Partiopaitauudistus - Suomen Partiolaiset
Mervi Laitinen ”NAURAVIEN MUISTOJEN TULVA HUMAHTI LÄVITSENI!” Suomen Partiolaiset ry:n jäsenten suhtautuminen partiopaitaan ja sen uudistukseen ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Käsityötieteen syventävien opintojen pro gradu -tutkielma Toukokuu 2010 TIIVISTELMÄ UEF ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty Osasto – School Filosofinen tiedekunta Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto Tekijät – Author Mervi Laitinen Työn nimi – Title Nauravin muistojen tulva humahti lävitseni! – Suomen Partiolaiset ry:n jäsenten suhtautuminen partiopaitaan ja sen uudistukseen Pääaine – Main subject Käsityötiede Työn laji – Level Pro gradu -tutkielma Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Päivämäärä – Date x Sivumäärä – Number of pages 65 + liitteet Tiivistelmä – Abstract Tutkielman tavoitteena oli tarkastella Suomen Partiolaiset ry:n jäsenten ajatuksia partiopaidasta ja sen käytöstä sekä niiden eroja vastaajien taustamuuttujaryhmissä kuten ikä-, sukupuoli- ja kieliryhmissä, maantieteellisissä ryhmissä, suhteessa partiohistoriaan ja -menetelmään sekä käytetyn paidan malliin ja väriin. Tutkimuskysymykset olivat: miksi virallista partiopaitaa jäsenistön mielestä käytetään, (millainen merkitys partiopaidalla on partiolaisen identiteetille, ilmentääkö paita jäsenistön mielestä järjestön aatteita, liittyykö paitaan tunnearvoa, ovatko jäsenet tyytyväisiä partiopaitaan, onko virallisen paidan käyttö jäsenistön mielestä tapana vanhentunut) ja miten virallista partiopukua käytetään Suomessa (onko uusi paita käyttö- vai juhlavaate, vaikuttavatko taustamuuttujat paidan käyttöön)? Aineisto kerättiin sähköisellä e-lomakkeella huhti-heinäkuussa 2009. Lomake oli avoin kaikille partiolaisille ja siitä tiedotettiin eri partiomedioissa. Suomenkielisille ja ruotsinkielisille partiolaisille oli internetissä omat kyselylomakkeensa. Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin kuten faktori-, regressio- ja klusterianalyysein. Tämän aineiston tukena toimi lomakkeen avoimella kysymyksellä kerätty kvalitatiivinen aineisto. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että partiopaita oli tärkeä osa vastanneiden partioidentiteettiä, sillä oli paljon tunnearvoa, eikä sen käytöstä haluttu luopua. Partiopaitaan oltiin tyytyväisiä ja sen uskottiin ilmentävän hyvin järjestön aatteita. Paitaa pidettiin vahvasti juhlavaatteena, vaikkakin partiopaitauudistus tähtäsi paidan käytön monipuolistumiseen. Eri taustamuuttujaryhmissä oli tilastollisesti merkitseviä eroja suhteessa luotuihin summamuuttujiin ja faktoreihin. Eroja oli mm. partiopaitauudistukseen ja paidan aatteellisuuteen suhtautumisessa sekä paidan käyttöhalukkuudessa. Esimerkiksi naiset olivat miehiä tyytyväisempiä partiopaitauudistukseen. Alueellisia eroja ei juuri löytynyt. Aineistosta oli klusterianalyysillä havaittavissa erilaisia käyttäjäryhmiä. Avoimeen kysymykseen vastasi lähes puolet kaikista vastaajista. Kvalitatiivisesta aineistosta nousi esille partiopaidan käyttötapojen kirjavuus eri lippukunnissa, huoli siitä, minkälaisen kuvan partiopaita antaa järjestön ulkopuolisille ja toisaalta ulkomaalaisille partiolaisille sekä paitaan liittyvä tunnearvo. Kirjoituksissa keskusteltiin myös partiopaidan univormumaisuudesta, hierarkkisuudesta ja sotilaallisuudesta. Avainsanat – Keywords Vaatetus, univormu, vaatetuksen viestit, vaatetus ja identiteetti, Suomen Partiolaiset ry, partiolaisuus, summamuuttuja, faktorianalyysi, lineaarinen regressioanalyysi, Mann-Whitneyn U-testi, Kruskall-Wallisin H-testi, klusterianalyysi TIIVISTELMÄ UEF ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty Osasto – School Philosophical Faculty School of Applied Educational Science and Teacher Education Tekijät – Author Mervi Laitinen Työn nimi – Title Nauravien muistojen tulva humahti lävitseni! – Suomen Partiolaiset ry:n jäsenten suhtautuminen partiopaitaan ja sen uudistukseen Pääaine – Main subject Craft Science Työn laji – Level Pro gradu -tutkielma Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma x Päivämäärä – Date 5th May 2010 Sivumäärä – Number of pages 65 + appendices Tiivistelmä – Abstract The aim of this survey was to view Finnish scouts’ thoughts of the scout uniform and the scout shirt in particular. The research looks into the background information such as age, gender, mother tongue, region, membership history, scouting method and the model and colour of the shirt in relation to these thoughts. The research questions were: why do scouts use the scout shirt (what kind of significance does it have for scout’s identity, does it represent the organizational values and ideology, does it have sentimental value, are members satisfied with it, is the traditional use of scout uniform and the shirt outdated) and how the scout shirt is used in Finland (is it strictly for festivities and ceremonial use and do the backgrounds of the scouts have relevance to the thoughts of the shirt)? The data was collected through an electric questionnaire. There was information about the survey in the Finnish scout media and the questionnaire form was accessible for all scouts for app. three months in 2009. There were different questionnaires in Finnish and in Swedish. Statistical methods such as factor, regression and cluster analyses were used to analyze the data. There was also a qualitative data collected through the questionnaire supporting the quantitative data. The results of this survey showed that the scout shirt has a significant role in the participants’ scout identity, it has a lot of sentimental value and that the members did not want to give up using it. Participants were satisfied with the shirt and it was considered to reflect well the organization’s ideology. They considered it to be used mainly in festivities. There were statistically significant differences between the background groups concerning the sum variables and factors. There were differences concerning the attitudes towards the renewal of the scout uniform, the ideology behind this piece of clothing and eagerness to use it. For example women had more positive attitudes towards the renewal than men, there were not however many regional differences. The cluster analysis found four distinctive user groups in the data. Almost a half of the participants of the survey answered the open question about the scout uniform in general. The main themes of these texts were the diversity of ways how to use the shirt and a concern what kind of a message it sends to non-members and scouts from other part of the world. Other themes were the sentimental value hidden in the shirt, uniformity, hierarchy and militarism. Avainsanat – Keywords Clothing, uniform, signals of clothing, clothing and identity, Suomen Partiolaiset ry, scouting, variable sum, factor analysis, linear regression analysis, nonparametric tests (Mann-Whitney, Kruskall-Wallis), cluster analysis SISÄLLYS 1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 4 2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS ...................................................................................... 3 3 PARTIOLIIKE .................................................................................................................... 5 3.1 Partioliike Suomessa .................................................................................................... 5 3.2 Suomalainen partiopuku............................................................................................... 8 4 VAATETUS VIESTIMENÄ ............................................................................................ 13 4.1 Identiteetti ja vaatetus ................................................................................................ 15 4.2 Univormu ja sen viestit .............................................................................................. 16 4.3 Univormun tehtävät .................................................................................................... 17 4.4 Sotilasunivormu ......................................................................................................... 19 4.5 Partiounivormu........................................................................................................... 21 5 TUTKIMUSTAVOITE JA -ONGELMAT ...................................................................... 22 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ........................................................................... 23 6.1 Kvantitatiivinen tutkimus ........................................................................................... 23 6.2 Kysely aineistonkeruumenetelmänä........................................................................... 24 6.3 Kyselylomakkeen laadinta ......................................................................................... 24 6.4 Kyselyn toteuttaminen ............................................................................................... 25 6.5 Aineiston analyysi ...................................................................................................... 26 6.5.1 Taustatiedot ......................................................................................................... 27 6.5.2 Summamuuttujat ................................................................................................. 30 6.5.3 Faktorianalyysi .................................................................................................... 35 6.5.4 Mannin–Whitneyn U-testi ja lineaarinen regressioanalyysi ............................... 37 6.5.5 Kruskall-Wallisin H-testi .................................................................................... 39 6.5.6 Klusterianalyysi................................................................................................... 40 6.6 Kvalitatiivisen aineiston analysointi .......................................................................... 40 7 TUTKIMUSTULOKSET ................................................................................................. 42 7.1 Tutkimusongelmat ja summamuuttujat ...................................................................... 42 7.2 Taustatiedot suhteessa summamuuttujiin ja faktoreihin ............................................ 43 7.2.1 Sukupuoli ............................................................................................................ 43 7.2.2 Maa- ja meripartiolaisuus.................................................................................... 44 7.2.3 Partiopaidan väri ................................................................................................. 45 7.2.4 Uuden paidan hankinta........................................................................................ 47 7.2.5 Kieliryhmät ......................................................................................................... 48 7.3 Partiopaidan aatteellisuus ja käytön useus ................................................................. 49 7.4 Alueelliset erot ........................................................................................................... 49 7.5 Käyttäjäryhmät ........................................................................................................... 50 8 ”PARTIOPAITA ON POP” .............................................................................................. 56 9 DISKUSSIO ...................................................................................................................... 60 LÄHTEET ............................................................................................................................ 63 LIITTEET (5) 1 JOHDANTO Kansainvälinen partioliike täytti 100 vuotta vuonna 2007 ja Suomalaisen partion satavuotista toimintaa juhlitaan kuluvana vuonna 2010. Partioliikkeen juhlavuoden tuntumassa suomalaisessa partioliikkeessä elettiin muutosten aikaa. Järjestön hallinnollinen jako muuttui. Graafista ilmettä, partion peruskirjaa, ikäkausijakoa ja kasvatustavoitteita uudistettiin. Myös partiolaisten virallinen paita uudistui täysin. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry. (SP – FiSSc) toimii piireissä ja lippukunnissa. SP on jaettu maantieteellisiin alueisiin, niin kutsuttuihin piireihin (piiriuudistuksen jälkeen yhdeksän kappaletta). Lippukunnat ovat järjestön paikallisyksiköitä, ja niissä toimivat partioaatteelle tärkeät pienryhmät: laumat, joukkueet ja vartiot. Partiopukua käytetään partion virallisissa tilaisuuksissa ja edustustilaisuuksissa, sekä lippukunnan, piirin ja järjestön toiminnassa. Epävirallisissa tilaisuuksissa partiolaisen tunnistaa partiohuivista. Partiopuku luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kuvastaa partiolaisten pyrkimystä partioaatteen ihanteita kohti (Suomen Partiolaisten ohjelmaryhmä 2000, 3). Olen harrastanut partiota pienestä pitäen. Partioreissuilla mukanani on kulkenut uskollisesti vanha partiopaitani, johon olen innolla kerännyt erilaisia tapahtuma- ja taitomerkkejä. Paidan merkitystä harrastukselleni en ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi, mutta uuden paidan valmistuttua pohdin sitä monesti. Vanhasta paidasta on vaikea luopua. Siihen on aikojen kuluessa tarttunut merkkejä ja erilaisia muistoja. Vaikka paita ei enää olisikaan materiaalisesti arvokas, on sillä paljon tunnearvoa. Käsityötieteen opiskelijana minua alkoivat kiinnostaa muiden partiolaisten kokemukset partiovaatetuksen merkityksestä. Tutkin kandidaatin tutkielmassani partiopuku-uudistuksen (uudistus vuosina 2003–2005) aiheuttamaa 2 keskustelua ja siitä tiedottamista jäsenistön lehdissä. Jäsenistön suuri kiinnostus ja teksteistä välittyvä tunnelataus kiinnosti minua kovasti. Nyt, siis muutama vuosi uudistuksen jälkeen, on mielestäni hedelmällisintä kerätä aineistoa jäseniltä, jotka ovat jo ehtineet tutustua uuteen pukuun ja sen käyttöominaisuuksiin. Partiopuvun viestejä jäsenten ja partioliikkeen ulkopuolisten näkökulmasta on kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin tutkinut Mattila vuonna 2002. Omassa pro gradu -tutkielmassani käytän kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, jotka mahdollistavat tulosten sisäisen vertailun ja yleistettävyyden. Tutkielmassani keskityn Suomen Partiolaiset ry:n jäsenistön ajatuksiin partiopuvusta. Sähköisen kyselylomakkeella keräämäni aineiston avulla tutkin, miten ja missä tilanteissa partiolaiset tuntevat puvun käytön luonnollisena. Onko univormuajatus jäsenistön mielestä vanhentunut? Onko uusi paita käyttö- vai juhlavaate? Miksi partiopukua käytettään? Mattilan tutkielmassa haastatellut partiolaiset kertoivat syiksi nuorempien partiolaisten motivoinnin ja yhteenkuuluvuudentunteen. Toisaalta partiopuvun käytöllä sanottiin olevan merkitystä juuri järjestön ulkopuolisille henkilöille; pukua käytettiin siis ikään kuin ulkopuolisia varten. Liittyykö pukuun myös tunnearvoa kuten muistoja tapahtumista, suorituksista jne.? Entä kuvaako puku järjestön aatteita? Kaikkia näitä seikkoja vertaan aineiston luomissa puitteissa Suomen sisäisesti, eri piireissä, muun muassa uuden partiopaidan hankkineiden ja vanhassa pitäytyneiden välillä sekä ruskea- ja sinipaitaisten välillä. Kyselylomakkeella kerättyä aineistoa analysoin tilastollisin menetelmin käyttäen Statistical Package for the Social Sciences (SPSS) -tilasto-ohjelmaa. 3 2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS Teoreettinen viitekehys koostuu tutkimuskentän eri osatekijöistä. Niihin kuuluu tässä tutkielmassa luonnollisena osana Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n aatteellinen sekä toiminnallinen historia ja nykypäivä. Tutkin kyselylomakkeen avulla järjestön jäsenten suhtautumista partiopaitaan, muun muassa jäsenistön ajatuksia siitä, viestittääkö se näitä järjestön perustoimintatapoja ja aatteita. Partiopaidan käyttöön ja uuteen paitamalliin suhtautumiseen taas vaikuttaa voimakkaasti paidan historia; miten ja missä se on kehitetty ja miten sen käyttö on vuosikymmenten aikana muuttunut. Univormu on voimakkaasti kantajansa identiteetistä sekä tehtävistä viestivä vaate, teoreettiseen viitekehykseen kuuluu näin myös yleisesti vaatetuksen ominaisuudet viestimiskeinona, erityisesti univormun ominaisuudet ja tehtävät sekä vaatetuksen suhde identiteettiin ja sen kehittymiseen. Kuvioon 1 on koottu teoreettisen viitekehyksen keskeiset osatekijät. 