Ritvala raikaa – historiaa ja nykyaikaa
Ritvala raikaa – historiaa ja nykyaikaa Ritvalan kylän maankäyttösuunnitelma Kylät kehällä -hanke 2009 Maria Iivari-Hirvelä Ritvala raikaa – h i sto r i a a j a ny k ya i kaa RITVALAN KYLÄN MAANKÄYTTÖSUUNNITELMA KYLÄT KEHÄLLÄ -HANKE 2009 Ritvalan kylä, Valkeakoski Maankäytön suunnitelma 2009 Laatinut Kylät kehällä -hankkeessa projektityöntekijä Maria Iivari-Hirvelä, ark. yo TTY EDGE Arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio Pohjakartta © Maanmittauslaitos lupanro MML/VIR/MYY/328/08 Valokuvat ja piirrokset Maria Iivari-Hirvelä, ellei toisin mainita Hanketta ovat rahoittaneet paikalliset toimintaryhmät Kantri ry ja Pirkan Helmi ry sekä Pirkanmaan Työ- ja elinkeinokeskuskeskus. 3 S i s ä l ly s l u e t t e l o 1 2 Johdanto 1.1 Kylät kehällä -hanke 1.2 Projektin kulku Ritvalassa Perustiedot kylästä 2.1 Sijainti 2.2 Taustatietoja 2.2.1 2.2.2 2.2.3 2.2.4 3 6 6 7 10 10 11 Asukkaat Palvelut ja infrastruktuuri Elinkeinot ja yritykset Yhdistystoiminta ja kylätapahtumat 2.3 Aluerajaus 2.4 Kaavoitustilanne Maisema ja Luonnonpiirteet 3.1 Sijainti suurmaisemassa 3.2 Topografia 3.3 Kallio- ja maaperä 3.4 Vesistöt 3.5 Kasvillisuus 3.6 Arvokkaat luontokohteet 3.6.1 3.6.2 3.6.3 3.6.4 3.6.5 3.7 14 15 18 18 18 18 18 21 21 Perinnemaisemat ja luonnon monimuotoisuus Luonnonsuojelualueet Natura –alueet Arvokkaat harjualueet Muut arvokkaat luontokohteet Maisemakuva 27 3.7.1 Maisematilat 3.7.2 Rakennusten ja maiseman suhde 3.7.3 Näkymät 4Kulttuurihistoria 4.1 Asutuksen kehitys 31 31 4.1.1 Esihistoria 4.1.2 Keskiaika 4.2 Maankäytön ja maiseman historia 4.2.1 4.2.2 4.2.3 4.2.4 4.2.5 4.2.6 Kyläyhteisö Ritvalan jakokunta Maakirjakartat ja -kylät Sarkajako Isojako Torpat 4 34 4.3 Kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö 4.3.1 4.3.2 4.3.3 4.3.4 4.3.5 4.3.6 4.3.7 42 Ritvalan kylä Hakalan kartano Niemenpään kulttuurimaisema Vähäjärven kulttuurimaisema Helkavuori Blomqvistin huvila Muita huomionarvoisia ympäristöjä 5Asukaslähtöinen kehittämistrategia 5.1 Asukasnäkökulman kartoittaminen 5.2 Kyläkysely ja kyläkokousten ryhmätehtävät 46 46 46 5.2.1 Nelikenttäanalyysi (SWOT) 5.2.2 Karttatehtävät 5.2.3 Muita kyläkyselystä esiin nousseita asioita 6 Maankäyttösuunnitelma 6.1 Rakennuspaikkojen valintakriteerit 6.1.1 6.1.2 6.1.3 6.1.4 6.1.5 6.1.6 6.1.7 6.1.8 6.2 6.3 54 54 Maisema Pienilmasto Rakennettavuus Palvelut ja infrastruktuuri Luonto Historia Rakennettu ympäristö Muut paikalliset kriteerit Rakennuspaikkasuunnitelma Rakennustapaohjeita 59 62 6.3.1 Rakennuksen sijoittuminen tontille 6.3.2 Pihapiirit 6.3.3 Rakennuksen ulkomuoto 6.4 Yhteisten alueiden kehittäminen 6.4.1 6.4.2 6.4.3 6.4.4 63 Virkistysalueet ja nähtävyydet Ritvalan raitti Myllyvalkama ja venepaikat Seurantalo ympäristöineen lähdeluettelo 64 Liitteet Liite 1: Rakennuspaikkakuvaukset Liite 2: Rakennuspaikkasuunnitelma 1: 20 000 5 1 Johdanto 1.1 Kylät kehällä -hanke Tämä suunnitelma on tehty osana Tampereen teknillisen yliopiston Arkkitehtuurin laitoksen EDGE-tutkimuslaboratorion toteuttamaa Kylät kehällä -hanketta kesällä 2009. Hankkeen virallinen nimi on Kylät kehällä – Kyläsuunnittelu kaupunkiseudun ulkokehällä. Hankkeen tavoitteina on ollut löytää kylien rooli osana kaupunkiseudun erilaisia verkostoja ja etsiä keinoja kylien keskeisen resurssin – kylämaiseman – suojelemiseksi esikaupungistumiselta. Kylän ei tulisi olla pelkkä idyllinen nukkumalähiö vaan yhteisö. Siksi kylän asukkaita on pyritty sitouttamaan kylänsä kehittämiseen hankkeen puitteissa järjestetyillä kyläkokouksilla, joissa on kerätty kyläläisten ajatuksia asuinympäristöstään ja palautetta suunnitelmaluonnoksista. Osallistumisprosessissa on hyödynnetty TTY:ssa vuosina 2004-2006 toteutetun osallistumisen käytäntöihin keskittyneen Kylä-Kyllä! -projektin kokemuksia. Hanke kestää kesäkuusta 2009 maaliskuuhun 2010, jolloin aluerakenteen analyysin ja suunnitelmien yhteenvedon sisältävä loppuraportti valmistuu. Hankkeessa on mukana seitsemän kylää; Pirkkalankylä Pirkkalasta, Tottijärvi Nokialta, Nurmi ja Säijä Lempäälästä sekä Ritvala, Haukila ja Saarioispuoli Valkeakoskelta. Kehän kyliä yhdistävät Tampereen läheisyys ja hyvät tieyhteydet, joiden houkutteleman omakotirakentamisen hallinta on usein tarpeen kylämäisyyden säilyttämiseksi. Käytännössä kyläkohtaiset suunnitelmat on toteutettu kuuden TTY:n arkkitehtiopiskelijan kesätöinä, joista kaksi jalostunee diplomitöiksi. Suunnitelmat ovat painottuneet maankäyttöön: niissä esitetään uusia rakennuspaikkoja tai rakentamiseen soveltuvia vyöhykkeitä paikkatieto- ja kartta-analyysien perusteella. Maankäyttösuunnitelmien tueksi ja täydennykseksi suunnittelijat ehdottavat myös maisemanhoidon toimenpiteitä ja antavat rakennustapaohjeita. Lisäksi suunnitelmissa esitetään kylien matkailu- ja virkistyskäyttöön liittyviä kehitysideoita, kuten luonto- ja kulttuuripolkuverkostoja. Suunnitelmat ovat epävirallisia eikä niillä ole lainvoimaa, mutta ne voivat toimia yleiskaavoituksen taustamateriaalina, suunnittelutarveratkaisujen myöntämisen aputyökaluna tai tulevaisuuden tiekarttana kylien kehittäjille ja rakennuspaikkoja pohtiville maanomistajille. Projektipäällikkönä hankkeessa on toiminut arkkitehtiylioppilas Jukka Aaltonen ja vastuullisena johtajana TTY:n yhdyskuntasuunnittelun professori Staffan Lodenius. Kylät kehällä -hanke on toteutettu EU-rahoitteisen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007-2013 tuella. Rahoitusviranomaisena toimii Pirkanmaan TE-keskus. Rahoitus on myönnetty paikallisten toimintaryhmien Kantri ry:n ja Pirkan Helmi ry:n rahoituskiintiöistä. 6 1.2 Projektin kulku Ritvalassa Keväällä 2009 Ritvalan kyläaktiivit olivat laatineet pienehkön kyläsuunnitelman, johon oli koottu tietoa kylästä ja kyläläisistä sekä heidän toiveistaan Ritvalan kehittämiseksi. Tuo 27.3.2009 päivätty Ritvalan kyläsuunnitelma oli tehty pohjaksi tälle Kylät kehällä -hankkeessa laadittavalle maankäyttösuunnitelmalle kylän kehittämiseksi. Lähtökohtana koko projektille olikin kyläläisten halu vaikuttaa kylänsä kehittämiseen ja elävänä pysymiseen.1 Näin ollen kyläläisten ääni haluttiin kuuluville myös tätä epävirallista maankäyttösuunnitelmaa laadittaessa. Suunnitteluprojekti käynnistyi kesäkuun alussa 2009, jolloin suunnittelija aloitti tutustumisensa kylään, ensin jo laaditun kyläsuunnitelman ja muun lähdemateriaalin pohjalta sekä sittemmin jalkautumalla kylän kauniisiin maisemiin kohtaamaan myös kyläläisiä. Jo projektin varhaisessa vaiheessa pidettiin myös palaveri Valkeakosken kaavoitusarkkitehti Teija Mäkelän ja kaavoituspäällikkö Kirsti Peillin kanssa. He antoivat tietoa alueen voimassa olevasta kaavoituksesta sekä paljon hyviä vinkkejä muista hyödyllisistä lähteistä. Valkeakosken kaupungilta saatiin myös paljon karttamateriaalia suunnittelualueesta. Ritvalan kyläaktiivi Sinikka Laurila toimi koko projektin ajan kylän yhteyshenkilönä. Aluksi hän kierrätti suunnittelijaa suunnittelualueella sekä tutustutti myös muutamaan muuhun aktiiviseen kyläläiseen. Myöhemmin suunnittelija kävi itsenäisesti valokuvaamassa ja tutkimassa kylää tarkemmin. Kyläläisiltä sai myös hyviä vinkkejä siitä keneltä ja mistä saisi lisätietoa esimerkiksi kylän historiasta. Ensimmäinen kyläkokous pidettiin maanantai-illalla 6.7.2009 Ritvalan nuorisoseurantalolla. Sinne oli kutsuttu kaikki ritvalalaiset kesäasukkaineen kirjeitse sekä yleisellä kutsulla Valkeakosken Sanomissa noin viikkoa ennen tapahtumaa. Ritvalan kyläyhteisö vaikutti aktiiviselta heti alusta lähtien, sillä nuorisoserantalo täyttyi eri ikäisistä kyläläisistä, jotka olivat innokkaita kuulemaan projektista ja vaikuttamaan oman asuinympäristönsä suunnitteluun. Ensimmäiseen kyläkokoukseen saapui runraasti uteliaita kyläläisiä 1 Ritvalan kyläsuunnitelma 2009 7 Tämän maankäyttösuunnitelman pääpaino on rakennuspaikkasuunnitelmassa, jossa osoitettaan uusia mahdollisia rakennuspaikkoja, jotta kylään voisi muuttaa uusia asukkaita ja kyläyhteisö sekä sen palvelut voisivat säilyä elinvoimaisina. Halukkaita olisikin tulossa, mutta rakennuspaikkoja tai -lupia on ollut vaikea saada. Rakennuspaikkana Ritvala on kuitenkin hyvin vaativa, sillä suurin osa kylää on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemaalueeksi. Rakennusluvat menevätkin maakuntamuseon kautta. Pirkanmaan maakuntamuseossa oltiin myös kiinnostuneita projektista. Museon arkeologi Aino Nissiaho ja rakennustutkija Hannele Kuitunen antoivat arvokkaita vinkkejä kylän historian ja maiseman analysoimiseen kartoista, kylämiljööstä sekä kirjallisista lähteistä. Heiltä sai myös arvokasta tietoa muinaismuistoita ja niiden vaalimisesta sekä hyviä vinkkejä siitä mikä vanhassa maisemassa on säilyttämisen arvoista. Lähtökohtana suunnittelulle olikin arvokas maaseutumaisema ja sen kehittäminen yhdessä maanomistajien ja asukkaiden kanssa, niin että hallitsemattoman rakentamisen ja siitä seuraavan maaseutumaiseman häviämisen uhkakuva voitaisiin välttää. Kylä halutaan kuitenkin säilyttää elävänä yhteisönä maaseudun tärkeät ominaispiirteet huomioiden. Suunnitelmassa pyrittiinkin löytämään rakentamiselle suotuisia paikkoja alueen maisema ja rakentamisen perinne huomioiden. Uusia rakennuspaikkoja ei kuitenkaan ole saatavilla, elleivät maanomistajat niitä myy. Siksi suunnittelualueen maanomistajiin otettiin erikseen yhteyttä kirjeitse ja kutsuttiin heidät erilliseen maanomistajakokoukseen Ritvalan nuorisoseurantalolle keskiviikkoillalla 23.9.2009. Kokouksessa maanomistajat saivat kommentoida suunnittelijan rakennuspaikkaehdotuksia sekä esittää omia ehdotuksia mahdollisiksi uusiksi rakennuspaikoiksi, mutta heitä ei silti velvoitettu myymään niitä. Lähes jokaiselta maanomistajakokoukseen osallistuneelta maanomistajalta tuli ehdotuksia mahdollisiksi uusiksi rakennuspaikoiksi. 8 Suunnittelija sai arvokasta paikallistietoutta asukkailta ensimmäisen kyläkokouksen ryhmätehtävien avulla. Rakennuspaikkaehdotuksia tulikin mukavasti, yhteensä noin 40 kappaletta. Osa maanomistajista ei kuitenkaan päässyt kokoukseen mukaan, mutta jotkut olivat suunnittelijaan muuten yhteydessä. Sen jälkeen suunnittelija kävi maastossa tutustumassa rakennuspaikkaehdotuksiin ja teki arvion niiden soveltuvuudesta rakennuspaikoiksi maastokäyntien ja kartta-analyysien pohjalta. Sitten kun suunnittelija oli saanut yhdistettyä hyväksymänsä maanomistajien tonttiehdotukset omien ehdotustensa kanssa rakennuspaikkasuunnitelmaksi, järjestettiin toinen kyläkokous jälleen Ritvalan nuorisoseurantalolla torstai-illalla 29.10.2009. Syksyn kylmyys taisi hieman verottaa osallistujia, sillä Ritvalassa ei ole talvilämmintä kokoontumispaikkaa, eikä seurantaloa lämmitetä kuin joulujuhlaa varten ja silloinkin monta päivää etukäteen. Paikalle saapui kuitenkin kaikkein aktiivisiimmat kyläläiset ja maanomistajat kuulemaan suunnittelijan analysointeja ehdotettujen rakennuspaikkojen sopivuudesta sekä kommentoimaan laaditun rakennuspaikkasuunnitelman karttaluonnosta. Suurin osa paikallaolijoista oli tyytyväisiä suunnitelmaan, mutta parin maanomistajan kanssa vielä keskusteltiin suunnittelijan valinnoista. Yksi ehdotus uudeksi rakennuspaikaksi tuli vielä toisen kyläkokouksen jälkeen ja sekin otettiin huomioon lopullisessa rakennuspaikkasuunnitelmassa, joka esitellään tässä raportissa yhdessä muiden suunnitteluun vaikuttaneiden oheistietojen kanssa joihin suunnittelija perehtyi prosessin edetessä. Toinen kyläkokous jouduttiin järjestämään myöhemmin syksyllä, kylmässä nuorisoseurantalossa, mikä ehkä verotti hieman myös osallistujia. Koko suunnitteluprojekti on ollut erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Oli kunnia päästä kehittämään yhtä Suomen historiallisimmista kylistä yhdessä aktiivisten kyläläisten kanssa. Suuri kiitos kaikille mukana olleille kyläläisille, maanomistajille sekä koko Kylät kehällä -projektin ohjausryhmän jäsenille. Toivottavasti tästä Ritvalan kylän maankäyttösuunnitelmasta on paljon hyötyä niin uusille kuin vanhoille kyläläisille, rakennuspaikkoja etsiville sekä lupia myöntäville viranomaisille. Antoisia lukuhetkiä! 9 2 Perustiedot kylästä 2.1 Sijainti Ritvalan kyläalue sijaitsee Sääksmäellä Valkeakosken kaupungin eteläosissa Vanajaveden pohjoisrannalla. Kylä on osa historiallisen Sääksmäen pitäjän kirkonpuolta ja liittyy valtakunnallisesti arvokkaaseen Sääksmäen-Tarttilan maisema-alueeseen sekä Vanajaven laakson kansallismaisemaan. Ritvala sijaitsee aivan Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakuntaalueiden rajaseuduilla. Tampereen kaupunkialueelle automatka kestää noin 45 minuuttia, Hämeenlinnaan ajaa puolessa tunnissa ja Valkeakosken keskustaan ajaessa menee reilu vartti. Valkeakoski Suomen kartalla (Kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/ Valkeakoski) TAMPERE LEMPÄÄLÄ VALKEAKOSKI Ritvala Pirkanmaa HÄMEENLINNA Kanta-Häme vesistöt taajama-alueet suunnittelualue 10 2.2 Taustatietoja 2.2.1Asukkaat Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2006 Ritvalan postinumeroalueella asui 191 henkilöä 82 taloudessa. Asukkaiden keskiikä oli tuolloin 47 vuotta. Lapsia (alle 17 vuotiaita) oli 13 %, kun taas eläkeläisiä (yli 65 vuotiaita) asukkaista oli 30 %. Miehiä oli 54 prosenttia, eli hieman enemmän kuin naisia.1 Nuorisoseurantalo on yksi kyläläisten kohtauspaikoista arjen ja juhlan keskellä. Viime vuosien aikana kylään on muuttanut useita lapsiperheitä ja syntyvyyskin on ollut ennätyksellistä. Maaliskuun 2009 tietojen mukaan Ritvalassa asuu vakituisesti jo 198 henkilöä, joista miehiä on 106 ja naisia 92. Kesäisin asukasmäärä kuitenkin tuplaantuu, kun kesäasukkaat saapuvat värittämään kylän elämää.2 2.2.2Palvelut ja infrastruktuuri Sipilän kyläkauppa palvelee kyläläisiä niin ruokaostoksissa kuin postipalveluissakin. Ritvalan entinen kansakoulu Kauppa- ja postipalvelut Kylässä on aktiivisesti toimiva kyläkauppa, jonka yhteydessä on myös asiamiesposti. Kyläläiset tykkäävät asioida palvelualttiissa kaupassaan, jonne he saavat tilattua lähes mitä vain, mutta samalla heitä huolettaa palveluiden jatkuminen kyläkaupan omistajapariskunnan jäädessä eläkkeelle tulevaisuudessa. Koulut Ritvalan kyläkoulu on lakkautettu, mutta viereisessä kylässä, Huittulassa, toimii elinvoimainen Rauhalan koulu, esikoulu- ja ala-asteikäisille. Sinne on Ritvalasta noin viisi kilometriä. Lähin yläaste, Naakan koulu, on noin 13 km päässä Valkeakosken keskustassa. Kaupungin pohjoispuolella on taas Valkeakosken lukio ja ammattikoulu, minne Ritvalasta tulee matkaa noin 17 km. Kirjastopalvelut Sääksmäen lähikirjasto palvelee Voipaalan kartanon entisessä navettarakennuksessa noin kuuden kilometrin päässä Ritvalasta. Lisäksi kerran kahdessa viikossa kylässä pysähtyy Valkeakosken ja Lempäälän yhteinen kirjastoauto, Walle, sekä Raittinristillä että Ritvalanraitin ja Lukonmäentien risteyksessä.3 Julkinen liikenne Kouluvuoden aikana linja-autovuorot kulkevat arkisin kymmenen kertaa ja lauantaisin kolme kertaa päivässä Valkeakosken keskustasta Ritvalan Raittinristille ja takaisin. Kesäisin vuoroja ajetaan 1 Tilastokeskus 2006 2 Ritvalan kyläsuunnitelma 2009 3 Valkeakoski (internet) 11 harvemmin. Kylällä liikennöi myös palvelubussi kulkien Ritvalanraittia aina Lukonmäentien risteykseen saakka ja sieltä takaisin kaupunkiin. Lisäksi valtatieltä 130, noin kuuden kilometrin päässä Ritvalasta, pääsee pikavuorolla Tampereelle ja Helsinkiin kerran tunnissa. Lähin rautatieasema on noin 20 kilometrin päässä Toijalassa. Seurakunta Sääksmäen kirkko, pappila ja kirkontupa sijaitsevat noin kuuden kilometrin päässä Ritvalasta. Seurakunnan tiloissa Sääksmäellä kokoontuu muun muassa seurakunnan päiväkerho kahdesti viikossa ja perhekerho kerran viikossa. Kokoontumispaikat Kyläkoulun lakkauttamisen jälkeen vanha koulurakennus oli vielä jonkin aikaa kyläläisten käytössä yhteisenä lämpimänä talvikokoontumistilana, mutta nykyisin se on yksityiskäytössä asuinrakennuksena. Onneksi sentään seurantalontien toisessa päässä sijaitseva 1919 valmistunut Ritvalan nuorisoseurantalo on kyläläisten aktiivisessa käytössä erilaisten harrastekerhojen ja yhdistysten kokoontumistilana sekä tapahtumien pitopaikkana etenkin kesäisin. Talvilämmintä kokoontumistilaa kaipaillaan kuitenkin kovasti. Matkailu Vanajaveden rannalla, aivan kylän rajamailla Huittulasta saavuttaessa, sijaitsee kaupungin ylläpitämä uimaranta, joka houkuttaa käviöitä myös kaupungista ja muualta. Sen yhteydessä Hakalanrannassa on lisäksi SF-Caravan Valkeakoskenseutu ry:n ylläpitämä leirintäalue, jossa on noin 35-40 asuntovaunupaikkaa. Alueella on isäntäpäivystys kesäaikaan päivittäin ja talvisaikaankin viikonloppuisin.1 Ritvalassa olisi kyllä paljon potentiaalia kehittää matkailupalveluita edelleen, vanha maalaismaisema ja kulttuuriympäristö myyntivalttinaan, vaikkapa vanhojen maatilojen yhteyteen. Vesi- ja viemäriverkosto Kylälle on perustettu vesiosuuskunta, joka on järjestänyt kylälle yhteisen vesi- ja viemäriverkoston viime vuosien aikana. Verkosto toimii nyt Ritvalan ydinalueella, mutta sitä voidaan tarvittaessa jatkaa ja verkostoa ollaankin jo laajentamassa. Jätehuolto Nuorisoseurantalon parkkipaikan yhteydessä toimii aluejätepiste, jonne kyläläisten on helppo lajitella paperi-, pienmetalli- ja lasijätteensä kierrätystä varten. 