1. No category

Multippeli myelooma
Tekijöiden alkusanat
Arvoisa lukija
Lukuisten keskustelujen perusteella tiedämme, että potilaiden ja heidän läheistensä on
Luultavasti tätä esitettä käytetään myös siinä vaiheessa, kun potilaan kanssa keskustel-
tä. Ensinnäkin kyseessä on erityisluonteinen sairaus, joka voi ilmetä hyvin monin eri tavoin.
listamaan sairauden luonetta ja lääkkeiden vaikutustapaa. Esite ei voi korvata keskustelua
usein vaikea muodostaa selkeä kuva multippelista myeloomasta. Tämä johtuu eri tekijöisLisäksi useimmat potilaat pystyvät omaksumaan vain osan saamaastaan tiedosta siinä
vaiheessa kun he kuulevat diagnoosin, sillä tällöin heidän tiedonvastaanottokykynsä saat-
laan taudin diagnoosista ja hoitosuunnitelmasta. Esitteen kuvia voidaan käyttää havainnolhoitavan lääkärin kanssa, mutta se voi auttaa sairauden ymmärtämisessä.
taa olla rajoittunut.
Kokemuksemme mukaan sairauden hallinta helpottuu, jos potilaat ja heidän läheisensä
Tällä esitteellä on kaksi tavoitetta. Se auttaa vaikeaselkoisen sairauden havainnollistami-
tä esitteestä on apua.
sessa kuvien avulla ja mahdollistaa sairauteen liittyvien asioiden kertaamisen. On luonnollisesti ollut välttämätöntä yksinkertaistaa ja rajata esitteen sisältö käsittelemään sairauden
tärkeimpiä näkökohtia ja hoitovaihtoehtoja. Tämä esite ei siis ole kaiken kattava.
pystyvät muodostamaan sairaudesta mahdollisimman selkeän kuvan. Toivomme, että täs-
Eri verisolutyypit ja niiden tehtävät
Punasolut (erytrosyytit)
Tehtävä: Hapen kuljetus
Verihiutaleet (trombosyytit)
Valkosolut (leukosyytit)
• B- ja T-lymfosyytit
• Granulosyytit (esim. neutrofiilit)
Tehtävä: Veren hyytyminen
Tehtävä: Infektion torjunta
Viallisia vasta-aineita
Kevytketju kappa (κ) tai lambda (λ)
Raskasketju (G, A, D, E tai M)
Plasmasolut (muodostuvat kypsistä
B-lymfosyyteistä)
• Kuuluvat valkosoluihin
• Tuottavat vasta-aineita (yhden tyyppiset plasmasolut tuottavat vain yhden
tyyppistä vasta-ainetta)
Tehtävä: Infektion torjunta
Vasta-aineet (immunoglobuliinit)
• Lyhenne: Ig (Immunoglobuliini)
• Ovat plasmasolujen tuottamia
• Koostuvat yleensä kahdesta kevyestä ja kahdesta
raskaasta valkuaisaineketjusta
Tehtävä: Infektion torjunta
Multippelissa myeloomassa
Myeloomasolu (epänormaali plasmasolu) li-
sääntyy hallitsemattomasti ja tuottaa liian suuria
määriä vain yhden tyyppistä vasta-ainetta tai sen
osaa. Tätä kutsutaan paraproteiiniksi tai Mproteiiniksi
Paraproteiini nimetään raskaiden ja kevyiden
ketjujen tyypin mukaan, esim. IgG κ tai IgA λ.
Luuydin: verisolujen tuotantolaitos
Verisolujen normaali kehittyminen
Multippelissa myeloomassa
Valkosolut
Lymfaattinen esiastesolu
Lymfaattinen
esiastesolu
B-lymfosyytti
Myeloomasolu, jossa
on kromosomimuutos
T-lymfosyytti
Plasmasolu
Kantasolu
T-lymfosyytti
Kantasolu
Myelooinen
esiastesolu
B-lymfosyytti
Myelooinen esiastesolu
Granulosyytti
(esim. neutrofiili)
Verihiutale
Granulosyytti
(esim. neutrofiili)
Punasolu
Verihiutale
Punasolu
Luuydin toimii varastona kantasoluille, joista kehittyy kypsiä
verisoluja.
