KIERTÄJÄ 3 / 14 SISÄLLYS Nooran sananen 3 Tilastonurkkaus Partiouutisia meiltä ja maailmalta 4 5 Ajankohtaista Kuulumisia kololta Ryhmäesittelyt Pestiystäväkirja #KUTSUMUA Menneitä Partioparaati L‐SP:n sudenpentukisat ja Karvamatojen yöretki Vareksen Turku Kymmenyskivaa ja leppoisaa eräelämää Suurjuhla PiRKKa Piiru Partiorippileiri John Lennon's Ford #rajakivenkiertäjät Johtajien yhteystiedot Ilmari 4 6 6 14 15 16 16 17 18 19 20 21 23 25 28 29 30 31 Kannessa: Heidi, Sanni ja Essi viimein perillä Kouvolassa (kuva: Satu Rantanen) Lippukuntalehti Kiertäjä (nettiversio) Päätoimittaja: Maarit Heikkinen Toimittajat: Satu Rantanen ja Sanni Salonen Taittaja: Jasmin Salonen Toimituksen osoite: Poikluomantie 9, 20760 Piispanristi Julkaisija: RajakivenKiertäjät ry Painopaikka: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän monistamo Levikki: 110 Numero: 3/14 2 NOORAN SANANEN Kiertäjä Muutoksen tuulia Olihan se suuri järkytys vähänkään vanhemmille rajakivenkiertäjille, mutta ilmei‐ sesti kaikki halukkaat löysivät kuitenkin paikalle… Tosiaan, tänä syksynä RajakivenKiertäjien alkajaiskokous oli ensimmäistä kertaa lippukunnan historiassa tiistaina, tähän mennessä se on aina ollut maanantaina. Vielä viikkoa ennen tapahtumaa johtajien Facebook‐ryhmään tuli hämmentynyt varmistus siitä ”Onko alkajaiskokous todella tiistaina?”. Syy tähän mullistavaan siirtoon oli piirin yhteinen partionaloituspäivä, jota halusimme myös noudattaa. Ihan vain jo siitä syystä, että kaikkien uusien partiolaisten on helpompi löytää pai‐ kalle. Ja mahtava määrä uusia sudenpentuja onkin alkajaiskokouksen ja ensim‐ mäisten kokousten myötä löytänyt mukaan lippukuntaamme! Tällainen pieni järkytys pitkänlinjan perinteitä muutettaessa saa hymyn huulilleni. Uudistukset ovat usein hyvästä, mutta pitkänlinjan rajakivenkiertäjien läsnäolo varmistaa, että uudistukset ovat myös perusteltuja ja toivottuja. Kaikilla johtajilla on varmasti jokin perinne lähimpänä sydäntä, jota he tarpeen vaatiessa puolusta‐ vat, välillä järkisyin ja välillä ainoastaan tunteilla. Toisilla asia koskee omaa ko‐ kouspäivää toisilla taas lippukunnan huudon sanamuotoja. Jos on 1. luokasta asti kokoustanut tiistaina, on siitä vaikea parikymppisenä lähteä muuttamaan. RKK:n huudosta taas on kahta koulukuntaa ”teki siihen pienen majan” ja ”teki sille pienen majan”. Nykyään marssibussissa vakiintunut käytäntö alkaakin olla, että vanhin paikallaolija saa päättää, miten koko lippukunta huutaa. Jo ensimmäisenä syksynäni lippukunnanjohtajana huomaan, että syksyllä tosiaan puhaltavat uudet tuulet. Hirveästi alkaa miettimään, mitä pitäisi parantaa, uudis‐ taa ja kehittää. Osa kehittämisestä on tietysti tarpeen, mutta onneksi moni asia lippukunnassamme on valmiiksi hyvin. Viikottain johtajamme tarjoavat hienoja partiokokemuksia kokouksissa, leiriensuunnittelu pelaa ja meillä on perinteitä, joista emme luopuisi mistään hinnasta. Itse odotan tältä syksyltä innoissani esimerkiksi Mahtista eli johtajille tarkoitettua makuupussililjaa sekä tietysti myös sudariretkeä. Kaikille ikäkausille on omat leirinsä ja juttunsa, se on varma! Sen lisäksi, että alkajaiskokous oli vaihtanut päivää, oli sen sisältö myös vähän muuttunut. Tietysti ryhmät tapasivat johtajansa ja sopivat kokousaikansa, mutta tarjolla oli myös vähän muuta ohjelmaa ja munkitkin olivat vaihtuneet donitseihin. Alkajaiskokous kehittyi ainakin minun mielestäni oikeaan suuntaan, toivottavasti teilläkin oli kivaa! Tästä on siis hyvä jatkaa tasapainottelua perinteiden kunnioitta‐ misen ja uudistamisen välillä. Mahtavaa alkanutta partiosyksyä! Nähdään kololla, leireillä ja muissa tapahtumissa! Noora 3 A J A N KO H TA I S TA Tilastonurkkaus Tilastonurkkaus jatkaa tuttuun tapaan erinäisten lippukuntaamme liittyvien pikkuseikko‐ jen listaamista. Suomen partiolaiset ovat kesän aikana siirtyneet uuteen jäsenrekisterijär‐ jestelmään, Kuksaan. Niinpä tällä kertaa Tilastonurkkaus keskittyy vertaamaan lyhyesti RajakivenKiertäjien jäsentilastoja koko Suomen partiolaisten jäsentilastoihin. Suomen partiolaisten jäseniä on Kuksaan kir‐ jattu yhteensä 58 971. Näistä 117 on Rajaki‐ venKiertäjiä. Suomen partiolaisten keski‐ikä on 24 vuotta. RajakivenKiertäjien keski‐ikä on sen sijaan 17 vuotta, nuorekkaita kun olemme. RajakivenKiertäjät on tyttölippukunta, joten kaikki jäsenemme ovat naisia. Suomen par‐ tiolaisista kaiken kaikkiaan naisia on 54 % ja miehiä 45 %. Lisäksi Kuksan mukaan 2% suku‐ puolesta ei ole tietoa. Jäsenrekisterinhoitaja on hämmentynyt, koska 54 + 45 + 2 = 101 %?! Suomen partiolaisten jäsenistä 48 887 on 1.jäseniä. Tämä tarkoittaa, että heidän per‐ heessään ei ole heitä vanhempia partiolaisia. Lisäksi kaikki yli 16‐vuotiaat ovat 1.jäseniä, oli heillä muita perheenjäseniä partiossa tai ei. RajakivenKiertäjistä 101 on 1.jäseniä. 