mutta samalla helpommin täytettäväksi ja
ymmärrettävämmäksi. Ohjeistus oli kehittynyt vuodessa paljon enemmän; viimeisessä
versiossa täyttöohjeet ovat hyvinkin tarkat. Tulkintaohjeet on rakennettu koskemaan
jokaista kohtaa erikseen, mutta ne on pidetty sanallisesti lyhyinä. (Liitteessä 1 ohjeistus,
jossa on myös arviointityökalusta esimerkkitaulukot).
Palveluohjaus
Asiakkailla ilmeni palveluohjauksen tarvetta. Erityisesti esiin tuli asiakkaiden toiveena
saada ohjausta ja neuvontaa toimeentuloon kuuluvissa asioissa. Näitä asioita oli
esimerkiksi vuokranmaksuun liittyvien asioiden hoitaminen isännöitsijätoimiston
kanssa. Tarvetta esiintyi raha-asioiden hoitamisessa pankissa sekä lääkekulukorvausten
hakemisessa vakuutusyhtiössä. Lähes kaikkien asiakkaiden kohdalla palveluohjaus oli
luonteeltaan hyvin tiivistä yhteistyötä. Tällä tarkoitamme, että Kotona kunnossa projektin työntekijät olivat konkreettisesti mukana asioiden hoitamisessa. Pelkkä
neuvonta ei riittänyt, vaan asiakkaat tarvitsivat paljon tukea koko prosessin eri vaiheissa
riippumatta palveluohjauksen aiheesta.
Palveluohjaukseen ja neuvontaan sisältyi mm. Kansaneläkelaitoksessa asioiminen,
sosiaalietuuksien, kuten eläkkeensaajan hoitotuen, hakeminen. Lisäksi palveluohjausta
tarvittiin terveysasemalla omalääkärin vastaanotolla, kun asiakas tarvitsi C-lausuntoa
hoitotukea varten. Palveluohjauksen tiimoilta konsultoitiin Helsingin kaupungin
sosiaali- ja lähityön yksiköstä sosiaaliohjaajaa ja muistikoordinaattoria. Useamman
asiakkaan kohdalla tiedon ja taidon puute nousivat isoksi esteeksi toimia itsenäisesti.
Tämä näkyi puutteellisena tietona omista oikeuksista ja eduista, joita olisi asiakkaille
kuulunut, esimerkiksi Helsingin kaupungin hammashoito. Asiakkailla ei ollut tietoa
siitä, mihin ja/tai keneen ottaa yhteyttä erilaisten asioiden hoitamisessa.
Asiakkaat tarvitsivat palveluohjauksessa tuen, sillä heillä oli erinäisiä syitä, jotka estivät
heitä toimimasta itsenäisesti. Syitä palveluohjauksen tarpeeseen olivat esimerkiksi
23
asiakkaan heikko suomen kielen taito, muistamattomuus, puheen ymmärtäminen ja
tuottaminen.
Projektin aikana yksilöasiakkaita oli 24 eri henkilöä ja heistä 22 oli mukana ainakin
kerran ryhmätoiminnassa. Projektin päättyessä neljän eri asiakasryhmän, (johon kuului
kuusi asiakasta/ ryhmä) eli 24 henkilön tilanne oli seuraavanlainen: loppuun asti
projektin vieneitä oli 16, seitsemän oli kuollut ja yksi, joka ei kokenut hyötyvänsä
toiminnasta, oli lopettanut. Kun asiakkaan luona kävivät molemmat projektityöntekijät
samanaikaisesti, käynti merkittiin vain yhteen kertaan.
Kirjaukseen eriteltiin aina varsinaiset tunti- ja osallistujamäärät. Yksilötunnit merkittiin
työtunneittain: 15- 60 min vastasi 1 työtuntia, 61–120 min 2 työtuntia, 121–180 min 3
työtuntia jne. 5 minuutin ylityksiä ei huomioitu, matka-aikoja ei laskettu mukaan.
Projektityöntekijöiden koulutukset ja yhteistyötahojen tapaamiset yms. merkittiin
tuntimääräisesti.
Ryhmätoimintojen sisältö
Projektiin osallistujat saivat itse vaikuttaa retkikohteisiin, jotka projektityöntekijät
suunnittelivat ja organisoivat. Kohde retkelle oli lähtöisin asiakkaan tarpeista, asiakkaat
lähtivät niihin motivoituneesti ja sitoutuneesti mukaan. Ryhmätoimintojen merkitys
korostui etenkin asiakkaiden mahdollisuutena tavata ikäisiään ikäihmisiä. Asiakkaat
saivat mahdollisuuden jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan ihmisten kanssa, joiden
elämänkokemus ja sen hetkinen elämäntilanne olivat samankaltaisia.
Ryhmien sisällöt vaihtelivat joka kerta. Kaikkien neljän ryhmän kanssa pyrittiin
järjestämään ainakin yksi ryhmäkerta ja yksi retki. Ryhmäkerta toteutettiin usein
kuntoutusjakson alussa, jolloin asiakkaat oppivat tuntemaan toisensa. Retki järjestettiin
yleensä ryhmän loppupuolella kiitoksena projektissa mukana olosta.
Asiakkaiden
keskinäisestä
kanssakäymisestä
oli
mahdollista
muodostua
vastavuoroisempaa, kuin työntekijän ja asiakkaan välisestä. Työntekijän ammatillisuus
vaikutti vuorovaikutuksen luonteeseen siten, ettei työntekijä voinut asiakassuhteessa
tuoda esiin omia henkilökohtaisia asioitaan, vaan hänen tehtävänään oli tuoda esiin
ammatillista näkemystään ja olla asiakkaan tukena. Uusia sosiaalisia suhteita yhteiset
ryhmätapaamiset eivät kuitenkaan synnyttäneet. Sosiaalisten suhteiden rakentuminen
olisi tarvinnut tuekseen huomattavasti useampia ryhmätapaamisia.
Projektin aikana retkiä tehtiin vuonna 2008 Seurasaareen, vuonna 2009
Kasvitieteelliseen puutarhaan, Kaupunginteatteriin (Salaa Rakas), Heurekan
tiedekeskukseen, Laajasaloon Aino Ackten huvilalle (lauluyhtye Viiden kesäkonsertti),
toistamiseen kaupunginteatteriin (Kvartetti), elokuviin (Haarautuvan rakkauden talo) ja
vuonna 2010 Porvooseen (Brunbergin makeistehdas, Porvoon kiertoajelu, kahvila).
Kuntoutusjakson alussa, lopussa ja puolen vuoden seurannan jälkeen yksi ”pakollinen”
retkikerta tuli tehtyä Ikäinstituuttiin reaktioaika- ja tasapainomittauksiin, jotka kuuluivat
LAATO:n arviointiin. Näillä kerroilla mittausten jälkeen asiakkaat ja projektityöntekijät
kokoontuivat yhdessä lähikahvilaan, joka oli iso osa ryhmäytymistä.
24
Projektin aikana ryhmäkertoja oli yhteensä neljä, lukuun ottamatta retkiä. Yksi
ryhmäkerta oli käden taidot -päivä, jolloin asiakkaat painoivat kangaskasseja
peiteväreillä jonka jälkeen ruokailimme. Kolme muuta ryhmäkertaa ovat painottuneet
tapahtumiin, kuten joulujuhliin, konserttiin ja valokuvien katsomishetkeen, jotka on
toteutettu Käpyrinteessä. Projektiasiakkaille on lähetetty aina postitse kirje Käpyrinteen
tapahtumista, vaikka heidän kuntoutusjaksonsa olisikin ollut jo ohitse. Näin
varmistettiin se, että he ovat tietoisia tapahtumista ja ovat niihin edelleen tervetulleita.
Vapaaehtoistoiminta
Kotona kunnossa -projektin yhdeksi tavoitteeksi oli asetettu kotona asuvien ikäihmisten
sosiaalisen ja kulttuurisen osallisuuden vahvistaminen ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan
avulla. Tämän osatavoitteen avulla pyrittiin edistämään projektin päätavoitetta;
ikäihmisten toimijuuden vahvistumista.
Vapaaehtoistoiminnan ajateltiin toimivan yhtenä keinona ylläpitää kuntoutusjakson
vaikutuksia. Kuntoutusjakson päätyttyä vapaaehtoinen voisi tukea asiakasta
vapaaehtoistoiminnan
rajoissa,
esimerkiksi
olemalla
ulkoiluapuna.
Näin
vapaaehtoistoiminnan ajateltiin toimivan eräänlaisena jatkona asiakkaan osallistumalle
kotikuntoutusjaksolle.
Vapaaehtoisten löytämiseksi Kotona kunnossa -projektin ystävätoimintaan, projektista
ja vapaaehtoisten ystävien tarpeesta kerrottiin aluksi Käpyrinteessä jo toimiville
vapaaehtoisille. Lisäksi Kotona kunnossa -projekti järjesti keväällä 2010
vapaaehtoistoiminnan kurssin. Kurssin ohjaajina toimivat kaksi Kotona kunnossa
-projektin työntekijää sekä ulkopuolisena kouluttajana Liisa Reinman Näkövammaisten
keskusliitosta. Kurssille osallistui yhdeksän vapaaehtoistoiminnasta kiinnostunutta
ihmistä.
Vapaaehtoistoiminnan
kurssille
osallistujat
saivat
perustietoa
vapaaehtoistoiminnasta ja tutustuivat Käpyrinne ry:n toimintaan. Kurssin teemoja oli
mm. vapaaehtoistoiminnan periaatteet, vapaaehtoisena toimimisen motiivit, ikäihmisten
kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä jaksaminen vapaaehtoistoiminnassa. Osallistujille
kerrottiin laajasti Käpyrinteen vapaaehtoistoiminnasta, ja kurssin suorittamisen jälkeen
heillä oli mahdollisuus osallistua mihin tahansa Käpyrinteen vapaaehtoistoiminnan
muodoista omien voimavarojen ja mielenkiinnon kohteiden mukaan.
Suurin osa projektiasiakkaista ei kokenut tarvitsevansa kotikuntoutuksen päätyttyä
ystävä- ja vapaaehtoistoimijaa kotiinsa. Projektityöntekijöiden näkökulmasta katsottuna
tähän olisi kuitenkin monenkin asiakkaan kohdalla tarvetta ollut. Usealla asiakkaalla
esiintyi yksinäisyyttä, surua ja alakuloa/masennusta, ja heillä olisi ollut suuri tarve tulla
kohdatuksi ja kuulluksi. Vaikka projektityöntekijät korostivat vapaaehtoistoiminnan
olevan maksutonta, he eivät olleet halukkaita ottamaan vapaaehtoistoiminnan tarjoamaa
tukea ja apua vastaan. Syitä saattoi olla mm. vieraan ihmisen päästäminen omaan kotiin,
ja tästä syntyvä luottamuksen ja turvallisuuden tunteen puute. Luottamuksen
rakentamisen haastavuuteen projektityöntekijät törmäsivät itsekin asiakkaiden kanssa
kuntoutusjakson alussa, mistä johtuen kuntoutuksen käynnistyminen oli hidasta. Näihin
edellä mainittuihin asioihin päästäkseen ikäihmiseltä saattaa kulua enemmän aikaa
verrattuna nuorempiin ihmisiin. Projektin viimeisenä syksynä projektin ohjausryhmän
kanssa käydyssä keskustelussa nousi esiin ajatus siitä, että vapaaehtoistoiminnasta olisi
25
pitänyt pyrkiä tekemään luonnollinen osa kuntoutusjaksoa, jossa vapaaehtoistoiminta
ikään kuin kuuluisi kuntoutusjaksoon. Kuntoutusjaksoon olisi voinut sisällyttää
muutamia tapaamisia vapaaehtoistoimijan kanssa.
Kolmen projektiasiakkaan kohdalla ystävä- ja vapaaehtoistoiminta käynnistyi kevään ja
kesän 2010 aikana. Nämä asiakkaat kokivat tärkeänä ystävän käynnit ja ennen kaikkea
sen, että oli joku kelle kertoa kuulumisiaan. Ongelmaksi nousi kuitenkin asiakkaan ja
ystävän aikataulutus. Asiakkaat, joille ystävä oli saatu ja jotka ottivat hänet vastaan,
olivat paljon sairaana ja pahimmassa tapauksessa viettivät useita viikkoja sairaalassa.
Voimattomuus ja kotoa poissaolo rikkoivat heidän välille syntyvää vahvaa
vuorovaikutusta.
KOTONA KUNNOSSA –PROJEKTIN TUTKIMUKSELLINEN OSUUS
Näkökulmia toimintakyvyn arviointiin
Toimintakyvyn käsite on noussut keskeisen asemaan sekä gerontologisessa
tutkimuksessa että käytännön vanhustyössä. Tietoja toimintakyvystä tarvitaan moneen
tarkoitukseen. Niitä käytetään mm. väestön terveyden tason mittaamisessa, yksilöiden
työkyvyn, kuntoutustarpeen ja avuntarpeen arvioinnissa sekä erilaisten interventio ohjelmien vaikutusten selvittämisessä. Toimintakyvyn arvioinnin perusteella voidaan
löytää ryhmiä ja henkilöitä, joille on mahdollista kohdistaa joko ehkäiseviä
interventioita tai tukiohjelmia ja ehkäisevät interventiot on mahdollista suunnata
tehokkaasti oikeille henkilöille.
Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen yleistä valmiutta mihin tahansa toimintaan sekä
kykenevyyttä ottaa käyttöön omia voimavarojaan (Kirjonen 1999). Tämä määritelmä
viittaa ihmisen yleiseen ja kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn. Toimintakykyä on
kuitenkin mahdollista tarkastella monella eri tasolla ja eri näkökulmista. Voidaan puhua
eri elinjärjestelmien ja elinten toimintakyvystä tai alimmalla tasolla solun
toimintakyvystä. Laajimmillaan toimintakyky voidaan ymmärtää ihmisen toimintoina,
joita hän toteuttaa osallistuessaan elämän eri tilanteisiin. Tällöin toimintakyky ilmenee
työkykynä, selviytymisenä arkipäivän toiminnoista tai toimintana erilaisissa
harrastuksissa (Heikkinen 2000).
Toimintakyky on suhteellinen ilmiö, joka eri olosuhteissa on erilainen. Sitä voidaan
korjata ja korvata erilaisin keinoin. Kysymys on siis siitä, miten hyvin yksilö suoriutuu
omien odotustensa ja yhteisön tai ympäristön asettamista vaatimuksista. Ympäristön
asettamat vaatimukset toimintakyvylle ovat erilaiset riippuen siitä, asuuko tutkittava
maalla vai kaupungissa, omakotitalossa vai kerrostalossa, palvelutalossa vai
vanhainkodissa
Päivittäisistä toiminnoista selviytyminen on yleisimmin käytetty toimintakyvyn
arviointimenetelmä. Puhutaan ADL -toiminnoista. Lyhennys tulee englanninkielisestä
termistä ”activities of daily living”. Toiminnot voidaan jakaa perustoimintoihin
(physical activities of daily living, PADL) ja toisaalta kykyyn hoitaa erilaisia asioita
(instrumental activities of daily living, IADL). PADL -toimintoja ovat esimerkiksi
syöminen, pukeutuminen, peseytyminen, liikkuminen sisällä, liikkuminen ulkona ja
26
WC:ssä käyminen. IADL -toimintoja ovat esimerkiksi lääkkeiden itsenäinen käyttö,
puhelimen käyttö, ruuanvalmistus, raha-asioiden hoito ja pyykin pesu.
Usein toimintakyky jaetaan osa-alueisiin. Puhutaan fyysisestä, psyykkisestä,
sosiaalisena tai koetusta toimintakyvystä. Etenkin kokemuksellisen toimintakyvyn
arvioinnissa yksilön oma näkemys toimintakyvystään nousee keskeiseen asemaan.
Ihminen arvioi omaa toimintaansa identiteettinsä, ympäristön määrittelemien normien ja
kulttuurin muodostamassa kontekstissa (Laukkanen 2008). Toimintakyvyn arvioinnissa
on oleellista kiinnittää huomiota myös kompensaatiokeinoihin ja ihmisen
henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Sopeutuminen, valinta, optimointi ja kompensointi ovat
keinoja, joiden avulla yksilö pyrkii selviytymään niistä vaikeuksista, joita heikentynyt
toimintakyky hänelle aiheuttaa (Heikkinen 2002).
Toimijuuden käsite tuo toimintakyvyn tarkasteluun uuden näkökulman (Jyrkämä 2008).
Siinä korostuu sosiaalisuuden merkitys toimintakyvyn ymmärtämisessä. Toimijuuden
tarkastelussa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, miten toimintakykyä käytetään
erilaisissa arjen tilanteissa. Siinä on keskeistä ikäihmisen oma tahto, valinnat ja
tekeminen. Toimintakyvyn arvioinnin ja tukemisen näkökulmasta voidaan puhua
tekemisen modaalisista ulottuvuuksista, jolloin tehdään ero kuuden ulottuvuuden:
osaamisen, kykenemisen, haluamisen, täytymisen, voimisen ja tuntemisen välillä Osata
-ulottuvuus viittaa tietoihin ja taitoihin sekä erilaisiin pysyviin osaamisiin. Kyetä ulottuvuus sisältää fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn. ”Haluta” liittyy motivaatioon,
tahtomiseen, päämääriin ja tavoitteisiin. ”Täytyä ”sisältää tilanteen tuottamat pakot ja
rajoitukset, jotka voivat olla fyysisiä, sosiaalisia, normatiivisia tai kulttuurisia. Voida ulottuvuus viittaa mahdollisuuksiin, joita tilanne ja siinä ilmenevät rakenteet tuottavat.
”Tuntea” taas liittyy ihmisen perusominaisuuteen arvioida, arvottaa ja kokea
kohtaamiinsa asioihin ja tilanteisiin liittyä tunteita.
Toimintakyvyn arviointi Kotona kunnossa -projektissa
Toimintakyvyn arviointi Kotona kunnossa -projektissa perustui Ikäinstituutissa
kehitettyyn malliin, jossa otetaan huomioon toimintakyvyn fyysinen, psyykkinen,
sosiaalinen ja kokemuksellinen ulottuvuus (Heimonen 2009). Yhtenä keskeisenä
teoreettisena lähtökohtana oli toimijuuden näkökulma (Jyrkämä 2008). Tämä tarkoitti
sitä, että toimintakyvyn arvioinnissa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, mitä
ikäihminen osasi, kykeni, voi, ja mitä hänen täytyi tehdä.
Fyysisen toimintakyvyn osalta arvioinnissa käytettiin erilaisia mittauksia, kyselyjä ja
haastatteluja. Psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky heijastuivat erityisesti niissä
haastatteluissa, joissa tutkittavat pohtivat toimintakykyään ja sen merkitystä nyt ja
lähitulevaisuudessa. Kun ikäihminen itse määrittelee tilanteensa ja arvioi
arkiselviytymistään, niin silloin kokemuksellinen toimintakyky on koko mallia
läpileikkaava ulottuvuus. Haastattelun avulla selvitettiin niitä ikääntyneen henkilön
voimavaroja, esteitä ja rajoitteita, jotka vaikuttivat toimintakyvylle asetettujen
tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi arvioitiin sisältyivät haastattelijan ja mittaajan
näkemykset tutkittavan toimintakyvystä.
27
Toimintakyvyn arvioinnin keskiössä oli ikääntyneen ihmisen oma kokemus
toimintakyvystään ja selviytymisestään. Arviointi- ja tukimallin yhtenä tavoitteena oli
tuloksien hyödyntäminen vanhuksen arjessa. Tarkoituksena oli arviointiin perustuen
kehittää toimintakykyä tukevia toimenpiteitä ja tukiohjelmia. Tässä kehittämistyössä
tärkeitä tekijöitä olivat tutkittavan omat tavoitteet toimintakyvyn ylläpitämisessä ja
näkemykset tukiohjelman merkityksestä. Niiden perusteella projektin toimintoja
tarvittaessa suunnattiin uudelleen.
Tutkimuksen tarkoitus
Kotona kunnossa -projektiin sisältyi Ikäinstituutin organisoima tutkimuksellinen osuus.
Sen tarkoituksena oli selvittää, miten projektissa toteutetut kuntoutustoimenpiteet
näkyvät huonokuntoisten ikäihmisten toimintakyvyssä, kun sitä arvioidaan laajaalaisesti.
Tutkimusaineisto ja - menetelmät
Tutkimuksen kohdejoukko oli Helsingin Vanhan kaupungin alueella kotona asuvat,
huonokuntoiset ikäihmiset, joilla oli monia ongelmia ja vaikeuksia selviytyä arkipäivän
askareista. Heistä tutkimukseen valittiin kaksi tutkimusryhmää, jotka osallistuivat
erilaisiin tuki- ja kuntoutusohjelmiin sekä vertailuryhmä, joka ei osallistunut näihin
ohjelmiin. Tutkittavien toimintakyvyn arviointi koostui haastattelusta ja fyysisen
toimintakyvyn mittauksista (liite 2).
Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuului kuusi naista, joiden keski-ikä oli 80,7
(keskihajonta 3,7) ja iän vaihteluväli 76–85 vuotta. Heille tehtiin
toimintakykyhaastattelut ja – mittaukset kolme kertaa: helmikuussa 2009, huhtikuussa
2009 ja lokakuussa 2009. Tutkimusryhmä osallistui ensimmäisen ja toisen
mittauskerran välissä seitsemän viikon kuntoutusjaksoon. Kolmas haastattelu- ja
mittauskerta oli noin puolen vuoden kuluttua. Sen tarkoituksena oli selvittää, oliko
kuntoutuksella ollut pitkäaikaisvaikutuksia.
