Pori.fi Material Attachments Viestinta 06pda7skn Karhunpalvelu 1
Porin kaupungin henkilöstölehti | 1 • 2015 www.pori.fi/karhunpalvelus Ammattien arvostus s. 10 -11 Karhunpalveluksesta Jutturumpuun s. 12 Nooralotta Neziri s. 16 2 P ääkirjoitus Kiitos Karhunpalvelukselle Kiitos niistä vuosikymmenistä, joina toimit tiedon välittäjänä kaupungin henkilöstölle. Porin kaupungin henkilöstölehden numero 1 ilmestyi huhtikuussa 1980 saaden myöhemmin nimen Karhunpalvelus. Vuoden 1980 päättyessä Porin kaupungin asukasluku oli 85.113 ja tämän vuoden alkaessa 85.424. Noormarkku ja Lavia ovat nyt osa Poria ja pian päätetään kuntien valtuustoissa siitä, muodostavatko Kokemäki, Luvia, Nakkila, Pomarkku, Pori ja Ulvila vuoden 2017 alusta uuden Porin. Porin kaupunkikuva on merkittävästi muuttunut – muistelkaapa, miltä näyttivät vaikkapa Karjaranta, Puuvillan alue, Reposaaren konepajan alue tai Viikinäinen vuonna 1980. Vuonna 1980 kaupungin palveluksessa oli noin 4.800 työntekijää, nyt meitä on noin 7.000, minkä lisäksi kaupunkikonserniin kuuluu runsaat 60 yhteisöä. Tiedonvälitys ja tekniikka ovat loikanneet aimo askeleen sitten 1980-luvun alun. Olemme siirtyneet mekaanisista kirjoituskoneista sähkökirjoituskoneiden kautta tietokoneaikaan keskustietokoneineen ja mikroineen. Nyt elämme pilvipalveluiden, tablettien ja sosiaalisen median aikaa. Esityslistat ja pöytäkirjat ovat verkossa kaikkien nähtävillä ja luottamushenkilöt ovat siirtyneet paperittomuuden aikaan. Nykyaikainen tiedonvälitys elää reaaliajassa ja välittääksemme henkilöstöllemme tietoa reaaliajassa meidän on otettava käyttöön ajanmukaiset keinot. Näin ovat tehneet tai tekemässä myös muut suomalaiset kaupungit. Tässä Porin kaupungin viestinnän ammattilaiset ovat tehneet yhdessä tietohallinnon kanssa yhteistyötä, jonka tuloksena yhä useammalla kaupunkimme työntekijällä tulee olemaan mahdollisuus päästä verkkoon ja seurata itse kutakin kiinnostavia asioita. Karhunpalveluksen kautta meille on välittynyt lukematon määrä tietoa, tarinoita, ihmiskohtaloita. Toivonkin, että joku tekisi yliopistollisen tutkimuksen siitä, miten henkilöstölehden kautta on kuvattu kaupunkiorganisaation ja ympäröivän yhteiskunnan muuttumista. Edeltäjäni Martti Sinisalmi kirjoitti ensimmäisen henkilöstölehden pääkirjoituksen lopuksi: ”Kun nyt suoritamme virallisen pelinavauksen, on toivottavaa, että henkilöstölehti saisi kentällä suopean vastaanoton. Suopealla vastaanotolla tarkoitan sitä, että lehteä luettaisiin, siitä annettaisiin riittävästi kaikenmoista palautetta ja tällä tavoin edesautettaisiin lehden linjan muotoutumista.” Näihin kaupunginjohtaja Sinisalmen sanoihin on helppo yhtyä tänä päivänä, kunhan vain henkilöstölehden sijaan puhumme uudesta tavastamme viestiä sähköisten kanavien välityksellä eli lukekaa, antakaa riittävästi kaikenmoista palautetta ja tällä tavoin edesauttakaa sähköisen viestintälinjamme muotoutumista! Aino-Maija Luukkonen kaupunginjohtaja Kuva Jouni Koivukoski Maata muljataan Kuntaliitoksia pukkaa. Säätila sakenee epäluuloista ja mielipiteiden muokkauksista: jos liitytään, loppuvat palvelut sairailta, vanhuksilta, lapsiperheiltä, työttömiltä, nuorisolta. Pelkoa kylvetään. Miksi? Perussyy on kuntapäättäjien pelko omasta tulevaisuudestaan. Tähänkö päättyy pääsyni vallan peräkamareihin! Tästä perimmältään on kyse. Tunnen riihiväkeni vuosikymmenien ajalta, terveisiä vaan flikat ja pojat! Näillä kulmilla erityisesti porilaiset mainitaan varottavana sakkina. Ne vievät tuhkatkin pesästä, koska ovat persaukisia ja velkaisia. Kertomatta jää Porin omaisuus, jolla osankin rahaksi muutamalla voisi kuitata paitsi omat myös monien naapureiden velat. Mutta se ei nykyisessä maailmantilanteessa olisi järkevää. Myös porilaisten luonteenpiirteiden omalaatuisuudella pelotellaan. Porilaisissa kuulemma yhtyy hämäläinen hitaus, varsinaissuomalainen vaikealuonteisuus ja eteläpohjalainen uho mitä luotaantyöntävimmällä tavalla. Voipa olla niinkin. Perusporilainen todella koostuu useammasta ainesosasta kuin porilainen makkarahampurilainen. Perunkirjoitusten yhteydessä on käynyt ilmi, että minunkin esivanhempani ovat kotoisin sieltä sun täältä ja muutamat eivät ole mistään kotoisin. Ulkomailla eräissä tilaisuuksissa minun nokkani eteen on ilman muuta tuotu saksmannien lippu. Mutta nämä rotuennakkoluulot karisevat, kun itsekukin asettuu kokovartalopeilin eteen. Eivät ole enot setiä häävempiä. Myös sillä pelotellaan, että kuntien omanäköisyys katoaa liitosten yhteydessä. Ei se mihinkään häivy. Pitäisi huomata, että kukin kunta jakautuu kylämäisiin osaalueisiin, joilla on oma historiansa, me-henkensä ja valmiutensa lausua näkemyksensä muista osa-alueista. Tämä kylähenki ei miespolviin laimistu, ei myöskään kuntahenki. Ulvila on aina Ulvila sekä siellä Vanhakylä Vanhakylä ja Friitala Friitala. Porikin jakautuu moneen osa-alueeseen, joista varsinkin Reposaari on kuvitellut aina olleensa itsenäinen kunta. Minun politrukkivuosiini ajoittui kolme kuntaliitosta, joiden jäljiltä liitoskuntien vanhat kyläporukat ovat edelleen " Kertomatta jää Porin omaisuus, jolla osankin rahaksi muutamalla voisi kuitata paitsi omat myös monien naapureiden velat. vereksissä voimissa käymään kiinni toistensa niskavilloihin. Eli ei ihminen elä jossakin kunnassa, vaan hänen arkimaailmansa on paljon pienempi. Toimintaympäristön muutosten takia kuntaliitokset ovat väistämättömiä. Tuotantotavat ja talous ovat muuttuneet ja muuttuvat maailmanlaajuisesti. Siihen on sopeuduttava, mieluummin ajoissa kuin myöhään. Kunnallishallinnon järjestelyt ovat helpoimmasta päästä. Liitosten yhteydessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota työyhteisöjen yhdistymiseen. Niillä voi olla erilainen henki ja toimintakulttuuri. Yhteensovittamisessa pitää itsekunkin olla ymmärtäväinen, kärsivällinen ja yhteistyöhaluinen. Valitettavasti joukkoon jää aina muutama talebani, joka me ja nuo - asenteellaan tekee parhaansa myrkyttääkseen työilmapiiriä ja vähentääkseen työtuloksia. Heidän listimiseensä tulee kohdistaa erityinen huomio. Kuntaliitoksiin sekoittuu mukaan myös sosiaali- ja terveystoimen järjestelyt. Asiaa paikoin läheltäkin seuranneena ja ilmiselvien kehitysnäkymien huolestuttamana toivon satakuntalaisten päättäjien oivaltavan, että Satakunnan keskussairaala on maakunnan kruununjalokivi ja että he toimivat sen arvon edellyttämällä tavalla. Timo Koivisto 3 1 • 2015 H enkilöstöasioita Ollaan ihmisiksi Hyvät tavat kunniaan Olemme kaikki jonkun työyhteisön jäseniä. Meillä kaikilla on omakohtaisia kokemuksia siitä, millaista se on. Toivottavasti moni meistä tuntee olevansa hyvän työyhteisön jäsen. Työyhteisöllä on merkitystä jäsentensä terveyteen, hyvinvointiin, oppimiseen ja koko organisaation toiminnan tuloksellisuuteen. Tunne kuulumisesta joukkoon luo yhteenkuuluvaisuutta. Sen johdosta työyhteisössä syntyy sosiaalista pääomaa, joka parhaimmillaan edistää vuorovaikutusta, luottamusta ja vastavuoroisuutta. Puhu enemmän ratkaisuista kuin ongelmista: ehdota, kysy, ideoi. Tiiviit sosiaaliset suhteet voivat kehittyä myös väärään suuntaan ja aikaansaada ei-toivottuja ilmiöitä kuten kiusaamista, kateutta tai kuppikuntaisuutta. Vastuu vinoutuneiden ja huonojen tapojen kitkemisestä on kaikilla. Hyvä ohjenuora on vanha ajatus toisten kohtelusta, kuten toivoisimme meitä kohdeltavan. Hyvät tavat työelämässä alkavat sillä, että tervehdimme tosiamme. Olet mitä puhut tai kirjoitat Nauru, huumori ja yhdessä tekeminen vahvistavat työyhteisöön kiinnittymistä, lisäävät luovuutta ja antavat lisäpotkua. Alkuvuoden laihdutuskuurien aloittamisen luvattuna aikana kuulee joka paikasta, että ”olet mitä syöt”. On tärkeää muistaa, että olet myös sitä, mitä puhut tai kirjoitat sosiaalisessa mediassa. On syytä tutkiskella omia sanojaan ja pohtia myös omia käytöstapojaan. Mikään ei synny tyhjästä Hyvän työyhteisön luominen, positiivinen ja innostava ilmapiiri, puitteiden ja mahdollisuuksien antaminen työyhteisön vuorovaikutukselle, avoimelle keskustelulle ja vaikuttamiselle on johdon ja esimiesten tehtävä. Jokainen työntekijä on puolestaan vastuussa siitä, miten suhtautuu työhönsä ja työtovereihinsa. Jokaisen omat valinnat ovat keskeisiä siinä, mitä itselle tapahtuu ja millaista itsellä on. Työyhteisössä ei ole vapaamatkustajia, vaan kaikilla on siitä vastuu Tule tutuksi työkavereidesi kanssa. Ole kiinnostunut ja kysy kuulumisia. Ja puhu selän takana hyvää. Myönteinen palaute ilahduttaa, nostaa itsetuntoa ja lisää uskoa omiin kykyihin Olenko työpaikan ilopilleri vai ilon pilaaja? Otanko osaa keskusteluihin rakentavasti vai repivästi? Olenko aidosti hauska vai se, joka heittää keskusteluun jotain ivallista? Levitänkö ympärilleni myönteisiä tunteita? Otanko riittävästi huomioon toiset ihmiset? Tuonko energiaa yhteisiin tapaamisiin ja kokouksiin vai nakerranko toisten voimavaroja? Olenko minä aina se, jonka mielestä kaikki oli ennen paremmin vai kannustanko työtovereitani uusiin haasteisiin? Kunnissa tehdään merkityksellistä työtä Puhu menneen sijasta huomisesta: tavoitteista, päämääristä ja unelmista. Kyky kuunnella Näemme niin helposti toisessa puutteita, mutta itsetuntemuksen kautta pääsemme oman ihmisyytemme lähelle ja tunnistamme omia käytöstapojamme. Jokaisella kohtaamisellamme on merkitystä jollekin toiselle. Hyvä vuorovaikutus tarkoittaa toisen kuuntelemista ja kykyä asettua toisen asemaan. Tyhjä katse ja ohipuhuminen mitätöivät merkityksellisetkin sanat. Todellinen läsnäolo, kiinnostus, myönteinen ja avoin mieli avaavat vuorovaikutustilanteessa aina mahdollisuuden myös oppia jotain. Jos jotain tarvitsemme enemmän, niin aitoja kohtaamisia. Työelämässä meille kaikille on tärkeää tuntea tekevämme merkityksellistä työtä. Tarvitsemme kokemuksen ammatillisuudesta, osaamisesta, tehtäviemme hallinnasta ja mahdollisuudesta vaikuttaa. Inhimillisesti jokainen haluaa, että häntä arvostetaan ihmisenä. Tässä voimme kaikki olla auttamassa toinen toistamme. Voimme yksinkertaisilla arjen teoilla työelämässä auttaa työtovereita kokemaan myönteisiä onnistumisen tunteita ja iloa. Kysy työtoveriltasi: Mitä mieltä Sinä olet? Teksti Helena Metsälä Kuvioiden aineisto Työsuojelurahaston tukemasta Paluu Työhön -kampanjasta 2010 Kerro onnistumisista, hyvistä kokemuksista, jaa myönteisiä asioita. Stipendejä voi jälleen hakea Henkilökunnan stipendirahastosta voi hakea stipendejä. Stipendien jakoperusteet ovat: Omaehtoinen koulutus edistää ammatillista osaamista tai pätevöitymistä. Stipendi myönnetään tutkintotodistuksen, kurssitodistuksen tai suoritetun opintokokonaisuuden perusteella. Työnantajan kokonaan maksamasta koulutuksesta sekä oppisopimuskoulutuksesta, johon työntekijä osallistuu työaikana, ei myönnetä stipendiä. Jos olet saanut opintosi hiljattain päätökseen, täytä stipendihakemus, joka löytyy Patarummusta henkilöstöpalveluiden lomakkeista. Hakemukseen on liitettävä kopio tutkinto- tai kurssitodistuksesta. Hakemukset toimitetaan joko sisäisessä tai ulkoisessa postissa osoitteella Porin kaupunki, henkilöstöpalvelut, Valtakatu 15, 28100 Pori. Stipendien 30.4.2015. hakuaika päättyy Henkilöstöjaosto päättää myönnettävistä stipendeistä touko–kesäkuussa. 