1. No category

Jokivarren tunnelmia
1. KEVÄÄN KUMU
Sinisenä kevätiltana jokirannassa paukkuu. Ensin jää repeää
kahteen, sitten neljään osaan, ja lopulta talvi lipuu kilisevinä
lauttoina kuuden sillan ali kohti merta. Joskus jäiden matkaan
tarttuu pulloposti, toisinaan jäälohkareet kiipeilevät jokirannan
penkeille asti. Valtakunnalliset uutiset raportoivat keväisin
Salon tulvista tiheästi, mutta kuka muistaisi vielä sen kevään,
kun rautatiesilta pelastui uppoamiselta kahden sille ajetun
höyryveturin painon ansiosta?
2. KÖYSISILTA
Kriik kriik! Kevään korvilla Moisionkosken sillalla lentää
vastaan lokki jos toinenkin. Parhaimmat kalankyttäyskivet on
vallattu aikoja sitten, joten loput kaksisataa lintua joutuvat
etsimään saalista ilmassa lennellen. Palkkisiltojen, rautatiesiltojen ja kävelysiltojen kaupunkiin on aina kuulunut erilaisia
siltarakennelmia, mutta 50-luvun lopulla rakennettu
Moisionkosken silta on näistä ainoa, joka muistetaan vanhasta
rituaalistaan: perinteiden mukaan pojasta kasvoi mies yhdessä
yössä, jos tämä uskalsi kaasuttaa sillan yli autolla.
Kurkkaa myös muita tarinoita Salosta osoitteessa www.salopaloja.fi
3. TAHITI
Keskeltä kurabrunnin koukeroisia virtoja kohoaa Tahiti, saari
jonne pääsee kiveltä kivelle loikkimalla. Kääri lahkeet rullalle,
heitä paita pois ja hyppää aurinkokylpyyn. Näin Tahitin rannoilla
on tehty satojen vuosien ajan, milloin ylioppilaat ja taiteilijat,
milloin vapaalle heittäytyneet piiat tai tirehtöörit. Pistä merkille
myös rantaviivan epämääräiset betonimöhkäleet: kyseessä ei
ole paikalla sijainneen pyykkilaiturin raato eikä entisen uimalaitoksenkaan rakenteet, vaan legendan mukaan konkurssiin
menneen pankin kassaholvin viimeiset palaset.
4. AUTIOT HUVILAT
Katso tarkkaan pientä palaa kauniista Salosta, tirkistele oksien
välistä ja aidan raoista: huomaa puuhuviloiden kattojen
pitsimäiset leikkaukset, ihastele prinsessatornin muotoja. Voi
hyvinkin olla, että kymmenen vuoden kuluttua isot ryhmyläiset
puut on kaadettu ja erkkerien, tornien ja käsityönä tehtyjen
tuuliviirien paikalle on pystytetty rivi lasitettuja parvekkeita
tuulikelloineen ja kaislamattoineen. Tässä kaupungissa
tonttipaikalla on merkitystä, mutta voisiko tämän tontin
huviloineen säästää, tämän saman, jota aina sunnuntaisin
ihastellaan yhteen ääneen sauvakävelylenkillä.
5. ÄYHÖN RANTA
Jos istahdat maahan keltaisten voikukkalämpäreiden sekaan ja
nostat nenän kohti taivasta, saatat nähdä taivaalla laiduntavan
eläintarhan: cumuluspilvistä muodostuneen jäniksen, pitkäkaulaisen kirahvin tai ison, merelle osoittavan karhunkäpälän.
Vielä muutama vuosikymmen sitten rantapenkereillä
kohosivat saippuatehdas ja teurastamo, eikä ollut harvinaista,
että joessa virtaavien saippuakuplien seassa olisi tehnyt
viimeistä matkaansa myös toisenlainen eläintarha: pala
kippurahäntää, siansorkka tai hevosenpää.
