1. No category

avainpääkirjoitus
Nykyisiä kilpailutuskäytäntöjä
on muutettava
V
altion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on lain mukaan kilpailutettava
hankintansa. Hankintalain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä ja edistää laadukkaiden
hankintojen tekemistä. Keskeinen keino tavoitteen saavuttamiseksi on hankintojen, kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen, tasapuolinen kilpailuttaminen
tarjouskilpailuilla.
Kilpailu auttaa pitämään hinnat kurissa ja kannustaa yrityksiä parantamaan palveluidensa laatua. Ennen
kaikkea kilpailu on kehityksen moottori johtaessaan uusiin innovaatioihin. Toimiva kilpailu merkitsee sitä, että
markkinoilla on tarjolla vaihtoehtoisia tuotteita ja palveluja, jotka poikkeavat toisistaan sekä hinnan että laadun osalta. Mutta onko toimiva kilpailu sitten toteutunut sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa? Oman
kokemukseni ja myös tutkimusten perusteella voidaan
todeta, että ei ole.
Palveluntuottajia valittaessa ratkaiseva tekijä on pääsääntöisesti halvin hinta ja laatutekijöille annetaan poikkeuksetta huomattavan pieni merkitys. Jos kilpailutilanteissa hinnan merkitys on vaikkapa 80 prosenttia ja laatutekijöiden 20 prosenttia, on selvää, ettei se ohjaa palveluntuottajia laadun kehittämiseen vaan ensisijaisesti
kustannusten ja hintojen minimointiin.
Jos kustannusten minimointi tapahtuu laadun ja innovatiivisuuden kustannuksella, tulee se yhteiskunnalle lopulta epäedulliseksi. Hinnan kohtuuttoman suurta
painoarvoa korostava kilpailu haittaa palveluntuottajien
oman toiminnan kehittämistä ja jarruttaa uuden teknologian käyttöönottoa, kun palveluntuottajilla ei ole mahdollisuuksia tehdä investointeja.
Lisäksi edullista hintaa korostava hankintamenettely
johtaa siihen, ettei palvelun käyttäjän tarpeita oteta riittävästi huomioon, eikä palveluntuottajan osaamista hyödynnetä täysimääräisesti. Nykyisessä kilpailutuksessa on
vaarana, että toiminnan kehittäminen estyy ja tuotetaan
vain minimilaatua minimihinnoin.
Tällaisen kehityksen estämiseksi on kuitenkin keinoja. Nopein tapa on se, että laadullisille tekijöille annetaan vähintään yhtä suuri merkitys kuin hinnalle. Vie-
lä parempi ratkaisu on kehittää uusia, palvelun käyttäjän omaan valintaan perustuvia järjestelmiä. Ruotsissa
on lähdetty voimakkaasti kehittämään tällaisia toimintamalleja, kun laki hoiva- ja hoitopalvelujen vapaasta
valinnasta tuli voimaan vuonna 2009. Kokemukset ovat
olleet pääasiassa hyviä.
Meillä Suomessakin on toki asiakkaan valintaan perustuvia toimintamalleja kuten vaikkapa palvelusetelit.
Nykyään myös Kelan puitesopimuksin kilpailutettuihin
kuntoutuspalveluihin sisältyy asiakkaan mahdollisuus
valita kuntoutuspaikkansa. Valitettavasti myös puitesopimusten valinnassa ratkaisee pääasiassa hinta.
Nykyisiä kilpailutuskäytäntöjä on välttämätöntä muuttaa siten, että laadulliset tekijät otetaan entistä paremmin
huomioon. Laatua korostamalla julkiset hankinnat voisivat luoda uusille ratkaisuille nykyistä paremman kasvualustan ja tehostaa sitä kautta myös julkisrahoitteista
palvelutuotantoa.
Vain laatua kehittämällä ja uusilla innovaatioilla päästään tehokkaampaan voimavarojen käyttöön, kustannusten hallintaan sekä lisääntyneeseen yleiseen hyvinvointiin.
JUKKA PAAVILAINEN
Kirjoittaja on toiminut MS-liiton talousjohtajana
26 vuotta ja hän jää eläkkeelle vuoden 2014 alussa.
AVAI N 7/2013
3