4 Partioliikkeen historia, partioliike Suomessa Partiovaatetuksen historia ja perinteet Partion aatteet Partiopaita Partiopuku Suomen Partiolaiset ry:n pukuohjeet Vaatetus viestimenä Vaatetus ja identiteetti KUVIO 1. Teoreettinen viitekehys. Univormun tehtävät 5 3 PARTIOLIIKE Partioliike sai alkunsa Englannissa, kun buurisodassa taistellut kenraaliluutnantti Robert Stephenson Smyth Baden-Powell halusi järjestää hyödyllistä, kasvattavaa toimintaa nuorille pojille. Vuonna 1907 hän järjesti ensimmäisen partioleirin 22 pojalle Brownsean saarella. Onnistuneen leirin jälkeen hän kirjoitti partiotoiminta-ajatuksestaan kirjan Scouting for boys (suom. Partiopojan kirja), minkä seurauksena toiminta alkoi levitä Englannissa. Vain kolme vuotta ensimmäisen kokeiluleirin jälkeen liike organisoitui valtakunnalliseksi partioliitoksi ja pian partioliike levisi myös Manner-Eurooppaan ja muualle maailmaan. Suomen silloisessa emämaassa Venäjällä ensimmäinen partiolippukunta perustettiin Pietarin läheisyyteen vuonna 1909 ja naapurimaassamme Ruotsissa Ruotsin partioliitto perustettiin 1912. Ensimmäisiä suomalaisia lippukuntia perustettiin vuosina 1909 ja 1910. Vaikka kenraaliluutnantti Baden-Powell suunnittelikin partiotoiminnan alun perin vain pojille, tulivat tytöt innokkaina mukaan toimintaan pian poikatoiminnan alettua. Partiotyttötoiminnan kehittäjäksi ja johtajaksi tuli Robert Baden-Powellin sisar, Agnes Baden-Powell. Vuonna 1923 myönnettiin Baden-Powelille partioansioistaan aatelisarvo lordi Baden-Powell of Gillwell. (Vesikansa 1960, 1–3; Savunen 1999, 9–11.) 3.1 Partioliike Suomessa Suomessa partioliikkeen leviäminen näkyi 1910-luvun vaihteessa mm. nuorten- ja lastenlehdissä. Partioliikkeen toimintaa kuvailtiin ainakin lehdissä Nuori Voima ja Pääskynen. Liikkeen toimintaperiaatteista ja leviämisestä käytiin myös keskustelua opettajien ja muuten kasvatuksesta kiinnostuneiden keskuudessa. Toiminta levisi kiivaimmin lukuvuonna 6 1910–11 oppikoulujen yhteydessä, ja ko. lukuvuonna toimi eri puolilla Suomea kymmeniä lippukuntia. (Vesikansa 1960, 1-3.) Partion toimintaan vaikuttivat voimakkaasti erilaiset yhteiskunnalliset tapahtumat ja ilmiöt. Venäläinen virkavalta ja lehdistö kiinnittivät keväällä 1909 erityistä huomiota koko Suomeen levinneeseen partioliikkeeseen. Venäläinen lehdistö väitti partiota poliittiseksi liikkeeksi, joka valmisti nuoria sotilaallisia tehtäviä varten. (Savunen 1999, 15.) Syyskuussa vuonna 1911 kenraalikuvernööri F. A. Seyn lähetti keisarillisen senaatin talousosastolle partion lopettamista vaativan kirjeen. Vaikka toiminta pääasiallisesti hajotettiin, toimi muutama lippukunta vielä lopettamiskäskyn jälkeen salaa maanalaisena toimintana. (Vesikansa 1960, 3–5.) Partiolaiset jatkoivat keskeytynyttä toimintaansa heti Venäjän vallankumouksen jälkeen, keväällä 1917. Seuraavina vuosikymmeninä partion toimintaan vaikuttivat suuresti mm. kansalaissota sekä maailmansodat (Savunen 1999, 16–17; Vesikansa 1960, 5–38) ja yhteiskunnan politisoitumisen kausi 1960-luvulla (Hakala & Paavilainen 1992, 62). Suomessa partiotoiminta alkoi järjestäytymättömänä, itsenäisinä lippukuntina ja vartioina. Keskeytyksen jälkeen partioliikettä ruvettiin järjestämään valtakunnallisesti ja vuonna 1917 järjestettyjen yleisten partiopäivien seurauksena perustettiin Suomen Partioliitto – Finlands Scoutförbund. Ensimmäisten vuosikymmenten ajan partion kentällä kuitenkin erkaantui ja syntyi lukuisia uusia liittoja. (Vesikansa 1960, 5–44.) Liitteessä 1 on lueteltu eri liittoja ja niiden yhdistymisiä vuosien varrella. Nykypäivänä toimiva valtakunnallinen Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry on perustettu vanhojen liittojen pohjalta 1972 (Niemi 1997, 42). Suomen Partiolaiset ry:hyn kuuluu 70 000 partiolaista (Suomen Partiolaiset 2008a). Sen toiminta perustuu niin sanottuun peruskirjaan, joka määrittää partiotoiminnan päämäärän, arvopohjan ja menetelmän periaatteet. Toiminta pohjautuu partiomenetelmään, jonka kahdeksan pääkohtaa (kuvio 2) ovat sitoutuminen partion arvoihin, symboliikka, nousujohteisuus, vartiojärjestelmä, tekemällä oppiminen, aikuinen tuki, päivän hyvä työ ja toiminta luonnossa. (Suomen partiolaiset 2008c). Toiminnan kasvatuskeinoja on neljä ulottuvuutta: suhde itseen, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön (Suomen Partiolaiset 2008b). Partioaate kiteytyy tunnukseen ”Ole 7 valmis”, partiolupaukseen ja ns. partioihanteisiin. Partiolupaus kuuluu: ”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa <ikäkauden> ihanteita ja olla avuksi toisille.” Ikäkausiryhmiä partiossa on viisi: sudenpennut (7–10-vuotiaat partiolaiset), seikkailijat (10–12-vuotiaat partiolaiset), tarpojat (12–15-vuotiaat partiolaiset), samoajat (15–17-vuotiaat partiolaiset), ja vaeltajat (18–22-vuotiaat partiolaiset). Siirryttäessä ikäkaudesta seuraavaan ihanteet lisääntyvät. Vaeltajalla ihanteita on kaikkiaan seitsemän: kunnioittaa toista ihmistä, rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä, olla luotettava, rakentaa ystävyyttä yli rajojen, tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen, kehittää itseään ihmisenä ja etsiä elämän totuutta. (Partiojohtaja 2008.) KUVIO 2. Partiomenetelmä (Suomen partiolaiset 2008c). Ensimmäiset partiolehdet, ”Partiolainen” ja ”Var redo”, julkaistiin toukokuussa 1917. Myöhemmin mainittujen lehtien rinnalla alettiin painaa myös lehtiä ”Ole valmis” ja ”Scoutposten”. (Vesikansa 1960, 5.) Kunkin ajan olot ja tapahtumat näkyivät selvästi myös 8 partiolehdissä. Esimerkiksi heti sisällissodan jälkeen S. E. Donner kehotti ”Ole valmis” lehdessä partiolaisia tekemään voitavansa katkeruuden häviämiseksi ja yksimielisen nuoren Suomen kansan kasvamiseksi (Vesikansa 1960, 6). Partiolehdistö toimi partiotoiminnan alkuvuosikymmeninä tärkeänä toiminnan kehittäjänä. Erityisesti 1920-luvun vaihteessa perustetuilla johtajalehdillä oli tärkeä asema johtajakoulutuksessa. (Vesikansa 1960, 13, 19.) Lehdissä keskusteltiin kiivaasti myös partiopuvun merkityksestä ja sen kansallistamisesta. Nykyisin Suomen Partiolaiset ry julkaisee jäsenlehteä ”Partio”, ”Partiojohtaja”verkkolehteä sekä ruotsinkielistä jäsenlehteä ”Scoutposten” (Suomen Partiolaiset 2010). Lisäksi julkaistaan lukuisia pienempiä piirilehtiä. Partio-lehti toimii järjestön tärkeimpänä tiedotusvälineenä (Suomen Partiolaiset 2007). Partio on kautta aikojen ollut esillä myös yleisissä medioissa. Partioaatekin levisi alkuvuosinaan erilaisissa nuorten lehdissä, ja Suomen Partiopoikajärjestön (SPJ, liite 1, Partiojärjestöjä) Partio-lehteä julkaistiin vuosina 1943–1944 osana toista lehteä. Maailmanlaajuinen partioliikkeen satavuotisjuhla näkyi ja kuului, yksistään uutta asua käsitteleviä radio-, televisio- ja lehtijuttuja julkaistiin valtakunnallisesti yli 50 (Partiojohtaja 2005b, 9). 3.2 Suomalainen partiopuku Alkuvuosinaan suomalaisella partioliikkeellä ei ollut yhtenäistä pukua, vaikka esimerkiksi 1910-luvun vaihteessa vanhimpana partiotyttölippukuntana pidetyn Unga Fribyggare – Fribyggarflickor -yhdistyksen (Toimen Pojat ja Toimen Tytöt) suoritusvaatimuksissa oli oman puseron ompeleminen. Ruskeaa puseroa käytettiinkin Yrjönpäivän juhlallisuuksissa leveälierisen hatun ja värikkään kaulahuivin kanssa. (Savunen, 1999, 13.) Muillakin lippukunnilla oli omia tunnuksia ja asusteita, kuten partiohatut, kaulahuivit, olkapäältä riippuvat nauhat, partiosauvat, johtajien pillinarut ja vartioiden omat viirit (Vesikansa 1960, 3; liite 2, kuva 1). Yhtenäisestä partioasusta päästiin keskustelemaan vasta, kun partioliike alkoi järjestäytyä valtakunnallisesti. Ensimmäisillä partiopäivillä 1917 päätettiin Suomessa ottaa käyttöön kansainvälinen partiopuku. Päätöksen hyväksyi perustetun Suomen Partioliiton ylineuvos- 9 to. (Savunen 1999, 20.) Pukuun kuului leveälierinen hattu (ns. Boissarihattu tai B-P-hattu), khakinvärinen tai ruskea kauluksellinen pusero, jossa oli suurehkot rintataskut, pojilla polvihousut ja polvisukat, tytöillä nilkkapituinen hame. Leveälierinen hattu aiheutti päätöksen jälkeen keskustelua, sillä Baden-Powellin partiopukuun valitsema hattu oli alun perin eteläafrikkalaisten poliisivoimien univormun hattu (SCORE 2007). Suomessakin käyttöönotettua kansainvälistä partiopukua päivitettiin Suomen oloihin sopivammaksi 1920-luvulla. Leveälierisen Boissarihatun rinnalle tuli käyttöön kanoottimallinen päähine ja sinivalkoinen leirilakki. (Vesikansa 1960, 13.) Kanoottimallisesta lakista käytetään myös nimeä suikka, ja Vesikansan esittelemää sinivalkoista leirilakkia kutsutaan Väinämöisen lakiksi eli Väiskiksi. Myös alkuperäiseen partioasuun kuulunut partiosauva poistui hiljalleen käytöstä (Vesikansa 1960, 13). Partiolaisen puvun vasempaan hihaan kiinnitettiin ns. olkanauha, jonka väri oli koko järjestöllä sama (Partio 1922, 34–37). (Liite 2, Kuva 3 A ja B.) Partioasun mallista ja alkuperästä käytiin aktiivista keskustelua mm. jäsenlehdissä. Ehdotettiin puvun täydellistä kansallistamista, jopa vanhojen kansallispukujen muokkaamista partioasuksi. Keskustelu aiheutti lukijoissa myös huvitusta, ja Partio-lehdessä julkaistiinkin piirroskuva partiopuvun mahdollisesta kehityksestä (liite 2, kuva 4). Meripartiolaisilla oli myös oma asu. Ensimmäistä kertaa ohjeita virallisesta meripartioasusta julkaistiin 1923 Ilmari Vainion kirjoittamassa Partiopoikain käsikirjassa. (Vesikansa 1960, 14.) Liittojen ja järjestöjen erkaannuttua pukeutumissäännöt ja pukukulttuuri muuttuivat yhä kirjavammiksi. Liitoilla oli erilaisia uskonnollisia, kielellisiä ja aatteellisia painotuksia, mikä näkyi erilaisina asuina; jokaisella tyttöliitolla oli oma pukumallinsa ja värinsä (liite 2, kuvat 2, 3 A ja B). (Savunen 1999, 24–44.) Partiotyttöliitot yhdistyivät 1943 yhteiseksi Suomen Partiotyttöjärjestöksi (SPTL, SSP ja SVPR; myöhemmin myös FSFSF, Marttaliiton partiotoiminta sekä Pelastusarmeijan partiotoiminta) ja luopuivat perinteisistä väreistään ja asuistaan. Yhteiseksi puvun pääväriksi päätettiin valita tummansininen ja puvun malliksi valittiin SPTL:n partiopuku. Kaulaliinan väriksi valittiin ensin hopeanharmaa, sitten sininen, sukkien väriksi tummanharmaa, kenkien musta. Johtajapuvun väriksi valittiin niin ikään sininen (Liite 2, kuvat 5 A ja B). (Savunen 1999, 48.) Vesikansan partiohistoriikissa mainitaan myös poikatoiminnan uudet pu- 10 kumääräykset 1940-luvulla, tarkemmin muutoksista ei kuitenkaan kerrota (Vesikansa 1960, 38). Yhteiskunnan politisoituminen 1960-luvulla tuntui partiotoiminnassa jäsenmäärän kehityksen laskuna ja toiminnan kritiikkinä. Nuorennusleikkaukseksi ehdotettiin toimintatapojen päivittämistä ja partiopuvun poistamista tai ainakin uudistamista. (Hakala & Paavilainen 1992, 62.) Seuraavan kerran partiopukua yhtenäistettiin 1970-luvulla, kun eri liitot yhdistyivät Suomen Partiolaiset ry:ksi. Asun väriksi päätettiin sininen ja uudistusta kutsuttiin tämän vuoksi siniseksi linjaksi. Sininen linja sai aikaan kapinamieltä vanhojen ruskeiden pukujen kannattajissa. SP lievensi päätöstään niin, että vaikka virallinen linja oli sininen, eivät muut värit kuitenkaan olleet kiellettyjä. Paitaa uudistettiin jälleen 1980-luvun alussa (kuva 1) (Hakala & Paavilainen 1992, 44) ja tämä paita sai seuraajansa, ns. mustikan ja rusakon, syksyllä 2005 (kuva 2). KUVA 1. Partiojohtajan paita vuosimallia 1982 (kuvat Jenni Kujansivu 2007). 11 Ikäkausiryhmistä seikkailijat ja heitä vanhemmat käyttävät partiopaitaa ikäkauteen kuuluvin merkein. Naiset voivat käyttää myös partiomekkoa. Partiopaidan lisäksi täydelliseen partiopukuun kuuluvat vuonna 2000 painetun Suomen Partiolaisten Pukuoppaan mukaan (Suomen Partiolaisten ohjelmaryhmä 2000) tummansininen suoralinjainen hame tai suorat tummansiniset housut (ruskean paidan kanssa tummanruskeat), partiovyö, huivi, pillinaru, baretti, tummansiniset sukat (tai naisilla ihonväriset sukkahousut) ja tummat kävelykengät. Ikäkausimerkkien lisäksi partiopaitaan kuuluvat mm. järjestö-, piiri- ja paikkakuntatunnukset (liite 3). (Suomen Partiolaisten ohjelmaryhmä 2000, 6–13.) Suomen Partiolaisten uudet viralliset partiopuvut on nimetty väriensä mukaan mustikaksi ja rusakoksi. Ne on suunnitellut pukusuunnittelija Anna-Kaisa Huttunen. Puku-uudistuksen suunnittelun tavoitteina Huttusella oli paidan leikkauksen päivittäminen tämän ajan mukaiseksi ja käyttömukavuuden parantaminen (Partiojohtaja 2004, 9). (Kuva 2.) KUVA 2. Rusakko ja Mustikka (kuva Anna-Kaisa Huttunen, http://www.partio.fi/?Deptid=87, 15.4.2007). Kaksi vuotta kestänyt suunnittelu- ja kehittelyprojekti alkoi syksyllä 2003 Partioneuvoston päätöksestä uudistaa partioasua (Partiojohtaja 2003, 6). Projektin aikana mielipidettä asujen uudistamisesta ja asuprototyypeistä kysyttiin partiolaisilta moneen otteeseen. Jo ennen vaatesuunnittelijan prototyyppejä pyydettiin Partio-lehdessä jäsenistöä lähettämään SP:iin 12 ajatuksia siitä, miten silloista partiopaitaa tulisi parannella, mikä näyttäisi ja tuntuisi hyvältä (Partio 2004, 36). Mielipiteitä ja kommentteja kerättiin myös suurleiri Taruksella heinäelokuun vaihteessa 2004 ja prototyyppiä päästiin piireissä ja testiryhmissä kokeilemaan käytännössä keväällä 2005. Testiryhmä testasi kankaan pesuominaisuuksia, likaantuvuutta ja rypistyvyyttä (Partiojohtaja 2005a, 8). Partiokauppoihin paidat tulivat syksyllä 2005. Paitamalleja on kaksi, miesten suora malli ja naisten muotoon leikattu malli, kokoluokat ovat naisille, miehille ja lapsille (ns. junioripaidat). Paidan väri on aiempia vaaleampi. Suurimmat muutokset paidan leikkauksessa ovat piilonapitus ja vaakasuora rintalaskos, joka korvaa vanhan paidan taskuläpät. Myös helman pituutta ja viimeistelyä on uudistettu niin, että sen voi jättää alaosan päälle. Kangas valmistetaan Saksassa ja se on 65 % puuvillaa ja 35 % polyesteriä. Paidan valmistaja on suomalainen perheyritys, jonka tuotantolaitos sijaitsee Virossa. Paitoja voi tilata myös omilla mitoillaan. Vuonna 2009 paidan hinta oli 44 € (Partio 2009). (Partiojohtaja 2005c, 4–5.) (Kuva 2, liite 2, kuva 6.) Virallisen partiopaidan lisäksi on Huttunen suunnitellut mallistoon puuvillatrikoopaidan partio-printillä, liivihameen, alushousut), väiski-pipon ja ulkotakin (Partio 2005; 6; 32). 13 4 VAATETUS VIESTIMENÄ Pukeutuminen on yksi monista ihmisen tavoista ilmaista itseään nonverbaalisti. Vaatetuksen viestinnän ymmärtämisessä voidaan käyttää kahta määritelmää. Damhorstin (2005a, 67–80) artikkelissaan esittelemä Burgoon ja Ruffnerin määritelmä jaetaan kolmeen viestinnän lähtökohtaan. Ensinnäkin viestintä on vuorovaikutteinen tapahtuma kahden tai useamman ihmisen välillä. Viestintään kuuluu viestin lähettäminen ainakin yhdelle vastaanottajalle, joka vastaanotettuaan viestin lähettää siihen kuuluvan palautteen. Nämä palautteet eivät aina ole selkeitä tai ilmeisiä. Palaute voi olla esimerkiksi suora kommentti vaatetuksesta tai vain pitkä katse. Myös palautteen puuttuminen on merkityksellistä, sillä niin voidaan ilmaista, ettei henkilön ulkomuodossa ole mitään vialla. Viestintä on tapahtumana jatkuvaa ja aktiivista. Viestien merkitykset ovat yhdessä sovittuja arvoja, jotka vastaavat yleistä käsitystä. Jotta viestintätilanne onnistuisi täydellisesti, on siihen osallistujien siis oltava yksimielisiä pukeutumisen viestien merkityksistä. Täydellistä yhteisymmärrystä merkityksistä ei kuitenkaan voida saavuttaa pukeutumisen viestien monimerkityksisyyden vuoksi. (Damhorst 2005a, 67–80.) Damhorstin (2005a, 67–80) esittelemän Fisken määritelmän mukaan pukeutuminen on merkitysten tuottamista ja niiden vaihtoa. Jokaisella havainnoijalla on yhteisten sovittujen merkitysten lisäksi oma, ainutlaatuinen tulkinta havainnoidusta ulkomuodosta. Vaikka havainnoijan ja yleiseen sopimukseen perustuvat merkitykset eivät kohtaa, ei viestintä lopu tai epäonnistu. Pukeutujan ja tämän havainnoijan keskinäisen vuorovaikutuksen (tai sen puutteen) summa tuottaa uusia merkityssuhteita heille molemmille. (Damhorst 2005a, 67– 80.) 