1. No category

Arpela-päivät
10-07.2010
Juhlapuhe/ Pertti Huhta
Arvoisa Arpela-päivien juhlaväki
Hyvät naiset ja herrat
Tänään avattiin 5. Arpela-päivät. Ilmat ovat olleet aiemminkin meille suosiollisia ja niin tänäänkin.
Itse osallistun näille päiville ensimmäistä kertaa.
Tällaisten päivien järjestäminen kyläläisten kesken vahvasti osoittaa ,että Arpelan alueen kyläyhteisöjen
yhteishenki pelaa ja toimii myös käytännössä. Tämän tyyppisestä yhteistyöstä Arpelassa on jo voi sanoa
vuosi sataiset perinteet.Tämä asia on laajemminkin tunnettu kuin vain Alatorniolla.
Arpelan alueen asutusta on ollut olemassa eri lähteiden mukaan (Alatornion Historia /Heikki
Rantatupa,Maahengen Mailla /Pentti Vuento) jo keskiajalta asti luultavasti paljon kauempaakin.
Pysyvämmän asutuksen Arpelan kylä asutus sai alkunsa 1620 luvulla.
Ensimmäiset merkinnät alueen kantatiloista löytyvät 1700 luvun puoliväliltä, jolloin alueen kanta tiloja
olivat useimmat tutut nimet tänäänkin kuten Ahonperä, Kummu, Ylitalo, Rautio,Harri, Huhta vain
muutamia mainitakseni.
1900 luvun alussa Arpelassa kuten koko maassa alkoi kehittyiä voimakas yhdistys ja osuustoimintaliike.
Tämä tietysti vaikutti kylän omatoimiseen ja omaehtoiseen kehittymiseen. Sen aikaisilla kulkuneuvoilla
matkat olivat pitkiä ja tiestöt eivät olleet kovin kehittyneitä. Tiestöä alettiin kehittää vasta myöhemmin
1900-luvulla.
Esimerkkejä tästä yhteistoiminnasta ovat se että jo 1800 luvulla toimi Arpelassa 4 myllyä ja Kantojärvessä
yksi.
Arpelan saha- ja mylly aloitti toimintansa 1920-luvulla (1921) , muita esimerkkejä yhteishengestä ovat mm
Alatornion ensimmäinen osuuskassa 1907 (ensimmäisten joukossa koko Suomessa), Arpelan Osto- ja
myyntiosuuskunta 1924, koulutoiminta käynnistyi 1895 Halmkronan talossa ja siirtyi 1899 nykyiselle
paikalle Nikunmäkeen Jatkon taloon, alueen vesijakelu on uudenpia näytteitä yhteistoiminnasta.
Tässä on vain muutamia esimerkkejä alueen osuustoiminnasta ja kyläläisten yhteis hengestä.
Arpelan alueella vaikuttaja henkilöitä tuohon aikaan olivat mm TW Oukka, Alarik Huhta, Iisak Jussila, Eelis
Pörhölä,.. Ja näyttää että lähes kaikissa toiminnoissa ainakin 1900-1920 luvuilla pj toimi TW Oukka ja
kirjurina Alarik Huhta.
60-luvun puolivälissä uusi tie Vojakkala-Paakkola muutti sekä Arpelan että Kantojärven kyläkuvaa ja
nopeutti tietysti yhteyksiä Tornioon. Julkinen liikenne pelasi tuohon aikaan jo hyvin (Ahon Veikon,
Nurmisen Pentin,Jussilan bussit liikennöivät tiuhaan tahtiin). Tosin tuohon aikaan yksityisautojen määrä
lähti voimakkaaseen kasvuun.
Sodan aikana tuhoutui alueen aiempaa teollisuutta mm Kuusiluodon saha Saksalaisten pommitusten
vuoksi. Sodan jälkeen Tornioon oli tullut hiljalleen elintarviketeollisuutta ja Norlynin sukkatehdas 1956.
Mutta Outokummun terästehdas 1960 lopulta alkaen toi monelle uusiatyöpaikka alueella.
60-70 luvulla muutti paljon Alatornion asukkata Ruotsiin työn perässä. Osa muuttajista ei koskaan
palannut takaisin.
Kantojärvellä ja Arpelassa oli ensimmäiset traktorit jo 1920 luvulla. Fordson ja Pellervo.
Nämä koneet olivat ensiaskel uusine puimakoneineen askel kohti maatalouden koneellistumista.
