BLACKWORKIA ALOITTELIJOILLE

BLACKWORKIA ALOITTELIJOILLE
Alkusanat
Tämän artikkelin tarkoituksena on tutustuttaa teidät kirjontatyyliin, joka oli erittäin suosittua
renessanssin aikaan. Artikkeli perustuu luentoon, joka on pidetty 6.-7.10.2007 Hukan
syysmarkkinoilla. Tämä artikkeli on myös julkaistu aikaisemmin Aarniwalcen tiede- ja
taidenumerossa lastu nro. 15. Blackwork -kirjontatekniikalla ei ole mielestäni järkevää
suomenkielistä vastinetta. Joissain suomenkielisissä lähteissä puhutaan mustakirjonnasta. Nimi
mustakirjonta on mielestäni ehkä yhtä harhanjohtava kuin blackwork -nimitys tästä
kirjontatekniikasta. Koska suurin osa helposti saatavista ja käyttökelpoisista lähteistä koskien
blackwork -kirjontaa on kirjoitettu englanniksi, käytän mielelläni englanninkielistä nimeä tästä
kirjontatekniikasta artikkelissani.
Blackworkin historia
”Spanish work”
Yleinen harhakäsitys on, että Katariina Aragonialainen (s.1485, k.1536), Henrik VIII:n
ensimmäinen vaimo, olisi keksinyt blackwork -kirjontatekniikan. Todellisuudessa blackworkin
juuret ulottuvat paljon kauemmaksi historiaan. Tarkkaa aikaa ja paikkaa blackworkin syntymiseen
on kuitenkin vaikea hahmottaa. Varhaiset viivaa muodostavat geometriset aiheet ovat olleet jo
arabien käytössä silloin, kun Espanjan eteläosat olivat 700 –luvulta lähtien arabien hallussa. Monia
arabien käyttämiä kuvioaiheita voidaan taas jäljittää aina antiikin roomalaisiin ja kreikkalaisiin
kuvioaiheisiin. Espanja oli jo ennen renessanssia maailmalla tunnettu käsityömaa myös muidenkin
käsityötaitojen, kuten silkkikudonnan ja matonteon saralla. Espanjalaiset omaksuivat paljon
vaikutteita arabialaisilta ja käyttivätkin arabialaistyylisiä kuvioita yleisesti.
Renessanssin myötä espanjalaisten arabeilta omaksuvat mallit muuttuivat vähän kerrassaan
sellaisiksi, kuin ne on tunnettu renessanssin aikana Espanjassa. 1400 –luvulla käsitöiden
kuvioaiheet olivat geometristen aiheiden lisäksi hyvin luonnonläheisiä. Aiheina käytettiin mm.
viinirypäleterttuja, ruusuja, granaattiomenoita jne. Espanjalaisten käyttämää kirjontatyyliä, jota
yleisesti tehtiin mustalla silkkilangalla valkoiselle pellavalle, kutsuttiin ”Spanish workiksi”. Termiä
”Spanish work” on käytetty ainakin vuoden 1530 tienoilla. Agnes Hugerfordin (k.1522) jäämistössä
on lueteltu mm. partleteista (”liiveistä”, vaatekappale joka peittää puoli selkää ja etumuksen kulkien
kainaloiden ali), joissa on muun kirjailun ohessa ”Spanish workia”.
Katariina Aragonialaisen vaikutus blackworkin yleistymiseen Englannissa
Katariina Aragonialaisen isä kuningas Ferdinand ja äiti kuningatar Isabella olivat aikanaan
tunnettuja kiinnostuksestaan taiteeseen. Katariinan kerrotaan omaksuneen kiinnostuksen käsitöihin
äidiltään. Katariina Aragonialainen lähetettiin kotoaan Espanjasta Englantiin 1501, koska hän tulisi
naimaan prinssi Arthurin, kuningas Henrik VII:n vanhimman pojan. Prinssi Arthur kuitenkin kuoli
jo heti vuoden kuluttua Katariinan saapumisesta. Katariina naitettiin tämän jälkeen Henrik VIII:lle
vuonna 1504. Katariinan tiedetään omistaneen useita esineitä, joissa oli kirjontaa mustaa
valkoiselle. Yleisesti puhutaan, että Katariina itse olisi ollut kova ompelemaan. On
todennäköisempää, että kaikki ylelliset hovivaatteet olisivat olleet ammattilaisten tekemiä, mutta on
mahdollista, että Katariina olisi omistanut joitain ”vähemmän” hienoja itse kirjailemia vaatteita ja
kodin tarve-esineitä.
