1. No category

M E T S
L I I T E
Metsätehon oppaaseen
RÄJÄHDYSAINEET JA NIIDEN
KÄYTTÖ METSÄTALOUDESSA
ÄT E H 0
Rauhankatu 15
HELSINKI 17
Arvoisa oppae.n lukija
Räjähdysaineiden käyttöä ja käsittelyä koskevat säännökset ja määräykset ovat
Metsätehon oppaan ilmestymisvuoden (1953) jälkeen osittain muuttuneet.
säännökset ja määräykset ovat löydettävissä seuraavista
asetu.~sista
Uudet
ja päätök-
sistä.
Valtioneuvoston päätös räjäytystöiden suorittamisesta
362/65
Muutokset edellä mainittuun
684/65
(Valtion painatuskeskus)
_,,_
)
Asetus räjäytystyön valvojien
pätevyyskirjoista
386/66
-"-
556/59
-"-
Räjäytysaineita ja niiden käsittelyä koskevia
määräyksiä
Sosiaaliministeriön vahvistamat
teknilliset turvallisuusohjeet
(Tapaturmantor j'.l...'1ta r .;· .)
197C
Määräykset vaarallisten aineiden
kuljett('.misesta (VAK)
(Rautatiehallitus)
Helsingissä
24.
hclmikuu~a
1970
M E T S Ä T E H 0
RÄJÄHDYSAINEET JA NIIDEN
KÄYTTO METSÄTALOUDESSA
TOIMITTANUT
A U L 1 S E. H A K K A R A 1 N E N
METSÄTEHON OPPAITA
Helsinki 1953.
Oy Kirjapaino F. G. Lönnberg
ALKUSANAT
Metsätöiden yleisen koneellistamisen rinnalla räjähdysaineiden
käyttö erilaisissa rakennus-, raivaus- ja perkaustöissä on viime
aikoina lisääntynyt huomattavassa määrin. Lisäksi ne ovat saaneet uuden käyttömuodon ojitustoiminnassa. Koska räjäytystyön
taloudellisuus riippuu ratkaisevasti oikeasta räjähdysaineen valinnasta ja käytöstä ja koska itse työssä on olemassa tapaturmanvaara, on tärkeää tuntea räjähdysaineiden ominaisuudet ja
soveltuvuus eri töihin sekä niiden käsittelyssä huomioon otettavat turvallisuusnäkökohdat.
Aikaisemmin v. 1939 on ilmestynyt S. H a r no n toimittama
"Räjäytystöiden käsikirja", jossa on hyvin perusteellisesti ja
seikkaperäisesti selostettu räjähdysaineita ja niiden käyttöä . Tätä
kirjaa ei ole enää saatavissa, ja se on liian laaja metsätyömailla
käytettäväksi . Lisäksi räjähdysaineet ja räjäytystekniikka ovat
jonkin verran kehittyneet kirjan julkaisemisen jälkeen. Näistä
tekijöistä johtuen Metsäteho on katsonut aiheelliseksi laatia
nimenomaan metsätöitä varten opaskirjasen räjähdysaineista.
Tähän on osaltaan ollut vaikuttamassa myös Metsätehon konekurssien osanottajien räjähdysaineita valaisevaa luentosarjaa
kohtaan osoittama mielenkiinto.
Opaskirjasessa, joka on tarkoitettu lähinnä räjäytystöiden suorittajille ja työtä valvoville piiriesimiehille ja työnjohtajille, käsitellään eri räjähdysaineita ja niiden käytössä metsätöissä huomioon otettavia tekijöitä . Räjäytystöiden kustannusarvion laatimista varten siinä on esitetty keskimääräisiä, suuntaa antavia
työmenekki- ja räjähdysaineen kulutuslukuja. Sen sijaan räjäy3
tystöiden kannattavuuteen muihin työmenetelmi in verrattuna ei
sanottavasti ole puututtu, koska tätä kysymystä on valaistu yksityiskohtaisesti esimerkiksi metsäteiden rakennusoppaissa .
Opaskirjasessa esitetyt tiedot pohjautuvat huomattavalta osalta
asiaa koskeviin, aikaisemmin julkaistuihin kirjoituksiin, ennen
kaikkea S. H a r n on julkaisuihin, ja osittain Metsätehon jäsenyhtiöiden saamiin kokemuksiin. Ojien räjäyttämistä koskevaa
osaa laadittaessa on saatu arvokka ita tietoja Metsätieteellisen
tutkimus 1a itoksen Suontutki musosastolta.
Käsikirjoituksen ovat hyväntahtoisesti tarkastaneet räjähdysaineiden käytön tarkastaja S. H a r n o ja eversti M. T .i u k k a,
jotka ovat antaneet monia arvokkaita ohjeita ja neuvoja. Metsäneuvos P. Mansner on tutustunut ojien räjäyttämistä koskevaan osaan antaen varteen otettuja lisätietoja. Kirjasen toimittamisesta on Metsätehossa huolehtinut metsänhoitaja A u 1 i s
E. H a k k a r a i n e n.
METSÄTEHO
4
RÄJÄHDYSAINEET
Räjähdysaineilla tarkoitetaan sellaisia kemiallisia yhdisteitä tai
mekaanisia seoksia, joissa tietty ulkopuolinen voima, isku, lämpö, valo tai kemiallinen vaikutin voi aiheuttaa hyvi n nopean
palamisen, jolloin vapautuu huomattavia kaasu- ja lämpömääriä.
Koska kaasut laajenevat lämmetessään, ne suorittavat tällöin
työtä, jota nopeutensa vuoksi kutsutaan räjähdykseksi.
Räjähdysaineiden soveltuvuus räjäytystöihin riippuu niiden käsittelyvarmuudesta, lähinnä herkkyydestä sekä niiden tehosta ja
kyvystä säilyttää ominaisuutensa eri olosuhteissa muuttumattomina.
Metsätöihin soveltuvan räjähdysaineen tulee olla :
herkkyydeltään sellaista, että sitä voidaan vaaratta kuljettaa ja käyttää, mutta toisaalta se on tarvittaessa saatava vaikeuksitta räjähtämään tarkoitustaan vastaavilla
sytytysvälineillä,
vaikutukseltaan tehokasta ja hinnaltaan halpaa,
kestävää, jotta sitä voidaan säilyttää ja käsitellä sään
vaihteluista huolimatta kokoomukseltaan ja ominaisuuksiltaan muuttumattomana,
sen muotoisina ja kokoisina kappaleina, että sitä voidaan
helposti kuljettaa ja käyttää erilaisten panoksien valmistamiseen .
F:äjähdysaineiden herkkyys ulkoisille vaikuttimille vaihtelee eri
laaduilla verraten paljon . Metsätalouden räjäytystöissä , joissa
5
työn liikkuvuuden vuoksi räjähdysaineita joudutaan siirtelemään
paljon ja joissa työvoima on vähemmän ammattitaitoista kuin
suurilla räjäytystyömailla, on yleensä pyrittävä välttämään hyvin
herkkiä räjähdysaineita . Käyttökelpoisuuden ehtona on, että
räjähdysaine saadaan nollilla räjähtämään .
1 eho eli voimakkuus . on räjähdysaineiden taloudellisesti tärkein
ominaisuus. Voimakkaimmat räjähdysaineet vaikuttavat murskaavasti, heikoimmat enemmän halkaisevasti ja lohkaisevasti.
Työn laadusta ja eri räjähdysaineiden hintojen välisistä suhteista
riippuu, mitä kulloinkin käytetään . Räjähdysaineen tehoon vaikuttavat muodostuvien kaasujen sekä lämmön määrä ja ennen
kaikkea palamisnopeus. Kuta nopeampaa palaminen on ja kuta
enemmän kaasua ja lämpöä syntyy, sitä voimakkaampaa räjähdysaine on . Tehoon vaikuttavat myös sytytystapa ja räjähdysaineen kunto. Esimerkiksi kiviruuti räjähtää nollilla sytytettäessä
huomattavasti voimakkaammin kuin tulilangan pistoliekillä . Dynamiitti, joka nollilla sytytettynä on voimakkain siviiliräjähdysaineemme, ei tulella sytytettynä tavallisesti räjähdä, vaan palaa
savuten ja liekehtien . Jos räjähdysaineet pilaantuvat, niiden voimakkuus pienenee. Räjähdysaineita käytettäessä on muistettava,
e t t ä n i i d e n t e h o o n s u u r i n, k u n p a n o s s i j o it et aan tiiviisti pieneen suljettuun tilaan
j a s y t y t t ä m i n e n s u o r i t e t a a n r i i t t ä v ä n v o irr. a k k a a 1 1 a n a 1 1 i 1 1 a .
Räjähdysaineiden kestävyys riippu u ratkaisevast i siitä, missä
määrin ne ovat arkoja kosteuden ja veden vaikutukselle . Varastoinnissa ja käytössä on otettava huomioon, että useimmat laadut
sisältävät aineita, jotka imevät itseensä kosteutta hyvin herkästi,
vieläpä ilmasta. Koska kosteus pienentää niiden tehoa, ne on
aina suojattava siltä. Taikinamaiset aineet (dynam i itti ) kestävät
kosteutta huomattavasti paremmin kuin jauhemaiset. Dynamiittia
lukuun ottamatta muut siviilirä jähdy saineet pilaantuvat veden
kanssa kosketuksiin joutuessaan verraten pian. Kaikki nykyiset
räjähdysainelaadut ovat käytä nnöllisesti katsoen jäätymättömiä .
6
Räjähdysaineiden käyttöä rajoittaa eräissä tapauksissa niiden ja
. varsinkin muodostuvien kaasujen myrkyllisyys. Mainittakoon,
että kostuneiden tai muuten pilaantuneiden räjähdysaineiden
palaessa muodostuvat kaasut sisältävät tavallisesti hiilimonoksiidia eli häkää. Metsätalouden räjäytystöissä kaasujen myrkyllisyydestä ei kuitenkaan ole sanottavaa haittaa.
A. DYNAMllTIT
Kaikki nykyiset dynamiittilaadut ovat ns . gelatiinidynamiitteja.
Niiden pääaineena on nitroselluloosalla gelatinoitu nitroglyseriini, johon jäätymisen estämiseksi on lisätty nitroglykolia. Koska
gelatiinimainen räjähdysaine on sellaisenaan liian voimakasta
tavallisiin räjäytystöihin, siihen on lisäksi sekoitettu voimakkuudeltaan heikompaa ammoniumnitraattia.
Dynamiitin käytössä ja säilytyksessä huomioon otettavat tekijät:
- · Se on voimakkain ja murskaavin siviilikäytössä esiintyvistä
räjähdysaineista .
Se on taikinamaista, muovailtavaa massaa, jota myydään
parafinoidulla paperilla päällystettyinä patruunoina. Siitä valmistettujen kivipommien päällyksenä on kartiomainen bakeliittikuori.
Se on hyvin herkkää ja sitä on suojeltava iskuilta, hankaukselta, lämmöltä ja tulelta. Äkkiä kuumennettaessa se räjähtää .
Lämmin dynamiitti on hyvin iskun arkaa. Nykyiset laadut ovat,
kuten mainittu, käytännöllisesti katsoen jäätymättömiä, sillä ne
jäätyvät täydelleen vasta alle -30 °C lämpötilassa . Pakkasen
vaikutuksesta ne tosin jonkin verran kovettuvat, mutta pehmenevät pian esimerkiksi lämpimässä huoneessa. Jäätynyttä ja kovettunutta dynamiittia ei saa käsitellä kovilla esineillä eikä puristella tai katkaista . Se on ennen käyttöä sulatettava joko kuivassa
astiassa, joka upotetaan lämpimään (korkeintaan + 50°C) veteen,
toi lämpimässä ( + 20 ... 30°C) huoneessa . Sitä ei saa sulattaa
avonaisella tulella, uunissa tai muuten nopeasti lämmittämällä.
7
Se kestää kosteutta paremmin kuin muut räjähdysaineet ja
säilyy vedessä räjähdyskykyisenä useita tunteja . Teho on kuitenkin suurin, kun sitä suojellaan kosteudelta .
Räjähdyskaasut ovat vaarattomia, jos palaminen on täydel listä . Päinvastaisessa tapauksessa muodostuu hiilimonoksiidia eli
häkää. Dynamiitti on myrkyllistä. Jos sitä käsitellään paljain käsin tai jos varastossa joudutaan hengittämään siitä lähteviä
kaasuja, se voi aiheuttaa varsinkin tottumattomalle päänsärkyä
ja pahoinvointia. Dynamiitin käsittelyn jälkeen kädet on aina
pestävä.
-
Dynamiitti on säilytettävä kuivassa varastossa, sillä kosteassa
se ajanmittaan menettää herkkyytensä ja räjähtämiskykynsä. Se
on yleensä käytettävä loppuun vuoden kuluessa valmistuspäivästä .
Voimakkuutensa vuoksi tavallinen d y n a m i i t t i s o v e 1t u u parhaiten ehyen ja kovan kallion sekä
kivi en a mm u n taa n porapanoks ina . Ojitus- ja kivien
räjäytystöihin on saatavissa erikoisvalmisteisia laatuja. Dynamiitti on valmis räjähdysaine, ts . sen räjäytyskuntoon saattamisessa ei tarvita muuta kuin nalli . Sytyttäminen on suoritettava
vähintään nallilla n :o 6, mutta varminta on käyttää nallia n:o 8,
varsinkin jos dynamiitti on vanhaa .
N y k y i set
d y n a m i i t t i 1a a d u t :
E x t r a-dynamiitti on voimakkain ja murskaavin. Se kestää kosteutta ja vettä paremmin kuin muut laadut ja soveltuu siten hyvin myös vedenalaisiin töihin . Sitä valmistetaan ny!<.y isin vain
erikoistilauksesta.
F o r c i t-dynamiitti on herkemoää kosteuden vaikutukselle ja
sen voimakkuus on jonkin verran p ienemp i kuin edellisen .
V i h tavu o r en dynamiitti vastaa omina isuuksi ltaan Forcitdynamiittia . Erikoistilauksesta valmistetaan myös voimakkuudel taan Extra-dynamiittia vastaavaa laatua .
0 j i t u s d y n a m i i t t i on huomattavasti herkempää kuin tavallinen dynamiitti. Muilta ominaisuuksiltaan ne ovat likimain
samanlaisia. Herkkyytensä vuoksi ojitusdynamiittia on käsiteltävä suurella varovaisuudella eikä se samasta syystä kestä pitkäaikaista varastointia.
Pi s i n v a r a st o i m i sa i k a o n
3 ... 4 k k. valmistuspäivästä lukien. Kauemmin varastoitaessa
se menettää herkkyytensä muuttuen tavalliseksi dynamiitiksi.
F o r s i i t t i-pommi sisältää voimakasta erikoisdynamiittia.
on tarkoitettu kivien rikkomiseen pintapanoksina.
Se
V a 1 m e t-kivipommi ei varsinaisesti kuulu dynamiittien ryhmään, sillä sen pääaineena on käsittelyvarma ja kosteutta kestävä trotyyli. Se on samoin kuin edellinen tarkoitettu kivien rikkomiseen pintapanoksena, mutta sen palamisnopeus on suurempi.
B. AMMONIUMNITRAATTI- ELI NS. VARMUUSRÄJÄHDYSAINEET
Varmuusräjähdysaineet ovat vaalean- tai tummanharmaita jauhemaisia seoksia. Pääaineena niissä on ammoniumnitraatti, jonka
räjähdysteho sellaisenaan on hyvin heikko. Lisäämällä siihen
pieniä määriä nopeasti palavia räjähdysaineita (trotyylia ja piirautaa) on saatu voimakkaasti räjähtäviä seoksia. Niiden teho
on jonkin verran heikompi, mutta käsittelyvarmuus on huomattavasti parempi kuin dynamiittien. Käsittelyvarmuutensa ja halpuutensa vuoksi ne soveltuvatkin yleensä metsätalouden räjäytystöihin paremmin kuin muut räjähdysaineet. Niiden käyttöä
vaikeuttaa kuitenkin se, että ne pilaantuvat hyvin helposti kosteuden vaikutuksesta.
Varmuusräjähdysaineiden
otettavat tekijät:
käytössä
ja
säilytyksessä
huomioon
Ne ovat käytännöllisesti katsoen täysin iskun, hankauksen
jo tulen kestäviä ja syttyvät vain nollilla . Pakkasessa niiden omi9
naisuudet säilyvät muuttumattomina. Klorootin kanssa ne muodostavat itsestään syttyvän seoksen.
Jauhemoisina aineina ne ovat hyvin arkoja kosteudelle . Kosteuden vaikutuksesta varmuusräjähdysainepakkaukset aluksi kovettuvat, jolloin niiden teho pienenee ja syttyminen vaikeutuu.
Jos niitä säilytetään pitemmän aikoo kosteassa varastossa toi jos
ne joutuvat kosketukseen veden kanssa, ne tulevat käyttökelvottomiksi . Ennen käyttöä vormuusräjähdysaine on aina hierottovo
pehmeäksi. Ellei se tällöin pehmene, patruuna toi pommi on hyljättävä.
Räjähtäessään ne kehittävät verraten suuren koosumäärän .
Kaasut ovat vaorottomio .
Ne on säilytettävä ilmotiiviissä ostioisso kuivassa varastossa.
Niitä ei saa säilyttää sinkkiastioissa, eivätkä ne varastossa saa
joutuo kosketuksiin kloraotin toi mognesiumin kanssa .
N i i t ä v o i d o a n käyttää räjäytystöissä, joissa ei vaadita suurta murskoovuutto, esim e r k i ks i kivi en, p e hm e i d e n t o i r i k k i n ä i s t e n k a 1 1 i o i d e n s e k ä k o nt o j e n j o m o o n r ä j ä y t t ä m i s e s s ä joko reikä- toi
pintapanoksina. Ne ovat sellaisinaan valmiita käytettäviksi, jo
sytytys on suoritettava nollilla n :o 8.
E r i v· o r m u u s r ä j ä h d y s a i n e 1o o d u t:
T r i n i i t i n voimakkuus on n. 20 . .. 30 % pienempi kuin parhaiden dynomiittilootujen. Se esiintyy markkinoilla porofinoidullo paperilla päällystettyinä potruunoino.
