Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 1
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Teksti: Joonas Gustafsson. Kuvat: Niina ja Joonas Gustafsson
Suomen herpetologinen yhdistys järjesti lokamarraskuussa 2012 harrastajakyselyn
suomalaisten herppiharrastajien keskuudessa.
Kyselyn tarkoituksena oli kerätä tilastollista tietoa
siitä millaisia ihmisiä suomalaiset herpiharrastajat
ovat ja mitä eläimiä he harrastavat. Kysely
toteutettiin nettikyselynä osoitteessa
www.herpetomania.fi/kysely (ks. kuva 1). Kysely oli
auki kuuden viikon ajan kaikille matelijoita,
sammakkoeläimiä tai terraariossa asuvia
selkärangattomia harrastaville, ei pelkästään
Suomen herpetologisen yhdistyksen jäsenille.
Kyselyyn vastattiin anonyymisti ja vastaamiseen
arvioitiin kuluvan keskimäärin viitisen minuuttia.
Kyselyä mainostettiin sekä Herpetomanialehdessä 2-3 / 2012, että herppejä harrastavien
ihmisten suosimilla nettisivustoilla, kuten
Herppi.net ja Suomi24.fi:n
lemmikkikeskustelupalsta. Nettifoorumeilla
kyselystä tiedotettiin ja muistuteltiin useampaan
kertaan sen avoinnaoloaikana.
Tässä artikkelissa esitetään kyselystä saadut
tulokset.
Kuva 1: Kyselyn aloitus- ja esittelysivu osoitteessa
www.herpetomania.fi/kysely.
Kyselyn tulokset
Yhteensä kyselyyn tuli vastausaikana 362 vastausta, joista 311 vastaajaa oli käynyt läpi
kävi läpi koko kyselyn. Loput lopettivat vastaamisen kesken. Tuloksia esitettäessä
kussakin kohdassa esitetään tieto kyseiseen kysymykseen annettujen vastausten
mukaisesti. Kysymykseen tulleita tyhjiä vastauksia ei näissä tuloksissa ole huomioitu.
Harrastajat
Ensimmäisessä osiossa tiedusteltiin vastaajien perustaustatietoja, jotta saataisiin selville
minkälaiset ihmiset maassamme herppejä harrastavat.
Vastaajista 77 % oli naisia ja 23 % miehiä. Puolet (50 %) vastaajista ilmoitti asuvansa
Etelä-Suomen läänissä. Reilu neljännes (27 %) ilmoitti kotipaikakseen Länsi-Suomen
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 2
läänin. Viimeinen vajaa neljännes jakautui Itä-Suomen (13 %), Oulun läänin (7 %) ja Lapin
(3 %) välille. Ahvenanmaalaisia tai ulkomailla asuvia suomalaisia kyselyyn ei vastannut.
Lukumäärä
Suuri osa (44 %) vastanneista harrastajista on syntynyt 1980-luvulla. 1970-1990 luvuilla
syntyneiden yhteenlaskettu määrä muodosti 90 % kaikista vastanneista. Lapsiharrastajia
(2000-luvulla) syntyneitä oli ainoastaan kaksi, joten viimeinen 10 % jäi valtaosin 1960luvulla, tai sitä ennen syntyneille harrastajille. Vanhimmat vastanneet harrastajat olivat
syntyneet 1940-luvulla. Täsmällinen syntymävuosikymmenten jakauma selviää kuvasta 2.
160
151
140
120
100
86
73
80
60
40
18
20
9
2
3
0
2000-luku 1990-luku 1980-luku 1970-luku 1960-luku 1950-luku 1940-luku
Kuva 2: Vastaajien syntymävuosikymmenet.
Lukumäärä
Fyysisen iän lisäksi kysellyssä tiedusteltiin ”herpeilijäikää”, eli sitä miten pitkään ihmiset
ovat herppejä harrastaneet. Alle vuoden harrastaneita oli vastanneista 15 %. 30 % ilmoitti
harrastaneensa 1-4 vuoden ajan. 5-7 vuotta harrastaneita oli 22 % 10-20 vuotta
harrastuksen parissa olleita oli 8 % ja yli 20-vuotta harrastaneita 6 %. Tarkempi
harrastuksen keston jakauma selviää kuvasta 3.