4 H enkilöstöasioita Hyvä johtajuus tavoitteena Pori ottaa Tiikerinloikan Fläppitaulu on edelleen tarpeen. Kari-Matti Haapala estraadilla. Onnistuuko uudistus? Kunta-alan rakennemuutoksia koskevissa tutkimuksissa uudistusten onnistumisen on todettu riippuvan johtajuudesta. Tärkein asia on lähiesimiesten ja keskijohdon osaaminen. Ja siinä rinnalla kuntalaisten ja henkilöstön osallistuminen. Valtakunnallisella Uudistuva esimiesosaaminen kuntakonsernissa -ohjelmalla pyritään uudistamaan osallistumisen ja työnteon tapoja ja vaikuttamaan palveluinnovaatioiden syntyyn. Asiakaspalvelun ja palvelun kehittäminen ovat Heikki Tuomisen sarkaa Tiikerinloikassa. Tittelikin on sopivasti palvelupäällikkö. Myös kuntalaisten mahdollisuus osallistua on hänen vastuullaan. ”Kehittämisohjelma on alkanut innostavasti, mutta kokonaisuus on varsin laaja”, pohdiskelee Tuominen. Kehittämisohjelman ytimessä ovat kokeilussa mukana olevien kuntien oma kehitystyö. Se tuottaa uutta tietoa ja työelämän oivalluksia kaikille kunnille. Pysähdyspaikkoja ja tukea kuntien kehittämistyölle tarjoavat viisi järjestettävää valtakunnallista johtamisfoorumia. ja oman toiminnan kehittämiseen. Tuloksena on aiempaa matalammat kynnykset organisaatioiden välillä, henkilöstön itseohjautuvuus sekä byrokratian väheneminen. kevaa pitkäkestoista valmennusohjelmaa meillä ei ole ollut. Tiikerinloikan tuloksia voidaan jatkossa käyttää koulutussuunnitelmien laatimisessa. Kehittämisohjelman tuloksena syntyy valtakunnallinen valmennustuote, jonka suorittaneille Kuntaliitto myöntää sertifikaatin. Kuntatasolla oma kehittämishanke nostaa esiin konkreettiset koulutus- ja kehittämistarpeet. Kick off -tilaisuus Pori sparrattavana Porin kehittämishanke Tiikerinloikka uudistumiseen kuvaa suurta muutosta, joka meillä on edessämme. Muutoksen läpiviemiseen tarvitsemme rohkeutta toimia aiemmasta poiketen. Tarvitsemme voimaa luoda yhteinen näkemys tulevaisuudesta ja uskoa siihen, että uudistuminen on mahdollista, kun yhteinen näkemys on saavutettu. Valtakunnallisesta ohjelmasta saamme sparrausta Poriin ja uutta tietoa, jonka avulla vaikeudet voitetaan ja voimme kaikki kokea muutoksen eteenpäin vievänä voimana. töjohtaminen ja palvelutuotannon johtaminen. Keskeistä on aikaansaannoskyvyn parantaminen toimintaympäristön muutoksissa. Valtakunnallisen ohjelman avulla voidaan uudistaa johtajuutta ja saada aikaan toimintatapojen muutoksia kuntapalveluissa. Kuntapalvelujen uudistuminen ja tuottavuus vaikuttavat osaltaan kansantalouteen ja kansalaisten hyvinvointiin. Uusissa kunnissa tarvitaan entistä vahvempaa ja osallistavampaa johtamista. Omatoimisuus, aloitteellisuus Ohjelmassa työyhteisöjä kannustetaan omatoimisuuteen, aloitteellisuuteen, innovatiivisuuteen Uusilta esimiehiltä edellytetään esimiestaitojen perusosaamista. Siihen Porissa on keskitytty jo vuosia kaupungin sisäisellä valmennuksella ja JET-koulutuksella. Esimiesten osaamisen jatkuvaa kehittämistä ja urakehitystä tu- Kehittämistyö potkaistiin kunnolla käyntiin 2.3.2015 Tampereen yliopiston asiantuntijoiden vetämässä kehittämispäivässä. Siellä käytettiin vuoropuheluun perustuvaa työkonferenssi-menetelmää. Työskentely jatkuu tiiviinä koko vuoden 2015 ja vielä kevätkaudella 2016. Tiikerinloikka päättyy kesäkuussa 2016, mutta menestys mitataan tulevaisuudessa. Mittausteknikko Olli-Pekka Ihalainen työskentelee Teknisessä palvelukeskuksessa. Siellä on nyt paneuduttu esimiesten osaamiseen henkilöstöjohtamisessa. Ihalaisen vastuulla on henkilöstön johtaminen tilanteessa, kun ympäristö muuttuu. Tarkoitus on rakentaa malli, jossa esimiehestä tulee aiempaa enemmän ”valmentaja”. Toimintaympäristön muutokset haastavat esimiehet uudistumaan Uudistuva esimiesosaaminen kuntakonsernissa -kehittämisohjelma on valtakunnallinen hanke, jossa kehitetään johtamisen ohjelmakonseptia koko kuntakentälle. Porin kehittämishankkeelle on annettu positiivisuutta uhkuva nimi ’Tiikerinloikka uudistumiseen – toimintaympäristön muutokset esimiesosaamisen haastajina’. Ohjelmaa koordinoivat KT Kuntatyönantajat, Keva ja Kuntaliitto. Osallistujina on kuntia ja kuntayhtymiä eri puolilta Suomea. Pori on mukana henkilöstöpalveluiden aloitteesta. Teksti Riitta Saarinen Kuvat Heikki Tuominen ja Olli-Pekka Ihalainen Mitä hyötyä? Porissa Tiikerinloikkaa ovat tekemässä tekninen palvelukeskus ja vapaa-aikavirasto. Kulttuuritoimen väkeä on myös lähdössä mukaan. Aiheina ovat henkilös- Tiikerin loikassa riittää pohtimista. 5 1 • 2015 H enkilöstöasioita Suhinaa piisaa Kuka huolehtii opettajista? Vertaisryhmämentorointi eli Verme on osaamisen kehittämisen menetelmä, jossa kokeneet osaajat ja nuoret työntekijät jakavat kokemuksiaan ja osaamistaan pienryhmissä. Tavoitteena on tukea työssä oppimista ja työhyvinvointia. Koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkijoiden ja opettajakouluttajien yhteistyönä 2000-luvun alussa aloitettu Verme kehitettiin Työsuojelurahaston tuella ja se otettiin käyttöön Osaava-ohjelman kautta koko maassa. Menetelmää kehitetään edelleen kansainvälisessä Osaava Verme-verkossa. Porilaiset erityisopettaja Kirsti Hanhela ja erityisluokanopettaja Miia Ylikoski korostavat opettajien keskinäisen vertaistuen merkitystä alalla. He ovat parimentoroineet yhdessä ja tietävät vermeilyn mahdollisuudet. tarpeelliseksi. Haluamme antaa mahdollisuuden pysähtyä arjen kiireiden keskellä ja keskustella ammattiin liittyvistä asioista kollegoiden kanssa. Jokainen on tervetullut mukaan omana itsenään, ryhmässä ei vertailla tai arvostella, kertoo viisi vuotta mentorina toiminut Kirsti Hanhela. Turun yliopiston mentori-koulutuksen saaneet ryhmän vetäjät valmistelevat tapaamiset ja johdattelevat keskustelua tapaamisissa, osana tiivistä ryhmää. Keskusteluaiheet vaihtelevat tuntemusten mukaan tunteista oppimisvaikeuksiin. Cygnaeuksen koulun vertaismentorointiryhmässä on kymmenkunta opettajaa. Vertaistukea muillekin aloille Opettajien Verme-tapaamisissa on ennalta sovittu teema, johon paneudutaan yhdessä tarkemmin. Verme-toiminnalle toivotaan opetusalalla jatkoa. Opettajat näkevät vertaistuen mahdollisuutena myös muilla toimialoilla. Palaute on ollut antoisaa, ja tapaamisissa on koettu tärkeäksi virkistymisen lisäksi pedagoginen keskustelu. - Olemme koonneet ryhmältä aiheita, joista puhuminen on koettu Iloja ja murheita löytyy jokaisesta työyhteisöstä. Mietteet ovat samat Tapaamisissa pysähdytään opettajien, siistijöiden kuin esimiestenkin keskuudessa, toteaa mentori Ylikoski. Keskustelu ennaltaehkäisee Satakunnassa vallitsee usein tunne siitä, ettei osaamisesta kannata tehdä numeroa. Olisi tärkeää jakaa kokemuksia ja osaamista toisia kannustaen. Toivon, että moni lähtisi mukaan, siitä saa hyvin pontta työhön, iloitsee Ylikoski. Vermeily on edullinen keino edistää työhyvinvointia. Tarve toiminnalle on suuri. Tällä tavalla voidaan lisätä työssäjaksamista. Mentorit toivovat, että vermeily leviäisi Porissa laajemmalle. Porissa on jo seitsemän koulutettua mentoria. Viisaus ei kumpua vain pääkaupunkiseudulta. Jokaisessa työyhteisössä on paljon osaamista, joka siirtyy Verme-ryhmässä luontaisesti eteenpäin, muistuttaa Hanhela. Teksti ja kuva Saija Laaksovirta Iloa asiakasvastaava-kokeilusta Miten voidaan ennaltaehkäisten tunnistaa terveyspalveluiden suurkäytön avainasiakkaat? Porin perusturvassa on ollut vuoden ajan esillä Palvelumuotoilulla parempia palveluja riskiryhmille -hanke. Tavoitteena on luoda palvelumalli, jonka avulla asiakkaan käynneillä saavutetaan terveyshyötyä. Leskeksi jäänyt iäkäs diabeetikko mies on esimerkki mahdollisesta terveyspalveluiden suurkäyttäjästä. Kokonaisvaltainen hoito, omahoidon tukeminen sekä asiakaslähtöisyys ovat toiminnan onnistumisen avaimia. – Olen aina kokenut, että kokonaisvaltainen työ asiakkaiden kanssa on tärkeää. Lähdin mukaan koulutukseen ja innostuin asiasta myös itse. Työtoveritkin ehdottivat minua, kertoo sairaanhoitaja Anne Pohjola-Katajisto. Taustalla yksinäisyys Näkyviä tuloksia Asiakasvastaavalla on mahdollisuus pidempiin vastaanottoaikoihin, jolloin kokonaistilanteen kartoittaminen onnistuu paremmin. Asiakkaille laaditaan myös hoito- ja hyvinvointisuunnitelma. Taustat ovat hyvin erilaisia, mutta valtaosa asiakkaista on ikäihmisiä. Heillä on usein yksi tai useampia pitkäaikaissairauksia, jotka vaikuttavat toimintakykyyn. Taustalla voi olla myös yksinäisyyttä, johon pyritään löytämään ratkaisuja kolmannen sektorin toiminnoista, esimerkiksi SPR:n ystäväpalvelusta. Hankkeesta on selvästi ollut hyötyä Porin terveydenhuollossa. Terveydenhuoltoa rasittavat käynnit ovat vähentyneet hoidon suunnitelmallisuuden lisäännyttyä. Asiakkaat ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi, ja heidän elämänlaatunsa on parantunut. Moniammatillinen yhteistyö näkyy paremmin ja kolmatta sektoria on hyödynnetty yhä enemmän, kuten seurakuntaa, Muistiluotsia ja diakonialaitoksen Puisto-hanketta. – Ammattilaiset eivät tee tätä työtä itselleen, vaan tavoitteet ovat asiakaslähtöisiä, muistuttaa sairaanhoitaja Marika Riihikoski. Hankkeen sairaanhoitajille tapa tehdä työtä tällaisella mallilla on uusi, mutta siihen on heittäydytty ilolla. Heillä on mahdollisuus hyödyntää laajaa osaamistaan ja kehittyä ammatillisesti. Teksti ja kuva Saija Laaksovirta Anne Pohjola-Katajisto ja Marika Riihikoski nauttivat työstään asiakasvastaavina. Mentorit Miia Ylikoski ja Kirsti Hanhela toivovat vermeilylle jatkoa. 6 Heikki Koski: Valo tulee Porista - Meillä oli aikanaan tunnus: Ex Poriente lux eli valo tulee Porista. Opin nopeasti, että Porissa ei helposti innostuta uusista asioista ja ajatuksista. Mutta, kun on sitkeä ja perustelee väsymättä ideaansa, saa tahtonsa läpi. Ja sitten asia jyrääkin vastustamattomalla voimalla eteenpäin. Näin muistelee Porin entinen (1969-1975) kaupunginjohtaja Heikki Koski porilaista muutosvastarintaa, ja myös virran kääntymistä. Suomalainen yhteiskunta otti rajuja harppauksia Kosken Porin vuosina. Palveluita oli kehitettävä, lainsäädäntö toi runsaasti uutta, asuinalueita rakennettiin. Hurjia muistoja Koski muistuttaa, että hänellä, ja hänen vaimollaan Pirkolla, ei olisi niin paljon hyviä ystävyyssuhteita Porissa, jos täällä olisi oltu vain varautuneen kohteliaita. Työ toi monenlaisia tuttavuuksia. Varsin lähellä, usein fyysisestikin, oli autonkuljettaja Santasen Jaska eli Jaakko Santanen. Hurjin kokemus oli ajaa Uusikoivistontieltä Mannerheimintielle rallivauhtia: tunti ja 40 minuuttia! Se ei ehkä esimerkkinä liikenneturvallisuuden valvojia innosta? Jaska oli nukkunut pitkäksi. - Sanoin monta kertaa hänelle, että älä htissä aja niin lujaa, voidaan myöhästyäkin. Ehtiminen oli kuitenkin hänelle kunniaasia. - Jaskan Porin murre viehätti. Hän seurasi valppaasti ympäristöään ja pitkän linjan porilaisella oli varteenotettavia näkemyksiä, erityisesti Porin asioista. Persoonallisia poliitikkoja Koski on käsitellyt perusteellisemmin viimeisessä kirjassaan. Lienee ollut värikästä sovitella yhteen kommunisti-Hellbergin, porvari-Nuorsaaren ja leipuri-Holmundin näkemyksiä. Kaupunginjohtajien akatemia Heikki Koski kuvaa leikillään Hallituskadun italialaispalatsia kaupunginjohtajien akatemiaksi. - Martti Sinisalmesta tuli seuraajani, Matti Pelttarista Rovaniemen, Juhani Leinosta