Kuntoutus kangertelee – määräraha ei riitä, sivut 2 ja 10 Hanki

Kuntoutus kangertelee – määräraha ei riitä, sivut 2 ja 10
N:o 5/2013 n Tarkastettu levikki 54 583 n Lokakuun 30. päivänä 2013
Rintamalla ilmestyneet lehdet olivat
toisinaan uutisoinnissaan räväköitä. Lisää
rintamalla ilmestyneistä lehdistä
sivut 18-19.
Vilkas kirkkopäiväkesä
sivut 7-9
takana
Veteraanihaastattelussa
Lauri Luutonen sivu 16
Venäläiset kaivoivat
sivu 13
Kuhmossa
Radiopropaganda
sodissamme sivut 20-21
Rauhanturvaajilla
veteraaniseminaari sivu 14
Viipuri sodan
jaloissa
sivu 30
Rukajärvikeskus ylitti
sivu 15
odotukset
Kansa käveli
sivu 36
Sotaveteraanien ansioristi luovutettiin teatterineuvos Matti Raninille. Marja Riukka liiton toimistosta onnittelee. Lisää huomionosoituksen saajia sivuilla 6-7.
Hanki joulukortit Sotaveteraaniliitosta, sivu 48
2
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013 | s o ta v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n
Helsingissä 30. lokakuuta 2013
Tulevaisuussuunnittelu
etenee ja täsmentyy
Ovatko asiat kunnossa?
Syksyn neuvottelupäivillä syyskuussa
oli yhtenä keskeisenä aiheena tulevien toimintavuosien suunnittelu ja sen
ohjeistaminen. Liitolla on edessään
haasteelliset muutoksen vuodet, jotka meidän on kyettävä hallitsemaan
ennakoiden ja suunnitelmallisesti edeten. Jäsenmäärässä tapahtuvat
muutokset heijastuvat jo lähivuosina
järjestön rakenteeseen alueellisella tasolla ja viiveellä myös liiton organisaatioon. Me voimme voittaa edessä
olevat vaikeatkin haasteet ainoastaan
hyvällä ja ennakkoluulottomalla yhteistyöllä piirirajojenkin yli. Kaikkien
tehtävien ratkaisujen ytimessä tulee
olla liiton ja sen yhdistysten kyky tukea sotaveteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiä niin kauan, kun he apua
ja tukea tarvitsevat.
Suunnittelu on haasteellista siksi, että on sovitettava yhteen sekä
2020-luvulle ulottuva edunvalvonta ja tukitoiminta että perinneaikaan
valmistautumiseen liittyvät toimenpiteet. Tilannetta, jossa jokin paikallinen yhdistys hoitaa vain tukitehtävää ja jokin toinen samalla seudulla
toimiva yhdistys vain perinneasioita, ei saisi syntyä tai kehittyä. Suunnittelun lähtökohdaksi ja tavoitteeksi
on otettu, että liitolla olisi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä selkeä kuva tulevasta järjestörakenteesta. Uudessa rakenteessa on kyettävä
suoriutumaan sekä sotaveteraanien,
heidän puolisoidensa ja leskien tukitehtävästä että tekemään vahvaa pe-
Edellisen Sotaveteraani-lehden pääkirjoituksessa esiteltiin Valtion talousarviomäärärahojen tilannetta syyskuun
alussa. Sen jälkeen Valtioneuvoston pitämässä budjettiriihessä korotettiin rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaa 2
milj. eurolla 32,6 milj. euroon.
Aktiivisesti toimivista sotaveteraaniyhdistyksistä, veteraaniasioita hoitavilta sekä kunnista alkoi tulla huolestuneita viestejä. Kuntoutusmäärärahaa ei saa
päästää laskemaan valtiovarainministeriön esittämälle tasolle.
Alkujärkytyksen jälkeen informoimme kansanedustajat ja olimme yhteydessä
eduskuntaryhmiin. Muutama myönteisesti asiaamme suhtautuva kansanedustaja
otti tehtäväkseen jälleen koota eduskuntaryhmät yhteiseen ponnistukseen. Eduskuntaryhmien puheenjohtajien yhteinen
aloite rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan nostamiseksi 2 milj. eurolla 34,6
milj. euroon näki päivänvalon. Esitys ratkeaa lopullisesti eduskunnan käsitellessä
valtion talousarviota joulukuussa.
Miten tässä nyt näin kävi? Pitää tunnustaa, että laskelmat viime syksynä pettivät. Viime syksyn eduskunnan päätös nostaa määrärahaa 6 milj. eurolla ei korjannut
tilannetta riittävästi. Vaikka veteraanien
määrä on vähentynyt 15 %, on onnistuneen etsintätyön tuloksena kuntoutukseen
tullut lisää kuntoutettavia. Myös kuntoutuksen kustannukset ovat nousseet.
Vuonna 2012 laitoskuntoutusjakson
hinta kuntoutettavaa veteraania kohti oli
1964 euroa (kuntoutuksen kesto keskimäärin 11,3 vrk) ja avokuntoutusjakson
rinnetyötä. Tässä vaiheessa on nähty,
että vahvat seutukunnalliset yhdistykset ovat aivan keskeisessä asemassa tulevina toimijoina. Tavoitteena
on, että ensi kesän liittopäivillä Oulussa voisimme käsitellä sekä sotaveteraanipiirien suunnitelmia että myös
liiton kokonaissuunnitelmaa.
Tuleva perinnetyö ei ole mikään
uusi asia. Sotaveteraaniyhdistykset ja
yksityiset sotaveteraanit ovat tehneet
tätä työtä jo vuosikymmenten ajan.
Sen työn arvokkaana tuloksena on kirjoitettu ja julkaistu yhdistysten ja piirien historiikkeja ja kirjoitettu kirjoja
paikkakunnan miesten ja naisten sotavuosien ponnisteluista sekä perustettu pienimuotoisia museoita. Paikkakunnan keskeiselle paikalle on pystytetty veteraanimuistokivi ja entisten
suojeluskuntatalojen ja vastaavien seinään on kiinnitetty muistolaattoja kertomaan talojen nykyisille käyttäjille
paikkakunnan sotia edeltävästä ajasta sekä sota-ajasta. Ne eivät kerro pelkästään sotaveteraanien historiasta,
vaan ovat arvokas osa paikkakunnan
ja seutukunnan historiaa ajalta, jolloin
maamme itsenäisyys oli monta kertaa vaakalaudalla. Yhteistoiminnassa
Tammenlehvän Perinneliiton kanssa
tehdään näiden muistomerkkien kartoittaminen kuluvan vuoden loppuun
mennessä. Toteutuessaan tämä hanke
palvelee sekä sotaveteraanipiirejä että
tulevia perinneyhdistyksiä.
Finn-Göran Wennström
hinta 812 euroa (kuntoutusjakson kesto 13,4 kertaa). Valtiokonttori antoi 2013
kunnille 838,64 euroa/kuntoutukseen
oikeutettua veteraania kohti.
Huonokuntoinen veteraani
saa vain hyväkuntoisen
kuntoutusjakson
Yli puolet veteraaneista kuuluu toimintakykyluokkaan 1-2 eli paljon tukea tarvitseviin. Valtiokonttorin ohjeellinen
kuntoutusjakson mitta laitoskuntoutuksessa on 14-28 vrk (keskimäärin 28006400 euroa) ja avokuntoutuksessa 20-30
kertaa (keskimäärin 1300-2000 euroa).
Kotiin annettavan kuntoutuksen hinta
on vielä korkeampi.
Kunnat ovat ongelmallisessa tilanteessa. Annettu määräraha ei riitä määrältään kunnollisten kuntoutusjaksojen
tarjoamiseen.
Kotiin vietäviin palveluihin annettiin
määrärahaa kunnille tänä vuonna 174
euroa veteraania kohti. Jokaiselle veteraanille sillä ei saa kovinkaan kummallista tukea, mutta joka kymmenennen
veteraanin elämäniltaa sillä voidaan auttaa. Tulevina vuosina tähän tarvitaankin merkittävästi lisää varoja ja erityisesti kaikki ne varat, jotka vapautuvat
kuntoutuksesta. Myös esitys lievävammaisten sotainvalidien oikeudesta saada kotiin vietäviä palveluita lisää palvelumäärärahan tarvetta.
Millähän perusteella määrärahaa
esitetään leikattavaksi?
Markku Seppä
Kolumni
Suuret symbolit
Nykysukupolvet ovat kuvan sukupolvia. Kuvien määrä, koko ja laatu ovat
kasvaneet kaikissa medioissa aina koulukirjoista mainoksiin. Onpa kehitys yltänyt aina päivälehtiinkin: kuvia on lisätty kuvantuotannon halventuessa ja
helpottuessa.
Sitäkin hämmästyttävämpää on, että
meillä suomalaisilla ei ole olemassa mitään kansallista ikonikuvaa viime sodistamme. Yhdysvaltalaisilla tällainen
kuva on Joe Rosenthalin otos, jossa merijalkaväki pystyttää Iwo Jimalla lippua.
Toisena toisen maailmansodan ikonina
voidaan pitää Jevgeni Haldein ottamaa
kuvaa neuvostosotilaista nostamassa
lippua Berliinin valtiopäivätalon katolle. Nämä kaksi kuvaa ovat lukuisina variaatioina levinneet ympäri maailmaa:
niiden pohjalta on tehty postimerkkejä, patsaita ja pop-taidetta. Ne tunnistaa
jokainen. Suomalaisten vastikään internetissä julkaistu laaja SA-kuvakokoel-
ma herätti huomiota aina Yhdysvaltoja
myöten, mutta meillä ei ole esittää mitään tiettyä, kaikkien tuntemaa kuvaa.
Tilanhoitaja Teodor Väisänen sensuurin kieltämässä kuvassa 15.8.41. Kuva:
SA-kuva
Kun meillä kerran ei ole kuvista puutetta, kelpaisiko ikoniksi esimerkiksi ohessa oleva kuva, jossa tilanhoitaja
Teodor Väisänen katsoo kameraan lakki kallellaan ja Työmies-aski taskussa?
Tälläkin kuvalla on monivaiheinen historia: Suomen Kuvalehti julkaisi kuvan
syksyllä 1941 ja myös monet ulkomaiset lehdet kiinnostuivat kuvasta, koska
ne pitivät sitä kerrassaan hyvänä suomalaissotilaan luonnekuvana. Suomen
sotasensuuri kuitenkin puuttui peliin ja
kielsi kuvan, koska piti Väisäsen ulkoasua liian huolittelemattomana ja pelkäsi kuvan vahingoittavan suomalaisen
sotilaan kansainvälistä mainetta.
Suomalaisilla on toki montakin yleisesti tunnettua valokuvaa mm. neuvostoliittolaisen 44. divisioonan tuhosta
Raatteen tiellä talvisodassa. Nämä kuvat eivät kuitenkaan ole saaneet ikonin
asemaa, kenties siksi, että niissä näkyy
sodan raakuus aivan liian selvästi. Suo-
mestakin löytyy kuvia, joissa siniristilippu liehuu vasta valloitetun Äänislinnan rautatieaseman katolla. Mikäli
jatkosota olisi päättynyt toisin, olisiko
siinä ollut suomalaisten tunnuskuva?
Suomalaisen ikonikuvan puuttuminen saattaa toki johtua myös siitä, että
meille jäi viime sotien selviämisen symboliksi jotakin paljon suurempaa kuin
yksittäinen valokuva: joka joulukuun 6.
päivänä voimme vetää salkoon suomalaisen siniristin. Lipun, johon ei kiteydy pelkästään sotien uhraukset vaan koko suomalaisen yhteiskunnan menestystarina.
Olli Kleemola
3
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013 | s o tav e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n
Vevan edustajat eduskunnassa
S
Suomen veteraaniliittojen
valtuuskunnan, Vevan
edustajat kävivät 8. lokakuuta eduskunnassa tapaamas-
sa eduskuntaryhmiä. Veva jätti eduskuntaryhmille yhteisen
kirjeen ja lisäksi sen jäsenet
tarkensivat sanallisesti järjes-
töjen viestejä. Ohessa on Vevan
eduskuntaryhmille toimittama
kirje.
Sotaveteraaniliiton
naistoiminnalle uusi suunta
S
otaveteraaniliiton Nais- vitaan tulevaisuudessa entistä
järjestö suuntaa katseen- enemmän.
Suurena haasteena on tukisa tulevaisuuteen tehostamalla toimintaansa ja jäsenten määrän kasvattamiyhdistämällä voimansa Sotave- nen jokaisessa piirissä. Tukijäsenten osuus myös perinneteraaniliittoon.
Jäsenistön ikärakenne ja voi- työssä tulee olemaan tärkeää.
mien uupuminen ovat pakot- Veteraanipolven on hyvä vietaneet tutkimaan järjestön ti- lä itse nähdä, että heidän tekelaa kriittisesti. Samaan aikaan määnsä työtä arvostavat ja vaatapahtunut säätiöiden muuttu- livat myös tulevat sukupolvet.
Toivomme mahdollisimman
nut avustuspolitiikka on johtanut toimintaedellytysten vä- monen voivan osallistua kokohenemiseen Naisjärjestön toi- ukseemme Seinäjoella.
minnassa.
Kesällä 2013 kentälle tehdyn
Tuija Saura
kyselyn tuloksena on NaisjärNaisjärjestön toiminnanjohtaja
jestön Keskustoimikunta päättänyt esittää ylimääräiselle kokoukselle Naisjärjestön purkaVasemmalta paikalla olleiden eduskuntaryhmien edustajat: Petteri Orpo kokoomus, Jouni Backman
Suomen
sosialidemokraatit, Jari Lindström perussuomalaiset, Tapani Tölli keskusta, Kari Uotila vasemmisto- mista. Ylimääräinen kokous
liitto, Johanna Karimäki vihreät ja Leena Rauhala kristilliset. Keskellä Vevan puheenjohtajavuoros- pidetään Seinäjoella 29.11.2013.
Sotaveteraaniliiton
Varsinaiseen kentällä tapahsa olevan Rintamaveteraaniliiton puheenjohtaja Matti Louekoski, Sotainvalidien Veljesliiton Juhani
Naisjärjestö ry:n
Saari, Sotaveteraaniliiton Markku Seppä, Sotaveteraaniliiton Sakari Sippola, Rintamaveteraaniliiton tuvaan naistoimintaan ei muuAntti Simola, Sotainvalidien Veljesliiton Seppo Savolainen ja Markku Honkasalo.
toksia tule, päinvastoin, papeYLIMÄÄRÄINEN
rityön ja byrokratian poistuesKOKOUS
sa voidaan keskittyä enemmän
pidetään perjantaina
tukemaan
sotaveteraaneja,
Helsinki 8.10.2013
29.11.2013 klo 12.00
miehiä ja naisia sekä heidän
Seinäjokisalissa,
puolisoitaan ja leskiään.
Kalevankatu 35,
Sotaveteraaniliiton
kansSeinäjoki.
uomen veteraaniliitto- nukset ovat korkeammat. Jot- malain prosenttirajojen pois- sa alustavasti käydyissä neujen valtuuskunta, johon ta avokuntoutuksesta olisi tar- taminen avo- ja kotipalvelujen votteluissa on yhdistymiseen
Kokouksessa käsitellään
kuuluvat Sotainvalidien vittava hyöty, hoitokertoja tulee osalta. Tämä sisältyy sosiaali- suhtauduttu positiivisesti. TarNaisjärjestön purkaminen
Veljesliitto, Suomen Sotavete- olla 20 -30. Haja-asutusalueil- ja terveysministeriön veteraa- koituksena on perustaa Sotasekä purkamiseen liittyvä
raaniliitto ja Rintamaveteraa- la, joissa matka avokuntoutus- nipoliittisiin linjauksiin, joiden veteraaniliiton sisälle naistyön
varojen luovutus.
niliitto, on huolestunut halus- paikkaan on kymmeniä kilo- pohjalta hallitusohjelma lupaa toimikunta, jonka tehtävänä on
ta leikata veteraanimääräraho- metrejä, avokuntoutus ei ole kehittää myös sotainvalideille turvata naisten, niin veteraaSamoin kokouksessa
kohdennettuja etuuksia.
nipolven kuin tukijäsentenkin,
ja. Järjestöt muistuttavat, että järkevä vaihtoehto.
käsitellään sääntöjen
9§:ssä mainitut asiat.
Siihen asti, kun tarvittava työn jatkuminen ja voimistuEsitys valtion vuoden 2014
eduskunta hyväksyi 5.12.2012
lausuman, jonka mukaan val- talousarvioksi jättää lähes 2000 sotilasvammalain muutos ei minen kentällä. YhteydenpiValtakirjojen tarkastus on
mistellessaan vuosien 2014 haitta-asteeltaan 10 ja 15 pro- ole toteutunut, tulisi 10 ja 15 to kentälle on oltava suoraa ja
klo 10.00 - 11.00.
-2017 kehyspäätöstä hallituk- sentin sotainvalidia edelleen prosentin sotainvalideille antaa mutkatonta.
Auttavia käsiä, kuuntelevia
sen tulee varata riittävä määrä- väliinputoajiksi koti- ja avopal- oikeus saada muiden rintamaKeskustoimikunta
raha veteraanien vuosittaiseen velujen suhteen. Sotilasvam- veteraanien tavoin Valtiokont- korvia ja ulkoiluttaja-apua tarkuntoutukseen.
malain nojalla korvataan kun- torin rahoittamia veteraanien
Veteraanien
kuntoutuk- tien vain vähintään 20 prosen- kotiin vietäviä palveluja alkaen
seen ja kotiin vietäviin palve- tin sotainvalideille järjestämät jo vuodesta 2014.
Suomen veteraaniliittojen
luihin on varattu tälle vuodelle sosiaali- ja terveydenhuollon
36,6 miljoonaa euroa. Määrä- avopalvelut. Lievävammaiset valtuuskunta korostaa, että
raha ei riitä. Siitä on osoituk- 10 ja 15 prosentin sotainvalidit eduskunnan juhlaistunnossa
sena se, että 108 kuntaa teki eivät voi saada myöskään ve- veteraaneille annetut lupaukset
elokuun loppuun mennessä li- teraanien kotiin vietäviä pal- tulee pitää.
sämääräraha-anomuksen Val- veluja, jotka rahoitetaan Valtiokonttorille. Osa kuntou- tiokonttorin kunnille osoittaSuomen veteraaniliittojen
tusta hakeneista veteraaneista masta veteraanikuntoutuksen
valtuuskunta Veva
ja puolisoista jää tänä vuon- määrärahasta. 10 ja 15 prona kuntoutuksen ulkopuolelle. sentin sotainvalidien jättämiMatti Louekoski
Palveluihin ei voinut hakea li- nen molempien edellä kerrotVevan puheenjohtaja
Käy katsomassa
särahaa.
tujen kotihoitoa tukevien jär1.9.-31.12.2013
Sotaveteraaniliiton
Laskelmat pettävät siitä jestelmien ulkopuolelle saattaa
syystä, että veteraanikuntou- heidät perusteettomasti muita
Pirjo Jaakola
internet-sivut ja verkkokauppa.
tuksen keskihinta on laskettu sotainvalideja ja rintamaveteVevan sihteeri
hyväkuntoisen veteraanin mu- raaneja huonompaan asemaan
kaan. Kuitenkin yli puolet vete- ja syrjii heitä tosiasiallisesti soraaneista on kuntoluokissa 1-2, tavamman takia.
jotka tarvitsevat pitemmän hoiEnsisijainen
korjauskeitojakson. Moni tarvitsisi myös no tämän vakavan epäkohdan
kotikuntoutusta, jonka kustan- korjaamiseksi on sotilasvam-
Eduskuntaryhmille
S
www.sotaveteraaniliitto.fi
4
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Onnittelemme
Mikko Bergman 100 vuotta
Isä meidän
SANA
I
sä meidän -rukous käsittää kokonaisuudessaan
elämän kaikki alueet. Vaikein kohta on rukoilla - tapahtukoon Sinun tahtosi. Miten helppoa onkaan rukoilla näin, kun Jumalan tahto on
juuri sama kuin meidän tahtomme. Sellaisiakin
aikoja on. Me rukoilemme tapahtukoon SINUN
tahtosi - ja Meidän tahtomme tapahtuu ihan täydellisesti.
M
utta sitten tulee toisia aikoja. Alkaa näyttää siltä, että nyt tulee tapahtumaan ihan
päinvastoin, kuin mitä me soisimme. Ja me alamme aavistaa, että näin on Jumalan tahto. Rukoilla
nyt Jumalan tahdon tapahtumista merkitsee samaa, kuin nujertaa oma tahto.
ämäkään ei ole niin vaikeaa, kun on kysymyksessä asiat, jotka eivät ole ihan sydämen
asioita. Jollakin tavalla voimme tyynesti suhtautua siihen, ettei käy niin kuin olisimme toivoneet.
Mutta sitten voi sattua tapauksia, jotka leikkaavat
sieluamme ihan sydänjuuria myöten. Mitä rakkaampi joku henkilö tai asia on sitä tuskallisemmalta tuntuu luopua – niin Herrankin tahdosta.
Näin heikkoja me olemme. Näin heikosti me uskomme Jumalan tahdon olevan sulaa laupeutta ja
hyvyyttä. Soisimme niin mielellämme, että tässä
nyt tapahtuisi vain meidän tahtomme. Uhri tuntuu niin suurelta. Emme voi sitä tehdä iloisin ja
kiittävin mielin.
T
J
ospa voisimme tehdä sen tyynesti alistuen ja
tyytyen kohtaloomme. Ja kuitenkin - Täytyy
Jumalan tahdon tähdätä ainoastaan meidän ja
muiden parhaaseen. Miksi olet siis sieluni niin levoton? Miksi et uskalla täysin turvata Herraasi?
Eiköhän suurempana syynä ole se, että me olemme lyhytnäköisiä ja mittaamme kaiken tämän
maailman onnen mittapuun mukaan.
O
le siis turvallisella mielellä, Hän pitää Sinusta huolen! Tuleeko sitten osaksemme se siunaus, jota Hän tällä on tarkoittanut, riippuu siitä
kuinka me suhtaudumme Hänen tahtoonsa.
K
unpa siis osaisimme sanoa koko sydämestämme: Tapahtukoon, Isä Sinun tahtosi nyt
ja aina. Joka osaa joka tilassa näin rukoilla ja rukoilla ilolla, hän vasta todella uskoo, että Jumala on rakkaus! Siksi tämä rukous on hyvä uskon
koetinkivi. Vaikea tilanne ei parane milloinkaan
epätoivosta vaan siitä, että luotamme Jumalaan.
Jumala lupaustensa mukaan pitää meistä huolen
ja on luvannut: Minä annan Teille tulevaisuuden
ja toivon!
N
äillä sanoilla haluan toivottaa siunausta ja
voimia kaikille veteraanisisarille ja -veljille.
Kiitollisin ja turvallisin mielin jätän Teidät kaikki suuren Jumalan huomaan. Saat olla varma siitä, että Jumala on läsnä ja pitää Teistä huolen.
Pirkko Kuorehjärvi
Mikko Bergman syntymäpäivänään.
Marskin veneentekijä Mikko Bergman täytti 100 vuotta 1.9.2013. Iisalmessa pidettyyn tilaisuuteen oli
saapunut satakunta Mikko Bergmanin läheistä tuttavaa.
Mikko Bergman toimi veljensä Aatun kanssa Rukajärven rintamalla 14. Divisioonan esikunnassa
puuseppänä. Komentaja Raappanan
havaittua Mikko Bergmanin kädentaidot hän sai kunniatehtävän. Rukajärven rintama lahjoitti 4.6.1942
metsästysmajan Marsalkka Mannerheimille. Tarvittiin vene, jonka tehtävän komentaja antoi Mikko
Bergmanille.
Vene jäi rintamalle, joten vuonna 2004 Mikko Bergman teki uuden
veneen, jonka hän toimitti 28.7.2004
Lopelle, mikä olikin Mikko Bergmanin viimeinen puusta tehty vene.
Vihtori Siivo 100 vuotta
Talousneuvos,
diplomikauppias ja ylivääpeli Vihtori Siivo vietti 100-vuotispäiviään Niinisalon
varuskuntakerholla 16.8.2013. Siivo on syntynyt Turun- ja Porin
läänin Lapissa. Asevelvollisuuden
hän suoritti Terijoella. Talvisodassa
hän oli JR 29 komppanian vääpelinä Taipaleen lohkolla. Jatkosodassa
hän oli JR 56:n mukana Petroskoin,
Kontupohjan ja Karhumäen valtauksissa ja toimi komppanian vääpelinä, esikuntavääpelinä ja 1. pataljoonan talousupseerina. Sodan
aikana hän oli perustamassa rykmenttiin aliupseeriyhdistystä, jonka tehtävänä oli tukea taloudellisesti kaatuneitten perheitä.
Kankaanpäässä Vihtori toimii
aktiivisesti sotaveteraanien toiminnassa ja on nykyään kunniapuheenjohtaja. Hänen aloitteestaan pystytettiin Talvisotaan lähdön muistomerkki Niinisalon varuskuntaan,
rakennettiin veteraanitalo, hankittiin kaatuneitten nimilaatat ja sijoitettiin seurakuntakeskukseen ja
hankittiin kirkkopuistoon Kotirintama -muistomerkki.
Kaupan alalla Siivo on toiminut monissa eri tehtävissä. Vuonna
1953 hän perusti kauppahuone ViSo
oy:n Euraan ja toimi sen johtajana
eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 1978. Virkeitä eläkepäiviään hän
viettää kotonaan Kankaanpään keskustassa yhdessä vaimonsa Toini
Siivon kanssa.
Pentti Tapio
95 vuoden ikään
Opetusneuvos Pentti Tapio on toiminut vuodesta 1996 liiton hengellisen
toimikunnan puheenjohtajana ja lähes saman ajan veteraanijärjestöjen
yhteisen hengellisen toimikunnan
puheenjohtajana.
Suomen Sotaveteraaniliiton hengellisen toimikunnan puheenjohtaja,
opetusneuvos Pentti Tapio täytti 95
vuotta 8.9.2013. Suku järjesti merkkipäivänä Kulosaaren kirkossa konsertin ”Elämän illassa”. Konsertissa
esiintyivät Esa Ruuttunen ja kolme
sellistiä.
Samanaikaisesti perustettiin Poikien Tuki -niminen yhdistys. Sen
tarkoituksena on poikien – alle 18
v.- kasvun ja harrastustoiminnan
tukeminen sekä aatteellisesti että taloudellisesti ottaen huomioon suomalaisuuden perinteen ja kristillisen etiikan periaatteet.
Yhdistys voi vastaanottaa lahjoituksia ja testamentteja. Päivänsankaria voi vielä jälkikäteen muistaa tekemällä sopivaksi katsomansa
lahjoituksen perustetulle yhdistykselle.
Poikien Tuki
Pankkiyhteys:
FI80 1369 3000 1212 17
viitenumero 9506
Juha-Pekka Haavisto
Kanadan Sotaveteraanipiirin kunniapuheenjohtaja Veikko Kallio täytti 2. lokakuuta 95 vuotta.
Tilaisuutta juhlittiin Suomi-kodilla sunnuntaina
20. lokakuuta. Tilaisuuten oli kerääntynyt nelisenkymmentä veteraania ja ystäviä. Toronton Kerhon
puheenjohtaja Seppo Peuhkurinen luki yleisölle
suurlähettiläs Charles Murton Veikolle lähettämät
onnentoivotukset. Kakkukahvien jälkeen katseltiin suomalainen elokuva Oi, muistatkos ...jossa
esintyivät mm. Emmi Jurkka ja Eero Roine. Jos katselija oli tarkkanäköinen, niin filmissä voi muutamassa kohdassa havaita Toronton Kerhon jäsenen,
Ossi Tossavaisen, tosin vähän nuorempana.
5
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Mauno Koivisto on veteraanipolven symboli
E
ntinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto täyttää 90 vuotta 25. marraskuuta. Hänestä
tuli sotaveteraanien sukupolven symboli, joka vaikutti paljon heidän arvostuksensa voimistumiseen. Itse hän palveli
maanpuolustuksessa läpi talvija jatkosodan.
Talvisodan alkaessa 1939
Koivisto oli juuri täyttänyt 16
vuotta ja oli kansakoulun jälkeen etsinyt paikkaansa yhteiskunnassa. Hän liittyi heti
vapaaehtoisena Turun palokuntaan, jolla oli paljon töitä
− satamakaupunkia pommitettiin usein.
Jatkosodan alettua nuorukainen palasi vapaaehtoisena
palokuntaan siirtyen elokuussa kenttäsammutusjoukkoihin.
Niiden mukana hän toimi ensin Kannaksella ja sitten Laatokan pohjoispuolella. Sammutustöiden ohella Koivisto osallistui mm. sotavankien
vartiointiin.
ti Maaselän kannasta linnoitettiin. Vuotta myöhemmin
hänen joukkonsa ehti taistella
asemissa päivän verran. Linnoittamisen painopiste oli siis
outo, mitä on tänä syksynä jälleen paljon pohdittu.
Talvella 1944 Koivisto siirtyi
1. divisioonan jääkärikomppaniaan. Hän on pohtinut vapaaehtoista lähtöään Lauri Törnin
sittemmin niin kuuluisaan yksikköön. Syitä oli monia, mutta Koivisto ei kiistä sotilaallista
kunniahimoaankaan. Konepistooli vaihtui pitkällä miehellä
pian pikakivääriin.
Toisin kuin joskus väitetään, Koivisto ei ollut kaukopartiomies. Sen sijaan Törnin
komppaniaa heitettiin monenlaisiin tehtäviin jo asemasodassa ja sitten kesällä 1944 vetäydyttäessä Maaselältä Suojärven
kautta Ilomantsiin. Komppanian saavutukset toivat Törnille
Mannerheim-ristin ja Koivistolle vapaudenmitalin.
Stalinin kanavalta Törnin
komppaniaan
Uusi asenne
Kirjeiden perusteella Koivistoa veteraaneihin
Kenttäarmeijaan Koivisto kirjattiin 27.2.1942 − siis 18-vuotiaana. Saatuaan peruskoulutuksen Hyrylässä ja Karhumäessä
hänet komennettiin 13.9.1942
JR 35:n kolmannen pataljoonan yhdeksänteen komppaniaan. Siinä oli ollut alun alkaen
Loimaan seudun miehiä. Sieltä
hänen isänsäkin oli lähtöisin.
Alkuun Koivisto oli asemasodassa hankalassa paikassa
Poventsassa Stalinin kanavan
äärellä. Päämajan reservissä
1943 hän näki, miten vahvas-
Eleetön pohja
ponnisteluille
siivitti sodassa isänmaallisuus
ja kodin perintönä uskonnollisuuskin. Intoilija hän ei ollut
pelkistäen näkemyksensä muistelmissaan näin: ”Ilmeisesti
ei ajateltu, että kunniamerkillä olisi voitu palkita myös siitä,
että suoritti nuhteettomasti velvollisuutensa, pysyi rivissä, ampui tähdättyä tai muutoin vaikuttavaa tulta, kantoi kuormaa.
Kyllä sodassa yltiöpäisyyttä tarvitaan, mutta tarvitaan myös
pyrkimystä säilyä vihollisen
tulessa, pysyä rivissä tai pala-
ta siihen, koettaa tehdä jotakin
omalle joukolle hyödyllistä, ellei muuta, niin kiittämällä niitä,
jotka ovat valmiita panemaan
itsensä enemmän likoon.”
Tällaisella eleettömällä sankaruudella Suomi selviytyi. Se
siivitti myös Koiviston yhä korkeampiin yhteiskunnallisiin
asemiin sodan jälkeen. Siitä
selvittyään hän totesi voivansa tehdä jotakin lisää yhteiseksi hyväksi. Sotaa vaikeampia
haasteita ei hänelle enää tulisi.
Nuoren työmiehen eteneminen tohtoriksi, pankinjohtajaksi, ministeriksi ja lopulta tasavallan presidentiksi (1982-94)
on kansallinen legenda, samoin
hänen poliittinen toimintansa 1940-luvun satamalakkojen
hillinnästä Suomen ohjaamiseen Neuvostoliiton hajoamisen
ja laman oloissa EU:n jäsenyyteen. Eläkeläisenä Koivisto on
julkaissut muistelma- ja muita
teoksia sekä esiintynyt julkisuudessa viime aikoihin asti. Nyt
tahti on hieman hiljentynyt.
Koivisto osallistui jo varhain
sotakaveriensa
tapaamisiin,
vaikkei pitänyt ääntä saavutuksistaan. Useimpien muiden
suomalaisten lailla hän keskittyi paremman tulevaisuuden
luomiseen. Presidenttinä hän
jatkoi ulkopolitiikassa lähimpien edeltäjiensä linjaa, mutta
suhtautui niin sotien historiaan
ja perinteeseen kuin maanpuolustukseen toisin kuin Urho
Kekkonen.
Koivisto alkoi vierailla puolustusvoimissa ja oli kiinnostu-
nut sen asioista, kun Kekkosen
suhde etenkin kenraaleihin oli
ollut usein jännittynyt ja jopa
kompleksinen. Sotiemme vaiheista Koivisto päätyi siihen,
että tehdyt ratkaisut olivat olleet oikeita sen tiedon pohjalla,
mikä päättäjillä oli ollut. Etenkin
1970-luvulla oli sen sijaan kilvan
etsitty Suomesta syyllisiä sotiin.
Veteraanien arvostaminen
pelkistyi Kansallisen veteraanipäivän vieton aloittamiseen
1987. Koivisto osallistui niihin
säännöllisesti vapaudenmitali rintapielessään. Hänen sotasaavutuksiaan oli toki esitelty
− liioitellenkin − jo vaalikampanjassa 1982.
Eläkkeelle siirryttyään Koivisto vaikutti taustalla veteraanijärjestöjen keskinäiseen lähentymiseen, mikä johti mm.
niiden yhteisen valtuuskunnan
Vevan sekä Tammenlehvän
Perinneliiton perustamiseen.
Hän on kummankin veteraanijärjestön jäsen.
Mauno Koiviston elämänvaiheet heijastavat siis erinomaisesti koko veteraanien sukupolven kohtaloa ja vaikutusta isänmaan kehitykseen.
Jyrki Vesikansa
Kirjoittaja on lehdistöneuvos ja
filosofian lisensiaatti.
Presidentti Mauno Koivisto puhui Tammenlehvän Perinneliiton perustamistilaisuudessa Helsingin Yliopiston juhlasalissa 24.4.2003.
Edunvalvontaa, tulevaisuussuunnittelua ja perinnetyötä
T
uusulassa 19.-20.9. pidetyille
Sotaveteraaniliiton neuvottelupäi-
ville osallistui n. 70 liiton hallintoon kuuluvaa henkilöä.
Päivät avasi liiton puheenjoh-
Neuvottelupäivien osallistujia läheltä ja kaukaa. Vas. Helsingin
Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Erkki Merikallio, Kanadan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Reijo Viitala ja Sotaveteraaniliiton
valtuuston puheenjohtaja Sakari Sippola.
taja Finn-Göran Wennström.
Sotainvalidien Veljesliiton projektijohtaja Eija Kilgast kertoi
avustajatoiminnan lähivuosista
ja Keski-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja
Seppo Yli-Norppa puolestaan
ko. hankkeen käynnistämisestä ja hallinnoinnista. Liiton
Naisjärjestön
puheenjohtaja
Pirkko Kuorehjärvi ja toiminnanjohtaja Tuija Saura esittelivät Naisjärjestön suunnitelmia
ja uutta toimintamallia. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan ja kotiin vietävien
palveluiden määrärahan käyttö ja tarve tulevina vuosina oli
sosiaalisihteeri Anni Grundströmin esityksen aiheena.
Ensi kesänä Oulun liittoko-
kouksessa pidettävän tulevaisuusfoorumin sisältöjä valottivat Finn-Göran Wennström ja
Tammenlehvän Perinneliiton
toiminnanjohtaja Pertti Suominen.
Seuraavan aamun ohjelman aloitti everstiluutnantti
Ilpo Karvinen kertomalla varuskuntien sulkemisten vaikutuksesta Puolustusvoimien veteraanijärjestöille tarjoamaan
apuun. Pohjois-Pohjanmaan
Sotaveteraanipiirin
toiminnanjohtaja Martti Lamminaho esitteli osuudessaan Oulun
liittopäivien järjestelyjä. Pertti
Suominen kertoi Tammenlehvän Perinneliiton muistomerkkikartoitushankkeen taustoista, käytännön toimenpiteistä
ja tavoitteista. Muistomerkkikartoituksen etenemisestä sotaveteraanipiiriensä
alueella
kertoivat Lapin piirin toiminnanjohtaja Martti Koskela ja
Satakunnan toiminnanjohtaja
Seppo Heino. Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Markku
Seppä kävi osuudessaan läpi
mm. liiton taloutta ja toimintasuunnitelman 2014 ydinkohtia. Päivän päätteeksi VT Jouko Kiesi kertoi piirien joululehtien verokohtelusta. Vilkas
keskustelu ja aktiivinen osallistuminen evästivät tärkeiden aiheiden käsittelyä.
Teksti: Marja Riukka
Kuva: Markku Seppä
6
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Sotaveteraaniliitolta huomionosoituksia
S
uomen Sotaveteraaniliiton hallitus
on myöntänyt Sotaveteraanien kultaisen ansioristin 24 henkilölle ja
Sotaveteraaniliiton ansiomitalin 53 henkilölle sekä Sotaveteraanien ansioristin
yhdelle henkilölle. Liiton esittämät huomionosoitukset luovutettiin 27. syyskuuta
Helsingin Seurahuoneella.
Sotaveteraanien kultainen
ansioristi myönnettiin seuraaville:
Viljo Arvonen, Rauma
Anni Grundström, Vantaa
Niilo Haikola, Suomussalmi
Raija Hatanpää, Pori
Helena Hornborg, Helsinki
Veikko Juvonen, Hämeenlinna
Mauno Jämsä, Toholampi
Kaarlo Kantokari, Kouvola
Jaakko Kotonen, Virolahti
Antti Kujanpää, Hämeenkyrö
Osmo Kuokkanen, Juva
Arssi Larikka, Espoo
Allan Liuhala, Hämeenlinna
Arvo Mäkinen, Akaa
Eevi Nevala, Pöytyä
Anja Pajatso, Utajärvi
Klaus Rosenblad, Pyhtää
Matti Saarikoski, Turku
Unto Soinila, Raisio
Yrjö Suinuniemi, Helsinki
Heino Syrjälä, Kannus
Viljo Valtamo, Sauvo
Seppo Yli-Norppa, Kannus
Sotaveteraanien kultainen ansioristi voidaan myöntää tunnustuksena liiton tarkoitusperien hyväksi tehdystä erittäin merkittävästä ja pitkään jatkuneesta työstä.
Sotaveteraaniliiton ansiomitali myönnettiin
seuraaville:
Jouni Backman, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Helsinki
Pirjo Björk, puheenjohtaja, Helsinki
Tarja Björkling-Pakarinen, toiminnanjohtaja, Helsinki
Henry Byskata, prost, Vasa
Mats Engman, hemvårdare, Pargas
Osmo Eskola, everstiluutnantti, Hyvinkää
Kyllikki Fagerström, arkistonhoitaja, Vehmaa
Frans Franzén, Vantaa
Carl Haglund, puolustusministeri, Helsinki
Arvo Hilli, eläinlääkäri, Kuortane
Matti Jalava, hallintojohtaja, Uusikaupunki
Paavo Jauhiainen, agronomi, Siilinjärvi
Marja-Terttu Junkola, sosiaalisihteeri, Pyhäranta
Pentti Killström, Helsinki
Tapani Kirsilä, kappalainen, Toholampi
Tero Laakso, yliluutnantti, Nastola
Maire Laurikainen, sosiaalineuvoja, Sudbury
Mikko Lehtimäki, toimitusjohtaja, Nastola
Pasi Lehtinen, toimittaja, Helsinki
Sirkka-Liisa Lindgren, sosiaalityöntekijä, Äänekoski
Hannu Muhonen, kaupunginjohtaja, Hamina
Teijo Mäenpää, kunnanjohtaja, Säkylä
Peter Mäkilä, kunniakonsuli, Florida
Jaakko Mäkinen, kaupallinen johtaja, Vantaa
Jone Nikula, juontaja, Helsinki
Veli-Pekka Nummikoski, toimitusjohtaja, Espoo
Sanna Nurmiainen, veteraanineuvoja, Joutseno
Petteri Orpo, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Turku
Aija Pakkanen, ravintolapäällikkö, Kouvola
Jorma Perälä, vakuutusneuvos, Tampere
Paula Raitis, kirjailija, Turku
Vesa Rinkinen, kauppatieteiden maisteri, Pirkkala
Pirkko Ruohonen-Lerner, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Porvoo
Päivi Räsänen, sisäasiainministeri, Riihimäki
Lasse Seitavuopio, Helsinki
Sisko Seppä, avustusjohtaja, Espoo
Pirkko Sinkkonen, sosiaalineuvoja, Handen
Joel Sjögren, studerande, Helsingfors
Erkki Stenman, Espoo
Marjukka Söderlund, maksuliikenneasiantuntija, Helsinki
Eeva Tammi, tietokirjailija, Lohja
Juha Tammikivi, pääsihteeri, Helsinki
Jorma Tanninen, asiakkuusjohtaja, Espoo
Erkko Teerimaa, maanviljelijä, Uusikaupunki
Kimmo Tiilikainen, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Ruokolahti
Jukka-Pekka Tuominen, kapteeni, Helsinki
Sotaveteraaniliiton ansiomitali luovutettiin eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backmanille.