4 Uusi jäsenrekisterijärjestelmä Kuksa luo jo‐ kaiselle partiolaiselle mahdollisuuden luoda itselleen oman PartioID:n, joka tulee jatkos‐ sa helpottamaan tapahtumiin ilmoittautu‐ mista sähköisesti. RajakivenKiertäjistä löytyy tällä hetkellä yksi jäsenrekisterinhoitaja, joka on kyllä luonut itselleen PartioID:n, mutta joka on vielä melko ulalla koko Kuksan käytöstä. Jokainen johtaja voisi siis helpot‐ taa työtäni luomalla oman PartioID:nsä (osoitteessa kuksa.partio.fi) ja käydä samalla tsekkaamassa ovatko omat tietonne Kuksassa ajan tasalla. Päivitän pestejä ja muita Kuksaan parhaan taitoni mukaan! Sudenpennut, seikkailijat ja tarpojat, teidän PartioID:nne luodaan aikanaan. Ja uudet partiolaiset, ei huolta, teidän tietonne on lisätty Kuksaan, jäsenkorteista saadaan lisä‐ tietoa myöhemmin :) Teksti: Sanni Salonen Kiertäjä Partiouutisia meiltä ja maailmalta Partiotoimintaa on oman lippukuntamme lisäksi joka puolella ja mielenkiintoisia juttuja on meneillään kaiken aikaa. Kiertäjän toimitus kokoaa välähdyksiä partiomaailmasta tiedoksi meille kaikille. Uutta kololla Johtajien toiveet viimein toteutui‐ vat, kun kololle hankittiin kesän aikana avustusvaroin tulostin ja la‐ minointikone. Enää ei tarvitse print‐ tailla kokouksissa tarvittavia tulosteita kotona, koulussa tai työ‐ paikalla. Laminointikoneella saadaan esimerkiksi kestävät ja uudelleen käytettävät rastimateriaalit ulko‐ käyttöön. Omasta tulostimesta huo‐ limatta tilaamme edelleen suuret monistemäärät Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän monistamosta. Adventtikalenterit tu levat taas! Yksi joulun lähestymise n ensimmäisístä merkeistä on tietenkin partiolaisten pe‐ rinteinen adventtikalen terikampanja. Tänä vuonna partiolai sten adventtika‐ lenterin on kuvittanut Noora Katto. Huhun mukaan tänä vu onna voi ahkeralla myynnillä tavoitella ku ltaista tonttu‐ merkkiä! Kalenterit tu levat myytäväksi 15.10.2014. Lisätietoja adventtikalente‐ reista omalta johtajal ta myöhemmin syksyllä. ensimmäinen Pihtiputaalle Suomen partiolukio ään jat ovat olleet jo pitk Urheilu‐ ja musiikkilin ä lukiolle, mutta syksyll lle se lli va ta ja to eh to vaih jal‐ kertaa hakea partiolin 2015 voi ensimmäistä r‐ ttaa vuoden päästä pa oi al kio lu n aa ut ip ht Pi le! t perustuvat tiolinjan, jossa opinno n lmaan. Linjaa kutsutaa je oh en ud ka ikä ja oa sam in‐ istumislinjaksi, sillä op myös johtamisen eriko isesti ryhmänjohtami‐ noissa keskitytään erity en ja kansainväliseen seen, projektiosaamise n selle linjalle odotetaa toimintaan. 12‐paikkai ‐ ei s yö m olaisia, mutta hakevan tietenkin parti tervetulleita. vielä‐partiolaiset ovat Partion jäsenmaksusta voi saada vapautuksen Jäsenmaksuvapautus voidaan myöntää taloudelli‐ sin, terveydellisin ja sosiaalisin perustein. Jäsen‐ maksuvapautus on suunnattu ensisijaisesti alaikäisille. Jäsenmaksuvapautuksella halutaan varmistaa myös vähävaraisten perheiden lasten mahdollisuus harrastaa partiota. Lue lisää osoit‐ teesta http://www.lounaissuomenpartiopiiri.fi /liity‐partioon/jasenmaksu Tehtävänä tärkeitä päätöksiä Lounais‐Suomen Partiopiiri ry:n sääntö‐ määräinen syyskokous pidetään sunnun‐ taina 2.11.2014 Raumalla. Kokouksessa tehdään tärkeitä päätöksiä ja valintoja piirin ja lippukuntienkin toiminnan jatkon kannalta, sillä kokouksessa valitaan uusi piirinjohtaja, piirinvarajohtaja, viestintä‐ ministeri, piirihallitukseen kaksi lisäjäsen‐ tä sekä partioneuvoksia 2‐vuotisiksi toimikausiksi 2015–2016. Äänestystilan‐ teessa lippukuntamme neljää ääntä käyt‐ tävät lippukunnan vuosikokouksessa valitut kokousedustajat. 5 KU U L U M I S I A KO L O L TA Ryhmäesittelyt Tällä kertaa ryhmät saivat esitellä itsensä haluamallaan tavalla ‐ ja kaikista esittelyistä tulikin ihan tekijöidensä näköisiä! Pöllöt Ei pöllömpää koloelämää torstaisin! Silloin kololla voi tutustua Saraan, Jannaan, Elleniin, Pihlaan, Tildaan, Adaan, Vilmaan, Sofiaan, Liliin, Irikseen, Neelaan, Eeviin, Oskuun, Kaisaan ja Heidiin. Lähes kaikki ehtivät pyrähtää kuvaankin. 6 Kiertäjä Tiikerit RÄYR! Yksitoista iloista ja äänekästä Tiikeriä kokoontuu kololla tiistaisin klo 17.30‐19. Tiikerit‐ laumaan kuuluvat Sanni, Seranda, Ilona, Anni, Ida, Aurora, Aada, Elli, Jonna, Vilma ja Iiris, tiikeriemoina häärivät Noora ja Jasmin sekä kummimme Maarit. 7 KU U L U M I S I A Oselotit KO L O L TA kokousaika: tiistai klo 17.30‐19.00 johtajat: Maria Mellanen & Sanni Salonen lapset: Fanny, Hilla, Ida, Julia, Kia, Laura, Maya, Moona, Sofia, Tiitu 8 Kiertäjä Makit Hei! Olemme 03‐04 syntyneiden ryhmä Makit ja kokoonnumme maanantaisin puoli seitsemästä kahdeksaan. Ryhmäämme kuuluu Julia, Emma, Melike, Ada, Hanna, Jemina, Kaisli, Viivi, Sani, etäjäsenemme Meri sekä johtajat Iida, Sini ja Nea. 9 KU U L U M I S I A Puumat KO L O L TA Puumat ovat vanhimman vuoden seikkailijoita ja heitä kokoontuu maanataisin 7 reipasta tyttöä. Kokouksissa ei koskaan kuulu vastaväitteitä, kun ryhdytään toteuttamaan jokakertaista ohjelmaa. Meitä on Emmi, Neea, Jenna, Saramariai, Johanna, Essi ja Jenny sekä johtajat Salli ja Aliisa. 10 Kiertäjä Omenamadot Me uudet tarpojat Omenamadot kokoustamme kololla keskiviikkoisin kuudesta puoli kahdeksaan. Syksylle meillä on suunnitelmissa paljon kivaa ohjelmaa! Ryhmäämme kuuluu Katariina, Emmi, Tanja, Eve, Anni, Suvi, Venla ja Olivia, sekä johtajamme Camilla, Vilma, Jenna ja Sonja 11 KU U L U M I S I A Tasmanian Tuholaiset KO L O L TA Tässä on Tasmanian tuholaiset, pieni ja pippurinen tarpojavartio. TaTut ovat energisiä, aktiivisia ja he rakastavat leipomista. TaTuja ovat Tia, Ronja, Inka ja Vilja johtajinaan Kaisla ja Anniina. 12 Kiertäjä Pullahiiret Lippukuntamme vanhimmat tarpojat kokoontuvat vaihtuvan johtajan johdolla maanantaisin. Ensi vuonna Pullahiiristä tuleekin uusia johtajia! Ryhävalaat, Myskihärät ja Vanhat Porot Oletko joskus kuullut puhuttavat näistä ryhmistä, mutta et ihan tiennyt, keitä niihin kuuluu? Ryhävalaat, Myskihärät ja Vanhat Porot ovat lippukuntamme johtajista muodostuvia aikuisryh‐ miä, jotka eivät kokoonnu ihan viikoittain, mutta pitävät tiiviisti yhteyttä partioarjen keskellä. 