Lähde liikkeelle | syksy 2012 1
Lähde liikkeelle | syksy 2012 1 Pääkirjoitus Toimivuuden parantamisella lisää vaikuttavuutta kevat tulokset ja nykykokemukset ovat kannustavia, mutta meidän pitää pystyä parempaan. Positiivisten tulosten ohella on esille tullut myös aina inhimilliseen elämään kuuluvia epäonnistumisia. Kun tutkintoja on nyt järjestetty yli 15 vuotta, on tullut esille myös arkihavaintoja tutkintojen arvostuseroista. Mitä meidän pitäisi sitten tehdä, jotta tulokset olisivat jatkossa vakuuttavampia? Tutkinnoista pitää saada niin kiinnostavia, että niihin tulee yhä enemmän jo työssä olevia ihmisiä. Tutkinnon pitäisi edesauttaa oman ammattitaidon kehittämistä. Näin tutkinnot täyttävät niille työelämästä asetetut tavoitteet. N Kannen kuva: Tomi Koponen ja Pertti Tuhkanen, Fortum, Kuvaaja: Sulo Romppanen äyttötutkinnot perustettiin työelämän tutkinnoiksi. Tässä numerossa tuomme esille, mitä vaikutuksia tutkinnoilla on todellisuudessa ollut työelämälle ja koko yhteiskunnallemme. 2 Amiedun ja Ami-säätiön keväällä 2012 Taloustutkimuksella teetättämän analyysin mukaan tutkinnot vaikuttavat etenkin organisaation kilpailukykyyn, henkilöstön työmotivaatioon sekä yrityksen tuottavuuteen. Tutkintokoulutuksen tarjoamisella katsottiin lisäksi olevan vaikutusta työnantajamielikuvaan. Palkansaajien tutkimuslaitos on tehnyt tutkimuksen näyttötutkintojen vaikuttavuudesta teknologiateollisuudessa. Tutkimus toi esille vaikutuksia mm. palkkauksessa, työsuhteiden pituuksissa ja työtehtävien sisällössä. Tuloksista on lehdessämme Reija Liljan laajempi artikkeli. Näyttötutkintojen vaikuttavuutta kos- Lähde liikkeelle | syksy 2012 Koulutuksen arviointineuvoston raportin (26/2007) mukaan tutkintojen vaikutus työntekijälle näkyy ensisijaisesti työnantajan kautta. Meidän pitää saada työnantajat ja esimiehet vakuuttuneeksi tutkintotodistuksen todistusvoimasta. Se ei varmastikaan tapahdu puheilla, vaan käytännön teoilla. Olen tuonut usein aiemminkin esille oman ammattialan kunnioituksen ja korkean moraalin vaatimuksen. Näiden asennetekijöiden ja osaamisen avulla muodostuu käsitykseni mukaan tutkintojen laatu ja vaikuttavuus. Käytännön työssä keskeisessä asemassa ovat oppilaitosten tutkintovastaavat ja tutkintotoimikunnat. Minulle tulee usein tietoja siitä, että henkilö on joutunut tehtävään ilman riittävää asiantuntemusta. Siten hän joutuu hankkimaan oppinsa joskus todella ikävienkin erehdysten kautta ja oppilaitoksen nimi tulee tutkintotoimikunnassa huonoon valoon. Tämä aiheuttaa harmia sekä ihmisille että koko ammattialalle. Olisiko asiallista pohtia, miten uudet tutkintovastaavat saisivat riittävän osaamisen ennen vastuun ottamista? Keinona voisi olla paremman perehdytyksen ohella myös asiaan liittyvän koulutuksen kehittäminen. Tutkintotoimikuntien resursseista ja asemasta on puhuttu koko järjestelmän ajan. Pitäisikö ottaa pohdittavaksi myös se, miten varmistetaan etenkin työelämää edustavien jäsenten riittävä näyttötutkintojen tunteminen? Tämän lisäksi mielestäni heille pitäisi saada kirkastumaan oman toimikuntatyönsä merkitys oman ammattialansa, sen tulevaisuuden ja ehkä koko kansantalouden kannalta. Monet muutkin tutkinnoissa mukana olevat toimijaryhmät ovat myös vaikuttamassa omalla alallaan siihen, edistääkö tutkinto työllistymistä, parantaako se tuottavuutta ja yrityksen kilpailukykyä. Näyttötutkintojen merkitys kehittyy kaikkien työssä mukana olevien ihmisten työn ja sitoutumisen tuloksena. Jokainen voi omilla valinnoillaan ja toimillaan vaikuttaa siihen, luottavatko työnantajat tutkintoihin ja ovatko ne oikeasti työelämän tunnustamia tutkintoja. Veikko Ollila päätoimittaja, johtaja ALVAR Sisällysluettelo 4 Tutkimustietoa näyttötutkintojen vaikuttavuudesta 6 Koulutus on vastaus yritysjohdon keskeisiin päämääriin 8 12 Näyttötutkintojen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta Ammattitutkinnolla on vaikuttuvuutta työelämässä 13 Näyttötutkintomestarikoulutuksesta on hyötyä yrittäjien ja työelämän edustajille 15 Puu- ja huonekalualan aikuiskoulutus vie töihin ja omaan yritykseen 17 Tytti Karhu on vuoden 2012 näyttötutkintomestari 18 Näyttötutkinnon avulla kiinni työelämään 20 Osaamiskapeikkojen tunnistaminen korostuu kilpailukyvyn ylläpitämisessä 23 Suorittaminen ei enää riitä 25ArTop-hanke Arvostusta työnopastamiseen työpaikkaohjaaja- ja kouluttajakoulutus 26 Aikuiskoulutus on Suomen selviytymiskeino 28 Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittäminen 30 Lähihoitajia tarvitaan 33 Canon on kehittyvän henkilön työpaikka 36 VIRVE - Vireyttä näyttötutkintotoimintaan vertaisarvioinnin avulla 38 Pallen vikinä: Vaikuttavuus 39 Hyvä tietää Julkaisija Lähde liikkeelle -lehti tiedottaa näyttötutkintotoiminnasta ja ammatillisen aikuiskoulutukseen liittyvistä kokemuksista ja ajankohtaisista asioista. Päätoimittaja Veikko Ollila Toimitussihteeri Satu Henttinen Toimitus Veijo Kykkänen Jouni Kyllönen Ulkoasu ja taitto Marko Kivistö Paino Scanweb Oy Painosmäärä 20.000 kpl Ilmoitusmyynti Suoramarkkinointi Mega Oy Osoitteenmuutokset ja tilaukset [email protected] Yhteystiedot ALVAR Jälsitie 3, 00410 Helsinki puh. (09) 5307 708 www.lahdeliikkeelle.info www.alvar.fi Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. ISSN 1795-066X (painettu) ISSN 1239-6540 (netti) Lähde liikkeelle | syksy 2012 3 Teksti: tutkimusjohtaja Reija Lilja, Palkansaajien tutkimuslaitos Kuva: Aila Mustonen Tutkimustietoa näyttötutkintojen vaikuttavuudesta Tutkimusjohtaja Reija Lilja Palkansaajien tutkimuslaitoksesta. K uluneena vuosikymmenenä näyttötutkintojen merkittävästi kasvanut suosio osoittaa, että näyttötutkinnoille on ollut vahva tilaus suomalaisessa työelämässä. Tätä taustaa vasten on yllättävää, että näyttötutkintojärjestelmän vaikuttavuudesta on Suomessa niukalti tutkimustietoa. Teknologiateollisuus vaikuttavuustutkimuksen tienavaajana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa valmistui vuonna 2011 näyttötutkintojärjestelmän historian ensimmäinen tutkimus, jossa arvioitiin näyttötutkinnon suorittamiseen liittyviä työelämävaikutuksia. Hanke keskittyi teknologiateollisuuteen ja se toteutettiin Metallityöväen Liitto ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n aloitteesta ja Työsuojelurahaston tuella. Hankkeessa tehtyjen tilastoanalyysien mukaan näyttötutkintoja suorittaneilla keskimääräiset reaaliset kuukausiansiot ja työssäolokuukaudet kasvoivat vuosina 2000–2006 enemmän kuin samankaltai- 4 Lähde liikkeelle | syksy 2012 sessa vertailuryhmässä. Nopein suhteellinen kasvu oli havaittavissa ensimmäisenä vuonna näyttötutkinnon jälkeen, tosin kolme vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen tutkinnon suorittajien kehitys oli edelleen vertailuryhmää parempi. Näyttötutkinnon suorittamisen myönteiset vaikutukset olivat teknologiateollisuudessa erityisen selviä lähtökohtaisesti pienipalkkaisten ja 30 vuotta täyttäneiden ja tätä vanhempien näyttötutkinnon suorittajien joukossa. Näyttötutkinnon suorittamisen hyödyt näyttivät olevan erityisen ilmeisiä myös ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneiden joukossa, joilla ei ollut aiemmin teknologiateollisuudessa tarvittavaa alan peruskoulutusta. Tämän joukon reaaliset kuukausiansiot ja työssäolokuukaudet nousivat tutkinnon suorittamisen jälkeen selvästi sekä vertailuryhmää että ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon suorittaneita enemmän. Näyttötutkinnot ovat siis näiden tulosten perusteella hyödyttäneet erityisesti työntekijöitä, joiden perusosaaminen ja tuottavuuden parantaminen ei perinteisen opiskelun avulla ole onnistunut. Näyttötutkintojärjestelmän yhtenä keskeisenä tavoitteena on parantaa heikoimpia työelämävalmiuksia omaavien aikuisten työmarkkina-asemaa. Näiden tavoitteiden osalta järjestelmä näyttäisi siis tulostemme mukaan toimineen hyvin teknologiateollisuudessa. Hankkeessa tehdyn henkilöstölle kohdennetun kyselytutkimuksen mukaan näyttötutkinnon suorittajilla erityisesti motivaatio, kiinnostus koulutukseen, itseluottamus ja ammattitaito olivat kasvaneet näyttötutkinnon suorittamisen myötä. Kohtuullisen suuri osuus näyttötutkinnon suorittaneista työntekijöistä mainitsi, että tutkinnon jälkeen oli voinut tehdä itsenäisempiä päätöksiä työssään ja ymmärsi paremmin yrityksen toimintaa kokonaisuutena. Näyttötutkinnot ovat itsessään osa suunnitelmallista henkilöstön koulutusta, joka edistää yrityksen kilpailukykyä. Toimipaikoille osoitetun kyselyn mukaan toimipaikat, joissa suoritettiin näyttötutkintoja, näyttivät selvästi saavuttaneen näyttötutkinnolle asetettuja yleisiä tavoitteita. Näyttötutkinnot olivat kohentaneet toimipaikkojen mainetta hyvänä työpaikkana ja paransivat työntekijöiden ja työnantajan välistä luottamusta. Useimmissa toimipaikoissa, joissa näyttötutkintoja oli suoritettu, koettiin, että tutkinnot olivat lisänneet työntekijöiden motivaatiota, kykyä tehdä vaativampia, vastuullisempia ja monipuolisempia tehtäviä ja työntekijät olivat aiempaa tuottavampia. Näyttötutkintojen hyödyntäminen näytti liittyvän myös yleisesti aktiivisempaan henkilöstökoulutukseen, mikä on sopusoinnussa sen kanssa, että näyttötutkinnot ovat itsessään osa suunnitelmallista henkilöstön koulutusta, joka edistää yrityksen kilpailukykyä. Tulosten mukaan työelämän osapuolet pitivät näyttötutkintojärjestelmän toimivuutta pääsääntöisesti hyvänä. Sekä toimipaikat että tutkinnon suorittajat olivat kokeneet, että tutkintojen sisällöt vastasivat heidän tarpeitaan, valmistava koulutus oli korkealaatuista ja hyödyllistä ja työnantajan rooli tutkintotilaisuuksien suunnittelussa oli riittävä. Vaikka näyttötutkinnon suorittajista suurin osa oli kokenut tutkinnon suorittamisen jonkin verran työläänä, pääosa tutkinnon suorittamisen aikana työsuhteessa olleista kuitenkin koki, että työyhteisö tuki tutkinnon suorittamista. Valtaosa sai myös käyttää palkallista työaikaa opiskeluun. Näyttötutkintojen tuottavuusvaikutuksista lisää tietoa Teknologiateollisuutta koskevan hankkeen kyselytulosten mukaan työnantajat olivat ilmeisen tyytyväisiä näyttötutkinnon vaikutuksiin (Kuvio 1). Työnantajat kuvasivat, että tavallisimpia hyötyjä näyttötutkintojen tai sen osien suorittamisesta olivat työntekijöiden motivaation kasvu, mahdollisuus antaa vaativampia ja vastuullisempia tehtäviä ja työnkuvan muuttamisen helppous. Myös työntekijöiden tuottavuuden arvioitiin nousseen. Näyttötutkintojen tuottavuusvaikutukset voivat riippua yritysten ominaisuuksista ja toimialasta sekä henkilöstön rakenteesta ja siitä, mihin henkilöstön osaan koulutus kohdistetaan. Osittain julkisesti rahoitettuna järjestelmänä näyttötutkinnot paikkaavat yksityisen sektorin puutteellisia kannustimia työpaikkakoulutuksen rahoittamiseen. Kannustimet voivat riippua esimerkiksi yrityksen kohtaamasta kilpailusta työ- ja hyödykemarkkinoilla tai siitä, millaista henkilökuntaa yritys työllistää. Näyttötutkintojen kehittämisen ja edistämisen kannalta on hyödyllistä ymmärtää myös näitä tuottavuushyötyjen reunaehtoja. Palkansaajien tutkimuslaitoksessa työ näyttötutkintojen vaikuttavuudesta jatkuu. Laitoksessa on alkanut uusi, Työsuojelurahaston rahoittama hanke, joka keskittyy arvioimaan näyttötutkintojen tuottavuusvaikutuksia. Tutkimus kattaa koko yksityisen sektorin. Uutta, kiinnostavaa tietoa näyttötutkintojen vaikuttavuudesta on siis luvassa. Tavoitteena on, että näyttötutkintojen tuottavuusvaikutuksista voidaan julkaista ensimmäiset tulokset syksyllä 2013. Miksi näyttötutkintojen tuottavuusvai- Kuvio 1. Teknologiateollisuuden työnantajien näkemykset näyttötutkintojen tai sen osien suorittamisen vaikutuksista työntekijän työtehtäviin ja työssä suoriutumiseen. kutukset ovat tärkeä tutkimuskohde? Näyttötutkintojen tuottavuusvaikutukset yritysten kannalta ovat keskeisiä työnantajien kannustimille hyödyntää niitä ja ne vaikuttavat viime kädessä myös työntekijän saamaan hyötyyn. Tuottavuusvaikutukset ovat siten oleellisia koko järjestelmän toimivuudelle ja tarkoituksenmukaisuudelle. Palkansaajien tutkimuslaitoksen hanke selvittää myös näyttötutkintojen kehittämisen ja edistämisen kannalta tärkeitä tuottavuushyötyjen mahdollisia reunaehtoja. Tutkimuksen lähtökohtana on taloustieteellinen viitekehikko ja analyysivälineistö. Tutkimuksen empiirisissä tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen mittavia rekisteriaineistoja, joissa on tie- toa sekä yksilöistä, yrityksistä, toimipaikoista että suoritetuista näyttötutkinnoista. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millainen tilastollinen yhteys ja toisaalta aito syy-seuraussuhde näyttötutkinnoilla on yritysten tai toimipaikkojen tuottavuuteen. Lisäksi tarkastellaan sitä, riippuuko tämä yhteys esimerkiksi henkilöstörakenteesta tai henkilöstön liikkuvuudesta tai yrityksen toimialasta. Lähde: Kangasniemi, Mari, Lilja Reija ja Savaja Eija (2011), Näyttö ratkaisee? Tutkimus näyttötutkintojen työelämävaikutuksista teknologiateollisuudessa, Palkansaajien tutkimuslaitos, Raportteja 20, Helsinki. l Tuottavuusvaikutukset ovat oleellisia koko näyttötutkintojärjestelmän toimivuudelle ja tarkoituksenmukaisuudelle. Lähde liikkeelle | syksy 2012 5 Teksti: Satu Henttinen, ALVAR Kuva: Amiedu Koulutus on vastaus yritysjohdon keskeisiin päämääriin Amiedu tekee säännöllisesti työyhteisöasiakkaiden tyytyväisyyttä mittaavia tutkimuksia. Niiden avulla selvitetään asiakkaiden kokemuksia Amiedun asiakassuhteen hallinnasta, viestinnästä, koulutus- ja kehittämispalveluiden tuotannosta ja niiden vaikuttavuudesta. Tulokset viedään systemaattisesti Amiedun käytännön kehittämistyöhön niin asiakassuhteen hallinnassa, osaamisen johtamisessa kuin tuotejohtamisessa. A miedu teetti kyselyn aikuiskoulutuksesta yritysten liikkeenjohdolle ja koulutusasioista päättäville henkilöille maaliskuussa 2012. Kysely tehtiin sähköposti-informoituna internet-kyselynä ja yrityskyselyyn vastasi 153 yrityksen edustajaa. Tutkimustuloksista Johtaja Timo Karkolan mukaan yrityspalveluiden kehittämisessä keskeistä on tietää, mitkä ovat yritysjohdon agendalla kaikkein tärkeimmät kysymykset tänä päivänä. Esille nousevat erityisesti kilpailukyky, tuottavuus, työn tehokkuus ja kannattavuus. Sekä asiakaspalvelua että tuotannollisia prosesseja tulee tehostaa niin, että työn tuottavuus kasvaa. Karkola painottaa, että vähemmälläkin saadaan enemmän aikaan, kun keskitytään olennaiseen ja tehdään oikeita asioita. Muita tärkeitä haasteita yritysjohdon agendalla ovat osaavan henkilökunnan rekrytointi ja työhyvinvointi, joka liittyy työssä jaksamisen ja jatkamisen problematiikkaan sekä eläköitymisiin. ”Omasta ammattitaidosta on pidettävä huolta”, hän muistuttaa. Kyky sopeutua muutokseen (sekä työyhteisökohtainen että henkilökohtainen uusiutumiskyky), muutoksen johtamisen problematiikka, työyhteisöjen dynamiikka, osaamisen johtaminen ja työnantajamielikuva nousevat juuri tässä ajassa esille. ”Liikkeenjohdollisiin tavoitteisiin ei päästä ilman, että se tehdään ihmisten avulla”, Timo Karkola toteaa. Tutkimuksessa yritysten prioriteeteista seuraavan vuoden kuluessa tärkeimpinä vastanneet pitivät organisaation kilpailukykyä (75 %), henkilöstön työmotivaatiota (70 %), yrityksen tuottavuutta (69 %), osaamisen johtamista (68 %), osaavan henkilökunnan rekrytointia (63 %), ja työnantajamielikuvaa (62 %). Yritysjohtajat uskovat myös tutkintojen vaikuttavuuteen varsin vahvasti. OPH:n hyväksymillä tutkinnoilla koettiin olevan merkittävä vaikutus samoihin tekijöihin: työnantajamielikuvaan (49 %), henkilöstön työmotivaatioon (46 %), organisaation kilpailukykyyn (46 %), osaamisen johtamiseen (44 %), yrityksen tuottavuuteen (41 %) ja osaavan henkilökunnan rekrytointiin (39 %). Koulutuksella uskotaan olevan selkeä vaikutus yritysten ajankohtaisten prioriteettien ratkaisuna. ”Kun arvioidaan tutkintoja, niiden vaikuttavuus yritysjohdon näkökulmasta oli parhaimmillaan juuri niissä tekijöissä, joita se arvostaa kaikkein eniten”, kertoo Karkola. ”Tutkinnot ovat äärimmäisen hyvä perusta, mutta ne edellyttävät räätälöintiä aina kussakin toteutuksessa kyseisen työyhteisöasiakkaan suuntaan – samoin kuin jokaisen yksilön kohdalla on henkilökohtaistaminen.” Karkolan mukaan tutkintomaailma on edelleen relevantti suhteessa niihin haasteisiin, mitä yrityksillä keskimäärin on. ”Tutkintojen vaikuttavuus yritysjohdon näkökulmasta oli parhaimmillaan juuri niissä tekijöissä, joita se arvostaa kaikkein eniten.” Karkola mainitsee, että kouluttajakumppanin valinnassa tärkeintä on kyky rää- Kuvio 2. Prioriteetit seuraavan vuoden aikana. 6 Lähde liikkeelle | syksy 2012 Kuvio 3. Koulutuksella uskotaan olevan selkeä vaikutus yritysten ajankohtaisten prioriteettien ratkaisuna. tälöidä koulutusta yrityksen tarpeisiin. Kyselyyn vastanneista 86 % piti tätä merkittävänä tekijänä. Muita tärkeinä pidettyjä tekijöitä olivat omat aiemmat kokemukset, konkreettiset tulokset, kouluttajan tuntemus toimialasta ja oppilaitoksen maine. Yrityksillä on käytössä erilaisia mittareita koulutusten vaikuttavuuden arviointiin. Vastanneet arvioivat koulutustoimintaa ensisijaisesti koulutettujen antaman palautteen perusteella ja henkilöstötyytyväisyysmittauksilla. Timo Karkolan mukaan molemmissa on ongelmana se, että kysytään työntekijöiden tuntemuksia. Ei mitata siis todellista vaikuttavuutta; siirtyykö uusi osaaminen ja ammattitaito työhön. ”Olemme osa sitä toimialaa, jota edustamme – emme ulkoapäin toimijoita.” Tulevaisuuden pohdintaa Timo Karkolan näkemyksen mukaan tulevaisuudessa opettajan / kouluttajan identiteetin tulee olla sen ammattialan identiteetti, jota hän palvelee. Rooli sen sijaan on henkilöstön kehittäjän, koulutta- jan tai opettajan rooli. Hänen mielestään ei pidä puhua erikseen oppilaitosmaailmasta ja erikseen työelämästä. ”Kaikki me olemme samaa kokonaisuutta, ja jokaisella on omat vastuualueensa.” Hän painottaakin, että olemme kulloinkin osa sitä toimialaa, jota edustamme – emme ulkoapäin toimijoita. Ammatilliseen opettajaan / kouluttajaan kohdistuu tulevaisuudessa suuria haasteita. Heidän tulee olla enemmän kehittämisasiantuntijoita kuin opettajia. Samanaikaisesti heidän tulee vahvistaa entistä enemmän ohjauksellista työotetta, ja siihen liittyvät menetelmät nousevatkin tärkeiksi. Työyhteisöissä ja asiakasprojekteissa tarvitaan kumpaakin osaamista. Koulutusten järjestäjien toiminnan puolestaan tulee olla asiakasohjautuvaa toimintaa. ”Jokaisella pelaajalla on oma roolinsa ja paikkansa kentällä niin, että ei ole päällekkäisyyksiä, ja näin saadaan tuloksia aikaan”, Timo Karkola toteaa lopuksi. Lähteet: Timo Karkolan haastattelu ja Amiedun Ammatillisen aikuiskoulutuksen B2B analyysi (maaliskuu 2012). Johtaja, rehtori Timo Karkola Amiedusta. Lähde liikkeelle | syksy 2012 7 Teksti: FT., Kasv.lis., Yliopettaja Jarmo Salo, Oulun seudun ammattikorkeakoulu / Ammatillinen opettajakorkeakoulu Näyttötutkintojen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta Artikkelissa tarkastellaan lyhyesti ilmiötä nimeltä näyttötutkintojen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Ensimmäinen asia, mikä yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta tulee mieleen, on se, onko näyttötutkintotilaisuudessa osaamisensa osoittanut henkilö ammattitaitoisempi kuin ennen näyttötutkinnon suorittajaksi tuloaan? K un näyttötutkintojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta, voimme kuitenkin kuvata niitä ilmiöitä, joita näyttötutkintojärjestelmän aikana on ollut havaittavissa. Voidaan kysyä, millaisia muutoksia yhteiskunnassamme on tapahtunut, joihin näyttötutkintojärjestelmä on saattanut omalta osaltaan olla vaikuttamassa. Artikkelissa ei siis väitetä, että havaitut yhteiskunnalliset muutokset olisivat pelkästään näyttötutkintojärjestelmästä johtuvia, mutta jokainen meistä, joka on näyttötutkinnoista hyvin perillä, on havainnut sen, että näyttötutkintojärjestelmä on ollut koko olemassaolonsa ajan koulutuskokeilujen kokeilukenttä, eräänlainen uudistusajattelujen ja kokeilujen keihäänkärki. Artikkelissa kuvataan esimerkinomaisesti suoritettujen näyttötutkintojen määrää, työelämälähtöisyyden lisääntymistä, henkilökohtaistamisen ja asiakaslähtöisen ajattelun merkityksen lisääntymistä, osaamislähtöisen ajattelun tuloa nuorisoasteen ja korkea-asteen koulutuskäytänteisiin ja työmarkkinaosapuolien yhteistyötä sekä aikuisen oppijan kasvaneita oikeuksia ja mahdollisuuksia näyttötutkinnon suorittajana. Maailman tämän hetkisen tilanteen vuoksi artikkelin loppuosassa on pohdintaa siitä, mitä merkitystä sillä on, oppiiko yhteiskunta vai ei - pitääkö yhteiskunnan ottaa oppia vaikuttavuudesta. Lukemisen helpottamiseksi artikkelista on jätetty lähdeviitteet pois. Mikäli lukija kuitenkin haluaa perehtyä vaikuttavuuden ilmiöön näyttö- 8 Lähde liikkeelle | syksy 2012 tutkintojen kontekstissa, teoksesta Salo, J. 2004 löytyy pika-apu. Taustaa Näyttötutkintojärjestelmä täytti 18 vuotta toukokuussa 2012. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta näyttötutkintojärjestelmää on luonnehdittu viime vuosituhannen merkittävimmäksi uudistukseksi aikuisten ammatillisen koulutuksen kentässä. Näyttötutkintojärjestelmän kehittämisen ja käyttöönoton taustalla vaikuttaneista tekijöistä merkittävimmät koskivat arvioita ammatillisen aikuiskoulutuksen epätasaisesta laadusta ja työelämän kohtaamattomuudesta sekä puutteellisista yhteyksistä työelämään. Myös omaehtoisen ja oppisopimuskoulutuksen voimakas määrällinen laajeneminen ja nuorisokoulutuksesta siirretyn opetussuunnitelmaohjauksen soveltumattomuus ammatilliseen aikuiskoulutukseen sekä aikuisväestön heikot mahdollisuudet saada työkokemuksen kautta syntynyttä ammattipätevyyttä tunnustetuksi virallisissa tutkinnoissa olivat tärkeitä asioita näyttötutkintojärjestelmää kehitettäessä. Valtiollisella tasolla nähtiin, että yhteiskunnan muutoksesta johtuvaan laajaan ja jatkuvan oppimisen tarpeeseen voidaan vastata vain edistämällä ihmisen oppimista heidän kaikissa elinympäristöissään: oppilaitosten lisäksi työssä, yhdistystoiminnassa, kotona, harrastuksissa yms. Tämä johtaa siihen, että esim. työvoima-, sosiaali- ja elinkeinopolitiikka laajenevat myös oppimisen edistämispolitiikaksi. Ihmiset ovat jatkuvasti uudessa, uutta oppimista ja uudistuvaa pätevyyttä vaativassa tilanteessa. Yhteiskunnan ja työelämän nopea muuttuminen, väestön keski-iän kohoaminen ja rakenteellinen työttömyys tuovat mukanaan eriarvoistumista ja syrjäytymistä, ellei niitä vastaan määrätietoisesti toimita. Elinikäistä oppimista pidetään keskeisenä tavoitteena ja kansallisena strategiana, jonka ohjaamana Suomi kehittyy osaamisyhteiskunnaksi. Kaiken toiminnan lävistäviksi menestystekijöiksi on määritelty viisas vaikuttaminen globaalistumiseen, tiedon ja teknologian täysimääräinen hyväksikäyttö, inhimillisyys ja innovaatiot sekä asioiden ja elämän hallinta; kaikkien näiden taustalla on osaamista. Sitä, miten näyttötutkintojärjestelmä on omalta osaltaan ollut edistämässä osaamisen kehittymistä eli näyttötutkintojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, ei ole kovinkaan yksinkertaista suoraan mitata. Kun tarkastellaan suoritettuja näyttötutkintoja ammattialoittain, voidaan huomata, että yhteiskuntamme on hiljalleen muuttumassa kohti palveluyhteiskuntaa, jolloin on entistä hankalampaa mitata sitä, miten esimerkiksi vientialoilla näyttötutkintojärjestelmän tuottamat tutkinnot olisivat voineet vaikuttaa työntekijöiden osaamisen kasvuun siten, että maamme pärjäisi osaamisen laadulla paremmin kuin kilpailijansa. Seuraavissa kappaleissa on kuitenkin hahmoteltu muutamia mahdollisesti yhteiskunnassamme syntyneitä muutoksia, joilla saattaa olla yhteyttä näyttötutkintoihin. Kuvatut muutokset ovat tällä hetkellä yhteiskunnassamme havaittavissa olevia ilmiöitä, joita ei ennen näyttötutkintojärjestelmän tuloa ole ollut suoraan havaittavissa. Suoritettujen tutkintojen määrä Suoritettujen näyttötutkintojen ja tutkinnon osien määrä on kasvanut joka vuosi. Nykyään suoritetaan näyttötutkintomuotoisesti tutkintoja / tutkinnon osia enemmän kuin esimerkiksi ylioppilas- ja nuorten ammatillisia perustutkintoja. Kun tutkintojen määrää ja ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia tutkintotilaisuuksia on saatu nostettua, voidaan todennäköisesti olettaa, että aikuisväestön ammatillisen osaamisen taso on myös parantunut tietoperustan kasvun osalta, koska suurimpaan osaan näyttötutkintosuorituksia liittyy tutkintoon valmistavaa koulutusta. Suomalainen ammatillinen aikuiskoulutus on työelämälähtöisempää kuin ennen näyttötutkintojärjestelmän tuloa. Työelämälähtöisyys ja työelämäyhteistyö Näyttötutkintoja on suoritettu vuosi vuodelta enemmän. Kun tutkintotilaisuudet tulee järjestää työpaikoilla, voidaan olettaa, että myös koulutusorganisaatioiden ja työelämän yhteistyö on lisääntynyt. Näyttötutkintosuoritusta tulee arvioida sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta. Heidät tulee myös perehdyttää tutkintosuoritusten arvioijiksi, jota maassamme on toteutettu myös työpaikkakouluttajakoulutuksen muodossa. Näin ollen on perusteltua olettaa, että Lähde liikkeelle | syksy 2012 9 suomalainen ammatillinen aikuiskoulutus on työelämälähtöisempää kuin ennen näyttötutkintojärjestelmän tuloa. Henkilökohtaistaminen ja asiakaslähtöisyys, uudet hankkeet ja korkeakoulut Näyttötutkintojen myötä maassamme on entistä enemmän kiinnitetty huomiota myös henkilökohtaistamiseen ja asiakaslähtöisyyden periaatteeseen. Omassa lajissaan erittäin tarpeellisen ja mittavan AIHE-hankkeen toteuttaminen toi valtakunnalliseen tietoisuuteen sen, että näyttötutkinnon suorittamisen järjestelyt tulee tehdä henkilökohtaistetusti, jotta pääsemme toteuttamaan näyttötutkintojen suorittamista siten, että oppijan aikaisemmin hankittu osaaminen (AHOT) otetaan täysimääräisesti huomioon hänen tutkintosuorituksissaan. 10 Lähde liikkeelle | syksy 2012 Henkilökohtaistaminen ja asiakaslähtöisyyden periaate onkin koettu niin tärkeäksi, että siitä on tullut lakisääteistä. Tällä hetkellä esimerkiksi Opin Ovi -verkostojen puitteissa henkilökohtaistamisen hakeutumisvaihetta kehitetään entistä vaikuttavammaksi. Myös AIPAL- ja OPAL-palautejärjestelmien kehittäminen ja henkilökohtaistamisen ja osaamisen arvioinnin laadun kehittämishankkeita voidaan pitää osoituksena näyttötutkintotyön laadunvarmistukseen liittyvästä yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Henkilökohtaistamisen merkityksen ymmärtäminen on myös johtanut siihen, että asiakaslähtöisyyden periaatetta kehitetään jo korkeakoulutasolla, mikä kuvastaa näyttötutkintojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta parhaimmillaan. Näyttötutkintojen kautta myös muut tutkintojärjestelmät voivat edelleen kehittää toimintaansa entistä asiakaslähtöisem- mäksi, ja sen kautta tehokkaammaksi ja tuottavammaksi. Ammattiosaamisen näytöt, osaamislähtöisyys Näyttötutkintojen myötä myös nuorten ammatilliseen koulutukseen ovat tulleet olennaisena osana ammattiosaamisen näytöt. Niissäkin korostuu henkilökohtaistaminen ja asiakaslähtöisyyden periaate sekä työelämälähtöisyys. Edellä mainittuja ilmiöitä voidaan perustellusti pitää myös yhteiskunnallisena vaikuttavuutena siten, että näyttötutkintotoiminta on antanut hyviä ja koeteltuja käytänteitä nuorisoasteen ammatilliseen koulutukseen. Edellisten vaikuttimien lisäksi ei ole syytä jättää mainitsematta sitä, että myös nuorten ammatillisessa koulutuksessa on siirrytty osaamislähtöiseen ajatteluun aiemman suorituslähtöisen ajattelun sijasta. Uusi osaamislähtöisyys näkyy nuorisoasteella siinä, että tänä päivänä noudatetaan ammatillisen perustutkinnon perusteita entisen opetussuunnitelmaperustaisen sijasta eli osaamislähtöisyys haastaa suoritusajattelun. Uusi haaste merkitsee myös sitä, että ammatillisten opettajien osaamista tulee päivittää, ja ammatillisten opettajakorkeakoulujen täytyy osata ohjata opettajaopiskelijoitaan osaamislähtöiseen toimintatapaan. Työmarkkinaosapuolet, yhteistä laadunvarmistusta Näyttötutkintojärjestelmässä keskeisinä toimijoina olevat työmarkkinaosapuolet ovat olleet ja ovat edelleen mukana kehittämässä näyttötutkintojärjestelmää. Kun nämä osapuolet ovat näyttötutkintojärjestelmän toimijoita, muun muassa tutkintotoimikuntatyön kautta, on ilmeistä, että ammatillinen aikuiskoulutus ja ammatillinen koulutus ovat aiempaa