KattiMatti 03/14 - Kissojen katastrofiyhdistys ry
KATTI-MATTI Kissojen katastrofiyhdistyksen jäsenlehti 3/2014 nro. 110 101 kissaa saman katon alla Viiksiniekkojen asialla vuodesta 1979 1 TERVETULOA JÄSENTAPAHTUMAAN TUTUSTUMAAN YHDISTYKSEN TOIMITILAAN JA TOIMITILAN KISSOIHIN! Yhdistyksen jäsenet ovat tervetulleita tapaamaan toimijoita ja hallituksen jäseniä ja tutustumaan yhdistyksen toimitilaan lauantaina ja sunnuntaina 15.-16.11. klo 14-17. Jäsentapahtumassa on tarjolla kahvia, teetä, mehua ja pientä purtavaa. Samalla on mahdollisuus ostaa yhdistyksen tuotteita myyntipisteestä. Saatavilla on ilmaisia postikortteja ja PrimaCatin lahjoittamia t-paitoja. Halutessasi voit tuoda toimitilan kissoille ruokatuliaisia tai jättää rahalahjoituksen keräyslippaaseen. Ilmoitathan tulostasi etukäteen [email protected] tai soittamalla iltaisin klo 16-18 tai tekstiviestillä 045 891 5667 viimeistään 13.11. Toimitila sijaitsee Tampereen Raholassa osoitteessa Jurvalankatu 2 LT 2, 33270 Tampere. Paikalle pääsee myös TKL:n busseilla nro 11 ja 29. Toimitila sijaitsee katutasossa ja käynti tiloihin tapahtuu sisäpihan puoleisesta ulko-ovesta. Tervetuloa! Hallitus 2 Toimitus Päätoimittaja Kuva: Marianne Heikkilä Eija Kattainen Taitto Marianne Heikkilä Toimituskunta Hallitus Osoitteenmuutokset Tiina Mäkelä: 044 747 5502 [email protected] Aineisto seuraavaan lehteen 31.03.2015 mennessä osoitteeseen: [email protected] Toimituksella on tarvittaessa oikeus aineiston käsittelyyn ja lyhentämiseen Kansien kuvat: Marianne Heikkilä 3 hyvinvointia herkuttelijalle Kuivaruoat 400 g–1,5 kg alk. 3,90 € (9,75 €/kg) Säilykkeet 70–85 g alk. 1,29 € (15,18 €/kg) Schesir-ruoat on valmistettu puhtaista, ihmisravintolaatuisista aineksista. Mehukkaan säilykeaterian avatessasi tunnistat heti sisällön: raikkaalta tuoksuvia kana- ja kalapaloja, ei mitään ylimääräistä. Sarja sisältää eri ikäkausiin ja elämäntilanteisiin räätälöityjä vaihtoehtoja myös rapeaa täysravintoa arvostaville kissoille. Schesir – herkullista hyvinvointia Hänelle, jolle vain paras on kyllin hyvää! Jälleenmyyjä: Musti ja Mirri Oy, www.mustijamirri.fi. 4 Sisällys Hallituksen tervehdys6 Päätoimittajan palsta 7 Historian havinaa: Entisen toimittajan muistikuvia lehdenteosta 8 Kissojen katastrofiyhdistyksen logon synty 11 KKY:n ensimmäinen turvasirutuspäivä12 Kissakas-risteily Tallinnan kissakahvila Nurriin 14 Kiitokset & Kuulumiset: 101 kissaa saman katon alla 16 Jassu ja Julle16 Iida: Mörököllistä sydäntenmurskaajaksi18 Lumi (former Iiro)19 Lulu (entinen Viuhti)20 Miinan ja Manun kesäterveiset20 Kattia kanssa: Elokuvarenkaita ja villihevosia 22 Kissatarina: Pörrin tarina25 Kunnalliset löytöeläinpaikat Pirkanmaalla31 Kunnan- ja valvontaeläinlääkärit Pirkanmaalla32 Kiinteät keräyslippaat Pirkanmaalla33 Yhteystiedot34 Joulukortti 5 Takakansi Hallituksen tervehdys Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n hallitus on kokoontunut menneiden kuukausien aikana 9 kertaa. Kokouksissa on käsitelty KKY ry:n tulevaa toimintaa, leikkauskampanjoita, marraskuun jäsentapaamista sekä monia käytännön kissatyöhön liittyviä asioita. Yksi tärkeä aihe on ollut eri puolilta Pirkanmaata tulleet pyynnöt kissojen sterilointien ja kastrointien taloudellisesta tukemisesta. Se kertonee tämän hetken realiteeteista: ihmisten taloudellinen asema on heikentynyt, jolloin rahaa lemmikkien terveydenhoitoon ei ole enää käytettävissä entiseen tapaan. KKY ry on myös kyennyt tarjoamaan tukea sitä tarvitseville. Vaikka vuoden ainoa virallinen leikkauskampanja pidetään Nokialla loppuvuodesta, KKY ry on pitänyt vireillä tätä tärkeää toimintaa koko hallituskauden ajan tukemalla sekä kissapopulaatioiden että monikissatalouksien kissojen leikkauttamista, tavallisimmin pientä omavastuuosuutta vastaan ja joskus kustantaen koko operaation. meisiä viilauksia. Tavoitteena on, että hallitus voi päättää uusien sivujen julkaisemisesta seuraavassa kokouksessaan. Sivujen osoite tulee säilymään samana, mutta rinnalle otettaneen myös lyhyt kky.fi -osoite. Sivu-uudistuksen tavoitteena on ollut selkeyttää sivujen rakennetta ja luoda niille raikkaampi ja nykyaikaisempi ilme. Uudistuvan ilmeen lisäksi myös sivuston palveluntarjoaja vaihtuu toiseen. Uuden palveluntarjoajan hinta on matalampi ja palveluvalikoima on laajempi kuin tämänhetkisen, mikä edesauttaa myös hallituksen työskentelyä. Hallitus saa ajantasaisia tilastoja sivuston kävijämääristä, joka on erityisen kiinnostavaa tietoa esimerkiksi lehti-ilmoittelun tai kampanjoiden julkistamisen jälkeen. Sivuston ylläpitäjän kannalta uudistus on lupaava: sivuston hakemistorakenne selkiytyy ja erilaisten toiminnallisuuksien asentaminen helpottuu, kun voi aloittaa ”puhtaalta pöydältä”. Jos siis jonain päivänä päädyt KKY ry:n sivuille ja ne ovat saaneet kokonaan uuden ilmeen, sivustoa ei ole kaapattu, vaan kyseessä on pitkän suunnitteluprosessin tulos. Toivottavasti se miellyttää sinua! Kaikkien kokousten yhtenä punaisena lankana on ollut yhdistyksen verkkosivujen uudistus. Sivustoa on rakennettu asia kerrallaan, ja sivuston senhetkistä tilaa on arvioitu joukolla hallituksen kokouksessa. Tätä kirjoittaessani uudistus on edennyt vaiheeseen, jossa sivuille kirjoitetaan kuumeisesti sisältöjä ja sivuston ulkoasuun ja tekniikkaan tehdään vii- KKY ry:n hallituksen puolesta Webmaster Kati Aario 6 Päätoimittajan palsta Lehden takakannesta voit leikata valmiin jouluisen postikortin, jolla ilahdutat kissoja rakastavaa ystävääsi. Kaunis joulukortti kertoo Sointu-emosta, joka otettiin talteen vanhan sedän pihapiiristä Sahalahdelta. Sointu synnytti syyskuun lopulla yhdistyksen toimitilassa neljä pentuaan ja otti hellään huomansa myöhemmin vielä pienen orpopentu Ilonan, joka löytyi mökin pihalta Ikaalisista. Kuva: Eija Kattainen Tänä vuonna on vietetty yhdistyksen 35-vuotis juhlavuotta, jota jo kesän Katti-Matissa muisteltiin ja huomioitiin. Tällä kertaa saa puheenvuoron yksi Katti-Matin entisistä tekijöistä, päätoimittajana puuhaillut Lily Lilja, joka kertoo kuinka erilailla lehteä joskus tehtiin ilman hienoja tietokoneohjelmia. Minä kiittelen lehden toimituskunnan puolesta kaikkia tämän lehden tekemiseen osallistuneita. Lehden teossa on