KattiMatti 03/14 - Kissojen katastrofiyhdistys ry

KATTI-MATTI
Kissojen katastrofiyhdistyksen jäsenlehti
3/2014 nro. 110
101
kissaa saman
katon alla
Viiksiniekkojen asialla
vuodesta 1979
1
TERVETULOA JÄSENTAPAHTUMAAN
TUTUSTUMAAN YHDISTYKSEN TOIMITILAAN
JA TOIMITILAN KISSOIHIN!
Yhdistyksen jäsenet ovat tervetulleita
tapaamaan toimijoita ja hallituksen
jäseniä ja tutustumaan yhdistyksen toimitilaan lauantaina ja sunnuntaina
15.-16.11. klo 14-17.
Jäsentapahtumassa on tarjolla kahvia, teetä, mehua ja pientä purtavaa.
Samalla on mahdollisuus ostaa yhdistyksen tuotteita myyntipisteestä.
Saatavilla on ilmaisia postikortteja ja
PrimaCatin lahjoittamia t-paitoja.
Halutessasi voit tuoda toimitilan kissoille
ruokatuliaisia tai jättää rahalahjoituksen
keräyslippaaseen.
Ilmoitathan tulostasi etukäteen
[email protected] tai soittamalla iltaisin klo 16-18 tai tekstiviestillä 045 891 5667
viimeistään 13.11.
Toimitila sijaitsee Tampereen Raholassa osoitteessa
Jurvalankatu 2 LT 2, 33270 Tampere. Paikalle pääsee
myös TKL:n busseilla nro 11 ja 29.
Toimitila sijaitsee katutasossa ja käynti tiloihin tapahtuu
sisäpihan puoleisesta ulko-ovesta. Tervetuloa!
Hallitus
2
Toimitus
Päätoimittaja
Kuva: Marianne Heikkilä
Eija Kattainen
Taitto
Marianne Heikkilä
Toimituskunta
Hallitus
Osoitteenmuutokset
Tiina Mäkelä: 044 747 5502
[email protected]
Aineisto seuraavaan lehteen
31.03.2015 mennessä osoitteeseen:
[email protected]
Toimituksella on tarvittaessa oikeus aineiston käsittelyyn ja
lyhentämiseen
Kansien kuvat: Marianne Heikkilä
3
hyvinvointia herkuttelijalle
Kuivaruoat 400 g–1,5 kg alk.
3,90 € (9,75 €/kg)
Säilykkeet 70–85 g alk.
1,29 € (15,18 €/kg)
Schesir-ruoat on valmistettu puhtaista, ihmisravintolaatuisista aineksista. Mehukkaan säilykeaterian
avatessasi tunnistat heti sisällön: raikkaalta tuoksuvia kana- ja kalapaloja, ei mitään ylimääräistä. Sarja
sisältää eri ikäkausiin ja elämäntilanteisiin räätälöityjä vaihtoehtoja myös rapeaa täysravintoa arvostaville kissoille. Schesir – herkullista hyvinvointia Hänelle, jolle vain paras on kyllin hyvää!
Jälleenmyyjä: Musti ja Mirri Oy, www.mustijamirri.fi.
4
Sisällys
Hallituksen tervehdys6
Päätoimittajan palsta 7
Historian havinaa: Entisen toimittajan muistikuvia lehdenteosta
8
Kissojen katastrofiyhdistyksen logon synty
11
KKY:n ensimmäinen turvasirutuspäivä12
Kissakas-risteily Tallinnan kissakahvila Nurriin
14
Kiitokset & Kuulumiset: 101 kissaa saman katon alla
16
Jassu ja Julle16
Iida: Mörököllistä sydäntenmurskaajaksi18
Lumi (former Iiro)19
Lulu (entinen Viuhti)20
Miinan ja Manun kesäterveiset20
Kattia kanssa: Elokuvarenkaita ja villihevosia
22
Kissatarina: Pörrin tarina25
Kunnalliset löytöeläinpaikat Pirkanmaalla31
Kunnan- ja valvontaeläinlääkärit Pirkanmaalla32
Kiinteät keräyslippaat Pirkanmaalla33
Yhteystiedot34
Joulukortti
5
Takakansi
Hallituksen tervehdys
Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n
hallitus on kokoontunut menneiden
kuukausien aikana 9 kertaa. Kokouksissa on käsitelty KKY ry:n tulevaa
toimintaa, leikkauskampanjoita, marraskuun jäsentapaamista sekä monia
käytännön kissatyöhön liittyviä asioita.
Yksi tärkeä aihe on ollut eri puolilta
Pirkanmaata tulleet pyynnöt kissojen sterilointien ja kastrointien taloudellisesta tukemisesta. Se kertonee
tämän hetken realiteeteista: ihmisten
taloudellinen asema on heikentynyt,
jolloin rahaa lemmikkien terveydenhoitoon ei ole enää käytettävissä
entiseen tapaan. KKY ry on myös
kyennyt tarjoamaan tukea sitä tarvitseville. Vaikka vuoden ainoa virallinen
leikkauskampanja pidetään Nokialla
loppuvuodesta, KKY ry on pitänyt
vireillä tätä tärkeää toimintaa koko
hallituskauden ajan tukemalla sekä
kissapopulaatioiden että monikissatalouksien kissojen leikkauttamista,
tavallisimmin pientä omavastuuosuutta vastaan ja joskus kustantaen koko
operaation.
meisiä viilauksia. Tavoitteena on,
että hallitus voi päättää uusien sivujen julkaisemisesta seuraavassa kokouksessaan. Sivujen osoite tulee
säilymään samana, mutta rinnalle
otettaneen myös lyhyt kky.fi -osoite.
Sivu-uudistuksen tavoitteena on ollut
selkeyttää sivujen rakennetta ja luoda
niille raikkaampi ja nykyaikaisempi
ilme. Uudistuvan ilmeen lisäksi myös
sivuston palveluntarjoaja vaihtuu toiseen. Uuden palveluntarjoajan hinta
on matalampi ja palveluvalikoima on
laajempi kuin tämänhetkisen, mikä
edesauttaa myös hallituksen työskentelyä. Hallitus saa ajantasaisia tilastoja sivuston kävijämääristä, joka
on erityisen kiinnostavaa tietoa esimerkiksi lehti-ilmoittelun tai kampanjoiden julkistamisen jälkeen. Sivuston
ylläpitäjän kannalta uudistus on
lupaava: sivuston hakemistorakenne
selkiytyy ja erilaisten toiminnallisuuksien asentaminen helpottuu, kun voi
aloittaa ”puhtaalta pöydältä”.
Jos siis jonain päivänä päädyt KKY
ry:n sivuille ja ne ovat saaneet kokonaan uuden ilmeen, sivustoa ei ole
kaapattu, vaan kyseessä on pitkän
suunnitteluprosessin tulos. Toivottavasti se miellyttää sinua!
Kaikkien kokousten yhtenä punaisena
lankana on ollut yhdistyksen verkkosivujen uudistus. Sivustoa on rakennettu asia kerrallaan, ja sivuston
senhetkistä tilaa on arvioitu joukolla
hallituksen kokouksessa. Tätä kirjoittaessani uudistus on edennyt
vaiheeseen, jossa sivuille kirjoitetaan
kuumeisesti sisältöjä ja sivuston ulkoasuun ja tekniikkaan tehdään vii-
KKY ry:n hallituksen puolesta
Webmaster Kati Aario
6
Päätoimittajan palsta
Lehden takakannesta voit leikata valmiin jouluisen postikortin,
jolla ilahdutat kissoja rakastavaa
ystävääsi. Kaunis joulukortti kertoo Sointu-emosta, joka otettiin
talteen vanhan sedän pihapiiristä Sahalahdelta.
Sointu synnytti syyskuun lopulla
yhdistyksen toimitilassa neljä
pentuaan ja otti hellään huomansa myöhemmin vielä pienen orpopentu Ilonan, joka löytyi mökin
pihalta Ikaalisista.
Kuva: Eija Kattainen
Tänä vuonna on vietetty yhdistyksen 35-vuotis juhlavuotta, jota jo kesän Katti-Matissa
muisteltiin ja huomioitiin. Tällä
kertaa saa puheenvuoron yksi
Katti-Matin entisistä tekijöistä,
päätoimittajana puuhaillut Lily
Lilja, joka kertoo kuinka erilailla
lehteä joskus tehtiin ilman hienoja tietokoneohjelmia.
Minä kiittelen lehden toimituskunnan puolesta kaikkia tämän lehden tekemiseen osallistuneita.
