1. No category

Sivu 1(6)
Euroopan Komissio Pääsihteeristö
Rue de la Loi 200
B-1049 Brussels
Kantelu
Suomen valtion riittämättömät toimet maailmanlaajuisesti erittäin harvinaisen metsäpeurapopulaation suojelemiseksi.
Johdanto
Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on maailmanlaajuisesti erittäin harvinainen eläin. Metsäpeuraa tavataan maailmassa ainoastaan Venäjän Karjalassa, Suomessa Kainuussa ja Suomenselällä. Suomenselän kanta on siirretty Kainuun metsäpeurapopulaatiosta ja se on saanut alkunsa
kahdeksasta kainuulaisesta metsäpeurasta.
Eläinpopulaation säilyminen jollakin maantieteellisellä alueella edellyttää, että lisääntymistuloksen
ja tulomuuton summa on suurempaa tai vähintään yhtä suurta kuin kuolleisuuden ja poismuuton
summa. Elinvoimaisen minimikannan arvioinnissa on kysymys sukupuuttoriskin arvioinnissa jollekin ajanjaksolle tulevaisuudessa. Tärkeitä lähtökohtia ovat populaation säilymisen edellyttämä
vähimmäisyksilömäärä ja vähimmäisalue (Shaffer 1987, Soule 1987).
Metsäpeura mainitaan Bernin yleissopimuksen liitteessä III (Suojeltavat lajit) ja sopimuspuolet
ovat sitoutuneet artiklan 4 mukaisesti kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten alueiden suojeluun, jotka ovat tärkeitä II ja III liitteessä luetelluille vaeltaville lajeille ja jotka ovat vaellusreittien
varrella talvehtimis-, levähdys-, ruokailu-, lisääntymis- ja sulkasatoalueita.
Suomessa Kainuun ja Suomenselän metsäpeurat lasketaan 1–4 vuoden välein joko maasto- tai
lentolaskentana. Kanta-arvioita on tilastoitu Kainuussa vuodesta 1971 ja Suomenselällä vuodesta
1980 lähtien.
Kainuun metsäpeurakanta oli suurimmillaan 1700 yksilöä vuonna 2001 ja Suomenselän metsäpeurakanta oli suurimmillaan vuonna 2006, jolloin mainitulla alueella arvioitiin olevan noin 1400
yksilöä. Vuosina 2003 – 2005 Kainuun kanta pieneni lähes 20% vuodessa. Vuosina 2008–2009
tehdyissä laskennoissa todettiin kannan taantumisen hidastuneen. Vuoden 2013 laskenta kuitenkin osoittaa, että taantuminen jatkuu. Kainuussa metsäpeuroja arvellaan olevan jokseenkin saman
verran kuin 1990-luvun alkupuolella. Sama trendi näkyy Suomenselän metsäpeurakannan kohdalla, mutta taantuminen on tasaantunut jääden toistaiseksi vuoden 2003 tasolle. Metsäpeurakantojen kehitys vuosien 1992 - 2013 välisenä aikana on esitetty kuvassa 1.
Kainuulaisen metsäpeuran eteen on tehty valtavasti työtä eri tahojen toimesta. Työssä ovat olleet
mukana niin paikalliset metsästysseurat kuin muut vapaaehtoiset ja Metsähallitus. Metsäpeuran
rotupuhtautta on tuettu monin erilaisin keinoin mm. pystyttämällä korkea aita poronhoitoalueen
ja metsäpeurapopulaation väliin. Materiaaliin on saatu valtion tukea ja siltojen rakenteisiin on
saatu EU -rahoitusta. Metsäpeurojen keskeisiä esiintymis- ja vasomisalueita on rauhoitettu
hakkuilta (mm. Elimyssalon ja Lentuan saarten suojelualueet Kuhmossa).
Sivu 2(6)
Näistä toimista huolimatta metsäpeurakantojen taantuminen jatkuu.
Kannan taantumisen syyt
Tärkein syy Kainuun metsäpeurakannan taantumiseen ja mahdolliseen tuhoutumiseen on metsäpeuran esiintymisalueen liian suuri susikanta ja tämä mainitaan myös Suomen Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2007 laatimassa "Metsäpeuran hoitosuunnitelmassa":
”Suurpetokantojen runsastumisen myötä saalistuksen merkitys on kuitenkin muuttunut. Esimerkiksi Kainuussa susien tappamien metsäpeurojen osuus kuolleena löytyneistä metsäpeuroista kasvoi 19 %:sta 50 %:iin, kun alueen susitiheys kasvoi vuoden
1998 0,004 sudesta / metsäpeura vuoden 2000 0,02 suteen / metsäpeura (Kojola ym.
2004).
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Kojolan ym. (2004) mukaan suden
saalistus on merkittävä metsäpeurakannan kasvua rajoittava tekijä.