Tosin polle ajoi hyvin asiansa vielä aina 1960 luvulle jolloin koneellistuminen oikeasti alkoi. Tämä
tehostuminen vapautti työvoimaa teollisuuden palvelukseen, mutta osa joutui muuttamaan Ruotsiin.
Tämän lyhyesti kuvatun historian Arpelalaiset tuntevat hyvin ,mutta kertaamalla asia näin viidensien
Arpela-päivien juhlapuheessa haluan muistuttaa ja osoittaa kunnioitusta siitä arvokkaasta työstä, jota
meitä aiemmin eläneet ja kovan päivätyön tehneet sukupolvemme ovat täällä tehneet.
Arvoisa Arpela-päivien juhlayleisö
No niin tässä tämä virallinen historia osuus .Edellä olleet asiat on kerätty useista eri lähteistä ja niissä
saatta olla ristiriitaisia tietoja, mutta tämä pyrkiikin olemaan vain yleiskuvaus maineekkaasta
menneisyydestä.
Kerron sitten omia kokemuksia ja muistikuvia kouluajasta, matkoista Arpelaan,kirjastoreissuista ja
myllyreissuista
Itse synnyin joulukuussa 1952 ja kasvoin aina 18 vuotiaaksi asti
Kantojärven kylässä Talonvainiolla. Minua kutsuttiin Talonvainion Pertiksi ja suurin osa silloin jaetuista
joulukorteistakin tuli osoitettuna Talonvainion Pertillle.(ainakin 1. ja 2. luokalla kansakoulussa).
Lähistölla ei ollut kovin paljoa saman ikäisiä lapsia. Lähimmät leikkikaverit löytyivät Huukista ja Tikkalasta,
sekä Pohjasen Arto koululla.
Omat ensimmäiset muistot Arpelasta ovat v.1957 , jolloin kävin Apelassa ensimmäistä kertaa. Muistan
hyvin, että elettiin heinäkuun toista viikkoa ja minun pappa (Tuomas Oukka) tuli ja kysyi , että lähtisikö
Pertti mukhaan Arpelhaan käyhmään. Tarvittiin niittokoneseen teriä ja uusi viikate. Ne terät on niitä
niitattavia kaksiteräisiä teriä.
Puolen päivän maissa meni Ahon Veikon onnikka Arpelaan ja tuli takaisi joskus puoli kahden maissa.
Se oli vielä niitä vanhoja nokka busseja.
Muistan hyvin niitä teriä ostettiin 12 kpl ja niittejä 30 kpl ja yksi viikate varaterällä.Sen jälkeen käytiin
osuuskassassa. Sen jälkeen mentiin -Rantamaan---- baariin . Pappa otti pulla kahvit ja minä sain tiikeri
jäätelö tötterön.
Se taisi olla minun ensimmäinen tötterö.
Seuraava reissu oli samana kesänä Raution pajalle.Korjattiin Fergusin vetokoukkua. Siellä pajalla minä näin
ensimmistä kertaa hitsauskoneen , joka oli kasa johtoja rautaydämmen ympärillä. Sitä minä ihmettelin
vielä kotona että puikon päästä tulee kirkas valo ja rauta sulaa. Minua jäi vaivaamaan että valo tulee ja
miten se voi rautaa sulattaa.
Tämä saatoi vaikuttaa omaan ammatin valintaankin.
Talviakana tehtiin useita myllyreissuja Arpelan sahalle. Fergusonin nostolaitteiden päälle lava ja ohrasäkit
sen päälle. Siinä oli hyvä ookata. Kantojärven Viljo jauho jyvät ja siinä välillä käytiin juomassa kahvit siellä
korkealla olevassa taukotuvassa. Välillä oli tapana karata ihmettelemään sahalaitoksen raamisahaa ja
pärehöylää. Ko oli talvi niin saha ei toiminyt. Ajattelin että tuo pitää nähdä toiminnassa.
Seuraavana kesä ko vietiin puita sahattavaksi näin sen ihmeen ko venkotti lujjaa eestakasin hirveätä
vauhtia (Raahen Konepajan). Ojanahon Ilmari esitteli minulle paikkoja , yksin sinne ei saanu mennä.Olisi
tainut olla vähän vaarallista yksinään siellä liikkua.
Kantojärvessä kansakoulu toimi 1958 asti Alaperässä ja Keräsessä. 1956 paikkeilla alettiin rakentaa uutta
koulua Talonvainion mäelle. Sitä ennen oli kiista pitikö se rakentaa Elvan mäelle vai Talovainioon.
