Lasius niger (Linnaeus, 1758) – Pihamauriainen

Lasius niger (Linnaeus, 1758) – Pihamauriainen
Nimi
Lasius niger (Linnaeus, 1758)
Formica nigerrima (Christ)
Lasius Alieno-niger (Forel)
Lasius alieno-niger (Forel)
Lasius (Lasius) transylvanica
(Röszler)
Lasius transsylvanicus (Röszler)
Lasius emeryi (Ruzsky)
Formica pallescens (Schenck)
Lasius transylvanica (Röszler)
Lasius (Lasius) emeryi (Ruzsky)
Lasius (Lasius) alienoniger (Forel)
Pihamauriainen, Sokerimuurahainen,
Mauriainen, Svart trädgårdsmyra, Black
garden ant
Alaheimo
Formicinae
Varsinaiset muurahaiset
Sukuryhmä
Lasiini
Suku
Lasius
Laji
niger
Mauriaiset
Status
Muurahaiswiki, antbase, WIKIPEDIA
Sukulaislaji: Lasius platythorax
Common in towns nesting under paving stones and in gardens, it also constructs mounds of loose
soil in fields.
Esiintyy:
Ulkomuoto ja tunnistaminen
Mauriaiskuningatar ja työläinen
•
•
•
•
Työläinen: 2-4 mm; Yleisväritykseltään musta tai mustanruskea.
Kuningatar: 9-11 mm; Kuin työläinen.
Koiras: 5-6 mm, Kuin työläinen.
Erityistä: Hyvin nuoret työläiset vaaleampia. Takaruumiin jaokerajat erottuvat toisinaan
vaaleampina (läpikuultavina). Erottaminen Lasius platythoraxista vaikeaa.
Identification
Lasius niger are dark brown to black in colour. Queens are 7 - 9 mm long and workers 2 - 5mm.
Pesä: Maassa, kivien alla, kasvien juurakoissa, lahopuissa, puurakenteissa
Yhteiskunnan koko: suurehko; jopa kymmeniä tuhansia yksilöitä
Ravinto: Kirvojen mesikaste, sokeripitoiset nesteet, pienet niveljalkaiset ja muut selkärangattomat
Kuningattaret: Monogyninen
Kastit: Monomorfinen
Territoriaalisuus: Kovistelija
Lisääntyminen: Parveilu (heinä-/elokuu)
Talvehtiminen: Lokakuusta huhtikuulle
Yksilönkehitys: Kesto: muna - nuori aikuinen: n. 40 vrk (n. 27°C); Kotelot aina kotelokopallisia.
On pieni (3,5–9 mm) ja musta muurahaislaji, jota tavataan hyvin yleisesti asuntovieraana.
Yleisimpiä muurahaislajejamme varsinkin ihmisasutuksien läheisyydessä
Sokerimuurahaista esiintyy yleisesti kodeissa ja laitoksissa. Sen tapaa monesti keittiöstä
tai ruokakaapeista- ja varastoista. Se on perso makealle, joten sen löytyminen munkkipussista
tai keittiön pöydältä mehukupista ei ole yllätys. Pihalla se viihtyy laatoitusten alla ja
kivijalan vieressä tai kukkapenkeissä. Se aiheuttaa haittaa nostamalla hiekkaa esimerkiksi
pihalaattojen alta. Kelpaa hyvin muurahaisterraarioon, kaivaa tunneleita ja syö sokeria.
Mauriaiskuningatar elää normaalisti noin 12 vuotta, mutta pisin mitattu ikä oli 27 vuotta, ja
kyseinen kuningatar kuoli hoitovirheen vuoksi.
Laji on nimensä "sokerimuurahainen" mukaisesti hyvin perso sokeripitoisille nesteille.
Territoriaalisena lajina se pyrkii aggressiivisesti hallitsemaan kasveja joilta sokeripitoista kirvojen
mesikastetta on saatavilla. Mauriaiset eivät kuitenkaan pärjää suurikokoisemmille territoriaalisille
muurahaislajeille, kuten kekomuurahaisille. Ei-territoriaalisia muurahaislajeja vastaan mauriaiset
puolustavat yleensä menestyksellisesti ravintolähteitään.
Mauriaista (Lasius niger s. lat., alasuku Lasius) on pidetty yhtenä yleisimpänä palearktisena
muurahaislajina (Radchenko ym. 1999). Mauriaiset ovat 3,5 – 5,0 mm pitkiä, harmaanruskean –
tummanruskean mustia, pääsääntöisesti monogynisiä muurahaisia. Collingwoodin (1979) mukaan
mauriaiset esiintyvät koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Ne ovat
aggressiivisia ja puolustavat valtaamiaan ravintolaikkuja. Tärkeää ravintoa on kirvojen erittämä
mesikaste, jota mauriaiset keräävät kasveilla, pensailla ja maan alla paimentamiltaan kirvoilta.
Mauriaiset perustavat uusia pesiä haplo- tai pleometroottisesti (Collingwood 1979). Tämä
ekologisesti ja biologisesti hyvin monimuotoinen laji jaettiin kahdeksi lajiksi 1990–luvulla (Seifert
1991). Alkuperäisestä mauriaisesta tuli kaksi lajia, pihamauriainen (Lasius niger) ja
metsämauriainen (Lasius platythorax).
Näyttää siltä, että L. niger ja L. platythorax ovat eriytyneet ekologisesti ainakin pesäpaikkojensa ja
–habitaattiensa suhteen. Pihamauriainen on sopeutunut avoimille habitaateille ja ihmisten
vaikutuspiirissä oleviin ympäristöihin (esim. pihanurmet). Metsämauriainen on erikoistunut
kosteampiin ja metsäisempiin habitaatteihin ja viihtyy jopa soilla (Seifert 1991). Seifertin (1991)
mukaan Keski-Euroopassa metsämauriainen ei yleensä pesi ihmisasutuksen läheisyydessä.