Sotaveteraaniliiton ansiomitali luovutettiin eduskuntaryhmän
puheenjohtaja Kimmo Tiilikaiselle.
Ansiomitalin ja kultaisen ansioristin saaneet yhteiskuvassa Helsingin Seurahuoneella.
Sotaveteraaniliiton ansiomitali luovutettiin sisäasiainministeri Päivi Räsäselle,
joka huomionosoitusten saajien puolesta kiitti.
7
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Juha Ukonmaanaho, lehtori, Oulu
Jorma Uski, toiminnanjohtaja, Kouvola
Antti Vainio, kapellimestari, Seinäjoki
Minna Vikholm, toimitusjohtaja, Suomussalmi
Aulis Virtanen, yrittäjä, Vehmaa
Raimo Vuorela, liikennöitsijä, Miehikkälä
Kaj Åström, johtaja, Oulu
Kirkkopäivät jaettiin kuuteen
osaan Etelä-Pohjanmaalla
Kirkkopäivien hajautettu pitojärjestely sai osallistujamäärän uuteen nousuun. Kokonaiskävijämäärä lähenteli 1000 sanankuulijaa kuluneena vuonna.
Suupohjan yhdistysten kirkkopäivää vietettiin Teuvalla 23.5.
Teuvan kirkkoon kokoontui
240 osallistujaa. Tämä oli suurin määrä kuuden kirkkopäivän sarjassa. Kirkossa saarnasi
rovasti Elo Norja.
Sotaveteraaniliiton ansiomitali voidaan myöntää Sotaveteraanityön päämäärien hyväksi kauan ja ansiokkaasti tai muutoin merkittävästi toimineelle henkilölle, joka ei ole sotaveteraani, sekä
sotaveteraanille, joka on sanotuin tavoin toiminut muussa yhteydessä kuin liiton tahi sen jäsen- tai tukiyhteisön antamissa luottamus- tai muissa tehtävissä.
Sotaveteraanien ansioristi luovutettiin teatterineuvos Matti
Raninille Helsingistä.
Järviseudun yhdistykset kokoontuivat Lappajärvelle 7.8.
kirkkopäivään. Paikalle saapui
110 osallistujaa.
Sotaveteraaniliiton ansiomitali luovutettiin eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lernerille.
Sotaveteraaniliiton ansiomitali luovutettiin avustusjohtaja Sisko
Sepälle.
Härmänmaan yhdistykset kokoontuivat kirkkopäivään Lapuan kristilliselle opistolle 14.8.
160 hengen voimin. Messussa
saarnasi tuomiorovasti Matti
Salomäki. Juhlapuheen piti tuomirovasti emeritus Juha Ikola.
Veteraanikuoro esiintyi Mikko
Karhumäen johdolla.
Kuusiokuntien yhdistysten kirkkopäivää vietettiin Alavudella
15.8. Tilaisuuteen osallistui n.
130 henkeä. Alavuden kirkossa saarnasi kirkkoherra Timo
Kumpunen. Päiväjuhlan juhlapuheen piti rovasti Vilho Hakala. Tilaisuudessa esiintyi lisäksi
Alavuden mieskuoron kvartetti.
Kyrönmaan yhdistykset kokoontuivat 4.9. Laihialle kirkkopäivään 110 osallistujan
voimin. Kirkossa saarnasi kappalainen Seija Hämäläinen. Juhlapuheen piti rovasti Eino Rauha.
Sotaveteraaniliiton ansiomitali luovutettiin toiminnanjohtaja Tarja Björkling-Pakariselle.
Seinänaapureiden kirkkopäivää vietettiin 19.9. Seinäjoella
ja paikalle saapui 210 osallistujaa. Lakeuden ristissä saarnasi
kirkkoherra Jukka Salo ja juhla
puheen piti rovasti Jussi PeltoPiri. Nuorten tervehdyksen toi
oppilas Kristiina Tikka Lentosotakoulusta.
8
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Sotaveteraanien esimerkki haastaa
E
telä-Karjalan veteraanijärjestöjen, sotaorpojen
ja sotilaspoikien kirkkopyhä täytti Lappeenrannan
seurakunnan kirkon elokuun
viimeisenä sunnuntaina. Päivän aluksi pidettiin messu ja
ruokailun jälkeen oli vuorossa
päiväjuhla.
Rakuunasoittokunta, Karja-
Kansanedustaja Jukka Kopra (vas.), Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva ja kenttäpiispa Pekka Särkiö keskustelivat eteläkarjalaisten veteraanijärjestöjen kirkkopyhän tilaisuuksien väliajalla.
lan Laulu-Veikot ja Lappeenrannan alakylän koulun musiikkiluokan lasten esittämä Finlandia herkistivät tunnelman.
”Sodan ajan sukupolven esimerkki haastaa meitä toimimaan epäitsekkäästi ja auttamaan myös tuntemattomia”,
saarnan pitänyt kenttäpiispa
Pekka Särkiö muistutti.
Samaa korosti myös juhlapuheen pitänyt Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo
Jarva: ”Kyläyhteisössä naapuri
auttoi naapuriaan ja eri-ikäiset
ihmiset toisiaan. Monet hankkeet toteutettiin talkoilla”.
Kuva ja teksti:
Pauli Saukkonen
Satakunta kokoontui kirkkopäivään
S
atakunnan alueen kaikkien veteraanien yhteistä
seutukunnallista kirkkopäivää vietettiin 12. kesäkuuta
Raumalla. Kesäinen päivä aloitettiin messulla vanhassa Raumassa sijaitsevassa Pyhän Ristin kirkossa, jonne oli saapunut
noin 350 osanottajaa. Rauman
seurakunnan henkilökunta joh-
tavan kappalaisen Ville Niittysen johdolla toimitti messun.
Messun päätteeksi lähetettiin
seppelpartio sankarihaudalle
veteraaniveljien saattamana.
Päiväjuhlassa oli tarjolla monenlaista musisointia. Rauman
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hanna Marva toivotti
väen tervetulleeksi kirkkopäi-
vään ja Raumalle. Kirkkopäivien juhlapuheen piti arkkipiispa emeritus John Vikström.
Päätössanat lausui rovasti Jussi
Pelto-Piri. Loppulauluna kuultiin Rauman iskun esittämä
Veteraanin iltahuuto.
Teksti: Marika Keskinen
Kuva: Raimo Kostensalo
Kirkkopäivän ehtoollisessa avustivat rovastit Anssi Joutsenlahti (oik.) ja Jussi Pelto-Piri.
Lapin Sotaveteraanipiirin kunniajäsen Niilo Muotka Muoniosta
viettää lyhyen muistohetken oman sodan aikaisen alaisensa Kiestingissä 2.11.1941 väkivaltaisessa tiedustelutehtävässä kadonneen
kittiläläisen Aarne Ylitalon sankarimuistopaadella Kittilän sankarihauta-alueella 14.8.2013.
Lämminhenkinen
kirkkopäivä Savukoskella
S
avukosken
rajakirkko täyttyi juhannuksen
edellä 19.6. viimeistä sijaa myöten sanankuulijoista.
Lapin Sotaveteraanipiirin hengellinen toimikunta järjesti
tuolloin viidennen kerran veteraanien kirkkopäivän ja tällä
kertaa isäntänä sai toimia Savukosken kunta ja seurakunta.
Saarnassaan seurakunnan
emerituskirkkoherra Veikko
Lindberg käsitteli armon olemusta, ensin tulee Jumalan
armo, sitten elävä usko. Jumalanpalveluksen jälkeen lähetettiin kirkosta seppelpartio sankarihaudoille ja näin haluttiin
muistaa isänmaan edestä henkensä antaneita sotureita.
Lounaan jälkeen seurasi musiikkipainotteinen päiväjuhla, jossa oli paikallisten
esiintyjien, kuorojen ja Lapin
sotilassoittokunnan ohjelmistoa. Musiikkiesitysten lomassa tilaisuuden juontaja Tuomo
Kilpimaa luki otteita sotilaiden
kotipuoleen lähettämistä kirjeistä. Päällimmäisenä oli huoli arjen jatkumisesta kotona, ei
niinkään omasta kohtalosta ainaisessa kuolemanvaarassa.
Teksti: Esko Vuorisjärvi
Kuva: Pekka J. Heikkilä
Kirkkoväkeä seutukunnallisessa kirkkopäivässä Savukoskella.
Varsinais-Suomen kirkkopyhä Marttilassa
V
arsinais-Suomen veteraaniväen maakunnallista kirkkopyhää vietettiin tänä vuonna Marttilassa
syyskuun 1 päivänä. Marttilan
kirkossa pidettyyn messuun ja
sitä seuranneeseen ruokailuun
sekä päiväjuhlaan Martintalolla otti osaa 400 henkilöä, pääosa vielä veteraaneja, heidän
puolisoitaan ja leskiään.
Marttilan kirkossa pidetyssä
messussa saarnasi kenttäpiispa
Pekka Särkiö. Hän toi mieliinpainuvalla tavalla esille päivän
teeman ”Hyvä on kiittää Herraa”. Liturgina toimi kirkkoherra Janne Nurmi. Sekä messussa että sitä seuranneessa
päiväjuhlassa esiintyivät Marttilan Veteraanilaulajat.
Päiväjuhla tervehdyssanat
lausui Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Tuukka Alhonen,
kunnan tervehdyksen toi kunnanjohtaja Carita Maisila ja
päätössanat esitti Rintamaveteraanipiirin edustaja Esko Orrenmaa. Sotaveteraanilaulajien
lisäksi tilaisuudessa esitti yksinlaulua marttilalainen Jouko
Nurmi säestäjänään kanttori
Anna Välimäki.
Päiväjuhlassa käytti veteraani Eeri Hyrkkö puheenvuoron
aiheena ”Hengelliset kokemuk-
set sodan vuosilta”. Hän lainasi puheessaan mm. Psalmin 91
kohtaa: ”Minä annan hänelle
kyllänsä pitkää ikää ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen”. Nämä kaksi lupausta ovat
kohdallani toteutuneet, totesi
Hyrkkö.
Teksti ja kuva:
Osmo Suominen
Eeri Hyrkkö kertoo sotavuosien
hengellisistä kokemuksistaan.
9
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Uudenmaan veteraanien Lämminhenkinen Pohjois-Karjalan
kirkkopäivä Lohjalla 14.9. kirkkopäivä Kiteellä
L
ohjan kirkkoherra Juhani Korte suoritti aluksi alttaripalveluksen, jota
kolmesataapäinen seurakunta kuunteli. Saarnassaan piispa
Tapio Luoma käsitteli murehtimista. Tilaisuus vaihtui päiväjuhlaksi Länsi-Uudenmaan
Musiikkiopiston jousikvintetin esittämän Andante festivon
sävelin. Päiväjuhlan avauksen
suoritti rovasti Seppo Väätäinen. Puheessaan hän totesi mm.,
että veteraanityössä hengellisen
työn merkitys on viime vuosina
korostunut. Juhlapuheen pitäjä
Lohjan kaupunginjohtaja Simo
Juva oli rakentanut puheensa
kirkkopäivän tunnuksen, ”Iloitkaamme isänmaasta”, ympäril-
le. Lohjan Yhteiskoulun Lukion oppilaat Mikaela Pesonen ja
Tommi Manninen kiittivät puheenvuorossaan veteraanisukupolvia vaikeiden vuosien sisukkaasta ja rohkeasta vastuunkannosta.
Pia Hemmingin johtama
Mieskuoro Lohjan Miehet esitti aluksi Finlandia-hymnin.
Toisena esitetyn Veteraanin iltahuudon koskettavat sanat ja
sävelet eivät jättäneet ketään
kylmäksi. Rovasti Martti Toivanen totesi päätöspuheessaan,
että meillä on yhteinen isänmaa ja yhteinen jumala.
K
irkkopäivä alkoi liturgialla Ortodoksisessa kirkossa ja messulla
Kiteen evankelisluterilaisessa
kirkossa. Saarnassaan kenttärovasti Vesa Aure`n toi esille
kiitollisuuden merkityksen ihmisten elämässä. Pääjuhla alkoi Karjalan Sotilassoittokunnan esittämällä Toivo Kuulan
sävellyksellä ”Vuorella”. Kiteen
kaupungin terveiset esitti valtuuston puheenjohtaja Sinikka Musikka ja juhlapuheen piti
opetusneuvos Heikki Pirinen.
Kiteen Mieskuoron esitykset saivat yleisöltä lämpimän
vastaanoton. Nuorten terveh-
dyksen veteraaneille toi Noora Tiusanen. Kiitokset tilaisuuden järjestäjille esitti piirin
puheenjohtaja Olavi Lösönen.
Juhla päättyi yhteisesti laulet-
tuun Isänmaa virteen ”Siunaa
ja varjele meitä”.
Teksti ja kuva: Vilho Malinen
Kirkkopäiväväkeä kuulolla
Teksti: Lauri Leskinen
Kuva: Jouko Mattila
Sodanajan naiset ovat ansainneet
kunnioituksemme
Nuorten tervehdyksen tuojina Mikaela Pesonen ja Tommi Manninen
Kirkkoväki kokoontui
Keski-Suomessa
L
äntisessä Keski-Suomessa Multialla vietettiin
1.9. Keuruun, Multian
ja Petäjäveden sotaveteraanien
kirkkopyhää. Ehtoollisjumalanpalveluksen jälkeen oli kunnianosoitus ja seppeleenlasku
sankarihaudalla, lippulinnana
Suomen lippu ja kunkin veteraanijärjestön omat liput.
Juhlaa jatkettiin seurakuntatalolla ruokailulla ja juhlalla,
jossa esiintyivät Ilmavoimien
Koululaisten kuoro esiintyy.
soittokunta, koululaisten 5.
luokan kuoro ja lausuntataiteilija Satu Olkkonen. Tervehdyssanat esitti kunnanjohtaja Erkki Pyökkimies, juhlapuheen
piti eversti evp. Kyösti Tomperi ja päätössanat lausui Pentti
Vääränen. Juhlan lopuksi laulettiin yhteislauluna Maamme.
Teksti ja kuva:
Jaakko Koppinen
Helsingin Kalliossa Ympyrätalon vieressä olevassa
Porthaninrinteessä kohoaa
vino terästorni, joka
muodostaa sen alla olevien graniittilohkareiden
kanssa sotavuosiemme
naisten muistomerkin. Se
on pystytetty kunnianosoitukseksi naisille, jotka
kantoivat raskasta kuormaa kansamme yhteisessä
eloonjäämistaistelussa.
u i s tome rk k i h a nke sai alkunsa Kaatuneitten
Omaisten Liiton, Sotaveteraaniliiton
ja sen Naisjärjestön aloitteesta,
johon muut veteraani- ja maanpuolustusyhteisöt liittyivät mukaan. Varat saatiin kansalaiskeräyksellä ja isompina lahjoituksina.
Helsingin kaupunki teki kallioleikkauksen ja valoi muistomerkin pohjan, Outokumpu
Oy lahjoitti teräslevyt korkeaan pylvääseen ja Kurun Kivi
Oy graniittipaadet.
Muistomerkin suunnitteli
kuvanveistäjä Heikki Häiväoja.
Kallion päällä kohoava vino
teräspaasi kuvaa sodan uhkaa.
Sen vastavoimaksi sijoitetuista graniittilohkareista astuu
kummastakin esiin sodanajan
nainen. Heistä toinen on taistelu- ja toinen kotirintamalla.
Patsaan suunnittelijan mielestä
patsasta ei ole pystytetty sodalle vaan niille ihmisen parhaille ominaisuuksille, joita sodanajan naiset ovat tuoneet esiin.
M
Muistomerkki on ollut paljastamisestaan lähtien tavallaan unohduksissa, mutta sen
pystyttäjät halusivat nyt sen
paljastamisen 17-vuotismuistopäivänä järjestää sen äärelle pienimuotoisen juhlahetken.
Ohjelmaan kuului alkufanfaari, Matti Orlamon johtaman Kaaderilaulajien esittämä
Maanpuolustajat-laulu, juhlatoimikunnan puheenjohtajan,
Kaatuneitten Omaisten Liiton varapuheenjohtajan, eversti Mikko Virrankosken puhe,
jossa hän valotti muistomer-
kin historiaa ja symboliikkaa,
Helsingin turvallisuus- ja valmiusyksikön päällikön Matti Koskisen tuoma kaupungin tervehdys, Kaaderilaulajien esittämä Finlandia-hymni
ja Kaartin soittokunnan trumpetistin esittämä rukoussoitto. Eversti Virrankoski kuuluu
sotaorpoihin, joille äidit olivat
kaikki kaikessa. Hän ilmoitti,
että muistomerkin äärellä tullaan järjestämään kunnianosoitus joka vuosi.
Teksti: Antti Henttonen
Lokakuun 12. päivänä kokoontui veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen edustajia Sodan ajan naisen muistomerkille Helsingissä.
Kunnianosoitus järjestetään tästä lähtien vuosittain. Kuva: Pirjo
Tolvanen
www.bisnode.fi
10
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Onko syksyn määrärahan tasajako perusteltua ?
V
uoden 2012 valtion määrärahojen käyttö kunnissa on selvitetty
ja lisämääräraha jaettu kuntien
hakemusten perusteella 25.9.2013. Sanamukaisesti kysymyksessä ei ole uusi lisämääräraha, vaan se koostuu kuntien
palauttamista kuntoutuksen ja kotiin
vietävien palvelujen määrärahoista sekä
keväällä tätä jakoa varten jätetystä 3 miljoonasta eurosta. Mitään uutta määrärahaa ei siis ole ollut jaettavissa.
Kunnista 108 haki lisää määrärahaa,
jota oli jaossa 3 692 759,05 euroa. Määräraha jakautui näiden kuntien kanssa
suhteessa veteraanien määrään ja jakosumma oli 1 279,74 euroa / kuntoutukseen oikeutettu veteraani.
Suurimmat palauttajat, jotka kasvattivat tätä jaettavaa määrärahaa olivat:
Kuntoutusmäärärahat
Ahvenanmaa
36 441,81 euroa
Kemiönsaari
24 909,92 euroa
Helsinki
23 213,13 euroa
Oulu
20 943,99 euroa
Joensuu
17 248,25 euroa
Kangasalan seudun ky 10 210,20 euroa
Nurmes ja Valtimo
9 910,60 euroa
Pieksämäki 9 494,29 euroa
Kotiin vietävät palvelut
Tampere
81 488,79 euroa
Helsinki
59 319,36 euroa
Pori
51 902,08 euroa
Rovaniemi
24 042,50 euroa
Hyvinkää
15 628,03 euroa
Turku
11 860,10 euroa
Päijät-Hämeen ky
10 832,75 euroa
Kuopio
10 288,63 euroa
Kotiin vietävien palveluiden määrärahan palautus yhdistettiin kuntoutusmäärärahoihin syksyn jaossa. Ne kunnat, joissa palveluiden määräraha loppui, eivät siis voineet hakea tai saada
lisämäärärahaa palveluihin. Liekö näissä määrärahoja palauttaneissa kaupungeissa ja kunnissa asiat niin hyvin, ettei
määrärahoja tarvita vai onko kysymyksessä jokin muu syy, että veteraanimäärärahoja jää edelleen käyttämättä. Tätä
keskustelua on lisättävä kunnan ja veteraaniyhdistysten välillä.
Mitä tekevät ne kunnat, joissa oli
tarkkaan kartoitettu ja laskettu vuoden
loppuun tarvittava lisäraha kuntoutukseen? Esimerkkinä voidaan mainita
– Keski-Pohjanmaan erikoiskuntayhtymä, hakemus 36 000 euroa ja tulos
30 713 euroa
– Lapua, hakemus 28 108 euroa, ja tulos 17 916,36 euroa
– Nurmes ja Valtimo, hakemus 30 000
euroa ja tulos 21 755,58 euroa
– Viitasaari, hakemus 23 354,80 euroa
tulos 16 536 euroa
Lisäksi moni muu kunta ei saanut
hakemaansa määrärahaa. Myöskään
344 veteraanin puolison kuntoutukseen
ei myönnetty lisämäärärahaa. Melko
varmasti näiden veteraanitkin jättävät
kuntoutuksen väliin.
On täysin ymmärrettävää, että asioita hyvin hoitavat kunnat väsyvät tähän
vuosittaiseen määrärahojen laskemiseen ja hakemiseen. Lopputulos on valitettavan usein se, että veteraanille luvattu vuosittainen kuntoutus ei toteudu.
Onko tällä vaikutusta myös siihen, että
veteraanien kuntoutukseen hakeutuminen on vähentynyt joissakin kunnissa?
Olisiko tulevina vuosina mahdollista
toimia niin, että lisämäärärahaa hakevat kunnat saisivat määrärahan todellisen tarpeen mukaisesti?
Yhteistoimintaa on lisättävä maakunnallisella tasolla ja yhteinen tavoitteemme on oltava, että nämä määrärahat tulevat käytetyksi veteraani-
en tarpeita vastaavalla tavalla kaikissa
kunnissa ilman, että erinäisillä tekosyillä palautettuja määrärahoja joudutaan näin syksyisin jakamaan taas uudelleen. Toivottavaa on myös se, että
valtion talousarviossa veteraanien määrärahat ovat riittävällä tasolla. Vuosittainen kuntoutus olisi vihdoin sitä tarvitseville mahdollista ja kotiin vietäviä
palveluita voitaisiin lisätä kunnallisten
peruspalveluiden rinnalle veteraanin
toimintakykyisyyden alentuessa. Kotona asuminen ja siellä selviytyminen on
useiden asioiden kokonaisuus ja nämä
määrärahat ovat tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Olisiko mahdollista, että yhteisin voimin tekisimme työtä siten, että
vuonna 2014 ei tarvitse laskea kunnilta
palautuvia määrärahoja?
Vuoden 2012 määrärahatilastot ja lisämäärärahan jakolistat ovat luettavissa
kuntakohtaisesti internet-sivuiltamme
osoitteessa www.sotaveteraaniliitto.fi
Anni Grundström
Lauri Hemmi – puolison päästävä veteraanin kanssa kuntoutukseen
H
ä me en l i n na l a i nen
sotaveteraani Lauri
Hemmi kummastelee
Hämeenlinnan kuntoutuskäytäntöjä, mutta vastaa itse: Kunta ei voi toimia ohjeiden mukaan, kun valtion määrärahat
ovat liian pienet.
Hämeenlinnassa voi päästä
laitoskuntoutukseen joka toinen vuosi ja joka toinen vuosi
tarjotaan avokuntoutusta. Aikaisemmin pääsi joka toinen
vuosi puolison kanssa laitoskuntoutukseen (7+7 vrk), mutta viime aikoina vain aniharva
veteraanin puoliso on hyväksytty laitoskuntoutusjaksolle
(10+10 vrk).
Olemme olleet 58 vuotta
naimisissa ja olemme toisemme omaishoitajia. Kun olin
poissa kotoa runsaan viikon,
vaimoni sisaren piti olla hänen
kanssaan sen ajan.
Muutama on jättänyt avokuntoutusjakson
ottamatta,
koska puoliso ei pääse mukaan.
Tunnin mittainen avokuntoutus ei ole auttanut eikä avokuntoutuskäyntien yhteydessä syn-
Faktatietoa Hämeenlinnan kuntoutuksesta ja kotiin vietävistä palveluista 2012
Kuntoutusmääräraha
Palvelumääräraha 359 989,90 euroa
59 360,03 euroa
Hämeenlinna käytti kaikki kuntoutusrahat ja palautti palvelurahoista 4 302,29 euroa.
Laitoskuntoutukseen osallistui 79 veteraania
laitoskuntoutukseen käytettiin 175 807,10 euroa -> 2225 euroa/veteraani
laitoskuntoutusjakson hinta koko maassa oli 1964 euroa
Laitoskuntoutukseen osallistui 10 puolisoa
puolisoiden laitoskuntoutukseen käytettiin 23 323,60 euroa -> 2332 euroa/veteraani
puolisoiden laitoskuntoutuksen hinta koko maassa oli 1755 euroa
Lauri Hemmi
ny eikä ylläpidetä sosiaalisia
kontakteja kuten laitoskuntoutusjaksolla tapahtuu.
Suurimman hyödyn saisimme, jos puolisoni kanssa saisimme vuosittain laitoskuntoutusjakson. Kun kuntomme sitten heikkenee niin paljon, että
emme enää pysty lähtemään
pois kotoa, olisi kotikuntoutus
oikea kuntoutusmuoto. Olen
seurannut, että tämä kotikuntoutusvaihe tulee monelle hyvin nopeasti.
Avo- ja päiväkuntoutukseen osallistui 129 veteraania
avo- ja päiväkuntoutukseen käytettiin 160 859,20 euroa -> 1247 euroa/veteraani
avo- ja päiväkuntoutusten hinta koko maassa oli 812 euroa
Hämeenlinnassa oli vuoden 2012 alussa 558 kuntoutukseen oikeutettua veteraania, joten 37,2 %
veteraaneista osallistui kuntoutukseen. Koko maassa 53,4 % veteraaneista osallistui kuntoutusjaksolle 2012.
Tiedätkö, miten Sinun kunnassasi oltiin kuntoutuksessa?
Hämeenlinnan kaupungin luvut on koottu Valtiokonttorin kokoamista tilastoista.
Tilastot on katsottavissa ja ladattavissa Suomen Sotaveteraaniliiton internet-sivuilta
www.sotaveteraaniliitto.fi
Saparola Oy
Logistiikkalinkki STM Oy
Pakkalan Liikenne
Akaa, Kylmäkoski
Akaa
Alavus
11
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Avopalveluiden tärkein kriteeri on yksilöllinen tarve
V
eteraanien keski-iän
noustessa
toimintakyky väistämättömästi laskee. Tämä näkyy selkeästi veteraanien kotiin vietävien
palveluiden tarpeessa.
Esimerkkinä Lappeenranta, jossa oli vuoden 2013 alussa 695 veteraania, joista 79:lle
voitiin myöntää kotiin vietäviä
lisäpalveluja. Näitä myönnettyjä palveluita ovat olleet mm.
kodinhoitopalvelut, pyykinpesu, saattajapalvelu ja sairaanhoitoapu. Nämä veteraanit ovat
jo pääsääntöisesti omaishoitotilanteissa tai muuten säännöl-
lisen kotihoidon piirissä. Tärkein kriteeri on ollut yksilöllinen tarve, joka on määritellyt
palvelun keston, määrän ja
luonteen. Yksilöllisen tarpeen
määrittelyssä on tarvittu henkilökohtainen palvelutarpeen
kartoitus, jossa tulee esille veteraanin palvelun tarve ja oma
toive.
Lappeenrannassa kotiin vietävien palvelujen määräraha
sidottiin heti konkreettiseen
käyttöön. Peruutuksia oikein
kohdennetussa palvelussa on
tullut erittäin vähän. Tarve sen
sijaan on kasvanut jatkuvasti,
esimerkkinä veteraani, jolle on
alkuvuodesta myönnetty 6 h
kuukaudessa palvelua. Kesällä
tapahtuneen lonkkamurtuman
jälkeen palveluiden tarve kasvoi. Määrärahojen riittämättömyyden vuoksi ei palvelua ole
voitu kuitenkaan lisätä.
Päivittäin tulee veteraaneilta,
omaisilta/hoitohenkilökunnalta kyselyitä palveluiden
aloittamisesta
veteraaneille,
joilla tarvetta tukipalveluihin
on.
Näiden syiden vuoksi odotimme Valtiokonttorilta lisämäärärahaa kotiin vietäviin
Veteraanit kaipaavat ystävää
T
urussakin sotaveteraanien keski-ikä on lähes
90 vuotta. Heitä on Turun Sotaveteraaniyhdistyksessä noin 700. Suuri osa veteraaneista ja leskistä asuu edelleen
omissa kodeissaan. Korkea ikä
on tehnyt tehtävänsä ja moni
on menettänyt puolisonsa ja
asuu kodissaan yksin ja tarvitsee apua. Kaupungin kotipalvelu toki tekee voitavansa, mutta
se ei riitä. Tarvetta on enemmän
kuin auttajia. Useinkaan kyse ei
ole ammattiauttajan puutteesta,
vaan yksinäisyydestä tai ainakin yksinäisyyden tunteesta.
Turussa on kyllä useampiakin järjestöjä, jotka tarjoavat
apua yksinäisyyteen. Parhaiten näistä minä tunnen Punaisen Ristin Turun osaston ystäväpalvelun. Sielläkin ystävää
odottaa usean kymmenen vanhuksen joukko.
Turun Sotaveteraaniyhdistys
on tiedostanut suuren ystävätarpeen ja on ryhtynyt toimeen
tukijoukkonsa Sotaveteraanien tuki- ja perinneyhdistyksen
kanssa. Jäsenille osoitetussa
kyselyssä ystävätarpeen ilmaisi
heti lähes 50 sotiemme veteraania. Vastaavassa kyselyssä ystävähalukkaaksi ilmoittautui tässä vaiheessa vasta toistakymmentä tukiyhdistyksen jäsentä.
Turun Sotavateraaniyhdistyksen ensimmäisenä ei sodissa
olleena puheenjohtajana pidän
suurimpana velvollisuutenani
tämän sotaveteraanien, heidän
puolisoidensa ja leskiensä kotona asumista tukevan ystävätoiminnan käyntiin saattamista.
Se on kotiavustajatoimintamme jälkeen tärkein tukitehtävämme muoto.
Tällä kirjoituksella pyydän
Sotaveteraanilehteä
lukevien
avopalveluihin edellisen syksyn tapaan. Lisämäärärahaa
ei jaettu, vaan kaikki edellisen
vuoden palautetut määrärahat
(kuntoutus ja palvelut) ohjattiin käytettäväksi kuntoutukseen.
Kuntoutus on oikea-aikaisena ja yksilöllisesti suunniteltuna tärkeä lisä kotona asumisen tukemiseen. On kuitenkin
tilanteita, joissa lääkäri ei enää
suosittele kuntoutusta tai veteraani itse toivoo pelkkää kotiin
annettavaa arkista apua.
Lappeenrannassa moni veteraani on kysynyt, voiko kun-
toutuksen vaihtaa palveluihin.
Näin ei voida tehdä.
Lappeenrannassa odottaa 47
veteraania kotiin vietäviä lisäpalveluita 20.9.2013, kaikille
heille olisi suotavaa aloittaa tukipalvelut pikaisesti. Määrärahojen puuttuessa nämä 47 veteraania odottavat edelleen.
Sanna Nurmiainen
palveluohjaaja,
veteraanineuvoja
Etelä-Karjalan sosiaali- ja
terveyspiiri
Veteraani tai läheisesi
kannattajajäsenten apua. Tulkaa kukin kunnissanne mukaan auttamaan kunniakansalaistemme viimeisten vuosien
hyvän elämän edellytysten turvaamista. Se ei paljoa vaadi. Tukiystävä vierailee veteraanien
kodeissa silloin tällöin, tunnin
tai kaksi, yhdessä sovittavalla
tavalla. Vapaaehtoinen ei toimi
kotipalvelun, kotisairaanhoidon
tai siivouspalvelun tehtävissä,
eikä omaishoitajan sijaisena. Veteraani, puoliso tai leski kaipaa
keskustelukumppania, kaveria,
jonka kanssa pääsee ulos ja asioille. Veteraanin ja vanhuksen
hyvä mieli ja kiitollisuus on paras palkka ystävälle. Se antaa
myös voimaa omaan elämään.
Pekka Paatero,
Turun Sotaveteraanit ry:n
puheenjohtaja , Läänin sosiaalija terveysneuvos, emeritus
K
un olet saanut maksusitoumuksen veteraanikuntoutukseen ja jos
et pysty kuntoutusta vastaanottamaan esim. terveydellisistä tai muista syistä, ilmoitathan
siitä oman asuinpaikkakunnan kuntoutuksesta vastaavalle
henkilölle. Näin kuntoutus voidaan antaa seuraavalle sitä tarvitsevalle.
Mitä mieltä
avokuntoutuksesta?
Avokuntoutuksen kilpailuttaa
kunta/kaupunki ja avokuntoutukseen kuuluu perinteiset fysikaaliset hoidot, päiväkuntoutus ryhmässä tai kotiin tuodut
kuntoutuspalvelut. Puolisolla ei
ole oikeutta avokuntoutukseen.
Suomen Sotaveteraaniliitto
on aikaisemmin pyytänyt veteraaneilta palautteita kuntoutuksesta. Nyt olemme saaneet
kysymyksiä koskien avokuntoutusta ja sen sisältöä.
Nyt pyydämmekin veteraaneilta kokemuksia kotipaikkakunnallasi järjestetystä avokuntoutuksesta, sen sisällöstä
sekä järjestämistavoista tai toiveita siitä, mitä itse odotat avokuntoutukselta.
Palautteita voi lähettää joko
postitse tai sähköpostilla. Palautteet käsitellään luottamuksellisesti.
Postiosoite:
Sosiaalisihteeri
Anni Grundström
Suomen Sotaveteraaniliitto
PL 600
00521 Helsinki
sähköposti: anni.grundstrom@
sotaveteraaniliitto.fi
Hanskitrans Oy
Kone-Vahto Oy
Söderlångvik Gård
Alavus
Asikkala, Kalkkinen
Dragsfjärd
K&K Mustoset Ay
Sun Chemcal Oy
Asianajotoimisto Bergholm Oy
Enonkoski
Espoo
E. M. Pekkinen Oy
Espoo
Agro-Tilit Oy
Forssa
Kiitos Sotaveteraaneille Halikosta!
nro 113
Kiitos sotaveteraaneille Espoosta!
nro 103
Piano-ja Flyygelihuolto
Heikki Huokuna Oy
Haminan Autohuolto Oy
Hamina
Espoo
puh.09-689 88760
Esse Elektro Kraft Ab
Esse
Kiitos sotaveteraaneille
Haapajärveltä! nro 122
Pesupalvelu P. O. Ikonen
Hamina
www.pesupalvelu.fi
12
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Meri-Lapin rosvopaistitapahtuma
Paikalle oli saapunut noin 200 sotiemme veteraania avustajineen.
Tapahtumaa on tarkoitus jatkaa vielä tulevinakin vuosina.
K
eminmaan reserviläiset järjestivät 29.6. rosvopaistitapahtuman
Meri-Lapin alueen veteraaneille jo neljännen kerran. Honkamaan leirikeskukseen kutsuttiin sotiemme veteraanit puolisoineen ja avustajineen sekä
kutsuvieraita.
Reserviläisten talkootyöt alkoivat tapahtumaa edeltävänä
päivänä. Viime vuonna rakennettuun ”rosvouuniin” sytytettiin jälleen kunnon roihut usei-
den tuntien ajaksi. Lihamestarina toiminut Juha Rytilahti
toi neljän lampaan marinoidut
lihat. Illalla paistipaketit laskettiin uunin hehkuville hiilille, peitettiin hiekkakerroksella ja sytytettiin nuotio hiekan
päälle. Yövuorossa olleet reserviläiset pitivät nuotiossa tulta
aamuun asti.
Aamulla poistettiin hiillos
ja nostettiin paistipaketit maakuopasta. Keminmaan maanpuolustusnaiset ja Lautiosaaren
Martat vastasivat ruokien valmistamisesta keittiörakennuksessa.
Lipunnoston aikana laulettiin yhteislauluna Siniristilippumme. Tapahtuman juontajana toiminut Erkki Puotiniemi lauloi aluksi kappaleen
Sininen ja valkoinen. Järjestäjien tervehdyssanat lausui Keminmaan reserviläiset ry:n puheenjohtaja Pekka Suopajärvi.
Suopajärvi kertoi reserviläisten tehtävistä toimia ikääntyvien sotiemme veteraanien tukena ja järjestää heille mielekkäitä tapahtumia. Keminmaan
seurakunnan puolesta tervehti kirkkoherra Yrjö Haapala. Antti Jänkälä kiitti veteraanijärjestöjen tervehdyksessä Keminmaan reserviläisiä ja
yhteistyökumppaneita vuosia
jatkuneen tapahtuman järjestämisestä.
Juhlapuheen piti Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Osmo
Suominen. Puheensa hän otsikoi sotiemme veteraanien suureksi kertomukseksi.
Hän myös kiitti Keminmaan
reserviläisiä.
Reserviläisliiton
puolesta
kiitän teitä siitä, että vuosittain
järjestätte tämän veteraanitilaisuuden niille, joiden ansiosta
meillä on vapaa ja turvallinen
maa asua. Tämä on parasta veteraanityötä, mitä saatan kuvitella olevan olemassa. Yksinäisyys, jota niin monet kunniakansalaisistamme kokevat, saa
edes hetken tauon. Kannustan
teitä edelleen jatkamaan valitsemallanne toimintalinjalla.
Veteraanien puheenvuoron
ja vapaan sanan käyttivät Armas Ilvo ja Felix Pörhölä.
Helteisen ulkoilmaruokailun ja sitä seuranneen kahvitarjoilun aikana musiikkitarjonnasta vastasivat vuorollaan
Tervolan pelimannit ja ”Simon
kirin” yhtye.
Tapahtuman
päätteeksi 93-vuotias veteraani Armas
Ilvo lauloi veteraanien iltahuudon Antti Ylikärpän harmonikan säestyksellä.
Keminmaan
reserviläiset
kiittävät kaikkia tapahtumaan
osallistuneita veteraaneja, kutsuvieraita, avustajia ja yhteistyökumppaneita.
Keminmaan maanpuolustusnaisten, Lautiosaaren Marttojen, Simon- ja Tervolan reserviläisten sekä Rovaniemeltä saapuneiden varusmiesten
avulla tapahtuman valmistelut
sujuivat mallikkaasti.
Rosvopaistitapahtumaa oli
tukemassa Itsenäisyyttä Kunnioittaen Meri-Lapissa -yhdistys, Keminmaan seurakunta ja
kunta. Kuljetuksissa avusti Veljekset Salmela Oy ja Orajärven
Bussit Oy.
Teksti ja kuva: Teuvo Junes
Jyrinää Jyväskylässä
J
id g-tools.c o m
Vanhustyön
Keskusliitto Ry
Helsinki
www.vtkl.fi
LI
I
KU
Messut ja kongressi
7.-9.11.2013, Tampere
AA
Sujuva arki - ihan meille kaikille.
N TAM
Vammaisliikunnan lajeja, välineitä ja
harrastusmahdollisuuksia
SOTAVETERAANIT JA SOTAVETERAANITYÖNTEKIJÄT!
Apuväline esittelee tuotteet ja palvelut sujuvaan arkeen. Mukana
tasokkaat seminaarit, monipuoliset messut ja runsaasti ohjelmaa !
Tervetuloa!
itymällä ennakkoon netissä.
ammattilaiset veloituksetta rekisterö
Järjestäjä:
Yhteistyössä:
www.apuvaline.info
Liikuntamaa:
yväskylän Puistokadulla jyrisi lauantaina 7.9, kun noin
130 moottoripyörää ajoi
parkkiin sankarihautausmaan
liepeille. Kyseessä oli moottoripyöräkerho Bikers for Veterans
ry:n kokoontumisajo. Parkkeerauksen jälkeen kokoonnuttiin
sankarihautausmaalle, jossa
Bikers for Veterans yhdistyksen
edustajat kunnioittivat sankarivainajien muistoa laskemalla
seppeleen sankarimuistomerkille. Tilaisuuden juhlavuutta
lisäsivät Jyväskylän Sotaveteraanit ry:n asettamat Suomen
ja yhdistyksen liput sekä Jyväskylän Reserviupseerit ry:n asettama kunniavartio konepistooliaseistuksessa. Jyväskylän Sotaveteraanikuoro esitti kaksi
laulua, ” Nouse laulu” ja” Suomen laulu”.
Kokoontumisajon tarkoituksena oli myös luovuttaa Bikers for Veterans ry:n tämänvuotisen
kiitoskampanjan
tuotto vastaanottajalle. Yhdistyksen puheenjohtaja Tero Lilja luovutti kampanjan tuottoa kuvaavan shekin 11 500
€ Jyväskylän Sotaveteraanit
ry:n veteraaniedustajille Teuvo Hinttalalle, Aino Lehtoselle ja Antti Savelalle. Puheessaan Tero Lilja kiitti veteraaneja siitä, että heidän ansiostaan
moottoripyöräilijät saavat kiitää pyörillään vapaan maan
vapailla teillä. Puheenjohtaja
Kari Korhonen luovutti sotaveteraanien kiitoksena Jyväskylän Sotaveteraanit ry:n standaarin.
Valtakunnallinen Bikers for
Veterans ry on perustettu 13
vuotta sitten. Vuosien varrella
moottoripyöräilijät ovat myyneet veteraanien hyväksi kiitostuotteitaan siten, että matkan varrella veteraaneille on
lahjoitettu yli 400 000 €. Bikers
for Veterans ry päättää vuosittain kokoontumisajon paikka-
kunnan ja lahjoituksen saajan.
Tavoitteena on lahjoittaa varat
sellaisille veteraaniyhdistyksille, joiden tiedetään tekevän aktiivisesti työtä veteraanien hyväksi ja varat tulee ohjata suoraan veteraanien hyväksi.
Jyväskylän Sotaveteraanit ry
on päättänyt käyttää lahjoituksen tuoton sellaisten sotaveteraanipariskuntien tukemiseen,
joissa jompikumpi toimii toisen omaishoitajana.
Teksti: Kari Korhonen
Kuva: Mariana Sippel
Toisena vasemmalta Bikers for Veterans ry:n puheenjohtaja Tero
Lilja, sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja Teuvo Hinttala, lotta
Aino Lehtonen ja ”Pilvenveikko” Antti Savela.