13 KU U L U M I S I A KO L O L TA Pestiystäväkirja Kiertäjässä esittelemme ”ystäväkirjamuodossa” lippukunnan toiminnan pyörimisessä kor‐ vaamattomia henkilöitä ja heidän hoitamiaan tehtäviä. Juttujen perusteella voi jokainen lukija miettiä, mihin itse lähtee tähtäämään! Tällä kertaa perehdymme Hanna Komosen hoitamaan pestiin. Pestisi lippukunnassa: Rahaston‐ hoitaja Miten kauan olet hoitanut pestiä: Tämän vuoden tammikuussa aloitin. Miten tulit aloittaneeksi tässä pes‐ tissä: Kauppakorkeaopiskelujeni takia minua alun perin pyydettiin pestiin, ja totta kai innostuin heti! Saan yhdistää kaksi itselleni rakasta asiaa: partioharrastukseni ja kiinnostukseni yhdistystoimintaan. Miten kauan olet ajatellut pestisi kestävän: Edellinen rahastonhoitaja oli pestissään viiti‐ sen vuotta, joten tavoitteet ovat korkealla. Luultavasti jatkan opiskelujeni loppuun asti eli pari kolme vuotta ainakin. Mitkä ovat tärkeimmät pestiisi liittyvät teh‐ tävät: Maksan laskut, laskutan, teen kirjan‐ pitoa, pidän hallituksen ajan tasalla lippukunnan taloudellisesta tilanteesta, seuraan ryhmien ja leirien rahankäyttöä, huolehdin varainkeruusta jne. Syksyllä koot‐ tava budjetti ja vuodenvaihteen tilipäätös ovat myös suuria tehtäviä. Mitkä ovat omasta mielestäsi kivoimmat pestiisi liittyvät jutut: Kivointa pestissäni on sen tuoma vastuu. On mukavaa olla hyödyksi lippukunnallemme. Lisäksi järjestelmällisenä ihmisenä rakastan kaikkea pientä näpertä‐ mistä ja kuittien keräämistä. Odotan aina innolla kuukauden vaihdetta, kun pääsee te‐ kemään kirjanpitoa ja mapittamaan lippulap‐ pusia. 14 Mikä on hankalinta pestissäsi: Hankalinta näin ensimmäisenä vuonna on ollut varmasti käytännön työn opetteleminen. Vaikka asiat ovat koulunpenkiltä tuttuja, käytännössä tulee joskus vaikeuksia. Ajan löytäminen tälle pestille on joskus myös hanka‐ laa, kun koulu ja työt puskevat päälle. Kenen kanssa teet eniten yhteis‐ työtä: Eniten yhteistyötä teen luul‐ tavasti lippukunnanjohtajan kanssa. Lisäksi vanhalta rahastonhoitajalta tulee välillä kysyttyä neuvoa. Miten paljon pestisi vie aikaa: Pestini vie aikaa melko vaihtelevasti. Joinain viikkoina en tee muuta kuin luen sähköpostit ja maksan muutamat laskut, joinain viikkoina hommaa on paljon enemmän. Kaiken kaikki‐ aan pestini on kyllä rento, ja on mukavaa että saan itse päättää ajankäytöstäni melko vapaasti. Mikä on siistein pestissäsi tekemäsi juttu: Siisteintä on kaiken uuden opettelu. Käy‐ tännön kokemus on arvokasta! Lisäksi oli tietty siistiä hankkia uusi tulostin lippukun‐ nalle. Toivottavasti johtavat käyttävät sitä ahkerasti!! Mitä tapahtuisi, jos kukaan ei hoitaisi pes‐ tiäsi: Lippukuntamme ei voisi toimia lain‐ kaan. Kaikkihan tietävät että jos laskuja ei maksa, mikään ei toimi.. Kenelle suosittelisit omaa pestiäsi jatkossa: Kaikille alan ihmisille ja muillekin kiinnostu‐ neille. Ihan mahtavaa hommaa jos tykkää paperipartiosta ja vastuusta! Mitä itse ajattelit tehdä partiossa tämän pestin jälkeen: Luultavasti pestini loppuu siihen kun lähden maailmalle työntekoon! Jos kuitenkin jään pyörimään Turun seuduille, niin jokin uusi hallituspesti kiinnostaisi. Mottosi: Vierivä kivi ei sammaloidu. #KUTSUMUA Kiertäjä Yksissä tuumin –jälkeä suorittavat sudenpentulaumat Tiikerit ja Oselotit osallistuivat yhdessä Suomen lukiolaisten liiton kiusaamisen vastaiseen #kutsumua –kampanjaan. Näin kampanja toimii: ”Ota kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä lokeroa, johon sinut itsesi on yritetty tunkea ja toinen sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli – sitä käyttävät jatkossa vain hölmöt. Halutessasi voit kertoa kuvatekstissä pidemmänkin tarinan. Jaa kuva tunnisteella #kutsumua ja haasta mukaan ne tyypit, joiden tarinan tahtoisit kuulla.” lähde: lukio.fi/kutsumua Tiikerit ja Oselotit haastavat kaikki Kiertä‐ jän lukijat tahollaan osallistumaan kampan‐ jaan! 15 MENNEITÄ Partioparaati Turussa 4.5.2014 Partioparaatista kirjoittaminen tuntuu olevan aina hiukan hankalaa, koska samat jutut toistuvat vuodesta vuoteen. Tänä vuonna kuitenkin kaksi asiaa jäivät varmasti kaikkien mieleen yli muiden: Pekka Hyysalon puhe ja mielipuolinen sää. Paraatipuhuja Pekka Hyysalo Johtajatkin joutuivat lähes ensimmäistä kertaa paraatiurallaan vetämään kertakäyttösadetakit päälle RajakivenKiertäjien komeat marssirivistöt 16 Kuvat: Satu Rantanen, Joni Kuusisto, Kaisa Leiwo Kiertäjä LSP:n sudenpentukisat ja Karvamatojen yöretki Turussa ja Kaarinassa 17.‐18.5.2014 Karvamatojen kolmivuotinen sudenpentuaika sai hienon päätöksen, kun aurinkoisena tou‐ kokuun viikonloppuna tytöt voittivat ensin pronssia Lounais‐Suomen partiopiirin suden‐ pentukisoissa ja jatkoivat sieltä suoraan Kuusiston hiihtomajalle viettämään ikiomaa yöretkeä. Sudarivaiheen huipennus Lauantaina 17.5.2014 järjestettiin Lounais‐ Suomen partiopiirin sudenpentujen kevätki‐ sat Turussa Hepokullan koulun lähettyvillä ja toiset vastaavat kisat Pöytyällä. Rajakiven‐ Kiertäjistä kisoihin osallistuivat kaikki kolme laumaa. Päivä oli aurinkoinen ja suuri joukko sudenpentuja lähti hymyssä suin kisaamaan. Kisojen teemana oli ”Kuulun maailmalle” ja sudarit pääsivätkin kisojen tiimellyksessä tu‐ tustumaan moniin eri maihin. Lähtörastilla tehtiin itse hienot puulaivat ja toinen nikka‐ rointitehtävä oli viisumin valmistus. Kisoissa päästiin myös hyppimään Australiassa kengu‐ run tavoin ja tutustumaan mausteiden maail‐ maan. Kaikilla RKK:n laumoilla sujuivat kisat hienosti, mutta Karvamadot saivat