60
50
57
55
42
40
30
20
10
0
Kuva 3: Harrastuksen kesto.
40
33
28
33
28
16
4
1
0
2
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 3
Taustakysymyksissä taustoitettiin lyhyesti myös harrastajien aktiivisuutta pitää yhteyttä
muihin harrastajiin. 41% vastaajista ilmoitti olevansa Suomen herpetologisen yhdistyksen
jäsen. Yhteensä 70 % ilmoitti käyttävänsä herppiaiheista sosiaalista mediaa (esimerkiksi
herppi.net –sivustoa) säännöllisesti, vähintään lukijana. Ainoastaan 6 % vastaajista ilmoitti
ettei ole koskaan käyttänyt mitään herppiaiheista sosiaalista mediaa.
Eläimet
Kyselyn toinen pääosio käsitteli harrastajien omistamia matelijoita, sammakkoeläimiä ja
harraste-eläimenä pitämiä selkärangattomia: lajeja ja lukumääriä. Yhteensä vastaajat
ilmoittivat kyselyyn 4128 herppiyksilöä, jotka kuuluivat 316 eri lajiin. Tästä lajimäärästä 111
lajia oli erilaisia harraste-eläimenä pidettäviä selkärangattomia, 44 sammakkoeläimiä ja
161 matelijoita.
Jos edellä mainitut eläinmäärät jaetaan tasaisesti kaikkien 311 vastanneen kesken, tulisi
keskiarvoksi tulos jonka mukaan kullakin harrastajalla on keskimäärin 26 eläinyksilöä,
jotka edustavat 9 eri lajia. Keskiarvoja vääristää kuitenkin se tosiasia, että
selkärangattomia voi olla niitä vakavasti harrastavalla satoja yksilöitä. Jos vastaavat
keskiarvot lasketaan pelkkien matelijoiden ja sammakkoeläinten osalta, päädytään
keskiarvoihin 9 eläintä jotka edustavat 3 lajia. Keskiarvo ei kuitenkaan ole paras
mahdollinen mittari tilanteessa jossa määrät vaihtelevat suuresti (vaihteluvälit 0-35 lajia ja
0-456 yksilöä): muutamat harvat erityisen suuret eläinkokoelmat vääristävät keskiarvoa
suuresti. Niinpä kuvaavampi luku on mediaani, joka tässä kyselyssä on 4 selkärangatonta,
matelijaa tai sammakkoeläintä jotka kuuluvat 3 eri lajiin per vastaaja. (Tai pelkkien
matelijoiden ja sammakkoeläinten osalta 4 yksilöä, jotka kuuluvat 2 lajiin). 23 % ilmoitti
omistavansa vain yhden herppilajin edustajia ja 12 % vastaajista ilmoitti omistavansa
ainoastaan yhden eläinyksilön.
Jos yleisistä tuloksista siirrytään eläinryhmien ja lajien tasolle, kyselyn tulokset yleisimpien
lajien osalta selviävät taulukoista kuvissa 5 ja 6. Seuraavassa yhteenvetoa näiden
taulukoiden tärkeimmistä
löydöksistä.
Kilpikonnia harrastajilta löytyi
kyselyssä 24 eri lajia. Ylivoimaisesti
yleisimmät lajit olivat
nelivarvaskilpikonna ja
punakorvakilpikonna. Käärmeiden
osalta lajeja oli runsaasti enemmän:
68 eri lajia, joista ylivoimaisesti
yleisin on viljakäärme eri
värimuotoineen. Viljakäärme oli
myös koko kyselyn yleisimmäksi
noussut laji. Myös kuningaspytoneita
Kuva 4: Viljakäärme nousi kyselyssä yleisimmäksi herppilajiksi.
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 4
ja kuningasboia on harrastajilla runsaasti.
Liskojen 68 lajista ylivoimainen ykkönen on leopardigekko, jota myös kasvatetaan
lukuisissa värimuodoissa. Selkeä kakkonen liskoissa on parta-agama, mutta yli
puolensadan yksilön lukumääriin yltäviä lajeja on myös kahdessa kiipeileviä gekkoja
edustavassa lajissa.