Epäilemättä Katariinalla oli omalta osaltaan vaikutusta englantilasiin mieltymyksiin, joskaan
blackwork tekniikka ei ilmeisesti ollut tuntematonta tuohon aikaan Englannissa tai muualla
läntisessä Euroopassa. On olemassa nimittäin viitteitä siitä, että blackwork -kirjontaa olisi ollut
Englannissa jo 1300-luvulla. Geoffrey Chaucrin 1300-luvulla kirjoittamasta Canterburyn tarinoissa
olevasta Myllärin tarinasta löytyy viittaus puusepän vaimosta, jolla on aluspaita, johon on kirjottu
mustalla silkkilangalla. Siitä kuinka yleistä tämän tyylinen kirjonta oli Englannissa tuohon aikaan,
ei ole varmuutta.
Hans Holbein nuorempi (s.1497, k.1543)
Parhaimman dokumentaation blackwork -kirjonnan yleisyyteen, varsinkin ylhäisön vaatteissa,
renessanssin ajan Englannissa saadaan katselemalla tuolta ajalta säilyneitä muotokuvia. Yksi
tunnetuimmista renessanssin ajan muotokuvamaalareista, jotka maalasivat tarkasti vaatteissa olevat
kirjontakuviot muotokuviin, oli saksalainen Hans Holbein nuorempi. Holbein työskenteli kuningas
Henrik VIII:n hovissa maalarina vuoden 1526 jälkeen. Ääriviivoja muodostava blackwork kirjontapistoa, edestakaista etupistoa, kutsutaan myös Holbeinin pistoksi. Italialaisten,
englantilaisten, flaamilaisten ja ranskalaisten maalarien tapaan Holbein maalasi muotokuvissa
olevien ihmisten ylle kirjottuja kauluksia, paitoja, hihoja, kaulanauhoja jne. Usein kirjontaan
liittyvät yksityiskohdat ovat maalauksiin niin pikkutarkasti tehtyjä, että maalausten perusteella
voidaan tänäkin päivänä piirtää tarkkoja malleja kyseisistä kirjonnoista.
Kuva 1. Hans Holbein nuoremman maalamasta Jane Seymourin
muotokuvasta yksityiskohta.1
Blackwork Elisabethin ajan Englannissa (1558-1603)
Elisabethin ajan Englannissa blackwork –kirjonta sai yhä enemmän vaikutteita luonnosta. Kasvi-,
hyönteis- ja eläinaiheet olivat tuolloin Englannissa erityisen suosittuja. Myös ääriviivat täyttävä
blackwork –kirjonta yleistyi. Kirjontaa tehtiin erityisesti vaatteisiin ja kodin tarve-esineiden
koristeluun. Koko kankaan peittävällä kirjonnalla oli myös puolensa, sillä valkoisessa kankaassa
lika näkyy helpommin kuin kirjotussa kankaassa. 1500 –luvun loppupuolella ilmestyi useita
luonnontieteisiin perustuvia kirjoja sekä kasvi- ja yrttikirjoja, jotka toimivat hyvinä lähteinä
kirjontakuvioita suunniteltaessa. Myös tuon ajan puutarhat inspiroivat kirjomaan mm. ruusuja,
orvokkeja ja muita kukkia, sekä mansikoita, viinirypäleterttuja, herneenpalkoja ja
granaattiomenoita. Ruusu, jota pidettiin Englannin kansalliskukkana, oli yksi suosituimmista
kirjonta-aiheista. Granaattiomena taas oli pakanallinen hedelmällisyyden symboli ja se liitettiin
myös Katariina Aragonialaiseen. Granaattiomenaa suosittiin myös tuohon aikaan kirjonnassa.
