Copyright ©
ISBN 978-952-7007-26-6
elinaandjohanna.com
Johanna Nordblad
johannanordblad.com
!
!
Elina Manninen
elinamanninen.com
2
SARDINIA
2014
FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS
KILPAILUT
Vuoden 2014 vapaasukelluksen joukkue MM-kilpailut
järjestettiin Cagliarissa, Sardiniassa. Kilpailun
järjestäjänä oli BlueWorld Apnea School, joka on
perustettu vuonna 2010 ja on sen jälkeen järjestänyt
useita vapaasukellustapahtumia. Pääjärjestäjinä
kisoissa olivat Riccardo Mura, Roberto Mattana ja
Emanuele Mannu.
Kilpailut pidettiin 16-27.9.2014 ja monet kilpailijoista
saapuivat paikalle jo muutamia päiviä ennen kisan virallista
alkua harjoittelemaan.
Allaslajit järjestettiin Hotel Setarin 25 m altaassa ja syvyyttä
sukellettiin noin 15 minuutin venematkan päässä hotellin
läheisestä rannasta.
Kilpailijoita saapui paikalle 14 maasta ja kilpailevia sukeltajia
oli yhteensä 67.
5
AIDA:n sihteeri, Carla Hanson.
6
CARLA HANSON
AIDA on kansainvälinen vapaasukelluksen
keskusjärjestö. AIDA on lyhenne ranskankielisistä
sanoista Association Internationale pour le development
apnee.
Laji on kehittynyt paljon, samoin lajin tutkimus, ja se on
mahdollistanut syvemmät sukellukset, pidemmät
hengenpidätykset ja lisännyt lajin harrastajien määrää.
Cagliarin kisat oli järjestetty erittäin hyvin. Kisan
järjestäjä Ricky Murra halusi tehdä asiat oikein ja pitää
hyvän kilpailun. Hänellä on uskomattoman hieno asenne
ja hyvä tiimi. Hän todella teki kilpailusta menestyksen.
Hänen kanssaan on helppo tehdä töitä, joka on hyvä
asia myös koko AIDAlle.
Itse aloitin vapaasukelluksen kilpailemisen vuonna 2009
käytyäni William Trubridgen kurssin. Olin uimari ja minulla oli
paljon loukkaantumisia kovasta harjoittelusta, joten kokeilin
jotain “helpompaa”. Vapaasukellusharjoittelu on helppoa
verrattuna uimaharjoitteluun USA:ssa. Olin Williamin
kurssilla aika hyvä, joten William ehdotti että osallistuisin
kilpailuun, joten osallistuin ensimmäisiin MM-kisoihini vuonna
2009. Osallistuin muutamaan kilpailuun ja yritin saada
ennätyksiä ja sitten tulin mukaan AIDAn toimintaan. Nyt
minulla on niin paljon hommaa kilpailuissa, että luovuin
kilpailemisesta, ainakin joksikin aikaa. Olen AIDAn sihteeri ja
jaan kilpailujen tuloksia joka vie paljon aikaa.
Minulla ei ole huippuvapaasukelluksen vaatimia henkisiä ja
fyysisiä ominaisuuksia. Olen liian lihaksikas, en osaa
rentoutua, enkä pidä vapaapudotuksesta. Minulle tärkeintä
on päästä “platelle” ja sukeltaa ylös tai uida altaan päähän.
Pidän siitä, mutta minusta ei koskaan tule todella hyvää
kilpaililjaa. Pidän harjoittelusta ja se pitää minut hyvässä
kunnossa. Olen vanhempi kuin monet vapaasukeltajat, joten
minun pitää tehdä enemmän töitä harjoittelun eteen.
Tapasin Mikko Pöntisen ensimmäistä kertaa Kalamatassa
vuonna 2011. Hän on hieno tyyppi ja hyvä sukeltaja. Anteron
tunnen kilpailuista. Hän on AIDAn “technical officer”, joten
teemme töitä yhdessä. Olen myös hänen vaimonsa Katyan
ystävä, joka on AIDAn tuomari. Olimme yhdessä tuomareina
viime vuonna Vertical Blue kisassa ja Antero oli siellä
kilpailemassa. Näissä kilpailuissa he menivät myös naimisiin.
Mikko Anttosen tapasin ensimmäistä kertaa Cagliarissa.
Rakastin hänen mohikaanikampaustaan! Meillä oli hauskaa.
AIDAn presidentti Kimmo on myös suomalainen. Kiusaan
häntä ja kutsun heitä nimellä Kimmo ja hänen iloiset
miehensä. Kimmo, Mikko, Mikko ja Antero.
7
MAAJOUKKUE
FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS
2014
MAAJOUKKUE
Suomesta kilpailuun osallistui miesten maajoukkue:
Antero Joki, Mikko Pöntinen, Mikko Anttonen ja
valmentaja Johanna Nordblad.
Mikko Anttonen
Mikko Pöntinen
Antero Joki
Johanna Nordblad
10
Viimeinen maajoukkueleiri ennen MM-kilpailuja pidettiin Kouvolassa.
Koko tiimi oli paikalla ja viimehetken valmistautumiset ennen kilpailupaikalle lähtöä lupasivat hyvää.
Johanna lähti tällä kertaa mukaan valmentajan roolissa.
Joukkueen taso oli tänäkin vuonna todella korkea.
Valmentajan kanssa sovittiin kilpailukuviot etukäteen.
Jokaisella kilpailijalla on oma tapansa valmistautua lähtöön.
Valmentajalla ei ollut syytä huoleen. Nämä pojat ovat parhaita!
Mikko, Mikko ja Antero. Taas mennään!
Ikelite valikoimaamme kuuluvat kaikki Ikeliten vedenalaiskamerakotelot, salamat, valot ja portit sekä lisätarvikkeet. Suorat
kontaktimme Ikeliten tehtaaseen, Yhdysvaltoihin, takaavat nopeat toimitukset, mutta myös ripeän toiminnan kiperissäkin
tilanteissa.
[email protected]
EW Dive Vuorikatu 5, LAHTI
Kauttamme hoituvat niin takuukorjaukset kuin muut tuotehuollot.
EW Dive verkkokauppamme www.ewdive.com palvelee sinua 24h joka päivä.
; Ikelite tuotteiden virallinen maahantuoja.
KILPAILUT
2014
FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS
Pojat saapuivat kilpailupaikalle jo viikkoa ennen kilpailun virallista alkua tekemään viimehetken harjoittelut.
Varsinkin syvyyssukelluksen kannalta on erittäin tärkeää varmistaa juuri sen hetkinen sukelluskunto ja tottua olosuhteisiin.
Kun Elina ja Johanna saapuivat viikkoa myöhemmin paikalle, pojat olivat jo tutustuneet kilpailuolosuhteisiin.
Vielä oli kuitenkin muutama päivä aikaa valmistautua hurjiin kilpailusuorituksiin.
Joukkue ilmoittautui kilpailuun.
Virallinen kilpailulääkäri antoi pojille luvan sukeltaa.
Ennen virallisen kilpailun alkua, oli aikaa tutustua myös kilpailupaikan lähiympäristöön.
Pojilla oli onneksi kaikki tärkeimmät paikat jo selvillä.
Kaikki odottivat innolla avajaisia ja kilpailujen alkamista.
Sukellusretket, hyljesafarit,
polttarit tai henkilöstöpäivät.
Ota yhteyttä ja rakennetaan yhdessä
elämäsi meriseikkailu!
AVAJAISET
2014
FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS
Team Finland on valmiina avajaisiin.
34
Paikalliset Sardinialaiset tanssijat valmistautuivat myös esittämään meille taitojaan.
Grant Graves oli tuttuun tapaan yksi kilpailun tuomareista.
Daan Verhoeven oli mukana kuvaamassa jälleen kerran.
Daan Verhoeven ja Per Westin.
Avajaiset vietettiin hotellialueella.
On hienoa nähdä jokaisen maan edustajat.
Den GC Ukrainasta on onneksi myös saapunut paikalle kameroineen.
Kilpailut voivat alkaa!
Huomenna täällä ei ole enää yhtä rauhallista.
HARJOITUKSET
FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS
2014
Kovan tuulen takia
syvyyssukelluksia ei tehdä
ensimmäisenä, kuten oli
tarkoitus, joten kilpailut alkavat
staticin harjoittelupäivillä.
46
Johanna kertaa joukkueen
kanssa uudelleen ja uudelleen
sovittujen lähtömerkkien
antamista.
Jos merkit antaa hiemankin
väärin, kilpailusuoritus
todennäköisesti epäonnistuu.
Sukelluksen
pintautumisvaiheessa on
tärkeää ottaa huomioon altaan
syvyys. Täällä oli mahdollista
laittaa korokkeita altaan
pohjaan.
Varusteet on tarkastettu ja allas
vaikuttaa sopivalta kilpailuun.
Suomen joukkue on
tyytyväinen järjestelyihin.
Kultapukuiset venälaiset ovat
ehdottomasti koko kilpailun
ennakkosuosikkeja.
Kaikki odottavat innolla
kilpailujen alkamista.
Cornelius Frisendorf Saksasta.
Pedro Santana Portugalista
avustaa.
John Wright Uudesta
Seelannista on mukana
tuomarina.
Grant Graves.
Robert King toimii tuomarina.
Turvasukeltajat ovat valmiina.
Harjoittelupäivänä myös he
käyvät vielä läpi kaikki tärkeät
asiat ennen kilpailujen alkua.
Suomen joukkueen strategia
static-kilpailuun on valmis.
Kaikki yksityiskohdat ovat
tarkasti muistissa.
Yhden ihmisen on vaikea
kellottaa kolmea sukeltajaa
samaan aikaan.
Hyvältä näyttää.
Allaslajeissa Suomen joukkue
kuuluu ehdottomasti
kärkikolmikkoon.
Happisaturaatiomittaukset ovat osa Suomen joukkueen valmistautumista.
On mielenkiintoista seurata sykkeen kehitystä hengenpidätyksen aikana.
TEAM
FINLAND
MIKKO PÖNTINEN
2014
MIKKO PÖNTINEN
Vapaasukellus on minulle jännittävä ja
opettavainen matka, jonka varrella
olen päässyt paikkoihin, joihin harva
ihminen on koskaan aiemmin päässyt
ja kokenut asioita ja tunteita, joita
harva ihminen normaalissa arjessaan
koskaan kokee. I’m OK.
MIKKO PÖNTINEN
Yksi hienoimmista vapaasukelluskokemuksistani on
ollut syvyyssukeltaminen ilman köyttä Dominicalla
vanhan meressä olevan tulivuoren kraatterin
pystysuoraa seinämää pitkin. Seinämä jatkuu alaspäin
monen sadan metrin syvyyteen, ja oli varsin uskomaton
tunne olla vapaapudotuksessa sen vieressä, katsella
sen liukumista ohitse ja lipua syvyyksiin.
Olen 26-vuotias ja asun ja opiskelen Helsingissä. Valtaosan
elämästäni asuin Kouvolassa, jossa edelleen käyn toisinaan
viikonloppuisin harjoittelemassa kotiseurani Sukellusseura
Vesikoiden allasvuoroilla.
Vaikka olen harrastanut sukeltelua ja snorklailua ihan
pienestä pitäen, varsinaisesta vapaasukelluksesta kuulin
ensimmäisen kerran vuonna 2006, kun näin taikuri David
Blainen dokumentin Drowned Alive. Ohjelmassa hän yritti
rikkoa staticin silloista maailmanennätystä 8 min 58 s. Olin
myyty. Välittömästi aloin itse harjoitella kuivastaticia ja etsiä
vapaasukelluksesta tietoa internetistä. Nopeasti löysinkin
Freediving Team of Finlandin sivut, joiden kautta pääsin lajiin
kiinni. Osallistuin kaverini kanssa FDTF:n hallileirille, jolla
järjestettiin myös introkurssi. Leiriltä löytyi myös muita
kouvolalaisia vapaasukeltajia, joiden kanssa aloin harjoitella
sukellusseuran hallivuoroilla. Kilpauran auttoi alkuun
viimeistään se, että seuraavana keväänä SM-kisat
järjestettiin Kouvolassa, jolloin oli tietysti itsekin pakko
osallistua.
Varsinaista muuta kilpaurheilutaustaa minulla ei ole, mutta
vesilajeista olen nuorempana harrastanut kaverin kanssa
perusvälinesukeltamista sukellusseurassa sekä käynyt
ainakin yhden kilpauintikurssin. Lisäksi olen harrastanut
judoa ja hieman muita kamppailulajeja sekä skeittaamista ja
parkouria. Isäni on harrastanut paljon snorklaamista, ja
ainakin osa vapaasukelluskipinästä on varmasti peräisin
lapsena hänen kanssaan tehdyistä snorklailuretkistä.
Olosuhteiden pakosta Suomessa tulee keskityttyä
enimmäkseen allaslajeihin, sillä hyviä harjoituspaikkoja
syvyyssukellukseen on melko rajatusti ja niitäkin voi käyttää
vain muutaman kuukauden vuodesta. Viime vuodet ovat
kuluneet pääasiassa pituussukelluslajeja harjoitellessa,
mutta viime kesänä panostin enemmän syvyyslajien ja
staticin harjoitteluun. Harjoitusmäärät vaihtelevat
muutamasta kerrasta viikossa noin 10 harjoituskertaan
viikossa, muusta elämäntilanteesta ja harjoittelujaksosta
riippuen.
Kaikilla vapaasukelluslajeilla on omat erikoispiirteensä ja on
vaikea valita niistä mitään erityistä suosikkia. Vahvin lajini on
tällä hetkellä pituussukellus räpylöillä, mutta tavallaan juuri
siitä syystä viime aikoina on ollut mukava keskittyä
74
enemmän muihin lajeihin, koska niissä on enemmän varaa
kehittyä. Viime kesän aikana löysin itselleni mukavan tavan
harjoitella staticia ja myös syvyyssukellus alkoi siihen
panostamisen ansiosta lähteä kulkemaan oikeastaan
paremmin kuin koskaan.
Ensimmäiset kisani olivat SM-kisat 2007 Kouvolassa. Koska
kilpailut järjestettiin kotialtaassani, oli osallistuminen
itsestäänselvyys. Kilpailu meni myös varsin hyvin, ainakin
siihen nähden, että olin ehtinyt harjoitella lajia vasta puoli
vuotta. Sain hopeaa pituussukelluksessa ilman räpylöitä ja
sain hetken aikaa pitää hallussani lajin Suomen ennätystäkin
tuloksella 117 metriä. Ehkä hyvää tulostakin hienompaa oli
kuitenkin päästä tutustumaan muihin vapaasukeltajiin.
Etenkin kokeneisiin kisaajiin tutustuminen oli jännittävää,
sillä heidän tuloksiaan ja kirjoituksiaan olin vain aiemmin
ihaillen päässyt internetin kautta seuraamaan. Monet
ensikisoissani tapaamistani sukeltajista ovat olleet ystäviäni
siitä lähtien ja monien kanssa olemme jakaneet jo monet
yhteiset koti- ja ulkomaankilpailut, leirit ja tapaamiset.
Hyvin menneiden ensimmäisten SM-kisojeni siivittämänä
pääsin mukaan maajoukkuerinkiin ja sen kautta
osallistumaan ensimmäisiin MM-kisoihini Mariboriin,
Sloveniaan, ja vieläpä heti samana vuonna, alle vuoden
harjoittelun jälkeen. Mariborissa tulokseni taisivat olla 112m
DNF ja 5min 37s STA, joilla ei tietysti vielä kärkikahinoihin
osallistuttu. Jälleen hienointa oli kuitenkin uusiin sukeltajiin
tutustuminen ja kovien kansainvälisten sukeltajien
edesottamusten seuraaminen.
