Komeetta nro 8
Komeetta Nro 8 Tabloid Järvi-Suomen Partiolaiset ry 3. piirileiri 29.-5.8.2015, Puumala Tuttavia, tuliaisia ja telttatarkastuksia Innokkaiden uimareiden turvana Leirin puolivälissä Kosmos täyttyi vierailijoista. Vierailijat tutustuivat alueen palveluihin ja jonottivat ahkerasti Kosmoskuppi- Kosmoksen aikana uimareita oli paljon ja joka päivä, viileästä kelaan ja jäätelökioskille. Toivakan Lepinkäisten vierailija Tiina Puo- listä huolimatta. Koko leirin ajan uimarannalla oli myös uimavallanen jaksoi odotuksesta huolimatta vielä hymyillä. - Tämä on mukava paikka pitää leiriä. Vierailupäivään on ilo osallistua, kun järjestelyt ovat näin hyvät. Saksalainen saunahelikopteri Leirin aikana ulkomaiset vieraamme pääsivät kokemaan suomalaisuutta myös saunomalla ja vihtoja tekemällä, kun perjantai-iltana järjestettiin kv-sauna. Vaikka saunominen oli monille periaatteessa tuttua, kaikki pääsivät tekemään aamulla vihtoja ensimmäistä kertaa. Sauna oli brittiläisten mielestä upea kulttuurielämys. vojia, jotka tauotta vartioivat rannan turvallisuutta. toa on enemmän. Kiitoshuutoja sen sijaan ei huudeta vaan ohjelmille taputetaan. Saksassa ei myöskään katsottaisi kännyköiden näpeltämistä hyvällä, koska se ei kuulu leirioloihin. Partiolaisten odotetaan pärjäävän viikon ilman somea. Kuitenkin, kun eri maiden partiolaisten tarinoita kuuntelee, tulee vaikutelma tuttuudesta. Kaikissa maissa partiotoiminta on yhdessä tekemistä ja olemista, ystävyyttä ja itsensä ylittämistä. Leirit ovat luonnonläheistä ja reipasta toimintaa. Eroja toki on, mutta pikemminkin tuntuu että samaa asiaa tavoitellaan joka paikassa hieman eri tyyleillä. Teksti: Jouni ja Matleena Tuomisto Jupiter näkyy ja kuuluu Jupiter-alaleirin on tunnistanut leirin ajan paitsi violeteista huiveista myös korkeimmasta portista ja mahdollisesti kovimmin kuuluvasta alaleirihuudosta. - Kaikki on yksinkertaisesti toiminut hyvin. Leiriläiset ovat aktiivisia ja ja aikuiset huippuja. Hommat vaan hoituu, kertoo Jupiterin staabilainen Ogi. Parasta Ogin sekä staabin Matin ja Anskun mielestä alaleirissä on ihmiset. Ja tietysti leirin korkeimpana kohoava portti, jota lapset voivat käyttää myös maamerkkinä kotiin suunnistaessaan ja joka saatetaan nähdä myös Roihulla, Tunnelma Avajaiset loivat tunnelmaa Keskiviikkoillalla, leirin ensimmäisenä iltana, lippukuntien huudot kaikuivat alaleirien valuessa avajaispaikalle. Ennen avajaisten alkua alaleirit pääsivät myös huutamaan ensimmäsitä kertaa omia huutojaan, kankeasti ja harjoitellen aluksi, mutta muutaman kerran jälkeen alaleirit alkoivat oppia huutonsa ja ääntä alkoi kuulua yhä enemmän. vielä olleet oppineet laulun sanoja, sillä bändin hienon soiton lisäksi lähes kenestäkään ei lähtenyt juuri ääntä. Avajaisissa leiri pääsi aluksi tutustumaan leirin johtajaan Ainoon ja varajohtajaan Panuun sekä Anttiin, tekniseen johtajaan, heidän kertoessaan koko leirille esimerkiksi, millaisia pyykipoikia olisivat. Avajaisten aikana päästiin myös seuraamaan Kuhmon Sinisten valmistautumista Kosmokselle. Hämmennystä lippukunnassa herätti Ile Malinen, joka ilmestyi tyhjästä soittaen lippukunnan johtajalle, että haluaa liittyä partioon ja tulla mukaan Kosmos-leirille. Lippukunassa kummasteltiin sitä, ettei Malisesta juurikaan kuultu ensimmäisen soiton jälkeen mitään, paitsi joitain todella kummallisia tekstiviestejä lippukunnanjohtajalle. Alaleirien huutojen lisäksi monet kuulivat leirilaulun ensimmäistä kertaa iltaohjelman alussa. Silloin ihmiset eivät Avajaisten tunnelma sai tuulta siipiensä alle loppua kohti, kun koko leiri pääsi yhdessä leikkimään Aaluettea ja Ile Ma- Partio - linen tuli leirille -leikkiä. Loppupuolella myös jaettiin uusille partiojohtajille woggleja, ja leirilaulumme tehneelle Heidille annetaan lahjaksi Kosmoksen huppari. Avajaiset loppuivat samalla, mutta kuitenkin eri lailla, kuin alkoivat: leirilauluun, johon tällä kertaa yhtyi koko leiri, ja tunnelma nousi kohti taivaita. Vaikka Malisen arvoitus ei vielä auennut eikä leirille selvinnyt tuosta eriskummallisesta miehestä juuri mitään, iloiset huudot kaikuivat jälleen alaleirien suunnatessa takaisin omille alueilleen, iltapalalle, ja nukkumaan, nyt täysillä mukana leiritunnelmassa ja hyvässä menossa. Teksti: Matleena Tuomisto Jupiterin alaleiri-iltaa vietettiin riemukkaissa merkeissä torstai-iltana. Jo alaleirin lähtiessä ohjelmalavalle tunnelma oli katossa. Sen huomasivat varmasti kaikki, sillä alaleirin huudot kaikuivat ympäri leiriä matkan varrella. Illan aikana sekä leikittiin, kisattiin että naurettiin. Kaikki tämä onnistui nostamaan alaleirihenkeä. Lavalle nousivat muun muassa Jupiterin saksalaiset vieraat savusta 402 esittäen laulun. Jupiterin johdolla oli näppinsä pelissä hauskojen sketsien ja tietovisan muodossa. Peleissä käytiin tiukkaa kamppailua savujen välisestä maineesta ja kunniasta. Vesi-ilmapallosota päättyi lopulta savun 402 voittoon. Kaikille yhteisenä numerona oli staabilaisten järjestämä tietokilpailu. Kysymykset olivat kiperiä ja niissä arvuuteltiin monenlaisia asioita asuntoauton lempinimestä ja alushousujen väristä siihen, minkä lajin suomenmestari staabissa oli. Pulleaa Kosmoksella on partiolaisia Suomesta, Saksasta, Iso-Britanniasta ja Venäjältä. Onko partiotoiminta samanlaista kaikkialla? Komeetan toimitus otti selvää. Kosmoksen erikoisuus olivat hauskat Pop Up –ohjelmat, joissa päästiin koettelemaan niin sorminäppäryyttä kuin sumopainiotteitakin. Itselleen sai räätälöidä mieleisen iltapäivän ja käydä vaikka samassa ohjelmassa viisi kertaa. Pop Up –ohjelmaidea on lainattu ulkomaisilta leireiltä. - Siinä annetaan mukavasti vapautta valita oma ohjelmansa. Me haluttiin tarjota leiriläisille samanlaisia elämyksellisiä leirikokemuksia, joita itsellä on ollut, kuvailee Pop Up –ohjelmien päällikkö Noora Rautio Kallan Tytöistä. Teksti: Matleena Tuomisto Illan viimeisessä pelissä Jupiterin valko-vihreä lakkiset johtajat saivat kaikki alaleiriläiset liikkumaan ja herättämään sisäisen voittajansa henkiin jonopalloviestissä. Viestin ideana oli siirtää oman savun jono maaliviivalle saakka kuljettaen palloa takaa eteenpäin ja jonon ensimmäisen mukana takaisin taakse ja niin edelleen. Viestin voittajiksi selviytyivät savut 408 ja 406. Vaikka illan aikana syötiin popkornia, pomputeltiin rantapalloja, huudettiin huutoja ja tunnelma oli taivaissa, rauhoittui koko alaleiri yhteiseen sisaruspiiriin ja lauluun. Teksti: Iina Sallinen tiiviisti. Pallossa pystyi taiteilemaan veden päällä kelluen. Jotkut pääsivät juoksemaan montakin askelta eteenpäin, mutta tavallisempaa taisi olla kupsahtaa kuperkeikkaa pallon pohjalle. - Oli tosi kivaa, mutta turhautti, kun ei päässyt seisomaan. En pysyny kuin ehkä viis sekuntia pystyssä, nauroi Anni Seppi Nurmeksen Partiolaisista. Karttulan Kannonkiertäjien Oona Sikanen, Siiri Niiranen sekä Ronja ja Riikka Kantoluoto olivat käyneet kokeilemassa sumopainia. Nauruja oli kirvoittanut erityisesti pullea painipuku. - Oli hyvin laiha olo, kun saatiin se puku pois päältä, tytöt kikattavat. Myös Loom Band –rannekkeiden teko oli leiriläisistä siistiä. Niitä näkyikin leirin lopussa melkein jokaisen ranteessa. - On ollut kiva huomata, että pojatkin innostuu niistä, iloitsi Noora. -Hirmu kiva nähdä, miten leiriläiset on ottanu nämä vastaan ja miten kiva kuhina ja pöhinä noilla pisteillä käy, Noora hymyili tyytyväisenä. Teksti: Siiri Lehtonen ilmaista puheaikaa - Oscar, Hotel, Four, Sierra, Uniform, Foxtrot... Tunnelma Pop Up -pisteenä toimivalla radioamatööriasemalla on odottava. Tavoitteena on saada yhteys Japanissa paraikaa käynnissä olevalle maailmanjamboreelle. Catherine Read Arrowhead Explorersista Englannista kuuntelee korva tarkkana Jyri Saastamoisen yhteydenottoyrityksiä. Linjan