Tee-itse kyttäy

Juha JoRManainEn
Tee-itse
Valkohäntä- ja metsäkauriin kyttääminen
on suosittu ja tuottoisa metsästystapa.
Se on kiireetöntä odottelua ja saaliin voi
valita erittäin tarkkaan. Jotta tällaista
jahtia voi harjoittaa, on ensiksi rakennettava
kyttäyspaikka ja perustettava ruokintapaikka eläimille.
L Kun ruokintapaikkaa ja kyttäyskoppia ryhdytään suunnittelemaan, on ensin tietysti selvitettävä, missä eläimet liikkuvat ja mihin
paikan voisi pystyttää.
Lumisessa maastossa tämä onnistuu helposti jälkiä seuraamalla.
Matkassa on kuitenkin syytä olla
myös kesällä ja syksyllä, sillä eläimillä on tapana vaihtaa olinpaikkojaan vuodenaikojen mukaan.
Sopivalla ruokintapaikan sijoittelulla eläinten kulkua voi ohjailla
pois maanteiden varrelta. Keskelle
synkkää metsää ruokintaa ei kuitenkaan kannata perustaa, sillä valoa ei siellä yksinkertaisesti ole riittävästi ja synkkää metsää vasten
ei eläinten hahmoa oikein erota.
Oivallisia paikkoja tarjoavat peltoaukiot, joissa kummallakin puolella on metsää. Samoin metsän
ympäröimät aukiot. Peurat seisoskelevat joskus pitkäänkin metsän
suojassa tarkkailemassa ruokintapaikan turvallisuutta.
Isosarviset pukit eivät aukeita
paikkoja rakasta ja muutenkin ne
vierailevat ruokinnalla epäsäännöllisesti, jos ollenkaan.
Kyttäsin aikoinaan kaksi talvea
samaa suurisarvista valkohäntäpukkia. Kertaakaan se ei tullut
sataa metriä ruokintapaikkaa lähemmäksi, ei edes kiima-aikana.
Pääsin näkemään sen muutaman
kerran, mutta riistalaukaukseen ei
tilaisuutta tarjoutunut.
Ruokintapaikan huollettavuuden kannalta helpointa olisi, jos
maastoautolla tai traktorilla pääsee täyttämään automaatin.
Löysin itse aikoinaan mahtavan
paikan, jossa useammat valkohäntäkauriiden polut risteytyivät. Jäljistä näki, että liikenne oli todella
vilkasta. Mutta paikka sijaitsi puolentoista kilometrin päässä lähimmästä tiestä. Viljan ja jurttien
kantaminen olisi ollut niin raskas
tehtävä pitkin talvea, että annoin
paikan jäädä omaan rauhaansa.
94
Viljaa ruokinnassa kuluu sentään
useampia tonneja talven aikana.
Ruokinta-automaatti on viisasta
tehdä jo kesällä, jotta se ehtii olla
paikallaan useamman kuukauden
ennen jahtikauden alkua. Näin
kaikki ihmisen hajut ehtivät siitä
haihtua ja samalla eläimet tottuvat uuteen rakennelmaan.
Jos tilaa on riittävästi, kannattaa ruokintapaikan viereen tehdä
myös riistapelto. Tämä tosin vaatii maanmuokkaukseen soveltuvaa kalustoa. Rehukaali on varsin
houkutteleva lajike kaurislajeille
varsinkin ensimmäisten pakkasten jälkeen. Kaura on taas hirvien
herkkua, mutta se vetää myös karhuja puoleensa.
Ruokintapaikkoja ja -automaatteja on monen näköisiä ja kokoisia,
mutta tärkeintä on, että paikalla on
riittävästi syötävää tarjolla. Minimivaatimus on mielestäni nelisenkymmentä kiloa viljaa. Silloin sitä ei
tarvitse olla täyttämässä koko ajan.
Automaatissa pidetään viljaa
kevääseen saakka, eikä pelkästään
sen ajan, kun eläimiä metsästetään.