13
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Eversti Dolinin hiihtoprikaatin jäljillä Kuhmossa
Sodan arvet maastossa Kesselin suunnalla tulivat tarkastelun kohteeksi, kun Arkangelista saapunut etsintäryhmä aloitti työnsä Kuhmossa, Martinkankaalla syyskuun
lopussa tänä syksynä. Dolinin johtamaan hiihtoprikaatiin oli kuulunut kolme pataljoonaa: 9, 13 ja 34.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen valtuuttamana toimin ryhmän esikaivajana ja yhdyshenkilönä
viikon verran. Kesselistä tavoitin vain yhden miehen,
Veikko Kilpeläisen. Hän johdatti minut läheiseen metsään, missä hänen mielestään on hautapaikka. Niin
olikin. Polkaisin noin metrin syvyisen reiän hautapaikan
näköiseen painanteeseen. Kontakti reisiluuhun oli selviö.
Veikko Kilpeläinen johdatti joukon haudalle.
Arkangelin ahkerat
Viisi nuorta naista ja kaksi rotevaa miestä ahersi kaksi päivää
tuossa paikassa, johon hiihtoprikaatin kuuluneen 9 pataljoonan 34 miestä on haudattu.
”3./SissiP 5:n sotapäiväkirja
14.2.1940. Pataljoonasta mää-
jonka vahvuus oli noin 1800
miestä, jäi eloon vain rippeet.
Työt yhdellä ainoalla hautapaikalla tehtiin äärimmäisellä tarkkuudella. Yhtään tunnistukseen johtavaa esinettä ei
löytynyt. Esineiden joukossa
tosin tuli yksi kultahammaskin, joka voi olla ratkaiseva,
mikäli hammaskartat kaatuneista ovat olemassa.
Yksi käsikranaatti oli jäänteiden seassa. Solkia runsaasti.
Kenttäpullo ja pakin kansi sekä
muutama huopikkaan kappale
muistutti Talvisodasta.
Arkangelin alueelta muodostettu Hiihtoprikaati antoi
merkkejä menneisyydestään
Kesselissä. Samalla kankaalla tein toisen tarkistuskaivun,
joka tuotti tuloksen, hautapaikan. Tarkistin vielä lähellä olevan Jussilan tilan maalta kolmannen hautapaikan ryhmän
johtajan kanssa. Työtä ahkerille Arkangelin tytöille riittää.
Sodan satoa korjattiin tällä kertaa vain yhden haudan verran.
Ismo Mikkosen kädessä haudasta jäänteiden joukosta löytynyt
varsikäsikranaatti.
Kartoitusta
hautapaikoista
rättiin 2. ja 3. joukkue tuho- Saunajärven suunnalla
amaan rykmentin kolonnan
kimppuun hyökännyt noin 400
miehen vahvuinen vihollisjoukko. Taistelut kestivät 16.2.
kello 09.00 asti. Vihollinen oli
tuolloin tuhottu.”
Dolinin hiihtoprikaatista,
Arkangelin etsijöiden kanssa tein Vetkon, Nuottiniemen
ja Löytövaaran suunnalla puna-armeijan 54 D:n kaatuneitten hautapaikkojen tarkistuskaivauksia. Luvelahden suunnalla ryhmälle osoitti uuden
Arkangelin ryhmäläiset kuorimassa hautapaikaksi osoittautunutta paikkaa. Kuvassa ovat kaikki sikäläiset seitsemän etsijää.
Harjavallan
Sairaankuljetus Oy
Arkangelin tytöt työssään haudan syvyydessä.
työmaan Kuhmossa asuva Jari
Huotari. Hän osoitti tietyltä
mottialueelta osittain hautaamattomia ihmisjäänteitä.
Lopuksi hautapaikkojen tarkistuskaivuun tein vielä Heinävaaran ja Tulikankaan suunnalla. Tarkastetuissa hautapaikoissa arvelen olevan noin 200
sotilaan jäänteet. Työtä tytöille.
Suomalaisten paloittelema
54 D ei säästänyt miehiään,
hyökätä piti seurauksista piittaamatta. Niiden aikana hyökkääjän täydellinen ilmaherruus
aiheutti Kuhmon puolustajille
suuria menetyksiä. Suomalaiset hyödynsivät vihollisen ilmahuoltoa omiin tarpeisiinsa.
JR 65 sotapäiväkirjan teksti: vihollisen omia osoittava merkki 19.–27.2. on T-kirjain esimerkiksi havuista. Merkin perusteella pudotettiin sopiviin
paikkoihin A ja E-tarviketäy-
dennystä – osa putosi suomalaisille havutuksille.
Kuhmon mitalla
yhteistyötä
Arkangelin ryhmä avasi tuolla työkäynnillään tiedon ovet
kauan sitten käytyihin kuolinkamppailuihin.
Ryhmän tulkkina toiminut
Svetlana Maltshihina totesi,
etteivät Kuhmossa kaatuneitten lapset ja lapsenlapset tiedä,
mitä täällä tapahtui heidän isilleen. Historian ovet avautuvat,
kun toimitaan yhdessä avoimin
mielin.
Pienimuotoinen
toiminta Kesselin kankaalla syksyn
sateisessa säässä vie varmasti myönteisiä terveisiä pienestä
naapurista, Suomesta.
Teksti ja kuvat:
Ismo Mikkonen
Sora Tukku Kakko Oy
YK-Asennus Oy
Hattula, Lusi
Hauho
Lattiakolmio Oy
Modio Oy
Oy Konwell Ab
Helsinki
Helsinki
Helsinki
Harjavalta
14
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Muistokäynti Norjan
Hattengissa
Veteraaniajasta perinneaikaan –
rauhanturvaajat seminaarissa Lahdessa
euvostoliiton kanssa
solmitun välirauhansopimuksen velvoittamana syksystä 1944 kevättalveen 1945 käyty Lapin sota oli
erikoinen yhdistelmä vihollisuuksia välttelevää ”leikkisotaa” ja ajoittain kovia taistelutapahtumia.
Ilman tappioita sota ei sujunut. Lähes 800 suomalaista sotilasta kaatui ja noin 2 900 haavoittui. Sotavangeiksi jääneiden tarkkaa määrää ei tiedetä.
Sen sijaan tiedetään, että 164
saksalaisten sotavankeina ollutta sotilasta palautettiin taisteluiden päätyttyä Norjan puolelta Suomeen.
Kaksi suomalaista sotavankia, Jalkaväkirykmentti 1:ssä
palvelleet 19-vuotias korpraali Kalervo Lohti ja 20-vuotias
korpraali Oiva Siltanen menehtyivät maaliskuun alussa 1945
saksalaisten sotavankeudessa.
Heidät vangittiin partioretkellä
Kilpisjärvellä. Lohti ja Siltanen
haudattiin Storfjordin kunnan
Hattengin hautausmaahan.
Vuonna 1992 heidän hautapaikalleen pystytettiin Sotavangit ry:n ja norjalaisviranomaisten toimesta muistokivi.
Sotavainajien muiston vaali-
yyskuun viimeisenä viikonloppuna viidentoista yhdistyksen edustajat
kokoontuivat Lahteen perinteiseen veteraaniseminaariin. Tilaisuuden isäntänä oli puheenjohtaja Paavo Kiljunen. Hän
muistutti rauhanturvaajia, että
sotiemme veteraanien tukeminen on meille kunniatehtävä. Työtä on vielä kymmenen
vuotta ja se pitää hoitaa loppuun asti.
Seminaarin ensimmäisen
esitelmän piti Tammenlehvän
Perinneliiton toiminnanjohtaja, eversti evp. Pertti Suominen. Hän kysyi esityksensä
alussa, miksi perinnetyötä tarvitaan. Veteraanien perintö on
kertomus uhrautuvaisuudesta,
sitkeydestä, lähimmäisen huomioonottamisesta, velvollisuudentunnosta ja tulevaisuudenuskosta. Kysymyksessä on henkisen ja aineellisen perinteen
turvaaminen.
Vuonna 2003 perustetun
N
misyhdistys teki ensimmäisen muistokäynnin Hattengiin
vuonna 2002 sekä toisen nyt
syyskuussa 2013.
Hattengin syksyisen kauniilla hautausmaalla järjestetyssä tilaisuudessa yhdistyksen kukkalaitteen Lohtin ja
Siltasen hautakivelle laskivat
puheenjohtaja Pertti Suominen sekä matkaseurueen ainoa
veteraani Väinö Vilponiemi ja
matkan sotahistoriallisena oppaana ollut, vastikään sotatieteiden kunniatohtorin arvon
saanut eversti Sampo Ahto.
Omat kukkalaitteensa haudalle laskivat myös Pohjois-Norjan prikaatin edustaja everstiluutnantti Einar Aarbogh ja
Pohjois-Tromssan kodinturvaalueen edustaja kapteeni Bernt
Ole Johansen.
Muistokäynnin jälkeen nautitun lounaan aikana Storfjordin kunnalle luovutettiin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen
pöytästandaari
kiitoksena vuosien myötä huolella ja kunnioituksella tehdystä työstä haudan ja muistokiven hoitamiseksi.
S
Tammenlehvän Perinneliiton
vuoden 2020 visioon kuuluvat
veteraaniperinteen, perinnetyön ja perinneliiton tunnettuus. Tavoitteisiin kuuluvat lisäksi toimiva valtakunnallisen
ja alueellisen perinnetyön verkosto sekä oikein kohdennettu
ja toimiva jäsenyhteisöjen verkosto. Visioon kuuluu keskeisesti toiminnan jatkuvuuden
turvaava talous.
Rintamaveteraaniliiton Veteraani-lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja, VTM Tero
Tuomisto piti laajan oppitunnin maamme veteraanihistoriasta. Käsite veteraani juontuu
jo J. L. Runebergin ajalta, mutta sana on tullut yleisempään
käyttöön vasta viime sotiemme jälkeen. Sotien päätyttyä
valtiovallan huomion kohteina
olivat sotainvalidit, sotalesket,
sotaorvot ja siirtoväki. Tämä
näkyi myös ns. Paasikiven listassa. Järjestys oli kuitenkin
se, että ”sotainvalidit ja rinta-
Pertti Suominen
Pertti Suominen vastaanotti Paavo Kiljuselta Rauhanturvaajaliiton historiikin.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen matkaseurue korpraalien Lohti ja Siltanen hautakiven äärellä Norjan Hattengissa. Kuva:
Storfjord kommune.
25-vuotta
työtä vanhusten hyväksi
Tero Tuomisto käsitteli aihetta
Rintamaveteraaniliitto ja veteraanityö.
masotilaat sitten, kun siirtoväen asia on pääasiallisesti selvä.”
Sodasta vammoitta selvinneiden ja ohiammutuiksi kutsuttujen kohdalla tilanne oli vaikea. Asia koski ennen kaikkea
poikamies-rintamamiehiä ja
heidän maansaantioikeuttaan.
Vaikeuksia oli lisäksi asuntojen
saamisessa. Veteraanijärjestöjen aktiivisuus ja yhteydenpito
poliittisiin päättäjiin tuottivat
tuloksia, jotka tunnustetaan
niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Tero Tuomisto
muistutti kuulijoitaan, että jäljellä olevat veteraanit tarvitsevat vielä apua, vaikka samalla
ollaankin siirtymässä jo perinneaikaan.
Heimo Purhosen esitelmän teemana oli ”Hautaaminen arvokkaasti ja perinteiden mukaisesti”. Heikki Pietilä kehotti omassa esityksessään
rauhanturvaajayhdistyksiä sitoutumaan liittonsa strategian
ja toimintasuunnitelman toteuttamiseen.
Teksti ja kuvat:
Heimo Purhonen
Sotaveteraanien rosvopaistitapahtuma
Hämeenlinnassa
H
ämeenlinnassa järjes- vuoden aikana kuudesta eri
tetty tilaisuus 23.5 oli puolella Suomea järjestettäväsensimmäinen tämän tä tapahtumasta. Tilaisuuteen
• asumispalveluja täysihoidolla kodikkaissa tiloissa
• lyhytaikaisia kuntouttavia lomajaksoja
• päiväpalveluja
Tervetuloa tutustumaan!
osallistui yli 1400 henkilöä.
Pääjärjestäjinä toimivat Finnairin lentävä henkilökunta, Puolustusvoimat, Panssariprikaati,
Kanta-Hämeen Aluetoimisto,
Hämeenlinnan kaupunki sekä
useat muut tukijatahot. EteläHämeen Reserviläispiiri osallistui tapahtumaan sahaamalla pari päivää aikaisemmin 10
kuutiota polttopuuta. Juhlassa
esiintyivät Panssarisoittokunta, Jarkko Lehti, solistiyhtye
Jermut ja Tuija Saura.
Juha Räsänen
Toipilaspolku 4, 86800 Pyhäsalmi. p.040-7528 750
www.palvelukotijaatinen.fi
Paistimestari Jukka Rissanen jakaa rosvopaistikääröjä varusmiesten tarjoiltavaksi.
15
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Rukajärvikeskus ylitti odotukset
H
einäkuun alussa Lieksassa avattu Rukajärvikeskus keräsi ensimmäisen kolmen kuukauden
aikana lähes parituhatta kävijää. Vierailijat ovat tutustuneet esillä olevaan näyttelyyn
ja esineistöön sekä hakeneet
tietoa omaistensa sota-retkistä.
Kaatuneitten omaisten kohtaaminen on eräs keskuksen oppaan vaikeimmista ja liikuttavimmista tehtävistä. Vierailijat
ovat usein yllättyneet aineiston
määrästä, heidän vierailulle varaama aika ei ollut riittävä.
- Kohokohtia ovat tietenkin
veteraanien käynnit. Palaute on
ollut innostunutta, sanovat oppaina pääosin toimineet Jouko Martiskainen, Reijo Kortelainen ja Ari Komulainen.
Vierailijat kauempaakin ovat
löytäneet keskuksen, ja kävijöistä yli 90% ovatkin olleet ulkopaikkakuntalaisia.
Kansainvälisen museo- ja
galleriakäytännön mukaisesti
Rukajärvikeskus on maanantaisin suljettu. Keskuksessa on
ollut koko ajan myös opastus,
mikä on hoidettu Rukajärven
suunnan historiayhdistyksen
ja Lieksan Rajakillan jäsenten
talkoovoimin. Talvikaudeksi
opastusta tullaan muuttamaan.
Mainostaminen on ollut minimaalista, mutta tieto on kiirinyt pitkälle mediakiinnostuksen ansiosta Tietoa on jaettu yhdistyksen internet-sivujen
kautta ja julkisen sanan kiinnostus on ollut merkittävänä apuna.
Huomattava osa vierailijoista on
toimittanut Rukajärvikeskukselle perinneaineistoa, veteraanihaastatteluja ja veteraanien
valokuvia, joille on pyritty yhdessä löytämään selvitystä.
Rukajärvikeskuksessa pidetään nykyisellään myös syntymäpäiviä ja kysyntää on työpaikkojen järjestämille luentotilaisuuksille ja seminaareille.
Tukea Suomen
kulttuurien museolta
Rukajärvikeskus sai merkittävän tuen Kulttuurien museolta ja Suomen kansallismuseolta, jotka lahjoittivat Helsingin
Tennispalatsissa toimintansa
lopettaneen museon näyttelykalustoa. Kalustolahjoitusten
turvin voidaan tulevina vuosina järjestää nykyistä laajempia
näyttelyitä ja saada erilaista aineistoa entistä monipuolisemmin esille ja näin parannetaan
keskuksen kiinnostavuutta.
Rukajärvikeskus rakentuu
veteraanien itsensä aloittamalle perinnetyölle, jota yhdistys
jatkaa. Nyt on koossa parikymmentätuhatta sivua veteraanien kerronta-aineistoa digitoituna, 7.000 - 8.000 valokuvaa,
700 ääninauhaa ja 130 veteraanin videohaastattelut.
Rukajärvikeskuksen audiovisuaalisia laitteita ja tietokoneita hankitaan lisää ja järjestelmiä kehitetään siten, että
Rukajärvikeskuksen asiakkaat
voisivat suorittaa mahdollisimman itsenäisesti tietojen etsintää ja myös hallussaan olevien
tietojen tallentamista. Jatkossa pyritään siihen, että asiakas
voi itse tallentaa tietonsa Rukajärvikeskuksen digiarkistoon
myös netin välityksellä. Järjestelmää kehittämään on lupau-
Höyryveturi, jolla veteraanit tuodaan juhlaan Lieksaan, pistäytyi Lieksan asemalla 27.9.2013. Kuva:
Niila Heikkilä.
Rukajärvikeskus toimii Lieksassa Timitran Linnassa. Tässä rakennuksessa sijaitsi Rajavartiokoulu
1935 - 1956 sekä Lieksan Rajakomppanian ja rajavartioalueen komento- ja johtopaikka 1935 - 2004.
Sotaveteraani-lehden tietojen mukaan Rukajärvikeskuksen YläSavoon suunnitellun toimintapisteen yksi sijoituspaikkaehdotus
on Iisalmen Seurahuone, jossa rintamamiehet sota-aikana lomamatkoillaan majoittuivat. Aikaisemmin Iisalmen kaupunki kaavaili
sen sijoittamista Raatihuoneentaloon.
tunut Kannas-Keskuksen tietotekniikan asiantuntija ja yhteystyökumppani Ilkka Tiainen.
Yhdistyksen omat atk-ammattilaiset Leevi Kuokkanen, Jari
Kärkkäinen ja Isto Turpeinen
selvittävät tietoteknisten ratkaisujen toteutusta.
Yhdistyksen jäsenet ja yhteistyökumppanit kokoontuvat
yhteiseen suunnitteluseminaariin lokakuussa, jossa sovitaan
yksityiskohtaisemmin toimintatavoista.
nen juna, jolla veteraanit tekivät sota-aikaiset lomamatkansa Lieksasta kotiin ja takaisin
rintamalle. Tämän mahdollistavat veteraanijuhlan järjestelyihin mukaan tulleet ammattijärjestöt Raideammattilaisten
yhteistyöjärjestö JHL - Raideammattilaiset ja Veturimiesten
liitto sekä Haapamäen Museoveturiyhdistys.
Rukajärven tien
palvelutasoa nostetaan
Rukajärven suunnan taistelut kiinnostavat tiedeyhteisöjä. Tämä ilmenee erilaisina jo
nyt vireillä olevina tutkimushankkeina ja onpa käynnissä
väitöstutkimuksiakin. Rukajärvikeskus pyrkii solmimaan
yhteistyösopimuksia maan yliopistojen kanssa saadakseen
ajanmukaista ohjausta esineistön ja aineiston tallentamisessa ja tietokantojen luomisessa.
Vireillä on myös yhteistyösopimuksen solmiminen Pielisen
museon kanssa. Toivotaan, että
yhteistyö Puolustusvoimien ja
Rajavartiolaitoksen kanssa syvenisi ja näin veteraanien erämaasodan kokemukset tulisivat em. laitosten koulutustoimen osaksi ja avuksi.
Tulevana vuonna Historiayhdistyksen suunnitelmiin kuuluu myös Rukajärven tien palvelutason parantaminen. Jukolan mottiin rakennetaan laavu,
jossa matkailijaryhmille voidaan järjestää luentoja ja suorittaa ruokatarjoilua. Rukajärven tien ja Rukajärvikeskuksen
viitoitusta parannetaan, Rukajärvikeskukseen rakennetaan
porrashissi.
Ylä-Savoon
suunniteltua
Rukajärvikeskuksen toimintapistettä ei ole haudattu, vaan
sekin näyttää toteutuvan. Kesän jälkeen virinnyt keskustelu on tuonut tarjolle kolme sijoituspaikkaa, joista lopullinen
päätös julkistetaan joulukuussa. Siltäkin osin hanke toteutuu
varmuudella. Yhdistyksen resurssien toiminnan painopiste
keskittyy Lieksan keskukseen.
Unelmat toteutuvat, kohteet
eivät kilpaile keskenään, vaan
täydentävät toisiaan, sanoo puheenjohtaja Tenho Tikkanen.
Rukajärvikeskuksen toiminta saadaan kokonaisuudessaan
suunnitelluksi ja toteutetuksi
5.9.2014 pidettävään kansalaisjuhlaan mennessä, jolloin Rukajärvikeskus vihitään varsinaisesti käyttöön. Juhlan kunniavieraat, sotaveteraanit, tuo
Lieksan asemalle sota-aikainen
höyryveturi. Juuri samanlai-
Yhteistyötä
tiedeyhteisöjen ja
Puolustusvoimien kanssa
Varoja tarvitaan
Yhdistyksellä on poliisihallinnon myöntämä valtakunnallinen
rahankeräyslupa
(19.6.2013/2020/2013/2393) ja
Verohallinto nimesi yhdistyksen verotuksessa vähennyskelpoiseksi lahjoituksen saajaksi.
Sen mukaan yhteisöt voivat vähentää antamansa rahalahjoituksen verotuksessa lain mukaisesti. Kaikki halukkaat
voivat halutessaan lahjoittaa
varoja hyvään tarkoitukseen,
pankkitilin numero on FI02
5723 0220 2696 12.
Keskuksesta lisätietoa:
www.rukajarvikeskus.fi
16
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Täysillä työssä yli 90-vuotiaaksi
S
iirtyessään Vaasa Oy:n
hallintojohtajan toimesta
eläkkeelle vuonna 1984 ei
vaasalainen sotaveteraani Lauri Luutonen jättäytynyt työelämästä sivuun, vaan jatkoi yksityisesti HTM-tilintarkastajana
ja kirjanpitäjänä. Parhaimmillaan hän toimi 50 eri yrityksen
tilintarkastajana hoitaen siinä
ohessa viiden yhteisön kirjanpidon. Vasta 90 vuotta täytettyään jätti hän varsinaiset työtehtävät, mutta jatkaa edelleenkin
harrastusmaisesti tutulla toimialallaan.
Lauri Luutonen syntyi
pankinjohtajan
perheeseen
19.11.1921 Vaasassa, siis nykyisessäkin kotikaupungissa. Pankinjohtajalla oli suuri perhe,
neljä tyttöä ja kuusi poikaa ja
pojista Lauri oli toiseksi nuorin.
Perheen koosta johtuen äiti oli
kotiäiti, mutta oli nuoruudessaan toiminut postivirkailijana.
Lapsuus- ja kouluvuodet Lauri
Luutonen vietti kotonaan Vaasassa ja kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan Yhteiskoulussa 1940.
Talvisodasta johtuen ei kirjoituksia edellisenä vuonna ollut.
Isänmaallisen kodin kasvattina Lauri Luutonen liittyi jo
15-vuotiaana suojeluskuntaan,
jolloin hänestä tuli SK-alokas.
Toiminta suojeluskunnassa loi
hyvää pohjaa ja harjaannutti
nuorukaista tuleviin maanpuolustustehtäviin. ”Meitä oli suuri
joukko vaasalaisia koulupoikia.
jotka ilmoittautuivat vapaaehtoisina armeijaan. Sain kutsun
asevelvollisuuskoulutukseen
Niinisaloon”, Lauri kertoo.
Upseeriainesta
Alokaskoulutuksen
jälkeen
vuorossa oli aliupseerikoulu Kuurilan kansanopistolla
Sääksmäellä, jossa sijaitsi Tykistökoulutuskeskus 1. Aliupseerikoulun jälkeen osa nuorista alikersanteista määrättiin
kouluttamaan uusia alokkaita, jotka oli koottu lähialueen
kunnista. Näin kävi myös Lauri
Luutoselle. Kouluttajakomennuksen jälkeen edessä oli siirto
rintamajoukkoihin KTR 9:än
Hyrynsalmelle.
- Lähes välittömästi sain 3
vrk:n loman osallistuakseni
ylioppilasjuhliin Vaasassa. Loman saivat kaikki muutkin palveluksessa olevat ylioppilaslakin saajat, veteraani muistelee.
Loman jälkeen sain siirron Valtimoon, jossa toimin kirjurialiupseerina kesään asti. Nyt vuorossa oli Nurmes ja siellä KTR
9/1 patteristo, Lauri selvittää.
Nurmeksesta hänet määrättiin RUK:n kurssille 50 Niinisaloon. Kurssi päättyi maaliskuulla 1941.
Nuoren vänrikin sotilasura
pääsi varsinaisesti alkuun Rukajärven
rintamalohkolla,
joukkoyksikössä 1/KTR 18. Se
oli kevyt kenttätykistöpatteristo, jossa Luutonen toimi jaosja patteriupseerina sodan loppuun asti. Tulipatteri on sodan
aikana suhteellisen turvallinen
paikka, koska sen sijainti on
selvästi rintamalinjojen takana,
jonne tulitaistelut vain harvoin
ulottuvat. Vaaratilanteen saattoivat aiheuttaa vihollisen taistelulennot ja näissä korpisodan
olosuhteissa jatkuva vihollispartioiden toiminta. Luutnantti Lauri Luutonen kotiutettiin
13.11.1944 Nurmeksessa.
Rintamaopiskelua
Vuodesta 1943 alkaen olin toiminut jo ns. ”rintamaopiskelijana” Helsingin Kauppakorkeakoulussa, mutta tentit
piti käydä suorittamassa kyseisessä oppilaitoksessa Helsingissä. Siis varsinaista etätyöskentelyä jo silloin, Lauri
Luutonen toteaa. Opiskelumatkoista muodostui opiskelijalle
varsinaisia rengasmatkoja rautateillä. Tässä esimerkki Laurin viimeisestä opiskelulomamatkasta
23.5–3.6.1944.
Reitti: Rukajärvi-Lieksa-OuluVaasa-Helsinki-Viipuri-Lieksa-Rukajärvi. Olimme toinen
kurssi, joka ekonomeiksi sodan
jälkeen Helsingistä valmistui,
Lauri Luutonen muistaa.
- Toimin aluksi muutaman
vuoden verotarkastajana ja
yrittäjäjärjestön toiminnanjohtajana, kunnes sain työpaikan
vaasalaisesta lehtitalosta, Vaasa Oy:stä. Sama lehtitalo, jonka kirjapainossa olin aiemmin
ollut harjoittelijana muutaman
kuukauden. Tästä alkoi hänen
pitkä työuransa, joka siis päätyi
eläkkeelle siirtymiseen 1984.
Mukaan
veteraanitoimintaan
Syksyllä 1967 perustimme veteraaneille oman yhdistyksen,
Vaasan Rintama- ja Sotaveteraanit ry:n. Tähän laajapohjaiseen yhdistykseen olivat ter-
Amiraali Jan Klenberg luovuttaa VR 3 kunniamerkin Lauri Luutoselle.
vetulleita kaikki sotiemme veteraanit, myös ruotsinkieliset.
Laajapohjaisen
yhdistyksen
toiminnan voimavaraksi katsoimme eheyttävän ja kokoavan veteraanihengen ja suuren
jäsenmäärän, muotoilee Lauri
Luutonen. Myöhemmin yhdistys liittyi jäseneksi Sotaveteraaniliittoon ja sen Vaasan piiriin.
Yhdistyksen ensimmäisessä
vuosikokouksessa Lauri Luutonen valittiin yhdistyksen tilintarkastajaksi, jossa tehtävässä hän toimi peräti 41 vuotta.
Tilintarkastajakauden jälkeen
hän jatkoi vielä yhdistyksen
hallituksessa kahden vuoden
ajan.
Vaasan Sotaveteraanipiirin
hallitukseen Luutonen valittiin
1990, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 2011 saakka. Hallituksen jäsenyyden ohella hän
toimi koko ajan myös piirin
taloudenhoitajana. Piirin hallituksen työvaliokunnan jäsenistä hän oli ainut suomenkielinen. Kokoukset käytiin
ruotsinkielisinä, samoin pöytäkirjat kirjoitettiin ruotsiksi.
Kun Laurin ruotsin puhekieli
oli jäykähköä, sallittiin hänelle
oikeus käyttää puheenvuoronsa suomenkielellä.
Yhdistyksellä 406
kannattajajäsentä
Sotaveteraani Lauri Luutonen yhdessä vaimonsa Sinikan kanssa Vaasan kodissaan. Myös Sinikka on
sotaveteraani. Hän oli lotta ja palveli sodanaikana Bakteriologisessa laboratoriossa.
Nykyisin yhdistyksen jäsenmäärä on 757, joista rintamatunnuksen omaavia on 224.
Jäsenistä kannattajajäseniä on
peräti 406, ja se näkyy myös
hallituksen kokoonpanossa.
Hallituksen jäsenistä enää yksi
on varsinainen sotaveteraani ja
näin yhdistyksen toimintavastuu on siirtynyt kannattajajäsenille.
Vaasan kaupungin suhtautuminen sotaveteraaneihin on
erittäin myönteistä. Kaupunki tarjoaa veteraaneille mak-
suttoman terveyskeskuspalvelun, samoin käynnit sairaalan
poliklinikalla ovat maksuttomat. Kaupunki tarjoaa myös
viikoittaisen vapaan uimahalli- ja kuntosalipalvelun sekä vapaan parkkeerauksen kaupungin merkityillä parkkialueilla.
Yhdistys järjestää vuosittain
retkiä kotimaakuntaan. Ne ovat
teatterimatkoja, käyntejä kulttuurikeskuksissa tai -tapahtumissa. Kohteena voi olla myös
ostosmatka, kuten esimerkiksi käynti Keskisen kyläkaupassa Töysän Tuurissa. Lähes joka
kesä yhdistys järjestää matkan myös Ruotsin Uumajaan.
Aikaisemmin, kun veteraanit olivat vielä nuoria ja hyväkuntoisia, matkustimme usein
Keski-Eurooppaan. Suosituimmat kohdemaat olivat Saksa ja
Ranska. Viimeisimmäksi näistä matkoista jäi Pariisin matka.
Valtakunnallisesta
tavasta poiketen Vaasan Rintamaja Sotaveteraanit ry. järjestävät
kirkkopyhän asemasta kirkkopäivän. Tapahtuman poikkeava nimi johtuu siitä, että kirkkopäivää vietetään sunnuntain
asemasta arkipäivänä. Käytännössä kirkkopäivän järjestää
Sotaveteraanipiiri yhdessä Sotainvalidien kanssa.
Itsenäisyyspäivänä järjestetään sankarihaudalle kunniavartiointi ja lasketaan sille havuseppele.
Yhdistys saattaa myös sotaveteraanit haudan lepoon ja
laskee havuseppeleen vainajan arkulle. Yhdistys julkaisee
myös omaa jäsenlehteään.
Lauri Luutoselle on myönnetty monien huomionosoitusten joukossa muun muassa Sotaveteraanien kultainen ansioristi sekä VR 4 sodanaikaisista
ja VR 3 siviiliajan ansioista.
Matti Värri
17
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Veteraanin historiantunti Kuhmoisissa
K
uhmoisten sotaveteraaniyhdistys teki puheenjohtajansa Jussi
Seppälän aloitteesta kunnan
yhtenäiskoulun lukion historianopettajalle Miila Mantsiselle ehdotuksen veteraanin kutsumisesta historian tunnille
kertomaan nuorille sodanajan
kokemuksistaan ja tuon ajan
sukupolven teoista itsenäisen
Suomen hyväksi.
Esitys sai myönteisen vastaanoton. Ensimmäisenä vierailijana oli 3. lokakuuta kesäkuhmoislainen opetusneuvos
Antti Henttonen, joka on Sota-
veteraaniliiton varapuheenjohtaja. Tuntia oli tullut seuraamaan useita koulun muitakin
nykyisiä ja entisiä opettajia. Aihetta on tarkoitus jatkaa. Se sisältyy pohjoismaiden historian
opetussuunnitelmaan.
Antti Henttonen kertoili ajanlaskumme alkuaikoina
maahanmuuttajina tänne saapuneiden suomalaisten vaikeasta asuinpaikasta ruotsalaisten ja venäläisten välissä.
Itärajamme on sotien seurauksena vaihtanut usein paikkaansa.
Omista rintamakokemuk-
sistaan Henttonen muisteli Viipurin suojeluskuntapiirin kokoaman poikapataljoonan pakkaskomennusta helmikuussa
talvisodan murtuneeseen Summaan ja maaliskuussa Äyräpään Vitsaareen. Molemmilla
komennuksilla tuli menetyksiä. Kertoja oli komennuksilla
mukana 17-vuotiaana.
- Onko täällä 17-vuotiaita,
kysyi opettaja luokaltaan. Käsiä nousi.
- Pelottiko teitä? kysyttiin.
- Ainakin jännitti, oli
91-vuotiaan veteraanin vastaus.
Jatkosodan vuosilta vieraili-
ja kertoi asemasodasta Syvärin takana ja vetäytymis- ja viivytystaisteluista Syväriltä Salmiin.
Luonnekuvia karjalaisista
Henttonen kertoi karjalaisten kärsineen eniten Stalinin
aloittamista sodista. He joutuivat kahdesti lähtemään evakkomatkalle ja yli 400 000 henkilöä menetti lopullisesti usein
vuosisataiset kotinsa. He suhtautuivat enimmäkseen tyynesti kohtaloonsa. Muuan kiireistä evakkokuormaa kesäkuussa
1944 tehnyt isäntä kertoi pihaan
osuneelle kapteenille: “Kyl tuo
ryssä o teht miul paljo pahhaa.
Talvisovas hää tappo miu poikai
ja poltti miu talloi ja ajo miut
evakkoo. Mie tuli takasii ja tein
uuve talon ja nyt hää aijaa miut
pois tästkii. Kyl hää o teht miul
paljo pahhaa, mut ei hää on teht
viel nii paljo, et mie suuttusi.”
Toisen talon naiset tekivät
kiireistä evakkokuormaansa.
Pitäjä oli tyhjennettävä 10 tunnissa. Karja oli haettava laitumelta, kuorma oli lähes valmis.
Ainoana osoitteena oli pohjoiseen vievät sivutiet, päätiet tarvittiin armeijan kuljetuksille.
Vuoksen takaa kuului tykkien
jylinä, vihollisen hävittäjäkoneet lentelivät matalalla. PerKesäkuhmoislainen opetusneuvos Antti Henttonen vieraili 3.10. Kuhmoisten yhtenäiskoulun luki- heen nuoremmat naiset itkivät.
ossa kertomassa tammenlehväsukupolven vaiheista. Hän punoi esitykseensä maailmanhistoriaa, Silloin mummo torui lempeäsomia kokemuksiaan ja huumorin värittämiä sivupolkuja. Arja Suursalo-Henttonen näytti miehensä ti heitä: “Tytöt, ei pie itkee, itku
pittää säästää pahhaa paikkaa.”
kertomusta tukevia kuvia ja karttoja.
Räjäytyskonsultit Oy
Helsinki
S. Eklund-Consulting Oy Ab
Helsinki
Rollen Tähtihuolto Ky
Helsinki
Huittisten
JP-Rakennuspelti Oy
Huittinen
Kiitos Sotaveteraaneille Hyvinkäältä!
nro 110
T:mi Tapsa Service
Hämeenlinna, Tuulos
Smiler
Kiinteistöautomaatio Oy
Helsinki
www.atplukkari.fi
Kiitos sotaveteraaneille Helsingistä!
nro 108
Kunniaa tammenlehväsukupolvelle
Henttonen tiivisti sanomansa
kertoen sotavuosien ja sen jälkeisten vuosikymmenien sukupolvien teoista. Tuota sukupolvea on alettu kutsua tammenlehväsukupolveksi, johon
kuuluvat taistelurintaman sekä
sitä tukeneen kotirintaman ihmiset. Nuo sukupolvet ovat pelastaneet Suomen itsenäisyyden, jälleenrakentaneet sotien
vauriot, maksaneet suuret sotavelat, asuttaneet siirtolaiset,
kasvattaneet suuret ikäluojat
korvaamaan menetettyä työvoimaa, kohottaneet kansantalouden ja kulttuurin kansainväliselle tasolle, perustaneet
uuden muille esimerkiksi kelpaavan koulutusjärjestelmän,
turvannut demokraattisen yhteiskuntajärjestelmänne säilymisen ja lujittaneet siteitämme
Eurooppaan.
Veteraanien tervehdys teille, nuoret, sisältyy Tammenlehvälaulajien testamentti -laulun
säkeisiin: “Te nuoret tahdotte
rakentaa, te tahdotte työtämme jatkaa. Teitä kaikkia tarvitsee synnyinmaa, teillä paljon on eessänne matkaa. Käsin
siunaavin polkua näytämme,
viime velvollisuutemme täytämme. Kauan eläköön vapaus
Suomen, olkoon valoisa kansamme huomen.”
Vesa Koivu
Kiviveistämö Levander Oy
Helsinki
Urheiluhallit Oy
Helsinki
Rail Partners Oy
Helsinki
Nastakiekko Oy
Vihertaso Oy
Hyvinkää
Hyvinkää
J. Valkila Oy
Kaivinkonetyöt A. Ollikkala
Kyröskoski,Hämeenkyrö
Hämeenlinna, Renko
Kuljetus
Timo Hartikainen Oy
Deivox Oy
Iisalmi
Iisalmi
18
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944
Jatkosotatapahtumia 1943
Marraskuu
3.11. Sosiaaliministeri Karl-August Fagerholmin Norjan illassa pitämä puhe
närkästyttää saksalaisia. Fagerholm
joutuu eroamaan.
4.11. Suomi ja Saksa tekevät virallisen sopimuksen 40 000 operaatioalueelta
evakuoidun inkeriläisen, vatjalaisen
ja inkerikon vapaaehtoisesta
siirrosta Suomeen. Kuljetuksen lähtösatamaan maksaa Saksa ja sieltä
eteenpäin Suomi.
7.11. Kuopiossa Pohjois-Savon kansanopistolla avataan inkeriläisten
esiseminaari, jossa on 60 paikkaa
inkeriläisille kansakoulunopettajille.
20.11. Neuvostoliiton Ruotsin-lähettiläs
rouva Kollontai ilmoittaa Ruotsin
ulkoministeriön välityksellä, että
mikäli Suomi on halukas keskustelemaan rauhasta, sen edustajat
ovat tervetulleita Moskovaan.
26.11. Itä-Karjalan sotilashallinnon
esikunta laatii ensimmäisen evakuointisuunnitelman siltä varalta, että
Itä-Karjalasta joudutaan vetäytymään.
27.11. Helsingin suojeluskuntapiirin
kenttäoikeus tuomitsee kirjailija
Hella Wuolijoen maanpetoksesta
elinkaudeksi kuritushuoneeseen.
29.11. Suomi jättää Tukholman kautta
vastauksen Neuvostoliiton 20.11.
tekemään tarjoukseen. Siinä pidetään kiinni Tarton rauhan rajoista,
mutta ilmoitetaan valmiudesta
tehdä niihin tarkistuksia.
Joulukuu
1.12. Pääministeri Churchill, presidentti
Roosevelt ja pääministeri Stalin
keskustelevat Teheranissa mm.
Suomen kohtalosta.
5.12. Lasten radiokeräys sotaorpojen
hyväksi on tuottanut 1,7 milj.
markkaa. Keräys jatkuu vuoden
loppuun.
7.12. Akateemisten Naisten Karjala-Seuran aloitteesta perustettu inkeriläisten iltakoulu aloittaa toimintansa
Helsingissä.
23.12.Inkeriläissiirtojen arvostelun takia
niitä kommentoivat lehtikirjoitukset määrätään uudelleen tiukempaan sensuuriin.
24.12.Suomen Aseveljien liiton yleinen
kirjakeräys armeijan hyväksi tuottaa n. 80 000 kirjaa. Kirjat lähetetään rintamalle ja sotasairaaloihin.
31.12. Yli 1600 ihmistä on vuoden päättyessä saavuttanut mottitalkoissa
suurkirveen hakkuurajan eli hakannut vähintään 48 halkomottia.
Monenkirjavat rintamalehdet
Heti jatkosodan alussa rintamilla Karjalassa alkoi ilmestyä
toinen toistaan räväkämpiä
rintamalehtiä. Päämajan määräyksestä kotijoukoille näitä
sensuroimattomia, usein puolivillejä lehtiä ei saanut postittaa,
mutta sotilaiden arkeen ne
kuuluivat olennaisesti.
K
orven Kaiku, Motti-Matti,
Pilven Veikko, Peikkosoturi,
Pohjan Poika, Rannikkorintama...viihdettä, uutisia ja rankkaa
herjanheittoa...
Yhteensä rintamilla ja niiden läheisyydessä ilmestyi jatkosodassa toistasataa rintamalehteä. Niiden
tehtävänä oli tyydyttää taistelevan
Suomen armeijan tiedonnälkää ja
viihteen janoa sekä julistaa joukoille
sotapropagandaa.
Ylivoimaisesti suurin rintamien lehdistä oli Karjalan Viesti, jonka
painos vaihteli 20 000-30 000 kappaleen välillä. Tämä Leppäsyrjässä ja
Petroskoissa junapainossa painettu
laatulehti ilmestyi jatkosodassa päivittäin muun muassa Aunuksen ja
Maaselän alueilla.
Pienimmät rintamalehdet ilmestyivät yleensä kerran viikossa, kuten
Laatokan rannikkopuolustajien Aallokas, jonka levikki oli 500 kappaletta. Lehti oli sikäli harvinainen, että
siinä julkaistiin myös lottien kirjoituksia.
- Suora yhteys korsuihin, telttoihin ja ampumahautoihin oli suuren
Karjalan Viestin ja pienen Tyrjän
Lehdenkin kantava voima, sanoo sota-ajan tiedonvälitykseen perehtynyt
helsinkiläinen historiantutkija Helena Pilke.