Opin kisoista paljon, ja sieltä käteen tarttui mielestäni yksi
tärkeimmistä vapaasukellusopeista, eli kehon tuntemusten
mukaan sukeltaminen. Koska harjoittelun myötä oppii
seuraamaan sukelluksen aikaisia tuntemuksiaan ja
päättelemään, milloin on viimeistään pintauduttava, jotta ei
menetä tajuntaansa, on aivan turhaa päättää ennen
sukellusta, kuinka pitkälle aikoo sukeltaa. Etukäteen
asetetuista kovista tavoitteista ei ole tässä lajissa hyötyä,
koska yleensä ne aiheuttavat vain turhaa jännitystä, ja mikäli
etukäteen päätettyyn tavoitteeseen päästyään onkin vielä
happea jäljellä, jättää turhaan sukelluksen kesken. Jos taas
toisaalta onkin hieman huonompi päivä tai on yliarvioinut
kuntonsa, päättyy väkisin tavoitteeseen asti viety sukellus
usein tajunnanmenetykseen. Olen Mariborin MM-kisojen
jälkeen yrittänyt sukeltaa kaikki maksimisukellukseni fiiliksen
mukaan, metreistä välittämättä.
Vuodesta 2007 lähtien olen osallistunut kahdeksaan
SM-kisaan ja yhdeksään MM-kilpailuun.
Kilpailijan roolin lisäksi olen myös vapaasukelluskouluttaja ja
tuomari. Tuomarointi on jäänyt varsin vähiin, koska olen itse
yleensä altaassa kisaamassa, mutta kursseja olen
kouluttajan roolissa pitänyt enemmänkin. Toimin myös
Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnan
75
maajoukkuevastaavana, ja olen maajoukkueringissä oppinut
paljon ja toivottavasti myös itse antanut muille jotakin.
Parhaat tulokset:
Parhaat kisatulokseni ovat 254 m pituussukellus
räpylöillä (ja 261 m muutamalla virhepisteellä), 181 m
pituussukellus ilman räpylöitä, 7 min 34 s static, 85 m
syvyyssukellus räpylöillä ja 50 m syvyyssukellus ilman
räpylöitä.
Harjoituksissa olen joissain lajeissa saanut hieman
parempia tuloksia. Ilman räpylöitä olen sukeltanut 184
metriä, tehnyt staticia 8min 1s (ja kuivastaticia sängyssä
8 min 44 s) sekä sukeltanut syvyyttä räpylällä 87 metriä.
76
LAJIN KEHITYS
Lajin harjoittelu on muuttunut vuosien saatossa
järjestelmällisemmäksi, niin maailmalla kuin Suomessa.
Tämän myötä tulostaso on noussut radikaalisti, ja jatkaa
edelleen nousuaan. Aloittaessani harrastusta
SM-kisoissa 150 m pituussukellus räpylöillä oli todella
kova tulos. Maailmanennätyskin oli vain muutaman
metrin yli 200 m. Nykyään SM-kisoissa nähdään useita
yli 200 metrin sukelluksia ja maailmanennätys hipoo
kohta jo 300 metriä.
Ehkä suurin muutos harjoittelutavoissa liittyy
valmistautumisrutiineihin ennen pitkiä sukelluksia. Ennen
vanhaan lähes kaikki tekivät ennen maksimisukelluksia
paljon lyhyitä tai keskipitkiä sukelluksia, tarkoituksena kehon
vähittäinen totuttaminen sukeltamiseen ja sukellusrefleksin
käynnistäminen. Tätä lähestymistapaa tuntui vielä tukevan
se, että pitkät sukellukset tuntuvat lämmittelysukellusten
jälkeen mukavammilta ja helpommilta. Nykyinen käsitys on
kuitenkin, että lämmittelysukellukset vain turruttavat
sukellusrefleksiä ja sukellusten helpottuminen johtuu
luultavasti lähinnä veren puskuriaineiden muutoksista.
Sukellusrefleksi on eloonjäämisrefleksi, joka tosiasiassa
lähtee voimakkaimmin päälle, kun keho ja kasvot joutuvat
yllättäen veden alle. Kilpatilanteessa refleksi siis on
voimakkaimmillaan, jos pitkä sukellus tehdään ilman
lämmittelyjä. Refleksin voimakkuutta voi yrittää vielä
maksimoida niin, että sukeltaa ilman uimalaseja ja jopa
tiputtautuu veteen vasta juuri ennen lähtöä. Näin keho joutuu
suurempaan "shokkiin" ja sukellusrefleksi käynnistyy
voimakkaasti. Lähes kaikki maailman kärkisukeltajat tekevät
nykyään etenkin pituussukellussuorituksensa ilman
lämmittelyjä. Staticissa lämmittelyjen tekeminen on edelleen
melko yleistä, sillä siinä sukellusrefleksin voimakkuus ei ole
yhtä merkittävä tekijä, koska lihastyö on olematonta. Tällöin
lihasten hapenkulutusta ei voimakas sukellusrefleksi enää
voi juurikaan vähentää, toisin kuin pituussukelluksessa.
Myös syvyyslajeissa tehdään lämmittelysukelluksia edelleen
varsin yleisesti, jotta keuhkoja saa hieman venyteltyä ja
totutettua paineeseen ennen syvää sukellusta, mutta
niissäkään ilman lämmittelyjä tehty sukellus ei ole
poissuljettu vaihtoehto. Voidaan myös spekuloida, auttavatko
syvyyslämppärit oikeasti keuhkojen venyvyyteen, vai olisiko
sukellusrefleksin maksimointi pituuslajien tapaan myös
keuhkojen kannalta turvallisin vaihtoehto. On mahdollista,
että ensimmäisellä sukelluksen aikana keuhkoja suojaava
ns. blood shift saattaa olla voimakkaimmillaan.
Lajin aloitettuani en harjoitellut kovinkaan järjestelmällisesti.
Harjoittelin pääasiassa DNF:n tekniikkaa ja silloin tällöin
kokeilin vuorolla hieman pidempiä vetoja. Oheisharjoittelua
ei varsinaisesti ollut, vaan keskityin vain mukavaan
77
sukeltamiseen, sekä satunnaisiin apneakävelyihin. Alussa
tietysti tulokset paranivat ihan noinkin, ja pääsin yli 100
metrin pituussukelluksiin muutaman kuukauden harjoittelulla.
Koko laji minulle alkoi kuivastaticin harjoittelusta, jossa
kehityin jälkikäteen katsottuna hyvin nopeasti ja pääsin yli 5
minuutin ja jopa 6 minuutin aikoihin muutamassa viikossa.
Tavoitteeni oli vain oppia uutta, eikä kilpaura millään tavoin
siintänyt mielessä, ainakaan ennen ensimmäisiä
SM-kisojani.
lähikuukausina, ja yliopisto-opintoni veivät taas normaalia
enemmän aikaa.
Päämotivaationi harjoituksiin lähtemisessä on halu kehittyä
ja oppia. Peruskunto- ja lihaskuntoharjoituksia motivoi
kilpaurheilun lisäksi ihan myös oman terveyden ja
hyvinvoinnin parantaminen.
Harjoitusmääräni ovat vaihdelleet varsin runsaasti,
muutamasta kerrasta viikossa yli kymmeneen kertaan
viikossa. Ensimmäisenä harjoitusvuotenani määrät olivat
varsin maltillisia, sillä en harjoitellut mitenkään
suunnitelmallisesti. Vuonna 2008 aloin hieman suunnitella
harjoitteluani ja liittää siihen myös peruskuntoharjoittelua,
kuten varsin runsaasti juoksua. Suunnitelmallinen harjoittelu
johtikin useisiin pituussukelluksen Suomen mestaruuksiin ja
hyviin suorituksiin joukkuelajien MM-kisoissa Egyptissä,
jossa myös ensimmäisenä suomalaisena sukelsin yli 200m
pituutta räpylällä. Myös staticini sain ensimmäistä kertaa yli
seitsemään minuuttiin. Tätä seuraavina vuosina määrät ovat
vaihdelleet kauden sisällä varsin paljon johtuen erinäisistä
tekijöistä, mutta eri vuosien kokonaisharjoitusmäärissä tuskin
on ollut kovin suuria eroja. Esim. vuoden 2014 keväällä ja
kesällä harjoittelin varsin suuria määriä SM- ja MM-kisoja
varten, mutta syksyllä MM-kisojen jälkeen harjoitusmäärät
olivat varsin maltillisia, sillä suuria kisoja ei ollut tiedossa
78
HARJOITTELU
Nykyinen harjoitusfilosofiani sisältää varsin
monipuolisesti erilaisia osa-alueita, kuten aerobinen,
anaerobinen, apnea- ja lihaskunto. Mielestäni nämä
tukevat toisiaan. Voidaan ajatella, että nämä eri
osa-alueet ovat palikoita ja kilpasukellus on näistä
palikoista rakennettu mahdollisimman korkea torni. Jos
panostaa kaiken vain yhteen palikkaan, eli harjoittelee
vain yhtä osa-aluetta, tulee tornista, eli kisatuloksesta,
varsin matala. Useampaan palikkaan panostamalla on
tornista helpompi rakentaa korkea ja se myös pysyy
paremmin pystyssä.
Ensimmäinen palikka on aerobinen harjoittelu. Se ei ole
suoraan hyödyllistä vapaasukelluksen kannalta, vaan
päinvastoin liiallisessa määrin jopa haitallista, sillä se opettaa
kehon käyttämään mahdollisimman paljon happea
energiantuotannossa. Vapaasukelluksessa taas haluamme
käyttää mahdollisimman vähän happea, jotta se riittää
pidemmäksi aikaa. Aerobinen harjoittelu on kuitenkin
tärkeää, koska se luo perustan koko tornille, ja kun perusta
on vahva, voi sen päälle kasata enemmän ja suurempia
palikoita. Esimerkiksi hyvä aerobinen harjoittelu antaa
mahdollisuuden kovempaan ja tehokkaampaan
anaerobiseen ja lajinomaiseen harjoitteluun ja myös
helpottaa ja nopeuttaa palautumista.
Aerobista harjoittelua on kaikki pitkäkestoinen liikkuminen,
esim. juoksu, uinti ja räpyläuinti.
Toinen palikka on anaerobinen harjoittelu. Aerobisessa
harjoittelussa tuotettiin energiaa hapen avulla,
anaerobisessa taas ilman happea.
Vapaasukellussuorituksessa haluamme siis tehdä
mahdollisimman suuren osan lihastyöstä anaerobisesti,
jolloin happea kuluu hitaammin ja säästyy enemmän aivoille.
Anaerobinen harjoittelu on suoraan hyödyllistä
vapaasukellussuoritusta ajatellen ja se voidaan jakaa
kreatiini- ja maitohappo-osa-alueisiin. Kreatiini on lihasten
nopea energiareservi, jonka käyttäminen ei kuluta lainkaan
happea. Sen maksimointi on järkevää
vapaasukellussuoritusta ajatellen. Kreatiiniaineenvaihduntaa
voi harjoittaa esim. lyhyillä, 100% tehon sprinteillä sekä
voimaharjoittelulla. Itse teen varsin paljon
maksimivoimaharjoittelua, kuten 5x5-sarjoja suurilla
painoilla. Teen kokonaisvaltaisia liikkeitä, kuten kyykkyä,
maastavetoa ja penkkipunnerrusta. Lyhyet sarjat, kuten 5x5
ovat mielestäni hyviä vapaasukellukseen, koska ne
kehittävät ensisijaisesti voimaa, kun taas 8-12 toiston sarjat
kasvattavat ensisijaisesti lihasmassaa. Lyhyillä sarjoilla saa
enemmän voimaa samalla lihasmassan kasvulla kuin
pidemmillä sarjoilla.
79
Toinen anaerobisen harjoittelun alue on maitohapot. Kun
lihaksesta alkaa loppua kreatiini, mutta happea ei ole
riittävästi tarjolla, siirtyy lihas anaerobiseen glykolyysiin,
jonka lopputuotteena syntyy energiaa ja maitohappoa.
Maitohappo kertyy kehoon ja aiheuttaa polttavan tunteen
lihaksissa, kunnes se taas hajotetaan hapen avulla.
Taloudellinen maitohapon tuottaminen ja sen sieto ovat
oleellisessa osassa pitkiä vapaasukellussuorituksia. Pitkän
pituussukellussuorituksen lopussa minulla voivat reidet olla
niin hapoilla, että räpylällä potkiminen on jo hyvin vaikeaa ja
tuskallista. Tässä vaiheessa maitohaponsieto ratkaisee.
Hyviä harjoituksia ovat hieman pidemmät sprintit ja
sprintti-intervallit, sekä kuntosalilla pitkät, esim. 20 toiston
sarjat.
Kolmas palikka on tekniikkaharjoittelu. Jos autolla haluaa
päästä mahdollisimman pitkälle yhdellä tankillisella,
kannattaa olla mahdollisimman iso bensatankki, mutta ennen
kaikkea kannattaa kuluttaa mahdollisimman vähän bensaa.
Vapaasukelluksessa hapenkulutusta minimoidaan osaltaan
taloudellisella sukellustekniikalla. Tavoitteena on siis päästä
eteenpäin mahdollisimman vähällä työllä. Tämä onnistuu
etenemällä tarpeeksi rauhallisesti, koska vedenvastus
kasvaa nopeuden neliöön, ja olemalla tekemättä turhia
liikkeitä. Tekniikkaharjoittelussa kannattaa analysoida hyvien
sukeltajien (ja myös kilpauimareiden) tekniikoita esim.
videolta ja verrata niitä videoihin omasta tekniikasta. Erilaiset
drillit ovat hyödyllisiä, mutta ennnen kaikkea vaaditaan
runsaasti lyhyitä sukelluksia tekniikkaan keskittyen. Osaksi
tekniikkaharjoittelua voidaan ajatella myös lihasten venyttely,
joka parantaa liikeratoja ja liikkeiden taloudellisuutta.
Neljäs palikka on varsinainen apneaharjoittelu. Tämä
voidaan vielä jakaa useampaan alaluokkaan, joita ovat
ainakin hiilidioksidinsieto, hapenpuutteensieto,
sukellusrefleksin maksimointi ja syvyysadaptaatio.
Hiilidioksidinsieto on tärkeä osa-alue varsinkin lajia
aloitettaessa, koska silloin se usein rajoittaa sukellusten
pituutta. Hiilidioksidi nimenomaan aiheuttaa tunteen, että
täytyy nousta pintaan ja hengittää. Tästä tunteesta ei
missään vaiheessa pääse täysin eroon, mutta siihen tottuu ja
sen oppii hyväksymään osana suoritusta, eikä sitä
välttämättä ajattele enää sellaisena pahana olona kuin
harrastuksen alkuvaiheessa. Hiilidioksidinsietoa voi
harjoitella erilaisilla taulukoilla ja intervalliharjoituksilla. Itse
suosin pitkiä sarjoja 25 metrin sukelluksia, joiden välissä
teen aina tietyn määrän hengityksiä. Monolla teen paljon
pitkiä sarjoja yhdellä tai kahdella välihenkäyksellä. Alussa
voit aloittaa vaikkapa 8 henkäyksestä ja paristasadasta
metristä. Kehittyessä matkaa voi pidentää ja henkäyksiä
vähentää. Oma ennätykseni yhdellä välihenkäyksellä (yksi
ulos- ja yksi sisäänhenkäys päädyssä) on 500 m ja kahdella
välihenkäyksellä 1250 m. Ilman räpylöitä henkäyksiä
tarvitsee hieman enemmän, itse teen usein kolmella tai
80
neljällä. Hiilidioksidinsietoa voi harjoittaa samalla idealla
myös apneakävelyllä ja staticissa.