1 SFC Valkeakoskenseutu ry (internet) 12 Nuorisoseurantalon takana on pelikenttä kyläläisten urheilullisille harrastuksille, mutta sitä käytetään myös erilaisien tapahtumien yhteydessä. Hakalanrannan uimaranta sopii hyvin pienillekin lapsille matalan hiekkapohjansa ansiosta. 2.2.3Elinkeinot ja yritykset Vuoden 2006 tilastotietojen mukaan 25 % Ritvan työikäisistä saa elantonsa teollisesta työstä, 20 % maa- ja metsätaloudesta tai kalastuksesta ja 12 % tekee kuljetus-/liikennetyötä. Vuonna 2006 Ritvalassa oli 16 maatalousyrittäjää ja 10 muuta yrittäjää. Tuolloin Ritvala tarjosi työpaikan 38:lle henkilölle, mikä oli 40 % kylän koko työvoimasta. Suurin osa Ritvalan työikäisistä hankkiikin elantonsa käymällä palkkatyössä muualla Valkeakoskella tai kauempana.1 2.2.4Yhdistystoiminta ja kylätapahtumat Ritvalan helkajuhla on vuoden kohokohta kylällä. Se yhdistää niin perheet, suvut kuin sukupolvetkin yhteiseen maisemaan ja henkiseen perintöön. Juhlan lähtökohtana pidetään monilla kansoilla esiintyviä kevät- ja hedelmällisyysriittejä, joihin on sekoittunut kristillistä peltojensiunaamisperinnettä. Nykymuotoisen helkajuhlan ytimenä on helkavirsiä laulavien nuorten neitojen kulkue, joka lähtee Raittinristiltä ja kulkee siinä ristinmuotoisen reitin helkavirsiä laulellen. Sen jälkeen kokoonnutaan ulkoilmajuhlaan nuorisoseurantalon ympäristöön, missä juhla jatkuu tanhuineen, musiikkiesityksineen ja juhlapuheineen. Ritvala tunnetaan Helkajuhlistaan, joiden järjestämiseen vuonna 1910 perustettu Ritvalan nuorisoseura osallistui heti alkuaikoinaan.2 Ritvalan helkajuhla on Suomen vanhin kansanperinnejuhla, mistä Ritvalassa ollaan syystäkin ylpeitä. Kylällä osataan arvostaa juhlan ainutlaatuisuutta sekä arvokkuutta. (Kuvat: http://kylansaitti.fi/fi/rns) Talvisin seura järjestää vuosittaiset pikkujoulut, joita varten seurantaloa lämmitetään monta päivää etukäteen. Käsityöpiiri sen sijaan kokoontuu vuorotellen eri kodeissa joka toinen viikko. Siellä valmistetaan ainakin kansallispukuja, mitä tarvitaankin sitten taas helkajuhlissa. Osan toiminnastaan, kuten lasten musiikkikerhon, nuorisoseura joutuu järjestämään Huittulassa Rauhalan koululla. Perinteen juuret ulottuvat kauas menneisiin aikoihin ja olivatkin unohtua 1800-luvun lopulla, mutta pienen tauon jälkeen helkajuhla virisi jälleen henkiin Ritvalan vapaapalokunnan helluntaina järjestetyistä vuosijuhlista aina vuodesta 1904 eteenpäin. Pikkuhiljaa juhla sai nykymuotonsa nuorisoseuran ottaessa siitä kokonaan vastuun vuodesta 1920 eteenpäin.3 Perinne jatkuu ja aktivoi nuorisoseuran toimintaa yhä edelleen. Vuonna 2010 sata vuotta täyttävä nuorisoseura aikoo varmasti järjestää vielä monet helkajuhlat uusien sukupolvien koettaviksi. Vaikka helkajuhlien järjestäminen ja säilyttäminen onkin nuorisoseuran ehdoton päätehtävä, se ylläpitää myös monenlaista muuta toimintaa kylällä. Toiminta onkin aktivoitunut yhä edelleen lukuisten lapsiperheiden muutettua kylään. Ritvalan kööri on myös osa nuorisoseuran toimintaa kylällä. Sekakuoro perustettiin keväällä 1979 ensisijaisesti helkajuhlien ohjelmaa varten ja siitä lähtien se onkin esiintynyt juhlilla joka helluntai. Kuorolla on myös monia muita konsertteja vuoden aikana.4 1 Tilastokeskus 2006 2 Valkeapää 2005 3 Ritvalan nuorisoseura (internet) 4 Ritvalan nuorisoseura (internet) 13 2.3 Aluerajaus Ritvalan kyläalueeseen luetaan vanhat historialliset maakirjakylät: Ritvala, Nuutala ja Ikkala. Eli kylään kuuluvat kaikki taloudet joiden postinumero on 37720. Ritvalan kyläyhdistyksen kanssa tätä maankäyttösuunnitelmaa varten tehtiin kyläalueen rajaus käsittämään nykyisen yhteisöllisen kyläalueen (kartassa vaalealla), joka kattaa aika pitkälti samat alueet kuin nykyinen vesiosuuskunnan toiminta-alue. Kylän keskus määrittyy Raittinristin, kyläkaupan ja seurantalon ympäristöön. 14 2.4 Kaavoitustilanne Suunnittelualueella on voimassa kaksi oikeusvaikutteista kaavaa: Valkeakosken rantojen osayleiskaava (vahvistettu 8.11.1993) sekä Pirkanmaan 1. maakuntakaava (vahvistettu 29.3.2007). Valkeakoskelle on laadittu myös oikeusvaikutukseton rakenneyleiskaava (hyväksytty 20.6.2005), joka kattaa siten myös Ritvalan alueen. Karttaan on merkitty punaisella rantaosayleiskaavan piirissä olevat alueet. Vaaleammalla punaisella merkityille alueille kaupunki voi kuitenkin myöntää rakennuspaikkoja suunnittelutarveratkaisulla, mikäli tontti on yli 200m rantaviivasta. 15 Maakuntakaava ja sen selitykset Ritvalan osalta. (Lähde: Pirkanmaan liitto) 16 Rakenneyleiskaava ja sen selitykset Ritvalan osalta. (Lähde: Valkeakosken kaupunki) 17 3 Maisema ja Luonnonpiirteet 3.1 Sijainti suurmaisemassa Ritvala on osa Sääksmäen – Tarttilan valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta1 sekä Vanajaveden laakson kansallismaisemaa. Suomen maisemamaakuntajaon mukaan alue kuuluu Hämeen viljely- ja järvimaahan sekä tarkemmin Keski-Hämeen viljely- ja järviseutuun.2 Vanajavesi monine lahtineen, kalliosaarineen ja niemineen sekä harjut ja pitkään viljellyt historialliset peltoalueet hallitsevat alueen maisemaa, jota luonnon omat prosessit sekä ihmisen monivuosisatainen toiminta ovat muokanneet. 3.2 Topografia Maanpinnan korkeudet (mitä punaisempi sitä korkeampi, siniset alueet matalimpia) Ritvalan pinnanmuodot vaihtelevat seudulle tyypillisesti. Jääkauden muovaamaat harju- ja laaksoaalueet ovatkin selkeästi nähtävissä alueen korkokuvassa. Loivat etelä- ja länsirinteet ovat pienilmastoltaan parhaimpia asutusta ajatellen. Harjut lähiympäristöineen ovatkin tarjonneet suotuisan pienilmaston suojaisalle asuinpaikalle ja ravinteikkaan maaperän kasveille ja eläimille jo hyvin varhain myös Ritvalassa. Soranotto on kuitenkin ehtinyt tuhota osan kylän harjualueista. 3.3 Kallio- ja maaperä Maanpinnan jyrkkyydet (mitä punaisempi sitä jyrkempi) Alueen kallioperä on pääsoin kiilleliusketta ja kiillegneissiä.3 Sen sijaan maaperässä on suuriakin vaihteluita sora- ja hiekkapitoisten harjualueiden sekä savi- ja hiesupitoisten laaksojen välillä. Maaperältään rakentamiseen sopivat erityisesti moreeni, sora ja hiekka, mutta myös karkea hieta. Nykyään maaperä ei tosin ohjaa ihmisen toimintaa siinä määrin kuin satoja vuosia sitten, sillä tekniikka on tehnyt mahdolliseksi rakentamisen hyvinkin erilaisille alueille. 3.4 Vesistöt Ritvalassa vesistöillä on tärkeä merkitys myös maisemassa. Niiden syntyyn on vaikuttanut jääkausi ja jään sulamista seurannut Itämeren altaan monivaiheinen kehitys. Jään paineen hellittäessä maa alkoi kohota. Samalla vedenpinta laski ja Itämeren allas kadotti yhteytensä mereen Tämän seurauksena syntyi makeavetinen Ancylysjärvi, josta Vanajavesi kuroutui oletettavasti noin 8000-7500 vuotta sitten. Samoihin aikoihin sille muodostui laskuuoma (Lempäälänvirta) kohti Pyhäjärveä. Siellä vesistö yhtyy Kokemäenjokeen ja laskee sitä kautta aina mereen saakka.4 1 Ympäristöministeriö 1992 2 Pirkanmaan liitto 2006 3 Geologian tutkimuskeskus (internet) 4 Pirkanmaan liitto 2006 18 Maaperäkartta 1: 40 000 19 VANAJAVE Rantaviiva Rantaviiva Rantaviiva Muinaisjärv Nykyinen v Maanpinta Suolahti Maanpinta Maanpinta Maanpinta Vähäjärvi Maanpinta 90,9m (mpy) Maanpinta Maanpinta VANAJAVEDEN VAIHEET RITVALASSA Rantaviiva isoleerausvaiheessa (n. 5200 eKr) Rantaviiva kuusen tuloaikana (n. 4200 eKr) Rantaviiva korkeimmillaan (1820-luvulla) VANAJAVESI Muinaisjärvet 79,4m (mpy) Nykyinen vedenpinta VANAJAVEDEN VAIHEET RITVALASSA Rantaviiva isoleerausvaiheessa (n. 5200 Maanpinta eKr) alle 80 m (merenpinnasta) 0 0,5 1 km Rantaviiva kuusen tuloaikana (n. 4200 eKr) Maanpinta yli 80 m (merenpinnasta) Rantaviiva korkeimmillaan (1820-luvulla) Muinaisjärvet Maanpinta yli 90 m (merenpinnasta) Nykyinen vedenpinta Maanpinta yli 100 m (merenpinnasta) Maanpinta alle 80 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 110 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 80 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 120 m (merenpinnasta) Muinaisjärvet Muinaisjärvet Maanpinta yli 90 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 130 m (merenpinnasta) Nykyinen vedenpinta Nykyinen vedenpinta Maanpinta yli 100 m (merenpinnasta) Maanpinta alle 80 m (merenpinnasta) Maanpinta alle 80 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 110 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 80 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 80 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 120 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 90 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 90 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 130 m (merenpinnasta) VANAJAVEDEN VAIHEET RITVALASSA VANAJAVEDEN VAIHEET RITVALASSA Rantaviiva isoleerausvaiheessa (n. 5200 eKr) Rantaviiva isoleerausvaiheessa (n. 5200 eKr) Rantaviiva kuusen tuloaikana (n. 4200 eKr) Rantaviiva kuusen tuloaikana (n. 4200 eKr) Rantaviiva korkeimmillaan (1820-luvulla) Rantaviiva korkeimmillaan (1820-luvulla) 20 Vanajaveden pinnanvaihtelut Matalimmillaan Vanajaveden pinta on ollut järven isoleeraus- eli muodostumisvaiheessa. Jonkun verran sen jälkeen kun kuusi oli alkanut kasvaa ja vallata alaa, alueelle saapui myös ihmisiä. Tuon matalanveden vaiheen jälkeen noin 1000500 eKr. alkoi kuitenkin sataa enemmän ja vedenpinta alkoi nousta ankarasti. 1800-luvun alussa vedenpinta oli korkeimmillaan ja sitä alettiinkin keinotekoisesti laskea 1820-luvulla.1 Tulvat ovat aina olleet luontaisia Vanajavedelle, mikä on vaikuttanut osaltaan rantamaiden käyttöön ja kasvillisuuteen. Tulvavaihteluita tasaamaan aloitettiin järven systemaattinen säännöstely 1960-luvulla. Sillä on ollut kuitenkin vaikutuksensa alueelle tyypillisten lajien, kuten kynäjalavan, harvinaistumiseen, koska tulvat eivät enää liota niiden siemeniä.2 Viereisessä kuvassa näkyy miten Vanajaveden rantaviiva on vaihdellut Ritvalan kohdalla. Suurimmat vaihtelut on havaittavissa Suolahden luona. Kartassa näkyy myös muutama muinaisjärvi, jotka ovat nähtävästi olleet savipainanateisiin muodostuneita lampia ja järviä, tavallisesti laguunijärviä isoleerausvaiheessa syntyneiden vallien takana.3 1 Auer 1924 2 Vanajavesi (internet) 3 Auer 1924 Nykyisin Vanajavesi on suosittu veneilyreitti ja kalavesi. Jokakesäiset sinileväkukinnat rajoittavat kuitenkin muuta virkistyskäyttöä, mikä kiusaa myös Ritvalan asukkaita. 2000-luvulla Vanajaveden pintavedenlaatu onkin todettu vain tyydyttäväksi. Tilanne on tosin ollut huonompikin 1970-luvulla, mutta se vaatii vielä paljon ponnisteluita. Ritvalan vesistöihin kuuluu myös korkeita luonnonarvoja edustava Vähäjärvi (Ritvalanjärvi). 3.5 Kasvillisuus Suomen kasvimaantieteellisessä aluejaossa Ritvala kuuluu eteläboreaaliseen lounaismaan vyöhykkeeseen. Näille lounaismaan saviseuduille, eli vuokkovyöhykkeille ovat tyypillisiä rehevät lehdot ja runsasravinteiset järvet. Alue on myös kasvillistollisesti rikasta ja erittäin vanhaa viljelyseutua. Yleisenä metsätyyppinä on lehtomainen ja tuore kangas, mutta alueella kasvaa myös jaloja lehtipuita kuten lehmusta, vuorijalavaa ja kynäjalavaa.1 Kulttuurikasvisto on alueella rikasta, johtuen alueen esi-historialliselta ajalta jatkuneesta asutushistoriasta. Sääksmäen alue onkin todettu oikeaksi kulttuurikasviston aarreaitaksi. Myös Ritvalassa esiintyy monia uhanalaisia kasveja. Esimerkiksi mykykatkoa kasvaa Rekolan talon pihapiirissä. Ritvalassa on myös muita erityisen huomion ansaitsevia kasveja, kuten varstasara sekä Ikkalan lehdossa kasvava sääskenvalkku ja rantahirvenjuuri. Oitissa on lisäksi kynäjalavametsikkö. Kynäjalava on rauhoitettu koko Suomessa, sääksenvalkku luokitellaan Pirkanmaalla erittäin uhanalaiseksi, myrkkykatko vaarantuneeksi ja rantahirvenjuuri silmällä pidettäväksi kasvilajiksi.2 3.6 Arvokkaat luontokohteet Valkeakoski on luontokohteiltaan Pirkanmaan merkittävimpiä kuntia. Alueen luonto onkin poikkeuksellisen rehevää. Seudun arvokkaat lehdot, uhanalaisten kasvien kasvupaikat ja hienot katajakedot ovat kaikki huomionarvoisia kohteita. 