Lehden teossa on ensimmäistä kertaa
mukana myös taittaja Marienne Heikkilä, jonka taitavaa käsialaa on lehden
uudistunut ulkoasu.
Vuoden viimeinen Katti-Matti, “joulunumero”, sisältää kuvia ja kuulumisia
mustavalkoisista kissoista, jotka kaikki
ovat lähtöisin samasta suuresta populaatiosta. Lehdestä löytyy myös mm.
Tiina Mäkelän artikkeli eläintenviikon
merkeissä järjestetystä sirutustapahtumasta ja juttu matkasta Tallinnan
kissakahvila Nurriin.
Kaunista alkutalvea kaikille!
Eija Kattainen
7
Y
KK
35
ta
ot
u
v
Historian havinaa
Entisen toimittajan muistikuvia lehdenteosta
Kynän voimalla kodittomien kissojen hyväksi
Rakkaus kissoihin kulkee suvussani. Ei siis ihme, että liityin Kissojen
katastrofiyhdistykseen ja halusin auttaa kodittomia naukujia. Aluksi olin
vain rivijäsen, mitä nyt kirpputoritapahtumiin annoin tavaraa ja kävin
kokouksissa ja muissa tapahtumissa. Läheisemmäksi suhteeni yhdistykseen tuli vuonna 1996, jolloin
otin KKY:n Marjatta Mäkelältä Vesilahdesta mustavalkoisen kissanpennun,
joka oli löydetty emonsa ja sisarustensa kanssa hylättynä rappukäytävästä.
Piki-kissa olikin sitten silmäteräni 16
onnellista vuotta.
Minun aikanani laajuus oli yleensä
28-36 sivua, mutta numerossa 2/2000
oli peräti 48 sivua. Lehti painettiin yhdellä värillä, ja kansipaperina oli värillinen kopiopaperi.
Ensimmäinen tekemäni lehti oli numero 2/98. Noihin aikoihin lehdessä
oli useita juttuja kissoista ulkomailla ja
ulkomailta tulleista kissoista. Ensimmäisessä tervehdyksessäni lukijoille
kehotinkin ihmisiä kiinnittämään matkoillaan huomiota eläinten kohteluun.
Vakioaiheita olivat puheenjohtajan
tervehdys sekä ensikotien ja muiden
vapaaehtoisten toimijoiden etsintä.
Lukijoiden tarinoita omista kissoistaan
oli joka numerossa, ja usein esiteltiin KKY:n toimijoita, muun muassa
Kissansilmässä-nimisellä
palstalla.
Joka vuoden viimeisessä numerossa
julkaistiin Terttu Kanervon laatima
kissojen oma nimipäiväkalenteri MirNakka.
Koska olen tehnyt työurani viestinnän
parissa, jossain vaiheessa alkoi mielessäni itää ajatus, että voisin osallistua vuodesta 1980 ilmestyneen KattiMatti -lehden tekemiseen. Lehteä oli
vuodesta 1990 alkaen toimittanut
Tarja Sahimäki-Toivonen, joka myös
oli yhdistyksen varapuheenjohtaja.
Jossain kokouksessa keskusteltiin
lehden tekemisestä, aukaisin suuni, ja
niin minusta tuli Katti-Matin uusi toimittaja. Jäseniä yhdistyksessä oli tuolloin
613 ja lehden painosmäärä oli 800 kpl.
Lehti ilmestyi kolme kertaa vuodessa
paitsi 2001, jolloin tein neljä numeroa.
Painopaikka oli koko toimittaja-aikani
ajan Tehokopiointi Oy Tampereella.
Lehden kooksi oli vakiintunut A5.
Jo toisessa tekemässäni lehdessä
alkoi ilmestyä palsta nimeltään
Kissapörssi. Kehitin sen kissojen
omaksi ”henkilökohtaista-palstaksi”,
jossa kotia etsivät kissat esittäytyivät.
Tiedot palstalle sain ensikodeilta, ja jo
ensimmäisellä kerralla Kissapörssis
sä oli mukana lähes 30 kandidaattia.
8
Olipa pörssissä kerran piikiltä pelastettu nuori Topi-koirakin! Tiedot sain
yleensä käsin kirjoitetuilla ruutupaperilapuilla; siitä on tultu pitkä matka
tämän päivän jatkuvasti päivitettäviin
nettisivuihin, mutta Kissapörssi on
osoittautunut toimivaksi palstaksi.
Toinen ideoimani kissojen esittäytymispalsta oli numerosta 1/2001 alkaen ”Katti”, johon lukijat lähettivät
materiaalin. Ensimmäinen ”Katti” oli
oma Piki-kissani. Palstalla ”Katti” kertoi lyhyesti taustastaan, luonteestaan,
harrastuksistaan ja lempiruoastaan.
Jokaisella ”Katilla” oli myös oma motto. Pikillä se oli: ”Laihduttaminen on
mahdotonta”.
muassa virusperäisiä sairauksia, bakteerisairauksia ja loistartuntoja. Tämä
tietopaketti on täyttä asiaa tänäkin
päivänä.
Koska minulla oli työni vuoksi tiiviit
kontaktit kirjapainoihin, saatoin auttaa KKY:tä painattamalla erilaisia
kissa-aiheisia postikortteja hyvin edullisesti. Suurin osa oli joulukortteja,
mutta myös muutamia yleiskortteja
painatettiin. Niistä oli mallikuvat lehdessä, joiden perusteella lukijat pystyivät tilaamaan kortteja. Korttimyyntiä
hoiti Sirpa Lehtotie. Painokontakteista
oli hyötyä myös kun tehtiin KKY:n
20-vuotisesite vuonna 1999. Kaksivärisessä esitteessä kerrottiin KKY:n
toiminnasta, historiasta ja säännöistä,
ja siinä oli myös jäsenhankintalomake.
Esitettä jaettiin erilaisissa tilaisuuksissa, ja käsittääkseni se palveli yhdistystä toivotulla tavalla.
Kissan asemaa lainsäädännössä
käsittelin erityisesti numerossa 1/99,
jolloin haastattelin komisario Ismo
Nykoppia Tampereen poliisista. Nelisivuinen juttu oli lehden keskellä, joten
sen saattoi halutessaan repäistä irti ja
säilyttää. Samaa asiaa sivuttiin numeron 1/2001 jutussa, jossa käsiteltiin eläinsuojeluvalvojan tehtäviä ja
yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Muiden lehtien kirjoituksia kissoista
referoitiin ”Lehdistä kynsittyä” -palstalla numerosta 1/2000 alkaen.
Katti-Matin ilmoittajat olivat enimmäkseen eläinlääkäreitä ja lemmikkitarvikeliikkeitä. Ilmoitusmyyntiä hoiti Tarja Sahimäki-Toivonen. Myöhemmin
ilmoituksia hankkivat Sirpa Lehtotie ja
Marja Aaltonen. Ilmoitusten määrä oli
varsin vakiintunut. Ilmoitukset tulivat
paperioriginaaleina tai vain ohjeina
millaisia niistä haluttiin.
Kissojen terveyteen liittyviä juttuja oli
runsaasti. Kattavin juttukokonaisuus
oli numerosta 3/99 alkanut 7-osainen
sarja ”Kissojen yleisimmät tarttuvat
taudit löytöeläinkodeissa”. Tämän perusteellisen sarjan materiaalin antoi
Katti-Matin käyttöön Sirkka Heikkilä,
joka oli pieneläinhoitajatutkintonsa
päättötyössä tutkinut löytökissojen
yleisimpiä tarttuvia tauteja sekä mahdollisuuksia ehkäistä tartuntojen leviämistä. Sarjassa käsiteltiin muun
Fyysinen lehden koostaminen oli aika
vanhanaikaista sikäli, että kirjoitin ja
muokkasin palstoiksi tekstit ja koostin
niistä paperioriginaalin, jonka toimitin painoon. Kuvat joko kuvasin ns.
reprokameralla paperioriginaaleiksi,
jotka liitin tekstin oheen, tai annoin
paipainolle ohjeet kuvien koosta ja rajauksesta.
9
35
Kuva: Lily Lilja
Y
KK
ta
ot
u
v
Eräässä kirjoituksessani totesin: ”Ohdakkeinen on valistajan tie, mutta sillä
on edettävä.” KKY:n tehtävänä on
toimia kissojen äänitorvena, ja toivon
että tämä torvi kuuluu jatkossakin
kauas ja laajalle.
Minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa
vastaan kuvia sähköisesti tai koostaa
painovalmista aineistoa sähköisesti.
