APUA! Lapsi ja perheen kriisit Jokaisen lapsiperheen elämässä on myös huolia. Joistakin selvitään helposti, mutta joidenkin tilanteiden ratkaisemiseen tarvitaan tukea ja apua. Apua!-sarjan lehtiset sisältävät vinkkejä, neuvoja ja ohjeita perheen arjen voimavaraksi. Eläminen ongelmien, surun ja pettymyksen kanssa vie voimia, eikä aikuinen aina huomaa lapsen tarpeita. Perheen kriisit, kuten taloudelliset ongelmat, työttömyys, vaikea sairaus ja onnettomuus koskettavat myös lasta. Lapsi voi joutua selviämään tilanteesta yksin, jolloin perhe-elämän kriisit saattavat uhata lapsen hyvinvointia. Pienikin lapsi aistii herkästi, jos vanhempien asiat eivät ole kohdallaan. Hän tietää monesti vanhempiensa asioista enemmän, kuin mitä vanhemmat luulevat. Lapsi voi teeskennellä nukkuvaa tai näyttää uppoutuneensa leikkiin ja kuulla asioita, joita ei ole tarkoitettu hänen kuultavakseen. Aikuisten väliset vaikeat asiat ovat lapselle liian suuri taakka. Hän miettii niitä paljon, vaikka hän olisi kuullut aikuisten keskustelusta vain osan. Lapsen tiedot tapahtuneesta ovat hajanaisia ja siksi hän saattaa täyttää aukkopaikat mielikuvituksellaan. Lapsi voi pelätä aiheettomiakin asioita. Lapsi saattaa herkistyä seuraamaan vanhempiaan ja heidän vointiaan. Hän voi stressaantua, kun hän näkee vanhempansa surun, huolen tai masennuksen. Hänestä voi tulla ylikiltti lapsi, joka ei halua aiheuttaa perheelleen lisää harmia. Isälle ja äidille Pienen lapsen ymmärrystä ei pidä väheksyä ja jättää kertomatta hänelle tapahtumista. Mitä pienempi lapsi on, sitä luonnollisempana hän pitää tapahtunutta. Lapsen kysymyksiin on aina vastattava. Lapselle on kerrottava rehellisesti ja hänen kehitystasoaan vastaavalla tavalla hänen elämäänsä vaikuttavista muutoksista perheessä. Lapsen tulisi esimerkiksi saada tietää, kuinka vakavasti perheenjäsen on sairastunut. Vanhemman työttömyydestä pitäisi kertoa, niin että lapsi ymmärtää, kuinka se vaikuttaa perheen jokapäiväiseen elämään. Lapsen tulee tietää perheen koettelemuksista, ennen kuin hän kuulee ne kodin ulkopuolelta. Lapselle on hyvä vakuuttaa, että vanhemmat tekevät parhaansa selvitäkseen. Lapsen ei tarvitse murehtia ikävää asiaa. Hänen huolensa kevenee, kun vanhemmat kertovat hänelle saamastaan avusta – vaikka sairauden hoidosta lääkkeillä. Joskus vaikeat asiat sitovat perheenjäsenet entistä tiukemmin toisiinsa. Vaikea elämäntilanne voi saada aikaan riitoja. Vaikka vanhempien riitely tekee lapsen olon turvattomaksi, erimielisyyksien välttäminenkään ei ole hyväksi. Lapsen on hyvä oppia kotonaan tapa, jolla vaikeita asioita käsitellään. Ristiriidat eivät ole uhka, vaan normaalia elämää, ja erimielisyydet voidaan ratkaista. Parhaimmillaan ristiriidat syventävät ystävyyttä. Vanhempien rakentavan riitelyn näkeminen antaa lapselle eväitä hoitaa omia riitatilanteita. Mutta jos tilanne on kovin tulehtunut ja rakentava riitely ei onnistu, erimielisyydet on hoidettava, niin ettei lapsi vahingossakaan ole kuuloetäisyydellä. Vanhempien olisi hyvä kertoa lapselle, kun riita on sovittu ja helpottaa siten lapsen oloa. Lapsi ahdistuu vanhempien toisilleen osoittamista pahoista sanoista. Toisen vanhemman loukkaaminen, alistaminen, väkivalta ja muu ala-arvoinen käytös vahingoittavat aina lasta. Lapsi voi reagoida uuteen tilanteeseen esim. kiukulla ja itkulla. Hän voi olla sulkeutunut ja vetäytyä yksinäisyyteen. Pieni lapsi saattaa näyttää pysähtyvän tai taantuvan kehityksessään. Apua aikuiselle • Kriisistä huolimatta perheen arjen olisi hyvä jatkua entisenlaisena. Pidä kiinni entisistä harrastuksistasi, jos suinkin jaksat. • Kriisistä selviäminen helpottuu, kun puhutte perheessä ongelmasta ja uskaltaudutte kertomaan myös sen aiheuttamista tunteista ja pahasta olosta. • Perheen ulkopuolinen kuuntelija ja keskustelukumppani ovat tarpeen. Hyviltä ystäviltä voi saada myötätuntoa, toivoa ja joskus käytännön apuakin. • Jos tilanne ei selviä omin tai ystävien voimin, hae ammattiapua esimerkiksi neuvolastasi. Joskus vaikeat asiat sitovat perheenjäsenet entistä tiukemmin toisiinsa. Apua! • Anna lapselle hellyyttä ja aikaa, koeta kestää hänen kiukkunsa. Näin viestität lapselle, että välität hänestä. • Pidä lapsen arki mahdollisimman samanlaisena kuin ennen – se tuo lapselle turvallisuutta. • Vakuuta lapselle rakkauttasi ja kerro hänelle yhä uudelleen, ettei hänellä ole hätää. Lapsi tarvitsee nyt erityistä turvaa. Sano lapselle, että isä ja äiti huolehtivat hänestä. Lapsen ei tarvitse kantaa vastuuta perheen vaikeuksista, eikä mikään niistä ole lapsen syytä. • Ole tulkkina lapsen tunteille. Kun lapsi kiukkuaa, kerro, että ymmärrät häntä ja tiedät, että hän on huolissaan perheen vaikeuksien vuoksi. Anna lapsen kokea, että hyväksyt hänet kielteisistä tunteista huolimatta. Samalla lapsi oppii tunnistamaan tunteitaan ja nimeämään niitä. • Seuraa lapsen leikkejä. Ne viestittävät hänen voinnistaan. • Kerro päivähoidossa ja kerhoissa, että perheessänne on vaikeaa. Näin lapsi saa tarvitsemaansa huomiota, hellyyttä ja ymmärtämystä. Julkaisija Mannerheimin Lastensuojeluliitto Toinen linja 17, 00530 Helsinki p. 075 324 51 [email protected] www.mll.fi Käsikirjoitus: Sosiaalipsykologi, perheterapeutti Saara Kinnunen Toimitus: YTM, toimittaja Virve Järvinen Asiantuntijat: Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Mirjami Mäntymaa Lastentautien erikoislääkäri Harri Niinikoski Kätilö Shani Rapp Lastentautien erikoislääkäri Outi Strid Perhekasvatussihteeri, pastori Antti Yli-Opas Ulkoasu: Hahmo Taitto: Virpi Liinoja Kuva: www.comma/Denkou Images/Alamy Kirjapaino: MIKTOR 2013 Tilaukset www.mll.fi [email protected] p. 075 324 5480 tilausnumero: 30130 Mannerheimin Lastensuojeluliitto on kansalaisjärjestö, joka edistää lapsen oikeutta hyvään ja onnelliseen lapsuuteen.