Lue koko artikkeli

ELL
Hevosten hätätapaus- ja tehohoitoerikoistuja
(Fellow in Equine Emergency and Critical Care, ACVECC)
Royal Veterinary College, Lontoo, Englanti
Anglesey Lodge Equine Hospital, Kildare, Irlanti
Varsojen
infektiot
ja mikrobilääkehoidon
erityispiirteet
Varsojen merkittävimmät infektiosairaudet ovat sepsis, keuhkokuume ja ripuli. Tärkeintä
varsojen mikrobilääkehoidon onnistumiselle on hoidon riittävän aikainen aloitus. Varsojen
mikrobilääkehoito poikkeaa aikuisten hevosten hoidosta: lääkkeiden valikoima ja annostus
ovat erilaisia. Profylaktiselle mikrobilääkkeiden käytölle ei ole perusteita.
V
arsojen mikrobilääkehoito poikkeaa aikuisten
hevosten lääkityksestä. Alle 4 kuukauden ikäisillä
varsoilla ei ole vielä toimivaa paksusuolifermentaatiota, joten niille voidaan antaa sellaisia bakteerilääkkeitä, jotka aiheuttaisivat aikuisille hevosille ripulin.
Varsojen tarvitsemat lääkeannokset ovat täysikasvuisen hevosen annoksia pienempiä, jolloin kalliitakin lääkkeitä voidaan käyttää. Lisäksi vesiliukoisten lääkkeiden
annostus painoa kohden on eri varsojen suuremman vesipitoisuuden vuoksi.
Suuri osa varsojen infektioista pystytään ehkäisemään ylläpitämällä hyvä hygienia eli käyttämällä vain
puhtaita, desinfioituja karsinoita sekä huolehtimalla käsihygieniasta ja utareen puhtaudesta. Lisäksi on erittäin
tärkeää huolehtia riittävästä vasta-aineiden saannista.
LÄÄKETIETOA FIMEASTA 4/2012
Sepsis on tärkein pikkuvarsojen sairauteen
ja kuolemaan johtava syy
Sepsis voi saada alkunsa kohdussa, synnytyksen aikana
tai sen jälkeen. Yleisimmät sepsikseen altistavat tekijät
ovat tamman istukkatulehdus, ennenaikainen maidontuotanto sekä varsan vasta-ainepuutos.
Sepsiksen aiheuttaja on useimmiten bakteeri, mutta joskus syynä ovat myös virukset (erityisesti herpes-, influenssa- ja arteriittivirus) tai sienet. Infektio pääsee elimistöön yleisimmin joko ruuansulatuskanavan, istukan,
keuhkojen tai navan kautta.
Sepsiksessä elimistö hyökkää verenkiertoon päässeitä
taudinaiheuttajia tai endotoksiineja (bakteerien osia) vastaan, mistä seuraa massiivinen tulehdusreaktio. Oireita
voivat olla kuume tai alilämpö, verenkiertohäiriö ja veren-
Eläinlääkkeet
Jonna Jokisalo
purkaumat erityisesti korvissa, limakalvoilla ja ruununrajassa, heikkous sekä mahdollisen paikallistuneen infektion merkit kuten ripuli, niveltulehdus tai napatulehdus.
Varsinkin taudin alkuvaiheessa varsat voivat olla lähes oireettomia. Mahdollisia vihjeitä kehittyvästä infektiosta ovat ainoastaan esimerkiksi hieman alentunut ruokahalu ja aktiivisuuden vähentyminen.
Diagnoosin varmistumiseen tarvitaan veriviljely, mutta useimmiten kliiniset oireet, hyvät esitiedot ja perusverinäyte (epänormaalit tulehdusarvot kuten valkosoluarvo, fibrinogeeni ja seerumi amyloidi A [SAA]) ovat
riittävä peruste hoidon aloittamiselle.
Verestä tulisi myös mitata vasta-ainetaso. Se voi olla matala joko alun perin riittämättömän vasta-aineiden
saannin tai niiden lisääntyneen kulutuksen takia.
Nesteytys ja energiansaanti ovat mikrobilääkkeen lisäksi tärkeitä sepsiksen hoidossa
Jos varsalla ei ole ripulia tai muita ruuansulatuskanavan
oireita ja se pystyy nousemaan ylös itse, voidaan riittävä
LÄÄKETIETOA FIMEASTA 4/2012
energiansaanti taata antamalla maitoa ruokintaletkun
kautta. Useimmiten varsa on kuitenkin heikko, sillä on
jo ripuli ja ravintoaineiden imeytyminen on kyseenalaista. Silloin suonensisäinen ravinto on suositeltavampaa.