Muiden matelijoiden ryhmää edustaa yksi kääpiökaimaani. Sammakkoeläinten taulukon
kärjessä loistavat nuolimyrkkysammakkot, jotka kuitenkin on tässä tilastossa laitettu kaikki
yhteen. Kun ottaa huomioon että niiden 106 yksilöä sisältää 10 eri lajin edustajia, ei
yksittäisen lajin lukumäärä enää näytäkään kovin suurelta. Yksittäisistä
sammakkoeläinlajeista suosituin on kiinankellosammakko. Seuraavina tulevat
kynsisammakko ja aksolotli. Akvaattisten lajien listaa täydentää tuliliskojen (kolme eri lajia)
ryhmä, joka myös sijoittuu listan yläpäähän. Tuliliskojen osalta vastauksista oli mahdoton
usein erottaa eri lajeja toisistaan, mistä syystä ne on pakko esittää lajiryhmänä. Maalla
elävistä sammakkoeläinlajeista yleisimpiä ovat koristesarvisammakko ja agakonna.
Sammakkoeläimet
Yhteensä 47 omistajalla 44 lajia, 585 yksilöä.
Yleisimmät lajit ja lajiryhmät
Dendrobatidae sp. (10 eri lajia)
Bombina orientalis
Cynops (Hypselotriton) sp. (3 eri lajija)
Xenopus laevis
Ambystoma mexicanum
Ceratophrys ornata
Rhinella marina (ent. Bufo marinus)
Hymenochirus boettgeri
Litoria caerulea
Hyla cinerea
nuolimyrkkysammakot
kiinankellosammakko
tuliliskot
kynsisammakko
aksolotli
koristesarvisammakko
agakonna
kääpiökynsisammakko
korallisormisammakko
viherlehtisammakko
Yksilöitä
Omistajia
106
40
36
24
21
16
15
11
9
8
10
12
12
5
6
8
5
15
3
4
Selkärangattomat
Yhteensä 81 omistajalla 111 lajia, 1231 yksilöä.
Yleisimmät lajit ja lajiryhmät
Achatina fulica
(kaikki Achantia-suvun lajit yhteensä,11
lajia)
Phasmatodea sp.
Grammastola sp. (useita lajeja)
Yksilöitä
Omistajia
akaattikotilo
404
520
32
32
kummitussirkat
67
43
(joista G. rosea 32)
40
(joista H. aspersa 20)
32
(josta B. smithi 15)
31
28
14
12
8
7
4
30
Helix sp.
Brachypelma sp.
Avicularia sp.
Carausius morosus
Acanthoscurria geniculata
Lasiodora parahybana
Idolomantis diabolica
Pandinus imperator
ruskosauvasirkka
brasilianvalkopolvitarantella
kaisariskorpioni
Kuva 5: Yhteenveto vastanneiden sammakkoeläimistä ja selkärangattomista.
4
24
16
5
15
10
4
7
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 5
Kilpikonnat
Yhteensä 84 omistajalla 24 lajia, 282 yksilöä.
Yleisimmät lajit
Testudo horsfieldii
Trachemys scripta elegans
Testudo hermanni
Chinemys reevesii
Geochelone carbonaria
Trachemys scripta troostii
nelivarvaskilpikonna
punakorvakilpikonna
kreikankilpikonna
vaippakilpikonna
hiilikilpikonna
keltakorvakilpikonna
Yksilöitä
72
58
27
22
13
13
Omistajia
44
23
17
7
5
5
Yksilöitä
490
181
76
34
29
28
26
25
25
19
15
15
13
Omistajia
131
70
38
16
16
11
10
22
11
12
7
6
8
Yksilöitä
Omistajia
274
71
58
55
45
37
80
44
23
19
26
7
30
27
20
19
17
12
11
4
12
16
11
8
Yksilöitä
Omistajia
1
1
Käärmeet
Yhteensä 179 omistajalla 68 lajia, 1147 yksilöä.
Yleisimmät lajit ja suvut
Pantherophis guttatus
Python regius
Boa constrictor
Corallus hortulanus
Lampropeltis getula (useita alalajeja)
Trimeresurus sp. (3 eri lajia)
Pantherophis obsoletus (useita alalajeja)
Epicrates cenchria cenchria
Thamnophis sirtalis
Morelia viridis
Lampropeltis triangulum (useita alalajeja)
Rhynchophis boulengeri
Morelia spilota
viljakäärme
kuningaspyton
kuningasboa
amazoninpuuboa
kuningaskäärme
kuoppakyyt
rottakäärmelaji
Brasiliansateenkaariboa
sukkanauhakäärme
vihreäpuupyton
maitokäärme
mattopyton
Liskot
Yhteensä 177 omistajalla 68 lajia, 882 yksilöä.