Hänen mielestään kotikutoisen
oloinen ja kaveriksi tunnistettava
rintamalehti sopi suomalaisen sotajermun kouraan paljon paremmin
kuin kiiltävälle papereille painettu
komea juhlajulkaisu.
- Omaksi koettu lehti varsinkin
syvällä Itä-Karjalan korvessa oli tärkeä sotilaiden itsetunnolle ja yhteishengelle, mikä tiedettiin hyvin myös
päämajassa.
Kaikkien rintamalehtien tärkeyttä lisäsi myös se, ettei radioita suinkaan ollut sotavuosina joka korsussa, vaikka miehet ostivat niitä myös
omilla varoillaan. Radioiden paristoista ja varaosistakin oli kova pula
koko jatkosodan ajan.
Jutut heijastelivat
sodan kulkua
Sotavuosina 1941-1944 ilmestyneet
rintamalehdet olivat kahdenlaisia,
virallisia ja epävirallisia. Virallisia
tiedotuskomppanioiden toimittamia
julkaisuja olivat esimerkiksi Esa, Jousimies, Linnoittaja ja Tappara. Näissä
lehdissä näkyi selvästi päämajan ylläpitämä propagandalinja ja samoin
se, kuinka propagandan sävy muuttui aina kulloistenkin sotatapahtumien myötä.
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa virallisten kenttälehtien pääkirjoituksissa kirjoiteltiin tuon tuosta Itä-Karjalan valloittamisesta ja sen liittämisestä Suomeen. Otsikotkin olivat
usein varsin komeita tyyliin ” Karjalan aamu sarastaa ” tai ” Vihollinen
lyödään ”.
Kun taistelulinjat juuttuivat asemasodassa paikoilleen, päämaja kielsi nopeasti lehdiltä kirjoittelun Suomen sodanpäämääristä ja Itä-Karjalasta yleensä. Niinpä rintamalehtien
sivut täyttyivätkin nyt urheilu-uutisista, puhdetyökilpailuista, novelleista ja runoista. Viihdesivuilla julkaistiin suomalaisten ja ulkomaalaisten
filmitähtien kasvokuvia. Näitä suosittuja kuvia toivottiin jatkuvasti ja
niitä saatiin lehtien sivuille armeijan
kenttälehtipalvelusta.
- Asemasodan aikana sota ei oikeastaan ollut kunnolla edes esillä rin-
Lehtiä kulkeutui
repuissa kotiin
Vaikka sensuroimattomia rintamalehtiä ei saanut tuoda Karjalasta
sodan keskeltä kotiin, tätä päämajan ankaraa määräystä rikottiin
jonkin verran.
Kun Kansallisarkisto ja Kansalliskirjasto (silloiset Sota-arkisto ja Helsingin yliopiston kirjasto) keräsivät
rintamalehtiä 1990-luvun alussa,
veteraanit lähettivät keräykseen
lähes 2 500 lehtinumeroa.
- Nämä lehdet tuskin olisivat sodan
oloissa säilyneet, ellei niitä olisi
kulkeutunut lomalaisten repuissa
salaa kotiin ja pistetty siellä huolella talteen, tutkija Helena Pilke
kertoo.
Keräyksessä talteen saadut lehdet
olivat suurelta osin rintamien epävirallisia julkaisuja.
- Osa näistä lehdistä oli sellaisia,
joiden olemassaolosta ei tiedetty
mitään ennen keräystä.
Pilke tähdentää, että jatkosodan
ajan rintamalehdistä on historiantutkijoille yhä paljonkin apua.
- Sodan aikaista rintamahuumoria
ei ole Suomessa juurikaan tutkittu.
Jos joku tästä aiheesta innostuisi,
mistä tahansa rintamalehdestä voisi kerätä melkoisen lähdeaineiston.
tamalehtien sivuilla, Helena Pilke toteaa.
Kesällä 1944, vihollisen suurhyökkäyksen alkaessa, virallisissa kenttälehdissä ryhdyttiin taas yhteistuumin valamaan uskoa Suomen
armeijaan. Nyt jutuissa annettiin
ymmärtää, että näistäkin kovista koettelemuksista vielä selvitään.
Pikkulehdissä matala
uutiskynnys
Epävirallisia kenttälehtiä olivat
muun muassa Hangösudden, Hesan
Karnaatti ja vain yhden ainoan kerran Petroskoissa asemasodan aikana ilmestynyt humoristinen Äänisen
Ankka.
- Äänisen Ankassa yksikään kirjoituksista ei ollut lähelläkään totuutta. Kaikki jutut olivat lehtikielellä sanottuna puhtaasti uutisankkoja,
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastossa rintamalehtiä tutkinut Helena
Pilke mainitsee.
Epävirallisten lehdet olivat usein
varsin lyhytikäisiä, ilmeeltään sangen vauhdikkaita ja niiden linja määräytyi julkaisujen puuhamiesten mukaan. Heihin kuului pataljoonien ja
rykmenttien pastoreita, valistus- ja
urheilu-upseereita sekä muuten vain
kynänkäytöstä kiinnostuneita sotilaita.
Lehdissä ei läheskään aina ollut
mainintaa päätoimittajasta tai muusta vastuuhenkilöstä.
Yksiköiden omia, epävirallisia julkaisuja voi hyvin verrata vaikkapa
harrastuspiirin tai pienen paikkakunnan tarkoin luettuun lehteen. Ne
synnyttivät vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja loivat rintamilla kuvan omasta yksiköstä armeijan ylivoimaisesti parhaana porukkana.
Näissä pikkulehdissä uutiskynnys
oli matala, mutta juuri siitä syystä ne
olivatkin niin suosittuja. Jutut kertoivat oman rintamalohkon tapahtumista, niistä miehistä ja aseveljistä,
joiden kanssa mentiin öisin vartioon
tai keitettiin teetä.
Epäviralliset kenttälehdet monistettiin usein vahasmenetelmällä rintamien lähellä tai kirjoitettiin
koneella hiilipaperin läpi, jolloin ne
kiersivät vain muutamana kappaleena korsuissa mieheltä miehelle.
Kirkon sanoma hyväksyttiin
Jatkosodan ajan monenkirjavissa rintamalehdissä on runsaasti yllättävää sisältöä. Vaikka päämajan
propaganda-aineistoa, ” ropakantaa ”, lehdissä yleisesti vierastettiin,
kirkon sanomaa kukaan ei asettanut kyseenalaiseksi. Jopa yksittäis-
19
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944
Vihollinen oli
rintamalehdissä sotilashuumorin suosikkikohde. Joskus
rankka pila alkoi jo lehden
logosta. Kuvassa Joensuussa
painetun Motti-Matin etusivu. (Kuva: Jorma Pilke)
Kulttuuripersoonia
lehdenteossa
Monia tunnettuja kulttuuripersoonia
ja kirjailijoita oli mukana toimittamassa jatkosodan ajan rintamalehtiä.
Karjalan Viestiin kirjoitti muun muassa
Armas J. Pulla (1904-1981). Hän oli
ranskalaisen kulttuurin tuntija ja
maineikkaan Ryhmy ja Romppainen
-kirjasarjan tekijä.
Tähän kirjasarjaan liittyy historiallinen
episodi. Valtakomission määräyksestä
joitakin Ryhmy ja Romppainen -kirjoja
piti poistaa sodan jälkeen maamme
kirjastoista. Komissio nimittäin katsoi,
että Pullan kirjat ovat poliittisesti arveluttavia, koska niissä puna-armeijan
sotilas kuvataan usein tahdottomana,
likaisena ja laiskana.
Sotien jälkeen Armas J. Pulla julkaisi
lukuisia matkakirjoja ja useimmiten
Ranskaan sijoittuvia historiallisia
romaaneja.
Kirjailija ja Kouvolan Sanomien
päätoimittaja Unto Seppänen (19041955) toimitti Viipurissa painettua ja
Kannaksella ilmestynyttä Tapparalehteä. Sodan jälkeen hän julkaisi
monia luovutettua Karjalaa kuvaavia
romaaneja, joista tunnetuin on Evakko. Ville Salminen (1908-1992) ohjasi
tästä Seppäsen viimeiseksi jääneestä
romaanista samannimisen elokuvan
vuonna 1956.
Valistusupseeri Matti Kuusi (19141998) kirjoitteli Tappara-lehteen
pakinoita nimimerkillä Savinyrkki.
Myöhemmin hänestä tuli arvostettu
kansanrunoudentutkija, Helsingin
yliopiston professori ja akateemikko.
ten joukko-osastojen usein melko puolivillaisissa tai äärimmäisen realistisissa
julkaisuissa oli pastorin palsta tai jokin
muu vakava hartauskirjoitus heti raa’an
taistelukuvauksen vieressä.
- Pitää muistaa, että sota-ajan Suomi
oli paljon uskonnollisempi yhteiskunta
kuin se, missä nyt elämme, Helena Pilke painottaa.
Koska rintamien lehdet ilmestyivät
vain sotatantereilla ja joukko-osastoissa, niitä ei tarvinnut alistaa tiukkaan
sensuuriin. Näin ollen niissä voitiin julkaista sellaisiakin juttuja, joita tavallisiin lehtiin ei päästetty.
- Rintamalehdistä löytyy myös muutama vihollista koskeva rankka kannibalismikuvaus. Kotirintamien lehdissä
tällaisia kuvauksia ei missään nimessä
sallittu.
Kenttälehtien taistelukuvaukset olivat poikkeuksetta hurjempia kuin tavallisissa lehdissä julkaistut vastaavat
jutut. Esimerkiksi neuvostopartisaanien siviilikohteisiin tekemistä iskuista ei
kotirintamien lehdissä sopinut kirjoit-
Rintamalehdistä suurin oli Karjalan Viesti. Se painettiin
junapainossa lähellä rintamaa. Lehdellä oli Karjalassa
omat jakeluautot. (Kuva: Jorma Pilke)
taa. Sen sijaan rintamalehdet julkaisivat
näitäkin juttuja kuvien kera. Päämaja ei
puuttunut jälkeenpäin millään tavoin
tämän tyyppisiin kirjoituksiin.
Päämaja ei sulattanut kaikkea
Lähes kaikissa sota-ajan rintamalehdissä viljeltiin säännöllisesti huumoria
- parempaa ja huonompaa - sekä myös
suomalaisittain melko harvinaista ilmaisun lajia, kärkevää satiiria.
- Viholliseen kohdistuva herjanheitto
oli lehdissä usein hurjaa ja se sai välillä
tutkijankin tukan nousemaan pystyyn,
Helena Pilke mainitsee.
Kaikkea päämaja ei kuitenkaan sulattanut. Tiedotusosasto puuttui välittömästi asiaan, jos kenttälehdissä pilkattiin esimerkiksi maamme sodanjohtoa
tai Suomen armeijan virallisia rintamakirjeenvaihtajia, TK-miehiä.
- Näin kävi muutaman kerran ja tällöin pilkkaa TK-miehistä tekivät yksiköiden epäviralliset ja puolivillit julkaisut. Viralliset, päämajan valvomat rintamalehdethän luotiin enemmänkin
Sotauutiset vähissä. Kun varsinaiset sotauutiset olivat
asemasodassa vähissä, rintamalehtiin piti keksiä muuta sisältöä. Ilmavoimien Pilven Veikko esitteli elokuussa 1942 korpivaellusta. (Kuva: Jorma Pilke)
Helena Pilke
Syntynyt 1948 Pohjois-Savossa Tervossa, asunut pitkään Helsingissä.
Filosofian tohtori, tietokirjailija, historiantutkija ja toimittaja.
Hänen uusin teoksensa Korsu-uutisia!
(SKS 2012) edustaa ns. uutta sotahistoriaa, joka hahmottaa sota-aikoihin
liittyviä erilaisia kulttuuri-ilmiöitä –
taisteluiden sijasta.
Julkaissut aikaisemmin suomalaista
sotasensuuria käsittelevät teokset
Julkaiseminen kielletty (SKS 2011) ja
Etulinjan kynämiehet (SKS 2009).
armeijan sisäisiksi tiedotusvälineiksi.
Suurimmat kiistat päämajan ja kenttälehtien välillä käytiin kuitenkin pakinoista sekä kuvista ja piirroksista. Yksi
useita huomautuksia saanut julkaisu
oli Rannikkorykmentti 11:n lehti Ossi.
Lehden jokaisessa numerossa esiintyi ”
Flickan ”, vähänpukeinen, piirretty kaunotar, joka ” sanoi ” lukijalle aina jotakin vihjailevaa – päämajan mielestä aivan liian suorasukaisesti.
Teoksessaan Korsu-uutisia! (SKS
2012) Helena Pilke kirjoittaa rintamien paikoin hyvinkin räväköistä lehdistä näin: ” Lehdet pantiin alulle miesten marssiessa kohti itää kesällä 1941, ja
yksi toisensa jälkeen ne tulivat tarpeettomiksi silloin, kun lukijat luovuttivat
armeijan varusteet ja siirtyivät siviiliin
syksyllä 1944”.
Teksti: Kari Kumpulampi
Aselepo. Korven Kaiku kertoi syksyn suuren, historiallisen uutisen numerossaan 4.9. 1944. Suomi ja
Neuvostoliitto olivat solmineet hartaasti odotetun
aselevon. (Kuva: Jorma Pilke)
20
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944
Radiopropaganda sodissamme 1939 – 1945
ja suunnattu väärin. Päätimme, ettemme tee mitään (vasta)propagandaa; ei
kannata väitellä vastaan. Tiilikaiselta ja
Sevonilta saimme aina tietää, mitä korsuissa ajatellaan. Reportterimme sanoivat, ettei vihollispropagandan kuuntelua
kannattanut kieltää, koska pojilta menisi paras hupi”.
Sotien keinovalikoimaan on jo
tuhansien vuosien ajan kuulunut
propaganda, jolla on pyritty heikentämään vastapuolen sekä toisaalta nostamaan oman armeijan
ja kansan taistelutahtoa. Toisen
maailmansodan aikana eri maiden
propagandistit saivat käyttöönsä
uuden välineen – radion. Pyrin
seuraavassa muutamien esimerkkien avulla luomaan kuvan Suomen harjoittamasta ja Suomeen
kohdistetusta radiopropagandasta. Artikkeli pohjautuu pääosin
vuonna 2010 julkaistuun kirjaani
”Radio sodissamme 1939 – 1945”.
Radio tavoitti jo koko maailman
Radio tavoitti toisen maailmansodan
aikana eri puolilla maailmaa jo kymmeniä miljoonia ihmisiä sekä eri rintamilla ja niiden takana sijainneilla kotiseuduilla. Esimerkkeinä radiotiheydestä mainittakoon, että saksalaisilla oli
vuonna 1939 hallussaan jo 13,7 ja englantilaisilla yli yhdeksän miljoonaa vastaanotinta. Neuvostoliitto ei julkaissut
omia tilastojaan, mutta on arvioitu, että
sielläkin vastaanottimien lukumäärä
kohosi muutamiin miljooniin. Toisaalta Neuvostoliitossa oli käytössä paljon
myös ns. lankaradiota. Ne olivat keskusradioita, joita voitiin kuunnella puhelinlinjojen kautta kodeissa ja julkisissa paikoissa. Kansalaiset saivat näin
kuunnella vain niitä lähetyksiä, joita
keskusradion hoitajat kulloinkin välittivät heille. Suomessa radiovastaanottimien määrä kohosi juuri ennen talvisotaa 330 000:aan. Tuolloin laskettiin, että
yhtä vastaanotinta kuunteli keskimäärin neljä henkilöä. Näin ollen meilläkin
radio tavoitti suoraan jo noin 1,3 miljoonaa kansalaista. Radioita hankittiin
myös joukoille. Jo talvisodan aikana
etulinjan joukoille hankittiin useita satoja vastaanottimia. Jatkosodan aikana
armeijamme perusti viisi omaa rintamaradioasemaa. Joukoillamme oli käytössään korsuissa ja esikunnissa yhteensä 17 000 vastaanotinta. Kansallinen
Yleisradio Oy vastasi puolestaan sekä
kotirintamalle että ulkomaille suunnatuista lähetyksistä valtiovallan perustamien propagandaelinten tiukassa ohjauksessa.
Talvisota radioaalloilla
Suomen tiedotustoiminta järjestettiin
lokakuussa 1939 sodan ajan erityistarpeita varten. Tuolloin perustettiin Valtioneuvoston tiedoituskeskus eli VTK.
Yleisradio Oy:n ohjelmatoiminta alistettiin heti sen ohjaukseen. Yhtiö luovutti myös Puolustusvoimille lähetysaikoja. Niiden yhteydessä annettiin jo ohjei-
Propagandan voitto Suomeen
Untamo Utrio juontaa radiolähetystä. Kuva: Sa-kuva
ta mahdollisen sodan varalle. Kaikkien
kuunnelluinta antia noissa lähetyksissä
olivat Puolustusvoimain radioryhmän
reportterien Pekka Tiilikaisen ja Enzio
Sevonin selostukset ylimääräisiin kertausharjoituksiin kutsuttujen joukkojen parista. Niissä kerrottiin reippaassa hengessä puolustusvalmisteluista ja
joukkojen mielialoista. Samalla alkoivat
radiossa kaikua läpi sotavuosien kestäneet tervehdykset rintamamiehiltä kotiväelle ja vastavuoroisesti kotirintamalta tulirintamalta. Nämä yksinkertaiset
tervehdykset toimivat mielialoja kohottavana yhdyssiteenä rintamamiesten ja
heidän perheidensä välillä.
Suomalaiset eivät suostuneet Neuvostoliiton aluevaatimuksiin lokakuun
aikana käydyissä neuvotteluissa. Tilanne kääntyi uhkaavasti kohti sotaa,
kun Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov julkaisi maansa vaatimukset radiopuheessa 1.11.1939. Samaan aikaan
Neuvostoliitto käynnisti voimakkaan
radiopropagandan Suomea vastaan.
Neuvostoliiton radio kertoi esimerkiksi 14.11.1939 Suomen oloista seuraavaa. ”Armeijassa tapahtuu päivittäin
karkaamisia ja kahakoita reserviläisten ja suojeluskuntalaisten välillä. Suojeluskuntalaiset ovat sotaisalla kannalla
Moskovaan nähden, mutta reserviläiset
eivät odota hyökkäystä Venäjän taholta”. Myöhemmin lähetyksessä kauhisteltiin liikekannallepanon aiheuttamia
kustannuksia sekä vieritettiin syy konfliktin syntymisestä Suomen hallituksen syyksi. Edellä referoitu Moskovan
Radion lähetys sisälsi kaksi tyypillistä
radiopropagandan keinoa. Ensiksikin
siinä yritettiin lyödä kiilaa vastapuolen
armeijassa oletettuun ristiriitaan kahden osapuolen, suojeluskuntalaisten ja
reserviläisten väliin. Toiseksi kauhisteltiin armeijan mobilisoinnin kustannuksia ja sen tuottamia kärsimyksiä
kansalle. Neuvostoliiton radiopropaganda teki ennen talvisodan puhkeamista myös muutamia erittäin räikeitä
hyökkäyksiä johtavia suomalaisia poliitikkoja vastaan. Esimerkiksi pääministeri Cajanderia haukuttiin länsivaltojen
sätkynukeksi ja variksenpelättimeksi.
Talvisodan aikana Neuvostoliito jatkoi radiopropagandaansa entiseen tyyliin. Kun puna-armeijan eteneminen
pysähtyi alkupäivien menestyksien jälkeen, neuvostoliiton radio ryhtyi maalailemaan kauhukuvia Suomesta. Moskovan Radion lähetyksessä 21.12.1939
esimerkiksi kerrottiin, että ”maassa vallitsee Mannerheimin roskajoukon kauhea terrori. Asukkaiden kohtalo riippuu
kokonaan Mannerheimin mielivallasta.
Asukkaat viedään mukaan väkisin. Tuhansia ihmisiä on taivasalla. Tiet ovat
täynnä ruumiita. Aftonbladetin toimittaja tapasi itkevän talonpojan, jonka
koti oli poltettu ja vaimo ja lapset kuljetettu eri tahoille”. Aihe kauhukuvaan
oli saatu Karjalan Kannaksen evakuoinnista, vaikka karjalaiset tuskin itse
syyttivät kohtalostaan Mannerheimiä.
Sodan loppuvaiheessa Moskovan Radio
puolusteli mm. venäläisiä lentäjiä, joita maailmalla oli syytetty siviilikohteiden pommittamisesta. Radion mukaan
neuvostoliiton lentäjät olivat humanisteja, jotka esimerkiksi Viipurissa vain
katkaisivat voimalaitoksesta rintamalle
johtavan sähköjohdon vahingoittamatta itse kaupunkia.
Puolustusvoimain
radioryhmässä
työskennellyt Untamo Utrio muistelikin talvisodan tilannetta seuraavasti. ”Heidän radiopropagandansa ei ollut tästä maailmasta. Toiminta (suomalaisen) radiotiedotuksen puolella oli
omituista, koska tiedotusta ei tarvittu.
Venäläisten suomenkielinen radiopropaganda, jota päivittäin tarkoin kuuntelimme, oli luonteeltaan mahdotonta
Suomalaisten puolella suosituimmaksi radiopropagandisti kohosi Lapatossu eli näyttelijän Aku Korhonen, joka
esitti Valentinin eli kirjailija Ensio Rislakin pakinoita. Niissä Lapatossu huumorin avulla torjui venäläisten väitteitä. Hän sinutteli Molotovia ja kehotti
häntä ”sormi pystyssä” pysymään totuudessa. Osoituksena suomalaisen radiopropagandan varovaisuudesta on se,
että siinä kritiikin pääkohteeksi otettiin Molotov diktaattori Stalinin sijasta. Yleisradion ulkomaille suunnatut
lyhytaaltolähetykset sisälsivät myös radiopropagandaa. Tähän työhön värvättiin myös Kuopion hiippakunnan piispa Eino Sormunen. Hän kuvasi muun
muassa eräässä englanninkielisessä lähetyksessä, kuinka hänen itärajalla sijaitsevien seurakuntiensa asukkaat olivat joutuneet pakenemaan yövaatteissaan ja talvipakkasessa säälimättömän
vihollisen hyökkäyksen edestä. Näiden ulkomaille suunnattujen lähetysten teho jäi kuitenkin varsin vaatimattomaksi. Paljon enemmän suomalaiset
saivat sympatiaa monien ulkomaisten
radioyhtiöiden tänne lähettämien toimittajien raporttien kautta. Amerikkalaisen CBS yhtiön tähtitoimittajat William White ja ja Edwin Hartrich arvioivat, että yksin heidän lähetyksiään
kuunteli Yhdysvalloissa 20 – 25 miljoonaa ihmistä. Talvisodan jälkeen Leningradin radio antoi harvinaisen tunnustuksen. Se myönsi uutislähetyksessään
6.5.1940 amerikkalaisen tutkimukseen
viitaten, että Suomi voitti propagandasodan. Myönnytystä lievennettiin toki
heti perään toteamuksella, että itse sodan voitti toki Neuvostoliitto.
Jatkosodan monitahoinen
radiopropaganda
Presidentti Risto Ryti ilmoitti Suomen
kansalle jatkosodan syttymisestä radiopuheessaan 26.6.1941. Neuvostoliiton
ilmavoimien edellisenä päivänä suorittamien pommitusten vuoksi hän saattoi
leimata sodan uudeksi puolustustaisteluksi vanhaa vihollista vastaan. Rytin
puhe on esimerkki myös hyvin rakennetusta radiopropagandasta. Siinä todetaan aluksi Moskovan rauhan epäoikeudenmukaisuus ja käydään sitten läpi
kaikki Neuvostoliiton välirauhan aikana suorittamat painostustoimet Suomea
21
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944
kohtaan. Niiden lopullinen tarkoitus
Rytin mukaan oli Suomen lopullinen
tuhoaminen. Useimmat suomalaiset
vakuuttuivat puheen jälkeen taistelumme oikeutuksesta, vaikka se tapahtui
yhteistyössä Hitlerin Saksan kanssa.
Kun Neuvostoliitto ei sitten romahtanutkaan muutamassa viikossa, tilanne
muuttui myös radiopropagandan osalta monitahoiseksi. Neuvostoliitto jatkoi
räikeää linjaansa, joka jälleen kääntyi
lähinnä sitä itseään vastaan. Pian suomalaiset radiopropagandistit saivat vastaansa paljon hankalammat vastustajat,
nimittäin Englannin ja Yhdysvaltain
radiot. Englanti aloitti suomenkieliset
propagandalähetyksensä jo loppukesällä 1941 ja Yhdysvallat hieman myöhemmin. Englannin radiopropaganda perustui kolmeen perussanomaan. Sotaan
liittyvien uutisten tuli olla totuudenmukaisia riippumatta siitä, olivatko ne
englantilaisten kannalta hyviä vai huonoja. Toisella sijalla olivat tiedot sotamateriaalin tuotannosta sekä armeijoiden miesmäärien vahvistumisista. Kolmannella sijalla olivat varoitukset ja
jopa uhkaukset Suomelle seurauksista, joita sota Saksan rinnalla tulee aiheuttamaan. Esimerkiksi jo lähetyksessä 27.8.1941 varoitettiin, että ”jos Suomi
pysyy jatkuvasti Hitlerin liittolaisena, se
tulee jakamaan Saksan kanssa katastrofin tuhoisat seuraukset”. Yhdysvaltain
lähetyksissä oli hieman lievempi sävy.
Lähetyksissä yleensä pahoiteltiin Suomen valintaa ilma suoranaisia uhkauksia. Sävyeroistaan huolimatta näiden
maiden propagandatoiminta oli koordinoitua, mikä tapahtui yhteisessä PWE
– komiteassa (Political Warfare Executive). Jatkosodan pitkittyessä Englannin
radion suomenkielisten lähetysten suosio kasvoi esitetyistä uhkailuista huolimatta ilmeisesti juuri niiden luotettavuuden vuoksi.
Jatkosodan suosituin suomalainen
radioesiintyjä ja erinomainen propagandisti oli Työväen akatemian vararehtori Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen.
Hän aloitti pakinoinnin eli ”jorinointinsa” nimimerkillä ”Jahvetti” jo talvisodan loppuvaiheessa. Suureksi suosikiksi hän kohosi kuitenkin vasta ”Jahvetin kirjelaatikon” myötä. Kansalaiset
saivat lähettää ”Jahvetille” kirjeitse kysymyksiä heitä askarruttavista asioista.
Niistä useimmat käsittelivät erilaisia tukia ja etuisuuksia, joita jaettiin sodasta
kärsiville perheille. Ennen kysymyksien käsittelyä ”Jahvetti” tarinoi hetken
aina jostakin ajankohtaisesta aiheesta
leppoisalla tyylillään. Näissä ”jorinoissaan” hän torjui venäläisten omissa propagandalähetyksissä esittämiä väitteitä ja korosti suomalaisten kansallisen
yhtenäisyyden merkitystä. Lähetyksien loppuosan aikana ehdittiin käsitellä vain osa kysymyksistä, mutta kaikille
kysyjille lähetettiin vastauskirje, joihin
”Jahvetin” sihteerit hakivat asiantunti-
joiden laatimat vastaukset. Ohjelman
suosiota osoittaa, että ”Jahvetille” lähettiin jatkosodan aikana peräti 100.000
kirjettä.
Suomalaisten kokemusten pohjalta
vuosina 1939 – 1945 radiopropagandalla oli kyllä vaikutusta rintamamiesten
ja siviiliväestön mielialoihin, mutta toisistaan hieman poikkeavalla tavalla. Sodan pitkittyessä rintamamiehet alkoivat
vierastaa omaakin radiopropagandaa,
koska se sisälsi usein paatoksellista yltiöisänmaallisuutta. Kontrasti propagandapuheiden ihanteellisuuden ja rintamaolojen karun arjen kanssa oli liian
suuri. Tästä syystä viiden rintamaradion ohjelmisto säädettiinkin varsin viihdepitoiseksi. Kotirintaman mielialojen
kehitys heijasteli puolestaan Saksan menestystä itärintaman taisteluissa. Näin
esimerkiksi suomalaisten usko Saksan
voittoon väheni dramaattisesti Stalingradin kukistumisen jälkeen. Toisaalta
”Jahvetin kirjelaatikko” ja muut sosiaalista vastuuta edustaneet radio-ohjelmat
pitivät merkittävällä tavalla yllä suomalaisten kansallista yhtenäisyyttä ja taistelutahtoa. Ne sisälsivät nimittäin sanomattoman lupauksen, että vaikeinakin aikoina yhteiskuntamme huolehtii
myös huonossa asemassa olevista jäsenistään. Suomi oli siis maa, jonka itsenäisyyden puolesta kaikkien kannatti
taistella.
Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen ja kaksi hänen sihteeriään käyvät läpi kirjelaatikkoon saapunutta postia. Kirjeisiin vastaamisen lisäksi ”Jahvetti” iski terävästi sanan säilällä
Neuvostoliittoa ja joskus myös Englantia vastaan. Hänen ja Neuvostoliiton puolesta radiopropagandaa tehneen Armas Äikiän ”eetterissä” käymät kaksinkamppailut
kohosivat suorastaan alan klassikoiksi. Kuva: Yleisradion kuva-arkisto
Lasse Vihonen
Kirjoittaja on fil. kand. ja YLE:n
Radioarkiston eläkkeellä oleva päällikkö
”Huomio, Huomio, lähetys Neuvostoliitosta alkaa”. Pekka Tiilikainen teki talvisodan aikana yhden ainoan selostuksen seisten
Neuvostoliiton maaperällä. Se tapahtui Lieksan rintamaosuudelle tehdyllä reportaasimatkalla 11.-17.1.1940. Kuvassa Tiilikainen seisoo mikrofoni kädessä. Teknikko Soini Salo makaa hänen vierellään lumihangessa. Suomalaiset rajavartijat kiinnittivät
selostuksen jälkeen kuvan taustalla näkyvään rajapyykkiin kyltin ”Pääsy kielletty”.
22
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944
Neuvostoliitto luotti enemmän desanttien määrään kuin laatuun
Tihutyöt jäivät vähäisiksi
T
oisen maailmansodan aikana
Suomessa teloitettiin, sai surmansa tai tuomittiin elinkautiseen reilu tuhat neuvostodesanttia.
Keitä olivat nämä useimmiten ilmateitse maahamme tuodut, kotirintamilla
suurta pelkoa herättäneet punavakoojat?
Eri puolille Suomea sota-aikoina
vakoilu- ja sabotaasitehtäviin lähetetyt neuvostodesantit olivat taustansa ja
tehtäviensäkin suhteen kirjavaa väkeä.
Useimmiten he olivat kotoisin maamme
lähialueilta, Itä-Karjalasta ja Inkeristä.
Joskus he tulivat kauempaa, esimerkiksi
Mustanmeren rannalta Ukrainasta.
Desantit olivat usein venäläisiä, eestiläisiä ja suomalaisia loikkareita. He olivat myös Neuvostoliittoon paremman
elämän toivossa 1930-luvulla muuttaneita, niin sanottua Karjalan kuumetta
poteneita amerikansuomalaisia.
Ammatiltaan desantit olivat yleensä sekatyömiehiä tai maa- ja metsätyöläisiä kolhooseista ja valtiontiloilta, sovhooseista. Joukossa oli tosin koulutettuakin väkeä: virkailijoita, opettajia ja
teknikoita.
Yhteistä punavakoilijoille oli se, että
he olivat tottuneita liikkumaan ulkoilmassa ankarissakin oloissa ja he olivat järeästi aseistettuja konepistooleista lähtien. Lisäksi heillä oli kivääreitä ja
radiolaitteita. Taskuaseet olivat naisilla
yleisiä. Desanttimiehillä oli repussaan
kranaatteja ja räjähteitä, mikäli tehtävät Suomessa niiden käyttöä edellyttivät; siltojen, rautateiden ja voimajohtojen räjäyttämiset.
Neuvostodesantteja pudotettiin Suomeen öisin laskuvarjoilla kuljetus- ja
tiedustelukoneista, pommikoneista ja
lentoveneistä. Karjalaan korpeen heitä
vaelsi idästä myös kävellen ja vuodesta
1942 lähtien soutaen tai hiihtäen Äänisjärven poikki.
- Suomea sabotoimaan komennettujen desanttien tarkkaa määrää viime sodissa ei tiedä kukaan.
- Näiltä osin Venäjän arkistotkin pysyvät suljettuina iät ja ajat, sanoo Suomen ilmailu- ja sotahistoriaan perehtynyt tietokirjailija Atso Haapanen.
Desantteja ei seulottu
Desanteiksi kelpuutettiin Neuvostoliitossa lähes keitä tahansa; tiukkoja seuloja tai valintakriteerejä ei ollut. Desantiksi joutuminen ei liioin ollut mikään
rangaistus; se oli enemmänkin sattuman kauppaa.
Suomea puhuvia värvättiin Neuvostoliitossa vakoilutehtäviin jo kielenkin
takia, Atso Haapanen selvittää.
Punadesanttien koulutus oli vaihte-
levaa. Parhaimmillaan heille opetettiin
Itä-Karjalassa kuukausien ajan suunnistusta, ammuntaa ja räjähteiden käyttöä.
Yleensä he saivat tulevia tehtäviään varten vain parin päivän pikavalmennuksen.
Eipä ihme, että desantit olivat Suomessa melko avuttomia. Koulutuksen
ja motivaation puute johti usein siihen,
että tehtävä epäonnistui jo alkumetreillä. Parhaat mahdollisuudet punavakoilijoilla oli onnistua Lapin erämailla.
- Vakoilulla hankitut tiedot maastamme olivat vähäisiä ja tihutöitä desantit eivät pystyneet tekemään senkään vertaa. Neuvostoliiton johdollekin
lienee ollut sama, kuinka desantti Suomessa onnistui. Neuvostoliitossa luotettiin miesvoimaan, ei laatuun. Kun joku
epäonnistui tehtävässä, lähetettiin uutta
väkeä tilalle.
Punadesanttien tilanne oli täysin
Atso Haapanen
Porvoossa asuva kirjailija.
Tuotanto keskittynyt ilmailu- ja sotahistoriaan.
Julkaissut myös eräkirjoja, kuten
Piippulohi (Karisto 1994) ja Tammukkalompolo (Karisto 1999).
Haapasen teos Viholliset keskellämme
(Minerva 2012) kartoittaa ensimmäistä kertaa kattavasti Suomeen
lähetettyjen vakoilijoiden kohtaloita
1939-1944.
Haapasen Sissipartio Verkko (Karisto 2012) on tosipohjainen tarina
suomalaisten kaukopartiomiesten
toiminnasta Itä-Karjalassa kesällä
1943. Punainen tähti (Karisto 2013)
kertoo kaukopartiosissien tehtävistä
vihollisen maaperällä jatkosodassa.
päinvastainen kuin suomalaisten kaukopartiomiesten, jotka olivat viime sodissa pitkälle erikoiskoulutettuja, fyysisesti ja henkisesti hyväkuntoisia.
Toisin oli desanttien laita. Supon
edeltäjä Valpokin oli melko hyvin perillä heidän liikkeistään.
Kainuu värväyksen kohteena
Pidätetyn desantin ammuksia Sääksmäki, "Parila" Kiikala. Kuva on ikuistettu
20.6.1941.
Partio asialla. Koira on vainunnut jäljen ja suomalaisten partio lähtee ajamaan takaa desanttia Syvärin
lohkolla 2.9.1942.
Atso Haapanen kartoittaa desanttien
kohtaloita sota-ajan Suomessa kirjassaan Viholliset keskellämme (Minerva
2012). Teosta varten hän kävi läpi Sota-arkistossa kaikki viime sotien aikaiset kenttäoikeuksien päätöksiä koskevat
asiakirjat. Kansallisarkistossa hän tutki
Valtiollisen poliisin, Valpon, arkistoja.
- Kiinnijäänyttä desanttia odotti Suomessa lähes väistämättä kenttäoikeuden langettama kuolemantuomio
tai elinkautinen kuritushuonerangaistus, hän toteaa.
Joitakin desanttien tuomioita alistettiin Sotaylioikeuden tutkittavaksi ja joskus ne lievenivät. Muutamia tapauksia
käsiteltiin pikaoikeudessa. Nyt valittamisen mahdollisuutta ei ollut ja kuolemantuomio laitettiin täytäntöön vuorokauden sisällä.
Kenttäoikeudet Suomessa kohtelivat
kiinni jääneitä desanttinaisia lempeämmin kuin miehiä. Naisia ei juurikaan
tuomittu kuolemaan; tuomiona oli elinkautinen. Alaikäisiä punavakoilijoita ei
teloitettu. Heille langetettiin 12 vuoden
kuritushuonetuomio.
Desantti armahdettiin, jos hän oli venäläisessä sotilaspuvussa. Häntä pidettiin tiedustelijana ja hänet passitettiin
vankileirille.
Vakoilijoiksi värvätyistä Suomen
kansalaisista siviilit tuomittiin maanpetoksesta ja sotilaat sotapetoksesta.
23
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944
Karjalassa paljon vakoilua
Desanttien välineistöä puhelinyhteyksien kuunteluun Suomessa jatkosodassa.
Eniten suomalaisia värvättiin vakoilijoiksi Suomussalmelta talvisodassa.
Moni Kainuussa luuli Suomen häviävän
sodan heti ja vihollisen miehittävän sa-
man tien koko maan. Moni katsoi parhaaksi ryhtyä yhteistyöhön venäläisten
kanssa.
Suomussalmelaiset desantit eivät tehKuvassa suomea puhuva, inkeriläinen desantti, joka oli suomalaisen
rajavartiokersantin puvussa vangitsemishetkellä. Kuva on otettu
Ylämaalla 8.5.1941.
Myyttinen Kerttu Nuorteva
Tunnetuin jatkosodan ajan desantti
oli Yhdysvalloissa syntynyt Kerttu
Nuorteva (1912-1963). Hänet pudotettiin laskuvarjolla maaliskuussa
1942 Vihtiin, Länsi-Uudellemaalle.
Hänen tehtävänään oli hankkia tietoja
Suomen sotilaallisesta, poliittisesta
ja taloudellisesta tilanteesta. Hän oli
kiinnostunut Mannerheimin ja muiden
silmäätekevien liikkeistä ja hänen
yhteyshenkilönsä Suomessa oli aluksi
kirjailija Hella Wuolijoki.
Helsinkiin soluttautunut Nuorteva
loi itselleen taitavasti peitehenkilöllisyyden. Hän käytti nimeä Elina
Hämäläinen ja solmi yhteyksiä poliittisiin piireihin sekä monien eri alojen
asiantuntijoihin.
Silmukka desantin ympärillä kuitenkin
kiristyi hiljalleen ja Valpoa pelännyt
Nuorteva vei radiolaitteensa matkalaukussa piiloon helsinkiläiseen pesulaan.
Utelias pesulan työntekijä, silittäjä,
avasi laukun ja paikalle hälytettiin
rikospoliisi.
Kuvankaunis, bolsevismin pyhimykseksi kutsuttu vakoilijalegenda Nuorteva
pidätettiin syyskuussa 1942. Hänet tuomittiin vakoilusta kuolemaan, mutta
teloitusta ei laitettu täytäntöön. Miksi
näin, Atso Haapanen?
On puhuttu, ettei Nuortevaa teloitettu,
koska eräs tai useampi suomalainen
upseeri oli ihastunut häneen.
Helsingissä kuukausia vakoillut, Punavuoressa asunut ja kosmetologikoulussa opiskellut Nuorteva palautettiin
rauhanteon yhteydessä Neuvostoliittoon Hämeenlinnan naisvankilasta.
Neuvostoliitossa hänet tuomittiin 10
vuodeksi rangaistusleirille maanpetospykälän perusteella. Vapauduttuaan
lokakuussa 1954 hän jäi asumaan
Kazakstaniin, Karagandan kaupunkiin,
missä hän opiskeli rakennusinsinööriksi.
Karjala oli Suomen viime sodissa sodankäynnin ydinaluetta – myös tiedustelun suhteen. Desantteja oli liikkeellä
runsaasti muun muassa Etelä- ja Pohjois-Karjalassa,
Kannaksella, Laatokan ja Äänisen maisemissa.
Karjalankannas oli sotatoimien päänäyttämö. Sen vuoksi siellä myös vakoiltiin paljon. Alue oli kuitenkin melko
pieni, joten siellä jäi helposti kiinni. Evakkojen paluu kotitiloille Kannakselle syksystä 1941 lähtien, asemasodan
aikana, auttoi desantteja soluttautumaan muun väestön
sekaan hieman helpommin.
Kun kiinni jääneelle desantille luettiin Suomessa tuomio, vakoilua rintamien lähellä Karjalassa pidettiin vakavampana rikoksena kuin sabotaasiteon suunnittelua
muualla Suomessa.
Paljon oli tosin tuuristakin kiinni, keitä kenttäoikeudessa
oli kulloinkin tuomareina ja minkälaisen tuomion desantti lopulta sai Karjalassa. Vanhemmat miehet olivat
lempeämpiä kuin nuoremmat. Kovasti venäläisvastainen tuomari ei antanut yleensä kuolemantuomiota
pienempää rangaistusta.
Jos desantti suostui yhteistyöhön Suomen tiedustelun
kanssa, tuomio saattoi lieventyä.
neet kummoisiakaan vakoilutöitä vihollisen hyväksi, mutta tuomiot olivat
kovia; kuolemantuomioita langetettiin.
Outoja hiippareita lentokentillä
Tyypillisin desanttikohtalo sota-ajan
Suomessa oli tyly: parin päivän pikakurssituksen tehtäviinsä saanut mies
pudotetaan väärään paikkaan. Desantti ei tiedä yhtään, missä hän seikkailee
laskuvarjoineen. Hän jää kiinni heti ja
hänet teloitetaan.