Riittävän vasta-ainetason takaamiseksi on usein tarpeen
antaa plasmaa.
Mikrobilääkehoito pitää aloittaa ajoissa. Sepsiksen voi
aiheuttaa mikä tahansa taudinaiheuttaja. Bakteerilääkkeen pitäisikin olla riittävän laajakirjoinen, ja valinnan tulisi
perustua veriviljelyn tuloksiin. Mikäli viljelytulosta ei saada,
kannattaa bakteerilääkettä valitessa muistaa, että gramnegatiivisten bakteerien aiheuttamat infektiot ovat muita
yleisempiä. Lisäksi voidaan tarvita virus- tai sienilääkitystä.
Sepsistä sairastavat varsat hoidetaan sairaalassa,
ja hoidon intensiteetti riippuu infektion vakavuudesta.
Yleensä varsat ovat hyvin vaikeasti sairaita ja tarvitsevat
paljon tukihoitoa ja tiheää seurantaa. Tarvitaan suonensisäistä nesteytystä, elektrolyyttejä sekä lääkitystä, mukaan lukien verenpainetta ja sokeriaineenvaihduntaa tukevia lääkityksiä ja mikrobilääkkeitä.
Ennusteeseen eniten vaikuttava tekijä on mikrobilääkehoidon aloitusajankohta. Yleisimmät komplikaatiot
ovat vakavat moninivel- ja sisäelintulehdukset.
Mikäli pikkuvarsalla on ripuli, tulisi sepsiksen mahdollisuus tutkia ensimmäisenä. Muita yleisiä ripulin aiheuttajia varsoilla ovat hiekansyönti ja parasiitit, infektiiviset
ripulit kuten salmonella-, klostridi- ja rotavirusripuli sekä
harvinaisempana laktoosi-intoleranssi.
Vanhempien varsojen keuhkokuume
Muutaman kuukauden ikäisen varsan vakavan keuhkokuumeen kaksi todennäköisintä aiheuttajaa ovat rodokokki-bakteeri sekä niin sanottu interstitielli pneumonia.
Rhodococcus equi -bakteeri aiheuttaa yleisimmin
kroonisen, paiseisen keuhkokuumeen, joka etenee hitaasti. Vaikka infektio saadaankin useimmiten jo ensimmäisten elinviikkojen aikana, taudin kehittyminen kestää
tyypillisesti viikkoja, joten oireilevat varsat ovat tyypillisesti 1–6 kuukauden ikäisiä. Pieni osa varsoista sairastuu vakavammin, jolloin oireet muistuttavat interstitiellin
pneumonian oireita.
Diagnoosiin tarvitaan kliininen tutkimus, verinäyte
(tyypillisesti erittäin koholla olevat sekä valkosolu- että
fibrinogeeniarvo), viljely- ja PCR-näyte henkitorvesta ja
keuhkojen ultraäänitutkimus sekä mahdollisesti keuhkojen röntgenkuvaus. Ultraäänitutkimus on diagnostinen,
mikäli nähdään paiseita keuhkopussin pinnassa.
Keuhkokuumeen lisäksi rodokokki-infektio voi paikallistua muun muassa niveliin, ruoansulatuskanavaan
tai vatsaonteloon. Tällöin oireina ovat ontuma ja nivelturvotus, ripuli sekä ähkyoireet. Hoitona käytetään makrolidin (erytromysiinin, atsitromysiinin tai klaritromysiinin) ja rifampisiinin yhdistelmää. Näitä lääkkeitä tulee
aina käyttää yhtäaikaisesti muuten nopeasti kehittyvän
resistenssin takia. Hoito kestää tyypillisesti viikkoja. Varsojen rodokokki-infektion ennuste on hyvä, mikäli hoito
aloitetaan riittävän ajoissa.
