Luetteloijan ja kuvankäsittelijän näkökulma + Konservaattorin
Pelastusdigitointiprojekti 2015 Pelastusdigitointiprojekti - luetteloijan näkökulma tutkija Hanna Talasmäki Kai Donner:Tibinâl, Siperia, 1912 Projektiin valikoitu kuva-aineisto Tampereen paloaseman (VPK) voimistelusali, Tampereen taistelu huhtikuu 1918 Valokuvaamo Kuvasiskot (n. 259 000) digitoituna ~2700 negatiivia/diaa Valokuvaajat Margit Ekman, Eila Marjala ja presidentti Urho Kekkonen, 1975 Pekka Kyytisen kokoelma (n. 50 000) digitoituna ~ 5000 negatiivia/diaa Pekka Kyytinen: Kansanhuollon perunanjakoa Helsingissä, 1940luku Kai Donner, Siperia 1911-1914 digitoituna ~n. 700 nitraatti- ja lasinegatiivia Kai Donner: Adriânin pojat, Abalâkova Siperia, 1914 Reino Pietinen: San Remo, 1912 (autochrome) Berndt Dyhr, 1800-luvun loppu (ferrotyyppi) Prosessikuvaus • Aineiston inventointi ja digitoitavan aineiston valikointi luettelointia ja digitointia varten (edustava otos) • Luettelointi Muskettiin, verkkojulkaisemiseen liittyvät oikeudet • Suojamateriaalien vaihtaminen • Kuntokartoitus, konservointitoimenpiteet, valmistelu digitointia varten • Reprokuvaus ja kuvankäsittely • Kuvien linkitys Muskettiin, luetteloinnin tarkentaminen • Alkuperäisen aineiston lopputarkastus, siirto kokoelmatiloihin pitkäaikaissäilytykseen • Tuhoutuneiden ja tietosisältönsä menettäneiden negatiivien tai muun kuva-aineiston poisto poistoprosessin mukaisesti tutkija – kuvankäsittelijä - konservaattori Luetteloijan huomioita • Aineiston inventointi ja valikointi • otos vai kokonaisuuden luettelointi, painotukset • työturvallisuus • Luettelointi Muskettiin, verkkojulkaisemiseen liittyvät oikeudet • Henkilötietolaki ja henkilösuoja • Tekijänoikeuslaki ja käyttöoikeudet • Arkaluontoinen materiaali • Luetteloinnin tarkentaminen • aineiston erityispiirteet, käytännöt, dokumentit • Kuva-aineiston poisto poistoprosessin mukaisesti • Hävitysluettelot, dokumentointi Valokuvaamo Kuvasiskot 1971 Valokuvaamo Kuvasiskot Kuvaajakaksikko Margit ”Maggi” Ekmanin (1919–2011) ja Eila Marjalan (1919–1983) luotsaama Kuvasiskot loi kulttuurihistoriallisesti merkittävän uran studiomuotokuvauksen kentällä. • aloitti toimintansa Lahdessa v. 1946 • siirtyi Helsinkiin v. 1951 • jatkoi toimintaansa Helsingissä vuoteen 1994 Kuvasiskojen kokoelma Museoviraston Kuvakokoelmiin v. 2004, sisältään yhteensä yli 250 000 kuvaa 1940-1990-luvuilta (negatiivi, dia, valokuva). 1965 Valokuvaajat Eila Marjala ja Margit Ekman, 1940-luvun loppu neiti Pirkko Roinila, 1961 opiskelija Henri Oksanen, 1965 Ann Marie Didrichsen, 1960 Risto Pitkänen, 1965 Maislischin perhettä, 1963 rippikoululainen Barbro Richter, 1963 piispa Aarre Lauha, 1965 missi Marita Lindahl, 1961 sairaanhoitaja Airi Ala-Hautala, 1964 psykiatri Martti Paloheimo, 1967 laulaja Laila Kinnunen, 1965 näyttelijä Lasse Pöysti, 1971 diplomiekonomi Lenita Airisto, 1976 presidentti Urho Kekkonen, 1975 Kuvasiskojen aineiston digitointi Marika Kokkinen-Eurén 2015 Janine Raichi, 1965 Digitoinnin periaatteet • Tarkoituksena on tallentaa alkuperäisen aineiston sisältämä informaatio sähköisessä muodossa vastaamaan mahdollisimman tarkasti alkuperäisaineistoa siten, että alkuperäisen aineiston ja