tunnetumpia. Mm. kyseisten järjestöjen yhteistyön ansiosta myös tutkintotodistuksiin luotetaan ja ne ymmärretään valideiksi osaamisen osoituksiksi. Suomen Yrittäjät ovat edelleen mukana näyttötutkintojärjestelmää kehittämässä muun muassa yrittäjätutkintojen osalta. He voivat omalta osaltaan vaikuttaa yhteiskunnan tasolla siihen, että yrittäjä- ja yrittäjyyskasvatus ovat oleellinen painoalue suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös ALVARin toiminta on osoitus siitä, että maassamme on tahtotilaa siitä, että erilaisilla ammattialoilla voi olla ammattitutkintoaineistojen liittyvää yhteistä laadunvarmistusta, jossa työelämän toimijat ovat tiiviisti mukana. Ennen näyttötutkintojärjestelmän tuloa ei näin selkeätä työmarkkinaosapuolten yhteistyötä ole ollut havaittavissa, joten näyttötutkintojen yhteiskunnallinen vaikuttavuus näkyy päivittäisessä työmarkkinakentässä. Näyttötutkinnon suorittaja, asiakas Mikäli peilaamme 18 vuotta sitten ollutta aikaa, voidaan todeta, että työelämän ja tutkintotoimikuntien sekä näyttötutkinnon järjestäjien tekemän yhteistyön tuloksena ammatillisen aikuiskoulutuksen laatu sekä näyttötutkintojen kohtaamattomuus ja puutteelliset yhteydet työelämään ovat parantuneet. Omaehtoisen ja oppisopimuskoulutuksen voimakas määrällinen laajeneminen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen oma tutkintojärjestelmä on edesauttanut aikuisväestön mahdollisuuksia saada työkokemuksen kautta syntynyttä ammattipätevyyttä tunnustetuksi virallisissa tutkinnoissa. Myös näyttötutkintojen tarjoamat jatkoopintokelpoisuudet ovat näyttötutkintojen tuomaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta parhaimmillaan. Lisäksi tieto- ja neuvontapalvelujen keskittyminen, opintoseteliajattelu ja omaehtoinen opiskelu työttömyystuella voidaan katsoa näyttötutkintojen mukanaan tuomaksi yhteiskunnalliseksi vaikuttavuudeksi. Näyttötutkintojen tarjoamat jatko-opintokelpoisuudet ovat näyttötutkintojen tuomaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta parhaimmillaan. koko ajan. Jokainen toiminnan tulos merkitsee muutoksia yhteiskunnan rakenteessa. Näin yhteiskunta oppiessaan samanaikaisesti luo ympäristöään ja muuttuu itse ympäristön mukana. Oppiminen toimii siten elämisen perusehtona ja opiksi ottamattomuus väistämättömään kuolemaan johtavana tekijänä. Kun oppimista ei enää tapahdu, alkaa järjestelmän hajoaminen ja seuraa kuolema (vrt. Venäjä-Neuvostoliitto-Venäjä, Kreikka ym.). Lähde: Salo, J. 2004. Näyttötutkintojen kehittämiskoulutuksen vaikuttavuus PohjoisSuomessa. Acta Universitatis Tamperensis. 1041 Pitääkö yhteiskunnankin ottaa oppia? Yhteiskuntatasoista vaikuttavuutta on lyhyellä ajanjaksolla vaikeaa mitata. Suomen menestyminen maailmalla tulevaisuudessa saattaa johtua mm. siitä, että suomalainen koulutusjärjestelmä ylipäänsä kykenee tekemään pitkän aikavälin oppimisennusteita ja niiden mukaisia koulutuspoliittisia ratkaisuja, jotka edesauttavat Suomen menestystä. Tässä artikkelissa pohdittiin näyttötutkintojen mahdollisia valtakunnantasoisia vaikutuksia vain suhteessa nykyiseen tilanteeseen. Kaikenlaisella tavoitteellisella koulutuksella lienee kuitenkin merkittävä rooli oppivan yhteiskunnan rakentamisessa. Jatkuva oppiminen on elämän perusedellytys: jos yhteiskunta ei opi, se näivettyy. Yhteiskunnan tulee kehittyä Lähde liikkeelle | syksy 2012 11 Teksti ja kuva: opettaja Sulo Romppanen, Pohjois- Karjalan aikuisopisto Ammattitutkinnolla on vaikuttavuutta työelämässä Ammattitutkinnon suorittaminen jo työelämässä olevalle antaa useita mahdollisuuksia kehittää omaa ammatillista valmiuttaan ja kohdata uusia haasteita oman työtehtävän puitteissa tai uudessa vaativammassa tehtävässä. Tutkintorakenne antaa yleensä mahdollisuuden valinnaisten tutkinnon osien opiskelun yhteydessä syventää omaa ammatillista osaamistaan tai vaihtoehtoisesti laajentaa omaa osaamisaluettaan. Monitaitoisuus on yleensä kova sana työmarkkinoilla. T omi Koponen on 27-vuotias kunnossapitoasentaja, joka työskentelee Fortum Power and Heat Oy:ssä Joensuun voimalaitoksella. Kunnossapidon ammattitutkinnon tutkintotodistus on päivätty Tomille reilu vuosi sitten. Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme lasta. Esimerkki onnistumisesta Toisen asteen koulutuksessa on nuorelle vaihtoehtoina lukio tai ammatillinen koulutus. Ammatillinen perustutkinto antaa hyvän lähtökohdan ja perusosaamisen lukuisiin erilaisiin ammattitehtäviin. Tällaisen valinnan teki myös Tomi vuonna 2001. – Suoritin Kone- ja metallialan perustutkinnon, automaatioasentajan linjan. Työelämään pääsin heti koulun jälkeen. Nykyinen työpaikkani Fortumilla avautui vuonna 2007. Miksi lähdit suorittamaan kunnossapidon ammattitutkintoa? – Pohjois-Karjalan aikuisopisto oli lähettänyt esimiehelleni infoa alkavasta koulutuksesta, ja hän ehdotti sitä minulle. Lisäksi vastaavaan koulutukseen aikaisemmin osallistunut kollegani suositteli sitä minulle. Oppisopimuskoulutus osoittautui lopulta parhaaksi tavaksi opiskella ja suorittaa tutkinto. Miten muut työtoverisi suhtautuivat opiskeluusi? – He kannustivat ihan kiitettävästi ja olivat myös näyttötilanteissa vähintäänkin innostuneesti hengessä mukana. 12 Lähde liikkeelle | syksy 2012 Tomi Koponen puhaltimen laakerinvaihtotyössä. Miten työantajasi tuki opiskeluasi ja tutkinnon suorittamistasi? – Oppisopimuksen tekeminen tietysti oli jo positiivinen kädenojennus. Työnantaja maksoi palkan tietopuolisen opetuksen päiviltä, järjesti työpaikkakouluttajan, hyvät puitteet näyttötutkinnoille, ja sain vielä pienen palkankorotuksen tutkinnon suorituksen jälkeen. Jännittivätkö itse tutkintotilaisuudet sinua? – Kaikki näyttötilanteet jännittivät yhtä paljon, koska aikaisemmassa koulutuksessa ei tarvinnut niitä tehdä ollenkaan. Tilanteeseen valmistautuminen oli vaikeaa, koska tehtävän sisältö ei ollut ennakkoon tiedossa. Vaikuttiko tutkinto heti tehtäviisi työpaikalla? – Ei ihan välittömästi, mutta pikku hiljaa tehtävät ovat laajentuneet. Onko uuden osaamisesta ollut hyötyä ja millaista hyötyä? – Hyötyä on ollut merkittävästi. Esimerkiksi ongelmaratkaisutaitoni on parantunut. Nyt voin itse miettiä ja ratkaista työssä tulevat ongelmatilanteet, minun ei tarvitse kysyä joka asiaa muilta. Ovatko työtehtävät muuttuneet pidemmällä tähtäimellä ja millä tavalla? – Mielestäni muutos ei ole kovin nopeaa, mutta selvästi työtehtävät ovat monipuolistuneet. Siihen voi vaikuttaa ammattitutkinto-opinnoissa laajentunut osaamisalueeni. Miten kuvailisit tarkemmin nykyisten tehtäviesi vaihtelevuutta, vastuullisuutta ja vaativuutta? – Työt meidän tiimissä ovat aina olleet vaihtelevia ja monipuolisia eikä kahta samanlaista työpäivää yleensä tule. Tunnen myös vastuun lisääntyneen tutkinnon myötä. Koetko tutkinnolla vaikutuksia ammatilliseen itsetuntoon? – Kyllä huomattavasti. En koe sellaista epävarmuutta, mitä aikaisemmin tunsin haastavissa tilanteissa. Myös työnantaja on tyytyväinen Kunnossapidon suunnittelija Pertti Tuhkanen toimi Tomi Koposen opiskelun ajan nimettynä työpaikkakouluttajana. Miten Fortum suhtautuu yleensä henkilöstön lisäkoulutukseen? – Jos koulutus tukee selvästi ammatillista kehittymistä, työnantaja tukee ja kannustaa opiskeluun. Tehtävät ovat vähitellen laajentuneet työpaikalla kunnossapidon ammattitutkinnon suorittamisen myötä. olen kokenut myös järjestää sopivan vaativia työtehtäviä tutkintotilaisuuksiin. Millainen opiskelija Tomi oli työpaikkakouluttajan mielestä? – Hän oli omaaloitteinen, aktiivinen ja hoiti opiskeluun liittyvät tehtävät tunnollisesti. Mikä on näkemyksesi ammattitutkintojen vaikuttavuudesta omalla työpaikallasi? – On selvästi havaittavissa, että tutkinto laajentaa työntekijän ammattitaitoa ja lisää käytettävyyttä erilaisissa tehtävissä. Usein myös tutkinto antaa työtekijälle varmuutta selviytyä eteen tulevista haasteista ja myös uskallusta esittää omia ratkaisumallejaan esimiehille. l Miten olet kokenut roolisi työpaikkakouluttajana? – Työpaikkakouluttajan roolissa olen saanut olla aitiopaikalla seuraamassa kunnossapitoasentajan ammatillista kehittymistä koulutuksen edetessä. Mielenkiintoisena tehtävänä Teksti: lehtori Hannu Korkala ja yliopettaja Jarmo Salo, Oulun seudun ammattikorkeakoulu Ammatillinen opettajakorkeakoulu Kuva: OAMK Näyttötutkintomestarikoulutuksesta on hyötyä yrittäjien ja työelämän edustajille Oulun seudun ammattikorkeakoulun Ammatillinen opettajakorkeakoulu toteutti 2009–2010 pilottihankkeena näyttötutkintomestarikoulutuksen pelkästään yrittäjien ja työelämän edustajille. O sallistujien kokemusten perusteella koulutus lisäsi merkittävästi heidän näyttötutkintoosaamistaan. Kokemuksia selvitettiin mm. siitä, millaisia näyttötutkintotoiminnan edellyttämiä asiantuntijavalmiuksia osallistujat ovat oppineet ja mitä heidän työyhteisönsä ovat hyötyneet näyttötutkintomestarikoulutuksen tuloksista. Koulutus antoi osallistujille varmuutta arviointitoimintaan, ja he kokivat hallitsevansa tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimukset paremmin kuin ennen koulutusta. Koulutukseen osallistuneet Artikkeli perustuu Lapin yliopistolle 2012 tehtyyn opinnäytetyöhön, jossa kyselytutkimuksella selvitettiin Oulun seudun ammattikorkeakoulun Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa yrittäjien ja muiden työelämän edustajien kokemuksia näyttötutkintomestarikoulutuksesta. Lähde liikkeelle | syksy 2012 13 kokivat, että näyttötutkintomestarikoulutus onnistui ja koulutukselle asetetut tavoitteet saavutettiin hyvin. Osaamisen kokemukset Lähes kaikki osallistuneet kokivat, että heidän asiantuntijavalmiutensa ja osaamisensa näyttötutkinnoissa kasvoivat merkittävästi, erityisesti ammattiosaamisen arvioinnin ja ohjaustyön suhteen. Sen sijaan osaamisen siirtymistä omiin työyhteisöihin ei tapahtunut. Tätä tulosta tarkasteltaessa on huomioitava se, että kyselytutkimus toteutettiin välittömästi koulutuksen päätyttyä. Salon (2004, 161) tutkimuksen mukaan näyttötutkintomestarikoulutuksen suorittaneiden opetushenkilöiden koulutusorganisaatiot olivat hyötyneet koulutuksesta, tosin viiveellä. Näyttötutkintomestarin valmistumisvuosi oli merkitsevästi yhteydessä siihen, miten vastanneet kokivat oman koulutusorganisaationsa hyötyneen näyttötutkintomestarikoulutuksesta. Osaamisen siirtymistä yrittäjien ja työelämän edustajien suhteen on aihetta tutkia tarkemmin, ja tarkoituksenamme on tutkia tätä vuosina 2012-2013, joten saamme osaamiseen siirtymisen määrittämiseen tutkimustietoa lähitulevaisuudessa. Käsitykset koulutuksen vaikutuksista Osallistujien kommenttien perusteella yleinen kokemus oli se, että näyttötutkintojärjestelmän käsitteet ja periaatteet tulivat tutuiksi ja selkiytyivät. Tämän myötä he kokivat hieman ristiriitaisena oman roolinsa arvioijina suhteessa tutkinnon järjestäjiin. Erään ryhmästä valmistuneen näyttötutkintomestarin kommentti oli: ”Yleensä ottaen alkuun tuli sellainen olo, että tieto lisää tuskaa, mutta nyt on huomattavasti varmempi olo ja uskaltaa olla kouluttajien kanssa ihan eri mieltä. Niin hyvässä kuin pahassakin. Mielestäni on erittäin hyvä, kun koulutus järjestettiin näin ja juuri tälle ryhmälle. Tuntuu, että oppilaitospuoli käyttää osaamattomuut- 14 Lähde liikkeelle | syksy 2012 tamme välillä häikäilemättömästi hyväkseen!” Saamiemme kokemustemme perusteella yrittäjien ja työelämän edustajien ryhmiin kannattaa tuoda myös tutkinnon järjestäjien edustajia nimenomaan osallistujien omilta ammattialoilta. Näin rakennetussa ryhmässä yksi näyttötutkintojärjestelmän keskeisin periaate, yhteistyö koulutuksen ja työelämän välillä, mahdollistaisi avoimen ja luontevan pohjan oppimiselle ja näyttötutkintotoiminnalle. Koulutuksesta hyötyisivät välittömästi sekä koulutusorganisaatiot että työpaikat. Työelämän viesti meille järjestäjille ja rahoittajille on, että työpaikoille täytyy saada lisää näyttötutkinto-osaamista ja -asiantuntijuutta. Lähteet: Korkala, H. 2012. Yrittäjien ja työelämän edustajien kokemuksia näyttötutkintomestarikoulutuksesta. Lapin yliopisto. Hannu Korkala työskentelee lehtorina Oulun seudun ammattikorkeakoulussa, Rovaniemi. Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Oulun Yrittäjät ry. 2011. Oulun Yrittäjät ry jäsentiedote 5/2011, puheenjohtajalta. Oulu. Salo, J. 2004. Näyttötutkintojen kehittämiskoulutuksen vaikuttavuus PohjoisSuomessa. Acta Universitatis Tamperensis. Puheenjohtaja Jorma Ketola toteaa seuraavaa: ”Minulla on ollut tilaisuus osallistua Näyttötutkintomestarin koulutukseen työelämän edustajana. Oli kunnia saada olla niin hyvin motivoituneessa osaamisen tunnistajien joukossa. Kun pidämme huolen, että osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen pysyy aitona, saamme myös sellaisia osaajia kuin tutkintovaatimuksissa on määritelty. Eurooppalainen ”ammattikortti” on tulossa. On tärkeää, että me yrittäjät voimme luottaa sen todistusvoimaan. Meillä on siihen oikeus.” (Oulun Yrittäjät ry, jäsentiedote 5/2011) Teksti ja kuvat: markkinointipäällikkö Tiina Rantakoski, TEAK Puu- ja huonekalualan aikuiskoulutus vie töihin ja omaan yritykseen Puu- ja huonekalualan aikuiskoulutus on hyvä väylä töihin ja oman yrityksen perustamiseen. Tätä vahvistaa aikuiskoulutuskeskus TEAKin yhteistyössä Suupohjan työvoimatoimiston kanssa tekemä tutkimus. K yselyssä selvitettiin, miten TEAKissa vuosina 2010 ja 2011 opiskelleet ovat sijoittuneet opiskelun jälkeen. Kysely koski valtakunnallisella klusterirahoituksella toteutetun puu- ja huonekalualan opiskelijoita. Siihen vastasi 98 opiskelijaa eli noin puolet kaikista, joille kysely lähetettiin. Puolet vastanneista oli kyselyhetkellä vieraalla työssä. Omassa yrityksessä työskenteli 14 prosenttia ja työmarkkinoiden ulkopuolella, esimerkiksi äitiyslomalla tai eläkkeellä oli 3 prosenttia vastaajista. Opiskelemassa oli 12 prosenttia vastaajista. 