EsPOON kUVATAIDEkOUlUN VUOsIkERTOMUs 20011 – 2012
PENSSELIHIRMUT espoon ku vataidekoulun v uosik ertomus 20011 – 2012 Xuefei Wu, Sini Alhosaari ja Sanda Asiedu ”Lämpimien ja kylmien värien taistelussa” Muotokarnevaaleissa. PENSSELIHIRMUT espoon kuvataidekoulun vuosikertomus 2011 – 2 012 Toimisto / Kansliet WeeGee-talo, Ahertajantie 5, 02100 Espoo postiosoite PL 6670, 02070 espoon kaupunki WeeGee-huset, Flitarvägen 5, 02100 Esbo postadress PL 6670, 02070 esbo stad puh./tel. 816 31822 fax 816 31827 sähköposti / e-mail [email protected] www.espoonkuvataidekoulu.fi Rehtori / Rektor Maritta Poijärvi puh./tel. 816 31819 Apulaisrehtori / Vicerektor Hannele Jääskeläinen puh./tel. 816 31820 Toimisto / Kansliet Salma Khairy puh./tel. 816 31822 (oppilasasiat) Marju Pohjola puh./tel. 816 31821 (talous ja kirjanpito) Vahtimestari / Vaktmästare Seppo Jyrkinen puh./tel. 040 562 9889 Kurssikoordinaattori / Kurssekreterare Eeva Andersson puh./tel. 816 31826 Sivoojat H&A Team Oy, C’ stix Oy LUKUVUOSI 2011—2012 Lukuvuosi alkoi 22.8.2011 ja päättyy 26.5.2012. Oppilaita on 1200, joista noin 36 ruotsinkielisiä. Lukujärjestyksen mukaisia opetustunteja on 9 822. HALLINTO JA TALOUS Espoon kuvataidekoulu on taiteen perusopetusta antava kuvataideoppilaitos, jonka toimintaa ylläpitää rekisteröity kannatusyhdistys. Espoon kaupungin taloudellinen tuki on luonut koululle edellytykset kehittyä osaksi kunnan kulttuuritoimintaa. Koulu on saanut tuntiperusteista valtionapua vuodesta 2000 lähtien. Koulun taloudesta ja hallinnosta vastaa johtokunta, johon kaupunki nimeää kaksi jäsentä. JOHTOKUNTA Puheenjohtaja Raili Hilakari Varapuheenjohtaja Seppo Holste Jäsenet Sinikka Mäntysalo-Lamppu, Annika Olsen-Nyberg, Markus Peura, Anne Puputti Espoon kaupunginhallituksen nimeämät edustajat Taru Liira, Elisabet Andersson K ANNATUSYHDISTYS Kannatusyhdistyksen jäsenmäärä vuonna 2011 oli 84 henkilöä. Jäsenmaksu oli 30 euroa, yhteisöjäseniltä 120 euroa. Kannatusyhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidettiin WeeGeellä 13.4. OPETTAJAT Päätoimiset opettajat Heta Boman, kuvataideopettaja Elisse Heinimaa, kuvataideopettaja Saga Heino, taiteen maisteri Minttu Hyytiäinen, taiteen maisteri, keraamikko Leena Rantanen, taiteen maisteri Päivi Sarakorpi, kuvataideopettaja Eeva-Liisa Seinälä, kuvataideopettaja Hannele Jääskeläinen, kuvataideopettaja Tuntiopettajat Niina Ala-Fossi, taiteen maisteri, valokuvataiteilija Pekka Barman, kuvataiteilija Mari von Boehm, taiteen maisteri Sari Bremer, taiteen maisteri, taidegraafikko Suvi Haapala, kuvataiteilija, taiteen perusopettaja Helena Hyyryläinen, tekstiilitaiteilija Marjatta Kekki, kuvanveistäjä Soile Kinnunen, arkkitehti Hanna Koskimies, taiteen maisteri Paula Martikainen, taiteen maisteri Maarit Myllynen, taiteen maisteri Anne Ovaska, kuvataiteilija Ida Pimenoff, taiteen maisteri Mikko Remes, elokuvaohjaaja Elisa Rovamo, kuvataideopettaja Maiju Salmenkivi, taiteen maisteri Nina Sarkima, kuvataiteilija Martti Sirola, kuvataideopettaja Sari Tenni, taiteen maisteri Hanna Timonen, taiteen maisteri Aleksi Tolonen, taiteen maisteri Hillevi Vähälä-Aranko, taidemaalari Irma Weckman, taiteen maisteri Julia Weckman, taiteen maisteri, valokuvataiteilija Magnus Zweygberg, taiteen maisteri Lukuvuoden mittaisia iltapäiväkerhoja vetivät Laajalahden koulussa kuvataiteilija Anna-Maija Mattila-Selin, Lagstads skolassa kuvataiteen maisteri Mervi Laakso sekä Ymmerstan koulussa taiteen maisteri Eeva Andersson. –2– –3– OPETUSPISTEET Espoonlahden opetuspiste Kalajärven opetuspiste Kauklahden opetuspiste Karakallion opetuspiste Leppävaaran opetuspiste Olarin opetuspiste 1 ja 2 / Olars undervisningslokal Tapiolan opetuspiste / Hagalunds undervisningslokal ESPOON KUVATAIDEKOULUN ARVOT Kuvataidekoulun arvot ovat kasvu taiteen avulla, oppilaskeskeisyys ja tyytyväinen työyhteisö. Kaikkien meidän kuvislaisten tehtävä on katsoa, että valitut arvot myös toteutuvat toiminnassamme. TOIMITUS Päätoimittaja Hanna Koskimies Toimituskunta Maritta Poijärvi, Hannele Jääskeläinen Painopaikka Lito-Print Oy Kannen kuva Viivi Ropponen, Tap10-11B, Muotokarnevaaliasussa Lotta Mikkonen , 6 v. TILLSAMMANS MED BARNEN OCH DE UNGA M A R I T TA P O I J Ä RV I , R E K T O R U nder den senaste tiden har man i medierna diskuterat mycket barn och ungas illamående. Knappast har någon undgått att höra och iaktta detta. För att barn skall kunna utvecklas till välbalancerade vuxna som klarar sig bra i livet, behöver de bra förutsättningar för växt och utveckling. Till det behövs allas vårt stöd. Barn och unga har rätt till jämlik behandling oberoende av egen eller föräldrarnas bakgrund eller egenskaper. Till exempel etnisk bakgrund, språk, religion, handikapp eller förmögenhet får inte inverka på bemötandet av barnet. Ensamhet och upplevelserna av att bli utanför skadar barn och ungas välmående. Genom att i ett tidigt skede satsa på barns fostran, utbildning och hobbyverksamhet stöder man allra bäst deras framskridande på livets stig. Satsningen bidrar samtidigt till att motverka marginaliseringen. Då blir det också förmånligare för samhället, eftersom man på detta sätt avsevärt kan minska kostnaderna som uppstår av problem i den tidiga ungdomen och vuxna åldern. Å andra sidan möjliggör satsningen att man effektivare kan ta i beaktande begåvningar. Handledd hobbyverksamhet är mycket viktigt. Den möjliggör självförverkligande och upptäckande av egna intressen, samt utvecklingen av det sociala nätverket utanför hem och skola. Hobbygrupperna erbjuder människorelationer och upplevelser som befrämjar barns mentala hälsa och känslan av att klara sig i livet. Positiv, förebyggande hobbyverksamhet, t.ex. bildkonst, är väsentligt viktigt i barn och ungas liv. Man kan YHDESSÄ LASTEN JA NUORTEN K ANSSA komma med i bildkonsthobbyn i vilken ålder som helst och det kräver inga specialfärdigheter av barnet. Bildkonst passar alla och ger efter egna förutsättningar. Alla barn är värda att få bildkonstfostran. Bildkonst lär viktiga saker om att lyckas i livet och speciellt om att få njuta av det. Bildkonst utvecklar barn och unga till kreativa och självständiga människor som med kritiska, öppna ögon forskar och deltar i världen. Konst och kreativitet är grundläggande faktorer i ett civiliserat samhälle och en förutsättning för all kulturs vitalitet. Kulturell bildning hör till oss alla. Bildkonst lär oss att leva sig in i den andras roll, förstå olikheter och ta ansvar över gemenskapen. De viktigaste egenskaperna för att klara sig i livet är kritiskt tänkande, empati, fantasi och personligt ansvarstagande. Allt detta lär man sig bl.a. i bildkonstundervisningen. Finländska topparkitekter, formgivare och filmskapare föds inte från tomma intet. Kulturindustrin och den kreativa ekonomin är redan nu mycket betydelsefulla faktorer i nationalekonomin och i framgången i den internationella konkurrensen. I framtiden kommer denna utveckling bara att förstärkas när de traditionella industribranschernas betydelse avtar och de visuella nya affärsgrenarna utvecklas vidare. Mediakänslan som mognar under bildkonsttimmarna är också nyckeln till agerande i framtidens samhälle. Förutsättningen för förståelse av mediavärlden och ett kritiskt förhållningssätt till media är professionell bildkonstundervisning. Genom att själv göra bilder, jobba med kameror och dataprogram och analysera medians budskap utvecklas mediafärdigheterna som behövs i framtidens värld. Visuell fostran är allas grundrättighet. I centrum av bildkonststudierna är känslofostran och kreativitet, rätten att uttrycka och bearbeta personliga saker. Studierna av konstämnen förbättrar elevernas välmående genom att erbjuda dem redskap för personlig växt och grupputveckling. Bildkonststudierna bjuder eleverna på en mera övergripande uppfattning om information, ett samband mellan inlärning, egna erfarenheter, uttryck och anskaffning av kunskap. I konsten förenas färdigheter och kunskaper till en förmåga att leva ensam och tillsammans med andra. Konsttimmarna erbjuder också en plats för stillhet i denna så hektiska tid. Redan under barnets tidiga levnadsår avgörs hur välmående hon/han kommer att vara i vuxen ålder. De unga i sin tur är källan till kreativitet i samhället! Låt oss tillsammans ta hand om våra barn och unga. Till detta behövs allas insats. I början av nästa läsår får Esbo bildkonstskola en ny vicerektor. Hannele Jääskeläinen som i 20 års tid fungerat som vicerektor går i pension och på hösten börjar KoM Hanna Koskimies som vicerektor. Hanna har under de senaste åren fungerat som timlärare i Esbo bildkonstskola. Jag önskar Hanna varmt välkommen till den nya uppgiften. Jag tackar Hannele för alla de utmanande år som du utvecklat grundläggande konstundervisning i Esbo bildkonstskola. Jag önskar dej Lyckliga, upplevelsefulla och inspirerande pensionsår! Du är alltid välkommen till vår skola och våra evenemang. Jag vill tacka hela arbetskollektivet för det gångna och inspirerande läsåret. Jag önskar avkopplande och solig sommar till alla. TOGETHER WITH CHILDREN AND YOUTH M A R I T TA P O I J Ä RV I , R E H T O R I M A R I T TA P O I J Ä RV I , P R I N C I PA L L asten ja nuorten pahoinvoinnista on viime aikoina keskusteltu mediassa paljon, jonka kuulemiselta ja näkemiseltä tuskin kukaan on voinut välttyä. Lapsi tarvitsee hyvät edellytykset kasvuun ja kehitykseen, jotta hänestä voisi kasvaa täysipainoinen, elämässään hyvin selviävä aikuinen. Sen tukemiseen meitä kaikkia tarvitaan. Lapsilla ja nuorilla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun riippumatta omasta tai vanhempien taustasta tai ominaisuuksista. Esimerkiksi etninen tausta, kieli, uskonto, vammaisuus tai varallisuus eivät saa vaikuttaa kohteluun. Yksinäisyys ja ulkopuolelle jäämisen kokemukset haittaavat lasten ja nuorten hyvinvointia. Panostaminen varhaisessa vaiheessa lasten kasvatukseen, koulutukseen ja harrastustoimintaan on parasta tukea elämänpolulla eteenpäin suuntaaville lapsille. Panostus on samalla ennaltaehkäisevää toimintaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Myös yhteiskunnalle tämä tulee edullisemmaksi, sillä näin voidaan huomattavasti vähentää nuoruus- ja aikuisikään ehtineiden vaikeuksista aiheutuvia kuluja ja ongelmia. Toisaalta, panostus mahdollistaa entistä tehokkaammin lahjakkuuksien huomioonottamisen. Erittäin tärkeätä on ohjattu harrastustoiminta, joka mahdollistaa itsensä toteuttamisen ja kiinnostuksen kohteiden löytämisen sekä sosiaalisen verkoston kehittymisen koti- ja kouluelämän ulkopuolisena aikana. Harrastusryhmät tarjoavat ihmissuhteita ja kokemuksia, jotka edistävät lapsen mielenterveyttä ja elämässä pärjäämistä. Positiivinen, ennaltaehkäisevä harrastustoiminta esim. kuvataiteen harrastus on ensiarvoisen tärkeätä lasten ja nuorten elämässä. Kuvataiteen harrastukseen voi tulla mukaan minkä ikäisenä tahansa, se ei vaadi lapselta mitään erityistaitoja, kuvataide sopii kaikille ja antaa kaikille omien edellytystensä mukaan, jokainen lapsi ja nuori on sellaisenaan arvokas saamaan kuvataidekasvatusta. Kuvataide opettaa tärkeitä asioita elämässä selviytymiseen ja erityisesti siitä nauttimiseen. Kuvataiteen opiskelu kehittää lapsia ja nuoria luoviksi ja itsenäisiksi, kriittisin, avoimin silmin maailmaa tarkasteleviksi ja osallistuviksi ihmisiksi. Taide ja luovuus ovat sivistyneen yhteiskunnan perustekijöitä ja edellytys kaiken kulttuurin elinvoimaisuudelle. Kulttuurinen sivistys kuuluu jokaiselle. Kuvataide opettaa eläytymään toisen osaan, ymmärtämään erilaisuutta ja ottamaan vastuuta yhteisöstä. Tärkeimpiä asioita elämässä selviytymiselle olisivat kriittinen ajattelu, myötätunto, mielikuvitus ja henkilökohtainen vastuunotto ja kaikkea tätä opitaan mm. kuvataiteen opetuksessa. Suomalaisia huippuarkkitehteja, muotoilijoita tai elokuvantekijöitä ei synny tyhjästä. Kulttuuriteollisuus ja luova talous ovat jo nyt erittäin merkittäviä tekijöitä kansantaloudessa ja menestystekijöitä kansainvälisessä kilpailussa. Tulevaisuudessa tämä kehitys vain vahvistuu, kun perinteisten teollisuudenalojen merkitys vähenee ja visuaaliset uudet alat kehittyvät edelleen. Kuvataidetunneilla kehittyvä mediataju on avain myös tulevaisuuden yhteiskunnassa toimimiseen, sillä mediamaailman ymmärtämisen ja kriittisen mediasuhteen edellytyksenä on asiantunteva kuvataiteen opetus. Itse kuvia tekemällä, kameroiden ja tietokoneohjelmien –4– parissa työskennellen ja median viestejä analysoiden kehitetään tulevaisuuden maailmassa tarvittavia mediataitoja. Visuaalinen kasvatus on kaikkien perusoikeus. Kuvataiteen opiskelun keskiössä ovat tunnekasvatus ja luovuus, oikeus ilmaista ja työstää henkilökohtaisia asioita. Taideaineiden opiskelu edistää hyvinvointia tarjotessaan oppilaille eväitä henkilökohtaiseen kasvuun ja ryhmäytymiseen. Kuvataiteen opiskelu tarjoaa oppilaille kokonaisvaltaisempaa tiedonkäsitystä, oppimisen, omien kokemusten, ilmaisun ja tiedon