Interstitiellin pneumonian todennäköisin aiheuttaja on herpesvirusinfektio. Aiemmin täysin terveeltä vaikuttaneelle varsalle kehittyy pahimmillaan akuutti
hengitysvaikeus. Diagnoosi tehdään usein oireiden ja ultraäänitutkimuksen sekä mahdollisesti röntgenkuvien perusteella. Ultraäänitutkimus on erittäin diagnostinen, sillä toisin kuin rodokokki-infektiossa koko keuhkopussi on
voimakkaasti tulehtunut ja aiheuttaa verhomaisen varjon
LÄÄKETIETOA FIMEASTA 4/2012
keuhkojen päälle. Hoidoksi annetaan happea, viruslääkkeitä sekä kortikosteroideja. Näiden varsojen ennuste on
huono sairaalahoidosta huolimatta.
Vanhempien varsojen ripuli
Vanhemman varsan ripulin yleisimmät aiheuttajat ovat salmonella ja klostridi sekä pikkuvarsoista poiketen Lawsoniabakteeri. Myös rodokokki-infektio voi aiheuttaa ripulin.
Muita ripulin aiheuttajia ovat sisäloiset, erityisesti suolinkaiset, hiekan syönti sekä maha- ja ohutsuolen haavaumat.
Lawsonia-bakteeri aiheuttaa ohutsuoli-infektion,
joka johtaa ripuliin ja imeytymishäiriöihin. Varsat ovat
useimmiten vieroitusikäisiä. Ripuli, huono karva, pallomaha sekä lihaksettomuus ovat tavallisia oireita, jotka
yksistään riittävät vahvaan epäilyyn. Lisäksi sairastuneilla varsoilla on tyypillisesti erittäin alhainen veren albumiiniarvo, ja vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa nähdään
tälle sairaudelle tunnusomainen voimakkaasti paksuuntunut ohutsuoli.
Lawsonia-infektion hoitona käytetään joko tetrasykliinejä tai harvemmin makrolidin ja rifampisiinin yhdistelmää (ks. vanhempien varsojen keuhkokuume). Tämän
infektion ennuste varsoilla on erittäin hyvä. Tosin sairastuneet varsat ovat usein yksivuotiaina ikätovereitaan pienempiä, mutta muuten taudilla ei ole pitkäaikaisvaikutuksia (Frazer 2008).
Varsan mikrobilääkehoidossa tärkeintä
on riittävän aikainen aloitus
Varsat ovat usein lähes oireettomia, kunnes infektio on
pitkälle kehittynyt. Siksi varsojen tarkka seuraaminen ja
veriarvojen tarkistaminen on tärkeää.
Viljelytulosten valmistuminen kestää parhaimmillaankin kaksi päivää. Siksi mikrobilääke valitaan käytännössä
lähes aina päättelemällä infektion todennäköisin aiheuttaja ja sen herkkyys. Lisäksi lääkkeen valintaan vaikuttavat sen kirjo, kudospenetraatio ja hinta. Myös antoreitti
ja annostelun tiheys ovat tärkeitä valintakriteereitä, kun
eläintä lääkitään kotona.
Kuten aikuisille hevosille, myös varsoille voidaan mikrobilääkkeitä käyttää sekä systeemisesti että paikallisesti. Tavallisia paikallishoitoja ovat injektiot infektoituneisiin niveliin sekä höyryhengitys (nebulisaatio) keuhkokuumeeseen.
Varsojen mikrobilääkehoito poikkeaa täysikasvuisista hevosista kolmella tavalla (Corley ja Hollis 2009).
Alle 4 kuukauden ikäisillä varsoilla ei ole toimivaa paksusuolifermentaatiota, joten niille voidaan käyttää sellaisia mikrobilääkkeitä, jotka aiheuttaisivat ripulia aikuisille hevosille. Toiseksi varsan paino on vain kymmenesosa
täysikasvuisen hevosen painosta, joten varsoille voidaan
käyttää lääkkeitä, joiden hinta estää käytön muuten.
Kolmanneksi mikrobilääkkeiden painokilokohtainen
annos on varsoille eri. Varsa koostuu suurelta osin vedestä, jolloin vesiliukoisten lääkkeiden annos on suurempi.
Rasvaliukoisten lääkkeiden annos on yleensä sama kuin
täysikasvuisilla hevosilla.
Mikrobilääkkeiden profylaktiselle
käytölle ei ole perusteita
Jotkut eläinlääkärit ovat alkaneet käyttää mikrobilääkkeitä profylaktisesti pikkuvarsoille, koska niillä bakteeriinfektiot ovat yleisiä ja usein vakavia. Tähän ei kuitenkaan
missään nimessä pitäisi ryhtyä, sillä lisääntynyt mikrobilääkkeiden käyttö lisää mikrobilääkeresistenssin kehittymisen riskiä. Lisäksi nykytietämyksen mukaan mikrobilääkkeiden profylaktinen käyttö ei vähennä infektioiden
määrää pikkuvarsoilla (Wohlfender ym. 2008).