14 Yleisesti sovituilla niin sanotuilla pukeutumisen säännöillä voidaan ohjailla havainnoijan mielikuvia ja mielipiteitä. Esimerkiksi työpaikoilla sopivalla pukeutumisella voidaan tasoittaa kielteisiä stereotypioita. Tunnettuja yhteiskuntaluokkiin sidottuja käsitteitä ovat mm. valko- ja sinikauluspuvut, joilla viitataan toimisto- ja työläisammatteihin. Eräät poliitikot ovatkin Yhdysvalloissa käyttäneet tätä käsitystä hyväkseen kampanjoidessaan eri sosiaaliluokkia asuttamilla alueilla. (Miller-Spillman 1995, 219.) Samantyylistä tapaa kommunikoida vaatteilla on käyttänyt Suomessa esimerkiksi kansanedustaja Juha Mieto käyttäessään kampanjamainoksissaan ns. Jussi-paitaa. Suomalaisessa politiikassa myös puolueiden tunnusomaiset värit ovat olleet selkeästi esillä mm. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen ja entisen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen vahvasti punasävyisessä pukeutumisessa. Samankaltaisella pukeutumisella voidaan myös synnyttää yhteenkuuluvuuden tunnetta, sillä voidaan ilmentää mm. ryhmän ajatuksia ja elämäntapoja. Samalla tavalla pukeutuvat voivat ”löytää” toisensa tai samoin ajattelevat voivat valita yhdenmukaisen ulkoasun. Vaatteet ilmentävät erilaisia rooleja ja ne vaikuttavat paitsi toisten toimintaan, Kaiserin mukaan hyvin todennäköisesti myös vaatteen käyttäjän omaan käyttäytymiseen. (Honkavaara 2000, 269–273.) Suomalaisten kansallispukujen synty kuvaa hyvin pukeutumisen ja tietyn puvun kautta vaikuttamista. 1800-luvun lopulla herännyttä kansallisuusaatetta (kansallisromantiikan aikakausi) vahvistettiin kehittämällä vanhoista kansanpuvuista koko kansan käyttöön ns. kansallispukuja. (Finnica 2010.) Merkityksiä viestivän pukeutumisen perustekijöitä ovat niin sanotusti havaittavat tekijät (perceptual elements). Näitä tekijöitä ovat kankaan ja asun erottamattomat ominaisuudet, kuten muoto, väri, tekstuuri ja materiaalin rakenne. Muita tekijöitä ovat vaatteen ja sen käyttäjän vuorovaikutus, tilanteen fyysinen ja sosiaalinen konteksti, mahdollinen ryhmä sekä vallitsevan kulttuurin normit ja perinteet. (Damhorst 2005a, 71.) 15 4.1 Identiteetti ja vaatetus Identiteetin käsitettä on tutkittu paljon, ja sen luonteesta on oltu laajalti eri mieltä. Aiemmin identiteettiä pidettiin vakaana ja muuttumattomana piirteenä, mutta nykyään sen katsotaan olevan häilyvä, dynaaminen ominaisuus. (Parker, 1997, 61.) Ihmisen itse (self) voidaan määritellä yksilön identiteetin ja materiaalisten sekä sosiaalisten esineiden ja asioiden yhdistelmänä. Identiteettiä ilmentävät mm. vaatetus, kehollinen ulkomuoto ja puhe. Mainitut erilaiset sosiaaliset esineet ja asiat edistävät vuorovaikutustilanteiden merkityksiä. Ihmisellä voi olla lukuisia erilaisiin sosiaalisiin konteksteihin liittyvä identiteettejä, jotka kaikki vaikuttavat niin sanotun itsen kokoonpanoon. Nämä erilaiset identiteetit ja niiden summa eli itse erottavat yksilön toisista. (Roach-Higgins & Eicher 1995, 12) Hall (1999, 21–23) jakaa eri näkemykset identiteetistä kolmeen pääkäsitykseen: valistuksen subjekti, sosiologinen ja postmoderni subjekti. Valistuksen subjekti viittaa valistuksen ajan yksilökeskeiseen ajatukseen ihmisen sisimmän keskuksesta, joka muodostui ihmisen syntyessä ja pysyi samana kehittyen ihmisen varttuessa. Ihminen ja tämän sisäinen ydin nähtiin tietoisena, järjellisenä ja toimintakykyisenä eheänä yksilönä. Sosiologisen subjektin katsotaan olevan interaktiivinen, yhteiskunnan ja minän vuorovaikutuksessa muokkautuva ydin, ”tosi minä” (Hall 1999, 22). Identiteetti kaventaa ihmisen sisäisen olemuksen ja ulkoisten ulottuvuuksien välistä rajaa tehden niistä kummastakin eheämpiä ja helpommin ennakoitavia. Kolmas mainittu näkemys identiteetistä, postmodernin subjektin ajatus, hahmottaa subjektin pirstaleisena kokonaisuutena joukkona erilaisia identiteettejä. Nämä identiteetit voivat olla ristiriidassa keskenään; subjekti voi tilapäisesti identifioitua kulloiseenkin tilanteeseen sopivaan identiteettiin. Tekstissään Hall tuo esille muuttuvien olosuhteiden vaikutuksen identiteetin hahmottamisessa: Siitä identifikaatioprosessista, jolla projisoimme itsemme kulttuurisiin identiteetteihimme, on tulossa aiempaa avoimempi, moninaisempi ja ongelmallisempi. (Hall 1999, 22) Kulttuurinen identiteetti voidaan nähdä yhteisen kulttuurin muodostaman merkitysjärjestelmän ja historian kautta. Se peilaa kyseisen kulttuurin koodeja ja yhteisiä historiallisia kokemuksia tuottaen kokemuksen ”yhdestä kansasta” (Hall 1999, 224). Paitsi historian 16 kautta, voidaan kulttuurista identiteettiä tarkastella myös tulevaisuuden ja erilaisuuden kannalta. Se, kuten yksilöllinenkin identiteetti muovautuu ajan kuluessa, tiivistyy myös vastoinkäymisten ja rikkonaisuuden myötä. (Hall 1999, 227) Uotila (1995, 167) lähestyy identiteettiä ja vaatetusta termin pukeutumiskuva kautta. Se viittaa ihmisen logiikkaan kehittää ja kommunikoida pukeutumiskuvan välityksellä. Hänen mukaansa yksilö muodostaa kulloisenkin pukeutumiskuvansa sen mukaan, mikä on hänelle tilanteessa ajankohtaista ja tärkeää; se voi kuvata esimerkiksi psyykkistä, fyysistä tai yhteiskunnallista tilannetta. (Uotila 1995, 33) Myös Uotila viittaa kulttuuriseen identiteettiin, vuorovaikutukseen ja historiaan pukeutumisenkuvassa: Voidaankin sanoa, että pukeutuminen on kulttuurisen vuorovaikutuksen muoto, sellainen jatkuvasti käynnissä oleva dynaaminen prosessi, jossa ihminen toteuttaa sekä yleistä että yksityistä historiaa. (Uotila 1995, 31.) Kulttuurin tasolla kysymys yksilön pukeutumiskuvallisesta identiteetistä laajeneekin kysymykseksi pukeutumiskuvasta kansakunnan kuvana ja kansallisen identiteetin ilmentäjänä. (Uotila 1995, 167.) Vaatteiden massatuotanto on mahdollistanut suurten ihmisjoukkojen identiteetinrakentamisen muodin avulla (Wilson & de la Haye 1999, 1). Paulicellin (2009, 53) mukaan identiteetillä ja vaatetuksella ei ole selvää yhteyttä, vaikka ihmisen itse tulee ns. kulttuurisesti näkyväksi sen kautta. Identiteetti mielletään usein myös ammatin tai muun organisatorisen roolin kautta. (Pullen, Beech & Sims 2007, 1–2.) Tästä näkökulmasta voidaan todeta, että ammatillisella vaatetuksella ja trendeillä on vaikutusta, jos ei identiteetin rakentamisessa, niin ainakin sen vahvistamisessa. 4.2 Univormu ja sen viestit Yksi vaatetuskulttuurimme vakiintuneimmista viestimismuodoista on univormun käyttö. Univormu on jonkin ammattikunnan, koulun, yhdistyksen, urheiluseuran tai aateliikkeen yhtenäinen asu. Josephin mukaan sen käytön lähtökohta voi vaihdella suuresti puhtaasta käytännöllisyydestä hyvin symboliseen (Norum, Weagley & Norton 1998, 259). Gummeruksen Perustietosanakirja (Ahola, Kuhlman & Luotio 1996, 1270) kertoo sanan univormu pohjautuvan latinaan ja tarkoittavan yhtenäistä, samanlaista sekä yhtenäistä, erityisesti soti- 17 laallista, palveluspukua tai vaatetusta. Akateemisen tietosanakirja Perustieto (Rantala 1993, 954) tiivistää univormun merkityksen sanaan virkapuku. Joseph Nathanin mukaan univormun käyttäminen, ja näin myös vaatetuksella viestiminen, edellyttävät ihmisjoukon selvää ja pysyvää erottautumista isommasta ihmisryhmästä. Tämä erottaa univormun tavallisesta vakiintuneesta ryhmän pukeutumisesta ja työpuvuista. (Nathan 1995, 182.) Univormu ilmaisee auktoriteettia (Adomaitis & Johnson 2005, 89). Esimerkiksi poliisin univormu on ns. rooliin liittyvä univormu (role-related dress), mikä tarkoittaa, että puku on tiukasti sidoksissa tiettyyn ammattiin. Bickmanin mukaan univormut ilmaisevat valtaa ja oikeuttavat siihen. (Miller-Spillman 2005, 219.) Toinen hyvin tunnettu, mutta merkitykseltään hyvin erilainen univormu on koulupuku. Samankaltainen vaatetus saattaa auttaa lasta tuntemaan olonsa sosiaalisesti viihtyisäksi (Damhorst 2005b, 263). Lapset pitävät univormuista etenkin silloin, kun ne yhdistävät hänet johonkin haluttuun ryhmään, kuten urheilujoukkueeseen tai partiolaisiin. Lapsi pitää myös koulupuvustaan, jos hän pitää koulunkäynnistä. (Damhorst 2005b, 263.) Tietyn asun ja siihen yhdistettävän vallan (ja miksei mielestäni myös muiden haluttujen ominaisuuksien) merkityssuhde vakiintuu ajan myötä. Jos pukua muutetaan, saattaa herätä kysymyksiä siitä, siirtyvätkö puvun vanhat sosiaaliset merkitykset myös uuteen univormuun. (Adomaitis & Johnson 2005, 89.) 4.3 Univormun tehtävät Univormu toimii tunnuksena, jonka avulla yksilö tunnistetaan jonkin tietyn ryhmän jäseneksi (kuvio 3.). Puku siis erottaa jäsenen ulkopuolisesta. Toisen identiteetin tunnistaminen vaikuttaa tapaamme viestiä keskenämme sosiaalisessa ympäristössä. Univormusta tulee huomionkiinnittämisen keskeinen tekijä ja sen kantaja jää huomiotta. Usein kaupalliset yhtiöt haluavat näin vaikuttaa työntekijöidensä pukujen kautta välittyviin viesteihin. (Adomaitis & Johnson 2005, 90.) 18 Toinen univormun tehtävä Josephin mukaan on yksilöllisyyden tukahduttaminen (Kuvio 3.). Univormun pukeminen merkitsee yksilöllisten arvojen ja asenteiden hylkäämistä ja niiden korvaamista organisaation arvoilla ja asenteilla. Univormu on kantajalleen muistutus niistä tehtävistä, joista hän on organisaatiossa vastuussa. (Adomaitis & Johnson 2005, 90.) Univormun kolmas tehtävä on antaa kantajalleen ns. pätevyys, legitimiteetti (Kuvio 3.). Puku todentaa puvun kantajan ja organisaation välisen virallisen yhteyden. Pukiessaan organisaation puvun ylleen työntekijä tai ryhmän jäsen ilmaisee noudattavansa organisaation arvoja ja vakaumusta, hallitsevansa asemassaan vaadittavat taidot ja olevansa vastuussa toiminnastaan. (Adomaitis & Johnson 2005, 90.) Neljänneksi univormun avulla voidaan paljastaa tai piilottaa yksilön asema (Kuvio 3.). Kun kaikki ryhmän jäsenet pukeutuvat samankaltaisesti, ilman erityisiä statussymboleja, viestii pukeutuminen jäsenistön yksilöiden aseman tasa-arvoisuudesta. (Adomaitis & Johnson 2005, 90.) 19 identifioi yksilön ryhmän jäseneksi auttaa yksilöä järjestämään ryhmän ja sen jäsenten statukset Univormu vaientaa yksilöllisyyden antaa/vaatii pätevyyden KUVIO 3. Univormun tehtävät (mukaillen Adomaitis & Johnson 2005, 90). 4.4 Sotilasunivormu Tunnetuin univormutyyppi on sotilasunivormu. Sen syntyä ei voida määritellä tarkasti ajallisesti tai maantieteellisesti, sen oletetaan kehittyneen samanaikaisesti monessa eri maassa kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen (Kannik, 1968, 6), eli 1600-luvun lopun jälkeen. Ennen varsinaista yhtenäistä univormua sotaväki käytti rinnallaan ja selässään erivärisiä rasteja, jotta omat joukot erotettaisiin vihollisesta. Näiden rastien tilalle tuli vähitellen erilaiset 20 värikkäät vyö- ja olkanauhat. Kun ensimmäisiä yhtenäisiä sotilaspukuja suunniteltiin, yritettiin ensin luoda jokaiselle rykmentille omanvärisensä univormu, mutta myöhemmin koko armeijan yhteinen univormun pohjaväri osoittautui käytännöllisemmäksi ratkaisuksi. Erot rykmenttien välille voitiin luoda erilaisin kauluksin, kauluskääntein, kalvosimin, napein ja erivärisin koristein. (Kannik, 1968, 6–9.) 1900–luvun alussa useimmat armeijat käyttivät yhtenäistä univormua. Aseiden kehitys kuitenkin johti univormujen kehittymiseen taisteluasusteina: ennen nykyaikaisten taisteluaseiden kehitystä univormun värillä ei niinkään ollut aseiden huonon kantavuuden vuoksi väliä. Tärkeintä oli erottaa ystävä vihollisesta taistelukentällä. Uusien aseiden myötä univormujen väritykset muuttuivat tummemmiksi; sotilaan liikkeiden täytyi olla mahdollisimman näkymättömiä, joten sulautuminen taustaan tuli yhä tärkeämmäksi. (Kannik, 1968, 6–9.) Kansallisuutta ja isänmaallisuutta sotilasunivormut alkoivat viestittää 1700-luvulla, kun esimerkiksi USA:n ja joidenkin Euroopan maiden armeijat varsinaisesti järjestäytyivät kansallisiksi instituutioiksi. Ennen sotajoukoissa oli taistellut ulkomaisia rykmenttejä ja näillä osastoilla oli myös omat tunnistussymbolinsa. Vasta tämän jälkeen vakiintuivat siis kansallisuutta symboloivat sotilasunivormut. Varhaisessa sodankäynnissä johtajan vaatetus oli enemmänkin ammattiasu kuin univormu sanan nykypäivän merkityksessä. Korkeassa asemassa oleva henkilö johti joukkoja omalla esimerkillään, vaatetus viesti rohkeutta ja sankarillisuutta, ei niinkään kuulumista ryhmään. Puku vastasi siis ammatillisia tarpeita, sodankäynnin vaatimuksia. Keskiajan jälkeen sotilaallinen puku kehittyi ryhmätunnusmaisemmaksi; johtaja kuului ryhmään muita johtajia, eikä viestittänyt enää niinkään yksittäisestä, itsenäisestä sankarista. (Joseph 1995, 183–184.) Univormuja on hyvä tarkastella yleisen muodin rinnalla, koska sillä on ollut suuri vaikutus univormujen muotoon ja kehittymiseen. Siviilipukeutumisen ja univormupukeutumisen ero ei aina ole ollut selvä, tosin nykypäivän armeijan taisteluasu on kauimpana siviilipukeutumisesta mitä se on koskaan ollut. Tästä syystä perinteisiä armeijan univormuja usein pidetäänkin vapaalle lähdettäessä, vartiovuorossa jne. Kansallisen tradition ja muun pukeutumiskulttuurin vaikutuksesta hyvänä esimerkkinä on Skotlantilainen sotilasunivormu, jossa käytetään mm. perinnekilttiä, kukkaroa, sukkia ja päähineitä. (Kannik, 1968, 6–9.) 21 Univormun avulla voidaan henkilöiden karrikoimisessa käyttää yleisiä uskomuksia ja stereotypioita univormun edustamasta organisaatiosta. Univormun arvovaltaa viestivät piirteet ovat myös hyvin alttiita karikatyyriselle pilanteolle, ivalle ja halveksinnalle. Muun muassa tästä kertoo Bo Lönnqvist kirjassaan Vaatteiden valtapeli (Lönnqvist 2008, 44–45) sangen mielenkiintoisesti. Kirjassa on kuva maalauksesta, jossa väkijoukkoa ohittaa nälkiintyneiden hevosten selissä väärinpäin ratsastavat Västeråsin piispa Sunnanväder ja tämän tuomiorovasti Mickelson. Heillä on yllään virkapukujensa irvikuvat; heidän vanhat kuorikaapunsa ovat resuiset, päässään rovastilla on olkikruunu ja piispalla oljista tehty piispanhattu. Rovastilla on mukanaan vielä puinen miekka. He ovat kuvassa saapumassa Tukholmaan koettuaan tappion Kustaa Vaasaa vastaan nostetussa kapinassa vuonna 1524. 4.5 Partiounivormu Partiounivormun synnyssä on paljolti samoja piirteitä kuin sotilasunivormun kehityksessä. Partioliikkeen perustaja oli englantilainen upseeri, joka oli taistellut mm. Etelä-Afrikan buurisodassa. Univormun periaatteena ei kuitenkaan suinkaan ollut omien joukkojen erottaminen ”vihollisista”, vaan toimivan ja tasa-arvoisen toimintaympäristön luominen nuorille ja lapsille. Partion alkuvuosina, ennen kuin yhtenäisestä puvusta oli sovittu, suomalaisissa partiopuvuissa käytettiin, vanhojen sotilasunivormujen tapaan, eräänlaisia olkanauhoja eri osastojen tunnistamiseksi (Vesikansa 1960, 3). Edelleen keskusteltaessa partion toiminnasta ja sen ulkomuodosta nousee esille sotilaallisuus, vaikka yhtymäkohtia ei jo partioaatteen rauhaa rakentavan periaatteen vuoksi univormun käytön lisäksi ole paljon. Muita samankaltaisuuksia ovat isänmaalliset yksityiskohdat, esimerkiksi Väinämöisen hattu eli väiski sekä järjestelmän hierarkkisuus: molemmissa univormujärjestelmissä puvun yksityiskohdista voi asiantuntija nähdä jäsenen historian, aseman ja erityisen ansioituneisuuden organisaatiossa. 22 5 TUTKIMUSTAVOITE JA -ONGELMAT Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa Suomen Partiolaiset ry:n järjestöpaidan käyttöä ja siihen suhtautumista Suomen lippukunnissa. Kyselylomakkeella kerätyn aineiston perusteella pyrin löytämään vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: 1. Miksi virallista partiopaitaa jäsenistön mielestä käytetään? 1.1 Millainen merkitys partiopaidalla on partiolaisen identiteetille? 1.2 Ilmentääkö paita jäsenistön mielestä järjestön aatteita? 1.3 Liittyykö paitaan tunnearvoa? 1.4 Ovatko jäsenet tyytyväisiä partiopaitaan? 1.5 Onko virallisen paidan käyttö jäsenistön mielestä tapana vanhentunut? 2. Miten virallista partiopukua käytetään Suomessa? 2.1 Onko partiopaita käyttö- vai juhlavaate? 2.2 Vaikuttavatko taustamuuttujat (ikä, sukupuoli, partiotausta, maantieteellinen sijainti, paidan väri ja malli) paidan käyttöön? 