hankinnan yhteyttä. Taiteessa osaaminen ja tiedot yhdistyvät taidoiksi elää yksin ja yhdessä muiden kanssa. Taidetunnit antavat myös rauhoittumisen paikan tässä niin hektisessä ajassa. Aikuisiän hyvinvointi ratkaistaan jo lapsen varhaisina vuosina. Nuoret puolestaan ovat yhteiskunnan luovuuden lähde! Pidetään yhdessä huolta lapsista- ja nuoristamme. Tähän me tarvitsemme teitä kaikkia. Ensi lukuvuoden alussa Espoon kuvataidekoulu saa uuden apulaisrehtorin. Kuvataidekoulun pitkäaikainen, 20 vuotta apulaisrehtorina toiminut Hannele Jääskeläinen jää eläkkeelle ja syksyllä apulaisrehtorina aloittaa taiteen maisteri Hanna Koskimies, joka on toiminut viimevuodet tuntiopettajana Espoon kuvataidekoulussa. Toivotan Hannan lämpimästi tervetulleeksi uuteen tehtävään. Kiitän Hannelea kaikista niistä haastavista vuosista, jotka olet ollut kehittämässä kuvataiteen perusopetusta Espoon kuvataidekoulussa. Toivotan Sinulle onnellisia, elämyksellisiä ja inspiroivia eläkevuosia ja olet aina tervetullut kouluumme ja tapahtumiimme. Haluan kiittää koko työyhteisöä kuluneesta ja inspiroivasta lukuvuodesta. Toivotan rentouttavaa ja aurinkoista kesää kaikille. T here has been a lot of discussion lately in media about ill-being of children and youth, and no-one can avoid hearing and seeing that. A child needs good conditions for growth and development in order to become a balanced adult, who gets on well in life. We are all needed to support that. The children and youth have a right for equal treatment, irrespective of their own or parent’s background and personal qualities. For example ethnic background, language, religion, disabilities, or wealth should not influence on treatment. Loneliness and being left out will negatively affect on well-being of children and youth. Investing in children’s upbringing, education, and leisure activities in the early stages of life is the best way to support a child to proceed on the path of life. These investments also serve as a preventive measure against social exclusion. This becomes cheaper for the society, too, for it contributes greatly to cutting the costs of treating the difficulties and problems during youth and adulthood. On the other hand, investing in hobbies allows for a more efficient discovery of talents already at an early age. Supervised hobbies are a very important factor, which enable children to realize oneself and find individual interests as well as a social network outside home and school setting. Hobby groups offer interaction and experiences, which promote child’s mental health and ability to manage in life. A positive, preventive hobby, such as visual arts, plays an important role in lives of children and youth. One can begin learning visual arts at any age, it does not require any special skills, it suits for all, and it is rewarding to everyone according to one’s level. Each child and young person is valuable to receive instruction in visual arts. It teaches valuable lessons on surviving in life and, most of all, how to enjoy it. Studying visual arts develops children’s and youth’s creativity and independence, and teaches how to observe the world and to take part in it with open and critical eyes. Art and creativity are foundational for a civilized society, and a prerequisite for cultural vitality. Cultural sophistication belongs to everyone. Visual arts teach how to take other person’s part, to understand differences, and to take responsibility for the society. Critical thinking, compassion, imagination, and personal responsibility are among the most important things in surviving in life. All these can be learned through art education. Finnish architects, industrial designers, or movie makers are not born out of nothing. Cultural industry and creative economy are already significant factors in the national economy and success factors in international competition. This tendency only grows in the future, as the importance of traditional industries will diminish and the visual new fields will continue developing. Art classes will develop deeper understanding of media, which is the key to operate in the future society. Thus a qualified visual arts education is a prerequisite for understanding the media world and a critical relationship to media. Creating one’s own pictures, working with cameras and computer programs, and analysing the messages of the media develops future media skills. Visual educa- –5– tion is the basic right for all. The focus of studying visual arts is in emotional education, creativity, and the right to express and work through personal issues. Studying art promotes wellbeing as it offers the students tools for personal growth and group bonding. Studying visual arts offers the students a more holistic concept of information and connection with learning, one’s own experiences, expression, and gathering information. Through arts the skills and information are combined as an ability to live alone and together with others. Art classes also offer a moment to calm down in these hectic times. Well-being in adulthood is determined already in the early years of a child. The youth, from their part, is the source of creativity in a society! Let us take care of our children and youth together. We need you all to achieve this. Espoo School of Art will receive a new vice principal in the beginning of the next semester. A long-term vice principal for 20 years, Hannele Jääskeläinen, will retire and Hanna Koskimies, Master of Arts, will become the new vice principal. She has worked the past years as a part-time teacher in Espoo School of Art. I want to give Hanna a warm welcome for her new position. I thank Hannele for all the challenging years that she has spent developing the basic curriculum of visual arts in Espoo School of Art. I wish you happy and inspiring pension years, full of experiences. You are always welcome to visit our school and events. I want to thank the whole work community for the inspiring past semester. I wish a relaxing and sunny summer for everyone. – J O H TO K U N N A N T E R V E I N E N – – U U S I A P U L A I S R E H TO R I – Hanna ja Hannele muistelevat menneitä WeeGeellä KUVIS ON AINA MEISSÄ S I N I K K A M Ä N T YS A L O - L A M P P U , J O H T O K U N N A N J Ä S E N ”E n osaa edes kuvitella elämääni, ettei siinä olis ollut kuvista. Ei sitä pysty millään sanoilla kuvailemaan, kuvis on ollut aina osa mun elämää …” Näin pohti tyttäreni kuivataidekoulun merkitystä vielä vuosia opintojen päättymisen jälkeen. Ajelen autolla kotiin päin. Käännynkin yllättäen vasempaan vievälle pihatielle. Näin minulle käy muutaman kerran vuodessa. Pysäköin auton Juppin pihalle. Katson ympärilleni, ajan pysähdyttämä ympäröi minut. Kaikki niin ennallaan. Samanaikaisesti arvokaan ja kodikkaan näköinen punainen päärakennus valkoisin ikkunapuittein, punaiset piharakennukset, savitöiden polttouuni uskollisesti palvelleen oloisena, omenapuut, pensaat, piha tuoksuineen. Kaikkinensa levollisuutta huokuva Juppi, vanhan kuvataidekoulun pihapiiri. Talvellakin kaunis. Kurkistan kauniin kaksiosaisen pääoven ikkunasta sisään. Tuttu eteinen, naulakot oikealla ja hyllykkö naulakon päällä, yläkerran harmaa portaikko. Miltei kuulen portaiden narinan. Kaikki niin ennallaan. Eteisestä oikealla avautuu iso sali. Salin vihreän kaakeliuunin äärellä Hannele-ope niin monesti luki jännittäviä satuja pienet kuvisoppilaat tiiviisti ympärillään. Satuhetken jälkeen lapset loivat sadun tarinan kuviksi. Uskomattoman vahva ja lämmin tunne valtaa minut, neljän kuvislapsen äidin, jälleen kerran. Sisälläni asuu se ”jokin”, joka aina uudestaan kutsuu minua tähän muistorikkaaseen pihapiiriin. Mikä se ”jokin” on? Se on se kuvistarina, joka on samanaikaisesti koko perheen yhteinen, mutta myös jokaisen lapsen ikioma. Vaikuttava osa elettyä ja koettua. Matka, jonka kantomatka on elämänpituinen. Lapset kasvavat nuoriksi, kasvat aikuisiksi. Kuvis pysyy aina heissä. Minäkin pysyn aina kuvisäitinä. Filminauhana pyörähtävät hetket, tunnelmat, tuotokset, kohtaamiset, ilot, naurut ja puheen pörinät lapsia Juppista noutaessa. Hannelekin, iloisen vauhdikkaana niin useassa kohtaamisen muistikuvassani. Sinulla oli aina aikaa pysähtyä lapsiin ja meihin vanhempiin. Palaan kotipihaan. Matka on lyhyt. Kuvis ei ole vain se yhden tai useamman kuvistunnin lopputulema - käsiin saatu konkreettinen työ. Sen suuruus on siinä, joka on sen työn synnyttänyt ja sen vaikutus lapseen. Ideoinnit, työstönprosessit, suunnittelu, epäonnistumiset, kokeilut, onnistumiset, oppiminen. Oma ryhmä, oma opettaja, kaverit, yhdessä tekeminen ja jakaminen. Matka onkin usein tärkeämpi kuin itse maali, ja juuri se tekee lapsen ja nuoren omassa kasvussa kuvisryhmien ja niiden opetuksen prosessin tärkeäksi. Espoon kuvataidekoulu pitää sisällään valtavan määrän kuvisoppilaiden ja heidän perheidensä tarinoita. Eripituisia, värisiä, makuisia ja tunnelmaisia. Kuvis on ollut meidän perheessä kaikista lasten harrastuksista ihmeellisen pysyvää, jatkuvaa ja mieluisaa. Jonkin alettua sen pituutta ei voi tietää. Päivänä muutamana oivalsinkin, että lukuvuosissa mitattuna lasten yhteisiä kuvisvuosia ehti kertyä miltei viisikymmentä. Mikä on se taika, joka kaikesta laajasta lasten vapaa-ajan tarjonnasta nostaa kuviksen ylitse muiden. Jokaisen vanhemman toive varmastikin on, että lapset voivat hyvin nyt ja heistä kasvaa kunnon ihmisiä ja kansalaisia. Näin me äiteinä ja isinä teemme jo varhain moninaisia valintoja lastemme puolesta, heidän kanssaan ja heidän parhaakseen. Kodin paikka on aina keskiössä, niin myös harrastusten tukemisessa, olkoon suuntana sitten jäähalli, soittotunti, jalkapallo, partio tai kuvis. Vanhemmat haluavat tarjota lapsilleen monipuolisesti heidän kasvuaan, taipumuksiaan ja persoonaansa tukevia asioita. Olemme hyviä haltijoita, jotka suojelevalla kädellä, parhaan kykymme mukaan, haluamme vaikuttaa vahvistavasti myös lastemme vapaa-aikaan ja sen valintoihin. Mitä nuoremmista lapsista on kysymys, sitä suurempi rooli on vanhemmilla lasten harrastuksiin ohjaamisessa. Tiedämme myös, että jo päiväkoti-ikäiset lapset osaavat ilmaista kiinnostuksen kohteita. Lapsia on tärkeä kuunnella. Vanhemmilla uskoakseni siintää vähintään myös alitajuntainen toive siitä, että tämän päivän valinnat vaikuttaisivat positiivisesti lastemme kasvussa tulevaan. Yhteiskunnalla ja perheillä onkin yhtenevät tavoitteet edistää lasten ja nuorten hyvinvointia. Todellisuudessa se, että Espoon kuvataidekoulu antaa lakisääteistä, laajan oppimäärän mukaista kuvataiteen perusopetusta 5—20-vuotiaille, tukee samalla lasten ja nuorten hyvinvoinnin kasvua ja sosiaalista vahvistumista. Kuvataidekoulun toiminta mahdollistuu valtion, kunnan ja kotien yhteisellä taloudellisella panostuksella. Yhdenvertaisuuskin toteutuu. Johtokunnan jäsenenä olen ylpeä siitä, että koulu mahdollistaa myös monen oppilaan opiskelun myöntämällä vapaa-oppilaspaikkoja tai huojennuksia. Lasten ja nuorten osallistuminen ja rooli toimijana luo hyvinvointia. Kuviksella on hyvää tekevä vaikutus, joka ulottuu sekä yksilön, että yhteiskunnan tasoille. ”Kun jokin matka alkaa, ei tiedä mikä maailma polun päästä aukeaa.” Miten jokin voi tulla sellaiseksi, jota ilman olevaksi ei osaa elämäänsä kuvitella? Lapselle ja nuorelle juuri tämä hetki on ainutlaatuinen ja juuri tämän viikon kuvistunti merkityksellinen. Vuosien saatossa lasten kuvistunneista muodostuukin aikajana, joka on paitsi niitä ihailtuja öljyväri- ja akvarellitöitä, valokuvia, savi- ja tekstiilitöitä, sarjakuvia, videoita, arkkitehtityöpajan luomuksia jne. se on myös lapsen identiteetin vahvistavaa ja positiivisen minäkuvan rakentavaa kasvunmatkaa. Se on myös laajennettuna, yhteisöllisyydessään, vapaaehtoisuudessaan, välittävissä osaavissa aikuisissaan, käsillä tekemisessään, luovassa ja kannustavassa ilmapiirissään, vaikuttava tekijä, jossa lapset ja nuoret oppivat tuntemaan itseään, resurssejaan, taitojaan, oma identiteetti vahvistuu. He myös kiinnittyvät omaan elämään, ja yhteiskunnan reunalle jäämisen todennäköisyys vähenee. Mistä kuvis on tehty? Ihan ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi asiaksi nousevat kuviksen aikuiset. Nämä aivan upeat, innostavat ja osaavat ammattilaiset, opettajat. Tämän jälkeen tärkeinä tulevat kaverit, saavutettavuus, rakennukset, tilat, välineet, jne. Opettajat toteuttavat paitsi opetussuunnitelman mukaista opetusta koko ryhmälle, he myös näkevät jokaisen oppilaan yksilönä: Miten kunkin luovuus erilaisten töiden toteutuksessa pääsee toteutumaan parhaaseen mittaansa. Kuviksen koko opettajakunta ansaitsee suuren suuret kiitokset. On tärkeää pitää tästä arvokkaasta kuviksen sydämestä hyvää huolta. Kuvataidekoulussa halutaankin tukea sekä opettajien ammatillista täydennyskoulutusta että koko koulun työyhteisön hyvinvointia. Koulun tärkeitä ihmisiä opettajien rinnalla ovat rehtori, apulaisrehtori ja sitoutuneet