Lataa PDF - Herättäjä
9 2015 PÄÄKIRJOITUS Muukalaisena maailmassa MONIKULTTUURISUUDESTA HERÄSI Suomen kesässä mielipiteiden myrsky. Monet peräänkuuluttivat käsitteiden tarkempaa määrittelyä, jotta hedelmällistä dialogia voitaisiin ylipäätään käydä. Muuten tuloksena on vain rajalinjoja jyrkentävä inttäminen. Useat kirkkomme vaikuttajat havahtuivat jyrkentyvien asenteiden ilmastonmuutoksen. Puheenvuoroissaan, puolustaessaan monikulttuurista Suomea ja tuomitsemalla kaikenlaisen rasismin, he ovat palauttaneet mieliin historian opetuksia, ihmiskäsitystä ja jakamatonta ihmisarvoa Jumalan luomassa maailmassa. Yksinkertaisimmillaan kirkon viestin ajassamme voisi kiteyttää tutun lasten virren sanoihin: ”Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on”. Sotkamon herättäjäjuhlien kalliiden sadepisaroiden keskellä pidetyissä useissa puheissa käsiteltiin ja otettiin kantaa ajankohtaisiin monikulttuurisuuden teemoihin. Juhlilla meitä ja maamme vallan käyttäjiä rohkaistiin katsomaan avaralle ja silmin avoimin, jakamaan omastamme ja kantamaan vastuuta muuttuvassa maailmassa lähellä ja kaukana. Vaarojen tiellä rohkaisumme ja turvamme on Jumalassa, kaiken elämän Luojassa ja syntisten Vapahtajassa. Hän kantaa ja vie. SIMO JUNTUNEN ANTTI RINTALA Muukalaisuuden tunto on jokaista koskettava tosiasia. Se koskettaa niin muualta muuttaneita kuin samalla seudulla syntyneitä ja kasvaneita. Vieraus ja ulkopuolisuus näyttäytyvät pelkona, joka pahimmillaan purkautuu vihaisina sanoina ja tekoina. Vanha ja koeteltu lääke näihin pelkoihin on edelleenkin kohtaaminen, tuntemattomaan tutustuminen ja vieraanvaraisuus. Muukalaisuuden tunnoista nousevaa uskoa Jumalaan kuvataan kaipaukseksi, ikäväksi ja ikävöinniksi. Hengellisessä kielessä toistuvat usein ajatukset kahdesta maasta ja maailmasta, jatkuvasta matkan teosta vaivoineen ja iloineen. Baabelista kaivataan Siionin virtain varsille, niin kuin 1920-luvulla Siionin virren kirjoittanut ja vieraaseen kaupunkiin muuttanut runoilija kuvasi tuntojaan Tammerkosken varrella. Mitä hän ikävöi, minne hän kaipasi? kauas ja etäälle, tai joista kuolema on erottanut. Tulevaisuuteen suuntautuvaa kaipausta kutsutaan toivoksi. Siinä kaivataan edessä olevaa, tulevaa ja parempaa. Tietä katsellaan ja kuljetaan eteenpäin uskon varassa. Matkaa tuntemattomaan tehdään yhdessä, jakamalla omastamme ja etsimällä rohkeutta Jumalan armosta. Elämässä ikävä ja kaipaus kohdistuvat kahtaalle, menneeseen ja tulevaan. Usein täällä kaivataan mennyttä, menetettyä ja taakse jäänyttä. Milloin kaivataan lapsuuteen, kotiin, milloin sodissa menetettyihin seutuihin tai rakkaita ihmisiä, jotka ovat jääneet Tilaushinnat: Kotimaa määräaikainen 12 kk 53 e, kesto 48 e, määräaikainen 6 kk 28 e, 3 kk 14 e, opiskelijatilaus 12 kk 38 e. Ulkomaat määräaikainen 12 kk 73 e, kesto 68 e. Tilaushinnat sisältävät 10%:n arvonlisäveron. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: 0400 806 291 tai [email protected] Julkaisija: Herättäjä-Yhdistys ry Kustantaja: Päätoimittaja: Simo Juntunen, 050 337 1535, [email protected] Toimitussihteeri: Johanna Sointula, 040 719 7664, [email protected] 2 Toimitusneuvosto: Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunta Toimituskunta: Hannu Haukkala, Artturi Kivineva, Maiju Lemettinen, Salla Ranta, Joona Raudaskoski, Visa Vilkuna, Mirja Vuoristo ISSN 0783-4284 Taitto: Kotimaa Oy Seuraava lehti: 5.10. 2015 Ilmoitushinnat: koko mv neliväri koko mv neliväri 1/1 1020 1210 1/2 570 680 1/4 290 340 1/8 165 200 Lehden maksut: POP IBAN: FI44 4747 1020 0016 55 Hengellinen Kuukauslehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa. Myös äänilehtenä. Lehti ei säilytä eikä palauta tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia. SISÄLT Ö TYTTI LINTUNEN 2 Pääkirjoitus, Simo Juntunen 4–6 Luojan suurta kunniaa luodut kaikki laulakaa, Sotkamon herättäjäjuhlat, Johanna Sointula 7 Kolumni, Pia Ruotsala 8–9 Valo – hartauskirjoituksia, Olli Seikkula ja Reijo Mattila 10 Lohduksi, Tuula Oikarinen 11–13Erään körtin tarina, Martti Puhakka 14 Maallikkoja kokoontui herättäjäjuhlilla, Johanna Sointula JOONAS TIKKANEN MERJA KAIVO-OJA 16–17Rippikoulussa saa uusia kavereita, ajatuksia, suunnitelmia, Johanna Sointula 18–20Jumalan siunausta. Matkakertomus Pohjois-Thaimaan KUVAAJA vuorilta Bangkokiin, Katariina Kiilunen ja Tero Massa 21 Luin kirjan 23 Lapset, Merja Kaivo-oja 24 Lehtikatsaus, Vesa Nuorva 25 Seurat 29 Aholansaaren uutisia, Tytti Lintunen Wanhan Karhunmäen uutisia, Pirita Punkari 30 Korpit, Mika Ijäs 31 Sanat sanotut, Jaakko Mäkeläinen Takarivi, Jaakko Löytty 32 Heikon turva ja toivo, Esa Oikarinen TIMO MUSTONEN Sotkamon herättäjäjuhlat 3.–5.7. 2015 ”En pelkää vaarojen matkaa” 4. En pelkää siis vaarojen matkaa, hän silloinkin kantaa ja vie, kun polku on synkeä, kaita on tie. Voin kanssansa taivalta jatkaa. Hän vastakin auttava lie. 6. Soi, virteni, kiitosta Herran. Hän aivan on ihmeellinen, kun suurinta syntistä armahtaen hän, laupias, lahjana kerran suo rauhansa taivaallisen. Siionin virsi 173 3 Luodut kaikki laulakaa Sotkamon herättäjäjuhlien tunnus, En pelkää vaarojen matkaa, oli mahdollista kokea ja kuulla viikonlopun aikana monin tavoin. Herättäjäjuhlien antia rikastuttavat juhlapaikkakunnan ja -seudun historia sekä alueen ihmisten kokemukset ja tarinat siitä, mikä on antanut heille voimaa? Mitkä ovat täällä ne kestävät sanat, jotka ovat kannatelleet sukupolvesta toiseen? Herättäjäjuhlilla havahtuu usein siihen, että ne ovat todella juhlat. Juhlia on valmisteltu, sinne on kutsuttu vieraita, joita sitten palvellaan. Juhlien järjestäjät ovat luoneet juhlille kauniit, juhlavat puitteet ja ohjelma on mielenkiintoista. Siionin virret ovat juhlien perusvire, ne yhdistävät juhlakansaa. Perjantaina aamupäivällä virsi kuljetti herättäjäjuhlavieraita Hiidenportin kansallispuistossa. ”Hiidenportin alkuvoimainen rotkomaisema on vaikuttava näky”, reissua mainostettiin juhlaoppaassa. Retken vetäjinä toimivat opas Aarno Peltonen, veisaaja Mauno Kuvaja ja pastori Antti Lankinen. Reilut sata reissaajaa koki unohtumattoman elämyksen kainuulaisissa korpimaisemissa. Ole, Herra Jumalani, itse matkaoppaanani Heti reissun alussa hiljensi mieltä oppaan kertoma tieto Kainuun maaperästä. Vaaramaiseman kiviaines on iältään yli 2 000 miljoonaa vuotta ja kuuluu eurooppalaiseen Karelidien vuoristoon. Rapautumisesta huolimatta peruskallio on kestänyt. Sunnuntaina Sotkamon herättäjäjuhlien päätösseuroissa rovasti Tuomo Ruuttunen kertoi sitten, miten nämä tosiasiat liittyvät Sotkamon herättäjäjuhlien juhlatunnuksiin 1971 ja 2015. (https:// www.h-y.fi/2352-tuomo-ruuttunen) ”Vaikka polku näin. Nousee vastamaata, enpä levähtäin seisahtua saa- 4 JOHANNA SOINTULA Luojan suurta kunniaa ta. Aion perille. Juhlaan vuorelle.” (SV 167). Veisaaja Mauno Kuvaja lähti johdattamaan vaeltajia kohti Kovasinvaaran autioitunut tilaa. Metsäpolulla huomasi pian, miten yhteinen matka yhdistää muukalaisia. Toinen toisestaan pidettiin huolta, ohjattiin vaikeiden paikkojen yli ja tarjottiin Offia, kun hyttyset kävivät kimppuun. Kovasinvaaran autioituneella tilalla näimme kaskiviljelyn jälkiä ja lukuisia kivikasoja siellä täällä. Aarno Peltosen mukaan ne kertoivat tilan isännän elämäntyöstä. Raataja keräsi kivisiltä pelloiltaan väsymättä kiviä, koska oli ottanut todesta kuulemansa neuvon: ”Kierrä älä kiroa!”. – Työn jälki ei ole kadonnut 300 vuoden jälkeenkään! Ehkä työn motiivina oli silloinkin pyrkimys saada lapsilleen jotain parempaa, kuin mitä itsellä oli ollut, Peltonen sanoi. ”Maan, taivaan Herra, Luoja, Isämme, Jumala vuotuisen kasvun tuoja” (SV 300), veisasimme. Mauno Kuvaja vertasi tilan isännän elämää Paavo Ruotsalaisen elämään ja aloitti virren: ”Voimasi anna voimaksi tietäsi käydäkseni. Sanasi anna oppaaksi, valoksi vaiheitteni.” (SV 282:4) Antti Lankinen puhui ihmisen vastuusta Jumalan luomassa maailmassa. Hän kertoi alueen suojelun myötä paljastuneen, että siellä eli noin 350 perhoslajia! – Tämä alue on kuin pommisuoja. Se tarjoaa elintilan sille kirjolle, joka on myös Jumalan luomaa ja mahdollistaa Jumalan luomistyön säilyttämisen tulevillekin sukupolville. Elämä on ihme, Lankinen sanoi ja luki Raamatusta: ”Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.” (Hepr.11:3) Vaeltajat lähtivät taipaleelle kohti Hiidenportin jykeviä rotkomaisemia. Aurinko paistoi ja hiki nousi otsalle. ”Herra, Herra, älä heitä. Kasvojasi älä peitä. Korjaa korven matkalaista. Hoida, tue horjuvaista.” (SV 137) On juhla taivasalla-kantaatti kuultiin herättäjäjuhlien perjantai-iltana Sotkamon kirkossa. Vaellus päättyi Palolammin opastuspaikalla, missä matkalaisia odottivat Tipasojan kyläyhdistyksen järjestämät kahvittelut. Matkan vaivat unohtuivat ja kiitollisuus täytti mielen monin kerroin, kun Kuvaja aloitti virren: ”Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää, luodut kaikki laulakaa Luoja suurta kunniaa!” (SV 279) Moniäänisesti soinut virsi nosti silmät erämaajärven yli taivaan sineen. Virsi on kuin lähin ystävä Näin väittää tämä Hiidenportin vaelluksen veisaaja, eläkkeellä oleva Kuhmon seurakunnan suntio Mauno Kuvaja. – Virsi lohduttaa, muistuttaa ja kehottaa, hän perustelee väitettään. Siionin Kanteleen – ja Virsikirjan virret tulivat hänelle tutuiksi jo lapsena. Siionin virsiä hän kuuli ensimmäisen kerran 4-vuotiaana naapurissa, muistoseuroissa. – Lempivirsinäni ovat säilyneet Käy isänmaata kohti ain ja Kiitos olkoon Jumalalle. Voi mihin raukka juoksisin virrestä on tullut elämäni varrella läksyvirteni, koska se puhuttelee, kutsuu ja hoitaa. Kuvaja on järjestänyt virsivaelluk- sia myös kotiseurakunnassaan ja toimii siellä Herättäjä-Yhdistyksen työssä monin tavoin. Tarkan sävelkorvan omaavana virret ovat hänen ominta aluettaan. Hänet tunnetaan myös seurapuhujana, Sotkamon herättäjäjuhlilla Kuvaja puhui torstaina Talkooseuroissa. Isonkyrön herättäjäjuhlien seurapuhe löytyy täältä: https://www.h-y. fi/708-mauno-kuvaja . – Siionin virret ovat elävästä elämästä, rukousta, joka jatkuu ja jatkuu. Niissä on mielestäni paljon yhteistä ortodoksisten veisujen kanssa. Molemmissa vaikuttaa pohjavireenä ajatus suuresta Jumalasta ja pienestä ihmisestä, Mauno Kuvaja miettii. On juhla taivasalla Perjantai-iltana Sotkamon kirkko täyttyi ääriään myöden, kun On juhla taivasalla -kantaatti sai kantaesityksensä. Directus cantus et musices Risto Vähäsarjan säveltämän ja rovasti Jorma Sutisen sanoittaman kantaatin esittivät Kajaanin, Sotkamon ja Kuhmon Mieslaulajat, Sotkamon vahvistettu kirkkokuoro, lapsikuoro Aurinko, solistina toimi Pertti Rusanen ja johtajana Harri Komulainen. Soitinyhtyeessä 5 Virsivaeltajat Kovasinvaaralla. Sotkamon herättäjäjuhlien seurapuheita, juttuja ja kuvagalleria: https://www.h-y.fi/juhlat soittivat Jyri Laitila, Matti Makkonen, Olli Pautola ja Risto Vähäsarja. Kantaatin aluksi lapset lauloivat Risto Vähäsarjan johdolla Aurinkolaulun ja ottivat yleisönkin mukaan laululeikkiin ”Olen aurinko, olen aurinko minä! Olet aurinko, olet aurinko sinä!”