Kirjallisuutta
Corley KTT, Hollis AR. Antimicrobial therapy in neonatal foals.
Equine Vet Educ 2009; 21(8): 436–8.
Frazer ML. Lawsonia intracellularis infection in horses:
2005–2007. J Vet Intern Med 2008; 22: 1243–8.
Hollis AR, ym. Bacteremia in equine neonatal diarrhea: A
retrospective study (1990–2007). J Vet Intern Med 2008;
22: 1203–9.
Wohlfender FD, ym. Diseases in neonatal foals. Part I: The
30 day incidence of disease and the effect of prophylactic
antimicrobial drug treatment during the first three days
post partum. Equine Vet J 2008; 41: 179–85.
LÄÄKETIETOA FIMEASTA 4/2012
Hevonen tuotantoeläimenä
Euroopan unionissa hevonen katsotaan tuotantoeläimeksi, joten hevostenlääkkeitä koskevat vaatimukset
jäämien enimmäismäärän (MRL) määrittämisestä.
Suuri osa eurooppalaisista hevosista on kuitenkin
harraste- ja urheilueläimiä, joiden lääkintään tarvitaan aineita myös MRL-luettelon ulkopuolelta. Jotta
näitä hevosia voidaan lääkitä, on Euroopan unionissa
säädetty hevosia koskevia poikkeuksia.
Jos hevosta ei tulla käyttämään ihmisravinnoksi,
voidaan sen lääkinnässä käyttää lähes kaikkia lääkeaineita. Kuuden kuukauden teurasvaroajalla voidaan puolestaan käyttää komission asettaman niin
sanotun hevoslääkelistan aineita. Poikkeuskäytölle
on ehtona, että lääkityksestä tehdään merkintä
hevosen tunnistusasiakirjaan.
Lisäksi tulee muistaa, että eräiden mikrobilääkkeiden käyttöä eläimille on Suomessa rajoitettu. Näitä
ovat muun muassa kolmannen ja neljännen polven
kefalosporiinit sekä rifampisiini.
Huom! Varsoilla ei ole tunnistusasiakirjaa ennen
syntymävuotensa loppua.
Lisätietoja:
• Jäämien enimmäismäärät -luettelo (MRL-luettelo):
Komission asetus EU/37/2010 (eur-lex.europa.eu).
• Lääkeainekohtaisten MRL-arviointiraporttien
tiivistelmät (www.ema.europa.eu).
• ”Kaskadisäännökset”: Lääkkeiden käytöstä
ja luovutuksesta eläinlääkinnässä MMMa
6/EEO/2008 muutoksineen (wwwb.mmm.fi).
• ”Hevoslääkelista”: Komission asetus (EY) N:o
1950/2006 hevoseläinten hoidossa keskeisten
aineiden luettelon laatimisesta (eur-lex.europa.eu)
• ”Hevospassi”: Komission asetus (EY) N:o
504/2008 (wwwb.mmm.fi).
• ”Lääkekieltopäätös”: Eräiden lääkeaineiden
käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta eläimille
MMMa 847/2008 muutoksineen (www.finlex.fi).
Bakteerilääkkeiden
käyttö varsoille
Bakteerilääkkeet on käsitelty ATCvet-luokittelun mukaisessa järjestyksessä. Eri mikrobilääkkeisiin liittyviä huomioita on esitetty alla. Taulukossa 1 on lisätietoja varsoille
käytettävistä bakteerilääkkeistä, niiden käyttöaiheista,
annoksista ja käytössä huomioitavista seikoista.
meningiitin, osteomyeliitin ja muihin mikrobilääkkeisiin
vastaamattomien paiseiden hoitoon. Florfenikolia saa
käyttää ainoastaan alle 4 kuukauden ikäisille varsoille,
koska se voi aiheuttaa aikuisille hevosille vakavan ripulin.
Doksisykliini
Penisilliini on halpa ja tehokas antibiootti, jota on kaikkien eläinlääkärien lääkelaukussa. Penisilliiniä voidaan
käyttää esimerkiksi nivelinfektioiden hoidossa yhdistettynä tyypillisesti gentamisiiniin.