toimiston työntekijät. Rohkenen kahden vuosikymmenen aikana kokemaani ja näkemääni perustuen sanoa, että Espoon kuvataidekoulu on työtään rakastavien luovien, upeiden ammattilaisten työpaikka. Ja tämäkin kaikki jälleen, lastemme parhaaksi. Espoon kuvataidekoulun vahvuus on toimia jo ihan fyysisestikin lähellä lapsia, nuoria ja koteja. Opetuspisteet myös sykkivät vuorovaikutuksessa opetusalueilla kuvin, tempauksin ja näyttelyin. Kuvataidekoulu, sen aikuiset ja oppilaat tekevät myös yhteistyötä moninaisissa projekteissa. Kuvis elää reaaliajassa ympäröivän kanssa. Tästä esimerkkeinä mm. WDC 2012 -vuoden tapahtumat, koko perheen muotoilutyöpajat, yhteistyö lastenkirjailijan kanssa, jossa oppilaat kuvittavat tarinaa julkaistavaan lastenkirjaan. Oppilaiden kokemukset tämänkaltaisissa projekteissa vahvistavat paitsi heidän identiteettiään myös uskoa ja rohkeutta kuvailmaisun vaikuttavaan kansalliseen ja jopa globaaliin muotokieleen. Näkisin, että Espoon kuvataidekoulu on myös osa Espoon kaupungin identiteettiä. Kuvataidekoulu on merkittävä aikajana kaupungin omassa historiassa. Espoo tuli kauppalasta kaupungiksi vuonna 1972 ja kuvataidekoulu perustettiin vuonna 1979. Espoo on vahvasti myös lasten ja nuorten kaupunki. Tämä tuleekin konkreettisilla –6– teoilla aina vain uudestaan ja pysyvästi lunastaa. ” Espoon tärkein voimavara ovat aktiiviset kuntalaiset, oppilaitokset, yhteisöt ja yritykset. Kaupunkia kehitetään vuorovaikutuksessa erilaisten kumppaneiden kanssa. Tavoitteena on, että Espoo on kunta-alan edelläkävijä sekä hyvä paikka asua, oppia, tehdä työtä ja yrittää.” (lähde: Espoon kaupungin www-sivut) Meillä ei ole sen enempää paikallisella kuin kansallisella tasolla kansantaloudellisesta eikä pedagogisesta näkökulmasta varaa vähentää lapsista ja nuorista välittämistä. Valtion ja Espoon kaupungin tuleekin pyrkiä välttämään lyhytnäköisiä leikkauksia, arvokkailta lasten ja nuorten hyvinvointia lisääviltä vapaa-ajan aktiviteeteilta. Minkälaisia tarinoita me haluamme kuulla lapsilta ja nuorilta itseltään, mitä me aikuiset olemme valmiita panostamaan? Vain taivasko kattona? Millaista lasten, nuorten ja kaupungin vuoropuhelu voisi tulevaisuudessa olla? Ideaa ja innovaatioita tästä voisi kysyä myös lapsilta ja nuorilta itseltään. Voisiko lasten ja nuorten kuvisprosesseja ja valmiita töitä näkyä vieläkin systemaattisemmin kaupunkikuvassa? Onnellista olisi, jos oppilaiden työt ja kokonaisten teemavuosien työt ja näyttelyt saisivat pysyvää ja tuettua näyttelytilaa kaupungista. Oppilaiden, koulun ja kotien kanssa yhteisesti sopien voisi myös kehittää stipendiperiaatteella toimivan kuvistyön tai useamman hankinnan kaupungin tai yritysten julkisiin tiloihin. Uskon, että kuvisoppilaiden työt voisivat tarjota aina vain enenevästi iloa, elämyksiä ja kauneutta ympäri vuoden, ei vain näyttelyissä, koko kaupungin väestölle. Espoon kaupungin eri hallinnonalojen virastot, kaupungintalo, kirjastot, vanhusten hoitopaikat, kaikkinensa kaupungin julkiset rakennukset ja tilat. Entä tavaratalojen vitriinit, tai jopa näyteikkunat? Kuvataidekoulun oppilaiden työt tulevat mielellään kylään vaikkapa Keilaniemeen sinne Schjerfbeckin, Gallen-Kallelan, Halosen ja Kuutti Lavosen töiden rinnalle. Mikä Espoossa toimiva yritys kutsuu ensimmäisenä lasten ja nuorten työt kylään? Luovuuden ja muotoilun yhteistyö, joka tukee oppilaiden konkreettisia toteutuksia, on erittäin tervetullutta. Monimuotoisella lapsia ja nuoria arvostavalla näkyvyydellä toteutamme myös niin suuria asioita, kuin YK lapsen oikeuksia. (http://www.unicef.fi/Lapsen_oikeuksien_sopimus_koko) Miten tarinat pystyvätkään niin kovin meitä kannattelemaan, pohdin? Aikaperspektiivi lapsuudesta nuoruuteen, jatkuvuuden antamien merkitysten avautuessa pitkäaikaisesta harrastuksesta nykyhetkeen, voin nyt todeta äitinä samoin kuin tyttäremme: ”Emme osaa edes kuvitella elämäämme, ettei siinä olisi ollut kuvista. Kuvis on ollut aina vaikuttava osa perheemme elämää …” Kotimme on myös pysyvä ’”taidegalleria”. Kymmenittäin vuosien aikana syntyneitä kehystettyjä erikokoista tauluja, savitöitä ja kuvia. Kuvien ilo- ja värimaailma alkaa eteisestä, eikä talosta taida löytyä montaa seinää, jossa lapsen työlle ei olisi löytynyt tilaa. Kukin työ on omalla paikallaan tärkeänä ja arvostettuna osana perheemme ja kotimme elämää. Kuvataidekoulussa luodut työt kertovat meille edelleen kuvistarinaa. Kuvis on lapsilta loppunut, mutta se on aina meillä ja meissä. Haluan tässä kohtaa kuvistarinaa kiittää sydämellisesti ja rakkaan lämpöisesti perheemme kuvistarinassa alusta asti mukana ollutta apulaisrehtori Hannele Jääskeläistä. Juppin tšehovilaisessa pihapiirissä vuonna 1992 sinä olit se ensimmäinen kuvisope lämpöinen, joka sai meidänkin koko köörin ihastumaan kuvikseen. Satoja oppilaita ja heidän perheitään toivottaa kansamme Hannelelle luovia, värikkäitä, iloisia ja aurinkoisia vapaan taitelijattaren päiviä, uuden kesän kynnyksellä. Eläkepäiviksikin uutta aikaa kutsutaan. Toivotamme sopivia tuulia merelle ja upeita auringonnousuja -ja laskuja ikuistettavaksesi. Kiitos Hannele, että olemme saaneet kulkea kuvismatkaa kanssasi ja tallentaa Sinut sydäntemme kuvakirjaan. PITK ÄN LINJAN KUVATAIDEKOULULAINEN APULAISREHTORIKSI E L I SS E H E I N I M A A , PÄ ÄT O I M I N E N O P E T TA J A K uvataidekoulun uudeksi apulaisrehtoriksi valittiin esimerkiksi juuri muiden taiteen perusopetusta antavien oppisyksyllä taiteen maisteri Hanna Koskimies, jota voisi laitosten kanssa. Meidät täällä kuviksella on helppo innostaa luonnehtia todelliseksi pitkän linjan kuvataidekou- mukaan ja mahdollisuutemme ovat rajattomat, kunhan puhallulaiseksi. Hän on nimittäin aloittanut 4 -vuotiaana lamme yhteen hiileen. taideharrastuksensa Turussa, Wäinö Aaltosen museon yhteydessä toimineessa kuvataidekoulussa. Myöhemmin rakkaaksi Miten siis saisimme tiedotettua paremmin kuvaopinahjoksi tuli Forssan kuvataidekoulu, jota Hanna muistelee taidekoulun toiminnasta? erityisellä lämmöllä. – Olen ollut tyytyväinen perhekursseihimme, joissa lapset ja van- Kuvataide oli ykkösharrastukseni lapsena, ja muistan vielä hemmat työskentelevät yhdessä. Yhdessä tekemällä vanhemmat hyvin sen, mitä itse siitä silloin sain. Siksi tuntuu mukavalta, saavat konkreettisen käsityksen kuvataidekoulun opetuksesta ja kun voin välittää sitä samaa elämyksellistä tekemisen meinin- tavoitteista, ja monet lapset ovat tulleet oppilaiksi juuri näiden kiä eteenpäin näille lapsille ja nuorille, jotka nyt ovat oppilaina kurssien kautta. Luulenpa, että myös vauvojen värikylpyihin kuvataidekoulussa, Hanna kertoo. osallistujista tulee vähitellen oppilaitamme! Kuvikselle ovat näin Myöhemmin Hanna sai ensimmäiset kokemuksensa kuvatai- ollen tervetulleita kaikki, vauvasta vaariin! teen opettamisesta Forssan kuvataidekoulun kesäkurssien vetä– Pidän jatkuvuutta tärkeänä. On upeaa seurata oman opejänä. Valmistuttuaan Rovaniemeltä, Lapin yliopiston taiteiden tusryhmän kehittymistä ja kasvamista porukassa. Silloin kun tiedekunnasta, hän toimi muutaman vuoden Vihdin lukiossa on mahdollisuus opettaa samaa ryhmää vuodesta toiseen, oppii kuvataideopettajana ja Vantaan kuvataidekoulussa tuntiopetta- tuntemaan lapset ja nuoret hyvin. Tällöin myös kontakti oppijana, josta siirtyi vuonna 2005 Espoon kuvataidekouluun tunti- laiden vanhempiin voi muuttua syvällisemmäksi. Kuvisharopettajaksi. rastus muodostuu usein koko perheen jutuksi, mistä olen iloiTaidekasvatuksen ohella Hannalla on taiteen maisterin tut- nen. Kannustan lämpimästi vanhempienkin oppilaiden äitejä ja kinto Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun tekstiilitai- isiä joskus piipahtamaan kuviksella katsomassa, mitä me täällä teen koulutusohjelmasta, ja niinpä hänellä on myös oma muo- oikein teemme. toilualan yritys. Hannan mielestä nämä molemmat puolet – taideopetus ja taiteellinen suunnittelutyö – täydentävät toisiaan. Millaisella mielellä uuteen tehtävään? Kuvataideopetuksen merkityksestä Hannan mielestä kuvataideopetuksella on merkittävä rooli lasten kasvamisessa, heidän identiteettinsä muovautumisessa. Kuvataideopetus vahvistaa lasten luovuutta, edistää ajattelua ja yhteistyökykyä sekä saattaa heidät taiteen ja kulttuurin pariin. Taiteen tekemisen kautta on mahdollisuus oppia näkemään ja ajattelemaan uudella tavalla sekä parhaassa tapauksessa saada koko elämän mittaisia elämyksiä ja kokemuksia. – Kuvataidekoulut eivät voi kuitenkaan olla yksinään kasvattamassa lapsia taiteen maailmaan, vaan siihen tarvitaan eri tahojen tukea ja yhteistyötä. Täälläkin huomaamme, että kuvataideharrastus jää valitettavan usein toiseksi kun esimerkiksi urheilun vaatimuksia arvostetaan enemmän, Hanna kertoo. Myös päättäjien taholta toivottaisiin entistä enemmän arvostusta ja tukea toimintaan. – Jos vertaamme vaikka musiikinopetukseen, jossa on pääsykokeet ja välitutkinnot, voi tulla sellainen tunne, että arvostus liittyy juuri niihin. Kuvataidekoulussakin opetus on etenevää ja siinä on tietyt tavoitteet, vaikka kokeita ei järjestetäkään – enkä sellaisia haluaisikaan, Hanna sanoo painokkaasti. – Mielestäni olisi hienoa lisätä yhteistyötä entisestään myös – Suhtaudun tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Opittavaa minulla on epäilemättä paljon, mutta kun kuitenkin olen ollut täällä jo useamman vuoden opettajana, minulla on uskoakseni näkökulmaa näihin tehtäviin. Haluaisin mahdollisuuksien mukaan jatkaa opetustyötä apulaisrehtorin töiden ohella. Pidän erittäin tärkeänä sitä, etten jatkossakaan vieraannu koulun ytimestä – opettamisesta. – Lisäksi toivon voivani opettaa jatkossa muuallakin kuin Tapiolan opetuspisteessä. Työssä on eri tuntuma esimerkiksi Kauklahden pienessä opetuspisteessä tai kodikkaassa Olarissa, jossa meillä on ollut kaksi ryhmää samaan aikaan. Myös siellä syntyy hienoja tilanteita eri ikäisten oppilaiden kohdatessa, kun pienet pääsevät näkemään isojen työskentelyä ja saavat käsityksen tietystä jatkuvuudesta, Hanna pohdiskelee. Myös opettajien kohtaaminen työn äärellä on tärkeää. Kuvataidekoulussa kaikki on lopulta kiinni toimivasta opettajan ja oppilaan välisestä suhteesta, hän toteaa. Hanna sanoo olevansa ennen kaikkea innostunut ja iloinen tulevasta uudesta roolistaan ja aloittavansa elokuussa täysin purjein! –7– Hannele ja oppilaat Juppissa vuonna 2000 OI, NIITÄ aikoja! Apulaisrehtori Hannele Jääskeläinen on jättämässä jäähyväiset kuvataidekoululle kahdenkymmenen työvuoden jälkeen – hän on siirtymässä ensi syksynä eläkevuosia viettämään. Mitkä ovat tunnelmat? Mitä ajattelee kokenut kuvataideopettaja pitkän työrupeaman päättyessä? Haastelu Hannelen kanssa tapahtui 9.3.2012 WeeGee -talon opetuspisteessä. E L I SS E H E I N I M A A , P Ä ÄT O I M I N E N O P E T TA J A Opettajankoulutusta, peruskoulua ja Rehtorin sijaisena kuvataidekoulua... Hannele on toiminut apulaisrehtorina neljän rehtorin rinnalla.1990 -luvun lopulla hän joutui siirtymään kahteen otteeseen rehtorin sijaiseksi ja vastaamaan koulun koko toiminnasta. Samoihin aikoihin uudistettiin Laki taiteen perusopetuksesta (1998) ja Opetushallitus ryhtyi valmistelemaan Visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteita. Tämä kaikki merkitsi muutoksia koulun toiminnan järjestämiseen sekä paljon kokouksia ja koulutustilaisuuksia – ja ihan varmasti stressiäkin. Väliotsikko: Mikä on muuttunut vuosien kuluessa? Hannelen mielestä muutokset ovat olleet enimmäkseen materiaaliseen puoleen kohdistuvia. On siirrytty tietokoneja digiaikaan niin hallinnon kuin opetuksenkin alueella. Se mikä ei ole muuttunut, on oppilaiden jatkuva innostus omin käsin tekemiseen. Perinteiset kuvan tekemisen tekniikat ovat vuodesta vuoteen olleet suosituimpia oppilaiden valitessa itselleen syventävien opintojen työpajoja. Sitavastoin kuvien aiheet, opetuksen sisällölliset teemat ovat muuttuneet ajan mukana. Ja muutokset maailmassa ovat edellyttäneet opettajilta jatkuvaa uudistumista ja kouluttautumista. – Koulun toimisto ja pääopetuspiste muuttivat Tapiolaan, WeeGee -taloon, vuonna 2006. Puitteet muuttuivat tietyltä osin paremmiksi, mutta vuosien varrella on myös tapahtunut muutoksia huonompaan suuntaan. Laadukkaiden perusmateriaalien saatavuus on vaikeutunut, ja materiaalien laatu on heikentynyt kautta linjan. Tavarantoimittajien valikoimissa on sen sijaan monenlainen askartelumateriaali lisääntynyt. Kaikenlaisten turhakkeiden tarjoaminen suorastaan pilaa sitä työtä, jota me yritämme tehdä, Hannele puuskahtaa. – Kun perusmateriaalit ovat laadukkaita ja työvälineet asianmukaisia, niillä pystytään opettamaan kaikki oleellinen – hyvä opetus ei ole riippuvaista materiaalien moninaisuudesta. Tärkeintä on saada oppilaat luottamaan itseensä ja omiin ideoihinsa, unohtamatta silti sitä, että opetettavaa asiaa riittää yllin kyllin. – Koulun opetusta toteutettiin ennen vuositeemojen mukaan, ja sitä pidän toimivana ideana edelleen. Kuvataidekoulussa oli tehty hyvää opetusmateriaalia kautta