Vertailuryhmässä oli myös kuusi naista, joiden keski-ikä oli 80.8 (keskihajonta 4.9) ja
iän vaihteluväli 75−88 vuotta. Heille toimintakykyhaastattelut ja -mittaukset tehtiin
tammikuussa 2009, maaliskuussa 2009 ja syyskuussa 2009. Vertailuryhmää ei voida
pitää perinteisenä kontrolliryhmänä, sillä sen toimintakyky oli jo alkumittauksissa
selvästi parempi kuin tutkimusryhmällä. Pikemminkin vertailuryhmä toimii
eräänlaisena viite- tai tavoiteryhmänä, johon interventioryhmiin kuuluvien
toimintakykymittauksien tuloksia voitaisiin verrata.
Toiseen tutkimusryhmään kuului viisi naista ja yksi mies. Ryhmän keski-ikä oli 81,7
(keskihajonta 9,1) ja iän vaihteluväli 64−89 vuotta. He osallistuivat
toimintakykyhaastatteluihin ja -mittauksiin syyskuussa 2009 ja joulukuussa 2009.
Mittauksien välillä oli seitsemän viikon kuntoutusjakso.
28
Pilottiryhmän tuloksia ei esitetä tässä raportissa. Niitä käytettiin hyväksi kehitettäessä
toimintakyvyn
haastattelulomaketta
ja
valittaessa
tutkittaville
sopivia
mittausmenetelmiä.
Käpyrinteen toimintaterapeutti ja fysioterapeutti tekivät haastattelut ja osan
toimintakykymittauksista. Reaktioajan ja tasapainon mittaukset tehtiin Ikäinstituutissa.
Tutkittavilta mitattiin pituus ja paino. Pituus mitattiin sukkasillaan senttimetrin
tarkkuudella ja paino sisävaatteet päällä ilman kenkiä. Pituuden ja painon avulla
määriteltiin painoindeksi (BMI, body mass index)). Se saatiin jakamalla paino pituuden
neliöllä, kun pituus oli ilmaistu metreinä.
Tasapainon mittausmenetelmänä oli tasapainolevy (Era ym. 2002). Tasapainoa
mitattaessa tutkittavat seisoivat ilman jalkineita, sukat jalassa, jalat hieman toisistaan
erillään ja kädet rennosti sivuilla. Tutkittavaa pyydettiin seisomaan mahdollisimman
liikkumatta. Mittauksia tehtiin kaksi. Ensimmäisessä mittauksessa tutkittava kohdisti
katseensa seinässä (noin metrinpäässä tutkittavasta, silmien tasolla) olevaan kuvioon.
Toinen mittaus tehtiin niin, että tutkittava piti silmät suljettuna. Mittausaika
kummasakin mittauksessa oli 30 sekuntia. Mittaustuloksia olivat keskimääräinen
huojuntanopeus sekä eteen-taakse-(anteroposterior) että sivusuunnassa (mediolateral) ja
vauhtimomentti.
Nivelten liikkuvuutta kartoitettiin selkäkurkotus- ja istumakurkotustestillä (Rikli ja
Jones 1999). Selkäkurkotustestillä mitattiin olkanivelten liikkuvuutta. Siinä kädet asetettiin
selkään (toinen "yläkautta" ja toinen ”alakautta”) niin lähelle toisiaan kuin mahdollista.
Yläpuolelta tuleva käsi asetettiin kämmen selkää vasten ja alapuolelta tuleva käsi asetettiin
kämmen ylöspäin. Tulos oli keskisormenpäiden etäisyys toisistaan cm:nä (miinusmerkkinen tulos, jos sormenpäät eivät ylettyneet toisiinsa ja plus-merkkinen, jos kädet
menivät päällekkäin). Istumakurkotustestillä mitattiin alaselän liikkuvuutta. Siinä tutkittava
istui tuolin etureunalla oikea jalka ojennettuna kantapää lattialla ja jalkaterä noin 90 asteen
kulmassa. Toinen jalka oli taivutettuna jalkaterä lattialla. Kädet asetettiin päällekkäin,
ojennettiin suoraksi ja kurotettiin niin lähelle varpaita kuin mahdollista.
Kurkotusasennossa piti pysyä noin kaksi sekuntia. Tulos oli sormenpäiden etäisyys
varpaista cm:nä. Jos sormenpäät ylittivät varpaat, tulos oli etumerkiltään positiivinen. Jos
sormet eivät ulottuneet varpaisiin asti, tulos oli etumerkiltään negatiivinen
Reaktioaikaa mitattiin kahdella tavalla: yksinkertaisena ja monivalintareaktioaikana
(Era 1992). Yksinkertaisen reaktioajan testissä ärsyke oli aina sama ja siihen piti
reagoida painamalla joka kerralla samaa painiketta Monivalintatestissä mikä tahansa
valo tai valopari saattoi syttyä ja niihin piti reagoida edellä kuvatulla tavalla.
Molemmissa testeissä oli 12 suoritusta, joiden keskiarvo oli lopullinen tulos.
Monivalintatestissä ärsykkeet tulivat tutkittavalle mielivaltaisen tuntuisessa
järjestyksessä. Järjestys oli kuitenkin jokaiselle tutkittavalle sama. Mitattiin sekä ns.
premotorista (reaktioaika) että itse liikkeeseen kulunutta motorista aikaa (liikeaika).
Premotorinen aika oli se aika, joka kului ärsykkeen ilmaantumisesta siihen, kun
tutkittavan etusormi irtosi odotuspainikkeelta. Motorinen aika taas oli se aika, joka
kului etusormen irtoamisesta odotuspainikkeelta vastauspainikkeen painamiseen asti.
Edellisten summa oli kokonaisreaktioaika.
29
Käden puristusvoimaa mitattiin käsidynamometrillä (Hamilas ym. 2000). Molemmilla
käsillä tehtiin kaksi suoritusta. Näistä paras mittaustulos oli lopullinen tulos.
Kestävyyttä mitattiin kahden minuutin paikallakävelytestillä (Rikli ja Jones 1999). Siinä
tutkittava käveli paikallaan kahden minuutin ajan nostaen jalkojaan vuoronperään
vähintään niin korkealle, että polvi ylittää reiden puolivälin. Lasketaan vain toisen jalan
nostojen määrä, joka on lopullinen pistemäärä.
Toimintakykyhaastattelussa selvitettiin tutkittavien omaa käsitystä siitä, millainen
toimintakyky on nyt ja toisaalta sitä, millaiseksi he arvioivat sen muuttuvan vuoden
aikana (liite 2). Lisäksi tutkittavia pyydettiin nimeämään kolme heille tärkeintä asiaa tai
toimintoa, jotka tuottavat iloa ja lisäävät voimavaroja sekä toimintakykyä. Tästä
haastattelukokonaisuudesta käytetään myös nimeä LAATO -haastattelu. Sillä
tarkoitetaan toimintakyvyn laaja-alaista arviointia. Toimintakykyhaastattelu toistettiin
kolme kertaa, siis samoihin aikoihin kuin tehtiin fyysisen toimintakyvyn mittaukset.
Tässä tulososassa esitetään lyhyet yhteenvedot haastatteluista. Liitteessä 3 on
esimerkkejä tutkittavista, joiden toimintakyky oli haastattelun perusteella joko
parantunut, pysynyt ennallaan tai huonontunut kuntoutusjakson aikana.
Tulokset
Ensimmäinen tutkimusryhmä
Fyysisen toimintakyvyn mittaaminen
Ensimmäisen tutkimusryhmän mittaustulokset fyysisen toimintakyvyn osalta kolmelta
tutkimuskerralta on esitetty taulukossa 1. (Kaikilta tutkittavilta ei saatu tuloksia
jokaisella mittauskerroilla. Tästä syystä esimerkiksi pituuden keskiarvo vaihtelee eri
mittauksissa.) Selkeimmät muutokset olivat havaittavissa, kyynärkoukistuksessa ja
kahden minuutin paikalla kävelyssä. Toisin sanoen tutkimusryhmään kuuluneiden sekä
lihasvoimaan että kestävyyttä mittaavat testitulokset olivat parantuneet. Samoin
monivalintareaktioajat olivat jonkin verran parantuneet kuntoutusjakson aikana.
Taulukko 1
Fyysisen toimintakyvyn mittaustulokset ensimmäisen tutkimusryhmän osalta eri
mittauksissa (n = 3-6).
Alkumittaus Loppumittaus Seurantamittaus
Pituus
150
151
147
Paino
64,8
64
61,7
BMI
29
28
29
Tuolilta nousu (lkm)
8,7
8,8
10,6
30
Kyynärkoukistus (lkm)
6
8,4
9,8
Istumakurkotus (cm)
7,2
7
7,4
Selkäkurkotus (cm)
-12,1
-17
-10
Yksinkertainen reaktioaika
(ms)
457
509
395
Yksinkertainen liikeaika
(ms)
327
404
308
Monivalintareaktioaika
(ms)
865
679
621
Monivalintaliikeaika (ms)
750
480
345
Huojunta sivusuunnassa
(m/s)
5,8
4,8
5,6
Huojunta eteen-taakse
(m/s)
9,8
8,7
8,9
Käden puristusvoima (kg)
14,7
16,4
16,8
23
35,5
51,6
11,3
9,8
10,1
2 minuutin kävely (lkm)
Tuolilta nousu ja kävely (s)
Haastatteluihin perustuva toimintakyvyn arviointi
Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvat osallistuivat alkuhaastatteluihin vuoden 2009
syksyn aikana sekä loppuhaastatteluihin seitsemän viikkoa tämän jälkeen. Näiden
lisäksi he osallistuivat puoli vuotta myöhemmin tapahtuneisiin seurantahaastatteluihin.
Alkuhaastattelu
Toimintakyky nyt
Tutkimusryhmään kuuluvat (n=6) arvioivat tämänhetkistä toimintakykyään paljolti
ruumiillisten tekijöiden kautta. Fyysiset rajoitteet, kuten lihasvoiman ehtyminen
raajoista ja erilaiset kiputilat vaikeuttivat kotona pärjäämistä. Tutkittavat kokivat arjen
sujumisen tärkeäksi. Hyvään toimintakykyyn liitettyjä tekijöitä olivat muun muassa
omatoimisuus ja itsenäisesti pärjääminen. Toimintakykyisenä säilyminen ja sosiaaliset
kontaktit edesauttoivat myös mielialan pysymistä hyvänä.
Sosiaaliset suhteet perheeseen, sukulaisiin, ystäviin sekä muut ihmiskontaktit tuottivat
vastaajille iloa. Oma lemmikkieläin toi iloa elämään. Ilonaiheet liittyivät myös
vastaajien omaan toiminnallisuuteen ja arjen sujumiseen. Tärkeitä asioita tai toimintoja
31
olivat muun muassa erilaiset aktiviteetit ja harrastukset (teatteriin, pääsy, lukeminen,
käsityöt jne.), arkiaskareiden suorittaminen sekä ulos pääseminen ja liikkeelle lähtö.
Toimintakyky vuoden päästä
Kysyttäessä millaiseksi tutkittavat arvioivat toimintakykynsä vuoden päästä osa
vastaajista uskoi, että se pysyisi ennallaan tai toivoi sen olevan parempi kuin tällä
hetkellä. Toimintakyvyn uskottiin säilyvän entisenlaisena, jos esimerkiksi saa uutta
elämänsisältöä, pystyy ulkoilemaan ja liikkumaan. Toimintakyvyn uskottiin puolestaan
heikkenevän, jos fyysiset rajoitteet lisääntyvät. Kaksi vastaajista ei uskonut enää
olevansa elossa vuoden päästä.
Liikkumiskyvyn säilymistä, läheisten vierailuja, erilaisten tukipalveluiden
hyödyntämistä, aktiviteetteja sekä muita jo aiemmin mainittuja asioita pidettiin iloa
tuottavina asioina tai toimintoina. Niitä pitivät tärkeinä myös ne vastaajat, jotka
edellisessä kohdassa olivat maininneet, etteivät usko elävänsä vuoden päästä.
Loppuhaastattelu
Toimintakyky nyt
Tutkittavat kuvasivat toimintakykyään myös toisella haastattelukerralla fyysisten
tekijöiden kautta. Osa toi esiin fyysistä toimintakykyä heikentäneitä tekijöitä.
Liikkumiskykyä olivat heikentäneet esimerkiksi erilaiset säryt ja sairaudet. Jos fyysinen
toimintakyky oli huono, myös mieliala oli matalalla. Tästä huolimatta hyvä sosiaalinen
toimintakyky saattoi auttaa arjen vaikeuksissa selviytymiseen. Osalla toimintakyky oli
oman arvion mukaan mennyt parempaan suuntaan. Toimintakyky koettiin paremmaksi,
kun arki sujui itsenäisesti ja tutkittava oli omatoiminen ja liikkumiskykyinen.
Iloa tuottivat pitkälti samat asiat kuin edellisessä mittauksessa: sosiaaliset suhteet,
lemmikkieläimet, ulos lähteminen, arkiaskareiden suorittaminen ja omatoimisena
pysyminen.
Toimintakyky vuoden päästä
Osa haastatelluista koki, että toimintakyky menee huonompaan suuntaan iän karttuessa
ja fyysisen toimintakyvyn heikentyessä. Osa uskoi, että toimintakyky olisi samanlainen
kuin nyt tai toivoi sen olevan parempi kuin sillä hetkellä.
Tärkeiksi iloa tuottaviksi asioiksi tai toiminnoiksi arvioitiin terveyteen ja liikuntakyvyn
säilymiseen, ulkoiluun ja luontoon sekä sosiaalisiin kontakteihin liittyvät asiat. Samoin
arvioitiin niiden asioiden ja toimintojen olevan tärkeitä myös vuoden kuluttua, jotka nyt
tuottivat iloa, lisäsivät voimavaroja ja toimintakykyä.
32
Seurantahaastattelu
Toimintakyky nyt
Fyysinen toimintakyky oli heikentynyt osalla tutkittavista eri mittauskertojen välissä.
Osa kärsi myös muistin heikkenemisestä. Fyysisen toimintakyvyn huonontuminen,
omatoimisuuden väheneminen ja/tai sosiaalisten kontaktien puute aiheutti alakuloisuutta
tai laski muuten mielialaa. Toisaalta riittävät sosiaaliset kontaktit saattoivat
kompensoida fyysisen toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuneita ongelmia ja
tutkittava koki toimintakykynsä edelleen hyväksi.
Iloa tuottivat ja voimavaroja sekä toimintakykyä lisäsivät samat asiat kuin kahdella
edellisellä haastattelukerralla. Kaikki vastaajat toivat esille, että säännölliset sosiaaliset
kontaktit sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin tuottivat iloa. Erilaiset aktiviteetit ja
harrastukset olivat myös iloa tuottavia asioita.
Toimintakyky vuoden päästä
Lähes kaikki tutkittavat olivat toiveikkaita sen suhteen, että toimintakyky pysyisi
suhteellisen samanlaisena kuin se oli haastatteluhetkellä. Osa arveli, että fyysinen
toimintakyky heikkenee vähitellen ja vaikeuttaa kotona pärjäämistä. Osa uskoi edelleen
asuvansa kotona ja pärjäävänsä itsenäisesti.
Jotkut tutkittavista mainitsivat, että parempi fyysinen toimintakyky tai toimintakyvyn
pysyminen ennallaan tuottaisivat iloa tulevaisuudessa. Muita iloa tuottavia asioita
olisivat omatoimisena pysyminen, erilaiset harrastukset ja aktiviteetit sekä säännölliset
sosiaaliset kontaktit.
33
Yksilökohtainen arvio tavoitteista ja niiden toteutumismahdollisuuksista
Tutkittavia pyydettiin mainitsemaan kolme asiaa, toimintoa tai tavoitetta, joiden avulla
he voivat ylläpitää hyvää toimintakykyä. Heitä pyydettiin myös arvioimaan asetettujen
tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia toimijuusmodaliteettien (osaan, kykenen, voin,
minun täytyy) avulla. Tutkittavien tavoitteet ryhmiteltiin vastausten perusteella neljään
luokkaan:
1) Konkreettiset lyhyen aikavälin tavoitteet
2) Ulkoiluun ja muuhun liikuntakyvyn ylläpitämiseen tähtäävät tavoitteet
3) Harrastuksiin/aktiviteetteihin liittyvät tavoitteet
4) Muut tavoitteet
Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvat asettivat etenkin 1. haastattelukerralla
konkreettisia lyhyen aikavälin tavoitteita. Heidän tavoitteensa keskittyivät aluksi
tiettyjen toimintakyvyn osa-alueiden tukemiseen, eivätkä näin ollen tukeneet erityisen
hyvin toimintakyvyn kokonaisvaltaista ylläpitämistä. Tavoitteenasettelussa näytti
tapahtuvan osittainen muutos 2. ja 3. haastattelukerralla. Lähes kaikilla ainakin yksi
asetetuista tavoitteista oli säännöllisesti toteutettava tavoite (esimerkiksi ulkoiluun ja
liikuntakyvyn ylläpitämiseen tähtäävät tavoite) ja tätä kautta hyvää toimintakykyä
selkeämmin ylläpitävä. Varsinkin 3. haastattelukerralla tavoitteiden asettelussa otettiin
huomioon sekä liikuntakykyä, henkistä hyvinvointia että sosiaalisia suhteita ylläpitävät
tavoitteet. Tutkittavien usko asettamiensa tavoitteiden toteutumismahdollisuuksiin
kasvoi vähitellen tutkimuskertojen aikana, joten 3. haastattelukerralla he arvioivat
voivansa toteuttaa kaikki asettamansa tavoitteet lähes kaikilla arviointiulottuvuuksilla.
Asetetut tavoitteet ja arviot niiden toteutumismahdollisuuksista on esitetty valittujen
esimerkkihenkilöiden osalta liitteessä 3.
Suoriutuminen erilaisista fyysisistä toiminnoista
Osana LAATO-haastattelua tutkittavilta kysyttiin, miten he selviytyvät erilaisista
fyysistä toimintakykyä vaativista tehtävistä (liite 2, Laaja-alaisen toimintakyvyn
arviointi s. 3). Taulukossa 2 on esitetty eri toimintojen osalta ainoastaan niiden
henkilöiden lukumäärät, jotka selviytyivät vaikeuksitta kysytyistä toiminnoista. Muilla
tutkittavilla oli vaikeuksia toimintojen suorittamisessa tai he eivät selviytyneet niistä
lainkaan. Tutkittavien fyysinen toimintakyky, heidän oman näkemyksensä mukaan
ainakin säilyi ennallaan tai jopa parani kuntoutusjakson aikana joissakin toiminnossa
(porrasvälin nousu, 2 km:n kävely, metsässä liikkuminen, uinti)). Sen sijaan toiminnot,
jotka vaativat hyvää fyysistä toimintakykyä (100 metrin juoksu, 2 km:n pyöräily, 2
km:n hiihto, 10 km:n juoksu tai kävely) eivät juurikaan onnistuneet tutkimusryhmään
kuuluvilta millään haastattelukerralla. Kysymysten vastausvaihtoehdot
34
Taulukko 2
Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvat (lukumäärä), jotka selviytyivät vaikeuksitta
kysytyistä toiminnoista eri haastattelukerroilla.
Alkuhaastattelu
Loppuhaastattelu
Yhden porrasvälin
nousu
2
6
5
2 km:n kävely
0
2
2
100 m:n juoksu
0
0
0
10 kg:n taakan nosto
1
1
0
Metsässä liikkuminen
0
1
1
2 km:n pyöräily
0
0
0
2 km:n hiihto
0
0
0
25 m:n uinti
1
0
2
10 km:n kävely tai
juoksu
0
0
0
Toiminto
Seurantahaastattelu
Sosiaaliseen toimintakykyyn liittyviä toimintoja
Haastattelulomakkeen sivulla 3 olevan kysymyspatterin kysymyksistä kaksi
”Selviydyttekö asioiden hoitamisesta yhdessä muiden kanssa?” ja ”Selviydyttekö
asioiden esittämisestä vieraille ihmisille?” koski sosiaalista toimintakykyä. Näissä
sosiaalisissa tilanteissa tutkittavat pärjäsivät varsin hyvin kaikilla haastattelukerroilla.
Asioiden hoitaminen yhdessä muiden ihmisten kanssa
Ensimmäisellä mittauskerralla viisi vastaajaa arvioi selviytyvänsä asioiden hoitamisesta
muiden kanssa ja yksi vastaajaa arvioi selviytyvänsä, mutta hänellä oli vaikeuksia.
Toisella ja kolmannella mittauskerralla kaikki vastanneet arvioivat selviytyvänsä
asioiden hoitamisesta.
Asioiden esittäminen vieraille ihmisille
Kaikki vastaajat arvioivat kaikilla
esittämisestä vieraille ihmisille.
mittauskerroilla, että selviytyvät
35
asioiden
Tutkittavien arvio toimintakyvyn ja terveydentilan muuttumisesta kuntoutusjakson
aikana
Seuraavissa kuvioissa esitetään toimintakyvyn eri osa-alueiden jakaumat eri
haastattelukerroilla. Kuvioita ei ole esitetty niiden tulosten osalta, jotka olivat säilyneet
samanlaisina.
