EsPOON kUVATAIDEkOUlUN VUOsIkERTOMUs 20011 – 2012

PENSSELIHIRMUT
espoon ku vataidekoulun v uosik ertomus 20011 – 2012 Xuefei Wu, Sini Alhosaari ja Sanda Asiedu ”Lämpimien ja kylmien värien taistelussa” Muotokarnevaaleissa.
PENSSELIHIRMUT
espoon kuvataidekoulun vuosikertomus 2011 – 2 012
Toimisto / Kansliet
WeeGee-talo, Ahertajantie 5, 02100 Espoo
postiosoite PL 6670, 02070 espoon kaupunki
WeeGee-huset, Flitarvägen 5, 02100 Esbo
postadress PL 6670, 02070 esbo stad
puh./tel. 816 31822 fax 816 31827
sähköposti / e-mail [email protected]
www.espoonkuvataidekoulu.fi
Rehtori / Rektor
Maritta Poijärvi puh./tel. 816 31819
Apulaisrehtori / Vicerektor
Hannele Jääskeläinen puh./tel. 816 31820
Toimisto / Kansliet
Salma Khairy puh./tel. 816 31822 (oppilasasiat)
Marju Pohjola puh./tel. 816 31821 (talous ja kirjanpito)
Vahtimestari / Vaktmästare
Seppo Jyrkinen puh./tel. 040 562 9889
Kurssikoordinaattori / Kurssekreterare
Eeva Andersson puh./tel. 816 31826
Sivoojat
H&A Team Oy, C’ stix Oy
LUKUVUOSI 2011—2012
Lukuvuosi alkoi 22.8.2011 ja päättyy 26.5.2012. Oppilaita
on 1200, joista noin 36 ruotsinkielisiä. Lukujärjestyksen
mukaisia opetustunteja on 9 822.
HALLINTO JA TALOUS
Espoon kuvataidekoulu on taiteen perusopetusta antava
kuvataideoppilaitos, jonka toimintaa ylläpitää rekisteröity
kannatusyhdistys. Espoon kaupungin taloudellinen tuki
on luonut koululle edellytykset kehittyä osaksi kunnan
kulttuuritoimintaa. Koulu on saanut tuntiperusteista
valtionapua vuodesta 2000 lähtien.
Koulun taloudesta ja hallinnosta vastaa johtokunta, johon
kaupunki nimeää kaksi jäsentä.
JOHTOKUNTA
Puheenjohtaja Raili Hilakari
Varapuheenjohtaja Seppo Holste
Jäsenet Sinikka Mäntysalo-Lamppu,
Annika Olsen-Nyberg, Markus Peura,
Anne Puputti
Espoon kaupunginhallituksen
nimeämät edustajat Taru Liira, Elisabet Andersson
K ANNATUSYHDISTYS
Kannatusyhdistyksen jäsenmäärä vuonna 2011 oli 84
henkilöä. Jäsenmaksu oli 30 euroa, yhteisöjäseniltä
120 euroa. Kannatusyhdistyksen sääntömääräinen
vuosikokous pidettiin WeeGeellä 13.4.
OPETTAJAT
Päätoimiset opettajat
Heta Boman, kuvataideopettaja
Elisse Heinimaa, kuvataideopettaja
Saga Heino, taiteen maisteri
Minttu Hyytiäinen, taiteen maisteri, keraamikko
Leena Rantanen, taiteen maisteri
Päivi Sarakorpi, kuvataideopettaja
Eeva-Liisa Seinälä, kuvataideopettaja
Hannele Jääskeläinen, kuvataideopettaja
Tuntiopettajat
Niina Ala-Fossi, taiteen maisteri, valokuvataiteilija
Pekka Barman, kuvataiteilija
Mari von Boehm, taiteen maisteri
Sari Bremer, taiteen maisteri, taidegraafikko
Suvi Haapala, kuvataiteilija, taiteen perusopettaja
Helena Hyyryläinen, tekstiilitaiteilija
Marjatta Kekki, kuvanveistäjä
Soile Kinnunen, arkkitehti
Hanna Koskimies, taiteen maisteri
Paula Martikainen, taiteen maisteri
Maarit Myllynen, taiteen maisteri
Anne Ovaska, kuvataiteilija
Ida Pimenoff, taiteen maisteri
Mikko Remes, elokuvaohjaaja
Elisa Rovamo, kuvataideopettaja
Maiju Salmenkivi, taiteen maisteri
Nina Sarkima, kuvataiteilija
Martti Sirola, kuvataideopettaja
Sari Tenni, taiteen maisteri
Hanna Timonen, taiteen maisteri
Aleksi Tolonen, taiteen maisteri
Hillevi Vähälä-Aranko, taidemaalari
Irma Weckman, taiteen maisteri
Julia Weckman, taiteen maisteri, valokuvataiteilija
Magnus Zweygberg, taiteen maisteri
Lukuvuoden mittaisia iltapäiväkerhoja vetivät Laajalahden koulussa kuvataiteilija Anna-Maija Mattila-Selin,
Lagstads skolassa kuvataiteen maisteri Mervi Laakso sekä
Ymmerstan koulussa taiteen maisteri Eeva Andersson.
–2–
–3–
OPETUSPISTEET
Espoonlahden opetuspiste
Kalajärven opetuspiste
Kauklahden opetuspiste
Karakallion opetuspiste
Leppävaaran opetuspiste
Olarin opetuspiste 1 ja 2 / Olars undervisningslokal
Tapiolan opetuspiste / Hagalunds undervisningslokal
ESPOON KUVATAIDEKOULUN ARVOT
Kuvataidekoulun arvot ovat kasvu taiteen avulla,
oppilaskeskeisyys ja tyytyväinen työyhteisö. Kaikkien
meidän kuvislaisten tehtävä on katsoa, että valitut
arvot myös toteutuvat toiminnassamme.
TOIMITUS
Päätoimittaja Hanna Koskimies
Toimituskunta Maritta Poijärvi, Hannele Jääskeläinen
Painopaikka Lito-Print Oy
Kannen kuva
Viivi Ropponen, Tap10-11B, Muotokarnevaaliasussa
Lotta Mikkonen , 6 v.
TILLSAMMANS MED
BARNEN OCH DE UNGA
M A R I T TA P O I J Ä RV I , R E K T O R
U
nder den senaste tiden har man i medierna
diskuterat mycket barn och ungas illamående.
Knappast har någon undgått att höra och iaktta
detta. För att barn skall kunna utvecklas till
välbalancerade vuxna som klarar sig bra i livet, behöver
de bra förutsättningar för växt och utveckling. Till det
behövs allas vårt stöd.
Barn och unga har rätt till jämlik behandling oberoende av egen eller föräldrarnas bakgrund eller egenskaper. Till exempel etnisk bakgrund, språk, religion, handikapp eller förmögenhet får inte inverka på bemötandet
av barnet. Ensamhet och upplevelserna av att bli utanför
skadar barn och ungas välmående.
Genom att i ett tidigt skede satsa på barns fostran,
utbildning och hobbyverksamhet stöder man allra bäst
deras framskridande på livets stig. Satsningen bidrar
samtidigt till att motverka marginaliseringen. Då blir
det också förmånligare för samhället, eftersom man på
detta sätt avsevärt kan minska kostnaderna som uppstår
av problem i den tidiga ungdomen och vuxna åldern. Å
andra sidan möjliggör satsningen att man effektivare kan
ta i beaktande begåvningar.
Handledd hobbyverksamhet är mycket viktigt. Den
möjliggör självförverkligande och upptäckande av egna
intressen, samt utvecklingen av det sociala nätverket
utanför hem och skola. Hobbygrupperna erbjuder människorelationer och upplevelser som befrämjar barns
mentala hälsa och känslan av att klara sig i livet.
Positiv, förebyggande hobbyverksamhet, t.ex. bildkonst, är väsentligt viktigt i barn och ungas liv. Man kan
YHDESSÄ LASTEN JA
NUORTEN K ANSSA
komma med i bildkonsthobbyn i vilken ålder som helst
och det kräver inga specialfärdigheter av barnet. Bildkonst passar alla och ger efter egna förutsättningar. Alla
barn är värda att få bildkonstfostran. Bildkonst lär viktiga saker om att lyckas i livet och speciellt om att få njuta
av det.
Bildkonst utvecklar barn och unga till kreativa och
självständiga människor som med kritiska, öppna ögon
forskar och deltar i världen. Konst och kreativitet är
grundläggande faktorer i ett civiliserat samhälle och en
förutsättning för all kulturs vitalitet. Kulturell bildning
hör till oss alla. Bildkonst lär oss att leva sig in i den andras
roll, förstå olikheter och ta ansvar över gemenskapen. De
viktigaste egenskaperna för att klara sig i livet är kritiskt
tänkande, empati, fantasi och personligt ansvarstagande.
Allt detta lär man sig bl.a. i bildkonstundervisningen.
Finländska topparkitekter, formgivare och filmskapare
föds inte från tomma intet. Kulturindustrin och den kreativa ekonomin är redan nu mycket betydelsefulla faktorer i
nationalekonomin och i framgången i den internationella
konkurrensen. I framtiden kommer denna utveckling bara
att förstärkas när de traditionella industribranschernas
betydelse avtar och de visuella nya affärsgrenarna utvecklas vidare. Mediakänslan som mognar under bildkonsttimmarna är också nyckeln till agerande i framtidens
samhälle. Förutsättningen för förståelse av mediavärlden
och ett kritiskt förhållningssätt till media är professionell bildkonstundervisning. Genom att själv göra bilder,
jobba med kameror och dataprogram och analysera medians budskap utvecklas mediafärdigheterna som behövs i
framtidens värld. Visuell fostran är allas grundrättighet.
I centrum av bildkonststudierna är känslofostran och
kreativitet, rätten att uttrycka och bearbeta personliga
saker. Studierna av konstämnen förbättrar elevernas välmående genom att erbjuda dem redskap för personlig växt
och grupputveckling. Bildkonststudierna bjuder eleverna
på en mera övergripande uppfattning om information, ett
samband mellan inlärning, egna erfarenheter, uttryck
och anskaffning av kunskap. I konsten förenas färdigheter och kunskaper till en förmåga att leva ensam och tillsammans med andra. Konsttimmarna erbjuder också en
plats för stillhet i denna så hektiska tid.
Redan under barnets tidiga levnadsår avgörs hur välmående hon/han kommer att vara i vuxen ålder. De unga
i sin tur är källan till kreativitet i samhället! Låt oss tillsammans ta hand om våra barn och unga. Till detta behövs
allas insats.
I början av nästa läsår får Esbo bildkonstskola en ny
vicerektor. Hannele Jääskeläinen som i 20 års tid fungerat som vicerektor går i pension och på hösten börjar
KoM Hanna Koskimies som vicerektor. Hanna har under
de senaste åren fungerat som timlärare i Esbo bildkonstskola. Jag önskar Hanna varmt välkommen till den nya
uppgiften. Jag tackar Hannele för alla de utmanande år
som du utvecklat grundläggande konstundervisning i
Esbo bildkonstskola. Jag önskar dej Lyckliga, upplevelsefulla och inspirerande pensionsår! Du är alltid välkommen till vår skola och våra evenemang. Jag vill tacka hela
arbetskollektivet för det gångna och inspirerande läsåret.
Jag önskar avkopplande och solig sommar till alla.
TOGETHER WITH
CHILDREN AND YOUTH
M A R I T TA P O I J Ä RV I , R E H T O R I
M A R I T TA P O I J Ä RV I , P R I N C I PA L
L
asten ja nuorten pahoinvoinnista on viime aikoina keskusteltu mediassa paljon,
jonka kuulemiselta ja näkemiseltä
tuskin kukaan on voinut välttyä.
Lapsi tarvitsee hyvät edellytykset kasvuun ja kehitykseen, jotta
hänestä voisi kasvaa täysipainoinen, elämässään hyvin selviävä
aikuinen. Sen tukemiseen meitä kaikkia tarvitaan.
Lapsilla ja nuorilla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun riippumatta omasta tai vanhempien taustasta
tai ominaisuuksista. Esimerkiksi etninen tausta, kieli,
uskonto, vammaisuus tai varallisuus eivät saa vaikuttaa
kohteluun. Yksinäisyys ja ulkopuolelle jäämisen kokemukset haittaavat lasten ja nuorten hyvinvointia.
Panostaminen varhaisessa vaiheessa lasten kasvatukseen, koulutukseen ja harrastustoimintaan on parasta
tukea elämänpolulla eteenpäin suuntaaville lapsille.
Panostus on samalla ennaltaehkäisevää toimintaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Myös yhteiskunnalle tämä tulee edullisemmaksi,
sillä näin voidaan huomattavasti vähentää nuoruus- ja
aikuisikään ehtineiden vaikeuksista aiheutuvia kuluja
ja ongelmia. Toisaalta, panostus mahdollistaa entistä
tehokkaammin lahjakkuuksien huomioonottamisen.
Erittäin tärkeätä on ohjattu harrastustoiminta, joka
mahdollistaa itsensä toteuttamisen ja kiinnostuksen kohteiden löytämisen sekä sosiaalisen verkoston kehittymisen koti- ja kouluelämän ulkopuolisena aikana. Harrastusryhmät tarjoavat ihmissuhteita ja kokemuksia, jotka
edistävät lapsen mielenterveyttä ja elämässä pärjäämistä.
Positiivinen, ennaltaehkäisevä harrastustoiminta
esim. kuvataiteen harrastus on ensiarvoisen tärkeätä
lasten ja nuorten elämässä. Kuvataiteen harrastukseen
voi tulla mukaan minkä ikäisenä tahansa, se ei vaadi
lapselta mitään erityistaitoja, kuvataide sopii kaikille ja
antaa kaikille omien edellytystensä mukaan, jokainen
lapsi ja nuori on sellaisenaan arvokas saamaan kuvataidekasvatusta. Kuvataide opettaa tärkeitä asioita elämässä
selviytymiseen ja erityisesti siitä nauttimiseen.
Kuvataiteen opiskelu kehittää lapsia ja nuoria luoviksi
ja itsenäisiksi, kriittisin, avoimin silmin maailmaa tarkasteleviksi ja osallistuviksi ihmisiksi. Taide ja luovuus
ovat sivistyneen yhteiskunnan perustekijöitä ja edellytys kaiken kulttuurin elinvoimaisuudelle. Kulttuurinen
sivistys kuuluu jokaiselle. Kuvataide opettaa eläytymään
toisen osaan, ymmärtämään erilaisuutta ja ottamaan vastuuta yhteisöstä. Tärkeimpiä asioita elämässä selviytymiselle olisivat kriittinen ajattelu, myötätunto, mielikuvitus
ja henkilökohtainen vastuunotto ja kaikkea tätä opitaan
mm. kuvataiteen opetuksessa.
Suomalaisia huippuarkkitehteja, muotoilijoita tai elokuvantekijöitä ei synny tyhjästä. Kulttuuriteollisuus ja
luova talous ovat jo nyt erittäin merkittäviä tekijöitä kansantaloudessa ja menestystekijöitä kansainvälisessä kilpailussa. Tulevaisuudessa tämä kehitys vain vahvistuu,
kun perinteisten teollisuudenalojen merkitys vähenee ja
visuaaliset uudet alat kehittyvät edelleen.
Kuvataidetunneilla kehittyvä mediataju on avain
myös tulevaisuuden yhteiskunnassa toimimiseen, sillä
mediamaailman ymmärtämisen ja kriittisen mediasuhteen edellytyksenä on asiantunteva kuvataiteen opetus.
Itse kuvia tekemällä, kameroiden ja tietokoneohjelmien
–4–
parissa työskennellen ja median viestejä analysoiden
kehitetään tulevaisuuden maailmassa tarvittavia mediataitoja. Visuaalinen kasvatus on kaikkien perusoikeus.
Kuvataiteen opiskelun keskiössä ovat tunnekasvatus ja
luovuus, oikeus ilmaista ja työstää henkilökohtaisia asioita. Taideaineiden opiskelu edistää hyvinvointia tarjotessaan oppilaille eväitä henkilökohtaiseen kasvuun ja
ryhmäytymiseen. Kuvataiteen opiskelu tarjoaa oppilaille
kokonaisvaltaisempaa tiedonkäsitystä, oppimisen, omien
kokemusten, ilmaisun ja tiedon hankinnan yhteyttä. Taiteessa osaaminen ja tiedot yhdistyvät taidoiksi elää yksin
ja yhdessä muiden kanssa. Taidetunnit antavat myös rauhoittumisen paikan tässä niin hektisessä ajassa.
Aikuisiän hyvinvointi ratkaistaan jo lapsen varhaisina
vuosina. Nuoret puolestaan ovat yhteiskunnan luovuuden
lähde! Pidetään yhdessä huolta lapsista- ja nuoristamme.
Tähän me tarvitsemme teitä kaikkia.
Ensi lukuvuoden alussa Espoon kuvataidekoulu saa
uuden apulaisrehtorin. Kuvataidekoulun pitkäaikainen,
20 vuotta apulaisrehtorina toiminut Hannele Jääskeläinen
jää eläkkeelle ja syksyllä apulaisrehtorina aloittaa taiteen
maisteri Hanna Koskimies, joka on toiminut viimevuodet tuntiopettajana Espoon kuvataidekoulussa. Toivotan Hannan lämpimästi tervetulleeksi uuteen tehtävään.