Suomessa mauriaislajien välinen habitaattijako ei ole yhtä selvä (Ikonen 2001). Radchenkon ym.
(1999) mukaan pihamauriainen pesii maassa ja maanpäälliset rakennelmat koostuvat mm. hiekasta.
Metsämauriaisen pesät ovat lähinnä eloperäisessä aineessa, useimmiten lahoavassa puussa mutta
monesti myös kasvilaikuilla esim. ruohomättäissä tai sammaleessa. Metsämauriainen ei tee
minkäänlaisia maanpäällisiä rakennelmia (Radchenko ym 1999).
•
•
•
Todistettavasti pisimpään elänyt hyönteinen oli mauriainen. Eräs mauriaiskuningatar eli
laboratoriopesässä yli 28 vuotta.
Toisinaan mauriaisesta saatetaan asiantuntemattomasti puhua "mustamuurahaisena" joka on
kuitenkin täysin eri laji, Formica fusca. Mustamuurahainen on helppo erottaa mauriaisesta
mm. suuremman kokonsa perusteella.
Useimmiten on kyse mauriaisista kun kansankielessä puhutaan "siipimuurahaista".
Mauriaisten parveilu - jolloin siivekkäät kuningattaret ja koiraat lähtevät häälennolle - on
joka kesä toistuva luonnonilmiö, jonka ihmiset usein havaitsevat.
Mauriaisten kasvattaminen
Helppo hoidettava. Sopiva muurahaisten hoitoa aloittelevan harrastajan ensimmäiseksi lajiksi.
Mauriainen on hyvin helppo laji kasvattaa, sillä se viihtyy hyvin huoneenlämmössä, ja
onnistuu tekemään pesän kaikkialle missä on vähänkin kosteaa. Mauriainen kuten muutkin
suomalaiset lajit tarvitsevat talvilevon, jonka voi toteuttaa laittamalla pesän esimerkiki
jääkaappiin 2-4 kuukaudeksi. Pesän voi myös laittaa ulos, mutta silloin pesä pitää laittaa
esimerkikisi styroxlaatikkoon jotta lämpötila ei mene pesässä alle 2 °C.
Life cycle
As with all ants (as well as bees, sawflies and wasps) Lasius niger undergoes Holometabolism
(complete metamorphism), from embryo (egg), to larva, through pupa to imago (adult). L. niger
will undergo its pupal stage in a cocoon, emerging from this as an adult ant.
A great deal of factors can influence how long it takes for an egg to develop into an adult ant;
namely temperature and colony maturity.
In a captive environment, in young colonies one or two generations after the emergence of the first
callow workers you would expect the following development times at 25°C.
Egg to larva - 15 days
Larva to pupa - 10 days
Pupa to adult - 15 days
40 days is what you can typically expect from egg to the emergence of an adult ant.
Mauriainen ja mustamuurahainen ovat hyvin samanlaisia, mutta mauriaisen erot
mustamuurahaiseen (Formica fusca) ovat:
- Mustamuurahainen on hieman isompi
- Mauriainen liikkuu hillitymmin eikä säntäile kuin Formica-suvun muurahaiset
- Mustamuurahainen on kovempi kuin mauriainen ja on yleensä verimuurahaisen (Formica
sanguinea) orja.
– Mustamuurahainen ei viihdy sisätiloissa
Lasius niger is commonly known as the black garden ant, is found throughout Europe and in parts
of Asia. North America seems to have Lasius niger populations and genetic evidence hopes to prove
if this is indeed niger or a sufficiently diverged animal that could appropriately be classed as a
distinct subspecies.
It is a monogynous species, colonies having a single queen with the nuptial or marrige/mating
flights generally taking place during the summer months of July and August in Europe. During
long-lasting, hot summers, flights can take place simultaneously across the country, but overcast
weather with local patches of sunshine results in a far less synchronised emergence of alates
(winged individuals).
It is a metropolitan species, commonly found in urban and rural areas alike and is perhaps the most
common ant that we see in and around our towns in the British Isles.
Some colonies of Lasius niger will farm aphids for the honeydew they excrete, often drinking it and
regurgitating it on demand. Lasius niger a predator and scavanger, though and will predate on most
insect and spider species in its range, as well as other small invertebrates. This species will often
make large nests (mostly subterennean) with extensive tunnel connections and as such are a popular
choice for ant farms where the tunnel networks are the visual attraction.
Lasius niger avoid traffic congestion
A study by Scientists from France, Belgium and Germany published their results on ant behaviour
after studying Lasius niger. Ants, it would seem, hate congestion as much as motorists and will use
alternative routes to avoid it. The researchers analysed recordings in an experiment on collective
movement.
In studies, L. niger will push and shove each other out of the way when it gets too crowded, forcing
some to find another route from a food source back to the nest.
"Ants are able to find a solution when they are faced with congestion on trails," said Dr Vincent
FourcassiÉ, a biologist at the Centre for Cognitive Animal Research in Toulouse, France. Using a
mathematical model, they explained how the individual behaviour of the ants affected their
collective movement and group behaviour.
Foraging L. niger prefer to carry food along a favourite trail that is marked with scent clues. In the
experiment, the ants had to cross a diamond-shaped bridge between their nest and sugary food. If
the two branches of the bridge were quite wide, traffic on the preferred route was much heavier.
But when the branches were narrowed and the ants encountered a bottleneck getting to the favourite
route, congestion on both branches was more equal because ants chose the alternative route.
Pushing seemed to be the favourite way to maintain a steady flow of food back to the nest.