Hapenpuutteensietoa voi jossain määrin harjoittaa, eli
käytännössä opettaa aivoja pysymään tajuissaan
pienemmällä hapen määrällä. Tämä osa-alue paranee
pitkälti ihan maksimisukelluksia tekemällä ja sitä on melko
vaikea harjoittaa erikseen. Korkeanpaikanleirit ovat tietysti
osaltaan vaihtoehto, mutta nekin harjoittavat pääasiassa
lievää hapenpuutetta ja parantavat näin hemoglobiinitasoja
tilapäisesti. Ns. happitaulukkoja voi myös tehdä, eli
käytännössä useita sukelluksia lähelle maksimia, mutta ne
ovat erittäin vaativia sekä henkisesti että fyysisesti.
Sukellusrefleksin (mammalian diving reflex) harjoittaminen
on lajityypillisistä alueista ja kenties kaikista osa-alueista
tärkein. Voimakas sukellusrefleksi on ylivoimaisesti
merkittävin tekijä, joka vaikuttaa maksimisukelluksen
pituuteen. Omien testieni perusteella heikko tai olematon
sukellusrefleksi pahimmillaan jopa puolittaa
pituussukellustuloksen verrattuna erittäin voimakkaaseen
refleksiin. Tämä johtuu siitä, että sukellusrefleksi rajoittaa
suuresti verenkiertoa raajoihin sukelluksen aikana, mikä taas
rajoittaa lihasten kuluttaman hapen määrää ja laittaa ne
toimimaan anaerobisesti, mikä taas säästää hapen aivojen
käytettäväksi ja suoraan pidentää sukellettavaa matkaa.
Muita vaikutuksia ovat sykkeen voimakas lasku ja
verenpaineen nousu. Mikäli refleksi ei toimi kunnolla, veri
pääsee vapaasti virtaamaan työskenteleviin lihaksiin, jotka
tällöin voivat vapaasti käyttää verenkierrossa liikkuvan hapen
aerobisesti, jolloin happi kuluu loppuun hyvinkin nopeasti ja
sukellus jää lyhyeksi. Sukellusrefleksin voimakkuutta voi
arvioida sukelluksen lopussa lihaksissa tuntuvat maitohapon
määrällä: mitä kovempi hapotus, sitä voimakkaampi
sukellusrefleksi. Mikäli hapotusta on vähän tai ei lainkaan,
sukellusrefleksissä on paljon parantamisen varaa. Hyviä
keinoja vahvistaa sukellusrefleksiä ovat pitkät sukellukset
ilman lämmittelyitä, mahdollisesti vielä ilman uimalaseja.
Erityisen tehokasta on tehdä pitkä no-warm-up-sukellus
puolityhjillä keuhkoilla (FRC), eli passiivisen uloshengityksen
jälkeen. Tämä todella opettaa kehoa säästämään happea,
koska sitä on paljon vähemmän saatavilla. Vielä
haastavampi harjoitus on tiputtautua kylmiltään altaaseen
FRC:nä, tehdä staticia 45-60s, ja lähteä tämän jälkeen
suoraan sukeltamaan pituutta, hengittämättä välissä. Oma
ennätykseni tällä tyylillä on 1 min static, jonka perään 154 m
pituussukellus räpylällä, ja tämä kaikki puolityhjillä
keuhkoilla.
Syvyysadaptaatio on syvyyssukellusta harjoiteltaessa
tärkeä osa-alue, eli keuhkojen tottuminen alipaineeseen.
Kehittyminen allaslajeissa on tyypillisesti paljon nopeampaa
kuin syvyyslajeissa, sillä keuhkojen totuttaminen paineeseen
on useimmille ihmisille pitkä ja vaivalloinen prosessi.
Ongelmia syntyy, kun jo korkealla tasolla kilpaileva
81
allassukeltaja haluaa nopeasti saavuttaa hyviä tuloksia
myös syvyyslajeissa. Tällöin käy helposti niin, että keuhkot
eivät ehdi saavuttaa riittävää adaptaatiota tavoiteltuihin
syvyyksiin nähden, jolloin niihin syntyy alipainevaurioita.
Suomeksi sanottuna voi käydä niin, että kovan alipaineen
vaikutuksesta keuhkoihin vuotaa verta. Tämä on tietenkin
suuri terveydellinen riski, ja tarpeeksi vakavaan keuhkojen
alipainevaurioon voi jopa kuolla. Maltillisella syvyyksien
kasvattamisella vauriot ovat kuitenkin vältettävissä.
Vertauksena voidaan käyttää spagaattin tekemistä.
Spagaattin saavuttaminen vie paljon aikaa ja sitä kohti on
edettävä säännöllisillä ja asteittain vaikeutuvilla harjoituksilla.
Liian nopeasti syviin sukelluksiin pyrkiminen on kuin
spagaattin tekemistä väkisin ilman riittävää harjoitustaustaa.
Väkisin tehty spagaatti aiheuttaa pahimmillaan lihasten
repeytymisen. Syvyyssukelluksessa riskiä nostaa vielä se,
että keuhkoissa ei ole kipureseptoreja eivätkä ne tunne
kipua. Lihaksissa sen sijaan on, joten spagaatin tekeminen
väkisin ja sitä kautta lihasten vahingoittaminen on paljon
vaikeampaa kuin keuhkojen vahingoittaminen liian syvällä
sukelluksella. Syvyysadaptaatiota harjoitetaan tekemällä
riittävästi tarpeeksi matalia sukelluksia ja lisäämällä syvyyttä
vähän kerrassaan. Rentoutuminen on tärkeää kaikissa
vapaasukelluslajeissa, mutta se vielä erityisesti korostuu
syvyyslajeissa, sillä syvyyssukellus on etenkin Suomen
kylmissä ja pimeissä vesissä erityisen jännittävää ja jopa
pelottavaa, mikä aiheuttaa jännitystä kehossa, mikä taas
lisää painevaurioiden riskiä ja korvien
paineentasausongelmia. Kun syvyys ja rentous on jo
löytynyt, ovat keuhkojen venyvyyden kannalta tehokkaita
harjoitteita FRC- (passiivinen uloshengitys) ja RV- (totaalinen
uloshengitys eli jäännöstilavuus) harjoitteet. Niiden kanssa
tulee tietysti edetä hyvin varovasti ja rauhallisesti. Omat
ennätykseni ovat 40 metriä syvyyttä FRC:nä ja 25 metriä
RV:nä. Keuhkojen venyvyyttä voi parantaa myös erilaisilla
kuivavenyttelyillä. Syvälle mentäessä myös
paineentasaustekniikka nousee tärkeään rooliin, ja frenzelja mouthfill-termeihin tutustuminen tulee ajankohtaiseksi.
Yhtenä lajityypillisenä osana voidaan ajatella myös kehon
happivarastoja. Mitä suuremmat varastot, sitä enemmän
polttoainetta ja täten pidempi sukellus. Kehon happivarastoja
ovat pääasiassa keuhkot ja veri. Keuhkojen kokoa voi
jossain määrin kasvattaa venyttelemällä sekä ns.
pakkaamalla, mutta näiden käytäntöjen terveysvaikutukset
eivät ole vielä täysin tiedossa, joten niitä kannattaa harrastaa
varoen. Keuhkovenytyksiin ja pakkaamiseen pätee sama
periaate kuin syvyysadaptaatioon ja lihasten venyttelyyn, eli
säännöllinen, varovainen ja hitaasti progressoituva
harjoittelu. Veren happivarastoja eli käytännössä
hemoglobiinia voi harjoittaa erinäisin tavoin. Apneaharjoittelu
osaltaan jo nostaa kehon EPO-tasoja ja täten stimuloi
hemoglobiinin tuotantoa, mutta tätä voi tietysti vielä osaltaan
nostaa esim. korkeanpaikanleireillä. Riittävästä raudan- ja
82
vitamiiniensaannista kannattaa huolehtia vapaasukellusta
harjoiteltaessa. Jonkin verran happea varastoituu myös
lihasten myoglobiiniin, ja esim. merinisäkkäillä ja pingviineillä
myoglobiini on kehon suurin happivarasto. Ihmisen
tapauksessa on vielä epäselvää, voiko myoglobiinin määrää
ylipäätään nostaa harjoittelulla ja kuinka se vaikuttaisi.
Viides palikka on psykologinen harjoittelu. Vaikka olisi
fyysisesti kuinka hyvässä kunnossa, mutta pää ei kestä
kisajännitystä, ei suorituksesta voi yleensä odottaa parasta
mahdollista. Psykologisen puolen osuus vielä korostuu
vapaasukelluksessa, etenkin syvyyslajeissa ja staattisessa
hengenpidätyksessä. Psykologisia harjoitusmenetelmiä ovat
mm. mielikuvaharjoitteet, itsehypnoosi ja itsesuggestio sekä
meditaatio. Mielikuvaharjoitteista ja visualisoinneista on aina
hyötyä, mutta vapaasukelluksessa erityisen tehokkaiksi olen
itse kokenut itsesuggestion ja meditaation. Suggestio on
laaja ilmiö, joka selittää monia ihmiskokemuksen alueita,
kuten placebon. Placebo-ilmiö tulee esiin mm. lääkkeissä.
Lääkeaineet vaikuttavat osaltaan kemiallisesti ja sitä kautta
aiheuttavat erilaisia vaikutuksia. Mielenkiintoista kuitenkin
on, että kun ihmiselle antaa pillerin, joka ei todellisuudessa
sisällä mitään lääkeainetta, useimmat ihmiset siitä huolimatta
kokevat sen vaikuttavan erinäisin tavoin, riippuen siitä mitä
he kuvittelevat pillerissä olevan. Tämä selittää myös monien
ns. vaihtoehtohoitojen toimivuuden ja tästä syystä
lääketutkimuksissa pitää aina olla varsinaisen testiryhmän
lisäksi placeboryhmä, eivätkä testihenkilöt itse tiedä
kumpaan ryhmään kuuluvat. Toimiva lääke määritellään niin,
että sen pitää toimia selvästi paremmin kuin pelkkä placebo.
Placebo-efektin voimakkuus riippuu henkilöstä. Jotkut ovat
sille hyvin herkkiä ja voivat kokea hyvin voimakkaitakin
fyysisiä vaikutuksia pillereistä tai hoidoista, joissa ei oikeasti
ole mitään, jos he vain itse uskovat pillerin olevan aito.
Placebo on vain yksi ilmentymä laajemmasta
suggestioilmiöstä, jonka alle kuuluu myös hypnoosi. Kuten
placebokin, suggestioherkkyys riippuu ihmisestä. Jotkut ovat
sille todella herkkiä, kun taas toisia ei voi suggestoida
käytännössä ollenkaan. Ääriesimerkki suggestiosta on, että
riittävän suggestioalttiit ihmiset voidaan suggestoida
esimerkiksi uskomaan, että he eivät tunne lainkaan kipua, ja
sen jälkeen heille voidaan suorittaa kirurginen leikkaus ilman
mitään puudutusta tai nukutusta.
Erityisesti suggestioherkät ihmiset voivat hyvin hyödyntää
suggestiota ja hypnoosia vapaasukelluksessa. Jos on
mahdollista saada itsensä uskomaan, että pelkkää sokeria
sisältävä lääkekapseli toimii voimakkaana kipulääkkeenä, on
varmastikin helppoa saada itsensä esimerkiksi uskomaan,
että olo on hyvin rento, rauhallinen ja itsevarma ennen
kilpailusuoritusta, vaikka normaalisti kovasti jännittäisikin.
Hyvin onnistuneilla suggestioilla voi itsensä saada
ratkaisevan kilpasukelluksen ajaksi hyvinkin miellyttävään,
83
jopa transsin- tai unenomaiseen tilaan, tai saada
hiilidioksidin aiheuttamat, usein pahantuntuiset
palleanykäykset tuntumaan suorastaan mukavilta.
Toinen hyvin tehokas tapa päästä vapaasukellukselle
optimaaliseen mielentilaan on meditaatio, erityisesti
mindfulness-tyylinen. Meditaatioon ei liity, tai ei ainakaan
tarvitse liittyä, mitään mystistä, vaan se on yksinkertaisesti
harjoitus, jolla oppii tarkastelemaan syvällisemmin oman
mielensä toimintaa. Hyviä meditaatioharjoituksia on monia,
mutta vapaasukellukseen sopii hyvin vaikkapa ns.
non-judgemental awareness, eli siinä tarkastellaan
mieleentulevia ajatuksia ja kehon tuntemuksia sellaisina kuin
ne ovat, eli ajatuksina ja tuntemuksina, eikä anneta niille
mitään sen suurempaa tunnelatausta. Tämä toimii hyvin
vaikkapa staticissa, jossa on hyvin aikaa olla ajatustensa ja
tuntemustensa kanssa. Kun palleanykäykset ja tukala olo
tulevat, on niistä syntyvät tuntemukset helppo ajatella
pahaksi oloksi ja näin sukellussuoritus muuttuu taisteluksi
pahaa oloa vastaan, mikä on henkisesti hyvin rasittavaa ja
tällaisten suoritusten tekeminen vaatii suurta motivaatiota.
Tästä ajatukset siirtyvät helposti vielä tulevaisuuden
pohtimiseen: "Vielä kolme minuuttia pitäisi tässä olla ja nyt jo
tuntuu näin pahalta. Eihän tässä ole mitään järkeä." Tällaiset
ajatukset edelleen lisäävät suoritukseen liittyvää henkistä
pahaa oloa. Jos taas meditaation omaisesti pystyy
tarkastelemaan palleanykäyksiä ja hiilidioksidin kertymistä
vain neutraaleina kehon antamina signaaleina ja
tuntemuksina, voi kokonaan välttää niiden leimaamisen
pahaksi oloksi ja myös pysyä paremmin nykyhetkessä,
jolloin välttää myös tulevaisuuspohdintojen aiheuttaman
itsesäälin.
Harjoitussuunnitelman laatimisessa pitää ottaa huomioon
kaikki osa-alueet, niiden tärkeysjärjestys eri harjoituskauden
aikoina ja tietysti vielä parhaat ja tehokkaimmat harjoitukset
kullekin osa-alueelle. Nämä tulee ajoittaa oikein ja jättää
tarpeeksi aikaa palautumiselle. Helpommin sanottu kuin
tehty.
84
KILPAILUT
Suomessa tason nousun kääntöpuoli tuntuu olevan
kilpailuihin osallistujien määrän hiipuminen. Vaikka
Suomessakin kärki tuntuu menevän menojaan,
kannustan silti aloittelijoitakin osallistumaan kotimaisiin
kisoihin, myös SM-kisoihin. Oman sukellusurani
kohokohdista monet ovat olleet kilpailuja. Eivät
kuitenkaan mitalien tai ennätysten takia, vaan muiden
lajin harrastajien ja heidän kanssaan jaettujen hetkien
takia. Etenkin aloittelijana kisoissa myös oppii paljon
enemmän kuin miltään kurssilta, keskustelufoorumilta
tai kirjasta. Kokeneet harrastajat antavat mielellään
vinkkejä, jotka ovat etenkin lajia vähemmän aikaa
harrastaneille todellisia helmiä.