Paksun lumen aikaan, keski- ja kevättalvella, metsäpeura on kohtuullisen hyvin turvassa suden saalistukselta. Suden rooli metsäpeuran saalistajana korostuukin kesällä,
syksyllä ja alkutalvesta (Kojola ym. 2004, Kojola 2007). Kainuun metsäpeurakannan
äkillinen taantuminen näyttää johtuvan alueella lisääntyneen susikannan aiheuttamasta kasvavasta vasahävikistä (Kojola 2007, Kojola ym. 2007). Myös metsäkaribulla tehdyt havainnot viittaavat suden merkittävään rooliin kesäaikaisena vasahävikin aiheut-
Sivu 3(6)
tajana (esim. Wittmer ym., Gustine ym.) ja kantaa rajoittavana tekijänä (Fuller & Keith,
Seip 1992, Bergerud & Elliot).”
Maastohavaintojen mukaan myös talvikannan rakenne on muuttunut 2000 -luvun alun
jälkeen ja vasojen osuus on pienentynyt suhteessa vaadinten määrään. Vuoden 2013
laskennoissa todettiin, että vasojen osuus koko kannasta oli Suomenselällä n. 15 %
(160/1065) ja Kainuussa 15.5 %. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan
metsäpeurakannan 2000-luvun alkupuolen taantumisen syynä on ollut lisääntynyt
kuolevuus. Syntyvyydessä ei ole havaittu merkittävää heikkenemistä. Keskeisenä syynä
kuolevuuden – erityisesti vasakuolevuuden – kasvulle pidetään susi- ja karhukannan
keskittymistä metsäpeura-alueille.
Vaatimukset
Vallitseva petotilanne ja metsäpeurakannan taantumiseen syyt ovat olleet Suomen valtiolla tiedossa. Suomen Maa- ja metsätalousministeriö vastaa metsäpeurojen hoitosuunnitelmasta ja on
myös vastuussa niistä toimista, joita metsäpeurakannan suojelemiseksi tehdään. Metsäpeuran
hoitosuunnitelma laadittiin vuonna 2007 ja syyt metsäpeurakannan taantumiseen ovat hoitosuunnitelman mukaan susikannan kasvu metsäpeuran suosimilla alueilla. Samaisessa hoitosuunnitelmassa ehdotetaan seuraava ratkaisu metsäpeurakannan säilyttämiseksi elinvoimaisena:
"Toimenpiteet:
Kainuun osakannan taantuma pysäytetään tarvittavin toimenpitein. Nykyisessä tilanteessa nopeimmin vaikuttavana toimenpiteenä voidaan pitää susikannan aktiivista
säätelyä nykyistä alemmalle tasolle. Sen jälkeen Kainuun osakantaa kasvatetaan
poronhoitoalueen ulkopuolella siten, että välitavoitteena saavutetaan vähintään
vuoden 2001 taso (1 700 yksilöä). Metsäpeurakannan kehittämisessä otetaan huomioon alueen elinkeinorakenne.
Suomenselän osakantaa kasvatetaan siten, että välitavoitteena saavutetaan vähintään
1 700 yksilön taso. Metsäpeurakannan kehittämisessä otetaan huomioon alueen elinkeinorakenne. Suomenselän osakannan seurannan tehostaminen, hirvieläin- ja suurpetokantojen hoidon yhteensovittaminen, ajantasaisen tiedotuksen lisääminen ja vahinkojen ennalta estäminen ovat tärkeitä toimenpiteitä alueen metsäpeurakannan hoidossa.
Ähtärin osakannan taantuman syyt selvitetään ja kannan taantuma pysäytetään tarvittavin toimenpitein. Sen jälkeen Ähtärin osakantaa kasvatetaan siten, että välitavoitteena saavutetaan vähintään sadan yksilön taso. Ähtärin osakannan geenipohjan laajentamista tulee selvittää yhteistyössä asianomaisten sidosryhmätahojen kanssa.
Ähtärin osakannan seurannan tehostaminen ja kannan kasvaessa ajantasaisen tiedotuksen lisääminen sekä mahdollisten vahinkojen ennalta estäminen ovat tärkeitä toimenpiteitä alueen metsäpeurakannan hoidossa.
Ruunaan osakannan palauttamisen reunaehdot selvitetään yhteistyössä asianomaisten
sidosryhmätahojen kanssa. Lopputavoitteena on Ruunaan osakannan palauttaminen.”
Edellisen perusteella on ilmeistä, ettei Suomi ole noudattanut Metsäpeurakannan hoitosuunnitelmaa ja kanta on taantunut tasolle, josta ei ehkä ole enää paluuta.
Sivu 4(6)
Kainuun metsäpeurakanta saattaa tuhoutua lähivuosina. Lieksan Ruunan metsäpeurakanta ja
Ähtärin metsäpeurakannat on jo tuhottu. Suomenselän metsäpeurakannan kapea geneettinen
pohja altistaa taudeille ja sen peurakanta on niinikään taantunut suurpetojen määrän kasvusta
alueella.