Kemin ja Altti Lammista Harjavallan kaupunginjohtaja. Kosken jälkeisestä ajasta listaan voi vielä lisätä Jyväskylän juuri eläköityneen Markku Anderssonin. - Sihteeriäni Salli Dahlia muistelen lämmöllä. Hän oli korrekti, tarvittaessa tiukka. Se ei estänyt viranhaltijoita tai todellisella asialla olleiden kaupunkilaisten pääsyä puheilleni. Lastenhuollon sihteerillä Osmo Mäenpää oli erikoinen "avustajan" tehtävä. Hän oli seurannut vaaleja tarkasti kymmeniä vuosia ja aina vaalien alla hän soitti Koskelle ja esitteli perusteltuja näkemyksiä vaalien tuloksesta. - Osmo eli yli 90-vuotiaaksi eikä muisti heikentynyt. "Sisäinen tiedotus" Karhunpalveluksen syntyyn vaikutti ainakin välillisesti henkilöstöhallinnon toimikunta. Sen ohjelma, Koski puheenjohtajana, valmistui tammikuussa 1974. Se toi henkilöstölautakunnan ja hallintokuntiin henkilöstöasioista vastaavat. Sisäisestä viestinnästä ei puhuttu, mutta termiä sisäinen tiedotus käytettiin. Koski kaivoi arkistoistaan: "Tietojen välitys on välttämätöntä työtehtävien suorittamiseksi ja vaikuttaa merkittävästi työmotivaatioon ja työssä viihtymiseen." Siis: 40 vuoden takainen muotoilu on aivan priima, kun loppukaneettina oli vielä kahden suuntaisuus eli vuorovaikutus. Monissa tärkeissä tehtävissä Suomea palvellut Heikki Koski sanoo aina pyrkineensä henkilöstöasioissa luontevuuteen. - Ei organisoida liikaa ja joustavuudella on riittävästi sijaa. Keinotekoisiin muotoihin ei kannata pyrkiä. Tärkeätä on olla yksi joukosta, vaikka onkin johtaja. Teksti Tapio Furuholm Kuva Jouni Koivukoski Heikki Koskella ei ole enää "fyysisiä" siteitä Poriin. Kesämökistäkin perhe on luopunut. Monenlaisia henkisiä ja ystävyyssuhteita Porin vuodet loivat hänelle ja Pirkko-vaimolle. Martti Sinisalmella on nyt aikaa lukemiseen, vaikka monenlaisia rientoja on edelleenkin. Käsissä on Jussi Valtosen Finlandia-voittaja "He eivät tiedä mitä tekevät". Se pistää tohtorismiehen mietteliääksi, ei ole ihan helpointa kaunokirjallisuutta. Kirjan nimi sopii myös siihen, mitä Sinisalmi tuntuu ajattelevan sote-uudistuksesta. "Joko taas" kysyi päätoimittaja Sinisalmi - Joko taas, myöntää Matti Sinisalmi kysyneensä, kun huomautettiin, että pitäisi saada pääkirjoitus seuraavaan Karhunpalvelukseen. Lehti aloitti vuonna 1980, henkilöstöosasto ja -lautakunta oli perustettu vähän aiemmin. Pääkirjoitusten tekemistä Sinisalmi luonnehtii "kunnia-asiaksi". Kaupunginjohtaja hän oli vuosina 1975 - 2004. Sinisalmi palaa 1970-luvun muistoihin. Suomi, ja Pori erityisesti oli ottanut hurjan kasvutrykäyksen. Kaupunki kasvoi kiihkeällä tahdilla, tosin kohta oli myös ensimmäisten vastamäkien aika. Muiden ohella öljykriisit iskivät. - Kansanterveyslaki tuli 1972, peruskoulu kaksi vuotta myöhemmin. Lasten päivähoitoa tarvittiin. Ei tullut kuuloonkaan, että joku muu kuin kaupunki olisi tuottanut palveluja. Useana vuonna perustettiin yli 200 vakanssia. - Lehdelle oli luontaista tarvetta. Silloista aikaa ei voi verrata nykyiseen. Haluttiin sanoa, että kuulutaan kaikki samaan porukkaan. Nimivalinta pistää aprikoimaan, mistä se tuli. - Se taisi olla minun huumorintajuani, sanoo Sinisalmi ja nauraa rehevästi. Lehti oli vain yksi side henkilöstöön. Järjestöjen edustajat tulivat tutuiksi. Kovia paloja, luonnehtii Sinisalmi ja muistelee Heikki Pihlmania "leppoisana, mutta tiukkana" ja Reijo Lehtistä "armottomana neuvottelijana". 1990-luvun alussa Porissa aloitettiin strategiatyö, pohdittiin, mikä on kunnan perimmäinen tehtävä. Hyvän elämän määrittely vei jopa filosofisiin pohdintoihin. Kestävän kehityksen ajatukseen Sinisalmi myöntää ensin suhtautuneensa epäillen. - Virastot olivat vahvasti mukana. Niinä vuosina korostui myös Karhunpalveluksen merkitys. Kyläsaaren horisontista seurataan maailman menoa tarkasti, myös kriittisin silmin. EU on hänelle ollut pettymys sekä rauhan että taloudellisen vakauden suhteen. Horjuvaa sotea hän katsoo kunnallismiehen silmin. - Kunnat ovat järjestäneet Suomessa palvelut ja olleet parasta kansanvaltaa. Sote polkee kunnallishallintoa, harmittelee Martti Sinisalmi. Teksti Tapio Furuholm, kuva Jouni Koivukoski 7 1 • 2015 Hurja joukko teki innolla henkilöstölehteä Saman pöydän ääressä istuu kymmeniä vuosia Karhunpalvelusta. Toimistosihteeri Sirpa Mannila, hallintosihteeri Birgitta Tuunainen ja puutarhuri Pertti Kohvakka ovat olleet pitkään lehden toimitusneuvoston jäseniä. Porukalla hierottiin, ensin suunnitelmia, jutun tilauksia, valokuvausta. Kun saatiin niin sanottu saksitaitto pöydälle, sitä väännettiin ja käännettiin. Hauskaa ja ronskiakin kuulemma oli. Joku jäi poiskin, kun huumori ei maistunut. Yhteinen toiminta vei 50-vuotispäiville, jopa hautajaisiinkin. - Minä sain oikein kaupunginjohtajan määräyksen osallistua toimitusneuvoston työskentelyyn, muistelee Mannila. - Oli aikamoinen etu, että oppi tuntemaan ihmisiä monista hallintokunnista. Se helpotti muidenkin asioiden hoitamista, kertoo Tuunainen. Lehti kopioitiin ja tehtiin ensin A nelosen kokoisena. - Tilanne muuttui täysin, kun siirryttiin nykyiseen tabloidiin. Oli pakko saada laajalta kirjoittajaporukalta juttuja, aprikoi Kohvakka. Mannila ja Kohvakka ovat eläkkeellä. Sirpa on Porin Vedestä, Kohvakka puistotoimesta. Birgitta Tuunainen työskentelee koulutoimessa. Koulutus innosti Karhunpalvelusta tehneet ja lehden sisällöstä vastanneet olivat mukana periaatteessa omasta tahdosta. Tietenkin kaikkialla asiaa valmisteltiin ennen kaupunginjohtajan määräystä. Palkkio oli yleensä kahvia ja pullaa. Yhden edun porukka sai, koulutusta. - Tilaisuuksissa oli yleensä toimittajia, joskus valokuvaajiakin kouluttamassa meitä. Ne olivat antoisia oppitunteja, vakuuttelee Kohvakka. Keskustelussa vilahtelee lukuisia kertoja sana yhteishenki. Sen on täytynyt olla kivijalka lehden teossa. Se selittää, miksi niin monet halusivat olla mukana vuosikymmeniä. Ei, lehden tekeminen ei aina ollut pelkkää myötämäkeä. Kirjapainon taittajat olivat kovia ammattilaisia ja isoja persoonia: ensin OttoMarkus Ahtola, sitten Tuulikki Poutanen. Käsitykset menivät joskus vauhdilla ristiin, mutta aina lopulta selvittiin. Lehti ilmestyi. Talvella 2015 on hauska muistella noita tapahtumia. Nauru hersyää, mustelmia ei jäänyt. Jaa ettei ollut tietokonetta...? Kysymys ei ole vain henkilöstölehdestä. Kysymys on valtavasta työhistoriasta, ja suuresta muutoksesta. Lehteä tehtiin pitkään,tottakai, kirjoituskoneella. Tilanne, jota tänään ei oikein pysty kuvittelemaan. - Muistan, kuinka vastustimme tietokoneiden käyttöönottoa, naurahtaa Sirpa Mannila. - Puistotoimistossa kyseltiin, kuka haluaa tietokonekoulutukseen. Taustalla olevassa Antinkatu 5:n pihassa olevassa kokoustilassa on puhuttu monta Karhunpalvelusta kasaan. Vasemmalta Birgitta Tuunainen, Sirpa Mannila ja Pertti Kohvakka. Pääsin, sillä tiellä ollaan, sanoo puutarhuri. Karhunpalvelus on ollut myös melkoinen nuorten opiskelijoiden ahjo. Konkariporukka sanoo huomanneensa, että nuoret olivat hyvin opetettuja, kuin ammattilaisia. - Kyllä, oma osaamattomuus tuli ilmi kun opiskelijat tulivat, huomautttaa Birgitta Tuunainen turhan vaatimattomana. Onneksi huumorikerroin on korkea. Tunnin tarinointi tekee selväksi, että työnteko ei ole aina tylsää puurtamista. Tälle hurjalle jou- Muistelmia Karhunpalvelus-ajalta Pekka Hammais toimi yli 20 vuoden ajan Karhunpalveluksen toimitussihteerinä. Alun perin hän oli henkilöstöpuolen tehtävissä, mutta valikoitui virkaan, johon kuului myös tiedotustoimintaa. Lehden toimittamisesta tuli merkittävä ja mieleinen osa hänen työtään. Alku oli jännittävää, lehdelle haettiin oikeaa suuntaa. Vuosi 1987 muodostui käännekohdaksi. Jouduimme harkitsemaan lehden lakkauttamista. Tekijöitä ja intoa ei ollut tarpeeksi, sanoo Pekka Hammais. Asiat kääntyivät oikeaan suuntaan. Hammais sai lopulta ympärilleen tiiviin toimituskunnan, josta tuli hänelle tärkeä voimavara. Tapaamiset olivat rentoja ja ideoita henkilöstölehteen syntyi helposti. Karhunpalvelus sai tuulta purjeisiinsa. - Hienoin osa virkatehtäviäni oli tehdä Karhunpalvelusta toimituskunnan kanssa. Toisinaan vaadittiin myös kovempia otteita, jos jutut eivät ilmestyneet sovittuun päivään mennessä. Uhkailtiin tyhjillä juttupaikoilla. Julkaisun jälkeen käytiin palautekeskusteluja tuotoksen onnistumisesta. Toivottua tulosta syntyi erinomaisen työilmapiirin ansiosta, jota Hammais muistelee lämmöllä. Teksti ja kuva Saija Laaksovirta ”Ammattitaustaa meillä ei toimituskunnassa ollut lehtityöstä, mutta kasvoimme yhdessä ja teimme aina parhaamme, kertoo Hammais.” Antinkatu 5:n neuvotteluhuone tuli Hammaisille tutuksi vuosien saatossa. kolle Karhunpalveluksen murheiden kantaminen on ollut työuran antoisa lisä. Teksti Tapio Furuholm Kuvat Jouni Koivukoski 8 Sotea odotellessa Palveluita kipeimmin tarvitseville? Päättymässä olevan hallituskauden kaksi suurta uudistusta piti olla kuntarakenteen ja palvelurakenteen uudistaminen. Tavoitteena hallitusohjelmassa olivat vahvat kunnat, jotka kykenevät huolehtimaan myös laajempaa pohjaa vaativista tehtävistä, erityisesti toimivista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Molemmille suureen tarpeeseen tuleville uudistuksille on käymässä huonosti. Kuntarakenteen uudistamisessa ollaan jäämässä kauas tavoitteista ja sote viimehetken pelastusyrityksistä huolimatta uhkaa siirtyä seuraavalle hallituskaudelle odottamaan vielä uutta hallinto- ja rahoitusmallia. Kunnat ovat lausuneet omat kriittiset arvionsa valmistelun kaikissa vaiheissa, kaikista malleista paitsi tästä viimeisimmästä. Uusinkaan malli ei sellaisenaan kokonaan korjaa puutteita. Maakunnan tahto? Nyt ratkaisuksi sovitettava yksiportainenkin malli edellyttää kunnilta vahvaa uutta otetta. Satakuntalaisessa keskustelussa on lähdetty siitä, että palvelujärjestelmää uudistettaessa pitää tavoitella sekä hallinnon että toiminnan puolesta uutta otetta palveluiden varmistamiseksi. Tavoitteena tulee olla palveluiden oikea-aikaisuuden ja vaikuttavuuden parantaminen taloudellisesti kestävällä tavalla. Järjestämislaki ei itsessään takaa uudistuksen onnistumista, vaan se vaatii koko maakunnan yhteistä tahtoa koota voimavarat ja suunnata ne uudestaan. Mikäli laki raukeaa, ollaan maakunnissa uudessa tilanteessa. Tiedetään hyvin, että palveluita pitää kiireellisesti uudistaa. Tarvitaan kootumpaa otetta palveluiden rakenteissa, toimintatavoissa ja kokonaisuuden johtamisessa. Toiminnallisten integraatioiden kehittämisessä ei ole enää aikaa turhaan hukattavaksi. Onko Satakunnassa halua ja voimaa käynnistää omaehtoinen soteuudistus? Ollaanko maakunnassa tavoitteista ja toiminnallisista malleista niin yksituumaisia, että siihen ryhdytään ilman lain antamaa linjaa ja tukea? Oman mausteensa Oman mausteensa pohdintaan antaa julkisen talouden heikko tilanne. Päällekkäisiin, epätaloudellisiin rakenteisiin ja toimintatapoihin ei kannata varoja tuhlata. Kestävyysvajeen aiheuttama paine kohdistuu myös sote-palveluihin. Valtiovallan ote sote-palveluiden kustannuksiin vahvistuu. Uusi ohjauskeino on julkisen talouden suunnitelma, joka pitää sisällä budjettikehyksen sote-palveluille. Menettely tarkoittanee sitä, että soten osuus eriytetään yleisestä valtionosuudesta, jolloin asialla on vaikutusta myös peruskunnan