vuosien, ja teema muodosti hyvän rungon opettajan omalle suunnittelulle, sanoo Hannele painokkaasti. Teemojen mukaan järjestettiin myös ikimuistoisia juhlia, jolloin Juppin päärakennus muuttui milloin itämaiseksi teltaksi, milloin barokkisaliksi. Asut ja tarjoilu olivat tietysti teeman mukaisia. – Isot oppilastöiden näyttelyt olivat aikoinaan tärkeä osa toimintaa, sillä niiden avulla oli mahdollisuus esitellä koulua laajemmalle yleisölle. Vieraskirjojen mukaan galleria Otsossa järjestetyt näyttelyt saivat jopa useita tuhansia kävijöitä. – Muutoksia on tapahtunut myös henkilöstöhallinnossa: 2000-luvun alussa saatettiin ajan tasalle useita lakisäätei- Hannele on ehtinyt olla mukana laajalla rintamalla kuvataideopetuksessa. Valmistuttuaan 1974 kuvataideopettajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta hän ehti toimia yli kymmenen vuoden ajan eri pituisia jaksoja sekä Helsingin yliopiston käsityönopettajakoulutuslinjalla että OKL:ssa luokanopettajien kouluttajana ennen siirtymistään Haukilahden ja Etelä-Tapiolan koulujen kuvaamataidonopettajaksi. Peruskoulussa vierähti neljä vuotta, ja sieltä Hannele siirtyi Espoon kuvataidekouluun apulaisrehtoriksi vuonna 1992. Kuvataidekoulu oli tuohon aikaan jo vakiinnuttanut asemansa Espoon kulttuurielämässä. Erityisesti koulun upeat kevätnäyttelyt olivat tehneet vaikutuksen Hanneleen, joka tuumasi, että kuvataidekoulun opetus on hoidettu ammattimaisesti ja se on pedagogisesti korkealla tasolla. Siinä hän halusi olla mukana koko sydämestään ja pääsikin heti keskelle ”täyttä tohinaa”. Hannelen tullessa rakennettiin parhaillaan Suomen lasten nuorten kuvataidekoulujen liiton näyttelyä ”Tuhat ja yksi arkkia” Kaapelitehtaalle kansainvälisen InSea -kongressin yhteyteen. Näyttely sai suuren menestyksen ja sitä muistellaan vieläkin vaikuttavana kuvataidekoulujen yhteisesiintymisenä. Samana vuonna tuli voimaan ensimmäinen Laki taiteen perusopetuksesta ja siihenkin piti perehtyä. Miten kaikki alkoi? Kuvataidekoulun päämaja sijaitsi Kauklahden alueella, Juppin kartanossa, jossa Hannelella oli työhuoneensa. Hän ajoi itsensä sisään koulun toimintaan osallistumalla aluksi opettajien apuna oppitunneille. Näin hän tutustui 14 opetuspisteeseen ja kaikkiin opettajiin.Tuolloin kuvataidekoulussa oli jo 1200 oppilaspaikkaa. – Oli hienoa, että saattoi kaikessa rauhassa tutustua ihmisiin. Se oli välttämätöntä jo senkin vuoksi, että osasi sitten tehdä työnjakoa oikein, kertoo Hannele, joka on laatinut kuvataidekoulun lukujärjestykset kaikkien kuluneiden vuosien aikana. Hän opetti toki itsekin – alkuvuosina 9 tuntia viikossa. Näin tuntuma koulun perustehtävään oli mahdollista säilyttää. Peruskouluvuosien jälkeen tuntui toiminta kuvataidekoulussa varsin ihanteelliselta, vaikka hän piti kovasti myös työstään peruskoulussa. Ennen kaikkea aikaa oli nyt enemmän käytössä, ja opettaja saattoi luoda syvällisemmän kontaktin oppilaiden kanssa. – Kuviskoulussa oli myös erilainen työyhteisö – useita alan ihmisiä ympärillä, kun peruskoulussa toinen kuvataideopettaja oli se ainoa ihminen, joka puhui samaa kieltä, ymmärsi puolesta sanasta mitä tarkoitin, Hannele muistelee. Kuvataidekoulussa olen tutustunut myös suureen joukkoon taiteilijaopettajia – heidän kauttaan toimintaan on tullut erilaisia näkökulmia. Joskus kuitenkin mietin, osaammeko loppujen lopuksi hyödyntää toisiamme – me kuvataidepedagogit ja taiteen alan ammattilaiset? –8– –9– siä työntekijöihin kohdistuneita uudistuksia. Henkilökunnan yhteiset koulutukset ja opintoretket ovat olleet tärkeä osa toimintaa, ja ovat toivottavasti edelleen, Hannele sanoo. – Muutosten melskeissäkin työ on ollut mukavaa ja mielenkiintoista. Työyhteisö on aina ollut mahtava, sillä tarvittaessa olen saanut aina tukea sekä opettajilta että hallintohenkilökunnalta. Myönteinen palaute myös oppilailta ja vanhemmilta on antanut voimia, Hannele kiittelee. Miten olet muuttunut opettajana? – Nykyään pystyn antamaan lapsille enemmän tilaa, luotan enemmän lapsiin, osaan antaa aikaa lapsille enkä hoputa heitä kiirehtimään töiden tekemistä valmiiksi, Hannele luonnehtii. – Kuvataidekoulussa tehtävät eivät ole pelkkiä tehtäviä, ikäänkuin suorituksia, vaan tärkeintä on ajattelun opettaminen. Se taas edellyttää, että oppilaat otetaan mukaan keskustelemaan ja kehittämään teemaa, joka saattaa olla periaatteessa vaikka kuinka yksinkertainen. Ja siihen pitäisi totuttaa jo heti pienestä pitäen.Tehtävät voivat olla myös avoimempia nykyään – ja sen olen oppinut myös tajuamaan, että minun keksimäni tehtävät eivät välttämättä kiinnosta oppilaita. Täytyy siis yrittää löytää kosketuspinta oppilaiden maailmaan. – Olen kyllä oppinut myös luopumaan suunnitelmistani – kokemuksen karttuessa ja ajan kanssa olen oppinut, että oppilaat voivat antaa hyviä ideoita jonkun tehtävän tekemiseen. Olen myös oppinut olemaan joskus hiljaakin – eli antamaan oppilaille työskentelyrauhan – opettajan täytyy olla tarkkana, saa tasapainoilla neuvojen antamisen ja tilan ja rauhan kunnioittamisen välillä. – Vanhemmiten omakin itsetunto on kasvanut – voin olla avoimesti hölmö ja kysellä ja ihmetellä oppilaita kiinnostavia asioita. Ei haittaa, vaikka ei itse tiedä kaikkea – kyllä lapset innoissaan kertovat. En voi tässä iässä olla lasten ”kaveri” – kyllä minulla on toisenlainen rooli. Mitä suunnitelmia tulevaisuudelle? – Suhtaudun avoimin mielin tulevaisuuteen ilman tarkkoja suunnitelmia. Liikuntaa lisään reilusti ja järjestän enemmän aikaa lastenlapsille. Tietysti taiteilu omaksi iloksi ja purjehdus kuuluvat kuvaan. Nyt on hyvä hetki jättää työelämä, työ on tuntunut vielä mukavalta ja edessäkin on monta unelmaa toteuttamatta. Kaikkein haikeimmalta tuntuu jättää opetustyö, lasten ja nuorten parissa olen viihtynyt. Näyttää siltä, että Hannelesta on kehittymässä aktiivinen eläkeläinen, jolla kalenteri kulkee kuitenkin edelleen mukana. Toivotamme antoisia vuosia! – W D C & M U OTO K A R N E VA A L I T – – PÄÄTTÖTYÖT 2012 & V Ä R I Ä L I I K E N T E E S S Ä – Ruusu-Maria Lappalainen Kauhuballerinat Muotokarnevaaleissa PÄ ÄTTÖTYÖT 2012 World Design Capital -vuosi ja muotokarnevaalit Espoon kuvataidekoulussa K evään alla valmistui 21 päättötyötä. Kuvien metsästäjät –näyttely oli esillä WeeGee-talossa 20.4-14.5. Onnittelut päättötyön suorittajille! Päättötyöntekijät 2012: Karen Ehrstedt, Markus Grönlund, Tita Hukkinen, Jenny Kallio, Juhani Kettunen, RuusuMaria Lappalainen, Sophia Linden, Helmi Lötjönen, Katariina Niemelä, Jasmina Ollikainen, Taina Parviainen, Anna Prusila, Helena Rantala, Sara Reijonen, Aapeli Salminen, Hannes Teräsvuori, Elena Tulimaa, Hanna Turpeinen, Esteri Viitanen, Emilia Väisänen, Suvi-Eeva Äikäs. Mikä ihmeen päättötyö? Kuvataiteen laajan oppimäärän päättötyö on lukuvuoden mittainen itsenäinen työ, jonka aiheen ja toteutustavan voit valita itse. Päättötyö kannattaa tehdä työpajassa, jossa olet jo hankkinut riittävät valmiudet. Edellytyksenä on, että olet 16-vuotias ja opiskellut työpajoissa kolme vuotta. Päättötyö voi olla yksi vaativampi työ tai kokonainen teossarja. Päättötyöhön kuuluu lisäksi työskentelyn eri vaiheita kuvaava työkirja, osallistuminen päättötyönäyttelyyn ja -seminaareihin, taiteentuntemuksen luennot sekä päättötyön julkinen esittely. Kyseessä on siis varsin vaativa ja aikaa vievä kokonaisuus. Päättötyön suorittaminen on vapaaehtoista, mutta se edellytetään, jos haluat saada kuvataiteen laajan oppimäärän päättötodistuksen. Päättötodistukseen tulee päättötyöstä numeroarvosana ja kahdelta työsi edustaman kuvataiteen alan asiantuntijalta sanallinen arvio. S AG A H E I N O , PÄ ÄT O I M I N E N O P E T TA J A Tammikuussa ehdotin muutamalle opetusryhmälleni osallistumista Muotokarnevaaleihin ja Olarin opetuspisteen 9–12 -vuotiaat tytöt innostuivat ideasta todella paljon. Olin tehnyt maitokartongista ison, pyöreän aihion ja oppilaat saivat itse keksiä, mikä karnevaaliasu(ste) siitä Koulumme osallistui WDC-vuoteen monin eri tavoin, tehtäisiin. Ballerina-hameeseen he päätyivät yhteistuu- mutta Muotokarnevaali oli noin kahensadan oppilaan ja min ja saivat koristella oman hameensa yhtä perusmuo- koko koulun henkilökunnan yhteisen ponnistuksen huitoa varioiden. Oli ilo huomata, miten nopeasti oppilaille pentuma. Weegee-talossa nähtiin huhtikuisena lauanmuodostui vahva visuaalinen kokonaiskuva sekä esiinty- taina oppilaiden visuaalinen lavashow. Lavalla esiintyivät misasusta että esityksen tunnelmasta. He halusivat, että Kauhuballerinoiden lisäksi jätesäkeistä esiintymisasunsa muotoilleet ”Mustikset”, rytmikkäästi liikkuva ”Jazzpaint” koko asu jää mustavalkoiseksi ja tunnelma olisi hieman kauhumainen. Jotta pienimmät katsojat eivät karnevaa- ja dramaattinen, mustavalkoinen ”Reikäruhtinas”. ”Vastaleissa järkyttyisi näkemästään, jättivät oppilaat kuiten- värien taistelu” toi lavalle värien runsauden ja harmoniset kin lopulta tekoveren käytön pois. ”Leijujat” hipoivat WeeGee:n kattoa. Lopuksi ”Asialinjalla” Ajatus yksin esiintymislavalla olemisesta tuntui hieman olleet matkalaukkuilijat näyttivät laukkujensa jännittävän liian jännittävältä, joten oppilaat keksivät, että pareittain sisällön. Muotokarnevaalien livemusiikista vastasi Ebelin olisi hauskempi esiintyä. Projektissa oli suurena apuna av- bändi Treble Horn Speed ja Espoon musiikkiopiston saxovälineistö: onnistuneimmat kasvomaalaukset tallennettiin kvartetti. digikameralla ja erilaiset koreografiavaihtoehdot videokuvattiin. Sattumalta löytyi jätekatoksesta hylätty mustaval- Vierailijoita hemmoteltiin monenlaisilla muillakin koinen salmiakkikuvioinen kangas, ja pesukoneen jälkeen visuaalisilla tuotoksilla: sai seurata tietokoneavusteise päätyi juuri sopivaksi taustakankaaksi kauhuballerino- sen kuvankäsittelyn oppilaiden digitaalista piirtämistä jen valokuvaamiselle. ja eri-ikäisten oppilaiden animaatioita. ”Kuvien metsästäjät” -päättötyönäyttelyssä oli töitä 21 tekijältä, ja valoMuotokarnevaaliprojektiin osallistuminen vaati kaikilta kuvaustyöpajan oppilaiden näyttely oli Muotoile Espoo! sitoutumista, työtä, haasteiden taklaamista ja aitoa kiin- –näyttelyn yhteydessä Espoon WDC-tilassa. Karnevaanostusta. Otin opettajana tietoisesti roolin, jossa autoin leissa sai myös kuvauttaa itsensä valokuvastudiossa tai ja ohjasin oppilaita, mutten päättänyt asioita heidän puo- osallistua maalaus-, naamio- tai kasvomaalaustyöpajaan. lestaan. Jotta oppilaat jaksavat työstää samaa projektia Erityisesti lavashowssa oli hienoa nähdä, miten kaikki kolme kuukautta, on innostuksen aiheen tultava heistä ryhmät olivat tehneet omanlaisensa esityksen. Esitykitsestään. Oli helppoa työskennellä ryhmän kanssa, koska siä oli vaikea kuvailla ja määritellä, ja ehkä juuri siksi ne tytöt pulppusivat ideoita. Ihaninta oli nähdä, että he kas- olivat mielenkiintoisia. voivat projektin myötä, erityisesti koska he, ja minäkin, On palkitsevaa saada olla töissä koulussa, joka elää ajassa olimme astuneet tuntemattomalle maaperälle. Emme ja on mukana monessa. Muotokarnevaalien myötä huomasi, olleet aikaisemmin osallistuneet mihinkään vastaavan- miten tärkeä kaikkien panos on ja että yhdessä olemme laiseen projektiin. Ryhmähenki kasvoi ja parani, ja kaik- enemmän. Aina on myös olemassa hyvä syy juhlia taidetta kien rooli ryhmätyöskentelyssä oli yhtä tärkeä. Uskon sen eri olomuodoissa ja levittää ilosanomaa eteenpäin! nähneeni, että oppilaitteni itsetuntemus ja minäkuva vahvistuivat. Oli ihanaa nähdä, miten jännitys muuttui Lainaus: http://www.youngart.fi/iloa-iholle iloksi esiintyä ja ilmaista itseään. – 10 – Xuefei Wu K un teollisen muotoilun maailmanjärjestö Icsid julisti, että maailman designpääkaupunki vuonna 2012 tulee olemaan Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Lahti, oli riemu suuri. Oli itsestäänselvää, että myös kuvataidekoulut ympäri Suomen maan osallistuisivat WDC-juhlintaan omilla tapahtumilla. Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto on kuvataidekoulujen ja arkkitehtuurikoulujen taustajärjestö. Liitto kutsui ”Iloa iholle” -taide- ja muotoilukasvatushankkeen kautta kaikki kuvataide- ja käsityökoulut mukaan tutkimaan pukeutumista, koristautumista ja muodin visuaalisia viestejä. Hankkeen tavoitteena on ”vahvistaa lasten ja nuorten kestävää muotoiluosaamista ja tukea tasapainoista minäkuvaa sekä itsenäistä, kulutuskriittistä ajattelua.” Aloitimme suunnittelun ja ideoinnin Espoon kuvataidekoulun omaan WDC-tapahtumaan jo edellisenä lukuvuonna. Opettajat olivat kyllä innostuneita muotoilusta, mutta tuntui hieman haasteelliselta löytää kuvataidekoulullemme sopiva ilmaisutapa aiheeseen -ilmaisun muoto, johon eri-ikäiset oppilaat ja monenlaiset työpajamme voisivat yhdessä osallistua. Saadaksemme lisäkoulutusta muotoilusta aloitimme lukuvuoden Designmuseossa. Siellä suomalaiset huippusuunnittelijat kertoivat meille opettajille työstään ja osallistuimme muotoilutyöpajaankin. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme järjestämään karnevaalit, joiden teemana olisi muoto. Aihe oli tarpeeksi väljä, jotta kaikki innokkaat kuvisryhmät voisivat osallistua siihen. Karnevaaleissa olisi lavashow, johon ryhmät saisivat rajatun materiaalin puitteissa luoda oman visuaalisen esityksensä. Väriä liikenteessä H A N N A KO S K I M I E S , T U N T I O P E T TA J A O sana WDC-vuoden tapahtumia kuvataidekoululla jär- suunnan bussilinjoilla 11, 13, 132, 143, 145, 147, 150, 154 sekä 156. jestettiin koulun peräkärryn kuomuun tulevan kuvan Ajatuksena oli tuoda lasten taidetta World Design Capital suunnittelukilpailu. Raati valitsi useista upeista ehdo- -vuoden kunniaksi uudenlaiseen liikkuvaan galleriaan ihmisten tuksista toteutuksen lähtökohdaksi Kauklahden ope- pariin sekä tuottaa hyvää mieltä bussimatkustajille. tuspisteessä opiskelevan Viola Kleinin kuvan. Värikäs teos tei”HSL on tarjonnut mm. musiikkia ja runoja ratikkamatkustapattiin peräkärryn kuomuun huhtikuussa ja nyt sen voi bongata jille ja saanut positiivista palautetta kulttuurin tuomisesta joukliikenteestä ympäri Espoota. koliikenteeseen. Kun Espoon kuvataidekoulu lähestyi meitä idealla Espoon kuvataidekoululaisten teoksia on bongattu huhti-tou- lasten taiteesta busseissa, innostuimme ajatuksesta. Iloinen taidekokuussa myös Veolia Transportin liikennöimissä HSL:n busseista. teos linja-autossa voi olla pieni elämys matkustajalle arjen kiireen Lasten ja nuorten toteuttamaa väri-iloittelua on ihasteltu Espoon keskellä”, viestintäjohtaja Mari Flink HSL:stä sanoo. – 11 – Eliisa Loukola, 14 v. Yksi annos Sillisalaattia, kiitos! H A N N A K O S K I M I E S , T U N T I O P E T TA J A Espoon kuvataidekoululaisten kuvittaman ”Sillisalaatti” -riimirunokirjan kirjoittajaa Tuula Pereä haastatteli Hanna Koskimies. Miten sinusta tuli kirjailija? Kirjailija kuulostaa kovin juhlalliselta, mutta satujen, tarinoiden ja runojen kertoja ja kirjoittaja olen ollut koko ikäni. Ainekirjoitus kuului lempiaineisiini, ja usein kehittelin pieniä näytelmiä ja muita tekstejä myös koulussa käytettäviksi ja paikalliseen sanomalehteen. Aikuisena päädyin lakimieheksi ja erilaisiin yritysmaailman tehtäviin, ja vapaa kirjoittaminen jäi vähemmälle, kunnes kuopukseni syntyi. Elämänmuutos nosti taas ilokseni kirjoittamisen esiin. Millaisia kirjoja olet kirjoittanut? Lähivuosina olen julkaissut pienkustantamo Wickwick Oy:n kautta jo aika monta satukirjaa sekä lastenrunoja. Tarkoitukseni on kirjoittaa niin, että teksteissä on eri tasoja eri-ikäisille lukijoille – myös vanhemmille ja isovanhemmille, jotka toivottavasti ovat usein mukana pienimpien lukuhetkissä. Turvallinen kainalo on paras paikka saduille, erityisesti niille, jotka välillä vähän jännittävät. Lisäksi minulla on jo kovin kauan ollut työn alla oikeustieteellinen väitöskirja, josta varmaan tulee elämäni paksuin kirja. Mistä aiheesi kumpuavat? Tavallisesta elämästä. Olen yrittänyt olla silmät, korvat ja sydän auki koko elämäni. On ihmeellistä, miten pienimmät asiat voivat ollakin niitä suurimpia. Arki on täynnä sankareita, jotka kääntyvät kirjojeni hahmoiksi. Sellaisiksi kuin vaikkapa aina avulias Timo Taskurapu tai Parantajakissa tai Cannellonin sirkuksen rouva Rosita. Kaikki olen tavannut oikeassa elämässä, kuten muutkin kirjojeni hahmot. Millaisen prosessin kautta lopullinen kirja syntyy? Tärkein hetki on se, kun tarina pamahtaa päähän. Se voi olla välillä aika jännä kokemus, yllättäväkin. Silloin on kuumeinen tunne ja kiire kirjoittaa. Sitten tarina saa vähän levätä, ja sitä on katsottava tarkasti uudelleen ja hiottava lopulliseen muotoon. Kuvitus on suuri asia. On tärkeää, että kuvittaja on samalla aaltopituudella, ja tekstin henki välittyy. Olen itsekin kuvittanut jotain, vaikka kyllä minä enemmän teksti-ihminen olen. Kirjojani on käännetty myös englanniksi ja ruotsiksi, ja lisää käännöksiä on tulossa. Molemmat kääntäjät ovat löytöjä. Yhteistyömme on ollut minulle ilo. Taiton jälkeen alkaa jännitys. Painotalosta haen heti laatikon lämpimäisiä, ja iloitsen uusien kirjojen tuoksusta. Miten keksit ehdottaa yhteistyötä Espoon kuvataidekoululle? Tapasin sattumalta Eduskunnan kirjastossa järjestetyn lastenpiirrosnäyttelyn yhteydessä Sinikka MäntysaloLampun, joka toimii aktiivisesti kuvataidekoulun johtokunnan jäsenenä. Hän oli linkkinä. Onneksi kiinnostusta yhteishankkeeseen löytyi. Miten yhteistyö kuvataidekoulun kanssa on sujunut, oletko tulokseen tyytyväinen? Yhteistyö käynnistyi heti innostuneissa merkeissä. Olen iloinen siitä, että tuota intoa on riittänyt, ja tuloksena on suuri määrä hyviä töitä. Kirjan kustantaja haluaa kiitokseksi projektiin osallistumisesta antaa kuvataidekoululle rahasumman, jonka koulu voi käyttää tunnustuspalkintona oppilaille parhaaksi katsomallaan tavalla. Millä perusteella ”Sillisalaatti” -kirjaan päätyvät kuvat valitaan? Valinta oli vaikeaa, koska ihania, hauskoja, taitavia ja elämäniloisia kuvia on syntynyt niin paljon. ”Sillisalaattiin” haluttiin mukaan eri-ikäisten erityyppisiä töitä. Koulun puolesta nimettyyn valintatyöryhmään kuuluivat kuvittaja, kuvitustyöpajan opettaja Martti Sirola; kuvataiteilija, Tänään, tässä ja nyt –työpajan opettaja Aleksi Tolonen sekä oppilasjäsen Saana Torniainen. Itsekin sain olla mukana. Nyt parhaiten tarkoitukseen soveltuvat kuvat on valittu ja työ jatkuu. Varmistamme vielä asialliset – 13 – luvat lapsilta ja heidän vanhemmiltaan kuvien käyttöön Wickwickin julkaisemassa runokirjassa. Lapsille on varmaan aika jännittävää päästä mukaan oikeaan painettavaan kirjaan. Millaisia kirjoja itse luet? Mielipaikkani lapsena oli Kangaslammin kirkonkylän kirjasto, jota hoiti ystävällinen Haimilan täti. Siellä vietin usein aikaani ja kannoin kotiin niin paljon kirjoja kuin jaksoin. Muistan vielä ensimmäisen lainakirjani, joka oli Astrid Lindgrenin ”Taina tomera auttaa mummia”. Lastenhyllyistä etenin tietokirjojen kautta aikuisten hyllyille. Nykyisin luen paljon historiaan ja ihmisen henkiseen kehitykseen liittyviä kirjoja. Makupaloina hotkaisen myös Donna Leonin dekkareita ja hyväntahtoisia Mma Ramotswe tutkii -sarjan hassuja kirjoja. Ystävältäni sain aivan äskettäin ihanan runokirjan, josta on ollut paljon lohtua, kun rakas isäni kuoli. Jos sinä olisit kirja, millainen kirja olisit ja miksi? Vaikea kysymys. Kirjoja on niin monenlaisia, ja jokaisessa ihmisessä monia eri puolia. Taidan olla alakoulun laulukirja - vähän kulunut, mutta hyvin pidetty. Sellainen, joka on täynnä säveliä ja sanoja ja lämpimiä muistoja. Siitä tunnistan itseni. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Espoon kuvataidekoulun oppilaille? Olen todella iloinen, että oppilaat ja opettajat innostuivat tästä Sillisalaatti-runokirjasta. Lasten luovuus on ilo niin heille itselleen kuin meille aikuisille, jotka saamme ihailla tuloksia. Toivon, että kaikki lapset saavat olla lapsia tarpeeksi kauan ja että innostus ja tekemisen ilo seuraavat heitä koko elämän. Kirja on myynnissä kirjakaupoissa ja verkkokirjakaupoissa sekä kustantajan verkkokirjakaupassa (www.wickwick.fi) tai sähköpostitse ([email protected]). Suositushinta: 22,00 euroa. Runokirjaa voi ostaa myös Espoon kuvataidekoulun toimistosta Ahertajantie 5, puh: 09-816 31822. – P O I M I N TO J A 2 0 1 1 – 2 0 1 2 – – O P E T U S H A R J O I T T E L I J O I TA – Oona Sohlberg, 9 v. Fanni Ahvenainen ja Noora Lukkarinen tutkimassa punaisen värin vivahteita ja mansikan yksityiskohtia. Poimintoja lukuvuodelta 2011 – 2012 HANNELE JÄÄSKELÄINEN, APULAISREHTORI ARS OPEHARJOITTELIJOITA KUVATAIDEKOULUSSA E L I SS E H E I N I M A A , P Ä ÄT O I M I N E N O P E T TA J A K uvataidekoulu on tarjonnut harjoittelupaikkoja eri oppilaitosten opiskelijoille jo vuosien ajan. Tiiviimpi yhteistyö Taideteollisen korkeakoulun eli nykyisen Aalto -yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kanssa alkoi vuonna 2008, jolloin kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman ensimmäisen vuosikurssin orientoiva opetusharjoittelu siirtyi kokonaisuudessaan Espoon kuvataidekouluun. Kuluneella kevätlukukaudella siis jo viides vuosikerta opiskelijoita suoritti harjoitustuntinsa koulussamme. Tänä vuonna harjoittelijoita oli 21. Aiempina vuosina myös muutama neljännen vuosikurssin opiskelija on suorittanut syventävän opetusharjoittelunsa kuvataidekoulussa. Pehmeä lasku kuvataideopettajan ammattiin Orientoivassa opetusharjoittelussa opiskelijat tutustuvat kuvataiteen perusopetukseen kuvataidekoulun puitteissa: mitä se tarkoittaa, mitkä sen tavoitteet ja sisällöt ovat sekä millaisia opetusmenetelmiä kuvataidekoulussa käytetään? Harjoittelun taustalla on perehtymistä opetustyön problematiikkaan teoreettisella tasolla. Harjoitustunnin pitäminen on sitten monelle opiskelijalle ensimmäinen käytännön kokemus opettamisesta, ja siksi koulutuksen suunnittelijat ovat ajatelleet, että kuvataidekoulussa aloittaminen on sopiva ”pehmeä lasku” ammatin käytäntöön. Täällä tulevat kuvataideopettajat kohtaavat motivoituneita oppilaita pienissä ryhmissä, käytettävissä on tarkoituksenmukaisia työvälineitä ja materiaaleja sekä ammattitaitoiset ohjaavat opettajat. Opetusharjoittelu koostuu kolmesta opintokerrasta: ensimmäisellä viikolla harjoittelijaparit tutustuvat ryhmiin, ohjaaviin opettajiin ja opetuspisteisiin sekä seuraavat opetusta. Toisella viikolla parin toinen osapuoli pitää suunnittelemansa harjoitustunnin ja toinen osapuoli dokumentoi ja toimii tarvittaessa apuna. Kolmannella viikolla osat vaihtuvat. Ohjaavat opettajat antavat heti harjoitustuntien jälkeen suullisen palautteensa ja myöhemmin kirjallisen palautteen. Harjoitustuntien yhteinen tarkastelu jatkuu korkeakoulussa lehtori Riitta Viran vetämällä Kuvataiteen didaktiikan kurssilla, jolloin opiskelijat esittelevät toisilleen harjoitustuntinsa ja yhdessä selvitetään kaikkia niitä lukemattomia muuttujia, jotka vaikuttavat opetustilanteessa. Kokemuksia ja toivomuksia Opiskelijat ovat olleet yleensä tyytyväisiä opetusharjoittelun järjestämiseen kuvataidekoulussa. Silloin tällöin on jopa toivottu lisää harjoitustunteja. Kuvataidekoulun oppilaille harjoittelijoiden pitämät tunnit ovat merkinneet uusia elämyksiä ja vaihtelua toimintaan, ja ohjaavat opettajat ovat kokeneet piristävänä yhteistyön nuorten harjoittelijoiden kanssa. Opiskelija Fanni Ahvenainen kertoi harjoittelukokemuksestaan: ”Jännitin harvinaisen paljon tunnin pitämistä, vaikka yleensä en jännitä samanlaisia tilanteita paljoa. Ehkä asiaan vaikutti se, että koko tunti oli minun suunnitelmaani (jos ei lasketa ohjaavan opettajan parannusehdotuksia), ja tunsin olevani paljosta vastuussa. Kokemus oli erittäin opettavainen. Kun kerran olen pitänyt yhden oman tunnin, on kynnys pitää toinen paljon matalampi. Tajusin myös, että olisi ehkä kannattanut opettaa jotain sellaista, josta tiedän jo valmiiksi paljon, eikä jotain sellaista, joka ensimmäisenä tulee mieleen.” Fannin mielestä opetusharjoittelun kolme kertaa olivat tehokkaita ja opettavaisia. Opiskelija Anna Neva kirjoitti palautteessaan: ” Opetusharjoittelu oli minusta hieno kokemus, joka vahvisti sekä itsevarmuuttani että motivaatiotani taidekasvattajana. Oli myös hauska palata hetkeksi tuttuun kuvataidekouluun, jossa olin aiemmin itse ollut oppilaana. Opetusharjoittelu oli minusta järjestetty hyvin, vaikka on tietenkin sääli, että harjoittelujaksot ovat niin lyhyitä. Oppilaiden kannalta olisi ehkä parempi, että harjoittelijat saisivat pitää kevään aikana ryhmälle useamman oppitunnin, jolloin itse oppituntien aiheisiin ja tavoitteisiin voitaisiin syventyä tarkemmin ja paremmin.” Sekä opiskelijoiden että heidän opettajiensa kokemukset vahvistavat näkemystä, että opetusharjoittelu kannattaa kytkeä jo heti ensimmäisenä opintovuonna pääaineopintoihin. Näin tulevien kuvataideopettajien ammatti-identiteetin muotoutuminen alkaa reippaasti; päästään heti itse asiaan eli pohtimaan sitä, miten käytäntö ja teoria yhdistetään. – 14 – 11 , animaatio ja WDC Lukuvuoden opetuksen sisältöihin ja näin ollen myös opettajien koulutuksiin ovat liittyneet nykytaide, animaatio sekä muotoilu. Opettajien elokuun koulutuspäivät pidettiin Kiasmassa, Teatterimuseossa ja Valokuvataiteen museossa. Kiasmassa teemana ARS 11-näyttely, Teatterimuseossa harjoiteltiin ilmaisutaitoa ja Valokuvamuseossa nautittiin Ulla Jokisalon hienosta näyttelystä. Syyslukukauden aikana myös monet opetusryhmät tutustuivat Ars 11-näyttelyyn ja näin jo edellisenä keväänä alkanut nykytaideteema jatkui opetuksessa. Opettajille suunnattu animaatioseminaari oli osa Uusmedia-projektia, jossa mm. animaation osuutta lisätään perusopetuksessa. Perusopetusryhmien opettajat ovat lukuvuoden aikana opiskelleet tietokoneavusteista animaation tekoa. Projekti on opetushallituksen kehittämishanke ja se jatkuu vielä syksyllä 2012. WDC -vuosi on tuonut monta teemaa opetusohjelmaan. Kuvataidekoulujen liitto, Kuvataideopettajien liitto sekä Käsityökoulujen liitto läksivät designvuoteen Iloa iholle – teemalla. Teemaa käsiteltiin liiton