3.6.1Perinnemaisemat ja luonnon monimuotoisuus Pääosin perinteisen karjatalouden ja niihin liittyvien toimintojen muovaamia maisematyyppejä kutsutaan perinnemaisemiksi.3 Ne voidaan jakaa rakennettuihin perinnemaisemiin ja perinnebiotooppeihin. Jälkimmäisiä ovat luonnonniityt ja laitumet, joihin vanha maatalous perustui. Nykyisin ne ovat kuitenkin katoamas1 Pirkanmaan liitto 2006 2 Järvinen 1999 3 Kekäläinen (internet) 21 sa, laidunnus- ja viljelymenetelmien muuttumisen myötä. Perinnebiotooppien myös merkittävä osa maaseudun kulttuurimaisemaa ja luonnon monimuotoisuutta on vaarassa hävitä.1 Yleinen huoli perinnebiotooppien tilasta sekä tarve niiden säilyttämiseen on johtanut lukuisiin hoitoprojekteihin eri puolilla Suomea.2 Vuonna 2003 Ritvalan alueelle tehtiin luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, missä on selvitetty luonnon monimuotoisuuden (lumo) kannalta merkittävät kohteet sekä esitetty hoitosuositusia kohteiden kunnostukselle ja hoidolle. Siinä huomioitiin myös jo aiemmin inventoidut perinnemaisemat ja Natura –alueet. Alueelta löytyikin 27 lumokohdetta.3 Vuonna 1999 ilmestyneessä Pirkanmaan perinnemaisemat –kirjassa alueelta luetellaan kuusi perinnebiotooppia: yksi maakunnallisesti arvokas (Peltokarpin laitumet) ja viisi paikallisesti arvokasta (Niemenpään haat, Vanhalan laitumet, Kartanon katajasaareke, Nuutalan haka ja Rekolan katajaketo) .4 3.6.2Luonnonsuojelualueet5 Luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet, joita on perustettu luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Alueiden rauhoittaminen perustuu luonnonsuojelulakiin. Valtio ostaa ja vaihtaa maata suojelualueiden perustamiseksi, mutta maanomistajan hakemuksesta myös yksityisiä alueita voidaan rauhoittaa. Ritvalan alueella luonnonsuojelualueita ovat Oitin kynäjalavametsikkö ja Oitinsaari. Jälkimmäinen rajautuu kuitenkin tämän maankäyttösuunnitelman suunnittelualueen ulkopuolelle. Oitin kynäjalavametsikkö sijaitsee Vanajalle pistävän kapean, luonnonkauniin harjuniemen, Oitinkintaan, juurella. Alue on kynäjalavia kasvava pieni (1,5 ha) rantametsä, jonka alempia kasvillisuuskerroksia hallitsee mm. taikinamarja ja kivikkoalvejuuri. Alue on rauhoitettu vuonna 1986. Lumokohteet kartalla1 1. Hakalan kartanon alue 2. Hakalan metsänreuna ja metsäsaarekkeet 3. Vähäjärven ranta-alueet 4. Vanhalan laitumet 5. Jutilan metsäsaarekkeet 6. Alhontaustan metsänreuna 7. Sillansuunoja/ Multiusoja 8. Harju 9. Ritvalanraitin saarekkeet 10.Hevoshaka 11.Nuorisoseurantalon piha-alue 12.Vilosen metsälaitumet 13.Pelto-Karpin metsänreuna 14.Peltokarpin laitumet 15.Mäki-Sipilän metsänreuna ja metsäsaareke 16.Vähä-Eerolan perinnebiotooppi 17.Rekolan rinne 18.Rekolan katatjaketo 19.Nuutalan haka 20.Niemenpään haat 21.Niemenpään metsäsaarekkeen ja rantametsän perinnebiotoopit 22.Ikkalan metsälaidun 23.Vittiänmaan metsänreunat 24.Iso-Eerolan metsän reunat 25.Kylä-Laurilan saareke 26.Suolahden ranta-alueet 27.Hypperin metsäsaarekkeet Oitinsaari on pienikokoinen, mutta kasvillisuudeltaan erittäin monipuolinen ja rehevä lehto. Se on säilynyt hyvin luonnontilaisena, vaikka onkin kesäasuntojen piirittämä. Puustoltaan alue on harvaa tervaleppä-koivu-tuomi -valtaista, mutta siellä kasvaa myös metsälehmuksia paikoin runsaastikin. Hyvin kehittyneyt lehtopensasto ja runsaat tuomet tekevät ryteikköjä kivikkoisessa maastossa. Myös vaahteraa esiintyy alueella. Alue on rauhoitettu v. 1991. 1 Tolonen 2003 1 Liedenpohja-Ruuhijärvi et al. 1999 2 Kekäläinen (internet) 3 Tolonen 2003 4 Liedenpohja-Ruuhijärvi et al. 1999 5 Järvinen 1999 22 Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet Ritvalan alueella. (Lähde: Tolonen 2003) 23 3.6.3Natura –alueet1 Luonnonmuistomerkit Natura 2000 –verkosto perustuu EU:n luontodirektiiviin ja lintudirektiiviin. Verkoston avulla EU pyrkii turvaamaan niiden uhanalaisten luontotyyppien, lajien ja niiden elinympäristöjen suojelun, joista sovittiin Rio de Janeiron luonnon monimuotoisuutta koskevassa YK:n ympäristö ja kehityskonferenssissa vuonna 1992. Natura alueilla luonnonsuojelu pyritään toteuttamaan rajoittamalla alueen normaalia käyttöä mahdollisimman vähän, tosin suurin osa Suomen natura-alueista koostuu jo olemassa olevista luononsuojelualueista. Jo mainittujen luonnonsuojelualueiden lisäksi Ritvalassa on muutamia lunnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja kookkaita, kasvutavaltaan poikkeavia tai muuten erikoisia puita. Nykyisin tosin kaikki kynäjalavat ovat rauhoitettuja, sillä koko laji rauhoitettiin vuonna 1981.1 Vanajaveden Natura 2000 –alueeseen kuuluu Ritvalasta muun muassa Vähäjärvi ja Suolahti, jotka ovat linnustollisesti arvokkaita alueita ja kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan2. Suolahti on luontaisestikin rehevän Vanajaveden lahti, joka on linnuston tärkeä pesimis-, levähtämis- ja ruokailualue. Vähäjärvi taas kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin lintuvesiin. Järven kasvisto ja linnusto onkin poikkeuksellisen monipuolinen. Vanajaveden selkävedet saarineen ovat myös tärkeitä mm. lokkilintujen pesimäalueita. 1. Niemenpää: Seitsemän kynäjalavaa, rauhoitettu 1941. 2. Kylä-Laurila: Kolme katajaa, rauh. 1960. 3. Rekola: Kynäjalava, rauh. 1961 4. Oitti: Kynäjalava, rauh. 1961 5. Torkko: Kultakuusi, rauh. 1969 Alueella on myös arvokkaita rantalehtoja. Sydänniemen pähkinälehto on laaja pähkinäpensasalue, jossa kasvaa runsaasti muitakin lehtokasveja. Sen rannasta on löydetty myös kynäjalavaa. Lisäksi alue on osa valtakunnallista lehtojensuojeluohjelmaa.3 Lehto Ikkalassa taas on erinomainen haapalehto Suolahden Natura-alueen yhteydessä. Lehdon kehittymiseen on laidunnus nähtävästi vaikuttanut aika tavalla. Suurin osa alueesta kasvaa vänkyräistä haapaa, mutta alueella on myös visakoivua. Alueella on valtakunnallista merkitystä arvokkaana lehtona, mutta myös uhanalaisen lajiston suojelussa.4 3.6.4Arvokkaat harjualueet5 Sääksmäen halki kulkee voimakas harjujakso, Hämeenlinnan Hattelmalanharjulta aina Lempäälään saakka, joka muodostaa maisemallisen vastakohdan viljelyalueille.6 Valtakunnallinen harjututkimus vuodelta 1990 nimeääkin Ritvalasta kolme paikallisesti arvokasta harjualuetta: Selkäsaaret – Oitin Kinnas Vesimaisemaan ja maaseudun kulttuurimaisemaan liittyvä, ympäristöstään selvästi erottuva, geologisesti jokseenkin merkittävä, 1 Järvinen 1999 2 Valtakunnallinen lintuvesien suojeluohjelma 1982 3 Valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma 1989 4 Tampereen seutukaavaliitto 1987 5 Tampereen seutukaavaliitto 1990 6 Tampereen seutukaavaliitto 1987 1 Järvinen 1999 24 maisemallisesti merkittävä, biologisesti ja monikäytön kannaltajokseenkin merkittävä harjualue. Se on osa Hämeenlinnan kautta kulkevaa harjujaksoa, joka muodostaa Oitinkinnaksen niemeen noin kilometrin pituisen harjualueen. Siellä on jonkin verran loma-asutusta sekä yksityistie. Niemen tyvellä kasvaa vuorijalavia ja useita kynäjalavia, josita suurin osa on rauhoitettu. Lisäksi alueella on kaunista maisemakuvaa ja luonnon merkittäviä kauneusarvoja sekä jokseenkin merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä. Oitinkinnas on Vanajalle sojottava kapea, mutta luonnonkaunis harjuniemi maisemallisesti keskeisellä paikalla. Tiheä ja vanhako puusto on mänty- ja kuusivaltaista. Alempina kasvillisuuskerroksina ovat pääasiassa taikinamarja ja kivikkoalvejuuri.1 Luonnonmuistomerkit kartalla Vähäjärvi avautuu Ritvalanraitille peltoaukeiden takaa. Taustalla siintää Rironmäki. Helkavuori Vesimaisemaan, maaseudun kulttuurimaisemaan ja historialliseen kulttuurimaisemaan liittyvä ympäristöstään selvästi erottuva, geologisesti jokseenkin merkittävä, maisemallisesti merkittävä, historiallisesti merkittävä ja monikäytön kannalta jokseenkin merkittävä harjualue. Se on osa Hämeenlinnan-Sääksmäen harjua Ritvalassa. Harju on loivarinteinen ja sijaitsee Vanajaveden rannalla. Alueella on myös kaksi vanhaa sorakuoppaa ja paljon asutusta. Alue on perinteinen helavalkeapaikka, ja sieltä on kauniit näkymät Vanajavedelle. Alueella on myös kaunis maisemakuva, luonnon merkittäviä kauneusarvoja ja jokseenkin merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä. Lukonmäenharju Maaseudun kulttuurimaisemaan ja osin vesimaisemaan liittyvä, ympäristöstään jossakin määrin erottuva, geologisesti jossakin määrin merkittävä, maisemallisesti jokseenkin merkittävä, biologisesti ja monikäytön kannalta jossakin määrin merkittävä harjualue. Se on Hämeenlinnan kautta kulkevan harjun lyhyt sivuhaara. Harju kohoaa ympäristöstään noin kymmenen metriä ja sillä on matala suppa, jonne on kehittynyt ympyränmuotoinen suo (Lukonkaivo). Alueella on jossakin määrin kaunista maisemakuvaa ja luonnon merkittäviä kauneusarvoja sekä erikoisia luonnonesiintymiä. Lukonmäenharju sijaitsee etelä-pohjoissuuntaisesti viljelysten lähellä, ja sitä pitkin kulkee maantie (Ikkalantie). Harjun puusto on kaunista männikköä, jonka alla on lisäksi nuorta sekapuustoa. Alueella on myös kolme rauhoitettua jättiläismäistä katajaa sekä näillä seuduin vähälukuisen kulleron kasvupaikka.2 1 Tampereen seutukaavaliitto 1987 2 Tampereen seutukaavaliitto 1987 25 3.6.5Muut arvokkaat luontokohteet1 Limojärvi on metsälampi, jossa on laajat nevareunukset. Vesialue on saroittunut umpeen ja osmankäämikasvusto seurailee rantaviivaa. Nevaosa on karpaloa kasvavaa avorahkaa. Kohde on erämaalinnuston pesimäpaikka. Alue rajautuu kuitenkin tämän maankäyttösuunnitelman suunnittelualueen ulkopuolelle. Niemenpää on alue, joka sisältää monentyyppisiä luonnonympäristöjä. Siellä on mm. komeita pylväskatajia kasvava saareke. Niemenpään talon pihapiiri on kulttuurikasvien kasvupaikka ja sellaisenaan Pirkanmaan tärkeimpiä kohteita. Rantapuustona on korkea tervaleppävyöhyke, jossa tavataan runsaasti kynäjalavia. Lisäksi alueella kasvaa uhanalainen tähkämaitikka. Viitankärki on Vanajaveteen pistävä lehtipuustoinen lehtoniemi. Alue on toimut laitumena pitkään, sillä valtapuina kasvavien keski-ikäisten haapojen seassa on suuria kuolevia katajia ja pihlajia. Myös koivuja kasvaa alueella monin paikoin ja osa niistä on kuollut kelopuiksi. Alueella kasvaa myös kuusia ja lehmuksia. Rannan tervaleppäkasvustossa on tavattu myös kynäjalava. Alue rajautuu kuitenkin tämän maankäyttösuunnitelman suunnittelualueen ulkopuolelle. Ritvalan luonnossa elää myös liito-oravia, joita on tavattu kuvan osoittamilla alueilla: Nuutalan männistöntaustan lehtoja kuusimetsässä sekä Ikkalan lehtoalueella.1 Arvokasta maaseutumaisemaa Vähäjärven lintutornin liepeillä. 1 Ahola 2004 1 Tampereen seutukaavaliitto 1987 26 Maisemarakenne 3.7 Maisemakuva Kallioperä ja jääkauden jättämät jäljet ovat vaikuttaneet myös Ritvalan maisemarakenteeseen, jota harjumuodostumat elävöittävät yhdessä muiden selänteiden ja laaksojen kanssa. Nuo maiseman suurelementit luovatkin alueen maisemakuvaan seudulle ominaista tilavaihtelua. Etenkin Helkavuori, joka on osa Rapolan harjulta alkavaa muodostelmaa, on aina hallinnut kylän kulttuurimaisemaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ritvalan erityispiirteinä voisi mainita Vanajaveden kauniit rannat ja avarat peltomaisemat, jotka houkuttelevatkin ihmisiä muuttamaan ja pysymään kylällä. Hienot peltomaisemat luovatkin avaria näkymiä, joita pienipiirteiset metsäsaarekkeet rytmittävät. Myös rakennusryhmät ovat melko hajallaan, mutta ne muodostavat kuitenkin omia saarekkeitaan teiden varsille ja niiden risteämiskohtiin. Myös Vanajaveden rannat on jo melko täyteen rakennettu saaria myöten. Pelkistetysti voitaisiin todeta että alueen maisemakuvaa hallitsevat metsäiset harjut ja aukeat peltomaisemat. Siinähän sitä onkin, ainakin maiseman vaihtelevuutta, kerrakseen. Maiseman solmukohta, missä monet voimakkaat maisemaelementit kohtaavat, on Ritvalassakin muodostunut kylän keskeiseksi alueeksi niin historiassa kuin nykypäivänäkin. Oikeanpuoleisessa karttakuvassa on pelkistetty analyysi Ritvalan maisemarakenteesta. Kallioselänne Harjuselänne Moreeniselänne Vaihettumisvyöhyke Laaksot Vesistöt Rakennetut vyöhykkeet Maiseman solmukohta 27 3.7.1Maisematilat Maiseman tilarakenne Avoin maisematila hallitsee kylää niin peltoaukeilla, kuin veden äärellä. Toivottavasti maatalous jatkuu elinvoimaisena kylällä jatkossakin, jotta vuosisatoja sitten raivattu kulttuurimaisema pysyy avoimena, eikä pääse vahingossa metsittymään, saati sitten tahallaan. Ritvalan kylämiljöössä on kuitenkin paljon myös sulkeutuneempaa maisematilaa tarjoavia metsiä, jotka osaltaan rajaavat avoimia maisemia ja näin muodostavat erilaisia maisematiloja. Osansa hierakiaan tuovat myös niin sanotut puoliavoimet maisematilat, joita on syntynyt etenkin asuntojen pihapiireihin. Puuston siimeksestä on hyvä katsella avoimempaa maisemaa, mutta olla samalla itse suojassa tuulelta ja tuiskulta. Toisaalta taas avoimen ja puoliavoimen maisematilan väliin ei synny yhtä jäntevää rajapintaa kuin sankemman metsän reunassa. 3.7.2Rakennusten ja maiseman suhde Myös rakennukset rajaavat osaltaan maisematiloja etenkin vanhojen kylätonttien lähettyvillä. Vaikka kylätontit ovat osittain autioituneet isojaon seurauksena Ritvalassakin, on siellä tuo vanha rakennusten ja maiseman suhde edelleen aistittavissa, etenkin Yliskylässä, jossa pienempi tie on jäänyt maaseudulle suhteellisen tiiviin rakennusryhmän väliin. Siellä rakennukset ovatkin tilaa rajaavia elementtejä. Avoin, mutta rajattu maisematila tarjoaa kokijalleen lähes loputtomasti vaihtelevia ja pitkiäkin näkymiä, joita ei rakentamisella tulisi tukkia. Viereisen sivun kuvaan on merkitty myös avoimessa maisemassa hahmottuvat maamerkit, jotka pystyy tunnistamaan kauempaakin. Näkymät näihin kohteisiin onkin tärkeää säilyttää maisemaa vaalimalla ja myös pusikoita hoitamalla. Pitkiä ja avaria näkymiä avautuu myös seurantalon lähettyviltä Raittinristillepäin. Näkymää rajaavat osittain myös maisematilallisesti puoliavoimet pienet metsäsaarekkeet peltojen keskellä. 28 29 Sen sijaan Aliskylän vanhalla kylätontilla tunnelma on jo melko maaseutumaisen väljä, vaikkakin rakennukset edelleen osittain rajaavat tilaa Raittinristin ympäristössä, joka on vuosisatojen saatossa muodostunut yhdeksi kylän keskeisimmistä paikoista. Kylän muissa osissa luonto muodostaa tärkeimmät maisematiloja rajaavat elementi talojen jäädessä enemmän metsän siimekseen vaikkakin peltoalueiden lähettyville. 3.7.3Näkymät Tärkeimmät maisematilat ja näkymät muodostuvat vanhojen kylänpaikkojen läheisyyteen sekä Ritvalanraitilta avautuvan valtavan laajan peltomaiseman ympärille, josta tosin järvinäkymät jonkin verran estyvät pusikoitumisen takia. Tie onkin ollut erittäin tärkeä kulkuväylä kohti Hämeenlinnaa ja on sitä edelleen erityisesti juuri maisemallisessa merkityksessä matkailunkin kannalta. Kun kiireisimmät suuntaavat kulkunsa moottoritielle, jää Ritvalanraittille enemmän tilaa maisemien ihailuun, etenkin jos nopeusrajoitukset pidetään tarpeeksi alhaisina. Kauniita pienempiä peltoaukeita on myös Vähäjärven pohjoispuolella, missä pienet metsäsaarekkeet tuovat näkymiin osaltaan myös mielenkiintoa. Myös Oittiin ja Nuutalaan johtavat tiet loppuvat ainutlaatuisiin avoimiin maisemiin, mutta näkymiä Vanajavedelle ei ole kovin paljon, ennen kuin vasta ihan rannassa. Ritvalan raitilta avautuu avaria ja pitkiä peltonäkymiä. 30 Tiiviimpää kylärakennetta ja suljetumpia kulkukokemuksia ja rajattuja näkymiä Yliskylän vanhan kylätontin läpi vievällä kapealla tiellä. Avointa maisematilaa on tarjolla harjujakson molemmin puolin, kuten kuvassa Vanajavenden rantakalliolta. 