Haastatteluissa tehtyjen itsearviointien mukaan ensimmäiseen tutkimusryhmään
kuuluvilla oli keskinkertainen fyysinen toimintakyky (kuvio 2). Kuviossa on esitetty
tutkittavien arviot fyysisestä toimintakyvystään eri haastattelukerroilla. Yhdellä
tutkittavalla fyysinen kunto oli oman arvioin mukaan kohonnut haastattelukertojen
välillä, kahdella se oli pysynyt samana ja kahdella laskenut. Yksi tutkittava osallistui
ainoastaan kahdelle ensimmäiselle haastattelukerralle.
Kuvio 2
Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu
yksilötasolla alku-, loppu, ja seurantahaastattelussa (n=5-6).
fyysinen
toimintakyky
Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4= hyvä, 3= keskinkertainen, 2= huono ja
1=erittäin huono.
36
Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuluvien psyykkinen toimintakyky oli itsearviointien
mukaan lähes hyvä (kuvio 3). Kolmella tutkittavalla henkinen hyvinvointi oli kohonnut
1. ja 2. haastattelukerran välillä, yhdellä pysynyt samana. Toimintakyky oli pysynyt
samana neljällä tutkittavalla ja yhdellä laskenut 2. ja 3. haastattelukerran välillä.
Kuvio 3
Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu psyykkinen toimintakyky
yksilötasolla alku-, loppu- ja seurantahaastattelussa (n=5-6).
Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja
1=erittäin huono.
5
4
3
2
1.mittaus
6
nr
o2
5
o2
Tu
tk
it
ta
va
nr
o2
Tu
tk
it
ta
va
nr
o2
Tu
tk
it
ta
va
nr
o2
Tu
tk
it
ta
va
nr
o2
ta
va
nr
Tu
tk
it
ta
va
Tu
tk
it
4
3.mittaus
3
0
2
2.mittaus
1
1
Tutkittavien sosiaalinen toimintakyky oli itsearviointien mukaan hyvä (kuvio 4).
Yhdellä tutkittavalla kyky toimia muiden kanssa oli oman arvion mukaan parantunut 2.
ja 3. haastattelukerran välillä, kolmella se oli pysynyt samana ja yhdellä laskenut
erittäin hyvästä hyväksi.
37
Kuvio 4
Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu sosiaalinen toimintakyky
yksilötasolla alku-, loppu- ja seurantahaastattelussa (n=5-6).
Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja
1=erittäin huono.
Ensimmäisessä tutkimusryhymässä koettu terveydentila oli itsearviointien mukaan
keskinkertainen (kuvio 5). Kahdella tutkittavalla terveydentila oli pysynyt samana
haastattelukertojen välissä, kahdella laskenut hyvästä keskinkertaiseksi ja yhdellä
keskinkertaisesta huonoksi.
Kuvio 5
Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu terveydentila yksilötasolla alku-,
loppu- ja seurantahaastattelussa (n=5-6).
Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja
1=erittäin huono.
38
Haastattelijoiden ja mittaajien arvioinnit
Haastattelijoiden ja mittaajien arviointeja tutkittavien toimintakyvystä ei esitetä tässä
raportissa. Niitä on käytetty hyväksi suunniteltaessa kohderyhmien tukiohjelmia.
Vertailuryhmä
Fyysisen toimintakyvyn mittaaminen
Vertailuryhmään kuuluvat saivat fyysisen toimintakyvyn mittauksissa selvästi parempia
tulokisa kuin tutkimusryhmäläiset (Taulukko 3). Vertailuryhmässä pientä muutosta
positiiviseen suuntaan seuranta-aikana tapahtui tuolilta nousun, kyynärkoukistuksen ja
istumakurkotuksen osalta. Kahden minuutin paikalla kävelyn mittaustulokset paranivat
selvästi toisen ja kolmannen mittauskerran välillä. Tämä saattoi johtua mm. siitä, että
monella elinolot ja terveydentila muuttuivat tänä aikana johtuen ulkoisista tekijöistä
(toipuminen miehen kuoleman aiheuttamasta surusta, uusi sydäntahdistin).
Reaktioajoissa paranemista tapahtui vain monivalintareaktioajan kohdalla. Tasapainoa
kuvaavissa huojuntanopeuksissa (seisominen tasapainolevyllä silmät auki)
vertailuryhmän tulokset olivat jopa huonompia kuin tutkimusryhmässä.
Taulukko 3
Fyysisen toimintakyvyn mittaustulokset vertailuryhmän osalta eri mittauskerroilla (n =
3-6).
Alkumittaus Loppumittaus Seurantamittaus
Pituus
156
156
156
Paino
70,4
69,2
68,3
BMI
29
29
28
Tuolilta nousu (lkm)
12,5
13,8
15,3
Kyynärkoukistus (lkm)
17,1
18,7
19,2
Istumakurkotus (cm)
3,2
11,5
10
Selkäkurkotus (cm)
-20.0
-17,8
-19,2
Yksinkertainen
reaktioaika (ms)
320
347
361
Yksinkertainen
liikeaika (ms)
196
218
245
Monivalintareaktioaika
(ms)
590
471
485
39
Monivalintaliikeaika
(ms)
391
304
377
Huojunta
sivusuunnassa (m/s)
5
5,5
9,7
Huojunta eteen-taakse
(m/s)
10,8
9,5
14,7
Käden puristusvoima
(kg)
17,8
18
19,6
2 minuutin kävely
(lkm)
84,4
81,5
100,3
Tuolilta nousu ja
kävely (s)
7,1
6,8
7,1
Alku- ja loppuhaastattelu
Toimintakyky nyt
Vertailuryhmässä tutkittavien toimintakyky oli pysynyt ensimmäisen ja toisen
haastattelukerran välillä suurin piirtein samana. Yhdellä tutkittavalla toimintakyky oli
parantunut jonkin verran. Vertailuryhmään kuuluvilla ei ollut erityisemmin fyysistä
toimintakykyä rajoittavia sairauksia, mutta fyysiset vaivat saattoivat vaikeuttaa
liikkumista. Kaikki tutkittavat olivat suhteellisen omatoimisia ja pystyivät itse
hoitamaan arkiaskareensa. Heillä oli harrastuksia ja sosiaalisia kontakteja. He kuvasivat
myös psyykkistä toimintakykyään hyväksi.
Sosiaaliset suhteet perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin sekä muut ihmiskontaktit tuottivat
iloa. Ilonaiheita olivat myös erilaiset harrastukset, kerhotoiminta ja erilaiset tapahtumat.
Oma terveys ja omatoimisuus koettiin myös tärkeiksi asioiksi.
Toimintakyky vuoden päästä
Pyydettäessä arvioimaan toimintakykyään vuoden päästä, osa uskoi kummallakin
haastattelukerralla toimintakyvyn pysyvän ennallaan ja osa arvioi sen heikentyvän.
Yhden vastaajan arvio oli muuttunut aiempaa myönteisemmäksi. Tutkittavat kokivat,
että samat asiat kuin silläkin hetkellä tuottaisivat heille iloa myös tulevaisuudessa.
40
Seurantahaastattelu
Toimintakyky nyt
Yhdenkään vertailuryhmään kuuluvan toimintakyky ei huonontunut mittauskertojen
välissä. Kolmella tukittavalla toimintakyky oli mennyt jonkin verran parempaan
suuntaan ja kolmella pysynyt suurin piirtein samana. Iloa tuottivat samat asiat kuin
aiemmillakin mittauskerroilla: sosiaaliset suhteet, harrastukset, liikunta, kerhotoiminta
ja tapahtumat sekä oma terveys ja omatoimisena pysyminen.
Toimintakyky vuoden päästä
Vertailuryhmään kuuluvat suhtautuivat tulevaan melko myönteisesti. Tutkittavat
toivoivat pysyvänsä edelleen omatoimisina ja pystyvänsä asumaan itsenäisesti. Yksi
vastaaja arveli tarvitsevansa ulkopuolista apua, että voisi jatkaa kotona asumista.
Tulevaisuudessa iloa tuottaisivat ja voimavaroja sekä toimintakykyä lisäisivät samat
asiat kuin aiemminkin eli sosiaaliset suhteet, harrastukset, liikunta, kerhotoiminta ja
tapahtumat sekä oma terveys ja omatoimisena pysyminen.
Tavoitteet ja arvio niiden toteutumisesta
Tutkittavia pyydettiin mainitsemaan kolme asiaa, toimintoa tai tavoitetta, joiden avulla
he voivat ylläpitää hyvää toimintakykyä, sekä arvioimaan asetettujen tavoitteiden
toteutumismahdollisuuksia. Vertailuryhmän tavoitteet poikkesivat jonkin verran
tutkimusryhmien asettamista tavoitteista. Tavoitteet painottuivat muita ryhmiä
enemmän fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen (päivittäinen kävely ulkona, jumppa,
uinti kerran viikossa) ja sosiaaliseen elämään (ihmisten kanssa seurusteleminen,
yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin), joten tämä otettiin huomioon myös tavoitteiden
luokittelussa. Asetetut tavoitteet olivat suurelta osin realistisia ja toteuttamiskelpoisia,
joten niiden voi katsoa lisäävän sekä ylläpitävän laaja-alaista toimintakykyä.
Suhteellisen hyvä fyysinen kunto, kotona pärjääminen ja omatoimisuus saattoivat
vaikuttaa siihen, että asetettujen tavoitteiden toteutumista pidettiin todennäköisenä.
Yksilökohtaiset
tavoitteet
ja
arviot
niiden
esimerkkihenkilöiden osalta on esitetty liitteessä 3.
toteutumisesta
valittujen
Suoriutuminen erilaisista fyysisistä toiminnoista
Vertailuryhmä suoriutui parhaiten hiukan ”helpommista” fyysisistä toiminnoista.
(Taulukko 4). Näitä toimintoja olivat yhden porrasvälin nousu, kahden kilometrin
kävely 10 kg:n taakan nosto ja 25 m:n uinti. Sen sijaan fyysisesti kuormittavat
toiminnot (100 m:n juoksu ja 10 km:n kävely) eivät juurikaan onnistuneet vaikeuksitta
keneltäkään.
41
Taulukko 4
Vertailuryhmässä vaikeuksitta kysytyistä toiminnoista selviytyvät (lukumäärä) eri
haastattelukeroilla.
Toiminto
Alkuhaastattelu Loppuhaastattelu Seurantahaastattelu
Yhden porrasvälin
nousu
5
4
5
2 km:n kävely
3
3
2
100 m:n juoksu
1
0
0
10 kg:n taakan nosto
4
4
4
Metsässä liikkuminen
0
2
1
2 km:n pyöräily
1
2
2
2 km:n hiihto
1
3
0
25 m:n uinti
3
2
3
10 km:n kävely tai
juoksu
1
0
0
Sosiaaliseen toimintakykyyn liittyviä toimintoja
Selviydyttekö asioiden hoitamisesta yhdessä muiden kanssa? Selviydyttekö asioiden
esittämisestä vieraille ihmisille?
Vertailuryhmään kuuluvat arvioivat kaikilla haastattelukerroilla selviytyvänsä sekä
asioiden hoitamisesta muiden kanssa että asioiden esittämisestä vieraille ihmisille.
Tutkittavien arvio toimintakyvyn ja terveydentilan muutoksista seuranta-aikana
Haastattelussa tehtyjen itsearviointien mukaan vertailuryhmällä oli keskinkertainen
fyysinen toimintakyky (kuvio 6). Kahdella tutkittavalla fyysinen kunto oli oman arvion
mukaan kohonnut jonkin verran haastattelujen välillä ja kahdella heikentynyt. Kahdella
tutkittavalla fyysinen toimintakyky oli pysynyt samana kaikilla mittauskerroilla.
Kaikista muuttujista ei ole esitetty kuvioita tulosten samankaltaisuuden takia.
42
Kuvio 6
Vertailuryhmään kuuluvien itsearvioitu fyysinen toimintakyky yksilötasolla alku-,
loppu- ja seurantahaastattelussa (n=6).
Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono
ja1=erittäin huono.
Vertailuryhmän psyykkinen toimintakyky oli itsearviointien perusteella melko
keskinkertainen. Kolmella tutkittavalla psyykkinen toimintakyky oli laskenut 2. ja 3.
mittauskerran välillä ja kolmella pysynyt samana.
Vertailuryhmään kuuluvien sosiaalinen toimintakyky oli itsearviointien perusteella hyvä
(kuvio 7). Kahdella tutkittavalla sosiaalinen toimintakyky oli laskenut mittauskertojen
välillä, kolmella pysynyt samana ja yhdellä kohentunut.
43
Kuvio 7
Vertailuryhmään kuuluvien itsearvioitu sosiaalinen toimintakyky yksilötasolla alku-,
loppu- ja seurantahaastattelussa (n=6).
Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja
1=erittäin huono
44
Vertailuryhmään kuuluvien itsearvioitu terveydentila oli melko keskinkertainen (kuvio
8). Kolmella tutkittavalla terveydentila oli heikentynyt mittauskertojen välillä, yhdellä
pysynyt samana ja kahdella kohentunut.
Kuvio 8
Vertailuryhmään kuuluvien itsearvioitu terveydentila yksilötasolla alku-, loppu- ja
seurantahaastattelussa (n=6).
Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja
1=erittäin huono
Toinen tutkimusryhmä
Fyysisen toimintakyvyn mittaukset
Toisessa tutkimusryhmässä mittauksia tehtiin vain kaksi kertaa: kuntoutusjakson alussa
ja lopussa syksyllä 2009. Toisella tutkimusryhmällä ei ollut vertailuryhmää. Fyysisen
toimintakyvyn mittaustulokset olivat samansuuntaisia kuin ensimmäisessä
tutkimusryhmässä (taulukko 5). Lihasvoiman ja ketteryyden ja osalta (tuolilta nousu ja
kävely, kyynärkoukistus, käden puristusvoima) tulokset hieman kohenivat kuntoutuksen
aikana. Paikalla kävelyn tulos parani selvästi, kun taas reaktioajat huononivat. Notkeutta
ja
nivelten
liikkuvuutta
kuvaavat
kurkotusmittaukset
sekä
tasapaino
(huojuntamittaukset) pysyivät suunnilleen samanlaisina.
45
Taulukko 5
Toisen tutkimusryhmän
loppumittauksessa (n= 3-5)
fyysisen
toimintakyvyn
mittaustulokset
Alkumittaus
Loppumittaus
Pituus
157
155
Paino
74,0
68,5
BMI
30,3
28,0
Tuolilta nousu (lkm)
6,8
7,0
Kyynärkoukistus (lkm)
9,7
10,3
Istumakurkotus (cm)
1,2
0,0
Selkäkurkotus (cm)
-13,3
-11,0
Yksinkertainen reaktioaika
(ms)
417
869
Yksinkertainen liikeaika (ms)
449
466
Monivalintareaktioaika (ms)
663
818
Monivalintaliikeaika (ms)
607
722
Huojunta sivusuunnassa
(m/s)
5,9
5,5
Huojunta eteen – taakse (m/s)
12,7
13,2
Käden puristusvoima (kg)
17,5
19,0
2 minuutin kävely (lkm)
42,8
59,0
Tuolilta nousu ja kävely (s)
17,4
15,8
46
alku-
ja
Sosiaaliseen toimintakykyyn liittyviä toimintoja
Selviydyttekö asioiden hoitamisesta yhdessä muiden kanssa? Selviydyttekö asioiden
esittämisestä vieraille ihmisille?
Toiseen tutkimusryhmään kuuluneista asioiden hoitamisesta muiden kanssa selviytyi
vaivatta ensimmäisellä haastattelukerralla neljä ja toisella haastattelukerralla viisi
vastaajaa.
Asioiden esittämisestä vieraille ihmisille
haastattelukerroilla neljä tutkittavista.
selviytyi
vaivatta
molemmilla
Haastatteluihin perustuva toimintakyvyn arviointi
Toinen tutkimusryhmä osallistui vain kahteen haastatteluun, jotka tehtiin syyskuussa ja
joulukuussa 2009.
Alkuhaastattelu
Toimintakyky nyt
Toiseen tutkimusryhmään kuuluvat kuvailivat toimintakykyään fyysisten tekijöiden
kautta, kuten ensimmäisen tutkimusryhmän jäsenet. Erilaiset kiputilat ja säryt
vaikeuttivat liikkumista ja kotona pärjäämistä. Lähes kaikki toiseen tutkimusryhmään
kuuluvista kertoivat kärsivänsä mielialan vaihtelusta, alakuloisuudesta tai
masentuneisuudesta. Osa koki lisäksi yksinäisyyttä. Tarkasteltaessa eri
haastattelukertojen vastauksia voitiin havaita, että neljän osallistujan toimintakyky oli
pysynyt suurin piirtein samana ja yhdellä toimintakyky oli heikentynyt jonkin verran
haastattelukertojen välissä.
Tutkittaville tuottivat iloa ja heidän toimintakykyään lisäsivät erilaiset harrastukset (tv:n
katselu, taide, matkustelu), liikunta (jumppaaminen) ja ulos lähteminen. Osalle iloa
tuottivat sosiaaliset suhteet perheenjäseniin ja ystäviin, osa mainitsi ilonaiheeksi
ylipäänsä muiden ihmisten tapaamisen. Oma koti ja arjen sujuminen olivat tärkeitä iloa
tuottavia asioita.
Toimintakyky vuoden päästä
Tutkittavat
arvioivat
tulevaa
toimintakykyään
myönteisesti kummallakin
haastattelukerralla. Osa uskoi toimintakyvyn pysyvän samanlaisena kuin se oli nyt.
Nämä osallistujat uskoivat pärjäävänsä edelleen kotona joko itsenäisesti, kotihoidon,
sukulaisten tai ystävien avulla. Osa tutkittavista uskoi että toimintakyky olisi vuoden
päästä jopa parempi kuin haastatteluhetkellä.
Arvioidessaan tulevaisuudessa iloa tuottavia asioita ja toimintakykyä lisääviä tekijöitä,
terveys, omatoimisena pysyminen, erilaiset harrastukset ja sosiaalisten kontaktien
ylläpito nousivat esille.
47
Tavoitteet ja niiden arviointi
Toiseen tutkimusryhmään kuuluvia pyydettiin mainitsemaan kolme asiaa, toimintoa tai
tavoitetta, joiden avulla voi ylläpitää hyvää toimintakykyä sekä arvioimaan asetettujen
tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia modaliteettiulottuvuuksien avulla. Tavoitteiden
luokittelu oli sama kuin ensimmäisessä tutkimusryhmässä.
Tutkittavat asettivat itselleen ensimmäisellä haastattelukerralla erityisesti konkreettisia
lyhyen aikavälin ja harrastuksiin liittyviä tavoitteita. Kaksi tutkittavaa uskoi ainakin
yhden
asettamansa
tavoitteen
toteutumismahdollisuuksiin
kaikilla
arviointiulottuvuuksilla. Muut neljä kokivat että tavoitteiden toteutumisella oli joitakin
esteitä, kuten huono fyysinen kunto. Tutkittavien asettamat tavoitteet olivat suhteellisen
yksipuolisia, eivät ne näin ollen tukeneet erityisen hyvin toimintakyvyn eri osa-alueita.
Toisella haastattelukerralla asetettujen tavoitteiden joukossa oli aiempaa enemmän
liikuntakyvyn ylläpitämistä tähtääviä tavoitteita. Kaksi tutkittavaa uskoi ainakin yhden
asettamansa tavoitteen toteutumismahdollisuuksiin kaikilla arviointiulottuvuuksilla,
kaksi koki, että jokaisen tavoitteen toteutumisella oli joitakin esteitä. Yksi tutkittava ei
uskonut
asettamiensa
tavoitteiden
toteutumismahdollisuuksiin
muilla
arviointiulottuvuuksilla kuin täytymisen osalta. Kaksi tutkittavaa asetti itselleen
tavoitteita, jotka tukivat kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ylläpitämistä. Muiden osalta
asetetut tavoitteet olivat yksipuolisia ja tukivat ainoastaan tiettyjä toimintakyvyn osaalueita.
Asetut tavoitteet ja arviot niiden
esimerkkihenkilöiden osalta liitteessä 3.
toteutumisesta
on
esitetty
valittujen
Selviytyminen erilaisista fyysisistä toiminnoista
Toiseen tutkimusryhmään kuuluvilla oli samanlaisia vaikeuksia fyysisissä toiminnoissa
kuin ensimmäisessä tutkimusryhmässä (taulukko 6). Parhaiten tutkittavat selviytyivät
portaiden noususta. Siinä vaikeuksia oli joka toiselle molemmilla mittauskerroilla.
Muista toiminnoista vain muutamat selviytyvät vaikeuksitta. Eniten vaikeuksia tuottivat
molemmilla haastattelukerroilla 2 km:n pyöräily ja 10 km:n juoksu tai kävely. Niistä ei
kukaan selviytynyt vaikeuksitta.
48
Taulukko 6
Vaikeuksitta
kysytyistä
tutkimusryhmässä.
toiminnoista
Toiminto
selviytyvät
(lukumäärä)
Alkuhaastattelu
Loppuhaastattelu
Yhden porrasvälin nousu
3
3
2 km:n kävely
1
2
100 m:n juoksu
1
0
10 kg:n taakan nosto
2
1
Metsässä liikkuminen
0
1
2 km:n pyöräily
0
0
2 km:n hiihto
2
1
25 m:n uinti
2
2
10 km:n kävely tai juoksu
0
0
toisessa
Tutkittavien arvio toimintakyvyn ja terveydentilan muuttumisesta kuntoutusjakson
aikana
Haastattelussa tehtyjen itsearviointien mukaan toiseen tutkimusryhmään kuuluvien
itsearvioitu fyysinen toimintakyky oli melko hyvä. (kuvio 9). Neljällä vastaajalla
fyysinen kunto oli oman arvion mukaan pysynyt samana haastattelukertojen välissä ja
yhdellä noussut. Yksi vastaaja osallistui ainoastaan ensimmäiseen haastatteluun.
