Valkomesikkä (Melilotus albus) (EST: Valge mesikas, LV: baltais amoliņš, LT: Baltažiedis barkūnas, RU: Донник белый, SWE: Vit sötväppling, DAN: Hvid Stenkløver, PL: Nostrzyk biały, GER: weißer Steinklee, ENG: Scientific name (Melilotus alba Medikus), common name -White sweetclover, Europan name White melilot) Maa maatalouden perustuotantovälineenä Maataloustuotannossa perustuotantovälineenä on maa. Koska Pohjolan mullat ovat muodostuneet viimeisen jääkauden jälkeen, ne ovat nuoria ja ohuita. Multien humuspitoisuus vähenee myös intensiivisen maanmuokkauksen seurauksena. Ohutkerroksinen, vähän humusta sisältävä multa on huonokasvuista. Vähäistä viljavuutta aiheuttaa pääasiallisesti mullan matalasta humuspitoisuudesta johtuva huono rakenne, joka ilmenee käytettäessä nykyaikaista raskasta tekniikkaa. Huonorakenteisen, tiivistyneen mullan kyky sitoa vettä ei ole riittävä takaamaan viljelykasvien kilpailukykyistä satoa. Jonkin aikaa maanmuokkaukseen ja lannoitukseen suunnattavien aina suuremmilla kustannuksilla on tosin mahdollista satoisuuden tason säilyttäminen ja jopa suurentaminen, mutta lopputulosta tämä ei muuta. Tämän vuoksi emme voi käyttää pohjolan maataloudessa täsmälleen samoja keinoja kuin mustanmullan alueilla. Maataloustukien saamisen yhtenä edellytyksenä pitäisi vastedes olla myös muutosten seuranta multien viljavuuden osalta. Emme saisi tänään, kun ruokaa on riittävästi, haaskata tarpeettomasti elintarvikkeiden tulevaisuudentuotannon resurssia. Pikemmin juuri nyt olisi oikea aika suurentaa multien tuotantopotentiaalia, taataksemme lapsillemme ruokapöydän tulevaisuudessa. Mullan humus on resurssi, joka takaa ruoan pöydällemme tulevaisuudessa. Miksi vihantalannoitus? Väärän vuoroviljelyn seurauksena mullan fysikaaliset, kemialliset, biologiset ja lopuksi myös taloudelliset ominaisuudet huononevat. Esimerkiksi viljan satoisuus on yksin viljelynä kasvaessa merkittävästi matalampi kuin kasvatettaessa viljaa sen kasvua edistävän viljelyn jälkeen, johon sopivat esimerkiksi vihantalannoitekasvit. Herkin kasvi yhden kasvin viljelyn suhteen on syysvehnä, seuraavat kevätvehnä, ohra, kaura ja syysruis. Juuri sen ansiosta, että viimeinen kasvaa myös huonoimmissa olosuhteissa, ovat pohjolan asukkaat oppineet syömään mustaa ruisleipää. Erikoistumisen ja keskittämisen seurauksena syvenee tilanne, jossa syntyy suuria eroja lannan ja lietteen saatavuudessa alueittain. Alueilla, joilla karjankasvatus on vähäistä, on käytännöllistä kasvattaa vihantalannoitettuja hernekasveja, jotka kyllästävät multaa typellä ympäristöystävällisesti, vireyttävät mullan mikrobiologista toimintaa ja mikä erittäin olennaista – nostavat maan humuspitoisuutta. Tulee valita sopiva viljelyskasvi, joka antaa mahdollisimman ison kuivaainesadon, parantaa mullan ravinnepitoisuutta ja jonka kasvattaminen ei aiheuta suuria kuluja. Miksi mesikkä? Sen ei tarvitse ehdottomasti olla mesikkä – voidaan käyttää myös muita kasveja. Tässä kiinnitetään huomiota siihen, millaista hyötyä mesikkään viljely voi tarjota. Viron hapottoman mullan olosuhteissa kasvatettaessa valkomesikkä antaa muihin vihantalannoitekasveihin verrattuna suurimman kuiva-ainesadon. Valkomesikkä puhtaassa kylvössä yksivuotisena viljelynä ottaa nystyräbakteerien avulla ilmasta ja