talouteen. Valtiovallan ohjaus on sekä yleistä, kustannuskehitystä rajoittavaa että valikoivaa. Kannattaa muistaa, että Satakunnassa kuten koko läntisessä Suomessa käytetään julkisin varoin kustannettuihin terveyspalveluihin kansallisesti arvioiden ja tarpeeseen nähden suhteutet- tuna paljon, minkä vuoksi asiaan on tärkeää paneutua jo etukäteen. Kahden ison rakenneuudistuksen vieminen rinnakkain on aiheuttanut paljon hämmennystä kunnissa. Yleinen arvio on, että vahvat kunnat ovat kaikissa ennakoitavissa tilanteissa paremmassa asemassa kuin erillään olevat. Satakunta tienhaarassa Asukkaiden palveluiden kannalta on tärkeää ottaa huomioon kuntien yhdistymisessä syntyvät uudet kuntajaot ja niiden mukaiset palvelurakenteet. Järjestämislaissa on tärkeänä periaatteena, että palvelut pitää järjestää lähellä, lähipalveluna. Poikkeuksena ovat vain laissa mainitut erityiset syyt. Lähipalveluiden tuottamisen malli pitää valita ja suunnitella paikallisten tarpeiden ja olosuhteiden mukaisesti. Aluejakoon perustuvasta lähipalvelumallista on Satakunnassa hyviä kokemuksia ja se on myös yleistymässä monilla alueilla eri puolilla maata. Kuntien tulisi yhdistymisratkaisujaan arvioidessaan ottaa ennakoitavasti huomioon myös soten toimintarakenne. Kaikkia lähipalveluita ei kaikissa kuntakeskuksissa ole tulevaisuudessa mahdollista tai tarkoituksenmukaista tuottaa. Varautumisessa kannattaa olla kaukaa viisas. Kuntaliitos ei välttämättä määrittele sote rajauksia. Kaikkia lähipalveluita ei tulevaisuudessa välttämättä voi olla saatavissa kaikkien kuntien omasta kuntakeskuksesta. Silloin kannattaa arvioida myös se vaih- Sote-uudistus uhkaa siirtyä seuraavalle hallituskaudelle odottamaan vielä kerran uudelleen arvioitavaa hallinto- ja rahoitusmallia. toehtoinen asiointipaikka vaativampaa asiantuntemusta haettaessa. Satakunnassa ollaan tulevaisuuden kannalta tienhaarassa. Otammeko rohkeasti uuden suunnan ja tulevaisuuden omiin käsiimme? Pelkkä tahto ei riitä. Tarvitaan myös näkemystä siitä, miten voimavarat ohjataan edis- tämään alueellista tasapainoa, vahvistamaan peruspalveluita ja ennen kaikkea tukemaan niiden ihmisten palveluita, jotka niitä eniten tarvitsevat. Aulis Laaksonen palvelutoimen apulaiskaupunginjohtaja Kuvat Salla Rajala 9 1 • 2015 Lähipalvelualueiden toimintamalli kehittyy yhteistyön tuloksena Nopeaa hoitoon pääsyä, ennaltaehkäisevää neuvontaa ja ohjausta oikeaan palveluun. Kaikkea tätä Porin perusturvakeskus tavoittelee kehittämällä lähipalvelualuemalliaan. Sen onnistumiseksi avainroolissa ovat moniammatillisesti toimivat lähipalvelukeskukset ja -pisteet. Porin perusturvakeskus on mukana Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitra) rahoittamassa ja Satakunnan maakuntaliiton hallinnoimassa hankkeessa, jolla halutaan ennakoida sosiaali- ja terveysalan tulevaisuutta sekä lisätä palveluiden vaikuttavuutta. Hankkeessa pohditaan, millä tavoin perusturvan palvelutarjontaa ja työn organisointia tulisi muuttaa niin, että tarve ja tarjonta kohtaavat toisensa. Lähipalvelualueittaiset työpajat rakennettiin neljän eri asiakastapauksen ympärille. Haasteet sosiaali- ja terveydenhuollossa muodostuvat toimintaympäristön jatkuvasta muuttumisesta, alan kehityksestä, palvelutarpeiden kasvusta, väestön ikääntymisestä, kokonaismenojen kasvusta, teknologian kehityksestä sekä työvoiman saatavuuteen liittyvistä ongelmista. Myös omavalvonta, kuntien rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä, asiakkaan osallisuus sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyö vaativat alalta uudistuksia. Saavutettavuutta matalalla kynnyksellä Uudistamisen lähtökohdiksi perusturvassa on otettu palvelurakenteiden asiakaslähtöisyys ja toiminnan tehostaminen. Keskeisiä tavoitteita ovat niin ikään asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden oikea-aikainen tavoittaminen. Perusturvassa uskotaan tavoitteiden toteutumiseen. Nyt toivotaan, että lähipalvelualueet onnistuisivat jatkossa vielä nykyistä paremmin kohdentamaan palvelujaan asiakkaille ja että asiakkaat osaisivat hyödyntää esimerkiksi palveluneuvontaa, jonka tarkoituksena on edistää matalalla kynnyksellä asiakkaan tiedonsaantia julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamista palveluista. Omahoito ja -seuranta ovat tulevaisuutta. Terveydenhoitajalle ohjaamisen sijasta asiakkaita neuvotaan esimerkiksi mittaamaan verenpaineensa itse lähipalvelukeskuksista olevilla itsehoitopisteillä. Palveluneuvojat auttavat muun muassa toimeentulotukiasioissa ja Kelan etuuksien hakemisessa sekä arjessa selviytymiseen liittyvissä asioissa. He toteuttavat osaltaan palvelutori-ideaa, jonka pyrkimyksenä on asiakasta kuunnellen löytää juuri hänelle sopiva ratkaisu. Palveluneuvojalle pääsee ilman ajanvarausta. Pelkästään jo tietoisuus palvelun saatavuudesta voi ehkäistä palvelujen epätarkoituksenmukaista hakemista. Itsehoidon merkitys kasvaa Lähipalvelualueilla toimivat lähipalvelukeskukset ja -pisteet koostuvat nykyisellään terveys- ja kuntoutuspalveluista sekä sosiaalineuvonnasta. Jatkossa ne tulevat täydentymään yhdistysten ja yksittäisten yrittäjien palveluilla sekä tuomaan myös uudenlaista toimintaa teemapäivien, kuntalaisten terveysvalistuksen ja yksilöille ja ryhmille suunnatun terveysneuvonnan muodossa. Omahoito ja -seuranta ovat tulevaisuutta ja siihen suuntaan myös perusturva haluaa ohjata yhteistoiminta-alueen kuntien väestöä. Itsehoidolla voidaan pienentää terveydenhuollon jonoja ja vapauttaa vastaanottoaikoja varsinaista hoitoa tarvitseville potilaille. Omasta terveydestä huolehtiminen vähentää monien sairauksien riskiä ja auttaa iäkästä asumaan kotona pidempään. Tähän tarvitaan hyvää ennaltaehkäisevää neuvontaa ja ohjeistusta ymmärrettävästi ja helposti toteutettavassa muodossa. Asiakkaat tulee liittää osaksi uusien palvelumuotojen synnyttämistä sekä olemassa olevien toimintojen kehittämiseen. Asiakkaat ovat oman palvelutarpeensa parhaat arvioitsijat. Asiakkaiden kaikenlaisessa osallistamisessa on tärkeää kehittää sähköisiä asiointipalveluita entistä laaja alaisemmiksi ja käyttäjäystävällisemmiksi. Siemen itää vuorovaikutuksessa Lokakuussa käynnistynyttä hanketta on toteutettu tiiviissä yhteistyössä perusturvan eri palvelualueiden henkilöstön kanssa. Myös yhteistoiminta kolmannen sektorin ja yksityisten palveluntarjoajien kanssa on ollut keskeisessä roolissa. Yhteistyönä rakentuu muun muassa palvelupankki, jonka avulla perusturvan nettisivuille kerätään sähköiseen muotoon hyvinvointipalveluja tuottavien yhteistyötahojen tarkat tiedot. Siitä on tarkoitus tiedottaa lisää lähiaikoina. Hankkeen aikana on tehty kyselyt kuntalaisille ja esimiehille, haastateltu lukuisia esimiesasemissa olevia sekä järjestetty lähipalvelualueittaiset työpajat käytännön työssä oleville. Myös perusturvan johtoryhmän jäsenet sekä kolmas sektori ja yrittäjät ovat osallistuneet uuden lähipalvelumallin työstämiseen muiden työryhmien työskentelyn pohjalta. Keskustelu hankkeen ympärillä on ollut aktiivista ja innostunutta. Työskentely on ollut tavoitteellista ja moniammatillista. Perusturvan sisältä löytyy laajaa ammattiosaamista, jota tulee hyödyntää entistä paremmin. Yhtenä keskeisimpänä saavutuksena voidaan pitää jo pelkästään sitä hyvää vuorovaikutusta, jota henkilöstön, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa on hankkeen aikana käyty. Teksti ja kuvat Salla Rajala 10 T yön ääniä Aina syytä muistaa Teemme arvokasta Jokainen asettanee joskus itselleen kysymyksen: onko tekemäni työ arvokasta, tarpeellista? Kunnan työntekijät ovat usein kovankin kritiikin kohteina. Ei huolta, erilaisissa tutkimuksissa käy selväksi: suomalaiset arvostavat korkealle lukuisia, jopa valtaosaa Porin kaupungin henkilöstöstä. Suomen Kuvalehti on tutkinut aihetta, Taloussanomat tehnyt aiheesta mielenkiintoisen artikkelin. Meidän valintamme perusta ovat vuosikymmenien aikana tehdyt tutkimukset ja edellä mainitut lehtiartikkelit. Valinta ei siis ole ”tieteellinen”, vaan suuntaa antava. Lääkärit ovat kaikissa tutkimuksissa korkealla, samoin hoitajat. Porin palkkalistoilla työ- tai virkasuhteessa on yli 1300 terveydenhuollossa toimivaa hoitajaa. Lastenhoitajia on 250. Opettajia on paljon, luokanopettajia 214 ja lastentarhanopettajia melkein saman verran. Palomiehiä on ”vain” 122, mutta he ovat korkealla aina. Talonmiestä tuntuvat kaikki kaipaavan, kiinteistönhoitajan tittelillä heitä on 51. Nimikkeitä on kaikkiaan 520. Se on laaja skaala. Niiden, joiden ammatit eivät tässä ole esillä, ei kannata huolestua. Porin listoilla ei ole poliitikkoa tai toimittajaa, jotka aina menestyvät huonosti. Suomen Kuvalehden selvityksessä pohjalle jäivät puoluesihteeri, pörssimeklari ja EU-tarkastaja, ja vielä alemmas ovelta ovelle-myyjä. Kun joskus tulee ympäri korvia, lohduttautukaa: pölynimurikauppiaalla menee vielä huonommin. Tapio Furuholm Ruotsin opiskelu vaatii raakaa työntekoa Pakkoruotsi, pakkoruotsi. Ilmaisu on ahkerassa käytössä. Ruotsinkieli oppiaineena on viime vuosina ollut vilkkaan keskustelun kohteena. Vauhdittajana on toiminut kielen suosion voimakas lasku. Huoleksi onkin kasvanut ruotsin saama leima jopa hyödyttömänä kielenä. Talonmies = yleismies Kiinteistönhoitaja Mika Sengström liikkuu päivittäin työssään paljon. Hänen vastuulleen kuuluu ulkoalueiden sekä kiinteistöjen kunnossapito pääasiallisesti Satakunnan ammattikorkeakoulun sekä Pripolin toimialueilla. Tämä tarkoittaa vaihtelevia työpäiviä. - Toimenkuvani sisältää kaiken mahdollisen huollon niin sisä- kuin ulkoalueilla. Se, mihin työt painottuvat, riippuu pitkälti vuodenajasta. Yleismiehenähän tässä ollaan, naurahtaa Sengström. Sengström kiertää päivittäin toimialueita ja rakennuksia tehdäkseen havaintoja siitä, että kaikkii on kohdallaan. Tärkeää on ennaltaehkäisemällä varmistaa kaiken pysyvän kunnossa. Tavanomaisten töiden lisäksi kiinteistönhoitajan arkeen kuuluvat akuutit, nopealla aikataululla ilmaantuvat huoltotehtävät. Se on usein asia numero yksi. Paikalle on päästävä, kun tilanne vaatii. Lehtori Annemari Lahtisen mielestä ruotsia kohtaan suhtaudutaan paikoitellen turhankin ennakkoluuloisesti. Yläkoulussa Länsi-Porissa työskentelevä Lahtinen katsoo, että kielteistä asenneilmapiiriä tulisi korjata pohjatyöllä. - Ruotsin kielen osaamisen tärkeyttä tulisi korostaa oppilaille enemmän ja aikaisemmin. Asennoituminen ja ajattelutapa ratkaisevat paljon, näkee Lahtinen. Lahtinen huomauttaa näkevänsä opetuksessaan enemmän positiivista kuin negatiivista asennoitumista ruotsia kohtaan. - Yksilötasolla suhtautumiserot ovat ymmärrettäviä. Opettajan on tärkeintä keskittyä parhaalla mahdollisella tavalla auttamaan oppilaiden opiskelumotivaatiota, Lahtinen tähdentää. Kielten opiskelussa Lahtinen toivoisi oppilailta vielä kovempaa työmoraalia. - Kieliopinnot vaativat raakaa työntekoa, eikä ruotsi ole tässä poikkeus. Hienoa olisi, jos oppilaat tunnistaisivat kielten hallinnan maksavan itsensä takaisin tulevaisuudessa. - Huoltomiehen läsnäolo lähellä luo varmuutta myös henkilökunnalle. Lahtinen näkee kouluaikojen kielten opiskelun jättävän aina jotain jälkeensä. Julkisessa keskustella kaivataan talonmiehiä takaisin. Mika Sengströmin työ korvaa ison osan tuosta toiveesta, mutta aikaan entiseen ei taida olla paluuta. - En ole vielä tavannut henkilö, joka ei osaisi sanaakaan ruotsia. Siinä mielessä uskon kouluaikojen ruotsinkin opiskelun tuovan aina jotain positiivista, hymyilee Lahtinen. Vaaratilanteet ovat luonnollinen osa ammattia ”Morjesta!”, kuuluu palomies Jussi Salmen hyväntuulinen tervehdys Porin pelastuslaitoksen pääovilla. Aamu on ollut rauhallinen, mutta Salmi on alituisessa valmiudessa ampaisemaan liikkeelle. Silloin, kun käsky käy. Eikä kysymys ole mistä tahansa lähdöstä, vaan valmiudesta olla minuutissa matkalla hälytyksen kohteeseen. Salmen ammatinvalinnan taustalla on klassisia piirteitä: jo pienestä pojasta lähtien kiinnostus palomiehen työtä kohtaan kyti mielessä. Kuopion pelastusopiston kautta Porin kanta-asemalle juurtunut Salmi osaa vastata rutiininomaisesti kysymykseen ammatin vaarallisuudesta. - Vaaratilanteet ovat olennainen, mutta samalla luonnollinen osa tätä työtä. Ei sitä tule miettineeksi toiminnan keskellä, sanoo Salmi. Hän painottaa, miten tärkeitä ominaisuuksia palomiehen ammatissa ovat keskittymiskyky sekä tilanteen hahmottaminen. Päivittäisellä harjoittelulla on suuri merkitys, sen avulla suorittamisvarmuutta saadaan parhaiten ylläpidettyä. - Sammutustyössä näkyvyys on usein huono. Silloin saatetaan olla kattojen kaltevilla ja liukkailla pinnoilla. Näissä tilanteissa ajatusten täytyy pysyä kasassa. Onneksi korkeatasoiset varusteet ovat parantaneet työn tekemistä ja turvallisuutta, Jussi Salmi kiittelee. 