Viikinsaaren (entinen Kaidesaari) historiaa
Kukaan tuskin tietää tarkasti, koska saaresta tuli Kaidesaari - ja miksi. Alun perin Kaidesaaria oli
kaksi: pienempi (nykyinen Lehtisaari) ja isompi (nykyinen Viikinsaari). Joissakin asiakirjoissa, muun
muassa maanmittaus- ja lainhuudatuspapereissa puhutaan myös Kaitesaarista. Tosin vielä vuonna
1881 eräässä kartassa on saaret merkitty maininnalla "Större och mindre Kaidesaari", vaikkakin nimet olivat jo vaihtuneet.
Tarina kertoo, että joskus 1800-luvun alkupuolella saaret omisti Nuolialan kylän Nikkilän talon raskaasti viinaan menevä leskiemäntä. Hän kuulemma myi saaret Viikin isännälle yhdestä viinakannusta. Kun "kauppahinnan" viimeinenkin pisara oli huljahtanut emännän kurkusta alas, kerrotaan
hänen tokaisseen: "Kaidesaarikin meni että kalahti".
Kun saari siirtyi Viikin kartanolle, saarta alettiin kutsumaan Viikinsaareksi. Kun höyrylaivaliikenne
ehätti Pyhäjärvelle, laivat luonnollisesti lipuivat myös Viikinsaaren ohitse. Leipuri Carl Gustaf Tallqvist viritteli ajatusta kesäravintolasta, ja sellaisen hän avasikin Viikinsaaressa vuonna 1866 eli siis
samoihin aikoihin kun Rodendahlin ja Joselinin kesäravintolat avattiin Pyynikin rannassa. Muutamaa vuotta myöhemmin Tallqvist rakennutti Onni-nimisen veneen, joka kuljetti Alarannasta väkeä
Viikinsaareen juhlimaan. Saaresta muodostui kaupungin herrasväen suosituin huvittelupaikka.
Vuonna 1881 Tallqvist osti saaret Viikin kartanolta 10 000 markan hintaan.
Kesäravintolat olivat 1800-luvun lopun Tampereella kovasti suosiossa ja Viikinsaaren kesäravintola
kohosikin yhdeksi kehutuimmista. Saareen kulki säännöllinen laivayhteys Laukontorin laiturista.
Tämä aikakausi jatkui 1880-luvun loppupuolelle, kunnes toiminta tyrehtyi Tallqvistin kuoltua. Saari
jäi ilman vakituista käyttäjäkuntaa, ja siellä laidunnettiin lähinnä pirkkalalaisten pässejä ja varsoja.
Saaresta muodostui myös erinäköisen joutoväen oleskelupaikka.
Tallqvistin kuoltua Tampereen kaupunki osti 1893 saaren omakseen 15 000 markan hinnasta summa otettiin kaupungin anniskeluvoittovaroista. Saareen rakennettiin tuolloin laituri ja valvojan
tupa. Saaren ensimmäinen ravintola paloi pian tämän jälkeen, ja uusi rakennettiin vuonna 1895.
Sillekin kävi kehnosti, se paloi vuonna 1900, ja vielä samana vuonna rakennettiin nykyinen, kaupunginarkkitehti Lambert Petterssonin piirtämä ravintolarakennus. Pettersson on suunnitellut Tampereelle myös paljon tehtaita, kuten Aaltosen, Klingendahlin ja Lokomon ja myös runsaasti asuinja liikerakennuksia, mm. Finlaysonin pääkonttorin, Finlaysonin Palatsin, Ruuskasentalon, Mustanlahden satamamakasiinin sekä entisen synnytyslaitoksen eli Pyynikin sairaalan.
Kivinen putkarakennus oli pystytetty vuotta aiemmin eli 1899. Putka eli kuten asiakirjoissa mainitaan "Wiikinsaaren poliisivahtikonttori" on tamperelaisarkkitehti Berndt Blomin käsialaa. Hänen kättensä jälki näkyi eritoten Kyttälän Ja Tammelan kaupunginosissa, mutta kansalaissodan taistelut
sekä myöhempien aikojen ymmärtämättömyys ovat tuhonneet niistä suurimman osan. Viikinsaaren
putkasta tehtiin vuonna 1995 taiteilija Ilkka Väätin johdolla Viikinsaaren kappeli, joka on paitsi
kirkkorakennus, myös kokonaistaideteos.