Tämä asia muuttui kun seuraajani Heli
Koskue tarttui puikkoihin, ja nykyään
lehdenteko on kyllä teknisesti ihan eri
tasolla kuin minun aikanani.
Haluan kiittää kaikkia joiden kanssa
olin yhteistyössä Katti-Mattia toimittaessani. Rauhallista joulua kaikille
lukijoille ja heidän kissoilleen!
Viimeinen toimittamani Katti-Matti
oli numero 2/2002. Koin lehtityön
motivoivaksi
ja
monipuoliseksi,
enkä koskaan kärsinyt aihepulasta.
Kissoistahan voi kirjoittaa ihan loputtomasti!
Kirjoittelin
satunnaisesti
myöhemminkin Katti-Mattiin. Sähköisistä medioista huolimatta pidän
lehteä ensiarvoisen tärkeänä kontaktikanavana jäsenistöön. Etenkin
vanhemmalle väelle (johon jo itsekin
taidan kuulua) paperilehti on ihan a ja
o. Edelleen luen lehden heti kannesta
kanteen sen tullessa.
Katti-Matin entinen toimittaja
Lily Lilja (silloinen Saarno)
10
Kissojen katastrofiyhdistyksen
logon synty
Yhdistyksen mainio logo muodostuu
kirjaimista KKY. Logon suunnittelija
Eija Lehtimäki on saanut ihmettelyä
osakseen, että miten voikin kolmesta
kirjaimesta rakennella kissan kasvot.
Logon historia alkoi keväällä 2007,
kun silloinen hallitus ryhtyi keskustelemaan oman logon sunnittelemisesta yhdistykselle. Eija Lehtimäki
oli yhdistyksen pitkäaikainen jäsen
ja ammattinsakin puolesta kuvallisen
viestinnän osaaja, joten puheenjohtaja Terttu Kanervo päätyi kysymään
häntä logon suunnittelijaksi. Eija suostui asiaan ja esitteli muutaman
erilaisen version logosta hallituksen
kokouksessa. Hallitus valitsi yksimielisesti nykyisen, erittäin onnistuneen
vaihtoehdon uudeksi logoksi.
Edeltäviä logoja
Logo julkistettiiin jäsenistölle kevään
2008 ensimmäisessä Katti-Matissa.
Eija Lehtimäki oli sittemmin mukana
myös yhdistyksen hallituksessa ja on
edelleenkin jäsen sekä Katti-Matin
lukija.
Muutama vuosi sitten logo laitettiin
komeilemaan myös jokaisen jäsenlehti Katti-Matin kanteen. Kiitokset
suunnittelijalle ajattoman tyylikkäästä
ja kuvaavasta yhdistyksen logosta!
Eija Kattainen
11
Kuva: Pia Viirola
KKY:n ensimmäinen turvasirutuspäivä
yhdistyksen toimitilalla la 4.10.2014
Yhdistyksessämme on kaksi henkilöä, jotka ovat käyneet Turvasirun
sirutuskurssin Onnentassu-löytöeläintarhalla Riihimäellä keväällä 2014.
Koulutus oli eläinlääkärin Satu Olkkosen pitämä ja siruttajat saivat koulutuksesta paljon hyödyllistä tietoa ja
eläimiäkin sirutettiin samana päivänä
useita.
sa. Tapahtumasta jaettiin ilmoituksia
sosiaalisessa mediassa eli facebookissa sekä yhdistyksen omilla nettisivuilla ja julkaistiin yksi ilmoitus Tamperelaisessa.
Tapahtuman yhteydessä yhdistyksen
toimijat esittelivät toimitiloja ja toimitilalla olevia kissoja vierailijoille ja kertoivat yhdistyksen toiminnasta. Vastaanotimme myös lahjoitustavaraa
tapahtuman yhteydessä ja myimme
muutamia kannatustuotteita. Iso kiitos
lahjoittajille ja osallistuneille.
Eläintenviikolla 4.10 KKY Ry järjesti
ensimmäistä kertaa sirutustapahtuman yhdistyksen toimitilalla Raholas-
Kuva: Pia Viirola
Kaiken kaikkiaan seitsemän kissaa
turvasirutettiin ja lisäksi kolme kissaa,
joilla oli jo tunnistesiru, rekisteröitiin
Turvasiru.fi-ohjelmaan. Kaikki sirutettavat kissat käyttäytyivät hyvin. Tunnistesiru on pieni riisinjyvän kokoinen
mikrosiru, joka sisältää yksilöllisen
numerokoodin, joka luetaan erillisellä
mikrosirunlukulaitteella. Mikrosirunlukulaitteita on mm. löytöeläinkodeis12
€/eläin ja eläimen voi rekisteröidä
Turvasiruun olemalla yhteydessä Turvasirun ylläpitäjään ja lunastamalla
aktivointikoodit, jotta pääsee luomaan
eläimelle ja itselleen oman tietokannan.
Kuva: Pia Viirola
Muita mikrosirurekistereitä löytyy
internetistä (mm. siruhaku.fi). Yhdistyksemme turvasiruttajat ovat koulutettuja sekä siruttamaan, että rekisteröimään sirutetun eläimen tiedot +
omistajan tiedot Turvasiru.fi-tietokantaan. KKY laskuttaa eläimen sirutuksesta 25€, hintaan kuuluu mikrosiru
sekä rekisteröinti Turvasiruun.
sa ja eläinsuojeluyhdistyksillä. Mikrosiru asetetaan eläimen niskanahan
alle neulalla.
Kun eläimen tiedot, tunnusmerkit ja
omistajan yhteystiedot rekisteröidään
johonkin mikrosiru-tietokantaan, on
kadonneen/löytyneen lemmikin ja
omistajan yhteensaattaminen helpompaa. Tämä edellyttää sen, että
omistaja muistaa päivittää tietonsa
kyseiseen tietokantaan, jos hän esim.
muuttaa tai puhelinnumero muuttuu
tai jos lemmikin omistaja vaihtuu. Mikrosiru on siis eläimen oma henkilöllisyystodistus. Mikrosirua tarvitaan
myös, jos eläimelle ollaan hankkimassa passia ulkomaille muuton takia.
Lemmikin mikrosiruttainen on ennaltaehkäisevää eläinsuojelutyötä. Pieni tuotto eläimen mikrosirutuksesta
käytetään lyhentämättömänä KKY:n
kissojen hoitoihin ja tarvikekuluihin.
Turvasiruttaja Tiina Mäkelä
Kuva: Pia Viirola
Suosituimpia tietokantoja mikrosirurekisterille on joko Turvasiru.fi tai
Kissaliitto. Kissaliitosta saa omistajan
tiedot vain virka-aikana. Kissaliiton
oma mikrosirurekisteri vaatii eläinlääkärin täyttämän mikrosirukaavakkeen, johon tulee eläinlääkärin allekirjoitus.
Turvasiru.fi toimii internetissä 24/7.
Rekisteröinti Turvasiruun maksaa 20
http://turvasiru.fi/
http://www.kissaliitto.fi/terveys/mikrosirut
http://siruhaku.fi/
13
Kissakas-risteily Tallinnan kissakahvila Nurriin
yhteiskuljetuksella, jonka olivat
järjestäneet Jari ja Pia. Kuljetus sai
alkunsa Hämeenkyröstä ja päätyi tietysti myös Hämeenkyröön,
innokkaita risteilijöitä poimittiin
kyytiin muutamasta sovitusta paikasta.
Kuva: Tiina Mäkelä
Paikallinen opas odotti risteilyryhmää Tallinnan terminaalissa. Kissakahvilaan siirryimme taksilla,
bussikuljetuksella ja reippaimmat siirtyivät kohteeseen kävellen. Kissakahvila oli varattu meille
yksityiskäyttöön muutamaksi tunniksi ja vilskettä kahvilassa riittikin. Kahvilassa oli 8 kissaa, joille
samaan aikaan etsittiin omia koteja. kahvila tekee yhteistyötä paikallisen löytöeläintarhan kanssa,
mistä valitaan sopivimmat kissat
kahvilakissoiksi. Kissakahvila Nurrissa oli laadittu tarkat säännöt
miten kahvilassa tuli käyttäytyä ja
miten kissoja sopii kohdella. Kielimuuri ja käännökset omalle kielellemme aiheuttivat naurunhetkiä ja
hauskoja mielleyhtymiä. Kissat olivat
kaikki erittäin kivoja, osa heistä halusi
lämpimään syliin, jotkut leikki ja osa
oli lepäämässä omassa suljetussa
rauhallisessa tilassa minne kahvilan
vierailijoilla ei ollut asiaa. Kahvilasta
Kuva: Tiina Mäkelä
Lauantaina 18.10.2014 koitti viimein
se päivä mitä oli suunniteltu pitkään.