Toimivin vaihtoehto on katolla
varustettu ruokintakaukalo, jonka
koko on noin metri kertaa puolitoista metriä. Sen ääreen mahtuu
useampikin eläin ruokailemaan ja
kapasiteetti riittää pidemmäksi aikaa. Tosin kokemusten mukaan yli
20 asteen pakkasilla viljaa saattaa
kulua 40 kiloa kahdessa yössä.
Kaukalo asennetaan niin, että
sen pidemmät sivut ovat ampumasuunnan mukaisesti samassa linjassa. Näin eläimet ruokailevat kylki
kyttäyspaikkaa kohti, mikä helpottaa kaatolaukauksen lähettämistä.
Ampuja voi silloin valita taitojensa
mukaan tähtäyspisteeksi lavan keskiosan, lavan takaosan tai kaulan.
Päähän ampumista en suosittele, sillä maali on pieni ja etenkin
valkohäntäkauriilla on tapana ympäristöä tarkkaillessaan nostella
päätään yllättäen.
ERÄ 1&2–2011 METSÄSTYS
kyttäyspaikka
Ruokinta aloitetaan uudessa
paikassa jo elokuun lopulla, jolloin
omenat toimivat makoisina kutsukortteina eläimille. Niin valkohäntä- kuin metsäkauriit pitävät omenoista. Lisäksi läheisyydestä pitäisi
löytyä nuolukivi, sillä myös suola
vetää sorkkaeläimiä magneetin
lailla puoleensa.
vaa, hajut eivät leviä kovin helposti
ja ampuminen on maata kohti turvallista.
Kyttäyskoppi on varsin yksinkertainen rakennelma, mutta muutamia asioita on silti syytä ottaa huomioon.
Yksi tärkeimmistä on se, että ampumasuunnassa automaatin taka-
▲ Kookas, katollinen ruokintakaukalo on erittäin toimiva ratkaisu.
Kyttäyskoppi
Yksinkertaisimmillaan kyttääjälle riittävät puusta rakennetut kolmimetriset tikkaat, joissa on jonkinlainen
istuin. Kovan penkin päällä ei kuitenkaan pysty monta tuntia nököttämään, joten kunnon pehmuste on
tarpeen. Styroksia ei hyvästä eristyskyvystään huolimatta pidä käyttää
missään tapauksessa, sillä se puuduttaa takapuolen alta aikayksikön.
Kyttäystikkaiden etuna on halpa hinta ja helppo siirreltävyys.
Toisaalta kyttääjällä ei ole niillä
istuessaan minkäänlaista suojaa
luonnonvoimia vastaan ja myös ihmisen hajut leviävät ympäristöön.
Siksi moni päätyy rakentamaan
pienen, katollisen kopin, jossa on
avattavat luukut ja jonkinlainen
eristys. Ihanteellista on, jos kopin
saa rakennettua yli kolmen metrin
korkeuteen. Näin ampuma-ala kas-
na on turvallinen maasto, mieluiten pieni mäki. Silloin eläimen läpi
lentänyt luoti osuu takuuvarmasti
maahan.
Tärkeää on myös ratkaista, kuinka kauaksi koppi ruokintapaikasta
sijoitetaan. Mielestäni matkaa saisi
olla vähintään 60 metriä, mieluummin lähemmäksi sata metriä.
Jos koppi on kovin lähellä ruokintaa, siellä joutuu istumaan hiiren hiljaa ja aseen nosto ampumahollille
äänettömästi ja huomaamatta voi
olla vaikeaa. Lisäksi koppiin meneminen voi häiritä eläimiä, jos niiden
päivämakuu on lähellä.
Aikoinaan metsästyskaverini ihmetteli, miksi valkohännät eivät
tulleet ruokinnalle. Hän meni istumaan puuta vasten oleville tikkaille eri aikoina, mutta aina yhtä
huonolla menestyksellä.
Lopulta syy selvisi. Eläimet olivat olleet makauksella vain muu-
taman kymmenen metrin päässä.
Tämä havaittiin, kun yksi niistä oli
valinnut makauspaikan aivan tikkaiden alta.