Vaikka harrastaisi vapaasukellusta vain nautinnon ja
hupisukeltamisen takia, kannattaa kisoihin osallistua ainakin
kerran, koska muuten jää paljosta paitsi.
Vapaasukelluskisoissa ei yleensäkään niinkään kilpailla
muita vastaan, vaan itseään vastaan. Oma kilpailusuoritus
opettaa paljon omasta itsestä ja suhtautumisesta
kilpailutilanteeseen, ja lähestyessään kisa myös motivoi
harjoittelemaan ahkerammin ja fiksummin. Se motivoi
kehittymään, ja kun kehittyy, pystyy tekemään sellaisia
hupisukelluksia, jotka olisivat aiemmin olleet mahdottomia.
Kun oma syvyysennätys on vaikkapa 40 metriä ja
staticennätys 5 minuuttia, pystyy tekemään paljon
nautinnollisempia hupisukelluksia, kuin jos ennätykset
olisivat 15 metriä ja 2 minuuttia.
Oma ensisijainen tavoitteeni on oppia uutta ja kehittyä. Se
on myös suurin motivaationi harrastaa lajia. Siinä vaiheessa
kun oppiminen loppuu, loppuu myös kehittyminen. Sen
jälkeen loppuu harjoittelumotivaatio ja lopulta koko lajin
harrastaminen. Kukaan ei vielä tiedä, kuinka
vapaasukellusta tulisi tarkalleen harjoitella, ja
tiedemaailmakin on vielä aika pahasti ulalla ihmisen
vapaasukellukseen liittyvästä fysiologiasta. Moni oivallus ja
läpimurtokin odottaa vielä keksijäänsä. Itselläni on vielä
paljon parantamisen varaa, oikeastaan kaikissa lajeissa,
mutta etenkin syvyyspuolella. Jos jotain tarkkoja tavoitteita
on asetettava, niin hyvät välitavoitteet voisivat olla 8 min 30 s
static, 200 m pituussukellus ilman räpylöitä, 275 m
pituussukellus räpylöillä, 110 m syvyyssukellus räpylöillä ja
80 m syvyyssukellus ilman räpylöitä. Nuo riittävät varmasti
vielä moneksi vuodeksi.
85
HAASTE
Haastan kaikki vapaasukeltajat kilpailemaan kanssani
uima-altaassa. Tarkoituksena on sukeltaa 50 m altaassa
ilman räpylöitä mahdollisimman nopeasti.
Paras aika voittaa.
Videoi suorituksesi ja lähetä se
elinaandjohanna.com:n facebook -sivulle
osoitteeseen: facebook.com/elinaandjohanna
Huima yllätyspalkinto odottaa vuoden 2015
voittajaa!
86
STATIC
2014
FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS
88
Static kilpailupäivä. Ensimmäisenä on vuorossa Mikko Pöntinen, aamun ensimmäisessä lähdössä.
89
Ensimmäiset kilpailijat valmistautuvat, samoin turvasukeltajien joukko.
Tuomarit käyvät läpi viimeiset asiat ennen kilpailun alkua.
Johanna kuljettaa Mikon kilpailualueelle samalla, kun Mikko tekee viimeistä lämmittelysukellustaan.
Andrea Zuccari oli myös paikalla.
Mikko Pöntinen. Kohta alkaa lähtölaskenta.
Kilpailujen ensimmäiset sukellukset ovat käynnissä. Jännittävää.
Mikon suoritus menee hyvin.
Vielä odotamme tuomarin antaman kortin väriä.
7 min 10 s on todella hyvä suoritus.
Kaikki hyvin, valkoinen kortti.
Muut sukeltavat ja Suomen joukkue odottaa seuraavaa joukkueen suoritusta.
Kilpailuvuorossa on seuraavaksi Antero Joki.
Johanna auttaa Anteroa lämmittelyissä.
Suorituksen aikana Anteroa valmentaa oma vaimo, Katya.
Kaikki näyttää hyvältä.
Grant ja John tuomaroivat Anteron suorituksen.
6 min 16 s. Anterolle hieno tulos!
Mandy Sumner ja Kurt Chambers, team USA.
Hirose Hanako keskittyy suoritukseensa.
Goran Colak valmistautuu.
Kohta on Mikko Anttosen vuoro sukeltaa.
Tsuneo Uchida lämmittelee.
Tuomarit ovat tehneet tarkkaa työtä koko päivän.
Daan Verhoeven ja Den GC ovat valmiina kuvaamaan suoritukset veden alla.
On kuuma päivä. Valmentaja huolehtii, että Suomen joukkueella on kaikki hyvin.
Ruotsin joukkue valmistautuu. Linda Stenman ja Sofia Tapani.
Natalia Molchanova. Maailman paras.
On Mikko Anttosen vuoro siirtyä lämmittelyalueelle.
Johanna antaa merkit sovittuina aikoina.
Mikko keskittyy kuunnellen musiikkia.
Vielä muutamia minuutteja aikaa lähtöön.
Pedro Santana on oman suorituksensa jo tehnyt.
Natalia Molchanova valmistautuu. Tätä sukellusta on jännittävää seurata.
Kilpailupäivä on ollut jännittävä.
Mikko Anttonen saapuu kilpailualueelle.
Johanna antaa viimeiset ennaltasovitut merkit ennen lähtöä.
Kaikki menee hyvin.
Mikon suoritus oli 6 min 9 s.
Tuomarikin haluaa kuunnella vähän musiikkia. Hyväksytty suoritus, valkoinen kortti!
Koko Suomen joukkue suoriutui todella hyvin!
Static kilpailut ovat Suomen osalta ohi, kaikille hyväksytty suoritus. Ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen Suomen joukkue on viidentenä.
TEAM
FINLAND
MIKKO ANTTONEN
2014
MIKKO ANTTONEN
Vapaasukelluksessa yhdistyy monia
asioita joista nautin elämässä.
Kilpaileminen antaa
mahdollisuuden jatkuviin
haasteisiin ja itsensä
kehittämiseen, mutta samalla
vesielementti tarjoaa rauhallisen ja
rentouttavan ympäristön, jossa voi
kokea uskomattomia elämyksiä.
I'm OK.
MIKKO ANTTONEN
Vesi on aina vetänyt puoleensa, mutta vapaasukelluksen
löysin vasta muutama vuosi sitten laitesukelluksen
kautta. Sukellusseurassamme, Kuopion
urheilusukeltajissa pohdimme lisäaktiviteetteja
allasvuoroille, ja päädyin käynnistämään itsellenikin
siinä vaiheessa tuntematonta vapaasukellustoimintaa.
Laji on vienyt mennessään ja laitesukelluskin on
korvautunut vapaasukelluksella, kun aika ei riitä
kaikkeen.
Vapaasukelluksessa nautin melkein kaikesta siihen
liittyvästä. Uin, sukellan, kalastan, kilpailen ja rentoudun.
Tärkein osa on varmasti vesielementti itsessään, mitä on sen
tarkemmin vaikea ja turha selittää: kaikki jotka sen tuntevat
tietävät mistä puhun. Osa vapaasukelluksen viehättävyyttä
on varmasti se, että se haastaa harrastajan henkisesti ja
fyysisesti, mikä inspiroi minua yrittämään entistä enemmän.
Suorittaminen yhdistyy vapaasukelluksessa,
hämmästyttävää kyllä, myös rentoutumiseen. Suoriutuminen
ei ole mahdollista ilman henkistä ja fyysistä rentoutta, mikä
johtaa hienoihin kokemuksiin. Näitä kokemuksia on tarjolla
ihan virkistyssukeltamisessa, mutta myös
kilpasukelluksessa. Vaikka kilpailutilanteet ovat usein
stressaavia ja ennen suoritusta jännitys voi olla melkein
liikaa, ovat kilpasukellukset olleet parhaita sukelluksiani.
Miellyttävä sukellus yhdistettynä onnistumisen tunteeseen on
uskomaton kokemus.
Olen syntynyt 1977 ja nykyisin hyvin vahvasti Kuopiolainen.
Kuopioon muutin 16 vuotta sitten opiskelemaan
biotekniikkaa, ja tämän aiheen parissa onkin aika kulunut
tiiviisti aina viime vuosiin asti. Aloitin tutkijan urani Kuopio
yliopistolla jo ennen valmistumistani ja varsinkin
väitöskirjatyön ajan aika ja energia kului pitkälle laboratorion
uumenissa.
Tohtoriksi valmistumisen jälkeen suhtautuminen työhön
muuttui aika merkittävästi. Väitöskirjatyöskentely oli ollut
hyvin mielenkiintoista, henkilökohtaista ja luovaa työtä:
tutkimusta parhaimmillaan. Tämän työn jälkeiset projektit
eivät onnistuneet luomaan samanlaista innostusta pitkälle
moniin tutkimusmaailman yleisiin muutoksiin liittyen.
Aikaa jäi muullekin tekemiselle, ja päädyin lopulta Kuopion
urheilusukeltajien laitesukelluksen peruskurssille 2007.
Sukellus ja vesi ovat pienestä pitäen kiehtoneet ja vetäneet
puoleensa, ja laitesukellus veikin heti mennessään. Sukellus
itsessään oli hyvin kiehtovaa, jännittävää ja rentouttavaa,
mutta sukelluksen ohella seuratoiminta tarjosi paljon
mielekästä tekemistä. Nopeasti päädyinkin myös
sukellusseuran hallitukseen ja erilaisiin vastuutehtäviin
seuran sisällä.
134
Aloittaessani sukellusta Kuopion urheilusukeltajissa
seuramme toimintaan kuului vain laitesukellus, mikä
luonnollisesti oli aktiivisinta vain avovesien aikaan kesällä.
Talvi kului lähinnä uutta sukelluskautta odotellessa, ja
muutamien ulkomaan sukellusreissujen parissa.
Talvikaudelle kaipasin vielä enemmän sukellusaiheista
tekemistä, ja kun seuran hallituksen suuntaan tuli muutamia
kyselyjä vapaasukellustoiminnasta, päätimme järjestää
sellaista kevättalvella 2009.
Vapaasukellustoiminta seurassamme alkoi laitesukelluksen
oheistoimintana, eikä meillä ollut välttämättä omalta
osaltamme ihan 100 % intoa toiminnan järjestämiseksi.
Keksimme ehkä hiukan liikaa pyörää uudestaan, kun
yritimme omin päin luoda ja kehittää toimintaa, vaikka apua
olisi ollut tarjolla monistakin lähteistä. Suurimpana apuna
tuolloin oli Freediving Team of Finland, jonka kautta saimme
apuja toimintaamme.
FDTF on alun perinkin perustettu luomaan ja kehittämään
vapaasukellustoimintaa Suomessa. FDTF:n työn
seurauksena vapaasukellus lajina Suomessa onkin kasvanut
2000 luvun alusta asti, ja viime vuosina olemme saaneet
toimintaa merkittävästi lisää puhtia. Oman toimintamme
alkuaikoina FTDF:ssä oli käynnissä sukupolvenvaihdos,
jonka jälkeen toiminta on taas aktivoitunut, ja jota olen itse
myös ollut kehittämässä. FDTF:n kautta tarjoamme tietoa
vapaasukelluksesta nettivisuillamme, järjestämme leirejä,
joilla on mahdollisuus tutustua muihin lajin harrastajiin, minkä
lisäksi FDFT järjestää alkeiskursseja ympäri Suomea.
FDTF:n rinnalla on viime vuosinen toiminnan kasvun
taustalla Sukeltajaliitto ry:n vapaasukellusvaliokunta, joka on
vastuussa vapaasukelluksen kansallisen toiminnan
järjestämisestä, kilpa- ja maajoukkuetoiminnasta ja
koulutuksen organisoinnista. Olen itse toiminut viimeiset 2
vuotta vapaasukellusvaliokunnan johdossa, ja olemme
aktiivisesti pyrkineet tuomaan vapaasukellusta esille eri
kanavien kautta, tarjoamaan toimintaa kansallisella tasolla ja
kehittäneet koulutusta tavoitteella lisätä vähäisten
kouluttajien määrää Suomessa. Valiokunta on kaikkien
Sukeltajaliiton jäsenseurojen tukena vapaasukellukseen
liittyvissä asioissa, ja opastamme mielellämme seuroja
toiminnan alkuun.
Oma toiminta alkoi FDTF:n tukeman vapaasukellusintron
kautta, jonka ohella kaivelimme netistä ohjeita harjoitteluun.
Aluksi toiminnassa olikin suuri ja innostunut joukko.
Toiminnan vastuuhenkilöinä pyrimme jakamaan ohjeita
harjoitteluun, ja välille pidimme pieniä kisoja tai pelasimme
uppopalloa. Innostus harjoitteluun säilyikin porukalla aika
pitkään ja uusille innokkaille järjestimme omatoimisia introja.
Oman harrastamisen intensiteetin kasvaessa toiminnan
johtaminen jäi vähemmälle huomiolle, mikä oli seuran
toiminnan kannalta huono juttu. Yhteisöllisestä toiminnasta
harrastajat hakevat yhteisöllisyyttä, mihin intensiivinen
135
tavoitteellinen harjoittelu sopii huonosti. Muutaman vuoden
jälkeen kehitys on johtanut siihen, että altaalla viihtyvät
yksilöt jotka hakevat vapaasukelluksesta sen tuomaa
rentoutumista ja jotka mielellään keskittyvät omaan
tekemiseen.
Vapaasukellusta voi harrastaa yhteisöllisesti, jolloin
valmentaja ohjaa toimintaa, ja luo harjoittelusta
ryhmätilanteen, mikä on monille tärkeää. Tämä on tiedostettu
myös vapaasukellusvaliokunnassa, ja
valmentajakoulutuksen kehittäminen lajin ympärille on
käynnissä, ja tulevaisuuden visio on, että toiminta
vapaasukelluksen ympärillä olisi integroitunut osaksi
sukellusseurojen nuorisotoimintaa, josta nuoret voisivat
jatkaa kehittymistä vapaasukelluskurssien kautta ja
harjoitella koulutettujen valmentajien ohjauksessa.
136
VAPAASUKELLUS
Aloitimme säännöllisen toiminnan ja lajiin tutustumiseen
isolla porukalla. Pikkuhiljaa tietotaitoa kertyi netistä ja
paljon apua oli Lahtisen Kimmon pitämästä introsta.
Merkittävin yksittäinen tietolähde oli Molchanovien DVD,
jota ahkerasti katseltiin ja yritettiin kehittää
sukellustekniikkaa oikeaan suuntaan. Yllättäen keväällä
2010 päädyin Freediving Team of Finlandin seuran
sihteeriksi, millä taisi lopulta olla hyvin merkittävä rooli
harrastuksen kasvun kannalta.
valmistautunut kisaan. Suoritukset menivätkin suunnitelman
mukaisesti ja voitin pronssia ensimmäisissä kisoissani.
Seuraavat kisat olivatkin sitten Kuopiossa keväällä 2012.
Toimin itse kisojen järjestäjänä, mutta omalta osaltani kisat
kaatuivat liian kovaan yrittämiseen. Kilpailujärjestelyt olivat
onnistuneet, ja tuloksena oli pari suomenennätystä, jotka
olivat myös maailmanlaajuisesti vuoden kärkitulosten
joukossa. Kokemus nosti esiin halun kilpailla enemmän ja
harjoitella itse kilpailemista. Haaveilin myös pääseväni
joskus Suomen maajoukkueeseen ja
maailmanmestaruuskilpailuihin.