80 prosenttia opiskelijoista oli siis töissä, yrittäjänä, opiskelemassa tai työmarkkinoiden ulkopuolella. Edelleen työttömänä oli vastaajista viidennes (20 prosenttia). Vastaajat osallistuivat nimenomaan työvoimapoliittiseen koulutukseen. Tulosten perusteella koulutuksen vaikuttavuuden voidaan katsoa olevan varsin hyvällä tasolla. Työnantajat myös puu- ja huonekalualalla arvostavat tutkintoja ja sitä kautta hyvää ammattitaitopohjaa. Yrittäjäksi 14 prosenttia TEAKissa puu- ja huonekalualan koulutuksen 2010–2011 saaneista peräti 14,3 prosenttia perusti oman yrityksen. Tämä on selvästi enemmän kuin aikuiskoulutuksessa keskimäärin. Pitkäaikaista ammattiin sijoittumistutkimusta on tehty jo vuodesta 1987 lähtien, josta ilmenee, että työllistymisprosentit vaih- Teknologiaopinnot, kuten cnc-kurssit, ovat yhä oleellisempi osa puu- ja huonekalualalle kouluttautumista. televat vuosien mittaan suhdanteiden mukaan. Notkahdus työmarkkinoilla vuosina 2008–2009 näkyy pitkän ajan vaikuttavuustilastossa. Silloin työttömyysprosentti nousi 25 prosenttiin. Sen sijaan vuosina 2005–2007 työttömyys laski koulutuksen jälkeen peräti 14 prosenttiin. Korkeimmat työttömyysluvut ovat 2000-luvun taitteessa ja 1990-luvun alun laman jälkeisinä vuosina. 1999– 2001 koulutuksen saaneista oli kyselyn aikana työttömänä 30 prosenttia. Vuosina 1990–1992 opiskelleista työttömänä oli kyselyhetkellä peräti 33 prosenttia. Valtaosa suorittaa tutkinnon TEAKin puu- ja huonekalualan koulutuksessa saavutetaan hyvät tulokset myös tutkintojen määrässä. Koulutuksensa loppuun suorittaneista opiskelijoista 96,3 prosenttia suorittaa ammatillisen perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinnon. Tutkinnon suorittaminen parantaa selkeästi työllistymismahdollisuuksia jatkossa, sillä työnantajat myös puu- ja huonekalualalla arvostavat tutkintoja ja sitä kautta hyvää ammattitaitopohjaa. TEAK on puu- ja huonekalualaan erikoistunut aikuiskoulutus- ja teknologia- Lähde liikkeelle | kevät syksy 2012 15 keskus. Päätoimipiste sijaitsee Teuvalla, mutta toiminta on valtakunnallista. Puu- ja huonekalualan lisäksi TEAK kouluttaa ammattilaisia mm. sisustus-, teknologia- ja vaatetusaloille. TEAK järjestää myös monialaisia henkilöstö- ja rekrytointikoulutuksia. l Pintakäsittely on yksi osa puu- ja huonekaluklusterin suuntautumisvaihtoehdoista. Kuvio 4. Puu- ja huonekalualan koulutuksen vaikuttavuus eri vuosina tehtyjen tutkimusten mukaan. Kyselyt koskivat valtakunnallisella klusterirahoituksella toteutetun puu- ja huonekalualan opiskelijoita TEAKissa. Tutkimus: Suupohjan TE-toimisto / TEAK. 16 Lähde liikkeelle | syksy 2012 Teksti ja kuva: Tytti Klén Tytti Karhu on vuoden 2012 näyttötutkintomestari T ytti Karhu valmistui lähihoitajaksi näyttötutkinnon kautta reilut kymmenen vuotta sitten. Arviointikoulutukseen hänet kannusti oma esimies, lahtelaisen päiväkodin johtaja Aija Marola. Nyt Karhu on näyttötutkintomestari ja toimii omassa työyhteisössään lähihoitajatutkinnon työntekijäarvioijana. Hän on myös oman alansa tutkintotoimikunnan jäsen (sosiaali- ja terveysalan pt, lähihoitaja). Jäsenyyttään tutkintotoimikunnassa Tytti Karhu pitää merkittävänä, koska toimikunta on valtakunnallinen. Karhua onkin pyydetty kertomaan työelämän terveisiä muun muassa Opetushallitukseen ja oppilaitoksiin. Toinen vaikuttamisen kanava on lahtelaisen Koulutuskeskus Salpauksen ammattiosaamisen toimikunta ja Sora-työryhmä. Näissä Tytti Karhu on työelämää edustavana jäsenenä. Ryhmien kautta pyritään vaikuttamaan koulutuksen laatuun esimerkiksi työelämäjaksoilla ja tuomaan kentän näkökulmaa oppilaitoksen toimintaan. Tytti Karhu kiittelee työnantajansa, Lahden kaupungin, ja esimiehensä Aija Marolan erinomaista suhtautumista ja tietoa näyttötutkintojen avulla tapahtuvaan kouluttamiseen ja arviointiin. ”Antaa selkärankaa toiminnalle, kun työnantaja on oikeasti takana näytöissä ja tietää, mitä tutkinnossa tapahtuu sekä mitä arvioijilta vaaditaan”, Karhu toteaa. Marola taas pitää Karhun toimintaa tärkeänä, kun tehdään suunnitelmia: ”Tytti on selväsanainen välittäjä yhteistyössämme oppilaitoksen ja opettajien kanssa.” l Aija Marola (vas.) ja Tytti Karhu pitävät näyttötutkintojen kehittämistyötä tärkeänä, koska sen avulla on mahdollista tuoda asioita yleiseen keskusteluun ja varmistaa työnsä osaavat ammattilaiset myös tulevaisuudessa. Tytti Karhu täyttää kaikki Vuoden Näyttötutkintomestarille asetetut vaatimukset: Kumppanuuksien kehittäminen Edistää omalla toiminnallaan näyttötutkintotoiminnan kehitystä joustavaksi ja luotettavaksi sekä työelämän vaatimukset huomioon ottavaksi ja asiakaslähtöiseksi eri osapuolten kumppanuusyhteistyöksi. Laadun kehittäminen Oma aktiivinen kehittämistyö tutkintotilaisuuksien järjestämisessä, ammattitaidon arvioinnissa ja näyttötutkintotoiminnan laadun kehittämisessä. Arvioinnin ohjaus ja kehittäminen Arviointiin osallistuvien henkilöiden tavoitteellinen ohjaaminen ja kannustaminen arviointiosaamisen kehittämiseen. Oman ammattitaidon ja näyttötutkintojärjestelmän kehittäminen Näyttötutkintojärjestelmän ajantasainen tuntemus. Sitoutuminen ammatillisen aikuiskoulutuksen näyttötutkintojärjestelmän kehittämiseen, jonka keskeiset tavoitteet ovat joustava aikuisväestön ammatillisen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä osaamisen uudistaminen, ylläpitäminen ja kehittäminen, työllisyyden edistäminen ja ammatillisen pätevöitymisen määrällinen ja laadullinen lisääminen. Lähde liikkeelle | syksy 2012 17 Teksti ja kuvat: Maiju Pieskä Näyttötutkinnon avulla kiinni työelämään Rewda Hussen ja Olga Ovaskainen ovat laitoshuoltajan ammattitutkinnon näyttötutkintona suorittaneita maahanmuuttajanaisia, joille näyttötutkinto on avannut oven työelämään ja sen kautta auttanut myös löytämään oman paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ”On hyvä ja tärkeä asia kaikin puolin näyttää oma osaaminen. Jos olet kotona ilman tutkintoa, ei sinua ehkä uskalleta ottaa töihin, joten siksi ammattitaidon osoittaminen on tärkeää”, kertoo Rewda Hussen. K arhulan sairaalassa Kotkassa työskentelevä Rewda Hussen kertoo viihtyvänsä laitoshuoltajan työssään. Hän on muuttanut Etiopiasta Suomeen vuonna 1998 ja kertoo sopeutuneensa elämään uudessa kotimaassaan, vaikka aluksi pitkään ja pimeään talveen tottuminen oli vaikeaa. Ennen näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta ja näyttötutkinnon suorittamista Rewda oli pitkään kotona lasten ollessa pieniä. Hänen mukaansa maahanmuuttajille suunnattujen kielikurssien ja koulutusten määrä ja toteuttaminen on myös nykyisin huomattavasti järjestelmällisempää kuin hänen saapuessaan Suomeen 14 vuotta sitten. Näyttötutkinnon suorittamista Rewda pitää tärkeänä asiana maahanmuuttajan työllistymisen kannalta. Ennen ammattiin valmistavaa koulutusta Rewda kertoo käyneensä kolme suomen kielen kurssia. Ensimmäiselle alkeistason kielikurssille oli hänen mu- 18 Lähde liikkeelle | syksy 2012 kaansa vaikea päästä, ja jatkokursseja järjestettiin harvoin. Myös kurssien välille jäävät ajat olivat pitkiä, mikä vaikeutti kielen omaksumista. Rewda koki suomen kielen oppimisen aluksi vaikeana, mutta nykyisin hän puhuu suomea päivittäin ja on paljon tekemisissä suomenkielisten ihmisten kanssa, muun muassa työnsä kautta. Työkaverit ovat suhtautuneet maahanmuuttajataustaiseen työntekijään ystävällisesti. Rewda kokeekin työympäristönsä mukavana ja ilmapiirin työpaikallaan hyvänä. Itse näyttötutkintotilaisuus oli Rewdalle mielenkiintoinen kokemus. Tutkintotilaisuutta hän ei pitänyt vaikeana, mutta koki tilanteen hieman jännittävänä kolmen ihmisen arvioidessa hänen työsuoritustaan. Työpaikan saaminen näyttötutkinnon suorittamisen jälkeen ei ollut Rewdalle vaikeaa. ”Suoraan sanottuna ihan helposti olen saanut työtä. Kun tutkintosuoritukset oli tehty, pääsin saman tien töihin kesäsijaiseksi ja olen ollut siitä lähtien työssä samassa paikassa”, hän kertoo. Rewdan mukaan työelämä on Suomessa hyvin erilaista verrattuna työelä- mään Etiopiassa. ”Etiopia on ihan kehitysmaa. Täällä Suomessa tehdään eri tavalla laitoshuoltajan töitä, kun on kaikki materiaalit, koneet ja laitteet valmiina. Työ on ihan erilaista kuin kotimaassani. Sairaalassa on vielä erityisen tarkkaa, koska hygieniatason pitää olla korkea”, Rewda toteaa. Näyttötutkinnon suorittamista Rewda pitää tärkeänä asiana maahanmuuttajan työllistymisen kannalta, ja haluaa siksi kannustaa myös muita maahanmuuttajia suorittamaan näyttötutkinnon. Työtehtävissään Rewda kokee viihtyvänsä hyvin. Suomi on hänelle uusi kotimaa, jossa hän haluaa perheineen asua ja elää. Hän ei vielä osaa sanoa, aikooko jatkossa kouluttautua lisää, mutta oman toimintansa kehittämistä Rewda pitää kuitenkin tärkeänä asiana. ”Tykkään omasta työstäni ja yritän kehittää joka päivä itseäni ja oppia uutta. Sairaalassa myös jokainen työpäivä on aina erilainen”, hän naurahtaa. Olga Ovaskainen on työskennellyt laitoshuoltajan tehtävissä jo usean vuoden ajan suoritettuaan laitoshuoltajan ammattitutkinnon näyttötutkintona. Suomessa Olga on asunut vuodesta 2001 lähtien avioiduttuaan suomalaisen miehen kanssa. Aloittaessaan näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen Olgalla ei ollut aiempaa työkokemusta laitoshuoltoalan tehtävistä. ”Osasin vain sen verran normaaleja siivousrutiineja, mitä kotisiivouksessa olin oppinut. Minulle oli kaikki ihan uutta: mopit, aineet, työvälineet ja kaikki”, hän sanoo. Nykyisin tilanne on aivan toisenlainen, ja Olgan venäläiset ystävät ovat kiinnostuneita hänen asiantuntemuksestaan ja kysyneet usein neuvoa siivoukseen liittyvissä asioissa. ”He soittavat ja kyselevät, millä aineella voi ottaa tietyn tahran tai millä kannattaa siivota vessan tai suihkun homejäljet”, Olga nauraa. Näyttötutkintotilanteeseen opettajat olivat kehottaneet valmistautumaan hyvin, minkä vuoksi Olga kertoi jännittäneensä tutkintotilaisuutta aluksi turhan paljon. Pelko kuitenkin hälveni hänen huomattuaan työtehtävien olevan samanlaisia kuin valmistavassa koulutuksessa. ”Suosittelisin ilman muuta näyttötutkintoa muillekin. Kokemuksena näyttötutkinto on myös tärkeä, sillä siivoustyössä työskennellään koko ajan asiakkaiden kanssa ja valmistavan koulutuksen aikana jo oppii sen, että työtä tehdään ihmisten keskellä. Välillä joku voi keskeyttää työn ja tulla kysymään apua johonkin.” ”Voin sanoa tutkintotilaisuudesta, että se oli hyvä kokemus. Sitä ei kannata pelätä. Minulla oli pelkästään hyviä kokemuksia ja opettajat olivat erinomaisia, kannustavia ja ystävällisiä.” Suomen kielen opiskelun suhteen Olgalla on ollut mielestään onnea, sillä hän pääsi lähes heti ensimmäiselle kielikurssille ja myös pian sen jälkeen jatkokurssille, jonka jälkeen hän suoritti puolen vuoden mittaisen kieliharjoittelun päiväkotityössä. Suomen kielen opiskelun Olga koki kohtalaisen helpoksi. Hän on mielestään oppinut suomen kieltä parhaiten arkielämän tilanteissa, jolloin uuteen kieliympäristöön on uppoutunut itsekin mukaan. Olgalla on myös paljon hyviä työkavereita Suomessa ja maahanmuuttajataustaiseen työtoveriin on suhtauduttu pääasiassa hyvin. ”Varsinkin, kun työkaverit ovat saaneet tietää, että on suorittanut näyttötutkinnon ja kaikki on ”viimeisen päälle”, niin kyllä se vähän nostaa arvostusta”, Olga toteaa. Nykyisin hänellä on myös Suomen kansalaisuus ja vakituinen työsuhde Kotkan Venäjältä kotoisin oleva Olga Ovaskainen on juuri siirtymässä iltapäiväkierroksen viimeisen koululuokan siivoustehtävien pariin Rauhalan ala-asteella Kotkassa. kaupungilla, joista hän on ylpeä ja onnellinen. Olga uskoo, että näyttötutkinnon suorittaminen vaikutti hänen tapauksessaan työllistymiseen aika merkittävästi. Tutkinnon suorittamisen jälkeen hän haki töitä Kotkan kaupungilta, ja hänet toivotettiinkin pian tervetulleeksi töihin kaupungin palvelukseen. Olgan kertoo kuulleensa tuttavilta työn löytämisen vaikeudesta ja pitääkin itseään varsin onnekkaana sen vuoksi, että hän sai töitä niin helposti tutkinnon suorittamisen jälkeen. Olga suhtautuu myös positiivisesti mahdollisuuteen opiskella lisää. ”Itse asiassa mietin juuri tänä vuonna, että olisi hyvä jatkaa opiskelua. En ole siihen vielä liian vanha”, hän nauraa. Olga uskoo myös, että on helpompi harkita jatko-opintoja, kun taustalla on positiivisia onnistumiskokemuksia opiskelusta näyttötutkinnon suorittamisen myötä. l Lähde liikkeelle | syksy 2012 19 Osaamiskapeikkojen tunnistaminen korostuu kilpailukyvyn ylläpitämisessä Osaamisen tunnistaminen on yrityksille elinehto Henkilöstön kehittäminen on yksi menestyksen avaimista teksti: koulutusasioiden päällikkö Veli-Matti Lamppu, Suomen Yrittäjät ry teksti: toimialajohtaja Kari Lepistö, Amiedu Pienet kasvuyritykset ovat entistä tärkeämpiä innovaatioiden ja uusien liiketoimintojen luojia. Valtaosa tuottavuuden ja tulojen kasvusta syntyy yksityisellä sektorilla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana työpaikkojen määrä onkin kasvanut vain pkyrityssektorilla. Suomalaisten yritysten kilpailukyky perustuu yhä enenevässä määrin kykyyn reagoida nopeasti toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin sekä osaamisen tehokkaaseen hyödyntämiseen ja ylläpitämiseen. Menestyvän yrittäjän ja työntekijän osaamisessa yhdistyvät usein laaja-alainen perusosaaminen korkeaan ammatilliseen erikoistumiseen. Osaamistyökaluja tarvitaan yrityksessä olevan osaamisen kartoittamiseen, osaamistarpeiden ennakointiin ja osaamisvajeiden selvittämiseen. Tästä tiedosta syntyvän osaamistarpeen koulutuspalveluiden tuottajan pitää pystyä joustavasti ja nopeasti muuttamaan palveluiksi. Palvelut voivat olla esimerkiksi koulutusta, kuten tutkintoja tai täydennyskoulutusta. Tarpeet voivat myös liittyä yrityksen toimintaprosesseihin, kuten rekrytointiosaamiseen. Osaaminen ja sen tunnistaminen on yrityksille elinehto. Toimivia osaamistyökaluja tarvitaan. Henkilöstön osaamisen kehittäminen on yrityksen yksi tärkeimmistä menestyksen avaimista. Parhaassa tapauksessa osaamisen kehittäminen on suunnitelmallista ja systemaattisista. Tällöin se ei kuormita liikaa henkilöitä eikä häiritse varsinaista liiketoimintaa ja työn suorittamista. Systemaattisuus tarkoittaa yleensä vuosittaista tarkastelua tulevan vuoden liiketoiminnan muutosten osalta sekä näiden muutosten aiheuttamia osaamisen kehittämisen toimenpiteitä henkilöstön osalta. Mieluiten osaamista kehitetään henkilökohtaiset ominaisuudet ja tarpeet huomioiden. Osaamisen kehittämisen tarpeiden suurimmat syyt ovat liiketoiminnan