Virrin Viesti - Virrin sukuseura ry

Virrin Viesti
KESÄKUU 2015
Tervetuloa sukujuhlaan ja vuosikokoukseen!
Sukuseuramme kokoontuu juhlimaan 20-vuotista
taivaltaan sunnuntaina 23.8.2015 Vammalan seurakuntatalolla.
Vuosikokouksen lisäksi ohjelmassa on muun muassa
Pohjan Pojjaat reippaine lauluineen, perinteinen kyläluutakilpailu, arpajaiset upeine voittoineen – ja paljon
muuta! Lantulan seudun kyläyhdistyksen plikat tarjoilevat maittavan lounaan ja kakkukahvit. Tilaisuuteen
voi ilmoittautua klo 11.30 alkaen, ohjelma alkaa klo
12.
Ennen juhlaa on mahdollisuus osallistua omatoimisesti jumalanpalvelukseen Tyrvään kirkossa klo 10.
Juhlan jälkeen on mahdollisuus osallistua Pyhän Olavin kirkossa järjestettävään tilaisuuteen Pieni Pyhä
Hetki, joka alkaa klo 17.
Vammalan seurakuntatalo, Asemakatu 6, Sastamala
Tyrvään kirkko, Kirkkokatu, Sastamala
Pyhän Olavin kirkko, Kallialan kirkkotie 50, Sastamala
ILMOITTAUTUMINEN
12.8.2015 mennessä sukuseuran kotisivulla
virrit.yhdistysavain.fi
tai puhelimitse
050 406 3112 Hilkka Krapi
OSALLISTUMISMAKSU
Aikuiset 20 euroa / hlö
10–17 -vuotiaat 10 euroa / hlö
Alle 10-vuotiaat ilmaiseksi
Osallistumismaksu sisältää tarjoilun. Muistathan
kertoa ilmoittautumisen yhteydessä mahdolliset
erityisruokavaliot sekä osallistuvien lasten iät.
Maksu suoritetaan 12.8.2015 mennessä Virrin
sukuseuran pankkitilille FI10 5661 0140 0000 59.
Nähdään elokuussa!
Terveisin
Sukuseuran hallitus ja toimihenkilöt
Sukututkimusta nörttiaikaan
Sukututkimus on sana, joka
saattaa monissa herättää
lähes säälinsekaista kunnioitusta tuota omituisen vaivalloista salatiedettä ja sen
harrastajia kohtaan.
Sana sukututkimus tuottaa Googlessa 373 tuhatta mainintaa. Tähän
joukkoon kannattaa perehtyä selailemalla eri otsikoiden alta löytyvää
aineistoa. Lisälinkkejä löytyy vaikka
kuinka paljon. Kuvahakua kannattaa myös käyttää.
Jos ikävuosia ei vielä ole kovin paljon, tarjoutuu myös mielikuva vanhoista harmaapäistä pöyhimässä
pölyisiä paperikasoja hämärissä arkistohuoneissa.
Hakusanapari sukututkimus netissä keskittää maininnat noin 35 tuhanteen kappaleeseen. Ensimmäisiä
askelia pääsee ottamaan keräämällä
kirjanmerkki- tai suosikkilistaansa
sopivimmilta tuntuvat. Ohessa mainittu muutamia keskeisiä nettiosoitteita.
Uskotaan, että sukututkijat ovat
iloisia löytäessään edellisistä sukupolvista merkittävästi kunnioitettavia henkilöitä ja ehkä hiukan hymähtävät vaivautuneesti, kun sieltä
nouseekin vastaan kirkonmenojen
aikana pappilanmäellä humalassa esiintymisestä sakotettu esi-isä.
Todelliselle sukututkijalle noilla
seikoilla ei ole merkitystä. Ne ovat
elämän monimuotoisuutta.
Tutkimuspaikkana
kotisohva, työkaluna
läppäri
Tietotekniikka on tämän päivän
nuorille jokapäiväistä elämää. Se
avaa myös sukututkimuksen ensimmäiset ovet. Peruskäsitteet ja menetelmät ovat varsin vaivattomasti
selvitettävissä ja omaksuttavissa.
Nuorten ”nörttien” on helppo aloittaa itse oman sukupuun rakentaminen – ja avustaa samassa tehtävässä
bittimaailman edessä ehkä hiuksiaan harovia (iso)vanhempiaan.