digitaalisen tallenteen välillä säilyy laadullinen ja sisällöllinen eheys muuttumattomana • Digitaalinen tallenne ei koskaan korvaa alkuperäistä • Digitoinnista ei saa aiheutua vahinkoa alkuperäiselle aineistolle • Kerralla digitoidaan laadukkaita ja riittävän kokoisia tallenteita myös tulevaa käyttöä varten, niin ettei alkuperäistä aineistoa tarvitse altistaa valolle eikä lämmölle toistuvasti • Laadun takaamiseksi edellytetään valokuvauksen ja kuvankäsittelyn hallitsevaa ammattitaitoista henkilökuntaa, kirjallisia ohjeita ja standardien noudattamista sekä työmenetelmien dokumentointia • Työnkulun suunnittelu on tärkeää logistisesti, laadullisesti, ajan säästämiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi Digitointi kuvaamalla valokuvaaja Margit Ekman (Kuvasiskot), 1960-luku • Aineistoa käsiteltäessä käytetään aina suojahanskoja • Jos negatiivit digitoidaan kuvaamalla, tulisi käyttää sellaista valopöytää, joka ei kuumene; esimerkiksi ledvalopöytää, ilmavälillä tai tuulettimella varustettua pöytää tekstiilitaiteilija ja pukusuunnittelija Lyyli Inkeri (Li) Englund, 1973 • kameran ja kuvauksen kohteen on oltava kohtisuorassa toisiinsa nähden terävyysalueen hallinnan ja linjojen suoruuden takia • Kamera täytyy olla kiinnitettynä tukevasti jalustaan tärähdysten estämiseksi valokuvaajat Eila Marjala ja Margit Ekman (Kuvasiskot), 1971 • Valopöydästä tuleva hajavalo minimoidaan käyttämällä joka negatiivikoolle oikean kokoista pahvista maskia • Negatiivia ei saa väkisin vääntää suoraksi, jottei emulsio murru (negatiivit) tai kuvapinta rikkoudu (vedokset) kapellimestari Jorma Panula, 1971 • Kuvapintojen puhdistukseen käytetään ns. korvapumppua irtoroskien, pölyn ym. poistamiseen, emulsiopuoleen koskematta. Muusta puhdistamisesta on aina sovittava konservaattorin kanssa Marita Lindahl, 1961 • Sävyalan toistumista kontrolloidaan kuvausvaiheessa histogrammista, josta varmistetaan kaiken kuvan sisältämän informaation tallentuminen • Kuva rajataan tiukkaan silti mitään informaatiota pois jättämättä sisustusarkkitehti Maikki (Maija-Liisa) Komulainen 1960 • Yleensä korjataan ainoastaan itse aiheutetut roskat. Kuvasiskojen aineistoa käsiteltäessä tehtiin päätös käsitellä kuvia yleisiä ohjeita enemmän parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi Tüskan Hasan, 1960 • Tallennettavan kuvan väriavaruus värinegatiiveissa laajatoistoinen Adobe RGB 1998 ja mustavalkoisissa negatiiveissa Gray gamma 2.0 • Muskettiin tallennetaan digitaalinen negatiivi (DNG) ja käsitelty TIFF-tiedosto Maria Lindeman-Lagn, 1953 • On hyvin tärkeää, että kaikki käytettävät työvälineet ovat tarkoitukseen sopivia sekä kuvankäsittelyyn käytettävä näyttö kalibroitu toimitusjohtaja Kalle Weiste, 1960 taiteilija Oskar Elenius, 1964 rouva Laila Kulojärvi, 1962 Kuvasiskojen mustavalkoiset negatiivit Tauno Palo, 1969 • Kuvaa käsiteltäessä Photoshopissa säädetään densitometriä apuna käyttäen sävyjen väriarvot oikeiksi. Kuvan tummissa ja vaaleissa alueissa sävyt täytyy olla erotettavissa. Kuva ei saa mennä mustissa sävyissä tukkoon tai valkoisissa palaa puhki Boris von Graevenitz, 1960 • Alkuperäisiin negatiiveihin oli tehty retusointeja raaputtamalla ja häivyttämällä pois