Aikuisilla verta muodostuu ainoastaan tietyissä luissa
(esim. lantio, kylkiluut, rintalasta, nikamat).
Myeloomasolujen hallitsematon lisääntyminen johtaa lisääntyneeseen paraproteiinin
tuotantoon ja siihen, että myeloomasolut syrjäyttävät normaalien valko- ja punasolujen
sekä verihiutaleiden muodostuksen.
Tällöin potilaalle tulee anemia
ja hänen infektio- ja verenvuotoriskinsä kasvaa.
Sairauden eri vaiheet
MGUS
(monoklonaalinen gammapatia, Monoclonal Gammopathy of Undetermined Significance)
< 10 % plasmasoluja luuytimessä ja
< 30 g/l paraproteiinia
Ei oireita
Suositellaan kontrollitutkimuksia kerran vuodessa
Oireeton multippeli
myelooma
≥ 10 % plasmasoluja luuytimessä ja/tai
≥ 30 g/l paraproteiinia
Ei oireita
Suositellaan kontrollitutkimuksia 1–2 kertaa vuodessa
Oireita antava multippeli myelooma
≥ 10 % plasmasoluja luuytimessä ja/tai
≥ 30 g/l paraproteiinia
Oireet (ainakin yksi CRAB-oire*)
Aloitetaan hoito
* katso seuraava sivu
CRAB-oireet
R = Renal (munuaisvaurio)
Sen yleisin syy on paraproteiinin kevytketjujen saostuminen
munuaistiehyeisiin.
C = Calcium
(Kalsium)
Luun hajotessa vapautuu kalsiumia.
Myeloomasolut muodostavat aineita, jotka stimuloivat osteoklasteja (luunsyöjäsoluja).
Lisääntynyt luukato lisää kalsiumin vapautumista vereen (hyperkalsemia).
Oireet
• Lisääntynyt virtsaaminen
• Lisääntynyt jano
• Pahoinvointi, oksentelu
• Ummetus
• Yleinen heikkous, horrostila
• Masennus
• Sekavuus
Kalsium
Oireet
• Aluksi ei yleensä merkittäviä oireita
• Nopea väsyminen
• Pahoinvointi
• Uneliaisuus
• Vähentynyt virtsan tuotanto
• Nesteiden kertyminen (esim. jalkojen turvotus)
• Suurentunut kaliumpitoisuus veressä
Osteoklasti
A = Anemia (vähäverisyys)
Myeloomasolujen lisääntyminen luuytimessä estää terveiden verisolujen normaalin tuotannon.
Anemia tarkoittaa sitä, että punasolujen määrä veressä on
vähentynyt.
B = Bones (luuvaurio)
Osteoklastien lisääntynyt aktiivisuus johtaa luiden syöpymäpesäkkeiden muodostumiseen ja/tai yleiseen luukatoon.
Oireet
• Kalpeus
• Yleinen heikkous
• Huonontunut suorituskyky
• Hengenahdistus rasituksessa
• Keskittymisvaikeus
• Tykytys korvissa
Röntgenkuva: Luun syöpymäpesäke kyynärvarressa
Oireet
• Luukipu (useimmiten keski- ja alaselkärangassa, kylkiluissa, lonkissa)
• Spontaanit murtumat luissa, joissa esiintyy
myeloomaa (useimmiten selkänikamissa).
Tärkeimmät tutkimukset
Albumiini
Albumiini
Paraproteiinin/
albumiinin mittaukset
Paraproteiini
Veren paraproteiinin ja albumiinin määrä voidaan
mitata niin kutsutulla seerumin proteiinien
elektroforeesilla
(M-proteiini)
Paraproteiinipiikki muodostuu myeloomasolujen
tuottamasta yhden tyyppisestä vasta-aineesta
tai sen osasta.