Sana genealogia tuottaa Googlessa
yli 2 miljoonaa mainintaa. Kannattaa kuitenkin ensin poimia vain
Suomen Sukututkimusseuran sivut esille, niistä löytyy perustietoa,
jonka tarkastelu ei edellytä seuran
jäsenyyttä. Suurin osa parista miljoonasta maininnasta johtaa ympäri
maailman monikielisille sivustoille.
Jenkkien MyHeritage.com -sivusto
tunkee itseään esille aina silloin tällöin, kun näissä sivustoissa liikkuu.
Se toimii pitkälti suomeksi, mutta
on muistettava, että laajemmasta
käytöstä on myös hiukan maksettava.
Kun haluaa jatkaa itseopiskelua laajemmalle, on hyvä etsiytyä useiden
kansalais- ja työväenopistojen sukututkimuskursseille. Sukututkijoiden
tiedot ovat kaikki henkistä yhteisomistusta, joten hyvä tie on myös
yhteys johonkin paikalliseen sukututkimusseuraan. OS
Arkistolaitos
www.narc.fi,
myös www.arkisto.fi
Sota-arkisto
www.sota-arkisto.fi
Mormonien hakuohjelma
www.familysearch.org
Suomen Sukuhistoriallinen
yhdistys SSHY
www.sukuhistoria.fi
Ohjelmat:
Sukujutut www.sukujutut.fi
Juuret www.juuret.fi
Genus www.genus.fi
Tampereen seudun
sukututkimusseura
www.tamsuku.fi
Turun seudun sukututkijat ry
www.turkusuku.fi
Vammalan seudun sukututkijat ry
www.kopteri.net/koti/sukututkijat
Vesilahden seudun sukututkijat
www.narvasoft.fi/vssts
Satakunnan sukututkimusseura
www.Satasuku.blogspot.fi
Netti avaa sukuhistorian
Raija Jalaskoski innostui sukututkimuksesta puolisen vuotta sitten.
Sen jälkeen digitoitujen kirkonkirjojen ääressä on vierähtänyt tovi
jos toinenkin.
Tähän mennessä tutkimuskohteena on ollut pääasiassa puolison
suvun eri haaroja, koska niiden
tutkimisessa alkuun auttoivat jo
aiemmin seurakunnasta pyydetyt
virkatodistukset. Vanhimmat löytyneet esi-isät ovat nyt viiden su-
kupolven takaa, mutta vielä vanhempien tietojen löytäminenkään
ei tunnu mahdottomalta. Aikaa
se kuitenkin vaatii. Esi-isien elämänkulkujen tutkiminen on kiinnostavaa ja tutkimus tahtoo usein
rönsyillä vähän huomaamatta.
Hän aloitti tutkimustyön netissä
tutustumalla
Hiski-historiakirjoihin ja Tyrvään seurakunnan
arkistoon. Tutkimuksen edetessä hyödyllisiä lähteitä ovat olleet
Mitä tiedämme esivanhemmistamme?
&
&
Matts Svensson
Maisa Jörnsdotter
Matts oli luultavasti entinen sotilas, joka viljeli autiotiloja, ensin Isojärven
Linkillä 1628 ja sen jälkeen 1634 Lummajan Jartulla. Hän kuoli ilmeisesti
vuonna 1635, koska puoliso mainitaan Jartulla asuvana leskenä 1635–39.
Mårten Mattsson
Brita
Mårten on merkitty lapseksi (”son”) Jartulla 1635-37, sen jälkeen talon pitäjäksi/isännäksi (”bonde”) vuonna 1638.
Hän on ollut ensin sotilaana, sen jälkeen isäntänä Soukon Prihtillä 1635–39 ja 1667. Poikia oli kolme: Grels, Anders
ja Simon. Mårten asui viimeiset vuotensa poikansa Andersin luona Isojärven Virrillä. Hänet on haudattu 15.2.1680.
&
&
&
Grels Mårtensson
Anders Mårtensson Simon Mårtensson
Lisbeta Johansdotter Brita Henricsdotter Valborg Thomansdotter
Grels oli suutari. Hän oli Soukon
Prihtillä isäntänä 1660– n. 1690 ja
asui siellä sen jälkeenkin. Lapsia oli
useita. Lisbeta kuoli 1692. Grels ja
pojat Michel, Johan ja Jöran kuolivat kaikki samana suuren nälänhädän vuonna 1697.