Eräissä kopeissa ampuma-aukkona on pieni luukku, jossa kiikaritähtäimellä varustetun kiväärin saa
hädin tuskin mahtumaan ampuma-asentoon. Korkeatasoisimmat
▲ Nuolukivi kuuluu ruokintapaikan vakiovarustukseen.
taas ovat ikkunallisia ja lämmitettyjä, jolloin kytiksellä voi olla vaikka
pikkutakki päällä. Vaikka ikkunallinen koppi tarjoaa lämmintä luksusta, ikkuna pitäisi pystyä avaamaan
täysin äänettä.
Moni suosiikin ratkaisua, jossa
ampuma-aukossa ei ole lainkaan
ikkunaa ja itse aukko on leveä. Näin
ampuma-ala levittyy riittävästi, sillä usein suuret pukit lymyilevät sivummalla. Ikkunaton koppi on toki kylmempi, mutta toisaalta eipä
synny saranoista narinoita.
Kyttäysjahdin jännittävimpiä
hetkiä koetaan, kun eläimet on
havaittu ja kivääriä aletaan nostaa
mahdollisimman ääneti ampumaasentoon.
Normaalisti aukon eteen rakennetaan pieni pöytä, josta saa kyynärpäille tukea. Mielestäni sen kuten myös aukon alareunan pitää
olla kevyesti pehmustettu esimer-
METSÄSTYS ERÄ 1&2–2011
95
kiksi kokolattiamatolla.
Kylmässä kopissa pidän kivääriä
valmiina ja varmistamattomana
osoittamassa ruokintapaikalle. Kun
kivääri on valmiiksi oikeassa suunnassa, ampujan ei tarvitse muuta
kuin ottaa ampuma-asento, tähdätä ja lähettää riistalaukaus matkaan.
Kaikki kaurislajit ovat säikkyjä
metallisille äänille, joten usein jo
varmistimen naksautus karkottaa
ne pakoon.
Kopin istuimellakin on tuloksekkaan jahdin kannalta merkitystä. Jos takapuoli puutuu tunnin
jälkeen, ei tulosta tahdo syntyä.
Hämmästyttävän usein hienosti
rakennetuissakin kopeissa on aivan kelvottomia tuoleja.
Tuolin pitää olla täysin äänetön,
vaikka kyttääjä siinä välillä vaihtaisikin
asentoaan, ja takapuolen pitää kestä istumista vähintään viitisen tuntia.
Itse en käytä omassa kopissani
kiinteää istuinta lainkaan, vaan kokoonpantava onkijan selkänojallinen tuoli toimittaa istuimen virkaa.
Sen tarjoama istuma-asento on niin
mukava, että yleensä kytiksen alussa
pystyn ottamaan nokoset istualtani.
Ole valmis
Kytikselle lähdettäessä ensimmäinen tehtävä on tarkistaa, että kaikki tarvittava on mukana.
Taskuun talouspaperin pala, jot96
ERÄ 1&2–2011 METSÄSTYS
▲ Näkymä kopin ikkunasta.
F Kyttäyskopin ei tarvitse olla
tämän kummempi. Koska
ikkunaa ei ole, pakkasilla oikea
pukeutuminen on tärkeää.
ta mahdollisesti huurtuneet linssit
voi puhdistaa. Reppuun muutama
pari kirurgin kertakäyttökäsineitä,
jotka helpottavat huomattavasti
suolistusta kaadon jälkeen.
Oikea vaatetus on kylmässä kopissa arvossaan ja suosittelen erityistä passipussia tähän käyttöön.
Passipussi on hihallinen ja hupullinen, paksu makuupussi, jossa on
äänetön pintakangas.
Koppiin saavuttaessa lattialla olevat mahdolliset lehdet, muut roskat,
tyhjät pullot sekä tölkit poistetaan.
Tämä on erittäin tärkeää varsinkin
itselle ennestään tuntemattomassa kopissa. Sen jälkeen tutkitaan ikkunan avausmekanismi ja tehdään
muutama kylmäharjoitus.