toisessa päässä Japanissa istuu Catherinen puoliso Graham Read - heidän lapsensa Claire ja Tim ovat jo menneet nukkumaan. Aika on kohtalaisen otollinen yhteyden muodostumiseen, sillä kello Japanissa lähentelee jo puolta Mutta toiminnassakin on eroja. Eric Donnelly Englannista sanoo, että Kosmoksella ohjelmassa annetaan enemmän tilaa, niin että voi paremmin valita, mitä tekee. Englannissa kun tehdään sitä, mitä ohjelmassa lukee, ja vapauksia on vähemmän. Tim Mauser puolestaan sanoo, että Saksassa leiriohjelma on vähemmän ohjattua. Suomi näyttää siis kulkevan keskitietä. - Jupiter on paras alaleiri, koska se on Jupiter, toteaa Riia. sumopainia ja tasapainottelua järven pinnalla Rajattomasti Ulkomaalaisia partiolaisia haastatellessa he kommentoivat ensimmäisenä näkyviä juttuja: teillä on erilaiset teltat, meillä leirit ovat aina pellolla vaikka metsä onkin lähellä. Leiriruoka on hyvää ja kuulemma terveellisempää ja vähärasvaisempaa kuin heillä. Hyttysiä on enemmän, ilma viileämpi. - Jupiterissa riittää tekemistä, kertoo porttia maalaamassa oleva sudenpentu Riia. Jupiterin porttia on maalattu koko leirin ajan, ja lisäksi alaleirissä on mahdollista tehdä käsinauhoja, painaa kangasta tai pelata pöytäjääkiekkoa vapaa-ajalla. Jupiterissa Pistohiekanselän pinnalla pomppivat vesipallot olivat yksi suosituimmista ohjelmista. Läpinäkyvään palloon mentiin sisälle, jonka jälkeen se täytettiin ilmalla ja suljettiin samaa monella tyylillä yötä. Jamboree on kuitenkin radioamatöörien keskuudessa haluttu kohde, joten tunnumme jäävän eteläeurooppalaisten asemien jalkoihin. Yhtäkkiä kohinan keskeltä erottuu selkeästi miesääni, joka kutsuu asemaamme. Yritykset vastata kutsuun tuntuvat hukkuvan jonnekin, mutta yhteys, tosin yksipuolinen, on saatu muodostettua Japaniin. Huimaa! Kosmoksen radioamatööriasemalta on pidetty yhteyttä mm. Suomen muille asemille ja Catherinen ystävään Frank Herritageen Odiham District Scouts -lippukunnasta, Englantiin. Toiminta on maailmanlaajuista. Maailman suurin partiotapahtuma onkin Jamboree On The Air (JOTA), joka vetää puoleensa kerrallaan n. 1,3 miljoonaa partiolaista maailman eri kolkista. JOTA on globaali tapahtuma, johon voi osallistua omasta kotimaastakin. Teksti: Viivi Keinänen Sisupartiolaiset Kosmoksella Jyväskyläläiset sisupartiolaiset lähtivät monen muun tavoin Kosmokselle tutkiskelemaan, millainen Järvi-Suomen partiolaisten piirileiri on tänä vuonna. Kuten muutkin leiriläiset, ovat sisupartiolaisetkin jo ennättäneet tehdä kaikenlaista. Arrowhead Explorer Scouts -lippukunnan seniorijohtaja Malcolm Pope on innoissaan vastojen tekemisestä kansainvälistä saunailtaa varten. - On hienoa, että nuoret pääsevät täällä tekemään oikeita juttuja, Malcolm sanoo lippukuntalaistensa pyöritellessä vitsaksia. -Seikkailulaakso oli yksi parhaimmista paikoista Kosmoksella, esteradat ja jousiammunta olivat tosi kivoja, Taru - Meillä Englannissa partiolaiset eivät saa edes käyttää puukkoa. Kaiken pitää olla liiankin turvallista. Ja se on tylsää, nuoret eivät viihdy. Englannissa turvallisuukulttuuri todellakin hallitsee. Pitää tehdä selvityksiä ja raportteja, ja monet muutkin asiat kuin puukot ovat turvallisuussyistä kiellettyjä. Täysikäiset johtajat eivät saa esimerkiksi asua nuorten kanssa samassa teltassa. - Tuntuu, ettei tässä oikeasti tavoitella turvallista toimintaympäristöä vaan oikeastaan vain varmistetaan, ettei jouduta oikeudelliseen vastuuseen, tiuskahtaa Malcolm. Näivettävä turvallisuusajattelu on kuulemma vuosien mittaan nousi taivaisiin vihjaa staabi. Jupiterin portti näkyy myös yöllä, sillä se on koristeltu valoilla. Alaleirillä on myös paljon muita omia juttuja palkinnoista ohjelmiin. Föhr Reippaista Pojista kertoo. Seikkailulaakson lisäksi sisut ovat olleet kädentaitolaaksossa, jossa valmistettiin erilaisia soittimia. pahentunut, vaikka alunperin juuri brittipartio oli se, mistä kaikki muut saivat esimerkkinsä. Tanja Kaiser ja Christoph Zahn kertovat saksalaisista leiriruokailuista. Tämä on yksi niistä syistä, miksi Malcolm halusi tulla suomalaiselle leirille neljättä kertaa - ja mahdollisimman ison partiolaisjoukon kanssa, jotta monet näkisivät, millaista toiminta voi olla. Roihullekin pitäisi ensi vuonna päästä, mielellään tätä isommalla porukalla. - Me laitamme itse ruoan leireillä, ja mellä on aina ruokalaulu tai rukous ennen ruokaa, he kertovat. Päivällinen on vasta seitsemältä, eikä iltapalaa tarjota. Myös iltanuotiot ovat Saksassa yleensä erilaisia kuin Kosmoksella on ollut. Aina on nuotio, ja lauluja ja kitaransoit- -Tähtitiedelaaksossa teimme erilaisia kokeita, sekä juomapullosta raketin. Sen tekemiseen käytettiin puolen litran muovipulloa, ruokasoodaa ja etikkaa. Pulloon mitattiin etikka ja ruokasoodaa varovasti pussissa. Sen jälkeen pul- lonkorkki laitettiin kiinni ja sitä sekoitettiin. Tarkoituksena oli saada pullosta toimiva suihkuraketti. Se oli hauskaa, hihkuu Mandi Ahtilinna, Reippaat Pojat. Sisupartiolaisten mielestä leirillä on ollut todella mukavaa. Leirillä on ollut mukavaa ja ohjelmat ovat olleet kivoja. Parasta leirillä on ollut saunominen ja uiminen. Sisut ovatkin tehneet sitä joka päivä, vaikka vesi on kylmää. Pop Up- ohjelmista sisujen suosikkeja ovat olleet sumopaini ja isot vesipallot. Leiri on ollut kaikille sisupartiolaisille kaikin puolin mukava kokemus. Osalle sisuista leireily on jo tuttua, mutta osa on vasta ensimmäistä kertaa mukana piirileirillä. Teksti: Maija Äikäs ja Iina Sallinen Neptunuksella oli yhteishenkeä Neptunus-alaleirin tunnisti leirin ajan vaaleansinisestä huivista. Alaleirin erikoisuutena oli kädentaitopiste, joka oli alkuleirin ajan auki vaeltajille ja aikuisille. Pisteellä tehtiin isoäidinneliöitä, joista ommeltiin Puumalan palvelutalolle peittoja. Sunnuntai-iltapäivään mennessä kaksi peittoa oli jo valmiina ja neliöitä oli seitsemän peiton verran. Arvio lopullisesta määrästä oli vähintään kymmenen peittoa. Alaleiriin kehittyi leirin aikana loistava yhteishenki ja iloinen tekemisen meininki. - Meillä on todella upeita samoajia ja tarpojia, kertoo alaleirinjohtaja Annukka Sorjonen. - He ovat aktiivisia, kohteliaita ja aloitteellisia. Ja kun nuoremmatkin saapuivat leirille, kaikki sujui kuin rasvattu. Alaleirissä myös rakentelu on ollut innostunutta, myös varsinaisen rakenteluajan jälkeen. Elämyksiä Partioalukset kohti Teksti: Matleena Tuomisto Neptunuslaiset toivotettiin tervetulleeksi Pistohiekan uuteen vuoristorataan. Kaikki eivät saaneet kuitenkaan ajaa aivan koko rataa, vaan elämys jakautui ylä- ja alamäkeen, sekä erilaisiin mutkiin. Savu 107 laittoi yleisön liikkumaan zumban merkeissä. Kun savujohtajat olivat selviytyneet Tarzan-tarinan esittämisestä rikkinäinen puhelin -tyyliin pantomiiminä. BP-spirit lennättää Neptunuksen 8 kuuta yleisön ylle ja savun 102 Laurenzia jatkaa yleisöä liikuttavalla linjalla. Yleisö pääsee myös leikkimään Leijonaa mä metsästän -leikkiä viroksi, mikä aiheutti ensin hieman huvitusta. Tilaisuus huipentui Saksalaislippukunta PdB Stammern Sternfahrerin Tobias Aichelen partiolupauksenantoon, jonka jälkeen muodostettiin vielä sisaruuspiiri ja laulettiin Ilta pimenee. Teksti: Viivi Keinänen Kosmosta Kosmokselle on tullut isoja aluksia, mutta ei kuitenkaan avaruudesta saakka. Ekin Partion suuri, valkoinen Lola3-alus on Mikkelistä. Sen kyljessä oleva Jokisuun Kipparien pienempi puinen purjevene s/y Pohjantyttö on tullut Joensuusta yli kaksisataa kilometriä. - Totta kai purjehdimme tällaisiin partiotapahtumiin, sanoo Pohjantytön kippari Niko Purmonen. Pohjantyttö nähdään aina esimerkiksi meripartiolaisten valtakunnallisella leirillä Satahangalla, joka järjestetään noin joka viides vuosi. Kauimmillaan Pohjantyttö on käynyt Hollannissa