Anders avioitui Virrin tilaa hoitaneen Henric Sigfridssonin tyttären
kanssa ja toimi Virrin tilan haltijana 1677–1690. Sen jälkeen hänestä
löytyy merkintä sotilaana Liuhalan
Knuutilassa. Useita lapsia, joista
ei tarkempia tietoja. Myös Anders
kuoli suurena nälkävuonna 1697.
Simon Mårtenssonista eteenpäin olemme käyttäneet suomenkielisen asun nimiä. Simo syntyi 1663 ja hänestä tuli
Virrin tilan haltija veljensä Andersin jälkeen 1690. Ensimmäinen puoliso Beata
Jaakontytär kuoli 1708, avioliitto oli lapseton. Toinen puoliso (vihitty 1709) Valpuri oli Ekon kylästä, s. 1669. Poika Juho
syntyi 14.2.1710, kastettiin 6.3.1710. Tytär Maria syntyi 16.3.1712.
Simo kuoli 1712, hautauspäivä oli 27.4.
Hänen leskensä nimissä oli talon isännyys 1712–1724 eli siihen asti, kun Juho
täytti 15 vuotta. Valpuri solmi v. 1718
uuden avioliiton Järviän Roikalta peräisin olevan Henrik Henrikinpojan kanssa. Tämä lienee käytännössä vastannut
tilan hoitamisesta Juho-pojan alaikäisyyden aikana.
digitaaliarkisto ja Lasse Iso-Iivarin kokoama talonhaltijaluettelo
(users.utu.fi/isoi/talot/). Lisäksi
suurena apuna on ollut myheritage.com-sivusto, johon on voinut rakentaa sukupuuta sitä mukaa kun tietoja on löytynyt.
Hienointa tutkimuksessa on
ollut sukupolvien ketjusta puuttuvien henkilöiden löytäminen,
ja haasteellisinta kirkonkirjojen
vanhojen käsialojen tulkinta.
Tutkimus on avannut ikkunan
suvun menneisyyden asuinpaikkoihin ja laajemmin Suomen
historian vaiheisiin. Jalaskosken
mielestä sukututkimus on hyvä
avain historian ja entisajan arkielämän syvempään ymmärtämiseen. SJ
Simosta eteenpäin jatkuu Virrin vanhimpien poikien ketju, jossa Matts
Svenssonista alkaen on 14 sukupolvea.
Lienee sattuman leikkiä, että ketjun nykyisin nuorin on myös sotilas, kuten esiisä Matts aikoinaan. OS
Sukuseuran
Sukuseuramme perustamiseen johtanut kokoontuminen oli Virrillä huhtikuun
neljäntenä päivänä 1994. Perustamispäätös kirjattiin ensimmäisen sukukokouksen
pöytäkirjaan saman vuoden
heinäkuun viimeisenä päivänä. Yhdistysrekisteriin Virrin
sukuseura merkittiin toukokuussa 1995. Kolmas vuosikymmen on siis alkanut sekä
de facto että de jure.
Kaksikymmentä vuotta. Onko se pitkä vai lyhyt aika? Joskus 1940-luvun
loppuvuosina – tämän päivän nuorison mielestä siis ilmeisesti suunnilleen varhaisemmalla pronssikaudella – Tyrvään Yhteiskoulun rehtori
Hariola historian tunnilla määritteli
ikuisuuden mitaksi noin kaksikymmentä vuotta. Perusteluna oli se, että
kansojen ja valtioiden väliset rauhanym sopimukset on yleensä juhlalli-
n 20 vuotta
sesti solmittu kestämään ikuisiksi
ajoiksi. Ja yleensä ne parinkymmenen vuoden päästä ovat repeytyneet.
Kansainvälisten päätösten elämässä
ikuisuuden mitta on siis useimmiten
vain pari vuosikymmentä.
Virrin sukuseuran osalta ikuisuus
kestää varmasti pitempään. Ensimmäisten 20 vuoden aikana on tapahtunut paljon. Muistettavimpia
lienevät ensimmäinen sukutapaaminen, hartaushetki Pyhän Olavin
kirkossa silloin kun sen sisus vielä oli yksi Euroopan vanhimmista,
”Tuomas Juhonpojan” esiintyminen
200-vuotispäivänään, nyt jo kovasti
täydennystä ja täsmentämistä kaipaavan sukukirjan ilmestyminen ja
viimeisimpinä lisätietojen löytyminen 1700-luvun lopusta entistä laajemmalle sekä esi-isähorisontin ulottuminen kaksi sukupolvea luultua
taaemmaksi.