ensimmäistä kertaa mukana myös taittaja Marienne Heikkilä, jonka taitavaa käsialaa on lehden uudistunut ulkoasu. Vuoden viimeinen Katti-Matti, “joulunumero”, sisältää kuvia ja kuulumisia mustavalkoisista kissoista, jotka kaikki ovat lähtöisin samasta suuresta populaatiosta. Lehdestä löytyy myös mm. Tiina Mäkelän artikkeli eläintenviikon merkeissä järjestetystä sirutustapahtumasta ja juttu matkasta Tallinnan kissakahvila Nurriin. Kaunista alkutalvea kaikille! Eija Kattainen 7 Y KK 35 ta ot u v Historian havinaa Entisen toimittajan muistikuvia lehdenteosta Kynän voimalla kodittomien kissojen hyväksi Rakkaus kissoihin kulkee suvussani. Ei siis ihme, että liityin Kissojen katastrofiyhdistykseen ja halusin auttaa kodittomia naukujia. Aluksi olin vain rivijäsen, mitä nyt kirpputoritapahtumiin annoin tavaraa ja kävin kokouksissa ja muissa tapahtumissa. Läheisemmäksi suhteeni yhdistykseen tuli vuonna 1996, jolloin otin KKY:n Marjatta Mäkelältä Vesilahdesta mustavalkoisen kissanpennun, joka oli löydetty emonsa ja sisarustensa kanssa hylättynä rappukäytävästä. Piki-kissa olikin sitten silmäteräni 16 onnellista vuotta. Minun aikanani laajuus oli yleensä 28-36 sivua, mutta numerossa 2/2000 oli peräti 48 sivua. Lehti painettiin yhdellä värillä, ja kansipaperina oli värillinen kopiopaperi. Ensimmäinen tekemäni lehti oli numero 2/98. Noihin aikoihin lehdessä oli useita juttuja kissoista ulkomailla ja ulkomailta tulleista kissoista. Ensimmäisessä tervehdyksessäni lukijoille kehotinkin ihmisiä kiinnittämään matkoillaan huomiota eläinten kohteluun. Vakioaiheita olivat puheenjohtajan tervehdys sekä ensikotien ja muiden vapaaehtoisten toimijoiden etsintä. Lukijoiden tarinoita omista kissoistaan oli joka numerossa, ja usein esiteltiin KKY:n toimijoita, muun muassa Kissansilmässä-nimisellä palstalla. Joka vuoden viimeisessä numerossa julkaistiin Terttu Kanervon laatima kissojen oma nimipäiväkalenteri MirNakka. Koska olen tehnyt työurani viestinnän parissa, jossain vaiheessa alkoi mielessäni itää ajatus, että voisin osallistua vuodesta 1980 ilmestyneen KattiMatti -lehden tekemiseen. Lehteä oli vuodesta 1990 alkaen toimittanut Tarja Sahimäki-Toivonen, joka myös oli yhdistyksen varapuheenjohtaja. Jossain kokouksessa keskusteltiin lehden tekemisestä, aukaisin suuni, ja niin minusta tuli Katti-Matin uusi toimittaja. Jäseniä yhdistyksessä oli tuolloin 613 ja lehden painosmäärä oli 800 kpl. Lehti ilmestyi kolme kertaa vuodessa paitsi 2001, jolloin tein neljä numeroa. Painopaikka oli koko toimittaja-aikani ajan Tehokopiointi Oy Tampereella. Lehden kooksi oli vakiintunut A5. Jo toisessa tekemässäni lehdessä alkoi ilmestyä palsta nimeltään Kissapörssi. Kehitin sen kissojen omaksi ”henkilökohtaista-palstaksi”, jossa kotia etsivät kissat esittäytyivät. Tiedot palstalle sain ensikodeilta, ja jo ensimmäisellä kerralla Kissapörssis sä oli mukana lähes 30 kandidaattia. 8 Olipa pörssissä kerran piikiltä pelastettu nuori Topi-koirakin! Tiedot sain yleensä käsin kirjoitetuilla ruutupaperilapuilla; siitä on tultu pitkä matka tämän päivän jatkuvasti päivitettäviin nettisivuihin, mutta Kissapörssi on osoittautunut toimivaksi palstaksi. Toinen ideoimani kissojen esittäytymispalsta oli numerosta 1/2001 alkaen ”Katti”, johon lukijat lähettivät materiaalin. Ensimmäinen ”Katti” oli oma Piki-kissani. Palstalla ”Katti” kertoi lyhyesti taustastaan, luonteestaan, harrastuksistaan ja lempiruoastaan. Jokaisella ”Katilla” oli myös oma motto. Pikillä se oli: ”Laihduttaminen on mahdotonta”. muassa virusperäisiä sairauksia, bakteerisairauksia ja loistartuntoja. Tämä tietopaketti on täyttä asiaa tänäkin päivänä. Koska minulla oli työni vuoksi tiiviit kontaktit kirjapainoihin, saatoin auttaa KKY:tä painattamalla erilaisia kissa-aiheisia postikortteja hyvin edullisesti. Suurin osa oli joulukortteja, mutta myös muutamia yleiskortteja painatettiin. Niistä oli mallikuvat lehdessä, joiden perusteella lukijat pystyivät tilaamaan kortteja. Korttimyyntiä hoiti Sirpa Lehtotie. Painokontakteista oli hyötyä myös kun tehtiin KKY:n 20-vuotisesite vuonna 1999. Kaksivärisessä esitteessä kerrottiin KKY:n toiminnasta, historiasta ja säännöistä, ja siinä oli myös jäsenhankintalomake. Esitettä jaettiin erilaisissa tilaisuuksissa, ja käsittääkseni se palveli yhdistystä toivotulla tavalla. Kissan asemaa lainsäädännössä käsittelin erityisesti numerossa 1/99, jolloin haastattelin komisario Ismo Nykoppia Tampereen poliisista. Nelisivuinen juttu oli lehden keskellä, joten sen saattoi halutessaan repäistä irti ja säilyttää. Samaa asiaa sivuttiin numeron 1/2001 jutussa, jossa käsiteltiin eläinsuojeluvalvojan tehtäviä ja yhteistyötä viranomaisten kanssa. Muiden lehtien kirjoituksia kissoista referoitiin ”Lehdistä kynsittyä” -palstalla numerosta 1/2000 alkaen. Katti-Matin ilmoittajat olivat enimmäkseen eläinlääkäreitä ja lemmikkitarvikeliikkeitä. Ilmoitusmyyntiä hoiti Tarja Sahimäki-Toivonen. Myöhemmin ilmoituksia hankkivat Sirpa Lehtotie ja Marja Aaltonen. Ilmoitusten määrä oli varsin vakiintunut. Ilmoitukset tulivat paperioriginaaleina tai vain ohjeina millaisia niistä haluttiin. Kissojen terveyteen liittyviä juttuja oli runsaasti. Kattavin juttukokonaisuus oli numerosta 3/99 alkanut 7-osainen sarja ”Kissojen yleisimmät tarttuvat taudit löytöeläinkodeissa”. Tämän perusteellisen sarjan materiaalin antoi Katti-Matin käyttöön Sirkka Heikkilä, joka oli pieneläinhoitajatutkintonsa päättötyössä tutkinut löytökissojen yleisimpiä tarttuvia tauteja sekä mahdollisuuksia ehkäistä tartuntojen leviämistä. Sarjassa käsiteltiin muun Fyysinen lehden koostaminen oli aika vanhanaikaista sikäli, että kirjoitin ja muokkasin palstoiksi tekstit ja koostin niistä paperioriginaalin, jonka toimitin painoon. Kuvat joko kuvasin ns. reprokameralla paperioriginaaleiksi, jotka liitin tekstin oheen, tai annoin paipainolle ohjeet kuvien koosta ja rajauksesta. 