Atso Haapanen painottaa, että kaikesta huolimatta desantit myöskin onnistuivat Suomessa tehtävissään.
Lentokenttien liepeillä nähtiin sotaaikoina outoja hiippareita, joita ei saatu
kiinni koskaan. Jotain kertoo sekin, että
Helsingistä löytyi runsaasti vakoilijoita
heti sotien jälkeen.
Desanttien aiheuttamat tuhot olivat
kuitenkin pieniä ja sattumanvaraisia.
Muutaman kerran radoilta löydettiin
räjähteitä ja joitakin metsäpaloja sytytettiin. Enemmän vahinkoa tuottivat
suomalaisten kommunistien sabotaasit
Tampereella. He tuhosivat sähkömuuntajia ja katkoivat puhelinyhteyksiä.
Neuvostodesanttien hurja maine Suomessa perustui paljolti silkkaan
väärinkäsitykseen. Siviiliväestö kautta
maan luuli nimittäin erheellisesti, että
partisaanien asemasodassa tekemät veriteot – parinsadan siviilin kuolema Lapissa ja itärajalla – olisivat olleet desanttien raakuuksia.
Kun vielä radiossa ja lehdissä varoiteltiin siviilejä desanteista tämän tästä, huhut lähtivät vyörymään kunnolla.
Niiden paisuessa kotirintaman naiset ja
vanhukset eivät aina uskaltaneet mennä sieneen ja marjaan punavakoilijoiden pelossa. Näin kipeästi kaivattu ravinnonlisä jäi saamatta.
Suojeluskuntakin
desanttijahdissa
Kuinka desantteja saatiin lennätettyä ja
pudotettua sotien aikana Suomeen ilmavalvonnasta huolimatta, Atso Haapanen?
Öisin ei nähty taivaalle. Oli pilkkopimeää, ja vartiotorneihin kuultiin vain
lentokoneiden tasaista surinaa. Ilmavalvonta tiesi, että desanttikoneita oli liikkeellä aika ajoin runsaastikin, mutta
niitä ei kyetty torjumaan.
Suomalaisilla oli kyllä ilmatorjuntatykkejä, samoin valonheittimiä, mutta
ne oli suunnattu kaupunkien suojaksi.
Kun ilmavalvonta tai siviilit huomasivat desanttipudotuksen, apuun lähetettiin alueellisen Ilmasuojelujoukkueen sotilaita tai suojeluskuntalaisia.
Avuksi saatiin vanhempia miehiä tai
nuoria poikasia. Toki joukossa oli sotilaitakin, ja desantteja jahtasivat myös
sotilaspoliisit.
Entä pudotettiinko desantteja myös
Haapasen kotikaupunkiin Porvooseen?
Kyllä ja varsinkin vuonna 1941. Desanttien tehtävänä oli urkkia sotasalaisuuksia, mutta eivät he saaneet Porvoossa aikaiseksi mitään. Muutamia
heistä kuoli tulitaisteluissa heti.
Tuomituksi tuli parikymmentä desanttia. Heidät teloitettiin yhtä alaikäistä lukuun ottamatta. Alaikäinen sai
muutaman vuoden kuritushuonetuomion.
Virallisten asiakirjojen mukaan Suomessa sai surmansa tai tuomittiin vankeuteen sotavuosina 785 desanttia. Todellinen määrä lienee tätä suurempi,
koska kaikkien vakoilijoiden lopullista
tuomiota ei tiedetä.
Teksti: Kari Kumpulampi
Kuvat: Sa-kuva
24
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944
Kenttävartiosotaa Rukajärven suunnalla 1943
K
irjoitus käsittelee kenttävartio ”Joen” taisteluja (12.8. ja
13.9.1943). Ne ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka pienellä joukolla
erämaasodassa jouduttiin valvomaan
suurta aluetta. Komppanian rintamalinjan pituus oli 15 kilometriä, jossa oli
neljä kenttävartiota ja komppanian komentopaikka reserveineen.
Molemmissa taisteluissa epäonnistuttiin sikäli, että lähestyvää vihollisjoukkoa ei havaittu ajoissa. Lentotiedustelu ei havainnut joukon jotoksia eikä
majoitusalueita niiden lähestymismarsseilla. Vasta pimeässä suoritettu ryhmittyminen paljasti hyökkäysjoukon.
Ensimmäinen hyökkäys
kenttävartio ”Jokeen”
Vihollisen 32. Erillisen Hiihtoprikaatin
270 miehinen osasto hyökkäsi 6./JR 10:n
alueelle aamuyöllä 12.8.1943. Vangeilta
saatujen tietojen mukaan tarkoituksena
oli tuhota kenttävartio ”Joki” ja saada
sieltä ainakin viisi vankia.
Hyökkäävä osasto saapui pohjoisesta
jättäen noin kilometrin päähän osaston
komentajan majuri Kamenskin 40 miehisen reservin kanssa. Täältä lähti noin
30-miehinen osasto ”Joen” itäistä naapuria ”Saraa” vastaan estämään avun
saannin sieltä. 60 miehen osasto eteni Tsirkka-Kemin rantaan ja estämään
reservin tuonnin joen yli 6./JR 10:n komentopaikasta ”Ryminästä”.
Kenttävartio ”Joessa” kuultiin sen
länsipuolelta vaimea napsaus tai laukaus, jonka aiheuttajaa tutkimaan lähti alikersantti Ollikainen viiden miehen kanssa. Miehet lähtivät huoltopolun vierustaa Tsirkka-Kemi-joelle päin.
Joukon toisena kulkeva mies astui miinaan haavoittuen. ”Joesta” hälytettiin
lääkintämies apuun ja haavoittunut vietiin komentopaikalle.
Tänä aikana vihollinen miehitti lossirannan ja katkaisi kenttävartion puhelinlinjan. Ennen sitä ”Joen” päällikkö ilmoitti komppanian päällikölle tilanteen.
Koska lossipaikka oli vihollisen hallussa, ei joen yli päästy. Yläjuoksulta onnistuttiin heittämään osasto itärannalle ja se karkotti vihollisen. Reservijoukkue saatiin joen yli ja eteneminen kohti
kenttävartiota alkoi. Ylivoimainen vihollinen teki kovaa vastarintaa ja eteneminen oli hidasta.
Taistelu kenttävartiossa
Kenttävartiossa miehet olivat asemissa.
Päällikkönä oli ylikersantti Miettinen.
Joukon vahvuus oli 25 miestä. Muistitiedoissa puhutaan miehiä olleen 15.
Aseistuksena kenttävartion miehillä oli
kaksi panssarintorjuntakivääriä, kivääri- ja konepistooliaseistus.
Aamun valjetessa alkoi huoltotien
suunnasta etelästä tulla miehiä jonossa.
Matkaa oli kolmisensataa metriä. Joku
haki korsusta kiikarin, jolloin nähtiin
tulijoilla olevan suikat päässä. Kun he
olivat päässeet noin sadan metrin päähän, aloitettiin tulitus. Kun myös hyökkääjä aloitti tulituksen, oli rähinä melkoinen.
Vihollinen hyökkäsi etelästä huoltotien suunnasta samalla, kun toiset vihollisosastot tulittivat tukikohtaa lännestä ja puron takaa pohjoisesta hyökäten myös näistä suunnista.
Kenttävartiot ”Joki”, ”Sara” ja ”Harju” oli perustettu toukokuun lopulla
1943, joten asemien rakentaminen oli
kesken. Rakennelmat kestivät kevyen
heitintulen. Kulkuaukko huoltotielle oli
ilman miinoja ja este käännettiin sivuun
kulkua varten. Kulkuaukko muodosti
helpoimman tien tukikohdan sisälle ja
olikin hyökkääjän tärkein kohde.
een yhteyteen. Osasto kiersi reitin havaitsematta vihollista ja riensi taistelun
melskeen ohjaamana paikalle. Se iski
etelästä vihollisen kimppuun yllättäen
sen. Tämän hyökkäyksen jälkeen vihollinen alkoi irtautua pohjoiseen.
Komppanianpäällikön
luutnantti Hankomäen kaaduttua osastoa johti
kersantti Rönkkö. Joukon päästyä yhteyteen ”Joen” kanssa ja alueen tultua
puhdistetuksi vihollisista sai ylikersantti Remes vanhimpana paikalla olevana
käskyn jättää ”Jokeen” pieni varmistusosasto ja lähteä jäljittämään vihollista.
Osasto havaitsi vihollisen ryhmien yhtyneen noin 1,5 kilometriä ”Joen” pohjoispuolella. Jäljistä päätellen se oli kuljettanut haavoittuneita mukanaan.
kivääripuolijoukkueen ja käski koota Kv
”Sarasta” yhden ja Kv ”Harjusta” kaksi
ryhmää taistelu- ja lähtövalmiiksi.
”Joessa” kuunneltiin lännen puoleiselta purolta kuuluvaa loisketta ja pulinaa. Äänet jatkuivat ja tuntuivat kuuluvan joka paikasta. Oltiin varmoja tulevasta hyökkäyksestä ja se ilmoitettiin
komppaniaan. Seuraavalla yhteysyrityksellä puhelin oli mykkä, vihollinen
oli katkaissut puhelinlinjan. Tämän varalta tukikohdassa oli La-puhelin, jonka
avulla yhteys komppaniaan saatiin.
Aamun valjetessa alkoi hyökkäys ja
ilmoitus siitä annettiin radiopuhelimella. Vihollisella oli mukanaan keskiraskaita heittimiä ja niiden tuli keskitettiin kenttävartioon. Heti ensimmäiset
kranaatit osuivat pikakivääriasemaan,
Tappiot
jolloin kaksi miestä kaatui ja kaksi haaTappiot kaatuneina olivat luutnantti voittui. Myös asemassa ollut pikakivääri
Hankomäen lisäksi kolme aliupseeria ja tuli käyttökelvottomaksi.
kaksi miestä. Kaikki kaatuneet kuuluiKenttävartion vahvuus oli kolme alivat ”Joen” ulkopuolelta sen avuksi hyö- upseeria ja 24 miestä. Aseistuksena oli
Osasto Hankomäki 6./JR 10,
känneeseen osastoon. Haavoittuneita kiväärien ja konepistoolien lisäksi kakreservijoukkue
oli kaikkiaan kahdeksan.
si pikakivääriä ja panssarintorjuntakiVihollisen tappiot olivat 35 kaatunut- vääri. Tukikohdan päällikkönä oli yliTaistelun alkaessa annettiin pohjoisessa Tahkokosken niskalla olevalle ”Pyör- ta ja neljä vankia. Vangeista yksi oli yli- kersantti Martti Jauhiainen. Asemia oli
edellisen hyökkäyksen jälkeen korjattu
teelle” käsky lähettää partio etelään val- luutnantti ja muut aliupseereita.
ja parannettu. Ympärillä olevat miinavomaan Tsirkka-Kemijoen kapeikkoja
mahdollisten ylitysten varalta. Partio Hyökkäys 13.9.1943
kentät ja piikkilankaesteet olivat kunkulki joen länsirantaa havaitsematta Aamuyöllä 13.9.1943 kenttävartio ”Joen” nossa. Tukikohdan pienuuden lisäksi
jälkiä ylimenosta.
vartiomiehet kuulivat ääniä ja liikettä tu- sen heikoin paikka oli huoltotien suunSamalla annettiin ”Saran” ja ”Har- kikohdan eteläpuolelta. ”Joen” päällikkö nan miinoittamaton kulkutien aukko
jun” kenttävartioille käsky irrottaa kol- ylikersantti Jauhiainen ilmoitti havain- irrallisine piikkilankaesteineen. Tätä
me ryhmää käsittävä osasto tiedustele- nosta heti komppaniaan, jossa komp- aukkoa kohti kovin hyökkäys nytkin
maan ”Joen” eteläpuolinen maasto ja panian päällikkö luutnantti Martti Tuo- kohdistui.
Kenttävartioon hyökkäävän vihollispyrkiä etelästä kiertäen reservijoukku- vinen hälytti reservijoukkueen ja konejoukon vahvuus oli yli 400 miestä ja sen
tulivoima oli valtava. Tappioita tuli eikä
haavoittuneita voitu evakuoida, vaan
heidät koottiin korsuun suojaan. Tarkka-ampujat ampuivat hyökkäävän joukon takaa puolustajia. Koska apujoukon
lähtö viivästyi, vihollinen keskitti voimansa kenttävartion valtaamiseen.
”Joessa” ammuksia oli taistelun alkaessa kuuden tuliannoksen verran. Se
sai taistella yksin hyökkäävää vihollista vastaan yli kaksi tuntia ennen kuin
apuvoimien hyökkäys alkoi helpottaa
sen tilannetta. Pahimmillaan hyökkääjät olivat piikkilankaesteillä, josta heidät karkotettiin käsikranaateilla.
Ylikersantti Jauhiaiselle kohtalokkaaksi muodostui kurkistaminen liian
korkealta konepistoolilla ampuma-aukosta ampuessaan. Luoti osui hänen silmänsä alle, lävisti pään ja poistui korvan
takaa. Hän ei menettänyt tajuntaansa,
mutta verenvuoto suuhun haittasi pystyssä olemista. Taistelutoimien johdon
otti kersantti Kaikkonen, joka kiersi
Kenttävartiosotilaita, jotka osallistuivat käytyihin taisteluihin kenttävartiosta ”Joen”
miehistön 28:sta jäljellejääneet. Tsirkka-Kemijoki 10.10.1943. Puukko vyöllä on Yrjö asemissa opastaen ja rohkaisten taisteTikkanen, hänet on tunnistettu, yksi jermu - ilmeisesti päättäväisin, joka ei suostunut levia miehiä.
Ylikersantti Jauhiainen piti korsushakkaamaan halkoja ja josta syystä porukka pantiin pahaan paikkaan rangaistukseksi. Samalla etsimme muiden miesten nimiä. Tunnistatko muita? Kuva: SA-kuva. ta käsin yhteyttä La-puhelimella. Tuki-
25
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944
kohdan ainut yhteydenpitoväline mykistyi taistelun alussa, kun vihollisen
kova tulitus katkaisi lanka-antennin.
Tiiksjärven lentokentältä hälytettiin
lentokone ilmaan auttamaan yhteydenpidossa. Kiertämällä tukikohtaa se sai
yhteyden La-puhelimeen ja pystyi välittämään sanomat edelleen.
Reservin hyökkäys
tuntia ennen kuin saatiin huutoyhteys
Jokeen, jossa miehet olivat väsyneitä seitsemän tuntia kestäneen taistelun
jälkeen. Kenttävartiossa kaatuneita oli
viisi ja haavoittuneita kahdeksan.
Osasto Remes
”Sarasta” ja ”Harjusta” koottu ylikersantti Remeksen johtama kolmen ryhmän vahvuinen osasto joutui tulomatkallaan vihollisen yllättämäksi. Vihollinen oli varmistanut polun Merujärveltä
ja tähän joukkoon osasto törmäsi. Joukko hajosi yllätyksessä ja sen johtaja haavoittui. Osa miehistä palasi lähtöpaikkaansa ja osa toi haavoittuneen ylikersantti Remeksen Merujärven lossille.
em
i
Hyökkäyksen alkamisesta oli kulunut yli
tunti ennen kuin reservejä saatiin Tsirkka-Kemin yli. Joukossa oli 40 miestä ja
sillä oli vahvistuksena kaksi konekivääriä. Meni vielä noin tunti kunnes kohdattiin vihollinen, jonka vastarinta oli
kovaa eikä eteneminen onnistunut. Taistelun alettua saapui ”Pyörteestä” lähtenyt osasto, jolloin apujoukon vahvuus oli
55 miestä. Myös jääkärijoukkue johtajana ylikersantti Haapanen saapui moottoriveneellä ja liittyi joukkoon, jolloin
sen vahvuus kasvoi 75 mieheen. Vihollista yritettiin saarrostaa oikealta, mutta
vihollisen tulitus aukealla suolla esti sen.
Hyökkäys juuttui harjanteelle puolen
kilometrin päähän tavoitteesta. Välillä
edettiin, mutta heitintulen ja vihollisten vastahyökkäysten takia oli peräännyttävä lähtöasemiin. Osasto Pekkalan hyökätessä vihollisen sivustaan alkoi sen ote hellittää. Kesti miltei kaksi
ka- K
Osasto Pekkala
T
si
rk
Hiisjärvi
Haukijärvi
Oja
Riuska
Kypäräjärvi
Mäki
Eninjärvi
Etuvartiokomppania 2
Pyörre
Sara Harju
Kiimasjärvelle
Ryminä
Joki
Talkkunaselkä
Tervajärvi
Etuvartiokomppania 1
Lassi
Kuollunkijärvi
Merunjärvi
Repolasta
© 2013 RSHY/Isto Turpeinen
II/JR10:n ryhmitys ennen Joen taistelua 13.9.1943. Kartta: Isto Turpeinen
”Pyörteeseen” tullut vänrikki Pekkalan 5./JR 10:n joukkue sai käskyn ylittää Tsirkka-Kemi tukkiruuhkalta ja
edetä joen itärantaa ja hyökätä vihollisen selkään pohjoisesta. Osasto yllätti vihollisen noin kilometrin ”Joesta”.
Tuli avattiin ja kesti hetken ennen kuin
vihollinen toipui yllätyksestä ja aloitti
vastatulituksen.
Vihollinen vetäytyi pohjoiseen tuloreittejään vieden mennessään haavoittuneita ja kaatuneita. Taistelumaastoon
jääneet haavoittuneet tekivät vastarintaa viimeiseen asti. Moni haavoittunut surmasi itsensä käsikranaatilla. Oli
myös tekokuolleita, jotka viime hetkessä yrittivät käyttää asettaan, kun heitä
lähestyi. Alueen haravointi oli tehtävä
varovasti lisätappioiden välttämiseksi.
Hyökkäysjoukkoa johti prikaatin komentaja eversti Gorohov ja koko joukon
vahvuus oli 1020 miestä. Erilaisiin tiedustelu ja varmistustehtäviin käytettiin
osastosta yli puolet, sillä ”Jokeen” hyökkäävän osaston vahvuudeksi arvioitiin
noin 400 miestä.
T
si
rk
ka
-K
em
ij oki
P
© 2013 RSHY/Isto Turpeinen
Vihollisen hyökkäys (punaiset nuolet) kohti kenttävartio Jokea. Kartta: Isto Turpeinen
Ylikersantti Martti Jauhiainen kunnostautui Rukajärven suunnalla käydyssä
taistelussa. Hän johti menestyksellisesti
poikiaan vaikeasti haavoittuneena suunnatonta vihollisvoimaa vastaan. Ylikersantti Jauhiainen muutamia päiviä taistelun jälkeen sotasairaalassa. Jauhiainen
haavoittui luodista, joka oli osunut oikean
silmän alapuolelle tullen ulos niskasta.
Silmä eikä niskanikamatkaan olleet vahingoittuneet. Jauhiainen voi olosuhteisiin katsoen erinomaisesti. Rukajärven
suunta 18.9.1943. Kuva: Sa-kuva
Taistelupaikalta löydettiin 78 kaatunutta vihollista. Kaatuneista yksi oli
hyökkäysosastoa johtanut majuri Kamenski. Osasto Pekkalan hyökkäys aiheutti kahdeksan kaatunutta ja osasto
Raevaaran aiheuttamat tappiot olivat 35
miestä. Näin vihollisjoukon kaatuneita
oli yhteensä 121 miestä. Vangiksi saatiin
12 miestä, joista yksi oli arvoltaan kapteeni, joka myöhemmin kuoli haavoihinsa.
Taistelusta kunniamerkkejä
Divisioonan komentaja myönsi ”Joen”
taistelupäivänä kunniamerkkejä taisteluun osallistuneille. Hän myös tuli taistelupaikalle seuraavana päivänä ja tarkasti taistelualueen. Miehet koottiin ja
kenraalimajuri Raappana piti heille puheen ja jakoi kunniamerkit. Valokuvaajat olivat paikalla kuvaten miehiä ja taistelupaikkaa.
JR 10:n päiväkäskystä N:o 40, päivätty 1.11.1943 löytyy kaikkiaan 44 mitalinsaajaa päivältä 13.9.1943.
6/JR 10:n päällikkö luutnantti Martti Tuovinen sai VR 3 tl.k. VR 4:n saajia oli viisi, ylikersantti Martti Jauhiainen ja kersantti Matti Kaikkonen ”Joen”
päälliköt, korpraali Mölsä sekä osasto
Pekkalan päällikkö vänrikki Pekkala ja
haavoittunut alikersantti Polvinen. Vm
1:n sai 21 aliupseeria ja miestä ja Vm 2:n
17 aliupseeria ja miestä.
Merkittävä kunniamerkkiehdotus
oli 14.9. tehty Vapaudenristin 2. luokan
Mannerheim-risti, joka esitettiin annettavaksi ylikersantti Martti Jauhiaiselle.
Esityksessä vedotaan hänen kunnostautumiseensa jo talvisodassa, mutta suurimmat ansiot ovat meneillään olevasta
sodasta. Valitettavasti esitys ei mennyt
läpi Päämajan esittelyssä ja niin kunniamerkki jäi häneltä saamatta.
Pentti Kärkkäinen
26
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Tilausliikenne Timo Tuomisto Ky
Pohjanmaan Sähköpalvelu Oy
Makkosen Pumppu ja Paneli
Ikaalinen
www.timotuomisto.fi
Ilmajoki,Ylistaro
www.pohjanmaansahkopalvelu.com
Imatra
www.pumppujapaneli.fi
Björklund Båtslip Kb
Eero Varis Ky
Iniö
Istunmäki
Kiitos Sotaveteraaneille Imatralta!
nro 115
MP-Mesta Heikkinen T:mi
Joensuu
Joensuu
JK-Kanava Oy
DJ-Team Entertainment Ky
Joensuu
Joensuu
Kiitos Sotaveteraaneille Joensuusta!
nro 120
Kiitos Sotaveteraaneille Juvalta!
nro 104
Isännöitsijätoimisto
Pekka Kuparinen Oy
Joensuu
Sampo Hydraulics Ltd
Jyväskylä
Stonebarrel Oy
KES-Siltaykköset Oy
Isännöitsijätoimisto Vuori Oy
Jyväskylä
Jämsä
Järvenpää
Helkama Bica Oy
Metallikoneistamo
E. Moilanen Ky
ADS-Group Oy
Kaarina
Kajaani
Kalajoki
HAUTAUS- JA KUKKAPALVELUJA SOTAVETERAANEILLE
HAUSJÄRVI
Kukkahaus ja Hautaus Oy
Hikiäntie 40, 12210 Hausjärvi kk
Puh. 019-768 131, 020 759 7703
KUOPIO
Kuopion
Hautaustoimisto Niiranen
Savonkatu 24,70110 Kuopio
puh. 017-261 3686
LAUKAA
Hautauspalvelua Laukaassa vuodesta 1932
Kukka- ja Hautauspalvelu
VEHVILÄINEN
Laukaantie 10, Laukaa, puh. (014) 831 941
[email protected]
MUSTASAARI
ROVANIEMI
Hautaustoimisto
Begravningsbyrå Fant
Irenentie 8, 65610 Mustasaari
puh. 06-322 2744 ja 050-313 8142
päivystys 24 h
Carina Lähdesmäki
www.begravningsbyrafant.fi
SALO
MÄNTSÄLÄ
Kukkatalo & Hautaustoimisto
Helmililja
Meijerintie 2, 04600 Mäntsälä
Puh. 020 759 7700
OULU
Salon Hautaustoimisto
Oy Saustila
Helsingintie 9, 24100 Salo
Puh. 02-731 2562
Hautauspalvelua jo neljännessä polvessa
TAMPERE
LIPERI
Hautaus - ja Kukkapalvelu
Pesonen Oy
Keskustie 2, 83100 Liperi
Puh. 013-651 193 ja 0400-376 333
www.pesonenoy.fi
Kirkollinen Hautaustoimisto
Ikäheimo Ky
Isokatu 11, 90100 Oulu
puh. 08-311 3354
Valikoimassamme mm. Suomi-arkku sekä Sotaveteraani-,
Sotainvalidi-, Tammenlehvä- ja Lotta Svärd -uurnat.
Veteraanialennus.
TUOMIOKIRKONKATU 20, TAMPERE
PUH. 03-212 4107 (24h)
27
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Nuorukaiset miinanraivaajina 1945-1950
S
uomenlahti oli raskaimmin miinoitettuja vesiä toisen maailmansodan aikana. Kolme osapuolta –
Suomi, Saksa ja Neuvostoliitto
– laskivat siihen yli 60 000 miinaa ja raivausestettä.
Sotatoimien päättyminen
aselepoon 4.9.1944 ei merkinnyt oman miinanraivaustyömme päättymistä, vaan se jatkui
entiseen tapaansa pitkin Suomenlahden rannikkoa ja Ahvenanmeren kapeikossa. Saksalaiset sotalaivat olivat poistuessaan Suomesta miinoittaneet
mm. Kotkan edustan.
Vä l i rau ha nsopi mu k sessa 19.9.1944 Suomen laivastolle asetettiin laajat ja kiireelliset
miinanraivausvelvoitteet. Nii-
den perusteella Liittoutuneiden
valvontakomissio (LKV) esitti
Suomelle 26.11.1944 vaatimuksen uuden raivaajalaivaston perustamisesta. Venäläisille oli tärkeää saada väylät Leningradista Itämerelle kuntoon nopeasti,
koska sota Saksan kanssa jatkui
yhä. Suomikin tarvitsi miinoista
puhtaita väyliä omaa kauppamerenkulkuaan varten, joten tarve
oli molemminpuolinen.
Merivoimien komentaja antoi 29.11.1944 käskyn, jonka
mukaan perustettavaan Raivaajalaivastoon tuli seitsemän
raivaajaosastoa, joissa oli yhteensä 14 raivaajalaivuetta, yhteensä 205 alusta ja 2 200 miestä, joista 1 500 oli asevelvollisia.
Ensimmäisenä raivausvuo-
tena alusten miehistöön tulivat
1925 syntyneet sodassa olleet
varusmiehet. Toisena raivausvuotena tulivat 1926 syntyneet,
joista osa ehti olla sotapalveluksessa jo sota-aikana, kolmantena vuonna 1927 syntyneet jne. Nuoret raivaajat joutuivat vaativaan työhön yleensä
ilman kokemusta saaden vain
pikaisen koulutuksen. Väki oli
varsin kirjavaa, mutta niin olivat laivatkin.
Sodanjälkeisissä
raivaustehtävissä kaatui 28 miestä ja
haavoittui 35. Miinoja ja räjähtäviä raivausesteitä raivattiin
kolmessa vuodessa n. 10 000
ja kaiken kaikkiaan n. 16 000
kappaletta.
Vuonna 1975 HufvudstadsErik Erwes on toiminut Helsingin Miinanraivaajakillan puheenjohtajana yhdistyksen perustamisesta 1997 lukien.
bladet otsikoi ”Miinanraivaus, unohdettu urotyö?”. Sotienjälkeisenä aikana, 1945-1950,
hengenvaarallista tehtävää hoitaneita miinanraivaajia pidettiin vuosikausia unohdettuina
väliinputoajina sotaväen arvoasteikossa. Heidän työnsä Suomenlahdella oli ”jatkosodan
jatkosota”, jonka ansiosta yksikään siviililaiva ei ajanut miinaan.
Miinanraivausta Hangon edustalla 1946. Sa-kuva.
Saneeraus A.Luukkonen Oy
Kellosepänliike Korpola&Kumpp.
Kangasala
www.saneerausluukkonen.fi
Kangasala
www.ekangasala.fi/korpola
www.ao-konsultointi.fi
Karvia
Automaalaamo
Yli-Seppänen Oy
Vihdoin, 50 vuoden odotuksen jälkeen miinanraivaajat
tunnustettiin. He saivat kuntoutusoikeuden 1998 ja rintamalisän maksaminen aloitettiin 2000. Miinanraivaukseen
1500 osallistuneesta on nyt jäljellä n. 400.
Erik Erwes
Wääksyn Kartano
Kangasala
Karjaan Lukko Oy
Bellapipe Oy
Karjaa
Karstula
Rakennusinsinööritoimisto JM-Rakenne Oy
Kiinnike-Heinonen Oy
Kauhajoki
Kauhajoki
Kaustinen
Kemin Matto-ja
Maalaustyöt V. Soini Ky
Tilitoimisto Ordent Oy
Laastilinja Oy
Euroraivaus Oy
Kerava
Kerava
Kerava
JP-Konetyö Oy
Heti-Sähkö Oy
Keuruu
Kirkkonummi
Koneurakointi
Aimo Tikkanen Oy
Keski-Pohjanmaan
Hoitopalvelu Oy
Kiuruvesi
Kokkola
Kauhajoki
Kiitos Sotaveteraaneille Keravalta!
nro 121
Nostinasennus JAM Oy
Kirkkonummi, Masala
Timonen&Pojat Oy
Kemi
28
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Kun Haminassa hierottiin rauhaa 1809
Hamina?
Hamina ei ole aina ollut Hamina. Nimittäin vuonna 1723
silloinen Ruotsin kuningas
Fredrik antoi julistuksen, jossa sanotaan, että ”Vehkalahden
kaupunki tästalkaen kutsuttakoon Fredrikshamn” nimeten kaupungin itsensä mukaan.
Hamina astui isoon valokeilaan vuonna 1809, kun Venäjän
keisari Aleksanteri I määräsi
kaupungin, joka oli tuolloin venäläisen sotaväen miehittämä,
rauhanneuvottelujen ja rauhansolmimisen paikaksi. Keisari oli jo käynyt Haminassa
vuonna 1803, jolloin oli iso riita
maiden kesken Ahvenkosken
sillan väreistä.
Suomen sodan taustaa…
1800-luvun alkupuolen merkittävin valtiomies Euroopassa
oli eittämättä Napoleon, Ranskan hallitsija. Hän kukisti sotatoimin liki kaikki vastustajansa
halliten Eurooppaa. Vain saarivaltio Englantia hän ei kyennyt
kukistamaan, joten hän päätti
tehdä sen taloussaarrolla, mannermaasulkemuksella.
Tilsitissä vuonna 1807 Napoleon ja Aleksanteri tekivät
liittosopimuksen, jonka mu-
kaan Aleksanterin piti saada
Ruotsi - jonka kuningas Kustaa Aadolf piti Napoleonia ”ilmestyskirjan petona” - mukaan
Englannin eristämiseen. Tämä
oli mahdoton ajatus, sillä kauppa Englannin kanssa oli Ruotsille elintärkeä.
Aleksanteri ei ollut kovinkaan innostunut asiaan, mutta kun Napoleon jatkuvasti kiristi, Venäjän oli kovennettava
otteitaan. Niinpä syksyllä 1807
Venäjä aloitti joukkojen keskittämisen luoteisrajalleen sekä
aloittamalla huhukampanjan
kohta alkavasta hyökkäyksestä. Oli selvää, että uhkaukset
ja huhut oli pantava toimeen,
koska Ruotsi ei osoittanut minkäänlaisia taipumisen merkkejä. Virallisen uhkavaatimuksenkin jäätyä vaille vastausta
ja tehottomaksi Venäjän armeija ylitti Ruotsin rajan 21. helmikuuta 1808. Syttyi Suomen
sota.
Aloittaessaan hyökkäyksen
Suomeen Venäjän tarkoituksena oli vain pakotesodan käyminen, kuten alkuaan oli tarkoitus. Suomen väliaikaisella haltuunotolla se pakottaisi
Ruotsin liittymään Napoleonin
johtamaan mannermaasulkemukseen, minkä tapahduttua
Suomi palautettaisiin takaisin Ruotsin hallintaan. Kuitenkin jo maaliskuun lopulla Venäjä ilmoitti kyseessä olevan
koko Suomen valloittaminen,
eli tilapäiseksi aiottu miehitys muuttuikin valloitussodaksi. Kesäkuussa keisari antoi julistuksen, jossa hän määritteli
Suomen tulevan aseman keisarikunnassa entistä tarkemmin:
vaikka Suomi liitetään osaksi
Venäjää, maan vanhat lait ja oikeudet tulevat säilymään.
Kokoonnuttiin
Porvooseen ja
Haminaan…
Sota meni niin kuin meni. Sotatoimien vielä riehuessa keisari Aleksanteri määräsi valloittamansa Suomen edustajat
kokoontumaan valtiopäiville
(maapäiville) Porvooseen. Keisari itse saapui kaupunkiin 27.
maaliskuuta 1809 avaamaan
valtiopäivät. Kahta päivää
myöhemmin keisari avasi tilaisuuden tuomiokirkossa. Suomen säädyt vannoivat uskollisuudenvalan keisarilleen, suuriruhtinaalleen. Tämän jälkeen
keisari antoi oman hallitsijavakuutuksensa.
Suomen kannalta oli tärkeätä se, että maa sai pitää ve-
rotulonsa omassa käytössään.
Kuuluessaan nyt suureen keisarikuntaan Suomen ei tarvinnut pelätä hyökkäystä maahan
idästä ja saattoi näin ollen luopua omasta kansallisesta armeijastaan. Säätyjen toivomuksesta keisari hajottikin toistaiseksi Suomen ruotujakoisen
armeijan.
Eräitä muitakin tärkeitä
päätöksiä tehtiin. Heinäkuun
19. päivänä keisari päätti valtiopäivät ja totesi Suomen nyt
olevan korotettu kansakuntana
kansakuntien joukkoon. Olimme autonominen valtio omine
lakeinemme ja hallintoinemme. Suomen erityisasemaa korosti se, että Suomella oli tulliraja Venäjää vastaan ja se, että
Venäjän kansalaisilla ei ollut
Suomen kansallisuutta.
Suomen sodan lopettaneet rauhanneuvottelut alkoivat Haminassa kesällä 1809.
Heinäkuun 26. päivänä saapuivat kaupunkiin venäläiset
neuvottelijat johtajinaan ulkoministeri Nikolai Rumjantsev ja suomalaissyntyinen David Alopaeus. Rumjantsev oli
paitsi ministeri myös kreivi ja
sotamarsalkka, todellinen valtiomies. Alopaeus oli toiminut Venäjän Tukholman-lä-
hettiläänä aikaisemmin. Herrat saapuivat suurella loistolla
ja melkoisen kanslia- ja palvelushenkilökunnan saattamana.
Seurue majoittui raatihuoneen
torin luoteisnurkassa olleeseen
linnoituksen päällikön taloon
(tänään paikalla on luterilainen
kirkko), jossa olivat majailleet
monet vallan kahvassa olleet
henkilöt, jopa jotkut hallitsijat.
Ruotsalaiset valtuutetut saapuivat Haminaan viikkoa myöhemmin. Näitä johtivat korkeat upseerit, kenraalit Kurt von
Stedingk ja A.F. Skjöldebrandt.
Paikalle saapuivat lisäksi ainakin Tanskan Venäjän-lähettiläs
sekä eräitä muita virkamiehiä.
Ruotsalaiset majoittuivat Carl
Bruunin taloon raatihuoneen
torin länsisivustalle.
Neuvottelut aloitetaan…
Lähteiden mukaan näyttää siltä, että venäläiset valtuutetut
olivat huomaavaisia ruotsalaisia kohtaan, vaikka Venäjä
oli voittanut sodan ja liittänyt
Suomen valtapiiriinsä. Neuvottelujen lähtökohtana oli se,
että Ruotsi menettäisi rauhassa koko Suomen. Venäläiset
vaativat, että raja pohjoisessa
vedettäisiin Kainuun- eli Kalixjokeen. Ruotsalaiset taas pi-
Sotaveteraanipiirien myyntituotteet
Suomi-kello,
hinta 35 euroa.
Liiton tunnuksella
varustettu solmio,
hinta 15 euroa.
Kylpypyyhkeet
(Finlayson)
Pyyhkeen koko 70x150,
neljä värivaihtoehtoa,
hinta 22 euroa/kpl.
Kaulaliina
Laadukas, vuorillinen
kaulaliina.
Hinta 23 euroa
Kävelykeppi
Jääpiikillä ja rannelenkillä
varustettu kävelykeppi.
Sotaveteraanien
perinneyhdistyksen jäsenten
käsityönä valmistama. Tilatessasi
ilmoita pituutesi.
Hinta 60 euroa
Veteraanivyö
Laadukas kotimainen
kääntövyö, nahkaa väri
musta/viininpunainen.
Soljessa liiton tunnus,
solkea saatavana myös
hopeanvärisenä.
Hinta 25 euroa
Tilaukset:
Puh. 0400 757 195, 050 517 6396,
[email protected]
Henkselit
Kynttilänjalka
Kultakeskuksen perinteinen malli
vuodelta 1918. Korkeus 77 mm.
Varustettu liiton tunnuksella. Hopeaa.
Hinta 150 euroa
Tilaukset:
Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiiri ry, Suomenkasarmi rak. 15,
13130 Hämeenlinna tai puh. (03) 675 6839 (ma-to klo 9.00-12.00),
[email protected]. Toimitus postiennakolla.
Tilaukset:
Loimaan Seudun Sotaveteraanien
Perinneyhdistys r.y., Risto Jaakkola,
Loimaankatu 8 C 5, 32200 Loimaa,
puh. 050 566 0456,
[email protected]
Toimitus postiennakolla.
Kotimaiset,
veteraanitunnuksella.
Saatavana on
viininpunaista,
tummansinistä ja
harmaata.
Hinta 23 euroa
Tilaukset: Solveig Hyöty, (09) 612 7003,
[email protected]
Toimisto on avoinna klo 10.00-14.00.
Kaikki tuotteet on varustettu Sotaveteraaniliiton logolla.
29
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
tivät kiinni siitä, että rajaksi tulisi Kemijoen linja. Venäläiset
vaativat myös Ahvenanmaan
saarien luovuttamista. Ruotsalaiset vastustivat tätä vedoten
siihen, että ahvenanmaalaiset
halusivat kuulua Ruotsiin, ja
jos saaret olisivat venäläisten
hallussa, se lisäisi jopa pääkaupungin - Tukholman - turvattomuutta. Venäjä sai kuitenkin
Ahvenanmaan haltuunsa.
Pohjoisesta rajasta kiisteltiin
myös edelleen. David Alopaeus piti itsestään selvänä, että
raja siirrettäisiin Kainuunjokeen. Perusteena ajatukselleen
hän esitti, että rajan siirtäminen idemmäksi jättäisi suomalaisia Ruotsin alaisiksi eli jakaisi suomaalaiset kahtia, mikä
olisi kansantieteellisesti väärä
ratkaisu.
Tilanne näytti vakavalta.
Yöllä 6. syyskuuta saapui Haminaan keisarin kuriiri uusine ohjeineen. Ulkoministeri
Rumjantsev ehdotti neuvottelujen jatkamista. Ruotsalaisten
pääneuvottelija kenraali von
Stedingk sairastui, joten kokous pidettiin hänen sairasvuoteensa ääressä. Keisarin
ohjeiden mukaan ministeri Rumjantsev teki ruotsalaisten kanssa kompromissin, ja
sen mukaan raja pohjoisessa
vedettäisiin Tornion- ja Muonionjokia pitkin, kuten keisari
oli määrännyt. Rumjantsev piti
lujasti kiinni vaatimuksestaan,
että Tornion kaupunki jäisi rajan itäpuolelle, vaikka se olikin
rakennettu joen pääjuoksuhaaran länsipuolelle. Lopullinen
rauhansopimus allekirjoitettiin
Haminassa 17. syyskuuta 1809.
Sen mukaan Ruotsin oli taivuttava mannermaasulkemukseen
aluemenetysten lisäksi ja saada
Englannista itselleen uusi vihollinen. Rauha oli paha isku
Ruotsille sekä taloudellisesti että poliittisesti, menettihän
maa liki kolmanneksen alueestaan. Ruotsalaisten pääneuvottelijan von Stedingkin tiedetään sanoneen, että ”taivas on
todistajani, että ennen olisin allekirjoittanut oman kuolemantuomioni kuin tämän rauhan”.
Haminan rauha tiesi Suomen
joutumista yli sadaksi vuodeksi
Venäjän vallan alle.
Vaikka neuvottelut olivat
menneet Ruotsin kannalta heikosti, ei se tarkoittanut sitä, että
neuvottelijat olisivat olleet vihollisia toisilleen. Jo aikaisemmin on mainittu, että venäläiset olivat hyvin huomaavaisia
ruotsalaisia kohtaan. Ministeri Rumjantsev oli huolehtinut
koko neuvottelijakaartin muonituksesta neuvottelujen ajalta sekä asettanut omia palvelijoitaan ruotsalaisten käyttöön.
Tiedetään myös, että kenraa-
Kiitos Sotaveteraaneille Kokkolasta!
nro 114
li Skjöldebrandt sai Alopaeukselta lahjaksi erinomaisen hienon turkkilaisen savipiipun,
joka oli kultaupotuksin ja mantelipuuvarrella varustettu, sekä
paketin turkkilaista tupakkaa.
Välttyäkseen tulemasta väärinymmärretyksi ja ikäviltä jälkipuheilta ottaessaan vastaan
neuvottelijana lahjan vastapuolelta, kenraali antoi lahjan tuoneelle Alopaeuksen kamaripalvelijalle juomarahan, joka vastasi kaksinkertaisesti lahjan
arvoa.