asti. Pelastajat Savujen välinen toimiva yhteistyö näkyi myös ohjelmiin liikkuessa. - Koko alaleirin järjestäytyminen sujuu oikein sutjakasti. Meitä on yli 400, ja olemme silti nopeasti valmiina, kun jonnekin pitää lähteä, selittää Annukka. ja huutoja huutoja niin, että kitapurjeet vilkkuivat. Myös näpit vetristettiin soittamalla kädentaitolaaksossa tehtyjä soittimia Iltanuotiolla-laulun tahtiin. Huimaa ohjelmaa jatkoi savun 101 paikalle mukanaan tuoma mestarisylkijä Klimpin’ Jack IFA, joka esitteli taitojaan uskomattomasti muun muassa sylkemällä maailman ympäri. Rennonletkeä ukulelemusiikki otti sinihuiviset Neptunuslaiset vastaan omaan alaleiri-iltaansa. Kun kaikkien savujen oli todettu olevan paikalla, huudettiin savu- ja lippukunta- Myös savujen välinen yhteistyö oli tiivistä, ja aitoja ja muita selviä rajoja savujen välille ei oikeastaan rakennettu. - Savujen välistä yökyläilyäkin on ollut jonkin verran, koska savut ovat niin hyviä kavereita keskenään. Eihän se haittaa, niin kauan kun vain tiedetään, missä kaikki ovat, nauraa Annukka. Alaleirin savut siis elivät tiiviisti yhdessä eivätkä kilpailleet keskenään. - Esittelemme laivaamme täällä leirillä, ja monet leiriläiset pääsevät lyhyelle purjehdukselle. tä, koska omassa laivassa on työtä riittämiin. - Mutta kyllä me toimeen tullaan, sanoo Niko. Pohjantyttö on alunperin rakennettu partiokäyttöön vaasalaiselle lippukunnalle vuonna 1968. Tarkasti sanottuna se on kaksimastoinen kahvelitakiloitu Pohjanlahden merivene. Vuonna 1990 se ostettiin Joensuuhun, eli se on ollut partiolaisten koulutuskäytössä lähes viisikymmentä vuotta. Meripartiolaiset purjehtivat kesäisin lähes joka viikonloppu, ja arkisinkin on paljon muutaman tunnin iltaristeilyjä. Piirin alueella on useita muitakin meripartiolippukuntia, esimerkiksi Kuopiossakin Järvisissit, joiden Jässi ei kuitenkaan käy Kosmoksella. Ne eivät tee kovin paljon yhteistyö- Keväällä ja syksyllä on paljon työtä laivan kunnostamisessa ja maalaamisessa. Mutta purjehdukset kesällä ovat sen arvoisia. Teksti: Jouni Tuomisto saapuivat leirille Vierailupäivän tohinan keskeltä pystyi leirin puolessa välissä löytämään vapaaehtoisia pelastajia. Leirillä toimintaansa tulivat esittelemään sekä Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, eli Vapepa, että Länsi-Saimaan järvipelastajat. Molemmat auttavat ihmisiä, Vapepa maalla ja järvipelastajat vesillä. Vapepa on kansallinen järjestö, jolla on lähes 50 jäsenjärjestöä, mukaanlukien Suomen partiolaiset. Järjestöllä on myös omia paikallisyhdistyksiä, joista kootaan hälytysryhmiä. Hälytysryhmät auttavat viranomaisia esimerkiksi kadonneiden ihmisten etsinnässä. 16-vuotiaana on mahdollista päästä mukaan etsintöihin, mutta kouluttautumisen voi aloittaa jo aiemmin. Kunnolliset varusteet ovat vapepalaiselle myös tärkeät. - Metsässä tarvitsee usein jatkettavaa sauvaa ja suojala- seja. Lamppu pitää ehdottomasti olla mukana, esittelee Vapepa-johtaja Tarmo Koho. Ihmisten etsinnässä auttamisen lisäksi Vapepa auttaa viranomaisten pyynnöstä myös muuten, esimerkiksi evakuointitilanteissa, voimalinjojen tarkastamisessa myrskysäillä tai henkistäavustustyötä vaativissa tilanteissa. Länsi-Saimaan järvipelastajat auttavat ihmisiä vesillä. He ovat yksi Suomen Meripelastusseuran noin 60 paikallisjärjestöstä. Heillä aktiivisia, hälytysvalmiudessa olevia ihmisiä on noin 20. Kuten Vapepa, myös järvipelastajat lähtevät liikkeelle pelastuslaitoksen pyynnöstä ja tekevätkin sen kanssa paljon yhteistyötä. Järvipelastajilla on kuitenkin myös oma päivystävä puhelin, johon heille voi soittaa, jos tarvitsee vähemmän akuuttia apua. Tänä vuonna tehtäviä on ollut vajaa 30. - Se on vähemmän kuin viime vuonna. Kylmä sää tai lama sen varmaan tekee, pohtii järvipelastajien venettä leirillä esittelemässä oleva Terho Liukkonen. Sekä Vapepassa että järvipelastajissa toimii pelkästään hyvin koulutettuja vapaaehtoisia, jotka harrastavat pelastustyötä, vähän niin kuin partiolaiset partiota. Molemmista rohkaistaan lähtemään mukaan, koska auttajia ei voi koskaan olla liikaa. Teksti: Matleena Tuomisto Selkeälinjainen Saturnus Mistä on Saturnus tehty? Pyörivästä leiriportista, parhaista bileistä, ulkomaalaisista leiriläisistä ja Sakesta, joka on koko leirin kovin seikkailija. Alaleiriläisten mielestä Saturnuksen parhaita juttuja ovat ystävällinen staabi ja se, että savunaapurit eivät ole ollenkaan ikäviä – päinvastoin, yhteistyö onnistuu hyvin. Alaleirissä on lisäksi hyvin rauhallista ja se on välttynyt ikävältä läpikulkemiselta. Varsinkin hieman nuorempien mieleen ovat alaleirin toimiston läheisyydessä olevat riippumatot. Alaleirin erikoisuuksiin kuuluvat muun muassa radioamatööriasema, jossa kävi kova kuhina leirin Pop Up -ohjelmien aikana. Radioasemalla koettiin leirin aikana jännittäviä hetkiä, sillä asemalta onnistuttiin ottamaan yhteyttä Japanin maailmanjamboreelle. Teksti: Iina Sallinen Sketsejä ja kadonnut Sakke Keltahuivinen hymysuinen yleisö täytti läsnäolollaan koko kullankeltaisena hohtavan kesäillan. Saturnuksen alaleiri-illassa etsittiin kadonnutta Sakkea. Hän on arka, joten ensin oli esitettävä muutamia lauluja, leikkejä ja muuta mukavaa. Ilta oli kansainvälisestikin ymmärettävä, kun ohjelman juonnot oli käännetty englanniksi ja leirilaulukin kajahti myös maamme rajojen ulkopuolella ymmärrettävään sävyyn. Alaleiri-illan aikana partiolaisten valtaisa joukko kasvoi jälleen neljällä, kun uudet aikuiset pääsivät antamaan partiolupauksensa. Illassa nähtiin toinen toistaan hienompia savujen suunnittelemia ohjelmanumeroita. Savu 301 oli valmistanut nähtäväksi sketsin suurennuskoneesta ja savun 302 johdolla laulettiin Räiskäle-laulu. 303:n pojat kutsuttiin lavalle useaan otteeseen esittämään Frankit-sketsisarjaa, joka kirvoitti muiden ohjelmien tavoin yleisöstä valtaisat naurut ja suosionosoitukset. Savu 307 lauloi venäläisen laulun ystävyydestä. Naapurisavut 305 ja 306 olivat tehneet yhteistyötä ja esittivät näytelmän Saken kadonneesta makuupussista. Sokeriksi pohjalle oli säästetty savun 308 sketsit porkkanamyynnistä ja työttömästä haudankaivajasta. Ohjelman aikana kuultiin monenlaisia huutoja ja myös Kekkosta sekä Paasikiveä intouduttiin huutamaan. Illan varmaankin huimin ja mieleenpainuvin ohjelmanumero oli savun 304 englantilaisten organisoima luottamuspiiri. Ringissä olevat pitivät kiinni köydestä ja pingottivat sen kireälle, ja muutama kerrallaan kiersi köysirinkiä. Kaikki päättyi kuitenkin lopulta hyvin, sillä Sakke löytyi lähistöltä lähettämänsä tekstiviestin perusteella. Teksti: Viivi Keinänen Irmeli vs . Hikipapat Perjantaina käytiin Saturnuksen perukoilla hurja mölkkymestaruuskisa. Mittelössä vastakkain olivat savujen 305 ja 306 edustajajoukkue Irmeli sekä 303:n Hikipapat. Joukkueet olivat selvinneet finaaliin omien savujensa karsinnoissa. Ottelu alkoi tasaisena parilla hutiheitolla ja muutamilla yllätyskaadoilla. Pisteet nousivat hiljalleen kohti viittäkymmentä Irmelin johtaessa. Irmeli oli jo kahdeksan pisteen päässä voitosta, kun epäonninen heitto pudotti heidät 25 pisteeseen. Yleisö ei menettänyt toivoaan, vaan kannusti hanakasti: - Vielä sieltä noustaan! Irmeli! Irmeli! Innokas kannustuskaan ei pelastanut Irmeliä Hikipappojen järkähtämättömältä nousulta. Viimeinen heitto napsautti Hikipapat täydellisesti viidenkympin pintaan ja ottelun voittoon. Kisan juontaja, Janne Matikainen Reippaista Pojista, julisti Hikipapat turnauksen voittajaksi 25 – 50. Oppia ja iloa tähtitiedelaaksossa Mäntykankaalle mustikanvarpujen keskelle kohonneiden puolijoukkutelttojen sisältä löytyi lasereita, savukone ja tähtikuvioita kiinnitettynä hakaneuloilla kattoon. Nämä olivat kaksi tähtitiedelaakson pisteistä, joiden avulla leirin asukkaat pääsivät tutustumaan