9 35 Kuva: Lily Lilja Y KK ta ot u v Eräässä kirjoituksessani totesin: ”Ohdakkeinen on valistajan tie, mutta sillä on edettävä.” KKY:n tehtävänä on toimia kissojen äänitorvena, ja toivon että tämä torvi kuuluu jatkossakin kauas ja laajalle. Minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa vastaan kuvia sähköisesti tai koostaa painovalmista aineistoa sähköisesti. Tämä asia muuttui kun seuraajani Heli Koskue tarttui puikkoihin, ja nykyään lehdenteko on kyllä teknisesti ihan eri tasolla kuin minun aikanani. Haluan kiittää kaikkia joiden kanssa olin yhteistyössä Katti-Mattia toimittaessani. Rauhallista joulua kaikille lukijoille ja heidän kissoilleen! Viimeinen toimittamani Katti-Matti oli numero 2/2002. Koin lehtityön motivoivaksi ja monipuoliseksi, enkä koskaan kärsinyt aihepulasta. Kissoistahan voi kirjoittaa ihan loputtomasti! Kirjoittelin satunnaisesti myöhemminkin Katti-Mattiin. Sähköisistä medioista huolimatta pidän lehteä ensiarvoisen tärkeänä kontaktikanavana jäsenistöön. Etenkin vanhemmalle väelle (johon jo itsekin taidan kuulua) paperilehti on ihan a ja o. Edelleen luen lehden heti kannesta kanteen sen tullessa. Katti-Matin entinen toimittaja Lily Lilja (silloinen Saarno) 10 Kissojen katastrofiyhdistyksen logon synty Yhdistyksen mainio logo muodostuu kirjaimista KKY. Logon suunnittelija Eija Lehtimäki on saanut ihmettelyä osakseen, että miten voikin kolmesta kirjaimesta rakennella kissan kasvot. Logon historia alkoi keväällä 2007, kun silloinen hallitus ryhtyi keskustelemaan oman logon sunnittelemisesta yhdistykselle. Eija Lehtimäki oli yhdistyksen pitkäaikainen jäsen ja ammattinsakin puolesta kuvallisen viestinnän osaaja, joten puheenjohtaja Terttu Kanervo päätyi kysymään häntä logon suunnittelijaksi. Eija suostui asiaan ja esitteli muutaman erilaisen version logosta hallituksen kokouksessa. Hallitus valitsi yksimielisesti nykyisen, erittäin onnistuneen vaihtoehdon uudeksi logoksi. Edeltäviä logoja Logo julkistettiiin jäsenistölle kevään 2008 ensimmäisessä Katti-Matissa. Eija Lehtimäki oli sittemmin mukana myös yhdistyksen hallituksessa ja on edelleenkin jäsen sekä Katti-Matin lukija. Muutama vuosi sitten logo laitettiin komeilemaan myös jokaisen jäsenlehti Katti-Matin kanteen. Kiitokset suunnittelijalle ajattoman tyylikkäästä ja kuvaavasta yhdistyksen logosta! Eija Kattainen 11 Kuva: Pia Viirola KKY:n ensimmäinen turvasirutuspäivä yhdistyksen toimitilalla la 4.10.2014 Yhdistyksessämme on kaksi henkilöä, jotka ovat käyneet Turvasirun sirutuskurssin Onnentassu-löytöeläintarhalla Riihimäellä keväällä 2014. Koulutus oli eläinlääkärin Satu Olkkosen pitämä ja siruttajat saivat koulutuksesta paljon hyödyllistä tietoa ja eläimiäkin sirutettiin samana päivänä useita. sa. Tapahtumasta jaettiin ilmoituksia sosiaalisessa mediassa eli facebookissa sekä yhdistyksen omilla nettisivuilla ja julkaistiin yksi ilmoitus Tamperelaisessa. Tapahtuman yhteydessä yhdistyksen toimijat esittelivät toimitiloja ja toimitilalla olevia kissoja vierailijoille ja kertoivat yhdistyksen toiminnasta. Vastaanotimme myös lahjoitustavaraa tapahtuman yhteydessä ja myimme muutamia kannatustuotteita. Iso kiitos lahjoittajille ja osallistuneille. Eläintenviikolla 4.10 KKY Ry järjesti ensimmäistä kertaa sirutustapahtuman yhdistyksen toimitilalla Raholas- Kuva: Pia Viirola Kaiken kaikkiaan seitsemän kissaa turvasirutettiin ja lisäksi kolme kissaa, joilla oli jo tunnistesiru, rekisteröitiin Turvasiru.fi-ohjelmaan. Kaikki sirutettavat kissat käyttäytyivät hyvin. Tunnistesiru on pieni riisinjyvän kokoinen mikrosiru, joka sisältää yksilöllisen numerokoodin, joka luetaan erillisellä mikrosirunlukulaitteella. Mikrosirunlukulaitteita on mm. löytöeläinkodeis12 €/eläin ja eläimen voi rekisteröidä Turvasiruun olemalla yhteydessä Turvasirun ylläpitäjään ja lunastamalla aktivointikoodit, jotta pääsee luomaan eläimelle ja itselleen oman tietokannan. Kuva: Pia Viirola Muita mikrosirurekistereitä löytyy internetistä (mm. siruhaku.fi). Yhdistyksemme turvasiruttajat ovat koulutettuja sekä siruttamaan, että rekisteröimään sirutetun eläimen tiedot + omistajan tiedot Turvasiru.fi-tietokantaan. KKY laskuttaa eläimen sirutuksesta 25€, hintaan kuuluu mikrosiru sekä rekisteröinti Turvasiruun. sa ja eläinsuojeluyhdistyksillä. Mikrosiru asetetaan eläimen niskanahan alle neulalla. Kun eläimen tiedot, tunnusmerkit ja omistajan yhteystiedot rekisteröidään johonkin mikrosiru-tietokantaan, on kadonneen/löytyneen lemmikin ja omistajan yhteensaattaminen helpompaa. Tämä edellyttää sen, että omistaja muistaa päivittää tietonsa kyseiseen tietokantaan, jos hän esim. muuttaa tai puhelinnumero muuttuu tai jos lemmikin omistaja vaihtuu. Mikrosiru on siis eläimen oma henkilöllisyystodistus. Mikrosirua tarvitaan myös, jos eläimelle ollaan hankkimassa passia ulkomaille muuton takia. Lemmikin mikrosiruttainen on ennaltaehkäisevää eläinsuojelutyötä. Pieni tuotto eläimen mikrosirutuksesta käytetään lyhentämättömänä KKY:n kissojen hoitoihin ja tarvikekuluihin. Turvasiruttaja Tiina Mäkelä Kuva: Pia Viirola Suosituimpia tietokantoja mikrosirurekisterille on joko Turvasiru.fi tai Kissaliitto. Kissaliitosta saa omistajan tiedot vain virka-aikana. Kissaliiton oma mikrosirurekisteri vaatii eläinlääkärin täyttämän mikrosirukaavakkeen, johon tulee eläinlääkärin allekirjoitus. Turvasiru.fi toimii internetissä 24/7. Rekisteröinti Turvasiruun maksaa 20 http://turvasiru.fi/ http://www.kissaliitto.fi/terveys/mikrosirut http://siruhaku.fi/ 13 Kissakas-risteily Tallinnan kissakahvila Nurriin yhteiskuljetuksella, jonka olivat järjestäneet Jari ja Pia. Kuljetus sai alkunsa Hämeenkyröstä ja päätyi tietysti myös Hämeenkyröön, innokkaita risteilijöitä poimittiin kyytiin muutamasta sovitusta paikasta. Kuva: Tiina Mäkelä Paikallinen opas odotti risteilyryhmää Tallinnan terminaalissa. Kissakahvilaan siirryimme taksilla, bussikuljetuksella ja reippaimmat siirtyivät kohteeseen kävellen. Kissakahvila oli varattu meille yksityiskäyttöön muutamaksi tunniksi ja vilskettä kahvilassa riittikin. Kahvilassa oli 8 kissaa, joille samaan aikaan etsittiin omia koteja. kahvila tekee yhteistyötä paikallisen löytöeläintarhan kanssa, mistä valitaan sopivimmat kissat kahvilakissoiksi. Kissakahvila Nurrissa oli laadittu tarkat säännöt miten kahvilassa tuli käyttäytyä ja miten kissoja sopii kohdella. Kielimuuri ja käännökset omalle kielellemme aiheuttivat naurunhetkiä ja hauskoja mielleyhtymiä. Kissat olivat kaikki erittäin kivoja, osa heistä halusi lämpimään syliin, jotkut