esim. ylimääräisiä hiustupsuja, ryppyjä tai muita kauneusvirheitä kuvanveistäjä Essi Renvall, 1961 • Retusointien korjaustarpeen laajuus tuli ilmi projektin jo käynnistyttyä ja se väistämättä aiheutti muutoksia kuvankäsittelyyn kuluvassa ajassa Raili Lehtinen, 1960 Esimerkkejä retusoinneista pianisti Leah Saukkonen, 1965 johtaja Kaarlo Erkama, 1964 Anna-Liisa Koskinen, 1963 Kuvasiskojen värinegatiivit rouva ja poika Sadik-Ogli, 1966 Christina Berg, 1960 mannekiini Raija Salminen, 1965 • Myös alkuperäisistä värinegatiiveista oli retusoitu pois hiustupsuja, ryppyjä tai kavennettu esimerkiksi mallina olleen henkilön käsivarsia Marjatta Komppa, 1965 • Kuvasiskot käyttivät kuvauksissaan studiovalojen edessä myös värikalvoja (efektikalvoja) luomaan tarkoituksellisia väriefektejä kuviin elokuvaohjaaja Teuvo Tulio, 1973 Efektejä värikalvoilla Lavastaja Lauri Elo, 1965 Näyttelijä, ohjaaja ja dramaturgi Titta Karakorpi, 1969 toimittaja Liisa Teirisalo, 1973 tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaara, 1963 • Kuvankäsittelyssä värimallina käytettiin Kuvasiskojen koevedoksia siltä osin kuin niitä oli saatavilla Ansa Ikonen, 1971 • Kaikista otantaan nostetuista kuvista ei retusointeja korjattu. Tieto negatiivissa olevasta retusoinnista ja siitä jos se on korjattu vietiin Muskettiin kuvan tietoihin Presidentti Urho Kekkonen, 1975 • Muskettiin tallennetussa DNG-tiedostossa säilyy kuvan käsittelemätön informaatio. Alkuperäiseen informaatioon pystyy siis aina palaamaan Näyttelijätär Asta Backman, 1965 • Photoshopissa tehtiin nyt kuville samanlainen kuvankäsittely, minkä Kuvasiskot olisivat tehneet pimiössä kuvia vedostaessaan Tekstiilitaiteilija ja pukusuunnittelija Lyyli Inkeri (Li) Englund, 1973 • Tavoitteena pysyi kuitenkin koko aineistosta nostetun otannan valmiiksi saattaminen projektin aikana Neiti Ilona Silenti, 1962 • Aineiston digitoinnissa hyvällä kuvankäsittelyllä haluttiin kunnioittaa sekä Kuvasiskojen näkemystä, kuten myös mallina ollutta henkilöä Elokuvaohjaaja Teuvo Tulio, 1973 "Poika aurinkoiselta kujalta", Jukka Marjala, 1967 näyttelijä Ella Eronen, 1971 näyttelijä Pirkko Mannola Kukkaistyttö – näytelmän roolipuvussa (orig. Pygmalion) Muu digitoitu kuva-aineistomuita digitoituja kuva-aineistoja • Vuoden 1918 kuvat, lasinegatiiveja • Varhaiset kuvatyypit autochrome ja ferrotyyppi. Tulossa vielä mm. ambro- ja pannotyyppi • Arkeologian kuvakokoelma, lasinegatiiveja • Yleisetnografinen kokoelma, lasinegatiiveja Ajatuksia ja huomioita projektista • Työprosessien sujuvuus ja seuranta sekä ongelmien ratkaiseminen = projektin riittävä seuranta ja ohjeistus • Selkeät vastuualueet ja tiimityö, ammattitaitoinen henkilökunta ja riittävät resurssit • Aineiston moninaisuus • Luetteloijan ja kuvankäsittelijän tavoite projektissa on täyttynyt kun tietosisältö on tallennettu digitaaliseen ja sähköiseen muotoon Kiitos! [email protected] [email protected] www.kuvakokoelmat.fi ©Museovirasto Konservaattorin näkökulma Liisi Hakala Aluksi • Pelastusdigitointiprojektissa 2015 digitoidaan Museoviraston kuvakokoelmien tuhoutumisvaarassa olevaa kuva-aineistoa. • Kokoelmien suuren määrän vuoksi pyritään digitoimaan ja suojaamaan keskeinen valikoima valikoidusta