hyvä ojitus pitää huolen puuston kasvukunnosta

Mhy Kymenlaakso
15
Hyvä ojitus pitää huolen puuston
kasvukunnosta
Kunnostusojitusalueet
ovat pääasiassa suometsiä ja soistuneita kankaita.
Kymenlaaksossa ojitettavat alueet ovat pienehköjä johtuen maaperästä ja
maaston muodoista. Laajat
yhtenäiset suoalueet ovat
täällä harvinaisia.
Metsissä tehtävä ojitus on
kunnostusojitusta, sillä uusien
alueiden ojittaminen on kiellettyä sertifioiduissa metsissä, joita lähes kaikki Suomen metsät
ovat. Kunnostusojituksen yhteydessä vanhaa ojitusta voidaan
kuitenkin täydentää. Suomen
Metsäkeskuksen mukaan vanhoja ojia on kunnostettu Kymenlaakson alueella viimeisen
kymmenen vuoden aikana 1328
kilometriä.
Ojituksen
tarpeellisuus
Ojitusta tarvitaan maaperän
vesitalouden kunnossapitoon. Jos
maassa on ylimääräistä vettä, niin
puu ei kasva. Tämä johtuu siitä,
että maahan ei silloin mahdu
happea juuriston ja välttämättömän mikrobitoiminnan tarpeisiin.
Turvemaan kuivuessa mikrobitoiminta vilkastuu ja samalla turpeen maatuminen kiihtyy. Tämä
näkyy vanhoilla ojitusalueilla
”korkealle jääneinä kantoina”.
Turpeen maatuessa siitä vapautuu
myös enemmän ravinteita puuston käyttöön. Kun mikrobitoiminta on kunnossa, ne pystyvät
muuttamaan maaperässä olevaa
typpeä puuston käytettävissä
olevaan muotoon. Turvemailla
typpeä on yleensä riittävästi. Sen
sijaan kaliumista ja fosforista voi
olla puutoksia, jolloin tarvitaan
terveyslannoitusta puuston kasvukunnon säilymiseen. Jos ravinnetasapainossa on häiriöitä,
niin pelkkä ojitus ei takaa yksin
kunnollista kasvua.
Kuvat Sanna Vornanen
kunnollinen vesiensuojelusuunnitelma ojituksen yhteydessä.
Laskeutusaltailla, lietekuopilla ja
kaivukatkoilla voidaan vähentää
merkittävästi alapuoliseen vesistöön kohdistuvaa kuormitusta.
Vesiensuojelusuunnitelma onkin
pakollinen kaikissa kemera-rahoitteisissa kunnostusojitushankkeissa. Metsäojitus voi lisätä
myös tulvavahinkoja laajojen
suoalueiden alapuolisissa vesitöissä kun sulamisvedet lähtevät
nopeammin liikkeelle.
Marssijärjestys
ojitusprojektissa
Kunnostusojitus lähtee yleensä liikkeelle metsänomistajan
kiinnostuksesta saattaa alueen
vesitalous kuntoon. Heti alkuvaiheessa on syytä selvittää, että
vaikuttaako suunniteltu ojitus
lähitiloihin. Ojitusalue pitää
suunnitella sellaisena kokonaisuutena, että vedet johdetaan
esteettömään laskuun. Yhtä tilaa ei kannata ojittaa suoalueen
keskeltä jos muiden tilojen ojia
ei kaiveta samalla kertaa. Tällä
saataisiin aikaiseksi vain lisää
tilaa seisovalle vedelle.
Ojitussuunnitelman alkuvaiheessa tehdään maastokatselmus,
jossa selvitetään ojien ja ojitettavan alueen puuston kunto sekä
alueen ojituskelpoisuus. Alueen
metsänhoidollinen tila pitää olla
hyvä, että ojia kannattaa lähteä
kunnostamaan. Ojien laskusuunnat ovat myös saattaneet muuttua
kun turvekerros on kuivunut ja
maanpinta sen myötä laskenut.
Kun hankkeen laajuus on selvillä,
tehdään varsinainen suunnitelma.
Maastossa tarkistetaan perattavat
ojat, lisätään mahdolliset täydennysojat, uudet rummut, laskeutusaltaiden paikat ja tarvittavat
piennartasanteet.