aurinkokuntaamme, tähtitieteeseen ja vähän myös tieteeseen ylipäätään. Tähtitiedelaaksossa pääsi myös esimerkiksi puhaltamaan valtavia saippuakulpia, maalaamaan päättäjäisiin tulevaa valtavaa avaruusmaalausta, leikkimään mangneeteilla tai etsimään tehtäviä planeettojen suhteellisilta paikoilta. Yksi näkyvimmistä laakson pisteistä oli avaruustukikoh- Partiomieltä Paljon porukkaa oli lähes koko ajan myös rakettien rakennuspisteillä. Raketin pystyi tekemään joko tyhjennetystä teepussista tai pullosta, grillitikuista, etikasta ja soodasta. Jotkut raketit onnistuivat, toiset eivät. Osa raketeista kaatui ennen lentoon lähtöä ja ampui koko raketin sijaan pullon suuhun painetun korkin. ihmetellään, miksi ei toimi, luetaan ohjeita, tehdään uudestaan ja ihmetellään, miksei vieläkään toimi, selittää laaksopäällikkö Peitsa Veteli Sonkapartiosta raketteja rakentavalle porukalle. Tähtitiedelaaksosta päällimmäisenä mieleen jää, että meinkinki on siellä hyvä ja hommia tehdään ja pisteillä käydään hyvällä fiiliksellä. Teksti: Matleena Tuomisto - Täällä tehdään juttuja niin kuin oikeaa tiedettä: tehdään, hyvillä töillä Leirihälinässä on hyvä välillä hiljentyä hetkeksi paikoilleen. Sunnuntaiaamuna suurin osa leiriläisistä kerääntyi ohjelmalavan luo partiomessuun. Lavanreunus oli koristeltu lippukuntien luonnonmateriaaleista valmistamilla risteillä. Tilaisuus alkoi kahden erityisen ansioituneesta ja merkityksellisestä partiotoiminnasta myönnetyn ansiomerkin luovuttamisella. Messussa laulettiin perinteisten virsien Paljon dan rakennus. Koska avaruudessa ei voi vain rakentaa, kaikilla pisteen osallistujilla piti olla suojapuvut, hanskat ja kaasunaamarit. lisäksi myös paljon hengellisiä lauluja. Sisut esileikkivät Isä Meidän -rukouksen, jolloin kaikki muutkin pääsivät liikkeisiin mukaan. Kunkin partiomessuun osallistujan mukanaan tuoma pieni kivi kuvasi tehtyjä syntejä kun sen puristi tiukasti nyrkiinsä. Syntien anteeksiantamisen jälkeen kiven sai laskea varo- vasti maahan, jolloin pystyi konkreettisesti kokemaan olon kevenentyneen kun ei ollut enää rikkeitä mieltä kalvamassa. Saarna sai messuun osallistujat miettimään hyviä töitä ja niiden merkitystä riehakkaan leirielämän keskellä. Teksti: Viivi Keinänen puhetta ystävyydestä Samaan aikaan kun lähes koko leiri kerääntyi sunnuntaiaamuna ohjelmalavalle partiomessuun, noin 60 hengen porukka saapui Etelän ristin telttaan vaihtoehtoiseen ohjelmaan. Mukana oli kaiken ikäistä porukkaa, kaikista alaleireistä. Ohjelma alkoi yhteislaululla, ja sanat löytyivät kaikilta leirikirjan takaosasta. Laulelun jälkeen alkoi tarinankerronta. Tarina oli kertoman mukaan vanha norjalainen taru ystävyydensolmusta, ystävistä ja siitä, mitä ystävyys on. Tarinan lomassa laulettiin lisää lauluja. Tarinan loputtua opeteltiin yhdessä ystävyydensolmu. Ne, jotka solmun jo osasivat, opettivat niille, jotka eivät osanneet, ja lopulta melkein kaikilla oli huivissaan merimiessolmun tilalla ystävyydensolmu. Aivan lopuksi pienentyneestä porukasta tarpeeksi vanhat ja ne, joilla oli johtaja paikalla, lähtivät kiertämään aatehelmipolkua. Polulla oli yhdeksän pistettä, joissa mietittiin partiolupausta, ihanteita ja tunnusta, ja kasattiin samalla huiviin laitettava helminauha. Teksti: Matleena Tuomisto Honolulu 2.0 Suurleiri toisensa jälkeen johtajakahvila on pitänyt huolta siitä, etteivät johtajien leirit ole pelkkää työtä ja hampaat irvessä puurtamista. Se on paikka, jossa samoajaa vanhemmat leiriläiset pääsevät rauhoittumaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin ilman nuorempien partiolaisten jatkuvaa läsnäoloa. Joka kerralla kahvila on erilainen ja eri näköinen. Vaikka teema olisi valmiiksi sovittu, tuovat työntekijät omat persoonansa ja ideansa toteutukseen. Joissakin johtajakahviloissa on omat seremoniamestarinsa, jotka huolehtivat siitä, ettei illan aikana tule tylsää, vaan hauskaa tekemistä ja ohjelmaa löytyy leirillä myös aikuisille ja vaeltajille. Mitä tulee Kosmoksen johtajakahvilaan, oli emännällä kokemusta jo yhden johtajakahvilan toteutuksesta. - Pari vuotta sitten olin tekemässä johtajakahvilaa, siitä Cafe Honolulu on toisintoa, kertoo kahvilaemäntä Noora Virtanen Kiteen Rajasamoojista. Parasta pestissä on lähes vapaat kädet ja ei niin tiukka aikataulu. - Aamulla saadaan nukkua pitkään. Plussaa pestissä on johtajakahvilan vieressä olevat suihkut, joista saa aina lämmintä vettä, kun vaan jaksaa lämmittää. Pistohiekan Cafe Honolulu on esikuvansa kaltainen. Ainoa poikkeus on se, että tänä vuonna kattoon on kiinnitetty hai. - Kun oli kahvilaa jo aiemmin pitänyt, tiesi mihin on ryhtymässä, Noora avaa. Apunaan hänellä on hyvä, toimiva ja tehokas tiimi. - Kun on tiimi, joka toimii, tehtävät hoituvat helpommin. Kun jotakin pitäisi tehdä, saa useasti kuulla homman olevan jo valmis. Vaikka sitä ei heti uskoisi, kaikessa irrallisuudessaan johtajakahvila on tärkeä osa leiriä. Aikuisten ja vaeltajien on saatava ladata akkujaan leirin aikana. Kahvilan ansiosta on vanhemmillakin omaa ohjelmaa. Jos haaveena on emännyys tai isännyys, antaa Honolulun päällikkö muutaman vinkin seuraajilleen: - Tärkeimpiä asioita johtajakahvilan toimivuuden kannalta ovat riittävät etukäteisvalmistelut, raaka-aineet, hyvä ja toimiva tiimi, sekä juoksupoika ja mahdollinen seremoniamestari. Teksti: Vilma Paakkinen Uranus on kaikkien juttu Uranuslaiset tunnistat vihreästä huivista ja pallomaisesta leiriportista. Jokainen leiriläinen on saanut tuoda oman lisämausteensa alaleirin porttiin. Portista löytyy esimerkiksi pesusieni, tarra, pehmolelu ja Uitto-buffi. Kun alaleiriläisiä pyydetään nimeämään yksi asia, mikä omassa alaleirissä on parasta, oli vastaus pitkälti sama. - Staabi on ehdottomasti paras, kuului monesta suusta. Kaikki kuvasivat staabilaisia mahtaviksi ja kertoivat tulevansa hyvin toimeen staabilaisten kanssa. Staabilaisilta kysyttäessä, kertoi yksi sen jäsenistä alaleirin olevan kuin yhtä suurta ja kotoisaa lippukuntaa. Staabilaiset ovatkin aina hollilla, jos ongelmia tulee. Myös hyvä sijainti keskusaukion ja etenkin kioskin läheisyydessä sai kehuja leiriläisiltä. Uranuksen erikoisuutena voidaan mainita alaleirissä sijaitseva samoajien hengailumesta, jossa samoajat saavat viettää rauhassa aikaa hiljaisuuden laskeutuessa. Alaleirin ehdottomasti paras puoli on sen yhteisöllisyys. Jokainen alaleirissä majoittuva voi tuntea olevansa kotona ja pääsevänsä vaikuttamaan. Kaiken lisäksi Uranus on kansainvälinen alaleiri, sillä ruokalista löytyy myös saksaksi. Iso huuto karjahdus, näin kiittää Uranus! Teksti: Vilma Paakkinen Uranuksen kreikkalainen ilta Perjantaina leirialue raikui yhteishuudoista, kun alaleiri Uranus vietti omaa iltaansa ohjelmalavan läheisyydessä. Vihreän kreikkalaisittain koristautunut kulkue saapui paikalle keskusaukion läpi. Alkulämmittelynä toimi Pingviinileikki sen englanninkielisenä versiona. Katseltuaan näytelmää Kultakutri ja kolme karhua partio- ja avaruusteemoilla, pääsivät muutkin Uranuslaiset toimeen, kun Saksalainen Mopolla mennään -laululeikki alkoi. Illan ohjelma jatkui kahden Uranuksen savuista kootun ryhmän kisailulla alaleirin staabia vastaan. Kilpailussa ryhmille annettiin eläin, jota piti yhdessä esittää parhaan mukaan. Eläimet tosin oli poimittu jostain muusta paikasta kuin tietosanakirjasta, sillä esitettävänä olivat myös asiat partio ja jäätelö. Kilpailun aikana saksalaislippukunta St Georgkin innostui kannustamaan Puskajussien ryhmää suureen ääneen, vaikkeivät he nimen merkitystä ymmärtäneetkään. Ilta sai arvoisensa päätöksen venyttelyn muodossa ja koko alaleiri pääsi tyytyväisenä jatkamaan illanviettoaan. Teksti: Maija Äikäs saunahelikopteri Perjantaiaamu meni pöpelikköön Arrowhead Explorer Scouts -lippukunnalla, kun