syyspäivillä, johon osallistuivat myös koulumme opettajat. Teeman puitteissa on julistettu oppilaille erilaisia kilpailuja, jotka liittyvät muotoiluun. Muotoiluun liittyi myös opettajien tammikuun koulutuspäivä designmuseossa. Teemavuoden kunniaksi päätimme antaa uuden ilmeen koulumme peräkärrylle, jolla vahtimestarimme kuljettaa tavaraa opetuspisteestä toiseen. Suunnitelmia tehtiin useissa eri-ikäisten ryhmissä ja niistä raati valitsi voittajaksi Viola Kleinin Kauklahden piirustus- ja maalaustyöpajasta. Hanasaaren kulttuurikeskuksessa oli esillä valokuvina neljän perusopetusryhmän maastoutumisasuja, jotka oli kuvattu WeeGeen ympäristössä. Kuvasarjan nimi oli Piiloleikkiä. Esillä oli myös Leo Alhon (arkkitehtuurin ja ympäristön työpaja) valokuvasarja, jonka nimi oli Outside the box. Muotokarnevaali järjestettiin 14.4. WeeGee-talon aulassa. Designviikonloppuna helmikuussa Espoonlahdessa, Kauklahdessa ja WeeGee-talossa pidettiin Kadonnut kenkä –työpajoja, jotka ovat osa Muotoilijan aarrearkku –hanketta. Lisäksi WeeGeellä arkkiteht.työpajan oppilaat pitivät Leikkisä muotoilu-työpajan kuvataidekoulun tiloissa. Kurssitoiminta Lukuvuoden lyhytkurssitoiminta on edelleen ollut vilkasta. Lomakursseista kesäkursseja toteutui 9 ja talvi- lomalla oli yksi kolmen päivän kurssi. Kesäkursseja oli Espoonlahdessa, Olarissa sekä WeeGee-talossa. Vauvojen värikylpy-kursseja on pidettu Olarissa ja WeeGee-talossa Lauantaiset Muotomaakari-perhekurssit tarjoavat tekemistä koko perheelle. Syyslukukaudella pidettiin kolmena peräkkäisenä viikonloppuna Rakentelu- ja arkkitehtuurikurssi, jonka teemoina olivat puu, savi ja metalli. Pidempi aikaisten kurssien lisäksi on järjestetty erilaisille kohderyhmille tilauskursseja. Näitä ovat olleet täydennyskoulutuspäivät Espoon päiväkotien henkilökunnalle, työpajat päiväkoti- ja koululaisryhmille, kuvissynttärit sekä virkistyspäivät erilaisille aikuisryhmille. Lyhytkursseilla ja työpajoissa on työskennellyt yli 2000 osallistujaa. Yhteistyötä kaupungin eri toimijoiden kanssa on tehty mm. erilaisten työpajojen merkeissä. WeeGee-talon tapahtumissa kuvataidekoulu on pitänyt avoimia työpajoja: taiteiden iltana ja Espoo-päivänä rautalangasta ja matonkuteista syntyi osallistujien käsissä taitavia ja värikkäitä akrobaatteja, joulumyyjäisten yhteydessä yleisö pääsi valmistamaan joulukoristeita värikkäistä papereista, designviikonloppuna WDC-tilassa syntyi omaperäisiä paperikenkiä ja kuvataidekoulun luokassa rakenneltiin aaltopahvista päähineitä. Lisäksi työpajoja on ollut eril. tapahtumissa sekä koulujen harrasteinfotilaisuuksissa. KULPS (kulttuuri- ja liikuntapolku)- yhteistyö on jatkunut koko lukuvuoden ja näissä työpajoissa on työskennellyt 30 alakoulun oppilasryhmää. Teemoina olivat syksyllä keramiikka ja grafiikka, keväällä muotoilu kierrätysmateriaalista. Kulttuuriketjun puitteissa on tehty yhteistyötä ikäihmisten kanssa. Espoon päiväkotien henkilökunnalle on järjestetty täydennyskoulutuspäiviä. Lukuvuoden mittaisia iltapäiväkerhoja on ollut Laajalahden, Ymmerstan ja Lagstadin kouluilla. Yhteistyö Aalto-yliopiston taidekasvatusosaston kanssa jatkuu edelleen opetusharjoittelun puitteissa. Keväällä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat suorittivat koulussamme opetusharjoittelujaksonsa. Yhteistyötä tehtiin myös Oikeusministeriön kanssa liittyen presidentinvaaleihin. Perusryhmien oppilaat tekivät kuvia, jotka liittyivät presidentin tehtäviin. Ministeriö käytti kuvia erilaisissa vaaleihin liittyvissä tiedotustilaisuuksissa sekä omilla nettisivuillaan. Kuvitusprojektissa tehtiin yhteistyötä kirjailija Tuula Pereen kanssa. Oppilaat tekivät 15 loruun erilaisilla tekniikoilla kuvituksia , joista kahden opettajan, yhden oppilaan sekä kirjailijan muodostama raati valitsi kuvat kirjan taittajalle. – 15 – Projektit Nykytaiteen opetusmenetelmien kehittämishanke päättyi syyslukukauden lopulla. Koulumme osalta hankkeeseen sisältyivät nuorten kansainvälinen nykytaiteen näyttely Eksperimenta Tallinnassa ja TTN-työpajan seinämaalaus ammattikorkeakoulu Omnian aulaan kesällä 2011. Hanke oli suunnattu yli 14-vuotiaille opiskelijoille. Hankkeen innoittamana tarjotaan lukuvuodelle 2012– 2013 uutena työpajana Nykytaide/katutaide-työpajaa. Syksyllä uutena kehittämishankkeena aloitettiin Uusmedia-projekti ja se alkoi opettajille suunnatulla animaatioseminaarilla. Lokakuun seminaarissa valotettiin animaatioiden tekoa erilaisten lähtökohtien pohjalta. Asiantuntijoina olivat kuvataiteilija Antonia Ringbom, taiteilija Laura Palosaari ja medianomi Karoliina Leisti. Tämän jälkeen perusopetusryhmien opettajat ovat opiskelleet tietokoneavusteista animaation tekoa viikonloppukursseilla. Keväällä opit otettiin käyttöön ja melkein kaikissa 10–11-vuotiaiden ryhmissä on syntynyt erilaisista materiaaleista tehtyjä animaatioita. Animaatiot sisällytetään jatkossa 10–11-vuotiaiden opetusohjelmaan. Työpajojen osalta projekti tulee käsittelemään mediataidetta ja sen soveltamista opetukseen. Molemmat edellä mainitut hankkeet ovat Opetushallituksen tukemia kehittämishankkeita. Päättötyöt Keväällä valmistui 21 päättötyötä ja päättötöiden näyttely oli esillä WeeGee-talossa 20.4.–14.5. ja sen avasi Espoon vapaan sivistystyön johtaja Helena Värri. Päättötyöhön liittyvässä Taiteentuntemuksen luentosarjassa ovat vierailleet kuvataideopettaja Tomi Uusitalo, pukusuunnittelija Marja Uusitalo, valokuvaaja Ulla Jokisalo, taiteilija Janna Syvänoja sekä sisustusarkkitehti, kalustesuunnittelija Terhi Tuominen. Todistusten ja stipendien jakotilaisuus oli 14.5. WeeGee-talon aulassa. Näyttelyt Oppilastöitä on ollut näytteillä Villisika-galleriassa Espoonlahdessa, Hanasaaressa, WDC-tilassa WeeGeetalossa, Kalajärven ja Kauklahden kirjastoissa , Nordean vitriinissä Tapiolassa, Minigalleriassa WeeGee-talossa, Veolian liikennöimissä Espoon suunnan busseissa sekä tietysti opetuspisteiden seinillä ja näyteikkunoissa. Opintomatka Berliiniin Opxettajakunta teki toukokuun lopussa nelipäiväisen opintomatkan Berliiniin. – J U H L A N Ä Y T T E LY – – LEO ALHO – Leo Alho Kurragömma MItä kuvataidekoulu on merkinnyt minulle L E O A L H O , K U V ATA I D E K O U L U L A I N E N O len ollut Espoon kuvataidekoulussa yhtä kauan kuin olen asunut Suomessa, siis tänä kesänä yhdeksän vuotta. Suurin osa kuvataidekoulussa vietetyistä vuosistani on kulunut ympäristö- ja arkkitehtuuriryhmässä. Olin kymmenvuotiaana juuri muuttanut Suomeen Hollannin Rotterdamista. Isäni kuolema ja uusi ympäristö, jossa ei ollut ystäviä tai leikkikavereita oli melko haastava ympäristö nuorelle, jonka oma paikkansa maailmassa on vasta muovautumaisillaan. Espoon kuvataidekoululla onkin ollut merkittävä tekijä juuri sopeutumiseni auttajana, kun aloin oppia tuntemaan ihmisiä, jotka jakavat kiinnostuksen taiteeseen ja itsensä ilmaisemiseen. Vuosien varrella kuvataidekoulusta on tullut itselleni huomattavasti enemmän kuin vain paikka, jossa voin tuottaa taidetta. Ystävät, jotka ovat jo lopettaneet kuvataidekoulun eivät ole unohtuneet, vaan näiden ”senioreiden” kanssa ollaan yhteydessä. Olen myös sen verran onnekkaassa tilanteessa, että olen tavannut nykyisen tyttöystäväni kuvataidekoulun kautta. Olen aina ollut kuvisryhmissä, jotka ovat olleet hyvin avoimia, suvaitsevaisia ja helposti lähestyttäviä. Piirteitä, joita saattaa olla melko vaikea löytää esimerkiksi urheiluseurojen toiminnasta. Ryhmässä ja koko koulussa on ollut aina kannustava ilmapiiri, joka motivoi yksilöä jatkamaan oman henkilökohtaisen tyylinsä etsimisessä. On myös todella palkitsevaa nähdä miten samassa ryhmässä ihmisten taiteellinen ilmaisukyky kehittyy kullakin omaan suuntaan. Juuri nuorelle saattaa olla melko vaikea olla sen verran rohkea, että uskaltaa ilmaista itseään omalla uniikilla tavallaan ja olla aidosti oma itsensä. Kuvataidekoulussa ei tarvitse pelätä epäonnistuvansa, taiteessa kun ei ole absoluuttista oikeaa ja väärää. Yhteisöllisyyttä lisää myös se, että ryhmän jäsenet pysyvät samoina vuosien varrella, jolloin heihin ehtii tutustua paremmin. Vaikka taide onkin tärkeä osa elämääni, en todennäköisesti tule olemaan tulevaisuuden ammatissani suo- raan yhteydessä kuvataiteeseen. Siitä huolimatta eivät kuluneet vuodet todellakaan ole olleet turhia. Itsensä toteuttaminen on todella terapeuttista ja rauhoittavaa muuten niin hektisen opiskelijaelämän keskellä. Itselleni muutama taiteelle pyhitetty tunti ovat olleet vitaaleja erityisesti oman mielenterveyteni kannalta. Tämän vuoden keväänä loppuu ”urani” Espoon kuvataidekoulun parissa. Jatkossa tulen tottakai harrastamaan taidetta, mutta itsestäni tuntuu, että kuvataidekoulun kaltaisia mahdollisuuksia ei ole kovin paljon aikuisille. Olisi loistavaa, jos voisi olla tila, missä olisi materiaalit ja tarpeeksi tilaa itsensä toteuttamista varten. Nuoria pitäisi omasta mielestäni kannustaa enemmän taiteen tekemiseen, sekä korostaa, että taide on huomattavasti paljon enemmän kuin se mitä opitaan koulun kuvataidetunneilla. Ainakaan itse en osaisi edes kuvitella, millaista elämäni olisi ollut ilman kuvataidekoulun tarjoamaa taiteellista koulutusta. ”Outside the box” S O I L E M A R I A K I N N U N E N , T U N T I O P E T TA J A Leo Alhoa haastatteli opettaja Soile Kinnunen. Arkisuuden ei tarvitse aina olla tylsää ja harmaata. Teoksissa käytetyt arkiset esineet ja ympäristöt; muovimukit, portaat ja mittanauhat saavat täysin uuden merkityksen, kun niitä lähestytään eri perspektiivistä. Aina ei kannata noudattaa perinteisiä skriptejä ja aina silloin tällöin on hyvä poistaa oma arkinen naamio ja tarkastella ympäristöä uusien aurinkolasien läpi. (Leo Alho) Mitä näyttelysi ”Outside the box” Hanasaaressa merkitsi sinulle? Se oli tärkeä ja siihen liittyi paljon asioita, mitä ei muuten kuvataidekoulussa tulisi mietittyä: konkreettisia asioita, kuten painotalossa käynti ja pystytys. Oli avartavaa saada tietää, kuinka paljon työtä kuuluu oman näyttelyn kokoamiseen, lähes yhtä paljon kuin itse teosten tekemiseen, vaikka minulle tarjottiin jo näyttelytila valmiina. Mikä on näyttelytilan/ näyttelyiden merkitys? Hanasaari oli hyvä näyttelytila ja sinne oli helppo ripustaa. Näyttelyt voisivat olla vahvemmin esillä kuvataidekoulun toiminnassa ja ne olisi hyvä yleisemmin integroida opetukseen. Tällöin oppisi miettimään mm. esillepanon sommittelua. Päättötyönäyttelyssähän sitä viimeistään joutuu pohtimaan. Espoon kuvataidekoulussa tehdään paljon oppilastöitä, joita ei saada esille minnekään. Oppilastöistä saisi hyviä näyttelykokonaisuuksia. Näyttelyekskursiot työpajavuosina ovat olleet myös tärkeitä. Omatoimisesti ei olisi tullut käytyä niin paljon katsomassa ja keskustelemassa esim. nykytaiteesta. Retket ovat tarjonneet hyvän pohjan, josta on hyvä jatkaa nyt itsenäisesti. Näyttelyaineistosi perustui blogiisi, contbox.blogspot. com. Kerro siitä. Teokset tein ensin blogiini, eikä niitä oltu suunniteltu näyttelytöiksi. Näyttelymahdollisuus tuli myöhemmin. Yllättävän hyvin työt kuitenkin toimivat kokonaisuutena. I början av hösten 2011 förhandsstartade fyra undervisningsgrupper i Esbo bildkonstskola WDCåret lekfullt: De betraktade den bebyggda närmiljön i grupper och gjorde ”kamouflagedräkter” till den. Djur har en skyddsfärg eller ett skyddsmönster i sin livsmiljö, men hur är det med människor? Hurdan är den bebyggda närmiljön? Hurdana är dess detaljer? Kunde en människa gömma sig i sin omgivning som ett djur? Under ett par lektioner uppstod en rad smygdräkter av fibertygsoveraller och akrylfärg med intryck från den valda miljön, vilka gruppdeltagarna själva fotograferade. De yngsta eleverna fortsatte ivrigt sitt lekfulla fotograferande på egen hand med overallerna som rollkläder i WeeGee i Hagalund. Inflytelserna kom enligt min åsikt från bildberättandet för unga i dagens medier. Piiloleikkiä Syksyn 2011 alussa neljä Espoon kuvataidekoulun opetusryhmää otti ennakkostartin leikkimielellä WDC vuoteen: He tarkastelivat ryhminä rakennettua lähiympäristöä ja tekivät siihen ”maastoutumisasuja”. Efter uppgiften upptäckte vi att Fotografiska museet i Stockholm, fotografiska.eu, hade haft en utställning av den kinesiska bildkonstnären Liu Bolin, ”The Invisible Man”. I idén med konstverken hittade vi likheter, även om tekniken var annorlunda och mina elevers arbeten var humoristiska. Liu Bolins arbeten å andra sidan är starkt ställningstagande och så skickligt gjorda att människan i dem verkligen är nästan osynlig. Eläimillä on suojaväritys/-kuvio elinympäristössään, entäpä ihmisillä? Millainen on rakennettu lähiympäristö? Entä sen detaljit? Voisiko ihminen piiloutua ympäristöön eläimen tavoin? Muutaman opetuskerran aikana syntyi valitusta ympäristöstä vaikutteita saaneita piiloasuja (mat. kuitukangashaalarit ja akryyliväri), jotka ryhmäläiset kuvasivat itse. Konstnärerna Esbo bildkonstskolas grundgrupp för 10–11-åriga (Tap 10–11 B), periodgrupper för 12-åriga (Kauk 12B och Tap 12A) samt arkitektur- och omgivningsverkstad för över 12-åriga (Tap ymp) Blogityöni tein lähes intuitiolla valokuvaten ne sitten. Materiaalina töissäni käytin sitä, mitä löytyi. Tämä asetti rajoitteita ja vaateen työskennellä ko. materiaalien ehdoilla. Materiaaleja käytin kuitenkin aivan eri kontekstissa kuin yleensä. Normaalisti olen tehnyt yhden pitkäjänteisen työn lukuvuodessa, mutta nyt sain syksyllä tehtyä jo yli 10 valokuvateosta. Näyttelyyn kuuluvan ”Orange”-videon tein myös extempore muutama tunti ennen tunnin alkua. Olen harrastanut parkouraamista noin seitsemän vuotta, joten itseni ilmaiseminen liikkeen kautta on itselleni todella luontevaa. Itse videon sain kuvattua ja editoitua tunnin aikana. Mielestäni kyseisen videon toteutus on loistava esimerkki siitä, ettei itsensä ilmaiseminen taiteen kautta välttämättä vaadi minkäänlaista suurta inspiraatiota. Textens författare gruppernas lärare Soile Kinnunen (arkitekt safa) Grafisk design Hanna Siira Nuorimmat oppilaista innostuivat jatkamaan omaehtoista, leikkimielistä kuvaamista haalarit rooliasusteina WeeGeellä, Tapiolassa. Vaikutteena mielestäni oli nykyinen nuorisolle suunnattu median kuvakerronta. Tehtävän jälkeen huomasimme, että Tukholman valokuvataiteen museossa, fotografiska.eu, oli ollut kiinalaisen kuvataiteilijan Liu Bolinin näyttely ”The Invisible Man”. Teosideassa löysimme samankaltaisuutta, vaikka toteutustekniikka oli erilainen ja oppilaideni työt huumorilla tehtyjä. Liu Bolinin työt ovat taasen vahvasti kantaa ottavia ja niin taidokkaasti tehtyjä, että niissä ihminen on todella miltei näkymätön. Leo Alhon, ympäristön ja arkkitehtuurin työpajasta, näyttely oli esillä Hanasaaren ruotsalaissuomalaisessa kulttuurikeskuksessa 19.1.