11 1 • 2015 T yön ääniä työtä Työ lyö tahtia hoitajalle Monipuolista, mielenkiintoista, kiireistä. Muun muassa näillä termeillä työtänsä kuvaa Porin kaupunginsairaalan kirurgisella osastolla työskentelevä sairaanhoitaja Leena Nordling. Hänen toimenkuvansa on paljon perushoitotyötä, mutta myös erilaisia kirjaamis- ja raportointitehtäviä. Pitkään osastolla työskennellyt Nordling kertoo olevansa töidensä parissa kuin kotonaan. - Viihdyn erinomaisesti. Vastuullinen, laaja työnkuva yhdistettynä potilastyöhön on itselleni jokapäiväinen motivaation lähde. Kirurgiselle kuntoutusosastolle potilaita siirretään yleisimmin eriasteisten leikkausoperaatioiden jälkeen. Nordlingille tärkeää on olla avustamassa ihmisten kuntoutumisessa. - Se on useasti työläs ja pitkäkestoinen prosessi. Siinä mukana oleminen ja kuntoutumisen edistäminen kuuluvat ammatinkuvaamme. Kuski on yhteensovittaja - Linja-auton kuljettajan ammatti on ennen kaikkea yhteensovittamista. Siihen kuuluu asiakaspalvelun lisäksi muun muassa liikenteen kokonaisvaltainen seuranta, aikataulujen noudattaminen sekä vastuullinen matkustajien, kuten lasten ja vanhusten kuljettaminen. Näin kuvaa työtään pitkään Porin Linjojen kuljettajana ajanut Tarmo Pärssinen. Hän tuntee Porin kaupungin kadut erinomaisesti. Pärssinen on työvuosiensa aikana omaksunut sen, mitä linja-auton kuljettajalta hektisessä asiakaspalvelutehtävässä vaaditaan. - Rauhallisuus ja jämäkkyys merkkaavat ominaisuuksina. Tilanteet ovat erilaisia ja kaikkia asiakkaita täytyy pystyä palvelemaan täysipainoisesti, vaikka kiire painaisi päälle. Hän on huomannut myös potilaiden arvostavan yhteistyötä, jota potilaat ja hoitajat tekevät kuntoutumisen jouduttamiseksi. Palautetta tulee matkustajilta sopivasti. Sitä kulkeutuu niin toimistolle kuin myös suoraan kuskin penkille. Pärssinen pitää hyvänä asiana ihmisten avoimuutta. Mielipiteiden sekä ajatusten vaihto antaa arvokkaita eväitä sille, miten kuljettajanammattia viedään eteenpäin. - Päämääränä on aina potilaan kuntoutuminen ja kotiutuminen osastolta. Tämä tavoite kannustaa molempia osapuolia, vakuuttaa Leena Nordling. - On kaikin puolin hyvä kuulla konkreettisella tasolla asiakkaita. Heidän kanssaan keskustelu on omalla kohdallani osa päivittäistä työtä, sanoo Tarmo Pärssinen. Lastenhoitaja turvaa lapsen yön Päiväkoti Veturitalli on Porin uusin päiväkoti. Vajaan vuoden toiminnassa ollut päiväkoti tarjoaa tavanomaisen aamu- ja iltapäivähoidon lisäksi myös yöksi hoitopaikan lapsille. Tämä mahdollisuus on lukuisille perheille suuri apu. Lastenhoitajana päiväkodissa työskentelevä Pia Pokkinen vahvistaa yöhoidon olevan äärimmäisen hyvä ja tarpeellinen normaalin päivähoidon ohella, monestakin syystä. Yöhoidon tärkeimpänä tarkoituksena on turvata hoitolapsille hyvät yöunet. - Lapset nukkuvat päiväkodissa yöaikaan hyvin. On tärkeää, että lapsilla on oman kodin ohella rauhallinen ympäristö. Pokkinen työskentelee yöhoidon lisäksi päiväkodissa myös aamu- ja iltapäiväryhmissä. Jokaisen ryhmän ja vuoron ohjelmaan kuuluvat tietyt perushoidot eli rutiinit. - Hoitovuorokauden suunnittelussa pyritään luomaan lapsen kannalta mahdollisimman toimiva ja viihtyisä kokonaisuus. Ajatuksena on rakentaa sosiaalinen ja innostava varhaiskasvatuksen esiaste, josta lapset saavat riittävät eväät siirtyäkseen koulupolulle, kertoo Pia Pokkinen. Lääkäri, kutsumusammatti Ihmisillä on hyvin erilaisia syitä hakeutua yleislääkärin vastaanotolle. Pitkän uran Porissa terveyskeskuslääkärinä tehnyt Juha Välimäki on siis yleislääkäri, joka hoitaa kaikkia potilaita, vaivoista riippumatta. Hän aloitti 1980-luvun puolivälissä, tuolla matkalla Välimäki on ehtinyt nähdä paljon. - Kauan tässä on työskennelty. Aika on mennyt kyllä nopeasti, tuntuu Välimäki itsekin silminnähden yllättyvän, kun hän alkaa laskea vuosiaan lääkärinä. - Pidän työstäni. Kutsumusammatti tämä on alusta asti minulle ollut, hän sanoo. Pitkästä urasta huolimatta mies ei näe sen suuremmin minkään muuttuneen, kun puhutaan potilaista tai heidän sairauksistaan. Tahti on kiristynyt koko ajan, potilasmäärät ovat lisääntyneet. Entä, miten lääkärin ja potilaan välinen suhde on muuttunut vuosien varrella? Toisin sanoen, onko lääkärin lausunto potilaalle edelleen ”jumalan sana”? - Tämä vaihtelee melko paljon. Iäkkäät ihmiset seuraavat kuuliaisesti. He muistavat vuosia sitten antamiani ohjeita. Nuoret suodattavat tietoa itsenäisemmin ja käyttävät muita lähteitä, pohtii Juha Välimäki. Teksti ja kuvat Waltteri Vasara 12 Karhunpalvelus loppuu – mitä tapahtuu sisäiselle viestinnälle? Siinä missä Karhunpalvelus on avannut työpaikan arkea, ei neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessä juurikaan ole ollut ajankohtaisia uutisia. Tämä mahdollistuu jatkossa uudessa Jutturummussa, joka korvaa Karhunpalveluksen Patarummussa. Uusi Patarumpu julkaistiin 27.2.2015. Jutturumpu saa paraatipaikan Patarummun etusivulta - Jutturumpuun toimitetaan samalla tavoin kuvallisia artikkeleita, juttuja, kuin Karhunpalvelukseenkin. Tosin nopeammalla tahdilla, kun uutta sisältöä alkaa ilmestyä joka viikko. Juttuja ideoidaan samalla tavalla hallintokuntien yhteistyönä kuin ennenkin, kertoo viestintäpäällikkö Anna Kyhä-Mantere. Työnteon arkea raotetaan matalalla kynnyksellä, eri väreillä erotetuin teemoin. Jatkossakin tutustutaan ajankohtaisten yhteisten asioiden ohella yksittäisten työntekijöiden ja työpaikkojen arkeen. Lisäksi tarjolla voi olla vinkkejä vaikkapa työhyvinvointiin tai harrastamiseen liittyen. – Karhunpalveluksen lopettaminen on kuitenkin pitkän harkinnan tulos. Sisäinen viestintä ei kuitenkaan tähän tyssää, koska se ei alun alkaenkaan ole ollut riippuvaista pelkästään Karhunpalveluslehdestä. Kuten tähän saakka, on oma esimies jatkossakin sisäisen tiedonkulun tärkein linkki, KyhäMantere sanoo. Patarumpu uudistuu Jutturumpu on näkyvä uutuus intranetissä, ja samalla koko Patarummun etusivu sai uuden ilmeen. Uudistuksilla on haluttu tuoda yhteiset viestit paremmin näkyviin etusivulla. Hallintokunnat vastaavat jatkossakin omista osioistaan Patarummussa, joten oman hallintokunnan sivut pysyvät tässä yhteydessä entisellään. Sen lisäksi, että yhteiset viestit tuodaan paremmin näkyviin, halutaan samalla selkeyttää etusivun valikkoja. Uutuutena on myös Työtilat –otsikko, josta työntekijä näkee kaikki yhteiset työtilat, johon hänellä on oikeudet. Aikaisemmin työtilat ovat olleet otsikon Hankkeet ja projektit alla. Kaikki eivät pääse intraan Haasteitakin on. Perinteisesti Patarumpua eivät ole käyttäneet työntekijät, joiden tehtävänkuvaan ei tietokoneen käyttö kuulu. Heillä ei myöskään ole Patarummun käyttöön vaadittuja verkkotunnuksia, mutta tähän on tulossa muutos. – Parhaillaan luodaan kaikille kaupungin työntekijöille omia tunnuksia, jotta intran käyttö helpottuu, tietohallintojohtaja Heikki Haaparanta kertoo. Näin ollen Patarumpuun pääsee jatkossa vaikka omalta kotisohvalta. Tämän lisäksi Jutturumpuun tuotetusta materiaalista kootaan noin kahdeksan kertaa vuodessa uutiskirje, jonka esimiehet voivat tulostaa yhteisiin tiloihin siellä, missä tietokoneita ei ole. – Hallintokunnat voivat jatkossa myös aikaisempaa taloudellisemmin itse lisätä yhteiskäyttöisten koneiden määrää, Haaparanta lisää. Isommat mullistukset kulman takana Saadun palautteen mukaan (käyttäjäkysely toteutettiin keväällä 2014) Patarumpu on toisinaan koettu etäiseksi ja hankalaksi käyttää. Etsittyä tietoa on voinut olla vaikea löytää. Näihin ongelmiin on osin jo pystytty pureutumaan, mutta kehitystyö on jatkuvaa. - Tulevaisuudessa toimitaan yhä enemmän verkkopohjaisten sovellusten kautta, mikä asettaa täysin uudet vaatimukset sisäiselle viestinnälle. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että intran isommat mullistukset odottavat jo kulman takana, mutta on projektina valtava. Suunnittelutyöt aloitetaan kuitenkin jo tämän kevään aikana, Haaparanta sanoo. Teksti Tiina Lehtonen Kuva Kalle Aaltonen, Vectronic's Collections Ideat käyttöön! Onko sinulla juttuidea tai haluatko mukaan tekijätiimiin? Ota yhteyttä Tapio Furuholmiin tai Tiina Lehtoseen! Anna palautetta! Kaikki palaute uudistuneesta Patarummusta on tervetullutta. Palautetta pääset antamaan suoraan Patarummun etusivulta. Osallistu koulutukseen! Patarummun käyttäjäkoulutuksia järjestetään keväällä kaikille halukkaille otsikolla Mihin sitä intraa oikein tarvitaan? Tulevaisuudessa yhä suurempi osa kommunikaatiosta tapahtuu verkossa, joten intran käyttöön kannattaa paneutua. Näkökulma koulutuksissa vaihtelee riippuen siitä, oletko nykyinen tai tuleva käyttäjä, vai esimies. Koulutukset järjestetään viestinnän ja tietohallinnon yhteistyönä ja niihin tulee ilmoittautua etukäteen. 