Yleisimmät lajit
Eublepharis macularius
Pogona vitticeps
Rhacodactylus ciliatus
Phelsuma madagascariensis
Chamaeleo calyptratus
Phelsuma sp.,
(muu kuin P. madagascariensis) (6 eri lajia)
Hemitheconyx caudicinctus
Bradypodion sp. (5 eri lajia)
Pogona henrylawsoni
Iguana iguana
Gekko gecko
Tiliqua sp.
leopardigekko
parta-agama
harjasgekko
madagaskarinpäivägekko
jemeninkameleontti
päivägekot (muu kuin
madagasgarinpäivägekko)
paksuhäntägekko
kääpiöparta-agama
iguaani
tokee
sinikieliskinkkilaji
Muut matelijat
Yhteensä 1 laji, 1 yksilö 1 omistajalla.
Yleisin laji
Paleosuchus palpebrosus
kääpiökaimaani
Kuva 6: Yhteenveto vastanneiden matelijoista eläinryhmittäin.
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 6
Selkärangattomien ryhmä on biologisesti
ylivoimaisesti kaikista suurin, joten ei ole
ihme, että se on myös kaikilla luvuilla
mitaten suurin ryhmä harrastajien
terraarioissa. Tässä vaiheessa on hyvä
muistaa, että kyselyssä kartoitettiin
ainoastaan harraste-eläiminä pidettäviä
selkärangattomia: matelijaharrastajien
tuhansittain ruokaeläimiksi kasvattamat
sirkat, toukat ja kärpäset eivät ole tässä
kyselyssä mukana
Kuva 7: Sammakkoeläimistä yleisimmäksi lajiksi nousi kyselyssä
Yleisin selkärangaton kyselyssä oli
akaattikotilo yhdessä muiden sukunsa lajien kiinankellosammakko.
kanssa. Seuraavaksi yleisimmät yksittäiset
lajit olivat chilentarantella ja ruskosauvasirkka. Harrastajilla on runsaasti myös erilaisia
kummitussirkkoja ja muita hämähäkkejä. Erilaiset Helix-suvun kotilot nousevat listalla
korkealle, mutta niitä harrastavia henkilöitä ei ole kourallistakaan. Skorpionit jäivät tässä
kyselyssä alle kymmenen keisariskorpionin varaan. Eri selkärangatonlajeja kyselyssä tuli
vastaan kuitenkin toista sataa, joista useimpia on ainoastaan yhdellä tai parilla
harrastajalla
Kun tarkastellaan yhden
lajin yksilöiden määrää
kullakin harrastajalla (ei
luettavissa yllä olevista
taulukoista), ei aineiston
pienuuden takia ole
mahdollista tehdä
tilastollisesti luotettavia
havaintoja kuin niistä
lajeista joilla on
kymmenillä omistajilla.
Harvinaisemmat lajit pitää
valitettavasti siis jättää
tämän tarkastelun
Kuva 8: Yleisimmät maakilpikonnalajit nelivarvaskilpikonna (oikealla) ja
ulkopuolelle. Siltä osin kuin
krekankilpikonna (etuvasemmalla).
analysointi on mielekästä,
on matelijoiden osalta
selvästi havaittavissa trendi jonka mukaan yhdellä omistajalla on keskimäärin 2 yksilöä
kutakin omistamaansa lajia. Tähän perussääntöön tekevät matelijoista selkeän
poikkeuksen ainoastaan viljakäärme ja leopardigekko, joiden keskiarvo on selvästi
korkeampia: 3,7 ja 3,4 yksilöä per omistaja. Myös madagaskarinpäivägekko (2,9 yksilöä
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 7
per omistaja) ja vaippakilpikonna (3,1
yksilöä per omistaja) pääsevät
lähemmäs kolmen eläimen keskiarvoa.