Kiitän Hannelea kaikista niistä haastavista vuosista, jotka
olet ollut kehittämässä kuvataiteen perusopetusta Espoon
kuvataidekoulussa. Toivotan Sinulle onnellisia, elämyksellisiä ja inspiroivia eläkevuosia ja olet aina tervetullut
kouluumme ja tapahtumiimme. Haluan kiittää koko työyhteisöä kuluneesta ja inspiroivasta lukuvuodesta. Toivotan rentouttavaa ja aurinkoista kesää kaikille.
T
here has been a lot of discussion lately in media
about ill-being of children and youth, and no-one
can avoid hearing and seeing that. A child needs
good conditions for growth and development in
order to become a balanced adult, who gets on well in life.
We are all needed to support that.
The children and youth have a right for equal treatment, irrespective of their own or parent’s background
and personal qualities. For example ethnic background,
language, religion, disabilities, or wealth should not
influence on treatment. Loneliness and being left out
will negatively affect on well-being of children and youth.
Investing in children’s upbringing, education, and
leisure activities in the early stages of life is the best way
to support a child to proceed on the path of life. These
investments also serve as a preventive measure against
social exclusion. This becomes cheaper for the society,
too, for it contributes greatly to cutting the costs of treating the difficulties and problems during youth and adulthood. On the other hand, investing in hobbies allows for a
more efficient discovery of talents already at an early age.
Supervised hobbies are a very important factor, which
enable children to realize oneself and find individual
interests as well as a social network outside home and
school setting. Hobby groups offer interaction and experiences, which promote child’s mental health and ability
to manage in life.
A positive, preventive hobby, such as visual arts, plays
an important role in lives of children and youth. One can
begin learning visual arts at any age, it does not require
any special skills, it suits for all, and it is rewarding to
everyone according to one’s level. Each child and young
person is valuable to receive instruction in visual arts. It
teaches valuable lessons on surviving in life and, most of
all, how to enjoy it.
Studying visual arts develops children’s and youth’s
creativity and independence, and teaches how to observe
the world and to take part in it with open and critical eyes.
Art and creativity are foundational for a civilized society,
and a prerequisite for cultural vitality. Cultural sophistication belongs to everyone. Visual arts teach how to
take other person’s part, to understand differences, and
to take responsibility for the society. Critical thinking,
compassion, imagination, and personal responsibility
are among the most important things in surviving in life.
All these can be learned through art education.
Finnish architects, industrial designers, or movie
makers are not born out of nothing. Cultural industry
and creative economy are already significant factors
in the national economy and success factors in international competition. This tendency only grows in the
future, as the importance of traditional industries will
diminish and the visual new fields will continue developing. Art classes will develop deeper understanding of
media, which is the key to operate in the future society.
Thus a qualified visual arts education is a prerequisite for
understanding the media world and a critical relationship
to media. Creating one’s own pictures, working with cameras and computer programs, and analysing the messages
of the media develops future media skills. Visual educa-
–5–
tion is the basic right for all.
The focus of studying visual arts is in emotional
education, creativity, and the right to express and work
through personal issues. Studying art promotes wellbeing as it offers the students tools for personal growth
and group bonding. Studying visual arts offers the students a more holistic concept of information and connection with learning, one’s own experiences, expression,
and gathering information. Through arts the skills and
information are combined as an ability to live alone and
together with others. Art classes also offer a moment to
calm down in these hectic times.
Well-being in adulthood is determined already in the
early years of a child. The youth, from their part, is the
source of creativity in a society! Let us take care of our children and youth together. We need you all to achieve this.
Espoo School of Art will receive a new vice principal
in the beginning of the next semester. A long-term vice
principal for 20 years, Hannele Jääskeläinen, will retire
and Hanna Koskimies, Master of Arts, will become the
new vice principal. She has worked the past years as a
part-time teacher in Espoo School of Art. I want to give
Hanna a warm welcome for her new position. I thank
Hannele for all the challenging years that she has spent
developing the basic curriculum of visual arts in Espoo
School of Art. I wish you happy and inspiring pension
years, full of experiences. You are always welcome to
visit our school and events. I want to thank the whole
work community for the inspiring past semester. I wish
a relaxing and sunny summer for everyone.
– J O H TO K U N N A N T E R V E I N E N –
– U U S I A P U L A I S R E H TO R I –
Hanna ja Hannele muistelevat menneitä WeeGeellä
KUVIS ON AINA MEISSÄ
S I N I K K A M Ä N T YS A L O - L A M P P U , J O H T O K U N N A N J Ä S E N
”E
n osaa edes kuvitella elämääni, ettei siinä
olis ollut kuvista. Ei sitä pysty millään
sanoilla kuvailemaan, kuvis on ollut aina
osa mun elämää …”
Näin pohti tyttäreni kuivataidekoulun merkitystä vielä
vuosia opintojen päättymisen jälkeen.
Ajelen autolla kotiin päin. Käännynkin yllättäen vasempaan vievälle pihatielle. Näin minulle käy muutaman
kerran vuodessa. Pysäköin auton Juppin pihalle. Katson
ympärilleni, ajan pysähdyttämä ympäröi minut. Kaikki
niin ennallaan. Samanaikaisesti arvokaan ja kodikkaan
näköinen punainen päärakennus valkoisin ikkunapuittein, punaiset piharakennukset, savitöiden polttouuni
uskollisesti palvelleen oloisena, omenapuut, pensaat, piha
tuoksuineen. Kaikkinensa levollisuutta huokuva Juppi,
vanhan kuvataidekoulun pihapiiri. Talvellakin kaunis.
Kurkistan kauniin kaksiosaisen pääoven ikkunasta
sisään. Tuttu eteinen, naulakot oikealla ja hyllykkö naulakon päällä, yläkerran harmaa portaikko. Miltei kuulen
portaiden narinan. Kaikki niin ennallaan. Eteisestä
oikealla avautuu iso sali. Salin vihreän kaakeliuunin
äärellä Hannele-ope niin monesti luki jännittäviä satuja
pienet kuvisoppilaat tiiviisti ympärillään. Satuhetken
jälkeen lapset loivat sadun tarinan kuviksi. Uskomattoman vahva ja lämmin tunne valtaa minut, neljän kuvislapsen äidin, jälleen kerran.
Sisälläni asuu se ”jokin”, joka aina uudestaan kutsuu
minua tähän muistorikkaaseen pihapiiriin.
Mikä se ”jokin” on? Se on se kuvistarina, joka on
samanaikaisesti koko perheen yhteinen, mutta myös
jokaisen lapsen ikioma. Vaikuttava osa elettyä ja koettua.
Matka, jonka kantomatka on elämänpituinen. Lapset kasvavat nuoriksi, kasvat aikuisiksi. Kuvis pysyy aina heissä.
Minäkin pysyn aina kuvisäitinä. Filminauhana pyörähtävät hetket, tunnelmat, tuotokset, kohtaamiset, ilot, naurut
ja puheen pörinät lapsia Juppista noutaessa. Hannelekin,
iloisen vauhdikkaana niin useassa kohtaamisen muistikuvassani. Sinulla oli aina aikaa pysähtyä lapsiin ja
meihin vanhempiin. Palaan kotipihaan. Matka on lyhyt.
Kuvis ei ole vain se yhden tai useamman kuvistunnin
lopputulema - käsiin saatu konkreettinen työ. Sen suuruus on siinä, joka on sen työn synnyttänyt ja sen vaikutus
lapseen. Ideoinnit, työstönprosessit, suunnittelu, epäonnistumiset, kokeilut, onnistumiset, oppiminen. Oma
ryhmä, oma opettaja, kaverit, yhdessä tekeminen ja jakaminen. Matka onkin usein tärkeämpi kuin itse maali, ja
juuri se tekee lapsen ja nuoren omassa kasvussa kuvisryhmien ja niiden opetuksen prosessin tärkeäksi.
Espoon kuvataidekoulu pitää sisällään valtavan
määrän kuvisoppilaiden ja heidän perheidensä tarinoita.
Eripituisia, värisiä, makuisia ja tunnelmaisia. Kuvis on
ollut meidän perheessä kaikista lasten harrastuksista
ihmeellisen pysyvää, jatkuvaa ja mieluisaa. Jonkin alettua sen pituutta ei voi tietää. Päivänä muutamana oivalsinkin, että lukuvuosissa mitattuna lasten yhteisiä kuvisvuosia ehti kertyä miltei viisikymmentä. Mikä on se taika,
joka kaikesta laajasta lasten vapaa-ajan tarjonnasta nostaa
kuviksen ylitse muiden.
Jokaisen vanhemman toive varmastikin on, että lapset
voivat hyvin nyt ja heistä kasvaa kunnon ihmisiä ja kansalaisia. Näin me äiteinä ja isinä teemme jo varhain moninaisia valintoja lastemme puolesta, heidän kanssaan ja
heidän parhaakseen. Kodin paikka on aina keskiössä,
niin myös harrastusten tukemisessa, olkoon suuntana
sitten jäähalli, soittotunti, jalkapallo, partio tai kuvis.
Vanhemmat haluavat tarjota lapsilleen monipuolisesti
heidän kasvuaan, taipumuksiaan ja persoonaansa tukevia asioita. Olemme hyviä haltijoita, jotka suojelevalla
kädellä, parhaan kykymme mukaan, haluamme vaikuttaa
vahvistavasti myös lastemme vapaa-aikaan ja sen valintoihin. Mitä nuoremmista lapsista on kysymys, sitä suurempi rooli on vanhemmilla lasten harrastuksiin ohjaamisessa. Tiedämme myös, että jo päiväkoti-ikäiset lapset
osaavat ilmaista kiinnostuksen kohteita. Lapsia on tärkeä
kuunnella. Vanhemmilla uskoakseni siintää vähintään
myös alitajuntainen toive siitä, että tämän päivän valinnat
vaikuttaisivat positiivisesti lastemme kasvussa tulevaan.
Yhteiskunnalla ja perheillä onkin yhtenevät tavoitteet edistää lasten ja nuorten hyvinvointia. Todellisuudessa se, että Espoon kuvataidekoulu antaa lakisääteistä,
laajan oppimäärän mukaista kuvataiteen perusopetusta
5—20-vuotiaille, tukee samalla lasten ja nuorten hyvinvoinnin kasvua ja sosiaalista vahvistumista. Kuvataidekoulun toiminta mahdollistuu valtion, kunnan ja kotien
yhteisellä taloudellisella panostuksella. Yhdenvertaisuuskin toteutuu. Johtokunnan jäsenenä olen ylpeä siitä,
että koulu mahdollistaa myös monen oppilaan opiskelun myöntämällä vapaa-oppilaspaikkoja tai huojennuksia.
Lasten ja nuorten osallistuminen ja rooli toimijana luo
hyvinvointia. Kuviksella on hyvää tekevä vaikutus, joka
ulottuu sekä yksilön, että yhteiskunnan tasoille.
”Kun jokin matka alkaa, ei tiedä mikä maailma polun
päästä aukeaa.” Miten jokin voi tulla sellaiseksi, jota
ilman olevaksi ei osaa elämäänsä kuvitella? Lapselle ja
nuorelle juuri tämä hetki on ainutlaatuinen ja juuri tämän
viikon kuvistunti merkityksellinen. Vuosien saatossa
lasten kuvistunneista muodostuukin aikajana, joka on
paitsi niitä ihailtuja öljyväri- ja akvarellitöitä, valokuvia,
savi- ja tekstiilitöitä, sarjakuvia, videoita, arkkitehtityöpajan luomuksia jne. se on myös lapsen identiteetin vahvistavaa ja positiivisen minäkuvan rakentavaa kasvunmatkaa. Se on myös laajennettuna, yhteisöllisyydessään,
vapaaehtoisuudessaan, välittävissä osaavissa aikuisissaan,
käsillä tekemisessään, luovassa ja kannustavassa ilmapiirissään, vaikuttava tekijä, jossa lapset ja nuoret oppivat
tuntemaan itseään, resurssejaan, taitojaan, oma identiteetti vahvistuu. He myös kiinnittyvät omaan elämään, ja
yhteiskunnan reunalle jäämisen todennäköisyys vähenee.
Mistä kuvis on tehty? Ihan ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi asiaksi nousevat kuviksen aikuiset. Nämä aivan
upeat, innostavat ja osaavat ammattilaiset, opettajat.
Tämän jälkeen tärkeinä tulevat kaverit, saavutettavuus,
rakennukset, tilat, välineet, jne. Opettajat toteuttavat
paitsi opetussuunnitelman mukaista opetusta koko ryhmälle, he myös näkevät jokaisen oppilaan yksilönä: Miten
kunkin luovuus erilaisten töiden toteutuksessa pääsee
toteutumaan parhaaseen mittaansa. Kuviksen koko opettajakunta ansaitsee suuren suuret kiitokset. On tärkeää
pitää tästä arvokkaasta kuviksen sydämestä hyvää huolta.
Kuvataidekoulussa halutaankin tukea sekä opettajien
ammatillista täydennyskoulutusta että koko koulun työyhteisön hyvinvointia. Koulun tärkeitä ihmisiä opettajien
rinnalla ovat rehtori, apulaisrehtori ja sitoutuneet toimiston työntekijät. Rohkenen kahden vuosikymmenen
aikana kokemaani ja näkemääni perustuen sanoa, että
Espoon kuvataidekoulu on työtään rakastavien luovien,
upeiden ammattilaisten työpaikka. Ja tämäkin kaikki
jälleen, lastemme parhaaksi.
Espoon kuvataidekoulun vahvuus on toimia jo ihan
fyysisestikin lähellä lapsia, nuoria ja koteja. Opetuspisteet myös sykkivät vuorovaikutuksessa opetusalueilla
kuvin, tempauksin ja näyttelyin. Kuvataidekoulu, sen
aikuiset ja oppilaat tekevät myös yhteistyötä moninaisissa
projekteissa. Kuvis elää reaaliajassa ympäröivän kanssa.
Tästä esimerkkeinä mm. WDC 2012 -vuoden tapahtumat,
koko perheen muotoilutyöpajat, yhteistyö lastenkirjailijan kanssa, jossa oppilaat kuvittavat tarinaa julkaistavaan lastenkirjaan. Oppilaiden kokemukset tämänkaltaisissa projekteissa vahvistavat paitsi heidän identiteettiään myös uskoa ja rohkeutta kuvailmaisun vaikuttavaan
kansalliseen ja jopa globaaliin muotokieleen.
Näkisin, että Espoon kuvataidekoulu on myös osa Espoon
kaupungin identiteettiä. Kuvataidekoulu on merkittävä aikajana kaupungin omassa historiassa. Espoo tuli
kauppalasta kaupungiksi vuonna 1972 ja kuvataidekoulu
perustettiin vuonna 1979. Espoo on vahvasti myös lasten
ja nuorten kaupunki. Tämä tuleekin konkreettisilla
–6–
teoilla aina vain uudestaan ja pysyvästi lunastaa.
” Espoon tärkein voimavara ovat aktiiviset kuntalaiset, oppilaitokset, yhteisöt ja yritykset. Kaupunkia kehitetään vuorovaikutuksessa erilaisten kumppaneiden
kanssa. Tavoitteena on, että Espoo on kunta-alan edelläkävijä sekä hyvä paikka asua, oppia, tehdä työtä ja yrittää.”
(lähde: Espoon kaupungin www-sivut)
Meillä ei ole sen enempää paikallisella kuin kansallisella tasolla kansantaloudellisesta eikä pedagogisesta
näkökulmasta varaa vähentää lapsista ja nuorista välittämistä. Valtion ja Espoon kaupungin tuleekin pyrkiä
välttämään lyhytnäköisiä leikkauksia, arvokkailta lasten
ja nuorten hyvinvointia lisääviltä vapaa-ajan aktiviteeteilta. Minkälaisia tarinoita me haluamme kuulla lapsilta ja nuorilta itseltään, mitä me aikuiset olemme valmiita panostamaan?
Vain taivasko kattona? Millaista lasten, nuorten ja kaupungin vuoropuhelu voisi tulevaisuudessa olla? Ideaa ja
innovaatioita tästä voisi kysyä myös lapsilta ja nuorilta
itseltään. Voisiko lasten ja nuorten kuvisprosesseja ja valmiita töitä näkyä vieläkin systemaattisemmin kaupunkikuvassa? Onnellista olisi, jos oppilaiden työt ja kokonaisten teemavuosien työt ja näyttelyt saisivat pysyvää ja
tuettua näyttelytilaa kaupungista. Oppilaiden, koulun ja
kotien kanssa yhteisesti sopien voisi myös kehittää stipendiperiaatteella toimivan kuvistyön tai useamman
hankinnan kaupungin tai yritysten julkisiin tiloihin.