13 1 • 2015 M ielipide Oodi porilaiselle kulttuurimeingille! ”Taiteella ja Porin kaupungilla on muutama yhdistävä tekijä: kummatkin ovat köyhiä ja unohdettuja, yhteiskunnan hylkiöitä, tarpeettomia ja juhlapuheissa sivuttuja hyvän ja pahan objekteja. Ei olekaan sattumaa, että juuri Poriin, jossa asuntojen hinnat ovat naurettavan alhaalla ja ensimmäinen lama ei koskaan loppunut, on kehittynyt yksi kukkeimmasta taidekulttuurisesta Suomesta.” Onnellisten ihmisten Pori hahmottuu vahvasti kulttuurin kautta. Noita Nytenenä moikkaili muille onnellisille porilaisia Kauppakeskus Puuvillan kansanjuhlassa helmikuussa 2015. Kuva Eya Kallio / Kulttuuritalo Annankatu 6 Näin kirjoitti performanssitaitelija, maanviljelijä Aapo Korkeaoja muutama vuosi sitten ilmestyneessä Esitys –lehdessä (4/2011). Analyysi on tarkka ja hivelee porilaista itsetuntoa. Täällä kyllä osataan. Pori on yhtä moni-ilmeinen kuin sen historia, ja tämä näkyy vahvasti kaupungin kulttuurisessa osaamisessa. Rohkeutta, osaamista, sitkeää harjoittelua ja itsensä alttiiksi laittamista on vaikka muille jakaa. Porin etu on olla sopivan kokoinen kaupunki. Jos Suomi-neidon lättää mahalleen, niin Pori on kaiken keskipiste! Yhteisöllisyys on ihan omaansa Porissa. Tämän hoksaa helposti kulttuurin parissa toimiessa. Muualla Suomessa (lue: pääkaupunkiseutu) penätään nyt kulttuuritilojen avaamista yhteiseen käyttöön. Porilaiset ovat osanneet jakaa tiloja ja tehdä yhteistyötä kauan ennen kuin tämä mantra rupesi pyörimään. Porin etu on myös se, että kulttuuritoimessa ja muissakin hallintokunnissa on palkkalistoilla taitelijoita. Hyvin on toiminut! osaamisesta. Liisan huomiota ”ei ollut mitään” ei tarvitse nielaista sananmukaisesti, mutta se vahvuus ja osaaminen kannattaa pitää mielessä. Aikamoista synteesiä tulee, kun porilaiset pääsevät vauhtiin. Äkästä aallokkoa, tilaa tarvitaan Viiden vuoden aikana olen saanut olla aitiopaikalla näkemässä kulttuurin pärskeitä. Legendaarinen galleria 3h + k jyrättiin Maaherrankadulla parkkipaikoiksi kesällä 2011. Taitelijaseurat Nyte ja Tehdas olivat ilman toimitiloja, ja samalla näyttelytoiminnan lisäksi myös Perf –festivaali, Porin Juhlaviikot, keikat ja muut poikkitaiteelliset tapahtumat kattoa vailla. Uudet tilat, vielä vailla myyttistä voimaa, löytyivät onneksi nopeasti. Tehdään itse Yhtä onnellista ei ollut Cont’akti teatterin kanssa. Uusien tilojen etsintään kului verta, hikeä, kyyneleitä ja jopa uhkaus muuttaa Raumalle. Sitkeily kannatti, teatteri löysi uudet tilat ja vuosi 2015 alkoi hyvällä menestyksellä uusissa tiloissa. Närhen munat näytettiin epäilijöille. Täällä ei hämäännytä, jos kulttuurin ja taiteen kentällä tuntuu olevat puutostiloja. Tehdään itse ja täytetään aukot. Toimittaja Liisa Jokinen, HEL Looks ja SF Looks – katumuotisivustojen tekijä, kertoi miten 80-luvulla Porissa ei ollut mitään. Tämä kääntyi vahvuudeksi, koska kaikki oli tehtävä itse. Semmoisesta vahvuudesta on porilainen kulttuuri elää, omasta Tilat menivät alta myös Satakunnan Bändikeskukselta syyskuussa 2014. Keskuksen toimintaa ylläpitänyt yhdistys hiljeni. Bänditoiminnalle on Porissa monia tiloja, mutta mitään runsauden pulaa ei ole. Siksi pieni neuvo: perustakaa toimiva musiikkiyhdistys, tai vallatkaa uinuva sellainen ja sitä kautta toimimaan ja tiloja metsästämään. Kansainvälinen taso Porin kulttuurilähettiläs, koreografi, professori Jorma Uotinen tuskailee kun kysytään, yltääkö suomalaiset kansainvälinväliselle tasolle. ”Paska on paskaa Pariisissakin” kuuluu hänen vastauksensa. Ymmärrän hänen tuskansa hyvin – mikä on tuo kansainvälinen taso ja millä se mitataan. Ehkä menestyksellä? Silloin porilaiset voivat olla hyvillään. Pori Dance Companystä Circleen. Täältä on syntynyt todella moneen lähtöön kansainvälisellä taiteen kentällä menestynyttä ihmistä ja mikä parasta: monet ovat vieläkin täällä tai tulevat tänne useasti. Hyvää on se, että pärjätään perinteisiksi muodostuneissa taiteen lajeissa. Parasta on se, että meiltä löytyy osaamista marginaalistakin. Tämän päivän reunamalla olevat kulttuuriset ilmiöt ovat tulevaisuuden valtavirtaa. Täältä pesee Porilaisesta marginaalista kirjoitti Porin taidemuseossa työskentelevä Anni Venäläinen verkkolehti Mustekalassa talvella 2012: ” Kaupungin väkilukuun suhteutettuna kokeellinen kulttuuri on hyvinkin elävää ja sen määrä ja laatu kiitettävää. Luullakseni porilainen vahvuus on siinä, että kaupunki pitää suojissaan monenlaista kulttuuritoimintaa, ja se, mikä toisaalta olisi marginaalista, on täällä varsin hyvin tunnustettu osa kaupungin moniulotteista kulttuurikenttää.” Joskus kuitenkin tuntuu, että tämä porilainen kulttuuri on tarkoin varjeltu salaisuus. Porukat hei – saa jakaa! Jaana Simula kulttuurijohtaja Porissa kulttuurin liekki roihuaa hyvässä hapessa maakunnan valona. Taavin tulet –tulitaidetapahtuma leimahti liekkeihin ensimmäisen kerran Porin 450-vuotisjuhlavuonna 2008. Kuva Porin taidekoulu 14 Tyytyväisiä asiakkaita Kun Google ei riitä, kysy kirjastosta Kirjastot ovat maamme käytetyin kulttuuripalvelu. Porin pääkirjastossa käy yhden päivän aikana tuhansia asiakkaita. Vilkkain päivä on maanantai. Joka maanantai pääkirjastossa tehdään lähes 6000 lainaa. Maanantaisin palautetaan 300 lainaa yhden tunnin aikana. Asukaslukuun suhteutettuna jokainen porilainen kävi yli yhdeksän kertaa vuoden aikana jossain Porin kirjaston toimipisteessä vuonna 2013. Ihmiset eivät etsi enää vastauksia kysymyksiinsä yksinomaan kirjoista. Ovatko myös asiakkaiden kysymykset muuttuneet kirjaston tiskillä Googlen ja Wikipedian myötä? Kirjastonhoitaja Heikki Erkinaro kertoo, että edelleen neuvontatiskiltä kysytään eniten tietyn kirjan saatavuutta sekä sitä mistä hyllystä kirjan löytää. Laajemmat tiedonhaut ovat vähentyneet ja varsinkin opiskelijat käyttävät nettiä, eivätkä asioi niin paljon neuvontatiskillä. Asiakkaiden kysymyksiin pyritään aina löytämään vastaus, toisinaan yhdessä kollegoiden kanssa, kertoo Sinikka Koskela Ruosniemen kirjastosta. - En haluaisi, että asiakas poistuu kirjastostamme kysymysmerkkinä. Kirjan vuosi Vuosi 2015 on kirjan vuosi. Meneekö kirjalla niin huonosti, että se tarvitsee teemavuoden? Kirjan asema ja lukeminen elää muutoksessa ja kirjan vuosi onkin enemmän yhteishanke, jossa eri toimijat keskittyvät saman teeman ympärille, kertoo Erkinaro. Heikki Erkinaro on töissä pääkirjastossa. Erityisvastuualueena hänellä on kirjallisuuden esilletuonnin edistäminen eli kirjailijavierailut, lukupiirit ja verkko- Kirjastonhoitaja Heikki Erkinaron toimenkuva on monipuolinen, kuten kirjaston ilme muutenkin. Neuvontatyö on sitä kirjaston paljon kehuttua palvelua. Porin kaupunginkirjasto – Satakunnan maakuntakirjasto vuonna 2014 10 1 118 kirjastoa kirjastoauto kirjastoauton pysäkkiä 10 000 kävijää viikossa pääkirjastossa 550 kävijää viikossa Ruosniemen kirjastossa Tatu ja Patu ovat lasten suosikki Ruosniemessä. Hyllystä löytyi mallikappale, jota kirjastonjohtaja Sinikka Koskela esittelee. Kirjasto on hetkittäin niin täynnä asiakkaita, että on jopa tilanahtautta. kirjaston kirjallisuuteen liittyvät sisällöt. Ihmiset ovat teknistyneen elämänmenon vastapainoksi kiinnostuneet jälleen yhä enemmän lukupiirien toiminnasta. Satakirjastoissa kokoontuu kymmenkunta lukupiiriä ja niiden suosio on kasvanut. Vaikka tekniikka mahdollistaisi lukupiirin netissä, silti yhteiset kokoontumiset ovat suosittuja. Tästä kertoo myös kirjamessujen viime vuosien suosio, kertoo Erkinaro. Ihmiset haluavat kokoontua ja tavata, vaikka samat asiat voisi lukea netistä. Kirjallisuusblogit ovat myös erittäin suosittuja ja niissä käydään paljon keskusteluja. Lasten lukeminen on ehkä vähentynyt, mutta lapsille lukeminen on kasvanut, kertoo Ruosniemen kirjastonjohtaja Sinikka Koskela. Koskela on ollut yli kymmenen vuotta Ruosniemen kirjastossa ja nähnyt, kuinka kuvakirjojen lainaus on kasvanut. Lukemisen tärkeydestä lapsille on puhunut presidentti Sauli Niinistökin. suuren osa porilaisia. Hyvästä työstä kertoo myös vuosittainen asiakastyytyväisyystutkimus, jossa kirjasto saa hyvät arvosanat. Kirjasto on meitä kaikkia varten. Teksti Arja Palonen Kuvat Heli Koskela ja Tapio Furuholm Kirjaston käyttö opitaan jo kotoa, Koskela kertoo. Jos kotona luetaan ja yhdessä käydään kirjastossa lapsi ikään kuin kasvaa kirjastonkäyttäjäksi. Joulukuussa avattiin Satakirjastojen yhteinen sivusto satakirjastot.fi josta löytyy kirjastojen tietojen lisäksi myös laajasti asiaa kirjallisuudesta. Kirjaston tehtävä ei ole pelkästään välittää aineistoa asiakkaille. Elokuvien, musiikin sekä kirjojen sisällön esittely eriikäisille on yhä tärkeämpi työmuoto kirjastossa, kertoo Erkinaro. Ruosniemen kirjasto on koulun yhteydessä, jolloin lapset oppivat käyttämään kirjastoa myös koulun kautta. Kirjasto toimii myös ajanvietepaikkana koulun jälkeen. Joskus jopa niin, että tilat käyvät ahtaaksi. Kirjasto on kuitenkin tarkoitettu kaikenikäisille ja kokoelmaa pyritään pitämään sellaisena, että jokainen löytäisi jotakin. Erilaisilla näyttelyillä tuodaan myös esille kirjaston laajaa kokoelmaa, Koskela kertoo. Näyttelyt ovatkin hänen lempityötään kirjastossa. Lasten vuosi Kirjaston vuosi Viime vuosina on ollut useita lukemiseen liittyvä kampanjoita. Varsinkin lasten lukemisesta ollaan oltu huolissaan. Kirjastojen lainausluvutkin ovat olleet hienoisessa laskussa viime vuosina, mutta sekä Tampereella että Porissa lasten aineiston lainausmäärät ovat kasvaneet, kertoo lastenosastonjohtaja Riitta Mäkelä. Myös lastenkirjallisuuden myynti on noussut, vaikka muuten kirjoja myydään vähemmän kuin edellisinä vuosina. Kirjaston työntekijät nähdään nykyään enemmän multitaskaajina eli monen alan asiantuntijoina eikä enää pelkästään kirjallisuuteen keskittyneinä himolukijoina. Mediassa nostetaan kirjasto usein esille mutta tuntuu silti, että monet eivät tiedä, mitä kaikkea kirjastossa tehdään. Koskela toivoo, että joskus voisimme pelkästään olla ylpeitä siitä, mitä kirjastossa teemme, sillä tavoitammehan palveluilla "Hyvää palvelua", Krista Tuomiston nopea arvio Porin kirjastosta. "Tuon usein oppilaita lastenosastolle, että he tottuisivat kirjaston käyttämiseen. Olemme aina saaneet hienon vastaanoton", sanoo Koivulan koulun luokanopettaja, joka nyt opiskelee erityisluokanopettajaksi. Tuomisto kiittelee, jopa tenttikirjoja saa Porista hyvin, ja tarvittaessa kirjaston henkilökuntaa näkee paljon vaivaa niiden etsimisessä. 15 1 • 2015 K aupungin osat Teollisuutta ja rauhaa: Pikatien halkaisema Uusiniitty Uusiniitty, ruotsiksi kauniisti Udden, on monelle muutaman sekunnin pläjäys Mäntyluodon pikatiellä. Tien katkaisevasta risteyksestä pääsee molempiin suuntiin. Porista päin oikealla oleva asuntoalue peittyy metsän taakse. Vasemmalla näkyy polttoaineiden kylmäasema ja suljettu snäkäri. Lännestä pikatietä ajavat keskittyvät poliisin kameratolppaan. Samalla puolella on vaikutuksen tekevä, rauhallinen metsähautausmaa. Tuulesta johtuen läheisen pikatien melu kuuluu vaimeana. Täällä on hyvä pysähtyä miettimään elämän kulkua. Ennen hautausmaalle kääntymistä paikan luonne on puristettu opastustauluun. Sateen ja auringon pieksemä taulu kertoo: teollisuusalue. Syvällä, alueen keskellä on lounaspaikka, Cafe Lounasniitty. Pertti Saarni asettelee juuri ottimia ja kauhoja. Päivän H-hetki on käsillä. Saarnin Cafee on valtavan hallin itäpäädyssä, käden ulottuvilla toimivat Ilmastointi Salminen ja IS Works. Yhtiöissä on yhteensä 70 työntekijää. Ilpo Salminen kertoo, että Makholmassa entinen autotalli kävi pieneksi, askel Uuteenniittyyn oli luonnollinen. lapsia on yli 50, Uudestaniitystä, Kyläsaaresta, Paarnoorista. Pääosin. - Tulimme vuonna 1990. Olemme tyytyväisiä, alue on vähän kehittynytkin. Pohjoisessa, Uudenniityntiellä asuntoalue loppuu tasoristeykseen. Sitten alkavat Kyläsaaren pellot, kuin Ukrainan arot. Tasaista, entistä merenpohjaa. Läheisessä talossa Jensku-koira pitää "vahtia", syliin tuppautuen. Pirkko Ahola on tullut Merikarvialta lastenlasta hoitamaan. Diplomaattisesti Salminen sanoo, että parantamisen varaa on. - Jokusilla tonteilla näyttää olevan liikaa tavaraa, monenmoista. Lausunto on prikulleen totta. Kontrasti kauniin metsän ja muutaman, kaatopaikkaa muistuttavan tontin välillä on ilmeinen. Sitten asunto-alueelle. 