Hienoston vaatteet poikkesivat jonkin verran keskiluokan vaatteista lähinnä vaatteissa olevan
kultakirjonnan ja muun kirjonnan osalta. Henrik VIII:n ja Elisabethin valtakaudella oli voimassa
lakeja, joilla voitiin vaatetuksenkin perusteella erotella toisistaan eri yhteiskuntaluokkia. Vuonna
1533 säädettiin, ettei kukaan ritaria alhaisempaa säätyä oleva saisi pukeutua rypytettyihin paitoihin
tai paitoihin, jotka ovat koristeltu kulta-, hopea- tai silkkilangoin.
Tunnettuja blackwork -kirjontatöitä
Fuldan alttarivaate
Varhaisin tunnettu eurooppalainen blackwork -kirjontatyö lienee Fuldan alttarivaate, joka on tehty
n. 1170-1180. Alttarivaatteessa on kuvattu kohtauksia raamatun teksteistä. Työ on kirjottu
ketjupistoilla pellava- ja silkkilangoilla pellavalle. Valitettavasti lähempää tutkimusta kyseiselle
työlle ei enää voida tehdä, sillä se tuhoutui toisessa maailmansodassa.
Jane Bostocken malli
Vanhin tunnettu englantilainen blackwork –kirjonnalla tehty kirjontamalli on Jane Bostocken malli,
jonka hän teki tyttärelleen Ann Leelle. Kirjontamalli on ajoitettu vuodelle 1598 ja se on
monivärinen. Kirjontamallissa on käytetty mm. ristipistoja, ranskalaisia solmupistoja, ketjupistoja,
napinläpipistoja ja koraalipistoja. Jane Bostocken kirjontamalliin voi tutustua lähemmin Lontoon
Victoria and Albert Museumissa sekä ko. museon nettisivuilla, osoitteessa
http://images.vam.ac.uk/indexplus/page/Home.html .
Ohjeita Blackwork –kirjonnan tekoon
Blackwork –kirjonnan voi periaatteessa jakaa kahteen erilaiseen tyyliin: ääriviivoja muodostavaan
kirjontaan ja ääriviivojen sisälle tehtävään täytekirjontaan. Ääriviivakirjontaa kannattaa tehdä
sellaisiin töihin, kuten hihansuut ja nenäliinat, joiden takapuolen on myös tarkoitus näkyä.
Ääriviivakirjonnassa työn takapuolen on tarkoitus näyttää lähestulkoon samalta kuin etupuolen.
Ääriviivojen sisälle tehtävät täytekirjonnat ovat yleensä suurempia pintoja täyttäviä kirjontatöitä,
kuten kokonaan tai osittain kirjotut paidat, myssyt, partletit (”liivit”), joiden sisäosien ei ole
tarkoituksena näkyä. Ääriviivojen sisälle tehtävät kirjonnat voivat olla erilaisia ääriviivakirjonnalla
tehtyjä pistopintoja, muita toistuvia täytekuvioita tai toistuvia kirjontapistoja. Ääriviivaa
muodostavat täytekirjonnat ovat yleensä vapaamuotoisia, mutta kirjottavat kuvat, kuten köynnökset,
lehdet, kukat, hyönteiset, eläimet, toistuvat yleensä työssä säännöllisesti. Ääriviivat ovat tavallisesti
paksummalla langalla tehtyjä kuin ääriviivojen sisällä olevat täytekirjonnat.