Sammakkoeläimissä lähes kaikki
yleisimmät yksittäiset lajit nousevat yli
kolmen (kynsisammakolla jopa 4,8)
yksilön per omistaja keskiarvoon.
Yksittäisistä selkärangatonlajeista
akaattikotilo (12,6 eläintä per omistaja),
Helix aspersa (5 eläintä per omistaja) ja
ruskosauvasirkka (5,6 yksilöä per
omistaja) erottuvat korkeimmilla
keskiarvoilla. Erityisesti
selkärangattomien osalta tuloksissa voi
yksittäisten lajien pienen
harrastajamäärän takia olla tilastollista
harhaa.
Kuva 9: Leopardigekko on yleisimmin pidettävä liskolaji.
Harrastuksen kehittymistoiveet
Kyselyn kolmas osa oli avoin kysymys: ”Mihin suuntaan tai millä tavalla toivoisit
herppiharrastuksen Suomessa kehittyvän tulevien vuosien aikana?” Tähän kysymykseen
157 vastaajaa antoi kehitysnäkemyksiä ja moni vastaaja listasi useampia yksittäisiä kohtia.
Vaikka yksittäisiä vastauksia oli satoja, pystyi valtaosan niistä jakamaan johonkin
kymmenestä pääkategoriasta. Näiden kymmenen ulkopuolelle jäi ainoastaan muutamia
yksittäisiä vastauksia. Tärkeimmät tulokset tästä avoimesta kysymyksestä on tiivistetty
kuvaan 12.
Vastauksissa kaikista yleisimmin toivottiin, että oikeat ja ajantasaiset herppien lajikohtaiset
hoito-ohjeet olisivat kaikkien harrastajien, sekä eläinkauppojen saatavilla (49 mainintaa).
Moni vastaaja kertoi saaneensa eläinkaupasta suorastaan vääriä herppien hoito-ohjeita,
Kuva 10: Eettisen eläinkaupan
sertifikaattiprojekti on yksi
käytännön tapa lisätä
eläinkauppiaiden tietämystä.
Kuvassa ensimmäiset sertin
saaneet kauppiaat.
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 8
tai pähkäillyt netissä erilaisten, keskenään ristiriitaisten ohjeiden kanssa. Hoitosuositusten
vanheneminen aikain kuluessa aiheuttaa osan ongelmista, kun olemassa olevia nettisivuja
ei aina päivitetä vastaamaan uusinta tietämystä.
Toiseksi toivotuimman kehityssuunnan vastaajat löysivät itse harrastuksen ja
harrastajakunnan ulkopuolelta. 38 henkilöä mainitsi kokeneensa kavereidensa, perheensä
yms. ”suuren yleisön” suunnalta ennakkoluuloja liittyen terraariohoidokkiinsa. Toive oli että
herpit tulevaisuudessa hyväksyttäisiin ns. ”normaaleiksi hoidokeiksi”, siinä missä kissa tai
hamsterikin. Tähän toivottiin päästävän entistä laajemman, nimenomaan suurelle yleisölle
suunnatun tiedotustoiminnan avulla.
Kolmanneksi toivotuin asia oli se, että Suomessa järjestettäisiin enemmän herppimessuja
ja muita tapahtumia (26 mainintaa). Vastaajista moni myös mainitsi että tapahtumia pitäisi
järjestää muuallakin kuin Helsingissä.
Neljäntenä kehityssuuntana mainittiin avoimuuden lisääntyminen harrastajakunnan sisällä.
Vastauksista löytyi 22 mainintaa siitä, että tiedot ja opit harrastuksen sisällä eivät leviä
tarpeeksi laajalle, mikä heikentää eläinten hoidon ja hyvinvoinnin laatua. Muutama
vastaaja puhui jopa kuppikuntaisuudesta joka jakaa harrastajapiirin pieniin kaveripiireihin.
Viidennelle sijalle nousi 16 maininnalla joukko toiveita, joissa toivottiin herppiharrastukseen
kehitettävän yleisen eettisen säännöstön, jota harrastajat voisivat tykönään noudattaa.