. Lasten ilo ja välittömyys tarttuivat ja yhdistivät juhlaväkeä. Vieressä istuvasta ja vieraastakin tuli näin tuttu, yhteisen juhlan vietto sai alkaa. Kantaatin 10 laulua kuljettivat kuulijaa pitkin elämän arjen vaiheita. Jumalanpalvelustakin se muistutti, koska lauluissa oli kuultavissa synnintunnustus ja synninpäästö, rukoukset, yhteisvastuu, kiitos ja ylistys sekä matkaan lähettäminen. Ensimmäinen laulu Ääretön on maailmasi loi perustan koko esitykselle. ”Ääretön on maailmasi, Luoja, Isä tai- vaitten. Läsnä myös on rinnallasi Poika, Sana ikuinen. Hengen kautta toteutat työsi pienet, suurimmat.” Pesislaulu kertoi rennosti sotkamolaisesta osaamisesta. Oulujärven seurakunnan juhlaveisu oli omistettu Väinö Vähäsarjan 1920–2011 muistolle. Kotikirkko-laulu soi hartaana tunnelmoiden seurakunnan yhteisiä juhlapyhiä. Kantaatin nimilaulu On juhla taivasalla kertoo kauniisti herättäjäjuhlista. ”On juhla taivasalla alussa heinäkuun ja kansa nurmikolla, myös alla puun. On harras juhlakenttä ja liike ihmisten, kun käsi koskee kättä ystävän tavaten.” Lopuksi laulettiin yhdessä kuorojen kanssa. ”Vuorilta valo nyt tulvii maailmaan, aurinko poistaa usvan hämärän. Herätkää aamuun, rientäkää katsomaan, aurinko poistaa usvan hämärän.” Kiitos herättäjäjuhlista Sotkamossa Herättäjäjuhlat vietettiin Sotkamossa 3.–5.7.2015 avoimen taivaan alla vaarojen maisemissa. Taivas antoi tasapuolisesti runsaita sateita ja väliin hieman auringon lämpöä kaikille juhlavieraille ja -järjestäjille. Sanan viljely, virsien veisaaminen yhdessä sekä juhlien runsas ohjelma toivottavasti ravitsi ja kostutti myös sielujamme. Kasvun antaa Jumala ajallaan ja tavallaan. Herättäjä-Yhdistys kiittää kaikkia juhlien järjestelyihin ja toteutukseen osallistuneita. Talkoolaisina annoitte kal- 6 ”Puhjetkaa iloon, puhjetkaa kiitokseen, taivas on avoin meille kaikille. Laulakoon sydän jokaisen murtuneen, taivas on avoin meille kaikille.” Laulun sanat ja niiden toisto, sävel sekä sovitus täydensivät niin hienosti toisiaan, että ihan kuin se olisi nostanut paatuneen ja väsyneenkin mielen hämmästelemään: ”Luotujen kanssa alttarin äärellä cantate omnes Deo gloria! Taivaitten joukot enkelten äänillä cantate omnes Deo gloria!” Laulu nousi korkeuksiin. Kun oma ääni ei enää yltänyt, kantoivat kuorot ja kirkkokansan harras laulu. Vielä viimeisimpänä soi kuulas trumpetin ääni kiitosta ja ylistystä. Hyvyyden koskettamina juhlaväki lähti kiitollisin mielin jatkamaan matkaa. • leintanne; omaa aikaanne ja osaamistanne juhlien erilaisissa palvelutehtävissä. Lämmin kiitos Sotkamon kunnalle ja Sotkamon seurakunnalle kumppanuudesta juhlien järjestämisessä. Kiitämme juhlavieraita, jotka kolehdein, esirukouksin ja monin tavoin osoititte työhömme tukea. Ensi vuonna, jos Luoja suo, herättäjäjuhlat järjestetään Vantaalla tunnuksella ”Kahden maan kansalainen”. Satoi tai paistoi niin armo riittää ja kantaa yhteisellä matkallamme. Herättäjä-Yhdistyksen puolesta JUKKA HAUTALA, puheenjohtaja SIMO JUNTUNEN, toiminnanjohtaja KOLUMNI TERO RUOTSALA Samaa sukua PIA RUOTSALA Hengellisen Kuukauslehden kolumnisteina vuorottelevat kirjailija ja kriitikko Kari J. Kettula Turusta, perheasiain neuvottelukeskuksen perheneuvoja Markku Orsila Seinäjoelta, yhteiskuntatieteiden tohtori Irene Roivainen Tampereelta ja lähetystyöntekijä Pia Ruotsala Virosta. Kesällä on tullut tavattua sukua. Huvittavaa on huomata itsessään yhtäläisyyksiä sukulaisiin ja erityisiin luonteenpiirteisiin liittyen todeta kuin yhdestä suusta: ”Sellaisiahan me olemme.” Usein juuri samankaltaisuus tai sen odotus aiheuttaa suvuissa kitkaa, mutta joukkoon leimautuminen vahvistaa minuutta. Usko säilyy polvesta polveen vain rakkauden sitein. Kylmä sydän kantaa hukkaviljaa ja työntää aran etsijän etäälle Kristuksesta. Vaatimuksiin ja pelkoon perustuva kristillinen kasvatus etäännyttää –ei pelkästään perheenjäseniä toisistaan, vaan myös rakkauden lähteestä. Virossa tapaan aikuisia, jotka kertovat suvussaan olleen kristittyjä. Kaikki heistä eivät neuvostoaikana paljastaneet lapsilleen tai lapsenlapsilleen sitä, että heidät oli kastettu ja konfirmoitu. Jotkut virolaiset ovat lähteneet etsimään hengellisiä juuriaan löydettyään ullakolta isovanhempien rippikoulutodistukset. Tämä juurien etsintä on tuonut heidät aikuisrippikouluun ja kirkon jäseneksi. Tuo jäsenyys on jotain syvempää kuin veriside, moni kuvaa löytäneensä itselleen perheen. Tähän liittyy kokemus lämpimästä ja hyväksyvästä vastaanotosta. Samankaltaisia kokemuksia kertovat myös uudet Herättäjäjuhlilla kävijät. Kuulun Viron kirkon diakoniakomissioon, joka on tänä kesänä aktiivisesti osallistunut yhteiskunnalliseen pakolaispolitiikkaan. Keräsimme vastaanottoa valmistelevalle elimelle listan näkökulmista, jotka tulisi huomioida pakolaisten vastaanottamisessa. Samaan aikaan Viron kirkon sisällä virisi keskustelu siitä, voiko kirkko puoltaa muiden kuin kristittyjen pakolaisten vastaanottoa. Syvällä elää muukalaispelko ja ”omien” puolustaminen. Mielestäni laajennetun perheen tehtävä on rakastaa joukkoon myös ei-biologiset jäsenet. Voin kysyä itseltäni: ”Miten otan vastaan vieraan, miten osoitan vieraanvaraisuutta?” Voin myös pohtia miten toivoisin itse tulevani vastaanotetuksi ja miten olen oppinut välittämään tai vastaanottamaan lämpöä. Vanhempien ja perheen tehtävä on rakastaa, kannustaa ja rohkaista lasta. Kun kelpaa omille vanhemmilleen omana itsenään, voi aavistaa jotain taivaallisesta rakkaudesta ja on helpompi hyväksyä erilaisuutta. Unelmoidakseen toisenlaisesta, tasapuolisesta ja muualta muuttaneita suvaitsevasta maailmasta on saatava ensin kokemus hyväksytyksi tulemisesta. Sinä olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa ja kuka tahansa on yhtä arvokas kuin sinä. Kutsu maailman köyhien auttamiseen koskee meitä jokaista muistuttaen samalla omasta köyhyydestä, joka voi muuttua rikkaudeksi toisen kyyneleitä kuivatessa. Hyvät perhesuhteet ovat ihmiselle voimavara, joka kantaa läpi elämän. Olisiko niin, että kodin ilmapiiri luo kristillisen uskon perustan? Sellaisenaan vanhemmilleen kelpaava lapsi voi kokea kelpaavansa taivaan lapseksi, ei tekojensa tähden tai niistä huolimatta, vaan rakkauden tähden. Tuota taivaallista lämpöä emme voi Pohjolassa omistaa, vaan meidät kutsutaan sitä jakamaan –sinutkin, rakas lapsi. • 7 VA L O Anna voimia ja rakkautta KUN VUOSI sitten tein kesälomalta pa- luuta töihin, tuntui kuin koko maailma olisi skidzonnut. Jakautunut. Revennyt kahtia. Tullut hulluksi. Tuntui kuin kaikkialla ihmiset olisivat kääntyneet toisiaan vastaan. Jakaantuneet meihin ja heihin. Sota oli palannut Eurooppaan. Ja tuntui, että pitkästä aikaa sota oli todellinen mahdollisuus myös meillä. Tätä kirjoittaessani teen taas paluuta kesälomalta töihin. Ja tuntuu, että Suomi olisi skidzonnut. Jakautunut heihin ja meihin. Tuntuu kuin sota olisi tullut ihmisten välille. Tuntuu kuin monien mielestä yhtäkkiä olisi oikeus vihata. Viha on tullut lähelle. Mutta on silti minusta kaukana. Olen luullut tuntevani monenlaisia ihmisiä. Silti vasta poliisin tiedotteesta huomaan, että valheeseen perustuvaa rasistiseen vihaan kiihottavaa postausta on jakanut yli kolmetuhatta ihmistä. Kuinka moninkertainen määrä ihmisiä on lukenut ja ollut samaa mieltä? Keitä nämä ihmiset ovat? Ja missä he ovat? Ja kuinka he voivat häpeilemättä kirjoittaa omalla nimellään ja kuvallaan? Työt alkavat. Tuovat omat mur- OLLI SEIKKULA heensa, ilonsa, kiireensä ja sisältönsä elämään. Ympäröivän maailman murheita on taas vähemmän aikaa miettiä. Mahdanko kohdata näitä ihmisiä työssäni? Kuinka moni mielessään kyräilee: ”tunge se armo, rakkaus ja hyväksyntä...”? Nyt jo tiedän, että tulen kohtaamaan välinpitämättömyyden ja rakkaudettomuuden – ehkä jopa vihan – eri tavoin haavoittamia. Mutta myös moninkertaisen määrän rakastettuja. Ja ihmisiä, joiden vilpittömyys, rakkaudellisuus ja omastaan jakaminen antaa toivoa. Hyvä Jumala. Auta minua hoitamaan oma leiviskäni. Varjele välinpitämättömyydeltä. Anna voimia ja rakkautta. Auta tuntemaan. Auta olemaan tuntematta liikaa. Auta elämään sinun armostasi palvellen ja rakastaen. Aamen. • Palstalla kirjoittavat Kati Nissi Enosta, Anna-Liisa Kiviaho-Leinonen Pieksämäeltä, Olli Seikkula Oulusta ja Marjatta Nuutinen-Koittola Nurmosta ●●● ARTTURI KIVINEVA 8.käsky Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan. http://www.evl.fi/katekismus 8 Palstalla kirjoittavat Eeva Eerola Alavieskasta, Reijo Mattila Kuopiosta ja Hannu Palmu Laitilasta Armon auringon alla REIJO MATTILA HANNU OVASKA Kiitollisuuden sunnuntai Ps. 136:1-9, 25-26 Neh. 8:5-10 1.Tess. 5:16-24 Matt. 11:25-30 SV 173 KIITOLLISUUDEN SUNNUNTAIN Psalmi 136 on puhutteleva. Siinä on 26 jaetta, jokainen päättyy sanoihin: ”Iäti kestää hänen armonsa”. Psalmi vyöryttää silmien eteen Jumalan ihmeteot. Ne kertovat Jumalan suuresta hyvyydestä. Ensin taivaat ja maanpiiri julistavat hänen kunniaansa. Sitten esiin nostetaan Israelin kansan historian tapahtumat, Egyptistä vapautuminen, erämaavaellus ja luvatun maan saavuttaminen. Koko psalmi on Jumalan tekojen mieleen palauttamista ja niiden kiitollista muistamista. Syvällisin kiitollisuuden aihe on Jumalan armo ja luottamus siihen, että se kestää iäti. ”Suurempi kuin elämä on sinun armosi. ” (Ps.63:4) Armo on Uudessa testamentissa olennaisesti lahjoitettua, ilmaista, ja sitä se on jo Vanhassa testamentissakin. Paavalille se on kaiken suorituksen vastakohta. ”Se ei perustu ihmisen tekoihin – muutenhan armo ei olisi armo.” (Room.11:6) Armo tuli todeksi, kun Jumala antoi meille Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Säteilevän auringon lailla Jumala tekee hyvät tekonsa meidän pelastuksemme tähden. Nämä herättävät ihmisessä kiitollisuuden reaktion. ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.” (Ps.103:2) Rukoilijan kiitos nousee usein kärsimysten ja sisimpää raastavan synnintunnon keskeltä. Juuri tätä pimeyttä vasten näkyy Jumalan armo kirkkaimpana. ”Murheen alla veisaa Siion heleimmin Herralle kiitosta.” Elämän syvissä vesissä armo merkitsee sitä, että olemme Jumalan hyvyyden ja pitkämielisyyden täysihoidossa. Minulle syntiselle armo tuo turvatun aseman, rauhan ja levon. Jeesus sanoo meille: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28) • 9 LOHDUKSI Anja Romu Luumäeltä, Eija Valli Haapajärveltä, Aila Pääkkö Hangosta ja Tuula Oikarinen Paltamosta Sydämen kohdalle TÄHÄN HETKEEN tarttuminen merkitsee minulle sitä, että uskon Hänen ohjaavan tekemisiäni juuri nyt. Se liittyy jokapäiväiseen ja jokahetkiseen rukoukseen, kääntymiseen arkiaskareitten keskellä Jumalan puoleen. Tänään tartuin uudelleen Pirkko Siltalan kirjaan Vanhuus. Se ajanjakso odottaa jo MATTI LEINONEN 10 TUULA OIKARINEN ovella. Jos Jumala suo. Selasin kirjaa, katselin alleviivauksia. Vanhuus ei ole vain kärsimystä ja luopumista, vaan me saamme silloinkin jättäytyä Isän käsiin, jopa uudistua. Elämässämme on paljon kynnyksiä, jotka meidän on pitänyt ylittää. Voimme ylittää kynnyksen rohkeasti tai sitten jäädä peloissamme seisomaan kynnyksen taakse. ”Annammeko tilaa uudelle, jossa voimme korjata ja eheyttää menneitä vaikeita kokemuksia ja antaa niille uusia merkityksiä. Vain astumalla kynnykseltä eteenpäin voimme löytää uusia mahdollisuuksia elämäämme.” Viimeisellä kynnyksellä risti kantaa. Rainer Maria Rilke kirjoittaa lohduttavia sanoja matkalla uuteen: ”Kaiken, myös ennalta kokemattoman on oltava mahdollista. Meiltä kysytään itse asiassa vain rohkeutta: rohkeutta oudoimman, ihmeellisemmän ja selittämättömimmän edessä. Ei pidä säikähtää, jos eteemme nousee suuri suru tai jos levottomuus hämmentää meitä. Voimme ajatella, että meille on tapahtumassa jotakin. Elämä ei ole meitä unohtanut, vaan pitää kädestä eikä päästä putoamaan. Miksi sulkisitte mielestänne kaiken rauhattoman ja ikävän, kun ette vielä tiedä, mitä nämä vaikeat asiat aikovat tehdä teidän parhaaksenne – olkoonkin että ne nyt tuntuvat epämieluisilta.” Kävimme Savossa ostamassa omenapuun taimia. Sellaisia, jotka menestyvät pohjoisessakin. Pienessä kylässä heinikossa, kukkien ja mansikantaimien keskellä kasvoivat omenapuut, jotka jo tekivät hedelmää. Eräs mies ohjasi meidät portista sisään omenatarhaan. Sen keskelle oli rakennettu pieni pyöreä katos tuoreesta puusta. Lattia oli tehty punatiilen puolikkaista. Katoksessa seisoi vaaleansiniseen pukeutunut hento nainen. Hän tervehti lämpimästi. Olimme saapuneet sielunmaalarin juhlakiertueen päätepisteeseen. Vaikka tilanne oli uusi ja outo, minäkin asetuin hänen mallikseen. ”Sinun kohdalla haluaisin jättää koko kankaan valkoiseksi. Valkoinen tarkoittaa unelmia.” Yllättäen taulusta tulikin kokonaan violetti, väri josta en oikein koskaan ole itselläni pitänyt. Vain pieni valkoinen aukko jäi tauluun. Ja risti kylkeen, sydämen kohdalle. • Erään körtin tarina... Muistan äitini kertoneen, että hän oli junamatkalla Liperistä syntymäkotiinsa Utajärvelle 1940-50 lukujen vaihteessa tavannut miehen, joka merkillisyytensä vuoksi oli jäänyt hänen mieleensä. Mies oli ollut sokea, vaikka sitä oli ollut vaikea uskoa päällepäin, niin luontevasti tämä oli liikkunut ja toimittanut asioitaan. Äitini mieleen oli jäänyt erityisesti miehen taskukello, jonka kellotaulussa olevia pieniä nystyröitä tunnustelemalla mies oli selvillä ajan kulusta. Runsaat puoli vuosisataa äitini junamatkaa myöhemmin tuli sattumalta ilmi, että hänen tapaamansa mies oli läheisen työtoverini, Turun museokeskuksen tutkijan Salme Kotivuoren (o.s. Pöyhönen) isänisä Taavi Nestori Pöyhönen (1893‑1976). Olin aloittanut Salmen kanssa opis- kelut samoihin aikoihin ja työskentelimme samassa työpaikassa kymmeniä vuosia. Kun työtoverini kertoi isoisästään, hoksasin että hänhän on se sama henkilö, jonka äitini oli aikoinaan tavannut junamatkallaan. Monet kerrat jututin Salmea pyytäen kertomaan isoisästään, seuraava tarina perustuukin häneltä saamiini tietoihin. Näkövamma ei estänyt kauppiaana toimimista Taavi Pöyhönen oli syntynyt Hankasalmella vuonna 1893. Nuorena miehenä hän työskenteli Keravalla kauppa-apulaisena päätehtävänään hevoslähettinä toimiminen. Kun kansalaissota syttyi, hän lähti pois Keravalta, koska ei halunnut osallistua kummankaan osapuolen välienselvittelyihin. Sen jälkeen hän toimi kauppiaana eri puolilla Suo- MARTTI PUHAKKA Salme Pöyhönen (nyk. Kotivuori) isovanhempiensa Taavi ja Anna Pöyhösen seurassa noin vuonna 1970. Suomen Sokeain Kristillinen yhdistys myönsi vuonna 1972 Taavi Pöyhöselle hopeisen ansiomerkin hänen yhdistyksen ja näkövammaisten hyväksi tekemästään työstä. mea 1920-luvun loppupuolelle saakka. Juuan Vuokon kylään hän perusti vuonna 1929 sekatavarakaupan. Pöyhönen oli ollut pienestä pitäen likinäköinen ja sairastettuaan espanjankuumeen hän menetti näkönsä täysin noin 30 vuoden iässä. Itsenäiseksi kauppiaaksi ryhtyminen oli näkövammaiselta mieheltä rohkea teko. Kaupanteko omassa puodissa sujui kuitenkin hyvin. Korvaamattomana apuna hänellä oli puoliso Anna, ja lisäksi Taavia auttoi se, että tavarat olivat hyvässä järjestyksessä, aina omilla paikoillaan. Kaupan pitoa jatkoi Taavin ja Annan poika Esko, joka hoiti puolisonsa Helmin kanssa myös kaupparakennuksessa sijaitsevaa postitoimistoa 1970-luvulle saakka. 11 Menetettyään näkönsä Taavi joutui kehittämään muita aistejaan kompensoidakseen näkökyvyn menetystä. Hän oppi suoriutumaan arkipäivän askareistaan niin taitavasti, että oli vaikea uskoa, että hän oli sokea. Hän ei suinkaan surkutellut sokeuttaan eikä tyytynyt asustelemaan tutussa kotipiirissä vaan matkusteli ympäri Suomea junalla ja linja-autolla. Taavi matkusteli yksin, mutta rohkeni pyytää tarvitessaan apua. Herättäjäjuhlien seuroja ääninauhalle Taavi Pöyhönen oli harras kristitty, joka tunsi herännäisyyden läheiseksi suunnaksi. Hän oli herättäjäjuhlien vakituinen kävijä. Hän ei tyytynyt pelkästään painamaan siellä kuulemiaan asioita muistiinsa. Kun markkinoille tuli kelanauhureita, magnetofoneja, Taavi hankki sellaisen ja alkoi nauhoittaa herättäjäjuhlien puheita ja virsien veisuuta. Ensimmäisen nauhurinsa hän hankki vuonna 1956. Sen mukana kuljettaminen vaati melkoisesti vaivaa, sillä se oli suurikokoinen ja hyvin painava. Hengellisiä seuratilaisuuksiakin tallentui ääninauhalle. Taavi piti myös puheita seuroissa, joita järjestettiin hänen kotonaankin. Aku Räty kuului Taavin tuttavapiiriin. Räty yöpyi joskus Taavin kotona saarnamatkoillaan. Taavi äänitti myös seurustelu- ja juhlatilaisuuksia, kanssaihmistensä kertomuksia ja radio-ohjelmia. Myös Juuassa sijaitsevan kotikirkkonsa jumalanpalveluksia hän tallensi ääninauhalle. Hän tuli kirkkoon hyvissä ajoin ennen jumalanpalveluksen alkamista, jotta ennätti asentaa nauhoituslaitteet valmiiksi. Jumalanpalveluksen kaikki MARTTI PUHAKKA Taavi Pöyhösen omistama sokeiden käyttöön suunniteltu taskukello. 12 vaiheet tallentuivat magnetofonin nauhalle. Kun tuli saarnan vuoro, pappi napsautti Taavin saarnastuoliin asentaman mikrofonin päälle ja näin saarna tallentui nauhalle. Taavin kokoamaa ääniteaineistoa on tallennettuna Juuan kotiseutuarkistossa noin kolmensadan tunnin verran. Virsien veisuu oli Taaville mieluista. Yksi hänelle rakkaimmista virsistään oli ”Suo, Jeesus, paras opettaja”. Tätä virttä hän saattoi veisata siten, että ”omisti” sen jollekin kuulijalleen. Esimerkiksi pojantyttärelleen Salmelle hän saattoi laulaa yhden säkeistön näin: ”Kun kristityn on nimi sulla” jatkaen nopeasti lausuen ”Salme Sisko Annikki”; tämän jälkeen veisuu eteni normaalisti. Taavi oli hyvin tiedonhaluinen. Kun hän ei pystynyt lukemaan sanomalehtiä itse, piti toisten lukea niitä hänelle. Erityisen tarkasti lehdistä piti lukea kirkolliset ilmoitukset. Radiota hän kuunteli mielellään. Myös sokeille tarkoitetut äänikirjat olivat ahkerassa käytössä. Heikoimpien puolustaja Raamatun kehotus pitää huolta lähimmäisistä oli sisäistynyt voimakkaana Taavin mieleen. Hän kantoi erityisesti huolta niistä, joiden katsoi jääneen yhteiskunnassa muita vähäosaisemmiksi. Joissakin asioissa hän oli aikaansa edellä. Hänen kotikylässään oli eräässä perheessä kehitysvammainen poika, jota vanhemmat piilottelivat ja arastelivat näyttää julkisilla paikoilla. Taavi meni tapaamaan lapsen vanhempia selittäen näille, että heidän lapsensa on yhtä arvokas Jumalan luomus kuin muutkin ihmiset ja hänet täytyy ottaa mukaan elämään tasa-arvoisena muiden kanssa. Isän lähtiessä Taavin vierailun jälkeen hevosella kauppareissulle istui poika mukana kärryssä. Sen jälkeen poikaa ei enää piiloteltu. – Taavin ”puhuttelun” seuraus näkyi vielä pari vuotta sitten, kun kertojani tapasi edellä mainitun pojan perheenjäsenineen kirkossa. Häneen teki suuren vaikutuksen se kuinka suurta rakkautta osoittaen tämän kehitysvammaisen pojan sisaret huolehtivat veljestään. Taavin hyvää tarkoittavat toimet eivät kuitenkaan aina saaneet vastakaikua. Vuokon kylässä asui muuan Veik- Matkalla Kiuruveden herättäjäjuhlille vuonna 1955. Taavi Pöyhönen istumassa edessä keskellä. ko-niminen mies, joka ei aikuisikäänsä mennessä ollut oppinut lukemaan. Taavi päätti, että hän opettaa naapurinsa lukemaan. Hän kävi ostamassa kaupasta aapisen ja meni Veikon luokse opetustarkoituksessa. Valitettavasti Taavin ”oppilas” ei ymmärtänyt hänen hyvää tarkoitustaan ja aapiskirja jäi tarpeettomaksi. Pöyhönen ei kantanut huolta ainoastaan läheisimpiensä ja kotikylänsä ihmisten hyvinvoinnista ja hengellisen elämän suunnasta, hän katsoi tehtäväkseen muistuttaa myös valtakunnan ylintä johtoa elämän tärkeimmistä arvoista. Presidentti Urho Kekkosen virkakauden alussa, vuoden 1960 tienoilla, Taavi matkusti Helsinkiin muistuttaakseen Kekkosta siitä, että tämän tuli työtehtävissään pitää ohjenuoranaan Raamatun opetuksia. Taavi odotti presidentinlinnan aulassa Kekkosen puheille pääsyä. Jonkin ajan kuluttua hänelle tultiin sanomaan, että presidentillä ei valitettavasti ole aikaa ottaa vierasta vastaan. Puheille pyrkijä oli vastannut viestin tuojalle, että ”Eipä minulla ole mitään kiirettä. Minulla on eväät mukana ja voin lepäillä tässä penkillä odotellessani.” Taavi oli kertonut myöhemmin kotiväelleen, että audienssi oli järjestynyt heti. Presidentti Kekkonen oli saanut täs- tä vierailusta muistoksi nahkakantisen Raamatun. Esirukoilijan elämänohjeet Salme Kotivuori oli lapsena usein isovanhempiensa Taavin ja Annan luona yövieraana heidän kaupparakennuksen yläkerrassa sijainneessa kodissaan. Näistä vierailuista jäivät mieleen ukin rukoushetket. Ne kestivät ainakin lapsen mielestä todella kauan, mutta varmaan ne myös todellisuudessa olivat melkoisen pitkiä. Taavi nimittäin rukoili tietenkin lähimmäistensä puolesta, mutta ei unohtanut rukouksissaan ajankohtaisia maailmanpoliittisia asioita eikä valtionpäämiehiä. Naapurivaltioiden ja kaukaisten valtioiden päämiesten nimiä sisältyi rukouksiin pitkät listat. Rukoushetket päättyivät Isä meidän -rukoukseen ja Herran siunaukseen. Salme kertoo saaneensa ukiltaan monia hyviä neuvoja elämäntaipaleelleen. Jos hän esimerkiksi joskus tuskitteli jonkin asian vaikeutta valittaen, ettei osaa tehdä sitä, Taavilla oli hyvä neuvo annettavana: ”Älä sano, etten osaa, sano että yritän.” Tätä neuvoa Salme on noudattanut työelämässäänkin hyvällä menestyksellä. Hänestä