erityisen hienon lopetuksen sudenpentuajal‐ leen ja sijoittuivat hienosti prons‐ sille! Palkintosijasta Karvamadot saivat muistoiksi hienot mitalit. Kisoista suoraan retkelle Kisojen jälkeen Karvamadot lähtivät johtajien kyydeillä kohti Kuusiston hiihtomajaa, missä Satu oli heitä vastassa. Energiaa tuntui riittävän vielä rankan kisa‐ päivän jälkeen. Pronssiset mitalit kaulassa tytöt valtasivat majan hetkessä ja heti oli vähän aikaa myös leikkiä lähimetsissä. Päivälliseksi syötiin spa‐ gettia ja jauhelihakastiketta. Päivällisen jälkeen jokainen sai painaa itsel‐ leen oman karvamatoastiapyyhkeen. Heidin valvovan silmän alla valmistuikin tyylikkäitä pyyhkeitä tulevia retkiä varten. Illan hämär‐ tyessä siirryimme nuotiopaikalle. Iltapalaksi tehtiin hodareita ja paistettiin lettuja. Ho‐ darinakkien lämmittämisessä tuntui olevan jonkinlaisia ongelmia, koska niitä näytti tip‐ puvan enemmän maahan kuin suuhun... Onneksi nakkeja kuitenkin oli riittävästi ja kaikki pääsivät vatsat täysinä nukkumaan. Seikkaillen seikkailijoiksi Sunnuntaina tytöt riemastuttivat johtajat heräämällä vähän liian aikaisin... Kenties syynä oli kirkas auringonpaiste, joka valaisi mukavasti verhottoman mökin. Aamupalan jälkeen pakattiin omat tavarat ja siirryttiin ulos nauttimaan kesäisestä säästä. Ulkona tutustuttiin Karvamatoja odottavaan seikkai‐ lijaikäkauteen pienten tehtävien parissa. Kun ilmansuunnat ja muut seikkailijajutut olivat tulleet tutuiksi, alkoi lounaan valmistus trangioilla. Lounaaksi tehtiin kanakeittoa. Yöretki ja Karvamatojen aika‐ kausi alkoi lähestyä loppuaan. Vuorossa oli seikkailijakaste, jossa lausuttiin omituinen loitsu yhteen ääneen ja maistettiin tummanväristä taikajuomaa. Kasteen jälkeen jokainen sai su‐ denpentuajoista muistoksi pen‐ nunkäpäläpäätösmerkin partiopaitaansa ja todistuksen. Juh‐ lahetken kunniaksi syötiin vielä täytekakkua. Iltapäivän kuumimmilla hetkillä vanhemmat saapuivat ja oli aika lähteä kotiin. Kiitos Karvamadoille kivoista vuosista! Teksti ja kuvat: Essi Alppi ja Satu Rantanen 17 MENNEITÄ Vareksen Turku L‐SP:n yhteiskuntamajakka Turussa 24.5.2014 Lounais‐Suomen Partiopiirin yhteiskuntamajakka kutsui kaikkia piirin tarpojia selvittämään mysteeriä ‐ mitä tapahtui Minna Nurmelle? Tasmanian Tuholaiset ja Fisut lähtivät otta‐ maan selvää. Tarpojat pääsivät avustamaan mestarietsivä Varesta murhamysteerin ratkomisessa. Päivän aikana seilattiin Förillä, herkuteltiin ABC:lla, suunnistettiin hautausmaalla sekä kokeiltiin takaa‐ajoa ja parkouria. Mysteeri‐ kin saatiin lopulta ratkaistua ja syyllinenkin saatiin kiinni! Fisut yhteiskuvassa Tasmanian Tuholaisten poseeraus Tuttu leffateatteri muuttui peliluolaksi 18 Syyllinen joutui telkien taa Teksti: Jasmin Salonen Kuvat: Satu Rantanen, Miska Loimaala Kiertäjä Kymmenyskivaa ja leppoisaa eräelämää Kaarinassa 24.5.2014 Lippukuntamme RajakivenKiertäjät kuuluu yhteensä yhdeksän muun Kaarinassa, Paraisilla ja Turussa toimivan lippukunnan kanssa Kymmenykset‐nimiseen alueeseen. Toimintamme alueena on tiivistä, ja kuukausittaisen johtajakokoontumisen lisäksi vuosittaisia juttuja ovat esimerkiksi Korpitaival‐kisat, kesällä pelattava pesäpallo ja talvella pelattava sähly sekä lippukuntien eri kokoonpanoilla järjestämät yhteiset retket ja leirit. Toukokuisena, jo hyvinkin kesäisenä lauan‐ taipäivänä oli Kymmenysten johtajaikäisille tarjolla yhteistä kivaa leppoisan eräelämän merkeissä. Lounais‐Suomen partiopiirissä toimii retkeilyjaosto, jonka yhtenä tehtävänä on kouluttaa ja opastaa lippukuntia retkei‐ lyyn liittyvissä monenlaisissa kysymyksissä ja taidoissa. Yksin ei siis tarvitse jäädä olemaan sormi suussa, vaan apua löytyy kun sitä vaan muistaa kysyä! Ja retkeilyjaoston ammatti‐ taitoisella opastuksella pääsimme mekin taas oppimaan ja kokemaan uutta. Taistelu tukkeja vastaan Kuusiston hiihtomajalla vietettävän päivän ohjelmarungoksi oli jo aiemmin sovittu rako‐ valkean tekeminen, nuotioruoan laittaminen sekä lippukuntien työkalujen, erityisesti kir‐ veiden huoltaminen kuntoon kesän ja syksyn retkiä ajatellen. Hetken aikaa mittailimme katseillamme paikalle hommattuja tukkeja, jotka rakovalkeaa varten piti ensin saada ly‐ hennettyä ja sen jälkeen vielä oikealla tavalla lovettua… Mutta ahkeralla kirveen heiluttamisella ja yhteistyöllä saimme kuin saimmekin urakan valmiiksi! Itse ainakin sain tästä jo heti päivän alkumetreillä muistutuk‐ sen siitä, että yrittämättä ei kannata antaa periksi. Ja saipa siinä samalla purkaa kaikki työ‐ ja muutkin murheet pilkottavana oleviin tukkeihin. Kannattaa koittaa! Auringon paistaessa siniseltä taivaalta kesäi‐ sen kuumasti sytytimme mukavasti lisää läm‐ mittävän rakovalkean palamaan. Muiden touhujen lomassa seurailimme tukkien pala‐ mista pikkuhiljaa, ja virittelimme liekkien lämpöön paistumaan loimulohta, loimupihviä sekä kasvisnyyttejä. Mukana ollut EVP‐eli ei‐ vielä‐partiolainen kaverini totesi siinä vai‐ heessa, että käsityksensä partiosta pitää Kirveshommissa ainakin siltä osin paikkansa, että aina syödään ja paljon! Keneltäköhän hän lienee moisen kuvan saanut… Mitä kannattaa kantaa mukanaan? Päivän aikana teroitimme kirveitä ja puuk‐ koja ja kävimme läpi mitä eräretkeilijän aina mukana kannettava ”selviytymispakki” voisi pitää sisällään. Totesimme, että eräänlaista kaupunkilaisen selviytymispakkia taitaa yksi jos toinenkin kantaa laukussaan, jonka poh‐ jalla kierii huulirasvaa, kurkkupastilleja, ne‐ näliinoja, kynä ja mitä kukakin nyt kokee tarpeelliseksi mukanaan kantaa. Koulutta‐ jamme Nandan erävarustukseen kuuluvat to‐ dellisten selviytymisvarusteiden lisäksi myös muun muassa minikokoiset jazzin peluuseen tarvittavat nopat, jos vaikka jossain vaihees‐ sa retkellä tulee tylsä hetki. Lopetimme päivän talviturkkien heittämisellä Kuusistonsalmen jo uimalämpimään veteen, ja lähdimme ajamaan kotiin päin hyvinsyö‐ neinä, savuntuoksuisina, punaposkisina ja hyvillä mielin leppoisan eräilypäivän jälkeen. Teksti ja kuvat: Maarit Heikkinen 19 MENNEITÄ Suurjuhla Kouvolassa 6.