A n i i t t i on kokoomukseltoon jo ominaisuuksiltaan triniitin
kaltaista. Sitä valmistetaan potruunoina jo pommeino, Ra j uroivouspommi. Roivouspommit samoin kuin muutkin varmuusräjähdysainepommit on päällystetty porafinoidullo pahville .
Kaikki pommit soveltuvat kantojen ja kivien nostamiseen tai rikkomiseen sekä jäätyneen maan räjäyttämiseen.
10
K a n t o p o m m i n palamisnopeus on jonkin verran suurempi
kuin triniitin. Muilta ominaisuuksiltaan ne ovat likimain samanlaisia.
J y ry pommi on ominaisuuksiltaan muiden pommien kaltai nen, mutta ei yhtä arka kosteudelle .
Ra i k k a-kivipommi vastaa ominaisuuksiltaan likimain triniittiä.
Nallia sijoitettaessa on noudatettava pommin kuoressa olevia
ohjeita.
C. KLORAATTI
K.loraatti, joka sisältää pääasiassa kaliumkloraattia, on ns. räjähdysaineen puolivalmiste, joka ei sellaisenaan räjähdä . Ennen
käyttöä se on kyllästettävä jollakin helposti syttyvällä nesteellä,
jolloin se muuttuu herkästi räjähtäväksi aineeksi . Nykyisin valmistetaan yksinomaan raemaista kloraattia .
Kloraatin käytössä ja säilytyksessä huomioon otettavat tekijät :
Kyllästetyn kloraotin voimakkuus on huomattavasti pienempi
kuin parhaiden dynamiittien.
Kyllästämätön kloraatti on täysin vaaratonta käsitellä. Kyl låstetty kloraatti, tai kloraotti, johon on sekoittunut hiilipitoisia
aineita, on hyvin herkkää, joten sitä on suojeltava iskuilta, honkoukselta jo ennen kaikkea tulelta . Varmuusräjähdysaineiden jo
dynomiitin kanssa kloroatti muodostaa itsestään syttyvän seoksen . Kyllästettyä kloraattio käsiteltäessä on muistettava, että
lämmön vaikutuksesta siitä haihtuu kyllästysnestettä, jolloin
muodostuu herkästi syttyvää kaasua .
Sekä kyllästämätön että kyllästetty kloraatti ovat verraten
arkoja kosteudelle, mutta jäätymättömiä .
Kyllästetty kloraotti on myrky lli stä ja sen räjähdyskaasut
sisältävät runsaasti häkää.
11
Kyllästettyä kloraattia ei saa varastoida. Kyllästämätön kloraatti on varastoitaessa suojeltava kosteudelta, sillä sen vaikutuksesta se kokkaroituu ja kutistuu eikä pysty imemään riittävästi kyllästysnestettä. Huonosti kyllästetty kloraatti ei tavallisesti räjähdä lainkaan.
Kloraatti s o v e 1 t u u m a a n, k a n t o j e n j a k i v i e n
r ä j ä y t t ä m i se e n . Panostettaessa se voidaan laittaa erikoisiin panospusseihin.
Niitä valmistetaan kahta kokoa, s:..iurempaan mahtuu n. 600 g ja pienempään n. 300 g kloraattia.
Kosteissa paikoissa on käytettävä vedenpitäviä pusseja tai makkarankuoria. Kloraatti vaatii syttyäkseen nallin n:o 8. Panoksen
tehoa voidaan suurentaa asettamalla kloraatin päälle pieni, nal1i l la varustettu dynami ittipanos (a l / 4 ... l /2 patruunaa). Dynamiitti on tällöin h u o 1 e 1 1 a eristettävä kloraatista.
Kyllästäminen
Asetuksen mukaan kloraatti on kyllästettävä petrolilla. Koska
kyllästettyä kloraattia ei voida säilyttää, kerrallaan on kyllästettävä vain se määrä, mikä tarvitaan . Rakeet kyllästetään kannellisessa peltiastiassa, johon laitetaan 8 tilavuusosaa kloraattia.
Tällöin vähintään l /3 astiasta on jäätävä tyhjäksi. Rakeiden
päälle kaadetaan sen jälkeen l tilavuusosa petrolia. Jotta kaikki
rakeet kyl lästyisivät, asti ao ravistetaan tai rakeita sekoitetaan
kevyesti puukapulalla . Kun kaikki petroli on imeytynyt, kloraatti
on valmista käytettäväksi . Rakeiden kyllästymisen kannalta on
tärkeää, että yhdessä astiassa kyllästetään kerrallaan korkeintaan 2 kg ja siihen laitetaan petrolia ja kloraattia ta r k a 11 e e n s u h t e e s s a l : 8 . Paakkuuntuneet rakeet on ennen
kyllästämistä murskattava. Kyllästäminen on suoritettava sateelta
jo lumelta suojatussa paikassa eikä tulta saa olla lähellä
Koska kloraatin kyllästäminen aiheuttaa muihin räjähdysaineisiin verrattuna huomattavan työn lisän ja kyllästäminen sekä
kyllästetyn kloraatin käsittely ovat verroten vaarallisia, sen käyttöä on varsinkin metsätalouden räjäytystöissä, jotka tavallisesti
12
joudutaan suorittamaan vähemmän ammattitaitoisella työvoimalla, tarkoin harkittava .
0. MUSTARUUTI
Mustaruuti, joka on hiilen, salpietarin ja rikin seos, on vanhin
käyttökelpoisista räjähdysaineista . Räjäytystöihin soveltuvana se
esiintyy markkinoilla kiviruudin nimellä . Se on mustaa, raemaista ainetta, jota valmistetaan seuraavia laatuja: pyöreärakeinen, karkealiuskainen ja hienojyväinen.
Kiviruudin käytössä ja säilytyksessä huomioon otettavat tekijät:
Se on teholtaan heikompaa ja vaikuttaa vähemmän murskaavasti, mutta enemmän lohkaisevasti ja halkaisevasti kuin
muut räjähdysaineet. Hienojyväinen laatu, josta saadaan t i iviimpi panos kuin muista, on voimakkainta ja pyöreärakeinen
vastaavasti heikointa.
Sitä on käsiteltävä varovasti, sillä se syttyy helposti kipinästä, iskusta tai hankauksesta. Rakeita ei saa murskata. Se
on jäätymätöntä.
Kosteus pienentää sen tehoa, ja se paakkuuntuu koviksi
kokkareiksi ja tulee käyttökelvottomaksi. Veden kanssa kosketuksiin joutuessaan se pilaantuu heti .
Sen räjähdyskaasut ovat myrkyllisiä .
Se on säilytettävä kuivassa varastossa ilmatiiviissä astiassa.
Se s o v e 1 t u u pienen murskaavuutensa vuoksi t a r v ek i v i e n 1 o u h i n t a a n s e k ä j ä ä n j a m a a n r ä j ä y tt ä m i se en. Se on sellaisenaan valm ista käytettäväks i ja
syttyy jo tulilangan pistoliekistä, mutta teho on kuitenkin noll i lla sytytettynä suurempi. Tällö in on käytettävä vähintään na llia n :o 4, mieluimmin suurempaa .
Eri räjähdysaineiden normaali muoto, pakkauksien mitat ja tä rkeimmät ominaisuudet selviävät taulukoista 1 ja 2 . Rä jäh dysaineiden hankinnasta, säilytyksestä ja ku l jetuksesta asetuksissa
annettuja määräyksi ä käsitellä än jä ljempänä (vrt. s. 90).
13
.....
Taulukko 1 .
~
Räjähdysaineiden ja sytytysvälineiden tärkeimmät ominaisuudet.
Räjähdysaine ja sytytysväli ne
Laatu
1 (konsistenssi)
Palami sno peus n.,
1
m/sek.
I'
·~
Käsittelyvarm uus
(herkkyys)
c
·"E-'°
0
o[
~
V>
::J
::J
-""'
V> - "
·- c
6"'
Extra-dynamiitti ······ ········ ·
Tavallinen
····· ····· ···· ·
"
Ojitus
······ ···· ·· ···
"
Forsiittipommi ............... ...
Va lmet-kivi pommi .. ............
Ammoniumnitraatti-räjähdysaineet .................. ......
Kivi ruuti ...........................
Kloraatti, kyllästämätön ......
Kloraatti, kyllästetty ............
Tu l ilankanalli ............. .. ......
Sähkönalli
··· ··· ............
Aikatulilanka .....................
"
lJ
~
·--"
:; -"
+-' -~
V>
::J
(lJ
+'
0
:::::;..
-"
c(lJ
c
"'
kiinteä, kova
0
0
1
0
0
1
1
1
1
0
jauhemainen
rae mainen
4000
300
3000
0
1
0
2
0
2
0
"
1.15
1.0
0.9
1.0
3
2
1
2
0
0
0
0
3
1
0
0
0
O*)
O*)
0
0
0
0
-
-
-
-
terva pääll.
guttaperk
kapääll.
······· ··· ··· ······ ··
0,01
0.011
0 = käytännö ll isesti katsoen tunteet on
1 - kestää verraten hyvin
2 = herkkä
3 - hyvin herkkä
-
3
3
0
0
3
~·~
~-- +-'
-s"' cE -g
(lJ
0
+-'
..c
Vl
~-~
:ro
::J
QJ
Q.
2
2
2
1*)
0
3
0
••
> =
>- .... "'
+'
"' c
>- +'
"'
2
2
3
1*)
0
-
"!:! c
~
>-.· - ·-
-"
1.5
1.5
1.5
1.5
1.6
1
1
~
-"
6500
6000
6000
6000
6500
muovailtava
(plast illinen)
rtl
Q)
'
'
""~
l
6
(8)
8
My
8
Va
My
My
Pi
1
Pi = syttyy tu lilangan pistoliekistä
Va = vaarattomia
My = myrkylli siä
'") - edellyttäen , että päällys on ehyt
)
Va
8
-
-
-
V')
Taulukko 2.
Räjähdysaineiden ja sytytysvälineiden mitat ja pakkaus.
1
Räjähdysaine ja sytytysväline
Extra-dynamii t ti
Forc i t
..
Vihtavuoren ..
Normaalimuoto ja -mitat
}
1
Valr:iistaia
Pakkaus
'
Valmistetaan vain erikoistilauksesta
Patruuna: 23 X 100 mm, paino 60 g
\ Pahvikoteloihin
n. 1.0 tai 2.5 kg } 1
23 X 180 ..
110 " ......... j kotelot laatikoihin
25 kg
2
a
30 X 50
30 X 75
30x 100
a
..
..
..
l
..
50 .. . .. .. .. .. }
Ojitus
..
..
75 ,. .........
Pahvikoteloihin a 2,5 kg
J
..
100 ...... .. .. .
Forsiittipomm i .............. .
1
Katkaistu kartio: n:o 0 ... 3, paino 100, 300, }
Laatikoihin a 100 ... 25 kpl
500 ja 1 000 g ............. .
Valmet-kivi pommi .. ..... ..
paino 500 g ............... ..
..
a 50 kpl
3
\ Pahvikote/oihin a 1.0 kg
2
Aniitti ..... . .... ........ ......
Patruuna: 27 X 100 mm, paino 65 g ........ .
Trin11tt1 .. ....... .. ........... ..
J kotelot laatikoihin a 20 kg
Pommi n:o 2: 50 x 95 mm, paino 200 g .. .
1
Kantopomm i ... .. ............ .
"
" 3 : 50 X 115 ,.
,.
250 ,, .. .
..
500 .... .
4: 80 X 110 ..
Laatikoihin a 100 kpl
Pommi n:o 2: 50x 95 ..
..
200 .,. ..
{ 2
Raju -rai vauspomm i ...... .. .
,.
3:
50
X
135
,.
300
,.
..
.
f
j 3
Pommi:
55
x
100
..
200
....
.
Jyry-pommi .... ...... .. .. .
J
\ Pommi n:o 0: paino 150 g .................... .
5
Raikka-kivipommi ........... .
" " 1 : " 500 " . . .. ..... " ........ . Laatikoihin a 50 kpl
J
"
" 2:
" 900 " ...... .. ............ . J
J
4
Raemainen ...... ........ . ... . ... ............. .... .. .
Pusseihin a 2 kg ja laatikoihin a 20 kg
K/oraatti
\ Pyöreärakeinen laatu: jyvän suuruus 5 ... 8 mm } Pahvikoteloihin a 0,5 ja 1.0 kg,
Karkea! iuskainen ..
..
..
5 ... 12 ..
Kivi ruuti
} 6
kotelot laatikoihin a 50 kg
1}
1
f
}
Tulrlankanal/ i
Sähkönal/i ................... .
Aikatulilanka ............ .. .. ..
(.Jl
Valmistajat:
Hienojyväinen
..
..
..
1 .. . 2
l
l
1
l
..
Nal/i n:o 6, mitat: 6.8 x 35.0 mm . . .. .. . . . .. \. Pahvikoteloihin a 100 kpl. kotelot
..
,, 8,
..
6.8 X 48 .5 .. . ........... j laatikoihin a 1000 ... 10000 nallia
Pahvikoti;: loihin
10 kpl, kotelot
Nal/i n:o 10, mitat: 6,8 x 54.0 mm ........... .
pakkauksissa a 100 nall ia
Vyyhdeissä a 7.3 m, nipuissa a 20
Tervapääl/ysteinen, langan paksuus n. 6 mm
vyyhtiä, laatikoissa 5 nippua tai
vyyhdeissä a 6 m, nipuissa a 10
Guttaperkkapäällysteinen .... ........ ... ........ .
vyyhtiä, laatikoissa 10 nippua
1. Suomen Forsiitti-Dynamiitti Oy
2. Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy
3, Valmet Oy
a
4. Elektrokemiallinen Oy
5. Raikka Oy
6. Tuotetaan ulkoa
}
~ja
} 5
}
~ja
} 3
E. PILAANTUNEIDEN RÄJÄHDYSAINEIDEN KÄSITTELY
Räjähdysaineista annetun asetuksen mukaan pilaantuneita tai
muuten turmeltuneita räjähdysaineita tai sytytysvälineitä ei saa
käyttää, vaan ne on hävitettävä. Pilaantumisen syynä on useimmiten huono varasto, jossa kosteus ja lämpötilan vaihtelut turmelevat räjähdysaineen.
D y n a m i i t i n pilaantumisen merkkeinä ovat paperipäällyksen pinnalle ilmestyvät suolakiteet, patruunan paisuminen ja
muuttuminen lopulta vuotavaksi sekä siitä lähtevä pistävä haju.
Pilaantunutta, varsinkin vuotavaa dynamiittia on käsiteltävä
hyvin varovasti.
Hävitystapa: patruunat, joiden käärepaperi on poistettu, asetetaan riviin päät vastakkain. Rivi tehdään tuulen suuntaan ja
sytytetään tuulen alapuolelta pitkällä tulilangalla ilman nallia.
Syttymisen varmentamiseksi ensimmäisen patruunan alle on asetettava petrolilla kastettu paperi. Hävittäminen on suoritettava
syrjässä asunnoista ja kulkureiteistä, ja suoritusaikana on ehdottomasti suojauduttava.
Pilaantuneen
v a r m u u s r ä j ä h d y s a i ne p a t r u u n a n
tai -pommi n tuntee valkoisista kiteistä. Vähitellen aine muuttuu vellimäiseksi, jolloin se on menettänyt tehonsa.
Hävitystapa : heitetään virtaavaan tai upotetaan syvään veteen.
Kivi ruuti muuttuu pilaantuessaan
k 1 ora a t t i kutistuu sekä kivettyy.
koviksi
kokkareiksi
ja ·
Hävitystapa: kuten varmuusräjähdysaineet.
Pieniä, alle 5 kg räjähdysainemääriä voidaan syrjäisillä seuduilla hävittää myös räjäyttämällä .
16
SYTYlYSVÄLINEET
Sytytysvälineillä tarkoitetaan niitä laitteita tai välineitä, joiden
avulla panos saadaan räjähtämään. Niiden valintaan ja käyttöön on kiinnitettävä suurta huomiota, sillä huomattava osa epäonnistuneista tai tapaturmaan päättyneistä räjäytyksistä aiheutuu yleensä viallisista sytytysvälineistä tai niiden huolimattomasta ja väärästä käytöstä.
Panas voidaan sytyttää joko tulilanka- tai sähkösytytyksellä.
A. TULILANKASYTYTYS
1. Tulilankanalli
Tulilånkanalli (räjähdysnalli) on voimakasta, herkästi syttyvää
räjähdysaineseosta sisältävä metalli- tai pahvihylsy. - Nykyiset
kotimaiset nallihylsyt on valmistettu punamessingistä eli tompakista. - Seoksen ylimmän osan muodostaa ns. alkupanos ja
alimman ns. pääpanos. Herkän alkupanoksen suojana on ylösalaisin oleva kuparikuppi, jonka pohjassa on ns. sytytysreikä
(kuva 1, s. 20) .
Koska alkupanos voi räjähtää pienestä iskusta, hankauksesta
tai kipinästä, nallien käsittelyssä on noudatettava suurta varovaisuutta . T apaturmien välttämiseksi sitä ei saa painaa eikä
hangata tulilangalla tai muulla esineellä . Nallien sisässä olevaa sahajauhoa, joko suojelee räjähdysaineseosta kosteudelta,
f: ; missään tapauksessa saa poistoa roapimalla. Nalleja on va17
rottava puristamasta räjähdysaineseoksen kohdalta eikä niitä
saa käsitellä tulen läheisyydessä.
Nallit on huolella suojattava kosteudelta, sillä se turmelee räjähdysaineseoksen. Ne on säilytettävä kuivassa, tulelta suojatussa varastossa e r i 1 1 ä ä n v a r s i n a i s i s ta r ä j ä h d y sa i ne i s ta. Ennen varastointia on tarkastettava, että nallien
sisässä on sahajauhoa. Tarvittaessa hylsyt on täytettävä kuivalla sahajauholla . Työmaalla nallit on pidettävä erillään räjähdysaineista p u i s i s s a n a 1 1 i r a s i o i s s a. Työn päätyttyä
ne on peitettävä huovalla ja itse rasia on edullista kääriä paperiin. Jos on pelättävissä, että nallien kunto on varastoimisen
johdosta huonontunut, niiden teho on tarkastettava ennen räjäytystöihin ryhtymistä ampumalla kulloinkin käytettävästä räjähdysaineesta valmistettuja pieniä koepanoksia .