–3.3.2012. Tekijät Espoon kuvataidekoulun 10–11 v. perusryhmä (Tap 10–11 B), 12 –v. jaksoryhmät (Kauk 12B ja Tap 12A) ja yli 12 –v. ympäristön ja arkkitehtuurin työpaja (Tap ymp) Kirjoittaja ryhmien opettaja Soile Kinnunen (arkkitehti safa) Graafinen suunnittelu Hanna Siira – 16 – –– 17 –– www.espoonkuvataidekoulu.fi KALAJÄRVI 7 – 8-vuotiaat Maarit Myllynen Bordi Oona, Hämäläinen Ria, Koskinen Nelli, Kuokkanen Magdaleena, Lehtonen Leevi, Riekki Mona, Saine Veera,Talus Ella 8 – 9-vuotiaat, A Maarit Myllynen Airola Milla, Erkkilä Eemil, Harvala Perttu, Kaasinen Aapo, Kurki Roope, Marttila Olivia, Myyryläinen Arttu, Pahkala Tobias, Salmivaara Milla, Sihvo Reetta, Virtanen Espejo Irea 8 – 9-vuotiaat, B Maarit Myllynen Auvinen Viivi, Lehtonen Nelli, Lindblom Venla, Lipponen Erika, Marstio Annukka, Montonen Hilma, Nuortie Emmi, Paakkari Sara, Rainansalo Kasper, Saine Reetta, Tujula Sonja 9 – 11-vuotiaat Maarit Myllynen Antila Altti, Davidjuk Anette, Forsström Ada, Isopahkala Lyydia, Karlsson Johanna, Kekkinen Venla, Kuokkanen Kerkko, Nieminen Iris, Niinemägi Emma, Rättö Suvi, Sihvo Saara Kuvataidetyöpaja Maarit Myllynen Harvala Petra, Kaiponen Siiri, Kiviranta Silvia, Kujanpää Paula, Kujanpää Vera, Lehtokari Linda, Pirinen Julia, Raasakka Tiina, Sivula Saana, Tenhunen Laura KARAKALLIO 6 – 7-Vuotiaat, A, Päivi Sarakorpi John Roshan, Kara Noora, Koivisto Venla, Martinez Eemil, Mattila Vilma, Orrensuo Riikka, Skyttä Milla, Veräjänkorva Ville, Virtanen Iiris 6 – 7-Vuotiaat, B, Anne Ovaska Heikkinen Kirsikka, Isotalo Krista, Juusela Aini, Juva Helmi, Kuusela Del Rio Sara, Lukkari Aino, Makkonen Veera, Miskeljin Aleksandar, Nurmi Ella, Rannikko Saimi, Ruoho Jenny, Summala Tuuli 8 – 9-Vuotiaat, Päivi Sarakorpi Aarninsalo Saana, Anttonen Ella, Hakkarainen Viivi, Heijari Lilli, Heikkilä Ines, Hernesmaa Ville, Holsti Lotta, Kaikkonen Annika, Laitinen Helmi, Puolakka Oona, Roponen Susanna, Saari Senni 9 – 10-Vuotiaat, Päivi Sarakorpi Eiden Paavo, Fonselius Aliisa, Leino Laura, Lähteenmäki Ella, Orrensuo Neea, Pasonen Eetu, Sahi Felicia, Seppälä Jutta, Taiponen Iiris, Taskinen Matilda, Veräjänkorva Topi 10 – 11-Vuotiaat, A, Päivi Sarakorpi Eskola Joel, Heikkilä Alina, Koivisto Laura, Laatikainen Liina, Linkola Iiris, Mahindrakar Sakhsi, Manninen Meri, Metso Sara, Ollikka Elsa, Saajo Aino, Xiao Hefan 10 – 11-Vuotiaat, B, Hillevi VähäläAranko Grönstrand Ingrid, Halttunen Minka, Heijari Viivi, Johtimo Niilo, Kuusela Del Rio Alexis, Lindholm Olivia, Mattila Ilona, Mikala Linus, Pihlainen Carolina, Puolakka Sara, Ruoho Juulia, Tolonen Selina, Varuskivi Kia 12-Vuotiaat, Marjatta Kekki/Pekka Barman/ Mikko Remes Alhosaari Kaisa, Axberg Aino, Boginski Jenni, Hildén Meri, Ivanova Anastasia, Johansson Erica, Lumme Iida-Maria, Rautamäki Timi, Ruusu Tarmo, Sevon Julius, Ståhle Karoliina, Veräjänkorva Elina Kuvataidetyöpaja, Hillevi Vähälä-Aranko Hållfast Sanna, Kerminen Iris, Kuivanen Riikka, Kulusjärvi Katri, Lehtinen Anni, Nieminen Sara, Savola Pihla, Suhonen Heini, Vauramo Heidi, Virtanen Maria Pima-Työpaja, Anne Ovaska Aaltonen Hanna, Alsi Ida, Eurola Oona, Hukkinen Tita, Jokiaho Nina, Keisala Ida-Maria, Maljanen Kaisa, Nikulainen Ella, Platonova Viktoria, Ruohomäki Riikka, Walldén Ida, Vuori Juulia, Väisänen Emilia KAUKLAHTI 5 – 6-vuotiaat Hanna Koskimies Boman Jonatan, Eljala Selja, Heino Elina, Mantere Eino, Pelander Anna, Poikola Topias, Pylkäs Kalle, Shalamov Roman, Somero Lotta 6 – 7-vuotiaat Leena Rantanen Donner Elias, Mellin Jemina, Nyman Inka, Offermann Susanna, Pietere Amelija, Puumala Meeri, Suutala Susanna, Ylikylä Ninja 7-vuotiaat Leena Rantanen Holm Laura, Hursti Juho, Kaunisto Sofi, Kilpilahti Milja, Kumpulainen Emilia, Kumpulainen Timoteus, Lallukka Nuutti, Parkkali Julia, Pelkonen Elmeri, Saarikko Tuomas, Tall Kia, Virrankoski LEPPÄVAARA 7 – 8-vuotiaat, A Elisa Rovamo Hiltunen Anni, Järvinen Heta, Kantola Teemu, Leskinen Saku, Lindahl Nea, Männikkö Pinja, Mätikkömäki Iida, Rich Joonas, Sarvas Matias, Tuomi Senja, Ursin Joni 7 – 8-vuotiaat, B Minttu Hyytiäinen Arala Juho, Gujar Vighnesh, Järvimäki Venla, Kaartinen Miriam, Li Zichun, Maaranen Topi, Nikoskinen Vania, Ollikainen Maisa, Reyes Aura, Shen Chen, Siitonen Aino, Sule Ishana, Yu Songrui 9-vuotiaat Minttu Hyytiäinen Erälahti Johannes, Heimonen Meri, Huopaniemi Sini, Kirjavainen Minttu, Kivinen Millie, Ollikainen Emma, Rinta-Huumo Riku, Rischer Timo, Simonen Osmo, Sorvali Elisa,Tuomi Liisa 10 – 11-vuotiaat Minttu Hyytiäinen Alhosaari Sini, Alinikula Ilona, Asiedu Sandra, Gheorghiu Ana, Krekula Olivia, Li Tiina, Liu Tomi, Ott Saana, Saroniemi Markus, Simola Vilma, Utriainen Emma, Wu Xuefei 11 – 12-vuotiaat Minttu Hyytiäinen Astala Timo, Chauhan Tushar, Kilpinen Roosa, Laitinen Atte, Lampinen Siiri, Nevalainen Kia, Pappinen Elizaveta, Simonen Elsa, Suikkanen Alex, Toivanen Iines Grafiikka-pima –työpaja Elisa Rovamo Hannula Essi, Juvonen Elisa, Kulevits Katriin, Laukkanen Anna, Laukkanen Julia, Parviainen Taina, Poutiainen Sara, Tirkkonen Sanna OLARI 5-vuotiaat Anne Ovaska Brade Olivia, Forsström Emilia, Guo Yi Ning, Isosomppi Kaisa, Lassila Sebastian, Luukkonen Kiira, Manner Joonas, Mantere Iivari, Oresmaa Veera, Sointula Helen 6-vuotiaat Elisse Heinimaa Chen Yiglei, Kujala Aada, Martinez-Abarca Alisa, Mattero Lily, Nayani Vivek, Rossi Lumi, Tschaplin Ben, Törmä Oiva, Vakkilainen Topias,Vilkevuori Isa-Maria 6 – 7-vuotiaat Saga Heino Aherto Rebecca, Hartikainen Anni, Hänninen Kerttu, Kariola Lauri, Leithem Larimar, Maula Aada, Päivölä Ria, Rytkönen Emelie, Viljanen Melinda, Väisänen Pihla 7-vuotiaat Elisse Heinimaa Alavaikko Hilla, Ansaranta Utu, Keinänen Hanna, Kirveskoski Riina, Leino Julianne, Malk Milla, Martikainen Heidi, Määttänen Alisa, Nykänen Saana, Taivalkoski Tommi, Tanskanen Noora, Vilppula Joel 7 – 8-vuotiaat Hanna Koskimies Ahonen Pihla, Fanfani Athina, Halme Kehrä, Järvikivi Emmi, Korpisola Savanna, Leikas Alma, Malkki Siiri, Martinez-Abarca Ines, Myllyaho Iiris, Nyström Sara, Saarela Senni, Yliperttula Sanni 7 – 8 år Saga Heino Fehst Silja, Johansson Rebecka, Mattinen Ida, Nars Simon, Pohjavirta Anna, Slotte Sofia, Thesleff Nicole, Tuomola Neddi, Wallin Marcus 8 – 9-vuotiaat, A Elisse Heinimaa Einiö Siiri, Eväsoja Tomas, Karko Melissa, Lindroos Eva, Niemi Taika, Pulkki Sannakaisa, Salokorpi Essi, Sarras Otto 8 – 9-vuotiaat, B Saga Heino Elomaa Isla, Ferraguto Sofia, Hallikainen Riina, Hiltunen Eerika, Höijer Helen, Jäsberg Heini, Kuitunen Minttu, Kumpulainen Jasper, Laurinen Susanna, Luoma Aava, Nyholm Lumi, Salomaa Alina 8 – 9-vuotiaat, C Minttu Hyytiäinen Gryazina Anna, Hakkila Maaria, Halme Liise, Londen Jenna, Ollikainen Tuisku, Otavina Katja, Perus Katarina, Rautakoura Rosa 9-vuotiaat Elisse Heinimaa Aherto Annica, Kopra Vera, Kornman Lauri, Lukkarinen Noora, Metsola Oiva, Törmä Aarni, Vappula Anna, Åstrand Sara 9 – 10-vuotiaat. A Elisse Heinimaa Hartikainen Anton, Hollo Marja, Jylhä Leo, Köninki Aino, Paloheimo Oona, Päivölä Ira, Räsänen Rasmus, Soini Eveliina 9 – 10-vuotiaat, B Elisse Heinimaa Bonsdorff Elsa, Chicherina Tatiana, Haapalinna Aino, Koivu Lisa, Laajarinne Varpu, Levander Stella, Liu Haohao, Pulkkinen Venla, Skarp Adelina 10 – 11 år Saga Heino Ekman Ellen, Falk Malin, Franck Cassandra, Franck Rebecca, Gestrin Sara, Holming Nelly, Kolster Marissa, Paulomo Pinja, Salminen Julia, Thesleff Cassandra 10-vuotiaat Elisse Heinimaa Iivonen Tiia, Karttunen Niina, Kazakov Nicole, Keränen Vilma, Lohi Petra, Lucander Katri, Luhtasela Anna, Nieminen Kaisa, Näätänen Annika, Puusola Laura, Syrjänen Anna,Toivanen Tuuni,Vuorenmaa Johanna 10 – 11-vuotiaat Saga Heino Aaltonen Elina, Kovanen Sole, Kumpulainen Joonatan, Laine Inka, Lampinen Iida, Lehtoaro Nikke, Ollikainen Lumi, Rodenbeck Benno, Sarja Jani, Starck Sofia, Stenberg Einari, Valanne Veikko 11-vuotiaat, A Hanna Koskimies Antikainen Eevi, Hahkio Helka, Keinänen Elina, Kettunen Pertti, Kärkkäinen Laura, Makkonen Eetu, Partanen Reeta, Salokorpi Siiri 11-vuotiaat, B Elisse Heinimaa Alatalo Henriikka, Ehrstedt Vivian, Hed Anna, Kettunen Liisa-Marie, Laitinen Miikka, Larsen Noora, Lindholm Oskar, Mantere Marianne, Palmroos Katariina, Pelkonen Noora, Suonenlahti Iida-Lotta,Tanska Jenni 12-vuotiaat, A Mikko Remes/Marjatta Kekki/Pekka Barman Eklund Jenny, Halme Jenni, Hotti Aurora, Höylä Siri, Ip Kwan Yui, Jylhä Suvi, Järvinen Inga-Liina, Kallio Meri, Kivistö Eva-Stina, Manner Pinja, Pekkala Ulla 12-vuotiaat, B Martti Sirola/ Helena Hyyryläinen/Soile Kinnunen Elg Topias, Haapalinna Katri, Metsola Otso, Puro Vivi, Pätsi Veera, Reiju Iia, Skjäl Sofia, Stenberg Jalmari, Suokas Sara, Teikko Claudia, Wallin Mirjami Keramiikan työpaja Minttu Hyytiäinen Airaksinen Iiris, Helasterä Sanna, Järvi Doris, Lappalainen Elisa, Lucander Anna, Matinpalo Mimi, Nyholm Nata, Susi Mila, Torkko Arleena, Viljanen Hertta Kuvitustyöpaja Martti Sirola Hynynen Nea, Jourio Jenna, Kapanen Anniina, Kavilo Minna, Laaksonen Ninni, Naumanen Nuppu, Prihu Julia, Torkko Marttiina, Turpeinen Hanna, Vacker Roosa, Voutilainen Sonja, Äikäs Suvi Pimatyöpaja Anne Ovaska Avonius Heidi, Härkönen Nelly, Jussila Tytti, Kallio Jenny, Kohmo Amanda, Kuosa Viivi, Meinander Nea, Puputti Emmi, Raaska Amanda, Stenberg Siiri, Tattari Reetta, Tenlenius Cecilia, Uddström Viveka TAPIOLA 5-vuotiaat Magnus Zweygberg Haanpää Martti, Helenius Eemil, Janhunen Tomas, Koivuniemi Asko, Koponen Akseli, Kuvaja Onni, Mäyränpää Mikael, Suutari Jesse, Tuori Niila, Tyrsky Eero 5 – 6-vuotiaat Mari von Boehm Alhonen Alisa, Almalky Renad, Almira Venla, Haapala Anni, Helske Elli, Moiseev Zoe, Norhomaa Nea, Saari Minni,Ticklén Elise, Utriainen Alva,Von Plato Niclas 6-vuotiaat, A Eeva-Liisa Seinälä Delcos Alina, Haajanen Enni, Hakkarainen Enja, He Grace Yuhan, Hujala Janna, Kohtala Rasmus, Ojama Maija, Petterson Ginger, Ranki Valtteri, Routasalo Nooa, Teittinen Totte, Tilgmann Gisela 6-vuotiaat, B Mari von Boehm Hyryläinen Anna, Kujala Lina, Liikari Lilja, Nassar Lilja, Piililä Wilma, Raivio Viola, Rich Aaron, Saari Amalia, Schumacher Selma, Snellman Silja 6 – 7-vuotiaat EevaLiisa Seinälä Katajavuori Anni, Keltikangas Antti, Keskinen Tuuli, Koponen Sofia, Kronström Vilma, Laine Venla, Lucander Eric, Ni Kevin, Pellas Tiitu, Puhk Emilia, Sussman Ella, Sussman Senni, Vahtera Miisa 7-vuotiaat, A Eeva-Liisa Seinälä Alinikula Eero, Garanin Makar, Henriksson Helen, Hiekka Miro, Kivisaari Viola, Koivuniemi Pekka, Mikkonen Lotta, Puolanne Aino, Toivainen Alisa, Tukiainen Elina, Visuri Iris 7-vuotiaat, B Mari von Boehm Helske Mai, Hyllinen Maija, Jing Ella, Liljavirta Lauri, Modica Samuel, Punakivi Aada, Suutari Juuso, Tyrsky Elias, Utriainen Aava, Wang Lilian, Ylä-Autio Julia, Zhou Charles 7-vuotiaat, C Hannele Jääskeläinen Barner-Rasmussen Liv, Collin Julius, Prokki Charlotte, Rautakallio Emma, Räty Elsa, Seppänen Viola,Vanhanen Emil,Vanhanen Maj,Visa Adalmina,Väisänen Mikko 7 – 8-vuotiaat Hannele Jääskeläinen Haanmäki Vilja, Hyrsylä Emilia, Kelaranta Annika, Kumpulainen Nikita, Marniemi Kiia, Meronen Pinja, Mäkelä Heta, Palmunen Nella, Puhakka Petra, Sarpila Jenni, Talonen Sanni 8-vuotiaat, A Eeva-Liisa Seinälä Harju Liisa, Heinonen Olavi, Koskinen Noora, Mäki-Kokkila Elsa, Novikov Maxim, Partanen Selma, Pellas Nanna, Puurunen