Uskon, että kuvisoppilaiden työt voisivat tarjota aina vain
enenevästi iloa, elämyksiä ja kauneutta ympäri vuoden,
ei vain näyttelyissä, koko kaupungin väestölle. Espoon
kaupungin eri hallinnonalojen virastot, kaupungintalo,
kirjastot, vanhusten hoitopaikat, kaikkinensa kaupungin
julkiset rakennukset ja tilat. Entä tavaratalojen vitriinit,
tai jopa näyteikkunat? Kuvataidekoulun oppilaiden työt
tulevat mielellään kylään vaikkapa Keilaniemeen sinne
Schjerfbeckin, Gallen-Kallelan, Halosen ja Kuutti Lavosen töiden rinnalle. Mikä Espoossa toimiva yritys kutsuu
ensimmäisenä lasten ja nuorten työt kylään?
Luovuuden ja muotoilun yhteistyö, joka tukee oppilaiden konkreettisia toteutuksia, on erittäin tervetullutta. Monimuotoisella lapsia ja nuoria arvostavalla näkyvyydellä toteutamme myös niin suuria asioita, kuin YK
lapsen oikeuksia. (http://www.unicef.fi/Lapsen_oikeuksien_sopimus_koko)
Miten tarinat pystyvätkään niin kovin meitä kannattelemaan, pohdin? Aikaperspektiivi lapsuudesta nuoruuteen, jatkuvuuden antamien merkitysten avautuessa pitkäaikaisesta harrastuksesta nykyhetkeen, voin nyt todeta
äitinä samoin kuin tyttäremme: ”Emme osaa edes kuvitella elämäämme, ettei siinä olisi ollut kuvista. Kuvis on
ollut aina vaikuttava osa perheemme elämää …”
Kotimme on myös pysyvä ’”taidegalleria”. Kymmenittäin vuosien aikana syntyneitä kehystettyjä erikokoista
tauluja, savitöitä ja kuvia. Kuvien ilo- ja värimaailma
alkaa eteisestä, eikä talosta taida löytyä montaa seinää,
jossa lapsen työlle ei olisi löytynyt tilaa. Kukin työ on
omalla paikallaan tärkeänä ja arvostettuna osana perheemme ja kotimme elämää. Kuvataidekoulussa luodut
työt kertovat meille edelleen kuvistarinaa. Kuvis on lapsilta loppunut, mutta se on aina meillä ja meissä.
Haluan tässä kohtaa kuvistarinaa kiittää sydämellisesti ja rakkaan lämpöisesti perheemme kuvistarinassa
alusta asti mukana ollutta apulaisrehtori Hannele Jääskeläistä. Juppin tšehovilaisessa pihapiirissä vuonna 1992
sinä olit se ensimmäinen kuvisope lämpöinen, joka sai
meidänkin koko köörin ihastumaan kuvikseen.
Satoja oppilaita ja heidän perheitään toivottaa kansamme Hannelelle luovia, värikkäitä, iloisia ja aurinkoisia vapaan taitelijattaren päiviä, uuden kesän kynnyksellä. Eläkepäiviksikin uutta aikaa kutsutaan. Toivotamme sopivia tuulia merelle ja upeita auringonnousuja
-ja laskuja ikuistettavaksesi. Kiitos Hannele, että olemme
saaneet kulkea kuvismatkaa kanssasi ja tallentaa Sinut
sydäntemme kuvakirjaan.
PITK ÄN LINJAN
KUVATAIDEKOULULAINEN
APULAISREHTORIKSI
E L I SS E H E I N I M A A , PÄ ÄT O I M I N E N O P E T TA J A
K
uvataidekoulun uudeksi apulaisrehtoriksi valittiin
esimerkiksi juuri muiden taiteen perusopetusta antavien oppisyksyllä taiteen maisteri Hanna Koskimies, jota voisi
laitosten kanssa. Meidät täällä kuviksella on helppo innostaa
luonnehtia todelliseksi pitkän linjan kuvataidekou- mukaan ja mahdollisuutemme ovat rajattomat, kunhan puhallulaiseksi. Hän on nimittäin aloittanut 4 -vuotiaana
lamme yhteen hiileen.
taideharrastuksensa Turussa, Wäinö Aaltosen museon yhteydessä toimineessa kuvataidekoulussa. Myöhemmin rakkaaksi
Miten siis saisimme tiedotettua paremmin kuvaopinahjoksi tuli Forssan kuvataidekoulu, jota Hanna muistelee
taidekoulun toiminnasta?
erityisellä lämmöllä.
– Olen ollut tyytyväinen perhekursseihimme, joissa lapset ja van- Kuvataide oli ykkösharrastukseni lapsena, ja muistan vielä
hemmat työskentelevät yhdessä. Yhdessä tekemällä vanhemmat
hyvin sen, mitä itse siitä silloin sain. Siksi tuntuu mukavalta, saavat konkreettisen käsityksen kuvataidekoulun opetuksesta ja
kun voin välittää sitä samaa elämyksellistä tekemisen meinin- tavoitteista, ja monet lapset ovat tulleet oppilaiksi juuri näiden
kiä eteenpäin näille lapsille ja nuorille, jotka nyt ovat oppilaina
kurssien kautta. Luulenpa, että myös vauvojen värikylpyihin
kuvataidekoulussa, Hanna kertoo.
osallistujista tulee vähitellen oppilaitamme! Kuvikselle ovat näin
Myöhemmin Hanna sai ensimmäiset kokemuksensa kuvatai- ollen tervetulleita kaikki, vauvasta vaariin!
teen opettamisesta Forssan kuvataidekoulun kesäkurssien vetä– Pidän jatkuvuutta tärkeänä. On upeaa seurata oman opejänä. Valmistuttuaan Rovaniemeltä, Lapin yliopiston taiteiden
tusryhmän kehittymistä ja kasvamista porukassa. Silloin kun
tiedekunnasta, hän toimi muutaman vuoden Vihdin lukiossa
on mahdollisuus opettaa samaa ryhmää vuodesta toiseen, oppii
kuvataideopettajana ja Vantaan kuvataidekoulussa tuntiopetta- tuntemaan lapset ja nuoret hyvin. Tällöin myös kontakti oppijana, josta siirtyi vuonna 2005 Espoon kuvataidekouluun tunti- laiden vanhempiin voi muuttua syvällisemmäksi. Kuvisharopettajaksi.
rastus muodostuu usein koko perheen jutuksi, mistä olen iloiTaidekasvatuksen ohella Hannalla on taiteen maisterin tut- nen. Kannustan lämpimästi vanhempienkin oppilaiden äitejä ja
kinto Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun tekstiilitai- isiä joskus piipahtamaan kuviksella katsomassa, mitä me täällä
teen koulutusohjelmasta, ja niinpä hänellä on myös oma muo- oikein teemme.
toilualan yritys. Hannan mielestä nämä molemmat puolet – taideopetus ja taiteellinen suunnittelutyö – täydentävät toisiaan.
Millaisella mielellä uuteen
tehtävään?
Kuvataideopetuksen merkityksestä
Hannan mielestä kuvataideopetuksella on merkittävä rooli lasten
kasvamisessa, heidän identiteettinsä muovautumisessa. Kuvataideopetus vahvistaa lasten luovuutta, edistää ajattelua ja yhteistyökykyä sekä saattaa heidät taiteen ja kulttuurin pariin. Taiteen tekemisen kautta on mahdollisuus oppia näkemään ja ajattelemaan uudella tavalla sekä parhaassa tapauksessa saada koko
elämän mittaisia elämyksiä ja kokemuksia.
– Kuvataidekoulut eivät voi kuitenkaan olla yksinään kasvattamassa lapsia taiteen maailmaan, vaan siihen tarvitaan eri tahojen
tukea ja yhteistyötä. Täälläkin huomaamme, että kuvataideharrastus jää valitettavan usein toiseksi kun esimerkiksi urheilun vaatimuksia arvostetaan enemmän, Hanna kertoo. Myös päättäjien
taholta toivottaisiin entistä enemmän arvostusta ja tukea toimintaan.
– Jos vertaamme vaikka musiikinopetukseen, jossa on pääsykokeet ja välitutkinnot, voi tulla sellainen tunne, että arvostus
liittyy juuri niihin. Kuvataidekoulussakin opetus on etenevää ja
siinä on tietyt tavoitteet, vaikka kokeita ei järjestetäkään – enkä
sellaisia haluaisikaan, Hanna sanoo painokkaasti.
– Mielestäni olisi hienoa lisätä yhteistyötä entisestään myös
– Suhtaudun tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Opittavaa
minulla on epäilemättä paljon, mutta kun kuitenkin olen ollut
täällä jo useamman vuoden opettajana, minulla on uskoakseni
näkökulmaa näihin tehtäviin. Haluaisin mahdollisuuksien
mukaan jatkaa opetustyötä apulaisrehtorin töiden ohella. Pidän
erittäin tärkeänä sitä, etten jatkossakaan vieraannu koulun ytimestä – opettamisesta.
– Lisäksi toivon voivani opettaa jatkossa muuallakin kuin Tapiolan opetuspisteessä. Työssä on eri tuntuma esimerkiksi Kauklahden pienessä opetuspisteessä tai kodikkaassa Olarissa, jossa
meillä on ollut kaksi ryhmää samaan aikaan. Myös siellä syntyy
hienoja tilanteita eri ikäisten oppilaiden kohdatessa, kun pienet
pääsevät näkemään isojen työskentelyä ja saavat käsityksen tietystä jatkuvuudesta, Hanna pohdiskelee.
Myös opettajien kohtaaminen työn äärellä on tärkeää. Kuvataidekoulussa kaikki on lopulta kiinni toimivasta opettajan ja
oppilaan välisestä suhteesta, hän toteaa.
Hanna sanoo olevansa ennen kaikkea innostunut ja iloinen tulevasta uudesta roolistaan ja aloittavansa elokuussa täysin purjein!
–7–
Hannele ja oppilaat Juppissa vuonna 2000
OI, NIITÄ aikoja!
Apulaisrehtori Hannele Jääskeläinen on jättämässä jäähyväiset kuvataidekoululle
kahdenkymmenen työvuoden jälkeen – hän on siirtymässä ensi syksynä eläkevuosia viettämään.
Mitkä ovat tunnelmat? Mitä ajattelee kokenut kuvataideopettaja pitkän työrupeaman päättyessä?
Haastelu Hannelen kanssa tapahtui 9.3.2012 WeeGee -talon opetuspisteessä.
E L I SS E H E I N I M A A , P Ä ÄT O I M I N E N O P E T TA J A
Opettajankoulutusta, peruskoulua ja
Rehtorin sijaisena
kuvataidekoulua...
Hannele on toiminut apulaisrehtorina neljän rehtorin
rinnalla.1990 -luvun lopulla hän joutui siirtymään kahteen otteeseen rehtorin sijaiseksi ja vastaamaan koulun
koko toiminnasta. Samoihin aikoihin uudistettiin Laki
taiteen perusopetuksesta (1998) ja Opetushallitus ryhtyi
valmistelemaan Visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteita. Tämä kaikki merkitsi muutoksia koulun toiminnan järjestämiseen sekä
paljon kokouksia ja koulutustilaisuuksia – ja ihan varmasti stressiäkin.
Väliotsikko: Mikä on muuttunut vuosien kuluessa?
Hannelen mielestä muutokset ovat olleet enimmäkseen
materiaaliseen puoleen kohdistuvia. On siirrytty tietokoneja digiaikaan niin hallinnon kuin opetuksenkin alueella.
Se mikä ei ole muuttunut, on oppilaiden jatkuva innostus
omin käsin tekemiseen. Perinteiset kuvan tekemisen tekniikat ovat vuodesta vuoteen olleet suosituimpia oppilaiden
valitessa itselleen syventävien opintojen työpajoja. Sitavastoin kuvien aiheet, opetuksen sisällölliset teemat ovat
muuttuneet ajan mukana. Ja muutokset maailmassa ovat
edellyttäneet opettajilta jatkuvaa uudistumista ja kouluttautumista.
– Koulun toimisto ja pääopetuspiste muuttivat Tapiolaan,
WeeGee -taloon, vuonna 2006. Puitteet muuttuivat tietyltä
osin paremmiksi, mutta vuosien varrella on myös tapahtunut muutoksia huonompaan suuntaan. Laadukkaiden
perusmateriaalien saatavuus on vaikeutunut, ja materiaalien laatu on heikentynyt kautta linjan. Tavarantoimittajien
valikoimissa on sen sijaan monenlainen askartelumateriaali lisääntynyt. Kaikenlaisten turhakkeiden tarjoaminen
suorastaan pilaa sitä työtä, jota me yritämme tehdä, Hannele puuskahtaa.
– Kun perusmateriaalit ovat laadukkaita ja työvälineet
asianmukaisia, niillä pystytään opettamaan kaikki oleellinen – hyvä opetus ei ole riippuvaista materiaalien moninaisuudesta. Tärkeintä on saada oppilaat luottamaan itseensä
ja omiin ideoihinsa, unohtamatta silti sitä, että opetettavaa
asiaa riittää yllin kyllin.
– Koulun opetusta toteutettiin ennen vuositeemojen
mukaan, ja sitä pidän toimivana ideana edelleen. Kuvataidekoulussa oli tehty hyvää opetusmateriaalia kautta vuosien, ja teema muodosti hyvän rungon opettajan omalle
suunnittelulle, sanoo Hannele painokkaasti. Teemojen mukaan järjestettiin myös ikimuistoisia juhlia, jolloin Juppin päärakennus muuttui milloin itämaiseksi teltaksi, milloin barokkisaliksi. Asut ja tarjoilu olivat tietysti
teeman mukaisia.
– Isot oppilastöiden näyttelyt olivat aikoinaan tärkeä
osa toimintaa, sillä niiden avulla oli mahdollisuus esitellä
koulua laajemmalle yleisölle. Vieraskirjojen mukaan galleria Otsossa järjestetyt näyttelyt saivat jopa useita tuhansia kävijöitä.
– Muutoksia on tapahtunut myös henkilöstöhallinnossa:
2000-luvun alussa saatettiin ajan tasalle useita lakisäätei-
Hannele on ehtinyt olla mukana laajalla rintamalla kuvataideopetuksessa. Valmistuttuaan 1974 kuvataideopettajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta hän ehti toimia
yli kymmenen vuoden ajan eri pituisia jaksoja sekä Helsingin yliopiston käsityönopettajakoulutuslinjalla että
OKL:ssa luokanopettajien kouluttajana ennen siirtymistään Haukilahden ja Etelä-Tapiolan koulujen kuvaamataidonopettajaksi. Peruskoulussa vierähti neljä vuotta, ja
sieltä Hannele siirtyi Espoon kuvataidekouluun apulaisrehtoriksi vuonna 1992.
Kuvataidekoulu oli tuohon aikaan jo vakiinnuttanut asemansa Espoon kulttuurielämässä. Erityisesti koulun upeat
kevätnäyttelyt olivat tehneet vaikutuksen Hanneleen, joka
tuumasi, että kuvataidekoulun opetus on hoidettu ammattimaisesti ja se on pedagogisesti korkealla tasolla. Siinä hän
halusi olla mukana koko sydämestään ja pääsikin heti keskelle ”täyttä tohinaa”. Hannelen tullessa rakennettiin parhaillaan Suomen lasten nuorten kuvataidekoulujen liiton
näyttelyä ”Tuhat ja yksi arkkia” Kaapelitehtaalle kansainvälisen InSea -kongressin yhteyteen. Näyttely sai suuren
menestyksen ja sitä muistellaan vieläkin vaikuttavana
kuvataidekoulujen yhteisesiintymisenä. Samana vuonna
tuli voimaan ensimmäinen Laki taiteen perusopetuksesta
ja siihenkin piti perehtyä.
Miten kaikki alkoi?
Kuvataidekoulun päämaja sijaitsi Kauklahden alueella,
Juppin kartanossa, jossa Hannelella oli työhuoneensa.
Hän ajoi itsensä sisään koulun toimintaan osallistumalla
aluksi opettajien apuna oppitunneille. Näin hän tutustui
14 opetuspisteeseen ja kaikkiin opettajiin.Tuolloin kuvataidekoulussa oli jo 1200 oppilaspaikkaa.
– Oli hienoa, että saattoi kaikessa rauhassa tutustua
ihmisiin. Se oli välttämätöntä jo senkin vuoksi, että osasi
sitten tehdä työnjakoa oikein, kertoo Hannele, joka on laatinut kuvataidekoulun lukujärjestykset kaikkien kuluneiden vuosien aikana. Hän opetti toki itsekin – alkuvuosina
9 tuntia viikossa. Näin tuntuma koulun perustehtävään oli
mahdollista säilyttää.
Peruskouluvuosien jälkeen tuntui toiminta kuvataidekoulussa varsin ihanteelliselta, vaikka hän piti kovasti
myös työstään peruskoulussa. Ennen kaikkea aikaa oli nyt
enemmän käytössä, ja opettaja saattoi luoda syvällisemmän
kontaktin oppilaiden kanssa.
– Kuviskoulussa oli myös erilainen työyhteisö – useita
alan ihmisiä ympärillä, kun peruskoulussa toinen kuvataideopettaja oli se ainoa ihminen, joka puhui samaa kieltä,
ymmärsi puolesta sanasta mitä tarkoitin, Hannele muistelee. Kuvataidekoulussa olen tutustunut myös suureen
joukkoon taiteilijaopettajia – heidän kauttaan toimintaan
on tullut erilaisia näkökulmia. Joskus kuitenkin mietin,
osaammeko loppujen lopuksi hyödyntää toisiamme – me
kuvataidepedagogit ja taiteen alan ammattilaiset?