leikki ja osa oli lepäämässä omassa suljetussa rauhallisessa tilassa minne kahvilan vierailijoilla ei ollut asiaa. Kahvilasta Kuva: Tiina Mäkelä Lauantaina 18.10.2014 koitti viimein se päivä mitä oli suunniteltu pitkään. Kissakas ”kissanmielisten pahvilaatikko verkossa”- sivuston Minna Keinänen järjesti omakustanteisen miniristeilymatkan Tallinnaan. Risteilyn määränpää oli Tallinnassa Tartu maantee 24 osoitteessa sijaitseva, juuri muutama päivä sitten avattu kissakahvila Nurri. Kissojen katastrofiyhdistys ry:n väkeä risteilylle ilmoittautui 17 kissahenkilöä, kaiken kaikkiaan ryhmämatkalla oli 40 osallistujaa. KKY:n väki siirtyi Helsingin Katajanokan terminaaliin 14 Lisää risteilymatkasta ja kuvia voit katsella sivustolla: www.kissakas.fi sihuollosta meni Rekku Rescuen kodittomille kissoille. Kuva: Tiina Mäkelä Paluumatkalla oli laivalla varattuna kokoustila koko ryhmälle. Osallistujat saivat Prima Cat deluxe – yllätyspaketin, jossa oli mm uutuusruokaa kissoille ja lelu. Kuulimme myös luennon kissojen nimistä ja niiden synnystä, jonka piti dosentti Terhi Ainiala. Kissojen nimipäiväkalenterista luennoi Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala. Arpaonni suosi KKY:n nuorta risteilijää Armia, hän voitti kissojen nimipäiväkalenterin ensi vuodelle. Käsintehdyistä kissanleluista kuulimme luennon aCat & liCat’in SatuMia Seväkiven kertomana. Jokainen ryhmäläinen sai mukaansa kotimaisen käsintehdyn kissanlelun, jossa oli lampaanvillaa ja itse kasvatettua kissanminttua tai jotakin muuta kissan nenään sopivaa tuoksua. sai ostaa kissoille lihaa ja ruokaa tai lahjoittaa rahaa kahvilan kissoja varten. Kuva: Tiina Mäkelä Kahvilan ovesta kulku tapahtui valvotusti, jottei kissat vahingossa pääse livahtamaan vilkkaalle maantielle. Kahvilassa ja matkan aikana sai laitattaa omat kynnet kuntoon, tuotto kyn- Tiina Mäkelä 15 Kiitokset & Kuulumiset 101 kissaa saman katon alla Sata ja yksi dalmatialaista ennen kuin omistajat muuttavat maalta lähemmäs palveluita. Kaikki kissat kerätään pihapiiristä talteen niin, ettei kukaan jää sinne heitteille eikä sukua jatkamaan. Heinäkuussa 2013 sain soiton yhdistyksen kissapuhelimeen: Voisiko yhdistys auttaa, omat voimat ja talous eivät enää riitä. Kissojen lisääntyminen oli tuottanut nopeassa tahdissa hallitsemattoman määrän pentuja ja nuoria kissoja. Soiton seurauksena ryhdyimme järjestämään musta-valkoisten kissojen satapäistä laumaa neuterointeihin ja yhdistyksen vapaaehtoisten hoitoon. Uusi toimitila mahdollisti useammankin kissan tuonnin kerrallaan. Olemme saaneet mukavia viestejä parkanolaisten uusista kodeista. Lukekaapa Jullen ja Jassun ja heidän sukulaistensa kuulumiset ja ihastelkaa lehden kansikuvan Jennyä ja sivuilla vilahtelevia muita parkanolaiskissojen kuvia! Nyt, reilu vuosi myöhemmin rutistetaan viimemetrejä, kunnes kaikkien osapuolten yhteinen tavoite on saavutettu Eija Kattainen Jassu ja Julle vielä lähestyä, se tehtiin selväksi hyvin varhaisessa vaiheessa. Juuri Jullelle muutto uuteen paikkaan oli kova pala ja sen vuoksi varmaan teki muutamat pisut jonnekin muualle kuin hiekkalaatikkoon. Heinäkuussa 2014 eräänä perjantaina perheeseemme tuli kaksi uutta jäsentä, Jassu-tyttö ja Julle-poika. Ennen meille tuloa he olivat olleet ensikodissa melkein vuoden verran. Iältään Jassu on noin kaksi vuotias ja Julle noin neljä vuotias. Tuo saapumispäivä laitettiin kalenteriin ylös merkillä ”syntymäpäivä”. Kuten ensikodissa ollessaankin, talon rytmi löytyi hyvin nopeasti. Iltavillit kuuluu asiaan tottakai, mutta yöt nukutaan tai ainakin niin luulemme. Ehkä hieman päinvastaisesti ovat luonnekuvaukset muuttuneet siitä, kun vielä etsivät uutta kotia. Jassusta on kehkeytynyt oikea hellyyspakkaus. Aamulla herättyämme hän on heti häntä pystyssä vastassa ja alkaa puskeminen. Jassu osoittautui rohkeammaksi ja aloitti ensimmäisenä uuteen kotiin tutustumisen. Julle tuli perässä hieman varovaisempana. Yllättävän pian Jassu antoi jo silittääkin. Jullea ei saanut 16 Kuva: Tiina Mäkelä kon ylätasanne. Julle on meidän oma pulloposki! Ehkä ruokatarjontaa voisi rajoittaa, mutta kun ne kinkkusuikaleet on niiiiiin hyviä! Ja sitten pusketaan kaikkea mahdollista ja loppua ei meinaa millään tulla. Jassu alkaa viihtymään pikkuhiljaa sylissäkin, tosin hetket ovat vielä lyhyenlaiset. Uudessa kodissa Jassu ja Julle ovat saaneet tottua ääniin ja ihmisiin perheemme lapsien ja näiden ystävien myötä. Ulko-oven käydessä kuunnellaan tarkoin, kenen ääniä kuuluu. Mikäli sieltä kuuluu oudompaa ääntä, ollaan valmiudessa maastoutua mahdollisimman pian. Jos äänet ovat tuttuja, kaikki on ok. Muutama ystävä on jo päässyt Jassuakin silittelemään. Nyt on Jassu alkanut kehräämäänkin hyvin hiljaa ja varovaisesti. Jassu on saanut lempinimen Napottaja. Nimi tulee siitä, että Jassulla on tapana istua ja seurata silmät tapillaan mitä ympärillä tapahtuu. Julle seuraa aamuisin pienen matkan etäisyydeltä. Ei tarvitse sanoa kuin maagiset sanat, Julle syömään, niin jo ollaan salamana alakerrassa ruokakupin ääressä. Jullea kiinnostaa olla siellä missä muutkin ovat, mutta pienen etäisyyden päässä. Silitellä saadaan jo nenän päästä. Jullen kehräystä emme vielä ole kuulleet, mutta muuta rupatusta kylläkin. Julle tykkää olla raapimispuun pedeissä. Ylhäältä on hyvä tarkkailla, mitä tapahtuu. Toinen lempipaikka on portai- Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin sopeutuminen on sujunut. Onhan ympäristö aivan erilainen kuin missä ovat syntymänsä jälkeen elämäänsä viettäneet. Paljon ovat jo iloa tuoneet meille ja tuovat sitä varmaan jatkossakin. Ja näyttäähän nuo Julle ja Jassukin varsin tyytyväisiltä elämäänsä täällä meillä! Merja Tahvola 17 Iida: Mörököllistä sydäntenmurskaajaksi Kuva: Johanna Uusikartano Iida on lähtöisin Parkanosta, mistä hänet pentuineen haettiin KKY:n hellään hoivaan alkukeväällä 2014. Kuulemma oli aikamoinen mörökölli tämä kolmen pennun mamma vielä silloin, mutta kun pennut pääsivät omiin koteihin, tuli Iidastakin jo rennompi. Olimme miettineet yhdessä poikaystäväni kanssa, että jos sellainen pieni ystävä löytyisi, joka sopisi meidän luo ainoaksi sisäkissaksi, niin se sitten hankittaisi. Selaillessani yhtenä toukokuun iltana