antaa multaan 247 kg typpeä hehtaaria kohden. Punaisen apilan osalta tämä arvo on 160 kg (Viil P., 2005). Mesikkä tuottaa enemmän kuivaainetta kuin punainen apila tai luserni ja on Viron olosuhteissa näihin verraten säänkestävämpi. Mesikkä kykenee maahan hyvin syvälle tunkeutuvan massiivisen juuristonsa ansiosta ammentamaan maaperän syvimmistä kerroksista lisäksi vielä muitakin kasvinravinteita, kuten P, K, ja N ja kyllästämään niillä ruokamullan multaa, parantaen näiden elementtien saatavuutta lyhemmällä juuristolla varustetuille kasveille. Mesikkää voidaan kasvattaa ilman lisälannoitusta. Lisäksi saavutetaan merkittävä lannoituskulujen säästö jälkikasvien viljelyssä. Kustannukset siemenistä ovat vähäiset, sillä siemen on apilansiementä halvempi ja kaksivuotisessa viljelyssä riittää hehtaaria kohden vain 7...10 kg korkealaatuista, hyvin itävää siementä. Seuraavien kasvien juuret tunkeutuvat mesikän juurilla möyhennettyyn maaperään hyvin. Juurten saavuttaessa tavallisesta suuremman syvyyden, on mesikän jälkeisillä kasveilla mahdollista ottaa maasta enemmän kasvuun tarvittavaa kostetutta ja ravinteita. Hiekka- ja savimultien fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet paranevat. Ravinteiden pois huuhtoutumisen vaara vähenee etenkin vähän humusta sisältävissä mullissa ja mullissa, joiden mikrobiologinen toiminta on puutteellista. Mullan vedensaanti paranee – liikakosteuden vaara pelloilla vähenee (lätäköt katoavat) ja kasvin saatavan veden määrä suurenee. Mullasta tulee rakeisempaa ja sen viljeltävyys paranee. Mesikkä ei käytännöllisesti katsoen lakoonnu, joten sitä on suhteellisen helppo niittää ja hienontaa joko vihantalannaksi tai biokaasun tuotantoa varten. Valkomesikkään kasvaessa mullan humuspitoisuus nousee. Kasvaessaan pellolla viljelykasvina 2...3 m pituiseksi, mesikkä riittävän tiheänä tukahduttaa rikkakasvit, myös juolavehnän. Mesikällä ei esiinny torjumista vaativia sairauksia ja tuholaisia on vähän. Tämä on tärkeää myös seuraavien kasvien viljelyssä. Esimerkiksi apila esikasvina ei ole useiden kasvien kohdalla suositeltavaa. Tämä liittyy yhteisiin sairauksiin, jotka vaikuttavat negatiivisesti myös myöhempään säilyvyyteen. Parhaan mahdollisen teknologian käyttö tulee tuottajalle kilpailutilanteessa eduksi. Puutteena voidaan mainita mesikkään siemenen korjuun vaikeus, koska sen varsi on pitkä, jopa metrin korkeudelta niitettäessä. Tämä on kuitenkin jo siemenkasvattajan ongelma. Keiden tulisi viljellä vihantalannoitekasveja? Vihantalannoitekasvien viljely on ylipääsemätöntä orgaanisessa maataloudessa ja puutteellisessa viljelyvaihtuvuudessa. Esimerkiksi erikoistuttaessa vilja- ja vihanneskasvatukseen. Vuosina 1997–1999 Virossa läpi viedyt kokeet näyttävät, että valkomesikän jälkeen kesäviljan satoisuus huonosatoisessa mullassa lisääntyi keskimäärin 87 % (Viil P., 2005). Samoin Viron olosuhteissa saatiin Laheotsa OÜ:ssä tuottajan tietojen mukaan v. 2010 kaksivuotisen mesikkään jälkeen kasvatettaessa 60 t ruokaperunaa hehtaarilta. Keskimääräinen perunan satoisuus yrityksessä on 40 … 45 t/ha. Miten mesikkää tulee viljellä? Valkomesikkää voidaan viljellä sekä yksi- että kaksivuotisena. Voidaan kylvää joko puhtaana kasvustona tai suojaviljan kanssa. Menojen vähentämiseksi mesikkä suojaviljan