1970-luvulla ja sen jälkeen rakennettuja matalia omakotitaloja ja rivareita. Varmaan auton omistavien suomalaisten idylliä. Liikennettä on vähän, saa saunoa ja rapsuttaa pihaa omissa oloissaan. Rähjääntyneet kauppa ja kioski sen kertovat, palvelut ovat historiaa. Asukkaita 700. Suopursuntiellä, aivan äärimmäisessä, kaupungin puoleisessa kulmassa on Uudenniityn päiväkoti. Hieno ympäristö lapsille. Raija Sandberg pukee hyöriviä tenavia pihan leikkeihin ja kertoo, että - Kiva paikka, rauhallinen, vakuuttaa hän. Matti Aukiainen valmistautuu norssipilkille tyypillisen omakotitalon pihalla. - Ihan hyvä asuntoalue, kaikki on lähellä. Pihlavassa on palveluita, Kyläsaaren kaupalle on tästä kaksi ja puoli kilometriä. Hiukan huolestuttaakin. Talojen hinnat ovat laskussa, myyntiajat ovat pidentyneet. Aukiainen ei valita mistään, bussillakin pääsee hyvin kulkemaan. Hymyssä suin hän nautiskelee jo etukäteen: talvisen herkun, paistetun norssin tuoksu leijailee Uudenniityn raitilla jo illalla. Teksti Tapio Furuholm Kuvat Jouni Koivukoski 16 J uuret P orissa Nooralotta Neziri ”Keskityn täydellisesti ja unohdan kaiken muun” Paikallinen ylpeys kasvaa menestyvän urheilijan lausunnosta: ”Pori ja porilaisuus ovat minulle erittäin tärkeitä. Pori on huippupaikka urheilijalle harjoitella. Muistan aina korostaa: en edusta paikallista seuraa, mutta olen porilainen henkeen ja vereen.” Hän on Nooralotta Neziri, 21. Talvikauden seuratuin ja menestynein yleisurheilija Suomessa. Veteraanitoimittaja Jarmo Färdig kutsui Hesarissa aituria ”kultakimpaleeksi”. Se on paljon keihäänheittäjien maassa! Kaikki ovat tienneet vuosikausia, että Neziri on suuri tulevaisuuden lupaus. Myös Porin kaupunki, lukiolaistyttö oli vuoden 2009 Nuori porilainen. Talvi 2015 on ollut aivan mahdoton. Tammikuun lopussa 60 metrin aidoissa uusi Suomen ennätys Düsseldorfissa, kolme viikkoa ja Jyväskylässä uusi ennätys. Hallikausi on hallikausi, mutta odotukset kesälle, ja tuleviksi vuosiksi ovat korkealla. kehittyvät koko ajan, samoin kielitaito. Mitäs muuta se huippuurheilijan elämä on kuin itsensä kurinalaista johtamista ja asioiden hyvää organisointia? Kivijalka tuntuu erinomaiselta. Raskasta, mutta innostavaa Neziri on puhunut paljon julkisuudessa myös yleisurheilijan taloudellisesta asemasta. Opintotuki on hänelle välttämätön tulo. Nooralotta Neziri lainaa vuoden 1948 olympiavoittajaa, Tapio Rautavaaraa. Päivääkään en vaihtaisi pois! Ja kun puhutaan Nooralotta Neziristä, ei puhuta vain hienosta urheilijasta. Runsaassa julkisuudessa hän antaa upean kuvan nuoresta suomalaisesta, joka kantaa vastuuta urheilun lisäksi perheestään, opiskelustaan ja tulevaisuudestaan. Elämässä vastamäkiäkin Harjoittelu ja opiskelu Nooralotta Neziri ei kehu Poria sen vuoksi, että asiasta kysytään. Hän latelee: Karhuhalli, urheilutalo, uimahalli ja Porihalli. Jälkimmäinen on myös yhteistyökumppani, aikaa kuluu eniten Karhuhallissa. - Ja maastot. ne ovat ehdoton plussa. Etäisyydet paikasta toiseen ovat pienet. Sitten se elämän toinen rata, sekin on kohdallaan. - Opiskelen Turun kauppakorkeakoulussa johtamista ja organisointia. Sivuaineita ovat tietojärjestelmät ja markkinointi. Ja opiskelu on Porin yliopistokeskuksessa! Nuori nainen on hyvin oivaltanut kahden radan antamat mahdollisuudet. Hän uskoo urheilun kasvattavan tulevaan työuraan. Esiintyminen ja vuorovaikutus Kaunis, gasellimainen Neziri esiintyy julkisuudessa kiinnostavalla tyylillä. Siitä puuttuu tuttu ”teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää”. Muun muassa Me Naisille ja Ilta-Sanomille hän on vuosien aikana kertonut avoimesti perhettään kohdanneesta onnettomuudesta, autokolarista. Hänen äitinsä ”loukkaantui erittäin vakavasti ja peruuttamattomasti”. Silloin kuusivuotias Nooralotta, kolmen lapsen sisarussarjan vanhin, joutui ottamaan vastuuta, joka ovat varmasti kasvattanut häntä. Basri Neziri, Nooralotan isä on makedonialainen. Varhaisen vastuunkannon rinnalla lapsuuden monet kesät toisenlaisessa kulttuuripiirissä, Makedoniassa ovat myös täytyneet olla kasvattava kokemus. Ilta-Sanomissa Pekka Holopainen kirjoittaakin ”Neziri on teinitytöstä asti vaikuttanut ikäistään kypsemmältä ja aikuisemmalta”. daan pistää kuntoon oikealla tahdolla. Ja kääntäen, ilman tahtoa urheilussa ei tapahdu mitään. - Urheilijan elämä myös verottaa. Kahden treenin päivinä olen niin väsynyt, että en oikein jaksa mitään muuta. Matkustamista tulee paljon, se on rankkaa. Epäonnistumiset ovat suuria koettelemuksia, joiden yli on päästävä. Mutta, kyllä urheilu parhaimmillaan antaa paljon, perustelee Neziri rautavaaralaista mielipidettään. Ja sitten se turkulainen seura, toki maineikas Turun Urheiluliitto, Paavo Nurmen seura. - Se oli urani kannalta oikea ratkaisu. Aluksi tuli vähän negatiivista kuittailua, nykyään harvoin. Mikä oli todistettava? Porilaiset voivat olla täysillä ylpeitä Nooralotta Neziristä, suomalaisen naisten yleisurheilun kiintotähdestä. Blogissaan ja haastatteluissaan aitajuoksija on paljon pohdiskellut itseluottamustaan, sen heilahteluja. - Tahto ratkaisee, kun valmennus ja kaikki muu on kunnossa. Se voi olla vastaus ongelmiin. asiat voi- Teksti Tapio Furuholm Kuva Nooralotta Nezirin arkisto 17 1 • 2015 Mallia muille Pori hereillä tulvavaarasta Maa- ja metsätalousministeriö on listannut maan 20 merkittävintä tulvariskialuetta. Kokemäenjoen vesistö Porin ja Huittisten alueella kuuluu tähän joukkoon. Porissa tulvasuojelun kehittämiseen herättiin 1990-luvulla: tulvasuojelu ja jokirakenteet oli jätetty rapistumaan. Syynä olivat rahan vähyys ja yhteiskunnan useat muutkin huolet, joiden taakse tulvasuojelu oli jätetty odottamaan. Hyvin tehty ranta on kestänyt eroosiota vuosikymmenet. - Pori on Suomen merkittävin tulvavaarakohde. Nyt kun tämä on tuotu esiin jo valtion tasolla, meidän on syytä olla erittäin tyytyväisiä. Jos näin ei olisi, tulevaisuudessa olisi hyvin vaikea saada valtiolta tukea tulvasuojeluun, pohtii Porin tulvasuojeluhankkeen projektipäällikkö Pekka Vuola. Nykymuodossaan oleva tulvasuojelu alkoi Porissa vuonna 2003. Vuosituhannen alun jälkeen tulvasuojelussa on edistytty jo paljon. - Kaikki Kokemäenjoen rannalla olevat Porin alueen merkittävimmät padot on peruskorjattu, osa myös korotettu. Aittaluodon, Lukkarinsannan ja Kalaholman osalta kaikki on valmista yhtä salaojaa lukuun ottamatta, summaa Vuola. Säännöstelyä ja tutkimuksia Toinen merkittävä parannus on vesistöjen säännöstely. Aikaisemmin säätelyyn varauduttiin aina kevättulvien aikaan, nykyisin otetaan huomioon myös mahdolliset talvitulvat. - Talvitulvia ei osattu entisaikaan ottaa huomioon. Nykyisin Kokemäenjoen veden jäädytysajoja säännöstellään syksyisin noin kuukausi ennen pakkaskautta. Ajoissa veden virtaamaa pienennetään, jotta veden päälle saadaan jääkansi. Kannen muodostumisen jälkeen virtaamaa voidaan taas suurentaa, sillä vaaraa hyydetulvaan ei enää ole, kertoo Vuola. Patojen korjaamisen ja jäädytysajojen lisäksi kokonaisvaltainen tietämys alueen tulvasuojelussa on kasvanut monien tutkimusten ja selvitysten avulla. - Mikäli rahaa olisi ollut alussa paljon käytettävänä, olisi tehty myös paljon virheitä. Nyt on ollut aikaa miettiä ja selvittää, minkälaisilla toimenpiteillä tulvasuojelua parhaiten parannetaan, miettii Vuola. Uusi joenuoma? Vuola kertoo, että kunnossapitoruoppaus Porin sillan tienoilla, Harjunpään joki ja Pihlavanlahti ovat seuraavat akuutit tulvasuojelukohteet. Niissä on tarkoitus toteuttaa korjauksia muutaman vuoden sisällä. - Kokemäenjoen haarautumisalueen kunnossapitoruoppaukset pitäisi aloittaa mahdollisimman pian. Norilsk Nickelin nikkelivuodon vuoksi asia viivästyi, sillä alueelta löydettiin maailmalla uhanalaiseksi luokiteltua, mutta Suomessa ja Kokemäenjoella kannaltaan elinvoimaista Vuollejokisimpukkaa. Nyt ruoppaukseen haetaan poikkeuslupaa. Harjunpään joella rannat ovat sortumavaarassa. Suunnitelmista pitäisi tehdä pian päätöksiä. Alueella voidaan korjata patoja tai vaihtoehtoisesti tehdä joelle uusi uoma. Pihlavanlahden joen sivu-uomat ovat tukkeutuneet järviruo’osta ja ne lisäävät tulvavaaraa. Avaamalla uomat tulvasuojelua parannettaisiin huomattavasti. - Tulvasuojelu on jatkuvaa työtä. Ensin tehdään se mihin on luvat ja korjataan ne asiat mitkä ovat jääneet rappiolle. Esimerkiksi kunnossapitoruoppauksia pitäisi tulevaisuudessakin tehdä Porin sillan kohdilla 10-15 vuoden välein. Viimeksi aluetta on ruopattu noin 20 vuotta sitten, siitä on jo liian pitkä aika, miettii Vuola. joenuomasta, joka rakennettaisiin Harjunpäästä Pihlavanlahdelle. Rakentaminen jää tuleville sukupolville. Joenuoman avulla tulevat porilaiset voisivat selviytyä ilmastonmuutoksen aiheuttamista säiden ääri-ilmiöistä, suunnittelee Vuola. Yhteistyö sujuu Vuola toteaa, että vuosien yhteistyöllä eri toimijoiden kanssa on päästy yhteisymmärrykseen siitä, millä tavoin Kokemäenjoen tulvasuojelua kehitetään parhaimmalla tavalla. - Porissa asiat ovat pääosin kunnossa. Lisäksi teemme VarsinaisSuomen, Pirkanmaan ja Hämeen ELY-keskusten kanssa rakentavaa yhteistyötä. Vuola muistuttaa vesistöhankkeiden olevan aina hitaita. Tulvasuojelun tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvältä. Ensimmäistä kertaa Porin alueen tulvasuojelusta ja vesistöistä on kokonaisnäkemys. - Vuosituhannen alusta on edistytty merkittävästi. Tulvasuojelu on paremmassa tilanteessa kuin koskaan. Vielä on paljon tekemättä ja tulvasuojelu on tulevaisuudessakin jatkuvaa työtä vesistöjen parantamiseksi. Teksti Tiina Lehtonen Kuvat Tulvasuojelu ja Jouni Koivukoski Vuola väläyttää myös suunnitelmiaan tuleville sukupolville. - Ajatuksissa on tehdä valmiiksi jonkinlainen suunnitelma täysin uudesta 15 kilometrin pituisesta Pekka Vuolan mielestä tulvasuojelussa on edistytty vuosituhannen alusta merkittävästi. Porissa riskeihin on varauduttu tosissaan. 