kehittyminen, liiketoiminnan muutos esim. tuotannon osalta, teknologian muutokset, yleisten metataitojen lisääntyneet vaatimukset (monikulttuurisuus, kielitaito, tietotekniikka, projektimainen toiminta, vuorovaikutustaidot, ryhmätyötaidot). On myös tärkeää, että osaamisen kehittymistä seurataan mm. kehityskeskustelujen avulla sekä toimenpiteet ja suoritukset kirjataan johonkin hrm- järjestelmään. Henkilöstön kehittämisessä on kuitenkin yksi tärkeä asia, joka helposti ohitetaan: henkilöstön osaamisen tason mittaaminen eri ammattiryhmät huomioiden. Pienessäkin yrityksessä saattaa olla useita eri ammatteja tai ammattialoja (kone- ja metal- Tule kuulemaan lisää työvälineistä osaamisen kartoittamiseen 8.11.2012 klo 12-16 Paikka: AEL, Auditorio, Kaarnatie 4, 00410 Helsinki Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Arja Toivanen, puh. 050 5444 702, [email protected] 20 Lähde liikkeelle | syksy 2012 liala, sähköala, myynti, taloushallinta jne.) edustettuina. Suuri syy henkilöstön osaamisen kartoittamiseen tai mittaamisen laiminlyöntiin on usein tiedon puute mittausmenetelmistä, mittaustyökaluista ja mittausprosessista ylipäätään. Usein myös mitataan vain yhtä kapeata substanssialuetta, ja unohdetaan liiketoiminnalle tärkeät ydinosaamiset. Ydinosaamiset yleensä ratkaisevat, kuinka hyvin yritys erottuu massassa kilpailutilanteessa. Ydinosaamisia ovat esim. liiketoimintaosaaminen. Yleisesti voidaan todeta, että olisi hyvä mitata sekä substanssiin liittyviä kompetensseja, metataitoja, sekä yrityksen liiketoimintaan liittyviä erikoisosaamisia. Kun yrityksen kartoitukseen liittyvä toimintamalli on selvillä, on paljon helpompi löytää ns. osaamiskuiluja eli yksittäisiä osaamispuutteita, joista voidaan kevyilläkin toimenpiteillä pitää osaaminen ajan tasalla. Toimenpiteet, esimerkiksi koulutus voidaan toteuttaa liiketoimintaan häiritsemättä. Erityisesti pienille yrityksille osaamisen kartoittamisen prosessin yksinkertaisuus sekä kartoitusvälineiden helppokäyttöisyys on tärkeää, koska usein toiminnasta vastaa itse yrittäjä tai toimitusjohtaja. Muutoin toimenpiteet jäävät yksittäisiksi eikä jatkuvaa osaamisen kartoitusta systemaattisesti tapahdu. Myös hyvän kumppanin valinta on tärkeää. Yleensä osaamisen johtamisen ammattilaiset tietävät parhaat menetelmät ja ovat hyvä tuki yritykselle. Osaamisen hallinnan suunnannäyttäjä Kuva 1. Osaamisen eri ulottuvuudet sissä prosessien tunnistaminen ja osaamisstrategian määrittely ovat osaamisen hallinnan ensimmäinen vaihe. Osaamistarpeiden ja -resurssien jäsentäminen auttavat henkilöstön työnjaon, vastuiden ja valtuuksien selkeyttämisessä, päällekkäisyyksien poistamisessa, perehdyttämisessä sekä koulutus- ja kehittämistarpeiden selvittämisessä. Myös oppilaitosten on tärkeää tietää, millaista osaamista työelämässä tarvitaan sekä nyt että tulevaisuudessa. Kun tästä saadaan ensikäden tietoa, opetuksen sisältöjä on helpompi kehittää ja opiskelijoille voidaan tarjota entistä työelämälähtöisempää koulutusta. teksti: toimitusjohtaja Taina Hanhinen, C&Q Systems Oy C&Q Systems on vuodesta 1996 alkaen rakentanut edelläkäyviä tapoja määritellä, mitata ja seurata organisaatioiden osaamista. Järjestelmän avulla on kartoitettu jo 2000 julkisen ja yksityisen organisaation osaamistarpeet. Olen väitöskirjassani Työelämäosaaminen: kvalifikaatioiden luokitusjärjestelmän konstruointi tutkinut useiden toimialojen työorganisaatioita ja työelämäosaamista. Väitöstutkimuksessani esitän työelämäosaamisen teoreettisen mallin, johon C&Q-menetelmä ja -tietojärjestelmä perustuvat. Lyhennys C&Q tulee sanoista competence (henkilön kompetenssi) ja qualifications (organisaation osaamistarpeet). C&Q selvittää, miten työntekijöiden osaamispotentiaali vastaa organisaation osaamistarpeita ja tuottaa näiden tietojen väliset kuiluanalyysit. Menetelmän avulla organisaation johto saa tarkasti kohdistettua tietoa osaamisresursseistaan organisaation asetettujen tavoitteiden ja strategian saavuttamiseksi. Järjestelmä sisältää ainutlaatuisen osaamisalueiden nimikkeistön, joka sisältää yli 11000 hierarkkisesti ja systemaattisesti järjestettyä osaamisaluetta. Luokitus on rakentunut työelämälähtöisesti tuhansien osaamiskartoitusten kautta ja osaamisluokitusta päivitetään edelleen jatkuvasti käyttäjien tarpeita vastaavaksi. C&Q:n käyttäjiä ovat sekä yritykset että oppilaitokset. Yrityk- Työvälineitä pk-yrityksille osaamisen kartoittamiseen teksti: hankkeen projektipäällikkö Jani Munne, ALVAR Pk-yritysten osaamisohjelmatyökalu on ALVARin vuosille 2010– 2012 saama Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valtionavustuksella tukema kaksiosainen ammatillisen lisäkoulutuksen työelämän kehittämis- ja palvelutehtävään kuuluva hanke. Hankkeessa keväällä 2011 toteutetussa kyselyssä vastaajista peräti 88 %:lla ei ole tällä hetkellä käytössään minkäänlaista osaamisen tunnistamiseen soveltuvaa ohjelmistoa. Uudenlaiselle osaamisen tunnistamista helpottavalle työvälineelle on siis olemassa selkeä tarve, koska yli puolet vastanneista olisi kiinnostuneita käyttämään sitä. Yrityksistä nousevan tarpeen kannustamina lähdettiin keväällä 2012 toteuttamaan hankkeen toista vaihetta, jonka tarkoituksena oli tuottaa sisältöä osaamisen tunnistamiseen soveltuvalle työvälineelle ja testata sitä Uudenmaan alueen pk-yrityksissä. Näiden kokemusten avulla luodun työvälineen jatkokehityksen tavoitteena on tulevaisuudessa tuoda mukaan uusia aloja ja levittää edelleen hankkeessa saatua tietoa. Lähde liikkeelle | syksy 2012 21 22 Lähde liikkeelle | syksy 2012 Teksti: projektipäällikkö Jouni Kyllönen, AEL Suorittaminen ei enää riitä Suomalaiset ovat suorittajakansaa, olivatpa sitten kyseessä urheilutapahtumat tai koulutuspoliittisesti tärkeät ammatilliset tutkinnot. Lähes kaikki tutkinnon suorittaneet osallistuvat tutkintoon johtavaan koulutukseen, ja todennäköisesti jossain vaiheessa opiskelijasta kaikki tuntuu enemmän tai vähemmän suorittamiselta. S uomalaiset ovat suorittajakansaa, olivatpa sitten kyseessä urheilutapahtumat tai koulutuspoliittisesti tärkeät ammatilliset tutkinnot. Lähes kaikki tutkinnon suorittaneet osallistuvat tutkintoon johtavaan koulutukseen, ja todennäköisesti jossain vaiheessa opiskelijasta kaikki tuntuu enemmän tai vähemmän suorittamiselta. Onko koulutukseen osallistuminen suorittamista samalla tavalla kuin esimerkiksi näyttötutkintotilaisuuksiin osallistuminen? Takaavatko opintosuoritteet kypsyyden tutkinnon suorittamiseen? Ovatko tutkintosuoritukset osoitus laadukkaasta koulutuksesta? Kumpi on tärkeämpää - koulutus vai tutkinnot? Asia ei ole yksiselitteinen, mutta yksi asia on varma: oli kyse tutkinnosta tai koulutuksesta, suorittaminen ei enää riitä työelämässä menestymiseen. Määrät kannustimena Tutkinnon tai sen osan suoritteet ovat määrällisinä indikaattoreina hyvin kuvaavia ja osaltaan palvelevat hyvin yhteiskunnan taloudellista panostusta ja seurantaa ammatillisessa koulutuksessa. Erityisesti tutkintojen antia voi tarkastella rationaalisesti vastiketta rahalle -ajattelun perusteella esim. seuraavasti: kustannus => panos => tuotos => tulos. Tämä on varsin luonnollinen tarkastelukulma opetushallinnolle ja koulutuksen järjestäjille. Tutkintojen suoritusmäärät ovat kasvaneet tasaisesti koko 2000-luvun. Lisäpontta tutkintojen suorittamiselle on ainakin koulutuksen ja tutkintojen järjestäjien näkökulmasta antanut vuonna 2010 käyttöönotettu tuloksellisuusrahoitus oppilaitos- ja oppisopimusmuotoisessa ammatillisessa lisäkoulutuksessa (ammatti- ja erikoisammattitutkinnot). Tuloksellisuuden perusteella jaettavan rahoituksen osuus on tällä hetkellä enintään 3 % lisäkoulutuksen laskennallisista valtionosuuksista. Ammatillisissa perustutkinnoissa tuloksellisuus on osa ammatillisen peruskoulutuksen yksikkö- hinnan määräytymisperustetta. Yksikköhinnan porrastus tehdään koulutuksen järjestäjän toiminnan tuloksellisuuden mukaisesti. Osuus on enintään 3 % ammatillisen peruskoulutuksen valtakunnallisista kokonaiskustannuksista. Opetushallinnon viesti on vahva. Kun koulutus- ja tutkintoprosessinsa aloittaneet henkilöt suorittavat tutkintoja, vakauttavat tutkintosuoritukset koulutuksen järjestäjän kassaa. Tutkintojen järjestämisen kannalta tuki on perusteltua, mutta samalla on muistettava tarkastella vaikutuksia tutkinnon suorittajan näkökulmasta. Tutkinnon merkityksestä Työelämässä menestyminen edellyttää enemmänkin osaamista kuin suoritettuja tutkintoja. Toisaalta tutkintotodistus on kiistatta tutkinnon suorittajalle yleisesti tunnettu ja tunnustettu osoitus osaamisesta. Tällä tiedolla on merkitystä mm. työnantajalle rekrytointivaiheessa tai hen- Lähde liikkeelle | syksy 2012 23 kilön vaihtaessa uusin työtehtäviin. Tutkinnon merkitys on ja tuleekin olla suurempi yksilölle kuin ulkopuoliselle toimijalle (esim. työnantaja, koulutuksen järjestäjä). Tutkinnon suorittaminen on näkyvä osoitus tutkinnon suorittajan ammattitaidosta ja sen tasosta. Onko se kiistatta osoitus tutkinnon suorittaneen itsensä kehittämisen kyvyistä ja taidosta? Osoitetaanko ja vaaditaanko tutkinnon suorittamisessa riittävästi ns. metataitojen hallintaa? Kehittyvätkö metataidot riittävästi valmistavan koulutuksen kylkiäisenä? Miksi metataitoja tarvitaan? Raivolan (2006) johtama työryhmä tuottamassaan arviointiraportissa ”Aikuisten näyttötutkintojärjestelmän toimivuus” otti kantaa ammatillisen koulutusjärjestelmän ja elinkeinoelämän välisiin jännitteisiin ja epätasapainoon. Raivolan mukaan ammattitaidon näkeminen painotetusti teknisinä hallintataitoina kaventaa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain tavoitteita (L 1998/630, 5§). Näyttötutkintoon osallistuminen ja tutkinnon suorittaminen ei anna tutkinnon suorittajalle samoja mahdollisuuksia lain tavoitteiden edistämiseen ja saavuttamiseen kuin tutkintoon valmistavassa koulutuksessa olleelle. Raivolan esille nostamia asioita on kehitetty tutkintojärjestelmää uudistettaessa. Erityisesti perustutkintojen uudistamisessa on otettu huomioon osaaminen, jota tarvitaan jatkuvassa oppimisessa, tulevaisuuden ja uusien tilanteiden haltuunotossa sekä työelämän muuttuvissa olosuhteissa selviytymisessä (metataidot). Näitä nimitetään elinikäisen oppimisen avaintaidoiksi, jotka ovat myös jokaisessa tutkinnossa ja tutkinnon osassa arviointikohteina. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa vastaavat elinikäisen oppimisen avaintaidot ovat tähän mennessä vaihtelevasti osattu määritellä osaksi tutkinnossa vaadittavaa ammattitaitoa. Asemoitaessa tutkintoja eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen (EQF) ja erityisesti kehitettäessä ammatillisen koulutuksen opintosuorituksia eurooppalaiseen siirtojärjestelmään (ECVET) tulee arvioida uudelleen, 24 Lähde liikkeelle | syksy 2012 missä määrin ja millä tavoin elinikäisen oppimisen avaintaidot voidaan määritellä yksiselitteisemmin ammatti- ja erikoisammattitutkintojen ammattitaitovaatimuksiin, arvioinnin kohteisiin ja kriteereihin. Ohjaava ja kannustava oppimisprosessi Mielestäni näyttötutkinnon suorittaminen ja tutkintoon valmistava koulutus vastaavat käytännössä jo osin edellä kuvattuun haasteeseen. Olen myös sitä mieltä, että osallistuminen näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen vaatii tutkinnon suorittajalta ”itsensä likoon laittamista” nykyisessä aikuiskoulutuksessa. Hyvin suunniteltu ja toteutettu tutkinto- ja oppimisprosessi ei päästä tutkinnon suorittajaa helpolla, kun hän saa pohtia, suunnitella ja tehdä oppimistekojaan sekä tutkintosuorituksiaan ohjatusti ja kannustavasti. Omien oppimistekojen vaatimus ja vastuuntunteminen eivät muodosta kuitenkaan tutkinnon suorittajalle umpiota ja yksioikoista pakotetta opintosuoritteiden aikaansaamisesta. Päinvastoin, sillä näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen ydin on koulutuksen eri osapuolien välisessä jatkuvassa yhteistyössä, missä ohjaavalla ja kannustavalla arvioinnilla tuetaan tutkinnon suorittajan tutkintotavoitteen saavuttamista. ristöään arvostavasti uusia tuulia aistien. Jatkuvaa itsearviointia Työelämän moninaisuus ja lyhyen aikavälin muutokset haastavat osaamista käytännössä joka päivä. Suoritettu tutkinto on muodollisesti luotettava osaamisen todistus tosiasiallisesti ja vain luovutushetkellä. Kontekstisidonnaisuus ja kyky oppia ovat avainsanoja, kun aidosti mitataan tutkintotodistuksen vaikuttavuutta työelämän arjessa nyt ja lähitulevaisuudessa. Kyse on näin ollen isommasta asiasta kuin osaamisen tason todentamisesta. Itse asiassa kyse on enemmän yksilön jatkuvasta vaateesta osaamisen kehittämiseen, oman ammattilaisuuden kasvun tiedostamisesta sekä koko henkisen ja fyysisen kapasiteetin aktivoinnista tulevien työ- ja elämäntilanteiden hallintaan. Tutkinnon suorittaminen on ikään kuin kilometripylväs, joka takaa tietyn tasoisen kypsyyden ja ammattitaidon. Mutta voimmeko olla varmoja siitä, saako tutkinnon suorittaja ”tartunnan” itsensä kehittämiseen myös jatkossa? Toivottavasti, sillä tästä työelämässä pärjäämisessä on kyse – meidän jokaisen kyvystä ja taidosta menestyä nykypäivän ja tulevaisuuden haasteissa. l Kontekstisidonnaisuus ja kyky oppia ovat avainsanoja, kun aidosti mitataan tutkintotodistuksen vaikuttavuutta työelämän arjessa nyt ja lähitulevaisuudessa. Ammatillinen kasvu edellyttää tutkinnon suorittajalta omien tieto-, ajatus- ja toimintamallien uudelleen arviointia. Tutkinnon suorittajan taito tunnistaa ja ymmärtää oma tilanteensa, voimansa ja tahtonsa ovat itseohjautuvuuden kehittäminen perusta, joka muokkaa tutkinnon suorittajaa oman osaamisensa asiantuntijaksi myös tulevaisuutta varten. Jos ja kun tutkinnon suorittaja kypsyy tälle tasolle, hänestä kehittyy itsekriittinen oman osaamisensa tulkitsija, joka ymmärtää tarkastella itseään, työtään ja työympä- Teksti: projektipäällikkö Esko Lähde, AEL ArTop-hanke Arvostusta työnopastamiseen työpaikkaohjaaja- ja kouluttajakoulutus Mikä on ArTop-hanke? O P H : n r a h o i t t a m a A r To p - h a n k e (1.4.2012-30.6.2014) jatkaa ja täydentää aikaisempaa TELI-projektia ja Osaajaksihanketta. Kataisen 1. hallituksen hallitusohjelman mukaan työpaikalla tapahtuvan opiskelun roolia