kehittyi Turun museokeskuksen palveluksessa ollessaan ansioitunut tutkija ja legendaarinen Turun linnan vaiheet tunteva opas. MARTTI PUHAKKA 13 Maallikkojen tapaaminen oli ensimmäisen kerran Sotkamon herättäjäjuhlilla. Vaikka tapahtuman informointi jäi vähäiseksi, löysi paikalle noin 15 maallikkoudesta kiinnostunutta. Tilaisuudessa keskusteltiin maallikkoudesta yleensä. – Maallikolla ei ole virkaa, vaan hän on Jumalan antamien lahjoen varassa toimiva palvelija. Maallikko toimii oman uskonsa ja persoonansa kautta. Myös maallikon asema herännäisyydessä herätti kiinnostusta. – Maallikko tarvitsisi rohkaisua ja kutsun, mutta mistä käytännössä löytyy rohkaisija ja kutsuja? – Hyväksytäänkö seuraliikkeessä maallikko paremmin käytännön järjestelijänä kuin seurapuhujana? – Miten seuraliikkeessä voitaisiin kasvaa yhdessä? – Miten maallikoiden keskinäinen tuki ja rohkaisu toinen toisilleen voisi tapahtua valtakunnallisesti? MATTI LEINONEN Maallikkoja koolla herättäjäjuhlilla Keskustelijoiden mielestä seuraliike tarvitsee erilaisia käytännön toimijoita, innostajia ja kyselijöitä. Yhteisenä toiveena oli, että maallikot pääsisivät tasavertaisina kohtaa- maan ja keskustelemaan yhteisistä asioista useammin kuin kerran vuodessa ja että maallikkojen tapaaminen herättäjäjuhlilla toteutuisi jatkossakin. JOHANNA SOINTULA MINÄ USKON! Herännäisyys tarvitsee uskonsa varassa toimivia maallikoita lisää juuri nyt. Ennen niin vahvan maallikkoliikkeemme tulevaisuus ja mahdollisuus uudistua on siinä, että maallikoille annetaan tilaa ja he heräävät toimimaan. Minä uskon Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanani ja kuoleman sekä synnin vallan voittajana sydämessäni. Uskon myös siihen, että Jumala on herättänyt ihmisiä ympäri Suomea uskomaan samalla tavalla – myös herännäisyyden piirissä. Kun ihminen uskoo, hän lähtee liikkeelle uskonsa innoittamana ja etsii paikkaa, missä voi palvella evankeliumin asiaa. Herättäjä-Yhdistyksen vuosikoko- 14 uksessa Sotkamossa esitettyä maallikkoteemavuotta perusteltiin seuraavin sanoin: ”Maallikko toimii ja lähtee liikkeelle uskon varassa. Ilman uskoa pysymme mökissämme ja haalimme tavaraa ympärillemme turvaksi. Ilman uskoa, meillä ei ole mitään annettavaa. Rakkautemme on vain sanojen helinää. Ilman uskoa ei kukaan voi rohkaista toista elämään kristittynä.” Myös Raamatusta luemme: ”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen.” Hepr. 11:6. Vuosikokous päätti ottaa maallikkoteeman huomioon tulevina vuosina, mutta maallikoiden aktivoinnin aika on jo nyt. Se tarkoittaa tilan ja rohkaisun antamista maalli- koiden toiminnalle. Eräänä käytännön toteutuksena olemme suunnitelleet useita alueellisia maallikkoseuroja teemalla: ”Minä uskon”. Näissä seuroissa maallikoilla on lupa puhua ja harjoitella puhumista. Jos syntyy keskustelua ja kyselyä hengellisistä aiheista, siihen annetaan mahdollisuus. Tämän toiminnan tarkoitus on rikastuttaa seuraliikettä ja tuoda siihen uutta sisältöä ja intoa. Yhteistyötä toivoen: Jouko Kukkonen, [email protected], p. 0405686259 Esa Hietaniva, ehietaniva@yahoo. com, p. 0407780635 Eva Salomäki, [email protected], p. 0405123292 MATTI LATVALA Aholansaaressa tapahtuu paljon hyvää Aholansaari tuli monelle nuorelle tänä kesänä tutuksi, kun ennätykselliset 14 rippikoulua pidettiin saaressa. Kaikkiaan rippikoululaisia oli noin 450 ja heistä Herättäjä-Yhdistyksen rippikoululaisia 125. – Aholansaaren mahdollisuuksiin oltiin tyytyväisiä. Sateinen kesä ei haitannut rippikoululaisia, koska meiltä löytyy vaihtoehtoja toimia myös sisätiloissa, kertoo Aholansaaren toiminnanjohtaja Tytti Lintunen. Kesäkuussa pidetty varhaisnuorten Telttis-leiri sujui myös hienosti. Päivittäisiä kävijöitä oli Aholansaaressa tänä kesänä vähemmän kuin aiempina kesinä. – Olemme saaneet runsaasti kiitosta monipuolisesta tarjonnastamme ja tilojen viihtyisyydestä. Vaikka Aholansaaren taloudellinen tilanne on vaikea, saaren henkilökunta ja talkoolaiset ovat saaneet paljon hyvää aikaan, Lintunen kiittelee. Aholansaaren osakeanti jatkuu Aholansaaren uusimman majoitusrakennuksen, Sepänpajan rakentamisesta on lainaa jäljellä 600 000 euroa. Aholansaaren Matkailu Oy aloitti 1.7.2014 osakeannin selvitäkseen velka- taakasta. Nyt on päätetty jatkaa osakeantia 30.8.2016 saakka. Elokuun alkuun mennessä oli merkitty 149 osaketta. Yksi Aholansaaren Matkailu Oy:n osake maksaa 1000 euroa. Kaikki osakkeiden merkitsemisestä tulevat rahat osoitetaan täysimääräisesti lainan maksuun. Osakeantiesite ja sen yhteydessä oleva merkitsemislomake löytyvät pdftiedostoina täältä: http://www.aholansaari.fi/186-aholansaaren-matkailuoy-n-osakeanti Esitettä voi myös tilata Aholansaaren toimistosta numerosta 050 464 1000 tai [email protected]. Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Tytti Lintunen, p. 0500 585544. Nyt on aika auttaa Aholansaarta! Lapinlahtelainen Juhani Isosaari vetosi Hengellisen Kuukauslehden edellisessä numerossa osallistumaan Aholansaaren osakeantiin. Mikä on viestisi? – Nyt ei saa enää katsella ympärilleen, että auttavatko muut tahot? Nyt on katsottava omaan sisimpäänsä ja ryhdyttävä toimeen. – Pelkään, että jos lainaa ei pystytä hoitamaan, menetämme Aholansaa- ren. Ymmärrämmekö me oikeasti saaren arvoa ja merkitystä? , hän kysyy. Isosaari kertoo lähettäneensä omille sisaruksilleen Aholansaaren osakeannin esitteet ja pyynnön osallistua. Aholansaaren osake sopii Isosaaren mielestä myös lahjaksi hääparille, rippikoululaiselle tai syntymäpäiväsankarille! Nykäise ystävät mukaan! Opetusneuvos Juhani Isosaari aloitti Inkerin kirkon talkootyöt jäädessään eläkkeelle vuonna 1997. Pitkä kokemus sisältää monenlaisia tehtäviä. Nyt hän käy säännöllisesti toimittamassa jumalanpalveluksen Ruskealan seurakunnassa. – Inkerin kirkon talkoissa olen nähnyt ja kokenut, miten paljon saadaan aikaiseksi ahkeruudella ja uhrautumisella. En ole tavannut talkoolaista, joka ei olisi ollut kiitollinen siitä, että on saanut olla työssä mukana. Ihmiset tarvitsevat Isosaaren mukaan nykäisyä ja yllytystä lähteä mukaan. – Nyt on aika haastaa ystäviä mukaan Aholansaaren talkoisiin! Yhdessä tehden voimme enemmän, Juhani Isosaari kannustaa. JOHANNA SOINTULA 15 MIKA NUORVA Rippikoulun vapaa-ajalla pelattiin Aholansaaressa koppipalloa. Rippikoulussa saa uusia kavereita, ajatuksia, suunnitelmia – Parasta rippikoulussa on ollut kokonaisuus, kertoo kuluneen kesän Aholansaaren rippikoululainen Santeri Leinonen. – Olen oppinut tuntemaan täällä uusia ihmisiä. Innostuin myös lukemaan Uutta testamenttia ja se antoi minulle uusia ajatuksia, Santeri jatkaa. Innoissaan hän kertoo oppineensa kahden viikon leirin aikana vaikka mitä, esimerkiksi viittomakielen aakkoset ja pianon soinnut. – Rippikoulu on mennyt hyvin. Täällä on ollut kaikkea hauskaa tekemistä, että en keksi mitään, mikä olisi ollut tylsää. Santeri ei tiennyt Aholansaaren rippikouluista yhtään mitään, mutta onneksi hänen äitinsä tiesi. – Meinaan käydä tulevaisuudessa isoskoulutuksen ja osallistun nuorten tapahtumiin, jos aikaa riittää, hän tuumailee. Myös Sonja Pantsar osallistui Aholansaaren musariparille. Hänkään ei tuntenut ennestään muita leiriläisiä tai isosia. – Täällä on ollut hirmu kivaa ja olen tutustunut tosi upeisiin tyyppeihin. Parasta on se, kun saa olla oma itsensä, eikä tarvitse pelätä, että tulee sen vuoksi kiusatuksi. 16 – Kurjaa on se, että en voi jäädä tänne koko kesäksi asumaan, Sonja sanoo. Turvallinen ilmapiiri Kuluneena kesänä Herättäjä-Yhdistyksellä oli Aholansaaressa viisi rippikoulua. Musiikkipainotteisten 3. ja 4. rippikoulujen, joihin Santeri ja Sonja osallistuivat, vetäjinä toimivat pastori Samuli Korkalainen, Salla Ranta sekä nuorisosihteerit Mika Nuorva ja Antti Rintala. – Herättäjä-Yhdistyksen rippikouluissa on turvallinen ja hengelliseen kasvuun ystävällisesti herättelevä ilmapiiri. Aholansaaren rippikoulun ytimessä on aina nuori itse, kertovat nuorisosihteerit Nuorva ja Rintala. Rippikoulut Aholansaaressa ovat olleet jo yli neljänkymmenen vuoden ajan keskeinen osa H-Y:n nuorisotyötä. Niiden opetus tapahtuu piispainkokouksen hyväksymän rippikoulujen opetussuunnitelman (RKS 2001) mukaisesti. – Nuori saa rippikoulussa jykevän paketin kristinuskon perusteita. Opetus on monipuolista ja tapahtuu myös yhteisen tekemisen kautta, nuorisosihteerit jatkavat. Rippikoulun aikana keskustellaan paljon. Aikuiseksi kasvaminen, yhteisvastuu, luomakunnasta huolehtiminen ja herännäisyys ovat suosittuja aiheita. Nuorisosihteerit vakuuttavat, että nuoren kysymyksille on aina tilaa. Aholansaaren Paavon pirtti luo mainiot puitteet rippikoulun päivittäiselle hartauselämälle. – Tänäkin kesänä on kuultu nuorten pitämiä seurapuheita nuorille tärkeistä asioista, kuten koulukiusaamisesta ja hyväksytyksi tulemisesta, nuorisosihteerit kertovat. Isosena on kiva olla Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyö kouluttaa rippikoululeireille isosia. Isosella on tärkeä rooli rippikoululeirillä. – Omasta rippikoulustani jäi tosi mukava muisto ja siellä syntyi ajatus isosena toimimisesta, kertoo Hanna Rönkkö. – Isosena oli kiva olla. Erityisesti tykkäsin ryhmänohjaajan tehtävistä. Ensi kesänä aion pyrkiä yli-isoseksi. MIKA NUORVA Musapajassa vieraili muun muassa Jaakko Löytty. MIKA NUORVA Tulevia isosia Hanna neuvoo ottamaan homman vakavasti. – Isonen ei voi pelkästään lorvailla, vaan annettu vastuu pitää hoitaa. Lauri Rinkinen, 19, kävi oman riparinsa saaressa vuonna 2011. Seuraavana vuonna hän oli isosena ja sitä seuraavana prolena, eli nuorisotalkoolaisena. Nyt hän oli Aholansaaren rippikoululeirillä yli-isosena. – Halusin tulla vielä kerran nauttimaan Aholansaaren kesästä, tällä kertaa yli-isosen roolissa, joka oli minulle uusi kokemus. – Tämä on mukava tapa tukea HY:n nuorisotoimintaa ja olla siinä samalla mukana, Lauri toteaa. JOHANNA SOINTULA Aholansaaren rippikoulu on kasteopetusta: siellä on tarkoitus tutustua siihen uskoon, mihin on lapsena kastettu, ja kirkkoon johon on silloin liitetty. Oppitunnit ovat toiminnallisia ja päivittäin on myös mukavaa yhdessäoloa. Rippikoulussa on aikaa tutustua paitsi muihin nuoriin, myös körttiläisyyteen sekä mm. seura- ja talkooperinteeseen. Rippikoulua edeltävä seurakuntaan tutustumisjakso suoritetaan omassa kotiseurakunnassa. Rippikoulun vetäjinä toimivat nuorisotyönohjaajia, pappeja, kirkollisten alojen opiskelijoita ja musiikinopettajia. Mukana on myös 5-6 isosta, jotka ovat enimmäkseen kaksi vuotta vanhempia kuin leiriläiset, sekä kaksi kertaalleen jo isosena ollutta yli-isosta. Rippikoulun päätyttyä vietetään Aholansaaren leirikirkossa Konfirmaatiomessua. Sinne ovat tervetulleita kaikki kummit, perheet, läheiset ja sukulaiset. Tutustu ja ilmoittaudu Herättäjä-Yhdistyksen rippikouluihin 2016: http://www.nuoriyty.fi/ kesan-2015-rippikoulut/ Iltaisin rippikoululaiset kokoontuivat Paavon pirttiin veisaamaan Siionin virsiä. N! EE R A A S N LA O H A LE HERÄTTÄJÄN IL R A P I R Ahis 2016 AHOLANSAARI 1 6.