Tarkistetaan vielä, että istuimella
pystyy ottamaan mukavan rennon
asennon ja ettei tuoli nitise liikuttaessa.
Katselukiikarit asetetaan sopivaan paikkaan helposti käsille saatavaksi. Lopuksi ampuma-asennossa
varmistutaan, että kiikaritähtäimen
suurennus on sopiva.
Sitten vain ladataan ase ja laite-
taan kivääri siten, että sen saa äänettömästi esille. Tätäkin on syytä
harjoitella muutaman kerran, jotta
jännittävässä tilanteessa kaikki sujuu hyvin.
Ja kaiken tämän jälkeen ruvetaan mieli rauhoittuneena odottamaan tapahtumia.
Kahdeksan niksiä
sarvipään kyttääjälle
1. Valitse oikea aika: Helpoimmin
ajoitus onnistuu, kun asentaa ruokintapaikan lähelle riistakameran.
Sen kuvat kellonaikoineen kertovat
tarkkaan, milloin eläimet käyvät
ruokailemassa. Haastavampi tapa
on istua kopissa useampana iltana tarkkailemassa eläinten liikkeitä. Oikea hetki on mennä ainakin
tuntia ennen eläinten tavanomaista vierailuaikaa koppiin istumaan.
2. Älä hätäile: Monella aloittelijalla eläinten ilmestyminen näkyviin saa sydämen lyömään tavallista kiivaammin. Tuollaisessa
tilanteessa avotornissa istuva ei
saa liikkua enää ollenkaan. Eläimet ovat vielä siinä vaiheessa epäluuloisia ja pienikin ääni saa ne pakolaukkaan. Anna eläinten ryhtyä
rauhassa syömään ja samalla rauhoitut itsekin. Se helpottaa kaatolaukauksen ampumista.
3. Opettele rutiinit: Sanonnan
mukaan rutiinit tappavat, mutta
metsästyksessä tiettyjen rutiinien noudattaminen on viisautta.
Se tarkoittaa sitä, että metsästysrepussa kaikki tavarat ovat omalla
paikallaan, puukot on teroitettu ja
mahdolliset varaparistot kiikaritähtäimeen ja otsalamppuun ovat mukana. Se tarkoittaa myös sitä, että
E Riista­
kamerasta on
suurta hyötyä,
kun selvitetään
eläinten vierailu­
aikoja ruokinta­
paikalla. Tämä
ilves kävi
nauttimassa
aamupalaa
tappamastaan
kauriista
säännöllisesti.
Metsästyksen Kehrossa
L Tammikuun paukkupakkasten aikaan sain ystävältäni kutsun kyttäysjahtiin
Kehrolle. Minulle oli kerrottu, että kopit ovat lämpimiä ja hyvin varustettuja,
mutta varauduin silti kylmään kyytiin.
Illalla kuuden jälkeen minut vietiin varsin tilavaan koppiin metsän laidassa.
Edessä oli suuri peltoaukea.
Napsautin valon otsalamppuun ja ryhdyin tutkimaan paikkoja.
Takaseinällä oli pehmustettu laveri, joka toimitti myös penkin virkaa. Ikkunan edessä oli pehmustettu pöytä, jolla lepäsivät katselukiikarit valmiina.
Ikkunan avausmekanismi oli äänetön.
Ja toden totta, kopissa oli lämmin. Jopa niin lämmin, että puolen tunnin
kuluttua jouduin riisumaan takkini.
Arvioin matkan ruokintapaikalle noin 80 metriksi, säädin kiväärin asetukset
valmiiksi ja laitoin aseen nurkkaan nojaamaan.
Lämpö sai mielen raukeaksi ja päätin kokeilla laveria. Puolen tunnin makoisten unien jälkeen annoin sille korkeat arvosanat.
Kuutamo valaisi peltoaukeaa, jonka keskellä ruokinta-automaatti nökötti
tummana hahmona. Oli kerrassaan miellyttävän rauhallinen olo.
Puoli yhdeksältä havaitsin tumman hahmon lähestyvän automaattia. Katselukiikarien käyttö vahvisti sen vasaksi.