kuvaaineistosta. • Digitaalinen tallenne ei korvaa alkuperäistä aineistoa. • Digitoinnista ei saa aiheutua vahinkoa alkuperäiselle aineistolle. • Digitoinnin jälkeen alkuperäisen aineiston ja digitaalisen tallenteen säilyminen ja suojaus on turvattava. Konservaattorin tehtävät projektissa • Konservointi Kuntokartoitukset ja dokumentointi Tarvittavat konservointitoimenpiteet ja aineiston valmistelu digitointia varten Suojaus • Ohjaus ja neuvonta Aineiston suojaukseen ja käsittelyyn liittyvä ohjaus Konservoinnin tavoitteet Käytännön ja ennalta ehkäisevän konservoinnin avulla • Turvata aineiston säilyminen. • Hidastaa jo syntyneiden vaurioiden etenemistä. • Estää uusien vaurioiden syntyminen. • Valmistella kohde digitointia varten. • Luetteloinnin, konservoinnin ja digitoinnin jälkeen aineisto valmis pitkäaikaissäilytykseen Konservointi projektissa Yksityiskohta etikkasyndroomaisesta digitoidusta kuvasta Aineiston käsittely • Kuvatyyppien tunnistus • Käsittelyketju optimoitu projektihenkilöstön välillä mahdollisimman toimivaksi ja tehokkaaksi • Aineistoa siirrettäessä lämpötilan ja kosteuden annetaan tasaantua hitaasti • Puhtaat työtilat ja riittävästi tilaa • Käsittely ainoastaan suojahanskoilla ja tukimateriaalien avulla • Työturvallisuudesta huolehdittu • Valokuvamateriaalin altistus digitointilaitteiden tuottamalle lämmölle ja valolle on minimoitu. • Kuva-aineisto on digitoitu kuvaamalla, mikä säästää alkuperäistä aineistoa liialliselta rasitukselta. • Digitoitaessa on otettava huomioon kunkin kuvatyypin erityisluonne. Tarvittaessa konservaattori ollut mukana kuvaustilanteessa avustamassa. • Huom! Huolellinen ja oikeaoppinen käsittely on ennalta ehkäisevää konservointia. Vauriot eivät välttämättä ilmene välittömästi, vaan pitkänkin ajan viiveellä. Aineiston suojaus ja säilytys • Noudatetaan valokuvien säilytykseen laadittuja kansainvälisiä standardeja. • Kaikki säilytysmateriaalit läpäisseet Valokuvaaktiviteettitestin (PAT eli Photographic Activity Test, ISO 18916 ). Standardisoitu testi tutkii materiaalien soveltuvuuden valokuvien säilyttämiseen. • Kuvatyypin mukainen säilytystapa ja olosuhteet. Kuntokartoitukset • Tehdään kaikille konservointiin tuleville aineistoille, mutta voidaan tehdä myös yksistään. • Tärkeää ajantasaista tietoa aineistokokonaisuuden kunnosta • Kaikki konservointi- ja kuntokartoitustiedot Muskokseen ja Muskettiin • Projektissa on kuntokartoitettu esimerkiksi Atelier Nyblinin negatiivikokoelma vuosilta 18771922, yhteensä noin 112 000 negatiivia. Voidaan tehdä usealla eri tasolla tai tavalla: • Yksilöllinen, tarkka kuntotarkastus • Tarkka kuntotarkastus osalle aineistoa otantana • Koko aineiston kunto kartoitetaan, mutta suppeammilla tiedoilla Selluloosanitraattinegatiivit • Projektissa digitoidaan esimerkiksi Kai Donnerin nitraattinegatiiveja, joista osassa vaurioitumisprosessi alkanut. • 1886-1950 • Ongelmana kemiallinen epävakaus • Vaurioituminen etenee asteittain. • Peruuttamaton reaktio • Riittävän alhaiset lämpötila ja kosteus hidastavat merkittävästi kemiallisia reaktioita eli vaurioitumisprosessia. • Ilmankosteuden vaikutuksesta syntyy voimakkaasti hapettavaa typpihappokaasua. Haitallista myös muille