‐8.6.2014 Tänä kesänä vietettiin jälleen Suurjuhlaa koko Suomen Partiolaisten voimin. Kiertäjä kokosi yhteen Suurjuhlan pääkohdat lukujen muodossa. Suurjuhlaan osallistui kaiken kaikkiaan yli 8 000 partiolaista. RajakivenKiertäjien osalta tämä tarkoitti yhtä sudenpentua, kolmea seikkailijaa, yhtä tarpojaa, neljää vaeltajaa ja neljää aikuista. Suurjuhla järjestettiin Kouvolassa, joten RKK:laisille kertyi viikonlopun aikana junassa istuttuja kilometrejä yli viisisataa. Kouvolassa majoituimme Sarkolan koulun kuudennen luokan luokkatiloihin. Lauantaina suuntanamme oli Pioneeripuisto, jossa syntyi yksi toimiva porkkanahuilu, ja RajakivenKiertäjät eksyivät suunnistusrastilla yhdeksi jos toiseksikin minuutiksi. Koko joukko löysi kuitenkin tiensä myös takaisin ja ajoissa lounaalle! Myöhemmin pääsimme myös tutustumaan partiokylään, jossa myytiin metrilakupusseja viidellä eurolla. Niitä lähti mukaan läjäpäin. Lauantain pääjuhlaa vietettiin KSS Energia‐ Areenalla, jossa meidät ohjattiin saapumaan sisään portista 5. Juhlassa oli vuorossa niin laulua, tanssia kuin videoitakin. Sunnuntaiaamun partiojumiksessa taivaalla paistoi yksi suuri aurinko ja sää oli mitä ihanin. Sunnuntaina suunnaksi otettiin Tykkimäki, jossa huimapäisimmät uskaltautuivat Star Flyeriin, Suomen korkeimpaan keinukarusel‐ liin, joka kohosi 72 metrin korkeuteen. Su‐ dariedustuksen suosikiksi osoittautui Yllätysten talo, joka koluttiin läpi neljä kertaa. Julkkisbongauksia tapahtui reissun aikana kaksi: menossa mukana oli tapahtuman suo‐ jelija Arman Alizad ja lisäksi vaeltajat tapa‐ 20 Värikästä menoa valokuvausseinällä sivat K‐Samoajajatkoilla itse David Hasselhoffin. Matkan aikana saatiin täyteen yksi Suurjuhla‐ bingoruudukko. Bingossa tehtävänä oli muun muassa bongailla Suurjuhlalogoja, vierailla partiokylässä ja ylittää Kymijoki. Viikonlopun aikana kajahti monta kertaa Robinin Boom‐Kah‐säveleen sovitettu Suur‐ juhla‐laulu, joka soi allekirjoittaneen päässä edelleen. Jokaisen Suurjuhlaan lähteneen johtajan olisi ennen reissua kuulunut lukea 22 sivua pitkä Suuropas. Näin jälkikäteen on hyvä tunnus‐ taa, että minä en ainakaan lukenut, mutta hyvinhän me silti reissusta selvittiin! Suurjuhlatunnelmia voit tsekkailla myös osoitteesta suurjuhla2014.fi! Teksti: Sanni Salonen Kuva: Satu Rantanen Kiertäjä PiRKKa koko lippukunnan kesäleiri Pyölinrannassa 27.‐29.6.2014 Viikonloppu täynnä aurinkoa, kavereita, merta ja telttailua! Voiko kesäleiriltä enää enempää toivoa? Ensimmäiseksi katto pään päälle Lippukunnan oma kesäleiri järjestettiin tänä vuonna jo heti alkukesästä, sillä loppukesäs‐ tä oli piirileirin vuoro. Vaikka alkukesällä säät olivat muuten kehnot, sattui juuri leiri‐ viikonlopuksemme mukavan aurinkoiset kelit, ainakin suurimmaksi osaksi! Perjantaina saavuimme Piikkiön Pyölinran‐ taan vanhempien kyydeillä ja aloitimme tie‐ tysti tärkeimmästä hommasta eli telttojen pystyttämisestä. Joillekin sudenpennuille tämä oli ensimmäinen leiri teltassa, joten sen pystytyksessä olikin vielä vähän harjoi‐ teltavaa. Lopputulos oli kuitenkin kaikilla telttakunnilla onnistunut ja asukkaat pääsi‐ vät valtaamaan teltoista itselleen sopivat kolot. Tämän jälkeen olikin iltaohjelman aika, ja kun sen arvuuttelut oli arvuuteltu, päästiin iltapalan äärelle. Tarjolla oli leiriruokien parhaimmistoa, hot dogeja! Vatsat pulleina kaikki pääsivät ryömimään makuupussien uu‐ meniin. Eivätkä tainneet arvata, mikä heitä seuraavaksi herätessään odotti! Kanootit vesillä Nurin kurin illasta taas aamuun Heräämisen jälkeen ohjelmassa olivat, kyllä vain, iltasatu ja lipunlasku, josta siirryttiin iltapalalle. Karjalanpiirakoita mutustellessa johtajiin kohdistui muutamia omituisia kat‐ seita, lähinnä taidettiin epäillä heidän täys‐ järkisyyttään. Iltapalan loogisena jatkon lähdimme tietysti iltaohjelmaan, jossa stu‐ dioyleisö pääsi Aki Wahlmanin johdolla val‐ mistamaan Mitä tänään syötäisiin. Tänään syntyi ainoastaan jälkiruokaa, ja vesikielellä jäimmekin odottamaan, milloin olisi aika maistaa herkullisen näköisiä täytekakkuja. Sauna oli tällä välin lämmennyt ja leiriläiset pääsivät nauttimaan uimisesta, saunomisesta ja jopa auringonotosta. Merta käytettiin hyväksi myös seuraavassa ohjelmassa, kun seikkailijat ja tarpojat pääsivät kokeilemaan taitojaan intiaanikanoottien melonnassa. Taisi siitä jokunen tyttö kellahtaa mereen‐ kin, onneksi kuitenkin pelastusliivit päällä. 