kanssa viljeltynä on parasta kylvää samaan aikaan suojaviljan kanssa. Varhain niitettävän suojaviljan tapauksessa on Viron oloissa taimiston pituus kylvövuoden syksyllä n. 0,5 m ja nystyräbakteerien avulla tuotetun typen ansiosta saadaan siemenen hintaa monin kerroin ylittävä tulo, muusta tulosta puhumattakaan. Puhdaskylvössä mesikkä kasvaa syksyksi noin metrin pituiseksi. Vaikka pelto ei anna kuluvana vuonna myyntituotantoa, täyttää se samana aikana palkokasvien pinta-alan ja rikastuttaa multaa typellä ja orgaanisilla aineilla. Kaksivuotista viljelyä ja suojaviljan alle kylvämistä voidaan suositella erityisesti viljankasvattajille, joilla ei kylvövuonna ole oleellista palkokasvien merkityksen kanssa, ja samaan aikaan haluavat oleellisesti parantaa multansa ominaisuuksia. Pelto ei tällaisessa tapauksessa anna myyntituotantoa vain yhtenä vuotena. Typen poishuuhtoutumisen vähentämiseksi tulisi massa kyntää syksyllä mahdollisimman myöhään tai jopa seuraavana keväänä (Viil, P., 2005). Toisena kasvuvuotena taimisto tulisi jauhaa viimeistään ennen siementen valmistumista. Kukkivalla pellolla tulisi välttää mehiläisten vahingoittamista. Mesikkää on tarkoituksenmukaista kasvattaa energiaheinän tai biokaasun tuottamiseksi. Virossa on pitkäaikaista kokemusta mesikkärehun valmistamisesta. Vaikka maissi saattaa voimakkaalla lannoittamisella ja kunnollisella huollolla antaa enemmän massaa hehtaaria kohden, on se sidottu moninkertaisiin tuotantokuluihin ja maan rasitukseen, joka nollaa saadun hyödyn. Mesikkään tapauksessa kaikki on päinvastoin – se ei tarvitse lannoitusta, väliviljelyä, kasvinsuojelua ja mesikkää viljeltäessä mullan satoisuus paranee. Agrotekniikasta Vaikka mesikkä tarvitsee kasvaakseen hapotonta ympäristöä (pH yli 6,2), kokein on varmistettu tämän koskevan ennen kaikkea itämisympäristöä ja nuoria taimia. Jo suhteellisen vaatimattomilla kalkkilannoitemäärillä on mahdollista nostaa mullan ylimmäisen, suhteellisen ohuen kerroksen pH riittävän korkealle, jolloin mesikkä voidaan kylvää multaan, jonka pH on matalampi. Lannoitusta tarvitsevat ennen kaikkea pienisatoiset mullat, joiden humussisältö on pieni. Palauttamista tarvitsee myös intensiivisessä maanviljelyssä kadonnut humus. Mesikkä kasvaa tarpeeksi hyvin myös lannoittamattomassa mullassa. Suojaviljattomassa kylvössä yksivuotisena kasvatettaessa ei ole oleellista, tehdäänkö tavallinen multakylvö, minimoitu multakylvö vai suorakylvö. (Viil P., 2005). Lusernin nystyräbakteerilla (Rhizobium meliloti) työstetty mesikkään siemen kylvetään 2-3 cm syvyyteen, riippuen mullan rakenteesta ja kosteusolosuhteista. Viron oloissa voidaan kylvää aina heinäkuun puoliväliin saakka. Yksivuotisen kasvuston viljelemiseksi sopii vain kevätkylvö. Kaksivuotisessa viljelyssä voidaan kylvää 7-10 kg hyvin itävää scarifiseerittua sertifioitua siementä hehtaaria kohden. Yksivuotisen kasvuston tapauksessa 12– 15 kg/ha. Käytettäessä normia 7 kg/ha siemenkulu on 350 siementä neliömetriä kohden. 