Kuvat tällä aukeamalla ja erikoisesti
tapaamisemme ensi elokuun 23. päivänä kertovat lisää. OS
Tyrvään kaksi erikoista kirkkoa
Miten se vanha, laajalti Vammaskosken ympärillä tuttu
sanonta kuuluukaan: ”Kehuu
kun tyrvääläinen kirkkoonsa”.
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko – jonka
me vanhimmat tyrvääläiset taidamme muistissamme parhaiten tuntea
”vanhana kirkkona” – on viimeksi
kuluneiden kahden vuosikymmenen
aikana ollut julkisuudessa esillä ehkä
enemmän kuin yksikään muu kirkko
koko maassa.
Kului taas melkein vuosikymmen ennen kuin uuden kirkon rakennustyö
alkoi Vammaskosken tuntumassa olevan niemen raivaamisella. Kaikkiin
päätöksiin ja käytännön toimiin vaikutti keskeisesti varsin nuorena Tyrvään nimismieheksi tullut P. W. Gallen – taiteilija Akseli Gallen-Kallelan
isä. Kirkon lopullisesti hyväksytyt
piirustukset laati Turun kaupunginarkkitehti, alun perin linnoitusupseeri
Pehr Johan Gylich.
Seitsemän vuotta kestäneen rakennustyön jälkeen vietettiin Suomen
ensimmäisen kaksitornisen kirkon
vihkiäisiä ensimmäisenä adventtina 1855. Vanhasta kirkosta siirrettiin uuteen kaksi messinkikruunua ja
1700-luvulla valetut kellot. Turkulaisen R.W. Ekmanin maalaamat alttaritaulut valmistuivat vasta yksitoista
vuotta myöhemmin. Niistä keskimmäistä pidetään miltei kopiona Turun
tuomiokirkon alttaritaulusta.
Mutta muistammeko, että sukuseuran
kotipitäjässä on myös hyvin erikoinen
pääkirkko. Se kaksitorninen siinä entisen Vammaskosken rannalla, maisemaa hallitseva aina Vammaskosken
siltaa ylitettäessä ja hyvin esillä myös
Puistokadun suunnasta. Ja sisältä valoisampi kuin useimmat kirkot.
Merkittävin erikoisuus on tietysti kirkon arkkitehtuuri. Katedraalityyppisiä
kaksitornisia kirkkoja on Suomessa
tasan kaksi. Johanneksen kirkko Helsingissä on se toinen. Ja näistä kahdesta Tyrvään kirkko on vanhempi.
Selataanpa hiukan historian lehtiä.
Kirkonkokouksessa vuonna 1826
todettiin välttämättömäksi rakentaa uusi kirkko, koska 300 vuoden
ikäinen vanha kirkko oli ahdas ja jo
kovin huonokuntoinen. Kustannuksia tietysti pohdittiin perusteellisesti – kuulostaako mitenkään tutulta?
Vanhan kirkon laajentamista esitettiin
ratkaisuksi. Ja ennen kaikkea aluepolitiikka nousi tärkeäksi. Uuden kirkon
paikasta kiisteltiin kiivaasti – kuulostaako edelleen tutulta? Itse asiassa
kirkonkylä pitäjän keskuksena haluttiin siirtää Kallialan kylästä vesistön
toiselle puolelle Kokemäenjoen ja
Turun-Tampereen tien risteykseen.
Näiden asioiden käsittelyyn kului valituksineen kolmetoista vuotta. ”Hänen hirmuisuutensa”, maaherra Lars
Gabriel von Haartman hylkäsi 1839
lopullisesti valitusten jälkeen vanhan
kirkon laajennushakemuksen.
Ainakin yksityistä kritiikkiä esitettiin. Kunnioitamme Akseli GallenKallelaa yhtenä maan suurimmista
taiteilijoista ja muistamme hänen
eläneen lapsuutensa kesät Tyrväällä
ja maalanneen ensimmäiset työnsä
täällä, kuuluisimpana ”Poika ja Varis”.
Hän kuitenkin kuului arvostelijoihin
– jossakin vaiheessa hän kirjoitti ystävälleen Tyrvään isäntämiesten olevan pähkähulluja, kun ovat ryhtyneet
pystyttämään tuommoista katedraalia
tänne erämaahan...