49
Kuvio 9
Toiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu fyysinen toimintakyky yksilötasolla
alku- ja loppuhaastattelussa (n=5-6).
Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja
1=erittäin huono.
Tutkittavat arvioivat psyykkisen toimintakykynsä melko hyväksi. Yhden tutkittavan
arvio henkisestä hyvinvoinnistaan oli kohentunut haastattelukertojen välissä, kahdella
pysynyt samana ja kahdella heikentynyt (kuvio 10).
Kuvio 10
Toiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu psyykkinen toimintakyky yksilötasolla
alku- ja loppuhaastattelussa (n=5-6).
Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja
1=erittäin huono.
50
Toiseen tutkimusryhmään kuuluvat arvioivat sosiaalisen toimintakykynsä olevan hyvä.
Neljällä tutkittavalla arvio kyvystä toimia ihmisten kanssa pysyi samana
haastattelukertojen välillä ja yhdellä arvio heikkeni.
Toisesaa tutkimusryhmässä itsearvioitu terveydentila oli keskinkertainen (kuvio 11).
Arvio terveydentilasta oli pysynyt samana haastattelukertojen välillä.
Kuvio 11
Toiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu terveydentila yksilötasolla alku- ja
loppuhaastattelussa (n=5-6).
Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja
1=erittäin huono.
Yhteenveto projektin kohderyhmien toimintakyvyn muutoksista
Ensimmäisen tutkimusryhmän toimintakyky heikentyi 1. ja 3. haastattelukerran välillä
kolmella vastaajalla ja pysyi suurin piirtein samana kahdella vastaajalla. Yksi vastaajista
osallistui ainoastaan kahteen ensimmäiseen haastatteluun. Heikentynyttä toimintakykyä
kuvattiin erityisesti fyysisten tekijöiden kautta; erilaiset kivut, säryt, lihasvoiman
ehtyminen ja sairaudet alensivat toimintakykyä. Omatoimisuus ja itsenäisesti kotona
pärjääminen olivat tärkeitä kaikille vastaajille. Huono liikkumiskyky ja omatoimisuuden
väheneminen aiheuttivat mielialan alenemista. Toimintakykyä näyttivät parantavan
liikunta ja ulkoilu, säännölliset sosiaaliset kontaktit muihin ihmisiin, harrastukset ja
kokemus arjen sujumisesta.
51
Vertailuryhmään kuuluvien toimintakyky pysyi suurin piirtein samana tai jonkin verran
parantunut haastattelukertojen välillä. Osasyynä voi olla se, että vertailuryhmään
valikoitui suhteellisen hyväkuntoisia henkilöitä. Haastatteluissa kävi ilmi, että vastaajat
pärjäsivät melko itsenäisesti kotona. He pääsivät liikkumaan pienistä vaivoista
huolimatta, harrastivat ja pitivät säännöllisesti yhteyttä perheeseen, sukulaisiin tai
ystäviin. Nämä tekijät myötävaikuttivat myös mielialaan eivätkä tutkittavat kärsineet
masennusoireista.
Toiseen tutkimusryhmään kuuluvien toimintakyky ei ollut erityisen hyvä
lähtötilanteessa eikä siinä tapahtunut suuria muutoksia haastattelukertojen välissä.
Toimintakyky pysyi suurin piirtein samana haastattelukertojen välillä neljällä
osallistujalla ja yhdellä toimintakyky heikentyi jonkin verran. Yksi tutkittavista
osallistui ainoastaan ensimmäiseen haastatteluun. Osa tutkittavista kertoi kärsivänsä
erilaisista kivuista ja fyysisistä vaivoista, osa koki lisäksi yksinäisyyttä, mielialan
vaihteluita ja masentuneisuutta.
Yksilökohtaiset arviot toimintakyvystä tällä hetkellä ja sen muuttumisesta
lähitulevaisuudessa on esitetty valittujen esimerkkihenkilöiden osalta liitteessä 3.
POHDINTAA
Projektin tavoitteiden toteutuminen
Kotona kunnossa -projekti perustui pitkälti Ikäinstituutissa kehitettyyn ns. LAATO –
malliin (Heimonen 2009). Siinä pyritään arvioimaan toimintakykyä laaja-alaisesti ottaen
huomioon sen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kokemuksellinen ulottuvuus. Lisäksi
malliin kuuluu toimintakyvyn tukeminen toimintatapojen ja -ohjelmien avulla.
Ikäinstituutissa viime vuosina toteutetuissa hankkeissa LAATO - malli on saanut jonkin
verran erilaisia painotuksia eri projekteissa (Pohjolainen ym. 2009, Pohjolainen ym.
2010, Heimonen & Pohjolainen 2011). Kotona kunnossa – projektissa painottuivat
yksilötasoinen toimintakyvyn arviointi, johon sisältyi toimintakyvyn mittauksia,
haastatteluja ja toimintojen havainnointia tutkittavan kotona sekä jokaiselle projektiin
osallistuneelle ikäihmiselle räätälöity kotikuntoutusohjelma.
Fyysisen toimintakyvyn mittausten lisäksi Kotona kunnossa -projektin LAATO prosessissa korostuivat ikäihmisen omat arviot toimintakyvystään. Tutkittavan piti
kuvailla, millainen hänen toimintakykynsä on nyt ja millaiseksi hän arvioi sen
muuttuvan lähitulevaisuudessa (seuraavan vuoden aikana). Haastattelussa tutkittavalta
tiedusteltiin myös, mitä tavoitteita hän asetti toimintakyvylleen ja miten hän arveli
niiden toteutuvan. Lisäksi tutkittavaa pyydettiin mainitsemaan kolme asiaa tai
toimintoa, jotka tuottivat hänelle iloa ja lisäsivät voimavaroja.
52
Kotona kunnossa -projektissa LAATO-prosessiin sisältyi useita vaiheita. Aluksi
tutkittaville tehtiin haastatteluun ja mittauksiin perustuva toimintakyvyn arviointi.
Jokaiselle osallistujalle laadittiin yksilöllinen seitsemän viikon kotikuntoutusohjelma,
jonka jälkeen toimintakykymittaukset ja haastattelut toistettiin. Kuntoutusohjelma
suunniteltiin LAATO-ajattelun mukaisesti yhdessä asiakkaan kanssa ottaen huomioon
hänen toimintakykynsä ja mielenkiintonsa kohteet. Laaja-alaisuus kuntoutusohjelmassa
toteutui mm. siten, että kotikäynneillä olivat mukana toimintaterapeutti, fysioterapeutti
ja sosionomi, jolloin kukin heistä vastasi oman alueensa kuntoutuksesta.
Kotikuntoutusohjelma olikin varsin monipuolinen, kuten toteutettujen toimintojen
kuvauksista ilmenee. Laaja-alaisuus tuli esille kuntoutusohjelmassa myös niin, että
siinä pyrittiin tukemaan kaikkia toimintakyvyn osa-alueita asiakkaan tarpeiden ja
voimavarojen mukaisesti.
Projektin kolmantena tavoitteena oli kehittää henkilökunnan päivittäiseen käyttöön
sopiva arviointityökalu. Pyrkimyksenä oli saada aikaan väline tai menetelmä, joka
auttaisi henkilökuntaa hoito- ja palvelusuunnitelman tekemisessä sekä toimintakyvyn
arvioinnissa, kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Arviointityökalun rakentaminen tapahtui
useassa eri vaiheessa. Viimein versio osoittautui jo varsin hyvin toimivaksi, joskin
sitäkin on edelleen kehitettävä.
Tutkimustulosten tarkastelua
Kotona kunnossa -projekti oli ensisijaiseesti kehittämisprojekti, joten tulokset
tutkimusosion osalta perustuvat suhteellisen pieneen osallistujamäärään. Tästä syystä
niihin on suhtauduttava tietyin varauksin. Toisaalta tulosten luotettavuutta lisää ja niistä
saadaan monipuolisempi kuva, kun tutkimusaineiston tarkastelu on tehty sekä yksilöettä ryhmätasolla. Projektissa ei ollut varsinaisesti kontrolliryhmää, vaan tuloksissa
esiintyvä vertailuryhmän (ei osallistunut tukiohjelmiin) toimintakyky oli jo
lähtötilanteessa keskimääräisesti selvästi parempi kuin tukiohjelmiin osallistuneilla
ryhmillä. Tässä tapauksessa vertailuryhmää voidaan pitää eräänlaisena viite- tai
tavoiteryhmänä, jonka tasolle interventioryhmissä tulisi pyrkiä.
Fyysisen toimintakyvyn mittauksissa tutkimusryhmien osalta ei ilmennyt kovin suuria
muutoksia.
Pieni muutos positiiviseen suuntaan oli havaittavissa käden
puristusvoimassa ja kahden minuutin paikalla kävelyssä. Sen sijaan vertailuryhmän
tulosten keskiarvot olivat lähes kaikissa mittauksissa parempia kuin tutkimusryhmissä.
Tämä ei tietysti ollut yllättävää, koska vertailuryhmään valikoitui jo alun perin
parempikuntoisia ikäihmisiä kuin tutkimusryhmiin. Ainoa poikkeus oli
tasapainomittaukset (kehon huojunta). Niissä ei ryhmien välillä ollut oleellisia eroja.
Jopa reaktioaikamittauksissa vertailuryhmän tulokset olivat parempia kuin
tutkimusryhmissä. Tämä viittaa siihen, että huonot reaktioajat ovat osoitus fyysisen
toimintakyvyn yleistä heikkenemistä.
Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvat arvioivat tämänhetkistä toimintakykyään
paljolti fyysisten tekijöiden kautta. Toimintakyvyn eri osa-alueista tähän ryhmään
kuuluvat pitivät fyysistä toimintakykyään selvästi huonompana kuin psyykkistä tai
sosiaalista toimintakykyä. Arjen sujumista vaikeuttivat lihasvoiman huononeminen ja
erilaiset kiputilat. Hyvä toimintakyky ja sosiaaliset kontaktit paransivat mielialaa.
53
Toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyvät tavoitteet olivat usein hyvin konkreettisia, jotka
useimmiten liittyivät ulkoiluun ja liikuntakykyyn. Yleensä tutkittavat itse uskoivat
tavoitteidensa toteutumiseen.
Vertailuryhmään kuuluvien asettamat tavoitteet olivat suurelta osin kaikilla
haastattelukerroilla realistisia ja toteutettavissa, joten voidaan ajatella tutkittavien niiden
avulla pystyvän lisäämään ja ylläpitämään toimintakykyään. Tavoitteet liittyivät
toimintakyvyn eri osa-alueisiin. Vertailuryhmäläiset olivat fyysisesti suhteellisen
hyvässä kunnossa. He pärjäsivät kotona itsenäisesti, olivat omatoimisia ja uskoivat
asettamiensa tavoitteiden toteutumismahdollisuuksiin.
Tässä tutkimus- ja kehittämisprojektissa vertailuryhmä oli poikkeuksellinen. Siihen
valikoitui jo alun perin suhteellisen hyväkuntoisia ihmisiä. Fyysisen toimintakyvyn
mittauksissa vertailuryhmän tulokset olivat selvästi parempia kuin tutkimusryhmissä.
Jotkut
vertailuryhmän
mittaustuloksista
(kyynärkoukistus,
istumakurkotus,
monivalintareaktio- ja – liikeaika) paranivat seuranta-aikana. Vertailuryhmään kuuluvat
pärjäsivät melko itsenäisesti kotona. He pääsivät liikkumaan, osallistuivat harrastuksiin
ja pitivät yhteyksiä sukulaisiin ja ystäviin. Näin ollen he eivät myöskään kokeneet
itseään masentuneiksi. Kotona kunnossa – projektin vertailuryhmän toimintakykyä
voidaan pitää tavoitteena, joka kotona asuvien ja kotihoidon piirissä olevien ikäihmisten
pitäisi saavuttaa. Vertailuryhmän toimintakyvylleen asettamat tavoitteet olivat realistisia
ja toteutettavissa olevia, joten niiden avulla heidän mahdollista ylläpitää ja jopa lisätä
toimintakykyään.
Toisen tutkimusryhmän osalta fyysisen toimintakyvyn mittaukset olivat suunnilleen
samalla tasolla kuin ensimmäisessä tutkimusryhmässä, eikä niissä kuntoutusjakson
aikana tapahtunut kovinkaan paljon muutoksia. Itsearvioitu fyysinen toimintakyky oli
toisessa tutkimusryhmässä kuitenkin keskimäärin jonkin verran parempi kuin
ensimmäisessä tutkimusryhmässä. Toisen tutkimusryhmän asettamat tavoitteet olivat
usein yksipuolisia ja vain yksittäisiä toimintakyvyn osa-alueita (esimerkiksi
liikuntakyky) tukevia. Toisaalta tutkittavat eivät useinkaan uskoneet tavoitteidensa
toteutumiseen.
Vanhoille ja huonokuntoisille ihmisille tehtäviin fyysisen toimintakyvyn mittauksiin
liittyy monia ongelmia. Iäkkäät tutkittavat saattavat jännittää mittaustilannetta. He eivät
aina ymmärrä tai muista annettuja ohjeita ja monet sairaudet tai oireet (esimerkiksi
käsien vapina reaktioaikamittauksessa) vaikeuttavat tai suorastaan estävät suorituksen.
Toisaalta ikäihmisten toimintakyky vaihtelee jopa päivittäin, jolloin mittaustuloksiin
tulee huomattavia poikkeamia. Kotona kunnossa – projektissa tämä näkyi esimerkiksi
tasapainolevyllä tehdyissä mittauksissa, joissa pienetkin muutokset huojunnassa
(tasapainossa) tulivat esille mittaustuloksissa. Fyysisen toimintakyvyn mittauksia
kannattaa kuitenkin tehdä myös vanhoille ja huonokuntoisille henkilöille, koska ne
antavat erilaista toimintakyvystä kuin haastatteluun tai havainnointiin perustuvat
arvioinnit (esim. Pohjolainen 1999).
Laaja-alaisen toimintakyvyn arviointiin liittyvässä haastattelussa kysyttiin, millaiseksi
tutkittava arvioi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakykynsä. Ensimmäisessä
tutkimusryhmässä ja vertailuryhmässä psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky arvioitiin
usein hyväksi tai erittäin hyväksi, kun taas fyysinen toimintakyky oli useimpien
54
tutkittavien mielestä korkeintaan keskinkertainen. Niinpä jonkin verran yllättävää oli,
että toisessa tutkimusryhmässä kolme henkilöä arvioi fyysisen toimintakykynsä
hyväksi, vaikka he fyysisen toimintakyvyn mittauksissa saivat suunnilleen samoja
tuloksia kuin ensimmäiseen tutkimusryhmään osallistuneet.
Liitteessä 2 on esitetty Kotona kunnossa -projektissa käytetty toimintakyvyn
arviointimalli (LAATO -malli). Se tarjoaa mahdollisuuden toimintakyvyn laaja-alaiseen
arviointiin, jossa otetaan huomioon fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen osa-alue. Malli
perustuu toimintakyvyn mittauksiin ja keskimäärin vajaan tunnin kestävään
haastatteluun. Niissä korostuu iäkkään ihmisen oma kokemus toimintakyvystä ja
selviytymisestä arkipäivän askareista. Tavoitteena on saada tutkittavan toimintakyvystä
mahdollisimman monipuolinen käsitys. Fyysisen toimintakyvyn mittaukset
muodostavat perustan toimintakyvyn arvioinnille, jota sitten täydentävät haastattelussa
saadut tiedot. Arviointimallia käytetään hyväksi laadittaessa toimintakyvyn ohjelmia.
Kotona kunnossa -projektissa toteutettiin lukuisa määrä erilaisia toimintakykyä tukevia
kuntoutusohjelmia. Ne on kuvattu tarkemmin luvussa ”Laaja-alaista toimintakykyä
tukeva toiminta”. Olennaista LAATO -mallissa on sen prosessimaisuus, jolloin
toimintakyvyn arviointi ja tukeminen kytkeytyvät toisiinsa saumattomana
kokonaisuutena. Kotona kunnossa -projektissa LAATO - mallilla oli kahtalainen
merkitys. Ensiksikin se toimi perustana, kun laadittiin kuntoutusasiakkaille
toimintakyvyn tukiohjelmia, ja toiseksi mallista saatujen kokemusten perusteella voitiin
kehittää huonokuntoisten ikäihmisten toimintakyvyn arviointiin soveltuva työkalu,
jonka rakentaminen on kuvattu yksityiskohtaisesti liitteessä 1.
Kokemuksia kotikuntoutuksesta
Projektityöntekijät kokivat kuntoutuskäyntien aikataulutuksen aluksi haasteellisena.
Kuuden asiakkaan kahdesti viikossa toteutuvien käyntien suunnittelussa tuli huomioida
useita seikkoja, kuten asiakkaan omat henkilökohtaiset menot ja käyntien säännöllisyys.
Erinäisistä syistä johtuvat aikataulujen muutokset vaativat paljon järjestelyjä muuttaen
koko loppuviikon asiakaskäyntien ajankohtia. Kotikäyntien sisällön kirjaamiseen
tarvittavaa aikaa oli vaikea löytää, varsinkin niissä tilanteissa, kun aikatauluissa tapahtui
muutoksia. Projektityöntekijät kokivat kotikäyntien sisältöjen, omien kokemusten ja
huomioiden kirjaamisen hyvin tärkeäksi. Kirjaamisen merkitys korostui projektin
edetessä, koska työntekijä pystyi näin tarkastelemaan ja palaamaan asiakkaan
kotikuntoutusjakson aikana tekemiinsä havaintoihin. Kirjaaminen oli välttämätöntä
myös raportoinnin työkaluna, mm. RAY:n raporteissa.
Osa asiakkaista oli hyvin motivoituneita ja liikuntamyönteisiä, mikä edisti kuntoutuksen
etenemistä. Jotkut asiakkaat taas tarvitsivat paljon kannustusta ja motivointia oman
fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen kotikuntoutuksen keinoin. Lähes kaikki
asiakkaista mielsivät herkästi kuntoutuksen tapahtuvaksi vain kotona. Tästä johtuen
heitä oli hankala saada toimimaan kodin ulkopuolella ja harjoittamaan fyysistä
toimintakykyä, palveluohjausta lukuun ottamatta. Projektityöntekijät kokivat, että
asiakkaan osallisuus tavoitteiden ja kuntoutuksen sisällön suunnittelussa oli riittävää.
Asiakkaan osallisuuteen oli tärkeä kiinnittää huomiota, sillä tämä vahvisti myös hänen
sitoutumistaan ja motivaatiotaan kuntoutusta kohtaan. Asiakkaan huomio herätettiin
55
onnistumisen kokemuksilla ja tätä kautta saatiin hänet näkemään hänen omassa
toimintakyvyssään tapahtuneita positiivisia muutoksia.
Kuntoutuksessa korostui palveluohjaus ja –neuvonta, josta johtuen kotikäyntien
sisällössä fyysisen toimintakyvyn tukeminen jäi vähemmälle. Projektityöntekijät
kokivat kuntoutusjakson pituuden liian lyhyenä tukemaan asiakkaan toimintakykyä
laaja-alaisesti. Kaikilla asiakkailla ei ollut realistista käsitystä kuntoutuskäyntien
ajallisesta kestosta. Osa asiakkaista koki työntekijöillä olevan rajattomasti aikaa
käytettävissään kuntoutuskäynnillä. Työntekijöiden täytyi tiukasti rajata ja tehdä asiakas
tietoiseksi kotikuntoutuskäynnin sisällöstä ja ajankäytöstä.
Projektityöntekijät pitivät projektin kannalta hyvänä sitä, että asiakkaat asuivat hyvien
kulkuyhteyksien varrella. Näin siirtymisiin ei kulunut turhaan aikaa.
Asiakasryhmien pienet otokset tekivät projektikokonaisuudesta haavoittuvan. Jos
esimerkiksi asiakas sairastui, kieltäytyi tai jopa keskeytti kuntoutuksen, niin tällä oli
suuria vaikutuksia projektin tutkimustuloksiin ja hyvien käytäntöjen luomiseen. Myös
työntekijöiden sairastumiset ja poissaolot vaikuttivat tutkimustuloksiin.
Tarve vuorovaikutukselle ja johonkin ryhmään kuulumisen tunne kuuluvat
luonnollisena osana aikuisen ihmisen elämään. Ikääntyneiden kohdalla näillä on jopa
toimintakykyä vahvistava ja elämänlaatua parantava vaikutus. Ryhmätoiminnat voivat
olla ainoa paikka, jossa ikääntynyt saa mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Toivottavaa olisikin, että projektin asiakkaat löytäisivät projektin päätyttyä ryhmän,
johon heillä olisi helppo mennä ja jossa viihtyisivät. Projekti on antanut siihen
mahdollisuuden monine erilaisine mahdollisuuksineen ja apuineen ja toivottavaa olisi,
että projektiasiakkaat pystyisivät jatkamaan sitä myös itsenäisesti.