Aluksi
Tarkista, että olet pessyt riittävän huolellisesti kätesi. Älä käytä käsivoidetta tai –öljyä silloin, kun
teet kirjontaa. Likaiset ja rasvaiset kädet jättävät ikäviä jälkiä kankaaseen, jotka näkyvät erityisesti
silloin, kun kangas on väriltään valkoista. Huolellisesti viilatut kynnet helpottavat myös kirjonnan
tekemistä.
Kangas
Valitse kankaaksi mahdollisimman tasalankaista valkoista pellavaa. Pellavan paksuus riippuu siitä,
minkälaista työtä olet tekemässä. Paitakangas tai pöytäliina voi olla paksuhkoa, mutta nenäliinojen
teossa kannattaa suosia ohuempia pellavia. Käyttämällä ohuempaa pellavaa, saadaan vaatteesta tai
liinasta vähän hienomman oloine kuin paksumpaa kangasta käyttäen. Paksummassa pellavassa
olevat langat ovat harvemmassa kuin ohuessa pellavassa olevat langat. Alussa kannattaa harjoitella
pistojen tekoa harvempilankaiselle (paksummalle) kankaalle, jotta oppii tekemään tasaista jälkeä.
Tärkeintä on, että pystyt itse laskemaan kankaassasi olevia lankoja. Muitakin kankaita voi käyttää,
mutta alussa kannattaa harjoitella perustekniikat pellavalla tai mahdollisesti hardager- tai Aida kankailla, jotka ovat materiaaliltaan puuvillaa. Mikäli käsityöstäsi on tulossa käyttöesine, muista
pestä kangas ennen kirjailutyön aloittamista, jotta vältyt myöhemmin kankaan mahdollisen
kutistumisen aiheuttamista yllätyksistä.
Neulat
Blackwork –kirjonnan tekoon suositellaan käytettäväksi tylppiä neuloja. Jos kuitenkin tunnet
osaavasi tehdä kirjontaa siististi siten, että et riko neulallasi kankaassa olevia lankoja, voit käyttää
mielestäni myös teräviä neuloja. Eli neulalla on siis tarkoitus osua kankaassa olevien lankojen
väliin, siten ettei kankaassa olevia lankoja halkaista. Neulan koko ja paksuus tulee valita
käytettävän kankaan mukaan. Tärkeää on ettei neula jolla pistoja tehdään ole niin paksu, että se
jättäisi kankaaseen rumia jälkiä pistoja tehdessä (ks. muut vinkit tekstin loppupuolelta). Itse käytän
yleensä mahdollisimman pientä neulaa silloin, kun teen blackworkia yhdellä lankasäikeellä ja vähän
paksumpaa, mikäli säikeitä on enemmän.
Langat
Yleensä blackworkia tehdään silkkikirjontalangoilla. Koska silkki on kallista, kannattaa
alkuvaiheessa harjoitella muliinilagalla (DMC), joka on puuvillaa. Myös pellavalankaa voi käyttää
kirjontaan. Langan pituuden ei kannata olla liian suuri, koska liian pitkä lanka menee helposti
solmuun työtä tehdessä, jolloin aikaa kuluu paljon solmujen aukaisemiseen. Itse käytän yleensä
noin 70 cm pitkiä lankoja kirjontaan, kun käytän muliinilankaa ja lyhyempiä jos käytän silkkiä.
Langan pituus on kuitenkin loppujen lopuksi makuasia.
Blackwork -kirjontaa tehdessä voi langan väriksi valita mustan lisäksi myös mm. punaisen, violetin,
sinisen ja vihreän. Blackwork -kirjontaa voi tehdä myös monivärisenä. Täytekirjonnan tehokeinona
voi käyttää esim. kulta- tai hopealankaa.
Kehykset
Kirjontakehyksiä kannattaa käyttää, varsinkin jos työstää isompia pintoja. Ääriviivoja muodostavaa
kirjontaa voi tosin olla helpompaa tehdä aluksi ilmankin kehystä. Kehysten käyttö on niin ikään
makukysymys. Itse en ole koskaan käyttänyt kirjontakehystä tehdessäni ääriviivakirjontaa, mutta
olen huomannut kehyksen olevan enemmän kuin hyödyllinen täytekirjontaa tehdessä. Työtä ei
kuitenkaan kannata säilyttää pitkiä aikoja pyöreässä kehyksessä, sillä joskus kehys jättää ikävät
venymät kankaaseen.