Voimakkuutensa mukaan nallit on numeroitu heikoimmasta
alkaen 1 ... 10. Metsätalouden räjäytystöissä tulee pääasiassa
kysymykseen nalli n:o 8. Nallia valittaessa on muistettava, että
yleensä on edullisempaa käyttää liian suurta kuin pientä nallia.
Ulkolaisia nalleja käytettäessä on varmistauduttava, että niiden
voimakkuus on sama kuin vastaavannumeroisen kotimaisen
nallin.
2. Aikatulilanka
Aikatulilangan pääosat ovat ruutiydin ja sitä ympäröivä juuttitai puuvillakerros. Koska ruutiydin pilaantuu kosteuden vaikutuksesta, lanka on päällystetty guttaperkalla, kumilla tai tervapitoisilla aineilla .
Kotimaisen aikatulilangan palamisnopeus on n. 1 cm/ sek. Jos
eristyskerros on ehyt, palamisnopeus säilyy vedessä muuttumattomana n . 15 min. Vedenalaisissa räjäytystöissä on käytettävä
guttaperkka- tai kumipäällysteistä lankaa, sillä se kestää kosteutta enemmän kuin tervapäöllysteinen . Vaikka tulilanka on
18
notkeaa, sitä on murtumisen estämiseksi taivutettava varovasti
eikä siihen saa tehdä jyrkkiä mutkia. Pakkasen vaikutuksesta
se tulee hauraaksi ja murtuu helposti. Murtumat aiheuttavat
epätasaisen palamisen tai tulilanka sammuu . Palaminen voi jatkua murtuneessa tulilangassa hitaasti juutti- tai puuvillakerroksessa. Aikatulilankaa on suojeltava korkealta lämmöltä ja suoranaiselta auringonpaisteelta, koska tällöin pehmenevö eristyskerros voi imeytyä ruutiytimeen ja hidastaa palamista tai aiheuttaa tulilangan sammumisen. Kloraattiräjähdysaineita käytettäessä on varottava, ettei tulilanka joudu kosketuksiin räjähdysaineen kanssa, sillä se turmelee tulilangan.
Tulilanka on sä i lytettävä kuivassa ja viileässä varastossa, jonka
lämpötila ei saa laskea 0 ° C alapuolelle. Ennen käyttöä varastossa olleen tulilangan palamisnopeus on tarkastettava polttamalla sitä pieni pätkä. Jos tällöin kipinöitä sinkoilee tulilangan
päällyksen läpi, sitä ei saa käyttää .
3. Räjähtävä tulilanka
Räjähtävä tulilanka eroaa aikatulilangasta ennen kaikkea suu1emman palamisnopeutensa puolesta, joka on n . 5 000 ... 7 500
m/sek. Sitä voidaan käyttöä varsinkin vedenalaisissa töissä yhdistämään panoksia, jotka halutaan räjäyttää tuli lankasytytyksellö samanaikaisesti. Tällöin yhteen panokseen sijoitetaan
nallitettu aikatulilanka ja muut panokset yhdistetään siihen
räjähtävällä tulilangalla . Kaikki muut paitsi varmuusröjöhdysaineet syttyvät räjähtävän tulilangan liekistä ilman nallia .
Räjähtävän tulilangan katkaiseminen on suoritettava terävä l lä
veitsellä puualustan päällä ja samalla kohdalla saa leikata vain
kerran. Päät on katkaisemisen jälkeen erist ettävä. Sitä on saata\'issa vain erikoistilauksesta.
19
O/,t-e/n
~1!11111~1~1111~1@11111111111111m111i -~
4BC
f/dörin
Kuva 1. Nallin kiinnittäminen tulilankaan. " Oikein", nalli on puristettu kiinni
nallipihdeillä, tulilangan pää on leikattu suoraksi. "Väärin", nalli on puristettu kiinni
hohtimilla, jolloin nallihylsy on rikkoutunut ja tulilangan ruutiydin vioittunut. Tä llä
tava lla kiinnitetty nalli ei tavallisesti syty. Huomaa tulilangan viisto pää, joka on
taipunut suojuslevyn eteen estäen nallin syttymisen. A = reiiillinen suojuslevy,
B = alkupanos ja C = pääpanos.
4. Hallin kiinnittäminen
Nallin kiinnittäminen tulilankaan suoritetaan seuraavasti:
Tulilangan nalliin asetettava pää leikataan terävällä veitsellä kohti suoraksi. Varastossa olleen tuli langan päästä
katkaistaan tällöin vähintään 1 cm pituinen pala .
Nallia
sahajauho
tulilangan
panos jää
olkupanos.
kopautetaan kevyesti kämmenpohjaa vasten,
karisee pois. Nalliin jäänyt sahajauho voi
pistoliekin siirtymisen nallin alkupanokseen,
räjähtämättä . Tämän jälkeen tarkastetaan
Jos se on mustunut, nalli on hyljättävä.
jolloin
estää
jolloin
nallin
Tulilangan kohtisuoroksi leikattu pää työnnetään va rovasti
nallin sisään alkupanoksen lähelle. Se ei saa olla siinä kiinni,
sillä tällöin tulilangan pää nallia puristettaessa voi painaa alkupanosta, jolloin nalli saattaa räjähtää.
Nallin suu puristetaan tulilankaan kiinni erikoisilla n a 1 1 ip i h d ei 1 1ä. Nallia ei missään tapauksessa saa kiinnittää
hampailla puremalla . Puristaminen suoritetaan nallin ylä-
20
päästä n. 1/2 cm alaspäin. Tätä alempaa sitä ei saa puristaa.
Liitoksen tulee olla niin luja, ettei tulilanka pääse irtautumaan
eikä liikkumaan. Puristamista ei saa suorittaa liian lujasti, sillä
tällöin nallin hylsy voi rikkoutua tai tulilangan ruutiydin vioittua. Hohtimilla tai tavallisilla linjapihdeillä puristettaessa hylsy
tavallisesti rikkoutuu (kuva 1). Nallit, joiden hylsy on rikkoutunut, on hyljättävä.
-- Koska nallin räjähdysaineseos ja tulilangan ruutiydin pilaantuvat kosteuden vaikutuksesta, tulilangan ja nallin liitoskohta
on varsinkin kosteita paikkoja panostettaessa suojattava eristysnauhalla. Koska öljyt ja rasvat turmelevat tulilangan, niitä ei
saa käyttää tähän tarkoitukseen.
B. SÄHKöSYTYTYS
Sähkösytytyksen eduista tulilankasytytykseen verrattuna
nittakoon:
mai-
Samanaikaisesti voidaan sytyttää useampia panoksia.
Räjähdyshetki voidaan ennakolta tarkoin määrätä ja siten
välttyä ennenaikaisen syttymisen aiheuttamilta vaaroilta.
-
Sytytys voidaan suorittaa käytännöllisesti katsoen miltä etäitahansa.
~yydeltä
-
Vedenalaisissa räjäytystöissä sen toiminta on varmempaa.
Sähkösytytyksen varjopuolina on, että sen valmistelu on hitaampaa ja se vaatii käyttäjältään huomattavasti suurempaa ammattitaitoa ja on lähinnä sähkönallien kalleuden vuoksi varoja
vaativampaa kuin tulilankasytytys. Vaikka sähkösytytyksessä
tarvittavat kojeet ja sähköjohdot maksavat verraten paljon, on
ctettava huomioon, että ne voidaan kuolettaa usean vuoden
aikana. Oikein hoidettuina ne kestävät pitkäaikaista käyttöä.
21
1. Sähkönalli
Sähkönalli (räjähdysnalli) on tulilankanallin kaltainen metallihylsy, jonka sisässä on varsinainen räjäytyspanos ja hehkusytytin. Kaikki nykyiset nallit ovat ns. hehkusytytinnalleja. Hehkusytyttimen muodostaa kaksi eristettyä kuparijohtoa, joiden erikoisen sytytysseoksen sisässä olevat päät on yhdistetty
ohuella vastuslangalla. Johtojen pituus on tavallisesti n. 1.0 m,
mutta tilauksesta valmistetaan myös pitemmillä johdoilla varustettuja nalleja.
Nallin räjäyttämiseen tarvittavan sähkövirran voimakkuus riippuu ratkaisevasti kerrallaan sytytettävien nalfien lukumäärästä.
Vastuslanka saadaan tavallisesti hehkumaan jo 0.4 ... 0.5 ampeerin virralla, mutta varmuuden vuoksi varsinkin useampia nalleja sytytettäessä on käytettävä voimakkaampaa virtaa. Sähkönallien räjäyttämiseen tarvittavan virran keskimääräinen voimakkuus selviää seuraavasta:
l ... 3 panosta sytytettäessä tarvitaan 0.8 ampeeria/ nai Ii
1.0
4 ... 6
1.2
7 ... 15
1.5
yli 15
11
11
11
11
11
//
11
11
11
11
Useampia panoksia samanaikaisesti räjäytettäessä on tärkeää,
että kaikkien nallien vastuslanka on yhtä paksu, ts. niillä kaikilla on sama vastus. Jos esimerkiksi jonkin sarjaan kytketyn
nallin vastus on pienempi kuin muiden, se räjähtää ensin, jolloin virta katkeaa ja muut jäävät räjähtämättä . - Nallien vastus ja niiden numerot selviävät tavallisesti nallipaketeista. Mainittakoon, että sähkö- ja tulilankanallien voimakkuutta osoittavat numerot eivät aina vastaa toisiaan. Esimerkiksi kotimainen sähkönalli (n:o 10) vastaa voimakkuudeltaan tulilankanallia
n:o 8. - Vedessä suoritettavia töitä varten valmistetaan erikoisnalleja.
Sähkönallien käsittelyssä on noudatettava yhtä suurta varovaisuutta kuin tulilankanallien . Vaikka ne kestävät kosteutta pa22
remmin kuin viimeksi mainitut, ne on varmuuden vuoksi säilytettävä kuivassa ja lämpimässä paikassa.
2. Johdonkoetin
Räjäytystöistä annettujen työturvallisuusohjeiden mukaan sähkönallit on aina, ennen kuin ne sijoitetaan panoksiin, tarkastettava johdonkoettimella, joka on pieni metallihylsyyn sijoitettu
galvanometri. Tarkastus suoritetaan siten, että toinen nallin johtimista yhdistetään johdonkoettimen kiinnitysruuviin ja toisella
johtimella kosketetaan toista ruuvia. Jos johdonkoettimen osoitin
tällöin liikahtaa, nalli on kunnossa. Päinvastaisessa tapauksessa
nalli on hyljättävä. Tarkastuksen ajaksi se on sijoitettava suojaiseen paikkaan, esimerkiksi puun taakse (0 0 > 10 cm) tai
rautaputkeen jne. Ennen käyttöä johdonkoettimen kuntoa on
kokeiltava yhdistämällä kiinnitysruuvit hetkeksi toisiinsa . Jos
osoitin tällöin heilahtaa ääriasentoonsa, koetin on kunnossa.
Päinvastaisessa tapauksessa sähköpareissa ei ole virtaa tai koneisto on epäkunnossa.
3. Virranlähde
Nallien sytyttämiseen tarvittava virta saadaan erikoisista sytyty s ko j e i s ta, jotka ovat metalli- tai puukuoreen sijoitettuja
pieniä generaattoreita . Rakenteensa puolesta eri kojemallit eroavat toisistaan pääasiassa sen mukaan, miten generaattorin ankkuri saadaan pyörimään. Tämän perusteella kojeet voidaan ryhmitellä seuraavasti:
1. Painolaitteella toimivat kojeet. Ankkuri saadaan pyorimaan
painamalla voimakkaasti ja nopeasti kojeen kannessa olevaa
hammastankoa alaspäin. Ennen painamista tanko on nostettavo
ylimpään asentoonsa.
2. Jousilaitteella toimivat kojeet. Jousi viritetään ennen sähköjchtojen yhdistämistä erikoisella avaimella. Kun kaikki työn23
tekijät ovat suojautuneet ja johdot on yhdistetty kojeeseen, jousi
vapautetaan virityksestä, jolloin ankkuri alkaa pyöriä .
3. Kojeet, jotka saadaan toimimaan kiertämällä generaattorin
ankkuria avoimella. Avainta kierretään nopeasti ja voimakkaasti, siksi kunnes se pysähtyy.
Tehokkaimmat sytytyskojeet pystyvät sytyttämään 200 . .. 2 500
m matkalta 50 ... 5 sarjaan kytkettyä nallia. Kojeen teho on
tavallisesti ilmoitettu sen kannessa. Taulukosta 3 selviää kotimaisen, avointa kiertämällä toimivan kojeen sytytysteho eri
matkoilla.
Taulukko 3.
Kotimaisen sytytyskojeen sytytysteho.
(Sähkö johdon vastus 4.6 ohmio/ l 00 m)
Matka, m
Sytytysteho, nallia
200
10
300
500
800
7
3
Sytytyskojeet jo johdonkoettimet on säilytettävä kuivassa paikassa. Jousiloitteello toimivia kojeita ei saa varastoida viritettyinä. Johtimien kiinnitysruuvit on pidettävä kirkkaina ja kojeen
sisäosot on rasvattava hyvin.
Jos sytytyskojetto ei ole käytettävissä, virta voidaan ottoa myös
a k u i s t o toi p o r i s toisto . Niiden teho on huomattavasti
pienempi, jo ne kuluvat tällöin verraten nopeasti. Jos joudutaan käyttämään useampia paristoja toi akkuja, ne on kytkettävä sarjaan. Topoturmien välttämiseksi ne on työpaikalla pidettävä kannellisisso laatikoissa, etteivät nollien johtimet koskettaisi niiden suojoomottomia kiinnitysruuvejo. Kuudella sarjaan
kytketyllä paristolla (a l.5 volttia) toi viidellä akulla (a 2.0
volttia) voidaan sytyttää 150 m etäisyydeltä kolme nallia, kohdella paristolla toi yhdellä akulla 50 m etä isyydeltä yksi nolli.
24
Y 1 ei s t ä sähkö v i r t o o ei s iihen liittyvien to poturmonvoorojen vuoksi pidä käyttää virronlähteenä .
4. Sähköjohdot
Sähköjohdoksi on sopivin kuporijohto toi kenttäkoopeli. Routojohtoa on vältettävä, sillä sen vastus on 7 kertaa suurempi kuin
kuparijohdon, joten sitä käytettäessä tarvitaan huomattavasti
voimakkaampi virronlähde. Seuraavasta taulukosta selviää eri
vahvuisen kupari- jo routojohdon vastus.
Taulukko 4.
Kupari- ja rautajohdon vastus.
Kupari johto
Johdon
pi t uus,
m
1
Rauta johto
Johdon paksuus, mm
1.0
1
2.0
1
1.0
1
2.0
Vastus, ohmia
10
100
200
0.23
2.30
4.60
0.06
0.60
1.20
1.52
15.20
30.40
0.38
3.80
7.60
1
Kenttäkoopelin vastus on 4 .6 ohmio/ 100 m.
Johtojen, joita tarvitaan kaksi, ns. meno- jo poluujohdin, on
oltava hyvin eristettyjä, eivätkä ne saa joutua metalliseen kosketukseen keskenään. Niiden jatkaminen jo nollien liittäm inen
on suoritettava huolella (kuva 2) jo liitoskohto on suojattava
eristysnouhollo.
Oik~in
J./ädri n
Kuva 2.
Sähköjohtojen l11ttäminen.
25
Johtoja jatkettaessa tai nalleja liitettäessä johtojen päistä poistetaan eristystä n. 3 ... 5 cm matkalta ja paljas johdonosa raavitaan kirkkaaksi.
Ennen nallien liittämistä sähköjohdot on tarkastettava johdonk0ettimella. Johtojen eristyksessä olevat viat todetaan kytkemällä meno- ja paluujohdin johdonkoettimen kiinnitysruuveihin .
Jos osoitin ei tällöin liikahda, eristys on ehyt, päinvastaisessa
tapauksessa eristyksessä on vuotoja. Tämän jälkeen johtojen panoksen puoleiset päät liitetään yhteen. Jos osoitin tällöin liikahtaa, johdot ovat kunnossa .
C. PILAANTUNEIDEN SYTYTYSVÄLINEIDEN KÄSITTELY
Pilaantuneen tulilankanallin tuntee mustuneesta alkupanoksesta
ja siitä, että osa hylsystä jää räjäytyksessä ehyeksi. Pilaantuneesta sähkönallista osa jää räjähtämättä . Ruhjoutuneet tai
taipuneet nallit ovat käyttökelvottomia. Taipuneita nalleja ei
saa ryhtyä oikomaan. Sähkönallit, joissa virta ei johdonkoettimella tarkastettaessa kulje, on hyljättävä.
Hävitystapa : pilaantunut nalli sijoitetaan ylimääräisenä roiaytettävään panokseen . Jos hävitettäviä nalleja on useampia, ne
sidotaan nippuun ja räjäytetään nipun keskelle asetetulla, käyttökelpoisella nollilla varustetulla pienellä panoksella . Tulilankanalleja hävitettäessä tulilanka on sijoitettava n ippuun niin, että
hävitettävien nallien suut joutuvat tuli largasta poispäin .
26
RÄJÄYTYSTYON SUORITTAMINEN
Seuraavassa käsitellään räjäytystyön suorittamista yll<?ensä ja
siinä huomioon otettavia yleisiä näkökohtia. Metsätalouden
räjäytystyöt selostetaan yksityiskohtaisemmin seuraavassa luvussa.
A. ERILAISET PANOKSET
Sijoitustapansa perusteella räjähdyspanokset ryhmitellään seuraavasti:
,
' · Upotettu panos
a . Varsi- eli reikäpanos
b. Pesä panos
2.. Osittain upotettu panos
3. Pinta panos
a . Peitetty pintapanos eli
kakkupanos
b. Avoin pintapanos
Kuva 3 havainnollistaa panol<sien si joitustapoja.