Tyrvään kirkko on Suomen vanhin
katedraalikirkko.
Kirkon rakentaminen oli alueelle valtaisa ponnistus, mutta innostus oli
suuri. Talot määrättiin manttaalin
mukaan tekemään työpäiviä jalkamiehinä ja hevosen kanssa. Piti luovuttaa rakennuksen rungoksi tukkeja
sekä ajaa kymmeniä tuhansia kuormia
Sammaljoen kankaalta hautausmaan
pohjaksi täytemaata. Savea tarvittiin
samoin tuhansia kuormia rakennusaikaisen tiilitehtaan käyttöön kirkon
vaatimaa tiilimäärää varten. Wirrin
1823 syntynyt isäntä, yhteistoimiin
aktiivisesti osallistunut Tuomas Wilhelm vertasikin aikoinaan hommaa
(nykykielellä sanottaisiin kai projektia...) Jerusalemin temppelin rakentamiseen.
Ensimmäiset urut hankittiin Kangasalan Urkutehtaalta melkein kolmenkymmenen vuoden päästä 1883. Ne
palvelivat puoli vuosisataa, kunnes
uudet urut saatiin vuonna 1933. Kirkko sähköistettiin vuonna 1923. Parinkolmenkymmenen vuoden välein on
yleensä tehty erilaisia kunnostustöitä,
huomattavin arkkitehti B. Strömmerin johdolla 1938.
Vuonna 1918 kevättalvella kirkko oli
jonkin aikaa punaisen puolen linnoituksena ennen Vammalan tuhonnutta
paloa. Torniin sijoitetulla konekiväärillä pyrittiin hallitsemaan Vammaskosken siltaa. Vaurioita kirkolle ei
aiheutunut.
Todellisessa vaarassa kirkko oli 1982,
kun edellisenä vuonna aloitetun perusteellisen remontin valmistumisesta
oli ehtinyt kulua vasta pari kuukautta.
Tulipalo tuhosi juuri uusitun kirkon
lattian ja penkit, pilasi urut sekä nokesi seinät, mutta lähellä ollut täydellinen tuho vältettiin, kun satunnainen
ohikulkija teki yöllä hälytyksen. Oli
lähellä se, mikä Pyhän Olavin kirkolle
tapahtui viisitoista vuotta myöhemmin.
Lähteinä on käytetty Marja-Liisa Rönkön ja Pirjo Silverin kirkkoa koskevia
teoksia sekä eräitä lehtiartikkeleita.
Ex-kirkkoherra Osmo Ojansivun mukaan Tyrvään kirkkoa on kutsuttu
jopa arkkihiippakunnan pohjoispuolen katedraaliksi. Kirkossa on tilaa
1200 ihmiselle ja sen tornit kohoavat
39 metrin korkeuteen. OS
Juuret Kirjapääkaupungissa
Monta kertaa lienee jo todettu, että sukuseuramme voi todella kunnioittaa kotiseutunsa
nimeä, historiaa ja perinteitä.
Tunnustus on yhtä perustellusti annettava myös nykyisyydelle, Sastamala-nimen alla.
Sovittakoon kuitenkin, että juuremme
ovat Sastamalan Tyrväällä, alunperin
Isojärven kylässä, joka tänään tunnetaan paremmin Lantulana. Silloin ei
asiaan jää mitään epäselvää.
Sastamala julistautui Suomen kirjapääkaupungiksi 11.1.2013. Julistautuminen tapahtui tietysti hiukan pilke
silmäkulmassa – nimessä paino on
kahdella ensimmäisellä osalla kuten
Pekka Vuoren laatima tunnuskuviokin vahvistaa. Mutta ulottuuhan kirjan perinne Tyrvään tienoilla satojen
vuosien päähän. Julistautumisen alkuna oli Vammalan kaupungin toukokuussa 1984 järjestämä matkailuseminaari, jossa Tampereen kaupungin
silloinen museotoimenjohtaja Martti
Helin teki ehdotuksen vanhan kirjallisuuden päivien järjestämisestä
Vammalassa ja esitti hahmotelman
ohjelmarakenteeksi. Siitä ehdotuksesta kasvoi pian Vammalan kulttuuritapahtumien kruununjalokivi ja kirjaVammalasta kuoriutui myöhemmin
kirja-Sastamala. Kehitykseen liittyy
myös sekä pysyvän näyttelyn että monia erikoistilaisuuksia tarjoavan kirjan museon perustaminen Marttilankadun varrelle. Pukstaaviksi nimetty
museo avattiin Vanhan Kirjallisuuden
Päivien yhteydessä vuonna 2011. Kirjailija Kai Linnilä esitti 1985 ajatuksen
pysyvästä kirjanäyttelystä Vammalaan. Todellisuudeksi idea kasvoi monien vaiheiden jälkeen 2000-luvulla.