3. Onko paidan käyttäjissä havaittavissa käyttäjäryhmiä? 23 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 6.1 Kvantitatiivinen tutkimus Tilastollisten tutkimusmenetelmien käytöllä pyritään tekemään päätelmiä erilaisista empiirisistä ilmiöistä. Ilmiöistä etsitään niiden säännönmukaiset ja satunnaiset tekijät sekä tutkitaan eri ilmiöiden suhteita toisiinsa. Tilastolliset eli kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät perustuvat perinteisesti ns. positivistiseen ja postpositivistiseen tieteen filosofiaan. Filosofian mukaan totta ovat konkreettisesti mitattavat ilmiöt. Ihmisen havainnoinnin ulkopuolelle jää kuitenkin erilaisia vaikeasti käsitettäviä tai koettavia ilmiöitä. Totuutta ja todellisuutta postpositivistinen tieteen filosofia lähestyykin ns. ”kriittisen realistisesti”. (Metsämuuronen 2003, 164–167.) Omassa tutkielmassani tarkastelen vastaajien taustamuuttujien mahdollista vaikutusta suomalaisen partiopuvun käyttöön ja siihen liittyviin asenteisiin. Tutkimukseni tavoite edellytti suhteellisen laajaa määrällistä aineistoa sekä maantieteellisesti lippukunnittain, että erilaisissa taustamuuttujaryhmissä. Tämän vuoksi valitsin kvantitatiivisen otteen tutkielmani menetelmäksi. Suomalaisen partiopuvun viestejä ja merkitystä on tutkittu Mattilan pro gradu -työssä (2002), jonka tutkimusmenetelmäksi on valittu kvalitatiivinen haastattelututkimus. Oma tutkielmani sivuaa Mattilan tutkimusongelmia mutta kurkottaa yleistettävämpiin tuloksiin määrällisen aineiston pohjalta. 24 6.2 Kysely aineistonkeruumenetelmänä Aineiston voi kvantitatiivisessa tutkimuksessa kerätä monella eri tavalla. Perinteisiä keruutapoja ovat mm. posti- tai puhelinkyselyt. Nykypäivän teknologian kehitys on mahdollistanut myös sähköisen aineistonkeruun. Kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien alueella tällaisista kysely- ja lomaketutkimuksista käytetään nimitystä survey-tutkimus. (Menetelmätietovaranto 2010a) Yksi menetelmällinen jako kyselylomakkeen käytössä on vastaustapa: vastaako tutkimukseen osallistuva lomakkeeseen omatoimisesti vai kerätäänkö aineisto vastaajilta niin sanotusti kasvotusten. Tämä vaikuttaa myös vastausten luotettavuuteen. Toisaalta vastaustilanteessa mukana oleva tutkija saattaa haluamattaan vaikuttaa vastauksiin, toisaalta esimerkiksi internetlomakkeen omatoiminen vastaaja saattaa helpommin jättää jotkin lomakkeen osiot tyhjiksi tai vastata ”en osaa sanoa”. Hän ei ehkä osaa vastata kysymyksiin teknisesti oikein tai ei edes ole oikea henkilö vastaamaan kyselyyn. (Menetelmätietovaranto 2010a) 6.3 Kyselylomakkeen laadinta Tutkimusprosessin alkuvaiheisiin kuuluu aiheen valinnan jälkeen sen rajaaminen ja tutkimusongelmien laatiminen. Tutkimuskysymyksillä hahmotellaan laajasti, mitä tutkimuksen aihealueesta halutaan saada selville. Tutkimusaluetta tarkennetaan pääkysymysten alakysymyksillä ja edelleen näistä muodostetun mittarin kysymyksillä. Mittarin luominen on yksi kvantitatiivisen tutkimuksen tärkeimmistä työvaiheista. Mittaria laadittaessa on kiinnitettävä huomiota kohderyhmään, ovatko esimerkiksi kyseessä aikuiset vai lapset. Myös kielivähemmistöt olisi hyvä ottaa kyselyä laatiessa huomioon. Valtakunnallisissa satunnaisotostutkimuksissa suositellaan vahvasti myös ruotsinkielisen lomakkeen käyttöä. (Menetelmätietovaranto 2010a.) Mittarin on sovelluttava juuri tietyn ilmiön mittaamiseen: mittarin validiteetilla tarkoitetaan sen pätevyyttä mitata tarkoitettua tutkimuskohdetta. Mittaria rakennettaessa pyritään 25 myös mahdollisimman hyvään reliabiliteettiin. Se voidaan jakaa kahteen elementtiin, konsistenssiin, eli mittarin kokonaisuuden yhtenäisyyteen ja stabiliteettiin. Stabiliteetti viittaa mittarin pysyvyyteen aikaperspektiivissä, eli sitä, voidaanko tutkimus toistaa hetkeä myöhemmin samoin tuloksin. Mittarin konsistenssia voidaan matemaattisesti mitata Cronbachin alfa -tunnusluvulla. (Menetelmätietovaranto 2010a) Kyselylomaketta suunniteltaessa on otettava huomioon sekä visuaaliset että semanttiset seikat: onko esimerkiksi e-lomakkeen vastaussivu visuaalisesti miellyttävä, teksti sopivan kokoista ja väristä, entä onko kysymykset esitetty tarpeeksi lyhyesti ja selkeästi? Kysymyskokonaisuuksien loogisuus ja kattavuus ovat myös hyvän kyselylomakkeen tärkeitä ominaisuuksia (Menetelmätietovaranto 2010a) Lomakkeella ei tulisi käyttää vaikeasti ymmärrettäviä tai moniselitteisiä termejä. 6.4 Kyselyn toteuttaminen Laadin sähköisen kyselylomakkeen E-lomake-sivustoa käyttäen. Jaoin lomakkeen kysymykset neljälle sivulle; ensimmäisellä sivulla kartoitin vastaajan taustatietoja, toisella ja kolmannella sivulla pyysin vastaamaan oliko partiolainen samaa vai eri mieltä laatimistani väitteistä ja viimeisellä sivulla annoin vastaajalle tilaisuuden kertoa vapaasti partiopaidasta ja sen käytöstä. Kysymysten jakamisella eri sivuille ja kysymysjaksojen otsikoinnilla pyrin lomakkeen selkeyteen ja helppokäyttöisyyteen. Yleisten taustatietojen lisäksi kartoitin vastaajien partiohistoriaa. Lomakkeella kysyttiin mm. milloin vastaaja oli liittynyt partioon, millaista paitaa hän tällä hetkellä käyttää, minkä väristä paitaa hänen lippukunnassaan käytetään ja miten aktiivisesti hän yleensä osallistuu partion tilaisuuksiin. Väitelauseilla halusin selvittää partiolaisten suhtautumista partiopaitaan ja sen käyttöön; mietin siis tutkimusongelmiani ja mitä asioita kysymällä voisin saada niihin vastauksen. Loin lomakkeelle yhteensä 28 väitelausetta. Pyysin osallistujaa vastaamaan niihin viisiportaisella Likert-asteikolla, jolla arvo 1 merkitsi ”olen täysin eri mieltä” ja 5 ”olen täysin samaa mieltä”. 26 Laadin erilliset e-lomakkeet suomenkielisille ja ruotsinkielisille partiolaisille. Ruotsinkielisen lomakkeen yleisen kieliasun tarkasti Joensuun yliopiston kielikeskuksen ruotsinkielen tuntiopettaja. Lisäksi lomakkeen tarkasti sisällöllisesti ja partion termistön näkökulmasta FiSSc ry:n tiedottaja. Opiskelutoverini esitestasivat lomakemallia ennen sen julkaisua varsinaisten vastaajien käyttöön. E-lomake (liite 4) oli avoin kaikille partiolaisille 26.4–26.7.2009. Kyselylomakkeestani tiedotettiin Partio-lehdessä (numerossa 3/2009, sivulla 10), FiSSc:n internet-sivuilla sekä SP:n luottamushenkilöiden ja työntekijöiden tiedotepalstalla. Lehtimainoksen kautta toivoin saavuttavani myös partiolaisia, jotka eivät muuten käyttäisi aktiivisesti internetiä. Lisäksi kirjoitin Facebook-sivuston Partioryhmän keskustelupalstalle ja pyysin partioystäviäni levittämään sanaa tutkimuksesta partiotuttavilleen. 6.5 Aineiston analyysi Tutkimuksen analyysi voidaan jakaa kahteen erilaiseen näkökulmaan, kuvailevaan ja selittävään. (Menetelmätietovaranto 2010a.) Oma tutkimukseni käytti ensimmäistä, kuvailevaa näkökulmaa, sillä sen tarkoituksena oli kartoittaa partiolaisten suhtautumista partiopaitaan, sen käyttötapoja sekä käytön useutta eri taustamuuttujaryhmissä. Analysoin kerättyä aineistoa kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin, SPSS-tilasto-ohjelman avulla. Menetelminä käytin muuttujien luonteen mukaan tunnuslukujen tarkastelua, klusterianalyysiä, faktorianalyysiä, regressio- ja varianssianalyysiä. Taulukossa 1 kyselylomakkeen väitteet ja tutkimuskysymykset on luokiteltu analyysimenetelmittäin. 27 TAULUKKO 1. Aineiston analyysijako. Tutkimusongelma 1.1 Millainen Muuttujat Analyysimenetelmä merkitys V6, V12, V18, V24, V25, summamuuttuja/faktorianalyysi; partiopaidalla on partio- V27 tunnuslukujen tarkastelu laisen identiteetille? 1.2 Ilmentääkö paita jäse- V3, V5, V8, V15, V21 summamuuttuja/faktorianalyysi; nistön mielestä järjestön tunnuslukujen tarkastelu aatteita? 1.3 Liittyykö paitaan tun- V1, V5, V11, V12, V18 summamuuttuja/faktorianalyysi; nearvoa? tunnuslukujen tarkastelu 1.4 Ovatko jäsenet tyyty- V4, V7, V10, V13, V16, summamuuttuja/faktorianalyysi; väisiä partiopaitaan? V19, V21, V23, V26, tunnuslukujen tarkastelu V28 1.5 Onko virallisen paidan V1, V8, V10, V14, V16, summamuuttuja/faktorianalyysi; käyttö jäsenistön mielestä V17, V19, V22, V23 tunnuslukujen tarkastelu tapana vanhentunut? 2.1 Onko partiopaita käyt- V2, V9, V20, V28 summamuuttuja/faktorianalyysi; tö- vai juhlavaate? tunnuslukujen tarkastelu 2.2 Vaikuttavatko tausta- taustatiedot käytöstä ja summamuuttuja/faktorianalyysi, muuttujat paidan töön? käyt- taustamuuttujat; ja taustamuuttujat faktorit korrelaatiokerroin, regressio- analyysi, t-testi/ Mann-Whitney -testi jakauman mukaan, Kruskall-Wallis 3. Onko paidan käyttäjissä Luodut summamuuttujat klusterianalyysi havaittavissa käyttäjä- ja faktorit ryhmiä? 6.5.1 Taustatiedot E-lomakkeeseen vastasi yhteensä 465 partiolaista, joista 429 oli suomenkielisiä ja 36 ruotsinkielisiä. Kielijakauma vastasi erittäin hyvin jäsenistön kokonaiskielijakaumaa; ruotsin- 28 kielisiä partiolaisia kaikista Suomen partiolaisista oli vuonna 2009 7,1 % ja vastaavasti ruotsinkielisiä vastauksia aineistosta oli 7,7 %. Sukupuolijakauma aineistossa oli epätasainen, naisia vastanneissa oli 75,7 % eli 352 (suomenkielisissä vastauksissa 322, ruotsinkielisissä 30) ja miehiä 24,3 %, eli 113 (suomenkielisissä 107, ruotsinkielisissä 6). Suomen Partiolaiset ry:n jäsenrekisterin mukaan vuoden 2009 lopussa jäsenistöstä kaiken kaikkiaan 53 % oli naisia ja 47 % miehiä. Aineiston ikäjakauma oli melko laaja, vanhin kyselyyn vastannut oli syntynyt vuonna 1945 ja nuorin vuonna 1999. Ruotsinkielisistä vastaajista 61,2 % oli syntynyt 1980-luvulla, suomenkielisessä aineistossa osuus oli 45,3 %. Yhdistetyn aineiston ikäjakauma on esitelty histogrammina kuviossa 4. Tyyppiarvo jakaumassa ”kuinka pitkään ollut partiossa” oli 11 vuotta (6,5 %), pienin arvo oli 1 vuosi ja suurin 55 vuotta. KUVIO 4. Yhdistetyn aineiston ikäjakauma. 29 Parhaiten alueellisesti edustettuina olivat suomenkielisistä piireistä Hämeen piiri (26,1 % vastanneista) ja ruotsinkielisistä piireistä Åland och Sydvästra Finlands Scouter (44,4 % vastanneista). Toisen sijan suomenkielisessä aineistossa jakoivat Järvi-Suomen Partiolaiset ja Pääkaupunkiseudun Partiolaiset (vastauksia aineistossa 18,2 % molemmissa). Ruotsinkielisessä aineistossa vastausaktiivisuus oli vireää myös Helsingfors och Östra Nylands Scouter -piirissä (22,2 %). Maapartiolaisten osuus kaikista vastanneista oli koko SP:n jäsenistöä hyvin vastaava, 88,6 %, meripartiolaisia vastanneista oli 11,4 % (meripartiolaisten osuus kaikista jäsenistä 10 %). Ruotsinkielisissä vastauksissa suhteellinen osuus meripartiolaisista oli suurempi kuin suomenkielisessä aineistossa (30,6 %, 9,8 %). Vastauksia aineistossa oli 253:sta eri lippukunnasta, eli 30,9 %:sta kaikista SP:n lippukunnista (820 lippukuntaa). Näistä kolmessa käytettiin sekä sinistä että ruskeaa paitaa (1,2 % kaikista aineiston lippukunnista), 29:ssä ruskeaa paitaa (11,5 %) ja 221:ssä sinistä paitaa (87,3 %). Kahdesta lippukunnasta vastauksissa oli sekä sinisen käytön että molempien värien käytön vastausvaihtoehtoa. Yhdestä lippukunnasta vastauksissa oli vaihtelua ainoastaan ruskean ja molempien värien käytön välillä. Vastanneista suurimman osan lippukunnissa käytettiin sinistä partiopaitaa, aineiston kaikkien vastanneiden suomenkielisistä lippukunnista 82,5 % käytti sinistä paitaa (ruotsinkielisistä 97,2 %), 15,6 % ruskeaa (2,8 %), ja 1,9 % käytti sekä sinistä, että ruskeaa paitaa. Kaikki vastanneet eivät halunneet tuoda ilmi lippukuntaansa. Kuvio 5 kuvaa paidan värien jakautumista koko aineistossa. 83,7 % vastanneista kertoi lippukunnassaan käytettävän sinistä paitaa (pylväs 1), 14,6 % ruskeaa paitaa (pylväs 2) ja 1,7 % sekä sinistä että ruskeaa paitaa (pylväs 3). Vastanneista suomenkielisistä 84,6 % käytti itse sinistä paitaa (ruotsinkielisistä 97,2 %) ja 15,4 % (2,8 %) ruskeaa paitaa. Uudenmallisen partiopaidan oli kummassakin kieliryhmässä hankkinut yli puolet vastanneista (suomenkielisistä vastanneista 52 % ja ruotsinkielisistä 72,2 %). 30 KUVIO 5. Paidan värit vastaajien lippukunnissa. 6.5.2 Summamuuttujat Kvantitatiivista aineistoa voidaan tiivistää laskemalla samaa teemaa käsitteleviä yksittäisiä muuttujia yhteen. Näin saatujen summamuuttujien pätevyyttä mitata samaa asiaa testataan reliabiliteettitestillä. Jos testin Cronbachin alfan arvo on yli 0,6, summamuuttujan reliabiliteetti eli luotettavuus on hyväksyttävä (Metsämuuronen, 2005, 69). Muuttujan tunnuslukuja käsiteltäessä on tärkeä tarkastella jakauman normaaliutta eli symmetrisyyttä. Käytettyjen mitta-asteikkojen lisäksi tieto jakauman normaaliudesta määrittelee jakaumalla jatkossa tehtävien analyysien menetelmät. Testit voidaan jakaa symmetrisyyden mukaan kahteen pääluokkaan, parametrisiin ja parametrittomiin testeihin. Jakauman symmetrisyyttä voidaan tarkastella esimerkiksi vinousluvun avulla: vinousluvun ollessa tasan nolla jakauma on täysin symmetrinen (Menetelmätietovaranto 2010b). Ja- 31 kauman katsotaan olevan symmetrinen myös jos vinousluku jaettuna sen keskivirheellä jää raja-arvojen -1,96 ja 1,96 välille. Tällöin sen testauksessa voidaan käyttää parametrisiä testejä. Parametriset testit perustuvat jakaumien aritmeettisiin keskiarvoihin, parametrittomat mediaaneihin. Summamuuttujat muodostin tutkimusongelmien mukaisesti yhdistetystä aineistosta (taulukko 1). Tutkimusongelman 1.1 ”Millainen merkitys partiopaidalla on partiolaisen identiteetille?” mukaisen summamuuttujan (identiteettisumma) reliabiliteetti parani poistettaessa väitteet v18 (”teen suorituksen mahdollisimman pian saadakseni paitaani uuden merkin”), v24 (”en käytä partiopaitaa, jos ystävänikään eivät sitä käytä”) ja v27 (”kiinnitän erityistä huomiota käyttäytymiseeni käyttäessäni partiopaitaa”). Tämän jälkeen summamuuttujan reliabiliteetti oli hyvä. Summamuuttuja oli epäsymmetrinen, sillä sen vinousluku jaettuna keskivirheellä alitti sallitun raja-arvon (-0,578/0,113=-5,12<-1,96). Summamuuttujasta poisjätettyjen väitteiden 18 ja 24 jakaumat olivat oikealle vinoja, väitteen 27 vasemmalle vino. Väitteen 18 jakauman keskiarvo oli 1,96 ja keskihajonta 1,009. Toisen summamuuttujasta poisjätetyn väitteen (v24) jakauman keskiarvo oli 1,87 ja keskihajonta 1,015. Viimeisen väitteen (v27) keskiarvo oli 3,74 ja keskihajonta 1,064. Taulukossa 2 on esitelty identiteettisummamuuttujaan hyväksytyt väitemuuttujat ja summamuuttujan reliabiliteettiarvo. TAULUKKO 2. Identiteettisummamuuttujan väitelauseet ja Cronbach α. V6 Partiopuku on tärkeä osa minua partiolaisena Identiteettisumma V12 Partiopaidan merkit ja tunnukset ovat minulle tärkeitä. Cronbach α 0,743 V25 Tunnen ylpeyttä käyttäessäni partiopaitaa Myös tutkimusongelmasta 1.2 ”Ilmentääkö paita jäsenistön mielestä järjestön aatteita?” muodostetun aateilmenemissummamuuttujan (tutkimusongelma 1.2) reliabiliteetti parani hieman poistettuani yhden muuttujan (v21, ”partiopaidan merkkijärjestelmä tukee mielestäni liikaa arvojärjestystä”). Myöskään tämä summamuuttuja ei ollut normaalisti jakautunut (-5,92<-1,96). Poisjätetyn väitteen 21 jakauma oli oikealle vino, sen keskiarvo oli 2,29 32 ja keskihajonta 1,086. Taulukossa 3 on esitelty aateilmenemissummamuuttujaan hyväksytyt väitemuuttujat ja summamuuttujan reliabiliteettiarvo. TAULUKKO 3. Aateilmenemissummamuuttujan väitelauseet ja Cronbach α. V3 Partiopaita ilmentää hyvin järjestön toimintaa V5 Partiopaita luo yhteenkuuluvuudentunnetta Aateilmenemissumma V8 Esimerkillinen johtaja käyttää partiopaitaa Cronbach α 0,737 V15 Partiopaita kuvastaa mielestäni hyvin partion tasavertaisuutta Kolmannen summamuuttujan (tutkimusongelma 1.3 ”Liittyykö paitaan tunnearvoa?”), eli tunnearvosumman reliabiliteetti parani poistettuani väitteen 18 (”teen suorituksen mahdollisimman pian saadakseni paitaani uuden merkin”), jonka arvot on esitelty identiteettisumman yhteydessä. Tämäkään summamuuttuja ei ollut normaalisti jakautunut (-7,39<-1,96). Tunnearvosummamuuttujaan hyväksytyt väitemuuttujat ja muuttujan saama Cronbach α -arvo on esitelty taulukossa 4. TAULUKKO 4. Tunnearvosummamuuttujan väitelauseet ja Cronbach α. V1 Partiopuku on tärkeä osa partioharrastusta V5 Partiopaita luo yhteenkuuluvuudentunnetta Tunnearvosumma V11 Partiopaita herättää minussa positiivisia muistoja Cronbach α 0,732 V12 Partiopaidan suoritusmerkit ja tunnukset ovat minulle tärkeitä Tyytyväisyyssumman (tutkimusongelma 1.4 ”Ovatko jäsenet tyytyväisiä partiopaitaan?”) reliabiliteetti niin ikään parani hieman yhden väitteen poistamisella (v13, ”uusi partiopaita 33 on mielestäni liian kallis”). Jakauma ei ollut normaalisti jakautunut (-458<-1,96). Väitteen 13 jakauma oli symmetrinen. Tyytyväisyyssummamuuttujaan hyväksytyt väitemuuttujat ja summamuuttujan saama Cronbach α -arvo on esitelty taulukossa 5. TAULUKKO 5. Tyytyväisyyssummamuuttujan väitelauseet ja Cronbach α.. V4 Partiopaitauudistus onnistui mielestäni hyvin V7 Uusi partiopaita on mukava päällä V10 Käytän partiopaitaa mielelläni partion tilaisuuksissa V16 Käytän partiopaitaa mielelläni julkisilla paikoilla Tyytyväisyyssumma V19 Mielestäni partiopaita tulisi jättää kokonaan pois käytöstä Cronbach α 0,702 V21 Partiopaidan merkkijärjestelmä tukee mielestäni liikaa arvojärjestystä V23 Partiolaisen tunnukseksi riittää pelkkä partiohuivi V26 Uusi partiopaita on mielestäni nuorekkaan mallinen V28 Käytän partiopaitaa aina kun mahdollista Yhdenkään muuttujan poistaminen tutkimusongelman 1.5 ”Onko virallisen paidan käyttö jäsenistön mielestä tapana vanhentunut?” mukaisesta summamuuttujasta ei reliabiliteettitestin mukaan olisi parantanut sen Cronbach α -arvoa. Muuttuja ei ollut normaalisti jakautunut (-8,57<1,96). Summamuuttujaan hyväksytyt väitelauseet ja muuttujan Cronbach α arvo on esitelty taulukossa 6. 