Tämän joukon vastaajat eivät siis toivoneet rajoittavia lajeja tai muita
viranomaismääräyksiä, vaan harrastajakunnan itse toteuttamaa omatoimista eettistä
koodistoa liittyen mm. luonnosta kerättyjen eläinten terraariossa pitämiseen ja eläinten
hyvinvointiin. Osa vastaajista esitti myös konkreettisia säännöstöehdotuksia, joista jotkin
toteutuessaan
rajoittaisivat herppien
pitoa nykyisestä
merkittävästikin.
Kuudenneksi toivotuin
kehityssuunta 14
maininnalla oli se, että
Suomen markkinoille
tulisi uusia
harvinaisempia lajeja tai
nykylajien uusia
värimuotoja. Osa
vastaajista vain
yksinkertaisesti esitti
tämän toiveen, osa
yhdisti sen toiveeseen
harrastuksen yleisestä
Kuva 11: Vastaajat toivoivat lisää herppiemessuja ja muita tapahtumia. Herppihuutis 2012 tapahtuman eläinten myyntipuolelta.
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 9
kasvamisesta maassamme, jolloin harvinaisuudetkin yleistyisivät.
Alle kymmenen maininnan kehityssuuntia olivat herppejä hoitavien eläinlääkärien määrän
lisääntyminen maassamme (9 mainintaa), harrastusta rajoittavien kieltojen toteutumatta
jääminen (9 mainintaa), toive siitä että herppiharrastajat kiinnostuisivat eläimistä myös
luonnossa (4 mainintaa), sekä toive siitä, että Suomen markkinoilla olisi paremmin
saatavilla erilaisia herppituotteita (4 mainintaa).
Kuva 12: Avointen vastauksien kymmenen kärki
Pohdintoja tuloksista
Harrastajat
Harrastajakyselyyn vastasi 362 harrastajaa. Aktiivisten herpetoharrastajien lukumäärää
koko Suomessa ei tiedä kukaan, mutta joitakin arvioita voi tehdä sen perusteella, että
Suomen herpetologiseen yhdistykseen kuuluu noin 450 jäsentä (jotka saivat tiedon
kyselystä Herpetomania-lehden välityksellä) ja että Herppi.net –sivustolla
harrastajakyselystä kertovan viestin näki kyselyn aukioloaikana reilu viitisen sataa lukijaa.
Näihin lukuihin verrattuna kyselyn vastausprosentti oli ihan kiitettävä: 70 % - 80 %
tietämillä. Mutta toki maassamme on suuri joukko henkilöitä joilla on herppejä, mutta jotka
eivät seuraa ”herppimedioita”, eivätkä täten saaneet tietoa kyselystä. Oletettavasti nämä
henkilöt ovat yhtä lajia ja muutaman yksilön omistavia henkilöitä, jotka eivät välttämättä
edes koe itseään herppiharrastajiksi, eivätkä ehkä siksi vastanneen harrastajakyselyyn.
Vastaajista yli kolme neljännestä (77 %) oli naisia. Tämä on vastaavan suuntainen tulos
jonka yhdistyksemme jäsenrekisterin tutkiminen antaa: harrastuksemme on Suomessa
selvästi naisvaltainen.
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 10
Myöskään tieto siitä että herppiharrastajien enemmistä on nuoria aikuisia ei ole yllättävä.
Samaan johtopäätökseen tulee kun katselee yleisöä herppitapahtumissa. Harrastajien
nuoresta keski-iästä osittain myös seuraa se, että pitkään herppejä harrastaneita ei ole
kuin murto-osa kaikista harrastajista. Nuorille ihmisille myös sosiaalisen median käyttö on
luontaista, mikä on sopusoinnussa korkean herppisomen käyttöasteen kanssa.
Sosiaalisen median lukua suurentaa luonnollisesti myös se, että kyselyä mainostettiin
voimakkaasti herppiaiheisilla sosiaalisen median sivustoilla.
Eläimet
Harrastajilla olevista eläimistä kertovia tuloksia katsellessa mediaaniarvo jonka mukaan
harrastaijlle olisi neljä eläintä jotka kuuluvat kolmeen eri lajiin on kiinnostava moniin muihin
lemmikkieläinryhmiin verrattuna. Muita eläimiä kun harrastetaan useimmiten lajikohtaisesti.