Kissakas ”kissanmielisten pahvilaatikko verkossa”- sivuston Minna
Keinänen järjesti omakustanteisen
miniristeilymatkan Tallinnaan. Risteilyn määränpää oli Tallinnassa Tartu
maantee 24 osoitteessa sijaitseva,
juuri muutama päivä sitten avattu kissakahvila Nurri.
Kissojen katastrofiyhdistys ry:n väkeä
risteilylle ilmoittautui 17 kissahenkilöä, kaiken kaikkiaan ryhmämatkalla
oli 40 osallistujaa. KKY:n väki siirtyi
Helsingin Katajanokan terminaaliin
14
Lisää
risteilymatkasta ja
kuvia voit
katsella sivustolla:
www.kissakas.fi
sihuollosta meni
Rekku Rescuen
kodittomille
kissoille.
Kuva: Tiina Mäkelä
Paluumatkalla oli
laivalla varattuna
kokoustila koko
ryhmälle. Osallistujat saivat Prima Cat deluxe
– yllätyspaketin,
jossa oli mm
uutuusruokaa
kissoille ja lelu. Kuulimme myös luennon kissojen nimistä ja niiden synnystä, jonka piti dosentti Terhi Ainiala.
Kissojen nimipäiväkalenterista luennoi Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala. Arpaonni suosi KKY:n nuorta
risteilijää Armia, hän voitti kissojen
nimipäiväkalenterin ensi vuodelle.
Käsintehdyistä kissanleluista kuulimme luennon aCat & liCat’in SatuMia Seväkiven kertomana. Jokainen
ryhmäläinen sai mukaansa kotimaisen käsintehdyn kissanlelun, jossa
oli lampaanvillaa ja itse kasvatettua
kissanminttua tai jotakin muuta kissan
nenään sopivaa tuoksua.
sai ostaa kissoille lihaa ja ruokaa tai
lahjoittaa rahaa kahvilan kissoja varten.
Kuva: Tiina Mäkelä
Kahvilan ovesta kulku tapahtui valvotusti, jottei kissat vahingossa pääse
livahtamaan vilkkaalle maantielle.
Kahvilassa ja matkan aikana sai laitattaa omat kynnet kuntoon, tuotto kyn-
Tiina Mäkelä
15
Kiitokset & Kuulumiset
101 kissaa saman katon alla
Sata ja yksi dalmatialaista
ennen kuin omistajat muuttavat maalta lähemmäs palveluita. Kaikki kissat
kerätään pihapiiristä talteen niin, ettei
kukaan jää sinne heitteille eikä sukua
jatkamaan.
Heinäkuussa 2013 sain soiton yhdistyksen kissapuhelimeen: Voisiko
yhdistys auttaa, omat voimat ja talous
eivät enää riitä. Kissojen lisääntyminen
oli tuottanut nopeassa tahdissa hallitsemattoman määrän pentuja ja nuoria
kissoja. Soiton seurauksena ryhdyimme järjestämään musta-valkoisten
kissojen satapäistä laumaa neuterointeihin ja yhdistyksen vapaaehtoisten
hoitoon. Uusi toimitila mahdollisti useammankin kissan tuonnin kerrallaan.
Olemme saaneet mukavia viestejä
parkanolaisten uusista kodeista.
Lukekaapa Jullen ja Jassun ja heidän
sukulaistensa kuulumiset ja ihastelkaa
lehden kansikuvan Jennyä ja sivuilla
vilahtelevia muita parkanolaiskissojen
kuvia!
Nyt, reilu vuosi myöhemmin rutistetaan
viimemetrejä, kunnes kaikkien osapuolten yhteinen tavoite on saavutettu
Eija Kattainen
Jassu ja Julle
vielä lähestyä, se tehtiin selväksi hyvin
varhaisessa vaiheessa. Juuri Jullelle
muutto uuteen paikkaan oli kova pala
ja sen vuoksi varmaan teki muutamat
pisut jonnekin muualle kuin hiekkalaatikkoon.
Heinäkuussa 2014 eräänä perjantaina perheeseemme tuli kaksi uutta
jäsentä, Jassu-tyttö ja Julle-poika. Ennen meille tuloa he olivat olleet ensikodissa melkein vuoden verran. Iältään
Jassu on noin kaksi vuotias ja Julle
noin neljä vuotias. Tuo saapumispäivä laitettiin kalenteriin ylös merkillä
”syntymäpäivä”.
Kuten ensikodissa ollessaankin, talon
rytmi löytyi hyvin nopeasti. Iltavillit kuuluu asiaan tottakai, mutta yöt nukutaan
tai ainakin niin luulemme. Ehkä hieman
päinvastaisesti ovat luonnekuvaukset muuttuneet siitä, kun vielä etsivät
uutta kotia. Jassusta on kehkeytynyt oikea hellyyspakkaus. Aamulla
herättyämme hän on heti häntä pystyssä vastassa ja alkaa puskeminen.
Jassu osoittautui rohkeammaksi ja
aloitti ensimmäisenä uuteen kotiin tutustumisen. Julle tuli perässä hieman
varovaisempana. Yllättävän pian Jassu antoi jo silittääkin. Jullea ei saanut
16
Kuva: Tiina Mäkelä
kon ylätasanne. Julle on meidän oma
pulloposki! Ehkä ruokatarjontaa voisi
rajoittaa, mutta kun ne kinkkusuikaleet
on niiiiiin hyviä!
Ja sitten pusketaan kaikkea mahdollista ja loppua ei meinaa millään tulla.
Jassu alkaa viihtymään pikkuhiljaa
sylissäkin, tosin hetket ovat vielä lyhyenlaiset.
Uudessa kodissa Jassu ja Julle ovat
saaneet tottua ääniin ja ihmisiin perheemme lapsien ja näiden ystävien
myötä. Ulko-oven käydessä kuunnellaan tarkoin, kenen ääniä kuuluu.
Mikäli sieltä kuuluu oudompaa ääntä,
ollaan valmiudessa maastoutua mahdollisimman pian. Jos äänet ovat tuttuja, kaikki on ok. Muutama ystävä on
jo päässyt Jassuakin silittelemään.
Nyt on Jassu alkanut kehräämäänkin
hyvin hiljaa ja varovaisesti. Jassu on
saanut lempinimen Napottaja. Nimi
tulee siitä, että Jassulla on tapana
istua ja seurata silmät tapillaan mitä
ympärillä tapahtuu.
Julle seuraa aamuisin pienen matkan
etäisyydeltä. Ei tarvitse sanoa kuin
maagiset sanat,
Julle syömään,
niin jo ollaan salamana alakerrassa
ruokakupin ääressä.
Jullea kiinnostaa olla siellä missä muutkin ovat,
mutta pienen etäisyyden päässä. Silitellä saadaan jo nenän päästä. Jullen kehräystä emme vielä ole kuulleet,
mutta muuta rupatusta kylläkin. Julle
tykkää olla raapimispuun pedeissä.
Ylhäältä on hyvä tarkkailla, mitä tapahtuu. Toinen lempipaikka on portai-
Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin
sopeutuminen on sujunut. Onhan
ympäristö aivan erilainen kuin missä
ovat syntymänsä jälkeen elämäänsä
viettäneet. Paljon ovat jo iloa tuoneet
meille ja tuovat sitä varmaan jatkossakin. Ja näyttäähän nuo Julle ja Jassukin varsin tyytyväisiltä elämäänsä
täällä meillä!
Merja Tahvola
17
Iida:
Mörököllistä sydäntenmurskaajaksi
Kuva: Johanna Uusikartano
Iida on lähtöisin Parkanosta, mistä
hänet pentuineen haettiin KKY:n
hellään hoivaan alkukeväällä 2014.
Kuulemma oli aikamoinen mörökölli
tämä kolmen pennun mamma vielä
silloin, mutta kun pennut pääsivät
omiin koteihin, tuli Iidastakin jo rennompi.
Olimme miettineet yhdessä poikaystäväni kanssa, että jos sellainen pieni ystävä löytyisi, joka sopisi meidän
luo ainoaksi sisäkissaksi, niin se sitten
hankittaisi.
Selaillessani yhtenä toukokuun iltana eläinsuojeluilmoituksia netistä,
löysin tieni Kissojen Katastrofiyhdistyksen kissapörssiin ja sieltä hän
sitten löytyi. Tuo pieni nappisilmä,
joka etsii kotia ainoana kissana, ei
lapsiperheeseen ja vain sisäkissaksi.
tassa ja Iida oli Tampereen Raholassa, mutta koska emme voineet
vastustaa neidin katsetta kuvassa,
otimme yhteyttä KKY:hyn ja toukokuun puolessavälissä kävimme neidin
hakemassa.