Ville Keränen Kajaanin Korvenpojista haki leiriläiset koivikkoon. - Kuinka saan tämän läpi tullista, mietti Adam Bolton katsellessaan juuri kaatamaansa koivua. Koivusta ei tullutkaan tuliaisia vaan vastoja leirisaunaa varten. Koivunoksien taittelu onnistui helposti mutta niiden kiinnittäminen vitsaksella olikin konstikkaampaa. Ville näytti kärsivällisesti miten koivusta ensin kuori rikotaan ja sitten varsi kierretään kuin kammella. Tasapainoilua Iloisia riemunkiljahduksia kaikui monena päivänä pelialueilta, kun leiriläiset testailivat tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin aktiviteetteja seikkailulaaksossa. - Me pelattiin sitä mölkyn tapasta peliä, Elli Maukonen Reippaista Tytöistä kertoi nauraen. - Ja se oli kivaa, kun vähän sovellettiin ja tehtiin omat säännöt, täydensi Meeri Sallisalmi Sinisistä Samoojista. Kaverukset Venla Siika ja Moona Reunamo Reippaista Tytöistä nyökkäilivät innokkaina vieressä. Vastat roikkuivat savun koristeena päivän, mutta illalla ne pääsivät oikeaan käyttöön kansainväliseen saunaan, jonne tuli suurin osa leirin 81 ulkomaalaisesta leiriläisestä. - Metsägolfia kannatti kokeilla, Eetu Vartiainen Joensuun Eräsisseistä ja Karjalan Tytöistä totesi. Metsägolfissa palloja lyötiin krokettimailoilla koloihin. Rauhallinen laji vaati pelaajiltaan pitkäpiimäisyyttä. Silja Keränen Kajaanin Korvenpojista hämmästytti kertomalla, että saunominen Suomessa aloitetaan yleensä nollavuotiaana. Sen sijaan itse saunominen oli tuttua useimmille saksalaisille ja monille briteillekin. Tuttavia, Sauna aloitettiin juhlallisin menoin. Kaikki saivat lahjaksi pienen muumipyyhkeen. Sitten juotiin malja kuusenkerkkäsiirappijuomaa naposta (vai oliko se kuuppa tai kauha?) ja saunaan mennessä kaikki vihdottiin (vai vastako se oli?). Leirin telttasauna on juhlallinen ilmestys viisine kiukaineen. Löylyä ei kuitenkaan ollut Stamm Sternfahrer -lippukunnan Kilian Eiselen mielestä tarpeeksi. Niinpä hän pyöritti pyyhettä vinhasti päänsä päällä ja sai kuuman ilman laskeutumaan katonrajasta lauteiden tasolle. Hänen ohi kulkiessaan ihmiset huudahtelivat ”Aah” ja ”Wonderful”. Partiomuseo Helikopterilöylyistä innostuneena saksalaiset aloittivat saksankielisen laulun Schwartzwaldista. Muut eivät osanneet lauluun yhtyä, mutta tämä ei tahtia haitannut. Kun kyselin saunasta tulijoilta tunnelmia, he vain vastasivat etteivät he vielä ole pois lähdössä vaan välillä uimaan, on tarinapankki Kosmoksen keskusaukiolla sijaitseva museoteltta on ääriään myöten täynnä partion historiankirjojen havinaa. Seiniä peittävät mustavalkoisista värillisiin muuttuvat valokuvat ja lehdet. Ovenpieleen nojaa partiosauva koristuksineen ja sen vieressä roikkuu perinteinen nuotioviitta. - Meidän perusidea on olla täällä ja tuoda partiolaisille esille partion historiaa, kertoo Partiomuseoyhdistyksen puheenjohtaja Yrjö Nenonen . Tälle leirille kasatussa näyttelyssä teemana on viestintä. Esillä on vanhoja lankapuhelimia ja kännyköitä vuosituhannen alusta. Niiden yhteydessä on kuvia samoista laitteista käytössä. - Näitä on kaikkia käytetty partiossa tavalla tai toisella. Kun on vielä kuvia, niin joku niistä aina jonkun tutun tunnistaa, Yrjö selittää. Puhelinten vieressä lepäävät kirjoituskoneet ja vahakopiokone, jota on vielä 80-luvulla käytetty esimerkiksi lippukunnan tai piirin lehtien monistamiseen. Partiomuseo on arkistoinut kaikki keskusjärjestön partiolehdet, mutta he toivovat saavansa talteen myös muut suomalaiset partioaiheiset lehdet. Myös isojen leirien leiriläisen kirjoja on tallella pitkältä ajalta. ja jousiammuntaa Museossa esitellään partion historiaa kiinnostavasti Suomen näkökulmasta. Tiesitkö esimerkiksi, että B-P on käynyt vain kerran Suomessa Itämeren risteilyllään 1933? Yrjön oma partioura on alkanut aikuisena paikallisessa lippukunnassa, kun johtajasta oli pulaa. Hän on iloinen siitä, että leireillä museoteltan kanssa kiertäessään saa jälleen kontaktin nuoriin. - Pystyy seuraamaan koko partiokenttää aitiopaikalta. Partiotoiminta on ehtinyt muuttua Yrjön partiouran aikana paljon. Asujen käyttö on muuttunut vapaammaksi, eikä virallista paitaa tarvitse enää jatkuvasti käyttää. Myös tavoissa on tapahtunut muutosta. - Tälläkin leirillä kun on hiljainen lipunnosto, niin ei siirretä perinnettä ja koulutusta nuoremmille, Yrjö pohtii. Partiomuseo esittelee juuri niitä perinteitä, jotka ajan muuttuessa helposti jäävät uusien asioiden jalkoihin. Partiomuseo onkin oikeastaan tarinoiden säilyttäjä. Tarinoiden siitä, mikä on partiosauva tai nuotioviitta. Teksti: Siiri Lehtonen kun saunassa on niin mukavaa. Brittijohtajat tuumasivat, että sauna on upea kulttuurielämys. Tästä kulttuurielämyksestä jaettiin kaikille muistoksi kirjallinen todistus. Teksti: Jouni Tuomisto Jousiammuntaan oli jatkuvasti jonoa. Kaikki halusivat päästä kokeilemaan robinhoodmaista metsästystekniikkaa. Kohteeksi joutuivat tällä kertaa maalitaulut ja ajoittain myös taulujen takana kasvava pahaa aavistamaton mänty. Toinen laaksossa testissä olleista metsästystekniikoista oli vipukeihään heitto. Monen mielestä oli eksoottista päästä tutkailemaan aurausmerkkien näköisiä keihäitä, jotka liitelivät ilmojen halki. Osa heittäjistä sai ladattua heittoonsa niin paljon rakentelusta yli jäänyttä voimaa, että keihäitä saatiin noukkia mäntyjen latvuksista asti. Jos esineiden lennättäminen ei tuntunut omalta puuhalta, oli mahdollista suunnata katseensa kohti esterataa. Ensin tasapainoiltiin riukujen päällä, jota helpottaakseen sai ottaa tukea köysistä. Riu’ulta laskeutumisen jälkeen täytyi kurvata tiukasti vasempaan. Tikaskeinu keikahti tasapainoillen toiseen asentoon ja matka sai jatkua. Hieman hyppimistä autonrenkaissa ja limboaminen köyden ali. Kun käännyttiin viimeiselle suoralle, kohosi vastaan este. Sen sai joko alittaa, ylittää tai kiemurrella sen välistä. Vielä ennen maalia piti ryömiä verkon alitse ja kiihdyttää askeleensa huimaan loppukiriin. Hieman hengästyneenä, mutta iloisena sai päättää lähteekö toiselle kierrokselle vai riittääkö jo tämä. Teksti: Maija Äikäs & Viivi Keinänen tuliaisia ja telttatarkastuksia Puolivälissä pitkää leiriä, eli lyhyemmän leirin alussa, Kosmoksen tiet täyttyivät leiriläisten sukulaisista, tuttavista ja muista leirillä vierailevista. Vierailupäiväläiset pääsivät kurkistamaan leiriarkeen rennoissa tunnelmissa. Telttatarkastusten ja tuliaisten vaihtamisen jälkeen saattoi kierrellä leiriä ja tutustua alueen palveluihin. Hernesoppaa tarjoiltiin halukkaille kiireettömän ihmettelyn lomassa. - Täällä on ollut tilaa tutustua leiriin ja sen eri ohjelmiin, Minna Vesa-Keinänen, Palokan Partiolaisten vierailija, se- Iltanuotio losti. - Vain oma mielikuvitus on ollut rajana, mitä täällä on päässyt fiilistelemään, jatkoi Minna intoillen ja kurkisti ihmetellen kylmään telttasaunaan. Vierailupäivänä Kosmoskuppila ja jäätelökioski olivat molemmat jonojen perusteella erittäin suosittuja. Toivakan Lepinkäisten vierailija, Tiina Puolanen jaksoi odotuksesta huolimatta vielä hymyillä. Hän kertoi vierailleensa Pistohiekan kankailla jo muutama vuosi sitten, Järvi-Suomen Partiolaisten edellisellä piirileiri Suunnalla. - Tämä on mukava paikka pitää leiriä. Vierailupäivään on ilo osallistua, kun järjestelyt ovat näin hyvät, Tiina jutteli. Vierailijat pääsivät myös osallistumaan leiriläisten tavoin iltanuotiospektaakkeliin. Tilanne tuntui olevan monelle uusi ja ennen ohjelman alkua kuului joku henkäisevän: - Mie en oo kyl aiemmin tämmöses ollu. Teksti: Viivi Keinänen kokosi vierailijat ja leiriläiset yhteen Leiriläiset saapuivat sankoin joukoin ohjelmalavalle vierailijat perässään. Vähän erilaisen leiripäivän päätteeksi oli luvassa koko Kosmoksen voimin vietetty iltanuotio. Pistohiekan alue raikui