Laaja-alaisen toimintakyvyn tukeminen ja sen ylläpitäminen on ollut aiheena kolmen
vuoden projektiaikana päivänpolttavaa ja haastavaa. Se on ja on ollut tärkeä niin
yhteiskunnan kannalta, mutta ennen kaikkea ikäihmisten itsensä kannalta. Projektin
sisällössä on paneuduttu oleellisiin, erittäin tärkeisiin asioihin kuten projektiasiakkaiden
toimijuuden vahvistamiseen, yksin asumiseen ja mielekkyyteen, yksinäisyyteen,
elämänsisältöön, turvallisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Yksinäisyys ja turvattomuus
ovat jatkuvasti yhä enemmän painottuva ongelma ikäihmisten kotona asumisessa. Se on
ongelma, jota on myös vaikea poistaa vaikka tukitoimiakin olisi tarjolla kuten ystävä- ja
vapaaehtoistoimintaa ja erilaiset ryhmät. Projekti vahvisti entisestään sitä näkemystä ja
ajatusta, että järjestölähtöisissä projekteissa voidaan reagoida nopeasti kohderyhmän,
ikäihmisten, tarpeisiin ja odotuksiin. Tässä projektissa ei sinänsä ole "keksitty mitään
uutta" vaan enemmänkin jäsennettiin sitä, miten toiminta ja palvelut voisivat tukea
ikäihmisen kotona asumista ja toimintakykyä. Tämä onkin tärkeää, sillä "pyörä on jo
keksitty mutta nyt kaivataan vain viritystä".
Projektin päätyttyä vain kolme asiakasta oli halunnut itselleen ystävä- ja
vapaaehtoistoimijan. On erikoista, että tänä päivänä kun ikäihmiset kokevat olevansa
yksin ja yksinäisiä, he eivät suostu ottamaan vastaan tarjottua apua vapaaehtoisilta.
Lieneekö syy luottamuksessa tai esimerkiksi pelosta päästää vieras ihminen omaan
asuntoonsa? Projektin lopulla syntyi ajatus, että vapaaehtoistoiminnan olisi voinut
sisällyttää projektiin niin, että jokainen projektiasiakas olisi projektin ajaksi saanut
56
automaattisesti avun
ystävätoiminta.
vapaaehtoiselta
ja
projektiasiakkuuteen
olisi
sisältynyt
Projektiasiakkaiden ensisijaiset tarpeet ovat olleet projektin aikana perustarpeita, kuten
niitä, että asiakkaan luona käy työntekijä vähintään kerran viikossa ja on aidosti
kiinnostunut siitä, mitä asiakas haluaa ja minkälaisia tarpeita hänelle nousee esiin.
Tärkeimpiä perustarpeita, täsmäaseita toimintakyvyn edistämiseen, asiakkaille on ollut
mm. kahdenkeskinen ja rauhallinen hetki, jolloin asiakas voi kertoa hänen elämästään,
kokemuksistaan ja toiveistaan ilman, että työntekijällä on mihinkään kiire.
Projektityöntekijät ovat kokeneet koko projektin läpiviemisen aikana, että seitsemän
viikon kotikuntoutusjaksojen tärkeimmäksi, voimaannuttavaksi tekijäksi on noussut
nimenomaan henkinen hyvinvointi ja työntekijän läsnäolo, joka on tuonut rytmiä
viikkoihin. Aamukahvi työntekijän kanssa on ollut useille asiakkaille tärkein hetki
kotikuntoutusaikojen aikana, ei niinkään muu kodin ulkopuolella tehty toiminto.
Kehittämisideana voisi mainita myös sen, että kuntoutusjaksojen aikana ja viimeistään
niiden päätyttyä olisi pitänyt aktiivisemmin ohjata asiakkaita toisiin ryhmiin eikä jättää
heitä ottamaan itse selvää tulevista ryhmistä.
Fyysinen toimintakyvyn ylläpitäminen on ajoittain noussut vahvasti esille
kotikäynneillä ja sitä osa asiakkaista toivoikin kotikäyntien aikana. Lähtökohtanahan on
kuitenkin se, että fyysinen toimintakyky ei pysy yllä, jos sitä ei tee aktiivisesti. Vuoden
2010 aikana, jolloin kotikäyntejä tehtiin vain kerran tai pari kahden viikon aikana,
huomattiin, ettei fyysinen toimintakyky pysy todellakaan yllä, jos sitä ei harjoita
säännöllisesti.
Projektin eri vaiheissa on säännöllisesti arvioitu toiminnan toteutumista ja
kehittämismahdollisuuksia. Arviointitietoja on kerätty ohjausryhmissä erilaisilla
kyselylomakkeilla, itsearvioinneilla sekä palautekeskustelujen muodoissa projektin eri
toimijoilta. Myös projektihenkilöstö hankkeen eri vaiheissa on kirjoittanut
työpäiväkirjaa, tehnyt itsearviointeja ja muistioita, jotka auttavat näkemään projektissa
tapahtuneet erilliset asiat ja asiakokonaisuudet sekä tarkastelemaan näin ollen myös
koko prosessia.
Projektin viimeinen vuosi oli hyvin haastava. Koimme yhdessä kaikkien
projektityöntekijöiden kanssa, mutta myös viimeisen puolen vuoden aikana yksin
projektityöntekijänä, että projekti pysyi koko matkan ajan aikataulussa, vaikka
henkilövaihdoksiakin tuli matkan varrella. Projektityöntekijöiden vaihtuminen ja
työparin löytäminen tekivät osin kuitenkin projektin pirstaleiseksi, samoin se, että
projektin suunnittelijat ja toteuttajat olivat eri henkilöitä. Työtehtävien organisointi oli
osin hankalaa tämän takia. Asiakastyö vei helposti mennessään, joka tarkoitti sitä, että
arviointi ja suunnittelu olisivat pitäneet olla paljon tärkeämmässä roolissa koko
projektin ajan.
Toimintakyvyn arviointityökalu
Ikäinstituutin LAATO -prosessin kokonaisuudessa on toteutettu runsaasti erilaisia
tutkimus- ja kehityshankkeita, joissa arviointia ja mittauksia on jatkuvasti kehitetty
saadun palautteen pohjalta. Tämä Kotona kunnossa –projektissa rakennettu
arviointityökalu (liite 1) on jatkoa tälle kehitystyölle, sillä siihen on sisällytetty kaikki
57
ne ainekset, joita kokonaisuudessa on alusta lähtien ollut. Kaikki osa-alueet on
tiivistettyinä ja sellaisina, että arviointityökalun avulla voidaan laaja-alaisen
toimintakyvyn arviointia ja sen tukemista jatkaa käytännön ympäristöissä.
Arviointityökalun rakentaminen ei ollut helppoa, koska varsinaista esikuvaa tällaiselle
sähköisessä ympäristössä toimivalle arviointityökalulle ei löytynyt. Vaativaksi sen teki
myös laajan ja monipuolisen kokonaisuuden tiivistäminen käytännössä toimivaan
muotoon. Ilman toimivaa yhteistyötä ja palautteiden vaihtoa ei arviointityökalun
tekeminen olisi millään onnistunutkaan. Käytännön työntekijöiden kokemukset olivat
ensiarvoisen tärkeitä tässä prosessissa, jossa rakennettiin useita evoluutioversioita
alkuperäisestä arviointityökalusta.
Varmasti on niin, että arviointityökalu ja sen ohjeistus vaativat vielä tämän jälkeenkin
kehittämistä. Nykyään tietokoneohjelmistoja ja monia muita palveluja rakennetaankin
juuri tästä syystä vertaistuotantoina. Palveluiden käyttäjien on itse kyettävä antamaan
palautetta tekijöille ja he voivat myös itse kehittää ohjelmaa tai tässä tapauksessa
arviointityökalua itselleen sopivaksi. Kaikkien saatavilla olevilla ohjelmilla toteutettu
arviointityökalu antaa myös tällaiseen mahdollisuuden.
Miten tätä arviointityökalua sitten käytännössä hyödynnetään? Sen antamaa tietoa
voidaan käyttää arkisessa työssä, jossa kotona tai palvelutaloissa asuvien ikäihmisten
toimintakyvystä halutaan saada riittävästi ja monipuolisesti tietoa. Sen avulla saadaan
hyvä kuva ikäihmisen arjesta, hänen toimintakyvystään, asettamistaan tavoitteista ja
mahdollisista tuen tarpeista. Tällaista tietoa on suhteellisen helppo käyttää arkisessa
työssä, mutta myös hoito- ja palvelusuunnitelmien tukena.
Todennäköistä on, että arviointityökalun käyttö ilman sen käyttöön soveltuvaa
koulutusta, ei ole aivan yksinkertaista. Ikäinstituutilla onkin tarjolla koulutusta laajaalaisen toimintakyvyn aihealueelta jatkuvasti sekä kursseina että räätälöivinä
koulutuksina. Arviointityökalun itsenäistä käyttöä helpottaa sekin, että Ikäinstituutti on
julkaissut aiheesta melko paljon oheiskirjallisuutta, jota arviointityökalun käyttäjä voi
tilata itselleen.
Tässä vaiheessa arviointityökalun käytöstä ei ole tehty arviointia, vaikka Kotona
kunnossa –projektissa sitä onkin jo jonkin verran koeteltu. Sellainen arviointi, jossa
arviointityökalua käytetään jatkuvasti ja systemaattisesti palvelutaloympäristössä tai
kotipalvelussa ja –hoidossa, kannattaisi toteuttaa heti, kun käyttökokemuksia on
riittävästi. Palautetta tulisi tällöin kerätä sekä ikäihmisiltä/asiakkailta itseltään, eri
työntekijäryhmiltä ja asiakkaan omaisilta/läheisiltä.
HANKKEEN HYÖDYNTÄMINEN JATKOSSA JA JATKOTOIMENPITEET
Jatkotoimenpiteenä on hyvä pitää mielessä, että ikäihmisen toimintakyvyn tukeminen
tulisi aloittaa jo ennen näkyvää toimintakyvyn alenemaa. Ennenaikaisen kuntoutuksen
tavoitteena on nimenomaan pidentää ikäihmisen kotona selviytymisen aikaa
parantamalla
hänen
toimintakykynsä
edellytyksiä.
Suurimmalla
osalla
projektiasiakkaista kuntoutus alkoi vasta silloin, kun selvää toimintakyvyn alenemaa oli
jo nähtävissä.
58
Kuntouttava toiminta olisi saatava osaksi kotihoidon arkea. Kotihoidon työntekijöillä on
usein kiire eikä ylimääräistä aikaa yleensä jää. Kuntouttava toiminta pitäisi olla
kaikkien työntekijöiden hallussa ja toivottavaa olisi, että siitä raportoitaisiin asiakkaan
hoitavien tahojen välillä. Näin joka kotikäynnillä ei tarvitsisi ”keksiä pyörää uudelleen”.
Tärkeää olisi myös miettiä, millä tavoin kuntouttavaa toimintaa voitaisiin jatkaa
projektiluonteisten kuntoutuskäyntien jälkeen ja miten kuntoutumista voidaan
ylipäätänsä tukea ikäihmisten arjessa.
Ikäihmisellä toiminta ja siihen liittyvä päätöksenteko vaativat yleensä enemmän aikaa
kuin nuoremmilla henkilöillä. Asiakkaan oma motivaatio on tärkeää. Projektin edetessä
tuli ilmi, että asiakkaita tulisi vastuuttaa enemmän ja antaa hänelle vastuuta itsensä
kunnossa pitämisessä. Useat projektiasiakkaat odottivat ainoastaan työntekijöiden
käyntiä luokseen, jolloin heidän oli ns. pakko tehdä voimaannuttavia harjoitteita ja
osallistua fyysiseen rasitukseen esimerkiksi jumpan tai ulkokävelyn puitteissa.
Asiakkaalle pitäisi antaa myös mahdollisuus osallistua itseään ja omaa elämää
koskeviin asioihin ja päätöksiin, jos esteenä ei ole esimerkiksi muistin alenemaa tai jo
edennyt muistisairaus. Jos aikaa ei anneta tavoitteiden ja päätöksentekoon se saatetaan
usein tulkita motivoitumattomuudeksi, jolloin ikäihmisen kuntoutuksen tavoitteita ja
tasoa saatetaan laskea ilman, että keskustellaan kuntoutujan kanssa kuntoutuksen
mahdollisuuksista hänen arjessaan. Onnistuneen kuntoutuksen tulisi lähteä ikäihmisen
tarpeista, ja se edellyttää hänen kuulemistaan.
Hanketta hyödynnetään jatkossa siten, että LAATO-mallia käytetään Käpyrinteen
Palvelutalossa asiakkaille laaja-alaisen toimintakyvyn kartoittamiseen. Arviointia tulee
tekemään kuntoutuksen työntekijä mutta myös muut hoitotyöntekijät, kuten lähihoitajat,
voivat sitä käyttää. LAATO:a ylläpidetään ja kehitetään jatkuvasti yhteistyössä
Ikäinstituutin kanssa. LAATO-arviointityökalu on tärkeä ja monipuolinen monella
tapaa. Sen avulla pyritään saamaan tietoa mm. siitä, mitä asiakkaat kaipaavat arkeensa
palvelutalossa, kuinka tavoitteisiin voidaan päästä ja miten toimintaa voitaisiin
paremmin tuottaa ja tukea, jotta se olisi asiakaslähtöistä.
59
LÄHTEET
Era P (1992) Fyysinen toimintakyky, aistitoiminnot ja havaintomotoriikka. Teoksessa
R-L Heikkinen & T Suutama (toim) Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn arviointi,
Helsinki Ikivihreät-projekti, Osa II, Sosiaali- ja terveysministeriö, Kehittämisosaston
julkaisuja 1991:10, 40 −69.
Era P, Heikkinen E, Gause-Nilsson I ym (2002) Postural balance in elderly people
Changes over a five-year follow-up and its predictive value for survival. Aging Clin
Exp Res 14:37−46.
Hamilas M, Hämäläinen H, Koivunen M ym. (2000): TOIMIVA-testit. Iäkkäiden
fyysisen toimintakyvyn mittausmenetelmä. Valtiokonttori
(www.valtiokonttori.fi/sove/index.shtm).
Heikkinen E (2000): Terve vanheneminen – utopia vai realistinen mahdollisuus?
Teoksessa: E Heikkinen & J Tuomi J (toim.) Suomalainen elämänkulku, Helsinki:
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 216-234.
Heikkinen E (2002) Sairauksista toimintakykyyn. Teoksessa E Heikkinen & M Marin
(toim.) vanhuuden voimavarat, Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 13–33.
Heimonen S (2009) Toimintakyvyn arviointi ja tukeminen. Teoksessa P Pohjolainen &
S Heimonen (toim.) Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Helsinki:
Ikäinstituutti, 6 – 16.
Heimonen S, Pohjolainen P (toim) (2011) Omilla ehdoilla laatua elämään – tukea taiten
tarjoten tukea taiten tarjoten. Vanhuksen koti keskellä kaupunkia - projektin
loppuraportti. Raportteja ?2011, Helsinki: Ikäinstituutti.
Jyrkämä, J. 2004 Ikääntyminen ja ikääntyvien kuntoutus. Teoksessa Karjalainen V. ja
Vilkkumaa I. (toim.) Kuntoutus kanssamme. Ihmisen toimijuuden tukeminen. Stakes:
Helsinki. 153–159.
Jyrkämä J (2008) Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä – hahmottelua teoreettis- –
metodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 22:190–203.
Kirjonen J (1999) Työelämän kehitystrendit. Teoksessa J Kuusinen ym. (toim.)
Ikääntyminen ja työ. Juva Työterveyslaitos ja WSOY, 110–127.
Laukkanen P (2008) Toimintakyky ja ikääntyminen – käsitteestä ja viitekehyksestä
päivittäistoiminnoista selviytymisen arviointiin. Teoksessa E Heikkinen & T Rantanen
(toim.) Gerontologia. 2. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 261–272.
Pohjolainen P (1999) Suoritustesti ja itsearviointi ikääntyneiden toimintakyvyn
mittaamisessa. Gerontologia 13:209–17.
Pohjolainen P, Tiihonen A, Simonen M, Takala K (2009) Toimintakyvyn laaja-alainen
arviointi ja tuen lähtökohdat. Tutkimus Hämeenkyrön pitkäaikaistyöttömistä. Raportteja
1/2009. Helsinki:Ikäinstituutti.
60
Pohjolainen P, Ponsi V, Pulkkinen M (2010) Yksinäisyys ikäihmisten ongelmana –
Yhdessä-projektin tuloksia. Gerontologia 24:207-9.
Rikli R E, Jones C J (1999) Development and validation of a functional fitness test for
community-residing older adults. Journal of Aging and Physical Activity 7: 129-161.
61
Liite 1
IKÄIHMISEN LAAJA-ALAISEN TOIMINTAKYVYN TUKEMINEN
- arviointityökalu ikäihmisen arjen tekemisten ja merkitysten, laaja-alaisen
toimintakyvyn ja tavoitteellisen toimijuuden tukemiseen
palvelutaloympäristössä ja kotipalvelussa
Arviointityökalun kehittämisen taustaa
Arviointityökalun taustalla on Ikäinstituutin laaja-alaisen toimintakyvyn tutkimuksen ja
kehittämisen pitkäjänteinen prosessi. Sen päätavoitteina on ollut kehittää
a) arviointimenetelmiä, joissa huomioidaan ikäihmisen toimintakyvyn eri osaalueet ja
b) tukiprosesseja, joissa ikäihmisen omaa ääntä kuullaan ja hänen toimintakykyään
tuetaan laaja-alaisesti.
Tämän ns. Laato-prosessin aikana on toteutettu useita hankkeita (ks. liite 2), joissa
laaja-alaisen toimintakyvyn avaamia näkökulmia on testattu käytännössä. Prosessi on
myös tuottanut julkaisuja, koulutuksia ja asiantuntijuuksia (ks. liite 1).
Tämä arviointityökalu on yksi prosessissa tuotetuista käytännön sovelluksista.
Arviointityökalu on tuotettu Käpyrinne ry:n Kotona kunnossa –projektin kanssa
yhteistyössä. Ikäinstituutissa vastaavana toteuttajana on ollut FT, LitL Arto Tiihonen.
Arviointityökalu
Arviointityökalu koostuu kahdesta osasta eli
1) excel-taulukkolaskentaohjelmalla tehdyistä täytettävistä arviointitaulukoista ja
2) word-tekstinkäsittelyohjelmalla tehdystä ohjeistuksesta
Näitä on tarkoitus käyttää yhdessä. Ohjeistuksesta löytyvät arviointiohjeet ja ohjeistusta
tulkintojen tekemiseen. Arviointitaulukot ovat helppokäyttöisiä tiedostoja, joihin
kirjataan arvioinnit. Taulukoissa on valmiina laskentakaavoja, jotka helpottavat
arviointien tekemistä.
Arviointityökalun rakenne
Arviointityökalussa on kolme erillistä osiota (ohjeistuksessa luvut 1, 2 ja 3;
arviointitaulukossa laskentataulukot Taul1, Taul2, Taul3):
1) laaja-alaisen ja merkityksellisen toimintakyvyn tunnistaminen arjessa
62
2) laaja-alaisen toimintakyvyn eri osien yhteisarviointi
3) laaja-alaisen toimintakyvyn kehittämiseksi asetettujen tavoitteiden arviointi
1. Laaja-alaisen ja merkityksellisen toimintakyvyn tunnistaminen arjessa
Arviointitaulukon avulla on tarkoitus kohdistaa katse ikäihmisen arkeen. Taulukko
toimii keskustelun pohjana, jonka tehtävänä on yhdessä ikäihmisen kanssa tunnistaa ne
tekemiset ja osallistumiset, jotka vahvistavat tai voisivat vahvistaa hänen laaja-alaista
toimintakykyään ja ovat hänelle merkityksellisiä.
Arviointitaulukon avulla käydään ikäihmisen normaaliviikko läpi unohtamatta mitään
toimintakyvyn kannalta oleellista asiaa. Excel-ohjelman laskentataulukossa (Taul1) on
valmis pohja, johon arvioinnit voi suoraan kirjoittaa. Samassa laskentataulukossa on
myös sama esimerkkitaulukko kuin tässä alla.
Täyttöohje arviointitaulukkoon 1:
1. sarake: Tähän täytetään asiakkaan normaaliviikon tekemiset ja
osallistumiset, jotka eri tavoin vahvistavat hänen toimintakykyään.
Keskustelussa kannattaa käydä koko viikko läpi ja miettiä asiakkaan
kanssa, mitä kaikkea hän tekee viikon aikana. Erityisen tärkeää on
huomioida fyysistä ja sosiaalista aktiivisuutta lisäävät tekemiset.
2. sarake: Tähän arvioidaan asiakkaan kanssa eri tekemisten määrät
viikossa. Joitakin asioita tehdään joka päivä, joitakin muutaman kerran
viikossa ja joku toistuu vaikkapa vain kerran viikossa. Laskentataulukko
laskee automaattisesti kertamäärän viikossa, keskiarvon viikossa ja
keskiarvon vuorokaudessa.
3. sarake: Tähän arvioidaan asiakkaan kanssa yhdessä tekemisten
minuuttimäärät viikossa. Keskustelussa kannattaa arvioida yhden
tekemisen kesto mahdollisimman tarkasti ja kertoa se sitten
viikkokertamäärillä. Esimerkiksi ao. taulukossa virikeohjelma kestää 30
minuuttia päivässä ja se toteutuu kolme kertaa viikossa, joten
minuuttimäärä on 90. Laskentataulukko laskee automaattisesti
minuuttimäärän viikossa, minuutti- ja tuntimäärät vuorokaudessa.