vahvistetaan. Samoin kannustetaan oppilaitoksia tekemään yhteistyötä yritysten kanssa. ArTop-hanke on perustettu näihin tarpeisiin. Tavoitteet Tavoitteena on kouluttaa 300 työpaikkaohjaajaa hankkeen aikana. Jatko- ja täydennyskoulutuksissa koulutetaan 150 henkilöä ja kouluttajakoulutuksessa 50 henkilöä. Koulutuksen saaneille työpaikkaohjaajille muodostuu ymmärrys siitä, miten tärkeä tehtävä heillä on siirtää tutkinnon suorittajalle omaa ammatillista osaamistaan. Työpaikkaohjaajat saavat valmiudet työssäoppimisen suunnitteluun, ohjaukseen ja arviointiin. Tavoitteena hankkeessa on työpaikkaohjaajan arvostuksen kohottaminen, joka ei ole sillä tasolla, mikä sen pitäisi olla. Hankkeessa toteutetaan myös tutkimus työssäoppimisen vaikutuksesta opiskelun keskeytymisestä johtuvaan syrjäytymiseen. Aikuisten näyttötutkintojen ja oppisopimusopiskelijoiden valmistavassa koulutuksessa on havaittu olevan lisääntynyttä tarvetta työpaikkakouluttajien koulutukselle. Myös oppimisen ja osaamisen tar- ve kasvaa yrityksissä. Tavoitteena on työpaikkaohjaajien ja -kouluttajien arvostuksen kohottaminen yrityksissä, koska ohjaajat tekevät arvokasta työtä oman osaamisensa siirtämisessä opiskelijoille. Koulutukset Tpo-peruskoulutus on suunnattu uusille työpaikkaohjaajaksi aloittaville yritysten henkilöille ja opettajille. Tpo-koulutuksessa on kolme lähipäivää, jonka lisäksi tehdään etukäteistehtäviä ja välitehtäviä. Tehtävät ovat työpaikkaohjaajalle työkaluja hänen työskennellessään ohjaajana. Uudet työpaikkaohjaajan ja työpaikkakouluttajan koulutusohjelman perusteet tuovat omat haasteensa koulutuksille. Koulutusohjelma muuttuu 2:sta opintoviikosta 5:ksi opintopisteeksi.Tämä tuo koulutettaville lisää etätehtäviä, kun he joutuvat laatimaan suunnitelmia työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteutuksista yrityksissään sekä näyttämään oman osaamisensa ohjaajana ja arvioijana. Jatko- ja täydennyskoulutuksissa pyritään syventämään jo koulutuksen käyneiden työpaikkaohjaajien osaamista. Näissä koulutuksissa pidetään ½-1 päivän palaute- tai teemapäiviä. Kouluttajakoulutukset on suunnattu pk-sektorin keskisuuriin tai suuriin yrityksiin, joihin koulutetaan omia tpo-koulutttajia. He kouluttavat alueen oppilaitoksen kanssa yhteistyönä oman yrityksensä henki- löstöä. Tämä mahdollistaa myös heidän alihankkijoidensa ns. mikroyritysten kouluttamisen jalkautumismallin mukaisella koulutuksella, joka toteutetaan työn yhteydessä kyseisen yrityksen tiloissa. Kouluttajakoulutuksia toteutetaan myös oppilaitoksissa. Näissä koulutuksissa luodaan oppilaitoksen yhteiset pelisäännöt ja ohjelma tpo-koulutuksille. Tämän jälkeen jokaiselle alalle suunnitellaan oppilaitoksen yleiseen ohjelmaan soveltuva alakohtainen koulutusohjelma. ArTophankkeen kouluttajat ovat myös mukana ensimmäisessä koulutustilaisuudessa seuraamassa koulutuksen etenemistä ja toteutumista sekä koulutuksen jälkeen antamassa palautetta. Hankkeen aikana on tavoitteena kouluttaa 300 työpaikkaohjaajaa. Työssäoppimisen vaikuttavauus Hankkeessa toteutetaan tutkimus, jossa tarkastellaan työpaikkaohjaajakoulutuksen vaikuttavuutta yritysten, opiskelijoiden ja opettajien näkökulmasta. Siinä arvioidaan myös kustannus-hyöty -ulottuvuutta. Tulosten pohjalta pohditaan työssäoppimisen vaikutusta toisen asteen ammatillisen koulutuksen keskeyttämisiin. Tutkimuksista tuotetaan kirjallinen julkaisu. l Lähde liikkeelle | syksy 2012 25 Teksti: johtaja Veikko Ollila, ALVAR Kuva: Opetus- ja kulttuuriministeriön viestintä Aikuiskoulutus on Suomen selviytymiskeino Nuorten aikuisten osaamisohjelmalla pyritään estämään syrjäytymistä. ”Se, miten syrjäytymässä olevat nuoret saadaan koulutukseen ja työelämään, on suuri haaste”, pohtii aikuiskoulutuspolitiikan yksikön johtaja Kirsi Kangaspunta opetus- ja kulttuuriministeriöstä J ohtaja Kirsi Kangaspunta vetää OPM:n 16 henkilön aikuiskoulutuspolitiikan yksikköä, jonka tehtäväkenttä on laaja ja haasteellinen. Hallitusohjelman mukaan Suomi on vuonna 2020 maailman osaavin kansakunta. Myös aikuiskoulutuksessa tavoitteet ovat korkealla, ja vaikka Suomi sijoittuukin kansainvälisesti korkealle aikuiskoulutukseen osallistumisessa, riittää Kangaspunnan aikuiskoulutusyksikölle haasteita tulevaisuudessa. Helmikuussa 2012 aloittaneen aikuiskoulutuspoliittisen yksikön laajaan tehtäväkenttään kuuluvat aikuisten perusopetus, aikuisten lukiokoulutus, vapaa sivistystyö, näyttötutkintojärjestelmä, ammatillinen lisäkoulutus, oppisopimuskoulutus, kielitutkinnot, ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, avoin korkeakouluopetus, korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset ja täydennyskoulutukset. Kaiken kaikkiaan yksikön työsektoriin sisältyvät aikuiskoulutuspolitiikka ja elinikäisen oppimisen politiikka. Lisäksi palettiin kuuluu vielä vähän omana sektorinaan opintotuki. Koulutuksellisen tasa-arvon ja nuorten aikuisten osaamisohjelmassa yhtenä haasteena on saada kouluttamattomat aikuiset, etenkin miehet, aikuiskoulutukseen. Laajasta ja vaativasta tehtäväkentästä huolimatta Kirsi Kangaspunta näkee yksikön tilanteen hyvänä. Kun aikuiskoulutuksen asiantuntijat työskentelivät muutaman vuoden ajan sektoriyksiköissä, tuntien koko korkeakoulusektorin ammatillisen koulutuksen ja yleissivis- 26 Lähde liikkeelle | syksy 2012 tävän koulutuksen tavoitteet, he ovat nyt tällä tietopohjalla siirtyneet aikuiskoulutusyksikköön. He pystyvät nyt kytkemään kaiken aiemman tietonsa kokonaisuuteen, jossa lähtökohtana on aikuiskoulutus. Nuorten aikuisten osaamisohjelma Syksyllä 2012 ministeri Gustafssonin ja Kangaspunnan aikuiskoulutuspolitiikan yksikön kärkiasioita on nuorten aikuisten osaamisohjelma. Yhteiskuntakuun valmistelun yhteydessä on käynyt ilmi, ettei peruskoulun päättäviin kohdentuva koulutustakuu yksin riitä opetuspuolen toimenpiteeksi. Suurelta joukolta nuoria aikuisia ihmisiä puuttuu koulutus, joten tässä on aikuiskoulutuksen astuttava mukaan kuvioon Yhteiskuntatakuun lisäksi hallitus kohdentaa yhteensä 183 miljoonaa euroa määräaikaiseen aikuisten osaamisohjelmaan, jolla on tarkoitus saada näitä kouluttamattomia nuoria aikuisia hankkimaan itselleen koulutusta ja tutkintoja. Vuonna 2013 aloitetaan 27 miljoonalla eurolla ja summa on 52 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2014-2016. Ohjeet ohjelmaan hakeutumisesta tulevat lokakuussa. Tärkeä kysymys on, miten opiskelijat saadaan koulutuksiin mukaan. Jokin syyhän on siihen, että nämä nuoret eivät aikaisemmin ole koulutusta hankkineet. Nyt on tärkeää pohtia, miten ohjelma toteutetaan tällä kertaa niin, että onnistutaan siinä, missä aikaisemmin ei ole onnistuttu. Kouluttamattomat aikuiset, ja nimenomaan kouluttamattomat miehet, liittyvät myös toiseen tärkeään hallituksen ohjelmaan, koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelmaan, joka on iso halli- tuksen ja ministeri Gustafssonin lippulaivahanke. Aikuiskoulutukseen liittyvä peruskysymys tasa-arvon osalta on koulutuksen kasautuminen. Tärkein keino, miten hallitusohjelman koulutusta koskeviin korkeisiin tavoitteisiin päästään osallistumisasteen osalta on se, miten aikuiskoulutuksen piiriin saadaan se joukko, joka ei aikaisemmin ole osallistunut eli kouluttamattomat miehet. Sama ryhmä, joka on haasteena nuorten aikuisten osaamisohjelmassa, on haasteena myös tässä toimenpideohjelmassa. Tosiasia on, että ne, jotka jäävät ilman koulutusta, ovat yleensä miehiä. 1990-luvulla noustiin koulutuksen ja tutkimuksen avulla. Aikuisten hakupalvelut Yksi Kirsin yksikön tärkeistä tehtävistä syksyllä, joka ei välttämättä juurikaan näy julkisuudessa, mutta on koulutuspolitiikan kannalta erittäin tärkeä, ovat aikuisten hakeutumispalvelut. OPH toteuttaa oppijan verkkopalveluhanketta, jossa yhteishaun ja korkeakoulunkin hakupuolen menettelyjä kehitetään. Nyt siihen on uutena tulossa myös aikuisten haku. Hanketta ollaan nyt kehittämässä ja viemässä eteenpäin. Aikuiskoulutuksen näkökulmasta on tärkeää, että tällainen palvelu olisi olemassa, jota oppilaitokset voivat käyttää. Oman haasteensa palvelulle asettaa se, että aikuiskoulutusmaailma on aina vähän erilainen kuin nuorten maailma, ja hakujärjestelmän tulisi mukautua juuri aikuisten tarpeisiin. Näyttötutkintojen rahoitus haasteena Näyttötutkintojärjestelmä on Kirsi Kangaspunnan mielestä suomalainen huippuinnovaatio. Se on hyvin moderni järjestelmä, jota tietenkin pitää myös kehittää. Kehittämistarpeet liittyvät tutkintorakenteeseen ja erityisesti rahoitukseen. Näyttötutkintojen rahoitus on määritelty ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksesta käsin, mikä ei aikuiskoulutuksen näkökulmasta ole aivan aina tarkoituksenmukaista. Hallitusohjelmassa on lisäksi kirjaus siitä, että rahoitusta pitäisi kehittää niin, ettei se kannusta valmistavan koulutuksen järjestämiseen silloin, kun sille ei välttämättä ole tarvetta. Kaiken kaikkiaan Kirsi näkee henkilökohtaistamisen olevan tässä suurin haaste ja sen, kuinka kaikki ohjausjärjestelmät saadaan tukemaan sitä. Aikuisopetushenkilöstölle tunnustusta Tiukassa taloudellisessa tilanteessa myös koulutussektori joutuu mukaan säästötalkoisiin. Hankalissa tilanteissa koulutus yleensä astuu mukaan kuvaan elvyttämismielessä. Kirsi Kangaspunta toivookin, että koulutussektorilla tulee olemaan tähän välineitä käytettävissään. Hänen mielestään aikuiskoulutuksen lähtökohta Suomessa on tavattoman hyvä: ”Meillä on todella sitoutuneet ja hyvin koulutetut opettajat.” Kirsi on sitä mieltä, että aikuisopettajat ja muut aikuiskoulutuksen toimijat tekevät kaikki Suomen kannalta yhtä niistä tärkeimmistä töistä. Johtaja Kirsi Kangaspunta opetus- ja kulttuuriministeriöstä. ”Tämä on hienoa ja merkityksellistä työtä, mitä teemme. Nyt ovat hankalat ajat, mutta niin kuin edellisestä lamasta 90-luvulla noustiin koulutuksen ja tutkimuksen avulla, niin kyllä nytkin toivon, että muistettaisiin, että koulutus ja tutkimus ovat investointi tulevaisuuteen”, Kirsi toteaa. l Näyttötutkintojärjestelmän kehittämistarpeet liittyvät tutkintorakenteeseen ja erityisesti rahoitukseen. Lähde liikkeelle | syksy 2012 27 Teksti: opetusneuvos, Lea Lakio, Opetushallitus Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittäminen Oppisopimuskoulutus on vahva osa ammatillisen koulutuksen järjestäjän palvelustrategiaa ja alueellista koulutustehtävää. Opetusneuvos Lea Lakio Opetushallituksesta. O p p i s o p i m u s k o u l u t u s o n vahva osa ammatillisen koulutuksen järjestäjän palvelustrategiaa ja alueellista koulutustehtävää. Oppisopimuksen laadun kehittämiselle on luotu selkeät linjaukset tuleville vuosille. Opetusja kulttuuriministeriön asettama työryhmä pohti oppisopimuskoulutuksen laadun kokonaisvaltaista kehittämistä. Lopputuloksena syntyi malli, joka ottaa huomioon oppisopimuskoulutuksen kaikki vaiheet. Lisäksi kehitettiin oppisopimuksen laatukriteerit työkaluksi viranomaistoiminnalle koulutuksen järjestäjän 28 Lähde liikkeelle | syksy 2012 strategiaan ja hallintoon, työsuhdeperusteisuuteen, verkostomaiseen toimintaan sekä kysyntälähtöisyyteen toiminnassa. Koulutuksen järjestäjätason laatukriteerit jäsennettiin kuvatun oppisopimustoiminnan prosessivaiheiden mukaan: yrityksen ja työpaikan edellytysten selvittämi nen oppisopimuskoulutuspaikkana ja oppisopimusopiskelijan opiskeluedellytysten varmistaminen, oppisopimuskoulutuksen suunnittelu henkilökohtaistetusta näkökulmasta, oppisopimuskoulutuksen toteuttaminen ja seuranta sekä osaamisen kehittymisen arviointi sekä oppisopimuskoulutuksen päättäminen. Oppisopimuksen solmimisen nähtiin sijoittuvan suunnitteluvaiheen loppuun. Työryhmä teetti selvityksen työnantajien näkemyksistä koskien oppisopimuskoulutuksen kehittämishaasteita. Johtopäätöksinä todettiin mm., että oppisopimuskoulutuksen järjestäjien käytäntöjen moninaisuus on varsin haasteellista erityisesti valtakunnallisesti toimiville yrityksille. Tästäkin syystä toiminnan laadun ja yhdenmukaisuuden kehittäminen nousee voimakkaasti esille. Oppisopimuskoulutuksen laadun kehittämisen työryhmämuistio luovutettiin opetusministerille 4.3.2011. Samalla aikataululla valmistui myös ammatillisen koulutuksen kansallinen laatustrategia. Laatutyö ja op- pisopimuskoulutuksen kehittäminen ovat tärkeitä, koska oppisopimuskoulutukseen osoitettavat resurssit niukkenevat tulevina vuosina varsin voimakkaasti. O p e t u s h a l l i t u s o n m o n i e n l a a tustrategian toimeenpanoehdotusten toimeenpanija. Yksi merkittävistä Opetushallituksen hankkeista oli kehittää oppisopimuskoulutuksen järjestäjien toiminnan laatua vertaisarviointimenetelmää käyttäen. Konkreettiseksi työkaluksi oppisopimustoimijoille valmistui Vertaisarvioinnin opas ja siihen liittyvät kansalliset arviointialueet ja –kriteerit oppisopimuskoulutukseen. Nämä valmisteltiin yhteistyössä oppisopimustoimijoiden kanssa. Neljän prosessivaiheen lisäksi kriteeristö on laadittu myös oppisopimustoiminnan johtamiseen. Syksyn aikana laaditaan oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuuden arvioinnin kriteeristö. Kriteeristöä testaamaan ja samalla myös toiminnan laatua kehittämään perustettiin valtakunnallinen verkosto. Verkostoon kuuluu kaikkiaan 26 suomenkielistä ja kolme ruotsinkielistä oppisopimuskoulutuksen järjestäjää. Laadittu vertaisarvioinnin kriteeristö on toistaiseksi vain näiden kehittäjien käytössä, mutta se julkistetaan heti, kun arvioinnit ja palautteet kehittämishankkeen ensimmäisestä vaiheesta on kerätty. Syksyn kuluessa verkostoa laajennetaan siten, että kukin oppi- sopimuskoulutuksen järjestäjä ottaa kumppanikseen vähintään yhden uuden toimijan. Näin ollen toiminnan kehittämisen laadun piiriin tulee kuulumaan reilusti yli puolet oppisopimuskoulutuksen järjestäjistä, mikä edistää hyvien käytäntöjen levittämistä. Kun tämä vertaisarviointihanke päättyy, sen perusteella lähdetään jalostamaan laadunhallinnan opasta ja koulutusohjelmaa oppisopimustoimijoille. Laatutyö ja oppisopimuskoulutuksen kehittäminen ovat tärkeitä, koska oppisopimuskoulutukseen osoitettavat resurssit niukkenevat tulevina vuosina varsin voimakkaasti. Oppisopimuskoulutukseen ja samalla myös muuhun ammatilliseen koulutukseen laaditaan