Milla, Saisto Emma, Tuurnala Mimi, Viitanen Heidi 8-vuotiaat, B Mari von Boehm Aho Delia, Hassinen Silja, Hyttinen Milla, Karkkila Sakari, Kaverinen Silva, Komulainen Inka, Kärnä Lotta, Ma Kai, Nummi Emilia, Papathemelis Sofia, Saari Maija, Wallin Beata 8-vuotiaat, C Magnus Zweygberg Aalto Henrik, Delcos Tatu, Grönblom Mikael, Kilpinen Tuukka, Koivumäki Kasperi, Kulp Oliver, Kuortti Tino, Kuvaja Oskari, Mentula Lauri, Mentula Riku, Penttinen Pyry, Routasalo Jaakko, Wihanto Robert 8-vuotiaat, D Hillevi Vähälä-Aranko , Airisto Niklas, Heikkilä Elisa, Heikonen Kristiina, Hellén Aarni, Huovinen Maija, Janhunen Mattias, Johansson Aamos, Kangas Nella, Kolhonen Ilona, Wenell Katri 8 – 9 år Saga Heino Ahola Madeleine, Bergström Cilla, Halmela Isabella, Hernberg Adina, Hjelt Linnea, Lönnqvist Emilia, Nyberg Anna, Närvänen Aino, Pehrsson Miranda, Salin Hilla, Siren Daniela,Virtanen Olivia 9-vuotiaat,A Eeva-liisa Seinälä Hansen Emma, Jauri Rasmus, Johansson Iris, Kallio Emma, Kolga Arsenij, Krogius Yvonne, Laine Roosa, Niinikangas Jalo, Rannikko Aino, Ruuth Emma, Schumacher Elsa, Viinikkala Ines 9-vuotiaat, B Suvi Haapala Hanhivaara Lumi, Heikkilä Inka, Hämäläinen Sofia, Kulp Sofia, Lehtoranta Elina, Mustonen Julia, Punakivi Ella, Runokangas Ida, Sulavuori Nea, Tenhula Salli, Utriainen Aino 9-vuotiaat, C Hillevi Vähälä-Aranko Bruns Peppi, Klöf Emilia, Parkkinen Pessi, Peura Lilli, Rinkinen Hertta, Ropponen Anni, Saukko Aino, Saukkonen Aatu, Tenhola Siiri, Vartiainen Vera, Zou Yulin 9 – 10-vuotiaat, A EevaLiisa Seinälä Ahvenniemi Anna, Imeläinen Anni, Järvilehto Tinja, Kelkka Anni, Paunio Pyry, Toivonen Noora, Vanhanen Joel, Visti Santeri, Von Plato Stella 9 – 10-vuotiaat, B Eeva-Liisa Seinälä Delcos Aino, Förbom Torsti, Garanin Egor, Kuortti Jules, Miettunen Jimi, Olsson Noora, Palmu Kasimir, Pekonen Maria, Pihkala Sofia, Presnukhina Anna, Syvähuoko Vilho, Toivainen Maria, Vuorio Otto 10-vuotiaat Suvi Haapala Hanhivaara Tuuli, Lehtinen Aino, Naumanen Sonja, Qi Xiao Heng, Ruohola Varpu, Salo Reetta, Selänne Eveliina, Sintonen Tessa, Tapiovaara Karoliina, Turunen Pinja, Wang Yujing 10 – 11-vuotiaat, A Eeva-Liisa Seinälä Ahvenjärvi Annika, Barannik Victor, Cong Lu, Hokkanen Veli-Matti, Katajavuori Kaisa, Kosonen Ida, Nupponen Julia, Saisto Anni, Sågfors Ronja,Tuomi Simo 10 – 11-vuotiaat, B Soile Kinnunen Hakala Helmi, Hakonen Anni, Juottonen Jeremi, Mehto Joanna, Mentula Emilia, Mentula Inkeri, Pajari Karoliina, Parviainen Elias, Ropponen Viivi, Ruohonen Sara, Wesslin Vivian,Vuorenhela Neea 10 – 11-vuotiaat, C Mari von Boehm Ghadiyaram Kalyan, Huiko Alexa, Juvonen Kristiina, Laitinen Pihla, Laitinen Taika, Lavinkoski Matilda, Mikola Maria, Mäki-Lohiluoma Annika, Park Sungmin, Toivonen Niko, Övermark Markus 10 – 11-vuotiaat, D Helena Hyyryläinen Aalto Ella, Grann Mona, Kauremaa Aleksi, Korkeamäki Astrid, Kotkas Kersti, Lehtilä Marika, Ojala Julia, Pulkkinen Tuula, Pylvänäinen Lumikki, Toivonen Veera,Voionmaa-Correia Lopes Maria,Väisänen Ville 10 – 12 år Saga Heino Hämäläinen Max, Lindman Alexandra, Lindman Anna, Ljunglin Amanda, Lönnqvist Christoffer, Wichmann Lilian, Åstrand Ida, Östman Nicolas 12-vuotiaat, A Soile Kinnunen/Helena Hyyryläinen/ Paula Martikainen Anttila Iiris, Autero Maaria, Auvinen Veera, Hemming Eeva, Hyväkkä Stella, Ramos Tuuli, Sahi Emma, Sirén Aurora, Stambej Iskra, Summa Saara, Vahala Emma 12-vuotiaat, B Helena Hyyryläinen/Paula Martikainen/Soile Kinnunen Helakorpi Jaakko, Kantola Roosa, Kauremaa Elisabeth, Knaapi Jasmiina, Kosonen Erika, Lappalainen Pihla, Maaranen Petri, Rauhala Emilie, Ravaska Liisa, Richardsson Alexander, Ågren Iida 12-vuotiaat, C Paula Martikainen/Soile Kinnunen/Helena Hyyryläinen Ahti Elsi, Kesonen Sofia, Kukkola Adelina, Linnarinne Sofia, Marttinen Arttu, Maugliani Aaron, Mustonen Iisa, Mäkiniemi Anna, Pätäri Topias, Soini Varpu,Tuovinen Väinö,Tuupanen Krista Grafiikan työpaja Sari Bremer Aurinsalo Laura, Haavisto Noora, Järvinen Jenny, Kauhanen Sanna, Kauremaa Petteri, Lahkela Kira, Marttinen Sara, Mustonen Sami, Williams Anastasia Keramiikan työpaja 2 Irma Weckström Heilmann Lila, Hjelt Maria, Kallela Oona, Kasanen Merimaija, Peura Telma, Torpo Noora, Wihanto Julia, Vuorenmaa Anna Keramiikan työpaja 3 Irma Weckman Jokinen Iina, Karhula Anja, Laari Mette, Malmström Nelli, Munter Wilma, Ranta Ella, Rauhala Pinja, Sikow Veronika, Teräsvuori Hannes, Tirkkonen Janne, Tirkkonen Sanna, Toivanen Henriikka Piirtämisen työpaja 1 Aleksi Tolonen Carlon Eugenio, Juuti Jenna, Kanerva Suvi, Kankkunen Johanna, Korttilalli Antti, Lampi Nelma, Lampi Visa, Pulkkinen Viola, Räsänen Salla, Uunimäki Mirka, Xu Bowen Piirtämisen työpaja 2 Aleksi Tolonen Darth Saana, Järvenpää Kerttu, Keskinen Olli, Kettunen Sakari, Loukimo Nina, Manninen Anton, Maso Iina, Münte Satu, Partanen Milja, Pesonen Vivi, Qiao Yu, Rautionmaa Tarina, Seifert Mirja Piirustusmaalaustyöpaja 1 Leena Rantanen Hanhirova Elina, Hytönen Arlette, Järvelä Ronja, Kaikkonen Tea, Kalenius Siiri, Klemi Mari-Anna, Klintrup Saara, Koskinen Veronica, Maunula Matias, Meurasalo Ella, Schouwvlieger Silja, Voionmaa-Correia Lopes Saga, Zabihian Rosa Piirustus-maalaustyöpaja 2 Maiju Salmenkivi/Sari Tenni Eskola Ella, Husgafvel Sonja, Karipohja Marianna, Kosonen Inka, Lötjönen Helmi, Niemelä Katariina, Ojanen Katriina, Ollikainen Jasmina, Ranin Kirre, Salminen Aapeli, Tulimaa Elena, Vakkilainen Sanna Piirustus-maalaustyöpaja 3 Maiju Salmenkivi/Sari Tenni Aula Onerva, Förster Rasmus, Jämsä Ville, Kasanen Ellamaija, Korpi Milla, Laine Aurora, Lauton Ronja, Lind Åsa, Mikkola Aino, Nurmi Tarmo, Uotila Anna, Vinko Sakari, Zhuang Siyan Sarjakuvatyöpaja Martti Sirola Keinänen Aino, Klinecz Anton, Koivula Hilla, Kuusela Emmi-Maria, Mattsson Linda, Nieminen Topi, Palolahti Viola, Rosenqvist Miro, Sillanpää Vilma, Sirén Sabina, Vuolle Hannes Tekstiilityöpaja 1 Helena Hyyryläinen Hietanen Anni, Karlsson Venla, Kolkki Mari, Naumanen Nelia, Niinikoski Priss, Pasanen Anna Sofia, Sandholm Disa,Timin Emilia, Ura Ulrika Tekstiilityöpaja 2 Helena Hyyryläinen Hurme Minni, Lappalainen Ruusu-Maria, Muinonen Sofia, Peltola Aino, Renkonen Elina, Rukko Anna, Salminen Paju, Sipilä Annika, Vartiainen Mia-Maria, Wesslin Jessica Väätäinen Katri Tietokoneavusteinen kuvankäsittely ja animaatio 1 Nina Sarkima Berglund Niklas, Hukkanen Peppi, Janasik Felicia, Oksanen Eemeli, Pitkänen Ida, Sallinen Fanny, Saroniemi Robert, Syrjö Henri, Urala Eero Tietokoneavusteinen kuvankäsittely ja animaatio 2 Nina Sarkima Alakuijala Minttu, Forsman Henrik, Heimonen Oskari, Ikäheimo Aino, Kerttula Anssi, Kohonen Markus, Lindstedt Judit, Salonen Roni, Valla Pekka Tänään, tässä ja nyt Aleksi Tolonen Anttila Anna, Donner Isabel, Grönlund Markus, Heikkilä Joonas, Heinilä Jesse, Iiskola Sophia, Kolu Tuisku, Lähdesniemi Henrik, Reijonen Sara, Rönkä Juuli, Salin Luukas, Ståhle Julia,Torniainen Saana Valokuvatyöpaja 1 Julia Weckman/Nina Ala-Fossi Aalto Oona, Björklöf Salli, Haavisto Elsa, Orava Säde, Pleece Saskia, Rautiainen Ida, Suokas Sini, Van Der Helm Lidia Valokuvatyöpaja 2 Julia Weckman/Nina Ala-Fossi Junnonen Annina, Jäsberg Julia, Kukkola Aleksi, Lassila Lotta, Lötjönen Vilma, Mikkola Mathilda, Nuotio Senna, Pallas Ellen, Rukko Aaro, Salenius Elin, Talus Inka Valokuvatyöpaja 3 Julia Weckman/Nina Ala-Fossi Cong An, Hannula Mimmi, Härkönen Helmi, Kalliomäki Roosa, Lahti Ninni, Nyberg Aina, Polyakov Sarah, Sipilä Erika, Standen Emily Valokuvatyöpaja 4 Julia Weckman/Nina Ala-Fossi Kettunen Juhani, Mattlar Tuukka, Peurala Minea, Taskula Valtteri, Tilander Mina, Viitanen Esteri, Woelke Lia Valokuvatyöpaja 5 Hanna Timonen/Ida Pimenoff Inkiläinen Elisa, Kuusela Sonja, Kuusinen Tuuli-Elina, Prusila Anna, Puumala Annoona, Rahikainen Jelina, Rantala Helena Timonen Kasperi, Törnqvist Fanny Videotyöpaja Mikko Remes ja Magnus Zweygberg Achrenius Julianna, Graniittiaho Melissa, Jaakkola Helmi, Kaapro Tomi, Kokko Julius, Lehtinen Melina, Lindholm Christian, Neergaard Axel, Ovaska Aino, Pekkala Paula, Pirttimaa Otto, Puhto Joanna, Solatie Mikaela, Zelikman Patrick Ympäristö ja arkkitehtuuri –työpaja Soile Kinnunen Aho Ella, Alho Leo, Ehrstedt Karen, Hakulinen Aino, Halonen Kata, Kaljala Laura, Karvonen Riina, Linden Sophia, Partanen Venla, Stolt Maria Tapiolan PIMA 3 -ryhmän kukkamaalausta ESPOONLAHTI 6-vuotiaat Anne Ovaska Aho Aava, Kardes Jenna, Karlsson Iris, Korhonen Maija, Kupsanen Joni, Könnölä Anni, Könnölä Helmi, Oinonen Anni, Perkkiö Markus, Sild Oliver, Svinhufvud Siiri, Vänskä Anna 7 – 8-vuotiaat Heta Boman Anthoni Minette, Back Sara, Gerlander Vivian, Hangasjärvi Anni, Krueger Lilian, Lampinen Eerika, Numminen Siru, Näkki Tinja, Salomaa Iris, Tapanainen Milla-Lotta, Toivonen Nea, Virén Viivi 8–9-vuotiaat, A Heta Boman Ahvenainen Venla, Jaatinen Helen, Karlsson Oona, Kokko Joonatan, Lahti Tuuli, Pesälä Sara, Räisänen Aada, Salminen Vertti,Talsio Tinja,Tulimaa Emily,Tulimaa Selene 8 – 9-vuotiaat, B Heta Boman Aleksejev Siiri, Eklund Iris, Heinonen Pihla, Karlsson Krista, Kosunen Milli, Kosunen Santtu, Könönen Helmi, Latvio Iida, Luomala Veera, Mattheiszen Maike, Päivinen Jalmari, Sievänen Roma 10-vuotiaat Heta Boman Ahvenainen Emil, Björk Joonas, Dybdahl Toril, Gyursánszky Alex, Kivelä Rasmus, Kivimäki Emma, Korhonen Meri, Leiniö Elina, Monto Jasin, Offermann Annika, Palmujoki Johanna, Rasi Veera 11-vuotiaat Heta Boman Ekstam Rosa, Kallio Maria, Kalttonen Kia, Kokko Sofia, Lehtinen Mikael, Peurala Nelia, Salomaa Mari, Savander Susanna, Tammisto Ellen,Vänskä Lotta 12-vuotiaat Helena Hyyryläinen/ Soile Kinnunen/Pekka Barman Ginzboorg Judit, Hakamäki Eleni, Hannula Oona, Hämäläinen Raakel, Kinnunen Erica, Lehtomaa Henna, Loukola Emilia, Vannela Rosa, Vendelin Venla Kuvataidetyöpaja 1 Heta Boman Idänpään-Heikkilä Aurora, Kapanen Helmi, Kiikkilä Outi, Kurki-Suonio Saara, Loukola Eliisa, Sellman Oona, Tamminen Elina,Turunen Venla Kuvataidetyöpaja 2 Heta Boman Aitokari Riina, Alho Ella, Kjellberg Elfriede, Sampio Noora, Sampio Saara, Wahlström Hanna, Viitanen Stella Pima-työpaja Magnus Zweygberg Alatalo Karoliina, Geiger Fanny, Hako Ella, Hartus Aliisa, Hämäläinen Suvi, Kietz Daniela, Kouhia Kirsi, Lehikoinen Sanna, Numminen Emma, Nurmi Liina, Åstrand Nico Armi 8-vuotiaat Leena Rantanen Erkkilä Lassi, Kalliomäki Teresa, Lahelma Meri, Lehikoinen Cella, Lähteenmäki Aino, Lökström Cecilia, Mäki Veeti, Nieminen Emilia, Parjanen Miisa, Pelander Aino, Pitkänen Veera, Sohlberg Aada 8 – 9-vuotiaat Leena Rantanen Alatalo Mona, Eljala Onni, Jokinen Lara, Jämsä Heidi, Kuokkanen Maija, Nieminen Milla, Paajanen Lauri, Rouste Jaakko, Salminen Saaga, Sheverdyaev Alexander, Suojalehto Sampo, Vierimaa Jussi, Zweygberg Rosa 9 – 10-vuotiaat, A Hanna Koskimies Hietanen Elisa, Karjalainen Johannes, Kurvinen Kiira, Lybeck Joanna, Maltio Milla, Pelkonen Maria, Sheverdyaeva Sofia, Sohlberg Oona, Uski Samu,Von Schoultz Carel 9 – 10-vuotiaat, B Hanna Koskimies Kallio Sonja, Karhumäki Juhana, Karjalainen Jaakko, Kuoppala Katri, Lahtinen Malva, Mero Elisa, Perälahti Elsa, Perälahti Seela, Punkka Tessa, Salmi Vilja, Schroderus Milja 10 – 11-vuotiaat Leena Rantanen Gutvilig Emmi, Isokoski Aino, Jutila Jasper, Laurila Pekka, Lähteenmäki Petri, Mäkelä Ella, Puikkonen Bea, Sokka Daniela,Von Koskull Sara, Zhidovinova Marina 12-vuotiaat,A Pekka Barman/Mikko Remes/Marjatta Kekki Ahlqvist Roosa, Ekberg Eemeli, Gustafsson Eva, Heinilä Jonna, Hytönen Heino, Kiesi Natalia, Paajanen Akseli, Panttila Josephine, Schulman Mette, Toivanen Lilli, Vierimaa Inka 12-vuotiaat, B Soile Kinnunen/Pekka Barman/Martti Sirola Blomqvist Sofia, Edlund Marika, Eerola Anni-Mea, Kuoppala Siiri, Lahti Helena, Lampinen Henna, Lehikoinen Iida, Loukiainen Heta, Nyberg Malin, Petäjä Hanna, Pitkänen Noora, Schulman Minka, Von Schoultz Sissy Kuvataidetyöpaja Hanna Koskimies Jääskeläinen Sara, Kotiranta Sofia, Lahti Elina, Lundström Annika, Lönnberg Lotta, Sola Marianne Pima-työpaja Leena Rantanen Aspenström Laura, Bletsa Matilda, Honkapirtti Siiri, Klen Viola, Mäklin Elsa, Pitkänen Ida, Pullinen Reetta, Schroderus Veera, Selonen Janina, Varis Julia, Vierimaa Vilma, Åkerlund Iris Helmi Hakala ja Viivi Ropponen, Tap 10-11B, Muotokarnevaaliasussa oppilaat 2011–2012 Sillisalaatti-runokirja on syntynyt yhteistyössä Espoon kuvataidekoulun ja Wickwick Oy:n kanssa. Kuvitus on koottu kuvataidekoulun oppilastöistä, ja runot on kirjoittanut Tuula Pere. Kirja on myynnissä kirjakaupoissa ja verkkokirjakaupoissa sekä kustantajan verkkokirjakaupassa (www.wickwick.fi) tai sähköpostitse ([email protected]) Suositushinta: 22,00 € Kesäkurssit, vauvojen värikylvyt, perhekurssit ja muut lyhytkurssit: Lisätiedot netissä www.espoonkuvataidekoulu.fi Runokirjaa voi ostaa myös Espoon kuvataidekoulun toimistosta Ahertajantie 5, puh: 09-816 31822. www.wickwick.fi – 18 – – 19 – pl 6670, 02070 espoon kaupunki puh / tel 816 31822 fax 816 31827 [email protected] www.espoonkuvataidekoulu.fi
© Copyright 2024