Jos hankkeelle aiotaan hakea
valtion kemera-rahoitusta, niin
Ojalinjat merkitään maastoon ennen hakkuita ja tarvittaessa myös hakkuun jälkeen.
suunnitelma pitää hyväksyttää
metsäkeskuksessa ennen töiden
aloittamista. Uuden kemera-lain
vaatimuksissa on, että alueella ei
saa olla kasvupaikasta riippuen
hakkuu- tai hoitotarpeita seuraavan 5-10 vuoden aikana. Ojitusalueella kannattaakin tehdä
harvennushakkuut ojalinjahakkuiden yhteydessä. Ojituksen jälkeen alueen puuston kasvu pitää
olla vähintään 1,5 m3/ha, jotta
rahoitusta voidaan myöntää.
Tuen taso riippuu hieman hankkeen koosta. Vähintään viiden
hehtaarin hankkeille tuki on 70
% kokonaiskustannuksista kun
taas pienemmille hankkeille tuki
on 40 %. Uusi kemera-laki ei ole
vielä voimassa, joten tukitasoon
saattaa tulla vielä muutoksia.
Kun ojitussuunnitelma on valmis, siitä pyydetään urakointitarjoukset yrittäjiltä ja tehdään
ojitusilmoitus ELY-keskukselle.
Hankkeelle haetaan rahoitusta
urakointitarjousten perusteella.
Kun hanke on hyväksytty, työt
voidaan aloittaa. Työt alkavat
puiden poistolla ojalinjoilta.
Isommissa hankkeissa ojalinjojen
aukaiseminen tai aukaisemattomuus on ongelma. Jostain kohtaa
linjat ovat auki ja toisaalla taas
eivät. Linjojen aukaiseminen kannattaisikin järjestää keskitetysti
jotta ojien kaivu ei venyisi vuosien päähän. Kun kaikki hankkeen
työt on toteutettu, hankkeesta
tehdään toteutusilmoitus metsäkeskukselle. Viimeisenä työnä
täytyy muistaa käydä tyhjentämässä laskeutusaltaat sinne kerääntyneestä lietteestä, jotta ne
toimisivat myös jatkossa.
Milloin ojitus kannattaa?
Kunnostusojitus on kannattavaa toimintaa mutta ei kuitenkaan kaikkialla. Sellaisia
kohteita ei kannata lähteä kunnostamaan mitkä eivät ole hyötyneet uudisojituksesta. Ne ovat
olleet jo alun perin liian heik-
koravinteisia ojitettaviksi. Tällaisten soiden kannattaa antaa
palautua takaisin luonnontilaan.
Kannattavuuden lähtökohtana
voidaan pitää sitä, että puuston lisäkasvun tuoman tuoton
pitää kattaa kaivusta syntyneet
kustannukset. Nyrkkisääntönä
voidaan pitää sitä, että viljavimmat ja eteläisimmät kohteet
ovat kannattavuudeltaan parhaita. Metlan tekemissä tutkimuksissa kunnostusojituksella
saatu kasvunlisäys on vaihdellut
viljavuudesta ja lähtöpuustosta riippuen 1,4 m3 ja 6,8 m3
välillä. Ilman tukia kohteiden
tuottama korko siihen sijoitetulle pääomalle on vaihdellut 1,5
% ja 3,5 % välillä. Jos mukaan
on laskettu tuet, niin kannattavuus on ollut 4 % ja 8,5 %
välillä. Parhaimmillaan kunnostusojituksen tuottama korko on
siis samalla tasolla kuin pitkäaikaisella osakesijoittamisella. Ei
hullumpaa bisnestä.
Jani Sadinsalo
Täysikokoinen puusto saattaa
pystyä pitämään maaperän vesitalouden kunnossa. Kun puusto
hakataan pois, niin silloin poistuu samalla vettä haihduttava
lehti- ja neulasmassa. Metsä alkaa soistua uudelleen ja uusi taimikko kärsii märkyydestä, koska
sen haihdutuskyky ei riitä pitämään vesitaloutta kunnossa. Tämän takia turvemaiden ja soistuneiden kankaiden vesitaloudesta
on huolehdittava uudistamisen
yhteydessä ja kunnostettava samalla alueen ojat.
Vesiensuojelusuunnitelmat kuntoon
Ojituksen negatiiviset vaikutukset liittyvät samoihin asioihin
kuin sen hyödytkin. Ojitusalueilta voi huuhtoutua ravinteita
vesistöihin. Pääosa vesistöjen rehevöitymisestä aiheutuu fosforin
huuhtoutumisesta alapuolisiin
järviin ja lampiin. Hienojakoisilla mailla maa-aineksen huuhtoutuminen on ongelma. Haittojen
ehkäisemiseksi onkin syytä tehdä
Valtaosalla kunnostusojitusalueista vedenpinta on maanpinnan tasolla
ennen kaivua.
Ojien kunnostuksen jälkeen pinta on laskenut puoli metriä.