mm. henkilökohtaistamisen lomakemallit si- ten, että niitä voidaan hyödyntää erilaissa sähköisissä järjestelmissä koulutusalasta - tai järjestämismuodosta riippumatta. Hanke valmistuu vuoden vaihteessa ja sen tuloksista tiedottava seminaari järjestetään helmikuussa. Osallistujat saavat tällöin hankkeessa kehitetyn ja Opetushallituksen hyväksymän aineiston käyttöönsä ja se julkaistaan myös Opetushallituksen nettisivuilla. Suositus Työpaikkaohjaajan koulutukseen (3 opintoviikkoa) on juuri uudistettu. Se kattaa sekä ammatilliseen peruskoulutuksen että näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen. Suositus soveltuu sekä työpaikkaohjaajien että oppisopimuskoulutuksen työpaikkakouluttajien kouluttamiseen. Ohje on saatavissa Opetushallituksen verkkosivuilta. Näyttötutkintomestarin koulutusohjelma (25 opintopistettä) on myöskin uudistettu. Se muodostuu nyt kol- mesta osasta, jotka ovat näyttötutkintojen järjestämisen suunnittelu, näyttötutkinnon järjestäminen henkilökohtaistetusti sekä näyttötutkintotoiminnan laadun varmistaminen. Ohjelma on uudistettu sellaiseksi, että sekä työelämän edustajilla että oppisopimuskoulutuksen toimijoilla on entistä paremmat mahdollisuudet osallistua siihen. Henkilökohtaistamisen ratkaisuilla koulutusohjelman suorittaminen voidaan kohdentaa eri kohderyhmille sopivaksi. Lisäksi syyskuussa käynnistetään mittava hanke, jonka kuluessa koulutetaan arviolta kolmisen sataa työelämän edustajaa näyttötutkintomestareiksi. Lisätietoja Opetusneuvos Lea Lakio Opetushallitus AM/KE [email protected] Lähde liikkeelle | syksy 2012 29 Teksti ja kuvat: Marja Koivunen Lähihoitajia tarvitaan Helsingin sosiaalialan oppilaitoksessa vietettiin 11.6.2012 valmistumisjuhlaa. Kaksi ryhmää suoritti sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon oppisopimuksella T ilaisuus oli tunnelmallinen. Jaettiin todistuksia, viisi opiskelijaa sai stipendin. Oppisopimustoimistolta tuleva oppisopimustodistus ja tutkintotoimikunnasta tuleva virallinen tutkintotodistus toimitettiin opiskelijoille myöhemmin. Luettiin yhteen ääneen ”Lähihoitajan lupaus”. Esilukijana toimi Iina Marila. Jokainen opiskelija sai myös pienen lahjan, kauniisti paketiksi rullatun mietelauseen. Sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisala Jani Anttila on suorittanut peruskoulun ja sen jälkeen ollut ammattikoulussa autonasentajalinjalla, mutta loppututkinnon suorittaminen jäi kesken. Sen jälkeen hän on tehnyt käytännössä varasto-, paperi- ja elintarvikealan töitä sekä toiminut myös esimiehenä. Anttila, kolmekymmentävuotias, kolmen alle kouluikäisen pojan isä, päätti suunnata alalle, jossa tietää tekevänsä tärkeää työtä. Teollisuudessa hän tunsi tekevänsä rahaa ihmisille, joilta ei saa kiitosta. Nyt työpaikka on kotihoidossa. Hän kertoo tulleensa ihan puskista eikä tiennyt mitään koko alasta. Nykyisestä työstään hän sanoo: ”Ei päivääkään ole kaduttanut herätä töihin”. Alalle hän lähti nähtyään työvoimatoimiston sivuilla ilmoituksen Helsingin kaupungin järjestämästä oppisopimustyöpaikasta. Anttilan mukaan miespuoliset henkilöt menevät yleensä ambulanssiin töihin. Hän toivoo, että nuoret ja vanhemmatkin miehet, jotka ovat kyllästyneet omaan tekemiseensä, miettisivät elämänsä arvot uusiksi ja tulisivat mu- kaan sosiaalialalle. Miehiä todella tarvitaan, myös potilaat kaipaavat miesten seuraa ja heidän antamaansa hoitoa. Tutkinto mahdollistaa vakituisen työn. Sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalan opettaja Johanna Packalénin mukaan oppisopimuskoulutus on vaativa opiskelumuoto, joka takaa valmiimman työntekijän. Opiskelija valmistuu nopeammin. Toisaalta Packalén murehtii opiskeluajan lyhyyttä ja pohtii, miten voidaan taata arvioinnin oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus. Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisala Pirtsakka 28-vuotias Iina Marila pitää oppisopimusta loistavana vaihtoehtona. Palkka opiskelun ohella mahdollistaa elämisen opiskelun aikana. Marila on työskennellyt päiväkodissa ensimmäistä kertaa jo 17-vuotiaana. Hän on aina ollut kiinnostunut ihmisten parissa tehtävästä työstä. Jossain vaiheessa hän opiskeli nuoriso-ohjaajaksi, mutta tutkinto jäi suorittamatta. Marila pääsi oppisopimuskoulutukseen. Koulutuksen myötä hän pääsee eroon myös määräaikaisista työsuhteista. Tutkinto mahdollistaa vakituisen työn, jonka hän aloittaa elokuussa. Marila kertoo oppineensa paljon päiväkodin perusarjesta. ”Teorian soveltaminen käytännön harjoituksissa oli valtava oppimiskokemus”, Marila hehkuttaa. Yhden työharjoittelun hän kävi tekemässä Walesissa. Hän on tehnyt myös hoidon ja huolenpidon tutkinnon osan ja saanut siitä kokemusta vanhustyöstä. Työssä- ”Ei päivääkään ole kaduttanut herätä töihin”, toteaa Jani Anttila. 30 Lähde liikkeelle | syksy 2012 Palkka opiskelun ohella mahdollistaa elämisen opiskelun aikana. Lähihoitajakoulutus työllistää Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittanut Iina Marila. oppimisen aikana hän kiinnostui alasta ja halusi oppia kaiken. Hän iloitseekin, että lähtiessään kouluttautumaan lastenhoitajaksi, hän sai samassa paketissa myös vanhustyön. Marilan mukaan opiskeluryhmä on ollut hyvä ja kannustava. Teoriatunteja on ollut vähän ja kaikki opintotehtävät on pitänyt tehdä töiden jälkeen iltaisin. Pitää asennoitua oikein. Hän painottaa vielä onnekkuuttaan siinä, että on koulutuksen ajalta saanut palkkaa. Tulevaisuudessa hän aikoo kouluttautua sosiaalipuolelle. Lasten suojelutyö, sosiaalityö, nuorisotyö ja lastensuojelulaitokset kiinnostavat Marilaa. Opettaja Sirpa Tikkanen siirtyi pari vuotta sitten nuorisopuolelta aikuiskoulutukseen. Hän kertoo panostaneensa paljon ryhmäyttämiseen ja yhteistyöhön heti opiskelun alkaessa, jolloin se kantaa parasta hedelmää. Tikkanen kertoo tämän ryhmän toimineen erinomaisesti. Ylioppilaspohjaiset ja peruskoulupohjaiset opiskelijat sulautuivat hienosti yhdeksi ryhmäksi. ”Jokainen on otettava ja on myös otettu ryhmään mukaan”, painottaa opettaja. Rahoituksen niukkuus on näkynyt mm. ohjauskäynneissä, joita tehdään yksi opiskelijaa ja osiota kohden. Toiseen käyntiin ei ole rahoitusta, vaikka tarvetta olisi. Silloin opettajan omatunto heittää kuperkeikkaa. On vaikeuksissa oleva opiskelija, jonka opintoja uhkaa keskeytyminen ja toisaalta taas byrokratia, joka ei maksa lisäapua. Opettaja saa halutessaan tehdä käynnin omalla kustannuksellaan. Opinto-ohjaaja Hannele Määttä kertoo, että sosiaali- ja terveysalan tutkinnoista juuri alan perustutkintoon saadaan eniten hakemuksia. Sosiaali- ja terveysala on työllistävä ala, johon on tarve saada koulutettuja työntekijöitä. Ensihoidon osaamisalan opintoihin on hakijoita enemmän kuin ala tarjoaa työssäoppimispaikkoja ja työmahdollisuuksia. Suun ja terveydenhoidon opintoihin ei voi ottaa kaikkia osaamisalaan hakeneita opiskelijoita työssäoppimispaikkojen rajatun määrän vuoksi, vaikka ala tarjoaakin työtä hyvin. Päiväkodit, palvelutalot ja pitkäaikaisosastot sairaalassa työllistävät lähes kaikki koulutetut. Alalle on tiukat soveltuvuuskokeet, jotka ovat karsivia saatujen pisteiden mukaan. Helsingin kaupungilla on paljon työssäoppimispaikkoja. Kuitenkin joiltakin osaamisaloilta on pitänyt vähentää opiskelijamääriä, koska työssäoppimispaikkoja ei ole ollut. Opiskelijat eivät aina ole tyytyväisiä heille osoitettuun työssäoppimispaikkaan. Opiskelijat yllättyvät koulutuksen tiukkatahtisuudesta. Monen opiskelu keskeytyy. ”Alussa ryhmäkoko voi olla 25– 28, mutta vuoden päästä ryhmässä on enää 20–22 opiskelijaa”, kertoo Määttä. Opiskelijoilla voi olla myös taloudellisia vaikeuksia. Fyysisen kestävyyden pitää myös olla hyvä, mm. selän tulee olla kunnossa eikä selkäongelmia saa olla. Varsinkin opiskeluaikana pitää tehdä kaikki tutkintoon kuuluvat vaiheet. Vuorovaikutus on toinen tärkeä elementti. Asiakassuhteen on toimittava myönteisellä tavalla ja vietävä eteenpäin. Yksi tutkintotilaisuus kestää viisi peräkkäistä työvuoroa. Samat asiakkaat kohdataan uudestaan, koska Lähde liikkeelle | syksy 2012 31 arvioitavaksi pitää saada useita asiakastilanteita. Vakituista virkaa ei ole mahdollista saada ilman tutkintoa. Ensimmäisen vuoden opiskelija voi päästä määräaikaisiin virkoihin. Toisen asteen koulutukseksi sosiaali- ja terveysalan perustutkinto on vaativa. Alan vaihtajia on paljon. Taustalla on usein palvelualojen ammatteja, kuten kampaaja, kosmetologi tai vaikkapa tarjoilija. Työkokemusta voi olla jopa useita kymmeniä vuosia. Alan vaihtajalla jo ammatti-identiteetin sisäistäminen on iso prosessi. Tutkinnon perusteet uudistettiin vuonna 2010. Nyt koulutukseen kuuluu kolmen pakollisen tutkinnon osan lisäksi yksi valinnainen osaamisala ja valinnainen tutkinnon osa, joka tukee ammatillista osaamista. Tämä vaatii lisää työssäoppimispaikkoja ja suoritettavia tutkintotilaisuuksia, joten kustannuksetkin ovat nousseet. l Hannele Määttä työskentelee opinto-ohjaajana. Lähihoitajan lupaus Lupaan lähihoitajana tehdä työtäni asiakkaan ihmisarvoa kunnioittaen ja hyvää elämää edistäen. Lupaan tukea ihmisen kasvua ja kehitystä, toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä edistää terveyttä, ja hoitaa sairaita. Lupaan pitää huolta apua tarvitsevista, ehkäistä syrjäytymistä, lievittää inhimillistä kärsimystä, elämän alusta kuolemaan saakka. Lupaan noudattaa ammattieettisiä periaatteita ja salassapitovelvollisuutta, kehittää ammattitaitoani sekä edistää omaa ja työyhteisöni hyvinvointia. Sitoudun työyhteisöni sekä sosiaali- ja terveysalan kehittämiseen. http://www.superliitto.fi/datafiles/tiedosto_ja_teksti_fi/510_eettiset_su_net.pdf 32 Lähde liikkeelle | syksy 2012 Eira Karvonen Canonilta. Teksti: Marja Koivunen Kuva: Marko Kivistö Canon on kehittyvän henkilön työpaikka Canonilla on pitkät perinteet oppisopimuskoulutuksessa. ”Tutkintoja on suoritettu aina vuodesta 1996”, kertoo henkilöstön koulutuksesta vastaava Eira Karvonen. A nalogiset laitteet muuttuivat digitaalisiksi 1990-luvun puolivälissä. Monipuoliset verkkojärjestelmät tekivät tuloaan. Samalla ruuvimeisselin tarve hiipui, ja tilalle tulivat näppäimistöt. Niinpä huoltoteknikot laitettiin uudelleenkoulutukseen suorittamaan oppisopimuksella tietokoneasentajan ammattitutkintoa. Tänä päivänä lähes kaikki huoltoteknikot ovat suorittaneet tietokoneasentajan ammattitutkinnon. Yliasentajan erikoisammattitutkinnonkin on suorittanut lähes 30 henkilöä. Nyt he ovat tietotekniikan huippuammattilaisia. Niin pitää ollakin, koska yhä monipuolisempia laite- ja pal- velukokonaisuuksia tulee koko ajan lisää. Ajan hermolla on pysyttävä. Canonilaisia on kolme- ja puolisataa, joista tällä hetkellä opiskelee oppisopimuksella noin sata henkilöä. Voidaankin sanoa, että henkilöstöstä on opintiellä koko ajan noin 30 %. Hyvin keskeisessä roolissa henkilöstön osaamisen kehittämisessä ovat tutkinnot ja osatutkinnot. Tutkintotavoitteiseen koulutukseen päädyttiin, koska tutkintoon valmistava koulutus on pitkäjänteistä ja monipuolista. Tutkintosuoritusten kautta osoitetaan, että asiat on myös opittu, ymmärretty ja osataan soveltaa käytäntöön. Koulutuksen järjestämismuotona käytetään oppi- sopimus- ja valtionosuusrahoitusta. Johto mukana kannustamassa Johtoryhmä tukee vahvasti varsinkin tekniikan erikoisammattitutkinnon (TEAT) ja johtamistaidon erikoisammattitutkinnon (JET) suorittajia. Johtoryhmän edustajat aina toimitusjohtajaa myöten toimivat näiden opiskelijoiden työpaikkakouluttajina ja he ovat mukana seuraamassa tutkintotilaisuuksia. He myös ottavat osaa arviointikeskusteluihin. Vaikka tämä lisää tilaisuuden jännittävyyttä, opiskelija voi tuntea, että hänen kehittymistään työssä todella arvostetaan. Karvonen ker- Lähde liikkeelle | syksy 2012 33 too, että tutkintojen kautta on syntynyt hienoja projekteja ja yhtiön toimintaa on niiden pohjalta kehitetty – ja kehitetään koko ajan. Tutkintotilaisuudet suoritetaan työpaikalla Tällä hetkellä kaikki tutkintotilaisuudet suoritetaan Canonin omissa tiloissa. Aikaisemmin tietokoneasentajan ammattitutkinnon tutkintosuoritukset annettiin oppilaitoksissa. Vuosi sitten päätettiin, että tutkintotilaisuudet järjestetään työpaikalla, jolloin ne voidaan liittää osaksi omaa työtä. ”Hanke oli mielenkiintoinen”, Karvonen muistelee. Tutkintotilaisuuksien suunnittelussa käytettiin ALVARin avoimia näyttötutkintoaineistoja. Tutkintotoimikunnan jäseniä oli myös paikalla seuraamassa tutkintotilaisuutta. Hyvin keskeisessä roolissa henkilöstön osaamisen kehittämisessä ovat tutkinnot ja osatutkinnot. Oppia myös ulkomailta Uusien laitteiden myötä ja tekniikan muuttuessa tarvitaan tietoa, jota ei näyttötutkintojärjestelmä tarjoa. Niin- pä uuden tuotteen tullessa markkinoille muutama asiantuntija lähetetään saamaan koulutusta tuotteesta riippuen joko Englantiin tai Saksaan. Sen jälkeen he kouluttavat Suomessa olevat henkilöt. Joskus ulkomailta tulee asiantuntija vetämään koulutuksen isommalle asiantuntijaryhmälle. Myös Suomesta löytyy huippuasiantuntijoita, jotka voivat mennä pääkonttoriin kouluttamaan kollegoita. Näin osaamista vaihdetaan puolin ja toisin. Canon Academy Englannissa toimittaa paljon materiaalia, jotka lokalisoidaan Suomen koulutustarpeisiin sopivaksi. Verkostoitumista opiskelun ohessa Tekniikan- ja johtamisen erikoisammattitutkinnoissa ei ole mukana ainoastaan canonilaisia, vaan yhteistyötä tehdään yhteistyökumppaneiden, kuten Fujitsun, F-Securen sekä Lassila & Tikanojan kanssa. Näin saadaan sekä uutta tietoa opiskelemalla että päästään verkostoitumaan muiden yritysten osallistujien kanssa. Nähdään ja kuullaan, miten muissa yrityksissä asioita hoidetaan. Tästä tulee lisäarvoa ja mahdollisuus oppia yhä enemmän. Canonilla on yhteistyökumppaneiden kanssa myös verkostomentorointiohjelma. F-Securen ja Fujitsun kanssa kehi- tetty verkostomentorointihanke kuului Henkilöstöjohdon ryhmä Henryn ”Henkilöstöteko 2009” -finalisteihin. Tutkinnon loppuun saattaminen Canon tukee kaikin tavoin tutkinnon suorittajia. Niinpä keskeyttämisprosentti on vain 1–2 prosentin luokkaa. Kaksikin vuotta on pitkä aika opiskella, ja sinä aikana saattaa tulla vaikkapa elämäntilanteen vuoksi ylipääsemätön este opiskelun