alaleirien, savujen sekä lippukuntien huudoista. Avajaisissa alkanut Malisen tarina sai jatkoa pitkin iltaa, ja Suunnalta tuttu undulaattikin kävi laannuttamassa nälkäänsä. He eivät olleet iltanuotion ainoita vieraita, sillä estradilla vieraili myös itse Robert Baden-Powell. Tarinatuokionsa aikana Robert sai vieraakseen ufoja, jotka istuivat hänen kanssaan pöytään ja he söivät sekä joivat ja samalla yrittivät löytää kielen, jota molemmat ymmärtäisivät. Yhteinen kielikin löytyi lopulta ja Robert sai ufoilta kasvatusohjeita, jotka olivat suuressa osassa partion synnyssä. Myös yleisö pääsi näkemään avaruusolentoja lähietäisyydeltä, sillä kaksi sellaista kiersi yleisön seassa ufo-aiheisen musiikkiesityksen aikana. Hopeinen tähti nousi huojuen lavalle sinipaitaisen kulkueen kanssa ja tunnelmallinen musiikki soi taustalla samalla, kun JS-P:n ja SP:n ansiomerkit luovutettiin saajilleen. Merkkejä saivat muun muassa piirin toiminnassa ansioituneet lippukunnanjohtajat. Tämän jälkeen ohjelma taas jatkui laulujen ja leikkien parissa ja iltanuotiolla esiteltiin myös KV-vieraamme Englan- nista ja Saksasta. Lontoolaiset vieraamme ystävällisesti esittivät englanninkielisen laulun kerrottuaan saunomisen olevan ehdottomasti kokemisen arvoinen asia Suomessa. Stuttgartista tulleet ystävämme olivat samoilla linjoilla, sillä heidän mielestään oli ihanaa päästä kylmästä järvestä suoraan kuumaan saunaan, sillä Saksassa se on hyvin harvinaista. He myös näyttelivät koko ryhmän voimin aamurutiininsa. Ilta päättyi suureen sisaruspiiriin Tää ystävyys ei raukene -laulun säestyksellä, jonka jälkeen laulettiin Kosmoksen oma laulu vielä kerran ennen kuin vierailupäivän vieraat pääsivät jatkamaan matkaa ja leiriläiset viettämään iltaa ystäviensä seurassa. Teksti: Maija Äikäs Plutossa huudetaan ja innostutaan yhdessä Plutossa majoittuvat tämän leirin perhepartiolaiset. Se on pienin alaleiri: siellä on vain satakunta asukasta. Lapsista on tiiviissä porukassa helppo huolehtia yhteisvastuullisesti ja auttaa kaveria. - On paljon partiokonkareita, joiden lapset ovat kulkeneet jo monella leirillä mukana, mutta myös ensikertalaisia, kertoo alaleirin johtaja Eija Seppänen. Lapsiystävällinen alaleiri ilahduttaa asukkaitaan niin veikeällä portilla, hiekkalaatikolla kuin leikkikatoksellakin. Katoksessa luetaan iltasatu ja pidetään aamujumppa. Plutossa on myös painettu paitoja ja askarreltu pikkuplaneettoja roikkumaan porttiin. - Pallojen askarteleminen oli kivaa, sanoo 6-vuotias Kiisa Hintsa. Aavistuksen kansainvälistä henkeä Plutoon tuovat Karjalan partiolaisista tulleet Julia ja Dimitri Novitskiy perheineen, joille suomalainen perheleiri on ensimmäinen laatuaan. He nauttivat Pluton ystävällisestä hengestä ja sanovat sen tuntuvan aivan kodilta. Plutossa on onnistuttu tarjoamaan pienimmillekin partioelämyksiä. - Parasta on ollu uiminen ja Kosmos-laulu, paljastaa 6-vuotias Veera Kolmisoppi. Hän tykkää myös huutaa. Ja tosiaan: Sen mitä Pluto häviää koossa, se voittaa takaisin äänenvoimakkuudessa. Pienet ovat innokkaita huutamaan alaleirihuutoaan - ja komeastihan se kajahtaa! Teksti: Siiri Lehtonen Pluton alaleiri - ilta Perheleiriläisiä virtaa kulkueena rastiradalla kohti Pistohiekan rantaa. Meneillään on Pluton alaleiri-ilta ja lapset ovat ottaneet lemmikkinsä mukaansa. Matkalla tavataan örkkejä, joita syötetään kävyillä, sekä nukkuva kerberos -koira, jota ei saa herättää. Myös Ufon lonkerot lumoavat lapset sekä aikuiset kanssaan hetkeksi peilitanssiin, josta jatketaan Haron-kuulle. Kuu on normaalisti jäässä, mutta nyt se on päässyt sulamaan ja astronautit testaavat pääsevätkö he kuivin jaloin kuun pinnalle ja takaisin. Plutoankkakin sattuu matkalla vastaan ja hotkaisee kaikki suuhunsa. Leiriläiset pääsevät kisaamaan, kuka pääsee nopeiten plutoankan vatsasta ulos. Vihdoin kaikki pääsevät kuitenkin turvallisesti perille lämpimään ilta-aurinkoon rannalle. Siellä iloiten ja riemuiten leikitään ja lauletaan, sekä jaetaan kunniakirjoja menestyksekkäästä leirille osallistumisesta. Plutolla on ollut vieraanaan myös venäläisiä, jotka ystävällisesti antoivat leirin lapsien maistaa Venäläistä perinnerinkeliä. Illan lopuksi leikittiin vielä, undulaattilaululeikki ja kokoonnuttiin suureen sisaruspiiriin Ilta pimenee laulun säestyksellä. Teksti: Maija Äikäs Kosmoksen jalanjälki on suurempi kuin luulet Olet ehkä huomannut, että nykyään puhutaan paljon jalanjäljistä: ekologisista, hiilijalanjäljistä ja semmoisista. Mikä on Kosmoksen jalanjälki? Leiriläiset kulkevat koko päivän pitkin leirialuetta ja leirin aikana ottavat lähes sata miljoonaa eli 100 000 000 askelta. Yhteensä tästä tulee jalanjälkeä yli kaksi neliökilometriä. Se on aika paljon, koska leirialue on alle 20 hehtaaria. Niinpä jos kulkemista ei leirissä ohjattaisi poluille, jokainen kasvi leirissä tallattaisiin keskimäärin yli kymmenen kertaa leirin aikana. Sitä eivät mustikat kestäisi. Onneksi mustikat ja muut varvut toipuvat tallaamisesta aika nopeasti. Samassa paikassa oli kolme vuotta sitten Suunta12-leiri, joka oli suunnilleen yhtä suuri ja jossa tallattiin maastoa suunnilleen yhtä paljon. Leirin aikana syntyneet polut olivat kasvaneet kolmessa vuodessa aika hyvin umpeen. Myös meidän tallaamat polut alkavat umpeutua, kun leiri päättyy.Leirillä kuluu hurjat määrät sähköä lähinnä kolmeen asiaan: ruuan, tiskiveden ja suihkuveden lämmittämiseen. Leirin sähkönkulutus on noin 5000 kWh eli sähkölasku on noin 300 euroa. Se on aika vähän, vähemmän kuin yhden omakotitalon lämmitys vie sähköä talven aikana. Lisäksi jos olisimme pysyneet kotona, olisimme kuitenkin lämittäneet ruokamme ja käyneet lämpimässä suihkussa. Leirin sähköjalanjälki on siis pieni. Suurin jalanjälki leirillä on kuitenkin hiilijalanjälki. Tulimme leirille busseilla ja autoilla, useimmat satojen kilometrian päästä. Tästä syntyy hiilijalanjälkeä yli 20 tonnia eli yli kymmenen kiloa per leiriläinen. Syntyvä hiilidioksidi painaa siis yhtä paljon kuin rekkakuorma. Jos siitä tekisi jokaiselle oman veden pinnalla kelluvan kuplan, sen halkaisija olisi kaksi metriä. Onneksi meillä ei sellaisia ole, koska hiilidioksidikuplaan meneminen olisi hengenvaarallista. Hiilijalanjälkeä vielä suurentaa puunpoltto. Vaikka puuta pidetään ilmaston kannalta hyvänä polttoaineena, huonosti palava puu tuottaa paljon metaania ja nokea, jotka lämmittävät ilmastoa. Niinpä tiskivesien lämmitys padassa ei ole mitenkään ekologista. Kaiken lisäksi savu on terveydelle vaarallista. Teksti: Jouni Tuomisto Omatoimisuutta ja keksintöjä Ohjelmalaakso suoraan omassa savussa kuulosti jo etukäteen houkuttelevalle. Kädentaitolaaksossa oli ohjelmaa jokaiselle ikäkaudelle erikseen. Lyhyen ohjeistuksen ja tarveaineiden hakemisen jälkeen oli aika käydä hommiin. Saatuaan työhanskat käteen, sudenpennut kävivät tehokkasti laudan kimppuun. He sahasivat laudasta pätkiä kanteletta varten. Sahauksen jälkeinen hiominen oli kovaa hommaa. - Housut olen jo saanut koristeltua ja hanskat myös, hymyili Noora Savolainen Palokan Partiolaisista ja ravisteli housuistaan sahanpuruja pois. Pienten alkuvalmisteluiden jälkeen seikkailijat saivat tehtäväksi taikoa naru Pringles-tuubista läpi purkkibassoa varten. Se osoittautui kuitenkin vaikeammaksi hommaksi kuin miltä kuulosti. - Entä jos tän katkasis tästä, niin ehkä sen sais sitten, tuumi Noora Korpijärvi Halssilan Haukoista. Tarpojat tuntuivat olevan aavistuksen liian ripeitä ja omatoimisia kalvotorviensa rakenteluissa. - Haittaakohan, että tälle kävi nyt näin, pohti Iida Niemelä Palokan Partiolaisista työstäessään puukolla lääkepurkkia. Vaeltajien peltipillien rakentelu edellytti sekä sorminäppäryyttä että hienovaraista voimaa. Samoajat olivat ensimmäisiä, jotka saivat soittimensa