21 MENNEITÄ Sukkahousut uusiokäyttöön! Kun seuraavaksi oli vuorossa päivällisen vuoro, alkoi päivän nurinkurisuus jo käydä leiriläi‐ sillekin selväksi. Päivällinen kruunattiin tietysti kermaisella kakkuhetkellä, josta jäi mais‐ kuteltavaa myös kanoottipojil‐ lemme. Iltapäivän ohjelmana oli leirinteemaa noudattaen niksimarkkinat, joilla leiriläiset pääsivät tutustumaan vähän tuntemattomampiinkin niksei‐ hin sukkahousuvappuhatuista, ”helpompaan” sahaamiseen ja kukkaruukkujen sekä paperi‐ kassien koristeluun. Kukkaseppeleitäkin ehdittiin punoa Niksimarkkinoilla kätevöityneenä oli aika laittaa ruokaa ulkona trangioilla. Perinteisis‐ tä perinteisin partioruoka hernekeitto oli pit‐ kästä aikaa palannut meidän lippukunnan leirille ja se maistuikin vanhaan malliin. Jälkkäriksi paisteltiin vielä köyhiä ritareita, mikä tuntui olevan monille uusi kokemus ja olisi ehkä vaatinut hieman enemmän kärsi‐ vällisyyttä paistamiseen. Pikkuhiljaa ”aamu” alkoi jo sarastaa, joten nautimme aurinkoisesta kesäilmasta ennen kuin siirryimme nostamaan lippua. Vetrey‐ timme raajojamme pienellä aamujumpalla, nostimme lipun ja nautimme aamiaisesta. Hampaiden pesun jälkeen olikin aika käydä nukkumaan. Vauhtia sateisessa metsässä 22 Sunnuntaina heräsimme taas normaaliin tapaan aamunsarastukseen, tällä kertaa kui‐ tenkin hieman sateiseen sellaiseen. Lippu‐ noston ja aamupalan jälkeen olikin pakko kaivaa sadevaatteet rinkasta ja siirtyä metsän suojiin. Siellä tanner tömisi, kun pe‐ rinteinen lipunryöstö pääsi valloilleen. Liput olivat kuitenkin tällä kertaa sen verran hyvin piilotettu ja suojattu, ettei voittaja ratkesi vasta avoimen etsinnän jälkeen. Ruoka alkoi tuoksua nenässä sen verran voimakkaasti, että ripustimme sadevaatteet kuivumaan ja siirryimme sisälle herkullisen kananuudelin äärelle. Muutaman tunnin päästä vanhemmat kurvai‐ sivat pihaan tutustumaan leiriin ja telttojen ollessa jo purettu, piti leiriläisten keksiä heille jotakin muuta viihdykettä. Vanhimmat tarpojat valmistelivat lättyjenpaistopisteen ja muut leiriläiset esittelivät erilaisia juttuja, mitä viikonlopun aikana oli tullut tehtyä. Vanhempia saapui paikalla mukavan paljon ja sadekin taukosi juuri sopivasti. Kuten vatsat oli täytetty letuilla, laskimme vielä yhdessä lipun ennen kuin vanhemmat lapsineen läh‐ tivät suuntaamaan kotiin päin. Muutamat johtajat siistivät vielä leiripaikan ennen lähtöön ja näin lippukunnan kesäleiri oli jälleen kerran kasassa! Ensi kesänä nähdään! Teksti: Noora Hiekkaranta Kiertäjä Piiru L‐SP:n piirileiri Evolla 22.‐30.7.2014 ”Hei, sä oot loistava” soi päässä Piirulla vietettyjen päivien jälkeen. Ja mikä olisikaan parempi viesti välitettäväksi meille kaikille yli neljälle tuhannelle eri‐ikäiselle Piirulla ol‐ leelle partiolaiselle? Tehtiin yhdessä maailmasta piirun verran parempi Lounais‐Suomen partiopiirin järjestämä piiri‐ leiri Piiru pidettiin Hämeenlinnan Evolla. Su‐ denpennut ja seikkailijat leireilivät kumpikin vuorollaan puolet leiriajasta ja vanhemmat ikäkauden viettivät Evolla reilun viikon. Kun ensimmäisenä leiripäivänä saavuimme paikalle bussillamme, aloitimme heti raken‐ telun omassa Smaragdi‐nimisessä alaleiris‐ sämme. Iltapäivä meni nopeasti oman savumme, Hattivattien saaren, kokoamisessa ja päivällistä syödessä. Koko leirin yhteisessä iltanuotiossa meille esiteltiin toiset alaleirit Rubiini, Topaasi ja Safiiri ja pääsimme tutus‐ tumaan myös Kaisa, Kerttu ja Kaino Kettuun, jotka olivat pyrkimässä P.I.I.R.U. –agenteiksi. Iltanuotion aikana seurasimme heidän ede‐ sottamuksiaan ja autoimme heitä avaruusa‐ luksen rakentamisessa yhteistyössä 3500 muun leiriläisen kanssa. Toteutettiin omaa unelmaa samoajien tapaan Tekemisen puutetta ei Piirulla tarvinnut kokea. Meillä samoajilla puolet päivästä kului oman pestin hoidossa ja puolet samoajaoh‐ jelmassa. Itse sain ensimmäiset kolme päivää leikkiä ohjelmapisteelläni kiinalaisen tehtaan pomoa ja ampua ”lapsityöläisiä” (eli ihania tarpojiamme) vesipyssyillä sekä kiusata heitä niin paljon kuin sielu sieti. Paras pesti ikinä, ja sain siitä vielä vapaaehtoistyötodistuksen‐ kin! Muiden ikäkausien ohjelmista en tiedä, mutta samoajaohjelma oli ainakin todella hyvin järjestetty. Saimme leirin aikana mm. meloa, kiipeillä ja kuunnella erilaisten ih‐ misten tarinoita Elävässä kirjastossa. Pää‐ simme myös harjaannuttamaan taitojamme bodypaintingissa ja improvisaatiossa. Iltaisin saimme rentoutua samoajien omassa ”hen‐ gailupaikassa”, jossa sai pelata ja leikkiä vielä muiden mentyä nukkumaan. 23 MENNEITÄ Annettiin palaa, auringossa ihan konk‐ reettisestikin Sää Piirulla ei olisi voinut olla loistavampi. Koko leirin ajan paistoi aurinko ja saimme kärsiä vain kaksi sadekuuroa leirin loppupuo‐ lella. Koska lämpötila kipusi päivisin +30 as‐ teeseen, oli riittävä juominen ja päähineen pitäminen välttämätöntä. Kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, eikä ollut huo‐ mannut juoda tarpeeksi päivän aikana, sen huomasi heti huonosta olosta. 24 Suomalaisten partiolaisten lisäksi leirillä oli mukana n. 60 kansainvälistä vierasta, suu‐ rimmaksi osaksi tarpoja‐samoajaikäisiä. Meidän alaleirissämme majaili iso joukko is‐ raelilaisia leiriläisiä, joihin erityisesti oman savumme tarpojat tutustuivat. Me samoajat taas saimme kavereita italialaisista ja englantilaisista partiolaisista. Juttelimme paljon ja vertailimme maidemme kulttuureja ja tapoja harrastaa partiota. Englantilaiset olivat esimerkiksi aivan yllättyneitä leiripai‐ kastamme (metsästä), sillä toisin kuin me suomalaiset, englantilaiset pystyttävät telt‐ tansa partioleireillä metsän sijaan pellolle! Heillä ei myöskään ole juurikaan Piirun kal‐ taisia suurleirejä. Kurkotettiin taivaan tähtiin ja vähän avaruuteenkin Kaiken kaikkiaan Piiru oli mielestäni oikein onnistunut leiri! Kaiken järjestetyn ohjelman ulkopuolellakin oli tekemistä, kun vapaa‐ ajallaan sai käydä leirikirkossa, ‐kaupassa ja –kahvilassa. Saimme monia suomalaisia ja ulkomaalaisia ystäviä ja leirihenki oli muu‐ tenkin todella hyvä. P.I.I.R.U. agentit Kaisa, Kerttu ja Kaino Kettukin saivat leirin mittaan tehtävänsä avaruudessa suoritettua ja pala‐ sivat lopulta kotiplaneetalleen Fuksialle vii‐ meisellä suurella iltanuotiolla. Matka kohti Kaarinaa alkoi väsyneissä mutta onnellisissa merkeissä, unohtamatta tietenkään uskoma‐ tonta Piiru Brown –rusketusta! Teksti: Anniina Laitakari Kuvat: Anniina Laitakari, Tauno Kuisma, Miska Loimaala Kiertäjä Partiorippileiri Rymättylässä 2.