Sakset
Tarvitset kunnolliset, terävät pienehköt sakset, joilla saat leikattua päättelyvaiheessa ylimääräiset
langat pois työn takapuolelta.
Kirjontapistot
Aloittaessasi kirjomaan ääriviivaa muodostavaa blackworkia älä tee langan päähän solmua.
Periaatteessa solmuja ei ole tarkoitus tehdä blackwork -työhön, muuten kuin tehdessäsi
solmupistoja (esim. ranskalaiset solmupistot ”French knots”) tehostaaksesi suurempia pintoja
käsittäviä kirjontoja. Toki sellaisten vaatekappaleiden taakse, joiden takaosaa ei näy, voi solmuja
tehdä, mutta en kuitenkaan sitä suosittele. Aloittaessasi työn tai ottaessasi lisää lankaa jätä kankaan
nurjalle puolelle aina riittävän suuri häntä, jotta voit lopuksi päätellä työn takapuolelta siististi siten,
että etupuoli näyttää samalta kuin takapuoli (kieputtamalla lankaa aikaisempien pistojen ympärille).
Tämän jälkeen leikkaa ylijäänyt lanka pois.
Seuraavassa on esitetty joitain yleisimpiä kirjontapistoja, joita käytetään blackwork –tekniikassa:
Edestakainen etupisto ns. Holbeinin pisto
Ääriviivakirjontaa tehdessä käytetään tavallisesti tätä edestakaista etupistoa, jota myös kutsutaan
Holbeinin pistoksi. Ideana on laskea pistojen pituus tietyn lankaluvun yli ja ali, jonka jälkeen
palataan takaisin lähtöpisteeseen. Lankaluku pysyy samana koko työn ajan. Mitä paksummalla
langalla mitä ohuemmalle kankaalle kirjoo, sen tummempaa kirjonta on. Ohuessa kankaassa ohut
lanka ja pieni lankaluku luo hienostuneemman tunteen kuin paksulla langalla kirjottuna. Tosin
tämäkin on makuasia. Tärkeintä on, että lankaa kuljetetaan lankojen välistä, lankoja rikkomatta ja
tullaan takaisin varovaisesti samaa reittiä, siten että tuloksena on tasainen jälki. Seuraavaksi on
mallinnettu sitä, millä tavalla pistoja tulisi tehdä kankaalle jos kirjotaan suoraa viivaa muodostavaa
mallia. Yksi ruutu vastaa pituudeltaan sitä lankamäärää jonka yli ja ali kuljetaan.
Kuva 2. Yksinkertaisin tapa tehdä edestakaista etupistoa,
ensimmäinen vaihe.2
Kuva 3. Yksikertaisin tapa tehdä edestakaista etupistoa,
toinen vaihe, takaisin päin tuleminen.2
Täyteblackworkia tehtäessä ääriviivoina ja tehosteina voivat olla esim. takapisto, napinläpipisto,
ketjupisto, varsipisto, koraalipisto, aittapisto, ristipisto, ranskalaiset solmut ja kiertopisto.
Kirjontamallit
Internetissä on useita nettisivuja, joista löytyy rekonstruoituja kirjontamalleja ääriviivaa
muodostavista kirjonnoista ja täytekuvioista mm. maalauksissa nähtävistä paidoista. Markkinoilla
on myös useita kirjoja, joissa on esitelty erilaisia kirjontamalleja. Netissä ja kirjoissa on myös
paljon kuvia mm. täytekirjontaa sisältävistä vaatekappaleista ja seinävaatteista.