Keväällä 2010 osallistuin AIDA2 –kurssille, joka loi pohjaa
avovesiharjoittelulle ja kesällä vietin paljon aikaa läheisen
kaivoksen kirkkaissa vesissä. Kaveriksi sain tuolle kesälle
Pasasen Jaakon, joka oli tutustunut lajiin Tampereella ja
osasi neuvoa paljon avovesijutuissa. Osallistuin ensimmäistä
kertaa myös Asikkalan heinäkuun leirille, mikä oli
ensikosketus muuhun vapaasukellusporukkaan.
Syksyllä lähdin harjoittelemaan hyvin tavoitteellisesti: tavoite
oli kesän 2013 allaslajien MM-kilpailut. Osana suunnitelmaa
oli ensimmäiset kansainväliset kilpailut Riikassa helmikuussa
2013. Riikan kisojen jälkeen viimeinen vaihe
MM-kisajoukkueen valinnassa oli SM-kisat Paimiossa, joita
olin myös itse järjestämässä, tällä kertaa Sukeltajaliiton
vapaasukelluspuolen vastaavana. Onnistuneen kilpailun
lopputulos oli hopeamitali, ja valmistautuminen MM-kisoihin
alkoi.
Kesän 2010 jälkeen vapaasukellusharrastus asettui sille
tiellä missä ollaan tällä hetkellä. Ensimmäiset kilpailuni olivat
2011 SM-kisat Espoonlahden hallissa. Kilpailut olivat oikein
miellyttävä kokemus. Paikalla oli tuttuja, joihin olin tutustunut
edellisen kesän leirillä ja Kimmon kurssilla, ja olin hyvin
MM-kisat järjestettiin Serbian Belgradissa ja kilpailu oli
erinomaisen ensikosketus kansainväliseen huipputason
kilpailemiseen. Suoritukset olivat omalla parhaalla tasolla,
mutta täydellinen onnistuminen kaatui hyvin pieniin virheisiin.
Samoin kuin ensimmäisissä SM-kisoissa syttyi näissäkin
137
halu olla itse järjestämässä tapahtumaa, minkä valmistelut
ovatkin parhaillaan käynnissä.
Viimeisin sukelluskausi 2013–2014 oli intensiivisin,
epäonnistunein ja onnistunein. Opiskelubreikki työelämästä
antoi hyvät mahdollisuudet keskittyä lajiin ja harjoitteluun.
Kompastuskiveksi koitui liika into, fyysinen väsähtäminen ja
epäonnistuminen monissa kisoissa. Tosin onnistumisiakin
joukkoon mahtuu, sillä kisastartteja kertyi 12 kotimaassa ja
ulkomailla.
Kilpailut ja muu vapaasukellustoiminta ovat vuosien mittaan
kasvattaneet omaa vapaasukellusperhettä. Lajin mukana
olen saanut monia tuttuja, kavereita ja ystäviä, mikä on yksi
hienoimpia asioita sukellusta. Kilpailut ovat hermoja
raastavia, jännittäviä, paniikinomaisia, ja lopulta
keskittyneitä, rentoja, rauhallisia ja niissä voi kokea
uskomattomia onnistumisia. Huimia fiilistrippejä, joita tulee
jatkossa varmasti paljon lisää.
Parhaat tulokseni ovat:
DYN 212 m, DNF 157 m, STA 6 min 49 sek,
CWT 55 m, FIM 43 m.
138
URHEILIJAKSI
Hyvin nuoresta lähtien olen harrastanut liikuntaa: judoa,
uintia, pyöräilyä, hiihtoa, lenkkeilyä ja
kuntosaliharjoittelua. Judoa harrastin ihan
kilpailumielessäkin, ja kilpailupuoli ajoittui teini-ikään.
En muista ajatelleeni itseäni mitenkään erityisesti
urheilija, mikä voinee liittyä siihen miten harrastaminen
meille oli silloin järjestetty.
Oman judoseuramme puitteissa ei varsinaista
urheilijavalmennusta ollut, eikä harjoittelu ollut mitenkään
suunnitelmallista. Judo jäi teini-ikään, mutta hiihto ja
kuntosaliharjoittelua jatkoin aktiivisesti työuran alkuun asti
kuntoliikunnan näkökulmasta. Työn haastavuus ja pitkät
päivät jättivät vähän energiaa liikunnalle, ja tämä vaihe
jatkuikin kunnes työn imu hellitti ja aikaa rupesi löytymään
taas vapaa-ajallekin. Vapaa-ajan lisääntyminen johtikin sitten
lopulta vapaasukelluksen pariin.
Kesä 2010 oli selkeä käännekohta vapaasukellusharrastuksessani. Moni asia meni sopivalla tavalla yksiin, ja
olin tilanteessa, jossa työ ei enää tarjonnut innostavia
projekteja elämään. Toisaalta luonteeltani kaipaa aina jotain
tavoiteltavaa elämääni. Innostun haastavista projekteista, ja
lähestyn niitä hyvin perinpohjaisesti. Minulla riittää valtavasti
kärsivällisyyttä pitkäjänteiseen työhön eikä vastoinkäymiset
haittaa. Vastoinkäymiset yksinkertaisesti kertovat, että tämä
homma pitää tehdä toisella tavalla, ja tässä on kohde jota
pitää kehittää. Urheilussa on hyvin pitkälle kyse juuri tästä
samasta asiasta: kovasta työstä tavoitteiden eteen. Tavoite
motivoi, mutta vielä tärkeämpää on, että itse työstä
tavoitteiden eteen nauttii.
Vuoden 2012 alusta tulin ensimmäistä kertaa mukaan
maajoukkueringin toimintaan, ja kevättalvella 2012
maajoukkueleirin vetäjäksi oli kutsuttu maailmanmestari
Goran Colak. Goranin harjoittelu perustui hyvin vahvasti
yleisiin kilpaurheilun periaatteisiin, ja harjoittelussa oli
mukana vahva periksi antamattomuuden periaate, mikä oli
hyvin inspiroivaa. Tämä lähestymistapa avasikin paljon
lähteitä harjoittelun rakentamiseksi. Yleisiä
urheiluvalmennuksen kirjoja on paljon tarjolla, ja aloin
suunnittelemaan harjoitteluani näiden periaatteiden mukaan.
Lähestymistapa oli ensiaskel kohti urheilijan identiteettiä.
Viimeisin vaihe vapaasukelluksen kilpailu-uralla, alkoi
syksyllä 2012. Tavoitteeksi harjoittelulle olin asettanut kesän
2013 allaslajien MM-kisat, ja harjoittelu oli hyvin selkeästi
rytmitetty talvikauden ajaksi eri kilpailujen ympärille. Kausi
olikin hyvin menestyksellinen, mihin vaikutti harjoittelun
määrän lisääminen sekä tekemisen tavoitteellisuus ja
tarkoituksenmukaisuus, mutta suurin tekijä oli varmasti
139
motivaatio. Halu pärjätä, olla parempi kuin muut oli korkealla.
Onnistuminen kauden kisoissa, ja osallistuminen
MM-kisoihin olivat hienoja saavutuksia onnistuneesta työstä.
Kesän 2013 aikana aloitin opiskelutauon työstäni, mikä antoi
myös mahdollisuuden intensiivisempään harjoitteluun.
Allasharjoittelukautta edelsi lyhyt avovesikausi, jonka aikana
aloitin järjestelmällisesti kehittämään syvyyssukellustaitojani
tausta-ajatuksena vuoden 2014 joukkuemaailmanmestaruuskilpailut, joissa syvyyssukellus tulisi olemaan yksi lajeista.
Harrastuksen alusta lähtien syvyyssukellus oli toki ollut osa
harrastusta, mutta lyhyt harjoittelukausi, haastavat
olosuhteet ja tietotaidon puutteet eivät olleet vieneet
syvyyslajeja eteenpäin siinä missä allaslajeja. Myöskin
kesällä 2014 saavutukseni olivat aika vaatimattomia, mutta
allaskausi alkoi sitä suuremmalla innolla.
Kauden 2013 tavoitteena oli tulosten merkittävä
parantaminen lisäämällä harjoittelun määrää, mutta muuten
säilyttäen edellisen kauden pääperiaatteet, jotka tuntuivat
toimivilta. Intoa harjoittelussa olikin reilusti, ja suunnitelmat
entistä tarkemmat. Intensiteetti oli kuitenkin liian suuri, ja
harjoittelu johti ylikuntoon, ja jatkuvaan sairasteluun.
Lopputuloksena oli useiden kilpailujen epäonnistuminen, ja
tulostason säilyminen ennallaan. Kausi harjoitti merkittävästi
henkistä puolta ja vastusten käsittelyä, ja avasi monia asioita
tulevan harjoittelun kannalta. Allaskauden päättyessä
keväällä 2014 olikin tärkeän tauon paikka, mikä päättyi
lyhyeen, kun lopulta päädyinkin MM-kisajoukkueeseen
Sardinian joukkuekilpailuihin. Valinta joukkueeseen asetti
kovan haasteen syvyyssukelluksen osalta. Kokemus
edellisiltä kausilta auttoi harjoittelussa, ja harjoittelu tuottikin
ihan mukavasti tulosta. Allaskauden pohja kesti myös hyvin
ja syvyysharjoittelukauden jälkeen tuloskunto oli helppo
palauttaa hyvälle tasolle.
Sardinian MM-kisat ovatkin tavallaan tähänastisen
urheilu-uran korkein hetki. Vaikea sanoa tässä vaiheessa
onko se ikimuistoisin tai onko se hienoin kilpailukokemus.
Kilpailu oli ehkä ennen kaikkea teknisesti erinomaisesti
onnistunut. Syvyyskisa oli ensimmäinen kerta virallisessa
kisassa, ja ensimmäistä kertaa meressä. Tästä huolimatta
suoritus, kuten muutkin olivat hallittuja ja rentoja. Kisaan tuli
keskityttyä kaiken toiminnan osalta 100%:sti mikä toisaalta
teki hommasta aika steriiliä. Toisaalta tällaista kurinalaista
toimintaa kilpaileminen maailman huipulla varmasti vaatiikin,
ja pronssisija on vahva ponnistuspohja tulevalle tekemiselle.
Tällä hetkellä identiteettini on hyvin vahvasti urheilija. Uusin
harjoittelukausi on siirtymässä peruskuntokaudelta
spesifiseen harjoitteluun. Edellisestä kaudesta oppineena,
harjoitusten intensiteettiä ja määrää on säädetty
pienemmälle tasolle, ja riittävä palautuminen on hyvin
korkealla harjoittelun periaatteissa. Peruskuntokaudella
fyysisiä harjoituksia on ollut 5-6, joiden lisäksi ohjelmassa on
muutamia henkisiä keskittymis- ja rentoutusharjoitteita.
140
Suurin osa harjoittelusta tapahtuu vedessä, ja harjoittelun
perustan muodostavat nopeuskestävyyslajien periaatteet,
joita on muokattu huomioimaan vapaasukelluksen
erityispiirteet. Kauden tavoitteena on kesän 2015 allaslajien
MM-kisat Serbiassa. Paikka on siis sama, kuin 2 vuotta
sitten, ja tavoitteena kisoissa on sijoittua pituuslajeissa
B-finaaleihin.
141
TULEVAISUUS
Vapaasukellus tulee varmasti olemaan osa elämääni
vielä hyvin pitkään. Kilpaileminenkin on varmasti
pitkään kuvioissa mukana, mutta varmasti se jää jossain
vaiheessa pienempään roolin muun toiminnan rinnalla.
Vapaasukelluksessa on paljon muutakin kuin
kilpaileminen, ja nautin yhtä lailla myös niistä asioista.
Sukelluskalastuksessa on vielä valtavasti koettavaa,
samoin kuin sukeltamisessa itsessään. Tulevaisuudessa
toivon pääseväni enemmän ulkomaille sukeltamaan ihan
virkistysmielessä ja vain ihailemaan vedenalaista
elämää.
Itse sukeltamisen rinnalla olen myös mukana monissa
tehtävissä lajin hallinnollisella puolella.
Vapaasukellustoiminta Suomessa ja maailmassa muutenkin
perustuu pitkälle vapaaehtoistoimintaan. Yhdessä tekemällä
saadaan tehtyä yhteisestä tärkeästä asiasta iso juttu. Otan
mielelläni tehtäviä hoidettavaksi ja paljon niitä annetaankin.
Saan myös paljon aikaan, mikä lisää tarjottavien tehtävien
määrää. Tehtävien mielekkyyttä lisää se, että ne suoraan
liittyvät omaan toimintaan, ja auttavat myös kehittämään sitä.
Viimeisin työ on ollut johtaa Suomen vapaasukellustoimintaa
Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnassa.
Sukeltajaliitolla on noin 12 000 jäsentä lukuisissa seuroissa
ympäri Suomea. Toimintamme tavoite on luoda puitteet
vapaasukellustoiminnalla näiden yksittäisten jäsenseurojen
tasolla. Työ pitää sisällään nuorisotoiminnan kehitystä,
koulutuksen järjestämistä ja koordinointia, kilpailutoiminnan
järjestämistä ja valmennuksen kehittämistä. Työ vaatii
pitkäjänteistä strategiaa, ja paljon käytännön tekemistä. On
ollut hienoa nähdä toiminnan pikkuhiljaa kehittyvän.
Vapaasukellusta löytyy pienenä osana toimintaa monista
seuroista, ja moni muu seura olisi kiinnostunut toiminnan
käynnistämisestä, jos olisi resursseja tarjota koulutusta.
Strategian mukaan resurssit ovatkin kasvussa, ja olemme
lähellä yhden toiminnan kasvun rajoittavan pullonkaulan
ohittamisessa. Harrastus on siis selkeästi kasvamassa, ja
toivomme kaikille harrastajille turvallisia sukelluksia.
Älä koskaan sukella yksin!
Tärkeintä vapaasukelluksen harrastamisessa on turvallisuus.
Kurssilla opetellaan turvallista sukeltamista ja käydään läpi
vapaasukeltamiseen vaikuttavia fysiologisia sääntöjä.
Suomessa järjestetyistä kursseista löytyy tietoa parhaiten
Freediving Team of Finlandin sivulta. Freediving Team of
Finlandilla on jäseniä ympäri Suomea ja aktiivista
vapaasukellustoimintaa löytyy monista kaupungeista.
142
Toiminta voi olla osana paikallisten sukellusseurojen
toimintaa, mutta FDTF:llä on myös omia harjoitusvuoroja
tietyissä kaupungeissa. Helpoin tapa aloittaa vapaasukellus,
onkin laittaa viestiä seuraan, jossa vapaasukellustoimintaa
on.
Tässä yhteystietoja eri kaupunkien seuroihin,
joissa on aktiivista vapaasukellustoimintaa:
!!
Lahti
Lahden Urheilusukeltajat
Antero Joki
[email protected]
Kouvola
Kuopio
Vesikot
Kuopion urheilusukeltajat
[email protected]
Timo Pöntinen
Mikko Anttonen
[email protected]
Pääkaupunkiseutu
Tampere
Cetus
Freediving Team of Finland
[email protected]
Jonérik Ekström
Jaakko Pasanen
[email protected]
Dino Nerweyi
Turku
[email protected]
Sunken Logs
Ville Autti
Joensuu
[email protected]
Joensuun Urheilusukeltajat
Janne Hietala
[email protected]
143
HAASTE
Edellisen ison projektin elämässäni päätin
tunnuslauseen ”don’t panic” Douglas Adamsin
loistavista tarinoista. Vapaasukellusprojekti ei ole
missään nimessä päättymässä, mutta tunnuslause voi
viedä pitkälle pinnan alla. Eteenpäin meneminen vaatii
myös jatkuvaa kehitystä, mikä on yksi tehtävistäni
vapaasukelluksen parissa.