Annoin eläimen syödä tovin ja avasin sitten ikkunan. Kivääri työntyi ääneti
pakkasilmaan ja tutkin eläintä kiikaritähtäimen läpi.
Yhtäkkiä vasa alkoi nostella päätään ja vilkuilla taakseen. Koska olin hakemassa nimenomaan vasaa, painoin liipaisinta. Eläin putosi lumelle liikkumattomana.
Suljin ikkunan ja istuin vielä hetken kopin lämmössä. Ulos pakkaseen ei
ollut hirmuinen kiire. Samalla päätin, että seuraavana syksynä omassa kopissakin olisi ikkuna ja lämmityslaite.
G Puiset kyttäystikkaat on helppo
valmistaa ja niiden liikuttelu on
vaivatonta.
G Metalliset tikastornit ovat
käteviä pystyttää, mutta ne pitä­
vät hirmuista meteliä pakkasilla
ja pienikin liikahdus tuolissa
aiheuttaa nitinää ja natinaa.
kivääri on puhdistettuna asepussissa ja oikeankaliiperisia patruunoita
on riittävästi mukana.
4. Käytä harkintaa: Yleensä ensimmäisenä ruokintapaikalle tulee
yksinäinen ylivuotinen eläin, tiedustelija. Muut odottavat metsän
suojassa paukahtaako vai ei. Monesti tiedustelija pyörii hetken ruokintapaikalla ja poistuu.
Tässä vaiheessa aloittelija miettii
mahdollisuuksien menneen, mutta
nyt ne vasta alkavat. Jos tilanne pysyy rauhallisena, koko lauma saapuu ruokinnalle. Normaalisti lauma koostuu naaraista ja vasoista.
Nyt vain edelleen odotellaan, että
myös pukki saapuu paikalle naaraita valloittamaan.
5. Opi lukemaan luontoa: Jos
pukkia mielii saaliikseen, parasta
on olla kytiksessä kiima-aikana loka-marraskuussa. Silloin kannattaa
kytätä keskellä päivääkin, varsinkin
hieman syrjäisemmällä paikalla.
Ruokintapaikkojen ympäristö
on syytä käydä tarkistamassa kerran päivässä. Suuret pukit liikkuvat ruokintapaikkojen lähistössä
ja etsivät ”kuumia” naaraita. Jos lähistöltä löytyy pukin kaivama kiimakuoppa, niin seuraavat illat on
syytä viettää visusti kopissa.
6. Opi aikataulut: Monet kyt-
täävät aina samaan aikaan noin iltakuudesta yhdeksään. Silläkin tavalla saalista saa, mutta normaalisti
vain vasoja, ylivuotisia ja naaraita.
Tammikuulla niidenkin saaminen
hankaloituu huomattavasti.
Kokemukseni mukaan mitä pidemmälle kausi etenee, sitä
myöhemmin esimerkiksi valkohäntäkauriit tulevat ruokinnalle.
Tammikuussa riittää kytiksen aloittaminen vasta kahdeksalta, sillä
sarvipäät liikkuvat monesti vasta
puolenyön jälkeen.
7. Varmista ampumamatkat:
Uudessa kyttäyspaikassa on syytä
olla jo valoisan aikaan mittaamassa matkat sopiviin maastokohtiin.
Parasta on piirtää itselleen yksinkertainen kartta, johon matkat on
merkitty. Muuten matkat arvioi
etenkin hämärässä todellisuutta
pitemmiksi.
8. Nauti hiljaisuudesta: Kytiksellä pitää osata olla pitkäänkin liikkumatta ja hiiren hiljaa. Tosin hyvin
eristetyssä kopissa voi vaikka syödä
vaikka eväitä ja jutella kännykässä
kavereiden kanssa. Kytiksellä voi
kuitenkin antaa ajatusten juosta
tai laittaa päänuppi off-asentoon.
Nykypäivänä muutaman tunnin
rauhoittuminen on todellista ylellisyyttä.
METSÄSTYS ERÄ 1&2–2011
97