Sopimusoikeus 14082015 mallivastaukset

Sopimusoikeus – aineopintotentti 14.8.2015
Kysymykset ja mallivastaukset
Tehtäviä koskevat tiedustelut pyydetään osoittamaan tehtävien laatijoille.
Tehtävä 1 (Marja Luukkonen)
Pätemättömyys, pätemättömyyden lopullisuus ja mahdollinen korjauskelpoisuus.
Hemmo: Sopimusoikeus, s. 173–188. Tehtävästä on voinut saada myös mallivastauksen ulkopuolisista asioista pisteitä, mikäli mainitut asiat ovat liittyneet asiaan ja ne on esitetty oikein ja ristiriidattomasti muuhun vastaukseen nähden.
Pätemättömyys luetaan sopimuksen tehottomuuden piiriin. Pätemättömyys voi olla osa- tai kokonaispätemättömyyttä. Pohjoismaisen pätemättömyysopin varhaisempi muoto erotti moitteenvaraisen ja väitteenvaraisen pätemättömyyden sekä mitättömyyden (ns. klassinen pätemättömyysoppi).
Tämä pätemättömyysoppi ei kuitenkaan kyennyt erottamaan kaikkia pätemättömyystapauksissa
esille tulleita kysymyksiä, ja ongelmien ratkaisuksi kehittyi analyyttinen pätemättömyysoppi, jossa
pohjana on kolmen kysymyksen erottaminen: 1) Miten pätemättömyys vaikuttaa (ts. onko se itsestään vaikuttavaa vai vaatii asianosaisen aktiivisuuden)?; 2) Onko pätemättömyys lopullista vai korjauskelpoista?; 3) Kuka voi vedota pätemättömyyteen? Pätemättömyyteen voi analyyttisen pätemättömyysopin mukaan liittyä mahdollisimman tehokas tai suppea pätemättömyysvaikutus. Esimerkiksi kiinteistökaupan muotovirhe on tehokas pätemättömyysvaikutus, sillä se otetaan huomioon viran puolesta, sitä ei voida korjata ja siihen voivat vedota molemmat osapuolet. Sen sijaan
esim. OikTL 3 luvun väärinkäytösperusteissa pätemättömyys on taas kyseisten muuttujien osalta
suppeaa.
Analyyttisen pätemättömyysopin toinen jakoperuste on se, onko pätemättömyys lopullista vai korjauskelpoista. Suurin osa pätemättömyysperusteista on sellaisia, että pätemättömyys voi korjaantua esim. loukatun osapuolen hyväksymisen tai passiivisuuden perusteella. Korjaantumattomia
pätemättömyysperusteita ovat lakisääteisistä muotovaatimuksista johtuvat muotovirheet, oikeustoimen hyvän tavan tai lain vastaisuus, sopimuksen valeoikeustoimiluonne sekä eräiden erityissäännösten vastaisuus. Sen sijaan pätemättömyysperusteisiin, joihin liittyy korjaantumisen mahdollisuus, kuuluu oikeustoimikelvottomuus, OikTL 3 luvun väärinkäytösperusteet (esim. pakko, kiskonta), erehdys, edellytysten virheellisyys sekä edustusvallan puuttuminen. Tällöin osapuolella,
jolla on oikeus vedota pätemättömyyteen, on mahdollisuus valita, haluaako hän saattaa pätemättömyyden voimaan vai antaako hän sen korjaantua. Pätemättömyyden korjaantuminen voi tapahtua joko aktiivisin toimin tai passiivisuuden perusteella. Siitä ajasta, jossa pätemättömyyteen on
vedottava, ei ole tarkkoja säännöksiä, ja tämän vuoksi sovelletaan kohtuullisen ajan vaatimusta.
Vetoamisaika ei ala ennen kuin pätemättömyysperuste on tullut loukatun osapuolen tietoon. Pätemättömyysperusteet ovat pakottavia, joten sopimusta tehtäessä ei voida sitovasti sopia, että joitakin pätemättömyysnormeja ei sovellettaisi tulevaan sopimukseen. Tämä ei kuitenkaan estä pätemättömyysperusteen rasittaman oikeustoimen hyväksymistä jälkikäteen.
Tehtävä 2 (Frey Nybergh)
a) Määrittele:
1.Sopimuksen välittömästi perustavat tosiseikat
2. Reaalisopimus
1 Oikeustoimilain sopimusmekanismi rakentuu tunnistettavissa oleville tarjouksille ja vastauksille.
Arkisessa vaihdannassa näitä ei aina ole kovinkaan helposti tunnistettavissa. Mahdolliset tahdonilmaisut eivät välttämättä ole nimenomaisesti ilmaistuja. Esimerkiksi julkisella kulkuneuvolla
matkustaminen, automaatin kanssa tehtävät oikeustoimet tai auton pysäköinti maksulliselle pysäköintialueelle tapahtuu näin.
Kirjallisuudessa on puhuttu mainitunlaisista tapahtumista sopimuksen välittömästi perustavista
tosiseikoista. Oikeussuhteen perustuva tosiasiallinen tapahtuma saa aikaan molemminpuoliset
suoritusvelvollisuudet, joista toinen on yleensä maksusuoritus ja toinen elinkeinonharjoittajan toimialalle ominainen palvelus. (Hemmo: Sopimusoikeuden oppikirja 2006 tai sama teos 2008 s. 87).
2 On olemassa lähinnä historiallinen sopimuksen syntytapaa koskeva erottelu. Sopimuksia voi
jakaa konsensuaali- ja reaalisopimuksiin. Konsensuaalisopimus on sopimus, jonka sitovuus ei
edellytä suoritustointa vaan perustuu pelkästään suorituslupaukseen eli tahdonilmaisuun. Reaalisopimus puolestaan ei sido ennen nimenomaisen suorituksen tekemistä (esim. hallinnan luovutus).
Tällaisilla sopimuksilla ei kuitenkaan ole nykyisin merkitystä. (Halila – Hemmo: Sopimustyypit
(2008) s. 13 ja Hemmo: Sopimusoikeuden oppikirja 2006 tai sama teos 2008 s. 75).)
Oikeustoimilain sopimuksen tekemistä koskevien säännösten soveltamisala on lain 1.2 §:n rajoittama. Säännökset eivät koske määrämuotoisia sopimuksia eivätkä reaalisopimuksia. Oikeustoimilain 1 luku sääntelee siis vapaamuotoisten konsensuaalisopimusten tekemistä. (Hemmo: Sopimusoikeuden oppikirja 2006 tai sama teos 2008 s. 75).)
b) Vaaranvastuu tavarasta kotimaisessa irtaimen kaupassa
Varallisuusoikeus 2012 s. 940, Wilhelmsson ym. 22 ja 44 ss.
Huom! Tämä mallivastaus on informatiivisista syistä laadittu seikkaperäisemmäksi kuin mitä täyden
pisteen tenttivastaukselta on vaadittu.