Doksisykliini on laajakirjoinen, monikäyttöinen bakteerilääke. Rifampisiiniin yhdistettynä se toimii hoidettaessa
rodokokki-infektiota, jossa bakteeri on kehittänyt makrolidiresistenssin. Yhdessä käytettynä nämä mikrobilääkkeet vahvistavat toistensa tehoa. Yhdistelmän käyttö ei
ole kuitenkaan sallittua Suomessa, sillä rifampisiinia saa
käyttää varsojen rodokokki-infektion hoidossa ainoastaan makrolidiin yhdistettynä. Lisäksi on muistettava,
että Suomessa ei ole hevoselle tarkoitettua myyntiluvallista valmistetta. Ihmisvalmiste (tabletti) on saatavilla.
Doksisykliini, toisin kuin useat antibiootit, toimii hyvin myös happamissa olosuhteissa kuten paiseissa. Lisäksi doksisykliinin konsentroituminen keuhkoihin tekee siitä hyvän valinnan keuhkokuumeen hoidossa. Kirjoittaja
on käyttänyt sitä usein varsojen mikrobilääkehoitoa vaativan ripulin hoidossa metronidatsoliin yhdistettynä.
Vaikka doksisykliinin imeytyminen on aikuisilla hevosilla heikkoa, varsoilla doksisykliini imeytyy hyvin eikä
maidon kalsium estä sen imeytymistä toisin kuin muilla eläinlajeilla.
Oksitetrasykliini
Oksitetrasykliinin yleisin käyttötarkoitus varsoilla on
jännekutistumien hoito. Tällöin annetaan tavanomaista
annosta suurempi määrä oksitetrasykliinia, mistä seuraa
jänteiden löystymistä. Toinen tetrasykliinin käyttöaihe
varsoilla on Lawsonia-bakteerin aiheuttaman suolitulehduksen hoito. Suomessa ei ole hevoselle tarkoitettua
myyntiluvallista valmistetta.
Florfenikoli ja kloramfenikoli
Kloramfenikoli on laajasti käytetty Yhdysvalloissa laajakirjoisuutensa ja loistavan penetraatiokykynsä vuoksi.
Euroopassa käyttö on kuitenkin ehdottomasti kielletty,
koska kloramfenikoli voi aiheuttaa ihmisille aplastisen
anemian.
Florfenikoli on teholtaan kloramfenikolin luokkaa
mutta ei aiheuta ihmisille vaaraa. Se tulisi kuitenkin
säästää reservilääkkeeksi vaikeiden infektioiden kuten
LÄÄKETIETOA FIMEASTA 4/2012
Penisilliini
Amoksisilliini-klavulaanihappo
Amoksisillini-klavulaanihappo-yhdistelmä on laajakirjoinen bakteerilääke. Sillä on myyntilupa Euroopassa
vasikkaripulin hoitoon. Suomessa sen käyttö varsoille on
mahdollista niin sanotun kaskadisäännöksen perusteella.
Tämän mikrobilääkkeen käyttöä aikuisille hevosille
rajoittaa lääkkeen huono imeytyminen sekä mahdollinen ripuli, mutta alle 4 kuukauden ikäisillä varsoilla tätä
ongelmaa ei ole. Kirjoittaja on ollut erittäin tyytyväinen
lääkkeen tehoon erityisesti pikkuvarsojen keuhkokuumeen ja virtsatieinfektioiden hoidossa.
Kefalosporiinit
Kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinien käyttöä
on rajoitettu, koska bakteerit kehittävät nopeasti vastustuskykyä näitä mikrobilääkkeitä kohtaan. Näin ollen kyseisten mikrobilääkkeiden käyttö eläimille voisi lisätä myös
ihmisille tauteja aiheuttavien bakteerien vastustuskykyä.
USA:n lääkevirasto FDA on tutkinut tätä mahdollisuutta ja
todennut riskin kohtalaiseksi, eikä se siksi ole rajoittanut
lääkkeen käyttöä eläimille. Riski ja lainsäädäntö tulee kuitenkin pitää mielessä pohdittaessa mikrobilääkevalintoja.
Suomessa kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinien käyttö tuotantoeläimille on rajoitettu niin
sanotulla lääkekieltoasetuksella. Lisäksi on huomioitava Euroopan lääkeviraston eläinlääkekomitean hyväksymät suositukset kolmannen ja neljännen polven kefolosporiinien käytöstä tuotantoeläimille (EMEA/CVMP/
SAGAM/81730/2006-Rev.1).