4 Kulttuurihistoria Muinaisjäännökset 4.1 Asutuksen kehitys Valkeakoskelta tunnetaan runsaasti erilaisia muinaisjäännöstyyppejä, jotka edustavat erityisesti rautakauden ja varhaishistorian asutusta. Näistä neljä sijoittuu Ritvalan alueelle:1 4.1.1Esihistoria 1. Toppolanmäki, rautakautinen ruumiskalmisto 2. Moijanen, rautakautinen ruumiskalmisto 3. Ruotsinkallion lähde, rautakautinen ja / tai keskiaikainen uhrilähde 4. Tenhaanmäki, Liukuuskivi, luultavasti historiallinen tarinapaikka. Entisen Sääksmäen kunnan rajojen sisäpuolelta ei ole kuitenkaan löytynyt ainoatakaan kivikautista asuinpaikkaa, mikä johtunee juuri asutuksen sijoittumisesta lähelle rantaa ja veden kohoamisesta sen jälkeen. Irtonaisia kiviesineitä ja niiden kappaleita on kuitenkin löydetty. Ritvalasta niitä on löydetty mm. Lauttavalkaman lahdesta ja Vastamäestä. Lisäksi Ikkalasta on löydetty kaksi esinettä pellosta järven rannalta.2 Allaolevaan karttaan on merkitty Ritvalan muinaisjäännökset Museoviraston muinaisjäännösrekisterin2 mukaan: kiinteä muinaisjäännös kohde ei löytynyt rekisteristä mahdollinen muinaisjäännös Jääkauden jälkeen ilmaston parannuttua ja meren sekä mannerjään vetäydyttyä ja luonnon elvyttyä saapui myös ihminen Hämeeseen. Kivikautiset ihmiset valitsivat asuinpaikoikseen hiekkapohjaisia harjujen rinteitä meren tai järven rannalla. Kalastus ja metsäriista olivat vielä tuolloin pääelinkeinoina.1 Esihistoriallinen asutus levittäytyi niin Vanajaveden pohjois- kuin etelärannoillekin. Kristillisen ajanlaskun aikana asukkaat saapuivat ensiksi Lounais-Suomeen, mistä asutus eteni Kokemäenjokea Ylä-Satakuntaan ja sieltä Hämeeseen Pälkäneen-SääksmäenAkaan tienoille. Rautakaudella (500 eKr - 1200 jKr) Vanajaveden alue muodosti yhden merkittävimmistä asutuskeskuksista Pirkanmaalla. Tuolloin tapahtui myös vähittäinen siirtynminen pyyntielinkeinosta maanviljelyyn. Nähtävästi noin vuoden 1000 paikkeilla asutus tiivistyikin kylämäisiksi kokonaisuuksiksi.3 Vanajaveden pohjoisrannalla taloja on ollut Ikkalassa, Nuutalassa ja Ritvalassa. Ne ovatkin nähtävästi muodostaneen yhden vanhemman kylän.4 Esihistoriallisten löytöjen perusteella Ritvalan kylä on todennäköisesti ollut olemassa osana Suur-Sääksmäkeä jo pakanuuden ajalla.5 4.1.2 Keskiaika Ritvala mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1340 Paavin pannakirjassa ja sen jälkeen vuonna 1390 Sääksmäkeä koskevassa asiakirjassa. Lisäksi 1300-luvun lopulla syntyi uusi jako hallintopitäjiin ja neljänneskuntiin. Ritvala on siten ollut varmasti huomattava ja vanha kylä, sillä se on antanut nimensä yhdelle Sääksmäen hallintopitäjän neljänneskunnista. Myös Ikkala mainitaan pannakirjeessä sekä myöhemmin vuonna 1457. Nuutala sen sijaan mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1420.6 1 Lähdesmäki et al. 2005 2 Muinaisjäännösrekisteri (internet) 1 Sauramo 1955 2 Jutikkala 1934 3 Pirkanmaan liitto 2006 4 Alanen 2003 5 Jutikkala 1934 6 Jutikkala 1934 31 Keskiajalla asutus lisääntyi nopeasti kun sekä rintapitäjissä että sivummalla raivattiin suuria aloja viljelykseen ja uudistiloja syntyi.1 Aluksi rintamaiden kylistä käytiin erällä pitkien taipaleiden takana. Monia vesireittejä hyväksi käyttäen uudisasukkaat kehittivät jo esihistoriallisella ajalla kotiseudun ja erämaan rinnakkaisviljelyksi. Vähitellen kiinteä asutus valtasi kuitenkin myös erämaat.2 Suomen asutuksesta on täsmällistä tietoa kuitenkin vasta vuodelta 1560, jolloin laadittiin ensimmäinen veroluettelo, maakirja, missä on mainittu kaikki silloiset talonpojat pitäjittäin ja kylittäin. Noista maakirjakylistä nykyisen Pirkanmaan alueelta yksi vauraimpia ja suurimpia oli Sääksmäen Ritvala, missä oli tuolloin (vuonna 1566) 24 taloa.3 Noista taloista Sääksmäen hallintopitäjään on kuulunut 18 (ehkä Aliskylä) ja Kulsialan hallintopitäjään 6 (ehkä Yliskylä). Ikkalan taloista 2 on kuulunut Sääksmäkeen ja 7 Kulsialaan. Nuutalan kaikki 2 taloa ovat kuuluneet Sääksmäkeen.4 Tuohon aikaan oli verrattain yleistä että yhden kylän taloja kuului kahteen eri hallintopitäjään.5 Se kuitenkin johtui vain siitä, että verokunnat haluttiin yhtä suuriksi. Keskiaikaisessa veronkannossa ja hallinnossa Sääksmäen ja Kulsialan hallintopitäjät kuuluivat Sääksmäen kihlakuntaan, joka kuului vielä Hämeen linnalääniin.6 Vanha Ritvalan kylän tontti on sijainnut nykyisen Vähäjärven etelä- ja itärannalla. Viimeistään 1500-luvulla asutus on jakautunut Aliskylään ja Yliskylään. Aliskylä on luultavasti vanhempi ja sieltä on taloja myöhemmin siirretty Yliskylään, ehkä tilan ahtauden vuoksi. Vuosina 1619-1620 Ritvalaan luettiin 11 isäntää ja toiseen osakylään (Yliskylään) kaksi isäntää, Thomasson ja Oleffsson.7 Nimistä voidaankin päätellä, että kylässä on asunut myös ruotsalaisia. Joidenkin arvailujen mukaan kylän nimi Ritvala olisi alkujaan ruotsalainen, mistä voidaan päätellä että kylässä on asunut ruotsalaisia jo menneinä aikoina. Esimerkiksi on mahdollista että Hämeen linnan rakentamisen aikoihin, vuonna 1250, ruotsalaisia olisi tullut seudulle asumaan.8 Suur-Sääksmäen alueella on esiintynyt myös ruotsalaisia sukunimiä jo vanhemalla keskiajalla. Nähtävästi nämä ovat olleet ruotsalaisia uudisasukkaita. 1400-luvulla näitä siirtolaisia oli runsaimmin ja vielä keskiajan lopullakin tavataan Ritvalasta ruotsalaisia nimiä.9 1 Jutikkala 1934 2 Pirkanmaan liitto 2006 3 Pirkanmaan liitto 2006; Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto 1973 4 Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot 1973 5 Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto 1973 6 Jutikkala 1934 7 Alanen 2003 32 8 Gottlund 1832 9 Voionmaa 1924 Yllä Toppola 1641 (1 tila): ”Toppola, jota kutsutaan myös Alnäsiksi, on samaa kylää Ritvalan kanssa, mutta on muuttanut erilleen ja hankkinut itselleen kappaleen peltoa. Uudispellot, metsät, ulkotilukset ja kalavesi yhteiset Ritvalan kanssa. Ei myllyä. Humalisto.”1 (Kuva: http://www.virtuaaliyliopisto. fi/maakirjakartat/) Oikealla Ritvala 1641 (24 tilaa): ”Tällä kylällä on yhtä hyvät ulkotilukset halkometsäksi ja kaskimaaksi kuin Huittulalla. Hyvä laidun, hyvä kalavesi. Ei myllyä. Hyvä kylä ja hyvät tilukset.”2 (Kuva: http://www.virtuaaliyliopisto. fi/maakirjakartat/) 1 Sién 1994 (karttaselitykset) 2 Sién 1994 (karttaselitykset) Yllä Nuutala 1641 (5 tilaa): ”Tällä kylällä on melkein yhtä hyvä takamaa kaskimaaksi ja laitumeksi kuin Ritvalalla, hyvä kalavesi. Humalistoja. Ei myllynpaikkaa.”1 (Kuva: http://www.virtuaaliyliopisto. fi/maakirjakartat/) Vasemmalla nämä Ritvalan alueen maakirjakartat vuodelta 1641 liitettynä yhteen ja käännettynä pohjoinen ylöspäin. 1 Sién 1994 (karttaselitykset) 33 Vasemmalla Ritvala 1692: sarkajako (Kuva: http://www.virtuaaliyliopisto. fi/maakirjakartat/) 4.2 Maankäytön ja maiseman historia Alla Ikkala 1693: sarkajako (Kuva: http://www.virtuaaliyliopisto. fi/maakirjakartat/) 4.2.1Kyläyhteisö Asutuksen tiivistyttyä kyliksi, ne muodostuivat taloudellisiksi kokonaisuuksiksi, sillä pellot ja niityt olivat kyläläisille yhteisiä ja myös kasket poltettiin yhdessä. Erämaiden nautinta oli kuitenkin paljon yksilöllisempää alusta lähtien. Rintamaitakin alettiin lopulta jakamaan määräajoiksi, esimerkiksi vuodeksi, kerrallaan. Jakoperusteena käytettiin kunkin perheen työkykyisten miesten lukumäärää. Näin maanomistus pysyi tasaisena, kun kukin kyntäjä sai ns. koukun suuruisen maan viljeltäväkseen. Mutta vähitellen tasanjaot lakkasivat ja kullekin perheelle vakiintui omistusoikeus tiettyyn osaan kylästä. Vain muutamat tilat pysyivät enää koko koukun suurisina kun taas useimmat pirstoutuivat perillisten kesken.1 4.2.2Ritvalan jakokunta Jakokunnat olivat vielä kyliä suurempia maanomistusyhteisöjä, joiden lähtökohtana on ollut esihistoriallinen tai keskiaikainen kylä. Tuo vanha kylä on sitten asutuksen tihennyttyä hajaantunut useiksi osakyliksi, joista sittemmin vakiintui maakirjakyliä. Näin on ilmeisesti käynyt myös Ritvalan jakokunnassa, missä Ritvala on kantakylä, kun taas Nuutala ja Ikkala ovat sen tytärkyliä.2 1 Jutikkala 1934 2 Alanen 2003 34 Jakokunnan kylät ovat olleet läheisessä yhteydessä toisiinsa, sillä sarkajakoiset pellot olivat yleensä isoonjakoon saakka kaikkien jakokuntaan kuuluneiden talojen yhteisomistuksessa, niin kuin jakamaton metsämaakin. Jakokunnan sisäiset rajat onkin määritelty Ritvalassa vasta vuonna 1817 toimitetussa isossajaossa. Sen sijaan länsiraja vasten entistä Anajalan kylää, joka on nykyisin Huittulaa, on määritelty viimeistään 1500-luvun alussa. Vuonna 1539 Ritvala olikin Hämeen suurin kylä ja sillä oli huomattavat eräomistukset, mikä antaa viitteitä siihen että kylä on hyvinkin vanha.1 4.2.3Maakirjakartat ja -kylät Alueen kylät kartoitettiin yksityiskohtaisesti ensimmäisen kerran Lars Schroderuksen toimesta 1640-luvun alussa.2 Työn tuloksena syntyivät maakirjakartat, jotka oli laadittu verotussyistä ja näin ollen niistä puuttuivat kaikki verovapaat kartanot ja säterit. Maanmittari Schroderuksen laatimat kartat kuvaavat talojen ja kylien tiluksia, peltoja ja niittyjä Ritvalan ja Nuutalan kylistä. Sen sijaan Ikkalan kylästä ei ole karttaa ollenkaan. Karttojen selitysosissa on varsinaiset verotustiedot, joista käy ilmi että Ritvalan Alnäsin eli Toppolam tilalla koottiin koko Sääksmäen suurin heinäsato.3 Yllä Nuutala 1695: sarkajako (Kuva: http://www.virtuaaliyliopisto. fi/maakirjakartat/) 1680-luvulla alkoivat vielä varsinaiset verollepanomittaukset, jolloin kartoitettiin myös kartanoitten tiluksia. Nuo mittaukset teki Lars Forsell, joka kartoitti kyliä kiinnittäen huomiota niin maantieteellisiin, verotuksellisiin kuin taloudellisiinkin seikkoihin. Noissa 1600-luvun loppupuolen kartoissa otettiin huomioon myös jakokunnan metsät, peltojen ja niittyjen lisäksi.4 4.2.4Sarkajako Sarkajaon jälkeenkin kylä muodosti edelleen yhden talouskokonaisuuden ja oli yhteisvastuussa verosta. Karttoihinkaan ei 1600-luvulla merkitty eri talojen tiluksia, ainakaan Ritvalan jakokunnassa.1 1 Jutikkala 1934 Keskiajan lopulla luovuttiin tilaperäisistä jaoista, kun sarkajako tuli voimaan. Se loi yksityisomistuksen maahan, tosin ainoastaan tiettyyn osuuteen kylän rintamaasta. Tuo osuus oli sidottu talon pysyvään veroon eli tontin suuruuteen. Sarkojen mittaus tehtiin puutangolla, joten jakoa nimitettiin myös tankojaoksi. Talojen sarat oli tarkoitus sijoittaa vainioihin samassa järjestyksessä kuin niiden tontit olivat kylässä, mistä johtui nimitys aurinkojako. Maa ei myöskään ollut joka puolella saman arvoista, joten kukin talo sai osuutta monesta paikasta. Näin talojen tilukset pirstoutuivat lukemattomiksi kapeiksi kaistaleiksi, mikä vaikeutti myös viljelyä. Nuo sarkoihin jaetut rintapellot muodostivat kaksi vainio-aitausta, joista toinen oli kesantona ja toisessa viljeltiin ruista. Tämä vuoroviljely säilyi vuosisadasta toiseen noissa samoissa rintapelloissa.5 1 Alanen 2003 2 Alanen 2003 3 Sirén 1994 4 Rantatupa (Internet) 5 Jutikkala 1934 35 Ritvalan jakokunta 1817-1818: isojako Ritvalan, Nuutalan ja Ikkalan kylissä (Kuvan karttalehdet: Ympäristökeskus) 36 4.2.5Isojako Isonvihan jälkeen 1700-luvulla ryhmäkylä oli tyypillinen maalaiskylä niin Ritvalassa kuin muuallakin Suomen vanhoilla viljelyseuduilla. Talot olivat kylätonteillaan kiinteässä ryhmässä ja muutama torppa oli taloryhmän ulkopuolella kylän yhteismaalla. Lisäksi kartanot ja yksinäistilat olivat kylistä erillään. Taloudelliseen jälleenrakentamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota isonvihan jälkeen. Sarkajaossa todettiin olevan paljon heikkouksia: yhteistoiminta tapahtui hitaimpien ehdoilla, mikä metsissä johti jopa haaskaamiseen, ja esti yksittäisten talonpoikien uudistushankkeet. Vuonna 1757 annettiinkin isojakoasetus. Sen mukaan oli kylien maat jaettava talojen kesken niin, että jokaisen talon pellot olivat mieluiten yhtenä, mutta enintään neljänä lohkona. Näin lohkojako tuli sarkajaon tilalle.1 Ritvalan kylätonttia isonjaon kartan uudistuksessa. Mitannut 1817 A. C. Nordenstreng. (Lähde: Lehtinen 2003) Isojakoasetuksen yhteydessä määrättiin, että jo yhden kyläosakkaan vaatiessa jakoa se tuli toimittaa toisten vastusteluista huolimatta. Peltojen lisäksi myös metsät ja niityt jaettiin. Isojako toikin varsinaisen pysyvän yksityisomistuksen yhteisomistuksen tilalle. Monesti kuitenkin taipuminen isojakoon oli talonpojille hyvin vastenmielistä. Kylän yhteistalouteen kun oli totuttu ja kiinnytty. Näin oli varmaan Ritvalassakin, sillä jakokunnan isojako aloitettiin 1817 ja saatiin päätökseen vasta 1824. 2 Isojako vaikutti ratkaisevasti myös maaseudun maisemaan, sillä rakennuksia alettiin siirtää lähemmäksi omia peltoja. Ryhmäkylissä talot pysyivät kuitenkin pitkään paikallaan ja niitä siirrettiin tilusten viereen vain sitä mukaa kun asuinrakennukset vanhenivat.3 Ritvalassa lähes koko kylä vastusti ryhmäkylän hajottamista ja talojen siirtämistä erilleen. Ikivanha ryhmäkylä hajotettiinkin vasta 1920-luvulla uusjaon yhteydessä.4 Ritvalassa uusjako saatettiin loppuun kuitenkin vasta 1930-luvulla. Sen tuloksena useita taloja siirrettiin kylän takamaille ja kylän keskeisimmät kotitilukset rationalisoitiin, sillä ne olivat vielä osittain sarkajakoa muistuttavassa tilanteessa. Lopulta vain kuusi taloa jäi vanhoille kylätonteille. Myös edelleen käytössä oleva maarekisterikyläjako sai likimain nykyistä vastaavan muotonsa noissa isonjaon järjestelyissä.5 1 Rasila 1993 2 Jutikkala 1934 3 Pirkanmaan liitto 2006 4 Jutikkala 1934 5 Lehtinen 2003 37 Ritvalan Yliskylän ja Aliskylän asutus kylätonteilla vuoden 1900 paikkeilla ennen talojen siirtoa. (Kuva: karttapiirros Ritvalan nuorisoseurantalon seinällä) Ritvala, Nuutala ja Ikkala näkyvät selkeinä asutuskeskittyminä myös 1700-luvun lopun maastotiedustelukartoissa (Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805), joihin on merkitty myös alueen kartanot ja torpat sekä tuon ajan tiestö. (Kuvan karttalehdet: Alanen 1989) 4.2.6Torpat Vaikka isojako synnyttikin erilliset tilat, niitä ei saanut jakaa vapaasti verotuksen takia. Vuonna 1747 säädettiin että jos tiloja jaetaan, myös tilan vero jaetaan samassa suhteessa. Tiloja ei kuitenkaan saanut jakaa neljännesmattaalia pienempiin veroyksikköihin. Tämä aiheutti sen että tiloille alettiin perustaa torppia, jolloin kantatilaa ei jettu, vaan osa siitä vuokrattiin ja kantatila maksoi verot. Aikaisemmin vain säätyläisillä oli ollut oikeus antaa maata vuokralle, mutta nyt myös talonpojilla oli siihen oikeus. Näin torppien avulla tilasta saatiin maata monelle lapselle. Aatelisille ja suurtilallisille oli kuitenkin tärkeää että torpparit antoivat heille säännöllistä työvoimaa, sillä he maksoivat vuokransa päivätöinä eli taksvärkkeinä.1 Päivätyövuokraa maksavia vuokraviljelmiä oli kolmea eri lajia: Lampuotitila, jolla oli tarkkaan määrätyt rajat, oli useimmiten entinen itsenäinen tila, joka oli joutunut kartanon omistukseen. Torppa taas oli vuokralle annettu tilan osa, mutta sen rajoja ei ollut määrätty sen tarkemmin kuin että mitä peltolohkoja torppari sai viljellä ja raivata sekä kuinka monta työpäivää torppari oli velollinen suorittamaan. Sitten oli vielä mäkitupa-alueita, jotka olivat myös vuokralle annettuja päätilan osia, eikä niidenkään rajoja aina tarkkaan määrätty. Mäkitupa-alue oli tyypillisesti pieni, peltoa vähemmän kuin kaksi hehtaaria, ja se sijaitsi yleensä muuten tuottamattomalla paikalla kylän liepeillä. Vähäisestä peltomääräs1 Rasila 1993 38 Muinaiset tiet ovat myös osa maiseman historiaa. Sääksmäeltä on kuljettu Hämeenlinnaan aina Ritvalan kautta, ainakin kunnes 1960-luvulla rakennettiin Sääksmäen silta yhdistämään Sääksmäen Kirkonpuolen ja Saarioispuolen toisiinsa. Alla yleiskartta Sydän-Hämeen muinaisista valtapoluista. (Kuva: Pirkanmaan liitto 2006) tä johtuen mäkitupalaisella piti olla tilan ulkopuolinen työpaikka. Vuonna 1910 Sääksmäellä oli kuitenkin vain 8 alle kahden hehtaarin vuokratiloja, kun taas yli kahden hehtaarin vuokratiloja oli 102 ja omia tiloja 180. Moni torppa oli kuitenkin yhtä vauras kuin keskitason itsenäinen tila. Torppari olikin talonpoikaisen yhteiskunnan keskiluokkaa. Kartanonherrat, rusthollarit ja talolliset olivat hänen yläpuolellaan, mutta alapuolella olivat vielä rengit, piiat, muonamiehet, tilattomat, itselliset, loiset, vaivaiset, kerjäläiset ja muut pieneläjät.1 Ritvalan jakokunta 1922 (korostettuna kartassa): osa taloista on siirretty pois kylätonteilta lähemmäksi kunkin talon tiluksia. Ritvalan kylässä oli harvinaisen paljon lampuotitiloja 1700-luvun lopulla. Vuosien varrella Ritvalan tiloja oli joutunut Toppolan rusthollin ja Hakalan kartanon omistukseen. Talot kuitenkin itsenäistyivät vähitellen. Nuutalan kylässä suurin osa taloista oli lampuotitiloja jo 1700-luvun alkaessa, sillä vain yksi neljästä talosta oli itsenäinen. Myös Ikkalan kylässä talot ovat muuttuneet lampuotitiloiksi, kun talonpojat vuonna 1588 antautuivat kruunun alaisiksi ja kruunu luovutti ne myöhemmin tarvitsemansa käsityöläisen omistukseen. Tuo suurtila muuttui sittemmin herraskartanoksi. Osa tiloista kuitenkin irtautui välillä kartanon omistuksesta.2 (Lähde: Suomen taloudellinen kartta vuodelta 1922) Nykyiset kyläalueet (oikealla): Isojaon jälkeen kyläalueet ovat pysyneet aikalailla samoilla paikoilla nykypäiviin saakka, samoin kuin vanhat tietkin. 