–8–
–9–
siä työntekijöihin kohdistuneita uudistuksia. Henkilökunnan yhteiset koulutukset ja opintoretket ovat olleet tärkeä
osa toimintaa, ja ovat toivottavasti edelleen, Hannele sanoo.
– Muutosten melskeissäkin työ on ollut mukavaa ja mielenkiintoista. Työyhteisö on aina ollut mahtava, sillä tarvittaessa olen saanut aina tukea sekä opettajilta että hallintohenkilökunnalta. Myönteinen palaute myös oppilailta ja
vanhemmilta on antanut voimia, Hannele kiittelee.
Miten olet muuttunut opettajana?
– Nykyään pystyn antamaan lapsille enemmän tilaa,
luotan enemmän lapsiin, osaan antaa aikaa lapsille enkä
hoputa heitä kiirehtimään töiden tekemistä valmiiksi,
Hannele luonnehtii.
– Kuvataidekoulussa tehtävät eivät ole pelkkiä tehtäviä,
ikäänkuin suorituksia, vaan tärkeintä on ajattelun opettaminen. Se taas edellyttää, että oppilaat otetaan mukaan
keskustelemaan ja kehittämään teemaa, joka saattaa olla
periaatteessa vaikka kuinka yksinkertainen. Ja siihen
pitäisi totuttaa jo heti pienestä pitäen.Tehtävät voivat olla
myös avoimempia nykyään – ja sen olen oppinut myös tajuamaan, että minun keksimäni tehtävät eivät välttämättä
kiinnosta oppilaita. Täytyy siis yrittää löytää kosketuspinta
oppilaiden maailmaan.
– Olen kyllä oppinut myös luopumaan suunnitelmistani
– kokemuksen karttuessa ja ajan kanssa olen oppinut, että
oppilaat voivat antaa hyviä ideoita jonkun tehtävän tekemiseen. Olen myös oppinut olemaan joskus hiljaakin – eli
antamaan oppilaille työskentelyrauhan – opettajan täytyy
olla tarkkana, saa tasapainoilla neuvojen antamisen ja tilan
ja rauhan kunnioittamisen välillä.
– Vanhemmiten omakin itsetunto on kasvanut – voin olla
avoimesti hölmö ja kysellä ja ihmetellä oppilaita kiinnostavia asioita. Ei haittaa, vaikka ei itse tiedä kaikkea – kyllä
lapset innoissaan kertovat. En voi tässä iässä olla lasten
”kaveri” – kyllä minulla on toisenlainen rooli.
Mitä suunnitelmia tulevaisuudelle?
– Suhtaudun avoimin mielin tulevaisuuteen ilman tarkkoja suunnitelmia. Liikuntaa lisään reilusti ja järjestän
enemmän aikaa lastenlapsille. Tietysti taiteilu omaksi
iloksi ja purjehdus kuuluvat kuvaan. Nyt on hyvä hetki
jättää työelämä, työ on tuntunut vielä mukavalta ja edessäkin on monta unelmaa toteuttamatta. Kaikkein haikeimmalta tuntuu jättää opetustyö, lasten ja nuorten
parissa olen viihtynyt.
Näyttää siltä, että Hannelesta on kehittymässä aktiivinen eläkeläinen, jolla kalenteri kulkee kuitenkin edelleen
mukana. Toivotamme antoisia vuosia!
– W D C & M U OTO K A R N E VA A L I T –
– PÄÄTTÖTYÖT 2012 & V Ä R I Ä L I I K E N T E E S S Ä –
Ruusu-Maria Lappalainen
Kauhuballerinat Muotokarnevaaleissa
PÄ ÄTTÖTYÖT 2012
World Design Capital -vuosi
ja muotokarnevaalit Espoon
kuvataidekoulussa
K
evään alla valmistui 21 päättötyötä. Kuvien metsästäjät
–näyttely oli esillä WeeGee-talossa 20.4-14.5. Onnittelut päättötyön suorittajille!
Päättötyöntekijät 2012: Karen Ehrstedt, Markus
Grönlund, Tita Hukkinen, Jenny Kallio, Juhani Kettunen, RuusuMaria Lappalainen, Sophia Linden, Helmi Lötjönen, Katariina
Niemelä, Jasmina Ollikainen, Taina Parviainen, Anna Prusila,
Helena Rantala, Sara Reijonen, Aapeli Salminen, Hannes Teräsvuori, Elena Tulimaa, Hanna Turpeinen, Esteri Viitanen, Emilia
Väisänen, Suvi-Eeva Äikäs.
Mikä ihmeen päättötyö?
Kuvataiteen laajan oppimäärän päättötyö on lukuvuoden mittainen itsenäinen työ, jonka aiheen ja toteutustavan voit valita
itse. Päättötyö kannattaa tehdä työpajassa, jossa olet jo hankkinut riittävät valmiudet. Edellytyksenä on, että olet 16-vuotias ja
opiskellut työpajoissa kolme vuotta. Päättötyö voi olla yksi vaativampi työ tai kokonainen teossarja. Päättötyöhön kuuluu lisäksi
työskentelyn eri vaiheita kuvaava työkirja, osallistuminen päättötyönäyttelyyn ja -seminaareihin, taiteentuntemuksen luennot
sekä päättötyön julkinen esittely. Kyseessä on siis varsin vaativa
ja aikaa vievä kokonaisuus.
Päättötyön suorittaminen on vapaaehtoista, mutta se edellytetään, jos haluat saada kuvataiteen laajan oppimäärän päättötodistuksen. Päättötodistukseen tulee päättötyöstä numeroarvosana ja kahdelta työsi edustaman kuvataiteen alan asiantuntijalta sanallinen arvio.
S AG A H E I N O , PÄ ÄT O I M I N E N O P E T TA J A
Tammikuussa ehdotin muutamalle opetusryhmälleni
osallistumista Muotokarnevaaleihin ja Olarin opetuspisteen 9–12 -vuotiaat tytöt innostuivat ideasta todella
paljon. Olin tehnyt maitokartongista ison, pyöreän aihion
ja oppilaat saivat itse keksiä, mikä karnevaaliasu(ste) siitä
Koulumme osallistui WDC-vuoteen monin eri tavoin,
tehtäisiin. Ballerina-hameeseen he päätyivät yhteistuu- mutta Muotokarnevaali oli noin kahensadan oppilaan ja
min ja saivat koristella oman hameensa yhtä perusmuo- koko koulun henkilökunnan yhteisen ponnistuksen huitoa varioiden. Oli ilo huomata, miten nopeasti oppilaille
pentuma. Weegee-talossa nähtiin huhtikuisena lauanmuodostui vahva visuaalinen kokonaiskuva sekä esiinty- taina oppilaiden visuaalinen lavashow. Lavalla esiintyivät
misasusta että esityksen tunnelmasta. He halusivat, että
Kauhuballerinoiden lisäksi jätesäkeistä esiintymisasunsa
muotoilleet ”Mustikset”, rytmikkäästi liikkuva ”Jazzpaint”
koko asu jää mustavalkoiseksi ja tunnelma olisi hieman
kauhumainen. Jotta pienimmät katsojat eivät karnevaa- ja dramaattinen, mustavalkoinen ”Reikäruhtinas”. ”Vastaleissa järkyttyisi näkemästään, jättivät oppilaat kuiten- värien taistelu” toi lavalle värien runsauden ja harmoniset
kin lopulta tekoveren käytön pois.
”Leijujat” hipoivat WeeGee:n kattoa. Lopuksi ”Asialinjalla”
Ajatus yksin esiintymislavalla olemisesta tuntui hieman
olleet matkalaukkuilijat näyttivät laukkujensa jännittävän
liian jännittävältä, joten oppilaat keksivät, että pareittain
sisällön. Muotokarnevaalien livemusiikista vastasi Ebelin
olisi hauskempi esiintyä. Projektissa oli suurena apuna av- bändi Treble Horn Speed ja Espoon musiikkiopiston saxovälineistö: onnistuneimmat kasvomaalaukset tallennettiin
kvartetti.
digikameralla ja erilaiset koreografiavaihtoehdot videokuvattiin. Sattumalta löytyi jätekatoksesta hylätty mustaval- Vierailijoita hemmoteltiin monenlaisilla muillakin
koinen salmiakkikuvioinen kangas, ja pesukoneen jälkeen
visuaalisilla tuotoksilla: sai seurata tietokoneavusteise päätyi juuri sopivaksi taustakankaaksi kauhuballerino- sen kuvankäsittelyn oppilaiden digitaalista piirtämistä
jen valokuvaamiselle.
ja eri-ikäisten oppilaiden animaatioita. ”Kuvien metsästäjät” -päättötyönäyttelyssä oli töitä 21 tekijältä, ja valoMuotokarnevaaliprojektiin osallistuminen vaati kaikilta
kuvaustyöpajan oppilaiden näyttely oli Muotoile Espoo!
sitoutumista, työtä, haasteiden taklaamista ja aitoa kiin- –näyttelyn yhteydessä Espoon WDC-tilassa. Karnevaanostusta. Otin opettajana tietoisesti roolin, jossa autoin
leissa sai myös kuvauttaa itsensä valokuvastudiossa tai
ja ohjasin oppilaita, mutten päättänyt asioita heidän puo- osallistua maalaus-, naamio- tai kasvomaalaustyöpajaan.
lestaan. Jotta oppilaat jaksavat työstää samaa projektia
Erityisesti lavashowssa oli hienoa nähdä, miten kaikki
kolme kuukautta, on innostuksen aiheen tultava heistä
ryhmät olivat tehneet omanlaisensa esityksen. Esitykitsestään. Oli helppoa työskennellä ryhmän kanssa, koska
siä oli vaikea kuvailla ja määritellä, ja ehkä juuri siksi ne
tytöt pulppusivat ideoita. Ihaninta oli nähdä, että he kas- olivat mielenkiintoisia.
voivat projektin myötä, erityisesti koska he, ja minäkin,
On palkitsevaa saada olla töissä koulussa, joka elää ajassa
olimme astuneet tuntemattomalle maaperälle. Emme
ja on mukana monessa. Muotokarnevaalien myötä huomasi,
olleet aikaisemmin osallistuneet mihinkään vastaavan- miten tärkeä kaikkien panos on ja että yhdessä olemme
laiseen projektiin. Ryhmähenki kasvoi ja parani, ja kaik- enemmän. Aina on myös olemassa hyvä syy juhlia taidetta
kien rooli ryhmätyöskentelyssä oli yhtä tärkeä. Uskon
sen eri olomuodoissa ja levittää ilosanomaa eteenpäin!
nähneeni, että oppilaitteni itsetuntemus ja minäkuva
vahvistuivat. Oli ihanaa nähdä, miten jännitys muuttui
Lainaus: http://www.youngart.fi/iloa-iholle
iloksi esiintyä ja ilmaista itseään.
– 10 –
Xuefei Wu
K
un teollisen muotoilun maailmanjärjestö Icsid
julisti, että maailman designpääkaupunki
vuonna 2012 tulee olemaan Helsinki, Espoo,
Vantaa, Kauniainen ja Lahti, oli riemu suuri.
Oli itsestäänselvää, että myös kuvataidekoulut ympäri
Suomen maan osallistuisivat WDC-juhlintaan omilla
tapahtumilla. Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto on kuvataidekoulujen ja arkkitehtuurikoulujen taustajärjestö. Liitto kutsui ”Iloa iholle” -taide- ja
muotoilukasvatushankkeen kautta kaikki kuvataide- ja
käsityökoulut mukaan tutkimaan pukeutumista, koristautumista ja muodin visuaalisia viestejä. Hankkeen
tavoitteena on ”vahvistaa lasten ja nuorten kestävää muotoiluosaamista ja tukea tasapainoista minäkuvaa sekä
itsenäistä, kulutuskriittistä ajattelua.”
Aloitimme suunnittelun ja ideoinnin Espoon kuvataidekoulun omaan WDC-tapahtumaan jo edellisenä lukuvuonna. Opettajat olivat kyllä innostuneita muotoilusta,
mutta tuntui hieman haasteelliselta löytää kuvataidekoulullemme sopiva ilmaisutapa aiheeseen -ilmaisun muoto,
johon eri-ikäiset oppilaat ja monenlaiset työpajamme voisivat yhdessä osallistua. Saadaksemme lisäkoulutusta muotoilusta aloitimme lukuvuoden Designmuseossa. Siellä
suomalaiset huippusuunnittelijat kertoivat meille opettajille työstään ja osallistuimme muotoilutyöpajaankin.
Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme järjestämään karnevaalit, joiden teemana olisi muoto. Aihe oli tarpeeksi
väljä, jotta kaikki innokkaat kuvisryhmät voisivat osallistua siihen. Karnevaaleissa olisi lavashow, johon ryhmät
saisivat rajatun materiaalin puitteissa luoda oman visuaalisen esityksensä.
Väriä liikenteessä
H A N N A KO S K I M I E S , T U N T I O P E T TA J A
O
sana WDC-vuoden tapahtumia kuvataidekoululla jär- suunnan bussilinjoilla 11, 13, 132, 143, 145, 147, 150, 154 sekä 156.
jestettiin koulun peräkärryn kuomuun tulevan kuvan
Ajatuksena oli tuoda lasten taidetta World Design Capital
suunnittelukilpailu. Raati valitsi useista upeista ehdo- -vuoden kunniaksi uudenlaiseen liikkuvaan galleriaan ihmisten
tuksista toteutuksen lähtökohdaksi Kauklahden ope- pariin sekä tuottaa hyvää mieltä bussimatkustajille.
tuspisteessä opiskelevan Viola Kleinin kuvan. Värikäs teos tei”HSL on tarjonnut mm. musiikkia ja runoja ratikkamatkustapattiin peräkärryn kuomuun huhtikuussa ja nyt sen voi bongata
jille ja saanut positiivista palautetta kulttuurin tuomisesta joukliikenteestä ympäri Espoota.
koliikenteeseen. Kun Espoon kuvataidekoulu lähestyi meitä idealla
Espoon kuvataidekoululaisten teoksia on bongattu huhti-tou- lasten taiteesta busseissa, innostuimme ajatuksesta. Iloinen taidekokuussa myös Veolia Transportin liikennöimissä HSL:n busseista. teos linja-autossa voi olla pieni elämys matkustajalle arjen kiireen
Lasten ja nuorten toteuttamaa väri-iloittelua on ihasteltu Espoon
keskellä”, viestintäjohtaja Mari Flink HSL:stä sanoo.
– 11 –
Eliisa Loukola, 14 v.
Yksi annos
Sillisalaattia,
kiitos!
H A N N A K O S K I M I E S , T U N T I O P E T TA J A
Espoon kuvataidekoululaisten kuvittaman ”Sillisalaatti”
-riimirunokirjan kirjoittajaa Tuula Pereä haastatteli
Hanna Koskimies.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Kirjailija kuulostaa kovin juhlalliselta, mutta satujen, tarinoiden ja runojen kertoja ja kirjoittaja olen
ollut koko ikäni. Ainekirjoitus kuului lempiaineisiini,
ja usein kehittelin pieniä näytelmiä ja muita tekstejä
myös koulussa käytettäviksi ja paikalliseen sanomalehteen. Aikuisena päädyin lakimieheksi ja erilaisiin yritysmaailman tehtäviin, ja vapaa kirjoittaminen jäi vähemmälle, kunnes kuopukseni syntyi. Elämänmuutos nosti
taas ilokseni kirjoittamisen esiin.
Millaisia kirjoja olet kirjoittanut?
Lähivuosina olen julkaissut pienkustantamo Wickwick
Oy:n kautta jo aika monta satukirjaa sekä lastenrunoja. Tarkoitukseni on kirjoittaa niin, että teksteissä on eri tasoja
eri-ikäisille lukijoille – myös vanhemmille ja isovanhemmille, jotka toivottavasti ovat usein mukana pienimpien
lukuhetkissä. Turvallinen kainalo on paras paikka saduille,
erityisesti niille, jotka välillä vähän jännittävät.
Lisäksi minulla on jo kovin kauan ollut työn alla oikeustieteellinen väitöskirja, josta varmaan tulee elämäni
paksuin kirja.
Mistä aiheesi kumpuavat?
Tavallisesta elämästä. Olen yrittänyt olla silmät, korvat ja
sydän auki koko elämäni. On ihmeellistä, miten pienimmät asiat voivat ollakin niitä suurimpia. Arki on täynnä
sankareita, jotka kääntyvät kirjojeni hahmoiksi. Sellaisiksi kuin vaikkapa aina avulias Timo Taskurapu tai
Parantajakissa tai Cannellonin sirkuksen rouva Rosita.
Kaikki olen tavannut oikeassa elämässä, kuten muutkin
kirjojeni hahmot.
Millaisen prosessin kautta lopullinen kirja syntyy?