valmiiksi. Sählypallo-okariinat aiheuttivat hilpeyttä. - Nuo näyttää ylikasvaneille munakranaateille. - Tää on kyllä se ufopallo. Visa Kyllönen Noljakan Niemenkiertäjistä sai uuden vision. - Hei kaverit, näistähän sais periaatteessa urut, hän yritti markkinoida keksintöään ystävilleen. Anna Kanninen Noljakan Niemenkiertäjistä sai ensimmäisenä äänen kalvotorvestaan. Pian myös muualta alaleiristä alkoi kuulua sumutorvimaista ääntä, mutta Tuukka Virmasalo Palokan Partiolaisista totesi torvellaan voivan soittaa vaikka Ukko Nooan. Kun jokaiselle oli jotain mielekästä, kävi rakenteleminenkin kuin käden käänteessä. Vähitellen kädentaidot muuttuivat kuitenkin ääniksi. Savut täyttyivät innostuneista soittajista ja uusista instrumenteista. Teksti: Viivi Keinänen Suuntaa katse Roihua kohti Kosmos ’15 oli partiokesän 2015 kohokohta. Ensi vuonna tuon tittelin saa kantakseen finnjamboree Roihu. Roihun väki kävi esittäytymässä Kosmoksella ja halusi pestata riveihinsä isoihin ohjelmiin koe-esiintymisten kautta lisää uusia tekijöitä. Yhteisohjelmapäällikkö JP Tuononen Ähtärin Eräveikoista kertoi tehneensä siviilissä tapahtumatekniikkaa ja haluavansa tuoda oman osaamisensa esille myös Roihulla. Lavamestarina toimivalta Harri Roitolta Jaalan Jalopeuroista löytyy myös vankka kokemuspohja äänentoistosta ja tapahtumien järjestämisestä. - Tämän pestin koen itselleni mieluisaksi ja haluan haasteita. On mukavaa myös jakaa omaa tietotaitoa kiinnostuneille, kiteyttää Roitto. - Me olemme täällä kuitenkin kaikki vasta oppimassa, lisää JP. Roihulle mukaan lähteminen on matalan kynnyksen puuhaa. Vaikka koe-esiintymisiin ei välttämättä päässyt, ei kannata luovuttaa huippupestin etsinnässä. Syksyllä Roihulle nimittäin pestataan paljon lisää tekijöitä, joten kannattaa pitää tuntosarvet pystyssä. Yhteisohjelmien ohjelmatuottaja Tiia Tuhkasaari Markki-Partiosta kertoi kiertueidean lähteneen ajatuksesta, että niin voidaan hommata hyvää porukkaa mukaan. Syy pes- tautua Roihulle on yksinkertainen. - Se on vain niin kivaa ja partioprojekteista saa paljon. Se aika, jonka laittaa partioprojektiin, ei edes tunnu paljolta, Tuhkasaari vihjaa. Yhteisohjelmien käsikirjoittaja Tiia Hyvälä Pohjan Veikoista kertoo jokasen saavan Roihulta jotain uutta. Tavoitteena on antaa parhaita mahdollisia elämyksiä, joita kyseisen kokoluokan tapahtuman resursseilla voidaan osallistujille tarjota. - Onhan se kuin lomalle menisi. Roihu on varmasti kuin uusi kulttuurikokemus, Tuhkasaari pohtii. - Niin, ja tapaahan siellä paljon uusia ihmisiäkin, Hyvälä lisää. Roihu on partioprojekti, joka kestää koko vuoden 2016. Kaikki ovat liekeissä. Teksti: Viivi Keinänen ja Aino Torvinen Leirigallup Komeetta kokosi leiriläisten mietteitä pienellä gallupilla. Aku-Pekka Rasa, 11 vuotta, Anttolan Viiriäiset 1. Tähtitiedelaakso. 2. Olen saanut tutustua vanhoihin tuttuihin paremmin. 3. Ei mikään. Mikä on ollut parasta Kosmos ’15 -leirillä? Oletko saanut leiriltä uusia ystäviä ja millaisia uusia kokemuksia olet saanut? Mitä on tällä hetkellä hukassa? Panu Porkka, 14 vuotta, Vaajan Valppaat 1. Tuttavat ja kaverit. 2. Kyllä olen. Olen nukkunut yhden yön jaakkoteltassa. 3. Ei mitään tietääkseni. Joona Oranen, 9 vuotta, Mikkelin Toimenpojat 1. Seikkailulaakso. 2. Olen, täällä tehdään paljon juttuja yhdessä. 3. Haarukka. Kristiina Kruuti, 21 vuotta, Hämeen Pirkot 1. Fiilis leirin aikana. 2. Olen oppinut kävelemään nuoralla. 3. Varmasti jotain hukassa, mutta en vielä tiedä mitä. Koonnut: Salla Keravuo Mitä tänne jää , kun leirialue hiljenee ? Rinkkoja siirretään kasoihin odottamaan ja telttoja puretaan. Savujen entiset niin selkeät rajat hälvenevät ja niitä ylitetään suruttomasti. Riippumattojen köydet ja pyykkinarut kääritään kokoon. Loputkin roskat riivitään pois paikoista, joissa niiden ei kuuluisi olla. Viimeisetkin lähtöitkut alkavat olla ohi, kun uudet leirikaverit on hyvästelty. Linja-autoja tulee ja menee. Leirialue tyhjentyy vähitellen Konkreettista oppimista hauskoissa tiimipeleissä Mitä tapahtuu kun yhdistetään Saimaa, Pistohiekan hulppeat rannat ja lauma innokkaita partiolaisia? No tietenkin vesilaakso, jonka osallistujat olivat ajoittaisista säävaihteluistakin huolimatta riemukkaasti mukana monenlaisissa touhuissa, niin hiekalla kuin vedessäkin. Yksi suosituimmista laakson aktiviteeteista oli vedellä höystetty lipunryöstö. Ensin joukkueet tekivät kasvoihinsa joukkueen yhteisen sotamaalauksen, jotta he erottivat vastustajat. Siitäkin huolimatta myös omat saivat osumia. Säännöt olivat yksinkertaiset, mutta sopivan tiukat. Tiimipeli korostui, kun täytyi joukkueena pohtia hyökkäystaktiikoita. Lipunryöstö ja kaikki muutkin laakson ohjelmat oli tarkoitettu kaikille ikäkausille ilman erityisiä rajoituksia. Maijastiina Mattila Mäkipartiosta ja Anna-Sofia Vanhatalo Keljon Kävijöistä pelasivat vyötärönsyvyisessä vedessä ristinollaa. - Osuks se? pohti Maijastiina sukellettuaan pelimerkkinsä ruudukkoon. Peli oli haastavaa, sillä kylmyys tuntui hidastavan aivotoimintaa veden alla. Peliin ihan uuden vivahteen toi pelimerkin päätyminen eri ruutuun kuin mikä oli tarkoitus. Suositulla veneenupotusrastilla harjoiteltiin uppoavasta veneestä pelastautumista konkreettisesti. Laakson työntekijä Maiju Tanskanen Ekin Partiosta kertoo pisteen olleen hyvin suunniteltu. - Ensin käytiin harjoitteita kuivalla maalla ja sitten lähdettiin järvelle uppoavalla soutuveneellä, Maiju selostaa rastin toimintaa. - Ja siellä joutui sitten räpiköimään, kun huomattiin, että se vene ei todellakaan pysy pinnalla, toinen laakson työntekijöistä Petteri Salminen Rymättylän Märssyvahdeista huomauttaa. Entäs mitä sitten tehtiin, kun oli jouduttu veden varaan ja kelluttiin siellä pelastusliiveillä? - Vedessä harjoiteltiin erilaisia pelastusmuodostelmia ja kiivettiin pelastuslauttaan, Maiju vastailee viittoillen samalla järvelle päin. - Tietysti myös kerrattiin, mikä pelastuslautta on ja mihin sitä käytetään, Petteri täydentää. Maiju ja Petteri toivovat mahdollisimman monen päässeen kokeilemaan uppoavia veneitä. - Joiden lainasta muuten erityiskiitos Terhin tehtaalle, Petteri hehkuttaa. Teksti: Viivi Keinänen & Maija Äikäs ja tuntuu hiljenevän lähes kokonaan. Purkuleirin jälkeenkin leirialue muistaa tapahtumat pitkään. Mäntyiselle kankaalle tallattu kartta säilyy. Kestää pitkään, että kaikki merkit leiristä ovat painuneet unholaan. Vaikka fyysisesti kaikki katoaisikin, säilyvät kokemukset muistoissamme vielä pitkään. Kiikkustuolissa istuskelles- sa voi sanoa hyvällä omatunnolla olleensa Kosmoksella. Vanhoja muistoja voi aina palata verestämään Pistohiekan maisemiin, sillä vaikka ihmiset lähtevät, paikat jäävät. Teksti: Viivi Keinänen Paluu arkeen Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös partioleirit. Paluu arkeen voi olla raskas ja sydäntä riipaiseva kokemus, mutta on silti muistettava, että elämää on myös partion ulkopuolella. Saatat tuntea olosi yksinäiseksi, kun et enää olekaan keskellä paria tuhatta kanssapartiolaista. Muista silti ajatella positiivisesti, enää ei tarvitse herätä puoli kahdeksalta ennättääkseen aamupalalle tai jonottaa puolta tuntia tuulisessa tiskijonossa. Nyt saat nukkua niin pitkään kuin sielu Viestinnän sietää ja ruumis kestää! Jos nukkuminen tuottaa vaikeuksia, aina voi nukkua makuupussissa ja täyttää makuupussin suojapussin tyynyksi. Jos kuitenkin tylsyys iskee, voi syksyksi suunnitella partiohauskaa laidasta laitaan. Johtajaikäisten kohdalla vaihtoehtona on esimerkiksi ilmoittaa itsensä ryhmänjohtajan tehtäviä vaativampaan pestiin. Erityisesti nuorempien on hyvä suunnata katse kohti syksyn partiotapahtumia. Kun on koko ajan partiossa, partiohuuma ei pääse laskemaan. Koulun alkaessa arki helpottaa. Siellä näkee ihmisiä ja pääsee sujahtamaan