34 TAULUKKO 6. Vanhentumissummamuuttujan väitelauseet ja Cronbach α. V1 Partiopuku on tärkeä osa partioharrastusta V8 Esimerkillinen johtaja käyttää partiopaitaa V10 Käytän partiopaitaa mielelläni partion tilaisuuksissa V14 Partiopaidan käyttäminen on mielestäni vanhentunut tapa Vanhentumissumma V16 Käytän partiopaitaa mielelläni julkisilla paikoilla Cronbach α 0,839 v17 Haluaisin käyttää partiopaitaa useammin V19 Mielestäni partiopaita tulisi jättää kokonaan pois käytöstä V22 Partiopaitaa käytetään lippukunnassani mielestäni liian usein V23 Partiolaisen tunnukseksi riittää pelkkä partiohuivi Tutkimusongelman 2.1 summamuuttuja ei saanut reliabiliteettitestissä hyväksyttävää Cronbachin alfan arvoa (0,483<0,60 ja yhden väitteen poiston jälkeen 0,586<0,60). Summamuuttujassa käytettyjen väitteiden jakaumat olivat kaikki epäsymmetrisiä. Väitteen 2, ”partiopaita on juhlavaate”, jakauma oli vasemmalle vino, sen aritmeettinen keskiarvo oli 3,93 ja keskihajonta 1,062. Toisen juhlavaatesummamuuttujan väitteen (v9, ”partiopaidan käyttäminen maastossa vähentää sen arvostusta”) jakauma oli oikealle vino. Jakauman keskiarvo oli 2,43 ja keskihajonta 1,226. Kolmas väite (v20, ”partiopaitaa ei pitäisi käyttää arkitoiminnassa”) oli myös oikealle vino, sen keskiarvo oli 2,44 ja keskihajonta 1,206. Neljännen summamuuttujan väitteen (v28, ”käytän partiopaitaa aina kun mahdollista”) jakauma oli samoin oikealle vino. Sen keskiarvo oli 2,59 ja keskihajonta 1,199. 35 Lisäksi loin summamuuttujat muiden partioasusteiden hankintamuuttujista, tapahtumaaktiivisuusmuuttujista, lippukunnan tapahtumamuuttujista ja muuttujista, joissa mitattiin partiopaidan käyttöä eri tapahtumissa. Näistä osallistumisaktiivisuussumma oli normaalisti jakautunut (-1,96<-1,42<1,96). 6.5.3 Faktorianalyysi Tutkin aineiston jakautuvuutta ulottuvuuksiin myös faktorianalyysin avulla. Testasin neljää eri menetelmää: pääkomponenttianalyysejä suorakulmaisella rotaatiolla ja vinorotaatiolla sekä faktorianalyysejä suorakulmaisella rotaatiolla ja vinorotaatiolla. Näistä valitsin faktorianalyysin vinorotaatiolla, sillä tällä menetelmällä faktorit jakautuivat ulottuvuuksiin selkeimmin. Kaiser-Meyer-Olkin arvo valitulla menetelmällä oli hyvä (0,902 >0,60), joten malli sopi faktorianalyysiin. Kahdelle väitteelle menetelmä ei löytänyt faktoria. Faktoreille annoin nimet: ”1 partiopaidan aatteellisuus”, ”2 partiopaitauudistus”, ”3 näkyvyys”, ”4 juhlavaate”, ”5 käyttöhalukkuus” ja ”6 kielteisyys”. Reliabiliteettitestissä faktorit 1, 2, 5 ja 6 saivat hyväksyttävät Cronbachin alfan arvot (0,837; 0,811; 0,836 ja 0,761>0,60). Taulukossa 7 on esitelty väitteiden jakautuminen faktoreihin ja niiden kommunaliteettiarvot. Kaikki hyväksytyn Cronbachin alfan arvon saaneet faktorit olivat epäsymmetrisesti jakautuneita (-6,3; -3,0; -3,96 ja -17,73 < -1,96). Vinousluvut olivat samoin kaikilla näillä faktoreilla negatiivisia, eli jakaumat olivat vasemmalle vinoja. Valitun faktorianalyysin selitysaste oli 46,72 %. Väitteet, jotka faktorianalyysi jätti faktorien ulkopuolelle olivat v13 (”uusi partiopaita on liian kallis”) ja v21 (”partiopaidan merkkijärjestelmä tukee mielestäni liikaa arvojärjestystä”). Reliabiliteettitestien jälkeen faktorien 1 ja 5 ulkopuolelle jäivät väitteet v23 (”partiolaisen tunnukseksi riittää pelkkä partiohuivi”), v27 (”kiinnitän erityistä huomiota käyttäytymiseeni käyttäessäni partiopaitaa”). Lisäksi ulkopuolelle jäivät reliabiliteettitestissä faktorien 3 ”näkyvyys” ja 4 ”juhlavaate” väitteet (v18, v24, v2, v9 ja v20). Väitteet v2, v9, v13, v18, v20, v21, v24 ja v27 on jo esitelty summamuuttujien yhteydessä. Väitteen 23 (”partiolaisen tunnukseksi riittää pelkkä partiohuvi”) jakauma oli oikealle vino, sen keskiarvo oli 2,26 ja keskihajonta 1,222. 36 TAULUKKO 7. Väitelauseiden jakautuminen faktoreihin. Muuttuja v1 Partiopuku on tärkeä osa partioharrastusta v8 Esimerkillinen johtaja käyttää partiopaitaa v3 Partiopaita ilmentää hyvin järjestön toimintaa v6 Partiopuku on tärkeä osa minua partiolaisena v15 Partiopaita kuvastaa mielestäni hyvin partion tasavertaisuutta v5 Partiopaita luo yhteenkuuluvuudentunnetta v23 Partiolaisen tunnukseksi riittää pelkkä partiohuivi v4 Partiopaitauudistus onnistui mielestäni hyvin v26 Uusi partiopaita on mielestäni nuorekkaan mallinen v7 Uusi partiopaita on mukava päällä v18 Teen suorituksen mahdollisimman nopeasti saadakseni paitaani uuden merkin v24 En käytä partiopaitaa jos ystävänikään eivät sitä käytä v20 Partiopaitaa ei pitäisi käyttää arkitoiminnassa v9 Partiopaidan käyttö maastossa vähentää sen arvostusta v2 Partiopaita on juhlavaate v11 Partiopaita herättää minussa positiivisia muistoja v25 Tunnen ylpeyttä käyttäessäni partiopaitaa Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 Faktori 4 Faktori 5 Faktori 6 Kommunaliteetti ,771 ,591 ,750 ,270 ,631 ,378 ,594 ,679 ,538 ,539 ,471 ,678 ,380 ,526 ,810 ,550 ,744 ,654 ,701 ,543 -,650 ,505 ,333 ,350 ,645 ,585 ,535 ,416 -,518 ,448 ,666 ,603 ,604 ,601 37 v17 Haluaisin käyttää partiopaitaa useammin v16 Käytän partiopaitaa mielelläni julkisilla paikoilla ,569 v10 Käytän partiopaitaa mielelläni partion tilaisuuksissa v12 Partiopaidan suoritusmerkit ja tunnukset ovat minulle tärkeitä v27 Kiinnitän erityistä huomiota käyttäytymiseeni käyttäessäni partiopaitaa ,551 ,305 ,440 ,091 ,380 ,657 ,377 ,599 ,552 -,307 v28 Käytän partiopaitaa aina kun mahdollista v22 Partiopaitaa käytetään lippukunnassani mielestäni liian usein v19 Mielestäni partiopaita tulisi jättää kokonaan pois käytöstä v14 Partiopaidan käyttö on vanhentunut tapa v13 Uusi partiopaita on mielestäni liian kallis v21 Partiopaidan merkkijärjestelmä tukee mielestäni liikaa arvojärjestystä Selitysaste % Kumulatiivinen % ,324 ,347 ,357 ,150 -,339 ,435 ,427 ,599 ,409 ,230 ,407 ,437 ,342 ,322 27,8 27,8 6,2 34,1 4,8 38,9 3,8 42,7 2,4 45,1 1,6 46,7 6.5.4 Mannin–Whitneyn U-testi ja lineaarinen regressioanalyysi Kaikki luomani summamuuttujat ja faktorit olivat epäsymmetrisiä, joten tutkiessani niiden yhteyttä taustamuuttujiin käytin parametritonta Mannin–Whitneyn U-testiä. Mannin– Whitneyn U-testillä voidaan tutkia millaisia eroja muuttujaryhmissä on selitettävän muuttujan suhteen. Jos muuttujaryhmiä on useampi kuin kaksi, käytetään analyysimenetelmänä Kruskall-Wallisin H-testiä. Tutkielmassani testasin sukupuolen, käytetyn paidan värin ja 38 sen mallin, äidinkielen sekä maa- ja meripartiolaisuuden yhteyttä summamuuttujiin ja faktoreihin. Partiopaidan aatteellisuusfaktoria selittäviä tekijöitä testasin lineaarisen regression avulla. Lineaarinen regressioanalyysi on monimuuttujamenetelmä, joka vaatii paljon havaintoyksiköitä. Metsämuurosen (2005, 584) mukaan ragressioanalyysissä olisi hyvä olla yli 200 havaintoa. Regressioanalyysiä voidaan pitää yhtenä keskeisimpinä todellisuutta mallintavana analyysimenetelmänä (Metsämuuronen 2005, 659). Käytin selittävinä muuttujina muita faktoreita, ikää sekä jäsenyysvuosia. Ajomenetelmänä käytin askeltavaa mallia (stepwise). Askeltava malli lisää ja poistaa muuttujia sen mukaisesti, miten ne vaikuttavat mallin selitysasteeseen. Selittävistä muuttujista menetelmä poisti ”jäsenyysvuodet” -muuttujan. Malli sopi aineistoon (p=0,000) ja sen selitysaste oli 57,1 %, joten malli oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Askeltavan menetelmän arvot ensimmäisessä regressioanalyysissä on esitelty taulukossa 10. TAULUKKO 10. Lineaarisen regressioanalyysin askeltava menetelmä aatteellisuusfaktoritestissä. Selittävä Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4 muuttuja B-kerroin B-kerroin B-kerroin B-kerroin FAC5 Käyttöha- 0,726*** 0,529*** 0,519*** 0,505*** 0,358*** 0,346*** 0,353*** 0,087** 0,089** lukkuus FAC6 Kielteisyys FAC2 Partiopaitauudistus Ikä 0,007** *** p = 0,000 ** p < 0,01 Toisella regressioanalyysillä etsin selittäviä tekijöitä partiopaidan käyttämisen useuteen. Selittävinä muuttujina käytin faktoreita, ikää, yleisen aktiivisuuden summamuuttujaa sekä jäsenyysvuosia. Näistä menetelmä kuitenkin jätti pois jäsenyysvuodet, partiopaitauudistus- 39 faktorin (faktori 2) ja kielteisyysfaktorin (faktori 6). Tein ajon samoin, kuin ensimmäisen, askeltavan mallin ajomenetelmällä. Malli sopi aineistoon (p=0,000) ja sen selitysaste oli 42,0 %. Toisen regressioanalyysin askeltavan menetelmän arvot on esitelty taulukossa 11. TAULUKKO 11. Lineaarisen regressioanalyysin askeltava menetelmä käyttöuseustestissä. Selittävä Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4 muuttuja B-kerroin B-kerroin B-kerroin B-kerroin Osallistumisaktiivisuus 0,420*** 0,482*** 0,422*** 0,418*** Ikä 0,085*** 0,074*** 0,072*** 0,0786*** 0,564** FAC5 Käyttöhaluk- kuus FAC1 Partiopaidan 0,316* aatteellisuus *** p = 0,000 ** p < 0,01 * p< 0,05 6.5.5 Kruskall-Wallisin H-testi Kun selittävässä muuttujassa on useampia ryhmiä kuin kaksi, voidaan käyttää joko yksisuuntaista varianssianalyysiä (F-testi) tai Kruskall-Wallisin H-testiä, joista jälkimmäinen on parametriton testimenetelmä. Kruskall-Wallisin H-testi kertoo, ovatko ryhmien painopisteet samoissa kohdissa, mutta ei sitä, missä ryhmissä ero on tilastollisesti merkitsevä (Metsämuuronen 2005, 1010, 1051, 1056). Eri ryhmien välisiä eroja voidaan edelleen testata esimerkiksi pareittaisilla Mannin–Whitneyn U-testeillä. Alueellisia eroja partiopaidan käytössä ja asenteissa testasin siis Kruskall-Wallisin Htestillä. Jaoin vastauksissa ilmoitettujen piirien pohjalta aineiston kolmeen maantieteelliseen alueeseen: 1 Etelä-Suomen, 2 Itä- ja Keski-Suomen ja 3 Länsi- ja Pohjois-Suomen alueisiin. Ryhmävertailut tein pareittaisilla Mann-Whitneyn U-testeillä, joissa merkitsevyysrajana oli 0,05/3=0,017. 40 6.5.6 Klusterianalyysi Klusterianalyysi etsii aineistosta ryhmiä, joissa havainnot luokittuvat muuttujien mukaan eri ryhmiin. Erotteluperuste ei ole etukäteen tiedossa, vaan se paljastuu vasta klusteroinnin jälkeen. Klusterianalyysi on ns. eksploratiivista, eli aineistoa tutkivaa, eikä sille ole varsinaisia teoreettisia rajoituksia. (Metsämuuronen 2005, 788, 812) Yksi tutkimusongelmistani pyrki selvittämään, onko vastanneissa partiolaisissa havaittavissa erilaisia partiopaidan käyttäjäryhmiä. Analyysimallina käytin k-keskiarvoklusterointia standardoiduilla muuttujilla. Klusterien lukumääräksi määräsin neljä, mikä tuotti selkeän tuloksen. Neljän ryhmän klusteroinnin p-arvo oli 0,000, eli jokaisen muuttujan osalta ryhmien keskiarvojen erot olivat tilastollisesti erittäin merkitsevät. Nimesin klusterit Kielteisiksi, Niukan negatiivisiksi, Uudistusvastaisiksi melko myönteisiksi ja Positiivisiksi. Jatkoin klusterianalyysissä saamieni ryhmien tarkastelua ristiintaulukolla Pearsonin khiin neliö -testin avulla. Testasin, oliko taustamuuttujien (ikä, sukupuoli, kieliryhmä, maa/meripartiolaisuus, käytetyn paidan väri, paidan malli, kuinka kauan ollut jäsenenä) ja klusterien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Toisin sanoen, löytyikö klusterien taustalta joitain tiettyjä ryhmälle ominaisia piirteitä, millaisia partiolaisia mihinkin ryhmään kuului. 6.6 Kvalitatiivisen aineiston analysointi Kvalitatiivisen aineiston koodaamisessa tai analysoinnissa ei ole tiettyjä selkeitä kaavoja. Aineistoa voi tarkastella ja käydä systemaattisesti läpi erilaisista näkökulmista. Päämääränä on löytää aineistosta tutkimuskysymysten kannalta olennainen informaatio tiivistämällä. Koodauksen, eli sisällöllisen jäsentämisen jälkeen tulisi tutkijan palata tarkastelemaan pienityistä osista koostuvaa kokonaisuutta, etsiä yleistä, tehdä synteesiä. Kvalitatiivista aineistoa voidaan myös kvantifioida ja käyttää näin määrällisenä aineistona, tai siitä voidaan muodostaa koonteja eli teemoja. (Menetelmätietovaranto 2010a) 41 Kvantitatiivisessa tutkimuksessa virhepäätelmien syntymistä voidaan hallita erilaisin keinoin, kun taas kvalitatiivisessa tutkimuksessa päätelmien ja tulkintojen teko on täysin tutkijan itsensä harteilla. Kun kvantitatiivinen tutkimus perustuu positivismiin tai postpositivismiin, kvalitatiivinen tutkimus nojaa mm. konstruktivismiin. Konstruktivismin menetelmäoppi pohjautuu hermeneutiikkaan eli tulkintaan, tämän filosofian mukaan todellisuus on suhteellista, ei realistista. (Metsämuuronen 2005, 197, 201, 203) E-lomakkeella keräämääni kvalitatiivista aineistoa käsittelin sisällönanalyysin periaatteilla. Metsämuurosen (2005, 235) esittelemän Syrjäläisen kuvion mukaan sisällönanalyysin ensimmäisiä vaiheita ovat ”aineiston sisäistäminen ja teoretisointi” sekä luokittelu ja teemoittelu. Teemoittelemani kvalitatiivisen aineiston tulkinta tuki hyvin kvantitatiivisesti keräämäni aineiston analyysiä. Teksteistä löytyi myös uusia teemoja, joista en ollut elomakkeella kysynyt. 42 7 TUTKIMUSTULOKSET 7.1 Tutkimusongelmat ja summamuuttujat Ensimmäinen tutkimusongelma kysyi millainen merkitys partiopaidalla on partiolaisen identiteetille. Vastanneiden mielipide asiasta oli selvä: 63,8 % oli jokseenkin samaa tai täysin samaa mieltä siitä, että partiopaita on tärkeä osa partiolaisen identiteettiä (26,4 % ei ollut samaa eikä eri mieltä). Summamuuttujan ulkopuolelle jääneiden väitteiden jakaumien mukaan 69 % vastanneista oli jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteestä v18 (”teen suorituksen mahdollisimman pian saadakseni paitaani uuden merkin”) ja 76,8 % väitteestä v24 (”en käytä partiopaitaa, jos ystävänikään eivät sitä käytä”). Yli puolet vastanneista (68,3 %) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että he kiinnittävät erityistä huomiota käyttäytymiseensä käyttäessään partiopaitaa (v27). Toisessa tutkimusongelmassa halusin selvittää ilmentääkö paita jäsenistön mielestä järjestön aatteita. Valtaosa vastanneista partiolaisista (72 %) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että puku ilmentää järjestön aatteita. 59,3 % vastanneista oli jokseenkin tai täysin eri mieltä summamuuttujan ulkopuolelle jääneestä väitteestä v21, ”partiopaidan merkkijärjestelmä tukee mielestäni liikaa arvojärjestystä” Kolmannen tutkimusongelman tavoitteena oli tutkia paidan sisältämää tunnearvoa. Suurin osa vastanneista (82,6 %) oli jokseenkin tai samaa mieltä siitä, että paitaan liittyi tunnearvoa. Tyytyväisyyssummamuuttujassa (tutkimusongelma 1.4) hieman yli puolet kaikista vastanneista oli tyytyväisiä partiopaitaan (53,8 %). Vain 4,7 % tutkimukseen osallistuneista vastasi olevansa tyytymättömiä partiopaitaan. 