Tärkein hetki on se, kun tarina pamahtaa päähän. Se voi
olla välillä aika jännä kokemus, yllättäväkin. Silloin on
kuumeinen tunne ja kiire kirjoittaa. Sitten tarina saa
vähän levätä, ja sitä on katsottava tarkasti uudelleen ja
hiottava lopulliseen muotoon. Kuvitus on suuri asia. On
tärkeää, että kuvittaja on samalla aaltopituudella, ja tekstin henki välittyy. Olen itsekin kuvittanut jotain, vaikka
kyllä minä enemmän teksti-ihminen olen. Kirjojani on
käännetty myös englanniksi ja ruotsiksi, ja lisää käännöksiä on tulossa. Molemmat kääntäjät ovat löytöjä.
Yhteistyömme on ollut minulle ilo.
Taiton jälkeen alkaa jännitys. Painotalosta haen heti
laatikon lämpimäisiä, ja iloitsen uusien kirjojen tuoksusta.
Miten keksit ehdottaa yhteistyötä Espoon kuvataidekoululle?
Tapasin sattumalta Eduskunnan kirjastossa järjestetyn
lastenpiirrosnäyttelyn yhteydessä Sinikka MäntysaloLampun, joka toimii aktiivisesti kuvataidekoulun johtokunnan jäsenenä. Hän oli linkkinä. Onneksi kiinnostusta yhteishankkeeseen löytyi.
Miten yhteistyö kuvataidekoulun kanssa on sujunut,
oletko tulokseen tyytyväinen?
Yhteistyö käynnistyi heti innostuneissa merkeissä. Olen
iloinen siitä, että tuota intoa on riittänyt, ja tuloksena on
suuri määrä hyviä töitä. Kirjan kustantaja haluaa kiitokseksi projektiin osallistumisesta antaa kuvataidekoululle
rahasumman, jonka koulu voi käyttää tunnustuspalkintona oppilaille parhaaksi katsomallaan tavalla.
Millä perusteella ”Sillisalaatti” -kirjaan päätyvät kuvat
valitaan?
Valinta oli vaikeaa, koska ihania, hauskoja, taitavia ja elämäniloisia kuvia on syntynyt niin paljon. ”Sillisalaattiin”
haluttiin mukaan eri-ikäisten erityyppisiä töitä. Koulun
puolesta nimettyyn valintatyöryhmään kuuluivat kuvittaja, kuvitustyöpajan opettaja Martti Sirola; kuvataiteilija, Tänään, tässä ja nyt –työpajan opettaja Aleksi Tolonen sekä oppilasjäsen Saana Torniainen. Itsekin sain olla
mukana. Nyt parhaiten tarkoitukseen soveltuvat kuvat
on valittu ja työ jatkuu. Varmistamme vielä asialliset
– 13 –
luvat lapsilta ja heidän vanhemmiltaan kuvien käyttöön
Wickwickin julkaisemassa runokirjassa. Lapsille on varmaan aika jännittävää päästä mukaan oikeaan painettavaan kirjaan.
Millaisia kirjoja itse luet?
Mielipaikkani lapsena oli Kangaslammin kirkonkylän
kirjasto, jota hoiti ystävällinen Haimilan täti. Siellä vietin
usein aikaani ja kannoin kotiin niin paljon kirjoja kuin
jaksoin. Muistan vielä ensimmäisen lainakirjani, joka oli
Astrid Lindgrenin ”Taina tomera auttaa mummia”. Lastenhyllyistä etenin tietokirjojen kautta aikuisten hyllyille.
Nykyisin luen paljon historiaan ja ihmisen henkiseen
kehitykseen liittyviä kirjoja. Makupaloina hotkaisen
myös Donna Leonin dekkareita ja hyväntahtoisia Mma
Ramotswe tutkii -sarjan hassuja kirjoja. Ystävältäni sain
aivan äskettäin ihanan runokirjan, josta on ollut paljon
lohtua, kun rakas isäni kuoli.
Jos sinä olisit kirja, millainen kirja olisit ja miksi?
Vaikea kysymys. Kirjoja on niin monenlaisia, ja jokaisessa ihmisessä monia eri puolia. Taidan olla alakoulun
laulukirja - vähän kulunut, mutta hyvin pidetty. Sellainen, joka on täynnä säveliä ja sanoja ja lämpimiä muistoja.
Siitä tunnistan itseni.
Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Espoon kuvataidekoulun oppilaille?
Olen todella iloinen, että oppilaat ja opettajat innostuivat tästä Sillisalaatti-runokirjasta. Lasten luovuus on ilo
niin heille itselleen kuin meille aikuisille, jotka saamme
ihailla tuloksia. Toivon, että kaikki lapset saavat olla
lapsia tarpeeksi kauan ja että innostus ja tekemisen ilo
seuraavat heitä koko elämän.
Kirja on myynnissä kirjakaupoissa ja verkkokirjakaupoissa sekä
kustantajan verkkokirjakaupassa (www.wickwick.fi) tai sähköpostitse ([email protected]). Suositushinta: 22,00 euroa.
Runokirjaa voi ostaa myös Espoon kuvataidekoulun toimistosta
Ahertajantie 5, puh: 09-816 31822.
– P O I M I N TO J A 2 0 1 1 – 2 0 1 2 –
– O P E T U S H A R J O I T T E L I J O I TA –
Oona Sohlberg, 9 v.
Fanni Ahvenainen ja Noora Lukkarinen tutkimassa punaisen värin vivahteita ja mansikan yksityiskohtia.
Poimintoja
lukuvuodelta 2011 – 2012
HANNELE JÄÄSKELÄINEN, APULAISREHTORI
ARS
OPEHARJOITTELIJOITA
KUVATAIDEKOULUSSA
E L I SS E H E I N I M A A , P Ä ÄT O I M I N E N O P E T TA J A
K
uvataidekoulu on tarjonnut harjoittelupaikkoja eri oppilaitosten opiskelijoille jo vuosien ajan. Tiiviimpi yhteistyö Taideteollisen korkeakoulun eli nykyisen Aalto -yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kanssa
alkoi vuonna 2008, jolloin kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman ensimmäisen vuosikurssin orientoiva opetusharjoittelu
siirtyi kokonaisuudessaan Espoon kuvataidekouluun. Kuluneella
kevätlukukaudella siis jo viides vuosikerta opiskelijoita suoritti
harjoitustuntinsa koulussamme. Tänä vuonna harjoittelijoita
oli 21. Aiempina vuosina myös muutama neljännen vuosikurssin opiskelija on suorittanut syventävän opetusharjoittelunsa
kuvataidekoulussa.
Pehmeä lasku kuvataideopettajan ammattiin
Orientoivassa opetusharjoittelussa opiskelijat tutustuvat kuvataiteen perusopetukseen kuvataidekoulun puitteissa: mitä se tarkoittaa, mitkä sen tavoitteet ja sisällöt ovat sekä millaisia opetusmenetelmiä kuvataidekoulussa käytetään? Harjoittelun taustalla on perehtymistä opetustyön problematiikkaan teoreettisella
tasolla. Harjoitustunnin pitäminen on sitten monelle opiskelijalle ensimmäinen käytännön kokemus opettamisesta, ja siksi
koulutuksen suunnittelijat ovat ajatelleet, että kuvataidekoulussa aloittaminen on sopiva ”pehmeä lasku” ammatin käytäntöön. Täällä tulevat kuvataideopettajat kohtaavat motivoituneita
oppilaita pienissä ryhmissä, käytettävissä on tarkoituksenmukaisia työvälineitä ja materiaaleja sekä ammattitaitoiset ohjaavat opettajat.
Opetusharjoittelu koostuu kolmesta opintokerrasta: ensimmäisellä viikolla harjoittelijaparit tutustuvat ryhmiin, ohjaaviin
opettajiin ja opetuspisteisiin sekä seuraavat opetusta. Toisella viikolla parin toinen osapuoli pitää suunnittelemansa harjoitustunnin ja toinen osapuoli dokumentoi ja toimii tarvittaessa apuna.
Kolmannella viikolla osat vaihtuvat. Ohjaavat opettajat antavat
heti harjoitustuntien jälkeen suullisen palautteensa ja myöhemmin kirjallisen palautteen.
Harjoitustuntien yhteinen tarkastelu jatkuu korkeakoulussa
lehtori Riitta Viran vetämällä Kuvataiteen didaktiikan kurssilla, jolloin opiskelijat esittelevät toisilleen harjoitustuntinsa ja
yhdessä selvitetään kaikkia niitä lukemattomia muuttujia, jotka
vaikuttavat opetustilanteessa.
Kokemuksia ja toivomuksia
Opiskelijat ovat olleet yleensä tyytyväisiä opetusharjoittelun järjestämiseen kuvataidekoulussa. Silloin tällöin on jopa toivottu
lisää harjoitustunteja. Kuvataidekoulun oppilaille harjoittelijoiden pitämät tunnit ovat merkinneet uusia elämyksiä ja vaihtelua toimintaan, ja ohjaavat opettajat ovat kokeneet piristävänä
yhteistyön nuorten harjoittelijoiden kanssa.
Opiskelija Fanni Ahvenainen kertoi harjoittelukokemuksestaan: ”Jännitin harvinaisen paljon tunnin pitämistä, vaikka
yleensä en jännitä samanlaisia tilanteita paljoa. Ehkä asiaan vaikutti se, että koko tunti oli minun suunnitelmaani (jos ei lasketa
ohjaavan opettajan parannusehdotuksia), ja tunsin olevani paljosta vastuussa. Kokemus oli erittäin opettavainen. Kun kerran
olen pitänyt yhden oman tunnin, on kynnys pitää toinen paljon
matalampi. Tajusin myös, että olisi ehkä kannattanut opettaa
jotain sellaista, josta tiedän jo valmiiksi paljon, eikä jotain sellaista, joka ensimmäisenä tulee mieleen.” Fannin mielestä opetusharjoittelun kolme kertaa olivat tehokkaita ja opettavaisia.
Opiskelija Anna Neva kirjoitti palautteessaan: ” Opetusharjoittelu oli minusta hieno kokemus, joka vahvisti sekä itsevarmuuttani että motivaatiotani taidekasvattajana. Oli myös hauska
palata hetkeksi tuttuun kuvataidekouluun, jossa olin aiemmin itse
ollut oppilaana. Opetusharjoittelu oli minusta järjestetty hyvin,
vaikka on tietenkin sääli, että harjoittelujaksot ovat niin lyhyitä.
Oppilaiden kannalta olisi ehkä parempi, että harjoittelijat saisivat pitää kevään aikana ryhmälle useamman oppitunnin, jolloin
itse oppituntien aiheisiin ja tavoitteisiin voitaisiin syventyä tarkemmin ja paremmin.”
Sekä opiskelijoiden että heidän opettajiensa kokemukset vahvistavat näkemystä, että opetusharjoittelu kannattaa kytkeä jo heti
ensimmäisenä opintovuonna pääaineopintoihin. Näin tulevien
kuvataideopettajien ammatti-identiteetin muotoutuminen alkaa
reippaasti; päästään heti itse asiaan eli pohtimaan sitä, miten käytäntö ja teoria yhdistetään.
– 14 –
11 , animaatio ja WDC
Lukuvuoden opetuksen sisältöihin ja näin ollen myös
opettajien koulutuksiin ovat liittyneet nykytaide, animaatio sekä muotoilu.
Opettajien elokuun koulutuspäivät pidettiin Kiasmassa, Teatterimuseossa ja Valokuvataiteen museossa.
Kiasmassa teemana ARS 11-näyttely, Teatterimuseossa
harjoiteltiin ilmaisutaitoa ja Valokuvamuseossa nautittiin Ulla Jokisalon hienosta näyttelystä. Syyslukukauden
aikana myös monet opetusryhmät tutustuivat Ars 11-näyttelyyn ja näin jo edellisenä keväänä alkanut nykytaideteema jatkui opetuksessa.
Opettajille suunnattu animaatioseminaari oli osa
Uusmedia-projektia, jossa mm. animaation osuutta lisätään perusopetuksessa. Perusopetusryhmien opettajat
ovat lukuvuoden aikana opiskelleet tietokoneavusteista
animaation tekoa. Projekti on opetushallituksen kehittämishanke ja se jatkuu vielä syksyllä 2012.
WDC -vuosi on tuonut monta teemaa opetusohjelmaan.
Kuvataidekoulujen liitto, Kuvataideopettajien liitto sekä
Käsityökoulujen liitto läksivät designvuoteen Iloa iholle
– teemalla. Teemaa käsiteltiin liiton syyspäivillä, johon
osallistuivat myös koulumme opettajat. Teeman puitteissa on julistettu oppilaille erilaisia kilpailuja, jotka
liittyvät muotoiluun.
Muotoiluun liittyi myös opettajien tammikuun koulutuspäivä designmuseossa.
Teemavuoden kunniaksi päätimme antaa uuden
ilmeen koulumme peräkärrylle, jolla vahtimestarimme
kuljettaa tavaraa opetuspisteestä toiseen. Suunnitelmia
tehtiin useissa eri-ikäisten ryhmissä ja niistä raati valitsi
voittajaksi Viola Kleinin Kauklahden piirustus- ja maalaustyöpajasta.
Hanasaaren kulttuurikeskuksessa oli esillä valokuvina
neljän perusopetusryhmän maastoutumisasuja, jotka oli
kuvattu WeeGeen ympäristössä. Kuvasarjan nimi oli Piiloleikkiä. Esillä oli myös Leo Alhon (arkkitehtuurin ja
ympäristön työpaja) valokuvasarja, jonka nimi oli Outside the box.
Muotokarnevaali järjestettiin 14.4. WeeGee-talon
aulassa.
Designviikonloppuna helmikuussa Espoonlahdessa,
Kauklahdessa ja WeeGee-talossa pidettiin Kadonnut kenkä
–työpajoja, jotka ovat osa Muotoilijan aarrearkku –hanketta.
Lisäksi WeeGeellä arkkiteht.työpajan oppilaat pitivät Leikkisä muotoilu-työpajan kuvataidekoulun tiloissa.
Kurssitoiminta
Lukuvuoden lyhytkurssitoiminta on edelleen ollut vilkasta. Lomakursseista kesäkursseja toteutui 9 ja talvi-
lomalla oli yksi kolmen päivän kurssi. Kesäkursseja oli
Espoonlahdessa, Olarissa sekä WeeGee-talossa. Vauvojen
värikylpy-kursseja on pidettu Olarissa ja WeeGee-talossa
Lauantaiset Muotomaakari-perhekurssit tarjoavat tekemistä koko perheelle.
Syyslukukaudella pidettiin kolmena peräkkäisenä viikonloppuna Rakentelu- ja arkkitehtuurikurssi, jonka teemoina olivat puu, savi ja metalli.
Pidempi aikaisten kurssien lisäksi on järjestetty erilaisille kohderyhmille tilauskursseja. Näitä ovat olleet
täydennyskoulutuspäivät Espoon päiväkotien henkilökunnalle, työpajat päiväkoti- ja koululaisryhmille, kuvissynttärit sekä virkistyspäivät erilaisille aikuisryhmille.
Lyhytkursseilla ja työpajoissa on työskennellyt yli 2000
osallistujaa.
Yhteistyötä kaupungin eri toimijoiden kanssa on tehty
mm. erilaisten työpajojen merkeissä. WeeGee-talon
tapahtumissa kuvataidekoulu on pitänyt avoimia työpajoja: taiteiden iltana ja Espoo-päivänä rautalangasta
ja matonkuteista syntyi osallistujien käsissä taitavia ja
värikkäitä akrobaatteja, joulumyyjäisten yhteydessä yleisö
pääsi valmistamaan joulukoristeita värikkäistä papereista, designviikonloppuna WDC-tilassa syntyi omaperäisiä paperikenkiä ja kuvataidekoulun luokassa rakenneltiin aaltopahvista päähineitä.
Lisäksi työpajoja on ollut eril. tapahtumissa sekä koulujen harrasteinfotilaisuuksissa.
KULPS (kulttuuri- ja liikuntapolku)- yhteistyö on
jatkunut koko lukuvuoden ja näissä työpajoissa on työskennellyt 30 alakoulun oppilasryhmää. Teemoina olivat
syksyllä keramiikka ja grafiikka, keväällä muotoilu kierrätysmateriaalista. Kulttuuriketjun puitteissa on tehty
yhteistyötä ikäihmisten kanssa. Espoon päiväkotien henkilökunnalle on järjestetty täydennyskoulutuspäiviä.
Lukuvuoden mittaisia iltapäiväkerhoja on ollut Laajalahden, Ymmerstan ja Lagstadin kouluilla.
Yhteistyö Aalto-yliopiston taidekasvatusosaston
kanssa jatkuu edelleen opetusharjoittelun puitteissa.
Keväällä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat suorittivat koulussamme opetusharjoittelujaksonsa.
Yhteistyötä tehtiin myös Oikeusministeriön kanssa
liittyen presidentinvaaleihin. Perusryhmien oppilaat
tekivät kuvia, jotka liittyivät presidentin tehtäviin. Ministeriö käytti kuvia erilaisissa vaaleihin liittyvissä tiedotustilaisuuksissa sekä omilla nettisivuillaan.
Kuvitusprojektissa tehtiin yhteistyötä kirjailija Tuula
Pereen kanssa. Oppilaat tekivät 15 loruun erilaisilla tekniikoilla kuvituksia , joista kahden opettajan, yhden oppilaan sekä kirjailijan muodostama raati valitsi kuvat kirjan
taittajalle.