eläinsuojeluilmoituksia netistä, löysin tieni Kissojen Katastrofiyhdistyksen kissapörssiin ja sieltä hän sitten löytyi. Tuo pieni nappisilmä, joka etsii kotia ainoana kissana, ei lapsiperheeseen ja vain sisäkissaksi. tassa ja Iida oli Tampereen Raholassa, mutta koska emme voineet vastustaa neidin katsetta kuvassa, otimme yhteyttä KKY:hyn ja toukokuun puolessavälissä kävimme neidin hakemassa. Ja matkahan meni mukavasti. Ensimmäiset päivät Iida vietti visusti sohvan alla ja ekana päivänä ei ruokakaan maistunut. Kuitenkin se kippo tyhjeni sitten, kun oudot ihmiset kävivät nukkumaan.. Muutama päivä kului ennen kuin neiti uskalsi tulla päiväsaikaan esille tutkimaan uutta kotia. Nykyään on jo toinen ääni kellossa ja neiti viipottaa ympäri asuntoa kuin kuningatar konsanaan. Aluksi Iida päivysti ikkunalaudalla ihmetellen raitiovaunuja ja kaikkia ihme ääniä, joita ei koskaan ollut kuullut.. Mutta eipä näytä enään edes moottoripyörien ääni pelottavan. Parvekkeesta on tullut lempparipaikka, josta hyllyn päältä kuikuillaan lasien takaa lokkeja. Eli hienosti on neiti kyllä sopeutunut jo viidessä kuukaudessa. Iida vierasti Kuva: Susanna Raatiniemi Terveisiä täältä Helsingistä Iida-neidiltä, joka suuren matkan jälkeen päätyi tänne asti asustamaan. Asumme aivan Helsingin keskus18 Kuva: Hanna Korhonen paketista, katti kapusi sinne ja tuossa se nyt vieläkin sitten on... Kovassa käytössä on tunneli ollut ja sitä myös pusketaan välillä ympäri huonetta, kun neiti innostuu. Eihän sitä voi pois heittää! Ruoka Iidalle maistuu hyvin, aamulla märkäruokaa ja illalla raksuja. Toimii. Se on tullut huomattua, että kala ei oikein häntä kiinnosta, kinkut sitäkin enemmän. Ei tarvitse enää yksin leipiä tehdä, kun joku jo hurisee jaloissa. aluksi leluhiiriä ja huiskaa, mutta löysi eräs ilta hiuspinnin lattialta ja se onkin siitä asti ollut mielenkiintoinen kapistus ja näköjään yksi ehdoton lemppari. Nykyään kelpaa jo hiiretkin ja yhdeltä raukalta on syöty silmäkin irti yön kiireisinä tunteina. Iidasta on kuoriutunut seurallinen pikku prinsessa ja oikea stadilainen! Suuri kiitos siis teille, että saimme tämän hännän heiluttajan luoksemme! Iidalla on päistä auki leikattu tornituulettimen laatikko, josta emme ole raaskineet luopua, kun neiti siellä niin hyvin viihtyy.. Kun tuuletin saatiin ulos T. Susanna, Aleksi ja Iida Lumi (former Iiro) Iiro is still doing well together with my cat, we are sure we will keep him. The last two nights he spent in the same room as my cat and he was not crying for his mother anymore. He likes to be where we are, or where the other cat is. He is both shy and brave and very fast. We named him Lumi. Kuva: Eija Kattainen Thanks again! Warm regards, Loes & Michel 19 Lulu (entinen Viuhti) Kuva: Laura Välitalo Nopeasti kyllä Lulu sopeutui tänne oloon vaikka ympärillä hääri kaksi muuta kissaa ja meitä ihmisiä 6 kpl sekä vielä hoitolapset päivisin. Muutamia päiviä siinä meni kun neiti piilotteli päivisin sängyn alla ja liikkui vain öisin sitten hän päätti että nyt on aika tutustua paremmin tähän sakkiin. Siellä neiti sitten yx aamu istui rivissä Viljon ja Fannyn kanssa keittiössä odottamassa aamupalaa. Sen jälkeen on ollut niin kuin olisi kuulunut joukkoon aina. Silittely ja rapsuttelu tuntuu olevan vallan ihanaa.. huristaan ja nostellaan ballerinamaisesti tassuja ja selkä karrella kiehnätään ees taas kun ei tiedä mitenpäin olisi. Ja kun joku kulkee ohi niin on hirmu mukavaa hieman tassulla nappasta varpaista ja lähtee sit karkuun. Nuo helisevät hiiret on lempparileluja ja kaikki kepinpäässä olevat härpäkkeet ja niiden perässä juokseminen. Meillä onkin hyvä kun aina joku täällä on valmiina leikittämään ja juoksuttamaan. Hauska huomio on kans ollut kun kissat vetäytyy lepäämään kukin omiin paikkoihinsa niin jos Lulu heräilee ensimmäisenä eikä näe huonees- sa Viljoa ja Fannya.. hän naukaisee kimakasti muutaman kerran joka yleensä aiheuttaa sen että ensin paikalle juoksee Viljo katsomaan mikä on hätänä ja hetken kuluttua myös Fanny..sitten siinä hetki ollaan nenät vastakkain ja nuuhkitaan toisiansa ihan kuin tarkasteltais että “onx kaikki ok”. Oli kyllä todella hyvä päätös ottaa Lulu meille...Fannyn kanssa juoksevat kämppää päästä päähän.. ensin ajaa takaa toinen ja takas tullessa vuorostaan toinen.. ja välillä neidit selvästi yhteistuumin hieman “härnäävät” Viljoakin jotta saavat “vanhukseenkin” eloa. On kyllä ihanaa seurata näitä murusia.. monet naurut saa nauraa kun niiden touhuja seurailee. Miinan ja Manun kesäterveiset Kesä meni nopsasti, mutta tarjoten selvästikin uusia elämyksiä Miinalle ja Manulle. Koska heinäkuu oli niin lämmin ja itse oleilemme paljon puutarhassa, päädyimme rakennuttamaan kisuille 3x3 m katetun ulkoilualueen. Kisut pääsevät sinne meidän makuuhuoneen ikku20 nasta, kesäkuumalla aina kun halusivat, koska ikkuna oli käytännössä aina auki. Luonnon tuoksut ja kärpästen kiinniotto ovatkin olleet alkuun jännittäviä elämyksiä. Sitten myöhemmin rohkeuden kasvaessa parina yönä metsähiirikin oli uteliaana eksynyt kisujen aitaukseen... hiirille kävi huonosti. Kissat sen sijaan tunsivat var masti olevansa maailman suurimmat saalistajat. Sittemmin hiiret ovat ymmärtäneet ki- ertää kisujen alueen kauempaa. Kuva: Erkki Sääkslahti Nyt kun yöt ovat kylmempiä, niin sisarusten ulkoilu ajoittuu enemmänkin aamuun ja iltaan. Viime yönä Miina tuli suurin toivein puskemaan klo 4 yöllä. Viehkeästi yritti vaikuttaa siihen, että olisi päässyt ulos. Neljältä emme vielä päästäneet, mutta kuudelta oli vipinää ikkunan alla niin paljon, että sitten oli jo aika päästää haistelemaan aamun kosteata nurmea. “äitikissaa” maalla. Hoitaa ja selvittää kaiken. Sellainen hauska piirre Miinan kanssa on tullut esiin, jota emme itse ole vielä koskaan tavanneet niillä kissoilla, joiden kanssa olemme olleet tekemisissä. Miina on nimittäin aivan käsittämättömän ilmeikäs. Vuosisadan kuva olisi tullut Miinan ilmeestä, kun hän kerran haisteli Ekin varpaita ja totesi, että ne haisevat pahalta! Kyllä meillä oli naurussa pitelemistä. Vastaavanlaisia “tilanneilmeitä” on ollut vaikka minkälaisten asioiden ja tilanteiden yhteydessä. Miinan ilmeistä todellakin voi päätellä jotain hänen ajatuksistaan...vaikka