-18.6 AHOLANSAARI 2 6.-18.6 AHOLANSAARI 3 20.6.-2.7. AHOLANSAARI 4 20.6.-2.7. AHOLANSAARI 5 18.-30.7 AHOLANSAARI 6 18.-30.7 ILMOITTAUDU 14.9. 2015 ALKAEN WWW.NUORIYTY.FI 17 Jumalan siunausta Matkakertomus Pohjois-Thaimaan vuorilta Bangkokiin Heränneen kansan lähetysrahaston nimikkolähetit Katariina Kiilunen ja Tero Massa kertovat kuulumisiaan Thaimaasta. Vihkiseremoniaa johtava pastori tepastelee juhlapuvussaan, Hush Puppies -aamutossuissa ja stoola hartioillaan tervehtimään kylän vanhimpia ja kaukaa saapuneita vieraita. Ulko-oven edessä oleva kenkien rivistö kertoo, että väkeä on paikalla paljon. Jätämme omat kenkämme rivin jatkeeksi ja astumme sisään. Meidät ohjataan omille paikoillemme ja vilkas puheensorina alkaa vähitellen vaimeta. Näyttää siltä, että kaikki on valmiina suurta juhlaa varten vuoren laella sijaitsevan Meepuunluang-kylän kirkossa. Tahdon On toukokuun 22. päivä kuluvaa vuotta ja olemme Pohjois-Thaimaan vuoristossa, kolmen tunnin ajomatkan päässä isoimmasta kaupungista, Chiang Raista. Tämä on morsiamen, Phimphaan kotikylä. Me olemme saaneet kutsun häihin, sillä sulhanen Phiirachai on hyvä tuttumme. Phiirachai on Bangkokissa sijaitsevan kirkon koulutuskeskuksen (Luther Seminary in Thailand) viidennen, eli viimeisen, vuoden opiskelija. Hän ja tuleva vaimo kuuluvat Lahu-kansaan, joka on yksi monista etnisistä vähemmistökansoista Kaakkois-Aasiassa. Vihkiminen toimitetaan paikallisen babtistiseurakunnan tapojen mukaan. Puheita ja puheenpitäjiä on useita ja kaava, jolla edetään, on jokseenkin vapaamuotoinen. Virret lauletaan moniäänisesti, mikä on Thaimaassa harvinaisuus. Kaikki tapahtuu lahu-kielellä ja siitä syystä tilaisuutta tulkkaa meille thaiksi Phiirachain hyvä ystävä, opiskelija Atsadawut. Vaikka tilaisuuden luonteeseen selvästi kuuluu se, että tunteita ei juurikaan näytetä, häivähtää hääparin kas- 18 Phiirachain ja Phimphaan virallinen hääfoto. voilla onnen ja helpotuksen hymy, kun virallinen seremonia häämarssin säestämänä päättyy. Vihkimisen jälkeen kaikki kutsutaan muitta mutkitta kylän aukiolle, jonne on katettu juhla-ateria. Ruokapöydän komistus – “juhlasika” – on sulhasen perheen lahja hääjuhlaan. Sen kuljettaminen sulhasen kotikylästä tänne oli operaatio, jollaista emme olleet aikaisemmin nähneet! Laskeutuessamme kylän korkeimmalle kohdalle pystytetyn kirkon luota alas aukiolle, ympärille levittäytyy sumuverhossa koko Pohjois-Thaimaan luonnon rikkaus. Täällä eri protestant- tiset kirkot kasvavat ihmisten parissa, joita valtaväestö pitää usein toisen luokan kansalaisina. Kaikille vähemmistökansaan kuuluville ei ole myönnetty Thaimaan kansalaisuutta, joten he ovat “paperittomia” ja monille valtaapitäville näkymättömiä. Vähemmistökansat joutuvat myös jatkuvasti puolustamaan oikeuttaan omaan äidinkieleen. Lähetysseuralla ja kirkolla on ollut näkyvä rooli vähemmistökansojen ihmisoikeuksien puolustamisessa. Cowboyhatun päähänsä laittanut kanttori on kerännyt bändin ympärilleen ja pian alkaa kavalkadi länsimaisia pop-klassikkoja sekoitettuna paikalli- KATARIINA KIILUNEN JA TERO MASSA seen musiikkiin. Me syömme possua ja muita juhlaruokia muiden arvovieraiksi luettujen pöydässä. Hääpari on silmin nähden iloinen siitä, että olemme tulleet Bangkokista asti heidän juhliinsa. Kiitos-korttiimme on kirjoitettu: ”Tero and Kiilunen, we are very blessed by of you. Thank you very much.” Täällä kristityt hyvästelevät toisensa aina Jumalan siunauksella “khoo phrazau uaipraphoon”. Siispä mekin toivotamme Jumalan siunausta ja poistumme siunausten sateessa. Paineen alla Iso vuokra-automme on täyttynyt kyytiä vailla olevista matkalaisista. Aivan lähtöhetkellä yksi autossa istuvista luovuttaa vielä paikkansa eräälle nuorelle äidille ja hänen sairastuneelle pikkutytölleen. Kuuden tunnin mopomatka vesisateessa vaihtuu siis hieman miellyttävämpään matkustustapaan. Ajamme ison seurueen kanssa takaisin Phiirachain kotikylään, Thaahoon, josta ovat kotoisin myös opiskelijat Borm, James, Jafa ja Atsadawut. Kylä on pitkän kinttupolun päässä. Ja asuinolosuhteet ovat erittäin alkeelliset. Kukot, kanat ja koirat juoksevat jaloissa, lapsia kantavat äidit hymyilevät ujosti ja pitävät meihin turvallista välimatkaa. Pian istumme majassa bambuilla verhotun maalattian päällä. Keskellä on nuotion paikka ja kaikkialla tuoksuu noki. Meille tarjoillaan höyryävää, tummaa teetä. Jutustelu tapahtuu hiljalleeen, ilman mitään kiirettä. Meille halutaan, tottakai, esitellä myös kylän kirkko. Se on pieni ja vaatimaton, mutta josta ollaan selvästi ylpeitä. Lahun kielinen Raamattu on asetettu alttarille ja punaiset muovituolit odottavat seuraavaa sunnuntaita. Juuri muuta kirkossa ei ole. Ja Raamattu on ainoa lahunkielinen kristillinen painotuote. ”Kristinopin kirjoille olisi tarvetta”, pojat tuumivat. Ja käännöstyö on selvästi tulevaisuuden suunnitelmissa. Hyvä niin, sillä kun nämä nuoret herrat valmistuvat, kirkolla on melkoinen lahunkielen erikoisjoukko mm. käännöstyötä varten. Tässä seurakunnassa Phiirachai aloittaa työnsä opiskelujen päätyttyä. Se ei ole helppo tehtävä. Evankelistalta ja papilta vaaditaan täällä paljon. Usein hän joutuu toimi- Meepuunluang kylän väki saapumassa häihin. maan kylän johtajana, psykologina, lääkärinä, parantajana ja diakonina. Ja sen lisäksi olisi keskityttävä julistamaan evankeliumia. Eräässä sielunhoidon harjoituksessa keskeytimme tilanteen, jossa ”pappi” antoi selviä vastauksia ja kuuntelemisen sijaan keskittyi itse selittämään, miten asioiden pitäisi mennä. Opiskelijat ymmärsivät pointtimme mutta sanoivat: ”Opettaja, todellisuudessa meidän on mahdotonta toimia opettamallanne tavalla. Kuunteleva pappi on yhtä kuin tietämätön ja osaamaton pappi. ”Seurakunnan palvelijalta odotetaan selviä vastauksia ja ratkaisuja elämän ongelmiin. Nuoret opiskelijat ovatkin melkoisen paineen alla. Taakkaa lisää vielä täydellisen kristityn viitta, jota kirkon palvelijan ylle tarjotaan. Vaikka yritämme joka välissä painottaa sitä, ettei kirkon virka tarkoita täydellistä kristittyä, ajatus istuu lujassa. Opiskelijat sen ehkä ymmärtävätkin, mutta ”yritäpä selittää sitä kouluja käymättömälle ja lukutaidottomalle kyläläiselle”, he sanovat. ”Ei ajatusta ja vaatimusta voi noin vain muuttaa.” Ei varmasti voi. Mutta pidämme hyvänä sitä, että olemme voineet keskustella asiasta yhdessä, puhua auki pelkoja ja paineita ja murentaa ainakin vähän vääriä ennak- 19 KATARIINA KIILUNEN JA TERO MASSA KATARIINA KIILUNEN JA TERO MASSA Valmistujaiset on suuri juhla, johon saavutaan myös kauempaa jos vain mahdollista. Tässä kuvassa on Akha-kansaan kuuluva Narongchai (hattu päässä) perheensä kanssa. Kuvassa myös Katariina ja Tero. Baan Rai Phattanan kylässä uuden kirkkorakennuksen perustukset on valettu.Työmaan edisty mistä seuraavat pastori Wissaran ja hänen vai monsa Ladawan. koluuloja. Keskustelutuki on varmasti tarpeen, kun nämä nuoret aloittavat aikanaan työnsä. Viimein on aika sanoa jäähyväiset tällä kertaa. Viikon kestävällä retkellämme on vielä monta kyläpaikkaa käymättä. Yksi niistä on Baan Rai Phattana, jonne parhaillaan rakennetaan uutta kirkkoa myös Herättäjä-Yhdistyksen tuen turvin. Jos kaikki menee hyvin, kirkon vihkiäisiä juhlitaan lokakuun lopulla. Nousemme autoon ja lähdemme paluumatkalle jälleen lukemattomien siunausten saattelemana. kin puhua muutaman sanan suomea. Sanavarastoa on sen verran, että saa sanottua kaksi tärkeintä: “kiitos” ja “Jumalan siunausta”. Päivän ei haluaisi loppuvan. Mutta uudet haasteet odottavat. Vielä viimeisimpänä on kysyttävä Phiiratchailta, mitkä ovat tunnelmat tänään. Leveän hymyn seasta erottuvat sanat: ”Khoop khun Phrachau”. Eli Jumallalle kiitos! Kaikesta muistetaan aina kiittää ensiksi Jumalaa, sillä mikään ei olisi mahdollista ilman hänen tahtoaan. Khoop khun Phrachau Seuraavan kerran tapaamme Phiirachain Bangkokin helteessä. On kesäkuun viides päivä ja kirkon koulutuskeskuksella vietetään valmistujaisia ja uuden lukukauden avajaisia. Phiirachain lisäksi teologian kandidaatin tutkinnon saavat Teerisara Wuimae, Narongchai Mayer, Phoungphit Seangdeang ja Detrit Suyawong. Juhlamessun jälkeen nämä viisi nuorta ovat päivän kuvatuimmat tähdet. Valmistuminen oppilaitoksesta on näille nuorille, heidän perheilleen ja koko kylälle valtavan suuri ylpeyden aihe. Kun lähdetään köyhistä olosuhteista liikkeelle, on opiskelun mahdollistaminen koko perheen yhteinen projekti. Vanhempien tuen lisäksi tarvitaan myös tukea muilta sisaruksilta, joiden 20 velvollisuutena on jäädä kotiseudulle tekemään töitä ja pitämään huolta vanhemmista ja isovanhemmista. Tänä vuonna Lähetysseura tuki myös perheenjäsenien matkaa Bangkokiin, jotta mahdollisimman monella oli mahdollisuus osallistua suureen päivään. Useampi vieras kertoikin olevansa ensimmäistä kertaa pääkaupungissa! Opiskelu on vaatinut näiltä nuorilta valtavan panostuksen, periksiantamattomuutta ja kovaa tahtoa. Teerisara on kertonut, että koulunkäynti lapsena ja nuorena oli hänen perheessään mahdollista vain, jos hankki itse siihen rahat. Teerisara teki niin, neljänneltä luokalta aina lukion loppuun saakka. ”Lähdin koulupäivän jälkeen, joka päivä, illaksi töihin. Jaksoin, sillä halusin opiskella.” Teerisara palaa kotiseudulleen Chiang Raihin työskentelemään australialaisen lähetysjärjestön koordinaattorina. Teerisara, aivan niin kuin opiskelukaveri Narongchai, kuuluu akha-kansaan. Narongchai on syntynyt Burmassa ja tullut perheensä kanssa pakolaisena Thaimaahan, kun poika oli 9-vuotias. Hän ei ollut käynyt päivääkään koulua eikä osannut lukea eikä kirjoittaa. Nyt tilanne on hieman toinen. Myös Narongchai palaa omiensa pariin pohjoiseen ja aloittaa evankelistan työt Meesuian aluella. Sekä Teerisara että Narongcahi osaavat kumpi- Keskeneräisyyden armo Olemme huomanneet, että lähetystyö vieraassa kulttuurissa on pakottanut hyväksymään oman keskeneräisyyden ja tietämättömyyden. Jokainen tilanne ja kohtaaminen haastavat tarkastelemaan omia käsityksiä ja ajatuskuvioita. Se, että yrittää rakentaa lähetystyötä omien kykyjensä varaan ja paaluttaa varmoja tosiasioita ympärille, on vain yritys, joka epäonnistuu ennemmin tai myöhemmin. Jumala kutsuu heikkoudessa ja keskeneräisyydessä – ei varmuudessa ja täydellisyydessä. KATARIINA KIILUNEN JA TERO MASSA P.s. Teerisarasta voi käydä katsomassa videon Me Kongilaisten vimeo-videopalvelussa. Se löytyy osoitteesta: https:// vimeo.com/120753911 LUIN KIRJAN Vahva saarnakirja väärällä nimellä Harvoin olen kohdannut niin aitoa saarnakirjaa