Mitä sitten…
On selvää, että näin suuri tapahtuma kuin rauhan teko
pienehkössä kaupungissa oli
todella suuri tapahtuma. On
mainittu, että neuvotteluja seurasi suuri joukko tavallisia ihmisiä ja tämähän taas vilkastutti kaupungin jokapäiväistä elämää. Kun levisi tieto, että
rauha oli nyt solmittu, kaupungissa juhlittiin epävirallisesti,
mutta myös virallisesti, ja tässä yhteydessä kaupunkilaisille
jaettiin lahjoja. Ilmeisesti niitä jakelivat venäläiset, ettei heidän tarvinnut kotimaahansa
palatessaan kuljettaa niitä mukanaan. Haminahan oli sodan
aikana Venäjän armeijan eräs
suurimmista huoltopaikoista
suurine elintarvike- ja muine
varastoineen. Olipa kaupunki
rakennuttanut Melttiin uuden
leipomon, ja kaupungin sotilassairaala toimi eräänlaisena
keskussairaalana monine potilasvuoteineen ja hoitohenkilöstöineen.
Ilmeisesti lokakuun alkupuolella 1809 haminalaiset saivat käskyn osallistua kaupungin venäläisessä kirkossa kiitosjumalanpalvelukseen - ei
sodan päättymisen juhlistamiseksi - vaan venäläisen ruhtinaan P.I. Bagrationin turkkilaisista saavuttaman suuren
voiton kunniaksi.
Mutta sota jatkui muualla.
Napoleon hyökkäsi entisen ystävänsä ja asetoverinsa keisari
Aleksanterin kimppuun edeten aivan Moskovan porteille.
Se aiheutti pelkoa ja paniikkia
Karjalan kannaksellakin. Pietarissa oltiin jopa valmiit siirtämään valtion virastoja turvallisemmille alueille. Esimerkiksi Pietarissa ollut Suomen
asiain komitean oli määrä siirtyä Suomeen turvaan. Paikkaa
eivät lähteet paljasta. Venäläisten Beresinajoella saavuttama
voitto Napoleonin armeijasta
rauhoitti tilanteen Pietarissa.
Haminan rauhan
merkityksestä…
Kuljetus Lampinen Ky
Kotka
Kymen IV-Valmistus Oy
Kotka
Valkeala
Kymenlaakson Jäte Oy
Suunnittelutoimisto
Hinkkanen Ky
UpeSystems
Anssi Vuorenmaa
Lähteitä: Veikko Varis, Kun Haminassa tehtiin rauha, SAULI 11/ 1947,
Seppo Zetterberg toim, Suomen
historian pikkujättiläinen, WSOY
1987, Sigurd Nordenstreng-Aimo
Halila, Haminan historia II, Haminan kaupunki 1975, Timo Vihavainen-Andrei N. Saharov toim, Suomi ja Venäjä 1808-1809, VN:n kanslia 2010, Seppo Zetterberg-Allan
Tiita toim, Suomi kautta aikojen,
Valitut Palat 1992, Pentti Airio-Sakari Viinikainen, Etulinjassa itään ja
länteen, Palmenia 2011.
Haminassa syyskuussa 1809
solmittu rauha tempaisi Suomen irti runsaat 600 vuotta
Itärannan Rakennus
Kouvola
kestäneestä valtiollisesta yhteydestä länteen ja liitti Suomen keisarikuntaan runsaaksi sadaksi vuodeksi, kuten on
jo todettu. Irtautuminen vanhasta emämaasta oli pakon sanelema. Kuningas Kustaa IV
Aadolf oli keväällä syösty vallasta ja valtakunnalle laadittiin uusi perustuslaki ja hallitusmuoto. Viimeksi mainittu
teki lopun kustavilaisesta yksinvaltiudesta. Ruotsin oli tyydyttävä tapahtuneeseen, eikä se
kutsunut suomalaisia edustajia valtiopäiville Tukholmaan.
Niinpä Suomi jatkoi elämäänsä omien lakiensa mukaan ja
suojassa Venäjän autonomisena
suuriruhtinaskuntana.
Elimäki
Kotka Beger Oy
Kotka
Autosalpa Oy
Aatsin Kone Oy
Valkeala
Jatke Oy
T:mi Jussi Huovila
Kouvola
Inkeroinen
Koneurakointi Hermunen
Kouvolan PTR Oy
Kymen Metallipalvelu Oy
Kouvola
Kuusankoski
Kouvola
Kuusankoski
www.upesystems.fi
GC Guaranty Cranes Oy
Ri-Plan Oy
Kouvola
Kouvola
www.ri-plan.fi
Insinööritoimisto
Seppo Kortelahti Ky
Rakennussuunnittelutoimisto
Nylund Oy
Kuhmalahti
Kuopio
Kiitos Sotaveteraaneille Kouvolasta!
nro 119
Kuopion Woodi Oy
Kuopio
30
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Viipuri sodan jaloissa
”Viipuri, seisot kuin kallio
meressä, seisonut ennen jo tulessa ja veressä,
kertoa voivat sen muurisi harmaat, isänmaan kohtalot kolkot ja armaat.
Viipuri! Et sinä sortua saa.
Jos sinä seisot, seisovi maa.”
N
äin kuuluivat viimeiset säkeet Eino Leinon
14.9.1912 julkaistusta
runosta Viipurin vartio. Runo
oli osa suomalaisten puolustustaistelua maamme venäläistämiskampanjan aikana. Kampanjan kohteena oli mm Viipurin hovioikeus.
Viipuri vapaussodassa
Viipuri oli tärkeä venäläinen
varuskuntakaupunki. Siellä oli
myös kaikkien Suomen suuriruhtinaskunnan
venäläisjoukkojen esikunta. Sotaväkeä
siirtyi sieltä kuitenkin vähitellen ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjälle. Vapaussotamme alkoi itse asiassa
Viipurissa ennen ”tammisunnuntaita”, kun kaupungin ja
lähiseudun suojeluskuntalaiset yrittivät vallata Viipurin.
Punaisten ja heitä tukevien
venäläisjoukkojen vastus oli
kuitenkin liian kova. Niinpä
suojeluskuntalaiset joutuivat
siirtymään Viipurinlahden Venäjänsaareen ja sieltä parin päivän kuluttua Pietarin rautatien
poikki Antrean suuntaan valkoisten puolelle. Viipuri oli punainen 29. 4. 1918 saakka. Silloin Viipurin saartaneet valkoiset vapauttivat sen. Näin
päättyi 208 vuotta kestänyt venäläisen varuskunnan aika.
Kehitys maan
kakkoskaupungiksi
Viipuri kasvoi 1920- ja 1930-luvulla voimakkaasti mm. esikaupunkialueiden
liitosten
kautta. Sen väkiluku oli ennen talvisotaa noin 86 000. Viipurista kehittyi maan tärkein
varuskuntakaupunki, keskeinen maakunnallinen koulu- ja
sairaalakaupunki, satamakaupunki, liikenteen ja kaupan keskus ja monimuotoisen kulttuurin kehto. Viipuri oli kiistatta
kansainvälisin kaupunkimme.
Siellä puhuttiin suomen lisäksi
ruotsia, saksaa, venäjää ja omaa
sekakieltä, ”rotwelshiä”. Kaupunkia rakennettiin kiihkeästi.
Sen maamerkeiksi nousi lukuisia komeita rakennuksia ja vanhoja kunnostettiin huolella.
Talvisota
Talvisota syttyi 30.11.1939. Sotaan valmistautumaton Viipuri
sai kokea sodan kauhut ensimmäisten joukossa, kun vihollisen lentokoneet pommittivat lähinnä kaupungin eteläisiä pientaloalueita. Suurin osa
Viipurin asukkaista näki kotikaupunkinsa sodan ensimmäisinä päivinä viimeisen kerran, kun oli pakko lähteä evakkoon. Sota sujui aluksi hyvin,
mutta helmikuussa vihollinen
pääsi läpimurtoon Summassa, vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Viipurista. Sitkeästä puolustuksesta
huolimatta vihollinen oli parin
viikon kuluttua Viipurin edustalla. Kun 12.3.1940 solmittu
Moskovan pakkorauha lopetti
vihollisuudet seuraavana päivänä, vihollinen oli onnistuttu
pysäyttämään kantakaupungin edustalle Patterinmäen tasalle. Vihollinen ei siis onnistunut valtaamaan kaupunkia
sodan aikana. Kaupunki kärsi erittäin pahoja vaurioita jatkuvissa pommituksissa. Uudet
isännät saivat haltuunsa rauniokaupungin.
Viipuri vallattu!
Kesällä 1941 toinen maailmansota laajeni, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Suomi,
joka oli joutunut valitsemaan
”pirun ja perkeleen välillä”
(Paasikivi), oli jälleen sodassa. Suomalaiset joukot valtasivat Viipurin takaisin taitavalla
saarrostusliikkeellä 29. 8.1941.
Elokuun viimeisenä päivänä
järjestettiin Torkkeli Knuutinpojan torilla paraati Viipurin
valtauksen kunniaksi. Viipurista tuli aluksi sotilashallinnon alainen, eikä siviileillä ollut vielä asiaa kaupunkiin.
Jo Talvisodassa Viipuri oli
vaurioitunut pahasti. Puna-armeijan hävitystyöt ja valtauksen jälkeisten radiomiinojen
räjähdykset täydensivät tuhoa.
Niinpä valtauksen jälkeisessä
katselmuksessa voitiin todeta kaupungin 6287:stä rakennuksesta vain 510 täysin ehjiksi. Kokonaan tuhoutuneita tai
korjauskelvottomiksi vaurioituneita rakennuksia oli 3807.
Kadut saatiin kulkukelpoisiksi vähällä raivauksella. Arvokkaimmat rakennukset, Viipurin linna, kellotorni ja Pyöreä
torni olivat paikoillaan. 1930
-luvulla valmistunut hieno sotilassairaala, diakonissalaitoksen sairaala, kasarmit ja maa-
Viipurin linnan tornissa liehuu Suomen lippu.
kunta-arkisto olivat säilyneet.
Paljon korvaamatonta oli kuitenkin tuhoutunut.
Korjaustyöt saatiin käyntiin
ja elämä elpyi nopeasti. Paluumuuttajia alkoi virrata kaupunkiin, mutta kaikki eivät kuitenkaan voineet tai halunneet palata. Kesään 1944 mennessä
kaupungin asukasluku oli vain
runsas kolmannes talvisotaa
edeltävästä. Sotilaita oli kuitenkin runsaasti sen lisäksi.
Kesäkuu 1944 ja
”Viipurin viimeinen
päivä”
Pitkän asemasodan jälkeen
Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Kannaksella 9.6.1944.
Kun suomalaiset eivät kyenneet pidättelemään nopeasti
etenevää vihollista Kannaksella, sota uhkasi jälleen Viipuria,
ja kaupunkilaisten oli jätettävä
jälleen kaupunkinsa. 14.-15.6.
vihollinen pommitti raskaasti Viipurin ratapihoja, ja tämä
laukaisi viivytetyn evakuointipäätöksen. Siviilien tuli poistua
kaupungista viimeistään 18.6.
aamuvarhaisella. Silloin neuvostojoukot olivat edenneet jo
kaupungin lähituntumaan.
Viipurin viimeinen päivä
Viipurin kaupungin puolustajaksi määrättiin jääkärieversti Armas Kempin komentama
20. Prikaati, joka oli perustettu
loppuvuodesta 1943 ja oli pääosillaan ollut tie- ja metsätöissä Aunuksessa. Se kuormattiin juniin 15.-17. 6. Viimeiset
Viipurin puolustajat purettiin
junasta Tammisuon asemalla
kesäkuun 20. päivän aamuna,
eli samaan aikaan jolloin puna-armeija oli Viipurin toisella
laidalla. Prikaatin taisteluosien
valmistautumisaikaa oli vain
vajaat kaksi vuorokautta.
Tällä kertaa kaupunkia ei
pystytty puolustamaan. Monet
niin materiaaliset kuin käyttäytymistieteellisetkin tekijät
vaikuttivat tappioon. Johtamisessakin oli puutteita. Kaiken
kaikkiaan Aunuksesta siirretty 20.Prikaati ei ollut saamansa
vaativan tehtävän tasalla. Kun
IV Armeijakunta, jolle prikaati
oli alistettu, ei kyennyt sitä tukemaan, kaupunki menetettiin
käytännössä lähes taistelutta.
Pettynyt Ylipäällikkö luonnehti tapahtunutta sotahistorialliseksi skandaaliksi.
Ei tästä edemmäs!
Miehitettyään Viipurin kantakaupungin vihollinen ei kuitenkaan kyennyt jatkamaan
hyökkäystä suoraan liikkeestä.
Viipurin lukuisten siltojen räjäytys esti sen panssareita toimimasta. Viipuriin ruuhkautui myös ylettömästi kaupungin valtaamisesta innostuneita
neuvostojoukkoja, ja niiden
hyökkäysryhmitykseen saaminen vei aikaa. Vihollisjoukkojen komentajilla ei myöskään
ollut jatkokäskyjä, joita jouduttiin odottamaan. Kannaksen
suurhyökkäys ja sen huipentuma, Viipurin valtaus, olivat
sujuneet täysin suunnitelmien
mukaisesti. Tämä saattoi tulla
neuvostojoukkojen ylijohdollekin yllätyksenä, joten jatkokäskyt kyettiin antamaan viiveellä. Niinpä vihollinen kykeni
jatkamaan hyökkäyksiään vasta 22.6. ja täydellä voimalla silloinkin illan suussa.
Tämä aikalisä tuli suomalaisille taivaan lahjana. Puolustuksen järjestelyt Viipurin
länsipuolella Kivisillan salmen
maastossa olivat olleet hyvin
epämääräisiä, kunnes paikalle
ehti 22.6. iltapäivällä Itä-Karjalasta junalla tuotuun 17.Divisioonaan kuuluva ruotsinkielinen 61.Jalkaväkirykmentti. Se
onnistui yhdessä puolustuksen tueksi kootun voimakkaan
tykistön ja ilmavoimien tuella torjumaan kaikki vihollisen yritykset jatkaa hyökkäystä Viipurista suoraan länteen.
Näistä asemista ei sitten lähdetty ennen aselepoa, joka solmittiin 3.9.1944. Tämä Tienhaaran
taistelun nimen saanut torjuntavoitto oli lajissaan ensimmäinen. Sitä seurasivat onnistumiset Tali-Ihantalan suurtaisteluissa,
Viipurinlahdella,
Vuosalmella, Laatokan Karjalassa ja lopuksi elokuussa Ilomantsissa. Nämä torjuntavoitot
avasivat meille tien rauhaan.
Göran Lindgren
31
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Saarijärvellä vaalitaan sotiemme veteraanien
perintöä osana kotiseututyötä
O
lemme kiitollisia rintamalla ja kotirintamalla toimineille sotasukupolvemme miehille ja
naisille, jotka uhrauksillaan ja
työllään mahdollistavat elomme yhdessä maailman parhaista maista. Muistamme heitä juhlapuhein ja konkreettisin
teoinkin. Velvollisuutemme on
myös huolehtia siitä, että jälkipolvillemmekin jää veteraanien tietoperintö.
Tammenlehvän Perinneliitto hoitaa ja vaalii Suomen vuosina 1939-45 käymien sotien ja
niiden veteraanien perinteitä.
Tuohon liittoon kuuluu 23 yhteisöjäsentä, joista yhtenä Suomen Kotiseutuliitto.
Kotiseututyöhön kuuluvat
olennaisena osana sota-ajat
moninaisine vaikutuksineen.
Suomen
Kotiseutuliittoon
kuuluva Saarijärvi-Seura vaalii myös sotiemme veteraanien perintöä. Seuralla on tähän
yhteistoimintaan erinomainen
”työkalu”, kulttuuri- ja taideosastot sisältävä Saarijärven
museo, jonka seura aikanaan
perusti.
Yhden luukun periaate
Saarijärven museo hoitaa ja
vaalii veteraanien perinteitä
keräämällä ja ylläpitämällä tietoja muistomerkeistä ja -laatoista, sankarihaudoista, taistelupaikoista sekä taideteoksista. Museo kartuttaa sota-aikoja
käsittäviä kokoelmiaan, järjestää näyttelyitä sekä opastaa veteraanien jälkeensä jättämän
henkisen ja aineellisen aineiston säilyttämisessä. Myös taiteen näkökulma otetaan huomioon. Saarijärven museo on
V
iime sotiemme veteraanien perinteitä ja
arvoja vaalimaan perustetulla Tammenlehvän Perinneliitolla on tällä hetkellä
21 jäsenyhteisöä, joista yksi on
Suomen Kotiseutuliitto.
Kotiseutuliiton jäsenyhteisöillä, seuroilla ja yhdistyksillä, on oma tärkeä osuutensa veteraanisukupolven jättämän perinteen vaalimisessa ja
tunnettuna pitämisessä.
Kotiseutuyhdist ysten
ominta aluetta voisi ennen
muuta olla oman alueen kotirintamaperinteen ylläpitäminen. Me emme saa unohtaa sotavuosien naisten suu-
”se yksi luukku”, minkä kautta halukkaat voivat saada tietoa
sotiemme veteraanien perinnöstä. Museon kotisivuilta löytyy tietoja arkistoista, kirjoista,
muistomerkeistä, kokoelmista
jne. Esimerkkinä todetaan Keski-Suomen miehistä koostuvan
JR50:n taipale Saarijärven museon kotisivuilla:
http://w w w.saarijar vi.fi
/fi/palvelut/museo/
ajankohtaista/?id=2894
Museon kokoelmia täydennetään edelleen, jotta ne pystyisivät kuvaamaan mahdollisimman todenmukaisesti tuota
vaikeaa ajanjaksoa seutukunnan ja erityisesti paikallisten
henkilöiden näkökulmista.
Saarijärven museo valmistelee ”Saarijärviset sodassa” (ei
virallinen nimi) -näyttelyä kesäksi 2015. Näyttelyssä ovat
esillä niin sotarintama kuin kotirintama.
Tapa toimia
Saarijärvellä
kunnioitetaan
Isänmaansa ja kotiseutunsa
puolesta taistelleiden ja toimineiden miesten ja naisten tekoja. Sankarihautausmaa muistuttaa jälkipolvia kaikkensa
Isänmaalleen antaneista.
Sotiin lähdön muistomerkki muistuttaa siitä, että keskeisestä Suomestakin oli lähdettävä torjumaan Neuvostoliiton
hyökkäystä ensin Talvisodassa syksyllä 1939 ja sitten Jatkosodassa kesällä 1941. Muistomerkki sijaitsee oivallisella paikalla, missä koululaisille
on mahdollisuus kertoa heidän
esi-isiensä ja -äitiensä teoista.
Saarijärven kaupunki nimesi kansallisena veteraanipäiriarvoista työtä. Tärkeätä on
luonnollisesti myös kotipitäjässä perustettujen joukkojen, niiden vaiheiden ja sankarivainajien muistaminen.
Tammenlehvän
Perinneliitto on yhdessä Sotaveteraaniliiton kanssa luomassa alueellisten perinneyhdistysten
toimintamallia, jolla halutaan
varmistaa perinnetyön tekeminen ja perinteen säilyminen
sotiemme veteraanien jälkeisenäkin aikana. Valikoiduista sotaveteraaniyhteisöistä halutaan
kehittää laajahkoilla alueilla
perinnetyöstä vastaavia yhdistyksiä, jotka kokoavat ”sateenvarjonsa” alle muita perinne-
vänä 2012 Veteraanipuiston ja
huolehtii sen ylläpidosta. Puistoon voidaan sijoittaa sotiemme veteraanien saavutuksia
kunnioittavia muistomerkkejä
ja taideteoksia.
Puisto sai heti ensimmäisenä vuotenaan arvokkaan täydennyksen, kun maanpuolustusjärjestöt sekä kaupungin ja
seurakunnan edustajat istuttivat paikallisen liikelaitoksen
lahjoittaman
Veteraanitammen puistoon 19.10.2012 symboloimaan isänmaallisuuden ja
sotiemme veteraanien arvojen
juurtumista Saarijärven maaperään.
Puolustusvoimien
lippujuhlapäivänä 4.6.2013 Veteraanipuistossa
paljastettiin
Ilmavoimien
Soittokunnan
säestyksellä Lanneveden punagraniittinen Veteraanipaasi.
Saarijärven Sotaveteraanit lahjoittivat paaden laatan, jossa on
heidän viestinsä tuleville sukupolville: Itsenäinen Isänmaa –
Yhteinen asiamme.
Paaden paljastus puolustusvoimien lippujuhlapäivänä sopii erinomaisesti historiaamme. Ovathan sotiemme
veteraanit juuri noina sodan
vuosina 1939-1945 muodostaneet Suomen sodan ajan puolustusvoimat kuten reservimme muodostaa sen nykyään.
Veteraanipuisto
muistomerkkeineen tarjoaa mahdollisuuden järjestää isänmaallisia
tapahtumia. On suunniteltu,
että Saarijärven Veteraanipuistossa Veteraanitammen ja Veteraanipaaden äärellä maanpuolustusjärjestöt järjestäisivät
vuosittain juhlavan tilaisuuden, jossa toteutettaisiin sotyössä mukana olevia alueellisia ja paikallisia yhteisöjä.
Saarijärvellä perinnetyötä tekevät kutsutaan ilomielin täydentämään ja vahventamaan
tätä kokonaisuutta. Veteraanien perinne tarinoineen,
muistomerkkeineen, perinnetiloineen ja juhlapäivineen
säilyy elävänä vai, jos toiminnalla on jatkuvuutta pitkälle
tulevaisuuteen. Toivottavasti näin on niin Saarijärvellä
kuin sadoilla muillakin paikkakunnillamme eri puolilla
Suomea.
Pertti Suominen
Veteraanipaaden laatta on paljastettu. Saarijärven Sotainvalidien
edustaja Mauno Leppäaho (vas) ja Saarijärven Sotaveteraanien
edustaja Eino Lintunen (oik). Kunniavartiossa Saarijärven Reserviupseerikerhon luutnantti Tero Tamminen ja Saarijärven Reserviläisten korpraali Jesper Kristiansson (oik). Kuva: Hannu Luotola
4.6.2013
Veteraanitammen muistolaatta. Kuva: Hannu Luotola 4.6.2013
tiemme veteraanien perintöä
symboloivan ”viestikapulan”
vaihto. Sopiva ajankohta voisi olla toukokuun puolivälissä,
jolloin koululaisilla olisi mahdollisuus olla tilaisuudessa mukana. Saarijärvi-Seura on päättänyt lahjoittaa viestikapulan.
Puistossa on vielä runsaas-
ti tilaa esimerkiksi veteraanisukupolvemme
saavutuksia
kuvaaville taideteoksille.
Hannu Luotola
Saarijärvi-Seuran
puheenjohtaja
prikaatikenraali
32
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Perinne siirtyy lastenlapsille
K
ymenlaakson, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan
veteraaneille tarjottiin
rosvopaistia Vekaranjärvellä
Karjalan Prikaatin muonituskeskuksessa 14.6. Tilaisuudessa
Kalevi Rönnqvist kertoi paikalla olevan veteraanin nuo-
Eelioliver, ukki ja ukin mitalit. Pöydällä kehystettynä luovutuskirjassaan edesmenneen isoäidin Lotta-mitali.
rimman avustajan, yhdeksänvuotiaan Oliverin. Ei Eelioliver
aivan yksin ukin apuna ollut.
Ukin tytär, äiti Heli oli myös
mukana.
Nuorta avustajaa piti jututtaa. Kävin Eelioliveria ja ukkia,
sotaveteraani Pauli Utriaista,
tapaamassa Taipalsaarella ukin
kotona. Utriainen asuu itse rakentamassaan viehättävässä
kahden perheen omakotitalossa Saimaan rannalla yksin. Vaimo kuoli viitisen vuota sitten.
Eelioliver Mayale, isä ranskalainen, osoittautui varsinaiseksi ”perinteen siirtäjäksi”.
Ukki luovutti 90-vuotispäivänään 11.2.13 toisen Sotavete-
raaniliiton hopeisista ansiomitaleistaan Eelille muistoksi ja
perinteen siirroksi. Se on Eelin aarre. Ukin kertoessa sotataipaleestaan ryhtyi Eeli hivelemään ukin käsivartta. Hän
haki kranaatin sirpaletta, joka
on koteloituneena muistona
Syväriltä. Ukki ei ole sotainvalidi. Se on niin pieni siru, ei siitä kannatta ääntä pitää. Kunniamerkkejä on kaikkiaan viisi, joista tunsin neljä. Viidettä
ei joitakin aikoja sitten aivoinfarktin potenut ukkikaan
muistanut. Se on Aunuksen risti, valisti Eeli, ukki on kertonut.
Keskustelussa tuli puheeksi
ukin siirtyminen upseerikou-
luun Niinisaloon sodan päätyttyä. Kysymys Eeliltä tuli välittömästi. Eikö sota päättynyt vasta 1945? Aivan oikein,
viimeinen saksalainen poistui
maasta 27.4.1945. Mitä muuta voi odottaa nuorelta Eeliltä, joka kertoi isona ryhtyvänsä arkeologiksi. Eeli on ehkä
nuorin Sotaveteraaniyhdistyksen rekisteröity kannattajajäsen koko maassa.
Perinne siirtyy, jos … Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa.
Teksti ja kuva:
Roope Nieminen
Hanaa, sanoi Hanell - Jees, betonia,
vastasi kapteeni Arimo
Tue Sotiemme veteraaneja
näkyvästi
avonlinnan maakuntamuseolla avautuu marraskuun alussa Salpalinjan linnoitustöistä Etelä-Savossa kertova näyttely. Moskovan
rauhan jälkeen uuden pääpuolustuslinjan kulku määriteltiin
pääpiirteittäin jo 22.3.1940 Juvalla Inkilänhovin salin latti-
altavan suosion saavuttanut Veteraaniheijastin tekee paluun.
Edellisen kerran heijastin
on ollut koko kansan saatavilla kolme vuotta sitten. Nyt veteraaniheijastin valaisee suomalaiset hämärtyvissä illoissa
20.9. alkaneessa kampanjassa.
Heijastimien myyntituotolla avustetaan sotiemme veteraaneja, heidän puolisoitaan ja
leskiään. Keräysvaroja käytetään mm. lääkekulujen oma-
S
alle levitetyistä kartoista Mannerheimin johdolla. Linnoittamisella oli siis kiire, mutta
linnoitustöiden johtaja kenraaliluutnantti Edvard Hanell ilmaisi sen aikanaan ehkä toisin
sanoin. Koska kyseessä oli pääpuolustuslinjan rakentaminen,
niin se tarkoitti teräsbetoni-
Puumalan korsun 6-7 panssarintorjuntakiväärin kammio. Kuva:
Linnoitusteknikko Arvo Tolmunen 28.10.1987.
Kuka teki
Kannaksen neidon?
J
atkosodan aikana järjestettiin monet arpajaiset mm.
kaatuneitten
perheitten
hyväksi. Yhdessä arpajaisissa
oli voittona yllä oleva veistos
”Kannaksen neito”.
Sen voitti kersantti Erik
Johnsson Lapinjärveltä ja veistos on nyt hänen perheellään.
Mutta kuka oli tekijä? Kaiverrukset ovat aika heikot ja
puutteelliset. Siinä voi havaita
vain S-m (sotamies?) L ….. nen
ja yksikkö 2 kpk/ 7088.
Olisi kovin mielenkiintoista, jos joku vielä tietäisi, kuka
tämä erittäin taitava tekijä oli.
Veistos on todella kaunis ja
hyvin säilynyt. Ilmeisesti Tanskassa oleva ”Den lille havsfrue”
on ollut esikuvana tälle taitelijalle.
Tietoja ottaa mielellään vastaan Helge Rosas, 07850 Heikinkylä, e-posti: helge.rosas@
gmail.com ja puh. 040 538
6615. Kiitos.
sia linnoituslaitteita. Ja niiden
paikat määritteli maastosuunnittelija, kuten kapteeni Reino
Arimo.
Nykyinen Etelä-Savo kuului pääosin III Armeijakunnan lohkolle, jossa oli runsaasti
luonnollista estettä eli vesistöjä.
Täten järvikapeikkojen ja idästä tulevien teiden sulkemiseksi
turvauduttiin uuteen aselajiin
eli linnoitustykistöön. Aselajin
arsenaali ulottui kenttätykeistä aina kuuden tuuman Canettykkeihin ja 229 mm:n mörssäreihin. Teräsbetonikorsujakin rakennettiin, ja suurimmat
keskittymät ennätettiin valaa
Puumalaan ja Kerimäelle.
Salpalinjan linnoitustöistä
Etelä-Savossa kertova näyttely
on avoinna Savonlinnan maakuntamuseossa Riihisaaressa
1.11.2013-13.4.2014.
V
Virroilla virkistytään
V
irroilla lähdetään vielä innokkaasti mukaan
virkistystoimintaan,
jota yhdistyksen sosiaalineuvoja Riitta Kammonen järjestää
Jorma Hytönen veteraaniväelle mm. retkien ja
virkistyspäivien merkeissä.
” On mukavaa nähdä, kuinka veteraanit nauttivat virkistyspäivien ohjelmasta: hem-
Pienen puuveistoksen ”Kannaksen neito” tekijää ei ole saatu
selville. Jos joku vielä tietää, kuka tämä erittäin taitava tekijä
on, pyydetään ystävällisesti ottamaan yhteyttä.
vastuuosuuksiin, kotiapuun,
apuvälineiden hankintaan sekä
kuntoutukseen ja virkistystoimintaan.
Veteraaniheijastimia myydään R-kioskeissa, veteraaniyhdistyksissä ja verkkokaupassa www.veteraanit.fi. Heijastin
on käytännöllinen ja useimpien kukkarolle sopiva tapa tukea maamme itsenäisyyden
puolustajia.
Valaistaan suomalaiset veteraaniheijastimin!
Virkistyspäivän iloisia osallistujia.
motteluhoidoista, aivojumpasta, musiikista ym. Tärkeää on
myös tavata tuttuja, kahvit ja
ruokakin maistuvat paremmilta mukavassa seurassa ja nätisti katetussa pöydässä,” iloitsee
Riitta Kammonen, joka suunnittelee ja ohjaa päivän. 33
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Maalaus ja saneeraus
Konttinen Oy
Kuopio
Kuljetusliike
Kari Pohjolainen Ky
Syväniemi
Rakennussaneeraus
Marko Rantala
Kuopio
Kiitos Sotaveteraaneille Karttulasta!
nro 116
Taksipalvelu Kalle Hernesmaa
Kuortane, puh. 0400-661 130
-taksi, taksibussi ja invataksi-
Kuljetusliike Järvimäki Oy
Kurikka
www.jarvimaki.fi
Kuusamon Taksimatkat Oy
puh. 08-851 1400
MSV-Metsätyö Oy
Köyliö
HL-Elec Oy
Lahti
Kuljetus Timoset Oy
Lahti
www.karirakenne.fi
Nikko Oy
Elokuva Luotola Oy
Moniurakointi Heikkilä Oy
Lappeenranta
Luumäki
Koneurakointi Ari Ainoa
Laihia, Jakkula
Rakennus Oy Paanurakenne
Joutseno
Lempäälä
www.paanurakenne.com
Kaivopumppu
M. Kulmala Oy
Kuljetusliike
Esko Kosunen Ky
Lempäälä
Kiitos Sotaveteraaneille Luumäeltä!
Nro 109
T:mi Kari Kauvo
Lapinjärvi
Kiitos Sotaveteraaneille
Lappeenrannasta! nro 114
Jarmo Lindström Oy
Lempäälä
Kiitos Sotaveteraaneille Loimaalta!
nro 111
Leppävirta
Fingeo Oy
Mikkeli
Nikopuu Oy
Haukivuori
34
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Joululahjaidea
Minä katson tätä maata
Veteraanipolvelle itse koettua,
senioreille lapsuusmuistoja,
nuorisolle historiankuvaa matka sota-aikaan tekstein ja sävelin.
Hinta 20 euroa + postikulut.
Tilaa levy suoraan Tuijalta
sähköpostilla [email protected]
tai puh. 0400 123 134
Kaatuneiden Muistosäätiön kustantamalla kuntoutusmatkalla olleet veteraanit kiittävät säätiötä ja sen avuliaita henkilöitä hyvästä ohjelmasta ja hyvistä järjestelyistä. Päättäjäislounas pidettiin
Viimsin linnassa, jossa veteraaniveljet Antti Savela ja Lauri Hemmi
lauloivat mukana olleille naisille ”Niin minä neitonen…”
Vaikuttava kertomus talvisodan sankarista
”Tarkka-ampuja Simo Häyhä”
Kampanjakoodi: sotaveteraani
Varsinais-Suomessa
palkittiin
Hankkimalla DVD:n olet tukemassa
Sotaveteraaniliiton avustamistyötä.
Tilaukset puh:044 533 8838 ja
http://www.simohayha.fi/tuotteet.html
Levykkeen hinta on
19,90 e + postikulut 1,90 e
CD:llä on 30 kappaletta, kesto noin 70 min
Esiintyjinä mm. Tauno Frantsi, Kaarlo
Reinikainen, Erkki Vihinen, Kari Dahlbom,
Erkki Lahti, Heikki Jäntti ja Ilmar Tõnisson.
Lisäksi levyllä esiintyvät Seppo Lavi ja
Mieskuori Sirkat.
Levyä voi tilata sähköpostilla tktpry@
gmail.com tai puhelimitse/kirjeitse
Pentti Varkila (014) 865201,
Mannisentie 6, 41400 Lievestuore.
Levyn hinta 20 euroa/kpl + toim.
kulut
Lisää tietoa sekä huuliharppu
sodassa -tarinoita osoitteesta www.
tkp.suntuubi.com
Kultaisen ansioristin saivat vastaanottaa 17.9. pidetyssä luovutustilaisuudessa rouva Eeri Nevala Kyröstä (vas), kapteeniluutnantti
Matti Saarikoski Turusta ja varastopäällikkö Erik Soinila Raisiosta.
Palkituista Nevala ja Soinila ovat veteraaneja.
Suora puhe miellytti eteläpohjalaisia
S
otaveteraa nipiirimme
puheenjohtajat, sihteerit ja sosiaalineuvojat ja
naisten edustajat olivat koolla
Hotelli Sorsanpesässä 10.10. tiiviin ja asiapitoisen päivän ajan.
Olimme saaneet vieraaksemme
Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Markku Sepän, jolla oli
paljon kerrottavaa liiton näkökulmista eri asioihin.
Sotaveteraanien ansiomitalin vastaanottivat yliluutnantti AntTodettiin, että sotien 1939ti Muhonen Säkylästä (vas), arkistonhoitaja Kyllikki Fagerström
1945
aikaan liittyvä muistoVehmaalta, hallintopäällikkö Matti Jalava Uudestakaupungista,
sosiaalisihteeri Marja-Terttu Junkola Pyhärannasta, maanviljelijä merkkikartoitus on hyvässä
Erkki Teerimaa Lokalahdelta ja yrittäjä Aulis Virtanen Vehmaalta. vauhdissa. Toiminnanjohtaja
Viisi viimeksi mainittua ovat olleet keskeisessä asemassa tehtäes- Seppä ennakoi, että Tammensä viittä veteraanimatrikkelia Vakka–Suomen alueelta. Viimeinen lehvän Perinneliitto tullee tarnäistä – Vehmaan matrikkeli – julkaistaan tulevana Pyhäinpäivänä. joamaan vastaavia projekteja
tulevina vuosina.
Pitkät keskustelut aiheutti veteraanien kuntoutuksen tarve ja
se, miten kuntien ja veteraanien
yhteistyö saataisiin toimivaksi.
Todettiin, että ihanne olisi, jos
jokaisen veteraanin kotona käytäisiin tuo tarve keskustelemassa. Yksi veteraanipuheenjohtaja
toi esiin sen yksinäisyyden, joka
on totta monelle veteraanille.
Liiton toiminnanjohtajan
esityksessä tuotiin esiin liiton
talous ja jäsenyhdistysten varallisuus. Liitto kerää yhdistystasolta tiedot siitä, miten veteraanikeräyksellä saadut varat
on käytetty. Tietojen perusteella varojen käytöstä raportoi-
daan Poliisihallitukselle. Myös
median vääriä käsityksiä liiton
varallisuudesta oiottiin.
Veteraaninaisten
tulevaisuudesta käytiin vilkas keskustelu. Kuulimme, että naisten
toiminta sulautuu yhteen yhdistysten kanssa.
Esko Petäjä
Oy Hartman Rauta Ab
Vaasa
Karijokiselle Tuulikki Luomalle luovutettiin tilaisuudessa Sotaveteraanien ansioristi.
35
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Auran Sotaveteraanit 50 vuotta
A
uran Sotaveteraanit –
yksi Varsinais-Suomen
piirin 26 yhdistyksestä – juhli puolen vuosisadan
toimintataipaleen täyttymistä
syyskuun alkupuolella perinteisin menoin. Juhlapäivä alkoi
Auran kirkossa vietetyllä messulla, jonka jälkeen seurasivat
kunniakäynnit sankaripatsaalla ja Karjalaan jääneiden muistomerkillä. Messujumalanpalveluksen toimitti kirkkoherra
Torsti Äärelä apunaan rovasti
Jouko Kyyrö. Seppeleenlaskussa kunniavartioista sekä lipuista huolehtivat paikalliset reserviläisyhdistykset.
Varsinaista 50-vuotisjuhlaa
vietettiin Auran Nuortentalolla. Juhlatilaan oli myös koottu
laaja näyttely, joka piti sisällään
kattavaa esineistöä sotavuosilta
aina lottanukesta rintamakirjeisiin ja puhdetöihin. Juhlatilaisuus alkoi tervehdysten vastaanotolla ja jatkui maittavan,
Auran yhtenäiskoulun oppilaiden tarjoaman ruokailun merkeissä.
Juhlan musiikista vastasi
Laivaston Soittokunta solistinaan Pertti Keihäs, joka myös
juonsi juhlan, sekä Korsupojat ja Kyrön Harmonikat. Juhlapuheessaan Suomen Sotave-
Palkitut vasemmalta Jouko Kyyrö, Matti Kipinoinen, Markku Matikainen, Oiva Rantala, Taina Mäkinen, Raili Sirkiä (kultainen ansiomerkki), Pirkko Kilpiäinen, Ritva Sirkiä ja Seija Saarinen (hopeinen
ansiomerkki).
teraaniliiton toiminnanjohtaja
Markku Seppä käsitteli laajasti
liiton suorittamaa edunvalvontatyötä ja tämän työn eri osaalueita. Koskettavassa nuoren
puheenvuorossa Siiri Laaksonen esitti nykynuorison lämpimän kiitoksen veteraanisukupolvelle kaikesta siitä hyvästä,
josta tänään saamme nauttia.
Auran Sotaveteraanit on perustettu 5.10.1963. Vuodesta 2004 on puheenjohtajana
toiminut Yrjö Sirkiä, joka on
Suomen nuorimpia sotaveteraaneja. Yhdistyksen varapuheenjohtajana on niin ikään
vuodesta 2004 toiminut Vaito Aalto ja sihteerinä vuodesta
2008 Ari Vilén. Muut hallituksen jäsenet ovat Matti Kipinoinen, Severi Koliseva, Yrjö Kuisma, Markku Matikainen, Oiva
Rantala, Tauno Tauriainen
sekä tukijaoston puheenjohtaja
Hannu Mäkinen. Yhdistyksessä on tällä hetkellä jäseniä 64.
Sotaveteraaneja heistä on 11.
Yhdistys julkaisi Itsenäisyyspäivänä 2007 historia- ja matrikkeliteoksen ”Kun vaaras oli
armas synnyinmaa”.
Teksti ja kuva:
Osmo Suominen
Turun Sotaveteraanisoittajat
säilyttää musiikkiperinnettä
T
urkulaisen veteraaniperinneorkesterin perustivat seitsemän aktiivisesti musiikkia harrastanutta sotaveteraania kesäkuun 29.
päivänä vuonna 1993. Merkkivuoden kunniaksi orkesteri pitää konsertin Heikkilän sotilaskodilla kapellimestari Reijo
Aholan johdolla.
Nykyisiä orkesterin jäseniä
yhdistää halu säilyttää veteraanien musiikkiperinne. Erilaisia
konsertteja ja muita esiintymi-
siä on 20 vuoden aikana toteutunut viitisensataa. Orkesteri on
tullut tutuksi turkulaisissa palvelu- ja vanhainkodeissa ja veteraanijärjestöjen tilaisuuksissa, mutta myös monissa muissa
yhteyksissä mitä moninaisimmissa paikoissa ja tilaisuuksissa.
Orkesteri esiintyy usein itsenäisyyspäivään ja kansalliseen veteraanipäivään liittyvissä yhteyksissä. Aika ajoin on järjestetty
konsertteja erilaisten teemojen
ympärille. Näissä tapauksissa yhteistyö paikallisten veteraaniyhdistysten ja esimerkiksi
Lions-järjestön kanssa on ulottunut ympäröivään maakuntaan ja joskus kauemmaksikin.
Ohjelmisto on monipuolista
ja vaihtelevaa. Se käsittää suosittuja sota-ajan lauluja, mut-
ta myös muuta vanhaa ja uutta viihdemusiikkia Suomesta
ja muualta, tai myös vakavampaa ohjelmaa aina tilaisuuden
luonteen mukaan.
Turun Sotaveteraanisoittajat on julkaissut kaksi CD-levyä. Niistä jälkimmäinen, nimeltään ”Kirje sieltä jostakin”
on ollut niin suosittu, että siitä
on jouduttu ottamaan lisäpainoksia.
Orkesteri on Turun Sotaveteraaniyhdistyksen alaosasto.