Ja matkahan meni mukavasti.
Ensimmäiset päivät Iida vietti visusti sohvan alla ja ekana päivänä ei
ruokakaan maistunut. Kuitenkin se
kippo tyhjeni sitten, kun oudot ihmiset
kävivät nukkumaan.. Muutama päivä
kului ennen kuin neiti uskalsi tulla
päiväsaikaan esille tutkimaan uutta
kotia.
Nykyään on jo toinen ääni kellossa
ja neiti viipottaa ympäri asuntoa kuin
kuningatar konsanaan. Aluksi Iida
päivysti ikkunalaudalla ihmetellen
raitiovaunuja ja kaikkia ihme ääniä, joita ei koskaan ollut kuullut.. Mutta eipä
näytä enään edes moottoripyörien
ääni pelottavan. Parvekkeesta on tullut lempparipaikka, josta hyllyn päältä
kuikuillaan lasien takaa lokkeja.
Eli hienosti on neiti kyllä sopeutunut jo
viidessä kuukaudessa. Iida vierasti
Kuva: Susanna Raatiniemi
Terveisiä täältä Helsingistä Iida-neidiltä, joka suuren matkan jälkeen päätyi tänne asti asustamaan.
Asumme aivan Helsingin keskus18
Kuva: Hanna Korhonen
paketista, katti kapusi sinne ja tuossa
se nyt vieläkin sitten on... Kovassa
käytössä on tunneli ollut ja sitä myös
pusketaan välillä ympäri huonetta,
kun neiti innostuu. Eihän sitä voi pois
heittää!
Ruoka Iidalle maistuu hyvin, aamulla
märkäruokaa ja illalla raksuja. Toimii.
Se on tullut huomattua, että kala ei
oikein häntä kiinnosta, kinkut sitäkin
enemmän. Ei tarvitse enää yksin leipiä tehdä, kun joku jo hurisee jaloissa.
aluksi leluhiiriä ja huiskaa, mutta löysi
eräs ilta hiuspinnin lattialta ja se onkin
siitä asti ollut mielenkiintoinen kapistus ja näköjään yksi ehdoton lemppari. Nykyään kelpaa jo hiiretkin ja
yhdeltä raukalta on syöty silmäkin irti
yön kiireisinä tunteina.
Iidasta on kuoriutunut seurallinen pikku prinsessa ja oikea stadilainen!
Suuri kiitos siis teille, että saimme
tämän hännän heiluttajan luoksemme!
Iidalla on päistä auki leikattu tornituulettimen laatikko, josta emme ole
raaskineet luopua, kun neiti siellä niin
hyvin viihtyy.. Kun tuuletin saatiin ulos
T. Susanna, Aleksi ja Iida
Lumi (former Iiro)
Iiro is still doing well together with my
cat, we are sure we will keep him.
The last two nights he spent in the
same room as my cat and he was not
crying for his mother anymore. He
likes to be where we are, or where the
other cat is. He is both shy and brave
and very fast.
We named him Lumi.
Kuva: Eija Kattainen
Thanks again!
Warm regards,
Loes & Michel
19
Lulu (entinen Viuhti)
Kuva: Laura Välitalo
Nopeasti kyllä Lulu sopeutui tänne
oloon vaikka ympärillä hääri kaksi
muuta kissaa ja meitä ihmisiä 6 kpl
sekä vielä hoitolapset päivisin. Muutamia päiviä siinä meni kun neiti piilotteli päivisin sängyn alla ja liikkui
vain öisin sitten hän päätti että nyt on
aika tutustua paremmin tähän sakkiin.
Siellä neiti sitten yx aamu istui rivissä Viljon ja Fannyn kanssa keittiössä
odottamassa aamupalaa. Sen jälkeen
on ollut niin kuin olisi kuulunut joukkoon aina. Silittely ja rapsuttelu tuntuu olevan vallan ihanaa.. huristaan
ja nostellaan ballerinamaisesti tassuja ja selkä karrella kiehnätään ees
taas kun ei tiedä mitenpäin olisi. Ja
kun joku kulkee ohi niin on hirmu
mukavaa hieman tassulla nappasta
varpaista ja lähtee sit karkuun. Nuo
helisevät hiiret on lempparileluja ja
kaikki kepinpäässä olevat härpäkkeet ja niiden perässä juokseminen.
Meillä onkin hyvä kun aina joku täällä
on valmiina leikittämään ja juoksuttamaan. Hauska huomio on kans ollut
kun kissat vetäytyy lepäämään kukin
omiin paikkoihinsa niin jos Lulu heräilee ensimmäisenä eikä näe huonees-
sa Viljoa ja Fannya.. hän naukaisee
kimakasti muutaman kerran joka
yleensä aiheuttaa sen että ensin paikalle juoksee Viljo katsomaan mikä
on hätänä ja hetken kuluttua myös
Fanny..sitten siinä hetki ollaan nenät
vastakkain ja nuuhkitaan toisiansa
ihan kuin tarkasteltais että “onx kaikki ok”. Oli kyllä todella hyvä päätös
ottaa Lulu meille...Fannyn kanssa
juoksevat kämppää päästä päähän..
ensin ajaa takaa toinen ja takas tullessa vuorostaan toinen.. ja välillä
neidit selvästi yhteistuumin hieman
“härnäävät” Viljoakin jotta saavat “vanhukseenkin” eloa. On kyllä ihanaa seurata näitä murusia.. monet naurut saa
nauraa kun niiden touhuja seurailee.
Miinan ja Manun
kesäterveiset
Kesä meni nopsasti, mutta tarjoten
selvästikin uusia elämyksiä Miinalle ja
Manulle.
Koska heinäkuu oli niin lämmin ja itse
oleilemme paljon puutarhassa, päädyimme rakennuttamaan kisuille 3x3 m
katetun ulkoilualueen. Kisut pääsevät
sinne meidän makuuhuoneen ikku20
nasta, kesäkuumalla aina kun halusivat, koska ikkuna oli käytännössä aina
auki. Luonnon tuoksut ja kärpästen
kiinniotto ovatkin olleet alkuun jännittäviä elämyksiä. Sitten myöhemmin
rohkeuden kasvaessa parina yönä
metsähiirikin oli uteliaana eksynyt
kisujen aitaukseen... hiirille kävi huonosti. Kissat sen sijaan tunsivat var
masti olevansa maailman suurimmat
saalistajat.
Sittemmin hiiret ovat ymmärtäneet ki-
ertää kisujen alueen kauempaa.
Kuva: Erkki Sääkslahti
Nyt kun yöt ovat kylmempiä, niin sisarusten ulkoilu ajoittuu enemmänkin
aamuun ja iltaan. Viime yönä Miina tuli
suurin toivein puskemaan klo 4 yöllä.
Viehkeästi yritti vaikuttaa siihen, että
olisi päässyt ulos. Neljältä emme vielä
päästäneet, mutta kuudelta oli vipinää
ikkunan alla niin paljon, että sitten oli
jo aika päästää haistelemaan aamun
kosteata nurmea.
“äitikissaa” maalla. Hoitaa ja selvittää
kaiken.
Sellainen hauska piirre Miinan kanssa
on tullut esiin, jota emme itse ole vielä
koskaan tavanneet niillä kissoilla,
joiden kanssa olemme olleet tekemisissä. Miina on nimittäin aivan käsittämättömän ilmeikäs. Vuosisadan
kuva olisi tullut Miinan ilmeestä, kun
hän kerran haisteli Ekin varpaita ja
totesi, että ne haisevat pahalta! Kyllä meillä oli naurussa pitelemistä.
Vastaavanlaisia “tilanneilmeitä” on
ollut vaikka minkälaisten asioiden
ja tilanteiden yhteydessä. Miinan ilmeistä todellakin voi päätellä jotain
hänen ajatuksistaan...vaikka muuten
kyllä osaa olla niin arvoituksellinen.
Pitkästyessään hän keksiii vähän “laittomuuksia”, esim. tapetin repiminen
pienillä hampaillaan. Siitä ominaisuudesta Miina on saanut jälleen yhden
lempinimen: “Enkelinkasvoinen piru”.
Nyt tosin tuon ulkoilutilan myötä
energia tuntuu suuntautuvan
sinne ja tapetit saavat olla rauhassa.