materiaaleille • Nitraattinegatiivit eristettävä muista aineistoista omaan olosuhdesäädeltyyn, hyvin ilmastoituun säilytystilaan. • Helposti syttyvää Kai Donnerin nitraattinegatiiveja Lähde: NEDCC https://www.nedcc.org/assets/media/documents/05PH_01FilmBaseGuide.pdf Selluloosa-asetaattinegatiivit • • • • • • • • • Valokuvaamo Kuvasiskojen ja Pekka Kyytisen aineistossa selluloosa-asetaattinegatiiveja Pienessä osassa etikkasyndroomaa Kehitettiin nitraattifilmin tilalle. Selluloosadi-, seka- ja selluloosatriasetaattifilmit 1925 lähtien Kuivuus, kosteus, korkeat lämpötilat ja näiden vaihtelut edistävät vaurioitumista. Oikeanlaiset olosuhteet estävät vaurioitumisen alkamisen ja/tai hidastavat vaurioitumista. Hajoamisen alkuvaiheessa syntyy etikkahappoakaasua. Hajoamisprosessissa filmipohja alkaa haurastua, kutistua ja taipua, ja lopulta muodostuu ns. kanavia. Peruuttamaton reaktio taiteilija Simo Sakari Aaltonen, 1959 Kuvasiskot Toimenpiteet selluloosanitraatti- ja -asetaattinegatiiveille • Selluloosaasetaattinegatiiveille etikkasyndroomaseuranta A-D-stripeillä (Image Permanence Institute) • Kuntokartoitukset • Aineiston seulonta • Säilytysolosuhteista ja – materiaaleista huolehtiminen • Digitointi Lasinegatiivit • Projektissa on konservoitu ja digitoitu mm. Vivi Richterin, Björn Cederhvarfin (AKF) sekä vuoteen 1918 liittyviä lasinegatiiveja. Vielä tulossa Reinhold Hausenin varhaisia lasinegatiiveja. • Märkälevynegatiivit 1855-1880, jonka jälkeen kuivalevynegatiivit syrjäyttivät. Kuivalevyt käytössä aina 1950-luvulle asti. • Lasinegatiivien yleisinä ongelmina mm. emulsion irtoaminen, lasilevyn rikkoutuminen, hopeapeili Varhaiset kuvatyypit • Projektissa lähinnä ambro-, pannoja ferrotyypit, joista osa kuvaamattomia ja suojaamattomia. Muutama daguerrotyyppi. • Daguerrotyypit 1839-1860, ambrotyypit 1852-1870, pannotyypit 1853-1880, ferrotyypit 1853-1930 • Ainutkertaisia • Erityisen herkkiä vaihteleville olosuhteille • Dokumentointi, konservointi- ja suojaustoimenpiteet Autochromet • Reino Pietinen alkoi kuvata menetelmällä 1912. • Osa kuvista suojaamattomia • Autochrome on varhainen värivalokuvausmenetelmä. • 1907-1935 • Harvinainen kuvatyyppi • Autochromet herkkä aineistoryhmä: valo, kosteus ja korkea lämpötila hyvin haitallisia Ennen konservointia -dokumentointikuva Toimenpiteet • Perusteellinen kuntokartoitus: Mikroskooppikuvaus Dokumentointikuvat Kirjallinen dokumentointi • Puhdistus • Suojaaminen Tarvittaessa rakenteen suojaus Ulkoinen suojaus Mikroskooppikuva värirasterikerroksesta Ajatuksia ja huomioita projektista Lähikuva kemiallisesti vaurioituneesta lasinegatiivista • • • • • • Projektin perusteellinen ja huolellinen suunnittelu Projektin etenemisen seuranta projektin aikana Standardit ja alan käytäntöjen noudattaminen Ammattitaitoiset työntekijät Yllättäviä tilanteita tulee Ryhmätyötä • Valokuvat kemiallisilta ominaisuuksiltaan monimutkainen materiaaliryhmä ja kullakin kuvatyypillä omat erityispiirteensä. Tämä tiedostettava ja otettava huomioon joka vaiheessa. • Digitaalinen tallenne ei korvaa alkuperäistä aineistoa. • Digitointi on työvaihe, ei lopullinen tavoite. Kiitos! [email protected] Mikroskooppikuva vauriosta
© Copyright 2025