Koska useimpia herppejä pidetään omissa lajiterraarioissaan tarkoittaisi tulos sitä että
merkittävällä joukolla vastanneista on kotonaan useampia terraarioita. On tunnettu
sanonta että kun ottaa yhden herpin, vievät ne pian koko käden. Tämän kyselyn tulos
vahvistaa tuota uskomusta. Kuitenkin lähes neljäsosalla (23 %) vastaajista on ainoastaan
yhden herppilajin edustajia, eivätkä yhden ainoan eläimen omistajatkaan ole tavattomia
(12 %). Toisessa päässä suurin kokoelma sisälsi neljä ja puolisataa yksilöä. Yli sadan
eläimen kokoelmat olivat kuitenkin kokonaisuutena harvinaisuuksia.
Lajitasolla kysely ei tuonut esiin suuria yllätyksiä.
Matelijoissa yleisesti suosituiksi tiedetyt lajit, kuten
viljakäärme, leopardigekko ja nelivarvas- ja
punakorvakilpikonnat osoittivat tässäkin kyselyssä
olevansa maineensa arvoisia. On myös ollut yleisesti
tiedossa on, että maassamme on runsaasti eri lajisia
herppejä. Tämäkin sai kyselyssä vahvistusta: yhteensä
316 lajia, joista sammakkoeläimiä ja matelijoita oli 205 eri
lajia. Koska tunnen henkilökohtaisesti harrastajia joilla on
lajeja joita ei kyselyssä tullut vastaan, on selvää että
todellinen lajilukumäärä maassamme on vieläkin
suurempi. Harvinaisuudet ovat kuitenkin harvalukuisia:
yksittäisillä harrastajilla olevia pariskuntia tai muutaman
eläimen joukkoja.
Sammakkoeläinten osalta vedessä elävien lajien, kuten
kynsisammakoiden, aksolotlien ja tuliliskojen yleisyys
muihin lajeihin nähden sai kyselyssä myös vahvistusta.
Näiden lajien yksilömäärät olivat vastanneiden
akvaterraarioissa olivat kuitenkin yllättävän pieniä kun
ottaa huomioon että näitä eläimiä myydään lukuisissa
Kuva 13: Euroopanlehtisammakko kuuluu lajeihin joita
Suomessa on ehkä vain yksi pariskunta.
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 11
akvaarioliikkeissä läpi maan. Oletan, että näiden eläinten omistajat eivät keskimäärin ole
vastanneet tähän kyselyyn, mikä selittäisi pienet yksilömäärät.
Maalla elävät sammakkoeläinlajit olivat oletetun harvalukuisia. Selkärangattomien osalta
lajimäärä kasvoi hyvin suureksi, mutta useimmissa tapauksissa yksilömäärät jäivät
pieniksi. Lisäksi tuloksissa näkyi se,
että selkärangattomien osalla
merkittävä osa yksilöistä on
muutamien laajojen kokoelmien
omistajien hallussa.
Matelijoiden osalta suurimmat
yksilömäärät per omistaja löytyivät
lajeista joita kasvatetaan ja
jalostetaan eri värimuotoihin:
viljakäärmeillä ja leopardigekoilla.
Muutoin matelijoiden omistajilla
yleisimmin on yhden tai kahden lajin
edustajia, yksi tai muutama yksilö.
Kehitystoiveet
Kuva 14: Parta-agama on kyselyn mukaan toiseksi suosituin liskolaji
maassamme.
Harrastuksen kehitystoiveissa ykköseksi nousi toive siitä, että herpeille olisi olemassa
viralliset asiantuntevat ja ajantasaiseen (tutkimus)tietoon perustuvat hoito-ohjeet, jotka
olisivat kaikkien saatavilla. Harrastajat olivat huolissaan aloittelevien harrastajien
hoitotavoista, sekä siitä että monessa eläinkaupassa levitetään eläinten ostajille
vanhentuneita, tai jopa vääriä hoito-ohjeita. Moni ei sitä ääneen sanonut, mutta uskoisin
monen kyselyyn vastanneenkin mielellään lukevan läpi ”viralliset” lajikohtaiset hoito-ohjeet
omasta lajistaan.