Pirkanmaan kylä ja
Kylähullu Maaseudun
Tiennäyttäjä
Jo kauan erittäin aktiivisesti toiminut
Lantulan seudun kyläyhdistys sai palkintonsa vuonna 2012, jolloin Lantula
valittiin Pirkanmaan vuoden kyläksi.
Aktiivisen kylätoiminnan keskipisteenä on ollut Isojärven kouluksi 1930-luvun lopulla rakennettu koulukiinteis-
tö, jonka kyläyhdistys rohkeasti osti
kaupungilta, nimesi Lantula-taloksi
ja aloitti mittavan vapaaehtoistyön
talon kunnostamiseksi kaiken muun
toiminnan ohella. Sukuseuramme on
kokoontunut Lantula-talolla kaksi
kertaa, vuosina 2000 – silloin koulu
vielä toimi – ja 2011.
Lantulan seudun kyläyhdistyksen
saavutukset ovat syntyneet innostuneen, aktiivisen vapaaehtoisryhmän
pyyteettömän vaivannäön tuloksina.
Kuten monesti tällaisissa tapauksessa
niin Lantulassakin voidaan löytää keskeisimmät ideoijat ja vaikuttajat. Vuosittain kylä palkitsee yhden vaikuttajan Kylähullun arvonmellä. Muutama
vuosi sitten ensimmäiseksi kylähulluksi nimetty yhdistyksen puheenjohtaja sai Pirkanmaan kylien yhteisessä
koontumisessa 7.7.2013 Maaseudun
Tiennäyttäjä -tunnustuksen. Ja viikko
sen jälkeen hänet äänestettiin Vammalan avainhenkilöksi.
Siis kuka? Tietysti sukuseuramme
perusidean jo 1980-luvulla lausunut,
alkukokoontumisen organisoinut ja
yhdeksän vuotta sukuseuran ensimmäisenä puheenjohtajana toiminut
meidän kaikkien tuntema Leena, Leena Virri-Hanhijärvi. OS
vanhankirjallisuudenpaivat.com
pukstaavi.fi
lantula.fi
Jäsenmaksu 2015
Virrin sukuseuran hallitus ja toimihenkilöt
Sukuseuran jäsenmaksu on 10 euroa vuodessa.
Lehden mukana on tilisiirtolomake maksua varten.
Muista käyttää viitenumeroa! Jos maksat useamman
henkilön maksuja kerralla, älä käytä viitettä vaan
mainitse viestikentässä jäsenten nimet. Kiitos!
pj. Sanna Jalaskoski
040 537 1485, [email protected]
vpj. Eila Mäensivu
050 535 4929, [email protected]
Marja Koivisto
0400 611 020, [email protected]
Helena Okslahti
040 734 0813, [email protected]
Birgit Viikari
050 300 6718, [email protected]
Marita Mellin
040 829 0535, [email protected]
Raija Jalaskoski
040 831 4603, [email protected]
Hilkka Krapi
050 406 3112, [email protected]
Arto Mäenpää
03-5157197, 0500-799070
Taloudenhoitaja Pirjo Hernesniemi
040 747 9562, [email protected]
Sihteeri Jari Lehti
050 309 0322, [email protected]
Arkistonhoitaja/tiedottaja Osmo Särkilahti
Puistokatu 6 A 1, 39500 Ikaalinen
0400 782 894; [email protected]
---------------------------------------Hallituksen erovuoroisuusjärjestys:
2015: E. Mäensivu, A. Mäenpää, H. Okslahti
2018: S. Jalaskoski, M. Koivisto, B. Viikari
Virrin sukuseura verkossa:
www.virrit.yhdistysavain.fi
Virrin viesti 2015
toimitus Osmo Särkilahti, Jari Lehti ja Sanna Jalaskoski logo Juho Sipola paino Laserma, Tampere