Muita vinkkejä
Ole tarkkana kirjontaa tehdessä. Mikäli käytät mustaa kirjontalankaa valkoiselle pellavalle ja teet
virheen, jonka seurauksena joudut purkamaan kirjontaa, saattaa mustasta langasta jäädä merkkejä
pellavalle. Virheitä korjatessa kankaaseen saattaa jäädä myös neulan tekemiä jälkiä, mitkä voidaan
yleensä helposti paikata vetämällä varovasti neulalla kankaassa olevia lankoja takaisin paikoilleen.
Ääriviivakirjontaa tehdessä kannattaa kankaasta laskea riittävästi saumanvaraa varten ennen
kirjonnan aloittamista. Mikäli tekee kiertävää ääriviivakirjontaa, kuten esim. nenäliinoihin reunat
kiertävää kirjontaa, kannattaa saumat tehdä mielestäni vasta silloin kun kirjontatyö on valmis.
Varsinkin aloittelijoiden kannattaa aloittaa blackwork –harrastus tekemällä itselleen mallikankaan,
johon voi harjoitella erilaisia pistoja ja pistopintoja. Pidemmälle edistyneille ei myöskään ole
haitaksi harjoitella esim. ääriviivan sisälle tulevia täyttökuvioita ennen varsinaiseen työhön
ryhtymistä. Kirjontamallin tekeminen helpottaa yleensä työn hahmottamista.
Kirjontamallin piirtäminen ruutupaperille auttaa myös hahmottamisessa. Mikäli teet kirjontaa
esimerkiksi nenäliinaan ja ajattelit, että kirjontakuvio kiertäisi nenäliinan ympäri, kannattaa
varsinkin nenäliinan kulmiin tulevat kuviot suunnitella etukäteen ruutupaperille. Ruutupaperilla
yksi ruutu vastaa lankamäärää, jonka yli ja ali pisto tehdään.
Kirjallisuutta ja linkkejä:
An Introduction to Blackwork, Shoshonnah Jehanne ferch Emrys. Compleat Anacronist #31 SCA
Inc. 1987.
Beginner’s Guide to Blackwork, Wilkins Lesley. Search Press needlecrafts. Great Britain 2002.
ISBN 0 85532 937 8
Blackwork, Gostelow Mary. Dover needlework series. New York 1998. ISBN 0-486-40178-2
Traditional Blackwork Samplers, Wilkins Lesley. Search Press needlecrafts. Great Britain 2004.
ISBN 1 84448 022 4
The Elizabethan Practical Companion Blackwork Gallery:
http://www.geocities.com/Athens/Crete/1581/bwgallery/index.htm
A Blackwork Embroidery Primer:
http://prettyimpressivestuff.com/blackwork.htm
Blackwork article by Michelle Palmer:
http://web.archive.org/web/20041010120437/http:/www.needlearts.com/articles/article_13/article_1
3.htm
Fill-in Patterns from Sixteenth Century Blackwork Embroideries:
http://aeg.atlantia.sca.org/projects/howto/blackwork/
Blackwork designs from 16th century sources:
http://katrowberd.elizabethangeek.com/articles/blackwork/
Blackwork history:
http://www.geocities.com/monstonitrus/a_and_s/blackwork/blackwork.html
Bronwen's Blackwork Library:
http://www.elizabethancostume.net/blackwork/index.html
Elizabethan Smocks & Chemises:
http://www.elizabethancostume.net/chemise.html
Jane Seymour's Blackworked Cuff:
http://www.elizabethancostume.net/blackwork/seymour.html
1500-luvun italialainen aluspaita:
http://realmofvenus.renaissanceitaly.net/library/extcam9.htm
Kirjontavälineitä, kirjoja jne:
http://www.stitchdirect.com/shopWebSite/php/showProducts.php?plu=MH1010
Kuvat:
1
Medieval and Renaissance Material Culture
http://www.larsdatter.com/blackwork.htm
2
The Blackwork Embroidery Archives/ Elizabethan Blackwork:
http://www.blackworkarchives.com/bw_stitch.html
© Fru Eva Grelsdotter 2009