Kuva: Erkki Sääkslahti
Sisälle kotiin ostimme kattoon saakka
ulottuvan kiipeilytelineen. Aikaisempi
on puolet pienempi. Siitä vanhasta
on kiva katsella olohuoneen puolelta
lähimetsää, ja nyt uudesta telineestä
on hyvät maisemat seurailla töihin,
kouluun ja harrastuksiin kiirehtiviä
ihmisiä ja odotella kotiväkeä saapuvaksi. Hellyttävästi molemmat tulevat
aina vastaan, kun meistä jompi kumpi
tulee kotiin. Kisut ovat olleet terveitä ja
voivat hyvin. Hieman Manun ruokailua
olemme alkaneet tarkkailla enemmän,
ettei nyt painoa alkaisi tulla liikaa.
Voi-maa kuitenkin Manulla on vaikka
muille jakaa. Eki nimesikin Manun isän
“Parkanon kuninkaaksi”, sen verran
“potra poika” Manukin on nykyään.
Miina taas näyttää sirpakalta ja sitkeältä, kuten oletettavasti emonsakin.
Miina vastaa hyvin sellai-sta tyypillistä
Tällaista kissanelämään kuuluu
Miinalle ja Manulle.
Arja, Eki, Miina ja Manu
21
Kattia kanssa
Elokuvarenkaita
ja villihevosia
Kuva: Satu Halonen
Minulla on aina ollut kissa. Jos ei
yhtä kissaa, niin sitten useampi. Olen
lukenut ison joukon kissojen käyttäytymisestä kertovia opuksia aina
Walthamin tutkimuksista Morrisin
kertomuksiin. Olen opiskellut kissojen historiaa ja yrittänyt ymmärtää
tuota muinaista jumalolentoa. Minulla on lähes puolivuosisadan kokemus noista egyptiläisistä turisteista,
joten voisi helposti kuvitella, että
tiedän kissoista jotakin. Mutta ei se
niin ole. Joka päivä hämmästyn uusista kujeista ja totean, kuinka vähän
kissoistani tiedänkään.
huoneessa yleensä poliisit rosvoja
jahtaa. Noh, äänen lähde kyllä selvisi.
Se oli Niilo. Niilo ei vielä ollut oppinut
nukkumaan öitään meidän vanhempien kissojemme tavoin. Öisin Niilo leikki ja saalisti. Nyt oli vuorossa ’kohella
ympäri alakertaa’ –leikki. Niilo otti
keittiöstä vauhtia, juoksi aulan kautta
makuuhuoneeseen ja siitä olohuoneeseen. Olkkarin kynnykseltä on tiukka
vasen sohvan kulman ja kaakeliuunin
välistä. Ja siinä kynnyksellä Nipan takarenkaat sitten ulvahtivat lattiamattoa vasten tiukassa käännöksessä
joka kerta. Kissalla oli mutkassa liikaa
vauhtia.
Olen muistaakseni lukenut jostakin,
että kissa on äänetön saalistaja. Se
muka hiipii ääneti saaliinsa lähelle
ja nappaa sen yllätyshyökkäyksellä.
Joko tämä on täyttä puppua tai sitten
meidän kissoilta on jäänyt tämä kohta
kuulematta. Äänettömiksi meidän
petoja ei voi väittää hyvällä tahdollaankaan. Otetaanpa pari esimerkkiä:
Tässä jokin aikaa sitten heräsin yöllä
outoihin ääniin. En osannut yhdistää
ääniä mihinkään, joten annoin asian
olla. Kolmantena yönä herätessäni minun oli kuitenkin pakko ottaa
selvää, mistä kuulemani outo vinkaisu
oli peräisin. Ääni oli outo, se kuulosti
samalta kuin hollywood-leffoissa hurjissa takaa-ajoissa pakoauton renkaat
ulvahtavat. Mutta ei meidän makuu-
Ei Niilosta muuten oikeaa saalistajaa
tule. Laitoimme Nipalle oman lintulaudan keittiön ikkunan eteen. Ajatuksena oli, että pikkukatti saisi siinä
katsella ja naksutella tinttejä ja oravia, mutta eihän Niilo ei osaa vaania.
22
Linnun tullessa laudalle siemeniä
hakemaan, pikkukatti ryntää ikkunapenkille ja tömäyttää naamansa
ihan lasiin kiinni. Lintu tietenkin lentää
pois. Siinä kohtaa voisi vielä jäädä
makaamaan paikoilleen ja odottaa
seuraavaa lintua, mutta eihän Niilo
malta. Ja seuraavan linnun tullessa
tömäys toistuu ja saalis lentää pois.
Nyt Niilo on vihdoin hoksannut, että
voi vaania lintua pikkuikkunan kärpäsverkon varjossa. Eihän lintu voi
nähdä mustaa kissaa valkoisen kärpäsverkon läpi? Linnut ovat jo oppineet, että niiden ja kissan välissä on
lasi. Ne käyvät napsimassa siemeniä
laudalta ja lentävät läheiseen koivuun
niitä syömään. Ikkunalla istuu Niilon
kaverina jo Lulukin kuola valuen, mutta se ei paljoa tinttiä haittaa.
ja ryntää yläkertaan rappuja pitkin
kiitäen kuin intiaanien mustavalkoinen
mustangi preerialla konsanaan. Rappuun Masi saa yleensä peräänsä pari
kolme muutakin kaaharia. Mutta se jytinä, voisi luulla kokonaisen villihevoslauman laukkaavan yläkerrassa. Ja
yleensä jytinää seuraa myös rytinä
kattien kaataessa tai pudottaessa
juoksun vimmassaan jotakin. Meillä
on aiemmin ollut valjakkokoiria ja olen
aina tiennyt, ettei huskyssa ole jarruja.
Mutta ei niitä kyllä ole lihavassa maatiaiskollissakaan.
Niilon elämässä on tapahtunut muutkin kuin takaa-ajoa. Katti tuli siihen
ikään, että kutsu eläinlääkäriin ja kastraatioon tuli ajankohtaiseksi. Vähän
etukäteen hirvitti, miten saisin Nipan
häkkiin ajoissa. Otin varoiksi esille
Naksun kuljetushäkin, sitä Niilo ei tunnistaisi. Kun lähtemisen aika koitti,
sain Niilon nätisti kiinni, mutta häkin
oven sulkeuduttua katti sai hirvittävän kohtauksen. Se yritti ulos joka
reiästä ja oli aivan paniikissa. Vasta,
kun ehdin peittää häkin takillani, Niilo
rauhoittui. Matkalla takin alta kuului vain pari miuta. Lääkärissä meitä
vastassa oli tietenkin koira, onneksi
emäntä ymmärsi pitää uteliaan pentunsa kaukana Niilosta. Nukutuspiikki
annettiin häkkiin ja Niilo sai rauhassa
nukahtaa lääkärin hoitaessa uutta
koiraa odotushuoneessa. Kun nostin
Niilon pöydälle, alkoikin kissa heräillä.
Lääkäri antoi lisää ainetta ja aloitti
työnsä.Homma hoitui hyvin, rokotuksetkin saatiin ja siru tarkistettiin ja
laitoin Niilon takaisin häkkiin ja sitten
Nipa alkoikin jo heräillä. Vastaanotolta
poistuimme koiralauman läpi, Niilo
katsoi isoja koiria silmät suurina juuri
No, meidän tinttiporukka on erittäin
hyvä kiusaamaan kissoja, joten kyllä
ne vielä oppivat Niiloakin jallittamaan.
Nämä meillä myös kesäisin asustavat
ja pesivät tiaiset nimittäin härnäävät
kissoja tarhassakin. Ne lentävät
verkon edessä aaltomaisesti ja säksättävät kissoille. Erityisesti ne tuntuvat kiusaavan Naksua. Raidallinen
Naksu kaulapantoineen ei kai tinttien
mielestä kuulu meidän laumaan, kaupunkilaiskissa.
Eipä ole Masi Salminenkaan koskaan
kuullut, että kissan pehmeät tassut
eivät pidä ääntä. Masilla on tietenkin tuota elopainoakin jonkin verran,
mutta katti on todella hurja hepulin
iskiessä. Masi pörhistää häntänsä
ja nostaa selkäkarvansa pystyyn,
vetää päänsä taaksepäin ja ampaisee vauhtiin. Silmän valkuaiset vilkkuen Masi laukkaa ympäri alakertaa
23
heränneenä. Autossa häkistä kurotti
pieni musta tassu. Niilo piti koko kotimatkan minua kynsillä kädestä kiinni.