4. sarake: Tähän kirjataan asiakkaan sosiaalisten kontaktien määrät
viikossa. Mukaan lasketaan kontaktit, joissa on ainakin jonkin verran
kahdenkeskistä vuorovaikutusta. Esimerkiksi lounasruokailussa tai
virikeryhmässä ollaan ryhmässä, mutta niissä syntyy myös
kahdenkeskisiä vuorovaikutustilanteita. Lounaalla kolmen ihmisen
kanssa ja virikeohjelmassa kymmenen ihmisen kanssa. Laskentataulukko
63
laskee automaattisesti sosiaalisten kontaktien määrän viikossa ja
vuorokaudessa.
5. sarake: Tähän pyydetään asiakasta arvioimaan kunkin tekemisen
kokemuksellinen laatu asteikolla 1=huono, 2=välttävä, 3=
tyydyttävä/kohtalainen, 4=hyvä, 5=kiitettävä/erinomainen. Kannattaa
ensin keskustella siitä, miltä kyseiset tekemiset tuntuvat ja mikä niissä on
hyvää ja mikä huonoa. Laskentataulukko laskee automaattisesti summan
ja keskiarvon arvioista.
6. sarake: Tähän kirjataan lyhyesti asiakkaan mielipiteitä/tuntemuksia
kyseisistä tekemisistä. Ne voivat olla suoria lainauksia tai muuten
ytimekkäitä kuvauksia asiakkaan suhtautumisesta kyseisiin tekemisiin.
Tavoitteena on kirjata asiakkaalle merkityksellisiä asioita.
Arviointitaulukko1 (esimerkki): Viikoittaiset tekemiset ja osallistumiset
krt/vko aktiiviset
Viikoittaiset
sosiaaliset Kokemuksen Huomioita
minuutit/vko kontaktit/vko
laatu
toiminnot:
tekemiset ja
osallistumiset
Aamupalan teko
7
140
0
2
Pakkohan se
on ruokaa
tehdä.
Lehden luku/ap
5
150
0
2
Pitää tietää,
mitä
maailmassa
tapahtuu.
Lounasruokailu
5
200
15
3
Joskus meillä
on oikeinkin
hauskaa.
Virikeohjelma
3
90
30
4
Tämä on
erittäin
mukavaa.
Lehden luku/ip
5
150
15
3
Yhdessä tulee
puhuttua
luetusta.
Muisteluryhmä
2
120
16
5
Aina tulee
niin
64
virkistynyt
olo.
Kävelylenkki
3
90
12
5
Enemmän
pitäisi jaksaa.
TV ryhmässä
2
180
8
3
Yksin en
viitsi
telkkaria
katsoa.
Puhelinkontaktit
14
140
14
4
Ystävien
soitot
piristävät.
Yhteensä/vko
46
1260
110
31
Keskiarvo/vrk
5,11
140,00
12,22
3,44
Tuntia/vko
21
Tulkintaohjeita ja –vinkkejä
1. sarake: Tekemisten kirjaamisen avulla näkee yhdellä silmäyksellä, mitkä
tekemiset ja osallistumiset vahvistavat asiakkaan toimintakykyä laaja-alaisesti.
Siitä myös näkee sen, mitä viikko-ohjelmasta puuttuu tai mitä toimintakykyä
vahvistavaa siinä voisi olla. Keskustelussa voikin ottaa esille sen, haluaisiko
asiakas tehdä joitakin asioista useammin tai olisiko jotakin, mitä hän haluaisi
tehdä, mutta jota ei jostakin syystä voi tehdä. Nämä tekemiset kannattaa myös
kirjata muistiin (vaikkapa tyhjälle riville ko. arviointitaulukkoon).
2. sarake: Vahvistavien tai voimaannuttavien tekemisten määrä kertoo jotakin
henkilön aktiivisuudesta ja tekemisten toistuvuudesta. Toistettaessa arviointi
kertoo myös siitä, miten näiden toimintakykyä vahvistavien tekemisten määrät
muuttuvat. Kerta- ja tuntimäärät eivät kerro sitä, miten henkilö itse kokee
tekemisten riittävyyden tai vahvistavuuden, koska se on hyvin subjektiivinen
tunne. Jos kuitenkin vahvistavat tekemiset vähenevät ja/tai niitä on hyvin vähän,
on syytä keskustella asiasta asiakkaan kanssa ja jos mahdollista löytää
aktiviteetteja, joilla mm. estetään yksinäisyyttä tai fyysistä passiivisuutta.
3. sarake: Voimaannuttavien tekemisten minuutti- ja tuntimäärien laskeminen
auttaa näkemään tarkemmin, miten paljon henkilö käyttää aikaa itseään
65
vahvistaviin tekemisiin. Kertamäärät voivat olla tähän liian epätarkkoja
mittareita, koska tekemiset ovat niin eripituisia.
4. sarake: Sosiaalisten kontaktien ja vuorovaikutustilanteiden kirjaamisella
kartoitetaan ihmiselle tärkeiden sosiaalisten kontaktien riittävyys. Ikääntyessä
sosiaaliset kontaktit saattavat vähentyä huomaamattakin, joten niitä on hyvä
kartoittaa yhdessä. Yksinäisyys heikentää usein toimintakykyä ja vähentää
halukkuutta osallistua – yhdessä tekemiset tietysti vähentävät yksinäisyyttä.
5. sarake: Tekemisten kokemuksellinen arviointi on tärkeää, koska myös
ikäihmisen elämän tulee olla mielekästä ja merkityksellistä. Pelkkä
keskusteleminen ikäihmisen kokemuksista on tärkeää, mutta samalla siinä
saadaan arvokasta tietoa tekemisten kehittämiseen. Ikäihmisen ei ole pakko itse
antaa numeroarviointeja, vaan hänen sanallisista kuvauksistaan voi tehdä
numeraalisen arvion. Keskustelussa on hyvä pyrkiä erottamaan hyvät ja tärkeät
kokemukset vähemmän tärkeistä. Toimintakyvyn kannalta huonotkin
kokemukset voivat olla tärkeitä ja silloin kannattaa yrittää motivoida ikäihmistä
tekemään myös näitä vähemmän mukavia asioita. Toisaalta kannattaa yrittää
järjestää sellaisia tekemisiä enemmän, jotka sekä kehittävät toimintakykyä että
ovat asiakkaalle mieluisia.
6. sarake: Erilaiset tekemiset aiheuttavat ikäihmisille erilaisia tunteita ja
tuntemuksia tai niistä voi hänellä olla tärkeitä mielipiteitä. Näiden mielipiteiden
kirjaamisen avulla voi ottaa asian jatkossakin puheeksi ja niiden avulla voi
kehittää asiakkaan arkea. Sanalliseen muotoon voi myös tiivistää oleelliset asiat
asiakkaan tuntemuksista ja mielipiteistä.
Kaiken kaikkiaan ikäihmisen viikoittaisten tekemisten kirjaaminen ja arviointi voi
tuottaa arvokasta tietoa arjen jäsentymisestä ja siinä olevista toimintakykyä laajaalaisesti vahvistavista tekemisistä. Yhtä hyvin se tuottaa tietoa puutteista näissä
tekemisissä sekä tietoa siitä, miten näitä tekemisiä voitaisiin arkeen lisätä tai miten
motivoida asiakasta sellaisiin toimintoihin, jotka vahvistaisivat hänen toimintakykyään.
Seurannan avulla taulukko myös kertoo muutoksista, joita asiakkaan arjessa on
tapahtunut ja se voi auttaa tunnistamaan mahdollisia toimintakyvyn heikentymisiä ja
siten tarttumaan ajoissa asiaan.
2. Laaja-alaisen toimintakyvyn eri osien yhteisarviointi
Arviointitaulukossa ikäihminen arvioi omaa toimintakykynsä fyysistä, psyykkistä,
sosiaalista ja kokemuksellista ulottuvuutta. Työntekijä tekee samat arvioinnit ja – jos
mahdollista – joku ikäihmisen läheisistä voi tehdä saman arvioinnin (varsinkin
muistisairaiden läheisten arvioinnit voivat antaa arvokasta tietoa henkilön
toimintakyvystä).
66
Tavoitteena on saada kattava kuva ikäihmisen toimintakyvystä, koska toimintakyvyn eri
osa-alueet vaikuttavat myös toisiin – esimerkiksi sosiaalisen toimintakyvyn
heikkeneminen (yksinäisyys) voi vaikuttaa haitallisesti niin fyysiseen kuin
psyykkiseenkin toimintakykyyn. Mutta jonkun toimintakyvyn vahvuudella voi myös
kompensoida muiden toimintakyvyn osa-alueiden heikkoutta. Kokemus toimintakyvyn
hyvyydestä saattaa vaikuttaa erittäin positiivisesti ihmiseen, jonka fyysinen tai
sosiaalinen toimintakyky näyttäisi hyvin heikolta.
Excel-ohjelman laskentataulukossa (Taul2) on valmis pohja, johon arvioinnit voi
suoraan kirjoittaa. Samassa laskentataulukossa on myös sama esimerkkitaulukko kuin
tässä alla.
Täyttöohje arviointitaulukkoon 2:
1. sarake: Tässä ovat toimintakyvyn eri osa-alueet valmiiksi kirjattuina. Asiakkaan
kanssa kannattaa keskustella näistä toimintakyvyn eri osa-alueista ennen kuin
aloittaa arvioinnin.
Kokemuksellisessa toimintakyvystä keskustellessa kannattaa painottaa asiakkaan omaa
kokemusta – miltä hänen toimintakykynsä ja vointinsa tuntuu, minkälaisena hän kokee
oman toimintakykynsä kokonaisuutena.
Fyysisestä toimintakyvystä keskustellessa kannattaa puhua liikkumiseen, kävelemiseen,
portaissa nousemiseen, yleiseen jaksamiseen ja mahdollisiin fyysisen toimintakyvyn
vahvuuksiin ja heikkouksiin liittyvistä asioista. Mitkä asiat ovat hyvin, mitkä
kohtalaisesti ja missä olisi parantamisen varaa.
Psyykkistä toimintakykyä arvioitaessa ajatukset voi kohdentaa iloa ja tyydytystä
tuottaviin asioihin, ja toisaalta alakuloa, masennusta, yksinäisyyttä tuottaviin seikkoihin.
Yleistä mielialaa kannattaa luotailla, samoin kuin kiinnittää katse esimerkiksi ahdistusta
tai mielipahaa tuottaviin asioihin.
Sosiaalisen toimintakyvyn kohdalla kannattaa puhua ystävistä, sosiaalisista kontakteista
ja siitä, miten selviytyy asioitaessa tai julkisissa tilanteissa. Myös sosiaalinen
rohkeus/arkuus kannattaa ottaa puheeksi.
2. sarake: Toimintakykykäsitteistä käydyn keskustelun jälkeen asiakas tekee
itsearvioinnin asteikolla 1=huono, 2=välttävä, 3= tyydyttävä/kohtalainen,
4=hyvä, 5=kiitettävä/ erinomainen. Laskentataulukko laskee automaattisesti
arvioiden keskiarvot.
3. sarake: Työntekijä tekee saman arvioinnin asiakkaasta. Hän voi käyttää
arvioinnissaan tietämystään asiakkaasta. Tietämys voi olla kokemuksellista tai
taustalla voi olla erilaisia toimintakykytestejä tai –mittauksia. Laskentataulukko
laskee automaattisesti arvioiden keskiarvot.
67
4. sarake: Ikäihmisen läheinen arvioi hänen toimintakykyään. Läheisen kanssa on
myös käytävä keskustelu toimintakykykäsitteistä ennen arvioinnin tekemistä.
Laskentataulukko laskee automaattisesti arvioiden keskiarvot.
5. sarake: Keskiarvosarakkeeseen tulee automaattisesti annettujen arviointien
keskiarvot.
6. sarake: Tähän voi täyttää lyhyesti sanallisen arvion kustakin toimintakyvyn osaalueesta ja eri arvioijien tulkinnoista.
Arviointitaulukko2 (esimerkki): Laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi
Toimintakyvyt
Asiakas Työntekijä Läheinen Keskiarvo
Kokemuksellinen
3
4
3
Fyysinen
2
4
4
Tulkintaa
3,33
kokonaisuutena tyydyttävä
3,33
oma arvio heikompi kuin
muiden
Psyykkinen
3
2
2
2,33
huomioitava asia
Sosiaalinen
4
4
5
4,33
erittäin hyvä kaikkien mielestä
Keskiarvo
3
3,5
3,5
3,33
keskiarvot lähellä toisiaan
Tulkintaohjeita ja –vinkkejä
2. sarake: Asiakas kokee toimintakykynsä olevan kohtalainen – se on sekä
kokemuksellisena että keskiarvona sama. Fyysisen toimintakykynsä hän arvioi
välttäväksi ja sosiaalisen toimintakykynsä hyväksi.
3. sarake: Työntekijä arvioi asiakkaan toimintakyvyn keskiarvoisesti hiukan
korkeammaksi eli lähes hyväksi. Työntekijän mielestä muut toimintakyvyn osaalueet ovat hyviä, paitsi psyykkinen toimintakyky, jonka hän arvioi välttäväksi.
4. sarake: Asiakkaan läheinen arvioi myös asiakkaan toimintakyvyn melko hyväksi
ja myös hän arvioi psyykkisen toimintakyvyn vain välttäväksi. Hänen
mielestään asiakkaan sosiaalinen toimintakyky on kuitenkin erinomainen.
5. sarake: Keskiarvojen perusteella asiakkaan sosiaalinen toimintakyky on hyvä
ellei erinomainen, mutta psyykkinen toimintakyky on vain välttävän luokkaa.
Kokonaisuutena toimintakyky on kuitenkin kohtuullinen kaikkien mielestä.
6. sarake: Asiakkaan laaja-alainen toimintakyky on kohtuullisen tyydyttävä ja
sosiaalinen toimintakyky jopa erinomainen. Asiakas arvioi oman fyysisen
68
toimintakykynsä huonommaksi kuin työntekijä ja läheinen. Tästä olisi hyvä
keskustella enemmän ja ottaa selville, mistä syystä asiakas tuntee fyysisen
toimintakykynsä vain välttäväksi. Kyseessä voi olla ongelma, johon tulisi
puuttua mm. liikuntaa lisäämällä tai mahdollisilla tutkimuksilla. Psyykkisen
toimintakyvyn suhteen olisi todennäköisesti ryhdyttävä joihinkin
toimenpiteisiin. Tulisi selvittää syyt ja etsiä niihin ratkaisuja. Ainakin asiaan
tulisi kiinnittää huomiota – ohjata asiakasta ryhmätoimintoihin, liikuntaan tai
keskustelupiireihin. Asiakkaan sosiaalinen toimintakyky on erinomainen, joten
sitä kannattaa edelleen vahvistaa ja mahdollistaa hänelle riittävästi sosiaalista
toimintaa ja vuorovaikutusta hänelle merkityksellisissä yhteisöissä.
Kaiken kaikkiaan laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi asiakkaan, työntekijän ja
läheisen näkökulmista antaa arvokasta tietoa toimintakyvyn kokonaisuudesta sekä sen
eri osien vahvuuksista ja heikkouksista. Mikään arviointi ei ole objektiivinen, mutta
yhdessä ne antavat hyvän kuvan siitä, mitkä toimintakyvyn osa-alueet ovat vahvimpia ja
missä voisi olla parantamisen varaa. Arviointi voi johtaa sekä toimintakykyä
vahvistavien tekemisten aloittamiseen, lisäämiseen ja monipuoliseen tukemiseen että
tarvittaessa jatkotutkimuksiin ja mahdollisiin hoitotoimenpiteisiin. Tärkeää on se, että
toimintakykyä pyritään tukemaan eri tavoin löytämällä tekemisiä, jotka vahvistavat
asiakkaan toimintakykyä.
3. Laaja-alaisen toimintakyvyn kehittämiseksi asetettujen tavoitteiden
arviointi
Tähän arviointitaulukkoon asiakas asettaa oman toimintakykynsä ylläpitämiseen ja
parantamiseen suuntaavia tavoitteita. Hän myös arvioi niiden toteutettavuutta
toimijuusarvioinnin avulla. Tavoitekeskustelussa kannattaa käyttää hyväksi sitä
tietämystä, joka on syntynyt viikoittaisten tekemisten ja laaja-alaisen
toimintakykyarvioinnin pohjalta. Tavoitteet voivat perustua joko nykyisiin tekemisiin ja
toimintakyvyn vahvuuksiin tai ne voivat syntyä toimintakyvyn vahvistamistarpeista ja
tekemisten puutteista.
Tavoitteet kannattaa muotoilla mahdollisimman konkreettisiksi esimerkiksi niin, että ne
toteutuvat viikoittain tai vaikkapa 1-2 kertaa kuukaudessa. Joku tavoite voi toki toteutua
vaikkapa vain kerran vuodessa, kuten juhliin tai matkaan osallistuminen.
Tavoitteiden toteuttaminen on yleensä haasteellista, sehän tarkoittaa omien arkirutiinien
muuttamista. Arviointitaulukon toimijuusarvioinnin tarkoituksena onkin käydä
keskustellen läpi kunkin tavoitteen toteutumisedellytyksiä. Keskustelun ja arvioinnin
avulla selviää myös se, minkälaista tukea asiakas tavoitteen toteuttamiseksi tarvitsee.
69
Täyttöohje arviointitaulukkoon 3:
1. sarake: Tähän täytetään asiakkaan tavoitteet mahdollisimman konkreettisesti.
Keskustelussa on ensin hyvä käydä läpi viikoittaiset tekemiset ja toimintakyvyn
vahvuudet ja heikkoudet. Asiakkaalle on myös hyvä tuoda esiin ne
mahdollisuudet, joita hänellä on erilaisiin tekemisiin. Tärkeää on sekin, että
asiakas saa esittää tavoitteita tekemisilleen, joita ei voi juuri nyt toteuttaa, mutta
jotka ovat tai olisivat hänelle tärkeitä.
2. sarake: Asiakasta pyydetään arvioimaan asettamansa tavoitteen haluttavuutta ja
sitä, minkälaisia tunteita sen saavuttaminen hänessä herättää. Kysymyksenä voi
käyttää sitä, miten suuri merkitys asiakkaalle tämän tavoitteen saavuttaminen on
- kuinka paljon haluan tämän tavoitteen toteutumista. Arviointiasteikkona 1= ei
merkitse/ halua paljon, 2= vähäinen merkitys/halu, 3= kohtalainen
merkitys/halu, 4= suuri merkitys/halu, 5= erittäin suuri merkitys/halu.
3. sarake: Asiakasta pyydetään arvioimaan omaa osaamistaan ja kyvykkyyttään
tavoitteen saavuttamisessa. Häneltä voi puuttua kykyjä – hän ei jaksa tai hän ei
eri syistä uskalla – osallistua tai tehdä asioita. Hänellä voi myös olla osaamista
ja kykyä, joita hän ei ole päässyt käyttämään. Arviointiasteikkona 1= ei
osaa/kykene, 2= vähäinen osaaminen/kyky, 3= kohtalainen osaaminen/kyky, 4=
suuri osaaminen/kyky, 5= erittäin suuri osaaminen/kyky toteuttaa tavoitteensa.
4. sarake: Asiakasta pyydetään arvioimaan sitä, miten hän pystyy tai voi toteuttaa
tavoitteensa. Onko hänellä aikaa, pääseekö hän paikalle, tarvitseeko hän jotakin
erityistä tukea tavoitteensa toteuttamiseen. Arviointiasteikkona 1= ei voi/pysty,
2= voi/pysty huonosti, 3= voi /pystyy kohtalaisesti 4= voi/pystyy hyvin, 5=
voi/pystyy erittäin hyvin toteuttamaan tavoitteensa.
5. sarake: Laskentataulukko laskee tähän automaattisesti tavoitteen keskiarvot,
samoin kuin jokaisen sarakkeen alle kyseisen arviointikohteen keskiarvot.
6. sarake: Tähän kirjataan sanallisesti ne asiat, joissa asiakas tarvitsee eniten tukea
tai missä hänellä on eniten vahvuuksia.
70
Arviointitaulukko 3(esimerkki): Tavoitteiden toteutumisarviointi:
Tavoitteet
Halu/
Kyky/
Voiminen/ Keskiarvo
tunne osaaminen pystyminen
Vesijuoksu,
uinti
Jumppa (ohjattu)
5
1
Tulkintaa
2
2,67
kykyyn ja
pääsemiseen huomio
5
3
3
3,67
innostusta löytyy
Kutominen
2
3
4
3,00
motivointia tarvitaan
Ulkona
liikkuminen
5
4
4,33
lisättävä, jos
mahdollista
Keskusteluryhmä
3
5
3,67
rohkaistava
osallistumaan
4,00
innostettava mukaan
3,56
vahvuudet ja
heikkoudet
Muisteluryhmä
Keskiarvo
4
3
2
5
5
3,67
3,17
3,83
Tulkintaohjeita ja –vinkkejä:
1. sarake: Tavoitteiden määrä ja laatu kertoo asiakkaan toiveista arkensa suhteen.
Niitä voi olla vähän tai paljon, ne voivat olla suuria tai pieniä. Kaikki ovat
kuitenkin tärkeitä.
2. On erittäin tärkeä tietää, miten paljon asiakas haluaa toteuttaa tavoitteensa.
Pelkkä tavoitteen asettaminen ei läheskään aina kerro sitä, miten voimakkaasti
sen halutaan toteutuvan. Kyse on tekemisen merkityksellisyydestä eli siitä,
minkälaisia tunteita sen toteuttaminen herättää.