6. KULTTUURITALO KIVA
Jos talot osaisivat puhua, olisi kauppalan 1. osan 1. neliön 1.
tontille rakennetulla talolla kaupungin monipuolisin ja
viihdyttävin tarinakokoelma. Elokuvateatteriajoilta talo
muistaisi Varastetun kuoleman aloitussanat, Pekan ja
Pätkän lopputekstien viimeisen nimen ja Nuorelle kapinalliselle
osoitetut aplodit täpötäydessä salissa. Tanssiajoilta lattioihin
olisi painautuneet foxin askelkuviot, ja talvisodasta yläparvi
muistaisi lottien ja rintamamiesten pikaisesti vaihdetut
suudelmat. Televisiotekniikastakin talo osaisi kertoa jotain,
operoihan vinoilla lattioilla aikoinaan Saloran kokoomajaosto.
Kurkkaa myös muita tarinoita Salosta osoitteessa www.salopaloja.fi
7. SALON SILTA
Pistä silmät kiinni ja kuuntele rantapenkereelle kantautuvia
ääniä. Kuuletko veden liplatusta, airojen nitinää tai pienten
kellojen kilkatusta? Silta on ollut kuuluisa tappelupaikka kautta
aikojen, mutta erityisen hyvin se muistetaan eräästä
epäonnisesta kirkonkellojen siirtohankkeesta: kun Uskelan
kirkkomäelle rakennettu kappelikirkko oli saatu valmiiksi,
päätti köyhä seurakunta hankkia itselleen kirkonkellot
yläjuoksulla sijainneesta emäkirkosta. Neuvottelujen jälkeen
kappelilaiset saivat lastin kyytiinsä, mutta Salon sillalla
kulkueen eteen ilmestyivät katumapäälle tulleet
emäkirkkolaiset. Nyrkkinujakan keskellä kellot putosivat jokeen ja tarinan mukaan ”siellä yhä soivat kuin tyyni
kesäinen ilta”.
8. KÄRJEN TALO
Näyttävien puukoristeiden ja pienten ikkunaruutujen takaa
kantautuu iltapäivisin hennolla kädellä soitettu peikkoäidin
kehtolaulu. Jääräpäänä tunnetun lääkäri Kärjen sairaala
palvelee tätä nykyä musiikkikouluna, jonka käytäviltä
kuuluva nirinä ja narina ei lähde vaikertavista potilaista, vaan
nuorimpien oppilaiden jousiharjoituksista. Nikkariarkkitehtuurin tyylinäyte, joka tunnetaan myös komeista
kakluuneistaan ja erikoisista tapeteistaan, on kierrellyt
edustamassa Saloa muuallakin Suomessa Pandan
suklaarasian kansikuvamallina.
9. HAMINAN RANTA
Aurinkoisena kesäaamuna Salonjoessa on hiljaista. Kukaan
ei pulahda aamupesulle ruskeaan veteen, tukit eivät patoudu
isojen höyrylaivojen ympärille eivätkä laitureissa keiku oolannin
fiskarit kalasaaliineen. Pieni oksankappale, pulloposti tai
kaarnalaiva saa lipua keskeytyksettä kolmen sillan ali kohti
merta, kun rannat ovat muuttuneet oleskelupaikoiksi ja
työnvilinä on saanut siirron lähemmäs kaukomaita.
10. RAUTATIESILTA
Ensimmäinen höyryhevonen puski kohti Saloa vuonna 1899.
Hyvissä ajoin laivat hätisteltiin meren puolelle ja kääntösilta
pistettiin ojennukseen. Hetkellisesti kauppalan väkimäärä kasvoi
yli puolella, kun veturin saapumista, joka oli suurin tapaus sitten
Salon palon, oli tullut seuraamaan liki 1500 ihmistä.
Parikymmentä vuotta myöhemmin silta avautui Haminanrantaan
viimeisen kerran. Kansalaissodan kahinoissa se räjäytettiin ja
vaipui viimeiseen lepopaikkaansa aikaisemmin jokeen uponneen
ruoppauskoneen viereen. Kun paikalle rakennettiin kiinteä silta,
loppui samalla isompien höyrylaivojen, Onnin, Ahkeran ja Teklan
liikennöinti Salosta kohti muita kaupunkeja.