kuin ”Poliittinen postilla”. Siihen on koottu Tapio Lampisen saarnoja 1970-luvulta alkaen. Samoin yhtä harvoin olen kohdannut niin hankalaa kirjan nimeä. Nimi tuo mieleen nuoruuden pamfletit, vaikka teos on eloisaa julistusta. Dosentti, TT Tapio Lampinen on suomalaisen saarnan merkittävimpiä tutkijoita. Väitöskirjassaan vuonna 1983 hän tutki suomalaista seurakuntasaarnaa ja opetti pitkään teologeja saarnaamaan. Lisäväriä antaa hänen aktiivinen toimintansa työväenliikkeen piirissä. Kirja ei tunnu akateemiselta selittämiseltä tai poliittiselta julistukselta. Enemmän näkyy Raamatun kosketus, tilanteen huomioonottaminen ja omien kokemusten sovittaminen julistukseen. Lampinen tunnustautuu kerronnallisen saarnan ystäväksi. Teoksesta heijastuu kirjoittajan syvä rakkaus omaa äitiään kohtaan. Tämä innostaa hänet etsimään rakkauteen nojaavaa yhteiskuntaa, jossa kaikki kastetut ovat kuntoisuusluokkaa A 1. Uupuneilla tulee olla oikeus inhimilliseen elämään hyvinvointiyhteiskunnan hengessä. Elävillä kielikuvilla ja omaperäisten ihmiskohtaloiden esittelyllä tekijän oppineisuus muuttuu koskettavaksi sanomaksi. Hän vertaa Porin herättäjäjuhlilla ”neekereitä ja körttejä”. Molempien Poliittinen postilla. Tapio Lampinen, Väyläkirjat 2014 lauluista kumpuaa ahdistuksesta nousevaa iloa. Tapio Lampisen saarnakirja koukuttaa jokaisen, joka haluaa kokea, kuinka Raamattu elää keskellä arjen kamppailua. TAPIO SEPPÄLÄ Terävää ajattelua Kirjoittaja erittelee kirkkoa. ”Uskonnollisessa ja kirkollisessa kielessä on sanontatapoja ja fraaseja, jotka vaaditaan uskottaviksi samaan hengenvetoon kuin koko evankeliumi. Kun niitä alkaa – ilman lupaa – tutkia, ei jääkään mitään käteen.” Kirkon moraalista: ”Kirkko saa olla vapaa partiolaisuudesta, jossa aina on oltava valmiina. Sen ei tarvitse edustaa liikkuvaa poliisia, jonka on aina ajettava huutavin sireenein sinne, missä on kahakan vaara.” Edelleen: ”Vain runoilijat ja hullut pitävät enää kiinni siitä uskosta, että tämä ei ole ainoa ihmisen maailma. Sen sijaan kirkko palvelee liikaa perintei- tä, kansallisvaltiota ja omaa aikaansa.” Nuoruudessa historia oli kirjoittajalle seikkailujen aarreaitta, mutta myöhemmin eurooppalainen menneisyys on alkanut kauhistuttaa. ”Kun tulevaisuus ei enää hallitse, silloin alkaa historian palvominen. Puhutaan siitä, miten on kunnioitettava arvoja. Nämä arvot ovat jotain salaperäisiä olentoja täällä keskellämme, ja jos niitä yrittää tutkia, ei käsiin jää mitään. Kukaan ei ole näitä olentoja milloinkaan nähnyt. Kunnioitettava niitä kuitenkin on. Kun jokin asia on kyllin vanha ja kulunut, se kehystetään ja ripustetaan seinälle kunnioitettavaksi.” Irlantilainen päiväkirja. Juhani Rekola. Kirjapaja 2015 Rekolan satiiri on terävää. Päiväkirjassa tarkastellaan myös irlantilaista kirjallisuutta. Rekolan ystäville annetaan vielä haudan takaa kiintoisaa luettavaa. HANNU PURHONEN Koe matka palmusunnuntaista pääsiäiseen Raamatusta tutuilla paikoilla ISRAEL JA JORDANIA 20.3.–27.3.2016 Akaba – Amman – Tiberias – Jerusalem Huikaisevat erämaamaisemat, nabatealaisten pääkaupunki Petra, Jerasin rauniot, Madaban mosaiikit, Nebon vuori. Beit Sheanin kaivaukset, Gilboan vuori, Tabor, Maria Magdalenan kotikylä, Autuuksien vuori, Daanin lähteet ja rauniokukkula, Golan, Kuneitra, Kapernaum, Jerikon kaivaukset, Johanneksen kastepaikka, Kuollut meri, Beteshdan lammikot, Pyhän Annan kirkko, Via Dolorosa, Scopus vuori. Öljymäki, Her- ra itki -kappeli, Getsemane, Puutarhahauta. Matkan perushinta puolihoidolla 1599, 1hh 380. Oppaana Ariel Livson. Matkanjärjestäjä: Toiviomatkat Oy. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Reijo Mattila, 040 8649201, reijo. [email protected] ja Tuomo Ruuttunen, 040 5061386, [email protected]. 21 Sotkamon herättäjäjuhlien kiitospäivä 27.9.2015 klo 10.00 messu Sotkamon kirkossa, saarna Vantaankosken kirkkoherra Hannu Pöntinen Ruokailuväliaika Sotkamon seurakuntatalo (keitto ja kahvi 10 e), myytävänä myös herättäjäjuhlatuotteita klo 14.00 On juhla taivasalla -kantaatti ja (pienen väliajan jälkeen) n. klo 15.30 kiitosseurat kirkossa Tervetuloa kauempaakin! Hengellinen Kuukauslehti ilmestyy nyt myös digilehtenä - Digilehteä voit lukea älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella - Hengellisen Kuukauslehden kestotilaajat saavat kotiin kannetun lehden lisäksi heti käyttöönsä digilehden lukuoikeuden maksutta. Käyttäjätunnuksena on lehden tilaajan nimi ja salasanana asiakasnumero (löytyy mm. laskusta ja lehden osoitteesta: L-kirjaimen perässä oleva numerosarja) - Lehden ulkonäkö on samanlainen kuin paperilehdessä – koko lehden sisältö nyt aina ulottuvillasi. - Voit helposti palata aiempiin numeroihin digilehden arkiston kautta. Tutustu nyt veloituksetta digilehteemme: heinäkuu – syyskuun lehdet ovat kaikille ilmaiseksi luettavissa osoitteessa www.h-y.fi. Digilehden määräaikainen tutustumistarjous: * 12 kk 25 euroa (1.10. alkaen). * Tilaajalahjaksi voit valita joko Seppo Kankaan kirjan: Keiden kanssa, mihin suuntaan – Kirkonrakentajat vieraalla maalla tai uutuuscd:n Suden aika: Harpuin, huiluin, kantelein. Digilehti tilataan vain netin kautta: www.h-y.fi. Siellä tehdään myös tilaajalahjan valinta. Digilehden normaalit tilaushinnat: kesto 30 euroa 12 kk 35 euroa 6 kk 20 euroa 22 AN NA PA S M A L A P S E T Hei, minä olen Köppänen. Kuka sinä olet? Juhlilla Sotkamossa Sannin äiti ei saanut kesälomaa heriksien aikaan, joten Köppäsen unelmamatka Sotkamon herättäjäjuhlille meinasi mennä mönkään heti alkuunsa. Mumma oli kuitenkin kuullut muutamasta peruutuspaikasta ja he pääsivät ison linja-auton kyytin seurakuntatalon pihasta. Äiti lupasi, että jonain toisena kesänä vuokrataan asuntovaunu ja lähdetään juhlille koko perheellä. Jo linja-autossa veisattiin Siionin virsiä ja Köppänen hyrisi kilpaa moottorin kanssa. Majapaikka oli hotellissa puhtaiden lakanoiden välissä. Köppänen valtasi itselleen oman sängyn heti aattoseurojen jälkeen. Iltapäivällä kuljettu ”vaarojen matka” eli vaellus otti illalla veronsa ja Köppänen kuorsasi niin, että sänky tutisi. Lauantain sää oli kolea ja sateinen. Onneksi Sanni oli varustautunut kumppareilla ja sadevaatteilla. Köppästä ei sade haitannut, vaan se karisteli välillä kosteuden turkistaan ja nojaili vieruskaveriin seurapenkillä istuessaan. Erityisen innokkaasti Köppänen yhtyi juhlien tunnusvirteen: ”En pelkää siis vaarojen matkaa...” Sanni juoksi pää kolmantena jalkana lasten toimintapisteestä toiseen, mutta Köppänen istui tiiviisti seurapenkillä ja veisasi sydämen- sä kyllyydestä. Ainut poikkeus oli Köppäsen ”serkkutapaaminen”. Ahkerat kädet olivat ommelleet lähetystyön hyväksi toisia Köppäsiä ja niitä Köppänen kävi moikkaamassa ennen kuin ne lähtivät uusiin koteihinsa ympäri Suomea. ”Oli kiva nähdä serkkuja juhlilla”, Köppänen totesi tyytyväisenä. Iltaseurat se kuunteli körttiradiosta, kun Sanni halusi jo majapaikkaan levähtämään. Sunnuntaina sää oli jo hieman parempi ja aamusta asti Köppänen odotti, milloin rukoillaan polvillaan. – Miten niin polvillaan? Sanni ihmetteli. Eikös sitä rukoilla sanoin ja sävelin? – Tarkoitan, että mennään polvien päälle maahan, kumarrutaan ja rukoillaan sitten, Köppänen selitti. – Ai niin kuin ennen vanhaan tai joissain elokuvissa? Sanni kysyi. – Ei, kun niin kuin herättäjäjuhlien päätteksi on aina tehty, Köppänen valisti. Köppäsen polvistuminen ei kuitenkaan oikein onnistunut. Polvet kyllä taipuivat, mutta maha ja kuono sojottivat kohti taivasta. Ehkäpä Köppäsen rukousasento on yhtä omaperäinen kuin koko Köppänen muutenkin, Sanni ajatteli. ● KUVAT JA TEKSTI MERJA KAIVO-OJA Kiitos! Köppänen-maskotteja oli valmistettu ilahduttavan paljon, 11 kappaletta. Kaikille Köppäsen ”serkuille” löytyi uusi omistaja. Lähetystyön tempaus tuotti yhteensä 220 euroa H-Y:n nimikkolähettien Pia ja Tero Ruotsalan (Viro) tekemän perhetyön sekä H-Y:n lapsi- ja perhetyön hyväksi. Tämän sivun sinulle toimitti Merja Kaivo-oja Lasten sivun toimittajat: ● Merja Kaivo-oja, [email protected] ● Riitta Yliluoma ● Anna Varjo, [email protected] ● Kaisa Viirimäki, [email protected] 23 LEHTIKATSAUS Lehtiä lukee Vesa Nuorva Jyväskylästä. Hän toimii Centriaammattikorkeakoulun yliopettajana, on pappi ja teologian tohtori. Nuori Yty vahvistaa körtti-identiteettiä Kysyin viime syksynä opiskelijoiltani, mitä musiikkia he kuuntelevat. Sain kuulla englanninkielisiä nimiä, jotka eivät sanoneet minulle mitään, ja kysyin, mitä ne ovat. ”Ne ovat maailmanluokan huippugospelbändejä”, minulle vastattiin. Herra Googlekin kertoi asian näin olevan. Jouduin tunnustamaan tämän genren itselleni vieraaksi. Kuluneen kesän herättäjäjuhlille ilmestyneessä Nuori Yty -lehdessä esitellään kolme muusikkoa: Jouko ja Venla MäkiLohiluoma – isä ja tytär – sekä Jaakko Löytty. Kaikki Suomessa tunnettuja ja tunnustettuja, myös minulle tuttuja. Musiikki on tässäkin nuorille tarkoitetussa lehdessä merkittävällä paikalla. Muusikoiden haastattelut täyttävät kahdeksan lehden 26 sivusta. Musiikkiin toki viitataan myös muissa kirjoituksissa. Mäki-Lohiluomi- en haastattelusta huokuu isän ja tyttären luottamus toisiinsa, vaikka heidän musiikkinsa ei aivan samanlaista olekaan. Rakkaus musiikkiin auttaa myös sietämään elannon epävarmuutta, johon päätoimisen taiteilijan on usein suostuttava. Jaakko Löytyn haastattelussa käydään läpi hänen elämänhistoriastaan myös varhaisia vaiheita, jolloin muusikon uravalinta ei vielä ollut ajankohtainen. Mielenkiintoisen näkökulman Jaakon musiikkituotantoon antaa tieto, että Afrikan nuoruusvuosina hänen intohimonsa oli piirtäminen, ja Suomeen tullessaan hän ihmetteli, että täällä nuoret kuuntelevat musiikkia eivätkä piirrä. Kyllähän Jaakon laulut on helppoa mieltää myös kuvina. Nuori Yty -lehti ilmestyy 3–4 kertaa vuodessa ja on pääosin nuorten toimittama. Lehti on aina painottanut he- Herättäjä-Yhdistys tarvitsee sinua. Kiitos kun tuet toimintaamme! HERÄTTÄJÄJUHLAT rännäisyyden identiteettiä eikä ole pyrkinyt olemaan kaiken kattava nuorten lehti. Esitellyksi tulee mm. herättäjäjuhlille välttämätön varustus: Siionin virret, aurinkolasit, aurinkorasva, vesipullo, puhelin ja laturi, taskurahaa. Sopii myös aikuisille. Sisäpiirin kielenkäyttöä avataan kertomalla, että körttinuorten puheessa ”prole” tarkoittaa Aholansaaren talkoolaista eikä proletariaattia sosiologisessa merkityksessä. Pääkirjoituksessa Antti Rintala kertoo, että toukokuussa koko HerättäjäYhdistyksen nuorisotyö siirtyi Nuori Yty -nimikkeen alle ja nettisivut uusittiin. Nähtäväksi jää, kauanko Nuori Yty -lehti ilmestyy paperisena. Nykyisenlaisena lehti vahvistaa herännäisyyden identiteettiä ja antaa arvokkaita näkökulmia nuorten maailmasta myös varttuneille lukijoille. • VESA NUORVA www.h-y.fi MERKKIPÄIVÄLAHJOITUS Oletko viettämässä merkkipäivää? Kukkien ja lahjojen sijaan voit pyytää läheisiäsi osoittamaan merkkipäivämuistamisesi Herättäjä-Yhdistyksen tilille Nordea FI26 1095 3000 0135 89. Tilisiirron viestiosaan merkitään onniteltavan nimi ja onnittelijan nimi. Merkkipäivän viettäjälle lähetämme onnitteluadressin, jossa mainitaan lahjoittajat ja lahjoitusten yhteissumma. Lisätietoja: Heli Ahonen, puh. 0400 804 382, [email protected]. Pienelläkin summalla on merkitystä. KÖRTTIKAUPPA Herättäjä-Yhdistyksen kotisivuilta (www.h-y.fi) löydät myös Körttikaupan. Körttikaupassa on myynnissä mm. Herättäjä-Yhdistyksen kustantamat kirjat, äänitteet, adressit ja Siionin virret. Lisäksi Körttikaupastamme löytyy myös muiden kustantajien tuotteita. Tervetuloa tutustumaan Körttikaupan valikoimaan! 