Toimenpiteet peuran suojelemiseksi on aloitettava nyt. Tutkija Mauri Niemisen mukaan metsäpeurapopulaatioiden vaatimet ovat tulossa niin vanhoiksi, ettei ne enää pysty tuottamaan vasoja.
Uusia vaatimia ei pääse tulemaan, koska sudet verottavat jopa 80 % syntyvistä vasoista.
Vaadimme EU:lta toimia, joilla taataan Kainuun ja Suomenselän metsäpeurakantojen säilyminen
elinvoimaisina. Suomen on otettava käyttöön hoitosuunnitelmaan kirjatut toimenpiteet. Susikantaa metsäpeurojen elinalueilta on harvennettava heti. Harventaminen voi tapahtua joko siirtämällä tai metsästämällä.
Pyydämme, että EU asettaa ulkopuolisen tutkijan selvittämään, kuinka nopeasti metsäpeurakantaa uhkaa sukupuuttoon kuoleminen ja kuinka nopeasti kanta saadaan elvytettyä Suomen
Maa- ja metsätalousministeriön ehdottamilla toimenpiteillä.
________________________________
Kaj Granlund
Lestijärventie 800
69440 Lestijärvi
__________________________________
Suomen Metsäpeuran Puolesta ry
Mikko Polvinen, puheenjohtaja
Ruusunpunantie 12
13430 Hämeenlinna
_________________________________
Suomen Metsäpeuran Puolesta ry
Tapani Pääkkönen, varapuheenjohtaja
Kellojärventie 1250
88730 Ylä-Vieksi
___________________________________
Suomen Metsäpeuran Puolesta ry
Reijo Lyytikäinen, sihteeri
Kuurnantie 39 as 1
87200 Kajaani
_________________________________
Suomen Metsäpeuran Puolesta ry
Pentti Kettunen, hallituksenjäsen
Kirkkoahontie 899
Kajaani 87100 Kajaani
___________________________________
Suomen Metsäpeuran Puolesta ry
Urpo Korhonen, hallituksenjäsen
Huovilantie 19
88120 Tuhkakylä
Sivu 5(6)
_________________________________
Halsuan metsästysseura r.y.
Ari Jokela, puheenjohtaja
Liedeksentie 100
69510 Halsua
___________________________________
Salamajärven Metsästäjät r.y.
Rudi Kaunisto, puheenjohtaja
Aholantie 73
69950 Perho
________________________________
Perhon metsästysseura r.y.
Teemu Keränen, puheenjohtaja
Peltokankaantie 13
69920 OKSAKOSKI
__________________________________
Perhon Erämiehet ry
Jorma Koivuniemi
Pappilantie 22
69950 Perho
________________________________
Karhunmaan metsästysseura r.y.
Kalevi Humalajoki, puheenjohtaja
Schaumannintie 13
68100 HIMANKA
Sivu 6(6)
Kirjallisuus
Bergerud & Elliot Bergerud, A. T. & Elliot, J. P. 1998. Wolf predation in a multiple-ungulate system in northern
British Columbia. Can. J. Zool. 76: 1551–1569.
Fuller & Keith
Fuller, T. K. & Keith, L. B. 1981. Woodland caribou population dynamics in northeastern
Alberta. J. Wildl. Manage.45: 583–602.
Gustine ym.
Gustine, D. D., Parker, K. L., Lay, R. J., Gillingham, M. P. & Heard, D. C. 2006. Calf survival of
woodland caribou in a multi-predator ecosystem. Wildlife Monographs 165: 1–32.
Kojola ym. 2004 Kojola, I., Huitu, O., Toppinen, K., Heikura, K., Heikkinen, S. & Ronkainen, S. 2004. Predation
on European wild forest reindeer (Rangifer tarandus) by wolves (Canis lupus) in Finland.
Journal of Zoology 263: 229–235.
Kojola ym. 2007 Kojola, I., Tuomivaara, J., Kilpeläinen, K., Keränen, J., Ruusila, V., Pesonen, M., Paasivaara,
A., Nygrén, T., Heikura, K. & Bisi, J. 2007. Predator impact in a wild forest reindeer population.
Submitted manuscript.
Kojola 2007
Kojola, I. 2007. Petojen vaikutus metsäpeurakannoissa. Suomen Riista: painossa.
Shaffer 1987
Shaffer, M. 1987. Minimum viable populations: Coping with uncertainty, 69–86.
Seip 1992
Seip, D. R. 1992. Factors limiting woodland caribou and their interrelationships with wolves
and moose in southeastern British Columbia. Can. J. Zool. 70: 1494–1503.
Soule 1987
Soule, M. 1987. Viable populations for conservations. Cambridge University Press,
Cambridge, UK.
Wittmer ym.
Wittmer, H. U., Sinclair, A. R. E. & McLellan, B. N. 2005.The role of predation in the decline
and extirpation of woodland caribou. Oecologia 144: 257–267.