Itse menin kansakuoluun 1959.Opettajani oli silloin Saima Romo alaluokilla. Hänet taitaa monet täällä
olevista Kantojärveläisitä muistaa. Olin silloin vielä kuusi vuotias.
Seuraava vaihe elämässä alkoi kun äiti alkoi puhua 4. luokan talvella että Pertti pannaan Tornioon
oppikouluun. Minä kovasti väitin että mitä vikaa tuossa meän kuolussa on ja kun kuulin että sinne ei
lähde parhaat kaveritkaan (Näätsaaren Ahti,Toratin Jorma,Tikkalan Olavi). Minua epäilytti se homma
kovasti.
Sitten koitti suvivirsien aika ja seuraavana päivänä oltiin menossa ilmoittautumaan pääsykokeisiin
Tornioon.
Aivan viime tingassa mummo (Martta Oukka)juoksi kaupan mäelle, jossa onnikkaa ooteltiin ja sanoi että
tämän päivän lehdessä luki että Arpelaa perustetaan kunnallinen keskikoulu. Ajattelin että läheltä
liippasi…
Seuraavalla viikolla mentiin Tiljan Hannun kanssa ensin ilmoittautumaan ja sitten pääsykokeisiin.
Rimaa hipoen pääsin Keskikouluun.
Syksyllä sitten koulu alkoi. Meitä oli aloittamassa 40 toisilleen uusia tuttavuuksia. Ikäjakauma oli aika iso
koska aloiteltiin ensimmäistä luokkaa. Kentän Eino ajoi koulukyytiä seuraavat pari vuotta. ja se oli jopa
hauskaa.
Nykyään puhutaanpaljon koulu kiusaamisesta ja kuinka yleistä se tänä päivänä on. Itse en muista sellaista
tapahtuneen, mitä nyt välillä tuli paini otteluita ja sen sellaista tappelun nujakkaa esiintyi.
Meidän luokanjalvojana toimi Miriam Räätäri, joka opetti melkein kaikkia aineita, paitsi että matematiikka
oli Yrjö Ollilan Heiniä ja poikien urheilun hoiti Eelis Sivonen. Urheilutunnit pidettiin syksyisin ja keväisin
useimiten tällä urheilukentällä.
Ensimmäinen vuosi meni kuten koulussa menee. Se ruotsinkieli minua hieman jurnutti. En viittiny lukea,
hyvä jos kirjat toin kotiin.En otttanut asiaa kovin vakavasti.
Paras muisto tuosta vuodesta on ko tehtiin kevät retki polkupyörillä Korpijärven rantaan. Se oli kaunis ja
lämmin päivä.Nuotiolla paistethiin makkaraa. Taisi siellä joku muutaman särjenkin saada.
Seuraavana vuonna meille tuli uusi opettaja Pirkko-Liisa Koivula. Hän opetti meille englantia ja
matematiikkaa. Hän toimi koko minun koulun loppuajan myös koulun rehtorina.
Seuraavat luokkaretket tehtiin Tromssaan Norjaan 1965 ja Helsinkiin keväällä 1967.Meidän valvojina
toimivat Anneli Runtti ja Väinö Kaasila. Väinö oli meidän luokan valvojana vuosina 65- 67. Se oli minun
ensimmäinen matka Helsinkiin ja Tampereelle. Ne näyttivät niin suurilta kaupungeilta Tornion jälkheen.
Matka taitettiin Ahon Veikon bussilla kuskina oli…… Matka kesti 4-5 päivää.
1966 sitten siirryttiin uuteen hienoon koulurakennukseen sieltä vanhasta Jatkon talon luokkahuoneesta .
Erityisesti itse pidin sen uuden koulun kemian ja fysiikan luokasta. Näitä aineita meille opetti Anneli Runtti
siihen aikaan.
Sitten 1968 jaettiin päästötodistukset. Antti Aho piti päättäjäisissä puheen rehtorin ohella. Taas veisattiin
suvivirsi ja lähtö maailmalle oli edessä. Hieman haikealtahan se tuntui. Omalla kohdalla suunta oli selvä
Tornion yhteislyseö, enkä enää pannu vastaan kuten aiemmin.Meitä taisi lähteä lukioon 7-8 henkeä.
Siinä vaiheessa minä jo kannoin oppikirjat kotiin ja asenne oli lukemiseen muuttunut.
Yksi asia vielä minun täytyy tuoda esille se on Arpelan kirjasto, joka oli perustettu 1956.