Ihan kuin Nipa olisi halunnut sanoa:
viethän minut takaisin kotiin. Ilta meni
hieman unisena, mutta jo yöllä Niilo
kehräsi tyynylläni. Se nukkui yönsä
minun pääni vieressä, nuoli otsaani ja
hiuksiani. Niilo oli taas kotona.
titolkulla. Minun töissä ollessani katti
tietenkin syö itse kupista niin oman
ruokansa keittiötasolla kuin rahvaan,
siis meidän toisten kissojen, ruoan lattiallakin.
Olen monesti miettinyt, kuinka pitkälle
tämä arvonsa tunteva kissaherra osaa
tärkeilynsä viedä ja kuinka moneen
kotkotukseen se saa minut jallitettua
mukaan. Vielä ei ole raja tullut vastaan, tilanne on Pepen hyväksi 8-0.
Sen jälkeen Nipasta on tullut yli-imelä.
Se pörrää sängyssä öisin, nukkuu
tyynylläni, on aina silityksiä kerjäten
sanomassa huomenta herätyskellon soidessa miehelleni tai minulle.
Ja tietenkin asiaan kuulu aamupaini
minun kättäni vastaan.
Viime yönä satoi ensimmäisen kerran lunta. Meillä se tarkoittaa, että
kissojen tarhakausi alkaa olla lopuillaan. Tarhaan kyllä saa mennä, mutta
kuka hullu sinne menee varpaitaan
palelluttamaan. Nenäkin menee ihan
punaiseksi. Tämä taas tarkoittaa jatkuvaa marinaa, kun ulos halutaan,
muttei sinne voi mennä.
En asiaa ennen eläinlääkärikäyntiä
ajatellut, mutta Niilohan on aina viety
pois jostain häkissä, ensin syntymäkodista ensikotiin ja sitten sieltä meille.
Tällä kertaa Niilo tuli myös takaisin.
Joulua ja kuusen kaatamisia odotellessa,
Pepen mamma Satu
Kuva: Satu Halonen
Kerronpa vielä uutisen Pepe Heinosesta. Herra Erittäin Tärkeä on jälleen
keksinyt uuden tavan
olla erittäin tärkeä ja passauttaa itseään. Vanha
ukko nimittäin kieltäytyi
syömästä märkäruokaa
kupistaan. No, nostin
kupin korokkeen päälle
ja vähän aikaa tämä
tepsikin, siis vähän aikaa.
Nyt
kissaherra
on päättänyt, että syö
märkäruokaa vain minun
kädestäni. Siispä aamun
ruokahetket ovat hieman
pidentyneet. Se on kummallista, miten sitkeää
hyytelö voi olla, sitä kun
täytyy pureskella minuut24
Kissatarina
Pörrin tarina
Pörrin tarinan voidaan ajatella alkavan
meidän osaltamme siitä, kun meillä
lähes 18 vuotta ollut Viiru katsoi aikansa täyttyneen. Viiru nukkui ikiuneen
myöhään lauantai-iltana heinäkuun 5.
päivänä 2014.
Seuraavalle viikolle meillä oli varattu
kolmen päivän loma Tallinnassa. Surusta huolimatta matka sujui hyvin.
Viirua muisteltiin ja uuden kissan ottamista suunniteltiin. Pörri-nimi on
keksitty Tallinnassa.
Ensin ajateltiin siirtää uuden kissan
hankkiminen syksyyn. Se ei onnistunut. Koti tuntui tyhjältä. Niinpä ruvettiin etsimään. Muutama ehdokas oli
tarjolla, kun kohtalo puuttui peliin yhden eläinten ja ihmistenkin ystävän
hahmossa. Hän oli muistanut paikallislehdessä olleen jutun hylätyistä kissoista ja Kissojen Katastrofiyhdistyksestä. Jutun yhteydessä oli
mustan kissan kuva. Hän oli myös
saanut selville, että kuvan kissa oli
siirretty löytöeläinhoitolasta kissojen
ensikotiin.
Lähdettiin oitis Valkeakoskelle Anneli
Revon ensikotiin toteamaan sopiiko
Pörri kyseisen kissan nimeksi. Varulta otettiin kuljetuslaatikko mukaan.
Ensikodissa oli kolme omaa kissaa ja
sillä hetkellä vain kaksi kotia etsivää.
Toinen oli monivärinen tyttökissa Sissi
ja toinen lehtikuvassa ollut, nenän25
päätä ja viiksiä myöten kokomusta
poikakissa Josè. Kuin ilmetty Pörri.
Sissi tosin yritti tarmokkaasti tehdä
tuttavuutta, ikään kuin olisi sanonut:
ottakaa minut. Josè kuitenkin valittiin
ja nimi muutettiin Pörriksi. Kun kuljetuslaatikko haettiin autosta, kaikista
suurin ensikodin omista kissoista
ryntäsi siihen. Varmaankin se halusi
päästä näkemään, mihin kavereita
viedään.
Ensimmäisenä päivänä Pörri oleskeli monta tuntia sängyn alla, helmalakanan takana turvassa. Pian
hän kuitenkin huomasi, että mitään
hätää ei ole. Vähitellen Pörri rupesi
tutustumaan uuteen ympäristöön ja
isäntäväkeen. Kissojen Katastrofiyhdistyksen toimintatapojen mukaisesti
Pörri oli leikattu, rokotettu, madotettu
ja sirutettu. Hän oli kaikin puolin valmis
aloittamaan elämän uudessa kodissa.
Syyskuun alussa meillä oli viikon
matka Turkkiin. Hiukan mietittiin,
miten Pörri kokee kotiväen poissaolon. Apuun tulijälleen yksi eläinrakas ihminen. Hän tuli meille asumaan
ja viikko sujui kaikin puolin hyvin.
Nyt Pörri on täysin kotiutunut. Tottunut talon tapoihin ja luonut omat
rutiininsa. Joistakin asioista on muodostunut suorastaan rituaaleja. Esimerkiksiaamutoimet: 5-10 minuutin
tarkkuudella Pörri suorittaa herätyksen
heti kohta viiden jälkeen. Pörri hyppää
sänkyyn ja koskettaa nenällään nuk-
kuvan nenää. Jos mitään ei tapahdu, hän siirtyy jalkopäähän, odottaa
noin viisi minuuttia ja toistaa nenäkosketuksen. Jos se ei vieläkään tehoa
Pörri tyytyy siihen, odottaa hiukan
kauemmin ja suorittaa kolmannen
herätyksen nuolemalla nukkuvan
kasvoja ja asettumalla rinnan päälle.
Silloin on viimeistään ymmärrettävä
nousta. Sitten juoksujalkaa eteiseen
hakemaan lehteä ja edelleen keittiöön
odottamaan aamuherkkuja.
Pörri on hyvin siisti ja kiltti kissa. Hän
ei pidä meteliä, vaan nukkuu koko
yön. Mitään Pörri ei ole repinyt eikä
särkenyt. Kaikinpuolin onnistunut valinta. Suorastaan löytö, mutta hänhän
onkin löytöeläin!
Kiitos Kissojen Katastrofiyhdistykselle
ja löytöeläinhoitolalle Pörrin pelastamisesta! Kiitos ensikodille Pörrin majoittamisesta ja uuden kodin etsimisestä! Erityiskiitos eläinten ystävälle
ja nyttemmin myös Pörrin kummitädille! Hänen ansiostaan Pörri on juuri
meillä.
Pörrin kotiväki
PIENI JA KETTERÄ ELÄINLÄÄKÄRIASEMA
YLÖJÄRVEN KESKUSTASSA
ELÄINLÄÄKÄRI RIITTA VIKBERG
PIENELÄINHOITAJA MARI VÄLISAARI
TERVETULOA!
ASEMANTIE 1, YLÖJÄRVI
Kuva: Anu Tapper
w w w .h a s s e l i .fi
26
p. 044 970 7530
Kuva: Laura Välitalo
KISSAPÖRSSI
Olisiko sinulla tilaa sydämessäsi minulle?
Käy katsomassa www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/kissaporssi kotia etsivät kissakaverit ja löydä oma
mirri hellittäväksi!
27
28
29
Tee jouluostoksesi verkkokaupassamme
ja tuet samalla toimintaamme!
wwww.kissojenkatastrofiyhdistys.net/nettikauppa
Lahjoita kodittomalle kissalle
hyvä mieli tänä
jouluna ja tee
rahalahjoitus!
30
Kunnalliset löytöeläinpaikat
Pirkanmaalla
Kuva: Marianne Heikkilä
Ilmoitathan aina kadonneista tai
löytyneistä kissoista kyseisen
kunnan löytöeläinpaikkaan!