– 15 –
Projektit
Nykytaiteen opetusmenetelmien kehittämishanke päättyi syyslukukauden lopulla. Koulumme osalta hankkeeseen sisältyivät nuorten kansainvälinen nykytaiteen
näyttely Eksperimenta Tallinnassa ja TTN-työpajan seinämaalaus ammattikorkeakoulu Omnian aulaan kesällä
2011. Hanke oli suunnattu yli 14-vuotiaille opiskelijoille.
Hankkeen innoittamana tarjotaan lukuvuodelle 2012–
2013 uutena työpajana Nykytaide/katutaide-työpajaa.
Syksyllä uutena kehittämishankkeena aloitettiin Uusmedia-projekti ja se alkoi opettajille suunnatulla animaatioseminaarilla. Lokakuun seminaarissa valotettiin animaatioiden tekoa erilaisten lähtökohtien pohjalta. Asiantuntijoina olivat kuvataiteilija Antonia Ringbom, taiteilija
Laura Palosaari ja medianomi Karoliina Leisti.
Tämän jälkeen perusopetusryhmien opettajat ovat
opiskelleet tietokoneavusteista animaation tekoa viikonloppukursseilla. Keväällä opit otettiin käyttöön ja melkein kaikissa 10–11-vuotiaiden ryhmissä on syntynyt erilaisista materiaaleista tehtyjä animaatioita. Animaatiot
sisällytetään jatkossa 10–11-vuotiaiden opetusohjelmaan.
Työpajojen osalta projekti tulee käsittelemään mediataidetta ja sen soveltamista opetukseen.
Molemmat edellä mainitut hankkeet ovat Opetushallituksen tukemia kehittämishankkeita.
Päättötyöt
Keväällä valmistui 21 päättötyötä ja päättötöiden näyttely
oli esillä WeeGee-talossa 20.4.–14.5. ja sen avasi Espoon
vapaan sivistystyön johtaja Helena Värri.
Päättötyöhön liittyvässä Taiteentuntemuksen luentosarjassa ovat vierailleet kuvataideopettaja Tomi Uusitalo, pukusuunnittelija Marja Uusitalo, valokuvaaja Ulla
Jokisalo, taiteilija Janna Syvänoja sekä sisustusarkkitehti,
kalustesuunnittelija Terhi Tuominen.
Todistusten ja stipendien jakotilaisuus oli 14.5. WeeGee-talon aulassa.
Näyttelyt
Oppilastöitä on ollut näytteillä Villisika-galleriassa
Espoonlahdessa, Hanasaaressa, WDC-tilassa WeeGeetalossa, Kalajärven ja Kauklahden kirjastoissa , Nordean
vitriinissä Tapiolassa, Minigalleriassa WeeGee-talossa,
Veolian liikennöimissä Espoon suunnan busseissa sekä
tietysti opetuspisteiden seinillä ja näyteikkunoissa.
Opintomatka Berliiniin
Opxettajakunta teki toukokuun lopussa nelipäiväisen
opintomatkan Berliiniin.
– J U H L A N Ä Y T T E LY –
– LEO ALHO –
Leo Alho
Kurragömma
MItä kuvataidekoulu on
merkinnyt minulle
L E O A L H O , K U V ATA I D E K O U L U L A I N E N
O
len ollut Espoon kuvataidekoulussa yhtä kauan
kuin olen asunut Suomessa, siis tänä kesänä
yhdeksän vuotta. Suurin osa kuvataidekoulussa vietetyistä vuosistani on kulunut ympäristö- ja arkkitehtuuriryhmässä. Olin kymmenvuotiaana
juuri muuttanut Suomeen Hollannin Rotterdamista. Isäni
kuolema ja uusi ympäristö, jossa ei ollut ystäviä tai leikkikavereita oli melko haastava ympäristö nuorelle, jonka
oma paikkansa maailmassa on vasta muovautumaisillaan. Espoon kuvataidekoululla onkin ollut merkittävä
tekijä juuri sopeutumiseni auttajana, kun aloin oppia tuntemaan ihmisiä, jotka jakavat kiinnostuksen taiteeseen ja
itsensä ilmaisemiseen. Vuosien varrella kuvataidekoulusta on tullut itselleni huomattavasti enemmän kuin vain
paikka, jossa voin tuottaa taidetta. Ystävät, jotka ovat jo
lopettaneet kuvataidekoulun eivät ole unohtuneet, vaan
näiden ”senioreiden” kanssa ollaan yhteydessä. Olen myös
sen verran onnekkaassa tilanteessa, että olen tavannut
nykyisen tyttöystäväni kuvataidekoulun kautta.
Olen aina ollut kuvisryhmissä, jotka ovat olleet hyvin
avoimia, suvaitsevaisia ja helposti lähestyttäviä. Piirteitä, joita saattaa olla melko vaikea löytää esimerkiksi
urheiluseurojen toiminnasta. Ryhmässä ja koko koulussa
on ollut aina kannustava ilmapiiri, joka motivoi yksilöä
jatkamaan oman henkilökohtaisen tyylinsä etsimisessä.
On myös todella palkitsevaa nähdä miten samassa ryhmässä ihmisten taiteellinen ilmaisukyky kehittyy kullakin omaan suuntaan. Juuri nuorelle saattaa olla melko
vaikea olla sen verran rohkea, että uskaltaa ilmaista itseään omalla uniikilla tavallaan ja olla aidosti oma itsensä.
Kuvataidekoulussa ei tarvitse pelätä epäonnistuvansa, taiteessa kun ei ole absoluuttista oikeaa ja väärää. Yhteisöllisyyttä lisää myös se, että ryhmän jäsenet pysyvät samoina
vuosien varrella, jolloin heihin ehtii tutustua paremmin.
Vaikka taide onkin tärkeä osa elämääni, en todennäköisesti tule olemaan tulevaisuuden ammatissani suo-
raan yhteydessä kuvataiteeseen. Siitä huolimatta eivät
kuluneet vuodet todellakaan ole olleet turhia. Itsensä
toteuttaminen on todella terapeuttista ja rauhoittavaa
muuten niin hektisen opiskelijaelämän keskellä. Itselleni muutama taiteelle pyhitetty tunti ovat olleet vitaaleja
erityisesti oman mielenterveyteni kannalta.
Tämän vuoden keväänä loppuu ”urani” Espoon kuvataidekoulun parissa. Jatkossa tulen tottakai harrastamaan taidetta, mutta itsestäni tuntuu, että kuvataidekoulun kaltaisia mahdollisuuksia ei ole kovin paljon aikuisille. Olisi loistavaa, jos voisi olla tila, missä olisi materiaalit ja tarpeeksi
tilaa itsensä toteuttamista varten. Nuoria pitäisi omasta
mielestäni kannustaa enemmän taiteen tekemiseen, sekä
korostaa, että taide on huomattavasti paljon enemmän kuin
se mitä opitaan koulun kuvataidetunneilla. Ainakaan itse
en osaisi edes kuvitella, millaista elämäni olisi ollut ilman
kuvataidekoulun tarjoamaa taiteellista koulutusta.
”Outside the box”
S O I L E M A R I A K I N N U N E N , T U N T I O P E T TA J A
Leo Alhoa haastatteli opettaja Soile Kinnunen.
Arkisuuden ei tarvitse aina olla tylsää ja harmaata. Teoksissa
käytetyt arkiset esineet ja ympäristöt; muovimukit, portaat
ja mittanauhat saavat täysin uuden merkityksen, kun niitä
lähestytään eri perspektiivistä. Aina ei kannata noudattaa
perinteisiä skriptejä ja aina silloin tällöin on hyvä poistaa oma
arkinen naamio ja tarkastella ympäristöä uusien aurinkolasien läpi. (Leo Alho)
Mitä näyttelysi ”Outside the box” Hanasaaressa merkitsi sinulle?
Se oli tärkeä ja siihen liittyi paljon asioita, mitä ei muuten
kuvataidekoulussa tulisi mietittyä: konkreettisia asioita,
kuten painotalossa käynti ja pystytys.
Oli avartavaa saada tietää, kuinka paljon työtä kuuluu
oman näyttelyn kokoamiseen, lähes yhtä paljon kuin itse
teosten tekemiseen, vaikka minulle tarjottiin jo näyttelytila valmiina.
Mikä on näyttelytilan/ näyttelyiden merkitys?
Hanasaari oli hyvä näyttelytila ja sinne oli helppo ripustaa.
Näyttelyt voisivat olla vahvemmin esillä kuvataidekoulun toiminnassa ja ne olisi hyvä yleisemmin integroida
opetukseen. Tällöin oppisi miettimään mm. esillepanon
sommittelua. Päättötyönäyttelyssähän sitä viimeistään
joutuu pohtimaan.
Espoon kuvataidekoulussa tehdään paljon oppilastöitä,
joita ei saada esille minnekään. Oppilastöistä saisi hyviä
näyttelykokonaisuuksia.
Näyttelyekskursiot työpajavuosina ovat olleet myös
tärkeitä. Omatoimisesti ei olisi tullut käytyä niin paljon
katsomassa ja keskustelemassa esim. nykytaiteesta.
Retket ovat tarjonneet hyvän pohjan, josta on hyvä jatkaa
nyt itsenäisesti.
Näyttelyaineistosi perustui blogiisi, contbox.blogspot.
com. Kerro siitä.
Teokset tein ensin blogiini, eikä niitä oltu suunniteltu
näyttelytöiksi. Näyttelymahdollisuus tuli myöhemmin.
Yllättävän hyvin työt kuitenkin toimivat kokonaisuutena.
I början av hösten 2011 förhandsstartade fyra
undervisningsgrupper i Esbo bildkonstskola WDCåret lekfullt: De betraktade den bebyggda närmiljön i
grupper och gjorde ”kamouflagedräkter” till den.
Djur har en skyddsfärg eller ett skyddsmönster i sin
livsmiljö, men hur är det med människor? Hurdan är
den bebyggda närmiljön? Hurdana är dess detaljer?
Kunde en människa gömma sig i sin omgivning som
ett djur?
Under ett par lektioner uppstod en rad smygdräkter
av fibertygsoveraller och akrylfärg med intryck
från den valda miljön, vilka gruppdeltagarna själva
fotograferade.
De yngsta eleverna fortsatte ivrigt sitt lekfulla
fotograferande på egen hand med overallerna som
rollkläder i WeeGee i Hagalund. Inflytelserna kom
enligt min åsikt från bildberättandet för unga i dagens
medier.
Piiloleikkiä
Syksyn 2011 alussa neljä Espoon kuvataidekoulun
opetusryhmää otti ennakkostartin leikkimielellä
WDC vuoteen: He tarkastelivat ryhminä rakennettua
lähiympäristöä ja tekivät siihen ”maastoutumisasuja”.
Efter uppgiften upptäckte vi att Fotografiska museet i
Stockholm, fotografiska.eu, hade haft en utställning
av den kinesiska bildkonstnären Liu Bolin, ”The
Invisible Man”. I idén med konstverken hittade vi
likheter, även om tekniken var annorlunda och mina
elevers arbeten var humoristiska. Liu Bolins arbeten
å andra sidan är starkt ställningstagande och så
skickligt gjorda att människan i dem verkligen är
nästan osynlig.
Eläimillä on suojaväritys/-kuvio elinympäristössään,
entäpä ihmisillä? Millainen on rakennettu
lähiympäristö? Entä sen detaljit? Voisiko ihminen
piiloutua ympäristöön eläimen tavoin?
Muutaman opetuskerran aikana syntyi valitusta
ympäristöstä vaikutteita saaneita piiloasuja
(mat. kuitukangashaalarit ja akryyliväri), jotka
ryhmäläiset kuvasivat itse.
Konstnärerna Esbo bildkonstskolas grundgrupp för 10–11-åriga (Tap
10–11 B), periodgrupper för 12-åriga (Kauk 12B och Tap 12A) samt arkitektur- och omgivningsverkstad för över 12-åriga (Tap ymp)
Blogityöni tein lähes intuitiolla valokuvaten ne sitten.
Materiaalina töissäni käytin sitä, mitä löytyi. Tämä
asetti rajoitteita ja vaateen työskennellä ko. materiaalien
ehdoilla. Materiaaleja käytin kuitenkin aivan eri kontekstissa kuin yleensä.
Normaalisti olen tehnyt yhden pitkäjänteisen työn
lukuvuodessa, mutta nyt sain syksyllä tehtyä jo yli 10 valokuvateosta.
Näyttelyyn kuuluvan ”Orange”-videon tein myös
extempore muutama tunti ennen tunnin alkua. Olen
harrastanut parkouraamista noin seitsemän vuotta, joten
itseni ilmaiseminen liikkeen kautta on itselleni todella
luontevaa. Itse videon sain kuvattua ja editoitua tunnin
aikana. Mielestäni kyseisen videon toteutus on loistava
esimerkki siitä, ettei itsensä ilmaiseminen taiteen kautta
välttämättä vaadi minkäänlaista suurta inspiraatiota.
Textens författare gruppernas lärare Soile Kinnunen (arkitekt safa)
Grafisk design Hanna Siira
Nuorimmat oppilaista innostuivat jatkamaan
omaehtoista, leikkimielistä kuvaamista haalarit
rooliasusteina WeeGeellä, Tapiolassa. Vaikutteena
mielestäni oli nykyinen nuorisolle suunnattu median
kuvakerronta.
Tehtävän jälkeen huomasimme, että Tukholman
valokuvataiteen museossa, fotografiska.eu, oli ollut
kiinalaisen kuvataiteilijan Liu Bolinin näyttely
”The Invisible Man”. Teosideassa löysimme
samankaltaisuutta, vaikka toteutustekniikka oli
erilainen ja oppilaideni työt huumorilla tehtyjä. Liu
Bolinin työt ovat taasen vahvasti kantaa ottavia ja niin
taidokkaasti tehtyjä, että niissä ihminen on todella
miltei näkymätön.
Leo Alhon, ympäristön ja arkkitehtuurin työpajasta, näyttely oli
esillä Hanasaaren ruotsalaissuomalaisessa kulttuurikeskuksessa
19.1.–3.3.2012.
