1. No category

Salometsä 1/2015
14
Paavo Martin piha kukkii keväästä syksyyn
Halikon-Angelniemen metsänhoitoyhdistyksen entinen toiminnanjohtaja Paavo Martti on kasvattanut Halikkoon hehtaarin omakotitontilleen upean metsäpuutarhan.
Talo hankittiin perheen omistukseen
elokuussa vuonna 1985. Tontista noin
puolet oli peltomaata, loppuosa kallioista mäntymetsää. Pihan suunnittelu
ja rakentaminen alkoivat välittömästi.
Ensimmäinen tontille istutettu kasvi oli
pähkinäpensas.
Pihan suunnittelussa ei ole käytetty
ammattilaisia apuna. Kasvien valintaan
on tullut tietoa muilta kasviharrastajilta,
mutta istutuspaikkojen ja polkujen suunnittelu on omaa. Mielikuvia ja ideoita
on tullut Mustilan arboretumista, yliopistojen kasvitieteellisestä puutarhoista,
Yltöisten arboretumista sekä vanhoilta
hautausmailta.
Alppiruusujen hankinta oli alkuun sattumanvaraista ja niitä myös istutettiin
vääriin kohtiin. Talon nurkalla liika kalkki tappoi kasvin ja aurinkoisella nurmikolla pensaat kituivat. Kun ne siirrettiin
metsän varjoon ja kallioiden kylkiin, kukinta alkoi.
Dendrologian seura perusti alppiruusukerhon vuonna 1995. Siitä alkoi Paavo
Martin varsinainen innostus kasviin. Nykyään tontilla kasvaa toistasataa erilaista
alppiruusua ja atsaleaa. Näin suuri lajivalikoima on pitkälti kokeilua ja testaamista. Menetyksiä tapahtuu, mutta niistä
voi ottaa opiksi. Alppiruusujen juuret
ovat arempia pakkaselle kuin versot. Paras suojauskeino lienee levittää paksuhko
männynneulaskarikematto ilmavasti pensaiden tyvelle.
Kelta-atsalean huippukukinta kesältä 2014.
Paavo Martti on luetteloinut kaikki metsäpuutarhansa kasvilajit ja arvioi vuosittain niiden
kukintaa, talvenkestävyyttä ja yleistä menestymistä.
Paavo Martti pyysi taimikauppiaalta niin punaista lajiketta kuin suinkin löytyy. Myyjä
epäili, ettei ”Morgenrot” menestyisi Halikossa, koska se on niin talven arka. Ostos on nyt
kasvanut noin 20 vuotta kallion kyljessä. Vasemmalla ”Mikkeli”, joka on yksi kaikkein
varmimpia lajikkeita.
Alppiruusut on istutettu tukkikokoisen männikön alle. Paikalta on raivattu paatsamat ja
pihlajat pois. Alppiruusu menestyy parhaiten paikalla, jossa myös mustikka kasvaa hyvin.
Etelän puolella oleva männikkö antaa pensaille talvivarjostusta.
Atsaleat ovat samaa sukua kuin ikivihreät alppiruusut. Ne vaativat enemmän valoa, mutta
nekään eivät menesty paahteisilla paikoilla. Atsaleojen värisävyt ovat monipuolisempia
kuin alppiruusuilla, lajikkeista löytyy hienoja keltaisia ja oransseja sävyjä. Pensaat ovat
talvella hyvin risukkoisen näköisiä, koska lehdet putoavat talveksi.