‐9.8.2014 Partio on harrastus, joka luonnikkaasti nivoutuu yhteen monen muun ihan ”tavallisessa” elämässä meneillään olevan asian kanssa. Loistava esimerkki tästä on Turun seudulla jo monena vuonna järjestetty partioripari. Ensimmäinen päivä puolieristyksissä Partioripari on kuin tavallinen ripari, mutta oppisisältöjä toteutetaan suurimmaksi osaksi partiomenetelmän avulla: paljon asioita tehdään pienryhmissä, juttuja opitaan teke‐ mällä ja kokemalla, ollaan paljon ulkosalla, nukutaan teltoissa ja suurin osa porukasta on partiolaisia. Viikon mittainen partiorippileirimme alkoi 2.8. lauantaiaamuna, kun me kaikki kokoon‐ nuimme Turun partiotoimistossa. Porukal‐ lamme oli jo joitakin kuukausia ollut yhteinen WhatsApp keskustelu, mutta vih‐ doinkin kaikki olivat yhdessä kasvotusten. Leirin aluksi kävelimme Turun tuomiokirkol‐ le, jossa meille pidettiin kanttorin oppitunti ja kiertelimme tutustumassa kirkossa. Otimme myös upeat kirkkoselfiet. Iltapäivällä saavuimme Rymättylän Vienolaan bussilla. Kotiutuaksemme leiripaikalle heti pystytimme teltat, jonka jälkeen söimme en‐ simmäisen ruoan sillä riparilla. Sinä iltana meillä ei ollut erityisiä ohjelmanumeroita, vaan kävimme uimassa ja tutustuimme toi‐ siimme paremmin. Oli mukavaa miten kaikki olivat heti alusta asti kaikkien kavereita. Koko leirin aikana ei kertaakaan ollut yksi‐ näistä oloa, vaikka olimme aika tuntematto‐ mia toisillemme vielä ensimmäisenä päivänä. Toinen päivä eristyksissä Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Tä‐ar‐ vaaksi nimetty järvi oli yön aikana kasvanut telttaamme makuualustojen väliin ja tihku‐ nut makuupusseista läpi kastaen meidät. He‐ rätykseksi isoset tulivat megafonin kanssa leiriimme ilmoittamaan että lipunnostoon oli 15 minuuttia. Riippumattoyhdyskunta Päivän aiheena oli Kirkkovuosi. Jokaisena normipäivänä riparilla käsiteltiin jotakin Raamattuun liittyvää aihetta 2‐3 oppitunnin verran. Iltaisin pidettiin aina jumalanpalve‐ lus, jonka saimme itse suunnitella. Illalla päätimme nukkua 12 ihmistä seitsemässä riippumatossa, sillä miksikäs ei. Ahdasta oli ja aamulla selkää särki, mutta oltiinpa taas kokemusta rikkaampia. Kolmas päivä eristyksissä Kolmannen päivän aihe oli Jeesus. Saimme aamutunnilla tehtäväksi tehdä näytelmiä Raamatun eri aiheista, aiheita oli mm. Tuh‐ laajapoika ja laupias Samarialainen. Päivät 25 MENNEITÄ Viides päivä eristyksissä Herätys oli aika ikimuistoinen. Heräsimme taas vanhaan tuttuun tapaan megafonin meluun. Tällä kertaa aikaa nousta ylös oli vain kolme minuuttia, ja partiopaidan sijasta päälle piti saada uimavarusteet. Niiden kanssa sitten hölkkäsimme nurmikentälle, jossa piti tehdä kuperkeikkoja (arvatkaa vaan tekikö kukaan), punnerruksia, kyykkyhyppy‐ jä, yleisliikkeitä ja kaikkea muuta kivaa. Tietenkään meidän ei tarvinnut olla koko loppupäivää hikisinä, sillä isoset olivat kaiken ajatelleet ihan loppuun asti ja hikijumpan jälkeen täytyi hypätä laiturilta kylmään me‐ riveteen uimaan. Leiripäivän ohjelmaa alkoivat sulautua toisiinsa ja tämäkin päivä kului nopeasti, se muistutti hyvin paljon edellistä. Jokaisena päivänä päästiin vähin‐ tään kerran uimaan, joinakin jopa kolme kertaa. Iltapalan jälkeen moni löysi taas nuk‐ kumapaikkansa riippumatosta. Neljäs päivä eristyksissä Päivän aiheena oli pyhiinvaellus, joten oikeita oppitunteja ei ollut. Luulimme että vaellus tehtäisiin jalan ja että päivästä oli tulossa raskas, mutta yllätykseksi lähdimme‐ kin matkaan Vienolan rannasta kanooteilla. Meloimme 6 km Rymättylän keskustaan, jossa vedimme kanootit rantaan. Ruoan teimme trangioilla. Vietimme Rymättylän suuren suuressa "keskustassa" muutaman tunnin, kävimme täydentämässä karkkivaras‐ tojamme Siwassa, uimme ja pidimme pieni‐ muotoisen oppitunnin. Leiriin palamisen jälkeen huomasimme, että moni meistä oli saanut lähes Piiru‐brownin veroiset rusketus‐ rajat. 26 Päivän ohjelmana kiersimme rasteja. Jokai‐ sella tutustuttiin johonkin ongelmaan ja mietittiin sen ratkaisutapoja, kuten esimer‐ kiksi miten hankkia toimintaa pakolaislei‐ reissä asuville nuorille tai miten ilahduttaa tylsistynyttä mummoa. Iltapalaksi söimme muonittajien valmistamia hyviä lettuja. Kuudes päivä eristyksissä Päivä oli hyvin aurinkoinen ja lämmin. Tuntien aiheena oli rakkaus ja suru. Illalla isoset sanoivat, että yöllä oli tulossa suuri ukkosmyrsky ja siksi kaikkien piti mennä nukkumaan telttoihin sen sijasta, että suurin osa olisi nukkunut riippumatto‐yhdyskunnas‐ samme. Aloimme epäillä tätä ja tarkistimme yön säätiedotuksen. 