Tekijät Espoon kuvataidekoulun 10–11 v. perusryhmä (Tap 10–11 B), 12
–v. jaksoryhmät (Kauk 12B ja Tap 12A) ja yli 12 –v. ympäristön ja arkkitehtuurin työpaja (Tap ymp)
Kirjoittaja ryhmien opettaja Soile Kinnunen (arkkitehti safa)
Graafinen suunnittelu Hanna Siira
– 16 –
–– 17 ––
www.espoonkuvataidekoulu.fi
KALAJÄRVI
7 – 8-vuotiaat Maarit Myllynen Bordi Oona, Hämäläinen Ria,
Koskinen Nelli, Kuokkanen Magdaleena, Lehtonen Leevi, Riekki Mona,
Saine Veera,Talus Ella 8 – 9-vuotiaat, A Maarit Myllynen Airola
Milla, Erkkilä Eemil, Harvala Perttu, Kaasinen Aapo, Kurki Roope,
Marttila Olivia, Myyryläinen Arttu, Pahkala Tobias, Salmivaara Milla,
Sihvo Reetta, Virtanen Espejo Irea 8 – 9-vuotiaat, B Maarit
Myllynen Auvinen Viivi, Lehtonen Nelli, Lindblom Venla, Lipponen
Erika, Marstio Annukka, Montonen Hilma, Nuortie Emmi, Paakkari
Sara, Rainansalo Kasper, Saine Reetta, Tujula Sonja 9 – 11-vuotiaat
Maarit Myllynen Antila Altti, Davidjuk Anette, Forsström Ada,
Isopahkala Lyydia, Karlsson Johanna, Kekkinen Venla, Kuokkanen
Kerkko, Nieminen Iris, Niinemägi Emma, Rättö Suvi, Sihvo Saara Kuvataidetyöpaja Maarit Myllynen Harvala Petra, Kaiponen
Siiri, Kiviranta Silvia, Kujanpää Paula, Kujanpää Vera, Lehtokari Linda,
Pirinen Julia, Raasakka Tiina, Sivula Saana, Tenhunen Laura
KARAKALLIO
6 – 7-Vuotiaat, A, Päivi Sarakorpi John Roshan, Kara Noora,
Koivisto Venla, Martinez Eemil, Mattila Vilma, Orrensuo Riikka, Skyttä
Milla, Veräjänkorva Ville, Virtanen Iiris 6 – 7-Vuotiaat, B, Anne
Ovaska Heikkinen Kirsikka, Isotalo Krista, Juusela Aini, Juva Helmi,
Kuusela Del Rio Sara, Lukkari Aino, Makkonen Veera, Miskeljin
Aleksandar, Nurmi Ella, Rannikko Saimi, Ruoho Jenny, Summala Tuuli 8 – 9-Vuotiaat, Päivi Sarakorpi Aarninsalo Saana, Anttonen Ella,
Hakkarainen Viivi, Heijari Lilli, Heikkilä Ines, Hernesmaa Ville, Holsti
Lotta, Kaikkonen Annika, Laitinen Helmi, Puolakka Oona, Roponen
Susanna, Saari Senni 9 – 10-Vuotiaat, Päivi Sarakorpi Eiden
Paavo, Fonselius Aliisa, Leino Laura, Lähteenmäki Ella, Orrensuo
Neea, Pasonen Eetu, Sahi Felicia, Seppälä Jutta, Taiponen Iiris,
Taskinen Matilda, Veräjänkorva Topi 10 – 11-Vuotiaat, A, Päivi
Sarakorpi Eskola Joel, Heikkilä Alina, Koivisto Laura, Laatikainen Liina,
Linkola Iiris, Mahindrakar Sakhsi, Manninen Meri, Metso Sara, Ollikka
Elsa, Saajo Aino, Xiao Hefan 10 – 11-Vuotiaat, B, Hillevi VähäläAranko Grönstrand Ingrid, Halttunen Minka, Heijari Viivi, Johtimo
Niilo, Kuusela Del Rio Alexis, Lindholm Olivia, Mattila Ilona, Mikala
Linus, Pihlainen Carolina, Puolakka Sara, Ruoho Juulia, Tolonen Selina,
Varuskivi Kia 12-Vuotiaat, Marjatta Kekki/Pekka Barman/
Mikko Remes Alhosaari Kaisa, Axberg Aino, Boginski Jenni, Hildén
Meri, Ivanova Anastasia, Johansson Erica, Lumme Iida-Maria, Rautamäki
Timi, Ruusu Tarmo, Sevon Julius, Ståhle Karoliina, Veräjänkorva
Elina Kuvataidetyöpaja, Hillevi Vähälä-Aranko Hållfast
Sanna, Kerminen Iris, Kuivanen Riikka, Kulusjärvi Katri, Lehtinen Anni,
Nieminen Sara, Savola Pihla, Suhonen Heini, Vauramo Heidi, Virtanen
Maria Pima-Työpaja, Anne Ovaska Aaltonen Hanna, Alsi Ida,
Eurola Oona, Hukkinen Tita, Jokiaho Nina, Keisala Ida-Maria, Maljanen
Kaisa, Nikulainen Ella, Platonova Viktoria, Ruohomäki Riikka, Walldén
Ida, Vuori Juulia, Väisänen Emilia
KAUKLAHTI
5 – 6-vuotiaat Hanna Koskimies Boman Jonatan, Eljala Selja,
Heino Elina, Mantere Eino, Pelander Anna, Poikola Topias, Pylkäs Kalle,
Shalamov Roman, Somero Lotta 6 – 7-vuotiaat Leena Rantanen
Donner Elias, Mellin Jemina, Nyman Inka, Offermann Susanna, Pietere
Amelija, Puumala Meeri, Suutala Susanna, Ylikylä Ninja 7-vuotiaat
Leena Rantanen Holm Laura, Hursti Juho, Kaunisto Sofi, Kilpilahti
Milja, Kumpulainen Emilia, Kumpulainen Timoteus, Lallukka Nuutti,
Parkkali Julia, Pelkonen Elmeri, Saarikko Tuomas, Tall Kia, Virrankoski
LEPPÄVAARA
7 – 8-vuotiaat, A Elisa Rovamo Hiltunen Anni, Järvinen
Heta, Kantola Teemu, Leskinen Saku, Lindahl Nea, Männikkö Pinja,
Mätikkömäki Iida, Rich Joonas, Sarvas Matias, Tuomi Senja, Ursin Joni
7 – 8-vuotiaat, B Minttu Hyytiäinen Arala Juho, Gujar Vighnesh,
Järvimäki Venla, Kaartinen Miriam, Li Zichun, Maaranen Topi, Nikoskinen
Vania, Ollikainen Maisa, Reyes Aura, Shen Chen, Siitonen Aino, Sule
Ishana, Yu Songrui 9-vuotiaat Minttu Hyytiäinen Erälahti
Johannes, Heimonen Meri, Huopaniemi Sini, Kirjavainen Minttu,
Kivinen Millie, Ollikainen Emma, Rinta-Huumo Riku, Rischer Timo,
Simonen Osmo, Sorvali Elisa,Tuomi Liisa 10 – 11-vuotiaat Minttu
Hyytiäinen Alhosaari Sini, Alinikula Ilona, Asiedu Sandra, Gheorghiu
Ana, Krekula Olivia, Li Tiina, Liu Tomi, Ott Saana, Saroniemi Markus,
Simola Vilma, Utriainen Emma, Wu Xuefei 11 – 12-vuotiaat Minttu
Hyytiäinen Astala Timo, Chauhan Tushar, Kilpinen Roosa, Laitinen
Atte, Lampinen Siiri, Nevalainen Kia, Pappinen Elizaveta, Simonen Elsa,
Suikkanen Alex, Toivanen Iines Grafiikka-pima –työpaja Elisa
Rovamo Hannula Essi, Juvonen Elisa, Kulevits Katriin, Laukkanen Anna,
Laukkanen Julia, Parviainen Taina, Poutiainen Sara, Tirkkonen Sanna
OLARI
5-vuotiaat Anne Ovaska Brade Olivia, Forsström Emilia, Guo
Yi Ning, Isosomppi Kaisa, Lassila Sebastian, Luukkonen Kiira, Manner
Joonas, Mantere Iivari, Oresmaa Veera, Sointula Helen 6-vuotiaat
Elisse Heinimaa Chen Yiglei, Kujala Aada, Martinez-Abarca Alisa,
Mattero Lily, Nayani Vivek, Rossi Lumi, Tschaplin Ben, Törmä Oiva,
Vakkilainen Topias,Vilkevuori Isa-Maria 6 – 7-vuotiaat Saga Heino
Aherto Rebecca, Hartikainen Anni, Hänninen Kerttu, Kariola Lauri,
Leithem Larimar, Maula Aada, Päivölä Ria, Rytkönen Emelie, Viljanen
Melinda, Väisänen Pihla 7-vuotiaat Elisse Heinimaa Alavaikko
Hilla, Ansaranta Utu, Keinänen Hanna, Kirveskoski Riina, Leino
Julianne, Malk Milla, Martikainen Heidi, Määttänen Alisa, Nykänen
Saana, Taivalkoski Tommi, Tanskanen Noora, Vilppula Joel 7 – 8-vuotiaat Hanna Koskimies Ahonen Pihla, Fanfani Athina,
Halme Kehrä, Järvikivi Emmi, Korpisola Savanna, Leikas Alma, Malkki
Siiri, Martinez-Abarca Ines, Myllyaho Iiris, Nyström Sara, Saarela Senni,
Yliperttula Sanni 7 – 8 år Saga Heino Fehst Silja, Johansson
Rebecka, Mattinen Ida, Nars Simon, Pohjavirta Anna, Slotte Sofia,
Thesleff Nicole, Tuomola Neddi, Wallin Marcus 8 – 9-vuotiaat, A
Elisse Heinimaa Einiö Siiri, Eväsoja Tomas, Karko Melissa, Lindroos
Eva, Niemi Taika, Pulkki Sannakaisa, Salokorpi Essi, Sarras Otto 8 –
9-vuotiaat, B Saga Heino Elomaa Isla, Ferraguto Sofia, Hallikainen
Riina, Hiltunen Eerika, Höijer Helen, Jäsberg Heini, Kuitunen Minttu,
Kumpulainen Jasper, Laurinen Susanna, Luoma Aava, Nyholm Lumi,
Salomaa Alina 8 – 9-vuotiaat, C Minttu Hyytiäinen Gryazina
Anna, Hakkila Maaria, Halme Liise, Londen Jenna, Ollikainen Tuisku,
Otavina Katja, Perus Katarina, Rautakoura Rosa 9-vuotiaat Elisse
Heinimaa Aherto Annica, Kopra Vera, Kornman Lauri, Lukkarinen
Noora, Metsola Oiva, Törmä Aarni, Vappula Anna, Åstrand Sara 9 – 10-vuotiaat. A Elisse Heinimaa Hartikainen Anton,
Hollo Marja, Jylhä Leo, Köninki Aino, Paloheimo Oona, Päivölä
Ira, Räsänen Rasmus, Soini Eveliina 9 – 10-vuotiaat, B Elisse
Heinimaa Bonsdorff Elsa, Chicherina Tatiana, Haapalinna Aino,
Koivu Lisa, Laajarinne Varpu, Levander Stella, Liu Haohao, Pulkkinen
Venla, Skarp Adelina 10 – 11 år Saga Heino Ekman Ellen, Falk
Malin, Franck Cassandra, Franck Rebecca, Gestrin Sara, Holming
Nelly, Kolster Marissa, Paulomo Pinja, Salminen Julia, Thesleff
Cassandra 10-vuotiaat Elisse Heinimaa Iivonen Tiia, Karttunen
Niina, Kazakov Nicole, Keränen Vilma, Lohi Petra, Lucander Katri,
Luhtasela Anna, Nieminen Kaisa, Näätänen Annika, Puusola Laura,
Syrjänen Anna,Toivanen Tuuni,Vuorenmaa Johanna 10 – 11-vuotiaat
Saga Heino Aaltonen Elina, Kovanen Sole, Kumpulainen Joonatan,
Laine Inka, Lampinen Iida, Lehtoaro Nikke, Ollikainen Lumi,
Rodenbeck Benno, Sarja Jani, Starck Sofia, Stenberg Einari, Valanne
Veikko 11-vuotiaat, A Hanna Koskimies Antikainen Eevi,
Hahkio Helka, Keinänen Elina, Kettunen Pertti, Kärkkäinen Laura,
Makkonen Eetu, Partanen Reeta, Salokorpi Siiri 11-vuotiaat, B
Elisse Heinimaa Alatalo Henriikka, Ehrstedt Vivian, Hed Anna,
Kettunen Liisa-Marie, Laitinen Miikka, Larsen Noora, Lindholm Oskar,
Mantere Marianne, Palmroos Katariina, Pelkonen Noora, Suonenlahti
Iida-Lotta,Tanska Jenni 12-vuotiaat, A Mikko Remes/Marjatta
Kekki/Pekka Barman Eklund Jenny, Halme Jenni, Hotti Aurora,
Höylä Siri, Ip Kwan Yui, Jylhä Suvi, Järvinen Inga-Liina, Kallio Meri, Kivistö
Eva-Stina, Manner Pinja, Pekkala Ulla 12-vuotiaat, B Martti Sirola/
Helena Hyyryläinen/Soile Kinnunen Elg Topias, Haapalinna Katri,
Metsola Otso, Puro Vivi, Pätsi Veera, Reiju Iia, Skjäl Sofia, Stenberg
Jalmari, Suokas Sara, Teikko Claudia, Wallin Mirjami Keramiikan
työpaja Minttu Hyytiäinen Airaksinen Iiris, Helasterä Sanna, Järvi
Doris, Lappalainen Elisa, Lucander Anna, Matinpalo Mimi, Nyholm Nata,
Susi Mila, Torkko Arleena, Viljanen Hertta Kuvitustyöpaja Martti
Sirola Hynynen Nea, Jourio Jenna, Kapanen Anniina, Kavilo Minna,
Laaksonen Ninni, Naumanen Nuppu, Prihu Julia, Torkko Marttiina,
Turpeinen Hanna, Vacker Roosa, Voutilainen Sonja, Äikäs Suvi Pimatyöpaja Anne Ovaska Avonius Heidi, Härkönen Nelly, Jussila Tytti,
Kallio Jenny, Kohmo Amanda, Kuosa Viivi, Meinander Nea, Puputti
Emmi, Raaska Amanda, Stenberg Siiri, Tattari Reetta, Tenlenius Cecilia,
Uddström Viveka
TAPIOLA
5-vuotiaat Magnus Zweygberg Haanpää Martti, Helenius Eemil,
Janhunen Tomas, Koivuniemi Asko, Koponen Akseli, Kuvaja Onni,
Mäyränpää Mikael, Suutari Jesse, Tuori Niila, Tyrsky Eero 5 –
6-vuotiaat Mari von Boehm Alhonen Alisa, Almalky Renad,
Almira Venla, Haapala Anni, Helske Elli, Moiseev Zoe, Norhomaa Nea,
Saari Minni,Ticklén Elise, Utriainen Alva,Von Plato Niclas 6-vuotiaat,
A Eeva-Liisa Seinälä Delcos Alina, Haajanen Enni, Hakkarainen
Enja, He Grace Yuhan, Hujala Janna, Kohtala Rasmus, Ojama Maija,
Petterson Ginger, Ranki Valtteri, Routasalo Nooa, Teittinen Totte,
Tilgmann Gisela 6-vuotiaat, B Mari von Boehm Hyryläinen Anna,
Kujala Lina, Liikari Lilja, Nassar Lilja, Piililä Wilma, Raivio Viola, Rich Aaron,
Saari Amalia, Schumacher Selma, Snellman Silja 6 – 7-vuotiaat EevaLiisa Seinälä Katajavuori Anni, Keltikangas Antti, Keskinen Tuuli,
Koponen Sofia, Kronström Vilma, Laine Venla, Lucander Eric, Ni Kevin,
Pellas Tiitu, Puhk Emilia, Sussman Ella, Sussman Senni, Vahtera
Miisa 7-vuotiaat, A Eeva-Liisa Seinälä Alinikula Eero, Garanin
Makar, Henriksson Helen, Hiekka Miro, Kivisaari Viola, Koivuniemi Pekka,
Mikkonen Lotta, Puolanne Aino, Toivainen Alisa, Tukiainen Elina, Visuri
Iris 7-vuotiaat, B Mari von Boehm Helske Mai, Hyllinen Maija,
Jing Ella, Liljavirta Lauri, Modica Samuel, Punakivi Aada, Suutari Juuso,
Tyrsky Elias, Utriainen Aava, Wang Lilian, Ylä-Autio Julia, Zhou
Charles 7-vuotiaat, C Hannele Jääskeläinen Barner-Rasmussen
Liv, Collin Julius, Prokki Charlotte, Rautakallio Emma, Räty Elsa,
Seppänen Viola,Vanhanen Emil,Vanhanen Maj,Visa Adalmina,Väisänen
Mikko 7 – 8-vuotiaat Hannele Jääskeläinen Haanmäki Vilja,
Hyrsylä Emilia, Kelaranta Annika, Kumpulainen Nikita, Marniemi Kiia,
Meronen Pinja, Mäkelä Heta, Palmunen Nella, Puhakka Petra, Sarpila
Jenni, Talonen Sanni 8-vuotiaat, A Eeva-Liisa Seinälä Harju
Liisa, Heinonen Olavi, Koskinen Noora, Mäki-Kokkila Elsa, Novikov
Maxim, Partanen Selma, Pellas Nanna, Puurunen Milla, Saisto Emma,
Tuurnala Mimi, Viitanen Heidi 8-vuotiaat, B Mari von
Boehm Aho Delia, Hassinen Silja, Hyttinen Milla, Karkkila Sakari,
Kaverinen Silva, Komulainen Inka, Kärnä Lotta, Ma Kai, Nummi Emilia,
Papathemelis Sofia, Saari Maija, Wallin Beata 8-vuotiaat, C Magnus
Zweygberg Aalto Henrik, Delcos Tatu, Grönblom Mikael, Kilpinen
Tuukka, Koivumäki Kasperi, Kulp Oliver, Kuortti Tino, Kuvaja Oskari,
Mentula Lauri, Mentula Riku, Penttinen Pyry, Routasalo Jaakko, Wihanto
Robert 8-vuotiaat, D Hillevi Vähälä-Aranko , Airisto Niklas,
Heikkilä Elisa, Heikonen Kristiina, Hellén Aarni, Huovinen Maija,
Janhunen Mattias, Johansson Aamos, Kangas Nella, Kolhonen Ilona,
Wenell Katri 8 – 9 år Saga Heino Ahola Madeleine, Bergström
Cilla, Halmela Isabella, Hernberg Adina, Hjelt Linnea, Lönnqvist Emilia,
Nyberg Anna, Närvänen Aino, Pehrsson Miranda, Salin Hilla, Siren