43 Kyselyyn vastanneet eivät pitäneet partiopaidan käyttöä vanhanaikaisena (tutkimusongelma 1.5); vastanneista 4,3 %:n mukaan partiopaidan käyttö oli jokseenkin tai täysin vanhentunut tapa. Jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteestä oli 77,4 % vastanneista. ”Partiopaita on juhlavaate” -väitteestä 76,3 % vastanneista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä. Toisen juhlavaatesummamuuttujan väitteestä taas (v9, ”partiopaidan käyttäminen maastossa vähentää sen arvostusta) 58,3 % vastanneista oli jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteestä. Partiopaita nähtiin siis juhlavaatteena, jota kuitenkin voitiin käyttää myös maastossa. Arkitoimintaan paita olisi käynyt suurimman osan mielestä: 56,9 % vastanneista oli jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteestä v20, ”partiopaitaa ei pitäisi käyttää arkitoiminnassa”. Käyttöhalukkuus ei kuitenkaan ollut kovin korkea. Väitteestä v28, ”käytän partiopaitaa aina kun mahdollista” 55,3 % vastanneista oli jokseenkin tai täysin eri mieltä. 7.2 Taustatiedot suhteessa summamuuttujiin ja faktoreihin 7.2.1 Sukupuoli Sukupuolilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ensimmäisen, viidennen eikä kuudennen farktorin jakaumissa. Toisessa faktorissa (partiopaitauudistus) ero naisten ja miesten välillä oli tilastollisesti merkitsevä. Järjestyslukujen keskiarvojen perusteella voitiin todeta naisten olevan tyytyväisempiä partiopaitauudistukseen kuin miesten. Sukupuolen yhteys luotuihin summamuuttujiin ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Taulukossa 4 on esitelty sukupuolijakauma suhteessa partiopaitauudistusfaktoriin ja U-testin arvot. TAULUKKO 4. Partiopaitauudistusfaktori suhteessa sukupuoleen. Faktori FAC2 Partiopaitauudistus Cronbach α Mann-Whitney U Sukupuoli nainen mies yhteensä N 340 111 451 Mean Rank 237,92 189,48 0,001 14816,0 44 7.2.2 Maa- ja meripartiolaisuus Maa- ja meripartiolaisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa partiopaidan aatteellisuusfaktorin (1), käyttöhalukkuusfaktorin (5) ja kielteisyysfaktorin (6) jakaumissa. Maa- ja meripartiolaisuudella oli kuitenkin tilastollisesti melko merkitsevä ero ”partiopaitauudistus” -faktorin jakaumassa (faktori 2). Tämän Mann-Whitneyn U-testin mukaan tutkimukseen vastanneet maapartiolaiset olivat tyytyväisempiä partiopaitauudistukseen kuin meripartiolaiset. Taulukossa 5 on esitelty maa- ja meripartiolaisuuden jakauma suhteessa partiopaitauudistusfaktoriin sekä U-testin arvot. TAULUKKO 5. Partiopaitauudistusfaktori suhteessa maa- ja meripartiolaisuuteen. Faktori FAC2 Partiopaitauudistus Maa- vai meripartiolainen maa meri yhteensä N 400 51 451 Mean Rank 230,98 186,94 Cronbach α 0,022 Mann-Whitney U 8208,0 Samansuuntaisen tuloksen antoi myös summamuuttujilla tehty U-testi. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei löytynyt maa- ja meripartiolaisten väliltä summamuuttujissa 1–3 ja 5 mutta ero maa- ja meripartiolaisten tyytyväisyydessä partiopaitaan oli testin mukaan tilastollisesti melkein merkitsevä. Maapartiolaiset olivat tyytyväisempiä partiopaitaan kuin meripartiolaiset. Taulukossa 6 on esitelty maa- ja meripartiolaisuuden jakauma suhteessa tyytyväisyyssummamuuttujaan sekä U-testin arvot. TAULUKKO 6. Tyytyväisyyssummamuuttuja suhteessa maa- ja meripartiolaisuuteen. Summamuuttuja Tyytyväisyyssumma Maa- vai meripartiolainen maa meri yhteensä N 398 51 449 Mean Rank 230,38 182,98 Cronbach α 0,014 Mann-Whitney U 8006,0 45 7.2.3 Partiopaidan väri Sinipaitaisten ja ruskeapaitaisten partiolaisten välillä oli U-testin mukaan tilastollisesti melkein merkitsevä ero suhteessa faktorianalyysin partiopaidan aatteellisuuteen, partiopaitauudistukseen ja käyttöhalukkuuteen. Ruskeapaitaiset partiolaiset suhtautuivat positiivisemmin partiopaidan aatteellisuuteen kuin sinipaitaiset, kun taas sinipaitaiset olivat tyytyväisempiä partiopaitauudistukseen kuin ruskeapaitaiset. Tutkimukseen vastanneet ruskeapaitaiset olivat halukkaampia käyttämään partiopaitaa kuin sinipaitaiset. Paidan värillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa suhteessa kuudenteen ”kielteisyys” -faktoriin. Partiopaidan värin jakaumaa suhteessa faktoreihin 1, 2 ja 5 sekä U-testin arvot on esitelty taulukossa 7. TAULUKKO 7. Faktorit 1, 2 ja 5 suhteessa partiopaidan väriin. Faktori FAC1 Partiopaidan aatteellisuus N Mean Rank sininen 394 224,75 ruskea 67 267,75 yhteensä 461 Partiopaidan väri Cronbach α 0,014 Mann-Whitney U 10737 FAC2 Partiopaitauudistus sininen 384 232,63 ruskea 67 187,98 yhteensä 451 Cronbach α 0,009 Mann-Whitney U FAC5 Käyttöhalukkuus Cronbach α Mann-Whitney U 10316,5 sininen 395 225,10 ruskea 66 266,30 yhteensä 461 0,020 10705,0 Partiopaidan värillä oli havaittavissa tilastollisesti merkitseviä eroja myös suhteessa summamuuttujiin. Ero sini- ja ruskeapaitaisten välillä oli tilastollisesti melkein merkitsevä suhteessa partiopaidan merkityksestä partiolaisen identiteetille, tilastollisesti merkitsevä aat- 46 teiden ilmentämiseen ja melkein merkitsevä suhteessa partiopaidan tunnearvoon. Kyselyyn vastanneista ruskeapaitaiset tunsivat partiopaidalla olevan suurempaa merkitystä heidän identiteetilleen partiolaisina kuin sinipaitaiset vastanneet. Ruskeapaitaiset myös vastasivat partiopaidan ilmentävän järjestön aatteita vahvemmin kuin sinipaitaiset sekä liittivät paitaan enemmän tunnearvoa kuin sinistä paitaa käyttäneet. Tyytyväisyydessä partiopaitaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Ero paidan väreillä suhtautumisessa partiopaidan käyttöön vanhentuneena tapana oli tilastollisesti melkein merkitsevä. Ruskeaa paitaa käyttävät pitivät paidankäyttöä vähemmän vanhentuneena tapana kuin sinistä paitaa käyttävät vastaajat. Taulukossa 8 on esitelty partiopaidan värin jakaumaa suhteessa summamuuttujiin 1, 2, 3 ja 5 sekä U-testin arvot. TAULUKKO 8. Summamuuttujat 1, 2, 3 ja 5 suhteessa partiopaidan väriin. Summamuuttuja Identiteettisumma Partiopaidan väri N Mean Rank sininen 396 226,58 ruskea 67 264,05 yhteensä 463 Cronbach α 0, 033 Mann-Whitney U Aateilmenemissumma 11118,5 sininen 395 224,41 ruskea 67 273,31 yhteensä 462 Cronbach α 0,005 Mann-Whitney U Tunnearvosumma 10431,5 sininen 398 227,14 ruskea 67 267,81 yhteensä 465 Cronbach α 0,021 Mann-Whitney U Vanhentumissumma Cronbach α Mann-Whitney U 11000,5 sininen 394 224,49 ruskea 67 269,29 yhteensä 461 0,011 10633,5 47 7.2.4 Uuden paidan hankinta Uuden paidan hankkineiden ja vanhaa käyttävien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa suhteessa ensimmäiseen faktoriin, partiopaidan aatteellisuuteen, eikä viidenteen faktoriin eli käyttöhalukkuuteen. Ero oli kuitenkin tilastollisesti erittäin merkitsevä partiopaitauudistusfaktorissa sekä tilastollisesti merkitsevä kielteisyysfaktorissa. Uuden paidan hankkineet olivat vanhaa käyttäviä tyytyväisempiä partiopaitauudistukseen ja positiivisemmin paidan käyttöön suhtautuvia. Taulukossa 9 on esitelty partiopaidan mallin jakaumaa suhteessa faktoreihin 2 ja 6 sekä U-testin arvot. TAULUKKO 9. Faktorit 2 ja 6 suhteessa partiopaidan malliin. Faktori FAC2 Partiopaitauudistus Paidan malli uusi vanha yhteensä N 246 205 451 Cronbach α Mann-Whitney U FAC6 Kielteisyys uusi vanha yhteensä Cronbach α Mann-Whitney U 247 216 463 Mean Rank 280,92 160,09 0,000 11704,0 246,27 215,68 0,010 23150,5 Paidan mallilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa identiteettisummamuuttujan, aateilmenemissummamuuttujan eikä tunnearvosummamuuttujan (1–3) suhteen. Tilastollisesti erittäin merkitsevä ero uuden paidan hankkineiden ja vanhaa käyttävien välillä oli tyytyväisyydessä partiopaitaan (tyytyväisyyssumma). Uuden paidan hankkineet olivat tyytyväisempiä partiopaitaan kuin vanhaa paitaa käyttävät. Myös vanhenemissummamuuttujan suhteen ero paidan mallien välillä oli tilastollisesti melkein merkitsevä. Uutta paitaa käyttävät eivät pitäneet partiopaidan käyttöä yhtä vanhentuneena tapana kuin vanhan paidan säilyttäneet vastaajat. Taulukossa 10 on esitelty partiopaidan mallin jakaumaa suhteessa summamuuttujiin 4 ja 5 sekä U-testin arvot. 48 TAULUKKO 10. Summamuuttujat 4 ja 5 suhteessa partiopaidan malliin. Summamuuttuja Tyytyväisyyssumma Paidan malli uusi vanha yhteensä N 245 204 449 Cronbach α Mann-Whitney U Vanhenemissumma uusi vanha yhteensä 246 215 461 Cronbach α Mann-Whitney U Mean Rank 265,08 176,87 0,000 15171,0 245,22 214,73 0,014 22947,5 7.2.5 Kieliryhmät Kieliryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ensimmäisen, viidennen ja kuudennen faktorin suhteen. Ruotsinkieliset kuitenkin suhtautuivat partiopaitauudistukseen (faktori 2) myönteisemmin kuin suomenkieliset. Ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Kieliryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja missään summamuuttujassa. Kieliryhmien jakauma suhteessa partiopaitauudistusfaktoriin sekä U-testin arvot on esitelty taulukossa 11. TAULUKKO 11. Partiopaitauudistusfaktori suhteessa kieliryhmiin. Faktori FAC2 Partiopaitauudistus Kieli suomi ruotsi yhteensä N 416 35 451 Mean Rank 220,31 293,57 Cronbach α 0,001 Mann-Whitney U 4915,0 49 7.3 Partiopaidan aatteellisuus ja käytön useus Voimakkaimmin partiopaidan aatteellisuuteen vaikuttivat käyttöhalukkuus ja kielteisyys (käänteisenä positiivinen suhtautuminen paidan käyttöön järjestön tapana). Käsitykseen partiopaidan aatteellisuuteen vaikutti positiivisesti myös partiopaitauudistusfaktori, myös iän kasvaessa partiopaidan aatteellinen merkitys kasvoi lievästi. Vahvimmin käyttöaktiivisuuteen siis luonnollisesti vaikutti käyttöhalukkuuden faktorin arvojen kasvu. Käyttöaktiivisuuteen vaikuttivat positiivisesti myös yleinen aktiivisuus ja partiopaidan aatteellisuus. Myös iällä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys käyttöaktiivisuuteen, vaikkakin b-kerroin jäi selvästi pienemmäksi kuin muilla selittävillä muuttujilla. 7.4 Alueelliset erot Tilastollisesti melkein merkitseviä alueellisia eroja oli partiopaidan aatteellisuusfaktorissa (p= 0,004) sekä kielteisyysfaktorissa (p= 0,032). Suhteessa partiopaitauudistukseen eikä käyttöhalukkuuteen ollut tilastollisesti merkitseviä alueellisia eroja. Testeistä ainoastaan partiopadan aatteellisuusfaktoritestissä oli havaittavissa tilastollisesti melkein merkitsevä alueellinen ero. Tämän tuloksen mukaan tutkimukseen vastanneet Länsi- ja Pohjois-Suomen partiolaiset näkivät partiopaidan sisältävän vahvemmin aatteita kuin itä- ja keskisuomalaiset vastanneet. Eteläsuomalaisten vastanneiden mean rank -arvo sijoittui näiden kahden ryhmän välille. Taulukossa 12 on esitelty alueiden erot suhteessa partiopaidan aatteellisuusfaktoriin. 50 TAULUKKO 12. Faktori 1 suhteessa maantieteellisin alueisiin. Faktori Alue 2 Itä-Suomi ja Keski-Suomi FAC1 Partiopaidan aatteelli- 3 Länsi-Suomi ja Pohjoissuus Suomi yhteensä N 86 Mean Rank 109,89 177 263 142,74 Cronbach α 0,001 Mann-Whitney U 5709,5 7.5 Käyttäjäryhmät Kuten taulukossa 13 on esitetty, kohtalaisen suuri osa kaikista partiolaisista kuului Positiiviset -ryhmään (41,5 %, klusteri 4) ja ainoastaan 6,7 % Kielteiset-klusteriin (1). Niukan negatiiviset ja Uudistusvastaiset melko myönteiset (klusterit 2 ja 3) saivat molemmat jäsenikseen noin neljänneksen kaikista vastanneista. 51 TAULUKKO 13. Klusterit, vastaajien prosentuaaliset määrät sekä klustereiden keskiarvot. FAC1 Pa- Klusteri 1 FAC5 tiopaidan FAC2 Käyttö- aatteelli- Partiopai- halukkuus suus ta-uudistus Ei näe pai- Uudistus ei FAC6 Kielteisyys Ei halua Asennoituu taa aatteelli- onnistunut käyttää pai- partiopaitaan sena taa erittäin kiel- hyvin -1,90065 -0,61194 -1,83959 -2,54922 Ei näe pai- Uudistus ei Ei ole ko- Asennoituu taa kovin onnistunut vin halukas melko neut- Niukan negatii- aatteellisena kovin hyvin käyttämään raalisti par- Uudistusvastaiset melko myönteiset -0,70571 -0,07370 -0,68438 -0,46149 Pitää paitaa Partiopaita On halukas Asennoituu jonkin ver- uudistus käyttämään positiivisesti ran aatteelli- epäonnistui 103 / 23,1 % partiopaitaa partiopaitaan sena 0,44821 -1,09302 0,51596 0,46401 Kokee pai- Uudistus Haluaa dan hyvin onnistui käyttää par- positiivisim- aatteellisena hyvin tiopaitaa Klusteri 4 Positiiviset 128 / 28,7 % partiopaitaa tiopaitaan viset Klusteri 3 30 / 6,7 % teisesti Kielteiset Klusteri 2 N/% Asennoituu 185 / 41,5 % min partiopaitaan 0,59077 0,77500 0,53829 0,48436 Yhteensä N 446 / 100 % 52 Kieliryhmien eikä ikäryhmien välillä ollut khiin neliö -testin mukaan tilastollisesti merkitsevää eroa klustereihin jakautumisessa. Sukupuolten välillä oli vastausten jakautumisessa klustereihin tilastollisesti melkein merkitsevä ero (p= 0,036< 0,05). 44,6 % kaikista vastanneista naisista sijoittui ”positiiviset” -klusteriin (4), tästä ryhmästä ainoastaan 18,9 % oli miehiä. Kaikista naisista tähän ryhmään kuului suurin osa, 81,1 %. Miesten lukumäärä jakautui melko tasaisesti klustereihin Niukan negatiiviset (2), Uudistusvastaiset melko myönteiset (3) ja Positiiviset (4). Kielteisten klusterissa (1) oli miehiä suhteessa hieman enemmän kuin naisia (8,2 % > 6,3 %). Taulukossa 14 on esitelty vastanneiden jakautuminen klustereihin sukupuolen mukaan. TAULUKKO 14. Vastanneiden jakautuminen klustereihin sukupuolen mukaan. Klusteri 1 Sukupuoli: Oletko Yhteensä 1 nainen 2 mies 2 3 4 Yhteensä 21 97 68 150 336 9 31 35 35 110 30 128 103 185 446 Myös maa- ja meripartiolaisten jakautumisessa klustereihin oli tilastollisesti melkein merkitsevä ero (p= 0,032<0,05). Maapartiolaisista 43,8 % sijoittui Positiivisten klusteriin (4) ja 28,1 % klusteriin Niukan negatiiviset (2). Meripartiolaisista taas 33,3 % sijoittui niukan Negatiivisten klusteriin (2) ja 31,4 % klusteriin Uudistusvastaiset melko myönteiset (3). Suhteessa lukumääriin ryhmään Kielteiset kuului enemmän meripartiolaisia kuin maapartiolaisia (11,8 % > 6,1 %). Taulukossa 15 on esitelty vastanneiden jakautuminen klustereihin maa- ja meripartiolaisuuden mukaan. 53 TAULUKKO 15. Vastanneiden jakautuminen klustereihin maa- ja meripartiolaisten kesken. Klusteri 1 Maa- vai meripartiolaisuus 2 3 4 Yhteensä 1 maa- 24 111 87 173 395 2 meri- 6 17 16 12 51 30 128 103 185 446 Yhteensä Ero sinistä paitaa käyttävien ja ruskeaa paitaa käyttävien kesken klustereihin jakautumisessa oli tilastollisesti melkein merkitsevä (p= 0,029<0,05). 75,8 % ruskeaa paitaa käyttäneistä sijoittui klustereihin Uudistusvastaiset melko myönteiset (klusteri3, 36,3 %) ja Positiiviset (klusteri 4, 39,4 %). Vastaava määrä sinipaitaisissa oli 62,6 %. Suurin osa sinipaitaisista partiolaisista asettui klustereihin Niukan negatiiviset (klusteri 2, 30,5 %) ja Positiiviset (klusteri 4, 41,8 %). Kielteisten ryhmässä oli suhteessa vastausten lukumäärään lähes saman verran ruskea- kuin sinipaitaisiakin (6,8 % ja 6,1 %). Taulukossa 16 on esitelty vastanneiden jakautuminen klustereihin tässä ryhmässä. TAULUKKO 16. Vastanneiden jakautuminen klustereihin paidan värin suhteen. Klusteri 1 Oman paidan väri: Kumman väristä paitaa itse käytät? Yhteensä 2 3 4 Yhteensä 1 sinistä 26 116 79 159 380 2 ruskeaa 4 12 24 26 66 30 128 103 185 446 Uuden paidan hankkineitten ja vanhaa käyttävien välillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä ero (p= 0,000). Uuden paidan hankkineista 56,4 % asettui Positiivisten klusteriin (4). Vanhaa paitamallia käyttävistä vastaava luku oli 20,7 %. Tästä ryhmästä suurin joukko sijoittui klusteriin Uudistusvastaiset melko myönteiset (klusteri 3, 37,4 %). Uuden paidan hankkineista suurin osa oli positiivisesti paitaan, sen uudistukseen ja käyttöön sekä sen 54 aatteellisuuteen suhtautuvia, siis tyytyväisiä. Suhteessa lukumääriin ryhmään Kielteiset kuului enemmän vanhan paidan käyttäjiä kuin uuden paidan hankkineita (8,9 % > 4,9 %). Tarkat arvot vastaajien ryhmittymisestä klustereihin on esitelty taulukossa 17. TAULUKKO 17. Vastanneiden jakautuminen klustereihin paidan mallin suhteen. Klusteri 1 Oletko hankkinut uudenmallisen partiopaidan? Yhteensä 2 3 4 Yhteensä 1 olen 12 67 27 137 243 2 en ole 18 61 76 48 203 30 128 103 185 446 Erot jäsenyysvuosiryhmien välillä jakautumisessa klustereihin olivat tilastollisesti melkein merkitseviä (p= 0,005<0,05). Alle 10 vuotta partiossa olleista vain 3,9 % sijoittui ensimmäiseen Kielteisten klusteriin eli suhteellisesti vähiten kaikista jäsenyysvuosiryhmistä. Muilla ryhmillä osuus oli 6,9:n ja 8,5:n prosentin välillä. Muilta osin ”nuoret partiolaiset” jakautuivat melko tasaisesti klustereihin Niukan negatiiviset (26,3 %), Uudistusvastaiset melko myönteiset (35,5 %) ja Positiiviset (34,2 %). 