1 Rasila 1993 2 Jutikkala 1934 39 Maankäyttö 1600-luvulla Talo Kylätontit Rintapellot Niityt Historiallisesta maankäytöstä on myös paljon opittavaa uusia rakennuspaikkoja suunniteltaessa. Sijoittamalla historialliset rakennuspaikat maaperäkartan päälle (kuten viereisen sivun alakuvassa), voidaan nähdä, että ennen on rakennettu pääsääntöisesti rakennettavuuden kannalta vain hyville maille (moreeni, sora, hiekka ja karkea hieta), sillä viljelyn kannalta hyvät savi-, hiesu- ja hietamaat on pääsääntöisesti säästetty pelloiksi tai niityiksi, kuten voimme huomata vertaamalla näitä historiallisia maankäyttöalueita maaperäkarttaan. (Karttamateriaalin digitointi on suoritettu silmämääräisesti kuvankäsittelyohjelmalla vanhoista kartoista sekä Jyrki Lehtisen aiemmin julkaisemasta kuvamateriaalista1.) Tonttimaat Pellot Niityt Maankäyttö vuonna 1817 1 Lehtinen 2003 40 Viereisessä kuvasta voidaan verrata historiallista maankäyttöä nykyiseen, joka näkyy harmaalla taustakartalla. Talo 1600-luvulla Kylätontit 1600-luvulla Rintapellot 1600-luvulla Niityt 1600-luvulla Tonttimaat 1817 Pellot 1817 Niityt 1817 Rakennuspaikat 1899 Alemmasta kuvasta nähdään vanhojen rakennuspaikkojen sijoittuminen maaperäkartalle. Talo 1600-luvulla Kylätontit 1600-luvulla Tonttimaat 1817 Rakennuspaikat 1899 Moreeni Sora Hiekka Karkea hieta Hieno hieta Hiesu Savi Eloperäiset kerrostunmat Kallio, jonka päällä alle1m:n maakerros 41 4.3 Kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö 4.3.1Ritvalan kylä Ritvalan kylämaisema on muotoutunut historian saatossa niin luonnon muovaamana kuin ihmisen toimesta erilaisten maanjakotoimenpiteiden ja elinkeinojen muuttuessa. Maanviljely, laidunnus ja rakentaminen ovat vaikuttaneet suuresti siihen miltä tuo kulttuurimaisema näyttää meidän aikanamme. Hakalan kartanon päärakennus näkyy Ritvalan raitille puiden siimeksestä. Maisemallisesti rakennus sijaitseekin tärkeällä paikalla Ritvalanraitin ja Vanajanselän välissä etelärinteessä. Kartanon pohjoispuolella on lisäksi Toppolanmäen rautakautinen kalmisto. Niemenpään pitkä päärakennus hallitsee laajaa pihapiiriä. Nykyinen kylämiljöö on melko hajanainen ja rakennuskanta on uusiutunut pikkuhiljaa. Vanhojakin rakennuksia on säilynyt meidän päiviimme, mutta niitä on myös muuteltu vuosien varrella. Ritvalasta tunnetaan kuitenkin useiden talojen historia 1500-luvun lopulta lähtien. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi kylän tekee kuitenkin ennen kaikkea tuo ikivanha jokakeväinen helkajuhlaperinne, joka jatkuu yhä edelleen.1 4.3.2Hakalan kartano Hakala on yksi Sääksmäen vanhimmista tiloista, jonka omistajat tunnetaan vuodesta 1539 lähtien. Vuonna 1631 tila läänitettiin liiviläiselle aatelisherralle, ratsumestari Reinhold Wunchille, ja se nautti säterivapautta 1639-1683 muodostuen säteriratsutilaksi. Kartanolla onkin maisemallisten arvojen lisäksi arvo paikallishistoriassa. Siellä ovat vaikuttaneet Wunsch-suku ja mm. Juho Emil Ikkala, joka oli valtiopäivämiehenä 1869-1927.2 1 Laurila et al. 1999 2 Laurila et al. 1999 42 Hakalan vanhan säteriratsutilan suurikokoinen yksikerroksinen päärakennus on rakennettu 1830-luvulla, mutta sen alla on sitäkin vanhempi kivistä holvattu kellari.1 Rakennuksen toiseen päätyyn on 1930-luvulla lisätty toinen kuisti. Tällä hetkellä rakennus on aika huonossa kunnossa, eikä se ole enää aktiivikäytössä. Pihapiirissä on myös vanha kivinavetta, joka on rakennettu 1880-luvulla ja uusittu 1929. Myös navettarakennus on jäänyt vaille aktiivikäyttöä ja on melko huonossa kunnossa.2 Metsän siimeksessä lymyilee Niemenpään tuulimyllyvanhus pärevuoraksen suojaamana, mutta siipensä menettäneenä. Päärakennus onkin pusikoituneen puuston ympäröimänä, mutta maisemassa on näkyvissä vielä tieltä kartanolle johdattava vanha puukujanne. Kartanon päärakennus sijaitsee maisemallisesti tärkeällä paikalla ja sen kunnostaminen olisikin todellinen kulttuuriteko, ja joku aktiivinen toiminta siellä voisi elävöittää koko kyläyhteisöä. 4.3.3Niemenpään kulttuurimaisema Niemenpään kivinavetta pihan laidalla Ikkalan kylä Niemenpäässä on edustava näyte Sääksmäelle ominaisesta katajaa kasvavasta kulttuurimaisemasta. Niemenpään vanhan ratsutilan päärakennus on 1800-luvun alkupuolelta, mutta sitä on jatkettu 1860-luvulla. Lisäksi pihapiirissä on kivinavetta vuodelta 1863 sekä paljon muita vanhoja rakennuksia. Vähän etäämmällä on vielä vanhan tuulimyllun runko nähtävästi metsittyneen pellon keskellä. Osana tätä kulttuurimaisemaa on myös Nuutalan kylän Rekolan tila, jonka molemmat asuinrakennukset ovat 1800-luvun loppupuolelta.3 Rekolan vanha neliämäinen pihapiiri on edelleen aktiivisessa käytössä. 1 Putkonen 1990 2 Laurila et al. 1999 3 Putkonen 1990 43 Vähäjärven pohjoispuolen viljelymaisema avautuu järvelle. 4.3.4Vähäjärven kulttuurimaisema Vähäjärven pohjoispuolella avautuu laaja viljelysmaisema, jota pienet metsäsaarekkeet elävöittävät.1 Vähäjärven kulttuurimaisema onkin maakunnallisesti merkittävä, kuten myös edellä mainitut kohteet. 4.3.5Helkavuori Helkavuoren kulttuurihistoriallinen merkitys juontuu Ritvalan ikivanhasta helkajuhlaperinteestä, joka 1800-luvun lopulle säilyi katkeamattomana. Tuon aikainen Helkavuoren harjumaisema on kuitenkin pahoin tuhoutunut soranoton vuoksi, mutta rakennuksineen se on edelleen tärkeä osa Ritvalan kylämaisemaa. Helkavuoren juurella on jo pitkään ollut asutusta. Jotkut tutkijat epäilevät Helkavuoren olleen jo pakanuuden aikainen kevätjuhlapaikka, jonne dominikaanimunkit toivat katolilaisen pyhän kulkueperinteen oraspeltojen siunaamiseksi ja näin olisi muodostunut tämä muinainen helkajuhlaperinne.2 Vanhan perinteen mukaan kylän nuoret neidot kokoontuivat joka pyhä Helatorstaista aina Juhannukseen saakka Raittinristille ja lähtivät sieltä kulkueena kiertämään kylää määränpäänään Helkavuori, jonne tuo helkavirsiä lauleleva joukko sitten saapui. Siellä tanssittiin ja laulettiin tulen ympärillä, jonka kylän pojat olivat valmistaneet. Tuohon vanhaan helkavalkeapaikkaan oli kuitenkin jo 1800-luvun alkupuolella kaivettu tervahauta.3 Helkajuhlapaikka onkin ehkä vaihtunut hieman vuosien saatossa jo ennen nykymuotoisia juhlatapoja. 1 Putkonen 1990 2 Kuusi 1986 (professori Viljo Tarkiaisen teoria)§ 3 Gottlund 1832 (Havaintoja helkaperinteistä vuodelta 1824) 44 4.3.6Blomqvistin huvila Helkavuoren harjun etelärinteellä komeilee korkea huvilarakennus lähellä järven rantaa. Rakennus on valmistunut vuonna 1912 professori August Blomqvistin rakennuttamana. Huvilaan liittyy myös Suomen ilmailun historiaa, sillä vuonna 1926 rakennuttajan poika Atle Blomqvist rakensi toisena Suomessa lentokoneen, jolla lensi huvilan edestä jään päältä.1 Rakennus on kaksi kerroksinen, mutta järveltä katsottuna se näyttää sitäkin korkeammalta kulmatornin ja kellarikerroksen rinneratkaisun ansiosta. Tyylitään se on vuosisadan vaihteen huvilatyyliä ja siinä on jugendin piirteitä. Osa jugendsisustuksesta onkin säilynyt, ja rakennus on edelleen huvilakäytössä. Rakennus onkin erittäin hyvä esimerkki vuosisadan alun suuresta puisesta huvilarakennuksesta. Tontilla on myös toinen pienempi yksikerroksinen huvilarakennus 1930-luvulta.2 Hieman etäämpänä on vielä hirsinen rantasauna. Yhdessä nämä tontin rakennukset ovatkin tärkeä osa Vanajavedelle avautuvaa maisemaa. Bolmqvistin huvila 4.3.7Muita huomionarvoisia ympäristöjä Ritvalan vanhoille kylätonteille on jäänyt muutamia vanhoja rakennuksia kylän keskeisimmille paikoille. Vaikka rakennuksia onkin muuteltu vuosien varrella eivätkä ne enää muodostakaan ehyttä rakennettua ympäristöä, tulisi alueita hoitaa ja rakennuksia pitää kunnossa, sillä ne ovat tärkeä osa kylän historiaa ja maisemaa. Lisäksi nykyisin myös kaikki historialliset kylätontit luokitellaan muinaisjäännöksiksi, joten uusien rakennusten rakentaminen vanhoille kylätonteille on hyvin hankalaa, ehkä jopa mahdotonta. Oman mainintansa ansaitsisivat myös jo aikaisemmin mainitut Ritvalan nuorisoseurantalo ja entinen kansakoulu. Syksyllä 2009 Ritvalan nuorisoseurantalo täytti jo 90 vuotta. Se rakennettiin rakennusmestari Eino Eerolan lahjoittamien piirustusten mukaan. Muutenkin talo rakennettiin lahjoitusvaroin.3 Vuonna 1898 velvoitettiin jokainen kunta jakamaan alueensa koulupiireihin, niin ettei lapsille tulisi yli viiden kilometrin koulumatkaa. Siten Ritvalassakin alkoi kansakoulu vuonna 1903. Koulu toimi aluksi Ison-Eerolan talossa, mutta vuonna 1907 rakennettiin varsinainen koulurakennus Jussilasta ostetulle tonttimaalle.4 Nykyisin tuo koulu on kuitenkin lakkautettu ja rakennus on yksityisessä omistuksessa. 1 Laurila et al. 1999 2 Laurila et al. 1999 3 Ritvalan nuorisoseura (internet) 4 Jutikkala 1934 45 Huvilatontin rantasauna 5 Asukaslähtöinen kehittämistrategia 5.1 Asukasnäkökulman kartoittaminen Kyläläisten ajatusten sekä toiveiden selvittämiseksi tehtiin kyläkysely ja järjestettiin kaksi kyläkokousta. Kesäkuussa 2009 kaikkien kylässä asuvien, niin vakinaisten kuin kesäasukkaidenkin, talouksiin jaettiin kutsu (yhteensä n. 100 kpl) ensimmäiseen kyläkokoukseen. Kutsun liitteenä oli kyläkysely, jonka sai palauttaa joko ensimmäisen kouksen yhteydessä tai kylän yhteyshenkilölle. Ensimmäiseen kyläkoukseen saapui yli 40 osallistujaa (”vauvasta vaariin”), ja kyläkyselyitäkin palautettiin kaikkiaan 21 kappaletta. 5.2 Kyläkysely ja kyläkokousten ryhmätehtävät Ensimmäisessä kyläkokouksessa kyläläiset saivat ryhmätehtäviksi kaksi karttatehtävää ja SWOT-analyysin. SWOT on lyhenne englanninkielen sanoista (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats), jotka takoittavat vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Näitä neljää osa-aluetta analysoimalla muodostuu ns. nelikenttäanalyysi. Myös toisessa kyläkokouksessa asukkaat pääsivät osallistumaan suunnitteluun karttatehtävien avulla, sekä kommentoimalla sen hetkistä rakennuspaikkasuunnitelmaa. Suunnitelmaa tehtäessä kyläläisten mielipiteen pyrittiinkin ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon. Kyläkyselystä ja -kokouksista suunnittelija sai myös arvokasta paikallistuntemusta suunnitelman tekoa varten. Myös kyläläisten huolet ja toiveet Ritvalan kehittämiseksi tulivat niissä hyvin ilmi. 5.2.1Nelikenttäanalyysi (SWOT) SWOT-analyysi oli osa kyläkyselyä, mutta suurin osa ensimmäiseen kyläkokoukseen saapuneista oli jättänyt sen kyläkokouksessa mietittäväksi. Seuraavan sivun taulukko on yhteenveto niin kyläkyselyihin vastanneiden kuin kyläkokouksessa muodostettujen ryhmien ajatuksista siitä mitkä ovat Ritvalan vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia ja miten kylää tulisi kehittää niiden perusteella. Suurin osa kyläläisistä piti Ritvalan vahvuutena hyvää liikenteellistä sijaintia, omaa kyläkauppaa kylän sydämenä sekä kyläläisten yhteishenkeä ja aktiivisuutta, joka luo yhteistä tekemistä. Tasapainoinen ikärakenne ja lapset ovat tietysti myös tärkeä edellytys elävälle kylälle. Heikkouksiakin kylältä toki löytyy. Erityisesti talvilämpimän kokoustilan puute huolestutti kyläläisiä. Asian korjaamiseksi ehdotettiinkin joko seurantalon remonttia tai uuden talvilämpimän kokoustilan rakentamista. Myös julkiset liikenneyhteydet koettiin heikoiksi ja parannusta haluttiin erityisesti ilta-vuoroihin. Myös uusi reitti, joka yhdistäisi Ritvalan ja Haukilan voisi tuoda helpotusta monen elämään. Se mahdollistaisi myös uuden asutuksen levittäytymisen Ritvalan raitin tuntumassa kauemmaksi Raittinristiltä, joka on vanhaa kylätonttialuetta ja arvokasta peltomaisemaa ja näinollen melko mahdotonta uudisrakennusten sijoittamiselle. 46 Kylän MAHDOLLISUUDET – Miten hyödyntää? Kylän VAHVUUDET – Miten hyväksikäyttää? - - - - - - - - - - - - - Maisemat – Näkötorni Luonto – Raivaustöillä enemmän esille Vesistön läheisyys – Kalastus Maaseutumaisuus ja isot tontit Kyläläisten aktiivisuus ja toimiva nuorisoseura Vesiosuuskunta (vesijohto- ja viemärijärjestelmä) Melko nuori ja tasapainoinen ikärakenne, paljon lapsia Paljon yrittäjiä Sijainti veden äärellä ja lähellä moottoritietä, lyhyet matkat eri kaupunkeihin Helkajuhlat (vahvat perinteet, historia ja itsetunto) – Mainos kylälle, tiedotusta perinne säilyttäen Oma kyläkauppa ja asiamiesposti vakituisten asukkaiden ja mökkiläisten kohtaamispaikkana ja kylän sydämenä (kuten seurantalokin) Yhteisöllisyys, talkoohenki ja naapurituntemus – Yhteistä tekemistä - - - - - - - Kylän HEIKKOUDET – Miten parantaa? - - - - - - - - - - - - Huonot julkisen liikenteen yhteydet Valkeakosken keskustaan (erityisesti kesäisin ja iltaisin) – Uusi bussilinja: Vlk-Ritvala-Haukila-Vlk, Ainakin myöhäisempi viimeinen bussivuoro Kevyen liikenteen väylän puute Tiestön huono kunto ja hoitamattomuus – Teiden pinnoitus ja pusikoiden raivaus Järvien näköalattomuus ja rantojen vesakoituminen – Raivaus Talvilämpimän kokoontumistilan puute – Seurantalon remontti ja sen rahoitus, Uusi maisemaan sopiva talvilämmin kokoontumistila Uimaveden laatu, mattolaituri pilaa uimapaikkaa – pesupaikka kuivalle maalle Kylän yhteisten rantojen huono kunto ja puuttuvat merkinnät, venepaikkojen vähyys – Rantojen kehittäminen ja tiedotus kyläläisille, ulkopuoliset pois Ihmisten osaaminen ei yhteisön yleisessä tiedossa Tiedotus ainoastaan nuorisoseuran kautta – Lisäksi joku muu kanava Palvelujen niukkuus, ei luistinrataa eikä hiihtolatua talvisin Laajakaistayhteyksien hitaus – parannus yhteyksiin ja 3G-verkko toimimaan Asema kaupungin päätöksenteossa, kyläohjelma & budjetti puuttuu kaupungilta Myllyvalkaman kehittäminen yhteiseksi alueeksi – Kehitetään käyttöä: uimaranta, (valvottu) venelaituri, nuotiopaikka Maatalous ja yrittäjyys Paljon yrittäjiä ja eri alojen ammattilaisia – Osaavien kyläläisten (käden)taidot pitäisi ottaa käyttöön, Käsityöläisyrityksiä ja taidetta tekeviä voisi houkutella kylään Etätyö – luotettava ja riittävän nopea internetyhteys Kylän kauneusarvot – Kauniita rakennuspaikkoja myyntiin, Uusien asukkaiden hallittu muuttoliike kylämäisyys ja maisema-arvot säilyttäen, Perinnemaiseman ylläpitäminen, Vanhat autiotalot käyttöön Vesiosuuskunta – Mahdollistaa uuden asutuksen, Mainostus Kesäasukkaat – Toisiko kesäasutus työtä?, Kesäasunnoille lupa ympärivuotiseen asumiseen, Kesäasukkaat toimimaan kylän puolesta, osana kylää Kylähenki, Helkajuhlaperinne ja vireä nuorisoseura – Kylään liittyvän perimätiedon kerääminen ajoissa, yhteisten tilojen kunnostaminen, nuorisoseurantalon kehittäminen ja vapaa-ajan viettoon liittyvät toimet Kylään kohdistuvat UHAT – Miten torjua? - - - - - - - - - - - 47 Maisemien häviäminen ja pusikoituminen Palveluiden loppuminen (kauppa- ja postipalvelut, linja-autot, kirjastoauto) – voisi estyä asukaslisäyksellä Kulkemisen (= nyt autoilun) kallistuminen ilman uusia vaihtoehtoja Valkeakosken kaupunki ei halua kylien kehittyvän – Rakennuslupakäytäntöä pitäisi parantaa (toisi elämää) Talvitoiminnan loppuminen lämpimän kokoontumistilan puuttuessa Vanheneva väestö – lapsiperheitä lisää Kylän historiikin häviäminen sukupolvien myötä – Vahvat perinteet Liian tiivis asuminen: kylän keskustan harkitsematon ja liian runsas ja tiheä uudisrakentaminen – haja-asutuksen säilyttäminen takaa riittävän väljän asutuksen Tehomaatalous Vesistön saastuminen Etätyön vaikeutuminen (laajakaistayhteys) 48 Viereiseen karttaan on koottu kyläläisten 1. Kyläkokouksessa merkitsemiä paikkoja alla olevin värikoodein. Eri osa-alueista on lisäksi lueteltu kohteet joita ei ole voitu kartalle merkitä. Arvokkaan maiseman umpeenkasvu koettiin myös heikkoutena, kuten myös rantojen huono kunto ja venepaikkojen vähyys. Yhteisten rantojen kehittäminen koettiinkin tärkeäksi toimenpiteeksi, joista tärkeimpiä olisi mattojenpesupaikan siirtäminen kuivalle maalle. Kylällä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia, joista tärkempinä koettiin kylän kauneusarvojen hyödyntämistä, Myllyvalkaman kehittämistä ja Helkajuhlaperinnettä. Uusi kuivanmaan mattojenpesupaikka voitaisiin esimerkiksi sijoittaa Myllyvalkamaan, missä jo nyt on mattolaituri ja venepaikkoja. Jo olemassa oleva ja laajeneva vesiosuuskunta helpottaa myös uuden asutuksen sijoittumista kylälle. Monella kyläläisellä on silmissä uhkakuvia myös maankäytön suunnitteluun liitttyen. Pelätään kylän keskustan liian tiivistä ja harkitsematonta asuttamista, missä kuitenkin hyvä maankäytön suunnittelu on paras keino uhkakuvan torjumiseksi. Myös palveluiden häviäminen kylältä on yksi uhkakuva, jos kyläkaupalle ei löydetä jatkajaa. Lisäksi linja- ja kirjastoautopalveluiden parantuminen tai edes jatkuminen edellyttää elävää kyläyhteisöä, jota asukaslisäys voisi edesauttaa. Talvitoiminta uhkaa kuitenkin loppua kylältä asukaslisäyksestä huolimatta, jos lämmintä kokoustilaa ei löydy. Myös kylän historiikki uhkaa hävitä sukupolvien myötä, vaikkakin kylän vahvat perinteet auttavat niiden säilymisessä. • Tärkeät kohtaamispaikat 5.2.2Karttatehtävät + NS:n käsityöpiiri yksityiskodeissa • Hienot/säilytettävät maisemat + katajakedot • Mukavat virkistysalueet ja reitit + historialliset paikat + luonnon polut ja metsätiet Kyläkokousten yhteydessä kyläläiset jakaantuivat ryhmissä miettimään kylän arvoja myös kartan äärellä. Ensimmäisessä kyläkokouksessa kyläläiset saivat merkitä kartalle heille tärkeitä paikkoja ja maisemia, mutta myös kohennusta kaipaavia kohtia. Heitä pyydettiin myös merkitesemään mahdollisia uusia hyviä rakennuspaikkoja, sekä muistelemaan paikkoja, joissa joskus aikaisemmin on ollut asutusta. • Rumat/kehittämistä kaipaavat paikat + Rironmäen asfalttipinta + Vesistöt (sinilevä) + maantienvarsi-/rantanäkymät • Pelottavat/vaaralliset paikat + Nuutalantie (valaistus puuttuu) + Pusikoituneet tienvarret + Ritvalan raitti (ylinopeus) • Muuten merkittävät/tärkeät paikat Toisessa kyläkokouksessa jakaannuttiin myös hetkeksi ryhmiin, joissa mietittiin vielä tarpeellisia maisemanhoitotoimenpiteitä ja mahdollisuutta nähtävyys-/virkistysaluereitille, sekä kartoitettiin vanhoja helkajuhlapaikkoja, nykyisiä bussireittejä ja perinnebiotooppialueita. Kyläläiset saivat myös kommentoida suunnittelijan laatimaa karttaluonnosta uusista rakennuspaikoista sekä analysointeja ehdotettujen rakennuspaikkojen sopivuudesta. Yksi ehdotus uudeksi rakennuspaikaksi tuli vielä jälkeenpäinkin. 49 5.2.3Muita kyläkyselystä esiin nousseita asioita Kyläkyselyn perusteella suurin osa asukkaista kokee Ritvalan olevan edelleen maatalouskylä, mutta toisaalta kylä koetaan myös lapsiperheiden kylänä sekä kesämökkikylänä. Yhä useampi on kuitenkin töissä muualla tai harjoittaa maatalouden sijaan muunlaista yrittäjyyttä. Toisaalta kylä nähdään myös turistien läpikulkukylänä kesäisin. Kyläläisten keskuudessa kylän henki koetaan kaikenkaikkiaan positiiviseksi, mutta niin kuin varmasti jokaisessa vanhassa yhteisössä myös vanhoja ristiriitoja löytyy. Ritvalalla onkin niin pitkät juuret historiassa että tiivis ja perinteitä kunnioittava yhteisö saatetaan kokea myös sisäänpäin lämpiävänä. Kylä koetaan kuitenkin myös uudistushaluiseksi, ja sen aktiivisuustaso on ilmeisesti kohonnut vielä uusien paluumuuttajien myötä, ja hengen koetaan parantuneen kylällä. Ritvalan positiivisesta hengestä kertoo myös se että lisää ihmisiä haluaisi muuttaa kylään. Rakennuspaikkojen kartoitusta 1. kyläkokouksessa (viereisellä sivulla yhteenveto kyläläisten ehdotuksista) alla olevin Yhteenveto kyläläisten värikoodein. ehdotuksista: •Tärkeät rakennukset •Tyhjilleen jääneitä asuinrakennuksia •Vanhoja käyttämättömiä rakennuspaikkoja •Mahdollisia uusia hyviä rakennuspaikkoja Kyläkyselyiden vastausten mukaan suurin osa kylälle muuttajista on niin sanottuja paluumuuttajia, joiden sukujuuret ovat alueella. Toisaalta kylään on muutettu myös kauniiden maisemien, maaseutumaisuuden sekä luonnonläheisen ja väljän asumisen takia. Ritvalan historiaa ja arvokasta maisemaa osataan myös arvostaa. Avara peltomaisema halutaankin säilyttää myös tulevaisuudessa, mikä on tärkeä seikka mietittäessä uusia rakennuspaikkoja. Tärkeimpinä luontokohteina ja maisemina pidetäänkin järvi-, harju- ja peltomaisemia. Kylän arvokkaita perinnebiotooppeja, kuten katajikkoja ja harvinaisa kasveja osataan myös arvostaa. Rakennetuista historiallisista ympäristöistä kyläläiset arvostavat erityisesti nuorisoseurantaloa helkajuhlien pitopaikkana, Hakalan kartanoa sekä muita vanhoja maatiloja ja huviloita. Ritvalan raitti on tietysti myös tärkeä osa jokaisen riytvalalaisen elämää, niin nykyistä kuin historiaa. Kylämiljöö ja kauniit maisemat kaipaavat myös hoitoa. Järvimaisemat ovat päässeet pusikoitumaan, joten niitä tulisi ottaa enemmän esille. Myös monet kyläläisten yhteiset rannat ovat päässeet unohtumaan ja rapistumaan. Kyläläisille tuntuukin olevan tärkeää yhteisten uima-, vene- ja pesupaikkojen löytyminen, kunnostaminen ja merkitseminen. Kaupungin yleistä uimarantaa (Hakalan ranta) ei pidetä riittävänä. Vesien suojelua ja metsien monimuotoisuuden säilyttävää hoitoa pidetään myös tärkeänä. 50 Yhteenveto kehityskohteista • Virkistysalueiden ja ”nähtävyysksien” esilletuominen • Ritvalan raitin hidastaminen • Myllyvalkaman kehittäminen • Seurantalo ympäristöineen • Kyläkaupan ylläpito • Yhteiset uimarannat ja venepaikat • Rantamaiseman avartaminen (pusikoita raivaamalla) 51 Toisessa kyläkokouksessa ryhmä kyläläisiä merkitsi kartalle Ritvalan nykyiset bussilinljat. Vuorobussin reitti Vuorobussin pysäkki Palvelubussin reitti Palvelubussin pysäkki Toinen ryhmä mietti Ritvalan nähtävyyksiä ja merkitsi kartalle paikkoja joita he näyttäisivät vieraalle. Viereisessä kartassa nuo kohteet on merkitty tekstein ja oranssein aluein. Lisäksi ryhmässä muisteltiin helkajuhlien aikaisempia viettopaikkoja, jotka on merkitty karttaan numeroin ja keltaisin aluein. Kirjallisten lähteiden perusteella paikka 2, eli enstinen VPK:n talon paikka olisi kuitenkin saattanut olla vihreällä merkityssä paikassa tai sen lähettyvillä.1 1. Helkajuhlapaikka ennen 1900-lukua 2. Helkajuhlapaikka 1900-l alussa (palokunnan talo) 3. Helkajuhlapaikka 1920-luvulta eteenpäin (Nuorisoseurantalo ja sen kenttä) 1 Valkeapää 2005 52 Kolmas ryhmä mietti maisemanhoitotoimenpiteitä, kuten pusikoiden raivausta, kaipaavia kohteita kylämiljöössä. Viereisessä kartassa nuo kohdat on merkitty punaisella. Kyläläisten paikallistuntemuksen avulla neljännessä ryhmässä kartoitettiin perinnebiotooppialueita1, joista viereiseen karttaan on merkitty punaisella Kartanon katajasaareke jota ei ole aimemmin mainitussa Lumokohdeluettelossa2. 1 Liedenpohja-Ruuhijärvi et al. 1999 2 Tolonen 2003 53 6 Maankäyttösuunnitelma 6.1 Rakennuspaikkojen valintakriteerit Varsin monet tekijät vaikuttavat rakennuspaikan valintaan. Näin ollen hyvälle rakennuspaikalle voidaan asettaa tiettyjä kriteereitä, joiden mukaan rakennuspaikan hyvyyttä voidaan arvoida, ja toisaalta taas rajoitteita, joiden mukaan joku toinen paikka ei sovikaan niin hyvin uudisrakentamiseen. 6.1.1Maisema Ritvalan arvokkaat maisemat asettavat erityisvaatimuksensa uusille rakennuspaikoille ja toisaalta niille rakennettaville rakennuksille, joiden tulisi sopeutua ympäristöönsä, sillä alueen keskeisimmät maisemat ovat hyvin herkkiä. Avoimessa peltomaisemassa yksittäinenkin rakennus väärässä paikassa voi siten pilata koko maiseman. Toisaalta jotkut paikat taas kaipaavat jäsentymistä ja hyvin suunnitellulla uudisrakentamisella voidaan näin elävöittää ja täydentää kylärakennetta. (yllä) (alla) Perinteisesti rakennukset on sijoitettu pellon ja metsän välimaastoon niin että rakennus on metsän suojissa, mutta sieltä avautuu kauniita näkymiä maisemaan. Näin sijoitettuna rakennus on osa maisemaa sekä olemassaolevaa kylärakennetta. Uudisrakentaminen ei kuitenkaan saa dominoida maisemaa eikä tukkia avoimen maisematilan tärkeitä näkymiä, vaan sen tulisi sopeutua jo olemassaoleviin rakennuksiin sekä muuhun maisemaan massoittelun, mittakaavan, värityksen ja materiaalien puolesta. Se ei saisi myöskään tuhota maiseman pienipiirteisiä ja herkkiä kohtia eikä maiseman historian kannalta tärkeitä paikkoja. 6.1.2Pienilmasto Maaston muodot ja suuntautuneisuus vaikuttavat rakennuspaikan pienilmastoon, joka taas vaikuttaa merkittävästi asuinviihtyvyyteen ja rakennuksen energiatalouteen. Loivat etelä- ja länsirinteet keräävät eniten auringon valoa ja lämpöä, joten ne soveltuvat parhaiten asuinrakentamiseen. Pohjoiseen ja koilliseen suuntauvat rinteet taas saavat vähiten auringon säteilyä ja altistuvat eniten kylmille pohjoistuulille ja näin ollen soveltuvat huonommin asuinpaikoiksi. Toisaalta taas yöllä kylmä ilma valuu rinteiltä alas laaksoihin, ja jos ilma ei pääse sieltä virtaamaan pois, niihin muodostuu kylmäilmajärviä tai -taskuja, joita esiintyy etenkin alavilla savisilla peltoalueilla. Vesistöt kuitenkin vaikuttavat ilmastoa tasaavasti.1 1 Suomen kartasto 1987 54 Ritvalassa toisaalta on jo 1800-luvulta lähtien rakennettu myös Helkavuoren loivahkolle koillisrinteelle, joka tosin hieman jyrkkenee seurantalollepäin mentäessä. Mutta kylärakenteen eheyttämiseksi nuokin kohdat voitaisiin mielestäni rakentaa. Sijoittamalla kasvillisuutta rinteiden ja rakennusten väliin, voidaan ehkäistä kylmän ilman valumista rakennuksiin.1 Lisäksi alueella tuulee enimmäkseen länsi-eteläakselilta ympäri vuoden.2 6.1.3Rakennettavuus Rakennettavuuteen vaikuttavat maaston muodot ja maaperä. Maaperältään rakentamiseen sopivat erityisesti moreeni, sora ja hiekka, mutta myös karkea hieta. Avainasemassa on maaperän kantavuus, kitkaisuus ja louhintatarve. Savien kantavuus on heikko ja ne vaativatkin useimmiten paalutusta ja stabilointia. Toisaalta myös maanpinnan kaltevuus vaikuttaa rakennettavuuteen. Maasto, jonka kaltevuus on alle 5% on helposti rakennettavaa ja 5-15% kaltevuus vielä normaalisti rakennettavaa, mutta sitä jyrkemmät alueet ovat jo vaikeasti rakennettavia. 6.1.4Palvelut ja infrastruktuuri Palvelujen lähelle rakentaminen voi edesauttaa niiden säilymistä ja helpottaa myös liikkumista kun ei tarvitse aina autolla mennä joka paikkaan. Suunnittelualue mahtuukin suurimmaksi osaksi kolmen kilometrin etäisyydelle niin kauppa- ja postipalveluista kuin kirjastoauton ja julkisen liikenteen pysäkeistä, ja on siten saavutettavissa myös kävellen ja pyöräillen. Myös koulun läheisyys on tärkeä kylään muuttaville lapsiperheille. Vaikka lähin ala-aste sijaitseekin naapurikylässä, on se lähes koko kyläalueelta saavutettavissa viiden kiloometrin säteellä. Olemassaolevan ifrastruktuurin hyödyntäminen on myös kannattavaa niin taloudellisesti kuin ekologisestikin. Uusien teiden rakentaminen tulee kalliiksi, joten uusien rakennuspaikkojen tulisi sijoittua jo olemassaolevan tieverkon läheisyyteen ja pitkiä uusia tielinjauksia tulisi välttää jo kulttuurimaisemakin huomioiden. Myös sähköverkon läheisyys on hyvä huomioida. Tosin koko suunnittelualue on jo nyt suhteellisen hyvin katettu sähkön jakeluverkostolla. Ritvalaan on lisäksi perustettu vesiosuuskunta huolehtimaan alueen vesi ja viemäriverkostosta, joten uusien tonttien tulisi sijaita tuon verkoston lähettyvillä. Verkostoa ollaan kuitenkin jo 1 Erat 1994 2 Suomen kartatsto 1987 55 Ylempään kuvaan on merkitty keltaisella etäisyydet Huittulan koulusta, jossa ala-asteen käyvät myös Ritvalan lapset. Kirkkain ja pienin ympyrä kattaa 1km etäisyydellä olevat alueet, seuraava 3km ja haalein 5km. Alemmassa kuvassa on esitetty vihreällä etäisyydet Raittinristiltä, Ritvalan palvelukeskittymästä, 1km, 2km ja 3km välein. laajentamassa ja siihen on helppo tehdä uusia liittymiä. Valkeakosken kaupungin rakennusjärjestys määrittelee kuitenkin suunnittelutarvealueella rakennuspaikan koon sen mukaan onko se alueen yhteisen vesihuoltojärjestelmän kattamalla alueella vai ei. Jos rakennuspaikka sijaitsee vesiosuuskunnan alueella, tontin vähimmäiskoko on 2000 m2, muutoin tontin vähimmäiskoko on 5000m2. Kyläkeskittymissä 2000 m2 tonttikin saattaa riittää, mutta kauempana, missä asutus on hajanaisempaa, suurempi tontti on luonteenomaisempaa maalla-asumisen väljyyttä ajatellen. 6.1.5Luonto Luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit ovat lailla rauhoitettuja eikä näille alueille saa rakentaa, mutta myös muita luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita, kuten perinnebiotooppeja, tulisi vaalia ja säästää rakentamiselta. Tosin lähes koko suunnittelualue on määritelty maakunnallisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi, joten uusien rakennuspaikkojen valintaa tulisi huolella miettiä koko alueella. Luontoalueiden välille tulisi myös jäädä ekologisia käytäviä eikä yhtenäisiä talousmetsäalueitakaan tulisi turhaan pirstoa rakentamisella. Myöskään liito-oravia ei tulisi häiritä rakentamisella. 6.1.6Historia Uusia rakennuspaikkoja suunniteltaessa tulee ottaa huomioon myös muinaismuistolaki, jolla suojellaan muinaisten asukkaiden jättämää historiaa eli muinaisjäännöksiä. Laki rauhoittaa niin esihistorialliset kuin historiallisetkin kiinteät muinaisjäännökset, joihin nykyisin luetaan myös keskiaikaiset ja sitä vanhemmat kylätontit sekä yksinäistalojen, kartanoiden ja pappiloiden paikat. Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat 1500-luvun maakirjoissa mainittujen kylien kokonaan tai osittain autioituneet tonttimaat sekä jo sitä ennen hävinneiden kylien ja talojen paikat. Vuosien 16001750 välisenä aikana syntyneistä asuinpaikoista kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat vain autioituneet kohteet.1 Talonpaikat, jotka ovat syntyneet 1700-luvun puolivälin jälkeen, ei pääsääntöisesti pidetä kiinteinä muinaisjäännöksinä, mutta voidaan luokitella sellaisiksi, mikäli siihen on erityisiä perusteita ja kohde on kokonaisuutena hyvin säilyt ja edustava.2 Kylämaisemassa suojeltavaa ja säilytettävää ovat siis etenkin esihistorialliset muinaisjäännökset, historialliset kylätontit, sarkajaon piirteet maisemassa, kylän vanhat rintapellot (vainiot), vanhoilla 1 Adel 2009 2 Niukkanen 2009 56 kartoilla todennettavissa olevat tielinjat sekä perinteinen rakennuskanta.1 Osa vanhoista rintapelloista on kuitenkin valitettavasti metsitetty umpeen, jolloin kylärakenteen eheyttämiseksi rakentamista voidaan harkita myös näille paikoille, mikäli sen voidaan katsoa parantavan ympäristöä kulttuurimaisemaa rikkomatta. 