muuten kyllä osaa olla niin arvoituksellinen. Pitkästyessään hän keksiii vähän “laittomuuksia”, esim. tapetin repiminen pienillä hampaillaan. Siitä ominaisuudesta Miina on saanut jälleen yhden lempinimen: “Enkelinkasvoinen piru”. Nyt tosin tuon ulkoilutilan myötä energia tuntuu suuntautuvan sinne ja tapetit saavat olla rauhassa. Kuva: Erkki Sääkslahti Sisälle kotiin ostimme kattoon saakka ulottuvan kiipeilytelineen. Aikaisempi on puolet pienempi. Siitä vanhasta on kiva katsella olohuoneen puolelta lähimetsää, ja nyt uudesta telineestä on hyvät maisemat seurailla töihin, kouluun ja harrastuksiin kiirehtiviä ihmisiä ja odotella kotiväkeä saapuvaksi. Hellyttävästi molemmat tulevat aina vastaan, kun meistä jompi kumpi tulee kotiin. Kisut ovat olleet terveitä ja voivat hyvin. Hieman Manun ruokailua olemme alkaneet tarkkailla enemmän, ettei nyt painoa alkaisi tulla liikaa. Voi-maa kuitenkin Manulla on vaikka muille jakaa. Eki nimesikin Manun isän “Parkanon kuninkaaksi”, sen verran “potra poika” Manukin on nykyään. Miina taas näyttää sirpakalta ja sitkeältä, kuten oletettavasti emonsakin. Miina vastaa hyvin sellai-sta tyypillistä Tällaista kissanelämään kuuluu Miinalle ja Manulle. Arja, Eki, Miina ja Manu 21 Kattia kanssa Elokuvarenkaita ja villihevosia Kuva: Satu Halonen Minulla on aina ollut kissa. Jos ei yhtä kissaa, niin sitten useampi. Olen lukenut ison joukon kissojen käyttäytymisestä kertovia opuksia aina Walthamin tutkimuksista Morrisin kertomuksiin. Olen opiskellut kissojen historiaa ja yrittänyt ymmärtää tuota muinaista jumalolentoa. Minulla on lähes puolivuosisadan kokemus noista egyptiläisistä turisteista, joten voisi helposti kuvitella, että tiedän kissoista jotakin. Mutta ei se niin ole. Joka päivä hämmästyn uusista kujeista ja totean, kuinka vähän kissoistani tiedänkään. huoneessa yleensä poliisit rosvoja jahtaa. Noh, äänen lähde kyllä selvisi. Se oli Niilo. Niilo ei vielä ollut oppinut nukkumaan öitään meidän vanhempien kissojemme tavoin. Öisin Niilo leikki ja saalisti. Nyt oli vuorossa ’kohella ympäri alakertaa’ –leikki. Niilo otti keittiöstä vauhtia, juoksi aulan kautta makuuhuoneeseen ja siitä olohuoneeseen. Olkkarin kynnykseltä on tiukka vasen sohvan kulman ja kaakeliuunin välistä. Ja siinä kynnyksellä Nipan takarenkaat sitten ulvahtivat lattiamattoa vasten tiukassa käännöksessä joka kerta. Kissalla oli mutkassa liikaa vauhtia. Olen muistaakseni lukenut jostakin, että kissa on äänetön saalistaja. Se muka hiipii ääneti saaliinsa lähelle ja nappaa sen yllätyshyökkäyksellä. Joko tämä on täyttä puppua tai sitten meidän kissoilta on jäänyt tämä kohta kuulematta. Äänettömiksi meidän petoja ei voi väittää hyvällä tahdollaankaan. Otetaanpa pari esimerkkiä: Tässä jokin aikaa sitten heräsin yöllä outoihin ääniin. En osannut yhdistää ääniä mihinkään, joten annoin asian olla. Kolmantena yönä herätessäni minun oli kuitenkin pakko ottaa selvää, mistä kuulemani outo vinkaisu oli peräisin. Ääni oli outo, se kuulosti samalta kuin hollywood-leffoissa hurjissa takaa-ajoissa pakoauton renkaat ulvahtavat. Mutta ei meidän makuu- Ei Niilosta muuten oikeaa saalistajaa tule. Laitoimme Nipalle oman lintulaudan keittiön ikkunan eteen. Ajatuksena oli, että pikkukatti saisi siinä katsella ja naksutella tinttejä ja oravia, mutta eihän Niilo ei osaa vaania. 22 Linnun tullessa laudalle siemeniä hakemaan, pikkukatti ryntää ikkunapenkille ja tömäyttää naamansa ihan lasiin kiinni. Lintu tietenkin lentää pois. Siinä kohtaa voisi vielä jäädä makaamaan paikoilleen ja odottaa seuraavaa lintua, mutta eihän Niilo malta. Ja seuraavan linnun tullessa tömäys toistuu ja saalis lentää pois. Nyt Niilo on vihdoin hoksannut, että voi vaania lintua pikkuikkunan kärpäsverkon varjossa. Eihän lintu voi nähdä mustaa kissaa valkoisen kärpäsverkon läpi? Linnut ovat jo oppineet, että niiden ja kissan välissä on lasi. Ne käyvät napsimassa siemeniä laudalta ja lentävät läheiseen koivuun niitä syömään. Ikkunalla istuu Niilon kaverina jo Lulukin kuola valuen, mutta se ei paljoa tinttiä haittaa. ja ryntää yläkertaan rappuja pitkin kiitäen kuin intiaanien mustavalkoinen mustangi preerialla konsanaan. Rappuun Masi saa yleensä peräänsä pari kolme muutakin kaaharia. Mutta se jytinä, voisi luulla kokonaisen villihevoslauman laukkaavan yläkerrassa. Ja yleensä jytinää seuraa myös rytinä kattien kaataessa tai pudottaessa juoksun vimmassaan jotakin. Meillä on aiemmin ollut valjakkokoiria ja olen aina tiennyt, ettei huskyssa ole jarruja. Mutta ei niitä kyllä ole lihavassa maatiaiskollissakaan. Niilon elämässä on tapahtunut muutkin kuin takaa-ajoa. Katti tuli siihen ikään, että kutsu eläinlääkäriin ja kastraatioon tuli ajankohtaiseksi. Vähän etukäteen hirvitti, miten saisin Nipan häkkiin ajoissa. Otin varoiksi esille Naksun kuljetushäkin, sitä Niilo ei tunnistaisi. Kun lähtemisen aika koitti, sain Niilon nätisti kiinni, mutta häkin oven sulkeuduttua katti sai hirvittävän kohtauksen. Se yritti ulos joka reiästä ja oli aivan paniikissa. Vasta, kun ehdin peittää häkin takillani, Niilo rauhoittui. Matkalla takin alta kuului vain pari miuta. Lääkärissä meitä vastassa oli tietenkin koira, onneksi emäntä ymmärsi pitää uteliaan pentunsa kaukana Niilosta. Nukutuspiikki annettiin häkkiin ja Niilo sai rauhassa nukahtaa lääkärin hoitaessa uutta koiraa odotushuoneessa. Kun nostin Niilon pöydälle, alkoikin kissa heräillä. Lääkäri antoi lisää ainetta ja aloitti työnsä.Homma hoitui hyvin, rokotuksetkin saatiin ja siru tarkistettiin ja laitoin Niilon takaisin häkkiin ja sitten Nipa alkoikin jo heräillä. Vastaanotolta poistuimme koiralauman läpi, Niilo katsoi isoja koiria silmät suurina juuri No, meidän tinttiporukka on erittäin hyvä kiusaamaan kissoja, joten kyllä ne vielä oppivat Niiloakin jallittamaan. Nämä meillä myös kesäisin asustavat ja pesivät tiaiset nimittäin härnäävät kissoja tarhassakin. Ne lentävät verkon edessä aaltomaisesti ja säksättävät kissoille. Erityisesti ne tuntuvat kiusaavan Naksua. Raidallinen Naksu kaulapantoineen ei kai tinttien mielestä kuulu meidän laumaan, kaupunkilaiskissa. Eipä ole Masi Salminenkaan koskaan kuullut, että kissan pehmeät tassut eivät pidä ääntä. Masilla on tietenkin