helposti arjen rutiineihin. Muista kuitenkin nukkua ja syödä hyvin, jotta saat karistettua Pistohiekan tomut vaatteistasi! Teksti: Vilma Paakkinen laniluola esittäytyy Loppuleiristä leiriläiset alkoivat aamuisin odottaa päivän Komeetta-leirilehteä. Mutta ketkä olivat ne, jotka käyttivät päivänsä ja yönsä kirjoittaen Komeetan juttuja, ottaen kuvia, kierrättäen toimittajia leirissä, päivittäen Kosmoksen nettisivuja ja sosiaalista mediaa sekä tehden kaiken muunkin, mitä leirin viestinnässä oli tehtävänä? Nyt me viestinnän puurtajat esittäydymme. Kaisa Huttunen, viestintäpäällikkö Kaisa piti leirin viestinnän aisoissa. Hänellä oli rautainen ote, eikä mikään homma jäänyt keskeneräiseksi, vaikka välillä jutut saattavat mennä nauruksi. Maija Örnmark, sisäisen viestinnän päällikkö Maija teki viestinnälle pohjan, jolle leirin viestintä kevyesti rakentui. Vaikka hänellä oli leirillä omia lapsia mukana, liikeni häneltä aikaa viestinnällekin. Kirsi Leskinen, ulkoisen viestinnän päällikkö Kirsi veljeili lähilehtien toimittajien kanssa. Puhelimessa puhuminen ja kunniamerkkitiedotteiden kirjoittaminen osoittautuivat hänen vahvuudekseen. nen. Elsa Mäkelä, valokuvaaja Elsa oli hiljainen ahertaja. Lähdettyään aamulla kuvausreissulle hän palasi usein sieltä kameransa muistikortilla kelpo annos kuvia. Pekko Räsänen, valokuvaaja Pertsa oli kiinnostunut jokaisesta eteen tupsahtavasta asiasta. Vilkasliikkeinen leirielämä tarjosi hänelle toivottuja haasteita kuvausrintamalla. Roni Lohikoski, valokuvaaja Roni oli niin tunnollinen, että hän teki myös muiden hommia. Käyttökelpoisten kuvien ottamisen ohessa hän kaitsi päättömiä sudenpentuja. Pinja Kyllönen, valokuvaaja Pinja oli usein siellä missä kuvaajaa sattumalta tarvittiin. Suunnitellumpien otosten lisäksi häneltä löytyi myös kuvia satunnaisista tapauksista. Johanna Janhonen, sometuottaja Johanna porskutti tottuneesti leirin somessa. Hän pyöritteli näppärästi instakuvia ja Facebook-päivityksiä. Aino Torvinen, leirilehden päätoimittaja Aino huolehti muiden jutuista enemmän kuin omistaan. Hän hoiti myös muita kuin lupaamiaan päätoimittajan hommia leirialueella. Loppujen lopuksi hän kuitenkin aina ahersi niin kauan, että kaikki tuli hoidetuksi. Riku Pulliainen, taittaja ja sekatyömies Riku jatkoi työskentelyään ehtymättömästi. Häneltä löytyi vastaukset niin leirirekisteriä kuin lehden taittamistakin koskeviin kysymyksiin. Matleena Tuomisto, toimittaja Matleena oli jo tehnyt kaikki työnsä, kun niitä häneltä kaivattiin. Lisäksi hän käänsi tekstit englanniksi niin nopeasti, että muut eivät ehtineet edes huomata hänen aloittaneen. Tuomas Puurtinen, kuvapalvelupäällikkö Tuomas ripotteli kuvaajia ympäri leiriä onnistuneiden leirimuistojen toivossa. Häneltä onnistui kaikki kuvaamiseen liittyvä ja omien juttujen lisäksi kuvapalvelun pyörittämi- Viivi Keinänen, toimittaja Viivi oli ahkera eikä pelännyt tarttua isojen ohjelmien raportointiin. Häneltä irtosi helposti pitkiäkin juttuja muun muassa ohjelmalaaksoista. Siiri Lehtonen, toimittaja Siiri sai haastateltavat löpisemään joutavia, eikä hänen tarvinnut juuri nyhtää juttua heistä irti. Hän tarkasti intohimoisesti lehden kieliasuja. Iina Sallinen, toimittaja Iina oli aina valmiina jos joku tarvitsi apua. Hän kiersi väsymättömästi leirialuetta hyvän materiaalin perässä. Vilma Paakkinen, toimittaja Vilma keksi asioihin uusia lähestymistapoja, eikä hän pelännyt pitää omasta mielipiteestään kiinni. Maija Äikäs, toimittaja Maija oli valmiina lähtemään juttukeikalle, jopa puolen minuutin varoitusajalla. Hän ei epäröinyt kohdata tuntemattomiakaan asioita reissuillaan. Jouni Tuomisto, toimittaja Jouni ei pelännyt ottaa hoitaakseen vaativampaakaan juttua. Häneltä sujuivat niin kielet kuin teoreettisetkin tekstit. Aleksi Luumi, viestintäministeri Luumu, eli toimiston jokapaikan höylä. Hän sai kaatuneet asiat uudelleen pystyyn, mutta saattoi joskus jumiutua laminointikoneen äärelle. Hän kokeili mielellään assarinsa ja kamerakopterin rajoja. Iida Vaarala, assistentti Luumun assari oli aina siellä, missä auttavaa kättä tarvittiin. Leirin aikana hänet nähtiin usein juoksevan kiireessä ympäri leirialuetta ja heittelemässä Luumua tusseilla toimituksessa. STAABIN KIITOKSET Leiri on nyt takana ja on tullut aika kiittää kaikkia, jotka ovat olleet mahdollistamassa tätä leiriä. Leiri on meidän näkökulmasta onnistunut niissä tavoitteissa, joita asetimme projektin alussa; olemme kasvattaneet tulevaisuuden johtajia, tehneet ison piirin isoa leiriä ja hyvä pössis on vallinnut Pistohiekan rannoilla viikon ajan. Haluamme kiittää leirin huoltoa ja tekniikkaa, sillä ilman teitä leirin arki ei olisi pyörinyt lainkaan. Haluamme vielä erityisesti kiittää keittiötä, sillä tyhjällä vatsalla mikään ei oikein onnistu. Sinne Haluamme kiittää myös alaleirejä ja niiden staabeja, sillä te olette olennainen osa leirin toimintaa. Olette savunjohtajien apuna ja tukena sekä huolehditte alaleirien jokapäiväisestä arjesta. Haluamme kiittää myös savuja ja niiden johtoa, sillä ilman heitä mikään ei toimisi. Haluamme tietenkin kiittää myös ohjelmaa ja sen tekijöitä, sillä ilman hyvää ja laadukasta ohjelmaa ei leiri olisi mitään. vallisen leiriarjen kaikkina leiripäivänä. Kiitos vielä jokaiselle leirin tekijälle, koska jokainen teistä on ollut omalta osaltaan mahdollistamassa Kosmosta. Kiitos kuuluu myös leirin sponsoreille ja Järvi-Suomen Partiolaisille sekä sen työntekijöille. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin teille kaikille ihanille leiriläisille! Ilman teitä leiri ei olisi ollut yhtään mitään. Lisäksi haluamme kiittää turvallisuutta eli leirisairaalaa, paloa ja turvaa siitä, että takasitte meille jokaiselle tur- -Leirin staabi tatapana. Kaikelle sille reippaudelle ja sopeutumiskyvylle, jota partiossa oppii, on ihan varmasti käyttöä elämässä. elämykset, kasvaminen ja oppiminen kaiken ohessa. se meni Entinen partiolainen laittaa hyvällä todennäköisyydellä lapsensa partioon, ja toivoo, että lapsi viihtyy siellä. Meillä on onneksi niin käynyt, ja nyt on tie vienyt ensimmäiselle isommalle partioleirille, sinne Kosmokselle. Vähän sydäntä kylmää, mutta ei lainkaan niin paljon kuin äidillään, joka ei ole partiossa ollut. Kuljin itse pitkään partiotaipaleella ja sain mukaani suunnattoman paljon. Osaamista, asennetta, ihmisiä, elämyksiä. Saanalta Kalliovuorille ja laavulta Rajasuon kupeessa venetsialaiseen nunnaluostariin. Työelämässä on huomannut, miten partiossa saatavat asiat ovat oikeasti tärkeitä. Vaikka reippaus on partiolaisuuteen liitettävä ikiklisee, niin se on ihan äärimmäisen tärkeä juttu asenteena ja toimin- Eräs partion tärkeimmistä anneista on partiolaisen luottamus toiseen partiolaiseen. Se yhdistää sekä itse partiossa että partion jälkeen. Partiolaisten välillä on ikään kuin kanava auki valmiina. Näin voi syntyä yllättäviä ja riemukkaita kohtaamisia. Ihan sattumalta kävi ilmi, että siellä leirillä oleva sudenpentumme istui lähtöä edeltävänä päivänä samassa päivällispöydässä oman lippukuntansa ensimmäisen ikäluokan edustajan kanssa. Saimmekin kuulla tarinoita Joensuun Eräsissien toiminnasta 50-luvulta. Moni asia partiossa on muuttunut sen jälkeen, mutta olennaisimmat jutut ovat edelleen samoja: ryhmässä toimiminen, kaverit, Siksi haluan isänä, että te kaikki siellä Kosmoksella tarjoatte lapselleni samanlaisia elämyksiä, ja annatte samanlaisia eväitä elämään kuin itse sain. Ja miksipä ette niin tekisi, koska samalla saatte niitä itsellennekin. Partion hienous onkin juuri siinä, että kaikki saavat siitä irti itselleen sopivia asioita. Nauttikaa leiristä ja partiosta. Janne ”Rysky” Riiheläinen Kirjoittaja on Haminan Päivänpojista lähtöisin ja Kosmoksella olleen sudenpennun isä.
© Copyright 2024