Kurkkaa myös muita tarinoita Salosta osoitteessa www.salopaloja.fi
11. NAPPULATEHTAAN RANTA
Kun kylästä tulee kauppala ja kauppalasta kaupunki, kokee
ympäristökin muutoksia. Jossain talossa valokatkaisijaa
painetaan viimeisen kerran, toisaalla sähkölamppua ruuvataan
kattoon ensimmäistä kertaa. Tätä kinttupolkua kulkiessa ei
korviin enää kantaudu tehtaiden sähkösireenien ulina, mutta jos
isokokoinen moottorivene ajaa satunnaisen sunnuntaikävelijän
ohi merelle, saattaa rantamaisemasta avautua hetkeksi
äänellinen muisto menneisyyteen: kaljaasien kolinaan Sokeritehtaan ja Patapruukin laitureissa, puimakoneiden säksätykseen
ja Koulukaluste- eli Nappulatehtaan lastauslaiturilla odottavien
hevosten hirnahduksiin. Tämän jälkeen ranta ei tunnu enää
hiljaiselta ei-kenenkään maalta, vaan vain talviuniin
torkahtaneelta niityltä, jossa heinä jatkaa kasvuaan kunnes
joku kekseliäs prinssi saa alueen heräämään henkiin uudelleen.
12. SUURPERHEISTEN ASUNNOT
Pienen puron ja teollisuusalueen katveessa löytyy vielä pala
1920-luvun patruunahenkeä ja suurperheisten asunnot, joissa
asui aikoinaan 16 perhettä yhteensä 78 lapsen kanssa. Jykevien
rakennusten pihalla oli jokaisella perheellä pieni kasvimaa
ja syömistarkoitukseen kasvatettuja häkkikaneja. Kun kesää
vietettiin nurmikoilla matonkuteita leikaten, kuluivat syksyt
pesutuvassa siirapin- ja nekunkeitossa. Keitosainekset saatiin
maantielle pudonneista Beta vulgariksista eli sokerijuurikkaista,
samoista kasveista, joiden imelän tuoksun salolaiset muistavat
syksyisin vielä näinäkin päivinä.
13. TALVIRETKI MERELLE
Jos tahdot kokea jotain menneen aikojen tunnelmista, sido
Isokoukun kohdalla luistimet jalkaan ja seuraa joen pintaan
painautunutta hiihtolatua aina merenkurkulle asti. Kun illan
hämärä muuttuu pimeydeksi, nappaa kaislikosta merisikari,
sytytä sen päähän tuli ja käänny takaisin. Sitä hetkeä, kun
omatekoiset soihdut kohtaavat nykypäivän neonvärivalaistut
sillanpielet ja tuunattujen autojen bassojytkeen, ovat jokivarren
penkereet ja puut odottaneet pitkään.
14. LINTUALTAAT
Kevät on saapunut, kun 2000 naurulokkiparia asettuu kodiksi
merenkurkun maisemaan ja jätevesialtaita kiertelee
kymmenkunta kyhmyjoutsenparia. Välillä kylään saattaa
pyrähtää harvinainen punapäänarsku Keski-Aasiasta,
jänkäsirriäinen tai kuningasmerikotka. Aurinkoisina
sunnuntaipäivinä kiikareiden linssit välähtelevät ja pikkutiet
ruuhkaantuvat, kun kauempaakin saapuneet bongarit etsivät
tähtäimeensä kevään tulokkaita. Joku tuo mukanaan
leivänkannikkapussin, toinen kiikuttaa kainalossaan kokoon
taitettavaa aurinkotuolia ja termospulloa nauttiakseen
keväästä lintualtailla aamusta iltaan.
Kurkkaa myös muita tarinoita Salosta osoitteessa www.salopaloja.fi
15. VUOHENSAARI
Perinteiseen kesänviettopaikkaan kuljetaan nykyisin kaatopaikkajätteestä kinostetun pengertien kautta. Kaupunginosa,
joka viime vuosisadan alussa tunnettiin villeistä viikonloppujuhlistaan, notkahtaneista teltoista, voipapereihin käärittyjen
eväsleipien kahinasta ja uimamaisteriluokkien polskinnasta,
on sadassa vuodessa muuttunut säädylliseksi ja rauhalliseksi
karavaanarikohteeksi. Joskus nykyhetkellä ja menneisyydelläkin
on mahdollisuus kohdata keskellä aamupuuron keittelyä, kun
radiossa soi Vuohensaaressa kesiään viettäneen Johannes
Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta.
Kurkkaa myös muita tarinoita Salosta osoitteessa www.salopaloja.fi
Kurkkaa myös muita tarinoita Salosta osoitteessa www.salopaloja.fi