18 H enkilökunnan harrastuksia Vatsa tiukkana ja nilkat ojennukseen – telinevoimistelussa kaikki peliin Aikuisten telinevoimistelu haastaa voimistelijan voittamaan itsensä niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Noormarkun lähikirjaston kirjastonjohtaja Anna Riihiluoma verestelee nuoruuden harrastusta ja tavoittelee taitotasoa 20 vuoden takaa. Riihiluoma oli alta kouluikäisenä rämäpää. Puissa kiipeily ja voltit vanhempien sängyllä johtivat pian Kankaanpään urheilijoiden telinevoimistelukouluun. - Siellä voimistelin siihen ala- ja ylä-asteen vaihteeseen kunnes iski teiniangsti. Muutama vuosi sitten mietin, että haluaisin jonkun motivoivan ja hauskan harrastuksen, sillä en ole lenkkeilijätyyppi, pohtii Riihiluoma. Miesten renkailla on hauska temppuilla. Riipunta ylösalaisin voi olla ensikertalaiselle päätähuimaava kokemus. Riihiluoma näyttää muille mallia. Sitten se löytyi. Syksyllä 2013 Porin Tarmossa alkoi aikuisten telinevoimisteluryhmä, johon Riihiluoma ilmoittautui mukaan. Ensimmäinen vuosi meni voimistellessa ja jo toisena vuonna häntä pyydettiin ryhmän ohjaajaksi. - Suostuin sillä ehdolla, että voin ohjatessani temppuilla muiden voimistelijoiden mukana, nauraa Riihiluoma. Keho ja mieli Aikuisten telinevoimistelu eroaa lasten harrastuksesta siten, että se on lähinnä kuntoilua ja itsensä voittamista kuin kilpailua muita vastaan. Aikuisten voimisteluryhmässä on monenikäisiä ja tasoisia harrastajia. Toiset ovat voimistelleet nuoruudessaan ja toiset ovat aloittaneet harrastuksen täysin kylmiltään. Riihiluoman mielestä kuka tahansa voi aloittaa aikuisena telinevoimistelun, jos uskaltaa pistää rohkeutta peliin. mutta nyt kun voimisteluryhmässämme on myös miehiä, olemme kokeilleet miesten telineitä, joista suosikkini on nojapuut. Riihiluoma harrastaa telinevoimistelun lisäksi tankotanssia ja lukemista. Työ kirjastonjohtajana ja rankat fyysiset harrastukset ovat hyvää vastapainoa toisilleen. - Tavoitteeni ohjaajana on luoda voimistelijoille onnistumisen tunteita ja huolehtia siitä, että kaikki viihtyvät. Voimistelijana tahtoisin päästä mahdollisimman lähelle sitä taitotasoa, missä olin nuorena. Kroppa vaan ei meinaa toimia samalla tavalla kuin 12-vuotiaana, nauraa Riihiluoma. Teksti ja kuvat Tiina Lehtonen Ilmari-patja toimii pehmeänä ja joustavana harjoittelualustana, kun kokeillaan uusia liikkeitä permantoa varten. Riihiluoma opastaa voimistelijoita. - Telinevoimistelu on hauskaa ja äärettömän monipuolinen laji. Se parantaa kehon hallintaa, kasvattaa voimaa ja nopeutta sekä notkistaa. Kuin huomaamatta myös kunto kasvaa. Voimaa tarvitaan Riihiluoma kuvailee omaksi vahvuudekseen voiman, se kun on aina kasvanut lähes automaattisesti. - Suosikkitelineeni oli lapsena permanto. Pidän siitä edelleen, Ruokaa roskiin Revitkö seteleitä? Suomalaiset heittävät vuoden aikana keskimäärin 23 kiloa henkilöä kohden ruokaa roskikseen. Usein ostamme tai valmistamme liikaa ruokaa tai sitten unohdamme sen jääkaapin perälle pilaantumaan. Tämä haaskattu ruoka maksaa noin sata euroa – viisihenkisessä perheessä menee siis 500 euroa rahaa roskiin vuosittain. Tuolla summalla voisi tehdä muutakin kuin täyttää jäteastiaa. Voisi vaikka käydä kymmenen kertaa elokuvissa tai lomailla viikonlopun kylpylässä. kauppiaasi haluaa palvella sinua niin, että valikoima on laaja eivätkä hyllyt tyhjene. Pitääkseen sinut tyytyväisenä hän heittää roskiin sen, mitä olisit saattanut haluta ostaa, mutta et ostanut. Keskisuuren ruokakaupan valikoimassa on 160 erilaista tuoreleipää, jotka karppauskuussa jäävät myymättä. Suomessa jätteeksi päätyvän ruoan määrä on yhteensä 62–86 kiloa henkeä kohden, mikä tekee 335–460 miljoonaa kiloa vuodessa. Montako nälkäistä tällä ruokkisi? Hävikkiä syntyy läpi elintarvikeketjun Porissa työstetään ratkaisuja ruokahävikkiin Elintarviketeollisuudessa syntyy hävikkiä lähes yhtä paljon kuin kodeissa. Ravintoloissa, ruokaloissa ja laitoskeittiöissä menee viidesosa syötäväksi tarkoitetusta ruoasta roskiin, koska menekin ennakointi on vaikeaa. Ruoka- Porin kaupunki käynnisti vuoden alussa hankkeen ruokahävikin vähentämiseksi ja sen hyödylliseksi käyttämiseksi. Ravinnepankki – ruokahävikin ravinteet hyötykäyttöön -hankkeen tarkoituksena on välittää syömäkelpoinen ylijäämä- ruoka niiden syötäväksi, joiden ravitsemus ei muuten ole riittävää. Hanketta rahoittaa ympäristöministeriö ja sitä toteutetaan ympäristöviraston johdolla kesään 2016 asti. Parhaillaan etsitään toimijoita, jotka voisivat lahjoittaa toiminnassaan ylijäävää ruokaa eteenpäin jaettavaksi muun muassa asukastupien kautta. Kuljetukset hoitaa Nuorten Työpaja. Kierrätyskeskus on luvannut lahjoittaa toiminnassa tarvittavia kalusteita ja laitteita. Palveluliikelaitoksen kanssa kartoitetaan koulujen ja päiväkotien hävikkiä ja pohditaan sen jatkokäyttämistä. Lisäksi edistetään ravinteiden kierrätystä kannustamalla kuntalaisia biojätteen lajitteluun ja kompostointiin. Lue lisää koteihin viikolla 13 jaettavasta JäteVaakku-lehdestä tai hankkeen verkkosivuilta www. pori.fi/ravinnepankki. Teksti ja kuva Tiina Toivonen Kotitalouksissa heitetään vuosittain ruokaa roskiin 500 miljoonan euron edestä. 19 1 • 2015 Porin seutu mukana Kuntakokeilusta kortilla työelämään Pitkäaikaistyöttömille sekä palkkatuella työllistetyille henkilöille on vielä vuoden 2015 loppuun asti tarjolla maksuttomia lyhytkursseja ja korttikoulutuksia työllistymisen tueksi. Valinnan varaa löytyy atk-kursseista ensiapukoulutuksiin ja työnhakua edistäviin lyhytkursseihin. Palkkatuella työllistetyt ovat tervetulleita kursseille. Kuntakokeilu tarjoaa esimerkiksi työhönvalmennusta yksilö- ja ryhmämuotoisena. Kymmenet ovat löytäneet työpaikan näiden palveluiden tuella. Porin seudun kuntakokeilun palvelumalli on ainutlaatuinen ja uraauurtava kokeilu. Idea lähti meistä itsestämme. Lyhytkursseja on kilpailutettu. Korttikoulutuksia tarjotaan käyttäen koulutusseteliä, jolla asiakas voi hankkia koulutuksen haluamastaan paikasta. ”Suorittaisin mielelläni kaikki kuntakokeilun järjestämät kurssit ja koulutukset”, iloitsee Mika Brander. Työttömyydestä kärsineitä pyritään auttamaan eteenpäin, lisäten itseluottamusta työnhakuun. Selvää on, että korttikoulutukset kertovat myös henkilön omasta toimeliaisuudesta. Palkkatukilaisten lähiesimiehiä halutaankin herätellä palkkatukijakson ja korttikoulutusten yhdistämiseen, mikä parantaisi tukijakson tuloksellisuutta, kun tavoitteena on pysyvä työllistyminen. hygieniapassin, ensiapukurssin, trukkikortin, ja tulityökortin kuntouttavan työtoiminnan aikana. ”Parasta mahdollisuus oppia” - Parasta kuntakokeilun koulutuksissa on mahdollisuus oppia. Oppi ei ojaan kaada. Suosittelen palveluja ehdottomasti. Porilainen Mika Brander on ammatiltaan rekka-autonkuljettaja, mutta toiminut myös logistiikkapäällikkönä. Tiedon korttikoulutuksista ja lyhytkursseista hän sai omalta esimieheltään. Brander anoi pääsyä kuntakokeilun työllistämispalvelun työpajaan puolen vuoden ajan. Brander on käyttänyt kuntakokeilun palveluja laajasti. Hän on suorittanut muun muassa kuljettajan ammattipätevyyden, Hänen mielestään kuntakokeilun kurssit ja koulutukset ovat helppo tapa lisätä omaa pätevyyttä. Hän kokee palvelut hyvinä, sillä opiskelu on tärkeää ja varsinkin tuuraustehtävissä lisäkoulutuksista on hyötyä. Mika Brander kokee hyötyneensä korttikoulutuksista. Hän haluaisi päästä itse mukaan kuntakokeilun kehittämiseen. Haaveena on siirtää omaa kokemusta kuntakokeilun pohjalta eteenpäin ja tukea esimerkiksi syrjäytyneiden työllistymistä. Teksti ja kuva Saija Laaksovirta Vauvojen värikylpy -ohjaajakoulutus 2015 Kuva Päivi Setälä Porin lastenkulttuurikeskus - Satakunnan lastenkulttuuriverkosto järjestää Vauvojen värikylpy -ohjaajakoulutusta, joka on suunnattu ensisijaisesti visuaalisten alojen ammattilaisille, mutta myös kasvatusalan ja perhetyön tekijöille. Kahden kolmipäiväisen jakson muodostama koulutus antaa valmiudet Vauvojen värikylpy -työpajojen ohjaamiseen sekä toiminnan soveltamisen omaan työskentelyyn. Vauvojen värikylpy -koulutuksessa tutustutaan monipuolisesti metodiin ja sen mahdollisuuksiin, väriin ja materiaalien monimuotoisuuteen, visuaaliseen ilmaisuun, vauvan näön ja havainnoinnin kehitykseen sekä varhaiseen vuorovaikutukseen. Koulutuksen hinta on 540 €. Hakuaika 3.5.2015 asti. Koulutukseen haetaan verkossa täytettävällä hakulomakkeella, Porin lastenkulttuurikeskuksen verkkosivuilta www.varikylpy.fi ja www.sakulaku.fi. Porin selvitysalueen kuntien; Porin, Ulvilan, Kokemäen, Nakkilan, Luvian ja Pomarkun yhteistyönä tehty tiedote jaettiin alueen kotitalouksiin. Taitto: Painopaikka: Porin kaupungin henkilöstölehti Ilmestymispäivä: Lehti löytyy netistä: 12.3.2015 www.pori.fi Heli Koskela, viestintä Sata-Pirkan Painotalo Oy, Pori Päätoimittaja Anna Kyhä-Mantere viestintä Toimituspäällikkö Tapio Furuholm viestintä Toimitusneuvoston puheenjohtaja Helena Metsälä henkilöstöpalvelut Toimitusneuvosto: Piia Hellsten, porin palveluliikelaitos, Inna Saarinen, satakunnan ammattikorkeakoulu, Jan-Kristian Kivi, kulttuuriasiainkeskus, Esa Kohtamäki, koulutusvirasto, Ulla Kudjoi, ympäristövirasto, Tarja Rastas, perusturvakeskus, Hannele Wallin, vapaa-aikavirasto, Päivi Valkonen, tekninen palvelukeskus. KANSIKUVA 35 vuotta Karhunpalvelusta. Pinon päällä lehden ensimmäinen numero vuodelta 1980. Kuva Heli Koskela 20 F ramilla Rakenteet uusiksi Työntekijät aktiivisesti mukaan ”Kaihoisa olo. Muistan monia vaiheita ja henkilöitä lehden taipaleelta. Jonkun loppu on toisen alku”, sanoo henkilöstöpäällikkö Helena Metsälä viimeisen Karhunpalveluksen ilmestymisestä. ”Päätös ei syntynyt hetkessä. Haikealta tuntuu. Ajatukseni ovat olleet jo pari kuukautta uudessa, korvaavissa ratkaisuissa”, kertoo viestintäpäällikkö Anna KyhäMantere. Tässä jutussa ei muistella menneitä, äänessä on kaksi keskeistä henkilöä, jotka vastaavat viestinnän sujumisesta Porin kaupungin organisaatiossa. - Henkilöstön on voitava vaikuttaa. Yhteistyötoimikuntien asema tulisi saada vahvemmaksi. Työntekijöillä on oltava luottamus siihen, että asiat ovat kunnossa ja hyvässä hoidossa. Metsälä ymmärtää työntelijöiden epävarmuutta ja muotoilee tilanteen ”uutta tulee joka torvesta”. Myös kuntalaiset mukaan Helposta nakista ei puhu kumpikaan. Ei ole aina helppo saada vahvoja hallintokuntia sitoutumaan, niillä on omat murheensa. Molemmat myöntävät, että yhteisen lehden etu on ollut valtavan, monipolvisen aparaatin eri osien sitominen toisiinsa. - Kaikilla on joku osa töiden tekemisessä. Hyvin erilaisten ammattien edustajien on arvostettava toisiaan, huomauttaa Metsälä. Jokainen viestii - Yksittäinen työntekijä on kaupungin tärkein viestijä. Hänen tekemisensä tai sanomisensa perusteella arvioidaan kaupunkia, muistuttaa Kyhä-Mantere ja lisää tosiasian isosta ja hajanaisesta organisaatiosta. Henkilöstöpäällikkö sanoo suoraan, että työntekijät pitäisi saada mukaan työn ja työyhteisön kehittämiseen. Sitten keskustelu kääntyy suuriin uudistuksiin. Molemmat vakuuttavat samaa, isot rakenteet menevät uusiksi, on sotea, on kuntauudistusta. Anna Kyhä-Mantere on varma, että kuntalaisilla tulee olemaan nykyistä isompi osuus siinä mitän kunnassa tapahtuu. - Verkon mahdollisuudet, sosiaalinen media. Niiden merkitys kasvaa kunnan ja kansalaisen vuorovaikutuksessa. Mitä onkaan viiden, kymmenen vuoden kuluttua, joutuu viestinnän ammattilainenkin kysymään. Entä sitten signaalit kaupungille? - Arvioimme jatkuvasti yritysten palveluja verkossa: ravintoloita, hotelleja ja matkoja. Samalla tavalla voidaan peukuttaa kuntienkin palveluille. Kyhä-Mantere vakuuttaa, että Patarummun palvelujen ulkopuolelle jääviä ei ole unohdettu. Metsälän tapaan hän korostaa vuorovaikutuksen merkitystä. Sen parantamisesta on maailmalla jo esimerkkejä. Puutarhaa ja lenkkipolkuja Helena Metsälä ja Anna KyhäMantere myöntävät työn vievän paljon aikaa, sen olevan jopa rankkaa. Jatkuvasti käsissä on isoja projekteja. Framilla olemme bruukanneet kysyä myös mitä muuta kuin työ. Mista voimat työhön ammennetaan? - Hirveästi ei muuta ehdi. Lapsiperheen aikatauluissa olen huomannut, että juoksulenkille lähteminen on helpoimmin järjestetävissä. Silloin saan myös kuunnella sitä musiikkia, mitä haluan, vastaa Anna Kyhä-Mantere. - Perheen kanssa teemme erilaisia asioita. Minulle puutarhan hoito on tärkeää. Saan möyriä pihalla, paljastaa Helena Metsälä. Ehkä ne omin käsin istutetut ja hoidetut kymmenet kukat ja pensaat ovat sopiva kontrasti kokousrumballe? Ei huano sano porilaine. Teksti Tapio Furuholm Kuva Jouni Koivukoski
© Copyright 2024