24 TESTAMENTTI Oletko harkinnut testamenttilahjoituksen tekemistä? Testamenttilahjoituksella voit varmistaa, että lahjasi menee sinulle tärkeään tarkoitukseen. Voit kysyä neuvoja testamentin tekemiseen omasta pankista tai asianajotoimistosta. Lisätietoja Hanna Maunula, puh. 0400 638 295, [email protected]. Yleishyödyllisenä järjestönä Herättäjä-Yhdistyksen ei tarvitse maksaa testamenttilahjoituksesta veroa. Seurat vuonna 2015 Asiakasnumero (osoitelipukkeesta) Tilaan Hengellisen Kuukauslehden ____/____ 201__ alkaen ❏ Määräaikainen 12 kk (53 e) ❏ ❏ ❏ ❏ Kestotilaus (48 e) Määräaikainen 6 kk (28 e) Määräaikainen 3 kk (14 e) Opiskelijatilaus 12 kk (38 e) Ulkomaat: ❏ ❏ Määräaikainen 12 kk (73 e) Kestotilaus (68 e) Osoitteenmuutos ___/___ 2015 alkaen Liityn Herättäjä-Yhdistyksen jäseneksi (Liittymislahjaksi Siionin virret!) ❏ ❏ vuosijäsen (25 €) nuorisojäsen, alle 24 v. (10 €) maksamalla jäsenmaksun tilille Nordea FI26 1095 3000 0135 89 Vanha osoite / lehden saaja /jäsen Nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Uusi osoite / lahjatilauksen maksaja Nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Herättäjä- maksaa Yhdistys postimaksun Tällä palstalla julkaistaan Herättäjä-Yhdistyksen maakunnallisia tilaisuuksia ja kirkkopyhiä, jotka alkavat yleensä seurakunnan jumalanpalveluksesta jatkuen seuroilla. Palstan kokoaa Kirsti Reinilä 0400 806 291 Lokakuun lehteen, ilmestyy 5.10., tulevat ilmoitukset 11.9. mennessä. PALVELUKORTTI Herättäjä-Yhdistys ry Tunnus 5004701 00003 VASTAUSLÄHETYS 5.–6.9. Kuopio, Puijo 5.–6.9.Ylivieska, maakunnalliset eloseurat 6.9.Eno 6.9.Haapajärvi 6.9.Keski-Pori 6.9.Karvia 13.9. Laihia 13.9. Joensuu, Rantakylä 13.9. Kempele 13.9. Saarijärvi 13.9. Toholampi 13.9. Varpaisjärvi, Koskenniemi 20.9. Jaala 20.9. Kajaani 20.9. Toholampi 20.9. Turku, tuomiokirkko 27.9. Sotkamo, herättäjäjuhlien kiitosjuhla 27.9. Laukaa 27.9. Nurmes 27.9. Pyhäjärvi, Pyhän Annan kirkko, seurat vietetään E-L Multalan muiston merkeissä 27.9. Sievi 27.9. Sotkamo 27.9. Ylöjärvi 4.10. Nurmo 4.10. Reisjärvi 4.10. Sastamala, Tyrvään kirkko 11.10. Imatra, Tainiokoski 11.10.Kalajoki 11.10.Rantsila 11.10. Rovaniemi, Ounasrinteen kappeli 18.10.Nivala 18.10.Pattijoki 18.10. Varpaisjärvi, Koskenniemi 24.–25.10. Hämeenlinna 25.10.Isokyrö 25.10.Klaukkala 25.10.Kälviä 25.10.Leppävirta 25.10. Oulu, Tuira 25.10.Utajärvi 31.10. Iisalmi, Pyhän Ristin kirkko Hengellisen Kuukauslehden ja Herättäjä-Yhdistyksen 25 Palveluhakemisto Leirejä lapsille Koko perheen Enkelinpäiväviikonloppu Aholansaaressa 3.10.–4.10.2015 Toiminnallista ohjelmaa pienille ja vähän isommille lapsille. Perhemessu, Paavon seikkailupolku. Mahdollisuus osallistua joko lauantaipäivään tai yöpyä la–su. Ilmoittaudu www.h-y.fi (7.9. mennessä). Tahvintie 4, 88380 Mieslahti Puhelin: 0207 856 830 toimisto@kainuunopisto. www.kainuunopisto. Koululaisten syysleiri Lapualla Wanhassa Karhunmäessä 12.–14.10.2015 Toiminnallinen körttihenkinen syyslomaviikon leiri 7–14-vuotiaille. Ilmoittaudu www.h-y.fi (4.9. mennessä). Täyden palvelun kirjakauppa Herättäjän Kirjakauppa Lisätietoa: [email protected] / 06 437 7757. Karhunmäentie 923, 62100 Lapua. Kosolankatu 1, Lapua SOTKAMON HERÄTTÄJÄJUHLIEN SOTKAMON JUHLACD-LEVYT HERÄTTÄJÄJUHLIEN JUHLACD-LEVYT (06) 433 5719 www.lapuankipa.fi www.mission.fi puh. (09) 12 971 Sampo 800014-161130 Hinnat: 55 x 30 mm 36,60 euroa, 55 x 50 mm 61 euroa. Minimi-ilmoitusaika 6 kk. Tervetuloa mukaan ilmoituksellasi. Tiedustelut: Herättäjä-Yhdistys, puh. (06) 433 5711, [email protected] Nyt ihmettelen tässä HARTAUKSIA KOULUIKÄISILLE Armoa aamunavauksiin, henkeä hartauksiin. KIRJA US UUTU Lapsi -teemavuosien kunniaksi Herättäjä-Yhdistys on julkaissut kokoelman hartauksia kouluikäisille. Ne johdattelevat kirkkovuoden teemoihin ja pohtimaan Raamatun kertomusten merkitystä tavallisessa elämässä. Luottamus, vapaus ja sanoma Jumalan ihmeellisestä armosta on näiden tekstien viesti lapselle. Niiden varassa on turvallista kasvaa. Kirjassa on 24 eri kirjoittajaa. 7 e / levy Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, puh. (06) 433 5700, Tilaukset: www.h-y.fi tai [email protected] Herättäjä-Yhdistys, puh. (06) 433 5700, www.h-y.fi tai [email protected] HERÄTTÄJÄ-YHDISTYKSEN ADRESSIT roa 25 eu Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, (06) 433 5700, www.h-y.fi tai [email protected] 26 7 e / levy Hinta 10 euroa Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, puh. (06) 433 5700, www.h-y.fi tai [email protected] UUTUUSÄÄNITTEITÄ UUTUUSKIRJOJA Suden aika Elämän rikkautta, armon lämpöä HARPUIN, HUILUIN, KANTELEIN Eeva Eerola Siionin virsiä Kirja julkaistaan yhteistyössä Kirjapajan kanssa. 22 euroa 18,50 euroa Mikko Helenius & Antti Vuori -ensemble VAIVAUKSIA Keiden kanssa, mihin suuntaan Kirkonrakentajat vieraalla maalla Seppo Kangas 25 euroa 22 euroa Jaakko Löytty HYVÄT SANAT - TAIVAALLINEN SÄVEL (Rainmaker Music 2015) Katso ihmistä Herännäiskirjoituksia vuosilta 2013-2015 Toimittanut Urpo Karjalainen 20 euroa 23,50 euroa Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, puh. (06) 433 5700, www.h-y.fi tai [email protected] Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, (06) 433 5700, [email protected] tai www.h-y.fi ARTTURI KIVINEVA Körttifoorumi 2015 18.–20.9. Aholansaaressa Ah, herää, sydämeni – missä mennään, seuraliike? Pe 18.9. 18.00 Majoittuminen ja iltapala 20.00 Seurat Paavon pirtissä 21.00 Saunat La 19.9. 7.30 Aamupala 8.30 Aamuvirsiä, Foorumin avaus Matti Nuorala 9.00–11.00 Lapsiparkki 9.00 Työpajat *Soi, virteni!, keskustelua seuraveisuusta, Sanna Pitkänen, Matti Nuorala *Tämän puheen haluaisin kuulla, keskustelua hyvästä seurapuheesta, Esko Muilu, Maiju Koivusalo *Sallitaanko lasten tulla? Miten otamme huomioon lapset ja perheet? Minna Ruuttunen, Riitta Muilu 10.00 Työpajojen yhteenveto 11.00 Lounas 12.00–13.30 Saako herätä? Hengellisen herätyksen kokemus nykyseuraliikkessä. Alustus Jaro Julkunen, kommenttipuheenvuoro Reijo Mattila. Keskustelua. 12.00–13.30 Lapsiparkki 14.00 Päiväkahvi 14.30 Musiikkituokio 15.00 Hallituksen kyselytunti, Herättäjä-Yhdistyksen hallitus kysyy koolla olevalta kansalta ja vastaa kysymyksiin, keskustelua johtaa Anssi Joutsenlahti 15.00–16.00 Lapsiparkki 16.30 Päivällinen H-Y:n hallitus ja – työntekijät jututettavissa 19.00 Seurat, Paavon pirtti 20.00 Saunat ja iltapala 21.00 Tämän virren haluan veisata Su 20.9. 8.00 Aamupala 9.00 Aamuveisuut 10.00 Messu, liturgi Simo Juntunen, saarna Liisa Vehkaoja Pyhäkoulu, Riitta Muilu 11.30 Lounas Tervetuloa! Ilmoittautuminen Aholansaareen 4.9. mennessä. Aholansaaren toimisto, puh. 050 4641 000, www.aholansaari.fi, [email protected] Hinnat täysihoidolla pe-illan iltapalasta sunnuntain lounaaseen, sis. edestakaisen laivakuljetuksen ja ohjelman, majoitus talon liinavaatteilla. • Pe-illan päivällinen 10e. • 1hh-lisä 20e/vrk. • Sepänpajassa 2hh:ssa ja Riitantuvan kaksioissa 144e/hlö • Sepänpajassa 3–5hh:ssa 115e/hlö • Annantuvassa ja Riitantuvan solussa 2hh:ssa 114e/hlö • Annantuvassa 3hh:ssa 100e/hlö • Metsämökeissä (rippikoulumökit) 70e/hlö 27 YH T E YS T IE D OT Kosolankatu 1, PL 21, 62101 LAPUA puh. (06) 433 5700 Puheenjohtaja Jukka Hautala Ylivieska 050 344 2796 Työntekijöiden sähköpostiosoitteet, ellei toisin mainita: [email protected] Toiminnanjohtaja Simo Juntunen 050 337 1535 Kansainvälinen työ Viro ja Inkeri, kansainvälinen diakonia Raisa Jarkkola 040 719 7728 Lähetystyö Samuli Korkalainen 050 358 0382 Toimistopäällikkö Hanna Maunula, 0400 638 295 Herättäjäjuhlajärjestäjä ja Järjestösihteerin sijainen Sirkku Rinnekari 0400 991 225 Kirjanpitäjä Heli Ahonen 0400 804 382 Järjestösihteeri Hanna Tuura opintovapaalla 2/2016 asti Markkinointisihteeri Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset Kirsti Reinilä 0400 806 291 Musiikkisihteeri Samuli Korkalainen 050 358 0382 Nuorisosihteerit Mika Nuorva, 0400 346 439 Antti Rintala, 040 719 8227 Opiskelijatyö Raisa Jarkkola (vs.) 040 719 7728 Toimistosihteeri Kati Leskelä (06) 433 5700 Helsingin ja Uudenmaan aluesihteeri ja musiikkisihteerin sijainen Leena Väyrynen-Si 0400 882 251 Helsingin ja Uudenmaan avustava aluesihteeri Juhani Elenius, 040 719 7912 Keski-Pohjanmaan, Pohjoisen alueen ja Kainuun aluesihteeri Matti Nuorala 040 779 6871 Etelä-Pohjanmaan ja KeskiSuomen aluesihteeri Kalle Hiltunen 040 577 9195 Etelä- ja Pohjois-Savon, Kymen, Etelä- ja Pohjois-Karjalan aluesihteeri Urpo Karjalainen, Mikkeli 040 725 7786 28 Heli Ahonen Juhani Elenius Kalle Hiltunen Raisa Jarkkola Simo Juntunen Urpo Karjalainen Samuli Korkalainen Kati Leskelä Jaakko Löytty Hanna Maunula Markus Mäenpää Matti Nuorala Mika Nuorva Kirsti Reinilä Sirkku Rinnekari Antti Rintala Johanna Sointula Hanna Tuura Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen aluesihteeri Jaakko Löytty, 040 719 7656 Heränneiden ylioppilaskoti Ratakatu 1 aA 3, 00120 Helsinki (09) 605 992 FI07 1009 3000 3002 21 Raisa Jarkkola Heränneiden Ylioppilaskodin isäntä, 040 719 77 28 Wanha Karhunmäki Karhunmäentie 923, 62100 LAPUA (06) 437 7757 tai 050 540 1711 www.wanhakarhunmaki.fi EPOP/Kitinoja FI60 5154 0020 0047 38 toiminnanjohtaja Tiia Ylinen [email protected] Aholansaaren loma- ja leirikeskus Aholansaari, 73310 Tahkovuori 050 4641 000 [email protected] www.aholansaari.fi FI60 5288 0440 0446 44, viite 123 toiminnanjohtaja Tytti Lintunen [email protected] Kuopion toimipiste Kuninkaankatu 22 A 9 70100 KUOPIO (017) 261 9570 POP FI44 4747 1020 0016 55 Varastonhoitaja Markus Mäenpää, 040 558 3734 Hengellinen Kuukauslehti Toimitussihteeri Johanna Sointula 040 719 7664 Kirjakauppa avoinna ma-pe klo 9-17, la 10–14 (06) 433 5719 [email protected] Pankkiyhteydet POP FI44 4747 1020 0016 55 EPOP FI72 5154 4420 0058 08 Nordea FI26 1095 3000 0135 89 Heränneen kansan lähetysrahasto EPOP FI50 5154 4420 0058 16 AHO L AN S A A R E N UUT I S E T sensa jälkeen rippileirien nuoret täyttivät äänillään saaren. Saimme iloksemme