10–19 vuotta partiossa olleista valtaosa sijoittui klustereihin Niukan negatiiviset (35,2 %) ja Positiiviset (41,6 %) ja 20–29 vuotta partiossa olleista klusteriin Positiiviset (46,7 %). Yli 30 vuotta partiossa olleista valta osa sijoittui niin ikään Positiivisten klusteriin (42,6 %). Tyytyväisyyskin siis kasvoi hieman jäsenvuosien lisääntyessä. Taulukossa 18 on esitelty jäsenyysvuosiryhmien osuudet eri klustereissa. 55 TAULUKKO 18. Vastausten jakautuminen klustereihin jäsenyysvuosien suhteen. Klusteri 1 Kuinka kauan olet ollut partiossa? 1–9 vuotta 2 3 4 Yhteensä 3 20 27 26 76 10–19 vuotta 16 82 38 97 233 20–29 vuotta 7 19 22 42 90 30– vuotta 4 7 16 20 47 30 128 103 185 446 Yhteensä Suhteessa lukumääriin eniten ryhmään negatiiviset kuului miehiä, meripartiolaisia ja vanhan paidan käyttäjiä. Positiivisiin taas kuului suhteessa eniten naisia, maapartiolaisia uuden paidan hankkineita. 56 8 ”PARTIOPAITA ON POP” Luvun otsikko ”Partiopaita on pop” viittaa e-lomakkeen avoimeen kysymykseen vastanneiden partiolaisten asenteeseen. Vastauksissa näkyi selvä tunnelataus ja sitoutuminen partioliikkeen aatteisiin ja arvoihin. Sana ”ylpeys” toistui useasti partiolaisten kuvaillessa partiopaidan käyttökokemuksiaan. Koko kyselyyn vastanneista miltei puolet halusi kertoa lisää partiopaidasta ja vastasi avoimeen kysymykseen; tekstejä sain yhteensä 228 vastaajalta (49 %). Niissä käsiteltiin jo kysymiäni teemoja tarkentaen esimerkiksi paidan käyttötapoja vastaajan lippukunnassa tai kerrottiin mielipiteitä uudistuksen onnistuneista ja epäonnistuneista yksityiskohdista. Kvalitatiivinen aineisto tuki siis hyvin kvantitatiivisesti kyselylomakkeella keräämääni aineistoa. ”Kamaripaita”, ”virallinen”, ”pakko”, ”heimovaate”, ”riggen”, sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Muun muassa näitä ilmaisuja avoimeen kysymykseen vastanneet partiolaiset käyttivät viitatessaan partiopaitaan. Aineistossa pohdittiin laajalti kysymystä juhlavaatteesta. Toisaalta paitauudistuksen myötä partiopaidasta oli tullut ns. helpommin lähestyttävä, rennompi joka paikan asu, toisaalta se haluttiin pitää arvokkaana edustus- ja seremonia-asuna. Paidan käyttötavat vaihtelivat suuresti lippukuntien välillä. Osassa lippukunnista paitaa käytettiin ahkerasti. Eräässä jaoksessa oli jopa sovittu yhteisestä linjauksesta käyttää partiopaitaa kaikkialla, millä haluttiin tietoisesti nostaa partiopaidan arvostusta. Päinvastaisiakin esimerkkejä kirjoituksista löytyi. Erään vastaajan lippukunnassa oli tehty yhteinen päätös olla ottamatta uutta paitaa käyttöön. Jäsenistö ei halunnut hankkia toista paitaa, kun vanhat olivat vielä käyttökelpoiset. Toisen vastaajan lippukunta ei ollut halunnut ottaa uutta paitaa käyttöön aatesyistä: uusi paita ei heidän mukaansa kuvasta vastaajan lippukunnan edustamaa partion arvomaailmaa. Näitä arvoja olivat vastuuntuntoisuus, suoraselkäisyys ja isänmaallisuus. Erään vastaajan lippukunnassa kysymys partiopaitauudis- 57 tuksesta oli ratkaistu aivan omalla tavalla; lippukunnassa käytettiin itse suunniteltua vihreää partiopaitaa. Paidan väristä vastauksissa oli kriittisiä kommentteja. Uudet kirkkaat värit koettiin arkisiksi, eräs vastaaja vertasi mustikan väriä talonmiehensä työtakin väriin, toisen vastaajan mukaan se muistutti liikaa ruotsalaista partiopaitaa. Vanha tummansininen väri koettiin arvokkaampana ja juhlavampana kuin uusi kirkkaampi sinisen sävy. Myös uusien ja vanhojen paitojen värien kirjo herätti mielipiteitä. Joidenkin vastanneiden mielestä oli jouduttu ojasta allikkoon, kun käytössä oli neljää erilaista partiopaidan mallia ja väriä. Värien kirjo lisäsi erään kirjoittajan mielestä eriarvoisuutta lasten kesken, toisaalta kirjo myös miellytti; sen ajateltiin kuvaavan sekä yhtenäisyyttä että erilaisuutta. Nostalgia ja paidan käyttäjän partiohistoria nousivat keskeiseksi teemaksi paidan tunnearvoa käsittelevissä teksteissä. Myös yhtenäisen paidan persoonallisuus tuli kirjoituksissa esille. Partiopaita on myös partioidentiteetilleni tärkeä, näkeehän paidasta melkein koko partiohistorian yhdellä silmäyksellä. - - Ulkopuolisille paita varmasti on varsinainen uniformu (kaikki näyttävät samalta), mutta partiolaisen silmään melkein joka paita on yksilö – kantajansa näköinen. :) Erään tekstin mukaan uudistus ei onnistunut tuomaan partioliikettä uudelle vuosituhannelle, partiopaitakin kertoo kirjoittajan mukaan harrastuksesta vain sen historiaa. Toisessa kommentissa viitattiin partiopaidan historiaan kielteisessä valossa: Sinisellä partiopaidalla on liikaa likaista painolastia 70–luvulta ja väri tulisi vaihtaa. Teksteissä käsiteltiin myös yhteenkuuluvuudentunnetta ja tasavertaisuutta. Eräs vastaajista vertasi partiopaitaa joukkuepaitaan: Att ha på sig scoutskjorta känns okej, till och med trevligt att ha på sig när alla i ens omgivning har det. Det är som en lagtröja och skapar samhörighet. Yksi vastaajista toi esille yhteenkuuluvuuden- ja tasavertaisuudentunteen vahvistamisen tärkeyden sisutoiminnassa (sisupartiolaiset ovat aisti-, liikunta- tai kehitysvammaisia partiolaisia). Myös partioasujen yhtenäinen aatetausta koettiin kirjoituksissa tärkeäksi erilai- 58 sissa kansainvälisissä tapahtumissa. Toisaalta partiopaidan malli, hinta sekä partiotoiminnan hierarkkisuus koettiin yhteenkuuluvuutta ja tasavertaisuutta vähentävinä ominaisuuksina. Naisten tyköistuva leikkaus sai aineistossa sekä kannatusta että kritiikkiä; sitä pidettiin liian kapeana ja sen ajateltiin tuovan mm. liikaa esille nuorten ylipainoisuutta. Monessa kirjoituksessa kritisoitiin paidan hintaa, joka vastanneiden mielestä asetti partiolaiset epätasa-arvoiseen asemaan. Hierarkkisuus käsitettiin osana univormun luonnetta: - - Men inte betonar den (scoutskjortan) nu jämlikheten i scoutingen heller, nog är det ju fråga om viss hierarki som alltid när det gäller uniformer. Univormumaisuus ei muutaman vastaajan mielestä ollut ajankohtaan tai partioon nuorisojärjestönä sopiva ominaisuus. Armeijamaisuus mainittiin useassa tekstissä, oltiin myös huolestuneita partiopaidan järjestön ulkopuolisille antamasta kuvasta. Partiounivormun sanottiin mm. edustavan ”sotilaallista miesmaailmaa”. Sotilaallista mielleyhtymää pohdittiin myös suhteessa muihin maihin: Univormumaisuus tuottaa Suomessa liian voimakkaan armeijaan liittyvän virheellisen mielleyhtymän. Monissa muissa maissa, joissa käytetään myös koulupukuja mielleyhtymä on kevyempi ja siten univormu toimii paremmin tarkoituksessaan. Yksi avoimeen kysymykseen vastanneista toi esille huolen sotilaallisesta mielleyhtymästä etnisen ja kulttuurisen moninaisuuden näkökulmasta. Vastaajan mielestä partiopaidan sotilaallisuudesta viestivät merkit ja pillinarut voivat luoda maahanmuuttajataustaisille henkilöille negatiivisia mielleyhtymiä. Eräässä tekstissä merkkien ja tunnuksien taas huomautettiin viestivän partiotoiminnan nousujohteisuutta positiivisena seikkana. Kirjoituksissa toistui meripartiolaisten tyytymättömyys uuden partiopaidan piilonapitukseen. Asiaa kommentoivat myös maapartiolaiset. Oman tunnuksen näkyminen olisi ollut monelle vastaajalle erittäin tärkeää. Eräässä tekstissä kerrottiin meripartiolaisten halusta teettää uusia paitoja vanhan mallin mukaan, jotta meripartiolaisten tunnukset, kultaiset ankkurinapit näkyisivät. Kvantitatiivisen aineiston mukaan tutkimukseen vastanneista meripartiolaisista kuitenkin melkein 40 % oli hankkinut uudenmallisen paidan. 59 Yksi teksteistä esille noussut teema oli partion kansainvälisyys. Suomalaista partiopaitaa, sen konkreettista käyttöä ja viestittämiä arvoja haluttiin tarkastella verrattuna muiden maiden partioasusteisiin, omaa paitaa yritettiin tarkastella myös muiden maiden partiolaisten näkökulmista. Avoimen kysymyksen vastauksissa pohdittiin lisäksi uusien paitojen valmistamista ulkomailla, sekä uuden merkkijärjestelmän epäselkeyttä. Eräs kirjoittaja tiivisti tekstiaineiston kirjoitusten ajatukset osuvasti sanoen: Partiopaita on paradoksi: toisaalta se on inhottavan sotilaallinen ja liittyy nykypartion ideologian vastaisiinkin mielikuviin, toisaalta se on rakas vaate, johon liittyy hyviä muistoja. 60 9 DISKUSSIO Partiopaita ja sen käyttö oli selvästi jäsenistölle tärkeä, ajankohtainen ja ajatuksia herättävä teema. Vastanneet partiolaiset olivat tyytyväisiä partiopaitaan. Sen käyttöä ei nähty vanhentuneena tapana, vaikka sen suurimmaksi osaksi ajateltiinkin olevan edelleen vain erityisissä juhlissa ja seremonioissa käytettävä vaate. Pieni vähemmistö vastanneista partiolaisista kuitenkin kertoi käyttävänsä partiopaitaa erityisen aktiivisesti kaikissa tilanteissa. Vastaajat näkivät partiopaidan tärkeänä osana identiteettiään partiolaisina ja vastasivat kiinnittävänsä erityistä huomiota käyttäytymiseensä käyttäessään partiopaitaa. Kvalitatiivisessa aineistossa kerrottiin, kuinka vastaaja ikään kuin muuttui pukiessaan ylleen partiopaidan. Tämä viittaa Hallin (1999) teoriaan ihmisen itsen rakentumisesta eri tilanteisiin liittyvistä identiteeteistä. Vastaaja puki siis päälleen partioidentiteetin, siihen liittyvät käyttäytymisnormit ja aatteet. Partioidentiteetin kokemiseen liittyivät kiinteästi myös henkilöhistoria, lippukunnan ja yksittäisen ryhmän historia sekä koko partiokulttuuri. Partiolaisen identiteetissä on siis havaittavissa myös kulttuurisen identiteetin ominaisuuksia. Tutkielmani nimenä käyttämäni sitaatti, ”nauravien muistojen tulva humahti lävitseni”, viittaa menneeseen aikaan ja partiolaisen tuntemaan nostalgiaan. Vastaaja oli jo jättänyt juuri tämän partioidentiteetin taakseen, mutta löysi sen jälleen pukiessaan sitä symboloivan vaatteen uudelleen ylleen. Kuten otsikon esimerkki kertoo, partiolaisen identiteettiin liittyy myös partiopaitaan liitettävä tunnearvo sekä sen ilmentämät aatteet. Univormun tehtäviksi mainittiin aiemmin muun muassa yksilön liittäminen ryhmän jäseneksi ja organisaation aatteiden hyväksyminen (Adomaitis & Johnson 2005, 90). Ryhmään kuulumiseen liittyy tunnearvon sisältämä yhteenkuuluvuudentunne. Molemmissa aineistoissa tunnearvo ja yhteenkuuluvuuden tunne tulivat vahvasti ilmi partiolaisten suhtautumisessa partiopaitaan ja sen käyttöön. Tämä tukee kulttuurisen identiteetin vahvistumista, kokemus ”yhdestä kansasta” on tässä siis kokemus ”yhdestä partiosta” (Hall 1999, 224). 61 Tuloksia on mielenkiintoista tarkastella vastauksissa vähemmistöön jääneiden kannalta. Pienenä vähemmistönä ruskeaa paitaa käyttävät tunsivat sinipaitasia voimakkaammin paitaan liittyvää tunnearvoa ja sen merkitystä heidän partioidentiteetilleen sekä näkivät voimakkaammin sen ilmentävän järjestön aatteita kuin sinipaitaiset vastanneet. Kielteisten klusteriin sijoittuneet muodostivat pienen hyvin jyrkästi negatiivisesti partiopaitaan suhtautuvan vähemmistön. Kuten edellä on jo pohdittu, yksilön identiteettiin voivat vaikuttaa monet tekijät. Partioidentiteettikin sisältänee monia eri tekijöitä, joista yksi on partiojärjestön näkyvin tunnus, partiopaita. Kielteisten klusteriin kuuluminen ei siis välttämättä viittaa muuhun negatiivisuuteen partiolaisuudessa tai partioidentiteetissä. Adomaitis ja Johnson (2005) käsittelevät vakiintuneen univormun uudistamista ja muokkaamista. He pohtivat siirtyvätkö puvun vanhat sosiaaliset merkitykset uudistettuun univormuun. Vaikka partiopaidan uudistaminen koettiin jäsenistössä suurena muutoksena, se kuitenkin onnistui jatkamaan järjestön arvojen ilmentämistä myös uudessa partiopaidassa. Uuden paidan hankkineiden ja vanhaa käyttävien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa suhteessa partiopaidan aatteellisuuteen eikä käyttöhalukkuuteen. Uudistus ei tutkielmani aineiston mukaan siis horjuttanut paidan aatteellisuuden kokemista. Suuri vastausaktiivisuus kertoo aiheen kiinnostavuudesta ja e-lomakkeen helppokäyttöisyydestä, joka osaltaan vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen. Varsinkin Facebooksivuston keskustelupalstalta ja FiSSc:n nettisivuilta oli helppo klikkaamalla linkistä päästä suoraan kyselylomakkeelle. Kyselylomakkeen voidaan olettaa olleen myös sopivan mittainen ja selkeä. Sen täyttämisessä tuskin kului 10 minuuttia kauempaa ja sivut oli luokiteltu selkeästi taustatieto- ja väitelausesivuiksi. Lomakkeessa käytetty viisiportainen Likertasteikko on luotettavuudeltaan hieman kolmiportaista asteikkoa parempi vastausten jakautuessa suuremmalle skaalalle. Kolmiportaisessa Likert-asteikossa voi muuttujien varianssi olla liian pieni ja näin reliabiliteetti myös huono (Metsämuuronen 2005, 95). Viimeiseksi lomakkeella kysyin, mitä olin unohtanut tai mitä muuta vastaaja haluaisi kertoa partiopaidasta. Tällä kysymyksellä halusin antaa mahdollisuuden tarkentaa aiempia vastauksia tai tuoda esille kyselyn ulkopuolelle mahdollisesti jääneitä teemoja. Mittarini validiteetti oli hyvä, sillä avoimen kysymyksen vastauksista, kerätyn aineiston laadusta ja määrästä, sekä kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen aineiston yhtenevyyksistä voinee vetää johtopäätös hyvästä konsistenssista. Aikaperspektiivistä tarkasteltuna tutkimuk- 62 seni mittari ei todennäköisesti antaisi täysin samoja tuloksia toistettaessa. Tämä johtuu tutkittavan ilmiön, tässä tutkielmassa mielipiteiden ja asenteiden, epästabiiliudesta. Olisikin mielenkiintoista tutkia, miten tutkielman tulokset eroaisivat toistettaessa kysely samalla mittarilla esimerkiksi viiden vuoden kuluttua. (Menetelmätietovaranto 2010a) Aineiston laatua voidaan pitää korkeana. Partioliikkeen sisäiset ryhmät olivat edustettuina kattavasti ja todellisuutta vastaavissa suhteissa; vastaajien ikäjakauma oli laaja, samoin partiojäsenvuodet vaihtelivat laajasti, 55:n ja yhden vuoden välillä. Ruotsinkielisen lomakkeen kieliasun tarkasti sekä äidinkieleltään ruotsinkielinen partiolainen että yliopiston kielikeskuksen ruotsinkielen opettaja. Tällä pyrin minimoimaan kielellisistä virheistä johtuvat epätarkkuudet. Kyselylomakkeen yleistä selkeyttä ja käytettävyyttä testasivat varsinaista julkaisua ennen opiskelutoverini. Vastausten määrä oli niin suuri, että se mahdollisti erilaisten testien käytön luotettavasti. Esimerkiksi regressioanalyysi sekä klusterianalyysi vaativat onnistuakseen suurehkon otoskoon. Testien hyvät selitysasteet ja Cronbachin alfan arvot (konsistenssi), sekä suhteellisen hyvät kommunaliteetit viittaavat tutkimuksen hyvään reliabiliteettiin. Vaikka otoskoko oli sinänsä suuri, kaikista SP:n jäsenistä tutkimukseen vastasi vain pieni osa. Tuloksia voidaan pitää siis lähinnä suuntaa-antavina. Jatkotutkimusaiheena esimerkiksi Adomaitisin ja Johnsonin (2005) kysymys siitä, siirtyvätkö vanhat arvot uuteen univormuun, olisi erityisen mielenkiintoinen. Tutkimustuloksissa todettiin partiopaidan sisältävän jäsenistön mielestä aatteita, mutta olisiko vanhan ja uuden paidan aatteissa eroja? Vapaan sanan kirjoituksissa tuli esille, että joissain lippukunnissa on kehitelty omia yhtenäisiä partiovaatteita. Olisi mielenkiintoista tutkia näiden lippukuntavaatteiden suunnittelu- ja käyttöperiaatteita suhteessa SP:n ”viralliseen” linjaan. Mitä syitä ja tavoitteita näiden lippukuntien sisäisten univormujen käytön taustalla on? Vapaan sanan vastauksista nousseeseen kansainväliseen aspektiin olisi myös mielenkiintoista tarttua. Partioaatehan on sama ympäri maailmaa. Miten partiopaita mielletään esimerkiksi järjestön synnyinmaassa Englannissa? Entä miten muualla partiopaidan muutokset ja uudistukset on otettu vastaan? 