jatkamiseen. Silloin tutkinnon suorittaminen saa odottaa, ja henkilö voi jatkaa myöhemmin uuden ryhmän mukana. Näin hänellä on mahdollisuus myös hyödyntää jo suoritetut tutkinnon osat. Kaikki tutkinnot pyritään hoitamaan kunnialla loppuun saakka. Jopa poislähtijää autetaan suorittamaan tutkinto loppuun. Tämä tapahtuu esimerkiksi ottamalla yhteyttä oppisopimustoimistoon ja siirtämällä oppisopimus uudelle työnantajalle. Koko yhteisö hyötyy, kun yksi oppii Tutkintotavoitteisessa koulutuksessa on Karvosen mukaan hienoa se, että koko organisaatio oppii, ei pelkästään opiskelija itse. Lisää tietotaitoa saavat opiskelijan tukiryhmä, opiskelijan oma tiimi, Canonilla suoritetut tutkinnot 1996 – 10.4.2012 Tietokoneasentajan ammattitutkinto 96 Tietokoneyliasentajan erikoisammattitutkinto 26 Myynnin ammattitutkinto51 Johtamisen erikoisammattitutkinto 41 Digipainajan ammattitutkinto28 Tekniikan erikoisammattitutkinto 4 Faktorin erikoisammattitutkinto 1 2 Painoviestinnän perustutkinto Yhteensä 249 34 Lähde liikkeelle | syksy 2012 työpaikkakouluttaja ja kaikki henkilöt, jotka osallistuvat opiskeluun sisältyviin hankkeisiin. Jatkuva oppiminen onkin osa työtä. Koulutus johtaa myös siihen, että syntyy yhtenäinen tapa toimia ja yhtenäinen palvelukulttuuri. Asiakas saa samantasoista palvelua koko maassa. Karvosen mukaan asiakaspalautteet ovatkin olleet äärettömän hyviä. Kaikki myyjät suorittavat myynnin ammattitutkinnon. Koulutus käynnistyy joka toinen vuosi ja siinä omaksutaan canonilainen tapa myydä. Koulutettu henkilöstö pysyy hyvin työpaikassaan, vaikka suoranaista palkkahyötyä tutkinnon suorittamisesta ei tulekaan. Hyvä maine henkilöstönsä osaamisen kehittämiseen panostavana työnantajana helpottaa myös rekrytointia. Tunnustusta ulkopuolelta Pitkäjänteisellä henkilöstön kehittämisellä on ollut vaikutuksensa, joka on huomattu myös talon ulkopuolella. Maailman laatupäivänä 10.11.2011 Canon Oy palkittiin Excellence Finland 2011 -laatupalkinnolla. Samassa yhteydessä yhtiölle jaettiin ainoana yrityksenä Suomessa Recognised for Excellence 5 Star -tunnustus. Canon sijoittui myös 20 parhaan joukkoon Suomen Great Place to Work listalle. Tänä vuonna on tarkoitus nostaa sijoitusta. Jo yli kaksikymmentä vuotta talossa ollut Eira Karvonen kertoo, että hyvässä työilmapiirissä henkilöstön kehittäminen on iloista ja palkitsevaa työtä. Hänkin on toiminut tutkintosuoritusten arvioijana ja on mukana laatimassa koulutusohjelmi- Lukijakilpailu 2 / 2012 Lehden 2 / 2012 lukijakilpailun kiinnostavimmiksi jutuiksi lukijat äänestivät artikkelit Näyttötutkinnon järjestäjän vastuu osana näyttötutkintotilaisuuden laadunvarmistusta ja Ammattilaiseksi ammattitutkinnolla. Vastanneiden kesken arvottiin palkinto, joka sisälsi veitsisetin. Lukijakilpailun palkinnon voitti Seppo Ukonsaari Raahesta. Paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille lukijakilpailuun osallistuneille! en sisältöjä ja integroimassa niitä Canonin maailmaan. Työpaikkana Canon on ollut innovatiivinen. Koko ajan tapahtuu, ja johto tukee kehitystyötä. l Kerro mielipiteesi tämän lehden jutuista! Kerro mielipiteesi, mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. Halutessasi voit perustella, miksi valitsit juuri kyseisen jutun. Vastaamalla osallistut syksyn 2012 lehden lukijakilpailuun, jossa kaikkien mielipiteidensä lähettäneiden kesken arvotaan reppu ja sateenvarjo. Lähetä vastauksesi 31.12.2012 mennessä osoitteessa www.lahdeliikkeelle.info. Voit antaa internetissä myös palautetta lehdestä. Lähde liikkeelle | syksy 2012 35 Teksti: Terhi Vääräkoski Kuvat: Mika Pajala VIRVE - Vireyttä näyttötutkintotoimintaan vertaisarvioinnin avulla VIRVE-hanke toteutettiin 2010–2011 Pohjois-Pohjanmaan alueella. Hanke painottui näyttötutkintotoiminnan vertaisarviointiin. Hankkeessa olivat mukana Haapaveden Opisto, Raahen Porvari- ja kauppakoulu, Raahen Aikuiskoulutuskeskus, PSK-Aikuisopisto, Raudaskylän Opisto, Piippolan käsi- ja taideteollinen oppilaitos ja Ylivieskan ammattiopisto. Projektipäällikkö, kouluttaja Ulla Mäntykangas Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymästä. (JEDU). E räänä keskeisenä VIRVE-hankkeen toteuttamisen lähtökohtana oli se, että tutkintotoimikuntien työ koettiin toteuttavan ”kenttäväen” keskuudessa hyvin eriarvoiseksi alasta ja toimikunnasta riippuen. Valitettavasti hankkeeseen ei saatu mukaan tutkintotoimikuntia, koska heidän mukaantulonsa olisi ollut äärimmäisen tärkeää ja kehittävää koko näyttötutkintotoiminnan kannalta. Toinen syy hankkeen toteuttamiselle oli se, että ammattiosaamisen näyttöjä kehitettiin todella vahvasti 2000-luvun alussa ja tätä kautta haluttiin saada kehitystä ja ideoita myös näyttötutkintotoimintaan. Tavoitteena oli vertaisarvioinnin avulla löytää hyviä käytäntöjä näyttötutkintojärjestelmän eri osapuolten (koulutuksen järjestäjä, tutkinnon suorittaja ja tutkintotoimikunta) toimintaan sekä laatujärjestelmän kehittämiseen. Tarkastelun ja arvioinnin kohteina olivat näyttötutkinto- 36 Lähde liikkeelle | syksy 2012 jen suunnitelmat ja -sopimukset, henkilökohtaistamismääräyksen toteutuksen hyvät käytännöt näyttötutkintoon hakeutumisen ja näyttötutkinnon suorittamisen henkilökohtaistamisessa sekä ammattitaidon arvioinnin ja näyttötutkintotoiminnan hyvät käytännöt arvioitavilla aloilla. Vertaisarviointien toteutus Arvioitavat tutkinnot päätettiin hanketoiminnan käynnistämisen yhteydessä. Arvioitavia tutkintoja olivat mm. käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto, artesaani, sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja, sihteerin ammattitutkinto, laitoshuoltajan ammattitutkinto ja lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto. Prosessia tarkasteltiin myös tutkinnon suorittajan eli varsinaisen asiakaspalveluprosessin näkökulmasta ja toivottiin tätä kautta saatavan hyötyä siten suoraan myös tutkinnon suorittajille. Vertaisarviointikoulutus aloitettiin ja se toteutettiin hankekumppaneille kolmipäiväisenä Ylivieskan ammattiopistossa. Kouluttajina toimivat Päivi Kukkonen ja Ulla Mäntykangas. Koulutuksen aikana vertaisarviointityökalun kehittämiseen, vertaisarviointien suunnitteluun ja toteutukseen käytettiin aikaa, jotta arvioinneista saataisiin riittävästi ja tarpeeksi kattavasti informaatiota. Tärkeintä kuitenkin mielestämme oli, että hankkeen todettiin täyttäneen laadulliset tavoitteet äärimmäisen hyvin ja tuoneen uutta tietoa ja kokemusten vaihtoa näyttötutkintotoiminnan kehittämiseen toimijoiden yksiköissä. Hankkeen todettiin olleen yksi niistä hankkeista, joista oli merkittävää hyötyä toiminnan kehittämisessä kaikissa mukana olleissa oppilaitoksissa. ”Eräs tärkeä syy hyvään tulokseen oli se, että toimijat lähtivät avoimesti kertomaan omasta toiminnastaan ja myös rakentavaa palautetta annettiin avoimesti, ei siis tyydytty vain kehumaan toisten toimintaa pintapuolisesti”, toteaa hankkeen koordinaattorin edustaja Terhi Vääräkoski. Hankkeen toimijat kokivat saaneensa seuraavia etuja vertaisarvioinnin toteuttamisista: kriittinen ja avoin palaute kollegoilta toiminnan laadusta, ulkopuolinen näkemys toiminnasta, toiminnan laadun varmistaminen sekä vahvuuksien ja hyvien käytäntöjen esille tuominen ja niiden avoin jakaminen. Lisäksi koettiin lisää sidosryhmien vastuunottoa, saatiin esille avoimesti kehittämiskohteita ja heikkouksia sekä mahdollisuus saada neuvoja ja kuulla vertaisarvioijien hyvistä käytännöistä. Tärkeää oli myös se, että oli mahdollisuus oppia yhdessä vertaisarvioijien kanssa, verkostoitua, lisätä yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja saada suhteellisen edullisesti ulkoinen arviointiraportti koulutuksen laadusta. Eräänä keskeisenä havaintona voidaan todeta, että tutkintotoimikuntien toiminta ei ole yhdenmukaista eikä johdonmukaista eri koulutusalojen välillä. Tämä herätti usein keskustelua toimijoiden parissa. Tähän asiaan olisikin mielestämme Opetushallituksessa kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta järjestelmä palvelisi kaikkia tutkinnon suorittajia tasapuolisesti. Näin ei valitettavasti tällä hetkellä ole. Myös vaatimukset tutkintojen järjestäjiä kohtaan vaihtelevat suuresti, ja näin ollen aiheuttavat epätasa-arvoa toimijoiden välillä. Vertaisarviointityöryhmien jäsenten yhteistyö on ollut tiivistä ja läpinäkyvää. Osaamista, kokemuksia ja hyviä käytäntöjä on jaettu avoimesti hanketoimijoiden kesken. Myös ammatilliset verkostot ovat vahvistuneet. Lisäksi vertaisarviointiin kuuluvasta itsearvioinnista on saatu lisätyökaluja oppilaitoksen laadun kehittämiseen ja laatutyöhön. Hanke on ollut erityisen antoisa sen vuoksi, että hankkeen kautta saatua tietoa ja osaamista on voitu hyödyntää heti ja kohdennetusti tarpeen mukaan. Valitettavasti emme saaneet jatkorahoitusta hankkeelle. Uudet ideat ja asiat ovat kuitenkin jo suunnitteilla, joten todennäköisesti toiminta ei jää tähän. l Hankekoordinaattori Terhi Vääräkoski Ylivieskan ammattiopistosta. Osaamista, kokemuksia ja hyviä käytäntöjä on jaettu avoimesti hanketoimijoiden kesken. Hanketoiminta ei välttämättä valitettavasti aina kehitä vallitsevia toimintoja suoranaisesti. Hankkeemme kuitenkin todettiin saavuttaneen tämän tavoitteen erinomaisesti eli hyödyt saatiin välittömästi toimijoiden käyttöön. Erityisesti hanketoimijoiden välinen yhteistyö ja vuorovaikutussuhteet ovat entisestään syventyneet ja vakiintuneet. Lähde liikkeelle | syksy 2012 37 ä n i k i v n e l l a P Vaikuttavuus Miten määritellään vaikuttavuus? Yksi määritelmä laatusanaston mukaan on, missä määrin suunnitellut toimenpiteet toteutetaan ja tulokset saavutetaan. Tämä määritelmä on oikeastaan enemmän tuloksellisuuden kuvaus, mutta sopii myös ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja varsinkin henkilökohtaistamiseen. Henkilökohtaistamisen tärkein vaihe on tutkinnon suorittajan hakeutumisen henkilökohtaistaminen ja sen perusteella tehdyt johtopäätökset suorittajan ”tutkintopolusta” saavuttaa tutkinnon perusteissa määritelty osaaminen. Kuinka edellä määritelty vaikuttavuus – miten suunnitellut toimenpiteet toteutetaan ja lopuksi saavutetaan tulokset – toteutuu tutkinnon suorittajan kannalta? Päästäänkö onnelliseen lopputulokseen ja sen kautta vaikuttavuuteen, jos saavutettuna tuloksena on tutkintotodistus? Vaikuttavuuden mittaaminen pelkästään tutkinnon suorittajan eli yksilön näkökulmasta ei ole mielestäni riittävä vaikuttavuuden määritelmä. Vaikuttavuutta täytyy tarkastella laajemmassa kokonaisuudessa, kuten yksilön, yhteisön tai organisaation ja yhteiskunnan näkökulmasta. Silloin joudutaan oikeasti pohtimaan näyttötutkintojen vaikuttavuutta ja niiden merkitystä laajemmin. 38 Lähde liikkeelle | syksy 2012 Valtiovarainministeriö on asettanut Vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma -hankkeen. Sen perusteella laaditun hallitusohjelman mukaan hyvällä henkilöstöpolitiikalla ja kannustavalla sekä osallistavalla työilmapiirillä parannetaan tuottavuutta ja luodaan edellytyksiä henkilöstön jaksamiselle ja työhyvinvoinnin edistämiselle työvoiman riittävän saatavuuden turvaamiseksi. Ohjelman tavoitteena on aikaansaada tuloksellisuutta aidosti tuottavuutta lisäävin toimenpitein. Ohjelman tavoitteena on myös, että työ muuttuu entistä mielekkäämmäksi, asiakkaat kokevat palvelun laadun aiempaa paremmaksi ja työn yhteiskunnallinen vaikuttavuus nousee. Näyttötutkintojen vaikuttavuus Mielekkyys, palvelujen laadun parantaminen ja tuottavuuden parantaminen sekä tuloksellisuus kuvaavat valtionvarainministeriön tavoitteissa vaikuttavuutta. Miten nuo tavoitteet soveltuvat näyttötutkintojen vaikuttavuuteen? Mielekkyys kuvaa tutkinnon suorittajan kannalta ja myös työelämän kannalta sellaista tavoitetta, joka tuo kummallekin osapuolelle hyödyn ja kiinnostuksen kehittää ammatillista osaamista. Palvelujen laadun parantaminen tuo kaikille tahoille tyytyväisyyttä, joka voidaan helposti myös mitata ja todentaa. Tuottavuus ja tuloksellisuus näkyvät ehkä parhaiten työpaikan ja työnantajan näkökulmasta vaikuttavuutena, mutta se tuo myös yksilölle vaikuttavuutta esimerkiksi palkan, uralla etenemisen tai työtehtävien muutoksen kautta. Työllistyminen Työ- ja elinkeinoministeriö on myös kirjannut omat vaikuttavuusteemansa työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen hankintojen strategiaan, ja yhtenä osana siinä on Työvoimakoulutuksen laatu ja vaikuttavuus. Vaikuttavuutta voidaan mitata sillä, kuinka monta prosenttia työvoimakoulutuksen suorittaneista on työttömänä määrätyn aikajakson jälkeen koulutuksen, tutkinnon tai osatutkinnon suorittamisen jälkeen. Työvoimakoulutuksen haasteena on löytää oikeat henkilöt oikeaan tutkintoon ja vieläpä oikeantasoiseen tutkintoon sekä kouluttaa henkilöitä sellaiselle ammattialalle, jossa työllistytään ja työvoiman tarve on olemassa. l Hyvä tietää 300 000 toimitettua ALVARin näyttötutkintoaineistoa ALVAR on toimittanut näyttötutkintoaineistoja vuodesta 1995 lähtien. 300 000 suorittajalle toimitetun näyttötutkintoaineiston raja rikkoutui 2.5.2012. Rajan rikkojana oli Harri Kuupakko. Hän tilasi Lapin ammattiopistoon aineistot 20 autoalan perustutkinnon suorittajan ryhmälle, jossa oli Scanian oppisopimusopiskelijoita ja TE-keskuksen opiskelijoita. ALVARin uudet seminaarit ALVAR järjestää marraskuussa 26.11.2012 rahoitusta koskevan teemapäivän Helsingissä. Tule päivittämään tietosi erilaisista aikuiskoulutuksen rahoitusvaihtoehdoista! Maaliskuussa 26.3.2013 järjestetään Arviointikäräjät Helsingissä. Teemapäivä on tarkoitettu arvioinnin parissa työskenteleville ammattilaisille. Vuonna 2012 (syksyllä) voimaan tulleet näyttötutkintojen perusteet Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto1.8.2012 Ilmastointiasentajan ammattitutkinto1.8.2012 Ilmastointijärjestelmän puhdistajan ammattitutkinto 1.8.2012 Maanmittausalan ammattitutkinto1.8.2012 Majoitus- ja ravitsemisalan erikoisammattitutkinto 1.8.2012 Putkiasentajan ammattitutkinto 1.8.2012 Sihteerin ammattitutkinto 1.8.2012 Tuotantoeläinten hoidon ja hyvinvoinnin ammattitutkinto 1.8.2012 Viljelijän ammattitutkinto 1.8.2012 Lähde liikkeelle | syksy 2012 39 40 Lähde liikkeelle | syksy 2012
© Copyright 2024