Uudet soittajat ovat tervetulleita mukaan. Kapellimestari ja
kaikki orkesterin jäsenet antavat
mielellään lisätietoja. Yhteystietoja saa esimerkiksi Turun Sotaveteraaniyhdistyksen kautta.
Runsaat 150 veteraanisisarta kokoontui nauttimaan uutispuurosta Maskun Kiisan Pirtille lokakuun 3 päivä. Kauniissa syyspäivässä
puuro lisukkeineen maistui asiaankuuluvan hengellispainotteisen
ohjelman siivittämänä. Kuvassa sisaria uutispuuropöydän ympärillä. Kuva: Osmo Suominen
Säkylän muistokivet
putipuhtaaksi
S
äkylän sankarihautausmaalla sijaitsevat kaatuneiden muistokivet saivat
syyskuun alkupuolella uuden
puhtaan pinnan. Samalla myös
kuvanveistäjä Jussi Vikaisen
vuonna 1951 veistämä sankaripatsas sekä Karjalaan jääneiden muistomerkki saivat painepesurin käsittelyssä entistä
ehomman ilmeen.
Pitkään kaivatun hankkeen
maksumiehenä toimi Säkylän
Sotaveteraanit ry. Käytännön
pesutyön toteutti Huittisten
Kivityö omistajansa Oiva Peltolan johdolla.
Säkylän sankarihauta-alueella lepää kaikkiaan 39 sodissamme kaatunutta vainajaa. Sankarihautojen nykyiset
kiiltopintatekstein varustetut
tyynykivet ovat valmistuneet
1950-luvun alkupuolella. Sitä
ennen muistolehtoa koristivat
kauniin valkoiset puuristit.
Teksti ja kuva:
Jarmo Metsänranta
Pesutyö täydessä vauhdissa. Vasemmalla Säkylän Sotaveteraanit
ry:n puheenjohtaja Ilkka Voutilainen seurassaan työn tekijä Oiva
Peltola. Taustalla Jussi Vikaisen punaisesta graniitista veistämä
sankaripatsas.
Tuomo Paasi
Kutsu konserttiin
Reijo Ahola toimii Turun Sotaveteraanisoittajien kapellimestarina
Turun Sotaveteraanisoittajien 20-vuotisjuhlakonsertti sunnuntaina 17.11. klo 15.00 Heikkilän sotilaskodissa. Laulusolisteina
ovat Pertti Keihäs, Aulis Kotaviita, Keijo Lehto, Antti Virtanen ja
Reijo Ahola. Lippuja ovelta. Ennakkomyynti 12.11.2013 asti Turun Sotaveteraanien toimistosta. Lipun hinta 10 euroa sisältää
sotilaskodin munkkikahvit.
Tervetuloa
Berner Oy
Helsinki
36
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Kansa kävelemään
Kansa käveli ja hölkkäsi jo kuudennen kerran
Valtakunnallinen
tapahtuma Salossa
Rauhankävelyyn osallistujia
Pohjois-Savossa 15 500
Kansa kävelee -tapahtumaan osallistui PohjoisSavossa 15 500 henkilöä.
Kuopiossa 22. syyskuuta
käveli lähes 500 henkilöä
ja sen lisäksi suorituksia
kertyy vielä esimerkiksi oppilaitosten liikuntapäivinä.
Vasemmalla Finn-Göran Wennström, Paavo Kiljunen, Irma Nieminen, Martti Kuivala ja Timo Ala-Mutka.
T
ämänvuotinen Kansa
kävelemään tapahtuma
kokosi Salon torille pari
sataa kävelijää. Tapahtumaan
oli kutsuttu mukaan veteraanijärjestöjen johtoa.
Salon kaupungin tervehdyksen toi hallintojohtaja Irma
Nieminen. Hän muistutti kuulijoita ihmisten yhdessä tekemisen voimasta. Veteraanijärjestöt
ja Suomen Rauhanturvaajaliitto
ovat yhteisesti järjestäneet kävelytapahtuman, jossa mukana
on lisäksi eri kansalaisjärjestöjä.
Tämä kävelytempaus kannustaa eri ikäpolven ihmisiä liikkumaan, mutta on samalla kunnianosoitus maamme veteraaneille ja muistutus siitä, kuinka
tärkeää on, että meillä on rauha
ja mahdollisuus huolehtia hyvinvoinnistamme.
Puolustusvoimien tervehdyksen toi tapahtumaan Varsinais-Suomen Aluetoimistosta
majuri Timo Ala-Mutka. Hän
sanoi, että puolustusvoimien liikuntastrategian mukaan
liikunta-alan päämääränä on
turvata fyysisesti toimintakykyinen, aktiivisesti liikuntaa
harrastava ja tehtäviinsä motivoitunut henkilöstö sodan-,
kriisi- ja rauhanajan tarpeisiin.
Varusmiespalveluksen aikaisen liikuntakoulutuksen päämääränä on pysyvän liikunta-
harrastuksen edistäminen siten, että asevelvolliset jatkavat
fyysisen kuntonsa ylläpitämistä myös reservissä.
Rauhanturvaajaliiton tervehdyksen tapahtumaan toi liiton puheenjohtaja Paavo Kiljunen, joka kiitti salonseutulaisia
veteraaniyhdistyksiä hyvästä
yhteistyöstä.
Kävelytapahtuman musiikista vastasi Faitterit soittokunta, joka esiintyi jo aamulla
Uskelan kirkossa. Soittokuntaa johti kapellimestari Raimo Ovaska. Kävelyn juontajana oli kamarineuvos Jaakko
Salonoja. Pastori Kaarlo Launonen lähetti Vapaudenliekki
-patsaalle perinteeksi muodostuneen seppelepartion, johon
kuuluivat sotiemme veteraani Ilmari Koppinen (95v) sekä
Suez -veteraanit Antti Määttänen ja Viljo Kurppa. Seppeleen
viejiä saatteli Narvan marssi.
Kävelyn
lähtölaukauksen
ampui Salon Seudun Sanomien
päätoimittaja Ville Pohjonen.
Tämänvuotisessa Kansa kävelemään tapahtumassa toteutui
”vauvasta vaariin” ajatus, kun
vanhin kävelijä oli 95-vuotias
ja nuorinta vei isoäiti rattaissa
kävelyreitin ympäri.
Teksti ja kuva:
Heimo Purhonen
TV-Huolto M. Salonen Ky
Mikkeli
K
ansa kävelee -rauhantapahtuma järjestettiin jo
kuudennen kerran. Sen
rinnalla oli Kuopiossa jälleen
myös Kansa hölkkää -juoksu.
Molemmat tapahtumat olivat
Sotaveteraanimuseolla ja Valkeisenlammen ympärillä.
Kävely- ja hölkkälenkin lisäksi ohjelmassa oli monia
oheistapahtumia, musiikkia ja
leikkimielisiä kilpailuja. Myös
ikääntyneille, liikuntavammaisille ja perheille oli erilaisia liikuntavaihtoehtoja.
Sotaveteraanimuseon pihalla tarjoiltiin soppakanuunasta
hernekeittoa, mehua sekä sotilaskodin antimia, ja osallistujilla oli mahdollisuus myös verenpaineen ja kolesterolin mittaukseen. Tapahtuman aikana
sotaveteraanimuseoon oli ilmainen sisäänpääsy.
Pohjois-Savossa
aktiivisia kävelijöitä
- Pohjois-Savo ja erityisesti
Kuopio on ollut tapahtumassa
useana vuotena Suomen aktiivisinta aluetta, Kuopion-tilaisuuden pääkoordinaattori Tuomas Oinonen Pohjois-Savon
Rauhanturvaajista kertoi.
- Viime vuonna ylsimme
Pohjois-Savossa yli 12 500 osallistujaan kymmenellä paikkakunnalla koululaiset mukaan
lukien. Tänä vuonna 15 000 ulkoilijan tavoite saavutettiin ja
vähän ylitettiinkin.
- Veteraanit ovat toivoneet
erityisesti perheitä ja koululaisia liikkumaan kanssaan, ja li-
Kuopion-kävelyn kärjessä lähtivät majuri Pekka Ahonen (vas.),
kansanedustaja Markku Rossi ja tilaisuuden pääkoordinaattori
Tuomas Oinonen.
säksi koululaiset voivat suorittaa osuutensa myös oppilaitostensa liikuntapäivinä, Oinonen
mainitsi.
Kuopiossa juostiin lisäksi
Rauhanhölkkä, jonka järjesti
kestävyysjuoksuseura Rauhalahti Road Runners. Ei-kilpailullinen ja vapaavauhtinen sekä
-kestoinen hölkkä kiersi niin
ikään Valkeisenlammen ympäri.
Rauhantapahtumia
ympäri maailman
Kansa kävelee -tempaus on
Maailman Veteraanijärjestöjen aloitteesta vuodesta 2008 alkaen järjestetty liikuntatapahtuma ympäri maapalloa. Nykyisin se toteutetaan jo yli 80
valtiossa. Suomessa valtakunnallinen päätapahtuma oli Salossa. Tapahtumien sisällöt
vaihtelivat paikkakunnittain.
Tapahtumien järjestelyihin on
osallistunut useita kansalaisjärjestöjä, kuten esimerkiksi kaikki valtakunnalliset veteraanijärjestöt, Veteraanivastuu ry sekä
Suomen Rauhanturvaajaliitto.
Suomessa tapahtuman suojelijana oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Tervehdyksessään presidentti Niinis-
Lattiapäällysteliike
Ahti Lepistö
Mikkeli
Mikkeli
Tasoite ja Maalaustyö
Vista Oy
JE Leino Oy
Nastolan Forest Huolto Oy
Naantali
Nastola
PM-Palosaneeraus Oy
Mäntsälä
tö muistutti, että turvallisuus,
rauha ja oikeudenmukainen
kohtelu ei vielä tänä päivänäkään ole itsestäänselvyys niille
miljoonille ihmisille, jotka kärsivät sodista ja vainosta niin lähellä kuin kaukana.
- Myös Suomessa ymmärrämme, monet omakohtaisestakin kokemuksesta, rauhan
merkityksen. Arvostan suuresti rauhanpäivän kävelyn järjestäjien, Maailman Veteraanijärjestön jäsenien – Sotainvalidien
Veljesliiton, Sotaveteraaniliiton, Rintamaveteraaniliiton,
Rintamanaisten liiton sekä
Rauhanturvaajaliiton – raskasta työtä isänmaamme ja rauhan
eteen, Niinistö mainitsi.
Presidentti Niinistön mukaan rauhanpäivän kävely yhdistää eri ihmisiä ja kansalaisjärjestöjä luoden yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja iloa
liikunnan merkeissä.
- On hienoa, että myös koulut ovat lähteneet mukaan tapahtumaan, sillä näin siirrämme rauhanpäivän sanomaa
myös tulevaisuuden konfliktien ehkäisijöille, Niinistö korosti.
Teksti ja kuva: Jarmo Seppälä
T:mi Jukka Kopra
Mänttä-Vilppula
AK-Raudoitus Oy
Mäntsälä
Rakennus J. Ora Oy
Nastola
www.oraoy.fi
37
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Vapaudesta kiittäen - Vaasan
Sotaveteraanipiiri 45 vuotta
V
aasan Sotaveteraanipiiri juhli toimintansa 45. vuotta Vaasan
kaupungintalolla. Kaunis syyskuun lauantai sai runsain määrin sotiemme veteraaneja ja tukijäseniä liikkeelle koko piirin
alueelta arvokkaaseen juhlaan.
Vaasan kaupungintalo täyttyi
lähes viimeistä paikkaa myöten
kunnioittamaan sotiemme veteraanien työtä itsenäisyyden ja
vapauden säilyttämiseksi.
Juhlapuhuja
prikaatikenraali evp. Asko Kilpinen, joka
toimi Vaasan sotilasläänin komentajana 1995-98 kiteytti
puheensa teeman otsikkoon,
”Vasta viime vuosina on kaikille selvinnyt, mistä Suomi tämän johdosta pelastui”.
Juhlan ohjelmaan sisältyi
myös runsaasti musiikkia ja
kuorolaulua. Näistä esityksistä vastasivat Norra Svenska Österbottens Krigsveteraners veteransångare Eva-Lott Björklundin johtamana ja Vaasan
Lottakuoro Katariina Järvisen
johdolla sekä Laivaston Soittokunta musiikki-komentajakapteeni Timo Kotilaisen johtamana. Lisäksi musiikin maisteri,
diplomioopperalaulaja Katariina Järvinen esitti yksinlaulua.
Tervehdyksen juhlassa esittivät Suomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Finn-Göran
Wennström, Puolustusvoimista majuri Jari Hoppela ja Vaasan kaupunginjohtaja Tomas
Häyry. Sotaveteraanien tuki-
jäsenten tervehdyksen juhlaan
toi toimittaja Bertel Widjeskog
ja Sotaveteraanien tervehdyksen piirin kunniapuheenjohtaja
Holger Strandberg.
Juhlan herkkä ja koskettava
hetki koettiin, kun sotaveteraani, rovasti Börje Svenns lausui
saatesanat seppelpartiolle, joka
lähetettiin Suomen Vapaudenpatsaalle. Narvan marssin sävelten ja rumpujen kaikuessa
Grethel Nyman, Yrjö Savola ja
Anders Knip veivät juhlakansan tervehdyksen sinivalkoisten
nauhojen sanoin: Vi tackar för
friheten - Vapaudesta kiittäen.
Teksti ja kuva: Raimo Latvala
Vas. Yrjö Savola, Anders Knip ja Grethel Nyman veivät seppeleen
Suomen Vapaudenpatsaalle.
”Pikkutietoutta kauniista Karjalasta”
A
unuksen retkellä 1919
kaatuneiden muistomerkki Salmissa…
Saksan hävittyä ensimmäisessä maailmansodassa 1918
Neuvosto-Venäjä julisti BrestLitovskin rauhansopimuksen
mitättömäksi ja hyökkäsi Baltiaan. Länsivaltojen puututtua
asiaan venäläiset perääntyivät. Se viritti Suomessa uudelleen keskustelun Itä-Karjalan
liittämisestä Suomeen vaikka aseellisin keinoin. Lisää virikettä toivat itäkarjalaisten
avunpyynnöt. Jo tammikuussa
1919 suomalaiset valtasivat Porajärven. Myöhemmin keväällä
noin 1 000 miehen vahvuinen
vapaaehtoisjoukko ylitti rajan
ja valtasi Aunuksen kaupungin
huhtikuun lopulla. Eteneminen jatkui Lotinapellon ja Petroskoin suuntiin.
Lotinapellon suunnalla suomalaiset joutuivat vetäytymään
ja menettivät Aunuksen kaupungin bolshevikeille 12.touko-
kuuta ja vetäytyivät Tuulosjoelle. Paavo Talvelan johtama joukko hyökkäsi Petroskoihin, mutta
bolshevikit löivät joukon Petroskoin portilla Suolusmäessä. Kun
bolshevikit kesäkuun lopulla
nousivat maihin Vitelessä suomalaisten selustaan, peli alkoi
olla selvä: vapaaehtoisjoukkojen oli vetäydyttävä Suomeen.
Retkeen osallistui noin 3 000
miestä, joista viitisensataa suomalaista. Retken kustannuksista rahoittivat yksityiset pankit
noin viisi miljoonaa markkkaa
ja valtio noin 16,5 miljoonaa
erään lähteen mukaan.
Retkellä kaatuneiden muistoksi Paavo Talvela pääosin
omalla kustannuksellaan pystytti Salmin luterilaiselle hautausmaalle liki 10 tonnia painavan yli kaksimetrisen kivipaaden, jonka alle kaatuneiden
jäänteet haudattiin ja jokaisen
tunnetun vapaaehtoisen nimi
kaiverrettiin
kivilaattoihin,
jotka kiertävät kumpua, jonka
Nokeval Oy
Nokia
www.nokeval.com
Päällirakenne ja Huoltopalvelut
Sandberg Matti
Nummela
Kuosan Betoni Oy
Orimattila
päälle paasi on pystytetty.
Patsaan paljastusjuhlaa vietettiin heinäkuussa 1929. ”Jumala ompi linnamme” -virren
jälkeen pastori Huhtinen piti
isänmaallisuutta
tihkuneen
puheen. Patsastoimikunnan
puolesta puhui Paavo Talvela
mainiten mm.
”Olemme saapuneet tänne
kunnioittamaan niiden vainajien muistoa, jotka kymmenen
vuotta sitten uhrasivat henkensä
koettaessaan siirtää isänmaamme rajoja sinne, minne luonto
on ne määrännyt…Kun Suomi vuonna 1918 karisti päältään
orjan ikeen, ei se suinkaan ollut
hetken työ, vaan vuosisatojen
määrätietoisen toiminnan tulos ... Aunuksen retki oli se verikylvö, joka ei voi olla kantamatta hedelmää… Samalla hetkellä,
kun näihin multiin kätkettiin
Aunuksen sankarien maalliset jäännökset, samalla hetkellä kylvettiin myös Karjalan
heimon keskuuteen vapauden
siemen… Tälle kummulle pystytetty valtaisa paasi muistuttakoon meille velvollisuuksistamme Karjalan heimoa kohtaan.”
Muistokivi luovutettiin Salmin seurakunnalle, jonka puolesta sen vastaanottivat pastori Huhtinen ja opettaja Elfvengren. Seppeleitä laskivat mm.
patsastoimikunta, kenraalimajuri Aarne Sihvo, Karjalan II
Rykmentin asetoverit, Suojeluskuntien johto, paikallinen
rajavartiosto, lotat, Itä-Karjalan komitea ja lopuksi Aunuksen pakolaiset.
Patsasjuhlan jälkeen Salmissa leiriään pitäneet joukot suorittivat ohimarssiin, jonka ottivat vastaan sotaväen päällikkö,
Salmin kunnan ja seurakunnan edustajat. Juhlat jatkuivat
pitkin päivää heimojuhlana
sekä illalla Salmin suojeluskuntatalolla suuren yleisömäärän
osallistuessa eri tilaisuuksiin.
Tuo vuonna 1929 paljastettu paasi seisoo yhä paikallaan.
Paasi on puhdistettu ja siinä on
selvästi luettavissa:
”Kaaduitte nuorna
nähdessä huomenen ruskon
puolesta maanne
puolesta heimoususkon.”
Vuonna 1941 kenraalimajuri Paavo Talvela - VI Armeijakunnan komentaja ajoi joukkojaan eteenpäin. Saattaa olla,
että hän halusi paitsi operatiivista menestystä myös nähdä,
oliko patsas paikoillaan. Talvelan suureksi riemuksi se oli.
sitä ei ollut tuhottu, sillä Stalin
oli antanut käskyn tuhota kaikki muistomerkit, joissa esiintyi risti jossakin muodossa.
Salmin patsaassa ei siitä ollut.
Myös Sortavalan hautausmaalla oleva 1918 kaatuneiden valkoisten muistomerkki on säilynyt, samoin Pyhäjärven VL
hautausmaalla oleva vapaussodan muistomerkki. Niissäkään
ei ole ristiä.
Anssi Vuorenmaa
AM-Suunnittelu Oy
MH-Metalli Heikkonen Ky
Nokia
Nokia
Comarcon Oy
Rakennus Trowe Oy
Nurmijärvi
Nurmijärvi
www.rakennustrowe.fi
Pohjolan MK-Lattiatyö Oy
Holetec Industrial Oy
Orimattila
www.lattiatyo.fi
Orivesi
38
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Pohjoissavolainen lentopalloveteraani muistelee
P
uijon seurakunnalla on
Kuopiossa Sammakkolammen rannalla monipuoliset ja kauniit tilat - kirkkosali ja sen vieressä erillinen
kokoontumistila keittiöineen
sekä kerho- ja liikuntatiloja.
Siellä pystyimme järjestämään
mm. kahvitilaisuuksia syntymäpäiväsankareille - ja tietysti pelaamaan lentopalloa. Siellä juotiin myös lentopallokauden avajais- ja päättäjäiskahvit
syksyin keväin. Kauden jäsenmaksu oli 10 euroa, mutta kahvi- yms. tuloista johtuen meillä
oli mahdollisuus antaa vuosittain pieni summa yhteisvastuukeräykseen.
Kevätkauden alkaessa oli jo
tiedossa, missä ovat seuraavat
sotaveteraanien lentopallokisat.
Olin myös tilannut lentopalloliiton julkaiseman Kiila-lehden.
Siinä oli kaiken maailman turnausilmoituksia - kuten Home-Nokka -turnaus Jyväskylässä, Valkean kaupungin turnaus
Oulussa, Pirkka-turnaus Tampereella. Yksi turnaus oli Naantalissa, samoin Tukholmassa ja
tietysti Presidentti Cup Helsingissä. Niin että oli niitä turnauksia! Oli vain valittava sopiva
ikäryhmä ilmoittautumisen yhteydessä. Meillä oli ilo saada taloudellista tukea Pohjois-Savon
Sotaveteraanipiiriltä matkakulujen ja ilmoittautumismaksun
osalta. Se helpotti huomattavasti meitä köyhiä (nuukia) savolaisia peliveljiä.
Monia hyviä kavereita ja
ystäviä
No entäs sitten nämä verkon
toisella puolella olijat? Mitä
muistan heistä? Pirkkähämä-
läisistä erottui tietysti KeppiKauhanen urheilutaustansa ja
ison kokonsa vuoksi, eikä hän
sitä salaillut. Kauhasen passarina taisi olla Hirvosen Enska,
jonka ykköslaji oli tennis. Sitten oli eräs, jonka muistan erikoisen kovista kierteisistä laakasyötöistä. Pelattiin ulkokentällä, eikä saatu syöttöjä ylös
millään. Varmaan hävittiin se
peli.
Lahtelaisten joukkue näytti ihan oikealta lentopallojoukkueelta, pitkiä ja solakoita miehiä - ainakin kolme. Ruotin
Reino, Viitakangas Erkki, Tapionsalo Veikko ja oliko vielä neljäs. Mutta sitten he olivat keksineet salaisen aseen - naisen
katseenvangitsijaksi. Hän osasi
myös pelata.
Kymen piiristä muistan vain
edesmenneen Veikko Viantien
ja nykyisen ikäveljeni Otto Virkin, molemmat tosi hyviä pelimiehiä. Helsingin piiristä tulee
mieleen erinomaisia aloitussyöttöjä lyönyt Estolan Jaakko.
Hän varoitti sanomalla: ”Nyt
tulee pahoja!” Ja sitten tietysti
Manu - puheitta paras. Varsinais-Suomesta muistan Luntamon Erkin, en muita - vaikka
parhaita ovatkin.
Maailmanmestaruus
Kuopioon
Oheinen valokuva on otettu
Pirkka-hallissa vuonna 2000,
jolloin Pohjois-Savon sotaveteraanipiirin
lentopalloilijat
voittivat 75-vuotiaiden MMkultaa. Olimme kaikki kuopiolaisia. Kuvassa on keskellä joukkueemme johtaja Toivo
Vuorenmaa. Oikealta ensimmäisenä on Väinö Leskinen,
joukkueen passari. Seuraavana Väinö Vanninen, joka oli
monitaitoinen niin kentällä
kuin sen ulkopuolellakin. Hän
oli laulumiehiä - lauloi monissa kuopiolaisissa kuoroissa.
Repertuaari oli valtava ja me
saimme nauttia matkoilla hänen esityksistään. Hän on meidän vanhin pelaajamme, täytti
viime vuoden lopulla 90 vuotta. Vielä kerran onnea, Väinö!
Seuraava mies on Erik Eriksson, joka pelasi meillä yhden
ainoan turnauksen eli juuri
tuon voittamamme MM-turnauksen. Hän oli ”ostomiehemme” - hän soitti kerran minulle ja sanoi haluavansa pelata meidän joukkueessamme ja
lisäsi vielä, että ”voitamme sitten 75-vuotiaiden MM-kultaa”.
Tiesin tällaisen kahdessa seurassa pelaamisen olevan luvallista, joten kysyin, tulisiko hän
Turusta saakka harjoituksiin
Kuopioon. Hän tuli! Seuraavana kuvassa on Viljo Peltoniemi, hän oli meidän ”ykköstykkimme”. Jos hän sai hyvän
passin vasemmalta, niin pallo
oli vastapuolen kentässä. Laitimmaisena vasemmalla on tämän muisteluksen kirjoittaja.
Minut oli nimetty joukkueemme ”kestokapteeniksi”, järjestelin ilmoittautumiset, matkat ja
majoitukset yms. sellaiset.
Ottelut pelattiin nelimiehisin joukkuein - meillä oli kaksi iskijää, Eriksson ja Peltoniemi sekä kolme passariksi ja
yleispelaajaksi sopivaa, Kemppainen, Leskinen ja Vanninen.
Niinhän siinä sitten kävi, että
tällä joukkueella me voitimme
MM-mestaruuden. Se oli yksi
meidän tähtihetkistämme.
Pohjois-Savon Sotaveteraanipiirin vuonna 2000 lentopallossa maailmanmestaruuden voittanut
joukkue.
Liiton lentopallomestaruuskisat järjestettiin Eerikkilän Urheiluopistolla 1996. Kanta-Hämeen ja Helsingin joukkueen pelaajat
kättelemässä. Presidentti Mauno Koivisto oikealla.
Vuonna 2011 Kymenlaakson Sotaveteraanipiiri järjesti viimeiset
sotaveteraanien lentopallokisat. Vuodesta 1987 alkanut aikakausi oli päättynyt. Kymenlaakson Sotaveteraanipiiri lahjoitti liitolle
kunniataulun, jossa on kisojen järjestäjät ja voittajat.
Edellä mainittujen lisäksi ykkösjoukkueeseen kuului
Lauri Lehtonen, joka oli saanut oppinsa nuoruusvuosinaan
Porin Pyrinnön SM-joukkueessa. Kolmas Väinö oli nimeltään Puustinen, hän oli ”hihaosaston” ykkösmies. Sulo
Hyvärinen oli yritteliäs joka
paikan pelaaja, Vartiainen Johannes samoin. Sakari Koskinen hankki meille yhtenäiset
verryttelyasut erään pankin
rahoittamana. Muistan hänen
pelisuorituksistaan mm. yhden
blokkauksen Naantalin turnauksessa.
Riveistämme on jo poistunut moni pelimies, heistä muistan mm. edellä mainitut Väinö
Leskisen ja Toivo Vuorenmaan,
Väinö Lätin, Pekka Hukkasen, Eino Javanaisen ja Toivo
Roivaisen. Kunnioitan heidän
muistoaan.
Mitä jäi käteen noista vuosista? Hyvän olon tunne valtaa
mielen ja kehon. Olen saanut
mukavia muistoja, ystäviäkin
ja ehkä myös terveyttä ja pitempää ikää?
Kiitokset Pohjois-Savon Sotaveteraanipiirin puheenjohtajille Anton Hainarolle, Jukka
Kasuriselle ja Olavi Karttuselle
sekä toiminnanjohtajille Mauno Luukkoselle ja Eija Iivariselle myötäelämisestä lentopalloa
kohtaan. Siitä muistuttaa kiertopalkinto siellä piiritoimiston
kaapin päällä.
Pertti Kemppainen
39
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
ISÄNNÖINTI • HUOLTO • SIIVOUS JA KORJAUSPALVELUT
Juvankatu 10, 33710 Tampere
www.kaukajarviok.fi
Luotettavaa tietoa terveydestä ja
sairauksista kaikille suomalaisille »
Adressit onnitteluun
ja osanottoon
Adressi nro 1
Adressi nro 2
Adressi nro 3
Adressi nro 5
Adressi nro 6
Adressi nro 7
12.50
e/kpl
Toimisto avoinna ma-pe 8.30-16.00
Soita Riinalle (09) 6126 2015 tai Marjalle (09) 6126 2016
Sähköposti: [email protected]
[email protected]
Verkkokauppa palvelee osoitteessa:
www.sotaveteraaniliitto.fi
Adressi nro 8
Josira Oy
Orivesi
www.josira.fi
UU
SI
T E VÄ K
O
U HY
T
L N E
E
Oulun Lämpöputkitus Oy
Oulu
Orivesi
SI
O LL
E
S
Ö
Y
N M DÄM
SY
KA
JO
IV
Kuljetusliike
Juhani Tuominen Oy
Jäykät nivelet?
Kaksi hyötyainetta samassa kapselissa:
Lisää nivelten liikkuvuutta ja
notkeutta.
Myös hyväksi sydämelle.
ekologinen kurkumauute, joka sisältää omega-3:a.
• Rajoittavatko nivelesi
liikkumistasi?
• Ekologinen kurkumauute edistää
nivelten toimintaa ja terveyttä
• Naksuvatko polvesi?
• Omega-3 edistää sydän- ja
verisuonijärjestelmän terveyttä
• C-vitamiini, joka on tarpeen elimistön
normaaliin kollageenituotantoon mm.
nivelissä
• Tunnetko itsesi kankeaksi?
cucum_292x90.indd 1
tietoa curcuminista™
Hyväksi sekä nivelille että sydämelle.
Tuotetta voi ostaa terveyskaupoista ja
joistakin apteekeista sekä tilata rahtivapaasti numerosta 06 34 36506 tai
osoitteesta www.elexironline.fi suoraan
kotiin kannettuna 2-3 arkipäivässä.
Hinta: 32 €/60 kapselia. Ei lisämaksuja
elexirpharma tukee reumaatikkorahastoa ruotsissa.
2013-09-04 09:08:34
40
5/13 D e n 30 o k t o b e r 2013
Framtidsplaneringen skrider
framåt och preciseras
Är våra ärenden i skick?
På höstens rådplägningsdagar i september var ett av de centrala ämnena
planeringen för de kommande verksamhetsåren och åstadkommande av
regler för den. Förbundet har framför
sig år med utmanande förändringar,
vilka vi bör kunna behärska förutseende och genom planmässigt framåtskridande. Förändringar i antalet medlemmar återspeglas redan under de närmaste åren i vår organisations struktur
på det regionala planet och efter hand
även inom förbundets organisation. Vi
kan övervinna de framför oss varande, även svåra utmaningar endast genom gott och fördomsfritt samarbete,
även över distriktsgränserna. I kärnan
i alla lösningar, som blir nödvändiga att
göra, måste finnas förbundets och dess
medlemsföreningars förmåga att stöda
krigsveteranerna, deras makor/makar
och änkor/änklingar så länge dessa är
i behov av hjälp och stöd.
Planeringen är utmanande därför,
att det gäller att samordna såväl intressebevakningen och stödfunktionerna
ända in på 2020-talet som för till traditionstidevarvet hörande förberedande åtgärder. Ett sådant tillstånd att någon lokalförening skulle ha hand om
enbart stödande uppgifter och någon
annan organisation på samma område skulle sköta enbart traditionsärendena, borde inte få uppstå eller utvecklas. Som utgångsläge och målsättning
har tagits, att förbundet i slutet av detta
årtionde skulle ha en klar bild av den
kommande organisationsstrukturen.
I den nya strukturen bör man kunna
klara av såväl stödarbetet för krigsveteranerna, deras makor/makar och änkor/änklingar som att utföra ett håll-
I förra numret av Krigsveteran-tidningen presenterades i den ledande artikeln situationen i början av september beträffande Statens budgetanslag.
Därefter höjdes i Statsrådets budgetria
anslaget för frontveteranernas rehabilitering med 2 milj.euro till 32,6 milj.
euro.
Från aktivt verkande krigsveteranföreningar, från personer, som har
hand om veteranrehabilitering och
från kommunerna började komma
oroväckande signaler: rehabiliteringsanslaget får inte tillåtas sänkas till den
av finansministeriet framförda nivån.
Efter den första chocken informerade vi riksdagsledamöterna och vi tog
kontakt till riksdagsgrupperna. Några
riksdagsledamöter, som är positivt inställda till vår sak, åtog sig att igen samla riksdagsgrupperna för en gemensam
kraftansträngning. Riksdagsgruppernas ordförandens gemensamma initiativ att höja rehabiliteringsanslaget med
2 milj. euro till 34,6 milj. euro, såg dagens ljus. Framställningen avgörs slutligen i riksdagen, då statsbudgeten behandlas i december.
Hur gick det nu såhär? Det måste
tillstås, att beräkningarna senaste höst
slog fel. Riksdagens beslut senaste höst
att höja anslaget med 6 milj. euro korrigerade inte tillståndet tillräckligt. Fastän antalet veteraner minskat med 15 %,
har en lyckad efterlysning visat som resultat, att det kommit nya veteraner till
rehabilitering. Rehabiliteringskostnaderna har också stigit.
År 2012 var anstaltsrehabiliteringspriset per veteran 1 964 euro ( en rehabilitering räckte i medeltal 11,3
dygn) och en öppen rehabiliteringspe-
fast traditionsarbete. I detta skede har
man konstaterat, att stabila föreningar
på kommunal regional nivå är i central
position som blivande verksamhetsorgan. Som målsättning har vi, att vi
på förbundsdagarna i Uleåborg nästa
sommar skulle kunna behandla krigsveterandistriktens planer och också
förbundets helhetsplan.
Det kommande traditionsarbetet är
ingen ny sak. Krigsveteranföreningarna och enskilda krigsveteraner har
gjort sådant arbete redan i tiotals år.
Som värdefullt resultat av detta arbete
har skrivits och publicerats föreningars
och distrikts historiker och författats
utgåvor om den kamp traktens män
och kvinnor varit med om under krigsåren och det har också grundats småskaliga museer. På en del orter har man
i centrum rest veteranminnessten och
på forna skyddskårshus och motsvarande har man fäst minnesplattor för
att för husens nuvarande invånare berätta om tiden före och under krigen..
De förtäljer inte enbart om krigsveteranernas historia. De är också en värdefull del av ortens och bygdens historia från den tid, då vårt lands självständighet många gånger var i vågskålen.
I samarbete med Traditionsförbundet
Eklövet utförs en kartläggning av dessa
minnesmärken inom förloppet av detta
år. Detta projekt kommer förverkligat
att betjäna såväl krigsveterandistrikten
som även de kommande traditionsföreningarna.
Finn-Göran Wennström
Översättning
Holger Strandberg
riod kostade 812 euro (en period = 13,4
gånger) Statskontoret gav kommunerna år 2013 838,64 euro per veteran,
som var berättigad till rehabilitering.
En i dåligt skick
varande veteran fick
rehabiliteringsperiod endast
som i gott skick varande
Över hälften av veteranerna hör till
funktionsklassen1 – 2, d.v.s. som är i
behov av mycket stöd. Statskontorets
direktiv om måttet på anstaltsrehabilitering är 14 – 28 dygn (i medeltal 2 800
- 6 400 euro) och i öppen rehabilitering
20 – 30 gånger (i medeltal 1 300 – 2 000
euro). Priset per rehabilitering i veteranens hem är ännu högre.
Kommunerna är i prekär situation.
Det erhållna anslaget räcker inte till att
bjuda adekvata rehabiliteringsperioder.
För servicetjänster till veteranens
hem gavs anslag åt kommunerna i år
174 euro per veteran. Det är omöjligt
att åt varje veteran med den summan
ge någotslags stöd, men var tionde veteran kan få lite hjälp på sin levnadsafton
med det beloppet. Under de kommande
åren behövs betydligt mera medel för
denna stödform, till vilken kan användas de medel, som frigörs från rehabiliteringen. Även framställningen att lätt
skadade krigsinvalider bör få rätt till
servicetjänster till sina hem, ökar behovet av servceanslag.
På vilka grunder gör man framställningen att skära ned anslaget?
Markku Seppä
Översättning
Holger Strandberg
Vi tackar för friheten
V
asa
Krigsveterandistrikt – Vaasan Sotaveteraanipiiri firade
sin 45-åriga verksamhet den 28
september i stadshuset i Vasa.
Den vackra höstlördagen
hade samlat en riklig festpublik.
Veteraner från våra krig, lottor
och stödande medlemmar kom
från hela distriktet till denna
värdiga fest. Den traditionsrika
festsalen i Vasa stadshus fylldes
till nästan sista plats för att hedra
krigsveteranernas och lottornas
insatser för att bevara vårt lands
självständighet och frihet.
Som festtalare hade arrangörerna lyckats få brigadgeneralen ia Asko Kilpinen, som fungerade som kommendör för Vasa
militärlän åren 1995-1998. Temat för sitt tal sammanfattade
brigadgeneral Kilpinen i rubriken ”Först under de senaste
åren har de flesta förstått varifrån Finland räddades.”
Programmet upptog även
rikligt musik och körsång. För
dessa framträdanden svarade
Norra Svenska Österbottens
Krigsveteraners Veteransångare med Eva-Lott Björklund som
Haurun Jäteauto
Oulu
www.haurunjateauto.fi
dirigent och Vasa Lottakör under ledning av Katariina Järvinen samt Flottans Musikkår
med musikkommendörkapten
Timo Kotilainen som ledare.
Därutöver framträdde musices
magister, diplomoperasångaren Katariina Järvinen med solosång till ackompanjemang av
musikkåren.
Ordföranden för Finlands
Krigsveteranförbund
FinnGöran Wennström framförde förbundets hälsning. Major Jari Hoppela överbringade
Försvarsmaktens /Österbot-
tens Regionalbyrås hälsning
och Vasa stads av stadsdirektör
Tomas Häyry. Redaktör Bertel
Widjeskog hälsade från distriktets stödande medlemmar och
krigsveteranernas hälsning fick
publiken höra av distriktets hedersordförande Holger Strandberg.
Mest berördes allas sinnen
den stund, då krigsveteranen,
prosten Börje Svenns yttrade
följeorden till kranspatrullen,
som sändes till Finlands Frihetsstaty till tonerna av Narva marsch och trummornas
Oy SteelDone Group Oy Ltd
Oulu
eko. Festdeltagarnas hälsning,
kransen med de blåvita banden
med texten: Vi tackar för friheten – Vapaudesta kiittäen, fördes av lottan Grethel Nyman,
krigsveteranen Yrjö Savola och
distriktets ordförande Anders
Knip.
Festen avslutades med Vårt
land – Maamme av festpubliken tillsammans med Flottans
Musikkår.
Text: Raimo Latvala
Översättning
Holger Strandberg
Tilitoimisto Maila Vallström Oy
Oulu, Kemi
www.tilitvallstrom.fi
41
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Virkistä muistiasi
1. Helpommin ylös kuin alas, vaikka on kiviriippa perässä?
2. Rytsäkkäinen, rätsäkkäinen, kaikki miehet voitelee?
3. Linna rakennettu ristiin, rastiin, mato alitse mahtuu, lintu lävitse lentää, mies ylitse hyppää?
4. Elävä puuta pitää, nuora puun nenässä, kuolema nuoran nenässä, mato kuoleman selässä, kuolema elävän kuonon edessä?
5. Neljä jälkeä, kuusi jalkaa?
6. Seisoo köröttää niin kauan, kuin kuolema erottaa ja toimessaan on totinen?
Oikeat vastaukset sivulla 47
Outokummun Energia Oy
Outokumpu
Sanakilpa
Lehdessä 4/2013 kilpailusanamme oli ”Sienimetsä”. Hyväksyttyjä sanoja löytyi 49 kpl, jotka
ovat:
Eines, emäs, emätin, esimies, esine, esite, este, estin,
etsin, (9)
Insesti, inssi, ismi, itse, (4)
Meisti, mesi, messi, metsä, mies, miete, mini, miniä, minä, missi, mäti, (11)
Neiti, neste, niemi, nimi, nisse, nisti, nisä, (7)
Seimi, seinä, seiti, semi, setä, siemen, sieni, siimes, sini, sintsi, sisin, sitsi, säie, (13)
Teesi, teini, tenä, tissi, (4)
Äiti, (1)
Kaikkien osallistujien kesken arvottiin kolme Sotaveteraanikalenteria 2014. Palkinnon saavat Hilkka Linna, Askola, Erkki Kittilä, Riihikoski ja Hilkka Vesa, Ylöjärvi. Seuraava kilpailusanamme on ”JOULULAHJA”. Lähettäkää vastauksenne perjantaihin 15.11. mennessä
kirjeessä tai postikortilla: PL 600, 00521 HELSINKI, faksilla numeroon (09) 6126 2020 tai sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Vastaukseen kirjoitetaan lähettäjän
nimi ja osoite, kirjekuoreen lisäksi ”Sanakilpa”. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme
kirjaa ”Veteraanit kirkkotiellä”.
Potoj Trading Öb
Parainen
Talosuunnittelu P. Viitasalo
Parkano
www.talosuunnitteluviitasalo.fi
Koneurakointi
J. Jaakkola
Pieksämäki
Lokakuun krypto
Oy Herrfors Ab
Pietarsaari
Kiinteistöhuolto
Robert Wallenstjerna
Pirkkala
Pirkanmaan
RI-Rakennuspalvelu Oy
Pirkkala
Oy Finnkomponent Ab
Pirkkala
42
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Kirjat
Mannerheimilla oli monta roolia
Juhani Suomi: Mannerheim, Viimeinen kortti?
Kustannusosakeyhtiö Siltala, ISBN 978-952-234-172-3,
Helsinki 2013
Marsalkka Mannerheim lienee
eniten tutkittu hahmo Suomen
itsenäisyyden ajan historiassa.
Niinpä professori Juhani Suomikin kertoi harkinneensa pitkään,
alkaako kirjoittaa vielä hänen
vaiheistaan jatkosodan lopulla
ja sodan jälkeisistä vuosista. Tutkijan sielu voitti ja sitä päätöstä
kiittää varmaan moni hänen uusimman kirjansa lukija. Legenda ja myyttinen Mannerheim saa
kirjassa ihmisen kasvot - inhimillisine piirteineen.