Kuva 3. Erilaiset panoksen sijoitustavat.
1 a = varsi- eli reikäpanos, 1 b =pesäpanos, 2 = osittain upotettu panos ja 3
a = peitetty pintapanos eli kakkupanos.
Avoin pintapanos on muutoin samanlainen kuin peitetty pintapanos paitsi, että
panosta ei peitetä.
OEluldfJle
27
~'anoksen sijoitustavan valintaan on kiinnitettävä suurta huomiota, koska räjäytystyön taloudellisuus riippuu huomattavalta
osalta siitä. Mikäli mahdollista, on käytettävä upotettuja panoksia, sillä räjähdysaineen teho on tällöin suurin ja kulutus
vastaavasti pienin. Pesäpanos on tehokkaampi kuin varsipanos,
mutta pesän teko vaikeuttaa sen käyttöä. Kokonaan tai suurimmaksi osaksi maan pinnalla olevia yksityisiä pienehköjä kiviä
rikottaessa on varsinkin työmailla, joilla räjäytystöitä joudutaan
suorittamaan vähän, edullisinta turvåutua osittain upotettui h in
t ai peitettyihin pintapanoksiin. Räjähdysaineen teho on edellisessä suurempi kuin jälkimmäisessä. Avoimina pintapanoksina
kannattaa käyttää vain erikoispommeja (Forsiitti- ja Valmetkivipommi) . Niidenkin teho paranee, jos panos peitetään .
Muotonsa puolesta panokset jaetaan kasapanoksiin (kuva 4),
varsipanoksiin (kuva 3, kohta 1a) ja rivipanoksiin (kuva 3,
kohta 3).
Kuva 4. Kasapanos. Nalli sijoitetaan panoksen ulkoreunaan. Ko.! panosmuoto tulee
kysymykseen lähinnä silloin, kun panostaminen suoritetaan maahan tai veteen.
Rivipanos, joka tulee kysymykseen pintapanoksena, voi olla yksitai useampirivinen. Sen teho on suurin, kun patruunat tai pommit sijoitetaan toisiaan vasten niin, että niiden väliin muodostuu
räjäytettävään esineeseen päin terävä kulma, ns. ontelo. Irrallista räjähdysainetta käytettäessä ontelopanos tehdään siten,
että räjäytettävän esineen pinnalle asetetaan pieni pahvikartio,
jonka päälle räjähdysaine sijoitetaan .
B. PANOSREIÄN TEKO
Räjähdysaineiden käytöstä annetun asetuksen mukaan panosreikä on tehtävä sellaiseksi, että sen läpimitta on reikään sijoitettavan räjähdysainepakkauksen läpimittaa suurempi . Reiän
28
sijoituspaikan valinnassa huomioon otettavia tekijöitä käsitellään tarkemmin seuraavassa luvussa.
1, Panosreiän teko maahan ja kantoihin
Maahan panosreikä tehdään kaivukangella, iskuraudalla,
maakairalla tai tavallisella rautakangella. Pehmeässä ja kivettömässä maassa on paras käyttää maakairaa, mutta kovassa tai
kivisesssä kaivukankea tai iskurautaa. Kaivukanki, joka on n.
1.5 m pituinen, on valmistettu pyöröraudasta. Sen toinen pää
on taottu lusikan muotoiseksi ja toisessa on kädensija . Koska
lusikan kärki on talttamainen, sillä voidaan katkoa juuria ja
kaivaa pienehköjä kiviä. Kanki painetaan tai lyödään maahan
ja kierretään sen jä 1keen puoli kierrosta, jolloin irtautunut maa
nousee kangen mukana ylös. Reiästä nostettu maa kasataan
reiän suulle, sillä sitä voidaan tavallisesti käyttää etutäytteenä .
lskurauta on l .. . 2" läpimittainen kanki. Se lyödään maahan
lekalla ja nostetaan ylös erikoisen poikittaistangon avulla. Jäätyneeseen maahan se uppoaa parhaiten, jos sitä ensin kuumennetaan.
Suurissa maanleikkaustöissä panosreiän teossa voidaan käyttää
myös rnoottoriporakonetta .
Ennen panostamista panosreiän pohjaa on varsinkin pehmeissä
maalajeissa tiivistettävä, sillä panoksen vaikutus on sitä suurempi, kuta vähemmän ympäröivä maa läpäisee räjähdyskaasuja. Jos kostea reikä panostetaan varmuusräjähdysaineilla,
kloraatilla tai ruudilla, sen pohjalle on ennen panoksen sijoittamista kaadettava kuivaa hiekkaa.
K a n t o on panosreikä tehdään l Y2 . . . 2 " kairalla. Ennen panoksen sijoittamista reiän pohjalle mahdollisesti jääneet kairan
lastut on poistettava.
29
2. Panosreiän teko kiveen
.
Kallioon tai kiviin panosreikä (porareikä) tehdään joko käsi- tai
koneporilla. Käsinporaus tulee kysymykseen pienillä työmailla
lähinnä yksityisiä kiviä tai pieniä kallionleikkauksia räjäytettäessä. Sen sijaan suuremmissa metsätalouden rakennus-, raivaus- ja perkaustöissä työn taloudellisuuden ja nopeuttamisen
kannalta on yleensä edullisempaa käyttöä erilaisia koneporia.
Ennen porauksen aloittamista porareiön kohdalta on poistettava
irtonainen pintakerros.
Käsinporaus
Työryhmän suuruus kösinporauksessa vaihtelee 1 ... 3 mieheen.
Yhden miehen poraus, jossa poraaja toisella kädellä hoitoa poroa ja toisella lekaa, tulee kysymykseen vain matalia reikiä tehtäessä. Tavallisin on kahden miehen työryhmä, jossa toinen
syöttää poroa ja toinen lyö. Kolmen miehen työryhmää, jossa
kaksi toimii lyöjinä, ei yleensä kannata käyttää . Yhden miehen
porauksesso on edullisinta käyttää 1.5 ... 2 kg painoista moukaria eli lekao ja kahden miehen porauksessa n. 3 .0 kg painoista.
Käsiporot on valmistettu 6- tai 8-kulmaisesta terästangosta .
Aikaisemmin käytettiin yksinomaan teräsporia (kuva 5) . Mutta
viime aikoina niiden tilalle ovat tulleet porot, joiden ta lttamaisen terän kärkiosa on erikoista kovametallia (kuva 9 , s. 38) .
Ensiksi mainitun käyttöikä on huomattavasti lyhyempi kuin •vii meksi mainitun, sillä hyvin teroitetulla teräsporalla voidaan porata keskimäärin vain 0 .3 .. . 0 .5 reikömetriö ennen uutta pajoitusta. Sen sijaan kovametallikörjell ö varustetulla porolla voidaan
tehdä keskimäärin 10 . . . 20 reikämetriä terää välillä teroittamatta, ja terä saadaan tämän jälkeen terävöksi hiomal la . Nimenomaan metsätöissö, joissa tavallisten teräsporien teroituksen
järjestäminen on työmaiden syrjäisyyden vuoksi vaikeaa, varsinkin kun hyviä poraseppiä on harvassa, kovametalliporat ovat
30
Kuva 5. Oikein suoritettu käsikäyttöisen teräsporan pajoitus. Varo poria,
joiden lyöntipää on pärstääntynyt.
kalliimmasta hankintahinnastaan huolimatta osoittautuneet taloudellisimmiksi.
Tavallisimpien käsikäyttöisten kovametalliporien mitat ovat:
Terän leveys, mm
26
25
24
Poron pituus, m
0.5
1.0
1.5
Poron paino, n. kg
1.3
2.5
3.8
Poraustyössä on otettava huomioon seuraavat seikat:
Reiän teko aloitetaan lyhimmällä ja leveimmällä porolla.
Reiän syvetessä poro vaihdetaan tarpeen vaatiessa pitempään
mutta kapeampiteräiseen poroon. Reikään ei saa asettaa sellaista poroa, joka ei mahdu siinä vapaasti pyörimään.
Porousta aloitettaessa terän keskikohta, ei terän kulma, asetetaan porattavaa esinettä vasten . Poroa lyödään aluksi varovasti tasaisin iskuin, joiden voimaa lisätään reiän syvetessä.
Kovametalliporia käytettäessä moukarin paino ei saa ylittää
3 kg.
Jokaisen lyönnin jälkeen poroa on kierrettävä l /6 ... l /8
kierrosta.
Jos poro tarttuu halkeamiin kiinni, sitä on rikkoutumisen
estämiseksi lyötävä hyvin varovasti. Halkeilleet kohdat läpäistään parhaiten tylpäksi taatulla talttaterällä.
Jos terä porattaessa murtuu, sen kappaleet on huolellisesti
poistettava reiästä. Jos reikään jää metallin siruja, uusi poro
rikkoutuu välittömästi .
31
Poroa ei saa heittää eikä sitä saa käyttää konkeno. Porattaessa se on pidettävä reiässä suorassa asennossa.
Porauksen päätyttyä reikä on ennen panoksen sijoittamista
puhdistettava kivijouheesta. Tämä tapahtuu siihen koadetulla
vedellä, joka poistetaan esimerkiksi päästään halkoistulla kerillä tai keppiin sidotulla tappuralla. Jos reikään asetetaan kosteudelle arkaa räjähdysainetta, reikä on huolellisesti kuivattava.
Tarpeen vaatiessa kivijauhetta on poistettava jo porouksen aikana. Tällöin on muistettava, ettei kuumentunutta poroa saa
asettaa märkään reikään. Syvää reikää tehtäessä sinne voidaan
varsinkin tavallisia teräsporia käytettäessä kaatoa vettä, joko
sitoo kivijauheen ja estää poron kuumenemasto. Jotta reiässä
oleva vesi ei tällöin roiskuisi poroa pitelevän miehen silmille,
poron ympärille on laitettava suojus, esimerkiksi sammalista,
havuista tms.
- Tapaturmien välttämiseksi ei saa käyttää poria,
!yöntipää on pärstääntynyt.
joiden
- Työtulos, joko kiven laadun ohella riippuu myös reiän asemasta, on sitä pienempi, kuta enemmän reiän suunta eroaa
pystysuunnasta. Vaakasuoria reikiä tehtäessä työtulos on n.
puolta pienempi kuin pystysuoria reikiä porattaesso.
Koneporaus
Koneporaus voidaan suorittaa joko ns. moottori- (polttomoottori-) toi poineilmaporalla.
M o o t t o r i p o r a k on e e t soveltuvat parhaiten motalohkojen reikien poraamiseen. Niiden suurin taattu poraussyvyys
Nimenomaan metsätöissä, joihin työn lyhyton n. 4 .0 m. oikaisuuden ja kuljetusvaikeuksien vuoksi ei yleensä kannata
hankkia varsinkaan suuritehoisto paineilmakalustoa, niitä käytetään verraten suuressa mitassa .
32
Moottoriporokoneiden voimanlähteenä on yksisylinterinen, ilmajäähdytteinen 2-tahtikaasutinmoottori. Moottorin sylinteri on
pidennetty, ja siinä on varsinaisen moottorin männän lisäksi ns.
poron iskumäntä. Tämän keskiosassa on samankeskeinen laippa,
joka liikkuu sylinterin laajennetussa alaosassa. Työtahdin aikana
iskumäntä sinkoutuu suurella voimalla alaspäin ja lyö poron
päähän. Moottorin männän liikkuessa ylöspäin avautuu sylinterin seinämässä oleva tiehyt, josta osa palamiskaasuista pääsee
iskumännön laipan alapuolelle ja nostaa sen takaisin yläasentoonsa. lskumännän sinkoutuessa alas laipan yläpuolelle muodostuu tyhjiö, johon virtaa ns. takaiskuventtiilin kautta ilmaa.
Kun iskumöntä palamiskaasujen vaikutuksesta nousee ylöspäin,
laipan yläpuolella oleva ilma puristuu männän sisään ja sieltä
edelleen onttoa poroa pitkin porareikään. Reikään kovalla paineella virtaava ilma nostaa tällöin kivijauheen ylös ja jäähdyttää samalla itse poroa.
Polttoaineena moottoriporokoneessa käytetään bensiiniä. Koneen voitelu tapahtuu polttoaineeseen s u h te e s s a l : l 2
sekoitetulla voiteluöljyllä. Voiteluaineeksi suositellaan SAE 50
vastaavia öljylaatuja. öljy on ehdottomasti sekoitettava bensiiniin ennen sen kaatamista koneen polttoainesäiliöön.
Esimerkkeinä moottoriporokoneista mainittakoon ruotsalainen
P i on j ä r ja englantilainen W a r s o p (kuva 6) . Edellisessä,
jonka paino ilman teriö on n. 39 kg, on n. 3 hv. moottori. Sen
porausteho on keskikovassa graniitissa 34 mm reikää kovametalliporalla tehtäessä n . 20 . . . 25 cm/min. Warsopissa, jonka
paino ilman teriö on n. 40 kg, on l % hv. moottori. Sen porausteho on varsinkin matalia reikiä tehtäessä likimain sama kuin
edellisen. Molempien mallien polttoaineen kulutus on täydellä
kuormituksella (n. 2.000 . .. 2 .500 kierr./min .) n . 2 .0 .. . 2 .5 litraa tunnissa.
Moottoriporokoneisso on edullisinta käyttöä kovametallikärjellä
varustettuja poria, joiden teräleveys vaihtelee 27 . .. 36 mm.
33
Kuva 6. Warsopmoottoriporakone toiminnassa.
Moottoriporakoneet soveltuvat
hyvin metsätalouden räjäytystöihin, joissa porakalustoa yleensä
joudutaan siirtämään paljon. Ne
painavat täydessä
käyttökunnossa n.
~o
kg.
Sarjaan kuuluvien porien teräläpimittojen välinen ero on 1 mm.
Poron kestoikä on keskimäärin 100 reikämetriä. Tänä aikana
poria on hiottava 6 ... 7 kertaa.
Moottoriporakoneiden käytössä jo käsittelyssä huomioon otettavat tekijät:
- Poraaminen on poron rikkoutumisen estämiseksi aloitettava
varovasti pienillä kierrosluvuilla. Vasta sitten, kun reikä on n.
2 cm syvyinen, moottori voidaan panna toimimaan täydellä teholla. Jos poro on aivan uusi, poraamista on jatkettava varovasti
1 ... 2 m syvyyteen saakka.
34
Kuva 7. Poraa vaihdettaessa on muistettava, että reikään ei saa asettaa sellaista
poraa, joka ei mahdu siinä vapaasti pyörimään. Uuden paran läpimitan on oltava
vähintään 1 mm reiän läpimittaa pienempi.
Koneissa on erikoinen laite, joka pyörittää poroa. Reikään ei
saa asettaa niin suurta poroa, ettei se pääse vapaasti pyörimään (kuva 7), sillä poro, joka "ahdistaa", särkyy. Jos poron
kiertoliike lakkaa, poraus on keskeytettävä. Nostamalla konetta
jonkin verran ylöspäin poro alkaa tavallisesti pyöriä.
P i o n j ä r konetta voidaan käyttää sekä pysty- että vaakaasennossa. W a r s o p koneen suurin porauskaltevuus on n. 45°.
+
Porattaessa poron terä lämpenee yli
l 00°:ksi C. Reiästä
nostettu kuuma poro ei saa ennen jäähtymistään joutua kosketuksiin veden tai lumen kanssa. Sen käsittelyssä on yleensä
noudatettava soveltuvin kohdin käsinporauksen yhteydessä annettuja ohjeita.
- Jos moottorin tuuletin on epäkunnossa, konetta ei saa käyttää. Koneen toiminnan jo kestämisen kannalta on tärkeää, että
se tarvittaessa puhdistetaan jo rasvatoan. Jos konetta käytetään
jatkuvasti, kaasutiehyet ja ilmasuodatin on puhdistettava joka
päivä.
Moottoriporakoneita voidaan käyttää moottorikangella varustettuina myös maan kiilaustöissä.
P a i n e i 1 m a p o r o ko n e en porausteho on varsinkin syv1a
reikiä tehtäessä suurempi, ja se on yleensä varmempikäyttöinen
kuin moottoriporakone. Sen käyttövoima saadaan joko sähkö35
toi polttomoottorikäyttöisestä ilmopuristimesta eli kompressoristo, josta korkeopaineinen ilma virtaa johtoja pitkin porokoneisiin.
Nykyiset porokoneet ovat ns. vasaraporakoneita, joissa liikkuva
mäntä lyö poroa joko suoraan tai erikoisen välivasaran avulla.
Uusimmat konemallit on varustettu automaattisella poranpyörityslaitteella. Vanhemmissa malleissa poron pyöriminen saatiin
aikaan konetta kiertämällä. Kevyimmät porakoneet painavat
ilman poria n. 15 kg . Pystyreikiä porattaessa niihin voidaan
asettaa erikoinen n. 10 kg lisäpaino, jolloin porausnopeus suurenee. Poron jäähdyttäminen ja reiän puhdistaminen kivijauheesta tapahtuvat tavallisesti onttoon poroon johdetulla paineilmalla. Konetta ei saa käyttää ilman poroa. Työskentelyaikana sitä on voideltava 3 ... 4 kertaa päivässä.
Painei lmaporokoneissa käytetään nykyisin melkein yksinomaan
kovametallikärjellä varustettuja poria. Reiän suunta ei sanottavasti vaikuta työtulokseen.
r
Metsätalouden räjäytystöihin soveltuvat parhaiten autoon tai
traktoriin asennetut kevyet kompressorit, jotka saavat käyttövoimansa ajoneuvon moottorista. Ne pystyvät tavallisesti käyttämään samanaikaisesti 1-2 porakonetta. Esimerkkinä näistä
mainittakoon pyörätraktoriin asennettava H y d o r kompressori
(kuva 8), jota valmistetaan kahta eri kokoa. Pienempi malli,
jonka tehon tarve on 15 hv., painaa 190 kg. Sen samoin kuin
suuremman mallin työpaine on 8 kg/ cm 2 . Se kehittää paineilmaa
2 400 ltr./min. ja pystyy käyttämään yhtä porakonetta. Suuremman tehon tarve on 25 hv. ja paino 267 kg. Se kehittää
paineilmaa 3 800 ltr./min. ja pystyy samanaikaisesti käyttämään kahta porokonetta. Ko. kompressorin eduista mainittakoon sen nopea kiinnitys ja irroitus, joten traktoria voidaan
käyttää myös muissa töissä. Näiden lisäksi on olemassa pieniä,
omalla polttomoottorillaan toimivia, verraten kevyitä kompressoreja.