tuota elopainoakin jonkin verran, mutta katti on todella hurja hepulin iskiessä. Masi pörhistää häntänsä ja nostaa selkäkarvansa pystyyn, vetää päänsä taaksepäin ja ampaisee vauhtiin. Silmän valkuaiset vilkkuen Masi laukkaa ympäri alakertaa 23 heränneenä. Autossa häkistä kurotti pieni musta tassu. Niilo piti koko kotimatkan minua kynsillä kädestä kiinni. Ihan kuin Nipa olisi halunnut sanoa: viethän minut takaisin kotiin. Ilta meni hieman unisena, mutta jo yöllä Niilo kehräsi tyynylläni. Se nukkui yönsä minun pääni vieressä, nuoli otsaani ja hiuksiani. Niilo oli taas kotona. titolkulla. Minun töissä ollessani katti tietenkin syö itse kupista niin oman ruokansa keittiötasolla kuin rahvaan, siis meidän toisten kissojen, ruoan lattiallakin. Olen monesti miettinyt, kuinka pitkälle tämä arvonsa tunteva kissaherra osaa tärkeilynsä viedä ja kuinka moneen kotkotukseen se saa minut jallitettua mukaan. Vielä ei ole raja tullut vastaan, tilanne on Pepen hyväksi 8-0. Sen jälkeen Nipasta on tullut yli-imelä. Se pörrää sängyssä öisin, nukkuu tyynylläni, on aina silityksiä kerjäten sanomassa huomenta herätyskellon soidessa miehelleni tai minulle. Ja tietenkin asiaan kuulu aamupaini minun kättäni vastaan. Viime yönä satoi ensimmäisen kerran lunta. Meillä se tarkoittaa, että kissojen tarhakausi alkaa olla lopuillaan. Tarhaan kyllä saa mennä, mutta kuka hullu sinne menee varpaitaan palelluttamaan. Nenäkin menee ihan punaiseksi. Tämä taas tarkoittaa jatkuvaa marinaa, kun ulos halutaan, muttei sinne voi mennä. En asiaa ennen eläinlääkärikäyntiä ajatellut, mutta Niilohan on aina viety pois jostain häkissä, ensin syntymäkodista ensikotiin ja sitten sieltä meille. Tällä kertaa Niilo tuli myös takaisin. Joulua ja kuusen kaatamisia odotellessa, Pepen mamma Satu Kuva: Satu Halonen Kerronpa vielä uutisen Pepe Heinosesta. Herra Erittäin Tärkeä on jälleen keksinyt uuden tavan olla erittäin tärkeä ja passauttaa itseään. Vanha ukko nimittäin kieltäytyi syömästä märkäruokaa kupistaan. No, nostin kupin korokkeen päälle ja vähän aikaa tämä tepsikin, siis vähän aikaa. Nyt kissaherra on päättänyt, että syö märkäruokaa vain minun kädestäni. Siispä aamun ruokahetket ovat hieman pidentyneet. Se on kummallista, miten sitkeää hyytelö voi olla, sitä kun täytyy pureskella minuut24 Kissatarina Pörrin tarina Pörrin tarinan voidaan ajatella alkavan meidän osaltamme siitä, kun meillä lähes 18 vuotta ollut Viiru katsoi aikansa täyttyneen. Viiru nukkui ikiuneen myöhään lauantai-iltana heinäkuun 5. päivänä 2014. Seuraavalle viikolle meillä oli varattu kolmen päivän loma Tallinnassa. Surusta huolimatta matka sujui hyvin. Viirua muisteltiin ja uuden kissan ottamista suunniteltiin. Pörri-nimi on keksitty Tallinnassa. Ensin ajateltiin siirtää uuden kissan hankkiminen syksyyn. Se ei onnistunut. Koti tuntui tyhjältä. Niinpä ruvettiin etsimään. Muutama ehdokas oli tarjolla, kun kohtalo puuttui peliin yhden eläinten ja ihmistenkin ystävän hahmossa. Hän oli muistanut paikallislehdessä olleen jutun hylätyistä kissoista ja Kissojen Katastrofiyhdistyksestä. Jutun yhteydessä oli mustan kissan kuva. Hän oli myös saanut selville, että kuvan kissa oli siirretty löytöeläinhoitolasta kissojen ensikotiin. Lähdettiin oitis Valkeakoskelle Anneli Revon ensikotiin toteamaan sopiiko Pörri kyseisen kissan nimeksi. Varulta otettiin kuljetuslaatikko mukaan. Ensikodissa oli kolme omaa kissaa ja sillä hetkellä vain kaksi kotia etsivää. Toinen oli monivärinen tyttökissa Sissi ja toinen lehtikuvassa ollut, nenän25 päätä ja viiksiä myöten kokomusta poikakissa Josè. Kuin ilmetty Pörri. Sissi tosin yritti tarmokkaasti tehdä tuttavuutta, ikään kuin olisi sanonut: ottakaa minut. Josè kuitenkin valittiin ja nimi muutettiin Pörriksi. Kun kuljetuslaatikko haettiin autosta, kaikista suurin ensikodin omista kissoista ryntäsi siihen. Varmaankin se halusi päästä näkemään, mihin kavereita viedään. Ensimmäisenä päivänä Pörri oleskeli monta tuntia sängyn alla, helmalakanan takana turvassa. Pian hän kuitenkin huomasi, että mitään hätää ei ole. Vähitellen Pörri rupesi tutustumaan uuteen ympäristöön ja isäntäväkeen. Kissojen Katastrofiyhdistyksen toimintatapojen mukaisesti Pörri oli leikattu, rokotettu, madotettu ja sirutettu. Hän oli kaikin puolin valmis aloittamaan elämän uudessa kodissa. Syyskuun alussa meillä oli viikon matka Turkkiin. Hiukan mietittiin, miten Pörri kokee kotiväen poissaolon. Apuun tulijälleen yksi eläinrakas ihminen. Hän tuli meille asumaan ja viikko sujui kaikin puolin hyvin. Nyt Pörri on täysin kotiutunut. Tottunut talon tapoihin ja luonut omat rutiininsa. Joistakin asioista on muodostunut suorastaan rituaaleja. Esimerkiksiaamutoimet: 5-10 minuutin tarkkuudella Pörri suorittaa herätyksen heti kohta viiden jälkeen. Pörri hyppää sänkyyn ja koskettaa nenällään nuk- kuvan nenää. Jos mitään ei tapahdu, hän siirtyy jalkopäähän, odottaa noin viisi minuuttia ja toistaa nenäkosketuksen. Jos se ei vieläkään tehoa Pörri tyytyy siihen, odottaa hiukan kauemmin ja suorittaa kolmannen herätyksen nuolemalla nukkuvan kasvoja ja asettumalla rinnan päälle. Silloin on viimeistään ymmärrettävä nousta. Sitten juoksujalkaa eteiseen hakemaan lehteä ja edelleen keittiöön odottamaan aamuherkkuja. Pörri on hyvin siisti ja kiltti kissa. Hän ei pidä meteliä, vaan nukkuu koko yön. Mitään Pörri ei ole repinyt eikä särkenyt. Kaikinpuolin onnistunut valinta. Suorastaan löytö, mutta hänhän onkin löytöeläin! Kiitos Kissojen Katastrofiyhdistykselle ja löytöeläinhoitolalle Pörrin pelastamisesta! Kiitos ensikodille Pörrin majoittamisesta ja uuden kodin etsimisestä! Erityiskiitos eläinten ystävälle ja nyttemmin myös Pörrin kummitädille! Hänen ansiostaan Pörri on juuri meillä. Pörrin kotiväki PIENI JA KETTERÄ ELÄINLÄÄKÄRIASEMA YLÖJÄRVEN KESKUSTASSA ELÄINLÄÄKÄRI RIITTA VIKBERG PIENELÄINHOITAJA MARI VÄLISAARI TERVETULOA! ASEMANTIE 1, YLÖJÄRVI Kuva: Anu Tapper w w w .h a s s e l i .fi 26 p. 044 970 7530 Kuva: Laura Välitalo KISSAPÖRSSI Olisiko sinulla tilaa sydämessäsi minulle? Käy katsomassa www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/kissaporssi kotia etsivät kissakaverit ja löydä oma mirri hellittäväksi! 