3. Arvioinnin tarkoituksena on tunnistaa puutteet osaamisessa/kyvyssä ja toisaalta
tunnistaa asiakkaan vahvuudet alueella. Voi olla, että hänellä on osaamisessa
puutteita, jotka voidaan aika helpostikin korjata, mutta jotka estävät hänen
osallistumisensa. On hyvä tietää asiakkaan osaamisvahvuudet ja –heikkoudet.
Monesti tarvitaan vain rohkaisua.
4. Arvioinnin tarkoituksena on tunnistaa erilaiset tuen tarpeet. Ihminen voi haluta
ja osatakin asioita, mutta hän ei jostakin syystä voi tai ei pysty osallistumaan.
Kyse voi olla liikkumisesta, välineistä, aikatauluista, kaverin puutteesta jne.
Näistä on hyvä keskustella arvioinnin yhteydessä.
71
5. Keskiarvosarakkeesta voi nähdä, miten hyvin/huonosti asiakas todennäköisesti
onnistuu tavoitteensa toteuttamaan ja osa-arviointien avulla pystytään
kohdistamaan tuki oikeaan asiaan. Jos keskiarvo on alhainen, se kertoo suuresta
tuen tarpeesta ja korkea keskiarvo kielii toteutumisen todennäköisyydestä.
6. Tulkintasarakkeeseen kannattaa kirjata tärkeitä havaintoja asiakkaan tavoitteen
toteutumisen esteistä, tuen tarpeista tai vahvuuksista. Ne voivat johtaa asioiden
muuttamiseen tai esimerkiksi asian esille ottamiseen ja kannustamiseen. Jonkun
tavoitteen toteutumiseksi asiakasta tulee innostaa ja hänen halukkuuttaan tulee
vahvistaa. Jonkun toisen tavoitteen toteutuminen edellyttää tuen järjestämistä
joko avustajana, kaverina tai vaikkapa kuljetuksena. Joskus rohkaisu tai pieni
opetus- tai perehdytystuokio riittää tueksi.
Kokonaisuutena tämän arviointitaulukon tehtävänä on rakentaa ikäihmiselle mielekkäitä
ja merkityksellisiä tekemisiä sisältävä arki. Tavoitteiden asettaminen – voivat olla
pieniä tai suuria – ja keskustelu niiden toteuttamisen edellytyksistä on tärkeää.
Arviointitaulukon avulla voi tunnistaa tekijät, jotka joko edesauttavat tai estävät näiden
merkityksellisten tavoitteiden toteutumista.
Liitteen 1 lähteitä
Koivula R (2008) Vanhuksen toimijuus ja pitkäaikaisosaston lounasruokailu.
Gerontologia 22, 204-214.
Koivula R (2009) Toimijuus ikääntyessä. Teoksessa: Pohjolainen P & Heimonen S
(toim.). Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Oraita 1/2009. Helsinki:
Ikäinstituutti, 30-36.
Pohjolainen P, Heimonen S, Tiihonen A, Simonen M, Karvinen E: The research
programme for the assessment and support of extended functional capacity. Presented at
Healthy Ageing – Active Ageing II, 17.-18.4.2008, Jurmala, Latvia.
Pohjolainen P, Heimonen S, Tiihonen A, Simonen M, Karvinen E: The research
programme for assessment and support of extended functional capacity. Poster.
Presented at 19th Nordic Congress of Gerontology. May 25.-28.2008, Oslo, Norway.
Pohjolainen P, Tiihonen A, Simonen M & Takala K (2009) Toimintakyvyn laajaalainen arviointi ja tuen lähtökohdat. Tutkimus Hämeenkyrön pitkäaikaistyöttömistä.
Raportteja 1/2009. Helsinki: Ikäinstituutti.
72
Pohjolainen P, Tiihonen A, Simonen M, Takala K & Sulander T (2009)
Pitkäaikaistyöttömien terveys, toimintakyky ja elintavat. Hämeenkyrön
kehittämishankkeen tuloksia. Raportteja 5/2009. Helsinki: Ikäinstituutti.
Pohjolainen P, Simonen M (2009) Functional Capacity among Unemployed People.
Masters and Mentors: meaning and methods in older adults’ sporting activities. 10. –
11.8.2009, Sibelius Hall, Lahti. (Oral presentation).
Pohjolainen P (2009) Pitkäaikaistyöttömien toimintakyky ja sitä määrittävät tekijät.
Ikääntyminen ja ruumiillisuus yhteisseminaari Helsingissä 30.11.- 1.12.2009.
Pohjolainen P & Heimonen S (toim.) (2009) Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja
tukeminen. Oraita 1/2009. Helsinki: Ikäinstituutti.
Pohjolainen P (2009) Toimintakyvyn teoreettisia lähtökohtia. Teoksessa: Pohjolainen P
& Heimonen S (toim.). Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Oraita
1/2009. Helsinki: Ikäinstituutti, 17 – 29.
Simonen M: Social practices in functional capacity interviews. 19th Nordic Congress of
Gerontology, May 25-28 2008, Oslo, Norway. Abstracts, s. 70.
Tiihonen A (2007) Kokemuksellinen toimintakyky tutkimuksen ja käytännön haasteena.
VI Gerontologian päivät 4.-5.5.2007, Oulu. Gerontologia 21: 154. / Myös teoksessa:
Pohjolainen P, Sarvimäki A, Syrén I (toim): Toimintakykyä ja sosiaalista tukea
iäkkäiden, omaisten ja työntekijöiden arjessa. Esityksiä VI Gerontologian päivillä 4.5.5. 2007. Oraita 3/2007. Ikäinstituutti, 22-27.
Tiihonen A (2009) Reading a Training Diary through Theories. Masters and Mentors:
meaning and methods in older adults’ sporting activities. 10.–11.8.2009, Sibelius Hall,
Lahti. (Oral presentation).
Tiihonen A (2009) Voimaannuttava arviointi – rakenne- ja toimijuusteorioiden
näkökulma. Teoksessa: Pohjolainen P & Heimonen S (toim.) Toimintakyvyn laajaalainen arviointi ja tukeminen. Oraita 1/1009. Helsinki: Ikäinstituutti, 89-100.
Tiihonen A (2010) Kokemuksesta tulkintaan, tulkinnasta käytäntöön. Teoksessa:
Sarvimäki A & Syrén I (toim.). Ikääntyminen ja ruumiillisuus. Seminaariesityksiä
30.11–1.12.2009. Oraita 1/2010. Helsinki: Ikäinstituutti, 41-47.
Virkola E (2009) Dementiakodin asukkaiden toimijuus ryhmätoimintatilanteissa.
Gerontologia 23, 146-156.
73
Laato-projekteja
Vanhuksen koti keskellä kaupunkia (2008 – 2010) RAY
Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishanke (STM, Hämeenkyrön kunta,
Keski-Pirkanmaan työvoimatoimisto, 2007 – 2009)
Yhdessä-projekti (VPTY ry, 2007 – 2009)
Kotona kunnossa - projekti (Käpyrinteen palvelutalo, 2008 – 2010)
Sosiaalisen toimintakyvyn arvioinnin mallintaminen (Helsingin yliopisto 2007 – 2011)
74
Liite 2
Kotona kunnossa -projekti
Laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi
Ikäinstituutti
Ohjeistus haastattelijalle
Laaja-alaisella toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä selvitä arjen toiminnoista, jotka koetaan
itselle tärkeiksi nyt ja lähitulevaisuudessa. Laaja-alaisen toimintakyvyn arvioinnilla selvitetään
fyysistä kuntoa, henkistä hyvinvointia, ihmissuhteita ja kokemuksia.
Laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi koostuu toimintakykyä selvittävästä haastattelusta ja
fyysisen toimintakyvyn mittauksista (kuntotutkimus). Haastattelu kestää 30–60 minuuttia ja
fyysisen toimintakyvyn mittaukset 30–45 minuuttia.
Haastattelun tarkoituksena on selvittää tutkittavan oma kokemus toimintakyvystään. Tätä
haastateltavan omaa arviointia käytetään hyväksi tukiohjelmia laadittaessa. Pyrkimyksenä on,
että haastateltavan toimintakyvystä saataisiin mahdollisimman laaja ja monipuolinen käsitys.
Taustatiedot
Tutkittavan nro: _______
Haastattelija ___________________________
Pvm _______________________
Muita taustatietokysymyksiä riippuen käytettävästä lomakekokonaisuudesta (esim. ikä,
sukupuoli).
_____________________________________________________________________________
_____________________________________________________________________________
________________________________________________________
75
Toimintakyky nyt ja lähitulevaisuudessa
Seuraavien kysymysten tarkoituksena on selvittää, miten haastateltava kuvaa toimintakykyään
ja mitkä ovat hänelle tärkeimmät asiat ja toiminnot nyt ja lähitulevaisuudessa.
1) Kuvailkaa toimintakykyänne, minkälainen se mielestänne on?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
76
2) Luetelkaa kolme teille tärkeintä asiaa tai toimintoa, jotka tuottavat iloa, lisäävät
voimavarojanne ja toimintakykyänne.
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Vuoden päästä
1) Kuvailkaa toimintakykyänne vuoden päästä, millaisen arvioitte sen silloin olevan?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
2) Luetelkaa kolme teille tärkeintä asiaa tai toimintoa, jotka tuottavat vuoden päästä iloa,
lisäävät voimavarojanne ja toimintakykyänne.
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
77
Oma arvio toimintakyvystä 1
Seuraavien kysymysten tarkoituksena on selvittää sitä, miten haastateltava selviytyy erilaisista
tehtävistä.
Vastausvaihtoehdot ovat:
1 kyllä, ilman vaikeuksia
2 kyllä, mutta vaikeuksia
3 en
4 en osaa sanoa
5 en osaa tehdä
Lisätietoja:
_______________________________________________________
_______________________________________________________
78
En
En
En osaa osaa
sanoa tehdä
Kyllä, ilman
vaikeuksia
Kyllä, mutta
vaikeuksia
1. Pystyttekö nousemaan portaita välillä
levähtämättä yhden porrasvälin?
1
2
3
4
5
2. Pystyttekö kävelemään yhtäjaksoisesti vähintään
2 kilometriä?
1
2
3
4
5
3. Pystyttekö juoksemaan ainakin 100 metriä?
1
2
3
4
5
4. Pystyttekö nostamaan n. 10 kg painavan taakan
(esim. täyden vesiämpärin lattialta pöydälle)?
1
2
3
4
5
5. Pystyttekö liikkumaan metsässä (esim.
keräämään marjoja, sieniä tms.)?
1
2
3
4
5
6. Pystyttekö ajamaan polkupyörällä vähintään 2
km?
1
2
3
4
5
7. Pystyttekö hiihtämään vähintään 2 km?
1
2
3
4
5
8. Pystyttekö uimaan vähintään 25 m?
1
2
3
4
5
9. Pystyttekö kävelemään ja/tai juoksemaan
vähintään 10 km?
1
2
3
4
5
10. Selviydyttekö asioiden hoitamisesta yhdessä
muiden kanssa?
1
2
3
4
5
11. Selviydyttekö asioiden esittämisestä vieraille
ihmisille?
1
2
3
4
5
Rengastakaa oikea vaihtoehto
79
Oma arvio toimintakyvystä 2
12. Millaiseksi arvioitte fyysisen kuntonne?
1. Erittäin hyvä
2. Hyvä
3. Keskinkertainen
4. Huono
5. Erittäin huono
13. Millaiseksi arvioitte henkisen hyvinvointinne?
1. Erittäin hyvä
2. Hyvä
3. Keskinkertainen
4. Huono
5. Erittäin huono
14. Millaiseksi arvioitte kykynne toimia ihmisten kanssa?
1. Erittäin hyvä
2. Hyvä
3. Keskinkertainen
4. Huono
5. Erittäin huono
15. Kuinka suureksi arvioitte teille tärkeiden ihmisten verkoston?
Arvioi lukumäärä: _______
80
16. Millaiseksi arvioitte terveydentilanne?
1. Erittäin hyvä
2. Hyvä
3. Keskinkertainen
4. Huono
5. Erittäin huono
Tavoitteet ja arviointi
81
Seuraavaksi keskustelemme siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta toimintakykynne pysyisi hyvänä.
Mainitkaa kolme toimintakykyä ylläpitävää asiaa, toimintoa tai tavoitetta.
Kirjaa toimintakykyä ylläpitävät asiat, toiminnot ja tavoitteet sekä keskustele haastateltavan
kanssa hänen omista voimavaroistaan, esteistä ja rajoitteista, jotka vaikuttavat tavoitteen
saavuttamiseen. Merkitse kunkin ulottuvuuden kohdalle haastateltavan kokemus (esim. kyllä
osaa/ei osaa) ja kirjaa perustelut.
1.tavoite _______________________________________________________________
Kyllä
Ei
Osaan, _______________________________________________________
Kykenen, _____________________________________________________
Voin, ________________________________________________________
Minun täytyy, _________________________________________________
2.tavoite _______________________________________________________________
Kyllä
Ei
Osaan, _______________________________________________________
Kykenen, _____________________________________________________
Voin, ________________________________________________________
Minun täytyy, _________________________________________________
3.tavoite _______________________________________________________________
Kyllä
Ei
Osaan, _______________________________________________________
Kykenen, _____________________________________________________
Voin, ________________________________________________________
82
Minun täytyy, _________________________________________________
Ulottuvuudet lyhyesti:
Osata = Tiedot ja taidot, pysyvät osaamiset
Kyetä = Fyysiset ja psyykkiset kyvyt, ruumiillinen toimintakyky
Voida = Mahdollisuudet, joita tilanne ja siinä ilmenevät erilaiset rakenteet tuottavat ja avaavat
Täytyä = Ympäristön tai tilanteen luomat fyysiset ja sosiaaliset pakot ja rajoitukset
83
Haastattelijan arviointilomake
(Ikäinstituutti/LAATO)
Tutkittavan nro: _______
Haastattelija ___________________________
Pvm _______________________
Arvio haastateltavan fyysisestä kunnosta
1 Erittäin hyvä
2 Hyvä
3 Keskinkertainen
4 Huono
5 Erittäin huono
Perustelu: ______________________________________________________________
Arvio haastateltavan henkisestä hyvinvoinnista
1 Erittäin hyvä
2 Hyvä
3 Keskinkertainen
4 Huono
5 Erittäin huono
Perustelu: ______________________________________________________________
Arvio haastateltavan kyvystä toimia ihmisten kanssa
84
1. Erittäin hyvä
2. Hyvä
3. Keskinkertainen
4. Huono
5. Erittäin huono
Perustelu: ______________________________________________________________
Millainen vaikutelma haastateltavasta jäi? Kuvaile häntä muutamalla lauseella.
_____________________________________________________________________________
_____________________________________________________________________________
________________________________________________________
Muuta?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
85
Fyysisen toimintakyvyn mittaukset
(Ikäinstituutti/LAATO)
Tutkittavan nro: _______
Fyysisten mittausten tekijä _____________________
Pvm_________________
Pituus _______ Paino _______ BMI (body mass index)_______
30 sekunnin tuolilta nousu ________
Kyynärvarren koukistus ________ (painot: naisilla 2 kg, miehillä 3 kg)
Istumakurkotus ______ ______
Selkäkurkotus ______ _______
Tuolilta nousu ja kävely ______ _______
Reaktioajan mittaukset
Reaktioaika (ka) Liikeaika (ka)
Yksinkertainen
_____________ ___________
Monivalinta
_____________ ___________
86
Tasapainomittaukset
Keskim X nop: Keskim Y nop: Vauhtimomentti:
Normaali silmät auki (30 s.) ____________ ___________
___________
Normaali silmät kiinni (30 s.) ____________ ___________
___________
Yhdellä jalalla (15 s.)
____________ ___________
Käden puristusvoima
oikea käsi
_____ _____
vasen käsi
_____ _____
Kahden minuutin kävely
________
87
___________
Mittaajan arviointilomake
(Ikäinstituutti/LAATO)
Tutkittavan nro: _______
Fyysisten mittausten tekijä __________________________
Pvm____________
Arvio tutkittavan fyysisestä kunnosta
1 Erittäin hyvä
2 Hyvä
3 Keskinkertainen
4 Huono
5 Erittäin huono
Perustelu: ______________________________________________________________
Arvio tutkittavan henkisestä hyvinvoinnista
1 Erittäin hyvä
2 Hyvä
3 Keskinkertainen
4 Huono
5 Erittäin huono
Perustelu: ______________________________________________________________
88
Arvio tutkittavan kyvystä toimia ihmisten kanssa
1. Erittäin hyvä
2. Hyvä
3. Keskinkertainen
4. Huono
5. Erittäin huono
Perustelu: ______________________________________________________________
Millainen vaikutelma tutkittavasta jäi? Kuvaile häntä muutamalla lauseella.
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Muuta?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
89
Haastattelijan ja mittaajan yhteinen arviointilomake
(Ikäinstituutti/LAATO)
Tutkittavan nro: _______
Arvioijat: ______________________________
Pvm_______________________
Luonnehdinta tutkittavan tavoitteista kehittämishankkeen kannalta?
_____________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Luonnehdinta tutkittavan vahvuuksista?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
_____________________________________________________________________
Luonnehdinta tutkittavan ongelmista ja ristiriidoista?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Arvio tutkittavan tavoitteiden toteutumismahdollisuuksista?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
90
Huomioita toimenpidesuunnitelman, ryhmiin osallistumisen ja muiden toimenpiteiden
kannalta?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Muuta?
_____________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Liite 3
Esimerkkejä alku-, loppu- ja seurantahaastattelun tuloksista
Ensimmäinen tutkimusryhmä
Tutkittava nro 21 (nainen, 78 vuotta)
Toimintakyky nyt
Tutkittava kertoi ensimmäisellä haastattelukerralla, että hänellä oli särkyjä ja voimat
alkoivat vähetä raajoista. Toisella haastattelukerralla osallistujan fyysinen kunto oli
heikentynyt sairastelun takia ja mieliala oli matalalla.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa
Tutkittava mainitsi ensimmäisellä haastattelukerralla, että hänellä ei ole ystäviä.
Sosiaaliset kontaktit tuottaisivat iloa. Sillä hetkellä ilonaiheita toivat lemmikkikoira
sekä viikoittaiset aktiviteetit (käynnit saunomassa Käpyrinteessä). Toisella
91
haastattelukerralla osallistuja kertoi pitävänsä yhteyttä kahteen ystäväänsä. Poika oli
myös vieraillut useasti. Sosiaalisten kontaktien lisääntyminen oli uusi ilon aihe.
Toimintakyky vuoden päästä
Osallistuja arvioi ensimmäisellä kerralla, että hänen toimintakykynsä oli menossa
huonompaan suuntaan. Hän oli masentunut ja ajatteli, että on kuollut vuoden kuluttua.
Toisella haastattelukerralla osallistuja ei puhunut kuolemasta. Hän toivoi, että
toimintakyky säilyisi samanlaisena kuin se oli sillä hetkellä.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa
Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava toivoi enemmän virikkeitä, sosiaalisia
kontakteja ja toimintaa. Toisella kerralla taloudellinen tilanne oli päällimmäisenä
mielessä. Terveys ja liikuntakyvyn säilyminen tuottaisivat tutkittavan mukaan myös iloa
tulevaisuudessa.
Yhteenveto
Osallistujan toimintakyky oli pysynyt suurin piirtein samana. Sairastelu oli heikentänyt
yleiskuntoa ja mieliala oli masentunut. Ensimmäisellä haastattelukerralla tuli esille
osallistujan pelko siitä, että kunto heikkenee entisestään. Toisella kerralla tutkittava
toivoi, että toimintakyky pysyisi entisellään. Huoli terveydestä ja liikkumiskyvyn
heikentymisestä olivat edelleen mielessä. Sosiaalisissa suhteissa oli tapahtunut muutos
parempaan suuntaan. Yhteydenpito ystäviin ja läheisiin oli lisääntynyt mittauskertojen
välissä.
92
Tutkittava nro 23 (nainen, 85 vuotta)
Toimintakyky nyt
Tutkittava kuvasi toimintakykynsä muutosta fyysisen kuntonsa heikentymisen kautta.
Hän kertoi ensimmäisellä kerralla, että pärjäsi hyvin kotona rollaattorinsa turvin.
Mieliala oli myös hyvä ja sosiaalista kanssakäymistä ystävien ja tuttavien kanssa oli
riittävästi. Toisella haastattelukerralla tutkittava kertoi, että fyysinen toiminta- ja
liikkumiskyky olivat heikentyneet sairauksien takia.
”Toimintakyky on huonompaan suuntaan; nivelrikko käsissä ja parkinsonin tauti vie
toimintakykyä. Ulkona rollaattorilla liikkuminen tuntuu raskaalta.”
Fyysisistä rajoitteista huolimatta sosiaaliset suhteet olivat pitäneet mielialan hyvänä.
Kolmannella haastattelukerralla tutkittava kertoi toimintakykynsä olevan hyvä.
Lihasvoima oli kuitenkin heikkoa ja muisti oli alkanut kaventua. Tutkittava kuvasi
mielialaansa vaihtelevaksi, vaikka useimmiten tunsi olevansa iloinen. Sosiaalisia
kontakteja oli edelleen riittävästi.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa
Tutkittavalle iloa tuottavat asiat olivat pysyneet kutakuinkin samoina. Ensimmäisellä
haastattelukerralla iloa tuottivat sukulaisten vierailut, ulkona liikkuminen rollaattorin
kanssa ja erilaisiin aktiviteetteihin pääseminen. Toisella kerralla tutkittava mainitsi
lisäksi projektityöntekijöiden käynnit mieltään piristäväksi asiaksi. Kolmannella
haastattelukerralla iloa tuottivat sukulaisten ja tuttavien lisäksi käynnit Käpyrinteessä.