36
Kuva 8. Pyö rätraktoriin asennettu Hydor-kompressori, jo ka pystyy käyttämään yhtä po rakonetta. Suurempi mall i
kehittää paineilmaa kahta porakonetta
varten.
Suuritehoinen, omalla polttomoottorillaan toimiva kompressori
tulee metsätö issä kysymykseen hyvin harvoin .
V aikka konepor ia käytet täessä poron terän läpi johdettu ilma
poistaa reiästä suurimman osan kivijauheesta jo porauksen aikana, reikä on vielä porau k sen päätyttyä puhdistettava pCll neilmalla tai vedellä .
K eskimääräinen, suuntaa-antava porausnopeus tavallisia re ikiä
graniittiin tehtäessä se lviää taulukosta 5.
Taulukko 5.
Keskimääräinen työtulos tehtäessä kovametalliporella
pystysuoria reikiä graniittiin.
Po rareiä n syvyys , cm
.o!O
20
Työvä line
1
60
1
1
l.o!O
120
100
80
1
1
1
Po rareikiä kpl/tunti
1
1 mie hen käsipora .... .. . . . ...
2
..
.
........ ..
Mootto r ipora ..... ....... . ....
Paine ilma po ra .................
2.2
"
16
18
1
2
10
12
0.6
1.4
6.7
8.1
-
-
-
-
1.0
4.6
6.4
0.8
3.6
5.3
0.6
3.0
4.6
0.5
2.7
4.0
37
6mm
2 ...3
rnm
Kuva 9. Vasemmalla ja keskellä kulunut kovametallipora, joka on hiottava. Terän
kärjen ulkoreunaan on muodostunut n. 2 ... 3 mm levyinen tasainen pinta ja kärkikorkeus on n. 6 mm. Oikealla hiottu pora. Terän kärkeä ei tarvitse hioa teräväksi ulkoreunaan saakka.
Kovametalliporien hiominen
- Poro on hiottava heti, kun terän kärjen ulkoreunaan on muodostunut 2 ... 3 mm levyinen tasainen pinta, tai kun ulkoreunat ovat pyöristyneet niin, että kärkikorkeus on n. 6 mm
(kuva 9). Tämä tapahtuu keskimäärin l 0 ... 20 reikämetrin
poraamisen jälkeen.
- Työmaalla hiominen suoritetaan käsin kierrettävällä hiomakoneella. Hiomiseen soveltuu parhaiten vihreä piikarbiidilaikka,
jonka korkeus on 46 ja kovuus J-K.
- Hiottaessa on tärkeää, että teräkulma säilyy entisellään.
Käsipora on asetettava 45° kulmaan hiomalaikan leikkuupintaa
vasten ja konepora 52° kulmaan (kuva l 0). Terän molemmat
puolet hiotaan vuorotellen kovametallikärjen pituussuunnassa.
Terän kaarevuus saadaan kääntämällä poroa hionnan aikana
edestakaisin akselinsa ympäri . Teroitus on tarkastettava erikoisella mittatulkil la.
- Terän kulmia ei tavallisesti hiota teräviksi sivulta pain, sillä
tällöin terän läpimitta on vaarassa pienentyä liikaa. Jos terä
on hyvin kulunut, kulmia on teroitettava hiomalla kevyesti myös
terän sivupintoja. Tällöin on muistettava, että samaan sarjaan
kuuluvien parien läpimitan välisen eron on oltava 1 mm.
38
Kuva 10. Kovametall ikärjellä var ustetun kone poran o ikea t ero itusasento, teräkulma n. 105°. Käsipora asetetaan 45° kulmaan hiomalaikkaa vasten, teräkulma 90°.
- H ionnassa muodostuneet uurteet, jotka voivat aiheuttaa
terän murtumisen, on tasoitettava piikarbiidikovasimella (korkeus 120) . Samasta syystä myös terän suuta on tasoitettava hieman pyöristäen (tylsyttäen).
- Hiottaessa on varottava, ettei terä kuumene kättä lämpimämmäksi. Kuumaa terää ei saa asettaa veteen. Terän kuumenemisen estämiseksi hionnan yhteydessä voidaan käyttää vesihuuhtelua .
Kun terä on kulunut niin ohueksi, ettei poron varsi mahdu
vapaasti reikään, se on käyttökelvoton. Kulunutta tai murtunutta kovametallikärkeä ei kannata uusia .
C. PESÄN TEKO
jos kalliota räjäytettäessä porauskustannusten säästämiseksi
halutaan ampua suurilla panoksilla tai pororeikään ei saada
mahtumaan tarvittavaa räjähdysoinemööröö, ponostiloo voidaan
laajentaa räjäyttämällä reiän pohjaan tietyn suuruinen laajennus eli pesä . Pesäponos (kuva 3, s. 27) tulee kysymykseen voin
kiinteitä kallioita räjäytettäessä . Vaikka sitä metsätalouden räjäytystöissä joudutaan käyttämään verraten harvoin, käsitellään
seuraavassa lyhyesti pesän rä jäyttä m istä jo siinä huomioon otettavia tekijöitä .
39
Räjäyttäminen aloitetaan pienellä räjähdysainemäärällä, esimerkiksi yhdellä dynamiittipatruunollo, joka sijoitetaan porareiän pohjaan. Panos suljetaan, mikäli mahdollista, vedellä. Jos
on tarpeellista, suoritetaan uusi räjäytys noin kaksi kertaa suuremmalla panoksella. Pesän suuruutta mitattaessa on otettava
huomioon, että pesä laajenee yhtä paljon sivulle ja alaspäin .
Eräiden havaintojen mukaan dynamiittia kuluu graniitissa keskimäärin 0.5 kg/dm 3 •
Pesä on jokaisen räjäytyksen jälkeen ennen uuden panoksen
sijoittamista jäähdytettävä huolellisesti, sillä dynamiitti saattaa
räjähtää heti, kun se työnnetään lämpimään pesään. - Pesän
seinien lämpötila voi räjäytyksen jälkeen olla jopa
150 ...
160°C. - Jäähdyttäminen suoritetaan joko vedellä tai paineilmalla. Jos näitä ei voida käyttää, pesän on annettava olla
panostamatta vähintään puoli tuntia . Eri jäähdytysmenetelmien
tehokkuudesta mainittakoon, että vesijäähdytyksessä lämpö alenee keskimäärin n. 54.5°C/min., ilmajäähdytyksessä n .
13.0°C/min., mutta luontaisesti voin n . 0.5°C/min . Vesijäähdytystä, joka on tehokkain, ei voida käyttöä vaakasuorassa tai
halkeilleessa pesässä.
+
Pesää poltettaessa on tarkoin pidettävä silmällä räjäytettävää
kalliota. Jos siihen ilmestyy halkeamia, pesän poltto on lopetettava ja tehtävä lopullinen panos.
D. PANOSTAMINEN
Panostaminen, joko on räjäytystyön vaara ll is in vaihe, jaetaan
työskEintelyjärjestyksensä perusteella seuraaviin työvaiheisiin :
räjähdysainepanoksen sijoittaminen, nallin asettaminen panokseen ja panoksen sulkeminen. Rä jäytystöistö annetun asetuksen
mukaan panostamisen ja röjöyttämisen saa suorittaa henkilö,
jolla on panostajan hyvöksymiskirja e li ns. laturilupa. Kuitenkin
40
voidaan työmailla, joilla räjähdysaineita käytetään päivittäin
alle 0 .5 kg, ko. työ uskoa muunkin taitavan ja luotettavan henkilön tehtäväksi. Panostajan hyväksymiskirjan saa maaseudulla
nimismieheltä ja kaupungissa maistraatilta. Se annetaan todistettavasti panostajan työhön tottuneelle ja luotettavalle henkilölle. Panostaja on vastuussa siitä, että hänelle luovutettuja räjähdysaineita käsitellään ja säilytetään asianmukaisella tavalla .
1. Räjähdysainepanoksen sijoittaminen
Panosta si joitettaessa on muistettava, että se on asetettava vä1ittömästi räjäytettävään esineeseen kiinni . Kuta tiiviimpi panos
on, sitä suurempi on yleensä sen teho.
Panos reikää n räjähdysaine sijoitetaan ja tiivistetään puisen lataustangon eli latasimen avulla. Metallisia latasimia ei
saa käyttää, ja puutankojen mahdolliset vahvikkeet ja jatkohylsyt on tehtävä puusta, paperista tai pehmeästä messingistä.
Lataustangon on oltava suora ja niin ohut, että tulilanka mahtuu
hyvin sen ja reiän seinämän väliin . Ettei latasin sytytyspanosta
asetettaessa painaisi nallia, sen alapäätä on n. 0 .5 m matkalta
ohennettava. Mainittakoon, että k 1o r a a t tipan osta e i
saa käsitellä samalla lataustangolla kuin
m u i t a r ä j ä h d y s a i n e i ta .
Räjähdysainepatruunat tai -pommit työnnetään yksitellen reiän
pohjaan tiiviisti toisiaan vasten . Tällöin on varottava, ettei niiden väliin joudu vieraita aineita. Räjähdysainetta ei toisaalta
saa puristaa liian tiukkaan ja varmuusräjähdysaineet, jotka
varastoitaessa usein kovettuvat ja tiivistyvät, on aina ennen
panostamista pehmitettävä. Panoksen tiivistäminen suoritetaan
varovasti eikä panosta saa lyödä . Tiivistettäessä tanko on välillä
nostettava ylös ja sen päähän mahdollisesti tarttunut räjähdysaine poistettava .
K u ivaa n p ora r e i k ä ä n asetettavan dynamiittipanoksen
tehoa voidaan suurentaa poistamalla paperipäällys . Tällöin on
41
kuitenkin otettava huomioon, että paljaan dynamiitin käsittely
voi aiheuttaa tottumattomalle pahoinvointia. Kiviruuti, kloraattijo varmuusräjähdysaine kaadetaan pystysuoraan reikään irrallisina. Vaakasuoraan reikään, tai jos sen kaltevuus alittaa 45°,
viimeksi mainitut räjähdysaineet sijoitetaan paperipakkauksissa.
Irrallinen, jauhemainen räjähdysaine ohjataan reikään pahvista
tai pehmeästä metallista, esimerkiksi alumiinista tai messingistä tehdyllä suppilolla. Ruutia ei saa kaataa rautasuppiloon.
Irrallinen räjähdysaine kaadetaan reikään pienissä erissä ja sitä
ti ivistetään välillä lataustangol la. Kloraattia ja ruutia ti ivistettäessä lataustankoa on käsiteltävä niin, ettei se hankoa reiän
seiniä . Ruutijyväsiä ei saa murskata ja ruutia käytettäessä panostajalla olisi oltava työturvallisuuden vuoksi kumipohjaiset
jalkineet.
1( os te a a n porareikään ja maahan tai kantoon patruunat tai
pommit työnnetään suojuspapereineen. Jos ne eivät mahdu reikään, niiden sisältö kaadetaan kuten kloraatti ja kiviruuti erikoisiin vesitiiviisiin panospusseihin. Maahan panos laitetaan,
mikäli . mahdollista, kasapanoksen muodossa.
Pesä ä n patruunat työnnetään lataustangolla yksitellen. Ennen niiden sijoittamista pesä on huolella jäähdytettävä. Pesäpanokseksi soveltuu parhaiten dynamiitti, koska se on voimakkainta ja taikinamaisena aineena täyttää pesän paremmin kuin
muut räjähdysaineet. Osa panoksesta voidaan sijoittaa myös
porareikään, kuitenkin niin, että sen korkeus on enintään V3
poro reiästä.
Kakku panoksessa räjähdysaine laitetaan mahdollisimman tiiviinä pakkauksena räjäytettävän esineen päälle. Ennen
panostamista sen pinnalta on poistettava siinä mahdollisesti
oleva irtonoi'nen pintokerros. Patruunat toi pommit on lodottovo, mikäli mahdollista, onteloponoksen muotoon (ks. kuvaa 3,
s. 27) . Koska panos peitetään kostealla täyteoineello, vormuusräjähdysoinepakkauksien vedenpitävää päällyskuorta ei saa pois42
taa eikä rikkoa . Jos se on rikki tai pommista käytetään vain osa,
räjähdysaine sijoitetaan kuten kloraatti ja kiviruuti vedenpitäviin panospusseihin.
Y h d i s te t y s s ä porareikä- ja kakkumenetelmässä (osittain
upotettu panos) osa räjähdysaineesta sijoitetaan räjäytettävään
esineeseen tehtyyn, n. 5 . .. 10 cm syvyiseen reikään ja loput
reiän päälle.
2. Nallin sijoittaminen
Pat r u u n aan ta i p o mm i i n nalli asetetaan tätä varten
tehtyyn sopivan suuruiseen reikään. Eräissä laaduissa reikä on
valmistettu räjähdysainepakkaukseen jo tehtaassa. Jos reikää
ei ole, se tehdään nallipihtien varrella tai puupuikolla .
Reikää tehtäessä ja nallia sijoitettaessa on otettava huomioon
seuraavaa:
Reikä on tehtävä mahdollisimman ahtaaksi, jottei nalli
pääse irtautumaan . Jollei nalli muutoin pysy, se on sidottava
kiinni tai reikää on tiivistettävä.
Tulilankanallia ei saa sijoittaa panosreikään pontevan patruunan tai pommin päähän s e n k e s k e 1 1 e, sillä lataustanko voi panosta reikään työnnettäessä hangata tulilangan
rikki tai se voi painaa nallia, jolloin panos räjähtää . Nallinreikä
on tehtävä räjähdysainepakkauksen päähän lähelle ulkoreunaa
tai mieluimmin vinottain pakkauksen sivuun sen yläosaan (kuva
11 A). Varmuusräjähdysainepatruunaan nalli asetetaan siten,
että patruunah paperi päällys avataan toisesta päästä ja nall i
työnnetään lähelle patruunan reunaa tehtyyn reikään (kuva 12).
Tämän jälkeen paperipäällys sidotaan tu li langan ympärille. Sähkönalli laitetaan patruunan tai pommin päähän (kuva l l B).
Jos nallitettu varmuusräjähdysainepakkaus sijoitetaan kosteaan panosreikään, nallireiän ympä rys on t i ivistettävä eristysnauhalla.
43
J1
j//,,.,;.s.1sfi kä.!/l.,1& lapa
(
B
q(::-_1
c:::::::Q:9;:::::::;:::==:
CB
Kuva 12. Nallin sijoittaminen varmuusräjähdysainepatruunan tai pommin avattuun päähän.
Kuva 11. Na llin sijoittaminen dynamiittipatruunaan. A = tuli lankanalli. B =sähkönall i.
Tulilankanallia reikään pantaessa on pidettävä kiinni nallin
hylsystö. Sitä ei saa työntöä tulilangasta, sillä se voi painaa naiIin alkupanosta ja siten aiheuttaa räjähdyksen .
Dynamiitista valmistettuihin kivipommeihin nalli työnnetään
niiden kärjessä olevaan reikään siten, että v ö h i n t ö ö n p u o1 et s i i t ö j ö ö p o m m i n u 1kopuo1e1 1e.
Panos p u s s i i n nalli työnnetään ennen pussin sulkemista. Jos pussissa on kloraattia, sen sisälle joutuvan tulilangan
ympärille on käärittävä eristysnauhaa.
Räjähdysainekappaletta, jossa on nalli, kutsutaan sytytyspanokseksi (-palaksi). Sen sijoittaminen varsinaiseen räjähdyspanokseen, joka on tehtävä ennen sytyttämistä, tapahtuu seuraavasti:
Sytytyspanos työnnetään panosreikään lataustangolla. Tällöin on katsottava, ettei nalli pääse irtautumaan. Sytytyspalaa
on nallin herkkyyden vuoksi käsiteltävä varovasti . Tulilankanallilla varustettu panos työnnetään reikään niin, että nalli jää sen
yläpäähän . Sen sijaan sähkönall i sijoitetaan alapäähän ja nallin
johtimet kierretään patruunaa pitkin ylös (kuva 11 8 ). Matalassa
panosreiässä sytytyspala pannaan varsinaisen räjähdyspanoksen
päälle. Jos panosreikö on syvä tai käytetään 15 cm korkeampaa
etutäytettä, se sijoitetaan viimeistä edelliseksi patruunaksi.
44
Pesäpanoksessa sytytyspatruuna sijoitetaan viimeiseksi joko
itse pesään tai sen suulle porareikään.
- Kakkupanoksessa sytytyspatruunan tai -pommin paikka on
päällimmäisenä panoksen keskellä.
-
Kasapanoksessa sytytyspatruuna sijoitetaan sen ulkoreunaan.
Irrallista räjähdysainetta käytettäessä nalli laitetaan panoksen yläosaan ja päälle lisätään räjähdysainetta sen
verran, että nalli peittyy. Jos nalli asetetaan panosreikään, on
varottava, ettei se joudu poikittain tai puristukseen lataustangon
ja reiän seinän väliin . Tällöin on muistettava, ettei tulilanka saa
joutua kosketukseen kloraatin kanssa.
Sähkönallit on ennen sijoitustaan tarkastettava johdonkoettimella (s. 23). Panokseen ne laitetaan vasta välittömästi ennen
sytyttämistä.
Jos porareikään sijoitetaan yli 5 kg dynamiittia, yli 2 kg muuta
räjähdysainetta tai reikä on kostea, asetuksen mukaan on käytettävä kahta nallia, jotka on sytytettävö samanaikaisesti.
3. Panoksen sulkeminen
Kuten edellä jo mainittiin, räjähdysaineiden teho on suurin, kun
panos ennen sytyttämistä peitetään ns. etutäytteellä. Kuta pienempi panos on, sitä suurempaa huomiota on kiinnitettävä etutäytteen laatuun ja laittoon . Paras etutäyte saadaan kosteasta
savesta, hiekasta tai vedestä . Hietaa, multaa tai turvetta ei
yleensä kannata käyttää tähän tarkoitukseen. Panosta ei saa
peittää sellaisilla aineilla, jotka aiheuttavat sirpalevaaran, kuten
esimerkiksi sepelillä, tiilen siruilla jne.