6.1.7Rakennettu ympäristö Rakennetun ympäristön eheyttämisen kannalta voisi tuntua hyvältä täydentää vanhojen kylätonttien autioituneet rakennuspaikat, mutta niille ei kuitenkaan saa rakentaa ilman argeologisia kaivauksia, jonka jälkeen ne voidaan siirtää kohteisiin jotka eivät enää ole rauhoitettuja tai sitten ne paljastuvat valtakunnallisesti merkittäviksi kohteiksi, joilla on tieteellisen arvon lisäksi nähtävyysarvoa.2 Argeologiset kaivaukset voivat kuitenkin tulla hyvin kalliiksi. Lisäksi hyvin säilynyt kulttuurimaisema ja ympäristö tuovat paikalle lisäarvoa, joten uudisrakentamisen sovittaminen näille paikoille on melko hankalaa. Muutoin kylän historiallista rakennetta tulee kuitenkin tukea myös uudisrakentamisen keinoin. Uudet rakennusket on siten hyvä sijoittaa lähelle jo olemassaolevaa rakennuskantaa yhteisöllisyyden sekä maiseman hamotettavuuden vahvistamiseksi. Erityisen tärkeää olisi myös pyrkiä säilyttämään rakennetun ympäristön ajalliset kerrostumat, joista vanhin rakennuskanta on kaikken uhanalaisin. Yksi suositeltava ja myös egologinen vaihtoehto olisikin ostaa autioitunut tila ja kunnostaa vanhat rakennukset paikallista perinnettä kunnoittaen uuden rakennuksen rakentamisen sijaan. Tietysti vanhoille asuinrakennuksille voidaan löytää myös muuta käyttöä, jota varten niitä voidaan kunnostaa ja vaalia. 6.1.8Muut paikalliset kriteerit Erityisen tarkkaan uusia rakennuspaikkoja ja niille rakennettavia rakennuksia tulee tutkia ja harkiten sijoittaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin ympäristöihin, jotka on määritelty muun muassa Valkeakosken rakenneyleiskaavassa. Rantaosayleiskaava-alue on myös jätetty suunnittelun olkopuolelle, ellei maanomistaja ole ehdottanut sinne rakentamista. Ritvalassa maankäyttöä suunniteltaessa on myös helkajuhlien vietto otettava huomioon. Vanhat juhlapaikat voisivat olla hyviä ja kehitettäviä nähtävyyspaikkoja tai niiden läheisyyteen voitaisiin rakentaa esimerkiksi se kylällä hartaasti toivottu talvilämmin kokoontumistila, mikäli se muut kriteerit huomioon ottaen on mahdollista. 1 Nissiaho 2009 2 Adel 2009 57 58 Viereisen sivun kartassa näkyy koko Ritvalan nykyinen rakennuskanta, jaoteltuna eri tyyppisiin rakennuksiin allaolevin värikoodein, sekä uusi suunniteltu rakennuskanta, jaoteltuna ensisijaisiin ja toissijaisiin hyvien ja kohtalaisten rakennuspaikkojen mukaisesti. Piharakennus tms. Ensisijaiset uudet asuinrakennukset Toissijaiset uudet asuinrakennukset 6.2 Rakennuspaikkasuunnitelma Maastokäyntien ja karttatarkastelujen jälkeen noin puolet maanomistajien ehdotuksista täytyi hylätä suurten rajoitteiden vuoksi ja loput luokiteltiin hyviksi tai kohtalaisiksi sen mukaan onko niissä esimerkiksi maisemallisia rajoitteita joita täytyy ottaa huomioon rakennettaessa, vaikka paikka muuten sopisi hyvin rakentamiseen. Suunnittelija on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan yrittänyt ehdottaa lähistöltä paikkaa joka sopisi paremmin uudeksi rakennuspaikaksi. Myös osa suunnittelijan rakennuspaikkaehdotuksista on vain kohtalaisia, esimerkiksi hankalan sijainnin tai muiden pienten rajoitteiden takia, jos rakennus muutoin sopii hyvin uudeksi rakennuspaikaksi tai tukee hyvin kylärakennetta. Rakennuspaikkasuunnitelma toteutuu kuitenkin varmasti varsin hitaasti, joten hyviksi luokitellut paikat olisi suositeltavaa rakentaa ensin. Osa hyvistä ja kohtalaisista rakennuspaikoista löytyi vasta maastokäyntien yhteydessä paikoista jotka karttatarkastelujen perusteella eivät olisi olleet niitä kaikkein potentiaalisimpia kohtia. Paikan päällä maisemallisesti tarkasteltuna ne olivat kuitenkin paikkoja Oikena puoleiseen kuvaan on merkitty maanomistajien ehdotukset (yhteensä 41 kpl) uusiksi rakennuspaikoiksi (punaisella), sekä suunnittelijan kartta-analyysien pohjalta ehdottamat alueet (sinisellä), suhteutettuina vesiosuuskunnan nykyiseen verkostoon (kartassa violetilla). 59 joita uudisrakentaminen voisi paremmin jäsentää. Myös osa tuossa vaiheessa hyviksi luokitelluista suunnittelijan ehdottamista rakennuspaikoista on jätetty pois tai muutettu kohtalaisiksi tarkemman tutkimisen jälkeen. Ne ovat esimerkiksi sijainneet liitooravien esiintymisalueilla1 tai paikalle on jo alettu rakentaa. Rakennuspaikkasuunnitelmaan on yritetty löytää mahdollisimman paljon hyviä rakennuspaikkoja, jotta kaikille uusille rakennuttajille löytyisi mahdollisuuksien mukaan mieluinen tontti Ritvalasta. Myös maanomistajien tonttiehdotuksiin on pyritty suhtautumaan armollisesti, jotta uusia rakennuspaikkoja todella olisi saatavana silloin kun joku sellaisen mahdollisesti halua ostaa. Tästä syystä myös hyväksi merkitty rakennuspaikka saattaa sisältää haasteita rakentamiselle ja rakennuksen maisemaan sovittamiselle. Suunnittelussa rakennuspaikkojen kriteereistä onkin eniten painotettu maisemallisia arvoja kun kerran valtakunnallisestikin arvokkaasta maisema-alueesta on kyse. Maiseman herkkyydestä johtuen rakennuspaikoille on myös ehdotettu maisemaan sopiva ohjeellinen tontin rajaus, Valkeakosken rakennusjärjestys huomioiden, sekä päärakennuksen paikka asumista ajatellen. Rakennuspaikkasuunnitelma Viereisen sivun karttakuvassa näkyy lopulliset ehdotukset uusiksi rakennuspaikoiksi. Hyviksi rakennuspaikoiksi on merkitty kaikki ehdotetut tontit, joissa ei ole suurempia rajoituksia rakentamiselle. Sen sijaan kohtalaisiksi merkityissä rakennuspaikoissa on tiettyjä rajoituksia, kuten sijainti keskeisellä paikalla tai rantakaava-alueella, kaukainen paikka, jyrkähkö tai pohjoiseen suuntautuva rinne. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvät myös muut maastossa läpikäydyt tonttiehdotukset. Heikosti uusiksi rakennuspaikoiksi sopivat ehdotukset on hylätty lopullisesta suunnitelmasta suurten rajoitteiden vuoksi (kartassa oranssi täplä). Paikka ei esimerkisksi ole ollut tarpeeksi laaja tarvittavaa tonttikokoa varten, se on sijainnut muinaismuistoalueella tai ollut muuten huono paikka rakennettavuuden tai maisemallisen sijainnin ja näkymien kannalta. Kohtalaisesti uusiksi rakennuspaikoiksi sopivat kohteiden päällä on keltainen täplä ja hyvin sopivien päällä vihreä täplä. 1 Ahola 2004 60 61 6.3 Rakennustapaohjeita 6.3.1Rakennuksen sijoittuminen tontille Kulttuuriympäristössä rakennuksen sijoittuminen näkyvälle paikalle muuttaa kaikkien yhteistä maisemaa. Kaikkein arimpia paikkoja ovat avoimet peltomaisemat, mutta vaikka rakennus sijoittuisikin metsän rantaan, saattaa se rikkoa harmonisen maisemakokonaisuuden, mikäli rakentamisessa ei ole otettu paikallista rakennusperintöä ja ympäristöä huomioon. Oman kodin suunnittelun lähtökohtana tulisikin omien tarpeiden lisäksi olla tuleva rakennuspaikka ja sen ominaisuudet. Etukäteen tulisi näin harkita, ovatko omat ajatukset sopusoinnussa maaston muotojen, ympäröivän rakennuskannan materiaalien ja mittasuhteiden kanssa. Mikäli tontti on pellon reunassa, tulisi rakennusten ja avoimen peltomaiseman väliin jättää suojaavaa kasvillisuutta, kuten olemassaolevaa puustoa. Muutenkin tontille olisi syytä jättää olemassaolevia puita, sillä puusto kasvaa hitaasti. Erityisesti maisemallisesti tärkeässä ja arvokkaassa ympäristössä tontin paljaaksi hakkaaminen muuttaa ympäristöä pitkiksi ajoiksi eikä siten ole suotavaa. Maaston muodot ovat myös olennainen osa maisemaa, eikä esimerkiksi rinteitä saisi suotta tasata, vaan rakennus tulisi sovittaa maastoon eikä toisn päin. 6.3.2Pihapiirit Maaseudulla pihapiirit ovat perinteisesti koostuneet monista eri rakennuksista, joiden rajaamat pihat ovat muodostaneet rajattuja ja selkeitä kokonaisuuksia. Kaikkia toimintoja ei nykyäänkään tarvitse sijoittaa saman katon alle. Vaikka maatilaa ei olisikaan, voidaan tietyt aputilat edelleen sijoittaa erillisiin rakennuksiin. Esimerkiksi jo autotallin, varasto- ja saunarakennuksen sekä pihasaunan ja asuinrakennuksen avulla pihapiiristä voidaan muodostaa intiimi ja miellyttävä. Myös kasvillisuuden suhteen pihapiirissä on syytä pysytellä perinteisissä lajeissa, jolloin piha sopeutuu osaltaan ympäröivään maisemaan. Maaseudulla tulisikin välttää kaupunkimaista pihaa ja nurmikenttien tilalle kannattaisi harkita helppohoitoisempaa niittyä. Perinteisiä suomalaisen pihapiirin puita ovat olleet kuusi ja koivu, sekä pensaista syreenit ja ruusut.1 Paikallisasiantuntemuksessa parhaita ovat varmasti kauan kylällä asuneet. He tietävät mitkä lajit menestyvät Ritvalassa parhaiten. 6.3.3Rakennuksen ulkomuoto Suunnittelu on hyvä tilata maaseudun rakennuskulttuuria tuntevalta arkkitehdilta, joka osaa sovittaa nykyaikaisenkin rakennuksen kulttuurimaiseman mittasuhteisiin. Rakennuksen selkeä ja mittasuhteiltaan perinteinen ulkomuoto sekä ikkuna-aukotus sopeuttavat uudenkin rakennuksen vanhaan maisemaan. Myös perinteisiä luonnonmateriaaleja ja värejä on hyvä suosia kulttuurimaisemassa. 1 Aarrevaara 1995 62 6.4 Yhteisten alueiden kehittäminen 6.4.1Virkistysalueet ja nähtävyydet Näkymien avaaminen vesimaisemaan Erityisesti alueen muinaismuistot ja tärkeät luonnonnähtävyydet tulisi viitoittaa, jotta halukkaat voisivat ne löytää. Myös ulkoilureitit olisi hyvä merkitä maastoon ja pitää hoidettuina. Vesimaiseman aistimiseksi rantapusikoita pitäisi raivata maisemallisesti tärkeissä kohsissa. Ritvalassa vierailevaa turistia voitaisiin myös palvella viitoittamalla esimerkiksi helkajuhla-aiheinen kävelylenkki, niin helkajuhlien nykyisten kuin historiallisten paikkojen läpi. 6.4.2Ritvalan raitti Ritvalan raitti kulkee läpi kauniiden maisemien, mutta turhan kovat ajonopeudet heikentävät sen elämyksellisyyttä ja vaarantavat etenkin lasten liikkumista. Erityisesti Raittinristin ja kaupan tienoilla nopeus tulisi saada hidastumaan esimerkiksi kyläalueesta kertovin porttiaihein, jolloin ohikulkija tajuaa automaattisesti ajaa hitaammin ja alkaa ehkä samalla kiinnostua maisemasta enemmän. Olisiko aika hiljentää vauhtia? 6.4.3Myllyvalkama ja venepaikat Kyläkokouksissa Myllyvalkaman kehittäminen nousi esiin monelta eri taholta. Rannassa on nykyään mattolaituri ja alueella on myös venepaikkoja, mutta ympäristö on melko hajanainen. Alueelle haluttaisiin kuivanmaan matonpesupaikka. Samalla ranta-aluetta voitaisiin jäsentää, niin että siitä muodostuisi kaikkien kyläläisten yhteinen kohtauspaikka. Myös muut yhteiset alueet tulisi viitoittaa, ja niitä voitaisiin talkoilla kehittää yhdessä. Venepaikoista tulisi tiedottaa esimerkiksi kylän nettisivuilla, jotta uudetkin asukkaat pääsisivät nauttimaan kauniista rannoista ja järvimaisemista. Myllyvalkama ja seurantalon parkkipaikka kaipaavat jäsentymistä. 6.4.4Seurantalo ympäristöineen Seurantalon korjausta pitäisi ruveta suunnittelemaan ja siihen tulisi hakea avustusta Suomen Kotiseutuliitolta. Rakennuksen korjaaminen talvilämpimäksi ei saisi kuitenkaan muuttaa sen arkkitehtonisia ominaispiirteitä. Yksi vaihtoehto olisi rakentaa uusi talvilämmin kokoontumistila, mutta vaarana on että seurantalo silloin unohtuu. Uusi rakennus olisi kuitenkin mahdollisesti yhdistettävissä nykyisen parkkipaikan tuntumaan, jolloin rakennukset voisivat toimia yhdessä esimerkiksi helkajuhlien aikaan. Samalla nykyistä parkkialuetta tulisi rajata ja jäsentää paremmin. 63 lähdeluettelo Kirjallisuus Aarrevaara, Eeva 1995: Perinnerakentajan opas. Maaseutukeskusten liitto. Ahola, Jorma et al. 2004: Liito-orava Valkeakosken alueella 2001-2003. Valkeakosken lintuharrastajat ry. Valkeakosken kaupunki, ympäristötoimisto. Alanen, Timo et al. 1989: Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Helsinki. Alanen, Timo 2003: Sääksmäen vanhaa paikannimistöä nykyisellä Valkeakoskella, s. 5-76, teoksessa: Sääksmäen vanhat paikannimet ja historialliset kartat Valkeakoskella. Rapolatutkimuksia 5. Museovirasto, kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki. Auer, Väinö (1924): Vanajaveden historia postglasiaaliaikana, s. 5-38, teoksessa: Aikakirja I. Valkeakosken kaupungin julkaisusarja B:1. Valkeakoski 1984. Erat, Bruno 1994: Egologia, ihminen, ympäristö. Rakennusalan kustantajat RAK. Jyväskylä. Gottlund, C.A. (1832): Rilvalan helka, s. 75-95, teoksessa: Aikakirja I. Valkeakosken kaupungin julkaisusarja B:1. Valkeakoski 1984. Jutikkala, Eino 1934: Sääksmäen pitäjän historia. Sääksmäen kunta. Jyväskylä. Järvinen, Niina 1999: Valkeakosken luontokohteet. Valkeakosken kaupunki, ympäristötoimisto. Kuusi, Matti (1986): Kaksikymmentä viisi rohkeaa talonpoikaa, s. 31-35, teoksessa: Aikakirja III. Valkeakosken kaupungin julkaisusarja B:3. Valkeakoski 1991. Laurila, Anu et al. 1999: Via Baltica Spatial Development Zone Pilot for Action 3. National Cultural Landscape of the Northern vanajavesi Valley. Inventory of valuable cultural buildings. Rakennusinventointi, Sääksmäki. Valkeakosken kaupunki. Lehtinen, Jyrki 2003: Kylät ja maisema — Valkeakosken Rapola ja Sääksmäen kirkonpuoli historiallisissa kartoissa 1640-1959, s. 77-157, teoksessa: Sääksmäen vanhat paikannimet ja historialliset kartat Valkeakoskella. Rapolatutkimuksia 5. Museovirasto, kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki. 64 Liedenpohja-Ruuhijärvi, Maritta et al. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 125. Pirkanmaan ympäristökeskus. Tampere. Lähdesmäki, Ulla et al. (toim.) 2005: Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset. Osa II. Pirkanmaan liiton julkaisu B 93. Tampereen museoiden julkaisuja 86. Pirkanmaan liitto: Pirkanmaan maakuntamuseo. Tampere. Niukkanen, Marianna 2009: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset — tunnistaminen ja suojelu. Museovirasto, Rakennushistorian osasto. Pirkanmaan liitto 2006: Pirkanmaan maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt. Pirkanmaan liiton julkaisu B 97. Tampere. Putkonen, Lauri 1990: Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Tampereen seutukaavaliitto. Julkaisu B 174. Tampere. Rasila, Viljo 1993: Pirkanmaan historia. Pirkanmaan liiton julkaisu B 12. Tampere. Sauramo, Matti 1955: Jääkaudesta kivikauteen, s. 11-36, teoksessa: Hämeen historia I. Esihistoria ja Keskiaika. Hämeen heimoliitto. Hämeenlinna. Sirén, Ari (toim.) 1994: Aikakirja IV. Karttoja Sääksmäeltä 1640-41. Valkeakosken kaupungin julkaisusarja B:4. Valkeakoski 1994. Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto. Suomen historiallinen seura. Käsikirjoja VII. Helsinki 1973. Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot. Helsingin yliopiston historian laitos. Julkaisuja n:o 4. Helsinki 1973. Suomen kartasto 1987. Maanmittaushallitus. Helsinki. Tampereen seutukaavaliitto 1987: Luontokohteet, selvitys. Kylmäkoski, Toijala, Valkeakoski, Viiala. Julkaisu D 85. Tampere. Tampereen seutukaavaliitto 1990: Pirkanmaan harjuluonto. Julkaisu B 173. Valtakunnallinen harjututkimus 44/1990. Tampere. 65 Tolonen, Sanna 2003: Ritvalan Nuutalan ja Ikkalan kylien luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Pirkanmaan ympäristökeskuksen monistesarja 31. Tampere. Valkeapää, Leena (toim.) 2005: Kauniissa joukos. Sata vuotta nykymuotoista Ritvalan helkajuhlaa. Ritvalan nuorisoseura. Valkeakoski. Valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma 1989; kartat. Ympäristösuojeluosasto, Sarja C:44. Ympäristöministeriö. Helsinki. Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma 1982. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki. Voionmaa, Väino (1924): Suur-Sääksmäen muinaishistoriasta, s. 68-88, teoksessa: Aikakirja II. Valkeakosken kaupungin julkaisusarja B:2. Valkeakoski 1987. Ympäristöministeriö 1992: Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Helsinki. Karttalähteet 1600-luvun maakirjakartat: http://www.virtuaaliyliopisto.fi/maakirjakartat/ Isojakokartat: Ympäristökeskus Paikkatietoaineistot: Maanmittauslaitos ja Valkeakosken kaupunki Peruskartat: Maanmittauslaitos Pirkanmaan 1. maakuntakaava (vahvistettu 29.3.2007): Pirkanmaan liitto Valkeakosken oikeusvaikutukseton rakenneyleiskaava (hyväksytty 20.6.2005): Valkeakosken kaupunki Valkeakosken rantojen osayleiskaava (vahvistettu 8.11.1993): Valkeakosken kaupunki 66 internet-sivut SFC Valkeakoskenseutu ry, osoitteessa: http://www.valkeakoskenkaravaanarit.net/Hakalanranta.htm Geologian tutkimuskeskus, osoitteessa: http://www.gtk.fi/ Kekäläinen, Hannele: Perinnemaisemat ja perinnebiotoopit, osoitteessa: http://www.edu.fi/oppimateriaalit/kasvikulttuuri/artikkelit/18_perinnemaisemat.htm Muinaisjäännösrekisteri, osoitteessa: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx Rantatupa, Heikki: Maakirjakartat ja verollepanomittaukset 1600- ja 1700-luvulla, osoitteessa: http://palvelut.virtuaaliyliopisto.fi/maakirjakartat/historia/historia.html Ritvalan nuorisoseura, osoitteessa: http://kylansaitti.fi/fi/rns Vanajavesi, osoitteessa: http://www.tyrvanto.net/nahtavyys/vanajavesi.htm Muut lähteet Adel, Vadim (Pirkanmaan maakuntamuseo) 2009: Historiallisen ajan muinaisjäännökset maankäytön suunnittelussa - esimerkkinä kylätontit. Kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön hoidon koulutuspäivillä pidetty puhe, Museokeskus Vapriikissa 24.9.2009, koskien Museoviraston julkaisua Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset — tunnistaminen ja suojelu (Marianna Niukkanen, Museovirasto, rakennushistorian osasto 2009). Nissiaho, Aino (Pirkanmaan maakuntamuseo) 2009: Historiallinen analyysi kyläsuunnittelussa. Kylät kehällä -seminaarissa, Tampereen teknillisessä yliopistossa 25.6.2009, pidetty luento. Ritvalan kyläsuunnitelma 27.3.2009 Tilastokeskus 2006: Tilastotiedot Ritvalan postinumeroalueelta. 67 7400 5200 5700 5100 5700 5300 1 2 3 4 5 6 Tällä hetkellä avoin metsämaisema Huomioitavat rajoitteet Arvokas harjujakso Suunnittelijan ehdottama rakennuspaikka länteen viettävällä metsäisellä kumpareella Vähäjärven kulttuurimaiseman pohjoisosassa. Peltonäkymä länteen. Sijainti kulttuurimaisemassa Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka. Tontti sijaitsee melko Näkyvyys maisemassa jyrkällä ja kivikkoisella moreenirinteellä tien vieressä, joten tontti on hieman hankala rakentaa, vaikkakin jyrkkyyden puolesta vielä normaalisti rakennettavissa. Tontilta olisi erittäin hienot näkymät kohti maakunnallisesti arvokasta Vähäjärven kulttuurimaisemaa, mutta rakennuspaikka on myös vastavuoroisesti suunniteltava maiseman ehdoilla, niin ettei rakennus siirrä kiintopistettä itseensä kulttuurimaiseman kustannuksella. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka. Tontti sijaitsee kolmion muotoisella metsäisellä tontilla kahden tien välissä, joista toinen laskee alaspäin, joten tontti on hieman hankala rakentaa. Tontti olisi kuitenkin hyvä jättää osittain metsäiseksi, rahaamaan tiealuetta. (Ks. edeltävä kuvaus) Tontit 2 ja 3 ovat suunnittelijan ehdottamia mahdollisia Arvokas harjujakso rakennuspaikkoja alueelle, mikäli aluetta ei säilyttää metsänä. Tontit ovat rakennettavuuden kannalta melko helppoja rakentaa. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka. Tontti sijaitsee tällä hetkellä avoimella metsämaalla, koska metsä on hakattu pois. Kylää lähetyttäessä tontti sijaitsee näkyvällä paikalla, mutta huolellisen suunnittelun avulla rakentaminen voisi parantaa maisemaa. Tontin ja tien väliin olisi kuitenkin jätettävä istutusvyöhyke puustoa varten. Tontin pinta-ala Rakennuspaikan kuvaus numero m2 Rakennuspaikkakuvaukset Maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, jonka ominaisuudet tulee säilyttää (rakenneyleiskaava), lisäksi maakuntakaavassa alue on merkitty erityisiä ympäristöarvoja omaavaksi maatalousalueeksi. Rakenneyleiskaavassa alue on katsottu pienin toimenpitein kehitettäväksi kyläalueeksi, jonne rakentaminen tulee tehdä maiseman ehdoilla kylän perinteistä rakennustapaa noudattaen. Rakenneyleiskaavassa alue on katsottu pienin toimenpitein kehitettäväksi kyläalueeksi, jonne rakentaminen tulee tehdä maiseman ehdoilla kylän perinteistä rakennustapaa noudattaen. Rakenneyleiskaavassa alue on katsottu pienin toimenpitein kehitettäväksi kyläalueeksi, jonne rakentaminen tulee tehdä maiseman ehdoilla kylän perinteistä rakennustapaa noudattaen. Rakenneyleiskaavassa alue on katsottu pienin toimenpitein kehitettäväksi kyläalueeksi, jonne rakentaminen tulee tehdä maiseman ehdoilla kylän perinteistä rakennustapaa noudattaen. Kaavat 4400 4500 6700 7500 5000 5700 5000 3700 8000 2000 12200 3100 4200 6600 2200 6600 5000 4500 2900 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 Hieman erillään kylärakenteesta Hieman erillään kylärakenteesta Sijainti kulttuurimaisemassa Lumo-kohde Lumo-kohde Hieman erillään kylärakenteesta Näkyvyys ja sijainti kulttuurimaisemassa Näkyvyys ja sijainti kulttuurimaisemassa Arvokas harjujakso Suunnittelijan ehdottama rakennuspaikka länteen viettävällä moreenirinteellä jo olemassaolevan asutuksen yhteydessä tiivistää kylärakennetta. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka länteen viettävällä moreenirinteellä. Keskeisen sijainnin vuoksi rakennuksen sovittamiseen ypäristöönsä tulee huolehtia. Näkyvyys ja sijainti kulttuurimaisemassa Suunnittelijan ehdottama rakennuspaikka loivassa etelärinteessä Lumo-kohde olevalla metsäsaarekkeella. Alueella on myös luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas reunavyöhyke, joka tulisi säästää myös alueelle rakennettaessa. Hienot maisemat, mutta rakentamisen sovittamiseen ympäristöönsä tulee myös huolehtia. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka, sijaitsee metsäisen Helkavuoren harjun kaakkoisosassa. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka Helkavuoren Näkyvyys ja sijainti koillisrinteen alaosassa. Tontti rajautuu nykyiseen nuorisoseuran kulttuurimaisemassa parkkipaikkaan, joten kyseistä tonttia voitaisiin hyödyntää esimerkiksi johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen. (Ks. edeltävä kuvaus) Tontit 19 ja 20 ovat suunnittelijan ehdottamia rakennuspaikkoja Helkavuoren koillisrinteellä, pienilmastoltaan eivät siis parhaita, mutta täydentävät kylärakennetta. Seurantalon läheisyydestä johtuen aluetta voitaisiin ehkä käyttää myös uuden maisemaan sopivan talvilämpimän kokoustilan rakentamiseen. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka sijaitsee Helkavuoden Jyrkähkö rinne, pohjoisrinteellä Ritvalan kylän arvokkaassa kulttuurimaisemassa. uusi tienpätkä, Rakentamisessa tuleekin kiinnittää huomiota siihen ettei rakennus arvokas harjujakso, näy Ritvalan raitille maisemaa dominoiden. näkyvyys ja sijainti kulttuurimaisemassa Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka, jolla sijaitsee Ranta-kaava, sijainti jo vanha kesämökki. Tontti kuuluu kuitenkin jo rantakaavan maisemassa piiriin, eikä tässä suunnitelmassa ole ollut tarkoitus kajota jo kaavoitettuihin tontteihin. Lisäksi ranta on luonnonsuojelualuetta. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka pientä saunamökkiä Lumo-kohde, sijainti varten. Rakennuspaikka on kuitenkin erittäin arka niin luonnon kulttuurimaisemassa kuin maisemallistenkin arvojen vuoksi. Rakennus siis täytyy sovittaa hyvin ympäristöönsä, eikä sinne saa mitään suurempaa rakentaa. Suunnittelijan ehdottama kohtalainen rakennuspaikka siksi että Lumo-kohde tontille joutuisi tehdä pienen tienpätkän. Metsän reuna on myös osa luonnon monivuotoisuusvyöhykettä, jota tulisi säästää rakennettaessa. Suurempi tonttikoko mahdollistaa tämän. (Ks. edeltävä kuvaus) Tontit 13 ja 14 sijaitsevat niin ikään metsäisillä moreenirinteillä, joista avautuu kauniit peltonäkymät etelään. Metsän reuna on kuitenkin osa luonnon monimuotoisuusvyöhykettä, jota tulisi säästää rakennettaessa. (Ks. edeltävä kuvaus) Tontit 11 ja 12 ovat suunnittelijan ehdottamia rakennuspaikkoja Hieman erillään metsäisillä moreenirinteillä., joita voidaan ehkä hyödyntää kylärakenteesta myöhemmin tulevaisuudessa tai jos joku haluaa asua etäämmällä. (Ks. edeltävä kuvaus) Tontit 9 ja 10 ovat suunnittelijan ehdottamia rakennuspaikkoja länteen viettävällä metsäisellä moreenikumpareella, mistä avautuu peltonäkymä länteen. (Ks. edeltävä kuvaus) Tontit 7 ja 8 ovat suunnittelijan ehdottamia rakennuspaikkoja Sijainti metsäisen moreenirinteen kaakkois-osissa. Vieressä perinteitä kulttuurimaisemassa kunnoittava lammasfarmi. Erityisesti tällä paikalla tulee ottaa huomioon ympäristön arvot ja rakentamisen ja ympäristönhoidon perinne. Liite 1 Maakuntakaavassa alue on merkitty maatalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja sekä arvokkaaksi maisema-alueeksi. Maakuntakaavassa alue on merkitty maatalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja sekä arvokkaaksi maisema-alueeksi. Maakuntakaavassa alue on merkitty maatalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Alue on merkitty rakenneyleiskaavassa maa- ja metsätaluosvaltaiseksi alueeksi ja maakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, jonka ominaisuudet tulee säilyttää (rakenneyleiskaava), sekä ranta-kaavassa maa-ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jonne ei saa rakentaa alle 200m lähemmäksi merenrantaa. Alue on merkitty rakenneyleiskaavassa maa- ja metsätaluosvaltaiseksi alueeksi ja maakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, jonka ominaisuudet tulee säilyttää (rakenneyleiskaava), sekä ranta-kaavassa maa-ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla ympäristö säilytetään. Maakuntakaavassa alue on merkitty erityisiä ympäristöarvoja omaavaksi maatalousalueeksi, alue on rantakaavassa määritelty loma-asuntoalueeksi. Maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, jonka ominaisuudet tulee säilyttää (rakenneyleiskaava), lisäksi maakuntakaavassa alue on merkitty erityisiä ympäristöarvoja omaavaksi maatalousalueeksi. Maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, jonka ominaisuudet tulee säilyttää (rakenneyleiskaava), lisäksi maakuntakaavassa alue on merkitty erityisiä ympäristöarvoja omaavaksi maatalousalueeksi. Maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, jonka ominaisuudet tulee säilyttää (rakenneyleiskaava), lisäksi maakuntakaavassa alue on merkitty erityisiä ympäristöarvoja omaavaksi maatalousalueeksi. 2800 3600 5900 2200 5100 5000 5000 3000 11300 12000 12000 6300 5800 3000 6400 5000 5600 5800 5600 8100 9000 8600 2900 3000 7200 5900 5400 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 Näkyvä paikka Näkyvyys ja sijainti kulttuurimaisemassa Huomioitavat rajoitteet Maaperä Lumo-kohde Liito-oravia lähistöllä Keskeinen paikka maisematilassa Lumo-kohde Lumo-kohde Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka (varattu sukulaisille) Lumo-kohde loivan moreenikummun etelärinteellä. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka (varattu sukulaisille) Näkyvä paikka, loivan moreenikummun etelärinteellä. Rakennuspaikka vaatii asettaa vaatimuksia kuitenkin tien parantyamista ja sijaitsee hyvin keskeisellä rakentamiselle. paikalla Niemenpään arvokkaassa kulttuurimaisemassa, joten rakennuksen suunnitteluun ja maisemaan sijoittamiseen on kiinnitettävä suurta huolellisuutta. Suunnittelijan ehdotttama rakennuspaikka, jossa rajoituksena liiro-oravan esiintyminen. Tontti on kuitenkin yritetty laittaa mahdollisimman vähän niitä häiritseväksi. (Ks. edeltävä kuvaus) (Ks. edeltävä kuvaus) (Ks. edeltävä kuvaus) Tontit 46, 47, 48 ja 49 suunnittelijan ehdottamia rakennuspaikkoja, jotka soveltuvat hyvin asumiskäyttöön varsinkin jos teitä parannetaan. Maanomistaja ehdottama rakennuspaikka Lukonmäen harjun länsirinteellä. Rakennus tulisi olla sopusoinnussa ympäröivän maisemna kanssa. Maanomistaja ehdottama rakennuspaikka Lukonmäen harjun itärinteellä, ehdotettua tontinreunaa rajaa lumo-vyöhyke. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka. Maanomistajan ehdottama kohtalaisesti rakentamiseen sopiva Lumo-kohde rakennuspaikka. Nykyistä tieyhteyttä joudutaan kuitenkin parantamaan. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä reunavyöhyke rajaa rakennuspaikkaa, joten se otettava huomioon jo suunnittelussa. Maanomistajan ehdottama vain kohtalaisesti rakentamiseen Lumo-kohde soveltuva kapeahko tontti, Lumo reunavyöhyke pellon ja metsän välissä. Suunnittelijan ehdottama rakennuspaikka hylkäämänsä maanomistajan ehdotuksen tilalle. Moreenipohjainen kaakkoisetelä rinne. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka metsäisen moreenimaan länsi rinteellä, pienen pellon laidalla. (Ks. edeltävä kuvaus) Tontit 37 ja 38 ovat maanomistajan ehdottamia rakennuspaikkoja moreeniselänteen kaakkoisrinteellä Ritvalan raitin varrella. (Ks. edeltävä kuvaus) (Ks. edeltävä kuvaus) Tontit 34, 35 ja 36 ovat suunnittelijan ehdotuksia hieman tavallista suuremmiksi tonteiksi, mutta ne voidaan toki toteuttaa pienempinäkin. Rakennuspaikat ovat moreeniselänteen etelä ja lounaisrinteellä. Suunnittelijan ehdottama rakennuspaikka moreeniselänteen Lumo-kohde etelärinteellä. Tontin eteläosaa rajaa luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä reunavyöhyke, joka tulisi säilyttää myös rakennettaessa. Rakennus tulisi sijoittaa myös alisteisesti maisemaan, eikä kovin suuri rakennus sovi kyseiseen paikkaan. (Ks. edeltävä kuvaus) Maaperä Tontit 31 ja 32 muodostettu yhdestä maanomistajan rakennuspaikkaedotuksesta. Vaikka rakennuspaikka ei ole rakennettavuudeltaan paras mahdollinen se kuitenkin aikaansaa tiiviimmän rakennusryhmän vastamäen rinteeseen jossa asutusta on ollut aikaisemminkin. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka moreeniselänteen länsirinteellä, mistä on hienot näkymät avarille peltoaukeille, jolloin rakennuksen maisemaan sovittamiseen tulee paneutua huolella. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka hieman turhan pienellä ja jokseenkin myös keskeisellä paikalla, vaikkakin olemassaolevan rakennuskannan yhteydessä. Vain pienelle mökille. Suunnittelijan ehdottama rakennuspaikka metsittyneen pellon takan olevalla moreenikumpareella. Maisemaan sopiva uudisrakennus parantaisi alueen nykyistä ilmettä. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka metsittyneellä pienellä vanhalla pellolla. Tuossa paikassa rakennus kuitenkin eheyttäisi kylärakennetta. Maanomistajan ehdottama rakennuspaikka metsittyneellä pienellä vanhalla pellolla. Tuossa paikassa rakennus kuitenkin eheyttäisi kylärakennetta. Tontin pinta-ala Rakennuspaikan kuvaus numero m2 Maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, jonka ominaisuudet tulee säilyttää (rakenneyleiskaava), lisäksi maakuntakaavassa alue on merkitty erityisiä ympäristöarvoja omaavaksi maatalousalueeksi. Maakuntakaavassa alue on merkitty maatalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja sekä arvokkaaksi maisema-alueeksi. Maakuntakaavassa alue on merkitty maatalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja sekä arvokkaaksi maisema-alueeksi. Maakuntakaavassa alue on merkitty maatalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja sekä arvokkaaksi maisema-alueeksi. Maakuntakaavassa alue on merkitty maatalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja sekä arvokkaaksi maisema-alueeksi. Maakuntakaavassa alue on merkitty maatalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja sekä arvokkaaksi maisema-alueeksi. Kaavat Tonttien numerointi vastaa liitteen 1 rakennuspaikkakuvausten numerointia. Rakennuspaikkasuunnitelma 1: 20 000 Liite 2 Kiitokset kaikille kyläläisille!
© Copyright 2024