Suomen Hopealinja Oy, puh. 010 422 5699, [email protected]
Vuonna 1899 paloi Joselinin kesäravintola ja sieltä siirrettiin Viikinsaareen keilaratarakennus – tosin se on sittemmin purettu. Vuodesta 1901 saari annettiin vuokralle Tampereen työväenyhdistykselle, joka rakensi saareen tanssipaviljongin 1917 sekä kesäteatterin muutamaa vuotta myöhemmin.
Viikinsaari on myös ollut tärkeä tamperelaisten urheiluseurojen ja eri järjestöjen kesätapahtumien
näyttämö. 1800-luvun loppuvuosina saaren liepeillä järjestettiin soutu- ja purjehduskilpailuja. Vuosisadan alkupuolelta lähtien seurat ja eri ammattiosastot järjestivät kesäisin Viikinsaaressa huvitilaisuuksiaan. Vuonna 1919 järjestettiin ensimmäisen kerran Viikinsaaren ympäriuinti - into tosin
lopahti heti, mutta vuodesta 1938 perinnettä on jälleen jatkettu. Viikinsaaren ympäriuinti on kuitenkin maan vanhin uintimaraton.
Leijonat tyrkyllä saareen
Työväenyhdistys kuljetti väkeä juhliin omalla moottoriveneellään Tarmolla vuodesta 1910. Seuraavalla vuosikymmenellä porukkaa kyyditsi muun muassa Viikinsaari-niminen moottorivene, isompien paattien ohessa. 1930-luvun lamavuosina työttömille järjestettiin työllisyystöitä Viikinsaaressa: kaupungin eteläisintä luonnonpuistoa raivattiin ja tasoitettiin, myös pelikenttäalueet tasoitettiin ja etelärannan hiekkaranta laskettiin.
Seuraavan kerran saarta ryhdyttiin kunnostamaan 1978 ja työ jatkuu edelleen. Saari oli liikuntaviraston hallinnassa vuoteen 1992, jolloin se siirtyi kulttuuritoimen haltuun. Sen jälkeen kulttuuritoimi onkin panostanut sangen voimakkaasti saareen perhepuistona ja virkistysalueena. Saaren
kunnostustöihin on saatu rahaa myös valtiolta. Vuonna 1995 saaren länsiosaan perustettiin luonnonsuojelualue ja itäpää jäi kulttuurin ja vapaa-ajan monikäyttöalueeksi. Syksyisin Viikinsaari laskeutuu ansaitsemaansa talvilepoon. Vuodesta 2014 alkaen Viikinsaari siirtyy palveluidensa osalta
Suomen Hopealinja Oy:n hallintaan. Tampereen kaupunki on edelleen tiiviisti mukana mm. ulkoalueiden huolto- ja kunnossapitotöiden muodossa.
Viikinsaari on myös ollut kiihkeiden historiallisten tapahtumien tyyssijana. Vuonna 1905, Punaisen
julistuksen ja Suurlakon aikoihin, kaupungin kunnalliskaarti kuljetti aseista riisutut venäläiset santarmit ja muutaman täkäläisen poliisimiehenkin talteen Viikinsaareen eli Sahalinille, kuten saarta
myös kutsuttiin. Tampereen valtauksen aikana 1918 saaressa piti tukikohtaa valkoisten osasto.
Viikinsaaresta ja Lehtisaaresta myös torjuttiin punaisten Pispalasta lähtenyt ulosmurtautumisyritys.
Kansalaissodan aikana saaressa pidettiin myös vangittuja punaisia, jotka kutsuivat saarta Pirunsaareksi. Viikinsaaren putka toimi ahkerassa käytössä 1930-luvulta 1970-luvulle, vuoden 1980 jälkeen
putkassa tiedetään asioineen vain yhden asiakkaan.
Lisäksi voi mainita, että kun Tampereen edesmennyt kaupunginjohtaja Erkki Napoleon Lindfors
vieraili Puolan Lodzissa vuonna 1960, hän sai ystävyyskaupungin isänniltä lahjaksi kaksi leijonanpentua. Nimensä ne saivat yleisöäänestyksellä: Tam ja Pere havaittiin yllätys yllätys parhaimmiksi.
Pentujen sijoituspaikaksi kaavailtiin - ehkä hieman lyhytnäköisesti - myös Viikinsaarta. Näistä ajatuksista luovuttiin asiantuntijaväen kehotuksesta, ja niin sai vuonna 1964 alkunsa Tampereen
eläintarha nykyisen Tampere-talon paikalla. Mutta se olisi jo toisen tarinan paikka.
Suomen Hopealinja Oy, puh. 010 422 5699, [email protected]