P a n os r e i ä n sulkeminen aloitetaan paperista tai kuivasta
sammalesta tehdyllä välitulpalla eli korkilla, joka painetaan
lotasirnella varovasti panoksen päälle. Se suojelee räjähdys45
ainetta kostealta etutäytteeltä jo sen tiivistämisen aiheuttamilta
iskuilto. Edullisin korkin paksuus on räjähdysoineen kosteuden
arkuudesta riippuen 2 .. . 4 cm. Etutäyte kaadetaan reikään
vähitellen ja tiivistetään lataustangollo. Tiivistäminen on aluksi
suoritettava varovasti ja tällöin on pidettävä silmällä, ettei nalli
toi tulilonka vioitu. Pystysuorassa pororeiässä oleva dynomiittipanos on edullisinta sulkea vedellä.
Panosreiän etutäytteen tulee olio:
vähintään Y3 . .. Y2 panosreiän korkeudesta
dynamiitilla
vormuusräjähdysoineello ja
vähintään
kloraatilla
Y2
1/
1/
kiviruudillo
~
1/
1/
1/
Pesä p on os suljetaan kuten panosreikä tavallisesti vedellä.
Etutäytteelle on varattava ~ porareiästä.
P into panos peitetään kostealla savella toi hiekalla. Talvella peite voidaan tehdä myös nuoskolumesto. Etutäyte sijoitetaan panoksen päälle jo tiivistetään käsin. Sen paksuus riippuu panoksen suuruudesta jo täyteaineen laadusta. Keskimäärin siihen tarvitaan l 0 ... 20 ltr. kosteata savea toi hiekkaa.
Vaikka etutäyte on kostea, sen ja panoksen väliin ei saa panna
eristävää paperi- tai turvekerrosta.
E. PANOKSEN SYTYTTÄMINEN
Kun sytytyspala ja etutäyte on asetettu paikoilleen, on ennen
panoksen sytyttämistä suoritettava seuraavat toimenpiteet:
- Jos räjäytettäessä muodostuvista sirpaleista on vaaraa ympäristölle, räjäytettävä esine on peitettävä huolellisesti, esimerkiksi tuoreilla havuilla, matoilla, oljilla, pölkyillä tms. Tarvittaessa pölkyt on sidottava toisiinsa kiinni routaketjuilla.
46
Räjähdysainekäsivarasto, porakalusto ja muut työvälineet on
siirrettävä suojaiseen paikkaan. Ne koneet ja laitteet, joita ei
voida siirtää, on suojattava.
Räjäytyspaikan ympäristöön on asetettava vartiomiehiä, jotka estävät sivullisten pääsyn . Teiden varsilla olevilla vartiomiehillä on oltava punainen lippu .
- Sytyttäjää lukuun ottamatta kaikkien muiden on mentävä
työnjohdon edeltä määräämään suojapaikkaan. Sinne on määrättävä vanhin, joka on vastuussa siitä, että kaikki pysyvät
siellä siksi kunnes poistumiskäsky annetaan . Suojautumisetäisyyttä asetuksissa ei ole määrätty, vaan se on harkittava kussakin tapauksessa erikseen. Mainittakoon, että jos panos on yli
0.5 kg, suojautumispaikka olisi määrättävä vähintään l 00 ...
200 m etäisyydelle, mieluimmin rakennuksen, suurten kivien tai
yksinäisten, suurten puiden taakse. Kiviä tai kivistä maata ammuttaessa sirpalevaara voi ulottua 400 .. . 500 m etäisyydelle.
Sitä voidaan pienentää peittämällä röjöytettävä esine. Käsky
suojapaikalle menosta ja sieltä poistumisesta annetaan huutamalla tai merkinantotorvella.
- Lähistöllä oleviin asumuksiin on ilmoitettava räjäyttämisestä
ja käytettävistä varoitusmerkeistö . Ikkunat olisi avattava mahdollisen särkymisen estämiseksi seuraavasti : alle 2 kg panoksella l 00 m säteellä, 2 .. . l 0 kg panoksella 150 m säteellä,
10 ... 30 kg panoksella 250 m säteellä ja 30 kg panoksella
500 m säteellä .
1. Tulilankasytytys
Asetuksen mukaan tulilangan pituuden on panoksen koosta riippumatta oltava vähintään 60 cm ja ainakin 20 cm siitä tulee·
olla panosreiän ulkopuolella . Maahan varissut irrallinen räjähdysaine on poistettava sytytyspaikalta.
Yksi panos sytytetään tulitikulla, joka asetetaan tulilangan
ruutiydintä vasten. Tulilongan syttymisen helpottamiseksi sen
47
Kuva 13. Tulilankaa sytytettäessä tulitikku
asetetaan tulilangan viistoksi le ikattuun
päähän ruutiydintä vasten. jos joudutaan
sytyttämään useampia panoksia peräkkäin,
tulitikku kiinnitetään eristysnauhalla tulilangan päähän. Tulilankaa viistoksi leikattaessa on varottava, etteivät ruutijyväset
varise pois.
paa on leikattava viistoksi (kuva 13). Jos useita panoksia räjäytetään samanaikaisesti, sytytyksessä on käytettävä työturva!! isuuden vuoksi varsinkin sateisella toi tuulisella säällä erikoissytyttimiä. Ne ovat joko neuloja tai hylsyjä, jotka asetetaan tulilangon kohtisuoroksi kotkoistuun päähän jo sytytetään tulitikku!aotikon syrjällä. P o 1avo1 1 o d y no mii t i 11 a t u 1i1 onk o o ei s o a sytyttää, sillä lämpimän dynomiitin käsittely
on sen iskun arkuuden vuoksi hyvin vaarallista.
Työn taloudellisuutta silmällä pitäen on, mikäli mahdoll ista, pyrittävä räjäyttämään samanaikaisesti kaikki lähekkäin olevat
panokset. Tulilankasytytystä käytettäessä menetellään tällöin
seuraavasti:
-- Jos räjäytettäviä panoksia on voin muutamia, tulilangot katkaistaan eri pitkiksi siten, että lyhin on vähintään 60 cm jo
niiden pituusero, joko riippuu panosten välimotkosto, ainakin
10 .. . 20 cm. Tuli lankojen päihin kiinnitetään erikoissytytin toi
eristysnouhollo tulitikku. Sen jälkeen ne sytytetään pituusjärjestyksessä pisimmästä aikoen .
-·- Jos räjäytettäviä panoksia on useampia, edellisessä menetelmässä, jossa yksi sytyttäjä huolehtii sytyttämisestä, tulilonkao
kuluu verraten paljon. Tällöin on edullisempaa katkoista lähekkäin olevien panosten tulilongot sorjoittoin eri pituisiksi. Jokaiselle sarjalle järjestetään oma sytyttäjä jo ne sytytetään samanaikaisesti pisimmästä lyhimpään .
Sytyttäminen suoritetaan ns. sytytysluntullo. Eri pituisiksi
kotkoistujen tulilonkojen päät leikataan kiilomoisiksi, niin että
48
Kuva 14. Kaavakuva sarjakytkennästä.
A = nallitetut panokset, B = virranlähde.
ruutiydin on hyvin näkyvissä . Lunttu tehdään tavallisesta tu lilangasta, joka sidotaan kiinni johonkin keppiin siten, että siihen
leikataan terävällä veitsellä ruutiytimeen ulottuvia !ovia, joita
on yhtä monta kuin sytytettäviä tulilankoja. Jotta kaikki panokset räjähtäisivät samanaikaisesti, !ovien välimatkan on oltava sama kuin tulilankojen pituuseron . Lunttu sytytetään toisesta
päästään ja tulilangat pisimmästä lyhimpään luntun katkokohtien pistoliekillä .
2 , Sähkösytytys
Sähkösytytyksessä nallit voidaan kytkeä joko sarjaan, rinnakkain tai ryhmiin . Metsätalouden räjäytystöissä on aina pyrittävä
käy.t tämään sarjakytkentää, sillä se on yksinkertaisin, ja johtoverkon tarkastaminen johdonkoettimella on helpompaa kuin
muissa kytkentätavoissa. Sarjakytkennässä . johdonkoettimella
tarkastettujen nallien johtimet liitetään toisiinsa ja uloimpien
nallien johtimet yhdistetään varsinaisiin sähköjohtoihin (kuva
14). Virranlähteestä ja sähköjohdoista riippuu, kuinka monta
nallia voidaan kytkeä samaan sarjaan . Sarjaan kytkettyjen nall1en sytyttämiseen tarvittavan virran voimakkuus sekä käytettävissä olevan virran riittävyys selvitetään seuraavasti :
Virran voimakkuus, ampeeria =
Virran jännite, volttia
Vastus,ohmia
Virran voimakkuus = nallien sytyttämiseen tarvittavan virran
voimakkuus (s. 22).
Virran jännite = virranlähteestä saatava virta.
Vastus= nallien vastus + virranlähteen
johtojen vastus.
sisäinen
vastus+
49
Kuva 15. Kaavakuva johtove rkon tarkistamisesta. A = nallitetut panokset.
Sähköjohdot katkaistaan ensin kohdasta m tai ulommaisen nallin johto
jätetään yhdistämättä sähköjohtoon
ja johtojen päät eristetään. jos sähköjohtojen päähän yhdistetyn johdonkoettimen osoitin ei tällöin liikahda,
johtoverkon eristys on ; kunnossa. Tämän jälkeen katkaistu· kohta liitetään.
jos johdonkoettimen j osoitin tällöin
liikahtaa, virta kulkee verkossa.
Tärkeätä on, että käytetään riittävän voimakasta virtaa, sillä
muutoin nallit eivät syty.
Johtoverkko, ts. sähköjohdot, joihin on liitetty nallit, on ennen
yhdistämistä virranlähteeseen tarkastettava johdonkoettimella.
Tarkastaminen suoritetaan siten, että toinen sähköjohto katkaistaan nallien läheltä ja katkaistut päät eristetään (kuva 15).
fos johdonkoettimen osoitin ei liikahda, kun johtojen virranlähteeseen tulevat päät kytketään kiinnitysruuveihin, johtoverkon
eristys on kunnossa. Tämän jälkeen johdonkoetin irroitetaan ja
katkaistu kohta liitetään. Kun kaikki on valmista sytyttämistä
varten, johtoverkko koetetaan vielä johdonkoettimella. Jos kaikki
on kunnossa ja virta kulkee verkossa, osoitin liikahtaa.
Sähköverkko yhdistetään virranlähteeseen vasta sitten, kun
kaikki ovat suojautuneet ja työvälineet on siirretty pois räjäytyspaikalta. Jousivoimalla toimiva sähkökoje on ennen tätä viritettävä. Sytytyksen jälkeen, vaikka se olisi epöonnistunutkin,
johdot irroitetaan virranlähteestä, ja sytyttäjän on otettava sen
avain haltuunsa. Ukkosen aiheuttamat liian aikaiset syttymiset estetään maadoittamalla johtoverkko.
50
F. LAUKEAMATTOMAT PANOKSET
Useampia panoksia sytytettäessä on varmistauduttava, että
kaikki panokset räjähtävät. Jos panos tai panokset eivät syty
lasketussa ajassa, asetuksen mukaan tulilankasytytyksessä on
odotettava vähintään 15 min. ja sähkösytytyksessä vähintään
5 min., ennen kuin räjäytyspaikkaa saa lähestyä .
Laukeamattomat panokset eli suutarit on välittömästi poistettava.
P ora r e i ässä oleva suutari poistetaan seuraavasti:
Jos etutäyte on 15 cm matalampi, reiän suulla räjäytetään
kakkupanos.
- Jos etutäyte on 15 cm korkeampi, se poistetaan ensin vedellä tai paineilmalla. Veden lämpötila ei saa tällöin nousta
+50°C yläpuolelle. Etutäytteen purkaminen lopetetaan heti, kun
dynamiittipanos alkaa näkyä. Tämän jälkeen reikään laitetaan
uusi sytytyspanos, joka räjäytetään tavalliseen tapaan. Sen
sijaan irrallinen varmuusräjähdysaine tai ruuti voidaan huuhtoa
vedellä kokonaan pois.
Jos suutaria ei mainituilla menetelmillä saada poistetuksi,
sen lähelle porataan uusi reikä, joka panostetaan ja räjäytetään .
Uusi porareikä on sijoitettava vähintään 80 cm etäisyydelle
ensimmäisestä ja suunnattava siitä poispäin.
K a n no n ta i k i v e n a 11a oleva suutari poistetaan räjäyttåmällä sen vastakkaisella puolella pieni panos. Räjähtämättömään p i n tapa no ks e en asetetaan varovasti uusi nalli.
Ellei räjähdystä tällöinkään tapahdu, se on purettava ja siinä
ollut räjähdysaine hävitettävä. Maahan jäänyt suutari sytytetään panosreiän viereen sijoitetulla uudella panoksella. Kovassa
maassa, johon panosreiän teko on hankalaa, suutari on ensin
yritettävä rä jäyttää panosre ikään asetetulla uudella sytytys51
Kuva 16. Räjähdysaineiden ja
sytytysvälineiden kuljetukseen työpaikalla soveltuva
laatikko (m/Harno). Vasemmalla nallilokero, oikealla
räjähdysainelokero ja näiden
välissä lokerot tulilankaa ja
panostamisessa tarvittavia
työvälineitä varten. (Räjäytystöiden käsikirja).
panoksella. Tällöin etutäyte on poistettava samalla lailla kuin
porareiästä.
Työturvallisuuden vuoksi suutaria poistettaessa on työskenneltävä sillä puolen panosta, jossa mahdollisen räjähdyksen sattuessa tapaturmanvaara on pienin. Työpaikan läheisyydessä ei
silloin saa olla muita kuin ko. työssä välttämättä tarvittavat
henkilöt. Kun suutari on saatu räjäytetyksi, läheisyyteen sinkoutunut räjähdysaine on huolellisesti korjattava pois.
G. RÄJÄHDYSAINEIDEN KULJETUS JA SÄILYTYS
TYÖPAIKALLA
Räjähdysaineita ja sytytysvälineitä ei saa kuljettaa irrallaan taskuissa . Työssä tarvittava käsivarasto on pidettävä joko nahka1ai kangassalkuissa tai sopivissa kannellisissa puulaatikoissa
(kuva 16). Nallit on, kuten jo mainittiin, pidettävä erillään räjähdysaineista erikoisessa nallilokerossa, mieluimmin puisessa
52
Kuva 17. Parrusta t e hty nall irasia.
nallirasiassa (kuva 17). Suurempien räjähdysainemäärien säilytystö työmaalla jo niiden kuljetusta työmaalle käsitellään jäljempänä (ks. ss. 91-93).
53
METSÄTALOUDEN RÄJÄYTYSTYOT
A. KALLION RÄJÄYTTÄMINEN
Kallion laadun jo siinä mahdollisesti olevien holkeomien toteamiseksi räjäytettävältä alueelta on ennen räjäytystyön aloittamista raivattava puut, pensaat jo irtonainen pintakerros. Jos
kallio räjäytetään maan pinnan tasolle tai sen alapuolelle, sen
juurelta on poistettava maata n. 20 cm suunniteltua louhimissyvyyttä alempaa.
1. Porareiän sijoittaminen
Porareiän sijoituspaikkaa valittaessa on otettava huomioon seuraavat yleiset näkökohdat:
- Reikä on pyrittävä tekemään yhdensuuntaiseksi vapaan kallion seinän kanssa ja siten, että ainakin itse panos tulee kovaan
ja ehyeen kallioon. Kerroksellisessa kalliossa reikä on suunnattava, mikäli mahdollista, kohtisuoraan kerroksia vasten. Porar~iän kohdalle osuvat halkeamat pienentävät panoksen tehoa ja
suurentavat porauskustannuksia. Lisäksi ne voivat aiheuttaa haitallisia vyörymiä.
- Käytettäessä varsiponosta reiän ja kallion vapaan pinnan
veli, ns. etuväli (ks. kuvia 18 ... 20) ei yleensä saa olla
1.5 ... 2 .0 m suurempi. Jos etuväli on suurempi, on tehtävä
pesäpanos. - Kallion vapaalla pinnalla tarkoitetaan sen panosreikää lähinnä olevaa pintaa, jota vasten räjähdysvoiman oletetaan kohdistuvan.
54
Kuva 18. Porarei kien sijo itt aminen mata- R.
~
laa, n. 0.5 ... 1.0 m ko rkuista kall ion nype
pylää räjäytettäessä. A ~ pieni nyppylä, ///\\V/7\\V//\\\
- 11\W/X\Vll\\\
vino vaakare ikä, B - suurempi nyppylä,
kiilamaisesti sijoitetut vaakareiät.
8.
e • eluvä/1
Reikä on yleensä ulotettava hiukan halutun louhimissyvyyden alapuolelle. Reiän syvyyden on oltava vähintään yhtä suuri,
mutta mieluimmin jonkin verran - korkeintaan l ~ kertaa suurempi kuin etuväli.
- Jos samanaikaisesti räjäytetään useampia panoksia, reikien
väli ei saa olla suurempi kuin niiden syvyys.
- Jos reikä tehdään käsiporilla, on mu istettava, että porauskustannukset ovat sitä suuremmat, mi tä enemmän reiän suunta
eroaa pystysuunnasta.
Porareikä on tehtävä niin suureksi, että panos on korkeintaan Y3 . . . 1h sen korkeudesta. Tiiviin panoksen korkeus eri
suuruisissa porarei' issä selviää taulukosta 6 .
Suuntaa antavina esimerkkeinä porareikien sijoittamisesta ma inittakoon, että matalissa, 0 .5 ... 1.0 m ko rkuisissa kall ion nyp-
Kuva 19. Porareikien sijoittaminen loivaa
kallion rinnettä räjäytettäessä. Ensin tehdään jyrkkä rinne joko vinoon pystyreikään (A) tai vaakareikään (B) sijoitetuilla
pienillä panoksilla. Sen jälkeen jatketaan
pystyrei'illä. Numerot tarkoittavat reikien
teko järjestystä.