1963 kirjasto oli siirtynyt Ahon Antin pihapiiriin jossa minäkin polkupyörallä (polkupyörä oli isä Antin
ostama Huskvarna)kuljin kesäisin lainailemassa kirjoja. Tuo 7 kilometrin matka taittui 20
minuutissa.Tuohon aikaan televisiot eivät olleet vieneet yleistä lukuintoa, vaikka ne siihen aikaan jo
yleistyivätkin.Kirjastossa minua kiinnosti kovasti historia ja maantieto .
Kirjastoreissuilla tuli usein käytyä siinä vieressä olevalla urheilukentällä potkimassa palloa joskus vain
pukukopissa.
Arvoisa juhlayleisö:
40 vuotta etelässä asuneena aina kun tänne kesäisin tulee huomaa täällä luonnon vehreyden, joka
poikkeaa täydellisesti siitä mitä etelässä voi nähdä. Kukkien värit ja lajitelmien kirjo on paljon suurempi
kuin missään muualla.Eräs kukka, jonka vasta jälkeen päin huomasin oli juhannuksen jälkeen kukkiva
niitty-kullero.
Täällä Peräpohjolassa asuessa sitä tuli silloin pidettyä vain rikkaruohona. Etelässä sitä ei oikein saa
kunnolla kukkimaan,johtunee kai siitä että päivän pituus on paljon lyhempi. En tiedä.Täytyy käydä täällä
ihailemassa niin kauan kuin vielä niittyjä vielä löytyy.
Peräpohjolan luonto pitkine päivineen kiehtoo monessakin muussakin mielessä.
Lapsena mittasin yön pituutta useaan kertaan koulun katolla ja tulos oli joka kesä 2,5…3 minuuttia.
No tosin sieltä katolta näkyi puoliväliin Napapiiriä.
Monissa etelän suurissa kaupungin osissa näkee kuinka uusavuttomuus lisääntyy nuorissa. Tuskin osaavat
aamupuuronsa keittää. Työnteon arvostus on laskemassa ja oletetaan että kaikki asiat ovat yhteiskunnan
vastuulla ruuanlaitosta lähtien. Koulunkäynti ei kiinnosta. Tämän sukupolven vanhemmat ja heidän
vanhempansa ovat monet maaseudulta muuttaneita työhön tottuneita ihmisiä. Tämä työhön totuttelu jo
nuorena puuttuu nykyaikana ja helposti ajatellaan näin pitääkin olla ja työkkärihän sen maksaa.
Tällainen suuntaus ei voi ikuisesti jatkua.Onneksi maaseudulla ymmärretään työn arvo esi-isiemme tapaan
vielä nykyäänkin.Toivoa on vielä jäljellä. Tässä asennekolutuksessa tietenkin koululaitoksella on tärkeä
rooli, mutta vielä tarkeämpää on vanhempien antama ohjaus ja esimerkki. Siinä meillä kaikilla on
parantamisen varaa.
Arvoisa Arpela päivien juhlayleisö:
Tämä päivä on monessa mielessä tärkeä päivä. Meillä on 5. kerran Arpela-päivät. Tänään samana päivänä
kokoontuu tuo Arpelan kunnallisen keskikoulun vuonna 1963 aloittanut 1. luokka.Tapaamme 5. kerran
siitä kun Arpelassa erottiin 1968.
Tämä päivä on myös minulle itselle tärkeä koska tuo Alarik Huhdan ja itse asiassa Alarikin Eemeli veljen
jälkeläiset kokoontuvat tänään täällä Arpelassa ns. Serkku tapaaminen, joka on jo vanha perinne.Tällä
kertaa kokoonnumme Nuorisoseuran talolla.
Lopuksi haluan lämpimästi kiittää siitä mahdollisuudesta tulla pitämään tämä Arpela-päivien juhlapuhe.
Pyyntö tulla puhumaan( Kirsti Aho) tuli tietysti minullekin täydellisenä yllätyksenä ja aluksi mietin mitä
osaisin sanoa kun on yli 43 v siitä kun kävin keskikoulun viimeistä vuotta ja sen jälkeen elämä on
riepotellut vähän sinne sun tänne. Hetken mietittyäni huomasin, että onhan minulla kerrottavana oma
tarinani Arpelasta.Sukujuureni ovat isän puolelta Arpelasta ja Äitini puolelta Kantojärvestä.
Haluan esittää parhaimmat kiitokset niille henkilöille ja toimikunnille, jotka ovat olleet puuhaamassa
näitten päivien ohjelmaa ja järjestelyjä.
Näillä muistelmilla ja ajatuksilla haluan toivottaa kaikille Arpelalaisille rikasta kotiseutu päivää ja hyvää
kesääKiitos.