On ilahduttavaa että eläinten yleiseen hyvinvointiin maassamme liittyvä huoli nousi
ykköseksi toiveiden listalla. Kun kehitystoiveiden TOP-10 listalta vielä löytyvät toive
eettisistä säännöistä harrastukselle, avoimuudesta harrastuksen sisällä, toivomus saada
lisää herppejä tuntevia eläinlääkäreitä, sekä toive luonnoneläinten tilanteen huomioon
ottamiseen, voidaan sanoa että herppiharrastajat ajattelevat, tai ainakin pyrkivät
ajattelemaan eläinten hyvinvointia omaa terraariotaan laajemminkin.
Toinen tärkeä kehitystoive liittyi siihen, että harrastuksemme on edelleen marginaalinen
harraste. Moni on kokenut kummaksuvia katseita ja ajattelemattomia kommentteja
kanssaihmisiltä jotka eivät ymmärrä että käärme tai lisko on mukava hoidokki siinä missä
kissa, koira tai marsukin. Herppien pitäminen pitäisi saada suurelle yleisölle tutummaksi ja
sitä kautta yleisesti hyväksytymmäksi. Me harrastajat ja harrastajien muodostamat
yhteisöt/yhdistykset voimme varmasti tehdä paljonkin tämän kehityksen hyväksi.
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Harrastajakyselyn 2012 tulokset
Sivu 12
Loput kehittymistoiveista ovat ”itsekkäämpiä”: saataville lisää lajeja/värimuotoja, lisää
tarvikeita, ei kieltoja ja lisää tapahtumia. Viimeinen näistä tietenkin on sukua
kuppikuntaisuuden vähentämiselle sitä kautta että tapahtumissa harrastajat saisivat
mahdollisuuden tutustua toisiinsa. Mutta oman käsitykseni mukaan massoille messujen
tärkein anti harrastajille kuitenkin on mahdollisuus ostaa eläimiä ja tarvikkeita, ja siksi
laskin toiveen mukaan itsekkäiden toiveiden kategoriaan.
Tapahtuminen, tarvikkeiden ja eläinten määrän kasvun edellytys käytännössä on
harrastuksen kasvaminen edelleen suuremmaksi: mitä enemmän harrastajia ja rahaa
herppien ympärillä pyörii, sitä enemmän tarjontaa kysynnän ja tarjonnan laki harrastajien
saataville luo. Ja toisaalta näihin kolmeen voivat harrastajat itsekin vaikuttaa helposti
nykyään kun netin kautta kuka tahansa voi tilata Suomeen mitä tahansa, ja sähköinen
yhteydenpito kanssaharrastajien kanssa on helpompaa kuin koskaan ennen. Tapahtuman
järjestämiseen ei tarvita kuin innokas järjestäjä, ja väen paikalle kutsuminen onnistuu
parilla näppäimen painalluksella. Väitän, että paljon on kiinni myös harrastajien omasta
aktiivisuudesta. Räikein esimerkki epäaktiivisuudesta oli harrastaja joka toivoi harrastajien
järjestäytyvän, mutta joka ei itse kuulunut Suomen herpetologiseen yhdistykseen.
Yhdeksän mainintaa harrastusta rajoittavista kielloista lienevät saaneet pontensa
Eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen liittyneestä positiivilistakeskustelusta, joka kävi
kuumana hetki ennen kyselyn alkua.
Kiitokset
Haluan esittää lämpimän kiitoksen kaikille harrastajakyselyyn vastanneille. Toivottavasti
tapaamme uudelleen muutaman vuoden kuluttua, kun harrastajakysely toivottavasti
toistetaan ajassa muuttuvan tiedon keräämisen merkeissä.
Suomen herpetologinen yhdistys ry. pyrkii edistämään matelijoiden ja sammakkoeläinten tutkimusta ja
kasvatusta sekä näiden eläinten suojelua niiden luonnollisessa elinympäristössä. Yhdistyksen perusti 1990luvun alussa joukko terraarioharrastajia, jotka halusivat vaihtaa kokemuksiaan ja levittää niitä muillekin
alasta kiinnostuneille. Nykyään Suomen herpetologinen yhdistys on maamme suurin matelijoista,
sammakkoeläimistä ja selkärangattomista harraste-eläimistä kiinnostuneiden yhdistys. Yhdistys julkaisee
maamme ainoaa tähän aihepiiriin keskittynyttä säännöllistä printtijulkaisua, Herpetomania-jäsenlehteä.
Lisätietoja: www.herpetomania.fi