Haluaisin haastaa muutkin sukeltajat tutkimaan miten
vapaasukellusta voitaisiin edelleen kehittää. Miten
harjoittelisimme paremmin? Millä tavalla voisimme
nauttia veden kosketuksesta enemmän? Miten voisimme
innostaa enemmän ihmisiä lajin pariin?
144
SYVYYSSUKELLUS
2014
FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS
145
Syvyyskilpailun aamuna on hieman pilvistä ja viileää. Mediavene vie kuvaajat kilpailupaikalle heti aikaisin aamulla.
Meri on kaunis tänään.
Tuomarit ovat ensimmäisinä sukelluspaikalla.
Den GC on valmistautunut olemaan vedessä koko päivän kuvaamassa.
Michael Board valmistautuu sukeltamaan ensimmäisten joukossa.
Turvasukeltajat kertaavat vielä päivän toimintatavat.
Andrea Zuccari ja Emanuelle Manu katsovat lähtölistat läpi.
Michael Board.
Goran Colak saa käteensä virallisen kisakellon.
Goran tulee pintaan ja tekee hyväksytyn pintaprotokollan.
Goran saa tuomareilta valkoisen kortin.
Kilpailut etenevät aikataulun mukaisesti.
Sukellusososuhteet ovat täydelliset.
Alexander Bubenchikov sukeltaa seuraavaksi.
Alexander Bubenchikov pintautuu.
Andrey Matveenko on Venäjän joukkueesta.
Päivä ei voisi olla kauniimpi.
Järjestelmällisyys virallisella sukellusköydellä hipoo täydellisyyttä. Hienoa.
Aikataulut pitävät paikkansa.
Lämmittelyköysillä vallitsee rauha.
Virallisen harjoittelupäivän aikatauluongelmat eivät toistuneet kilpailupäivänä.
Antero Joki ja Johanna ovat tulossa kilpailupaikalle.
Kaikki on hyvin ja Antero on valmis suoritukseensa.
Vielä viimeiset henkäykset ennen sukellusta.
Mikko Pöntinen sukelsi 80 m.
Marianna Krupnitskaja Venäjältä.
Kohta on Anteron vuoro.
Anteron viralliset syvyystreenit eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan.
Toivottavasti kilpailusukellus kuitenkin onnistuu.
Antero ei päässyt ihan tavoitesyvyyteen ja sai tuomarilta keltaisen kortin.
Marina Kazankova, Venäjä.
Robert King on tyytyväinen päivään.
Kaikki on mennyt hyvin.
Den GC. Rankka kuvauspäivä melkein pulkassa.
Kurt Chambers ja team USA lämmittelemässä.
Mikko Anttonen oli ilmoittanut 55 m.
Johanna kuljettaa Mikkoa sukellusköydelle.
Enää 30 sek lähtöön. Johannaa jännittää, mutta onneksi Mikolla on kaikki hyvin.
Tuomarit Anne-Louise Fortin, Robert King, Andrea Zuccari ja John Wright.
Mikko Anttonen sai valkoisen kortin. Hieno ja hyväksytty suoritus! Suomen joukkue on nyt viidentenä.
Päivä on syvyyssukellusten osalta ohi. Nyt veneellä takaisin rantaan.
TEAM
FINLAND
ANTERO JOKI
2014
ANTERO JOKI
Vapaasukellus harrastuksena on auttanut
minua oppimaan todella paljon itsestäni.
Lisäksi olen tavannut valtavan määrän
huippumukavia ihmisiä lajin parissa.
Koko elämäni on muuttunut
vapaasukelluksen myötä,
asuinmaata myöten. Olen löytänyt
vapaasukelluksen parista elämäni
rakkauden, I'm OK.
189
ELÄMÄ MUUTTUU
Oli heinäkuun alku vuonna 2007. Olimme juuri
matkustaneet Suomen vapaasukellusmaajoukkueen
kanssa ensin lentäen Wieniin, sitten pienemmällä
lentokoneella Graziin ja siitä taksilla Mariboriin
Sloveniaan, missä allaslajien MM-kisat pidettiin silloin.
Majoittuminen tapahtui paikallisessa opiskelijaasuntolassa, missä olosuhteet olivat kutakuinkin
siedettävät. Allas sitä vastoin oli mitä parhain, 50 metriä
pitkä, 25 metriä leveä ja tasaisen 2 metriä syvä.
Olin ensimmäisiä harjoituksissa uimahallilla, kun näin
Venäjän joukkueen astelevan altaalle. Heidän mukanaan oli
kameraa ahkerasti käyttävä upea nainen pitkine vaaleine
hiuksineen. Hän oli valloittava. Hän hyöri ja pyöri kameransa
kanssa ympäri uimahallia. Kerran ollessamme yhtä aikaa
katsomossa, hän nojaili kaiteeseen katsellen altaalle. Laitoin
oman kamerani kaiteelle valmiina ottamaan hänestä kuvan,
kun hän vain katsoo kameraan päin. Eräs ystävistäni
rummutti kaiteeseen, jolloin hän kääntyi ja sain hänestä
loistavan kuvan. Ujona suomalaisena en kuitenkaan
rohjennut keskustelemaan hänen kanssaan. Myöhemmin
huomasin hänen ottavan kuvan minusta. Päättäjäisissä hän
pyysi erään Venäjän joukkueen edustajan tulkikseen, koska
hän ei puhunut englantia lainkaan, ja pyysi
sähköpostiosoitettani, jonne voisi minusta ottamansa kuvan
lähettää. Kuvaa ei koskaan tullut. Vaikka häntä usein mietin,
niin en löytänyt keinoa ottaakseni häneen yhteyttä. En
tuntenut Venäjän joukkueesta juuri ketään eikä minulla ollut
kenenkään yhteystietoja.
Seuraavat kisat olivatkin sitten syvyyslajeissa ja paikkana
Sharm-el-Sheikh Egyptissä. Saavuimme joukkueen kanssa
hotellille alkuillasta. Ilma tuntui Suomen pikkupakkasien
jälkeen todella lämpimältä ja shortsit olivat enemmän kuin
tarpeeksi. Sain kannettua tavarani huoneeseeni ja päätin
mennä hotellin pääovelle katsomaan, keitä muita paikalle
saapuu. Saapuessani portaille huomasin Venäjän
maajoukkueen saapuneen pihaan tavaroineen. Riemukseni
huomasin heti tämän vaalean kaunottaren heidän
joukostaan. Olin juuri aikeissa sanoa jotain nasevaa
saapumattomasta sähköpostista ja valokuvasta, kun hän
huomasi minut. Hän hihkaisi ”you” ja riensi halaamaan
minua. Olin hieman yllättynyt, mutta varsin iloisesti. Hän oli
oppinut hieman englantia tuossa kuukausien aikana ja
vaihdoimme muutaman sanan. Havaitsin huoneidemme
olevan päällekkäin, mikä sinänsä oli varsin suuri sattuma
hotellin ollessa muodostunut laajalle alueelle levittäytyneistä
kaksikerroksisista rakennuksista. Tämän kilpailun aikana
aloimme myös juttelemaan, sillä hän oli puhelias ja kaikki
hänen osaamansa 25 englanninkielistä sanaa olivat
190
ahkerassa käytössä. Liekö sitten hänellä ollut oma
osuutensa rentouden löytymisessä, sillä noissa kilpailuissa
paransin syvyystuloksiani huimasti.
Molemmilla meillä oli kuitenkin jo elettyä elämää takana ja
kahden täysin erilaisen elämän yhteensovittaminen ei ole
aina ollut helppoa, mutta hän on elämäni suuri rakkaus ja
olen iloinen ollessani nyt naimisissa tuon vaalean
kaunottaren kanssa.
191
ANTERO JOKI
Olen 48 vuotias Lahdesta kotoisin oleva vapaasukeltaja.
Sukeltamisen aloitin 1992 laitesukelluksen parissa,
jonka peruskurssin kävin Osku Puukilan oppilaana
Eilatissa Punaisella merellä. Siitä harrastus sai alkunsa
ja veti minua enemmän ja enemmän puoleensa.
Laitesukelluksen allasvuoroilla aloitin pituusuukelluksien
kokeilun, luonnollisesti aina sukellusparin valvonnan
alaisuudessa. Kerran tein liian pitkän sukelluksen, siitä
seuranneen tajunnanmenetyksen ja jouduin todella
miettimään. Homma tuntui kiinnostavalta, mutta tietoa
vapaasukelluksesta oli selvästi liian vähän. Vuonna 2000,
ollessani laitesukelluskouluttajakurssilla, tapasin Jyri
Vehmaskosken, joka kertoi Suomeen perustetun
vapaasukellusseuran olemassaolosta. Niinpä vuonna 2001
liityin Suomen Vapaasukeltajat ry:hyn, joka nykyisin toimii
nimellä Freediving Team of Finland ry. Sieltä sain lisää tietoa,
koska siihen aikaan ei vielä koulutusjärjestelmää oltu luotu.
Nykyisin on ympäri maailmaa koulutettuja
vapaasukelluskouluttajia, joiden järjestämille kursseille
suositellaan osallistumaan, jotta perustiedot fysiologiasta ja
sukellusturvallisuudesta saa kerralla hallintaansa. Kurssin
käytyään voi alkaa harjoittelemaan parin kanssa.
Onnekseen alkuvaiheessa minulla oli treenikaverina Teppo
Kallio, joka oli varsin kiinnostunut vapaasukelluksesta ja joka
haki minut treeneihin pari ensimmäistä kesää. Olin kai
hieman hitaasti syttyvää sorttia ja ilman Teppoa olisi
saattanut koko vapaasukellus tyrehtyä, mutta kiitos Tepon
innostukseni kasvoi treenien myötä ja pääsin sisälle tähän
upeaan ja kiehtovaan lajiin. Teppo sai myös kaverinsa Jussin
kanssa houkuteltua minut ensimmäisiin SM-kisoihin mukaan.
Silloin järjestettiin SM-kilpailut joukkuekilpailuna ja
kolmihenkisin joukkuein miteltiin hengenpidätyksessä ja
pituussukelluksessa. Kilpailussa tein molemmissa lajeissa
omat ennätykseni ja se antoi vain enemmän potkua
eteenpäin. Lopullinen sinetti oli ensimmäiset syvyyden
SM-kisat Päijänteellä loppukesästä 2003, jolloin hirvittävästä
jännityksestä huolimatta tein kilpailussa taas oman
ennätykseni ja olin lopullisesti myyty vapaasukellukselle. Niin
valtava onnistumisen tunne seurasi tuota sukellusta, että sitä
oli vain saatava kokea lisää. Sen kaiken kertoi leveä hymy
kasvoillani pintautuessani.
Parhaat tulokset 2014:
CWT 100 m, CNF 73 m, FIM 87 m, STA 7 min 17 sek, !
DYN 182 m, DNF 128 m.
192
Nykyinen tulostasoni on huomattavasti parempi kuin
alkuaikoina osasin edes uneksia. Silloin asetin itselleni ns.
haamutavoitteet, joihin päästyäni voisin todeta onnistuneeni
täydellisesti. Nuo haamurahat tulivat vastaan melko
nopeasti, mutta se tunne on jäänyt joka kerta, että vieläkin
paremmin voisi mennä. Sen jälkeen on siis täytynyt asettaa
tavoitteet kauemmaksi. Suurin osa näistäkin tavoitteista on
täyttynyt jo moneen kertaan ja uusia on asetettu yhtä
monesti. Parannusta on tapahtunut joka vuosi ainakin
jossakin lajissa ja motivaatio on säilynyt sen myötä.
Vapaasukellus onkin enemmän itsensä oppimista ja omia
mahdollisuuksien löytämistä. Rajat siirtyvät vain kauemmaksi
ja kauemmaksi, kun etenee maltillisesti ja oppii itsestään
koko ajan enemmän. Vapaasukelluksessa on opittava oman
kehon antamat viestit ja luotettava niihin, sillä keho tietää
omat rajansa aina, muuta mieli saattaa joskus esittää jotain
muuta. Toisinaan tahto saavuttaa jonkin tavoitteen sumentaa
kehon viestit ja se aiheuttaa hallitsemattomia omien rajojen
ylityksiä ja hylättyjä suorituksi. Toisinaan taas mieli asettaa
rajoja, vaikka keho vielä helposti menisi pidemmällekin.
Tämä on toki turvallista, mutta ehkä se jättää suuremmat
onnistumisen tunteet kokematta.
Alkuaikoina treenaaminen oli säännöllisempää lähistöllä
olevan innostuneen harrastajajoukon ja vapaamman
kalenterin johdosta. Kalenterin täyttyminen johti sittemmin
melko vähäisiin harjoittelumääriin, joskin olosuhteetkin
heikkenivät ja allasaikaa oli vain yksi tunti viikossa. Jonkin
aikaa tuo tulostaso pysyi kaikissa lajeissa silti
nousujohteisena, kunnes erityisesti static alkoi hiipua.
Syvyyslajeissa ongelmana on aina ollut liian vähän aikaa
syvissä ja lämpimissä vesissä tai liian matalat ja kylmät
vedet. Syvälle ei voi päästä, jollei pääse sukeltamaan syviä
sukelluksia. Syvyyteen ja sen aiheuttamaan paineeseen
sopeutuminen vaatii oman aikansa, jotta elimistössä asiat
tapahtuvat oikein ja sukeltaminen on turvallista. Paineen
muutokseen sopeutuminen on sama kuin vuorikiipeilyssäkin,
vain paine muuttuu toiseen suuntaan.
Nykyisin treeniolosuhteet ovat melkeinpä parhaat
mahdolliset. Allasaikaa on riittävästi, syviä järviä lähettyvillä
ja aikaakin ainakin toistaiseksi treenamiseen on riittänyt.
Punttisalilla käyn pari kertaa viikossa ja altaalla normaalisti
kolme treeniä viikossa. Lopulliset tulokset ovat vielä
tulevaisuudessa, mutta treenissä tuntuu kehitystä
tapahtuneen. Odotukset tulostason noususta jatkossa ovat
siis suuret, ainakin joissakin lajeissa. Tuleva vuosi sitten
näyttää mihin tämä riittää.
Vapaasukelluksessa kilpailemisen ohella toimin myös
joissakin kilpailuissa tuomarina. Tuomarointi onkin varsin
mielenkiintoista, sillä itse useita suorituksia tehneenä voi
vierestä seuraten aistia sukeltavan kilpailijan tunteet.
Keskittyminen toki kohdistuu tuomarina aivan eri asioihin
kuin kilpailijana. Tärkeintä on tasapuolisuuden
varmistaminen kaikkien suoritusten osalta, jotta ne olisivat
193
vertailukelpoisia missä päin maailmaa tapahtuviin muihin
suorituksiin. Vapaasukellus on myös verrattain nuori
urheilulaji, jossa myös säännöt elävät vielä jonkin verran.
Sääntöjen kehittäminen ja päivittäminen onkin ollut eräs
toimistani kansainvälisen lajiliiton AIDA Internationalin
johtokunnassa, sillä olen toiminut siellä useamman vuoden
Technical Officerina. Sen lisäksi koulutan uusia
vapaasukeltajia sekä vapaasukelluskouluttajia opettamaan
muita tämän hienon lajin sisälle.
pääsee myös tulevan maaliskuun 14. päivän tapahtumaan
mukaan, ainakin se päivä on hänellä jo kalenterissa.