Hämeenkyrö, Salorannan Tila
040 586 7210
Orivesi, Boondocks 040 515 2750
- Nokia
- Ylöjärvi (ei Kuru)
- Juupajoki
- Kangasala
- Kuhmalahti
- Ylöjärven Kuru
- Lempäälä
- Mänttä
- Orivesi
- Pirkkala
- Pälkäne
- Ruovesi
- Tampere
- Vesilahti
- Vilppula
Parkano, Mika Raittila
040 5271 7936
Valkeakoski, Jaana Porhio
044 511 5407
Savijoki, Antero Vuori
0400 307 789
Virrat, Riitta Mononen
050 362 9762
- Hämeenkyrö
Kiikoisten löytöeläinpalvelu
050 353 7884
- Kiikoinen
- Sastamala
Nokian Palveluskoiraharrastajat ry,
Nokia 044 355 6494
- Ikaalinen
- Kihniö
- Parkano
- Akaa
- Valkeakoski
- Urjala
- Virrat
Muista myös www.karkurit.fi
31
Kunnan- ja valvontaeläinlääkärit Pirkanmaalla
Valvontaeläinlääkärit
Akaa, Juupajoki, Kangasala,
Orivesi, Pälkäne, Urjala ja
Valkeakoski
Mänttä-Vilppula
Eija Suominen 040 1706 433
Sanna Jyrävänkoski,
vs. Heljä Laukkanen: 040 133 6384
Tampere
Katri Rytövuori: 050 557 5515
Hämeenkyrö, Lempäälä,
Nokia, Pirkkala, Vesilahti ja
Ylöjärvi (PIRTEVA)
Sastamala
Hanna Salmela: 040 133 5633
Maria Wahlfors: 050 421 1317
Mari Porma: 040 510 3352
Kunnaneläinlääkärit
Ikaalinen
Tampere
Kristiina Oksanen: (03) 450 1582
Jyrki Haapasalmi, Kirsi Hammar:
arkisin klo 08-15: (03) 5654 4780
Kihniö
Marika Ränk: 044 754 1417
Kangasala ja Pälkäne
Ari Sainio, Sanna Aaltonen:
(03) 5655 4040
Mänttä-Vilppula
Pia Sarja: 050 514 3353
Kylmäkoski, Urjala ja
Akaan Viiala
Orivesi
Tuija Setälä: (03) 334 3324
Jouko Jakala: 040 335 7421
Parkano
Anne Sillanpää: 044 786 5363
Valkeakoski ja Akaan Toijala
Ruovesi
Matti Piiroinen: 040 335 7421
Minna Giwa: 044 787 1364
Hämeenkyrö, Lempäälä,
Nokia, Pirkkala, Vesilahti ja
Ylöjärvi (PIRTEVA)
Sastamalan Mouhijärvi
Terhi Ihalainen: 0500 232 714
Arkisin klo 08-09, kiireelliset tapaukset
09-15: (03) 5652 4100
Sastamalan Vammala
Merja Mäkinen: 050 550 1172
32
Kiinteät keräyslippaat
Pirkanmaalla
Euro päivässä pitää kissan tyytyväisenä ja terveenä.
Pienikin lahjoitus on tärkeä!
Tarkista luettelosta lähin keräyslippaasi.
Tampereella
- KKY:n toimitila, Rahola
- Eläinlääkäri Inka-Mari Anttila, Hyhky
- Eläinystäväsi Lääkäri, Kaarila
- Hakametsän Eläinlääkärit
- Hervannan Eläinlääkärit
- Univet Tampere, Nekala
- Musti ja Mirri, Koivistonkylä
- Musti ja Mirri, Lielahti
- Mutsi ja Mirri, Linnainmaa
- Eläintarvikeliike Sydänystävä, Koivistonkylä
- Eläintarvikeliike Onnen Lemmikit, Janka
- Adam & Eve, Näsilinnankatu
- The Body Shop, Hämeenkatu
- The Body Shop, Koskikeskus
- Amadeus Music Bar, Tammela
- Ravintola Telakka, Tullintori
- Vastavirta-klubi, Pispala
Pirkkalassa
Hämeenkyrössä
- Lemmikkijuttu, KCM-Kauppakeskus
- Oiva eläinklinikka
- Muppet Eläintarvikeliike
- Musti ja Mirri
Ikaalisissa
- Studio Ikafoto
Sastamala
- Eläinklinikka Viksu
Kangasalalla
- Musti ja Mirri
Toijalassa
- Toijalan eläinlääkäriasema (Univet)
Lempäälässä
- Fed Pet Oy, Ruokosmetsänkatu
- The Body Shop, Ideapark Lempäälä
Valkeakoskella
- Eläinlääkäri Matti Piiroinen
- Musti ja Mirri
Nokialla
- Nokian Pieneläinklinikka
- Nokian Lahja ja Kennel
- Musti ja Mirri
- Tropic Life
Ylöjärvellä
- Eläinlääkäriasema Hasseli
- Lemmikkijuttu
33
Yhteystiedot
Eläinsuojelu on meille vapaaehtoistyötä, joten emme ole aina tavoitettavissa.
Jos et tavoita meitä puhelimella, jätä tekstiviesti tai lähetä sähköpostia.
Kissojen sijoitus ja neuvonta
www.kissojenkatastrofiyhdistys.net
Y-tunnus:1757379-6
Osoite:
Jurvalankatu 2 LT 2,
33300 Tampere
Tampere, Pirkkala, Nokia
Mira Halonen: 045 135 3399
[email protected]
www.facebook.com/kissojenkatastrofiyhdistys
www.instagram.com/kissojenkatastrofiyhdistys
www.youtube.com/kissojenkatastrofiyhdistys
Ylöjärvi, Hämeenkyrö, Ikaalinen
ja sosiaalitapaukset
Eija Kattainen: 044 747 5501
[email protected]
#kissojenkatastrofiyhdistys
Hallitus
[email protected]
Lempäälä, Vesilahti, Urjala
Tiina Mäkelä: 044 747 5502
[email protected]
Aki Aario, puheenjohtaja
[email protected]
044 747 5500
Jenni Romoi, varapuheenjohtaja
Virpi Koivula, sihteeri
[email protected]
Kati Aario
Mira Halonen
Eija Kattainen
Hanna Korhonen
Sastamala,
Tiina Andersson: 044 747 5503
[email protected]
Pälkäne, Kuhmalahti
Eeva Seise: 040 740 6224
Valkeakoski, Akaa
Anneli Repo: 040 556 9949
Kissanruoka- & tarvikelahjoitukset
Neuvova puhelin
Jäsenrekisteri, osoitteenmuutokset
Taloudenhoitaja
Tatuointirekisteri
Fanituotteiden myynti
Tapahtumat & markkinointi
Loukkujen vuokraus
Terttu Kanervo: 050 368 8019
Aki Aario: 044 747 5500
Tiina Mäkelä: 044 747 5502
[email protected]
Marko Kari: 050 357 8690
[email protected]
Hanna Korhonen: 040 861 9141
[email protected]
Anne Rajala: 0400 856 826
[email protected]
[email protected]
Aki Aario: 0400 191 662
34
Tee jäsenhakemus netissä!
Muistilista
www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/jaseneksi
Pidä silmällä Kissapörssiä
ja löydä itsellesi ihan oma mirri!
www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/kissaporssi
Shoppaile jouluostoksesi
online-puodistamme!
www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/nettikauppa
Pudota kolikko lähimpään
keräyslippaaseesi!
kts. sivu 31
Tue toimintaamme
lahjoittamalla rahaa!
kts. takakansi
35
Kissojen Katastrofiyhdistys KKY RY - www.kissojenkatastrofiyhdistys.net
Seuraa meitä
sosiaalisessa mediassa!
Lisää tähän
postimerkki
Lahjoita tänä vuonna
kodittomalle kissalle hyvä mieli!
Voit tukea toimintaamme lahjoittamalla rahaa yhdistyksen keräystilille:
FI93 5730 0820 3289 34 (OKOYFIHH)
Lahjoitusvarat käytetään kodittomien kissojen leikkaukseen, kuntoutukseen ja
uudelleensijoitukseen.
Kissojen katastrofiyhdistys KKY ry:llä on rahankeräyslupa Pirkanmaan poliisilaitoksen toimialueelle,
myöntäjänä Pirkanmaan poliisilaitos, Sastamalan poliisiasema.
Lupanumero 8330/026/2012 20.12.2012, keräysaika 1.1.2013 – 31.12.2014.
Lisätietoja
Puheenjohtaja Aki Aario 0400 191 662
Rauhallista Joulua,
Iloista Uutta Vuotta!
36