Presidentti Mannerheim
johdatti Suomen
jatkosodan rauhaan
En ole ennen miettinyt sitä, mik-
si vanha ja sairaalloinen Mannerheim oli valmis ottamaan
kesän 1944 katastrofaalisessa
tilanteessa vastaan vielä presidentinkin viran. Olin ajatellut,
että hän suostui tähän epäkiitolliseen tehtävään velvollisuuden tunnosta. Sekin voi olla syynä, mutta Suomi osoittaa kirjassaan, että Mannerheim haki
tässä asiassa revanssia hävittyään kahdesti vastaavassa tilanteessa. Vapaussodan valkoisten
voittoon johtanut kenraali olisi
halunnut nousta valtionpäämieheksi jo 1919 ja toisen kerran talvella 1943, silloin kun Risto Ryti
valittiin uudelleen presidentiksi.
Mannerheim sai heinä-elokuun vaihteessa 1944 hyvityksen näille tappioilleen, kun Ryti
ja kumppanit pyysivät häntä
presidentiksi. Oliko Mannerheim tuossa tilanteessa Suomen
“viimeinen kortti”; usean hen-
kilön arvion mukaan oli ja kysymys oli siis siitä, kuka voisi
johtaa Saksaan suuntautuneen
Suomen rauhansopimukseen
Neuvostoliiton kanssa.
Kirjoitin tämän lehden viime numerossa jatkosodan rauhanoppositiosta. Juhani Suomen kirjassa rauhanoppositio ja Nystenin piiri saa suuren
merkityksen ja professori toteaa, että viime kädessä juuri rauhanoppositio painosti Mannerheimia niihin uuden suuntauksen vaatimiin ratkaisuihin, joita
hän teki syyskesällä 1944. - Nyt
jälkikäteen voi ajatella, että oli
Suomen kansan onni, että Mannerheimia ei valittu presidentiksi 1919 eikä 1943, vaan vasta loppukesällä 1944. Suomen yli 800
sivun mittaisen kirjan painopiste on Mannerheimin presidenttikaudessa elokuusta 1944 maaliskuuhun 1946. Mannerheimin
ja koko Suomen “vaikea aika”
asekätkentäjuttuineen ja sotasyyllisyyskysymyksineen tulee
kyllä perusteellisesti selvitetyksi.
Viimeiset vuodet pääosin
Sveitsissä
Mannerheim oli presidentin tehtävät vastaanottaessaan vanha
ja sairas ja raskaan vastuun uuvuttama. Hän hoidatti terveyttään ensisijaisesti Punaisen Ristin sairaalassa Helsingissä, mutta myös ulkomailla ja varsinkin
Tukholmassa.
Loppuvuoden
1945 hän oleskeli Etelä-Portugalissa Praia da Rochan pikkukaupungissa ja ainakin muodollisesti hän terveyttään sielläkin hoiti. Tosiasiallisesti hän
oli tuolloin varmuuden vuoksi
ulkomailla, kun sotasyyllisyyssyytteet oli nostettava vuoden
1945 aikana ja marsalkkakin
pelkäsi joutuvansa syytettyjen
penkille.
Sveitsistä muodostui kuitenkin hänen viimeisten vuosiensa pysyvin asuinpaikka. Siellä
hän saattoi saada monenlaisiin
vaivoihinsa asianmukaista hoitoa eikä hänen tarvinnut asua
ahdistavaksi kokemassaan Suomessa. Hän nimittäin uskoi
maan joutuvan bolshevikkien
valtaan ja sillä hetkellä hänen
olisi parempi olla jossakin muualla kuin Helsingissä.
Kirja rikkoo monia myyttejä
ja Mannerheimin sädekehäkin
voi vähän himmetä. Tosiasiaksi jää, että maa tarvitsi häntä ja
sankarimarsalkkakin arvoisensa näyttämön, Suomen tasavallan.
Esko Vuorisjärvi
Talvisodasta on kirjoitettu myös Neuvostoliitossa ja Venäjällä
Pavel Petrov: Venäläinen
talvisotakirjallisuus, Bibliografia 1939-2011, Suomalainen toimituskunta:
Antero Uitto, Carl-Fredrik
Geust, Pauli Kruhse, ISBN
978-952-5912-975-5, Saarijärvi 2013, Kustantaja
Docendo Oy, (Kirjaa voi
tilata kustantajalta, puh.
044-7270250)
Suhtauduin vähän epäillen kesällä ilmestyneeseen yllä mainittuun kaksikieliseen bibliografiaan eli julkaisuluetteloon.
Luulin, että se on nimensä mukaisesti vain luettelo Venäjällä
ilmestyneestä talvisotakirjallisuudesta. Luulo oli väärä; kirjassa olikin luettelon lisäksi kaksi
laajaa artikkelia aiheesta, venä-
läinen ja suomalainen näkemys.
Perusartikkelin, tutkimuksen venäläisestä talvisotaa käsittelevästä kirjoittelusta, on tehnyt pietarilainen, vuonna 1973
syntynyt, nuoremman polven
sotahistorian tutkija Pavel Petrov. Hänen tekstinsä on kääntänyt suomeksi sotahistorioitsija
Carl-Fredrik Geust. Petrov kertoo, kuinka neuvostoliittolainen
ja myöhempi venäläinen tulkinta on vuosien varrella muuttunut moneen kertaan. Siinä
ei sinänsä ole mitään uutta, on
tunnettu tosiasia, että Neuvostoliiton aikana historiantutkimus palveli poliittisia päämääriä pyrkimättäkään objektiivisuuteen. Tähän “poliittiseen”
historiankirjoitukseen kuului
sekin, että yya-vuosina ei Neu-
vostoliitossa puhuttu, saatikka kirjoitettu juuri mitään tästä
“aseellisesta selkkauksesta” eli
talvisodasta.
Talvisodasta kirjoitettiin sen
sijaan jonkun verran jo sodan aikana, sen jälkeen 1940-41 ja varsinkin suuren isänmaallisen sodan vuosina. Suomi oli useamman kirjoittajan mielestä syypää
sotaan erityisesti siitä syystä, että
se toimi Ranskan ja Englannin
käsikassarana ja tarjosi sillanpääaseman niiden valmistellessa
hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan. Saksan sitten oikeasti hyökättyä paljastui sekin, että tämä
maa oli valjastanut Suomea samaan tarkoitukseen jo vuodesta 1934 lähtien. Suomen syksyllä
1939 Neuvostoliittoon suuntaamat aggressiot olivatkin nekin
muuttuneet saksalaisten lietsomiksi. -Tämä kaikki jäi neuvostoliittolaiseksi totuudeksi sitten
vuosikymmeniksi.
Petrov on löytänyt venäläisestä historiankirjoituksesta monta
ajankohtaa sille, milloin Neuvostoliitto oikeasti aloitti talvisodan valmistelut. Ne alkoivat jo
vuoden 1938 puolella ja kiihtyivät kesään 1939 mennessä. Viimeinen niitti oli elokuussa solmittu Neuvostoliiton ja Saksan
välinen hyökkäämättömyyssopimus ja sen salainen lisäpöytäkirja. Siinähän Suomi sovittiin
kuuluvaksi venäläisten etupiiriin ja sotavalmistelut saivat yhä
konkreettisemman muodon.
Toisen artikkelin on kirjoittanut tietokirjailija Antero Uitto. Hän peilaa suomalaista nä-
kökulmaa venäläisten tulkintaan talvisodasta. Johtopäätös
on se, että sikäläinen historiankirjoitus ei valaise vieläkään
talvisodan koko kuvaa, “mustia aukkoja” jää yhä. Ikävää on
se, että jotkut nykyvenäläisetkin
historiantutkijat katsovat, että
suomalaiset itse olivat syypäitä
talvisotaan.
Jo tämä ajankuva velvoittaa
siihen, että asiaa yhä pidetään
esillä, siitä kirjoitetaan ja puhutaan, varsinkin itärajan tuolla
puolen. Venäläis-suomalainen
yhteisjulkaisu antaa oman panoksensa tähän keskusteluun
kertomalla tuhansien lähdekokonaisuuksien - siis kirjojen ja
kirjoitusten - tarkat nimitiedot.
Esko Vuorisjärvi
Sata-Kuulo Oy
Porin Puutuote Oy
Lindgren CE Oy Ab
Pori
Pori
Porvoo
Kuljetusliike
Kim-Johan Nuikka Ky
yli 75 vuotta palvelua
Porvoo
Rakentajat Saarikko Oy
Pälkäne
www.rakentajatsaarikko.fi
T:mi Tero Salminen
Kyrötekniikka Oy
Pälkäne
Pöytyä, Kyrö
43
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Ensimmäinen jääkäri ja kylmän sodan Pohjola-aktivisti
Walter Horn Docendo Oy,
ISBN 978-952-5912-98-2,
Saarijärven Offset Oy 2013
Tämän kirjan arviointi on minulle mieluisa tehtävä. Jo lukiolaisena opin tuntemaan luokkatoverini isän jääkäri evl Yrjö
Tenhusen. Siitä lähtien olen arvostanut jääkäreitä.
Walterin vanhemmat olivat saksalaisia. Hän syntyi 1892
saksan kansalaisena Suomessa.
Perhe jäi Suomeen saaden suomen kansalaisuuden. Keväällä
1911 oli ylioppilaskirjoitukset ja
syksyllä hän aloitti lääketieteen
opinnot Helsingin Yliopistossa.
Marraskuussa 1913 Walter lähti Berliiniin jatkamaan opintojaan ja tutustumaan saksalaisiin
sukulaisiinsa. Saksassa oleskelu vahvisti hänen sympatioitaan
vanhempiensa kotimaahan. Kesällä 1914 Sarajevon laukaus-
ten jälkeen alkoi ensimmäinen
maailmansota.
Nuoret ylioppilaat katsoivat
aseellisen koulutuksen hankkimisen ulkomailla välttämättömäksi. Ostrobotnian kokouksessa 27.11. päätettiin lähettää Tukholmaan Pertel Paulig
ja Waltter Horn kielitaitoisina
tiedustelemaan sotilaskoulutusmahdollisuuksia. Suomesta lähti helmikuussa 137 akateemista
kansalaista ”jatko-opintoihin”
ulkomaille, Horn ensimmäisten
joukossa. Hän oli niitä harvoja
jääkäreitä, jotka pitivät tapahtumista päiväkirjaa. Hänet ylennettiin ensimmäisten joukossa
2.9.1915 zugführeriksi. Hän palasi Suomeen 4.2.1919.
Karjalan kaartissa palvelus
alkoi 1919 kapteenina ja päättyi
kesällä 1933 Uudenmaan rykmentissä pataljoonan komentajana. Helsingin komendantik-
si hänet määrättiin 1935 alussa.
Virka-asemansa puitteissa hän
järjesti Mannerheimin 70-vuotispäivät ja itsenäisyyspäivän
20-vuotisjuhlallisuudet. Talvisodan aikana häntä ei määrätty komentajatehtävään huonon
kenttäkelpoisuuden tähden.
Hornille tarjottiin alkuvuodesta 1940 sotilasasiamiehen
tehtävää ensin Washingtonissa,
josta hän kieltäytyi. Sen sijaan
Berliini sopi. Horn valmistautui huolella tehtäväänsä. Asemapaikkaansa saavuttuaan Horn
merkitsi päiväkirjaansa ”Nyt
kun Saksa ja Pohjola ovat löytäneet taas toisensa, pitäisi niiden selviytyä suuresta sodasta
Neuvostoliitoa vastaan.” Sotilasasiamies oli täystyöllistetty Saksan ja Suomen välien tiivistyessä
asekaupan, kauttakulun ja aseveljeyden muotoutuessa.
SS-vapaaehtoisten joukon pe-
rustamista ja sen vaiheita Horn
seurasi tarkoin.
Puolustusvoimista, rajavartiolaitoksesta ja sk-järjestöstä
erotettiin suuri joukko upseereita. Jopa puolustusvoimien
komentaja kenraaliluutnantti
Lundqvist antoi erokehotuksen
33 upseerille Mannerheimin tietämättä. Vapautetut upseerit perustivat yhdistyksen Upseerit
evp r.y., jossa mukana oli mm.
Walter Horn.
Asekätkijöitä ja heidän omaisiaan Horn ja hänen ystävänsä
auttoivat. Svinhufvudin muistosäätiön sihteerinä Horn vaikutti presidentin muistopatsaan ja
elämänkerran aikaansaamiseen.
Horn halusi vaikuttaa pohjoismaiden yhteistyön lisäämiseen.
Pohjola-aktivisteja oli Suomessa
varsin suuri joukko. Tavoitteena
oli aikaansaada Pohjolaan suurvaltojen tunnustama puolueeton
vyöhyke, jonka takeena olisivat
eri Pohjoismaiden yhdistyneet
asevoimat. Tästä aatteesta ja toiminnasta on tähän mennessä ollut niukalti tietoa.
Jääkärieversti menehtyi syyskuun 14. päivänä 1972. Presidentti Kekkonen lähetti adjutanttinsa kenraalimajuri Urpo Levon
laskemaan seppeleen arkulle tervehdyksineen kiittäen uskollista
kansalaista tämän Suomen hyväksi tekemistä palveluista.
Kirja vähän tunnetusta jääkärieversti Walter Hornista on
poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Runsas kuvitus teksteineen
ja sujuva kerronta elävöittävät
lukemista. Kirjan tekijää prikaatikenraali Pentti Airiota tulee
kiittää kirjasta, jota suosittelen
kaikille, mutta erityisesti historian opetuksena nuoremmille.
tetty ”maailman sivu” ilmaisemaan rajan itäpuolella olevaa
valtiota, järjestelmää tai ihmisjoukkoa kohtaan tunnettua epäluuloa, pelkoa tai suoranaista vihaa. Heilurin kaari on kuitenkin aikojen kuluessa ollut laaja.
Muistettakoon vaikkapa vain
viime sotien aikainen ”periviholliseen” kohdistunut karkea
propaganda tai myöhempi 1960ja 70-lukujen ylitsevuotava ystävällisyys. Vihavaisen tulkinnan
mukaan suuri osa vuosisataisesta historiasta on kuitenkin ollut
rajan eri puolilla asuneiden ihmisten välillä suhteellisen normaalia rinnakkaineloa.
Venäjää ja venäläisiä kohtaan
tunnettu epäluulo ei ole ollut
yksinomaan suomalainen ilmiö.
Laajaan lähdeaineistoon perustuen Vihavainen kuvaa, miten
sitä on tunnettu kaikkialla Euroopassa Venäjän rajamailla,
eniten ja syvimmin ehkä Puolassa. Oma lukunsa oli luonnollisesti Saksan idänpolitiikka toisen maailmansodan alla ja sen
aikana.
Kirjassaan Vihavainen valottaa myös Venäjällä sen naapureita kohtaan vallinneita asenteita.
Kirjan alaluku ”Neuvostovastaisuus - rikos historiaa ja edistystä vastaan” on tässä suhteessa kuvaava. Nyky-Venäjällä lännen russofobiasta on Vihavaisen
tulkinnan mukaan tullut poliittisen informaatiosodan ase. Sitä
käytetään ahkerasti sellaisten
organisaatioiden piirissä, joita
on keskusjohtoisesti luotu taistelemaan Venäjän vaikutusvallan puolesta ja läntistä vaikutusta vastaan. Osansa tästä saa Suomikin.
Johtopäätöksissään Vihavainen päätyy toteamaan, miten
russofobia, ryssäviha, on historian saatossa ollut tyypillistä
kaikille Venäjän naapureille. Venäjää vihataan, koska sitä ei voi
ymmärtää. Suomen ja Venäjän
suhteiden todellinen erikoisuus
ei Vihavaisen mukaan kuitenkaan ole vihollisuus. Maittem-
me välisten suhteiden suuri erikoisuus sen sijaan on keskinäinen sympatia ja ystävyys, joka
on ollut ominaista pitkille historiallisille kausille niin 1800kuin 1900-luvuilla.
Tämän perinnön Vihavainen
soisi jatkuvan myös 2000-luvulla. Tähän kirjoittajan toiveeseen
on helppo yhtyä, vaikka ”epäilevä Tuomas” saattaakin kiinnittää vielä huomiota keskusteluun
Venäjän sotilaallisesta uhasta, viisumivapauden riskeistä ja
maakauppojen epäkohdista.
Olli Vuorio
Onko ryssävihaa?
Timo Vihavainen: Ryssäviha, Venäjän-pelon historia,
Minerva 2013, 322 s., ISBN
978-952-492-778-9
Mitä ryssäviha on? Onko Suomessa kautta aikojen tunnettu
ryssävihaa? Onko Suomi poikkeus, vai tunnetaanko ilmiö
muuallakin? Muun muassa näihin kysymyksiin Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen
professori Timo Vihavainen etsii vastauksia uusimmassa ryssävihaa tai laajemmin russofobiaa ja niiden vuosisataisia ilmentymiä käsittelevässä kirjassaan.
Käsitteenä ryssävihaa on suomalaisessa puheenparressa käy-
Pertti Suominen
Suomen Puolustusvoimien
Sotakuva-arkistot auki
Suomi sodissa 1939-1945
ISBN 978-952-5964-58-5
Kustannus HD Loimaa
Otavan Kirjapaino Keuruu
2003
Toimittaja Arto Pietilä on koonnut Sa-kuvista 600 kuvaa käsittävän kirjan. Kuvat on jaettu
kolmeen osaan, Talvisodan aikaan, Jatkosotaan ja Lapin sotaan. Lähes kaikki kirjan kuvat
ovat aikaisemmin julkaisemattomia.
Kirjan ensimmäisessä kuvassa on 150 TK-kuvaajaa kokoontuneena kesäkuussa 1941
Vilppulassa. Näiden miesten
ansiosta rintamalta, kotirintamalta ja muista sota-ajan tapahtumista otettiin 160 000
valokuvaa.
Kirjaa on saatavissa kustantajalta:
[email protected]
Puh. 0600 550 005
Untitled-2 1
5.9.2013 9.54
44
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Kirjat
Vieläkö tämän jälkeen löytyy ”historiattomia” joukkoja sodan ajalta?
Janne Mäkitalo - Jukka Vainio: Valkeasaaressa läpimurto. Jalkaväkirykmentti
1 jatkosodassa. Docendo
Oy, Jyväskylä 2013. Sivuja
367, karttoja, piirroksia,
valokuvia, henkilöhakemisto. Lähdeappaaraatti
jokaisen luvun lopussa.
Kirjan alussa on yhteenveto tavoitteista, tutkimuskysymyksistä, tutkimusmenetelmästä sekä
niiden arvioinnista. Kirjoittajat
ovat oikeassa siinä, että hektisen
sodankäynnin aikana sotapäiväkirjat ovat kirjoitettu useinkin myöhemmin kun taas ”rauhallisen” sodan aikana niiden
laatimiseen on ollut aikaa, jopa
väritykseen.
Talvisodasta on kirjassa lyhyehkö yhteenveto samoin nk. välirauhan ajalta, sekä katsaus jatkosotaan johtaneesta kehityksestä. Ne on käsitelty lyhyesti
lähteisiin perustuen antaen kuvan siitä, missä oltiin ja mihin
mentiin.
JR l:n perustaminen on saanut tilansa 1 AK:n joukkona,
samoin pataljoonien perustaminen. JR 1 toimi aluksi 10.D:n
reservinä lähinnä linnoitustöissä, sekä auttoi väestön evakuoinnissa. Sotatoimien alkaessa.25.6.1941 rykmentti siirtyi
eteenpäin kohti rajaa.
Ennen sotatoimien alkamista
kirjoittajat esittelevät suomalaisten organisaatiota sekä lähinnä
hyökkäystaktiikkaa. Myös neuvostoliittolainen osapuoli esitellään: sen punaisena lankana on
vihollisen tuhoaminen ja puo-
lustuksella tuli saavuttaa aikavoittoa hyökkäyksen aloittamiselle voimien keskittämisen
jälkeen. Kirjoittajien mukaan
venäläiset olivat taktiikassaan
kaavamaisia ja johtajat osoittautuivat johtamisessa samanlaisiksi. Stalinin upseerivainot ennen talvisotaa olivat tuhonneet
suuren osan pätevistä johtajista, sillä yli 40 000 upseeria katosi
noissa vainoissa.
Kesä-heinäkuun
vaihteessa JR 1 siirtyi Nuijamaalle.
Neuvostoliitto aloitti sotatoimet kesäkuun lopulla, jolloin
armeijamme alkoi valmistautua hyökkäykseen. 10.DE antoi
hyökkäyskäskyn 12. heinäkuuta.
Rykmentin suunnitelmaa kirjoittajat käsittelevät varsin laajasti. Pataljoonien osuudet tulevat hyvin esille. Kirjoittajien
mukaan melkein kaiken toiminnan takana oli koulutus.
Heinäkuun lopussa JR 1 siirtyi AK:n reserviksi Rautjärvelle.
Hyökkäys Kaarlahteen ja Kaukolaan on tarkasti kuvattu, samoin Räisälän valtaus. JR l:n
hyökkäysvaihe päättyi vanhan
rajan tuntumaan syyskuun alussa. Alkoi asemasotavaihe Lempäälän maastossa. Hyökkäysvaiheen ajalta kirjoittajat kertovat
parista ilkeästä tapahtumasta:
Kaarlahti-vaiheessa venäläiset
tappoivat haltuunsa joutuneet
haavoittuneet ja Kirjasalossa he
naulasivat vankinsa pistimillä
jaloista ja käsistä sekä kaulasta
Kirjasalon kartanon pihalle.
Silloin, kun ryhmitytään
puolustukseen alkavat linnoitustyöt, ansakenttien raken-
taminen, korsujen teko ja sotilaiden kannalta tärkeät vuorolomat. Kirjoittajat esittelevät
täälläkin vastustajaa. Kartta (s.
184) on mielenkiintoinen. Asemasotavaihe käsitellään selväpiirteisesti ·turhia pieniä yksityiskohtia vältellen. Suurempia
olivat taistelut Munakukkulasta, joka oli eteen työnnetty tukikohta ja jota venäläiset vihasivat. Kukkulasta oteltiin toosissaan ja se vaihteli omistajaa ja
johti lopuksi ”arvovaltakiistaan”
omistamisesta. Kirjoittajat eivät
myöskään salaile asemasoodan
miinuspuolia, kieltäytymisiä,
runsasta viinanläträämistä jne.
Myöskin tappiot kerrotaan jopa
nimien tarkkuudella. Ainakin
minulle oli tuntematonta kenraali Öhquistin käytös keväällä 1942 rykmentissä, kun hän
kiinnitti enemmän huomiota
korsun pakkijärjestykseen kuin
puolustusasemien
kuntoon.
Näin kertoi eräs haastatelluista. Lempäälan vaiheen jälkeen
JR 1 oli reservissä ja linnoitustöissä VT-asemassa alkukesään
1944 asti. Linnoitustöiden ohella miehiä koulutettiin, viihdytyskiertueet vierailivat, jaettiin kunniaa ja kuria sekä vaihdeltiin henkilöitä. Eversti Lauri
Maskulan tilalle komentajaksi
tuli everstiluutnantti Tauno Viljanen Päämajasta. Tapahtuneet
henkilöstömuutokset herättävät
kirjoittajissa epäilyksen, ehtisikö joukkokiinteys rakentua ennen Valkeasaaren kurimusta.
JR 1 siirtyi Valkeasaaren lohkolle toukokuussa 1944. Luvun aluksi kirjoittajat esittele-
vät alueen puolustusjärjestelyt.
He esittelevät ”Suomen sotahistorian mustan päivän siemenet”,
lähinnä kehnot asemat, joiden
kunnottomuutta Sihvon divisioonan miehet kauhulla katselivat. Alueella aikaisemmin ollut
18.D siirtyi nyt linnoitustöihin
VT-asemaan. Kirjoittajat käsittelevät melko laajasti suurhyökkäyksen taustoja ja esittävät kysymyksen ”oliko suurhyökkäys
yllätys”? Hyökkäys ei ollut yllätys etulinjan miehille, he näkivät ja kokivat paljon, mutta
”uneliaat” isot esikunnat eivät
siihen oikein uskoneet. Ja jos se
tulisikin, puolustus kestäisi sen
ajan, mikä kului voimien keskittämiseen. Ylipäällikköä on viime aikoina arvosteltu siitä, ettei
hän antanut irrottaa voimia ItäKarjalasta Kannakselle.
Viljanen ryhtyi tekemään parannuksia, pyysipä uusia tehokkaita pst-aseita, mutta vastaus
oli kielteinen, kirjoittajat toteavat. Jälleen kirjoittajat suorittavat
analyysit suomalaisten puolustustaktiikasta ja neuvostoliittolaisten
hyökkäystaktiikasta. Nihtilä kävi
keväällä Virossa, jossa saksalaiset
aivan avoimesti kertoivat hänelle venäläisten hyökkäystaktiikasta. Pääaseman taistelukestävyydestä annetaan varsin pessimistinen kuva. Virhe lienee siinä, että
hyökkäysvaiheen päätyttyä puolustus rakennettiin sille tasalle,
mihin oli päästy ”metrien” tarkkuudella. Tilannetta eivät parantaneet monet tarkastuskäynnit.
Ongelmia oli ja syntyi koko ajan
lisää. Näitä käsitellään melko perusteellisesti.
Puna-armeijan suuhyökkäys
alkoi 9.6.1944. Kuvausten mukaan se johti seuraavana päivänä läpimurtoon. Tappiot olivat
suuret ja erikoisen karuja olivat
suomalaisten sotavankien kohtalot neuvostosotilaiden käsissä.
Läpimurtoa kirjoittajat tarkastelevat kriittisesti neljällä sivulla (kukin kaksi palstaa). Niihin
voidaan yhtyä, viitteitäkin on
Valkeasaari-luvussa 250.
Loppusotansa JR 1 kävi Uudeltakirkolta Viipuriin johtavan
tien suunnassa ja vielä Viipurinlahden luoteisrannalla Uuraan
saaristossa. Rykmentti kotiutettiin marraskuussa 1944.
Janne Mäkitalon ja Jukka
Vainion teos on tasapainoinen
esitys yhden rykmentin sotatiestä. Kirjoittajat eivät lankea ylistelyyn tai turhaan morkkaamiseen, kun kyse on suomalaisesta
sotilaasta ja hänen uskollisuudestaan isänmaataan kohtaan.
Toki oli tilanteita, joissa tuo uskollisuus oli pettää. Ne on tuotu esiin, mutta ei tuomiten vaan
ymmärtäen ihmisiä. Kuten alussa totesin, teos on kuvaus - sotahistoriallinen tutkimus - yhden
suomalaisen jalkaväkirykmentin sotatiestä vuosina 1941-1944,
silloin kun maamme kohtalosta ”lyötiin arpaa”. Erityisen ansiokkaita ovat liki kunkin luvun
lopussa arvioinnit ja yhteenvedot tapahtuneesta.
Anssi Vuorenmaa
Autoilija Juha Virta
www.isokaanta.com
RTK Palvelu Oy
Pöytyä, Kyrö
Raahe
Rauma
Asianajotoimisto
Isomaa & Kinnunen
Kiitos Sotaveteraaneille Raumalta!
nro 112
Kiitos Sotaveteraaneille
Rovaniemeltä! nro 117
Rovaniemi
Kiitos Sotaveteraaneille
Saarijärveltä! nro 118
Maakunnan Auto
Seinäjoki, Kauhajoki
Veljekset J&J Halonen
Salo, Perniö
Seinäjoen Keskustaksi Oy
puh. 010084999
www.taksiseinajoki.fi
Rakennuspalvelu
Ari Hongisto
Sastamala
Kuljetus Oy
Marko Saarinen
Sipoo
45
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Hitsauspalvelu Söderström
Sipoo
Metallisorvaamo Sunila Ky
Tampere
Ata Gears Oy
Tampere
Mepco Oy
Tampere
Automaalaamo
P. Oinonen Oy
-sorat ja murskeet-
Kourla Oy
Somerniemi, puh.0400-635 797
Kiitos Sotaveteraaneille
Tampereelta! Nro 100
Kiitos Sotaveteraaneille
Tammisaaresta! nro 106
Puhallinsoitinkorjaamo
Jarmo Parkusjärvi
Tampere
Tampereen Messut Oy
Tampere
Kiitos Sotaveteraaneille
Tampereelta! Nro 102
Tampereen
Tilahallinta Oy LKV
Migmen Oy
Tampere
www.migmen.fi
Turtolan Kaivin Oy
Tampere
KiinnikeKeskus
Tampere
Tampere
www.tilahallinta.fi
KB-Rakennus Oy
Korja-Kumi Oy
Finnsukellus Oy
Tampere
Tampere
Tampere
Teiskon Raksa Oy
Tampere
Kiitos Sotaveteraaneille
Tampereelta! nro 107
Tampere
Arkkitehtuuritoimisto
Rauno Kangasniemi Oy
Messupuu Oy
Aritalo Oy
Omakiinteistö TRE Oy
Tampere
Kilsa Tools Oy
Toijala
Insinööritoimisto Arcus Oy
Turku
Tampere
Tampere
KM RRR-Yhtiöt Oy
Tornio
-mukanayhteistyössä: HANKOOK ja HERCULES renkaat-
Turun Kenttärakentajat Oy
Turku
Automaalaamo Arto Joki
Tampere
Nomet Oy
Tampere
Kiinteistöhuolto
Untamo Selamo
Tervo
Puutyö ja Saneeraus
Järvenoja Oy
Turenki
Turun Vapaavarasto Oy
Pointcool-Service Oy
Paketo Oy
Turku
Tuusula
Tuusula
Pelti-Expert Oy
Soraliike Erik Winqvist Ky
Tuusula
Tuusula
Rautarakenne
S. Lipponen Oy
Rakennusliike
Harry Autio Ky
Finvacon Oy
Elmarino-Shipping Oy
Uusikaupunki
Kiinteistösaneeraus Oy
Vantaa
Vaasa
Uusikaupunki, Kalanti
Kiitos Sotaveteraaneille Vaasasta!
Nro 101
Uudenmaan
Pikakuljetus Oy
Lean Solution
Consulting Oy
Vantaa
Vantaa
46
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Systemair
Länsimäen
Kiinteistöpalvelu Oy
Vantaa
BP Asennus Oy
Rema TipTop Oy
Vantaa
Varkauden Tehokaivu Oy
PT-Palontorjuntapalvelu Oy
Kuvansi
Varkaus
Eastland Engineering
Varkaus
Maanrakennus
Esko Halme Oy
Reinen Tilisointi
E. T. Listat Oy
Rautapohja Oy
Virrat
Ylivieska
Ylivieska
Kassatieto Oy
Yhtymä-Tahlo Oy
Kuljetusliike
Lasse Ruohonen Oy
Varkaus
J-PV Kuljetus
Ylöjärvi
Vesilahti
Ylöjärvi
www.yhtymatahlo.fi
Vesilahti
Ylöjärvi
APTEEKKIPALVELUA SOTAVETERAANEILLE
Alajärvi
Alajärven Apteekki
Keskuskatu 14, 62900 Alajärvi
Puh. 06-557 2249
Hämeenlinna
Korpilahti
Korpilahden Apteekki
41800 Korpilahti
puh. 014-821 775
www.korpilahdenapteekki.fi
Kuopio
Parikkala
Parikkalan 1. Apteekki
puh. 05-430 016
Saaren sivuapteekki
puh. 05-435 256
Rautjärvi
Aulangon Apteekki
(Hätilän Liikekeskus),Viipurintie 34
13210 Hämeenlinna
Puh.03-622 900
Jyväskylä
Kyllön Apteekki
puh. (05) 489 340 www.asemanseudunapteekki.fi
Veteli
Keskussairaalantie 20, 40620 Jyväskylä
Puh. 010 271 6890
Haapaniemenkatu 24-26, Sokos,
70110 Kuopio p. 017-287 6601
Voionmaan apteekki
Lappeenranta
Voionmaankatu 9,
Puh. 010 271 6895
Kerava
Keravan Keskusapteekki
Kauppakaari 4, 04200 Kerava
Puh. 09-274 7930
Vetelin Apteekki
Koulutie 63, 69700 Veteli
Puh.06-862 1419
Lappeenrannan
2. Uusi Apteekki
Lappeenranta , Taipalsaari , Voisalmi
Viitasaari
Lapväärtti
Puh. 06-222 1110
Fax 06-222 1599
Lapväärtintie 729
64300 Lapväärtti
Viitasaaren Apteekki
Postikuja 1, 44500 Viitasaari
puh. 014-577 4700
47
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Haetaan yhteyttä
Krypton ratkaisu
Eino Nerg pyytää kuvassa näkyviä aseveikkoja ottamaan yhteyttä. Asevelvolliseksi meidät kutsuttiin 70 vuotta sitten eli
13.10.1943. Tämä porukka palasi Lapin sodan päätyttyä pohjoisrintamalta ja toimi useilla lentokentillä puhelinasennustöissä niin, että siviiliin pääsimme 15.12.1945. Kuvassa, joka otettiin Porissa 1945 ovat mm. oik. Mäkelä P, Suodenniemi, Ilo
Pauli, Harviala, Nerg Eino, Mattila Kauko, Pietarsaari, Pietarila P, Pudasjärvi, Puoskari U, Juuka sekä Holopainen Keijo, Rasivaara. Lisäksi kuvassa ovat Oksanen, Hiitola, Kauppila ja Österman, joiden etunimiä ja kotipaikkaa en muista. Toivon, että
pääsisimme muistelemaan. Eino Nerg, Vinkkelikatu 4, 26660
Rauma, puh. (02) 825 1910 tai 0500 598 335.
Kokoonnutaan
Virkistä muistiasi
oikeat vastaukset
UK 59:n veteraanit kutsutaan perinteiselle vuosilounaalle Helsingin Suomalaiselle Klubille, Kansakoulukuja 3.
perjantaina 15. marraskuuta klo 12.00. Saattajatkin ovat tervetulleita. Ilmoittautumiset 13.11.
mennessä Klubimestarille puh. (09) 586 8830.
Kunniamerkit. – Toimikunta
1. Vettä nostetaan kaivosta
2. Sauna
3 Aita
4. Onkiminen
5. Hevonen ja ratsastaja
6. Virstantolppa
*****
Huomio Summan veteraanit
”Summa”, Marjapellonmäki helmikuussa 1940 – onko siellä
olleita tavoitettavissa tai löytyykö heiltä jääneitä päiväkirjoja,
muistelmia tai kirjeitä, joissa kerrotaan noista tapahtumista?
Ystävällisesti yhteydenotot: Taisto Tielinen, p. 050 362 2917
tai postitse osoitteeseen Juurikontie 380, 54460 Ylijärvi.
Arkkitehtitoimisto
Raudasoja Oy
Maalauspalvelu Majuri Oy
Ylöjärvi
Ylöjärvi
Taksi ja Invataksipalvelut
V-M Saviranta Oy
Kitus-Puu Oy
Kuru
Uurainen, Äänekoski
Lehden tilaukset ja hinnat
Julkaisija
Suomen Sotaveteraaniliitto ry–Finlands
Krigsveteranförbund rf
Sotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata Sotaveteraani-lehden
liiton toimistosta puh. (09) 6126 2015 /Riina Lillfors. Lehden vuosikerran
hinta on 15 euroa.
Irtonumero maksaa 4 euroa.
Toimitusneuvosto
Päätoimittaja Markku Seppä
Puheenjohtaja Jyrki Vesikansa
Jäsenet: Anni Grundström, Antti Henttonen, Raija Hinkkala,
Göran Lindgren, Pertti Nieminen, Markku Seppä, Aarno Strömmer,
Eeva Tammi, Finn-Göran Wennström, sihteeri Marja Riukka
Toimitus
Toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.
Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen
Kellosilta 4 C
00520 Helsinki
puh. päätoimittaja (09) 6126 2012
sähköposti [email protected]
tai [email protected]
faksi (09) 6126 2020
internet www.sotaveteraaniliitto.fi
1/13: 20. helmikuuta • 4/13: 11. syyskuuta
2/13: 17. huhtikuuta • 5/13: 30. lokakuuta
3/13: 12. kesäkuuta • 6/13: 11. joulukuuta
Osoitteenmuutokset ja lehden peruutukset
1,60 euroa/pmm. Väri- ja määräpaikkailmoituksista
sovitaan erikseen.
Sotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteenmuutoksista omaan
yhdistykseensä tai liittoon Riina Lillforsille,
PL 600
00521 Helsinki
puh. (09) 6126 2015
sähköposti [email protected]
Ilmestyminen 2013
Ilmoitushinnat
Lehti CD-levynä
Sotaveteraani-lehden pääsisältö on kuunneltavissa CD-levynä
(ns. Daisy-äänite), jonka vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa
ja muille 17 euroa. Näkövammaisten Keskusliitto lainaa kuunteluun
tarkoitettuja Daisy-soittimia. CD-levyjä voi tilata Sotaveteraaniliiton
myyntitoimistosta: PL 600, 00521 Helsinki, puh. (09) 6126 2015,
sähköposti [email protected]
Ilmoitusmyynti
Media-ammattilainen Adspace Oy
Isoharjantie 4 C rak. 3
71800 Siilinjärvi
Isto Valkeapää
puh. 040 735 7571
Taitto
Taittotalo PrintOne
Vehkalahdentie 12 A
00950 Helsinki
puh. 050 320 8972
sähköposti [email protected]
Painopaikka
Suomen Lehtiyhtymä Oy, Tuusula 2013
ISSN 0782-8543
48
5/13 lo k a k u u n 30. pä i vä n ä 2013
Sotaveteraaniliiton myyntitoimisto palvelee
Toimisto avoinna ma-pe 8.30-16.00
Soita Riinalle (09) 6126 2015 tai Marjalle (09) 6126 2016
Sähköposti: [email protected][email protected]
Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraaniliitto.fi
35 Sotaveteraanikalenteri
vuodelle 2014
4
Liiton standaari
Kalenteri on tarpeellinen ja hyvä tietopaketti jokaisen jäsenen taskuun.
1 Sotaveteraani­mitali
Hinta 6 euroa
Myös kannattajajäsenille
Hinta 35 euroa
Hinta 15 euroa
31 Yrjö Jylhä: Kiirastuli
Runokokoelma
Talvisodan runoutta
vuodelta 1941. Kuvitettu.
Myös kannattajajäsenille
Hinta 30 euroa
Hinta 15 euroa
Hinta 25 euroa
KÄYNTIOSOITE: Kellosilta 4 C, Itä-Pasila. Raitiovaunu 7 B kulkee Kellosillan pysäkille.
Kymmenen sotaveteraanikuoron ja Haminassa
sotaveteraanien konsertissa taltioiduista äänitteistä
on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD.
Uusi painos
TILAUSKORTTI
Suomen Sotaveteraaniliitto
PL 600, 00521 HELSINKI
12 Uusi juhla-DVD
Sotaveteraani- ja
perinnekuorot
Helsingin
Jäähallissa 14.3.2010.
Arvokas uusi DVD Talvisodan
muistojuhlasta.
Hinta 25 euroa
Täytä ja postita oheinen tilauskuponki tai tilaa puhelimitse.
Nimi (tekstaten):
................................................................
Lähiosoite:
................................................................
Postinumero ja -toimipaikka:
................................................................
Nro................. kpl....................
Nro................. kpl....................
Nro................. kpl....................
Nro................. kpl....................
Nro................. kpl....................
Nro................. kpl....................
Nro................. kpl....................
Nro................. kpl....................
✂
43 Sama kaiku on askelten -CD
Hinta 20 euroa
6
Suomen lippu
2 Jäsenmerkki
5/13
Joulukortit 2013
Lähetä lämmin joulutervehdys Suomen Sotaveteraaniliiton joulukorteilla.
2. TALVIMAISEMA
Originaali: Jaana Aalto
UV-lakkaus, 170 x 113 mm
1. PUKINKONTTI
Originaali: Martta Wendelin
Mattakartonki, 113 x 170 mm
Kortit 1-5 ovat taitekortteja kuorineen.
Kortit toimitetaan pakattuina:
• 10 kpl:n lajitelma
3. JOULU KORSUSSA
Kuva: SA-kuva
113 x 170 mm
(sis. kortteja 1-2 ja 4-6, 2 kpl kutakin)
• 10 kpl:n pakkaus
(pakkauksessa 10 samaa korttia)
12 €/pakkaus
Toimintaamme voitte tukea myös
ostamalla kirjeensulkijamerkkejä.
Arkissa on 20 merkkiä,
arkin hinta on 20 €/kpl
4. METSÄN JOULU
Kuva: Jorma Jämsén
UV-lakkaus ja hopeafoliointi
113 x 170 mm
5. JOULUKUUSI © Paletti
UV-lakkaus ja hopeafoliointi
113 x 170 mm
KÄYNTIOSOITE: Kellosilta 4 C, Itä-Pasila. Raitiovaunu 7 B kulkee Kellosillan pysäkille.
JOULUKORTTITILAUS
Suomen Sotaveteraaniliitto, PL 600, 00521 HELSINKI
Nimi (tekstaten):
Nro................. pkt.................
Nro................. pkt.................
Nro................. pkt.................
................................................................................. Nro................. pkt.................
6. JOULUKIRKKO
Originaali: Martta Wendelin
Mattakartonki,1-osainen,
105 x 148 mm
Tiedustelut ja tilaukset:
Puh. (09) 6126 2015 tai (09) 6126 2016.
Verkkokauppa palvelee osoitteessa:
www.sotaveteraaniliitto.fi
.................................................................................
Postinumero ja -toimipaikka:
.................................................................................
Nro................. ptk.................
Nro................. pkt.................
✂
Lähiosoite:
Lajitelma........ pkt.................
5/13