Kaksi Keski-Euroopassa hevosille yleisimmin käytettyä kefalosporiinia ovat kefkinomi ja keftiofuuri. Keftiofuuri on kolmannen polven kefalosporiini. Suomessa sille on myönnetty erityislupia varsan infektioiden hoitoon,
kun aiheuttajan epäillään olevan resistentti muille käyttökelpoisille lääkeaineille mutta herkkä keftiofuurille.
Jotkut varsaspesialistit käyttävät keftiofuuria jatkuvana suonensisäisenä infuusiona (continuous rate infusion,
CRI) takaamaan lääkkeen tasaisen pitoisuuden veressä.
Keftiofuurin käyttöä rajoittaa sen nopea muuntuminen
desfuroylkeftiouriksi, jonka teho stafylokokki- ja streptokokkibakteereihin on huomattavasti heikentynyt verrattuna in vitro -herkkyysmäärityksen tuloksiin.
Kefkinomi on neljännen sukupolven kefalosporiini, jolla on Euroopassa myyntilupa mm. varsojen E. coli
-sepsiksen hoitoon. Sitä käytetään suhteellisen yleisesti myös esimerkiksi keuhkoinfektioiden hoidossa sekä
varsoille että täysikasvuisille hevosille. Suomessa ei ole
myyntiluvallista valmistetta.
Trimetopriimi-sulfa
Trimetopriimi-sulfa on yleisesti käytetty, halpa, laajakirjoinen ja suun kautta annosteltava mikrobilääke. Lisäksi
useimmat pikkuvarsojen sepsiksen aiheuttajabakteerit
ovat herkkiä trimetopriimi-sulfalle. Siksi se on hyvä valinta pikkuvarsojen lievempien infektiosairauksien kuten
keuhkoputkentulehdusten ja virtsatieinfektioiden hoitoon. Trimetopriimiä voidaan käyttää tarvittaessa myös
suonensisäisesti esimerkiksi varsoille, joilla nielemistoiminto on puutteellinen.
Makrolidit
Makrolideihin kuuluvat erytromysiini, asitromysiini ja
klaritromysiini. Makrolidi-mikrobilääkkeiden lähes ainoa
käyttötarkoitus hevosella on varsojen rodokokki-keuhkokuume, jonka hoitoon makrolidit on sallittu Suomessa.
Klaritromysiini on tehokkain rodokokki-keuhkokuumeen
hoidossa, ja se tulee aina yhdistää rifampisiiniin.
Klindamysiini
Klindamysiini penetroituu erittäin hyvin luuhun. Kirjoittaja on käyttänyt sitä varsoille osteomyeliitin ja luun
sisäisten paiseiden hoidossa. Klindamysiinin käyttö voi
aiheuttaa vakavan klostridiripulin aikuisille hevosille ja
vanhemmille varsoille, joilla on toimiva paksusuolen fermentaatio. Alle 4 kuukauden ikäisiin varsoihin sen käytöllä ei tunnu olevan tätä vaikutusta.
Aminoglykosidit
Aminoglykosideihin kuuluvat muun muassa amikasiini,
gentamisiini ja neomysiini. Aminoglykosidit eivät tehoa
anaerobibakteereihin ja inaktivoituvat anaerobisissa olosuhteissa. Lisäksi niiden tehokkuutta vähentää huono
penetraatiokyky esimerkiksi luihin, keskushermostoon
tai paiseisiin.
LÄÄKETIETOA FIMEASTA 4/2012
Aminoglykosidien yleisin haittavaikutus on akuutti
munuaisvika. Siksi tämän mikrobiryhmän lääkkeitä käytettäessä olisi ihanteellista mitata lääkkeen pitoisuus veressä ennen uuden annoksen antamista. Koska lääkepitoisuuden seuranta ei yleensä ole mahdollista, käytäntönä
on mitata veren munuaisarvoja ja mahdollisesti tutkia
virtsanäytteitä parin päivän välein kuurin aikana.
Aminoglykosideja käytettäessä on muistettava, että
varsoille tulee käyttää aikuisia hevosia isompaa annosta
(taulukko 1). Suomessa aminoglykosideista käytetään
yleisimmin gentamisiinia (erityislupavalmiste).
Amikasiini on gentamisiinin lisäksi Suomessa ensisijainen paikallislääke hoidettaessa nivelinfektioita. Nive­
leen suositellaan annettavaksi kolmannes systeemiannoksesta. Amikasiinin käytöstä seuraa elinikäinen
teurastuskielto.