Normaalit
vasta-aineet
Jos hoito tehoaa, paraproteiinin määrä vähenee.
Normaali proteiiniprofiili
Proteiiniprofiili multippelissa myeloomassa
Luuydinpunktio
Lääkäri ottaa neulalla (paikallispuudutuksessa) luuytimestä (lantiosta) näytteen luuydinnesteestä ja yleensä myös pienen koepalan luusta (luuydinbiopsia) mikroskooppista tutkimusta varten.
Näin voidaan määrittää myeloomasolujen prosentuaalinen osuus luuytimessä.
Luustotutkimukset
Muut laboratoriotutkimukset
Seuraavilla tutkimuksilla voidaan todeta, missä luissa on
myeloomamuutoksia ja kuinka vaikeita ne ovat:
• Normaali röntgentutkimus
• Tietokonetomografia (TT)
• Magneettikuvaus (MRI)
• Valko- ja punasolujen sekä verihiutaleiden määrä veressä
• Munuaisten toiminnan tutkiminen (kreatiniiniarvo)
• Kalsiumpitoisuus plasmassa tai seerumissa
• Kokonaisproteiinien, albumiinin ja beeta-2-mikroglobuliinin pitoisuudet seerumissa.
• Eri vasta-ainetyyppien (IgG, IgA, IgM) ja vapaiden kevyiden ketjujen pitoisuudet seerumissa
• Kromosomianalyysit luuytimen plasmasoluista
Hoito ilman omien kantasolujen siirtoa
Myeloomasolujen määrä
Solunsalpaajahoidon tavoitteena on estää myeloomasolujen kasvua ja tuhota
niitä. Jotta myeloomasolumassa saadaan vähenemään, hoito täytyy toteuttaa
useina hoitojaksoina.
Yhdistelmähoito
(solunsalpaajahoito
ja uudet lääkkeet)
+
Mahdollisimman suuren myeloomasolumäärän tuhoaminen kehosta
Hoitoaika
Myeloomasolu
Stroomasolu (luun tukikudos)
Paraproteiini
Ylläpitohoito
mahdollinen
äljelle jääneiden myeloomasolujen
J
kasvun estäminen
Hoito omien kantasolujen palauttamisen turvin
Solunsalpaajahoidon tavoitteena on estää myeloomasolujen kasvua ja
tuhota niitä. (Jotta myeloomasolumassa saadaan vähenemään, hoito
taytyy toteuttaa useina hoitojaksoina).
Induktiohoito
Myeloomasolujen määrä
Yhdistelmähoito (solunsalpaajahoito ja uudet lääkkeet) mahdollisimman suuren myeloomasolumäärän tuhoamiseksi.
+
Korkea-annoksinen
solunsalpaajahoito
omien kantasolujen
palauttamisen turvin
Kehoon jäljelle jääneiden
myeloomasolujen mahdollisimman täydellinen tuhoaminen.
Konsolidaatiohoito
+
Hoitoaika
Myeloomasolu
Stroomasolu (luun tukikudos)
Paraproteiini
Ylläpitohoito
mahdollinen
Viimeisten jäljellä olevien
myeloomasolujen määrän
vähentäminen.
mahdollinen
+
kehoon jäjelle jääneiden myeloomasolujen kasvun estäminen.
Korkea-annoksinen solunsalpaajahoito ja omien kantasolujen palautus
Niin kutsutussa autologisessa kantasolujen siirrossa potilas saa takaisin häneltä itseltään kerätyt kantasolut.
Toimintaperiaate
Korkea-annoshoito perustuu siihen, että hyvin suurilla solunsalpaaja-annoksilla pyritään
tuhoamaan mahdollisimman paljon myeloomasoluja. Samalla myös terveen luuytimen
toiminta heikkenee, jolloin se ei pysty huolehtimaan veren muodostumisesta useaan
viikkoon.
