Mitä uutta Käypä hoito -suosituksessa
Julkaistu 11.12.2014
Jaana Suokas
LT, dosentti, psykiatrian erikoislääkäri
oyl, HUS/HYKS Syömishäiriöklinikka
erikoistutkija, THL
20.1.2015
Sidonnaisuudet
•
•
•
•
Asiantuntijapalkkiot: Lightlake Sinclar
Kongressimatka: Jansen-Cilag
Luentopalkkio: Professio Oy
Tekijäpalkkio: Kustannus oy Duodecim
Käypä hoito
• Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia,
tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia
hoitosuosituksia.
• Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen
ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä
kysymyksiä.
• Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon
ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten
pohjaksi.
• Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura
Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten
kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat
asiantuntija-työryhmä ja Käypä hoito -toimitus
julkisella rahoituksella.
Näytön varmuusaste
Käypä hoito -suosituksissa
Koodi
Näytön aste
Selitys
A
Vahva
tutkimusnäyttö
Useita menetelmällisesti tasokkaita1
tutkimuksia, joiden tulokset samansuuntaiset
B
Kohtalainen
tutkimusnäyttö
Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas
tutkimus tai useita kelvollisia2 tutkimuksia
C
Niukka
tutkimusnäyttö
Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus
D
Ei
tutkimusnäyttöä
Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta,
joka ei täytä tutkimukseen perustuvia näytön
vaatimuksia
1 Menetelmällisesti
tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä
epidemiologinen tutkimus); tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi
hoitosuosituksen kannanottoihin.
2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu
väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen
Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n
asettama työryhmä
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Jaana Suokas, psykiatrian erikoislääkäri, HUS/HYKS, puhenjohtaja
Heidi Alenius, yleislääketieteen erikoislääkäri, Lempäälän terveyskeskus
Hanna Ebeling, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, OYS
Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri;
Satakunnan sairaanhoitopiiri
Leea Järvi, laillistettu ravitsemusterapeutti, Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikkö
Minna Koskinen, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, TAYS:n
Eila Laukkanen, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, KYS
Katarina Meskanen, psykologi, HUS/HYKS
Laure Morin-Papunen, synnytys- ja naistentautiopin erikoislääkäri, OYS
Anita Ryöppönen, sairaanhoitaja, perheterapeutti; HUS/HYKS
Ulla Salonen, yleislääkäri; YTHS, Helsinki
Päivi Tossavainen, lastenendokrinologian erikoislääkäri, OYS
Piia Vuorela, synnytys- ja naistentautiopin erikoislääkäri; HUS Porvoon sairaala
ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (Käypä hoito -toimittaja), sihteeri
6.2.2015
5
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen
Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n
asettama työryhmä (2)
Asiantuntijat:
•
•
•
•
Aila Rissanen, sisätautien erikoislääkäri; HUS/HYKS
Jukka Meurman, professori, ylilääkäri; Helsingin yliopisto ja HUS/HYKS
Tarja Takala; fysioterapeutti, Valkeakosken aluesairaala
Päivi Tapanainen, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, OYS
6.2.2015
6
Yleistä syömishäiriöistä
- Nuorilla ja nuorilla aikuisilla naisilla yleisiä
mielenterveydenhäiriöitä, joihin liittyy poikkeavan
syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai
sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen
- Syömiseen liittyvien ongelmien kirjo on laaja ja raja
syömishäiriön ja normaalikäyttäytymisen välillä on
liukuva
Uutena mukana suosituksessa on aikuisten
syömishäiriöt – Miksi?
• Syömishäiriöihin sairastutaan 18-vuoden jälkeen
ja nuorten sairastaminen voi jatkua 18v jälkeen
• Syömishäiriöt voivat olla pitkäaikaisia ja
kulultaan aaltoilevia
• Syömishäiriöpotilaiden hoidossa nuorilla ja
aikuisilla on enemmän yhtäläisyyksiä kuin
eroavaisuuksia
Mitä muuta uutta päivityksessä?