8.
55
~
Taulukko 6.
Tiiviin panoksen korkeus eri suuruisissa porarei'issä.
Porareiän
Ol
..)(.
öc
·;;;
0..
c
0)
"'0
..)(.
c
·.;:;
29
30
32
·.;:;
·.;:;
·.;:;
·.;:;
·.;:;
+"'
.E
c
"'>-.
·.;:;
0
"'
(L
mm
26
c
·;:
.,_,
-~
1 ä p i m i t t a,
24
.2~
..)(. 0)
__ .._
..)(.
-~
"'"'.,_,
·.,_, ·.;:;
.~
::J"'
::J"'
·c:
<(
c>:: '-
·.;:;
+"'
......
.E
c
·;:
.,_,
"'c
>-.
·.;:;
0
-~
-~
c
_Q 0)
..)(.
0)
..)(.
·-"'"'
'-
·.,_,
- +"'
+"'
::J"'
::J"'
c>:: '-
+"'
+"'
c
.E
'.,_,
-~
c
"'>-.
0
<(
--"'
......
.,_,
·c:
<(
'
Q+"'
..)(.
0)
0)
..)(.
·-·-.,_,"'"'·.;::;.,_,
'-
::J"'
::J"'
c>:: '-
·.;:;
-~
.E
"',.._c
0
......
c
·;:
.,_,
'
Q+"'
..)(.
0)
0)
..)(.
"'
··.;:;
"'"'
··.;:;
+"' +"'
-~
::J"'
::J"'
c
·-1...
c>:: '-
......
.....
•
+"'
c
.E
'.,_,
::;;;
0)
0)
..)(.
:t=
"'c
,.._
0
·-.,_,"'
-~
c
0
"'"'
··.;:;
...... +"'
::J :ll
·-'-
~ '-
<(
<(
Panoksen korkeus porareiässä, m
0.25
0.50
1.00
1.50
2.00
2.50
3.00
3.50
4.00
0.36
0.72
1.43
2. 12
2.86
3.58
4.30
5.02
5.74
0.50
1.00
2.00
3.00
4.00
5.00
6.00
7.00
8.00
0.56
1. 12
2.24
3.36
4.48
5.60
6.72
7.94
8.92
0.30
0.61
1.23
1.85
2.47
3. 10
3.70
4.30
4.90
0.44
0.99
1.74
2.62
3.48
4.36
5.20
6.00
6.88
0.49
0.99
1.94
3.00
4.00
5.00
6.00
7.00
8.00
0.27
0.54
1.08
1.60
2. 14
2.70
3.27
3.80
4.35
0.40
0.90
1.60
2.40
3.20
4.00
4.80
5.60
6.40
0.43
0.96
1.73
2.60
3.48
4.33
5.20
6.06
6.93
0.23
0.46
0.93
1.40
1.86
2.33
2.80
3.26
3.70
0.32
0.64
1.28
1.92
2.50
3.14
3.82
4.50
5.14
0.35
0.70
1.40
2. 10
2.90
3.50
4.20
4.90
5.60
0.21
0.42
0.82
1.24
1.87
2.09
2.51
2.93
3.35
0.30
0.60
1.20
1.90
2.40
3.00
3.60
4.20
4.80
0.32
0.64
1.30
1.94
2.59
3.22
3.86
4.50
5. 14
Kuva 20, Porareikie n SIJ01ttaminen jyrkässä kallion rinteessä. A =pysty rinne pystyreikä, B = vino rinne - vino pystyre ikä.
e=eluvdli
pylöissä on käytettävä vookoreikiä (kuva 18). Pieniä nyppylöitä
räjäytettäessä riittää yksi reikä, mutta suurempiin tarvitaan
useampia, jotka sijoitetaan kiilomoisesti .
Yli 1.0 m korkuisessa loivorintoisesso nyppylässä jo loivasti nousevassa kallion rinteessä pororeiät sijoitetaan kuvan 19 osoittamalla tavalla. Tällöin kallioon tehdään ensin jyrkkä rinta pienillä joko vinoihin pystyreikiin toi vookoreikiin sijoitetuillo panoksilla. Varsinainen kallion räjäyttäminen suoritetaan tämän
jälkeen pystyrei ' illä.
Reikien sijoittaminen
vasto 20.
jyrkkärintaisesso
kalliossa
selviää
ku-
Pystyreikien asemesta voidaan käyttää kallion laadusta, lähinnä
sen kerroksell isuudesta jo holke i levuudesto riippuen myös vookoreikiä . Korkeassa kalliossa rä jäyttäminen on suoritettava portaittain.
Räjähdyso ineen teho yleensä paranee, kun poistettava kallion
0sa rä jäy tetään samanaikaisesti koko leveydeltää n .
Matala o ja avataan kalli oon vi no illo pystyrei',illä, jotka sijo itet aan ojan k eskelle toi sen toiseen laita an . Syvemmät ojat ja vie57
märit räjäytetään niiden molemmille reunoille tehdyillä kiilarei'illä tai räjäyttäminen suoritetaan kerroksittain .
2. Räjähdysaineen valinta ja panoksen suuruuden laskeminen
Koska kalliota rä jäytettäessä porauskustannukset koneel 1isen
porakaluston käytöstä huolimatta tavallisesti muodostavat suurimman osan räjä.ytyskustannuksista, ko. t ö i s s ä on e d u 11 i s i n ta käyttää mahdoll isimman voimakasta räjähdysainetta, d y n a m i i t t i a . Porauskustannuksia voidaan useassa
tapauksessa pienentää myös suurilla pesäpanoksi lla. Varmuusräjähdysaineiden, lähinnä aniitin ja triniitin käyttö kannattaa
tavallisesti vain pehmeissä tai rikkonaisissa kallioissa .
Panoksen suuruus, joka riippuu ratkaisevasti kallion laadusta,
voidaan laskea seuraavan, ns. Lebrunin kaavan avulla :
P = k X V3 , jolloin
P = panoksen suuruus, kg
k = kerroin, joka riippuu räjähdysaineen ja kallion laadusta.
Sitä määrättäessä voidaan käyttää apuna taulukossa 7 esitettyjä keskimääräisiä k :n arvoja.
V yhtä panosta räjäytettäessä = etuväli, m
V useampia panoksia samanaikaisesti sytytettä essä = etuväli,
?-3 porareikien väl i, m
m
+
Kaavaa voidaan käyttää va in silloin, kun kalliota rikotaan pieniin osiin, mutta ei esimerkiksi rakennuskiviä louhittaessa. Sen
avulla suoritettavien laskutoimitusten helpottamiseksi tau lukkoon 8 on laskettu eräitä V:n arvoja vastaavat V3: n arvot.
58
Taulukko 7.
Keskimääräisiä k:n arvoja eri kivilajeille ja räjähdysaineille.
Räjähdysaine
Aniitti ja
Dynamiitti
triniitti tai
1 vastaava
Räjäytettävien
pano ks ien
määrä
Kivi 1 a j i
k
1 0.3 ... 0.4
1
Kova grani itt i, gneissi tai vastaava ...
Pehmeä graniitti, kova kalkkikivi tai
vastaava .................................
Hiekkakivi,
vastaava
pehmeä
kalkkikivi tai
··· ········· ············ ·········
2 tai
useampia
1
1
1
1
2 tai
useampia
0.04
0.05
1
0.03
0.3 ... 0.4
0.04
1
1 0.1. .. 0.2
1
0.4 ... 0.5
1
1 0.2 ... 0.3
2 tai
useampia
1
1
0.02
0.2 . .. 0.3
0.03
1
Koska kertoimen k :n arvo vaihtelee eri kivilajeilla, on edullista
varsinkin jos kivilaji on tuntematon tai panostaja tottumaton suorittaa pieniä koeräjäytyksiä.
Taulukko 8.
V:n arvoja vastaavia V3:n arvoja.
V
0.50
0.75
1.00
1.25
1.50
1.75
2.00
2.25
V3
1
0. 13
0.42
1.00
1.95
3.38
5.36
8.00
11.39
1
V
2.50
2.75
3.00
3.25
3.50
3.75
4.00
5.00
V3
1
15.63
20.80
27.00
34.33
42.88
52.73
64.00
125.00
E.simerkkeinä räjähdysaineen kulutuksesta mainittakoon, että
keskikovassa, ehyessä graniitissa dynamiittia kuluu suurehkoja
ja jyrkkiä kallion rinteitä louhittaessa keskimäärin 0.3 ... 0 .4
59
kg/m3, pieniä nyppylöitä tai laivaa rinnettä räjäytettäessä
keskimäärin 0.4 ... 0.8 kg/m3. Porareikää joudutaan tällöin
tekemään keskimäärin 0.2 ... 0.3 ja 0.3 ... 0.4 reikämetriä/m 3.
Nalleja tarvitaan keskimäärin 0 .7 ... 0 .9 kpl./m3 ja tulilankaa
0.4 ... 0.6 m/m 3. Ojaa tai viemäriä avattaessa dynamiitin kulutus on keskimäärin 0.8 . . . 1.4 kg/m 3 . Koska räjähdyksessä
syntyvä tärinä voi aiheuttaa vaurioita rakennuksille tai niiden
perustuksille, rakennusten läheisyydessä on käytettävä pieniä
panoksia. Esimerkkinä mainittakoon, että jos joudutaan ampumaan alle 1.5 m etäisyydellä rakennuksesta, panos ei saa olla
100 g suurempi eikä porareikä 0.6 m syvempi . Ammuttaessa
':> •• . 10 m etäisyydellä rakennuksesta panos ei saa olla 500 g
suurempi eikä porareikä l 1h m syvempi .
3. Räjäytystyön suorittaminen
Porareiän ja pesän teko, panostaminen ja panoksen sytyttäminen suoritetaan edellisessä osassa selostetulla tavalla. Jos samanaikaisesti räjäytetään useampia panoksia, on käytettävä sähkösytytystä.
Työskentelyalueelta on jokaisen räjäytyksen jälkeen ennen uuden
reiän tekoa poistettava huolellisesti kaikki irtonaiset kivet ja
lohkareet.
B. TARVEKIVIEN LOUHIMINEN
Meikäläisistä kivilajeista soveltuvat louhinnan kohteiksi parhaiten graniitti ja gneissi. Karkearakeiset laadut ovat hauraampia
jo siten helpompia louhia, mutta niistä on vaikeampi saada tietyn suuruisia osia kuin hienorakeisista. Kal liossa olevat epäpuhtaudet ja säännöttömät kerrostumat tai halkeamat vaikeuttavat
louhimista . Helpoimpia ovat louhia kalliot, joissa on säännöllisin
välimatkoin vaakasuoria halkeamia tai kerrostumia.
60
Ennen varsinaista louhimistyötä työskentelyalue on puhdistettava ja loivasti nousevaan kallioon on räjäytettävä pysty rinta .
Se suoritetaan edellä kallion räjäyttämisen yhteydessä selostetulla tavalla .
Porareiän
sijoituspa i kkoa
valittaessa
r e i k ä ä te h t ä e s s ä on otettava huomioon seuraavaa :
ja
Reikä on suunnattava kohtisuoraan halkeamia vasten.
Reikä on tehtävä mahdollisimman suureksi ja sen syvyyden
on oltava n. ~ irroitettavan lohkoreen paksuudesta . Etutäytteelle on varattava vähintään Y, . .. 1h porareiästä . Rakennusk1viä louhittaessa reikää on, jos se on mahdollista, soinnettava
halkaisusuuntaan nähden erikoisella suuntausporolla.
Jos irroitettava kappale on yli kaksi kertoa leveyttään pi tempi, on tehtävä useampia samansyvyisiä reikiä . Ne si joitetaan tällöin 0 .3 . . . 0 .5 m etäisyydelle toisistaan . On tärkeää ,
että niiden välimatka on yhtä suuri .
Ko. työssä on käytettävä kiviruutia mahdolli simman pieninä panoksina. Kiven kovuudesta ja lohkareiden
koosta riippuu, mikä ruutilaji kulloinkin on edullisinta . Jos halutaan isoja lohkareita tai jos kivi on karkearakeista ,ts . helppoa
louhia, on käytettävä teholtaan heikointa, pyöreärakeista ruutia .
Sen sijaan hienorakeisen kiven ja pienien lahkareiden räjäyttäminen voidaan suorittaa voimakkaimmalla, ns. hienojyväisellä
ruudilla.
Panosta m i ne n suoritetaan y leensä samalla lailla kuin
tavallisen porareiän panostaminen . Paksuja lohkareita irroitettaessa reikään voidaan tehdä kiven r ikkoutumisen estämi seksi
ns. ilmaroko eli -tulppa. Sillä tarkoitetaan tavallisesti panoksen
ja etutäytteen väliin jätettyä ilmat ilaa . Sen sopivin korkeus on
n . Y, porareiän korkeudesta .
61
Jos lohkare irroitetaan useammalla panoksella, on käytettävä
sähkösytytystä, sillä lohkareen rikkoutumisen estämiseksi on
välttämätöntä, että kaikki panokset räjähtävät samanaikaisesti.
T arvekiviä i rroitettaessa on niiden laatuvaatimuksista riippuen
useassa tapauksessa edullisinta turvautua kalliimpiin, mutta
kiven säilyvyyden kannolta varmempiin menetelmiin, kiilaamiseen ja uurostomiseen.
C. KIVIEN RÄJÄYTTÄMINEN
Panoksen sijoituspaikon perusteella erotetaan seuraavat menetelmät:
1 Pororeikämenetelmö
2. Kokkumenetelmä
3. Yhdistetty pororeikö- ja kokkumenete lmö
4. Puolimiinousmenetelrriö
5. Miinousmenetelmä.
Kiven koko jo sijainti sekä se, kuinka pieniin osiin kivi halutaan
rikkoo, lähinnä määräävät, mitä menetelmää kulloinkin on käytettävä. Ennen räjäytystöiden aloittamista kiven muoto ja suuruus on selvitettävä huolella. Maon sisässä olevan kiven muoto
tutkitaan - ohuella routotongollo toi ns. tutkinmitolla. Mainittakoon, että jos raivoustöissä käytetään teloketjutroktorio
(04 ... 07), kokonaan toi suurimmaksi osaksi maan päällä olevat 1.5 ... 4.0 m 3 pienemmät kivet on yleensä edullisinta poistaa sillä. Jos sen sijaan suurin osa kivestä on maan sisässä, räjäyttäminen on samoin kuin louhikosso toloudellisempoo .
1. Porareikämenetelmä
Kivi saadaan parhaiten rikotuksi, kun panos sijoitetaan siihen
tehtyyn porareikääri. Reikä porataan kiven keskelle ja suunne62
Kuva 21. Panoksen sijoittaminen kiveä räjäytettäessä. A = porareikämenetelmä
maan päällä olevassa kivessä matala reikä, B = porareikämenetelmä maan
sisässä olevassa kivessä - syvä reikä, C ~ puolimiinausmenetelmä - panos heittosuunnan vastakkaiselle puolen kiveen kiinni, D = miinausmenetelmä - panos kuten
edellisessä, mutta sen ja kiven väliin on jätettävä maata n. 10 cm. Kakku- sekä
yhdistetty porareikä- ja kakkumenetelmä, ks. kuvaa 3 s. 27.
tc1an sen paksuimpaan kohtaan. On tärkeää, että panos tulee
riittävän syvälle, sillä muutoin kiven alapää ei rikkoudu. Kokonaan tai suurimmaksi osaksi maan pinnalla olevassa kivessä
reiän on oltava vähintään Y3 kiven korkeudesta (kuva 21 A) .
Jos n. puolet kivestä on maan pinnalla, reikä ulotetaan kiven
keskikohtaan . Kokonaan tai suurimmaksi osaksi maan sisässä
olevassa kivessä reiän syvyyden on oltava Y2 ... V:l kiven korkeudesta (kuva 21 8) .
2. Kakkumenetelmä
Kakkumenetelmä soveltuu maan pinnalla tai pehmeässä maassa
olevien pienehköjen ja litteiden kivien rikkomiseen (kuva 22) .
Sen avulla vältytään useinkin kalli ilta porauskustannuksilta,
Kuva 22. Kakkumenetelmällä
rikottu kivi. Valok. Nitroglycerin AB.
63
mutta räjähdysaineen kulutus on huomattavasti suurempi kuin
edellisessä menetelmässä .
Panos sijoitetaan kiven päälle (kuva 3, s. 27) toi sivulle siinä
mahdollisesti olevaan syvennykseen, joka sitä ennen on puhdistettava . Jos kiven pinnalla on saumoja, panos laitetaan niiden
suuntaan, sillä kivi lohkeaa yleensä parhaiten niitä pitkin. Panos asetetaan tiiviisti kiveen ki inni ja peitetään kostealla sovella .
Isoa, halkeillutta kiveä rikottaessa varmuusräjähdysainetta voidaan kaataa myös halkeamiin .
3. Yhdistetty porareikä- ja kakkumenetelmä
Pyöreitä tai syvällä maassa olevia kiviä rikottaessa kakkumenetelmä on epätaloudellinen . Tällöin osa panoksesta on sijoitettava kiveen porattuun, matalaan (5 . .. l 0 cm) reikään ja loppuosa kiven pinnalle (kuva 3, s. 27). Jos työmaalla on porakone,
panos on edullisinta sijoittaa kokonaan porareikään . Räjähdysainetta kuluu keskimäärin Y3 .. . ~ kakkumenetelmän vaatimasta määrästä .
Kaikissa kolmessa edellä mainitussa menetelmässä maassa olevan kiven ympäriltä on ennen räjäyttämistä poistettava maata .
4. Puolimiinausmenetelmä
. Puolimiinousmenetelmö ·s oveltuu kokonaan tai suurimmaksi
•osaksi maan sisässä olevien kivien rikkomiseen ja nostamiseen
(kuva 23) . Räjäyttäminen onnistuu parhaiten, kun kivi on verraten syvässä ja sitä ympäröivä maa tiivistä. Kuivassa ja löyhässä maassa, joka läpäisee räjähdyskaasuja, sitä ei yleensä
kannata käyttöä . Kuiva maa onkin ennen panostam ista kostutettava kaatamalla vettä panos reiköän ja k iven ympärille teh tyihin reikiin .