Toimintakyky vuoden päästä
Tutkittavan arvio toimintakyvystä oli suhteellisen optimistinen ensimmäisellä
haastattelukerralla. Tutkittava totesi, että käsien voima oli heikkenemässä, mutta ulkona
liikkuminen luultavasti sujuisi hyvin rollaattorin avulla. Toisella ja kolmannella
haastattelukerralla tutkittava uskoi toimintakykynsä menevän vähitellen huonompaan
suuntaan. Toisella haastattelukerralla hän tosin lisäsi, että toimintakyky saattaisi pysyä
samana. Kolmannella kerralla hän uskoi että lihasvoima heikkenisi vuoden sisällä ja
liikkumisesta tulisi työläämpää.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa
Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava uskoi, että iloa tuottaisivat vuoden päästä
suunnilleen samat asiat kun haastatteluhetkellä. (1. haastattelu). Toisella
haastattelukerralla osallistuja nimesi useampia konkreettisia asioita, jotka tuottaisivat
iloa, kuten ystävien vierailut, kotikulmille pääsy, lapsenlapset ja tyttären perheen
vierailu. Kolmannella haastattelukerralla päällimmäisenä oli mielessä oman kunnon
pysyminen ennallaan.
93
Yhteenveto
Osallistujan toimintakyky oli heikentynyt jonkin verran. Sairaudet olivat heikentäneet
fyysistä toimintakykyä 1. ja 2. mittauskerran välillä ja liikkuminen tuntui raskaalta.
Kolmannella haastattelukerralla tutkittava kertoi, että toimintakyky oli hyvä vaikka
lihasvoima oli heikentynyt ja muisti alkanut kaventua. Osallistuja vaikutti olevan
suhteellisen hyvällä mielellä ja piti edelleen tiiviisti yhteyttä tuttaviin ja sukulaisiin.
Toinen tutkimusryhmä
Tutkittava nro 31 (nainen 81 vuotta)
Toimintakyky nyt
Tutkittava kertoi ensimmäisellä haastattelukerralla että liikkuminen on huonoa. Vasen
polvi oli kipeä ja siinä oli särkyjä. Rapuissa liikkuminen sattui ja käveleminen oli
hidasta. Mieliala oli tutkittavan mukaan kuitenkin hyvä ja tasainen. Toisella
haastattelukerralla kunto ei edelleenkään ollut tutkittavan mielestä hyvä. Hän oli
kaatunut ja odotti polvileikkausta. Mieliala oli kuitenkin hyvä. Tutkittava ei kokenut
yksinäisyyttä eikä hän muistanut sitä koskaan kokeneensa. Osallistuja koki, että hän
pystyi selviämään itsenäisesti arjen askareista.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa
Ensimmäisellä haastattelukerralla iloa tuottivat television katsominen, kaupungilla
käynti ja syöminen. Toisella haastattelukerralla iloa tuotti polvileikkaukseen
pääseminen. Kaupassa käynnin onnistuminen ja kaupungilla käyminen olivat myös iloa
tuottavia asioita.
Toimintakyky vuoden päästä
Tutkittava ei osannut arvioida missä kunnossa hän olisi vuoden päästä. Hän kuitenkin
toivoi olevansa paremmassa kunnossa saatuaan hammasproteesin. Hän uskoi
pärjäävänsä edelleen kotona eikä uskonut tarvitsevansa apuvälineitä. Toisella
haastattelukerralla osallistuja uskoi olevansa paremmassa kunnossa polvileikkauksen
vuoksi. Hän uskoi pärjäävänsä kotona samalla lailla kuin silläkin hetkellä ja pääsevänsä
liikkumaan kodin ulkopuolella nykyistä paremmin.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa
Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava koki, että hyvänä pysyvä terveys toisi iloa.
Teatterikäynnit ja päivittäinen ulkoilu olisivat myös tulevaisuudessa iloa tuottavia
94
asioita. Toisella haastattelukerralla tulevaisuudessa toisi iloa matkustaminen tyttären ja
lastenlasten luokse Ruotsiin, tanssiminen ja kortin pelaaminen lastenlasten kanssa.
Yhteenveto
Tutkittavan toimintakyky oli pysynyt suurin piirtein samana. Osallistujalla oli polviin
liittyviä kipuja jo ensimmäisellä haastattelukerralla. Kivut vaikeuttivat liikkumista.
Mieliala oli kuitenkin pysynyt hyvänä. Toisella haastattelukerralla tuli esille, että
tutkittava oli kaatunut ja hän odotti polvileikkausta. Kivuista huolimatta mieliala oli
hyvä. Tutkittava arvioi, että hän pystyi itse selviytymään arjen askareista ilman apua.
Iloa tuottivat kummallakin haastattelukerralla harrastukset ja arkiset asiat. Osallistujan
suhtautuminen tulevaan oli myönteistä kummallakin kerralla. Hän uskoi kuntonsa
paranevan hammasproteesin laittamisen ja polvileikkauksen jälkeen.
Tutkittava nro 33 (nainen 87 vuotta)
Toimintakyky nyt
Tutkittava arvioi ensimmäisellä haastattelukerralla, että hänen toimintakykynsä oli aika
hyvä. Hän kärsi sydänviasta. Mieliala oli vaihteleva. Tutkittava muisteli edesmennyttä
miestään. Toisella haastattelukerralla osallistuja totesi, että toimintakyky ei ole kovin
hyvä. Hän oli väsynyt ja huonokuntoinen. Osallistuja tapasi ystäviä toisinaan, mutta
kertoi ettei ollut kovin puheliaalla tuulella edes puhelimessa. Edesmennyt mies oli
mielessä ja tutkittava totesi, että oli ollut paremmassa kunnossa miehensä eläessä.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa
Tutkittavalle tuottivat iloa kummallakin kerralla melkein samat asiat: nykyhetkessä
eläminen, ihmisten tapaaminen ja taiteesta nauttiminen.
Toimintakyky vuoden päästä
Tutkittava arvio kummallakin haastattelukerralla, että hän on mahdollisesti samassa
kunnossa kuin sillä hetkellä. Hän tosin totesi ensimmäisellä haastattelukerralla, että
sydänvaivat voivat hankaloittaa elämää.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa
Tutkittava ei osannut nimetä ensimmäisellä haastattelukerralla iloa tuottavia asioita
tulevaisuudessa. Toisella haastattelukerralla hän mainitsi, että maalaaminen ja
kaupungilla käynti tuottaisivat iloa tulevaisuudessa.
Yhteenveto
Tutkittavan toimintakyky on heikentynyt jonkin verran. Ensimmäisellä
haastattelukerralla tutkittava arvioi, että toimintakyky oli aika hyvä. Toisella kerralla
hän tunsi itsensä väsyneeksi ja huonokuntoiseksi. Mieliala oli myös matalalla ja miehen
95
kuolema edelleen mielessä. Tutkittavalle iloa tuottivat etenkin ihmisten tapaaminen ja
taiteesta nauttiminen. Hän arvioi kummallakin haastattelukerralla, että olisi myös
vuoden päästä samassa kunnossa kuin sillä hetkellä. Sydänvaivat tosin voisivat
hankaloittaa elämää.
Vertailuryhmä
Tutkittava nro 11 (nainen, 81 vuotta)
Toimintakyky nyt
Tutkittava kertoi ensimmäisellä haastattelukerralla olevansa hyvin aktiivinen huvitusten
suhteen (tv:n katselu ja ristikoiden täyttäminen), muttei jaksanut panostaa kotitöihin.
Kävely oli huonoa ja tutkittava oli riippuvainen autolla ajamisesta. Hän kertoi
kärsineensä vapinasta koko ikänsä. Toisella haastattelukerralla osallistuja kertoi, että
hänen fyysinen toimintakykynsä oli hyvä. Hän koki kuitenkin olevansa väsynyt ja odotti
sydäntahdistimen laittoa. Kolmannella haastattelukerralla tutkittava totesi, että
toimintakyky on hyvä. Rutiinihommat olivat hallussa ja liikkumisesta oli tullut
helpompaa. Osallistuja oli käynyt sydämentahdistinleikkauksessa kaksi viikkoa
aikaisemmin ja kotiutunut neljä päivää ennen haastattelua.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa
Osallistuja mainitsi ensimmäisellä haastattelukerralla, että oma poika ja muut läheiset,
uinti sekä autolla ajo ja matkustaminen kaukomaihin oli tärkeää. Tutkittava mainitsi
myös toisella haastattelukerralla samoja iloa tuottavia asioita. Nämä asiat pitivät hänet
hyvässä kunnossa. Kolmannella haastattelukerralla osallistuja totesi, että mieliala oli
leikkauksen jälkeen hyvä. Hän odotti pääsevänsä taas liikkumaan Käpyrinteeseen ja
harmitteli sitä että leikkauksen takia uiminen oli kielletty.
Toimintakyky vuoden päästä
Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava toivoi, että kunto pysyisi samanlaisena ja
hän pärjäisi edelleenkin itsenäisesti. Toisella haastattelukerralla osallistuja uskoi, että
toimintakyky pysyisi edelleen yhtä hyvänä. Vuoden päästä myös sydämentahdistin olisi
laitettu. Kolmannella haastattelukerralla osallistuja toivoi olevansa samassa kunnossa
kuin sillä hetkellä. Hän uskoi mielialansa pysyvän silloin hyvänä. Haaveena oli
matkustelu.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa
Osallistuja uskoi lymfahieronnan ja uimisen tuovan iloa tulevaisuudessa. Hän myös
uskoi, että 3 kerroksessa asuminen pitäisi hänet silloin kunnossa. Toisella ja
96
kolmannella haastattelukerralla tutkittava uskoi, että iloa tuottaisivat samat asiat kuin
silläkin hetkellä.
Yhteenveto
Tutkittavan toimintakyky oli jonkin verran parantunut. Osallistuja kertoi ensimmäisellä
haastattelukerralla, että kävely tuotti hänelle vaikeuksia. Toisella haastattelukerralla hän
koki toimintakykynsä olevan hyvä, vaikka olikin väsynyt ja odotti sydäntahdistimen
laittoa. Kolmannella haastattelukerralla sydäntahdistin oli laitettu ja osallistuja koki
toimintakykynsä hyväksi. Tutkittava vaikutti kertomansa perusteella aktiiviselta.
Sydäntahdistimen laitoin jälkeen uinti oli hetkellisesti jäänyt, mutta hän odotti
pääsevänsä jälleen liikkumaan. Tutkittavalla oli riittävästi sosiaalisia kontakteja.
Suhtautuminen tulevaan oli myönteistä.
Tutkittava nro 12 (nainen, 88 vuotta)
Toimintakyky nyt
Tutkittava kuvaili toimintakykyään kohtuulliseksi. Hän pystyi kävelemään portaat ja
tekemään itse ruoan. Toisella haastattelukerralla hän koki, että toimintakyky oli edelleen
kohtalainen. Hän kertoi kävelevänsä päivittäin. Kolmannella haastattelukerralla
osallistujan toimintakyky oli tyydyttävä. Hän kertoi pääsevänsä joka aamu kävelemään
ja seuraavansa asioita.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa
Ensimmäisellä haastattelukerralla osallistujalle tuottivat iloa kirkon päiväpiiri, klassinen
musiikki ja teatteri. Toisella haastattelukerralla tutkittava mainitsi musiikin lisäksi
puhelinsoitot ystävättärelle sekä Käpyrinteen Iidantuvan Teematorstai -kerhon.
Kolmannella haastattelukerralla osallistuja mainitsi viikoittaiset puhelinsoitot ystäville
ja sukulaisille, kävelylenkit kauniilla säällä sekä seurakunnan toiminnan.
Toimintakyky vuoden päästä
Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava pelkäsi, että toimintakyky menee alaspäin.
Toisella haastattelukerralla osallistuja oli toiveikkaampi ja uskoi toimintakyvyn
pysyvän entisellään. Kolmannella haastattelukerralla tutkittava uskoi, että toimintakyky
pysyisi edelleen samanlaisena kuin se oli sillä hetkellä ja hän pärjäisi edelleen kotona.
Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa
Iloa tuottaisi tulevaisuudessa se, että tutkittava voisi edelleen osallistua seurakunnan
toimintaan ja teattereihin. Musiikki on myös tärkeä asia osallistujalle, kuten myös omat
97
90-vuotispäivät. Toisella ja kolmannella haastattelukerralla tutkittavan mukaan iloa
tuottaisivat samat asiat kuin silläkin hetkellä.
Yhteenveto
Tutkittavan toimintakyky oli pysynyt suurin piirtein samana. Hän kuvaili
toimintakykyään kaikilla haastattelukerroilla joko kohtalaiseksi tai tyydyttäväksi. Iloa
tuottivat etenkin erilaiset harrastukset. Tutkittavan suhtautuminen tulevaan oli
muuttunut myönteisemmäksi. Ensimmäisellä haastattelukerralla hän pelkäsi
toimintakykynsä menevän alaspäin. Toisella ja kolmannella haastattelukerralla hän
uskoi sen pysyvän entisellään.
Esimerkkejä tutkittavien asettamista tavoitteista ja niiden arvioinnista
eri haastatteluissa
Ensimmäinen tutkimusryhmä
Tutkimusryhmään kuuluvien tavoitteet ryhmiteltiin neljään luokkaan:
1) Konkreettiset lyhyen aikavälin tavoitteet
2) Ulkoiluun ja muuhun liikuntakyvyn ylläpitämiseen tähtäävät tavoitteet
3) Harrastuksiin/aktiviteetteihin liittyvät tavoitteet
4) Muut tavoitteet
Tutkittava nro 21
Osallistujan ensimmäisellä haastattelukerralla asettama konkreettinen lyhyen aikavälin
tavoite ”Käynti miehen hautausmaalla” oli realistinen ja mahdollista toteuttaa.
Osallistujalla oli riittävät tiedot ja taidot toimia, fyysiset ja psyykkiset kyvyt sekä
sisäinen tarve toteuttaa asia. Hän arvioi osaavansa ja kykenevänsä toteuttamaan
tavoitteen sekä hänen täytyi omasta mielestään se toteuttaa.
Toisella haastattelukerralla kaikilla arviointiulottuvuuksilla toteutettavissa olevat
tavoitteet olivat ”Kerran viikossa saunapalvelu Iikantuvalla” sekä ”Kirpputorilla
käynti/käynnit”.
98
Tutkittava nro 23
Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava asetti konkreettisia lyhyen aikavälin
tavoitteita, kuten ”Päästä Kampin liikekeskukseen tutustumaan”. Tutkittava arvioi
osaavansa ja kykenevänsä toteuttamaan tavoitteensa ja hän koki että hänen täytyi
toteuttaa tavoitteensa. Toisella kerralla realistisin tavoite oli ”Puutarhan hoitaminen”.
Osallistuja tiesi mitä tehdä ja millä välineillä, hän kykeni fyysisesti sen tekemään, ja
hänen täytyi omasta mielestään se tehdä.
Kolmannella haastattelukerralla hän asetti tavoitteita, joiden toteutumiseen uskoi
kaikilla arviointiulottuvuuksilla. Osallistujan liikuntakyvyn ylläpitämiseen tähtäävä
tavoite ”pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa päivittäin...” oli realistinen ja mahdollista
toteuttaa. Tutkittava tiesi mitä pitäisi tehdä, hän kykeni fyysisesti liikkumaan ja hänen
teki mieli ulkoilla. Hän voi toteuttaa tavoitteensa, koska lähistöllä oli sopivanlainen
maasto, kulkuyhteydet olivat hyvät ja hänellä oli aikaa.
Toinen tutkimusryhmä
Tutkittava nro 31
Tutkittava asetti ensimmäisellä haastattelukerralla yhden liikuntakyvyn ylläpitämiseen
tähtäävän tavoitteen ”Käveleminen ulkona, ainakin 2xvko. Tavoite vaikutti realistiselta
toteuttaa ja tutkittava uskoi lähes kaikilla arviointiulottuvuuksilla voivansa sen toteuttaa.
Hän tiesi kävelyreitin, hänen fyysinen kuntonsa oli hyvä, voimat olivat hallussa ja
hänellä oli mahdollisuudet liikkumiseen. Tavoitteen toteutumisen esteenä saattoi
kuitenkin olla se, että tutkittava koki liikkumisen ulkona rasitteeksi.
Osallistuja ei uskonut kovin vahvasti toisella haastattelukerralla asettamiensa
tavoitteiden toteutumismahdollisuuksiin. Tutkittavan muu tavoite ”Nukkua yön
yhtäjaksoisesti” oli osittain realistinen toteuttaa. Tutkittava tiesi ulkoilun parantavan
unenlaatua, hän uskoi voivansa toteuttaa tavoitteensa, koska hänellä oli hyvä sänky ja
asunnossa oli hiljaista. Hän koki että tavoite täytyi toteuttaa, koska hän halusi nukkua
paremmin. Tavoitteen toteutumisen esteenä saattoi kuitenkin olla että päivän tapahtumat
pyörivät liikaa mielessä.
Tutkittava nro 33
Tutkittava ei arvioinut kaikkien asettamiensa tavoitteiden toteutumista. Harrastuksiin
liittyvä tavoite ”Teatterissa käynti” oli osittain toteutettavissa. Tutkittava kykeni
käymään teatterissa, koska jaloissa oli vielä riittävästi voimaa, hänellä oli siihen riittävät
resurssit ja hänestä olisi mukava nähdä teatteriesitys. Tavoitteen toteutumisen esteenä
saattoi kuitenkin olla ettei hän osannut mennä teatteriin eikä tiennyt miten siellä
toimitaan, koska edellisestä käynnistä oli aikaa.
99
Tutkittava ei uskonut kovin vahvasti toisella haastattelukerralla asettamiensa
tavoitteiden toteutumiseen. Tutkittavan harrastuksiin liittyvä tavoite ”Olisi mukava
nähdä taidetta” oli suhteellisen realistinen toteuttaa. Tutkittava tiesi missä Ateneum on
ja osasi mennä sinne bussilla, hänellä oli siihen taloudelliset resurssit ja hän halusi
toteuttaa tavoitteensa. Toteutumisen esteenä saattoi kuitenkin olla se, ettei hän jaksanut
itse kävellä vaan tarvitsi ulkopuolista apua.
Vertailuryhmä
Ensimmäisen haastattelukerran tulokset on jätetty analyysin ulkopuolella, koska
tavoitteita ei arvioitu modeliteettiulottuvuuksilla. Vertailuryhmässä tutkittavien
toimintakyky oli parempi kuin tutkimusryhmissä, joten heidän tavoitteensakin
ryhmiteltiin hieman eri tavalla:
Vertailuryhmän tavoitteiden ryhmittely:
1)
2)
3)
4)
Sosiaalisesti painottuneet tavoitteet
Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävät tavoitteet
Harrastuksiin/aktiviteetteihin liittyvät tavoitteet
Muut tavoitteet
Tutkittava nro 11
Osallistujan toisella haastattelukerralla asettama fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen
tähtäävä ”uinti kerran viikossa ja ohjattu 30 min. jumppa” vaikutti realistiselta toteuttaa
ja tutkittava arvioi sen toteuttamisen mahdolliseksi kaikilla ulottuvuuksilla. Hän osasi
uida, hänellä oli tarvittava tietotaito hallussa, hän kykeni siihen, koska fyysinen
toimintakyky oli hyvä ja hän halusi toteuttaa tavoitteensa.
Kolmannella haastattelukerralla fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävä tavoite
”uinti” oli realistinen toteuttaa. Tutkittava arvioi kaikilla arviointiulottuvuuksilla, että
sen toteutuminen oli mahdollista. Hän osasi uida ja oli osallistunut jopa kilpauinteihin
Yrjönkadulla, uinti onnistui fyysisesti, uimahalli oli lähellä, hänellä oli tarvittavat
varusteet ja taloudellinen tilanne mahdollisti uimassa käymisen. Hän halusi myös
toteuttaa tavoitteensa, koska se oli hänelle mielen terapiaa.
Tutkittava nro 12
Osallistujan toisella haastattelukerralla asettama sosiaalisesti painottunut tavoite
”ihmisten kanssa seurusteleminen” oli realistisesti toteutettavissa. Hän kykeni
tapaamaan ihmisiä, hänellä oli ystäviä ja halu tavata heitä. Kaksi muuta tavoitetta,
”oikeiden, kunnollisten ohjelmien seuraaminen tv:stä” ja ”liikkuminen säännöllisesti”,
100
olivat myös realistisia toteuttaa. Tutkittavalla oli riittävät tiedot ja taidot toteuttaa
tavoitteet, hän kykeni niiden toteuttamiseen, hänellä oli mahdollisuus toteuttaa ne ja hän
halusi ne toteuttaa.
Osallistujan kolmannella kerralla fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävä
”päivittäinen kävely ulkona” oli realistinen toteuttaa. Tutkittava arvioi kaikilla
arviointiulottuvuuksilla, että sen toteutuminen oli mahdollista. Hänellä oli kävelyreitit
tiedossa ja hän tiesi kuinka tärkeää liikkuminen oli, hänellä oli kävelykyky tallessa ja
voimia lähteä liikkeelle, hänellä oli aikaa käydä kävelyllä ja hän halusi lähteä liikkeelle
ja ulos.
101