10% mahdollisuus tihku‐ tukseen kahdelta yöllä. Se oli selvää, meille aiottiin siis pitää leirikaste! Miksi muuten‐ kaan olisimme nukkuneet teltoissa. Menimme nukkumaan jännittäen sitä, mitä leirikaste toisi tullessaan. Herätys kävi kahdelta yöllä. Teltoittain meidät vietiin leirikasteeseen, jonka aihe oli pako Alcatrazista. Silmämme sidottiin, ja meidät laitettiin istumaan pukukoppiin ja kuuntelemaan jotain arabiankielistä höpö‐ tystä, mistä ei saanut tolkkua. Yksitellen meidät vietiin radalle, joka sekin mentiin silmät sidottuina. Meidän piti kahlata ranta‐ vedessä, kykkiä pensaikossa piilossa Alcat‐ razin vartijoita ja juosta heitä pakoon. Kiertäjä Erityisen inhottava oli kohta, jossa meidän piti tunkea kätemme kolme päivää vanhaan perunamuusipuuroon ja etsiä mömmön seasta avain. Haju oli ihan hirvittä‐ vä! Viimeiseksi koetukseksi hyppäsimme parikymmentä senttiä alas lavalta, jota isoset kannattelivat päistä ilmassa ja huojuttivat hullun tavalla. Ilmeisesti tämän oli tarkoitus demonstroida las‐ kuvarjohyppyä lentokoneesta. saattoi sattua) ja laskea sataan, huomaisimme kyllä mitä tulee tapahtumaan. Siinä sitten makasimme. Ja odotimme. Ja laskimme. Mitään ei tapahtunut. Jossain kohtaa tajusimme, että isoset olivat lähteneet muualle ja jättäneet meidät makaamaan väärinpäin makuupussiin ruo‐ hokentälle. Olo oli hieman vedätetty sen jälkeen… Välipalaa Vihdoin kaiken koetteluksen jälkeen olimme perillä kapi‐ nallisten tukikohdassa. Siellä meille annettiin lusikallinen talon erikoista. Nötköttikeitto ja kuiva aamupuuro kalpenevat tämän maun pahuuden rinnalla. Mitä se talon erikoinen sitten oli, sitä on paha sanoa. Kun myöhem‐ min kysyimme isosilta, mitä nämä olivat 'talon erikoiseen' tunkeneet, vastaus oli, että kaikkea. Seitsemäs päivä eristyksissä Viimeinen kokonainen päivä leirillä kului hai‐ keissa tunnelmissa. Iltapäivällä alkoi sota isosten ja leiriläisten välillä. Onnistuimme herättämään ja suututtamaan muutamat iso‐ sista kun he ottivat nokosia vähiin jääneiden yöunien takia. Pian oman riippumatto‐yhdys‐ kuntamme mattonarut olivat mystisesti ka‐ donneet. Teimme kostoretken isosten leiriin; vuorasimme sen vessapaperilla. Isoset vas‐ taiskuksi toteuttivat Eskimoleikin. Koko viikon ajan he olivat vähän väliä ehdot‐ taneet Eskimoleikin leikkimistä, mutta ai‐ kuisten mukaan se oli liian vaarallinen ja siksi sitä ei saisi leikkiä. Nyt kun aikuisia ei ollut lähettyvillä, isoset käskivät meidän ottaa makuupussit mukaan ruohokentälle ja selittivät että nyt leikittäisiin Eskimoleikki kun ketään ei nähnyt. Meidän piti mennä vie‐ rekkäin makaamaan väärinpäin makuupussei‐ hin. Saimme ohjeet, että täytyi pysyä mahdollisimman lähellä maata (muuten Leirin viimeinen jumis eli ju‐ malanpalvelus pidettiin vesillä auringonlaskun aikaan. Kokoonnuimme pienen luodon viereen kanooteilla lautaksi. Saimme ehtoollisen. Maisemat olivat upeat. Se oli hieno hetki. Kahdeksas päivä puolieristyksissä Viimeinen herätys kajahti käyntiin rokki‐ soundien tahtiin telttakeppien kaatuessa päällemme. Isoset siis romahduttivat teltat meidän nukkuessa siellä sisällä. Aamupäivä kului nopeasti siivoushommissa ja kasvavassa odotuksessa, sillä tänään olisi konfirmaatio‐ päivä, ja joillain meistä siihen perään rippi‐ juhlat. Viimeiset tunnit yhdessä kuluivat siivoamiseen ja itsensä laittamiseen, ja sitten istuimmekin jo bussissa, matkalla kohti Turun Tuomiokirkkoa. Konfirmaatio meni yl‐ lättävän nopeasti ja pian oli hyvästien aika. Haikein tunnelmin leikimme viimeisen kerran ponileikkiä tuomiokirkon pihalla ja lähdimme kukin eripuolille Suomea. Kaikenkaikkiaan leiri oli yksi unohtumatto‐ mimmista kokemuksista. Saimme paljon uusia ystäviä, joihin olemme edelleenkin yh‐ teyksissä. Lisäksi opimme paljon itsestämme ja suhteestamme Jumalaan. Suosittelemme partiorippileriä lämpimästi kaikille! Teksti: Vilma Koskela ja Iida Vallenius Kuvat: Iida Vallennius 27 MENNEITÄ John Lennon's Ford johtajaksiottovaellus siellä jossain 23.‐24.8.2014 Vannomme vaikenevamme kaikesta, mitä siellä tapahtui. Tämän verran uskallamme kuitenkin kertoa. Teemme tämän tosin täysin omalla vastuullamme. Johnin henki saattaa tulla kostoretkelle. Varokaa, nyt se tulee. Meillä oli huisin hauskaa. Ja perinne sen kun jatkuu. Onnea vaan seuraaville johtajakokelaille. John Lennon’s Ford on elämys. Tuoreimmat johtajat: Sini Herva ”John LXXXIX” Jenna Kaarrela ”John LXXXX” Vilma Koskela ”John LXXXXI” Camilla Laaksonen ”John LXXXXII” Anniina Laitakari ”John LXXXXIII” Nea Söderblom ”John LXXXXIV” Iida Vallenius ”John LXXXXV” Mukana menossa myös Maria Mellanen ”John LXXXVI” Heidi Oksanen ”John LXXXVII” John Lennon's Ford 28 # R A J A K I VE N K I E R T Ä J Ä T Kiertäjä Tägää oma kuvasi tai twiittisi #rajakivenkiertäjät ja saatat löytää sen seuraavasta Kiertäjästä! 29 ILMARI Kiertäjä Myyjäisistä saat perinteiseen tapaan parhaat tarjottavat isänpäivän kahvipöytään. Saavu siis kololle lauantaina 8.11. klo 11‐13! Lounais‐Suomen Partiopiiri valitsee mm. uuden piirinjohtajan piirin syyskokouksessa 2.11. Lue seuraavasta Kiertäjästä, ketkä valittiin tärkeisiin pesteihin! Muistathan, että Scandinavian Outdoor (entinen Partiovaruste) on Lounais‐Suomen Partiosäätiön omistama ja sen tuotto lahjoitetaan kokonaisuudessaan lapsi‐ ja nuorisotyön hyväksi ‐ partiotoiminnan tukemiseen. Ota ei‐vielä‐ partiolainen kaveri mukaan ryhmäsi kokoukseen ‐ kaikki ovat tervetulleita partioon! RKK:n joulujuhlat Kaarinan kirkolla tiistaina 2.12. klo 18! Ohjelmassa puuroa, esityksiä ja joulupukki ! www.rajakivenkiertajat.fi facebook.com/RajakivenKiertajat #rajakivenkiertäjät 30 Laulavan lintukoiran laulunjollotus, kun etsittiin nuotiopuita Minut luoksesi johda nyt, kalikka, ja sinäkin pikkuinen palikka! Joudu vikkelään, risu, ala tulla! Teille asiaa on mulla. Nyt päällenne en lirauta, en pisuani pirauta; te pääsette tosityöhön: tuomaan valkeutta yöhön. -Kirjasta Uppo-Nalle ja merikarhun tytär-