1000 siementä painaa 2g. Vain riittävän tiheänä Mesikkä pystyy tukahduttamaan riisinjuuren ja muut monivuotiset rikkakasvit. Siemen itää jo muutamassa plusasteessa. Sirkkataimet vahingoittuvat n. 8asteisessa pakkasessa. Suojaviljaton kevätkylvetty mesikkä kasvaa syksyksi n. 1 m pituiseksi. Myöhemmin, kesäkuun puolivälissä, kylvetty mesikkä on syksyllä n. 0,7 m pitkää. Aikaisemmin kylvettäessä on suurempi vaara, että kärsäkkäät vahingoittavat nuoria kasveja. Niiden torjuminen saattaa olla tarpeellista. Sopivimpia suojaviljoja ovat aikaiset kesäviljat. Mesikkään riski kasvaa suojaviljasta yli on suuri (sitä on esiintynyt jopa silloin kun kylvö on tehty keväällä edellisenä vuonna kylvetyn talvivehnän alle). Taloudellisesti tarkoituksenmukaista olisi tehdä kylvö yhdistelmäkylvönä, yhtä aikaa suojaviljan kanssa. Mesikän viljasta ylikasvamisen vaaratilanteissa on käytetty ruiskutusta MCPA:lla normilla 0,8 l/ha. Myös suojaviljattoman kylvön tapauksessa on niiton asemesta edullisempi ratkaisu käyttää mesikkäkylvön rikkaruohojen torjunnassa samaa ainetta. Sen vaikutus hidastaa mesikän kasvua noin kuukaudeksi. Mesikkään liiallisen vahingoittumisen välttämiseksi ei tulisi ruiskuttaa jos lämpötila on yli 23..25 astetta. Torjunta-aineet vahingoittavat myös enemmän vanhemmassa kasvuvaiheessa olevia suurempilehtisiä taimia. Kärsäkkäiden aiheuttamien vaurioiden laajuutta tulee seurata ja yhdistää torjunta suojaviljan kasvinsuojeluun. Toisena kasvuvuotena mesikkä kasvaa viljelykasvina normaaleissa olosuhteissa keskimäärin 2,5 m pituiseksi. Jos kasvi on tarpeeksi tiheä, häviävät kaikki taimiston alle jäävät muut taimet. Mesikkä erilaisissa kylvötavoissa Luomuviljelyssä, jossa niin kemiallisten kasvinsuojeluaineiden kuin mineraalilannoitteiden käyttö on kiellettyä, on vihantalannoitekasvien kasvatuksella täytettävänään kaksi tehtävää – nostaa mullan satoisuutta ja torjua monivuotisia rikkakasveja. Mesikkä pystyy kaksivuotisena viljelynä täyttämään hyvin molemmat tehtävät. Luomuviljelijöiden tulisi niittää keväällä suojaviljatta kylvetty pelto kesällä 1-2 kertaa rikkaruohon siementen valmistumisen estämiseksi. Yksivuotisena viljelynä mesikkä ei pysty torjumaan rikkakasveja riittävästi. Laajimmat mahdollisuudet mesikän viljelyyn on viljanviljelijöillä. Tilanteesta riippuen heille sopivat erilaiset vaihtoehdot – joko kylvö suojaviljalla tai puhdaskylvö, kasvattaminen nolla-, yksi- tai kaksivuotisena viljelynä. Nollavuotiseksi viljelyksi voisi kutsua mesikkää, joka kylvetään suojaviljan alle ja taimisto kynnetään tai hävitetään kemiallisesti viimeistään seuraavan vuoden keväällä kylvettävän viljelyn lannoittamiseksi. Pysähtyisin tähän vielä vähän käyttöä löytäneeseen, mutta lupaavaan, luontoa säästävään ja taloudellisesti käytännölliseen vaihtoehtoon lähemmin. Kylvö tulisi tehdä suhteellisen suurella kylvönormilla, esimerkiksi 15 kg laadukasta siementä hehtaarille. Suositeltavasti varhain korjattavan viljan alle samanaikaisesti viimeisen kylvön kanssa. Sitten toimitaan niin kuten agrotekniikkaosassa on kuvattu. Kyntö, tai taimiston hävittäminen torjunta-aineella (viljan suorakylvön tapauksessa), seuraavana keväänä. Koska taimiston korkeus todennäköisesti ei ylitä 0,5 m, niin jauhantaa – rullausta ei tarvitse tehdä. Mesikän kylvöön liittyvät lisäkulut koostuvat siemenen hinnasta ja n. 15 %:n lisäkuluista kylvössä, MCPA:n korkeammasta hinnasta verrattuna viljan tavallisiin torjunta-aineisiin ja tarpeen vaatiessa kärsäkkäiden torjuntakuluista. Lisätulon arvioinnissa meillä ei ole koetuloksia, mutta oletamme, että