Varmasti tänäkin vuonna myös uusia sukeltajia pääsee
toteuttamaan haaveensa jään alla vapaasukeltamisessa.
Jään alla vapaasukellus on myös monen vapaasukeltajan
haaveena. Sitä ovat useat päässet kokeilemaan Suomessa
Päijänteen jäällä järjestettävässä tapahtumassa, jossa olen
toiminut pääjärjestäjänä. Päijänne on upea vesistö juotavan
hyvän vesilaatunsa myötä. Talven jäljiltä vesi on levännyt ja
kaikki sakka on uponnut pohjaan tehden näkyvyydestä
sisävesiin verrattuna loistavan, jopa 20 metriä. Jääkannen
alla on rauhoittava, lähes uskonnollinen tunnelma. Joka ainut
sukeltaja on saattanut olla lähteissään hieman jännittynyt,
miten kylmässä ja hämärässä sukeltaminen onnistuu, mutta
kaikki ovat tulleet pintaan leveä hymy kasvoillaan. Jään alla
on aivan uskomattoman upea tunnelma, kuin luonnon
omassa katedraalissa. Sinne jään alle jäävät stressi ja
arkipäivän huolet saaden jokaisen sukeltajan rentoutumaan
aivan uudella tavalla. Tämä tapahtuma on saanut jo
muutaman uskollisen kävijän, sillä mm. jään alla
sukeltamisen Guinnessin maailmanennätyksen tehnyt Stig
Severinsen on ollut mukana joka kerta. Toivottavasti hän
194
KILPAILUT
Ensimmäiset kilpailuni olivat allaslajien SM-kilpailut
keväällä 2002, jolloin tittelistä kilpailtiin Hervannan
uimahallissa Tampereella kolmihenkisin joukkuein ja
lajeina olivat static ja dynamic. Joukkueellamme meni
hyvin ja itsekin tein molemmissa lajeissa oman
ennätykseni. Joukkuekavereina tuolloin Teppo Kallio ja
Jussi Auvinen, molemmat Nastolasta. Taisimme olla
neljänsiä, mutta joka tapauksessa kisoista jäi hyvä maku
ja innostus vapaasukellukseen kasvoi.
Lisäksi kaikki vapaasukelluksen parissa viihtyvät ihmiset
ovat säännönmukaisesti erittäin mukavaa porukkaa, jonka
seurassa viihtyy ensisekunneilta lähtien. Tämä sama ilmiö on
jatkunut sittemmin kaikissa kisoissa vuodesta toiseen, joten
se on ehdottomasti yksi niistä asioista, jotka tekevät
vapaasukelluksesta ja vapaasukelluskilpailuista
kiinnostavan.
Ensimmäiset syvyyskilpailuni olivat kesällä 2003 Päijänteen
Kinisselällä. Tuohon aikaan oma ennätykseni
syvyyssukelluksessa räpylöillä oli 41 metriä tehtynä saman
kesän aikana treeneissä ja kilpailuun ilmoitin
ennakkotuloksekseni 45 metriä. Jännitys oli hirmuinen ennen
sukellusta. Edellisinä päivinä olin kuitenkin käynyt koko
sukelluksen monen monituista kertaa mielessäni läpi. Kuinka
lähden pinnasta, miten tasaan paineet matkan aikana ja
miten käteni pohjapleitillä asettelen. Kaikki toimi aivan kuten
olin ajatellutkin ja käännyttyäni pohjapleitiltä ylöspäin, levisi
myös leveä hymy kasvoilleni ja oli siellä pitkään
pintautumisen jälkeenkin. Tunne oli mahtava onnistuneen
kilpailusukelluksen jälkeen.
Lämpimiin ja kirkkaisiin vesiin pääsin tutustumaan
ensimmäistä kertaa vuoden 2004 kesäkuussa, jolloin
Kyproksella järjestettiin kansainvälinen kilpailu, jossa lajeina
olivat samat kuin joukkueMM-kilpailuissakin eli
hengenpidätys, pituus räpylöillä ja syvyys räpylöillä.
Ensimmäinen laji oli syvyyssukellus räpylöillä. Ennen
kilpailua pääsimme treenaamaan muutaman kerran merelle
ja silloin kaikki tuntuikin hyvältä. Vesi oli kirkasta ja lämmintä
Päijänteeseen verrattuna ja sukeltaminen huomattavasti
rennompaa ja sitä kautta helpompaa kuin koskaan aiemmin.
Kilpailuun ilmoitinkin sitten oman ennätykseni 55 m. Kyllä se
hieman jännitti, sillä edellisenä iltana hotellihuoneessa
harjoittelin vielä paineentasausta syvällä, kuinka sen tekisin.
Jännitystä lisäsi vielä illallispöydässä kilpailun lääkärin
tokaisu, etten tuohon sukellukseen pystyisi, sillä olin
treeneissä tehnyt ”vain” 50 m. No, oma usko oli kova ja
oluen verran siitä sitten vetoa lyötiin. Itse sukellus oli lopulta
helppo ja paineentasaus sujui aivan suunnitelmieni
mukaisesti. Pintaan tultuani tokaisinkin heti kilpailun
lääkärille ”You owe me a beer!”. Tälläistä pintaprotokollaa ei
195
nykyisin enää voi tehdä, sillä säännöt edellyttävät ihan jotain
muuta tokaisua ensimmäiseksi.
Seuraavaksi oli vuorossa pituussukellus räpylöillä. En ollut
aiemmin kilpaillut 50 m altaassa, joten siinä oli hieman uutta,
mutta mukavaltahan tuo pitkä allas tuntui. Tein lajissa oman
ennätykseni, liekö ollut tuolloin 121 m. Joka tapauksessa
samassa kisassa Suomen oma tyttö Johanna Nordblad teki
pituussukelluksen maailmanennätyksen 158 metriä! Huikean
hieno suoritus! Lopuksi sitten pidäteltiin hengitystä hotellin
uima-altaalla. Harmikseni olin saanut edellisenä päivänä
itselleni aikaan lämpöhalvauksen ja siitä seurauksena
kiusallisen ripulin, joten lopullinen rutistus kisassa jäi
vajaaksi, hyvä suoritus silti. Kisasta jäi todella hyvä fiilis ja
kaikki paikalla olleet urheilijat, joihin ehdin tutustua, olivat
huippuporukkaa. Vapaasukellus tuntui entistä enemmän siltä
omalta jutulta.
Sittemmin olen ollut vapaasukellusmaajoukkueen mukana
useissa lajin MM-kilpailuissa edustamassa Suomea.
Kaukaisimmat kilpailut ovat olleet Japanin Okinawalla ja
Bahaman Long Islandilla, molemmat aivan upeita
kilpailumatkoja. Japanissa pidettiin 2010 vapaasukelluksen
joukkueMM-kilpailut. Suomi sijoittui hienosti pronssille
jännittävän loppunäytelmän jälkeen, tosin jo toistamiseen,
sillä kaksi vuotta aiemmin Egyptin Sharm-el-Sheikissä Suomi
saavutti vapaasukelluksen ensimmäiset joukkuemitalit.
Suomen vahvuutena on ollut näissä kilpailuissa tasaisen
varmat suoritukset, sillä tilastollisesti emme ole olleet
mitalisuosikkeja missään kilpailuissa, mutta lopputuloksissa
sijoitus on ollut hyvä. Tämä toteutui taas 2014 Italian
Sardinialla järjestetyissä joukkueMM-kilpailuissa, joista
tuloksena taas pronssimitalit Suomeen.
Vaikka MM-kilpailuissa mitellään lajin parhaimmuudesta,
ovat lajin parissa olevat urheilijat erittäin hyvää pataa
keskenään. Esimerkiksi 2011 Kreikan Kalamatan kilpailuissa
olin samassa hotellissa kolme viikkoa, ensin
harjoittelemassa ennen kisaa ja sitten kilpailujen vuoksi, silti
en pitkästynyt lainkaan, vaikka koko kolmen viikon aikana
olin hotellilta pois kaksi päivää ajelemassa
joukkuekavereiden kanssa vuokra-autolla lähiympäristössä.
Kilpailuissa eri maiden edustajat kannustavat toisiaan
vilpittömästi, vaikka olisivat aivan kärkikahinoissa mukana.
Harvassa urheilulajissa voi nykyään kokea vastaavaa
yhtenäisyyden tunnetta ja ystävällisyyttä kuin
vapaasukelluksessa. Se on ehdottomasti yksi tämän lajin
parhaimmista puolista. Ja kuten jo aikaisemmin olen
todennut, vapaasukeltajat ovat ihastuttavan mukavaa
porukkaa.
196
ENNÄTYS
Koko homma alkoi joulukuun lopussa 2010, kun näin
Freediving Team of Finlandin keskustelupalstalla
aloitetun viestiketjun tulevan vuoden tavoitteista ja
eräällä tapaa uuden vuoden lupauksista. Itsekin siinä
sitten asiaa pohdittuani julkistin omat tulostavoitteeni,
joista yksi oli tuo 100 metrin syvyyssukellus räpylöillä.
Päätin mielessäni tehdä sen syyskuussa 2011 pidettävissä
syvyyssukelluksen MM-kilpailuissa Kreikan Kalamatassa.
Olin jo tuolloin syvin aktiivisukeltaja, joten olin varma sinne
pääsystäni jo tuolloin. Aika moni muu vapaasukeltaja
varmastikin ihmetteli tuota tulosparannustavoitettani, sillä
olin edellisenä kesänä sukeltanut syvyyttä Okinawalla 85
metriä. 15 metriä vuodessa noissa syvyyksissä ja näissä
Suomen treeniolosuhteissa on kuitenkin aika paljon. Itselleni
myin tuon jutun toisella tapaa. Tuo sukellus Okinawalla oli
ollut varsin helppo ja tiesin, että sillä sukelluksella olisin
voinut sukeltaa helposti viisi metriä syvemmällekin. Ei siis
tarvinnut parantaa kuin kymmenen metriä!
Siitä hetkestä lähtien kun tavoitteeni asetin, alkoi ajastin
raksuttamaan. Tarkoitus oli olla parhaassa mahdollisessa
kunnossa syyskuun alkupäivinä, jolloin MM-kilpailut
pidettäisiin. Treenasin niin hyvin kuin mahdollista, vaikka
treenimäärät eivät kovin suuret olleet. Keskityin jokaisessa
treenissä niin hyvin kuin pystyin aina siihen mitä milläkin
treenillä tavoittelin. Ei siis määrällä, vaan laadulla. Altaassa
keskityin potkutekniikkaan, punttisalilla pitkiin sarjoihin ja
maitohapon sietoon ja apneatreenissä hiilidioksidin sietoon
ja sukellusrefleksin voimistamiseen. Kesällä järvessä sitten
paineeseen sopeutumiseen ja korvien
paineentasaustekniikkaan. Treenit sujuivatkin suunnitelmien
mukaan ja harjoittelemani asiat tuntuivat jokainen
parantuvan treenien myötä.
MM-kilpailut kestäisivät viikon. Suunnittelin meneväni
paikalle reilut kaksi viikkoa ennen niiden alkua, jotta saisin
totuttautua paineeseen riittävän hitaasti, jotta pääsisin
turvallisesti tavoittelemaani syvyyteen. Paikan päällä
harjoitukset alkoivatkin hyvin ja etenin sopivin askelin kohti
syvyyksiä. Olin laskenut kotona aiemmin, että kaikkien
palikoiden osuessa täydellisesi kohdalleen, voisin saavuttaa
myös muissa lajeissa asettamani tavoitteet. Valitettavasti
vain rakkaani ei työkiireiden vuoksi päässyt tälle matkalle
mukaani.
Viikko ennen varsinaisia MM-kilpailuja järjestettiin paikalla
pienimuotoinen kolmipäiväinen kilpailu, jossa oli jo
mahdollista yrittää kansallisia ennätyksiä. Niinpä minä
viisaana poikana ajattelin tehdä tuon 100 metrin sukelluksen
pois, jotta MM-kilpailuissa ei olisi niin suurta
jännitysmomenttia, olihan paikalle tulossa Suomalainen
197
kuvausryhmä kuvaamaan ensimmäistä suomalaista
sukeltamassa 100 metrin syvyyteen. Ilmoitin siis
ennakkotuloksekseni tuon 100 metriä. Ensimmäinen päivä,
kävin 96 m syvyydessä eli siis neljän metrin päästä
kurkkaamassa pohjapleittiä, mutta en halunnut riskeerata
korvieni tärykalvoa ja käännyin takaisin pintaan. Toinen
päivä, paineentasaustekniikkani ei ollut ihan kohdallaan, sillä
hukkasin matkalla alspäin ns. mouthfillin ja käännyin takaisin
pintaan 85 m syvyydestä. Kolmas päivä, siis kolmas
peräkkäinen sukelluspäivä ja oli ehkä jo lievää psyykkistä
väsymystä havaittavissa, sillä hetken matkaa sukellettuani
tiesin, ettei pohjalla asti ollut sillä sukelluksella asiaa ja
käännyin takaisin 52 metristä. Tulos siis näistä kilpailuista
kaikkea muuta kuin tavoiteltu. No, kaksi treenikertaa vielä
ennen varsinaisia MM-kilpailuja, joten ei syytä huoleen.
Mutta... molemmissa treenisukelluksissa käännyin takaisin
ennen pohjapleitiiä, joten ne eivät olleet se pelastus
itseluottamukselle, jota niistä tavoittelin. Kävi päin vastoin.
MM-kilpailut alkoivat maanantaina syvyyssukelluksella ilman
räpylöitä. Ilmoitin tavoitteekseni 70 m, jonne tiesin pystyväni
paineentasauksen hoitamaan kaikissa tapauksissa. Tuo
paineentasaus oli se kompastuskivi, johon olin noilla
aiemmilla sukelluksilla kaatunut. Tässä tapauksessa kaikki
sujui hyvin. Tein sukellukseni onnistuneesti ja siitä hyvästä
tuomarit näyttivät valkoista korttia ja hymy levisi kasvoilleni.
Oma ennätys ja Suomen ennätys! Rannalla kuulin, että tuo
sukellus oli myös Pohjoismaiden ennätys. Ei huono! Mukava
alku näihin kilpailuihin.
Suuri päivä koittaisi torstaina, jolloin sukellettaisiin syvyys
räpylöillä. Ja tiistai-iltana tuo kuvausryhmä saapui paikalle.
Koko keskiviikko tehtiin erilaisia haastatteluja aiheen
tiimoilta. Jälkeenpäin huomaan, kuinka puhuin itselleni.
Kerroin, mitä minun oli tehtävä, jotta tuon syvyyden
tavoittaisin. Kaikki fyysinen treeni oli tehty ja kaikki oli kiinni
vain korvien välistä, miten ajatukseni saisin ohjattua juuri
siihen tarpeelliseen tekemiseen ja unohtamaan kaiken
muun. Näissä haastatteluissa en juuri hymyillyt.