63 LÄHTEET Adomaitis, A. D. & Johnson, K. K. P. 2005. Casual versus formal uniforms: Flight Attendants’ Self-perceptions and Perceived Appraisals by Others. Clothing and Textiles Research Journal 2005; 23; 88–101. SAGE. Ahola, V.; Kuhlman, I. & Luotio, J. (toim.) 1996: Perustietosanakirja. Jyväskylä: Gummerus, 1270. Damhorst, M. L. 2005a. Dress as Nonverbal Communication. Teoksessa Damhorst, M. L.; Miller-Spillman, K. A. & Michelman, S. O. (toim.) Meanings of Dress. New York: Fairchild, 67–80. Damhorst, M. L. 2005b. Dress from Infancy to Adolescence. Teoksessa Damhorst, M. L.; Miller-Spillman, K. A. & Michelman, S. O. (toim.) Meanings of Dress. New York: Fairchild Publications, 260–273. Finnica-Internetsivusto. Suomalaiset kansallispuvut. http://www.finnica.fi/suomi/ (Luettu 17.1.2010). Hakala, H. & Paavilainen, M. 1992. Partiosäätiö Scoutstiftelsen 1960–1990. Salo: Salon Seudun Sanomalehti. Hall, S. 1999. Identiteetti. Tampere: Tammer-Paino. Honkavaara, N. 2000. Pukeutumisen kontekstiaalisuus. Teoksessa Koskennurmi-Sivonen, R. & Raunio, A-M. (toim.) Vaatekirja. Helsinki: Yliopistopaino, 269–287. Kannik, P. 1968. Military Uniforms in Colour. London: Blandford Press, 6 –9. Lönnqvist, B. 2008. Vaatteiden Valtapeli. Jyväskylä: Gummerus. Mattila, A. 2002. Partiolaisen univormun viestit. Pro Gradu -tutkielma. Helsinki. Menetelmätietovaranto 2010a. http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/index.html (Luettu 7.5.2010) Menetelmätietovaranto 2010b. http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/index.html (Luettu 9.5.2010) Metsämuuronen, J. 2005. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteessä. Jyväskylä: Gummerus. Miller-Spillman, K. A. 2005. Dress in the Workplace teoksessa Damhorst, M. L.; MillerSpillman, K. A. & Michelman, S. O. (toim.) Meanings of Dress. New York: Fairchild Publications 217-224. Nathan, J. 1995. Uniforms teoksessa M. E. Roach-Higgins, J. B. Eicher & K. K. P. Johnson (toim.) Dress and Identity. New York: Fairchild Publications 182–186. 64 Niemi, E. 1997. Vartionjohtajan käsikirja. Hämeenlinna: Karisto. Norum, P. S.; Weagley, R. O. & Norton, M. T. J. 1998.The Effect of Uniforms on Nonuniform Apparel Expenditures. Family and Consumer Science Research Journal 1998; 26; 259–280. SAGE. Parker, M. 1997. Identification: organizations and structuralisms. Teoksessa Pullen, A.; Beech, N. & Sims, D. 2007. Exploring Identity. Hampshire: Palgrave Macmillan, 61–82. Partio 1922. Suomen Partioliiton tiedonantoja. Partio-lehti 1922; 3; 34–37. Suomen Partiomuseon artikkelikokoelma. Partio 2004. Partiopuku-uudistus tulee. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n jäsenlehti 2004; 3; 36. Forssa: Forssan Kirjapaino. Partio 2005. Uusi partioasu testattiin kaupunkikisassa. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n jäsenlehti 2005; 6; 32. Forssa: Forssan Kirjapaino. Partio 2006. Partio. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n jäsenlehti 2006; 6; 5. Forssa: Forssan Kirjapaino. Partio 2009. Partio. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n jäsenlehti 2009; 2; 2. Forssa: Forssan Kirjapaino. Partiojohtaja 2003. Partioasun kehittäminen alkaa. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n johtajalehti 2003; 5; 6. Forssa: Forssan Kirjapaino. Partiojohtaja 2004. Partiolaisen uudet vaatteet. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n johtajalehti 2004; 6; 9. Forssa: Forssan Kirjapaino. Partiojohtaja 2005a. Nyt. Partiopaita kenttätesteihin. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n johtajalehti 2005; 2; 8. Forssa: Forssan Kirjapaino. Partiojohtaja 2005b. Nyt. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n johtajalehti 2005; 5; 9. Forssa: Forssan Kirjapaino. Partiojohtaja 2005c. Partio tulee iholle –pehmeästi. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n johtajalehti 2005; 3; 4-5. Forssa: Forssan Kirjapaino. Partiojohtaja 2008. Peruskirja. http://www.partiojohtaja.fi/?deptid=1757 (Luettu 6.12.2008) Partiokauppa 2010. Partioasut. http://www.partiokauppa.fi (Luettu 27.4.2010). Paulicelli, E. 2009. Framing the Self, staging identity: clothing and Italian style in the films of Michelangelo Antonioni (1950–1964). Teoksessa Paulicelli, E. & Clark, H. (toim.) The Fabric of Cultures, Fashion, identity, and globalization. Oxon: Routledge, 53–72. Pullen, A.; Beech, N. & Sims, D. (toim.) 2007. You, me, us and identity: introducing 65 Exploring Identity, Exploring Identity. Hampshire: Palgrave Macmillan. Rantala, R. 1993. Akateemisen tietosanakirja perustieto. Keuruu: Otava, 954. Roach-Higgins, M. E. & Eicher, J. B. 1995. Dress and Identity. Teoksessa Roach-Higgins, M. E.; Eicher, J. B. & Johnson, K. K. P. (toim.) Dress and Identity. New York: Fairchild Publications, 17–18. Savunen, L.1999. Partiotytöt Suomessa 1910–1972. Katsokaa kauas ja ajatelkaa suuria asioita. Jyväskylä: Gummerus. SCORE 2007. The Scout hat. Scout resources http://www.worldscoutshop.org/display.asp?langue=2&idm2=20&idm3=21&pageid=2 1&sid=5E86 (Luettu 17.4.2007). Suomen Partiolaiset 2007. Viestintä. http://www.partio.fi/?Deptid=158. (Luettu 15.4.2007). Suomen Partiolaiset 2008a. Partiofaktat. http://www.partio.fi/Suomeksi/Lyhyesti/Medialle/Partiofaktat.iw3 (Luettu 6.12.2008). Suomen Partiolaiset 2008b. Kasvatustavoitteet. http://www.partio.fi/Suomeksi/Aikuiset/Partiokasvatus/Kasvatustavoitteet.iw3 (Luettu 6.12.2008) Suomen Partiolaiset 2008c. Partiomenetelmä. http://www.partio.fi/Suomeksi/Aikuiset/Partiokasvatus/Partiomenetelma.iw3. (Luettu 6.12.2008) Suomen Partiolaiset 2010. Viestintä. http://www.partio.fi/Suomeksi/Aikuiset/Viestinta/Partiolehdet/Partio.iw3. (Luettu 26.4.2010) Suomen Partiolaisten ohjelmaryhmä 2000. Mikä–mihin–milloin? Partiolaisen puku- ja merkkiopas. Espoo: Sävypaino Uotila, M. 1995. Pukeutumisen kuvaus. Helsinki: Yliopistopaino. Vesikansa, O. 1960. Suomen partioliike 1910–1960. Porvoo: WSOY. Wilson, E. & de la Haye, A. ed. 1999. Defining dress. Manchester: Manchester University Press. LIITE 1. Suomalaisia partioliittoja. 1917 Suomen Partioliitto – Finlands Scoutförbund Yleisten Partiopäivien tuloksena 1920 Suomen Partioliitto (SPL) 1920 Finlands Svenska Scoutbrigad (1922 lähtien Finlands Svenska Scoutförbund, FSSF) 1920 Suomen Vapaa Partioryhmä – Finlands Fria Scoutbrigad (SVPR – FFSB) Aluksi kaikki järjestöt olivat sekajärjestöjä. Yhteistyö- ja toveriliittoja - NMKY:n partioryhmä - Päivänpoikien Liitto - Metsänkävijäin Liitto - Partiosissit Tyttö- ja poikaliittoihin jakautuminen (edellisten liittojen rinnalle) 1925 Suomen Partiopojat – Finlands Scouter 1925 Suomen Partiotyttöjen Neuvottelukunta – Finlands Flickscouters Centralråd Itsenäiset tyttö- ja poikaliitot 1925 SPL: Suomalainen Partiotyttöliitto SPTL ja Suomalainen Partiopoikaliitto SPPL (SPL lopetti toimintansa lopullisesti vasta 1941) 1928 Ruotsinkielisestä liitosta, FSSF:stä, erosi tyttöliitto, Finlands Svenska Flickscoutförbund FSFSF SVPR:n tyttö- ja poikajako toteutui jo 20-luvulla, mutta virallisesti erillisiksi liitoiksi ne erosivat vasta 1957 1931 Suomen NMKY:n Partioliitto, 1937 lähtien Siniset Partiopojat, Suomen NMKY:n ja seurakuntien Partioliitto, SP (alaliittona SPL:ssa) 1933 Suomen NNKY:n partioliitto, 1937 Suomen Siniset Partiotytöt SSP (alaliittona SPL:ssa) Muita tyttöliittoja 1945 Marttatyttöjen Partioliitto 1917 Pelastusarmeijan Partioliitto – Frälsningsarmes Scoutförbund PPL–FSF (Puku harmaa, jossa punaiset kaulukset ja hihansuut) 1941 Suomen Partiopoikajärjestö – Finlands Scoutunion SPJ–FSU (SPPL, FSSF, SVPR ja SP) 1943 Suomen Partiotyttöjärjestö – Finlands Flickscoutunion SPTJ-FFSU (SPTL, SSP ja SVPR sekä myöhemmin myös FSFSF ’44 ja Marttaliiton partiotoiminta ’45 sekä Pelastusarmeijan partiotoiminta ’55) (Savunen 1999, Vesikansa 1960) 1972 Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry (Niemi 1997) LIITE 2. Kuvat. KUVA 1. Partiolaisia kevätjuhlassa Helsingissä 1911 (Vesikansa 1960, 8). KUVA 2. Pelastuspartiolaisia voimisteluharjoituksissa 1920-luvulla ( Savunen 1999, 43). KUVA 3A ja B. Suomen Partioliiton (SPL), esiintymispuku (Partio-lehti 1922; 3; 34–35). KUVA 4. Pilakuva Partiopuvun kehityksestä vuodelta 1923 (Partio 1923; 12; 192). KUVAT 5 A ja B. SPTJ:n vartiojohtajan puku 1960-luvulta (SPTL:n malli) (kuvat Mervi Laitinen 2007). KUVA 6. Mustikka (kuva http://www.partiokauppa.fi/index-test.html, 15.4.2007). LIITE 3. Uuden partiopaidan merkkien paikat. (Partiolehti 2/2009, 2) LIITE 4. Kyselylomakkeet. Suomen Partiolaiset ry:n partiopaidan käyttö Suomessa Hei! Opiskelen Joensuun yliopistossa, Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella käsityötiedettä ja teen pro gradu -tutkielmaani partiopaidan käytöstä Suomessa. Tutkimusaiheena partiopuku ja erityisesti uudistunut paita on todella mielenkiintoinen! Toivonkin, että mahdollisimman moni partiolainen kertoisi omista partiopaidan käyttökokemuksistaan tämän kyselylomakkeen avulla. Jokainen vastaus on tärkeä! Kaikki vastaukset käsitellään nimettöminä ja luottamuksellisesti. Kyselylomakkeen täyttämisessä kestää noin 10 minuuttia. Kiitos vastauksestasi! Partioterveisin, Mervi Laitinen Torisevan Tarpojat Taustatiedot 1. Oletko tyttö/nainen vai poika/mies? 2. Mikä on syntymävuotesi? 3. Minä vuonna aloitit partion? 4. Oletko maapartiolainen vai meripartiolainen? 5. Mihin piiriin lippukuntasi kuuluu? 6. Mihin lippukuntaan kuulut? 7. Mikä on tämänhetkinen pestisi? 8. Kuinka monessa pestissä olet ollut? 9. Kumman väristä paitaa lippukunnassanne käytetään? 10. Kumman väristä paitaa itse käytät? 11. Oletko hankkinut uuden partiopaidan? 12. Oletko hankkinut muita partiopukeutumista täydentäviä asusteita? □ partiomekko □ alushousut □ trikoopaita □ väiski-pipo □ ulkoilutakki 13. Mitä seuraavista juhlista vietetään lippukunnassasi? □ Partiolaisten kirkkopyhä □ Partioviikko □ Muistelemispäivä □ Yrjönpäivä □ Rauhanpäivä □ Itsenäisyyspäivä 14. Mihin tapahtumiin yleensä osallistut? □ Viikkokokoukset □ Ryhmän retket □ Lippukunnan joulujuhla □ Lippukunnan retket ja leirit □ Partiolaisten kirkkopyhä □ Partioviikko □ Muistelemispäivä □ Yrjönpäivä □ Rauhanpäivä □ Itsenäisyyspäivä □ Partiotaitokisat □ Piirin leirit ja tapahtumat □ Valtakunnalliset leirit ja tapahtumat □ Kansainväliset leirit ja tapahtumat □ Muihin, mihin? 15. Missä tapahtumissa käytät partiopaitaa? □ Viikkokokouksissa □ Ryhmän retkillä □ Lippukunnan joulujuhlissa □ Lippukunnan retkillä ja leireillä □ Partiolaisten kirkkopyhänä □ Partioviikolla □ Muistelemispäivänä □ Yrjönpäivänä □ Rauhanpäivänä □ Itsenäisyyspäivänä □ Partiotaitokisoissa □ Piirin leireillä ja tapahtumissa □ Valtakunnalliset leireillä ja tapahtumissa □ Kansainvälisillä leireillä ja tapahtumissa □ Muualla, missä? Väitteet 1/2 Valitse väitteeseen mielestäsi paras vastausvaihtoehto. 1 olen täysin eri mieltä, 2 olen jokseenkin eri mieltä, 3 en ole samaa enkä eri mieltä, 4 olen jokseenkin samaa mieltä, 5 olen täysin samaa mieltä. 1 Partiopaita on tärkeä osa partioharrastusta 2 Partiopaita on juhlavaate 3 Partiopaita ilmentää hyvin järjestön toimintaa 4 Partiopaitauudistus onnistui mielestäni hyvin 5 Partiopaita luo yhteenkuuluvuudentunnetta 6 Partiopaita on tärkeä osa minua partiolaisena 7 Uusi partiopaita on mukava päällä 8 Esimerkillinen johtaja käyttää partiopaitaa 9 Partiopaidan käyttäminen maastossa vähentää sen arvostusta 10 Käytän partiopaitaa mielelläni partion tilaisuuksissa 11 Partiopaita herättää minussa positiivisia muistoja 12 Partiopaidan suoritusmerkit ja tunnukset ovat minulle tärkeitä 13 Uusi partiopaita on mielestäni liian kallis 14 Partiopuvun käyttäminen on mielestäni vanhentunut tapa Väitteet 2/2 15 Paita kuvastaa mielestäni hyvin partion tasavertaisuutta 16 Käytän partiopaitaa mielelläni julkisilla paikoilla 17 Haluaisin käyttää partiopaitaa useammin 18 Teen suorituksen mahdollisimman nopeasti saadakseni paitaan uuden merkin 19 Mielestäni partiopaita tulisi jättää kokonaan pois käytöstä 20 Partiopaitaa ei pitäisi käyttää arkitoiminnassa 21 Partiopaidan merkkijärjestelmä tukee mielestäni liikaa arvojärjestystä 22 Partiopaitaa käytetään lippukunnassani mielestäni liian usein 23 Partiolaisen tunnukseksi riittää pelkkä partiohuivi 24 En käytä partiopaitaa, jos ystävänikään eivät sitä käytä 25 Tunnen ylpeyttä käyttäessäni partiopaitaa 26 Uusi partiopaita on mielestäni nuorekkaan mallinen 27 Kiinnitän erityistä huomiota käyttäytymiseeni käyttäessäni partiopaitaa 28 Käytän partiopaitaa aina kun Mitä haluaisit vielä kertoa partiopaidasta? Hur används den officiella Finlands Scouters scoutskjortan i Finland? Hej! Jag studerar till lärare i textil slöjd vid Joensuu Universitet, och håller på att göra mitt pro gradu-arbete om användningen av scoutskjortan i Finland. På grund av den förnyelsen är det aktuellt och mycket intressant att undersöka användningen av scoutdräkten, och i synnerhet scoutskjortan! Med detta frågeformulär hoppas jag att kunna dokumentera scouternas åsikter. Varje svar är viktigt! Alla svar behandlas anonymt och konfidentiellt. Det tar cirka 10 minuter att svara på frågorna. Tack för ditt svar! Med vänlig hälsning, Mervi Laitinen Torisevan Tarpojat Bakgrundsfakta 1. Är du flicka/kvinna eller pojke/man 2. Vad är ditt födelseår? 3. Vilket år började du med scouting? 4. Är du landscout eller sjöscout? 5. Till vilken region hör din scoutkår? 6. Till vilket scoutkår hör du? 7. Vad är ditt scoutuppdrag för tillfället? 8. Hur många scoutuppdrag har du haft tidigare? 9. I din scoutkår, används blå skjorta eller brun skjorta? Eller använder man båda? 10. Använder du själv den blåa eller den bruna skjortan? 11. Har du skaffat den nya scoutskjortan? 12. Har du skaffat några andra scoutplagg? □ scoutklänning □ väiskimössa □ trikåskjorta □ underbyxor □ scoutjacka 13. Vilka av de följande firas i din scoutkår? □ Scouternas kyrkohelg □ Scoutveckan □ Thinking day (22.2.) □ S:t Görans dagen (23.4.) □ Fredsdagen (21.9.) □ Självständighetsdagen 14. I hurdana evenemang deltar du vanligtvis? □ Veckomöten □ Gruppens utfärder □ Kårens julfest □ Kårens utfärder och lägren □ Scouternas kyrkohelg □ Scoutveckan □ Thinking day □ S:t Görans dagen □ Fredsdagen □ Självständighetsdagen □ Scoutfärdighetstävlingar □ Regionläger och evenemang ordnade av regionen □ Nationala läger och evenemang □ Internationala läger och evenemang □ Andra evenemang. Vilka? 15. Vid vilka tillfällen använder du scoutskjorta? □ Veckomöten □ Gruppens utfärder □ Kårens julfest □ Kårens utfärder och lägren □ Scouternas kyrkohelg □ Scoutveckan □ Thinking day □ S:t Görans dagen □ Fredsdagen □ Självständighetsdagen □ Scoutfärdighetstävlingar □ Regionläger och evenemang ordnade av regionen □ Nationala läger och evenemang □ Internationala läger och evenemang □ Andra evenemang. Vilka? Påståenden 1/2 Välja enligt din åsikt den bästa alternativet. 1 jag är starkt oense med påståendet, 2 jag är någorlunda oense med påståendet, 3 jag är varken oense eller ense med påståendet, 4 jag är någorlunda ense med påståendet, 5 jag är starkt ense med påståendet. 1 Scoutskjortan är en viktig del av scouting. 2 Scoutskjortan är ett festklädesplagg. 3 Scoutskjortan uttrycker bra föreningens verksamhet. 4 Jag tycker att scoutskjortaförnyelsen lyckades bra. 5 Scoutskjortan skapar samhörighetskänslan. 6 Scoutskjortan är viktig för mig som en scout. 7 Den nya scoutskjortan är bekväm på. 8 En föredömlig ledare använder scoutskjortan. 9 Att använda scoutskjortan ute förminskar uppskattning för skjortan. 10 Jag använder gärna scoutskjortan på scoutevenemang. 11 Scoutskjortan uppväcker positiva minnen. 12 Etappmärken och emblem på scoutskjortan är viktiga för mig. 13 Jag anser att priset för den nya scoutskjortan är för hög. 14 Jag anser att användningen av scoutskjortan är en föråldrats vana. Påståenden 2/2 15 Enligt min åsikt reflekterar scoutskjortan bra scoutings jämställdhet. 16 Jag använder gärna scoutskjortan på allmänna ställen. 17 Jag skulle vilja använda scoutskjortan oftare. 18 Jag gör aktiviteter så fort som möjligt för att få märken. 19 Enligt min åsikt borde man lägga bort att använda scoutskjortan. 20 Man borde inte använda scoutskjortan vid vardags verksamhet. 21 Jag tycker att emblemsystemet på scoutskjortan stöder hierarkin för mycket. 22 Enligt min åsikt användes scoutskjortan för ofta i min scoutkår. 23 För scouternas kännetecken räcker bara halsduk. 24 Jag använder inte scoutskjortan om mina vänner inte heller använder den. 25 Jag känner stolthet när jag använder scoutskjortan. 26 Enligt min åsikt är den nya scoutskjortan ungdomligt formade. 27 Jag fäster speciellt avseende vid mitt beteende när jag använder scoutskjortan. 28 Jag använder scoutskjortan vid alla tillfällen som möjligt.
© Copyright 2024