Kun potilaalta aikaisemmin kerätyt omat kantasolut palautetaan verenkiertoon, ne kulkeutuvat takaisin luuytimeen ja käynnistävät siellä uusien verisolujen tuotannon. Jo 10-14
päivän kuluttua kantasolujen palautuksesta
kehossa on muodostunut tarpeeksi uusia
terveitä verisoluja, joita tarvitaan estämään
anemiaa, infektioita ja verenvuotoja.
Korkea-annoksisen solunsalpaajahoidon yleisimmät sivuvaikutukset*
•
•
•
•
Induktiohoito
Ensin annetaan solunsalpaajahoitoa (niin
kutsuttu induktiohoito), jotta luuytimen myeloomasolumäärä vähenisi merkittävästi.
4
2
Kantasolumobilisaatio
(Kantasolujen liikkeellelaittohoito)
Valkosolujen kasvutekijän antaminen saa aikaan kantasolujen siirtymisen luuytimestä
vereen.
5
3
Kantasolujen keräys
Kantasolut, joiden määrä veressä on huomattavasti lisääntynyt, kerätään verestä erityisellä solunkeräyslaitteella ja veren muut
solut ja aineosat palautetaan takaisin kehoon.
6
Oksentelu
Hiustenlähtö
Ripuli
Suun, kurkun ja suolen
limakalvotulehdus
* Ota välittömästi yhteys lääkäriisi tai
hoitoryhmääsi, jos sinulla ilmenee:
•
•
•
•
•
1
Kuumetta (> 38 °C)
Oksentelua
Ripulia
Mustaa tai veristä ulostetta
Muita epäselviä oireita
Kantasolujen varastointi
Suuriannoksinen solunsalpaaja hoito
Kantasolujen palautus (siirto)
Kerätyt kantasolut pakastetaan ja varastoidaan.
Solunsalpaajahoito vähentää kehossa jäljellä olevien myeloomasolujen määrää ja sammuttaa normaalin verenmuodostuksen luuytimessä.
Kerätyt kantasolut palautetaan elimistöön
laskimon kautta noin kahden päivän kuluttua
suuriannoksisen solunsalpaajahoidon jälkeen.
Kantasolut hakeutuvat veren mukana takaisin luuytimeen, jäävät sinne ja käynnistävät
nopeasti uusien terveiden verisolujen tuotannon.
Hoidot uusilla lääkkeillä
Immunomoduloivat
lääkkeet
(esim. lenalidomidi)
Lenalidomidi on niin kutsuttu immunomoduloiva
(omaa puolustusjärjestelmää tukeva) lääke (IMID), ja
sillä on kaksijakoinen toimintaperiaate:
•
Myeloomasolujen suora tuhoaminen ja vähentäminen (antituumorivaikutus)
•
Kehon oman puolustusjärjestelmän tukeminen
myeloomasolujen lisääntymisen estossa (immunomoduloiva vaikutus)
Antituumorivaikutus
Immunomoduloiva vaikutus
Yleisimmät sivuvaikutukset*
• Valkosolujen ja verihiutaleiden väheneminen
• Suurentunut verisuonitukosriski
(suositellaan verenohennushoitoa)
Tärkeä huomautus
Sekä naisten että miesten täytyy käyttää raskauden ehkäisyä.
Myeloomasolujen kasvun estäminen
Lenalidomidi
Myeloomasolu
Stroomasolu (luun tukikudos)
Aktivoitunut kehon oma puolustussolu
Paraproteiini
Proteasomin estäjät
Proteiinien pilkkoutumisen säätely proteasomeissa (proteiinien pilkkoutumispaikoissa)
(esim. bortetsomibi)
Proteiinit (valkuaisaineet) säätelevät kaikkien solujen elinkiertoa.