Sitten koitti torstaiaamu. Heti herättyäni kameramies koputti
oveeni ja tuli kuvaamaan minua aamupuuhissani. Venyttelin
hieman ja tein pari hengityharjoitusta rentoutuakseni. Laitoin
juomat kuntoon, pakkasin kaikki loputkin tavarat mukaani ja
siirryin rannalle odottamaan vuoroani lähteä merelle
varsinaiselle kilpailupaikalle. Rannalla oli paljon muitakin
urheilijoita, joiden kanssa oli mukava jutella ja koittaa vaikka
vitsailla, sillä nauraminen saa rentoutumaan mukavasti. Kaj
Toivola toimi sillä sukelluksella avustajanani. Laitoimme
samaan aikaan märkäpuvut päälle ja siirryimme
kumiveneeseen, joka veisi meidät kohteeseen. Paikalla
siirryimme polkuveneeseen, joka toimi kuivana lepopaikkana
ja istuskelin siinä hetken aikaa. Parikymmentä minuuttia
ennen virallista lähtöaikaani, siirryin veteen ja tein yhden
198
lämmittelysukelluksen. Kaikki tuntui hyvältä ja meri syleili
minua lämpimästi. Tavoitteenani oli tehdä vain niin rento ja
nautinnollinen sukellus kuin mahdollista, ilman mitään muita
tavoitteita ja, kuten aina, minulla olisi lupa kääntyä takaisin,
jos kaikki ei menisi hyvin. Aikanaan siirryin Kajn avustamana
kilpailuköydelle, jossa sitten rentouduin viimeiset kolmisen
minuuttia. Kuin aika koitti vedin keuhkoni täyteen ilmaa,
pakkasin kielellä vielä hieman lisää, käännyin vatsalleni ja
taitoin alas kohti syvää sinistä. Alussa oli potkittava räpylällä
hieman vauhtia, mutta noin 30 metrin syvyydessä lopetin
potkimisen kokonaan, sillä paine oli saanut keuhkoni ja
pukuni jo puristumaan pienemmäksi ja kelluvuuteni oli
muuttunut negatiiviseksi. Samalla täytin suuni ilmalla, sillä
siitä koko loppumatkan laittaisin sitä korviini tasaamaan
syvyyden ulkoapäin aiheuttamaa painetta. Tämä ns.
vapaapudotusvaihe on sukelluksen nautinnollisin hetki. Sitä
vain liukuu alaspäin rennosti matkasta nauttien. Keskityin
vahvasti pitämään ilmat suussani ja tasaamaan painetta
korvissani tasaisin välein. Tietokoneessani oli syvyyshälytys
80 m kohdalla, jolloin haasteet varsinaisesti alkavat. Sen
jälkeen onnistuin tekemään vielä yhden hyvän
paineentasauksen ja yhden pienen. Ilman tuota pientä olin
päässyt 96 metriin, joten sen tehtyäni tiesin pääseväni
pohjaan asti. Se tuntui hienolta, kun sinne lopulta pääsin.
Sieltä vain tarranauhan pala mukaan ja rauhallisesti potkien
takaisin pintaan. Matkaa oli sinne 100 metriä. Vaikka matkaa
en varsinaisesti ajatellutkaan, rauhallisuus on valttia tässäkin
kohtaa sukellusta. Noin 50 metrin kohdalla vesi lämpeni
selvästi ja näin ensimmäisen turvasukeltajan olevan
vastassa noin 40 metrissä. Sitten pian toinen noin 30
metrissä. Kaikki kirkastui pinnalla odottavan
auringonpaisteen vuoksi ja lopulta pulpahdin pintaan.
Nopeasti ote köydestä kiinni, kolme syvää hengitystä ja
sitten pintaprotokolla tuomareita kohti. Sen jälkeen oli
odotettava tuomiota, vaikka tuloksen jo tiesin. Valkoisen
kortin noustessa pääsi suustani melkoinen kiljahdus. Tein
sen! Uusi oma ennätys ja Suomen ennätys. Ensimmäinen
suomalainen vapaasukeltaja 100 metrin syvyydessä. Suurin
tavoitteeni tälle vuodelle oli saavutettu! Mahtava tunne!
Sukellus onnistui sataprosenttisesti. En olisi pystynyt yhtään
syvempää sukellusta tekemään, tein sen juuri
MM-kilpailuissa ja kaikki meni ihan nappiin.
Rannalla oli sitten onnittelujen vuoro. Sain niitä monta ja itse
annoin onnitteluhalauksia muille onnistuneen sukelluksen
tehneille. Sen jälkeen olikin kipaistava vaatteiden vaihtoon ja
loppuhaastattelujen tekoon, sillä kuvausryhmän olisi pian
siirryttävä kohti lentokenttää. Näissä haastatteluissa olikin
sitten hymyä jo huomattavasti enemmän. Kyllä se näkyi, että
paine helpotti ja kaveri oli paljon rennompi sukelluksen
jälkeen.
Enää oli jäljellä syvyyssukellus köydestä vetäen. Sinne
laitoin tavoitteekseni 84 metriä, koska nälkä kasvoi
syödessä. Onnistuessaa tuo sukellus olisi ollut parempi kuin
199
edellinen pohjoismaiden ennätys. Tässä kohtaa tein sen
virheen, etten laittanut tavoitetta vain omien tuntemusteni
pohjalta, vaan vertasin itseäni muiden tekemisiin. Lopputulos
oli se, etten aivan tuota syvyyttä saavuttanut, sillä jouduin
kääntymään 80 metrin kohdalla takaisin
paineentasausvaikeuksien vuoksi.
Kilpailujen lopputulokseen olen silti erittäin tyytyväinen, sillä
jokaisessa lajissa tein kuitenkin oman ennätykseni ja
kahdessa lajissa ne olivat myös Suomen ennätyksiä. Suurin
syy onnistuneisiin suorituksiin oli nähdäkseni tavoitteellinen
harjoittelu ja erityisesti sukelluksen visualisointi monen
monituista kertaa vuoden aikana. Näin itseni aina
kääntymässä tasan sadan metrin syvyydessä ja
nimenomaan MM-kilpailuissa, ja kuinkas sitten kävikään.
200
TÄNÄÄN
Nykyisin asun yli 1200 vuotta vanhassa kylässä hieman
Münchenin ulkopuolella. Baijeri on varsin mukavaa
aluetta, sillä täällä on kaikki aivan tip-top laitettuna koko
ajan. Saksalaisella täsmällisyydellä. Ihmiset ovat todella
ystävällisiä ja englanninkielentaitoisia on yllättävänkin
runsaasti.
Se on hieman hidastanut tuota Saksankielen oppimista, sillä
liian usein tulee selitettyä asioita englanniksi, kun sanoja ei
löydy heti. Saksaa olen opiskellut nyt muutaman kuukauden
kolme tuntia päivässä. Vaikuttaa siltä, että vanhakin voi
oppia vielä uusi temppuja. Hitaasti, mutta kuitenkin. Täällä
Keski-Euroopassa on myös suuri määrä keskiaikaisia ja
hieman tuoreempiakin linnoja sekä paljon muuta historiaa,
sillä se kaikki on suurelta osin tapahtunut juuri täällä.
Olemmekin vaimoni kanssa kiertäneet tutustumassa moneen
linnaan, jotka ovat todella upeita. Niitäkin on pidetty yllä
saksalaisella täsmällisyydellä ja tarkkuudella.
Vapaasukellukseenkin tämä seutu sopii hyvin, sillä
uimahalleja on runsaasti ja lähiympäristössä paljon järviä,
joista löytyy parhaimmillaan parisataa metriä syvyyttä, siis
riittävästi.
Vapaasukellus ohjaa vahvasti myös muuta elämäämme.
Lomamme ovat tähän asti olleet varsinaisesti
kilpailumatkoja. Vuoteen on mahtunut yksi tai kaksi isompaa
kilpailua, joissa olemme pyrkineet olemaan paikalla, joskus
pidempäänkin kuin vain mitä kilpailu olisi edellyttänyt.
Näin teimme myös häämatkamme. Naimisiin menimme
ensin Suomessa. Aamupäivällä siviilivihkiminen
maistraatissa, jotta virallinen osuus saatiin täytettyä, sitten
illemmalla papin siunaus ystävien seurassa. Sitten parin
päivän päästä siirryimme Bahamalle, missä paikallinen pappi
siunasi meidät vielä kerran valkoisella rantahietikolla
vapaasukeltajien ympäröimänä. Sitten jatkoimmekin
häämatkailua vapaasukelluksen merkeissä, minä kilpailijana
ja rakas tuore vaimoni tuomarina Vertical Blue -nimisessä
kilpailussa. Paikkana on Dean's Blue Hole Bahaman Long
Islandilla. Se on varmasti maailman paras paikka
syvyyssukellukseen. Siellä on aina vähintään 25 asteista
vettä, ei koskaan virtauksia, ei koskaan aallokkoa ja
valkoiselta hiekkarannalta 20 metrin päässä on 200 m syvää.
On hyvä, että voimme jakaa kaiken vapaa-aikamme yhdessä
vapaasukelluksen parissa. Molemmille se on erittäin
läheinen harrastus. Siitä on nyt muodostumassa myös
jonkinasteinen työ, sillä olemme päättäneet aloittaa
vapaasukelluskoulutuksen Münchenissä. Koulutamme AIDA
Internationalin koulutussysteemin mukaan ja treenaamme
201
ainakin osittain Natalia Molchanovan tutkimusten pohjalta
kehitetyllä systeemillä, sillä rakkaani on hänen hyvä
ystävänsä ja tuntee tuon systeemin hyvin.
Tarkoituksenamme on järjestää myös vapaasukelluskilpailuja
täällä Münchenissä sekä matkoja hyviin kohteisiin, esim.
Dahab Egyptissä, Cagliari Sardinialla Italiassa, Long Island
Bahamalla.
Ohjelmista ja aikatauluista kiinnostuneet voivat lähettää
kysymyksiä osoitteeseen:
[email protected]
Luonnollisesti myös Internet sivut laitetaan pikapuoliin
kuntoon.
Maaliskuun 14. päivä 2015 järjestetään jälleen kerran
avantosukellustapahtuma Päijänteen juomakelpoisessa
vedessä. Tällä kertaa paikalla tehdään myös
maailmanennätysyrityksiä parikin kappaletta. Nähtäväksi
vielä tässä vaiheessa jää, ratifioiko Guinness ne molemmat
vai vain toisen.
Tervetuloa vain kaikki Päijänne on the Rocks -tapahtumaan.
Siellä on vapaasukellusta ja laitesukellusta jään alla.
Paikkoja on ollut aiemmin hyvin rajoitetusti, mutta tänä
vuonna pyritään järjestämään useampia avantoja, joten
osallistujia mahtuu enemmän.
Tiedustelut ja ilmoittautumiset:
[email protected]
202
HAASTE
Haaste muiden maiden sukeltajille: kolme suomalaista
vapaasukeltajaa sukeltaa Päijänne on the Rocks
tapahtumassa 14.3.2015 viestinä jään alla
mahdollisimman pitkän matkan 15 minuutissa.
Kolmehenkinen joukkue, avantojen väli 25 m, aikaa 15
minuuttia ja sukelletaan yksi kerrallaan. Sitten vain
lasketaan sukelletut metrit.
Saa tehdä paremmin!
Videoi suorituksesi ja lähetä se
elinaandjohanna.com:n facebook -sivulle
osoitteeseen: facebook.com/elinaandjohanna
Huima yllätyspalkinto odottaa vuoden 2015
voittajaa!
203
PITUUSSUKELLUS
2014
FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS
205
Pituussukelluksen kilpailupäivä on alkamassa.
Mikko Pöntinen on jo paikalla ja valmiina sukeltamaan ensimmäisten joukossa. Mikko haluaa aina sukeltaa mahdollisimman aikaisin aamulla.
Kellot pitää laittaa sekunnilleen kisa-aikaan - Roberto Mattana kertoo Johannalle mikä se on.
Roberto myös jättää Mikon rauhassa rentoutumaan.
Antero saapuu kilpailupaikalle ajoissa.
Max Lindqvist Ruotsista. Aivan selvästi kaikkia jännittää päivän sukellukset.
Robert King. Viimeinen tuomaroitava kilpailupäivä.
Antonella De Vanna vastasi tulosten päivityksistä.
Kohta on Mikon vuoro sukeltaa.
Kaikki odottavat Mikolta todella pitkää sukellusta.
Toivottavasti Mikko onnistuu.
236 m.
Valkoinen kortti, hyväksytty suoritus.
Tästä on hyvä jatkaa viimeistä kilpailupäivää.
Katya auttaa Anteroa valmistautumaan.
Jos Suomen joukkue sukeltaa hyvät sukellukset vielä tänään, voi sijoitus olla helposti viiden parhaan joukossa.
Lähtölaskenta on alkanut.
Onneksi Anterolla on kilpailu toisensa jälkeen tapana tehdä varmat sukellukset.
182 m ja täysin odotetusti valkoinen kortti.
Hienoa Antero!
Anteron osalta kilpailu on ohi.
Loppupäivä jännitetään muiden sukelluksia.
Pistetilanne näyttää lupaavalta.
229
Adam Skolnick on paikalla toimittajana.
Alexey Molchanov ja Yury Shmatko.
Kuvaajat valmiina. Alessandro Maddeddu.
On Goran Colakin vuoro.
Alexey Molchanov valmistautuu.
Alexey Molchanov.
Kilpailijat keskittyivät suorituksiinsa ja tuomarit hoitivat oman työnsä hyvin.
Enakkosuosikki Alexey sukelsi varman suorituksen.
Alexey Molchanov ja Goran Colak.
Alexander Bubenchikov.
Suomen joukkueen viimeinen kilpailija, Mikko Anttonen, valmistautuu joukkueen viimeiseen sukellukseen.
Joukkuekilpailussa kannattaa ottaa huomioon myös muiden joukkueiden pistetilanne.
Mikko tarkastaa viimeisiä tuloksia ja laskee muiden joukkueiden pisteitä.
Suomen joukkueen sijoitus ei tule muuttumaan, ellei Mikko sukella täysin mahdottoman pitkää sukellusta.
Jos Mikko tekee varman suorituksen, ei ole vaaraa, että kukaan ohittaa Suomen joukkuetta pisteissä.
Mikon on siis tehtävä varma suoritus.
Kuvaajat ovat viettäneet jo koko päivän altaassa.
Neljä minuuttia aikaa lähtöön.
Pitkät sukellukset sukelletaan iltapäivällä. Jännitys kiristyy kilpailupaikalla.
Kaikki on valmiina. Lähtölaskenta on alkanut.
Mikko Anttonen, 200 m ja valkoinen kortti.
Mikon sukellus meni täysin suunnitelmien mukaan. Mahtavaa!
Suomen joukkue on tällä hetkellä neljäntenä, mutta vielä ei tiedä miten muiden joukkueiden sukellukset menevät.
252
Alexander Bubenchikov.
Ilaria Bonin.
Italian Alessia Zecchini tekee uskomattoman hienon ja pitkän sukelluksen, 223 m.
Martin Valenta 225 m.
Viimeisetkin sukellukset ovat tältä päivältä ohi.
Ja sitten ei tarvitsisi muuta kuin odotella.
Vahvat ja hienot sukellukset koko Suomen joukkueelta.
Jos protestit eivät mene läpi, näyttäisi että Suomi saa pronssia.
Mutta vielä emme uskaltaneet juhlia vaan yritimme odotella rauhallisesti lopullisia tuloksia.
Myös Suomen joukkue huudettiin hyppäämään altaaseen.
Mikko Anttonen ja Johanna pelastivat Suomen maineen, Mikko Pöntisen pötkiessä pakoon.
Jännitystä riitti pitkälle iltapäivään asti kunnes tulokset varmistuivat.
Suomen joukkue sijoittui kolmanneksi. Mahtavaa pojat! Prossimitali! Onneksi olkoon!
FREEDIVING WORLD CHAMPIONSHIPS
END