vastaanottaa ennätysmäärän leirejä. Herättäjä-Yhdistyksen omat Ahisriparit olivat jokaista paikkaa myöten täynnä ja kesää täyttivät myös lukuisat seurakuntaleirit. Hienoa oli myös se, että lasten ja varhaisnuorten Telttis-leiri sai hyvän suosion ja onnistui haastavista sääolosuhteista huolimatta hienosti. Perheleirille kokoontuneet pienten lasten perheet nauttivat yhteisestä tekemisestä ja ajatusten jakamisesta sekä valmiin ruokapöydän helppoudesta. Jokainen tietää, millaiset tämän kesän säät olivat ja jatkuva vesisade verotti päiväkävijöiden määrää. On hyvin ymmärrettävää, että perhepäivän viettäminen tai lounasristeily ei houkuta kun vettä tulee vaakatasossa ja lämpöä on kymmenisen astetta. Luoja on antanut meille haastetta tänä vuonna sekä talven, että kesän säissä. Kiireenkin keskellä se vetää välillä mielen apeaksi ja nostaa esiin huolta tulevaisuudesta. Aholansaarisäätiön hallitus on toistuvasti sen vaikean tilanteen edessä, jossa on mietittävä miten Aholansaarta viedään eteenpäin. Vaikea taloustilanne ja viime talvien erittäin huonot talvet ovat johtaneet siihen, että hallitus on päättänyt tänä vuonna pidennetystä Aholansaaren kiinniolosta kesäkauden jälkeen. Laitamme saaren kiinni heti marraskuun alussa ja avaamme uudelleen helmikuussa. Näin ollen olemme kiinni myös tulevana jouluna, joten valitettavasti emme pysty tarjoamaan ystävillemme Aholansaaren joulua tänä vuonna. TYTTI LINTUNEN AHOLANSAAREN KESÄKAUSI alkaa olla lopuillaan. Viikko toi- Vanhassa Siionin virressä 90 sanotaan: ”Jos väsymys voittaa, niin ystävä hoitaa.” Aholansaaren henkilökunta on usein kovilla sekä suuren työmäärän että epävarman tulevaisuuden vuoksi. Siksi ystävien tuki ja hoitavat yhteydenotot ovat tärkeitä. Haluan muistuttaa kuinka arvokkaita te Aholansaaren ystävät olette meille; jokainen rukous, ajatus ja teko on merkittävä, jotta Ukko-Paavon perintö jatkaisi työtään aina uusien lasten, nuorten ja aikuisten elämässä. ● TYTTI LINTUNEN WANHA N KA R H UNM Ä E N UUT I S E T lä muistella kulunutta kesää. Viime kesän tapaan Wanhan Karhunmäen kesä oli vilkas ja tapahtumarikas. Itse pääsin rientoon mukaan toukokuun puolivälissä, kun Karhunmäessä vietettiin kyläpäivää. Päivä oli mahtava ja ihmisiä kävi yli odotusten. Pihassa riitti kuhinaa kun lapset temmelsivät mm. pomppulinnassa ja puuharadalla. Rippileireillä saimme vieraiksemme tuttuja kasvoja, mutta myös uusia hieman kauempaakin. Oli hienoa huomata, kuinka lääninrajojen takaa tulevatkin ihastuivat paikkaan, eikä murrekaan aiheuttanut kielimuuria meidän välillemme. Onnellisten päivien kesäleiri, lastenleirit ja keva-leiri olivat myös viihdyttämässä meitä totuttuun tapaan. Saimme myös aimo annoksen maalaisromantiikkaa, kun vajaa 30 henkilöä saapui harmonikkojen kanssa ja piristivät päiviämme soittamalla kauniisti kesäisiä säveliä. Nelijalkaisia omistajineen ei myös- kään sovi unohtaa. Koiraharrastajia riitti niin viikonloppujen yli kuin myös viikon mittaisten leirien muodossa. Pihassa ehti temmeltää monia eri koirarotuja ja mikäs paikka heille olisikaan parempi kuin oma rauha ja luonnonhelma, jota Wanhan Karhunmäen miljöö tarjoaa. Juhlia pidettiin sukukokousten, rippijuhlien ja häiden muodossa. Niissä pöytä katettiin koreaksi ja passasimme juhlaväkeä parhaamme mukaan. Vaikka kesäsää ei tänä vuonna ollut paras mahdollinen, ei se haitannut menoa Wanhassa Karhunmäessä. Kesätyöni on säästä huolimatta tuntunut kesätyöltä, ja välillä se on ollut yhtä juhlaa! Kesää on kiva viettää hyvässä seurassa. Syksyllä talon tapahtumat jatkuvat, kun syyskuussa vietetään vielä hääjuhlia ja treenataan koirien kanssa. Syyskuun seurat ovat 13.9. klo 19 Karhunmäen kuoron järjestäminä, ja syyspäivälliset lokakuussa 11.10. Tervetuloa! ● PIRITA PUNKARI ENNEN SYYSKAUDEN alkua voinee vie- PIRITA PUNKARI 29 30 SAN AT S AN OT UT ❧ Rikkaus ei ole aarteiden omistamista, vaan niiden käyttämistä. NAPOLEON ❧ Salatut aarteet ovat syvällä myrskyjen alla. JOHN DAWSON ❧ Olen maailman jännittävimmällä aarteenetsintämatkalla. Etsin aarteita, jotka ovat kätkettynä Kristuksessa. E. STANLEY JONES ❧ Ajattele suurta taivasta, ei pientä, koska Kristus on niin rikas ja antelias. THOMAS WILCOX Kristityn tulisi katsella tätä ajallista elämää suljetuin ❧ silmin ja silmäluomien raosta, mutta tulevaa iäistä elämää hänen tulee katsella täysin avoimin silmin ja kirkkaassa valossa. MARTTI LUTHER Kokoa itsellesi joka päivä jotain iäistä, jota kuolema ei ❧ voi ryöstää ja joka tekee kuoleman ja elämän sinulle joka päivä suloisemmaksi. J. K. LAVANDER Rahalla voi ostaa monien asioiden ulkokuoren, mut❧ ta ei niiden sisintä. Rahalla saa ruokaa, mutta ei ruokahalua, lääkettä, mutta ei terveyttä, tuttavia, mutta ei ystäviä, palvelijoita, mutta ei uskollisuutta, iloisia päiviä, mutta ei rauhaa eikä onnea. HENRIK IBSEN AI KO JEN TAKAA Pyhät ja pahat ”Herran eteen olisi hyvä mennä, kun saisi tehdä sen pyhänä ja hyvänä, niin ajattelemme. Kyllä nuhteettoman ja hurskaan kelpaa mennä kirkkoon ja ehtoollispöytään ja seurojen sananharjoitukseen. Kyllä pyhän ihmisen on hyvä rukoilla. Toista on pahan, suruttoman ja katumattoman. Ei ole ihme, ”ettet syntisenä voi armoistuinta lähestyä”. Herran edessä syntistä pelottaa ja hävettää. Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Jesaja huusi: ”Voi minua! Minä hukun.” Mitä sitten me? Eikö päätös ole selvä: pahat karkotetaan tuomittuina pois, pyhät saavat asua Herran edessä. Kuitenkin meitä kehotetaan ”asettamaan itsemme pyhänä ja pahana Kristuksen eteen, luokse ja viereen”. Kyllä saatanan on helppo meitä syyttää. Syytä löytyy. Mutta Herra on ihmeellinen. Hänen edessään itsensä rikkaaksi luulevasta tulee köyhä, puhtaasta saastainen, pyhästä syntinen, mutta saastainen puhdistetaan ja alaston puetaan juhlavaatteisiin. Kuolemaa itsessään tunteva saa kokea: Kristuksesta lähtee elämä. Herra pyhittää sinut palvelukseensa. KUSTAA HUHTA Hengellinen Kuukauslehti 9/1965 TOIMITTANUT JAAKKO MÄKELÄINEN TAKARIVI JO PARI kesää olemme Kaijan kanssa tehneet tuttavuutta korp- pien kanssa. Mökkimme sijaitsee Näsijärven rantametsissä ja siellä olemme yrittäneet tehdä vaihtokauppoja heidän kanssaan. Me annamme heille leivän kannikan tai kalan tähteet, ja he pitävät meille seuraa ja opettavat metsän viisauksia. Viime vuonna pääsimme korppi-isän kanssa likeisiin väleihin. Hän tuli pihapuun oksalle ja sieltä heitteli oksan kappaleita alas. Sitten me haimme syötävää ja hän tuli hakemaan sitä muutaman metrin päästä meistä. Hän joko piilotti sen mättään alle tai kantoi nokassaan pois. Loppukesästä isäpappa toi koko perheensä näytille. Rouva jäi taka-alalle, mutta kolme vinkuvaa poikasta tuli rohkeasti pihaan etsimään syötävää ja tekemään tuttavuutta. Tänä kesänä korpit ovat olleet arkoja, eivätkä meidän läsnä ollessa ole tulleet hakemaan pihasta naposteltavaa. Etäämpää ne seuraavat meitä ja huikkivat omia ilmoitusasioitaan. Monenlaisia ääniä he osaavat päästää: klonksutuksia, haukahduksia ja sitten ylilentäessään kraakkuvat jylhästi. Emme taida oikein ymmärtää heitä. Mika Ijäksen Korppi-sarjis samalta aukeamalta on saanut minusta tarkkaavaisen lukijan. Jos vaikka siitä saisin uutta tietoa kesänaapureistamme. Anki lauloi muinoin: Vanha korppi yössä naurahtaa. Se ei paljon auta korppimysteerissäni. Ensimmäisessä Kuninkaiden kirjassa Eliaa neuvotaan: ”Lähde täältä, kulje itään päin ja piiloudu Keritinpuron uomaan, joka on Jordanin tuolla puolen. Siellä voit juoda pu- MATTI LATVALA Korppimysteeri rosta, ja minä olen käskenyt korppien tuoda sinulle ruokaa.” Täytynee ensi kesänä lähteä itään päin ja piiloutua Keritinpuron uomaan. Onkohan se jossain Aholansaaren Keyrityn puoleisella rannalla? Ehkä siellä saan paremmin selvää kaikesta. JAAKKO LÖYTTY, YLÖJÄRVI Tällä palstalla Jouko Ikola, Jaakko Löytty, Tapio Seppälä ja Vilho Vähäsarja katsovat Jumalan maailmaa uusista näkökulmista. 31 M7 51 HANNU OVASKA Heikon turva ja toivo ”Vain hengessä köyhä, kaikesta omasta tyhjäksi riisuttu, raunioilla käsiään ojenteleva ihminen voi tulla uudeksi ihmiseksi. Hänessä on tilaa evankeliumin, Kristuksen, tulla ja ottaa asunto.” Näin lausui edesmennyt Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Jaakko Elenius Kajaanin herättäjäjuhlilla -98. Hän viittaa Kainuussa paljon käytettyyn Anders Nohrborin postillaan, Langenneen ihmisen autuudenjärjestys. ”Mitä täydellisempi on hengen köyhyys, sitä vahvempi ja kantavampi on usko Jumalaan”, Nohrborg opettaa. Näiden juhlien tunnuslause julistaa rohkeasti: ”En pelkää vaarojen matkaa”. Me olemme alttiita pelolle, joka suistaa meidät murheeseen ja jopa masennukseen. Pelkoa meissä herättää useimmiten huoli tulevaisuudesta, elämän epävarmuus ja tukiverkostojen puute, työttömyyden uhka tai henkisesti vaativien tehtävien ja asioiden kohtaaminen. ”Kun oma pohja vajoa, armo yhä kannattaa.” Tämä Siionin virren säe voi olla heikon ihmisen huoneentauluna ja tienviittana. Meitä kannattelevat ihmiskäsiä vahvemmat käsivarret. Ei liene paljon liioiteltua sanoa, että jokainen on käynyt tai käy elämänsä ja uskonsa kanssa kilvoittelua, jonka syövereissä ja akanvirroissa tulevaisuus ja toivo voivat tuntua menetetyiltä ja turhilta. Ymmärrän, etten voi omasta voimastani en viisaudestani enkä edes rakkaudestani käsin vapauttaa itseäni, löytää elämääni. Tahdonkin ojentautua sen mukaan, mitä en vielä näe. Tahdon uskaltautua ottamaan uskon hypyn, vaikka se mer- 32 kitsisi omasta luopumista, ja nöyrtymistä. Oman luonteen heikkouteni, ja pelkojeni vuoksi joudun, mutta myös saan muistuttaa itselleni, että minä saan katsoa rohkeasti Herraani ja eläväksi tekijääni ja pyytää armon taivaallista virvoitusta tähän hetkeen. Kristityn toivo suuntaa katseemme Vapahtajaamme ja hänen ristiinsä. Risti lohduttaa, sillä se ei ole kuoleman merkki vaan ylösnousemuksen. Risti kertoo Jumalan rakkaudesta meitä kaikkia kohtaan, kaiken se kärsii, kaiken se uskoo, kaikessa luottaa. Tästä rakkaudesta saamme mekin ammentaa voimaa ja virvoitusta. Tällä kilvoittelun tiellä meidät, hyvät kanssakulkijat ja ystävät, pestään puhtaiksi kaikesta väärästä, kaikesta pimeydestä ja lohduttomuudesta. Pyhä Henki tekee työtään meissä, taivasten valtakunta enentyy meissä kun sitä pyydämme Häneltä, joka asuu taivaissa, mutta joka katsoo lapsiaan laupeuden silmin. Tätä taivaan kirkkautta me saamme omalta vähäiseltä osaltamme olla heijastamassa myös toinen toisillemme tänään ja aina siihen päivään saakka, kun oma matkamme on – tältä ajalliselta osin – tullut päätökseensä. Pyytäkäämme siis yhdessä, että meissäkin olisi tilaa Kristuksen tulla ja ottaa asunto. ESA OIKARINEN Lyhennelmä herättäjäjuhlien lauantain aamuseurojen puheesta. Kokonaisuudessaan luettavissa täältä: https://www.hy.fi/2312-esa-oikarinen
© Copyright 2024