normaaliolosuhteissa saadaan puolet siitä kuiva-aineesta ja typestä, jonka mesikkä tuottaisi suojaviljattomassa kylvössä yksivuotisena viljelynä kasvatettaessa. Eli myös jälkiviljelystä saataisiin puhdaskylvöön verrattuna puolet pienempi enimmäissato, mutta samalla säästetään lannoitetta yhteensä puolet pienemmässä määrässä. Samaan aikaan ei jää saamatta tästä pinnasta viljasato mesikän kylvövuonna, johon lisätään peltoviljelyn suoratuki. Voimassaolevat säännöt eivät salli laskea tällaiseen kylvöön palkokasvien pinnan määrää, mutta kylvövuotta seuraavana keväänä on mahdollista päättää lopullisesti jätetäänkö mesikkä kasvamaan vai kylvetäänkö alueelle uusi viljely. Humustasapaino viljelykierrossa Oletamme, että mullan humuspitoisuus on 3 % ja ruokamullan paksuus 0,2 m. Tällaisessa tilanteessa on hehtaarilla 2000 m3 ruokamullan multaa ja siinä noin 60 m3 humusta. Humusmäärää suurentavat kasvit (tn vuodessa ha ruokamultaa kohden): luserni, mesikkä, lupiini +2,0; palkokasvinen nurmiheinä +1,5; kulttuuriniitty +1,0; herne, papu, sekavilja +0,7; vilja palkokasvien kylvössä olkien kanssa +0,9. Humusmäärää vähentävät kasvit (tn vuodessa ha ruokamultaa kohti): peruna, juurekset -2,0; viljat, rapsi, rypsi -1,0; yksivuotiset heinäkasvit -0,7; täyskesanto 2,5...-3 (E. Lauringson, L. Talgre, H. Roostalu, 2006) Käytettäessä edellä tuotuja lukuja on mahdollista laskea, kylvökierron mukaan, mihin suuntaan pääasiallisen tuotantovälineen – maan – terveydellinen tilanne muuttuu. Maanviljelijän on toivotonta pysyä kilpailussa jos hänen pääasiallisen tuotantovälineensä – maan – terveys on huono ja sen parantamiseksi ei tehdä mitään. Valitettavasti ongelmaa ei tiedosteta ennen kuin hätä on jo suuri. Jos terveys huononee, on hoito tehokkaampaa, mitä aiemmin se aloitetaan. Yhteenveto 1. Mesikkä on kasvi, jonka taitavasta viljelystä voi maanviljelijälle syntyä merkittäviä tuloja, auttaen häntä pysymään kilpailussa. 2. Mesikkä on paras viljelykasvi parantamaan huonokasvuisten, ei-happoisten multien viljavuutta. 3. Mesikkää voidaan käyttää menestyksekkäästi uudistuvan biopolttoaineen tuotannossa: joko polttamalla sen kuivatettua biomassaa tai valmistamalla vihermassasta (tuoreena tai painorehuna) biokaasua. 4. Kukkiva mesikkä on hyvä hunajakasvi ja siksi monet mehiläishoitajat kasvattavat sitä mehiläistarhojensa lähettyvillä. (Rohtla, 2001). Hedelmällinen maa ja kunnossapidetty pelto ovat maanviljelijän menestyksellisyyden perusteet! Johannes Valk, agronomi-ekonomisti Käytetty kirjallisuus: Frame, J. 2005. Forage Legumes for Temperate Grasslands, Plymouth,UK, ISBNs FAO 92-5-105043-0 p.73-78 Lauringson, E.,Talgre,L., Roostalu, H., 2006 Haljasväetiskultuuride orgaanika moodustumise ja lämmastiku sidumise võime ning selle mõju järelkultuuride saagile Agronoomia 2006 lk.34-37. ISBN 10:9985-9751-5-4 Lauringson, E., Talgre, L., Roostalu, H., http://www.veed.ee/failid/file/esitlushv.ppt Loide, V., 2010 Maaparandajana Melilotus albus Med http://www.veed.ee/failid/file/mesikän_lugu.pdf Meripõld,H. 2008. Liblikõieliste seemnekasvatus. (Koostaja) ISBN 978-9985-9899-0-6 lk. 67. Rohtla, A., 2001. Meetaimed ja mesi lk.94. ISBN 9985-68-086-3 Viil, P., Võsa, T., 2005. Liblikõielised haljasväetised. EMVI Infoleht nr.148/2005
© Copyright 2024