27 28 29 Tee jouluostoksesi verkkokaupassamme ja tuet samalla toimintaamme! wwww.kissojenkatastrofiyhdistys.net/nettikauppa Lahjoita kodittomalle kissalle hyvä mieli tänä jouluna ja tee rahalahjoitus! 30 Kunnalliset löytöeläinpaikat Pirkanmaalla Kuva: Marianne Heikkilä Ilmoitathan aina kadonneista tai löytyneistä kissoista kyseisen kunnan löytöeläinpaikkaan! Hämeenkyrö, Salorannan Tila 040 586 7210 Orivesi, Boondocks 040 515 2750 - Nokia - Ylöjärvi (ei Kuru) - Juupajoki - Kangasala - Kuhmalahti - Ylöjärven Kuru - Lempäälä - Mänttä - Orivesi - Pirkkala - Pälkäne - Ruovesi - Tampere - Vesilahti - Vilppula Parkano, Mika Raittila 040 5271 7936 Valkeakoski, Jaana Porhio 044 511 5407 Savijoki, Antero Vuori 0400 307 789 Virrat, Riitta Mononen 050 362 9762 - Hämeenkyrö Kiikoisten löytöeläinpalvelu 050 353 7884 - Kiikoinen - Sastamala Nokian Palveluskoiraharrastajat ry, Nokia 044 355 6494 - Ikaalinen - Kihniö - Parkano - Akaa - Valkeakoski - Urjala - Virrat Muista myös www.karkurit.fi 31 Kunnan- ja valvontaeläinlääkärit Pirkanmaalla Valvontaeläinlääkärit Akaa, Juupajoki, Kangasala, Orivesi, Pälkäne, Urjala ja Valkeakoski Mänttä-Vilppula Eija Suominen 040 1706 433 Sanna Jyrävänkoski, vs. Heljä Laukkanen: 040 133 6384 Tampere Katri Rytövuori: 050 557 5515 Hämeenkyrö, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti ja Ylöjärvi (PIRTEVA) Sastamala Hanna Salmela: 040 133 5633 Maria Wahlfors: 050 421 1317 Mari Porma: 040 510 3352 Kunnaneläinlääkärit Ikaalinen Tampere Kristiina Oksanen: (03) 450 1582 Jyrki Haapasalmi, Kirsi Hammar: arkisin klo 08-15: (03) 5654 4780 Kihniö Marika Ränk: 044 754 1417 Kangasala ja Pälkäne Ari Sainio, Sanna Aaltonen: (03) 5655 4040 Mänttä-Vilppula Pia Sarja: 050 514 3353 Kylmäkoski, Urjala ja Akaan Viiala Orivesi Tuija Setälä: (03) 334 3324 Jouko Jakala: 040 335 7421 Parkano Anne Sillanpää: 044 786 5363 Valkeakoski ja Akaan Toijala Ruovesi Matti Piiroinen: 040 335 7421 Minna Giwa: 044 787 1364 Hämeenkyrö, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti ja Ylöjärvi (PIRTEVA) Sastamalan Mouhijärvi Terhi Ihalainen: 0500 232 714 Arkisin klo 08-09, kiireelliset tapaukset 09-15: (03) 5652 4100 Sastamalan Vammala Merja Mäkinen: 050 550 1172 32 Kiinteät keräyslippaat Pirkanmaalla Euro päivässä pitää kissan tyytyväisenä ja terveenä. Pienikin lahjoitus on tärkeä! Tarkista luettelosta lähin keräyslippaasi. Tampereella - KKY:n toimitila, Rahola - Eläinlääkäri Inka-Mari Anttila, Hyhky - Eläinystäväsi Lääkäri, Kaarila - Hakametsän Eläinlääkärit - Hervannan Eläinlääkärit - Univet Tampere, Nekala - Musti ja Mirri, Koivistonkylä - Musti ja Mirri, Lielahti - Mutsi ja Mirri, Linnainmaa - Eläintarvikeliike Sydänystävä, Koivistonkylä - Eläintarvikeliike Onnen Lemmikit, Janka - Adam & Eve, Näsilinnankatu - The Body Shop, Hämeenkatu - The Body Shop, Koskikeskus - Amadeus Music Bar, Tammela - Ravintola Telakka, Tullintori - Vastavirta-klubi, Pispala Pirkkalassa Hämeenkyrössä - Lemmikkijuttu, KCM-Kauppakeskus - Oiva eläinklinikka - Muppet Eläintarvikeliike - Musti ja Mirri Ikaalisissa - Studio Ikafoto Sastamala - Eläinklinikka Viksu Kangasalalla - Musti ja Mirri Toijalassa - Toijalan eläinlääkäriasema (Univet) Lempäälässä - Fed Pet Oy, Ruokosmetsänkatu - The Body Shop, Ideapark Lempäälä Valkeakoskella - Eläinlääkäri Matti Piiroinen - Musti ja Mirri Nokialla - Nokian Pieneläinklinikka - Nokian Lahja ja Kennel - Musti ja Mirri - Tropic Life Ylöjärvellä - Eläinlääkäriasema Hasseli - Lemmikkijuttu 33 Yhteystiedot Eläinsuojelu on meille vapaaehtoistyötä, joten emme ole aina tavoitettavissa. Jos et tavoita meitä puhelimella, jätä tekstiviesti tai lähetä sähköpostia. Kissojen sijoitus ja neuvonta www.kissojenkatastrofiyhdistys.net Y-tunnus:1757379-6 Osoite: Jurvalankatu 2 LT 2, 33300 Tampere Tampere, Pirkkala, Nokia Mira Halonen: 045 135 3399 [email protected] www.facebook.com/kissojenkatastrofiyhdistys www.instagram.com/kissojenkatastrofiyhdistys www.youtube.com/kissojenkatastrofiyhdistys Ylöjärvi, Hämeenkyrö, Ikaalinen ja sosiaalitapaukset Eija Kattainen: 044 747 5501 [email protected] #kissojenkatastrofiyhdistys Hallitus [email protected] Lempäälä, Vesilahti, Urjala Tiina Mäkelä: 044 747 5502 [email protected] Aki Aario, puheenjohtaja [email protected] 044 747 5500 Jenni Romoi, varapuheenjohtaja Virpi Koivula, sihteeri [email protected] Kati Aario Mira Halonen Eija Kattainen Hanna Korhonen Sastamala, Tiina Andersson: 044 747 5503 [email protected] Pälkäne, Kuhmalahti Eeva Seise: 040 740 6224 Valkeakoski, Akaa Anneli Repo: 040 556 9949 Kissanruoka- & tarvikelahjoitukset Neuvova puhelin Jäsenrekisteri, osoitteenmuutokset Taloudenhoitaja Tatuointirekisteri Fanituotteiden myynti Tapahtumat & markkinointi Loukkujen vuokraus Terttu Kanervo: 050 368 8019 Aki Aario: 044 747 5500 Tiina Mäkelä: 044 747 5502 [email protected] Marko Kari: 050 357 8690 [email protected] Hanna Korhonen: 040 861 9141 [email protected] Anne Rajala: 0400 856 826 [email protected] [email protected] Aki Aario: 0400 191 662 34 Tee jäsenhakemus netissä! Muistilista www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/jaseneksi Pidä silmällä Kissapörssiä ja löydä itsellesi ihan oma mirri! www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/kissaporssi Shoppaile jouluostoksesi online-puodistamme! www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/nettikauppa Pudota kolikko lähimpään keräyslippaaseesi! kts. sivu 31 Tue toimintaamme lahjoittamalla rahaa! kts. takakansi 35 Kissojen Katastrofiyhdistys KKY RY - www.kissojenkatastrofiyhdistys.net Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa! Lisää tähän postimerkki Lahjoita tänä vuonna kodittomalle kissalle hyvä mieli! Voit tukea toimintaamme lahjoittamalla rahaa yhdistyksen keräystilille: FI93 5730 0820 3289 34 (OKOYFIHH) Lahjoitusvarat käytetään kodittomien kissojen leikkaukseen, kuntoutukseen ja uudelleensijoitukseen. Kissojen katastrofiyhdistys KKY ry:llä on rahankeräyslupa Pirkanmaan poliisilaitoksen toimialueelle, myöntäjänä Pirkanmaan poliisilaitos, Sastamalan poliisiasema. Lupanumero 8330/026/2012 20.12.2012, keräysaika 1.1.2013 – 31.12.2014. Lisätietoja Puheenjohtaja Aki Aario 0400 191 662 Rauhallista Joulua, Iloista Uutta Vuotta! 36
© Copyright 2024