• Käsitelty ahmintahäiriötä (= binge eating
disorder, BED)
• Käsitelty pitkittyneen syömishäiriön hoitoa
• Perusterveydenhuollossa toteutettu itsehoito voi
olla osalle riittävä hoito (B)
• Laihuushäiriötä sairastavat nuoret hyötyvät
perhepohjaisesta hoidosta jossa keskitytään
syömishäiriöoireiden hallintaan (B)
Korostettu aiempaa enemmän
- avohoidon ensisijaisuutta
- syömishäiriöiden varhaista tunnistamista ja
aktiivista hoito-otetta
- perheiden ja läheisten mukana oloa hoidossa
Samanaikaissairaudet (komorbiditeetti)
• Yhtaikaiset muut häiriöt ovat syömishäiriötä sairastavilla
tavallisia
• Merkittävimpiä: masennus, ahdistuneisuushäiriöt, pakkooireet ja persoonallisuushäiriöt
• Autismikirjon häiriöitä on enemmän kuin muilla saman
ikäisillä
• Keskimääräistä enemmän autoimmuunisairauksia
• Syömishäiriöitä esiintyy diabeetikoilla kaksi kertaa
enemmän kuin ei-diabeetikoilla
• Ahminta- ja ahmimishäiriöihin liittyy huomattavasti
suurentunut tyypin 2-diabeteksen riski
Tunnista varhain
• Varhainen tunnistaminen ja puuttuminen
voivat lyhentää sairastamisaikaa ja parantaa
ennustetta
• Jo pieni puuttuminen voi normalisoida
tilanteen
• Epäilyn herättyä on aktiivisesti selvitettävä
syömishäiriön mahdollisuus
Hoidon porrastus
Perusterveydenhuollon tehtävät:
• Syömishäiriöiden tunnistaminen ja somaattinen
tutkiminen sekä lievempien häiriöiden hoito.
Erikoissairaanhoidon tehtävät
• Hoidon ja arvion järjestäminen potilaille, joiden
syömishäiriö ei ole korjaantunut
perusterveydenhuollon interventioilla.
• Mikäli potilaan hoito ei edisty, kannattaa
konsultoida tai ohjata potilas arvioon
syömishäiriöihin perehtyneeseen
moniammatilliseen työryhmään.
Hoitopolut/ketjut suunnitellaan paikallisesti!
Hoidon yleiset periaatteet
• Syömishäiriöiden hoito toteutetaan ensisijaisesti
avohoitona
• Tärkeää: varhainen hoidon aloitus ja aktiivinen
hoito-ote
• Hoidon alussa keskeistä on ravitsemustilan
korjaaminen ja syömiskäyttäytymisen
normaalistaminen
• Tärkeää tiedollinen ohjaus sekä syömishäiriötä
sairastavan ja hänen läheistensä tukeminen
• Erilaisia hoitomuotoja sairauden eri vaiheissa
mm monenlaisia psykoterapeuttisia menetelmiä
Itsehoito
• Perusterveydenhuollossa toteutettu ohjattu
itsehoito voi olla osalle riittävä hoito
• Pohjautuu yleensä kognitiivis-behavioraaliseen
terapiaan (KBT)
• Soveltuu ensivaiheen hoitona erityisesti ahmimisja ahmintahäiriötä sairastaville potilaille
• Kansainvälisiä internetpohjaisia itsehoitoohjelmia ja terapioita on tarjolla kaikkiin
syömishäiriöihin
- suomeksi ja ruotsiksi ahmintahäiriöön
(https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/irtiahminnasta)
Ravitsemuskuntoutus
• Ravitsemustila suositellaan korjattavan
nopeasti (syömishäiriön kroonistumisen riski?)
• Tavoitteena normaali paino (WHO:
BMI≥18.5kg/m2)
• Yksilöllisen ateriasuunnitelman tulisi
pohjautua täsmäsyömiseen
• Ravitsemusohjauksen tukena voidaan käyttää
mallina esim. ruokakuvia
• Tarvittaessa vitamiini- ja kivennäisvalmisteita
sekä kliinisiä täydennysravintovalmisteilla
Lääkehoito
• Laihuushäiriöön ei ole ”täsmälääkettä”
• Ahmimishäiriö/ahmintahäiriö: SSRI-lääkkeistä jotkut
potilaat saattavat hyötyä
• Huomioitava samanaikaissairauksien lääkehoito
Pitkittyneen syömishäiriön hoito
• Sairaus on kestänyt vuosia, ei ole korjaantunut
hoitoyrityksillä
• Säännöllinen seuranta ja tukea antava
avohoitohoitokontakti
• Perheen ja läheisten tukeminen ja mukanaolo
hoidossa tärkeää
• Hoidon tavoitteet asetetaan maltillisesti yhdessä
sairastuneen kanssa (psyykkisen, fyysisen ja
sosiaalisen tilan koheneminen)
Tutustukaa syömishäiriöiden käypä hoito –
suositukseen!
[email protected]
6.2.2015
19