Fluorokinolonit
Fluorokinoloni-ryhmään kuuluvat antibiootit enrofloksasiini ja marbofloksasiini. Enrofloksasiinia ei tulisi käyttää
kasvaville eläimille sen aiheuttamien nivelrustovaurioiden
takia. Kirjoittaja on käyttänyt sen sijaan marbofloksasiinia sekä aikuisille hevosille että varsoille muun muassa
sepsiksen ja antibioottihoitoa vaativan suolitulehduksen
hoidossa hyvin tuloksin ja ilman komplikaatiota. Suomessa marbofloksasiinin käyttö edellyttää merkintää
hevospassiin.
Metronidatsoli
Metronidatsoli tehoaa anaerobibakteereihin. Sen yleisin
käyttötarkoitus hevosilla on ripuli. Amerikkalaisessa tutkimuksessa 35 %:sta pikkuvarsoista, joilla oli ripuli, eristettiin klostriditoksiini (Hollis 2008). Siksi metronidatsolin
käyttö on suositeltavaa kaikille varsoille, joilla on antibioottihoitoa vaativa vakava ripuli. Varsoille metronidatsoli
voidaan antaa paitsi suun kautta myös suonensisäisesti. Aikuisilla hevosilla suonensisäinen lääkitys tulisi aivan
liian kalliiksi.
Rifampisiini
Suomessa rifampisiinia saa niin sanotun lääkekieltoasetuksen mukaan käyttää ainoastaan pikkuvarsojen
Rhodococcus equi -infektioiden hoidossa yhdessä erytromysiinin, atsitromysiinin ja klaritromysiinin kanssa.
Rifampisiini kuuluu hevoslääkelistan aineisiin, joten sen
varoaika on 6 kuukautta.
Taulukko 1. Varsoille käytettävät bakteerilääkkeet, käyttöaiheet, annokset sekä käytössä huomioitavat seikat.
Antibiootti
Käyttöaihe
Annos
Huomattavaa
Amikasiini
Gramnegatiiviset bakteerit ja synergistinen
teho joitain grampositiivisia bakteereita
(erityisesti streptokokki- ja enterokokkibakteerit) kohtaan penisilliinin kanssa.
20–25 mg/kg i.v. kerran
päivässä (aikuisille hevosille
10–15 mg/kg).
Merkittävä hevosen tunnistusasiakirjaan.
Käytöstä seuraa elinikäinen teurastuskielto.
Amoksisilliiniklavulaanihappo
Grampositiiviset ja anaerobibakteerit
lukuun ottamatta Bacteroides- ja enterobakteerien sukuja, lisäksi useat gramnegatiiviset bakteerit kuten E. coli.
30 mg/kg kolme kertaa
päivässä p.o.
Penetroituu niveliin, konsentraatio pysyy
korkeana infektoituneissa nivelissä.
Doksisykliini
Grampositiiviset, gramnegatiiviset ja anaerobibakteerit lukuun ottamatta stafylokokki- ja enterobakteereita; tehoaa myös
solunsisäisiin bakteereihin, kuten Lawsonia
ja rodokokki.
10 mg/kg p.o. kaksi kertaa
päivässä.
Doksisykliinia ei koskaan tule antaa suonensisäisesti, sillä siten se aiheuttaa erittäin
vakavan, mahdollisesti kuolemaan johtavan
sydän- ja verenkiertoelimistön sokkitilan.
Florfenikoli
Erittäin laajakirjoinen mukaan lukien
anaerobi-, stafylokokki- ja streptokokkibakteerit.
20 mg/kg i.m. joka toinen
päivä.
Florfenikolin pitkäaikainen käyttö voi
vaikuttaa maksan toimintakykyyn.
Suomessa sallittu nautojen hoidossa.
Hevosilla kaskadivaroaika.
Gentamisiini
ks. amikasiini
Munuaistoksinen. Annoksen jakaminen
11–15 mg/kg i.v. kerran päivässä (aikuisen hevosen annos useaan annokseen lisää munuaistoksi­
suutta ja pienempi annos (6–10 mg/kg)
6,6 mg/kg).
ei saavuta terapeuttista tasoa veressä.
Suomessa erityislupa.
Kefkinomi
Laajakirjoinen, mm. E. coli, Actinobacillus
sp, streptokokki, enterobakteerit.