Näiden proteiinien joukossa on myös sellaisia
proteiineja, jotka ovat myeloomasolujen lisääntymisen ja eloonjäämisen kannalta olennaisia.
Tiettyjen proteiinien muodostus ja pilkkoutuminen on myeloomasolujen eloonjäämisen kannalta tärkeää.
Yleisimmät sivuvaikutukset*
• Ääreishermo-oireilu
• Ripuli, ummetus
• Verihiutaleiden tilapäinen väheneminen
Bortetsomibi on proteasomien estäjä. Vähentämällä
tiettyjen proteiinien pilkkoutumista se aiheuttaa
myeloomasolujen tuhoutumisen.
Myeloomasolut lisääntyvät nopeammin ja reagoivat
herkemmin bortetsomibiin kuin terveet solut.
Proteasomien estäminen:
• ehkäisee myeloomasolujen kasvua
• tuhoaa myeloomasoluja
* Ota välittömästi yhteys lääkäriisi tai hoitoryhmääsi, jos sinulla ilmenee:
• Kuumetta (> 38 °C)
• Oksentelua
• Ripulia
• Mustaa tai veristä ulostetta
• Muita epäselviä oireita
Bortetsomibi
Myeloomasolu
Proteasomi (proteiinien kierrätyspaikka)
Proteiini (valkuaisaine)
Pilkkoutuneet proteiinit
Tukihoidot
Bisfosfonaatit
Verensiirto
Bisfosfonaatit estävät luuta hajottavia soluja (osteoklasteja) ja ehkäisevät siten jatkuvaa luukatoa.
Vaikeassa anemiassa voidaan antaa
laskimoon punasoluja, jolloin niiden
määrä saadaan nousemaan
ohimenevästi. Toiset potilaat saattavat
tarvita useita punasolusiirtoja.
Mahdolliset sivuvaikutukset*
• Flunssan kaltaiset oireet
• Kuume
• Väsymys
• Pahoinvointi
• Oksentelu
• Leukaluun vaurio (hyvin harvinainen)
Anemian hoitoon voidaan käyttää
myös erytropoietiinia (lyhenne EPO,
punasolujen muodostusta stimuloiva
valkuaisaine).
Mahdolliset sivuvaikutukset*
• Allergiset reaktiot
• Infektioriski
Bisfosfonaatti
Osteoklasti
Säteily
Kivun lääkehoito
Sädehoito voi vähentää myelooman aiheuttamaa luukipua
sekä ennaltaehkäistä luunmurtumia ja halvauksia.
• Parasetamoli
• Opiaatit
Säteily muuttaa solujen perimää. Terveet solut pystyvät
yleensä korjaamaan nämä vauriot, mutta myeloomasoluissa vaurioiden korjausjärjestelmä ei toimi kunnolla, jolloin ne kuolevat.
Ehkäisevät toimenpiteet
• Vasta-aineiden korvaaminen (immunoglobuliinit)
• Verenohennus
• Rokotteet
• Antibiootit
• Viruslääkehoito
Sivuvaikutukset*
•Riippuvat siitä, mitä muuta hoitoa potilas on saanut
sekä annetun sädehoidon laajuudesta ja määrästä
•Ihoärsytys
* Ota välittömästi yhteys lääkäriisi tai
hoitoryhmääsi, jos sinulla ilmenee:
• Kuumetta (> 38 °C)
• Oksentelua
• Ripulia
• Mustaa tai veristä ulostetta
• Muita epäselviä oireita
Tekstin on tarkistanut El Marjaana Säily, Oulun Yliopistollinen Sairaala
Celgene GmbH on antanut rajoittamattoman tukensa tälle esitteelle.
Perustuu sveitsiläiseen esitteeseen, jonka ovat laatineet yhteistyössä Dr. C. Taverna, Dr. U. Hess sekä Dr. J. Voegeli.
© 2012 Celgene Corporation. All rights reserved.
CEL_0043