Daniela,Virtanen Olivia 9-vuotiaat,A Eeva-liisa Seinälä Hansen
Emma, Jauri Rasmus, Johansson Iris, Kallio Emma, Kolga Arsenij, Krogius
Yvonne, Laine Roosa, Niinikangas Jalo, Rannikko Aino, Ruuth Emma,
Schumacher Elsa, Viinikkala Ines 9-vuotiaat, B Suvi
Haapala Hanhivaara Lumi, Heikkilä Inka, Hämäläinen Sofia, Kulp Sofia,
Lehtoranta Elina, Mustonen Julia, Punakivi Ella, Runokangas Ida,
Sulavuori Nea, Tenhula Salli, Utriainen Aino 9-vuotiaat, C Hillevi
Vähälä-Aranko Bruns Peppi, Klöf Emilia, Parkkinen Pessi, Peura Lilli,
Rinkinen Hertta, Ropponen Anni, Saukko Aino, Saukkonen Aatu,
Tenhola Siiri, Vartiainen Vera, Zou Yulin 9 – 10-vuotiaat, A EevaLiisa Seinälä Ahvenniemi Anna, Imeläinen Anni, Järvilehto Tinja,
Kelkka Anni, Paunio Pyry, Toivonen Noora, Vanhanen Joel, Visti Santeri,
Von Plato Stella 9 – 10-vuotiaat, B Eeva-Liisa Seinälä Delcos
Aino, Förbom Torsti, Garanin Egor, Kuortti Jules, Miettunen Jimi, Olsson
Noora, Palmu Kasimir, Pekonen Maria, Pihkala Sofia, Presnukhina Anna,
Syvähuoko Vilho, Toivainen Maria, Vuorio Otto 10-vuotiaat Suvi
Haapala Hanhivaara Tuuli, Lehtinen Aino, Naumanen Sonja, Qi Xiao
Heng, Ruohola Varpu, Salo Reetta, Selänne Eveliina, Sintonen Tessa,
Tapiovaara Karoliina, Turunen Pinja, Wang Yujing 10 – 11-vuotiaat,
A Eeva-Liisa Seinälä Ahvenjärvi Annika, Barannik Victor, Cong Lu,
Hokkanen Veli-Matti, Katajavuori Kaisa, Kosonen Ida, Nupponen Julia,
Saisto Anni, Sågfors Ronja,Tuomi Simo 10 – 11-vuotiaat, B Soile
Kinnunen Hakala Helmi, Hakonen Anni, Juottonen Jeremi, Mehto
Joanna, Mentula Emilia, Mentula Inkeri, Pajari Karoliina, Parviainen Elias,
Ropponen Viivi, Ruohonen Sara, Wesslin Vivian,Vuorenhela Neea 10
– 11-vuotiaat, C Mari von Boehm Ghadiyaram Kalyan, Huiko
Alexa, Juvonen Kristiina, Laitinen Pihla, Laitinen Taika, Lavinkoski Matilda,
Mikola Maria, Mäki-Lohiluoma Annika, Park Sungmin, Toivonen Niko,
Övermark Markus 10 – 11-vuotiaat, D Helena Hyyryläinen Aalto
Ella, Grann Mona, Kauremaa Aleksi, Korkeamäki Astrid, Kotkas Kersti,
Lehtilä Marika, Ojala Julia, Pulkkinen Tuula, Pylvänäinen Lumikki, Toivonen
Veera,Voionmaa-Correia Lopes Maria,Väisänen Ville 10 – 12 år Saga
Heino Hämäläinen Max, Lindman Alexandra, Lindman Anna, Ljunglin
Amanda, Lönnqvist Christoffer, Wichmann Lilian, Åstrand Ida, Östman
Nicolas 12-vuotiaat, A Soile Kinnunen/Helena Hyyryläinen/
Paula Martikainen Anttila Iiris, Autero Maaria, Auvinen Veera,
Hemming Eeva, Hyväkkä Stella, Ramos Tuuli, Sahi Emma, Sirén Aurora,
Stambej Iskra, Summa Saara, Vahala Emma 12-vuotiaat, B Helena
Hyyryläinen/Paula Martikainen/Soile Kinnunen Helakorpi
Jaakko, Kantola Roosa, Kauremaa Elisabeth, Knaapi Jasmiina, Kosonen Erika,
Lappalainen Pihla, Maaranen Petri, Rauhala Emilie, Ravaska Liisa,
Richardsson Alexander, Ågren Iida 12-vuotiaat, C Paula
Martikainen/Soile Kinnunen/Helena Hyyryläinen Ahti Elsi,
Kesonen Sofia, Kukkola Adelina, Linnarinne Sofia, Marttinen Arttu, Maugliani
Aaron, Mustonen Iisa, Mäkiniemi Anna, Pätäri Topias, Soini Varpu,Tuovinen
Väinö,Tuupanen Krista Grafiikan työpaja Sari Bremer Aurinsalo
Laura, Haavisto Noora, Järvinen Jenny, Kauhanen Sanna, Kauremaa Petteri,
Lahkela Kira, Marttinen Sara, Mustonen Sami, Williams
Anastasia Keramiikan työpaja 2 Irma Weckström Heilmann Lila,
Hjelt Maria, Kallela Oona, Kasanen Merimaija, Peura Telma, Torpo Noora,
Wihanto Julia, Vuorenmaa Anna Keramiikan työpaja 3 Irma
Weckman Jokinen Iina, Karhula Anja, Laari Mette, Malmström Nelli,
Munter Wilma, Ranta Ella, Rauhala Pinja, Sikow Veronika, Teräsvuori
Hannes, Tirkkonen Janne, Tirkkonen Sanna, Toivanen
Henriikka Piirtämisen työpaja 1 Aleksi Tolonen Carlon
Eugenio, Juuti Jenna, Kanerva Suvi, Kankkunen Johanna, Korttilalli Antti,
Lampi Nelma, Lampi Visa, Pulkkinen Viola, Räsänen Salla, Uunimäki
Mirka, Xu Bowen Piirtämisen työpaja 2 Aleksi Tolonen Darth
Saana, Järvenpää Kerttu, Keskinen Olli, Kettunen Sakari, Loukimo Nina,
Manninen Anton, Maso Iina, Münte Satu, Partanen Milja, Pesonen Vivi,
Qiao Yu, Rautionmaa Tarina, Seifert Mirja Piirustusmaalaustyöpaja 1 Leena Rantanen Hanhirova Elina, Hytönen
Arlette, Järvelä Ronja, Kaikkonen Tea, Kalenius Siiri, Klemi Mari-Anna,
Klintrup Saara, Koskinen Veronica, Maunula Matias, Meurasalo Ella,
Schouwvlieger Silja, Voionmaa-Correia Lopes Saga, Zabihian
Rosa Piirustus-maalaustyöpaja 2 Maiju Salmenkivi/Sari
Tenni Eskola Ella, Husgafvel Sonja, Karipohja Marianna, Kosonen Inka,
Lötjönen Helmi, Niemelä Katariina, Ojanen Katriina, Ollikainen Jasmina,
Ranin Kirre, Salminen Aapeli, Tulimaa Elena, Vakkilainen
Sanna Piirustus-maalaustyöpaja 3 Maiju Salmenkivi/Sari
Tenni Aula Onerva, Förster Rasmus, Jämsä Ville, Kasanen Ellamaija,
Korpi Milla, Laine Aurora, Lauton Ronja, Lind Åsa, Mikkola Aino, Nurmi
Tarmo, Uotila Anna, Vinko Sakari, Zhuang Siyan Sarjakuvatyöpaja Martti Sirola Keinänen Aino, Klinecz Anton, Koivula Hilla,
Kuusela Emmi-Maria, Mattsson Linda, Nieminen Topi, Palolahti Viola,
Rosenqvist Miro, Sillanpää Vilma, Sirén Sabina, Vuolle
Hannes Tekstiilityöpaja 1 Helena Hyyryläinen Hietanen Anni,
Karlsson Venla, Kolkki Mari, Naumanen Nelia, Niinikoski Priss, Pasanen
Anna Sofia, Sandholm Disa,Timin Emilia, Ura Ulrika Tekstiilityöpaja
2 Helena Hyyryläinen Hurme Minni, Lappalainen Ruusu-Maria,
Muinonen Sofia, Peltola Aino, Renkonen Elina, Rukko Anna, Salminen
Paju, Sipilä Annika, Vartiainen Mia-Maria, Wesslin Jessica Väätäinen
Katri Tietokoneavusteinen kuvankäsittely ja animaatio
1 Nina Sarkima Berglund Niklas, Hukkanen Peppi, Janasik Felicia,
Oksanen Eemeli, Pitkänen Ida, Sallinen Fanny, Saroniemi Robert, Syrjö
Henri, Urala Eero Tietokoneavusteinen kuvankäsittely ja
animaatio 2 Nina Sarkima Alakuijala Minttu, Forsman Henrik,
Heimonen Oskari, Ikäheimo Aino, Kerttula Anssi, Kohonen Markus,
Lindstedt Judit, Salonen Roni, Valla Pekka Tänään, tässä ja
nyt Aleksi Tolonen Anttila Anna, Donner Isabel, Grönlund Markus,
Heikkilä Joonas, Heinilä Jesse, Iiskola Sophia, Kolu Tuisku, Lähdesniemi
Henrik, Reijonen Sara, Rönkä Juuli, Salin Luukas, Ståhle Julia,Torniainen
Saana Valokuvatyöpaja 1 Julia Weckman/Nina Ala-Fossi
Aalto Oona, Björklöf Salli, Haavisto Elsa, Orava Säde, Pleece Saskia,
Rautiainen Ida, Suokas Sini, Van Der Helm Lidia Valokuvatyöpaja
2 Julia Weckman/Nina Ala-Fossi Junnonen Annina, Jäsberg Julia,
Kukkola Aleksi, Lassila Lotta, Lötjönen Vilma, Mikkola Mathilda, Nuotio
Senna, Pallas Ellen, Rukko Aaro, Salenius Elin, Talus Inka Valokuvatyöpaja 3 Julia Weckman/Nina Ala-Fossi Cong An, Hannula
Mimmi, Härkönen Helmi, Kalliomäki Roosa, Lahti Ninni, Nyberg
Aina, Polyakov Sarah, Sipilä Erika, Standen Emily Valokuvatyöpaja 4 Julia Weckman/Nina Ala-Fossi Kettunen Juhani,
Mattlar Tuukka, Peurala Minea, Taskula Valtteri, Tilander Mina, Viitanen
Esteri, Woelke Lia Valokuvatyöpaja 5 Hanna Timonen/Ida
Pimenoff Inkiläinen Elisa, Kuusela Sonja, Kuusinen Tuuli-Elina,
Prusila Anna, Puumala Annoona, Rahikainen Jelina, Rantala Helena
Timonen Kasperi, Törnqvist Fanny Videotyöpaja Mikko Remes
ja Magnus Zweygberg Achrenius Julianna, Graniittiaho Melissa,
Jaakkola Helmi, Kaapro Tomi, Kokko Julius, Lehtinen Melina, Lindholm
Christian, Neergaard Axel, Ovaska Aino, Pekkala Paula, Pirttimaa
Otto, Puhto Joanna, Solatie Mikaela, Zelikman Patrick Ympäristö
ja arkkitehtuuri –työpaja Soile Kinnunen Aho Ella, Alho Leo,
Ehrstedt Karen, Hakulinen Aino, Halonen Kata, Kaljala Laura,
Karvonen Riina, Linden Sophia, Partanen Venla, Stolt Maria Tapiolan PIMA 3 -ryhmän kukkamaalausta
ESPOONLAHTI
6-vuotiaat Anne Ovaska Aho Aava, Kardes Jenna, Karlsson Iris,
Korhonen Maija, Kupsanen Joni, Könnölä Anni, Könnölä Helmi, Oinonen
Anni, Perkkiö Markus, Sild Oliver, Svinhufvud Siiri, Vänskä Anna 7 –
8-vuotiaat Heta Boman Anthoni Minette, Back Sara, Gerlander
Vivian, Hangasjärvi Anni, Krueger Lilian, Lampinen Eerika, Numminen
Siru, Näkki Tinja, Salomaa Iris, Tapanainen Milla-Lotta, Toivonen Nea,
Virén Viivi 8–9-vuotiaat, A Heta Boman Ahvenainen Venla,
Jaatinen Helen, Karlsson Oona, Kokko Joonatan, Lahti Tuuli, Pesälä
Sara, Räisänen Aada, Salminen Vertti,Talsio Tinja,Tulimaa Emily,Tulimaa
Selene 8 – 9-vuotiaat, B Heta Boman Aleksejev Siiri, Eklund
Iris, Heinonen Pihla, Karlsson Krista, Kosunen Milli, Kosunen Santtu,
Könönen Helmi, Latvio Iida, Luomala Veera, Mattheiszen Maike, Päivinen
Jalmari, Sievänen Roma 10-vuotiaat Heta Boman Ahvenainen
Emil, Björk Joonas, Dybdahl Toril, Gyursánszky Alex, Kivelä Rasmus,
Kivimäki Emma, Korhonen Meri, Leiniö Elina, Monto Jasin, Offermann
Annika, Palmujoki Johanna, Rasi Veera 11-vuotiaat Heta
Boman Ekstam Rosa, Kallio Maria, Kalttonen Kia, Kokko Sofia,
Lehtinen Mikael, Peurala Nelia, Salomaa Mari, Savander Susanna,
Tammisto Ellen,Vänskä Lotta 12-vuotiaat Helena Hyyryläinen/
Soile Kinnunen/Pekka Barman Ginzboorg Judit, Hakamäki Eleni,
Hannula Oona, Hämäläinen Raakel, Kinnunen Erica, Lehtomaa Henna,
Loukola Emilia, Vannela Rosa, Vendelin Venla Kuvataidetyöpaja
1 Heta Boman Idänpään-Heikkilä Aurora, Kapanen Helmi, Kiikkilä
Outi, Kurki-Suonio Saara, Loukola Eliisa, Sellman Oona, Tamminen
Elina,Turunen Venla Kuvataidetyöpaja 2 Heta Boman Aitokari
Riina, Alho Ella, Kjellberg Elfriede, Sampio Noora, Sampio Saara,
Wahlström Hanna, Viitanen Stella Pima-työpaja Magnus
Zweygberg Alatalo Karoliina, Geiger Fanny, Hako Ella, Hartus
Aliisa, Hämäläinen Suvi, Kietz Daniela, Kouhia Kirsi, Lehikoinen Sanna,
Numminen Emma, Nurmi Liina, Åstrand Nico
Armi 8-vuotiaat Leena Rantanen Erkkilä Lassi, Kalliomäki Teresa,
Lahelma Meri, Lehikoinen Cella, Lähteenmäki Aino, Lökström Cecilia,
Mäki Veeti, Nieminen Emilia, Parjanen Miisa, Pelander Aino, Pitkänen
Veera, Sohlberg Aada 8 – 9-vuotiaat Leena Rantanen Alatalo
Mona, Eljala Onni, Jokinen Lara, Jämsä Heidi, Kuokkanen Maija, Nieminen
Milla, Paajanen Lauri, Rouste Jaakko, Salminen Saaga, Sheverdyaev
Alexander, Suojalehto Sampo, Vierimaa Jussi, Zweygberg Rosa 9 –
10-vuotiaat, A Hanna Koskimies Hietanen Elisa, Karjalainen
Johannes, Kurvinen Kiira, Lybeck Joanna, Maltio Milla, Pelkonen Maria,
Sheverdyaeva Sofia, Sohlberg Oona, Uski Samu,Von Schoultz Carel 9
– 10-vuotiaat, B Hanna Koskimies Kallio Sonja, Karhumäki Juhana,
Karjalainen Jaakko, Kuoppala Katri, Lahtinen Malva, Mero Elisa, Perälahti
Elsa, Perälahti Seela, Punkka Tessa, Salmi Vilja, Schroderus Milja 10 –
11-vuotiaat Leena Rantanen Gutvilig Emmi, Isokoski Aino, Jutila
Jasper, Laurila Pekka, Lähteenmäki Petri, Mäkelä Ella, Puikkonen Bea,
Sokka Daniela,Von Koskull Sara, Zhidovinova Marina 12-vuotiaat,A
Pekka Barman/Mikko Remes/Marjatta Kekki Ahlqvist Roosa,
Ekberg Eemeli, Gustafsson Eva, Heinilä Jonna, Hytönen Heino, Kiesi
Natalia, Paajanen Akseli, Panttila Josephine, Schulman Mette, Toivanen
Lilli, Vierimaa Inka 12-vuotiaat, B Soile Kinnunen/Pekka
Barman/Martti Sirola Blomqvist Sofia, Edlund Marika, Eerola
Anni-Mea, Kuoppala Siiri, Lahti Helena, Lampinen Henna, Lehikoinen
Iida, Loukiainen Heta, Nyberg Malin, Petäjä Hanna, Pitkänen Noora,
Schulman Minka, Von Schoultz Sissy Kuvataidetyöpaja Hanna
Koskimies Jääskeläinen Sara, Kotiranta Sofia, Lahti Elina, Lundström
Annika, Lönnberg Lotta, Sola Marianne Pima-työpaja Leena
Rantanen Aspenström Laura, Bletsa Matilda, Honkapirtti Siiri, Klen
Viola, Mäklin Elsa, Pitkänen Ida, Pullinen Reetta, Schroderus Veera,
Selonen Janina, Varis Julia, Vierimaa Vilma, Åkerlund Iris
Helmi Hakala ja Viivi Ropponen, Tap 10-11B, Muotokarnevaaliasussa
oppilaat 2011–2012
Sillisalaatti-runokirja on syntynyt yhteistyössä Espoon
kuvataidekoulun ja Wickwick Oy:n kanssa. Kuvitus
on koottu kuvataidekoulun oppilastöistä, ja runot on
kirjoittanut Tuula Pere.
Kirja on myynnissä kirjakaupoissa ja verkkokirjakaupoissa sekä kustantajan
verkkokirjakaupassa
(www.wickwick.fi) tai
sähköpostitse
([email protected])
Suositushinta: 22,00 €
Kesäkurssit,
vauvojen värikylvyt, perhekurssit ja muut lyhytkurssit:
Lisätiedot netissä
www.espoonkuvataidekoulu.fi
Runokirjaa voi ostaa
myös Espoon kuvataidekoulun toimistosta
Ahertajantie 5,
puh: 09-816 31822.
www.wickwick.fi
– 18 –
– 19 –
pl 6670, 02070 espoon kaupunki
puh / tel 816 31822 fax 816 31827
[email protected]
www.espoonkuvataidekoulu.fi