Sairailla varsoilla ei ole tehty farmakologisia
Valmistajan suositusannos
tutkimuksia. Käyttö tuotantoeläimille on
1 mg/kg i.v. tai i.m. kahdesti
päivässä. Käytetty 1,8 mg/kg rajoitettu ns. lääkekieltoasetuksella.
i.v. 6–8 tunnin välein varsoille,
hyvä kliininen vaste.
Keftiofuuri
Lähinnä grampositiiviset mutta myös osa
gramnegatiivisista bakteereista. Ainakin in
vitro hyvä teho anaerobibakteereihin pois
lukien Bacteroides.
Annossuosituksissa suuria
eroja: 4,4–10 mg/kg 1–4 kertaa päivässä. Joskus jatkuva
i.v.-infuusio (aloitusannoksen
jälkeen infuusio 1,5 mg/kg/h).
Käyttö tuotantoeläimille on rajoitettu ns.
lääkekieltoasetuksella. Erityisluvalla varsoille tietyin ehdoin.
Klaritromysiini
Rodokokki. Lisäksi streptokokit ja
stafylokokit.
7,5 mg/kg p.o. kaksi kertaa
päivässä.
Pienikin määrä esimerkiksi juomavedessä
voi aiheuttaa aikuiselle hevoselle kuolemaan johtavan ripulin. Lisäksi makrolideja
tulee aina käyttää yhdistettynä rifampisiiniin. Merkittävä hevosen tunnistusasiakirjaan. Käytöstä seuraa elinikäinen
teurastuskielto.
Klindamysiini
Laaja teho grampositiivisiin ja anaerobibakteereihin mutta vain osaan gramnegatiivisista bakteereista.
10 mg/kg p.o. kaksi kertaa
päivässä.
Suomessa klindamysiini on rekisteröity
pieneläimille. Merkittävä hevosen tunnistusasiakirjaan. Käytöstä seuraa elinikäinen
teurastuskielto.
Marbofloksasiini
Gramnegatiiviset bakteerit ja stafylokokit.
2 mg/kg i.v. tai
3,5–4 mg/kg p.o. kerran
päivässä.
Suomessa marbofloksasiini on rekisteröity
käytettäväksi naudoille ja sioille. Hevosilla
kaskadivaroaika.
Metronidatsoli
Anaerobibakteerit.
25 mg/kg p.o. kaksi kertaa
päivässä tai lataus­annos
15 mg/kg i.v., jonka jälkeen
7,5 mg/kg i.v. neljä kertaa
päivässä.
Merkittävä hevosen tunnistusasiakirjaan.
Käytöstä seuraa elinikäinen teurastuskielto.
Oksitetrasykliini
Kuten doksisykliini
5–10 mg/kg i.v. 1–2 kertaa
päivässä. Jännekutistumien
hoidossa isompi annos:
44–70 mg/kg i.v. kertaannoksena / kerran päivässä.
Sitoo kalsiumia, joten tulee antaa hitaana
injektiona, muutoin riskinä vakava sydämen rytmihäiriö. Munuaistoksinen isoina
annoksina. Suomessa oksitetrasylkliini on
rekisteröity käytettäväksi naudoille, lampaille ja sioille. Hevosilla kaskadivaroaika.
Penisilliini
Grampositiiviset ja anaerobibakteerit
lukuunottamatta Bacteroides- ja enterobakteerien sukuja.
22 000 IU/kg neljä kertaa
päivässä i.v. tai jatkuva i.v.infuusio (aloitusannoksen
jälkeen laske infuusioannos
jakamalla päivittäinen annos
24 tunnilla).
Prokaiinipenisilliinin käyttöä vältettävä,
sillä varsoilla ei ole riittävästi lihasmassaa ja
toistuvat prokaiinipistokset saattavat lisätä
prokaiinireaktion riskiä hermoston herkistyessä prokaiinille.
Trimetopriimi-sulfa
Tehoaa yleensä streptokokkeihin ja
stafylokokkeihin sekä osaan gramnegatiivisista bakteereista. Ei tehoa anaerobi­
bakteereihin.
30 mg/kg p.o. tai 15 mg/kg
i.v. kaksi kertaa päivässä.
Samanaikainen alfa-2-agonistien käyttö
voi johtaa henkeä uhkaavaan sydämen
rytmihäiriöön.
LÄÄKETIETOA FIMEASTA 4/2012