Panosreikö kaivetaan kiven sivua p i tkin heittosu unnan vastaiselle puolelle (kuva 21 0 . Reikä tehdää n si ten, että panos voi -
64
Kuva 23 . Puolimiinausmenetelmällä ri ko t tu kivi. Va~ l ok . Ni t roglycerin AB.
daan asettaa tiiviisti kiveen kiinni sen painopisteen lähelle. Kosteassa maassa panos on huolellisesti suojattava kosteuden vaikutukselta. Jos panosreiässä on vettä, panostaminen on suoritettava dynamiitilla. Panosreikään, johon on kaadettu vettä, panos työnnetään vasta veden imeydyttyä täydelleen ympäröivään
maahan. Räjähdysoineen teho on suurin, kun patruunat toi pommit sijoitetaan reikään kasapanoksen muodossa .
S. Miinausmenetelmä
Miinousmenetelmää käytetään silloin, kun maassa oleva kivi
halutaan nostoa kokonaisena maasto jo siirtää somalla muutamia metrejä (kuva 24).
Kuva 24. Miinausmenetelmällä maasta nostettu ja
siirretty kivi. Valok. Nit·
roglycerin AB.
65
Panosreikä tehdään muuten samalla la i lla kuin edellisessä menetelmässä, paitsi että panoksen ja kiven väliin on jätettävä n.
10 cm vahvuinen maakerros (kuva 21 0 ). Jos panos on välittömästi kivessä kiinni, se rikkoutuu .
Kuta kauemmaksi kivi halutaan lennättää, sitä suurempaa panosta on käytettävä.
Sekä puolimiinaus- että miinausmenetelmässä kiven juurelta
heittosuunnan puolelta on poistettava maata. Panoksen teho
suurenee, jos panosreiän pohjalle sijoitetaan tasainen kivi .
Kivien
räjäytystöihin
soveltuvat
yleensä
p a r h a i te n v a r m u u s räjähdys aineet. Dynamiitilla
kivi saadaan rikotuksi pienempiin osiin, mutta se on huomattavasti kalliimpaa kuin edelliset. Panoksen suuruutta arvioitaessa
voidaan käyttää apuna taulukossa 9 esitettyjä keskimääräisiä
lukuja.
Kuva 25 . Autotalvitien pohjan raivausta. Puiden ja pensaiden
raivauksen yhteydessä isot, räjäyttämällä poistettavat kivet
on paljastettu. jos on käytettävissä porakone, kivet on edullisinta rikkoa porapanoksella.
66
Taulukko 9.
Keskimääräinen räjähdysaineen kulutus kiviä räjäytettäessä.
Räjähdysaine
Panoksen
suuruus,
g/m3
Porareikämenetelmä
Forcit-dynamiitti ............................. .
Varmuusräjähdysaineet .......... ............. .
Kloraatti ......................................... .
60 .. JOO
80 ... 12011)
120 ... 150
Kakkumenetelmä
Forcit-dynamiiui ·:· ·::. ·:.···.:··::· ::· .... .. ···
Fors11tt1-pomm1, pe1ttamattomana ........ .
Valmet-kivipommi
Varmuusräjähdysaineet ............... ... ..... .
Kloraatti ......................................... .
500 ... 700
500 ... 600
500
700 .. 800
800 ... 900
Yhdistetty porareikä- ja kakkumenetelmä
Forcit-dynamiitti .............. . .............. .
Varmuusräjähdysaineet ..... ................. .
Kloraatti ...........................•....... ... ...
150 ... 230
230 ... 300
300 .. 400
Puolimiinausmenetelmä
Forcit-dynamiitti ............................. .
Varmuusräjähdysaineet ....................... .
Kloraatti .......................... .............. .
yli 300
400
500
Miinausmenetelmä
Forcit-dynamiitti ............................. .
Varmuusräjähdysaineet ... .............. . ..... .
Kloraatti ............................ . ............ .
yli 400
500 ( 2)
600 J
Työmenetelmä
1
1
I
l
1 ) Jos kivi on kokonoon maan sisässä, on käytettävä n. 25 % suurempia
panoksia.
2 ) Näillä panoksilla kivi nousee maasto ylös. Jos se somalla halutaan siirtää,
panosta on suurennettovo.
Nalleja tarvitaan l kpl./kivi ja tulilankaa 0.6 m/kivi.
Karkearakeinen tai pehmeä kivi rikkoutuu pienemmällä panoksella kuin hienorakeinen tai kova ja ehyt kivi. Pyöreässä kivessä
on käytettävä suurempaa panosta kuin pitkulaisessa, maan sisässä olevassa suurempaa kuin maanpäällisessä. Kuta tiiviimpää
miinattavaa kiveä ympäröivä maa on, sitä pienemmällä panoksella räjäyttäminen onnistuu.
67
D. KANTOJEN RÄJÄYTTÄMINEN
Kantojen räjäyttäminen, jota on menestyksellä käytetty tervaskantojen nostossa, on osoittautunut myös erilaisissa raivaus- ja
rakennustöissä miesvoimin suoritettavaa konnonnostoo edullisemmaksi. Troktorityömoillo on otettava huomioon, että suurella
teloketjutroktorilla kannattaa yleensä poistoa kaikki kannot,
mutta sen sijaan pieniä traktoreita käytettäessä räjäyttäminen
on suurimpien, tuoreiden kantojen nostosso toloudellisempoo.
Erilaiset mies- jo hevosvoimollo toimivat konnonnostolaitteet eivät taloudellisessa mielessä pysty sanottavasti kilpailemaan varsinkaan tietöissä räjähdysaineiden kanssa. Kuta suurempia kannot ovat ja kuta kovempaa ympäröivä maa, sitä edullisemmaksi
räjäyttäminen muodostuu.
Ennen räjäytystyön aloittamista on huolella selvitettävä kannon
ja juuriston laatu sekä maaperä, sillä panoksen sijoituspaikka
ja suuruus riippuvat ratkaisevasti näistä. Maan ja juuriston laatu
on tutkittava ohuella routokangello toi tutkinmitolla. Sitä ei
saa suorittaa lapiolla tai maakairalla, sillä jokainen reikä, jota
ei käytetä panosreikänä, pienentää panoksen tehoa, ellei sitä
täytetä kunnolla.
Panoksen sijoituspaikan perusteella eroitetaan seuraavat menetelmät:
1. Panos maassa kannon alla
Ponosreikä on suunnattava niin, että panos tulee keskitetysti
kannon keskipisteen alapuolelle. Räjäytyksen onnistuminen riippuu ratkaisevasti panoksen sijoitussyvyydestä. Tuoreissa kannoissa panos on sijoitettava syvempään kuin jonkin verran lahoissa kannoissa. Syvällä olevaa p ä ä j u u r e t o n t a, tuoretta
kantaa räjäytettäessä panos asetetaan välittömästi juuriholvin
alle (kuva 26 A), matalalla olevassa n . kannon läpimitan etäisyydelle kannon pohjasta (kuva 26 8). Pää j u u r e 1 f i se s s a
68
D
Kuva 26. Kannon räjäyttäminen sen alle sijoitetulla panoksella. A = pääjuureton,
pitkä ja syvässä oleva kanto, B = pääjuureton, lyhyt ja matalalla oleva kanto,
C = pääjuurellinen kanto, D = kannon läpimitta.
kannossa panos on laitettava pääjuuren viereen siten, että sen
etäisyys kannon yläpäästä on n. 1.5 ... 2 .0 kertaa kannon läpimitta. Jos pääjuuri on tavallista suurempi, panosreikä on ulotettava pääjuuren sisään (kuva 26 C). Kuta suurempi kanto on
tai kuta pehmeämpää ympäröivä maa on, sitä syvemmälle panos
on sijoitettava. Panostettaessa on otettava huomioon, että kuta
voimakkaampaa panosta käytetään ja kuta syvemmälle panos
sijoitetaan, sitä perusteellisemmin kanto rikkoutuu .
Jos kanto on tasaisella maalla, panosreikä kaivetaan kahden
suurimman juurihaaran väliin. Kiven tai puun vieressä olevassa
kannossa se tehdään kannon ja kiven väliin, rinteessä kannon
yläpuolelle. Jos kannossa on paljon vaakasuoria sivujuuria, joiden poistaminen ei raivaustyön kannalta ole välttämätöntä, on
en nen räjäytystyötä edullisinta katkaista kannon ympäriltä
kaikki suurimmat juuret. Panoksen teho suurenee, jos maata
tiivistetään kannon ympäriltä ja kannossa mahdollisesti olevat
reiät tukitaan.
2. Panos kannon sisässä
Pehmeässä ja kuivassa maassa tai rakennuksen ja arvopuun vieressä olevaa kantaa räjäytettäessä panos asetetaan kantoon kairattuun reikään. Juuria tällä menetelmällä ei saada poistetuksi
yhtä perusteellisesti kuin edellisellä, mutta esimerkiksi talviteitä
69
jääty.neen maan aikana raivattaessa se on nopein ja ta loudellisin kantojen poistotapa . Lahoissa kannoissa ko. menetelmää ei
yleensä kannata käyttää.
Pää j u u r et t o m os s a kannossa panosreikä kai rataan ylhäältä päin sydänpuuta pitkin (kuva 27 A). Reiän syvyyden on
oltava n. V3 kannon korkeudesta. P ä 9 j u u r e 1 1 i se en kantoon reikä tehdään kannon sivusta ja suunnataan pääjuuren
tyveen siten, että reiän syvyys on V3 kannon läpimitasta (kuva
27 8) . Reikä on tehtävä niin suureksi, että vähintään 1;3 siitä
jää etutäytteel le.
K o n t o j e n räjäyttämiseen s· o v e 1 t u v a t parhaiten v a rm u u s r ä j ä h d y soi ne pommit. Panoksen suuruus riippuu kannon laadusta jo koosta sekä maaperästä . Suuntaa antava na ohjeena panoksen suuruutta määrättäessä voidaan käyttää
taulukossa 10 esitettyjä keskimäärä isiä arvoja, jotka on laskettu
varmuusräjähdysoineito silmällä pitäen.
Taulukko 10.
Keskimääräinen räjähdysaineen kulutus tuoreita kantoja
ammuttaessa.
Panos kannon alla
Kannon
läpimitta, cm
Kostea, kivine n tai 1 Pehmeä tai kuiva
kova maa
maa
Panos
kannossa
varmuusräjähdysainetta, gf10 cm
alle 20
1
70
20 ... 30
30 .. .40
yli 40
100
ISO
200
250
200
250
300
350
30 .. .40
30 . .40
30 .. .40
30 . .. 40
Luvut tarkoittavat grammaa vormuusräjähdysoinetto 15 cm korkeudelta maan pinnasta mitattua kannon läpimitan l 0 cm kohden. Nalleja kuluu l kpl./konto jo tulilonkoo vastaavasti 0.6 m .
Koivun, kuusen jo männyn kannot vaativat käytännöllisesti katsoen yhtä suuren panoksen. Vanha kanto rikkoutuu pienemmällä panoksella kuin tuore. Esimerkiksi kannossa, josta kuori
on jo osittain irronnut, voidaan käyttää n. Y3 jo lohosso n. ~
pienempää panosta kuin tuoreessa. Kuta laajempi juuristo kannolla on, sitä suurempi panoksen on oltava.
Kantojen nostaminen voidaan suorittaa joko kohden miehen ryhmätyönä, jolloin toinen tekee reiät ja toinen panostaa, toi yksi
mies tekee koko työn. Suoritetuissa kokeiluissa viimeksi mainittu
työtapa on osoittautunut työajan käytön kannolta edullisimmaksi.
'r hden miehen keskimääräinen työtulos selviää taulukosta l l .
Taulukko 11.
Keskimääräinen työtulos kantoja räjäytettäessä.
(Kantojen keskiläpim itto 35 cm)
Kantoa/m1estunti
Maa 1aj i
Kantoja 500 kpl./ha
kuusi
Moreeni ........
Hiekka ········
Savi ...............
Turve ) .........
6.0
9.8
10.2
11.0
1
mänty
5.8
9. 1
9.4
10. 1
1
Kantoja 1 000 kpl./ha
koivu
kuusi
5.4
8.2
8.5
9. 1
6.1
10. 1
10.5
11.4
1 mänty 1 koivu
5.9
9.3
9,7
10.4
5.5
8.4
8.7
9.3
1
*) Edellyttäen, että maa on kasteao. Kuivassa turvemaassa räjäyttämistä
ei yleensä kannata suorittaa.
71
E. MAAN RÄJÄYTTÄMINEN
1. Ojan räjäyttäminen
Maan räjäytystöistä on tärkein metsäojien avaaminen räjäyttämällä. Tällöin räjähdysaine suorittaa raskaimman kaivutyön,
sillä räjäyttämällä avatun ojan puhdistaminen on monin verroin
helpompaa ja nopeampaa kuin uuden ojan kaivaminen.
Ennen räjäytystyön aloittamista maaperä on tutkittava tarkkaan,
sillä työn taloudellisuus ja työmenetelmä riippuvat ratkaisevasti
siitä. Oja-alueella kasvavat käyttökelpoiset puut on kaadettava
ja valmistettava eri tavaralajeiksi. Pientä ja arvotonta puustoa
ei tarvitse raivata, sillä se lentää pois ojaa räjäytettäessä.
Ko. töissä voidaan käyttää seuraavia räjähdysaineita :
1. Ojitusdynamiittia
2. Varmuusräjähdysaineita, lähinnä aniittia ja triniittiä
3. Ojitusdynamiittia ja kloraattia yhdessä, ns. OK-menetelmä.
Varsinaista käytännöllistä merkitystä näistä on toistaiseksi vain
ensin mainitulla, sillä muiden käyttö on vasta kokeiluasteella.
Ojitusdynamiitin käyttö
Ojitusdynamiitti on, kuten aikaisemmin mainittiin, erikoisvalmisteista, herkkää dynamiittia. Pääperiaatteena sen käytössä on,
että avattavan ojan keskiviivalle, tietyn välimatkan päähän toisistaan asetetuista panoksista yksi sytytetään, jolloin räjähdysaallon vaikutuksesta muut rivissä olevat panokset räjähtävät samanaikaisesti .
Ojitusdynamiitin käyttö edellyttää ennen
k a i k k e a kosteaa maata . Jos maa on kauttaaltaan
kuiva, räjähdysaallon siirtyminen panoksesta toiseen on vaikeaa,
ja panokset joudutaan tällöin sijoittamaan niin tiheään, että
72
työ muodostuu useimmiten kannattamattomaksi. Suuntaa antavana ohjeena voitaneen pitää, että jos maan pinnalla on kuopissa ja muissa syvennyksissä vettä ja suurin osa panosrei'istä
täyttyy heti sillä, räjäytys onnistuu. Jos reikiin ei tule vettä
lainkaan, räjäytystä ei yleensä kannata suorittaa. Ko. työt on
suunniteltava siten, että kuivahkot maat ojitetaan aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Kesällä työskentely rajoitetaan
vain kaikkein kosteimmille paikoille. Jos ojaa aukaistaessa joudutaan ylittämään kapea ja kuiva alue, on ensin avattava oja
sen yläpuolelle, jolloin ylhäältä virtaava vesi kastelee kuivan
alueen.
Turvemaista työn kohteiksi soveltuvat parhaiten ohutturpeiset
(turvekerroksen paksuus 0.4 ... 0.7 m), hyvin mutautuneet ja
kovapohjaiset suot. Sen sijaan paksuturpeiseen suohon (turvekerroksen paksuus yli 1.5 m) dynamiitilla ei yleensä saada räjäytettyä ojaa. Kivennäismaiden räjäyttäminen, esimerkiksi uittoväylien perkaamisessa ja oikaisemisessa on onnistunut verraten hyvin, jos maa on ollut riittävän kosteaa. Mainittakoon
kuitenkin, että jäykässä savessa räjäyttäminen on yleensä antanut huonon tuloksen. Kuta enemmän maassa on kiviä, kantoja tai puita ja kuta kosteampaa se on, sitä pienemmiksi kustannukset muodostuvat käsinkaivuun verrattuina. Suoritettujen
havaintojen mukaan ojitusdynamiitin käyttö on vaikeimmissa
kaivuolosuhteissa (kaivuvaikeusluokat VI ... VI 11) käsinkaivua
taloudellisempi. Mainittakoon, että ojitusdynamiitti soveltuu verraten hyvin kivien ampumiseen. Suurin osa oja-alueella olevista
kivistä lentää pois ojaa avattaessa. Ojaan jääneet kivet voidaan
myöhemmin poistaa ojitusdynamiitilla joko miinaamalla tai
pintapanoksella.
Panosreiät tehdään joko rautakangella, maakairalla
raudalla. Ne on tehtävä niin, että panokset t
j o n k i n v e r r a n h a 1u t u n o j a n s y v y y d e n
v ä l i n yläpuolelle tai korkeintaan
a s t i. Ainakin osa panoksesta on kuitenkin pyrittävä
tai iskuu 1ev a t
p u o 1 isiihen
saamaan
73
kuivan pintakerroksen alapuolelle. Panossyvyyttä määrättäessä
on otettava huomioon, että kuta syvemmällä panos on, sitä jyrkemmäksi luiska muodostuu. Suurissa valta- ja viemäriojissa
voidaan tarpeen vaatiessa tehdä 2 . . . 3 panosriviä rinnakkain .
P a n o s r e i k i e n v ä 1 i m a t k a, j o k a on y 1e e n s ä o I-
i u t 2 0 ... 5 0 c m, riippuu ensi sijassa maaperästä ja panoksen suuruudesta. Kuta voimakkaampaa panosta käytetään ja
kuta kosteampaa maa on, sitä suuremmaksi panosväli voidaan
tehdä. Kivennäismaassa panokset on sijoitettava tiheämpään
kuin turvemaassa ja heikosti mutautuneessa turpeessa t iheämpään kuin mutautuneessa. Kivet, kannot ja lieot ym . esteet,
jotka vaikeuttavat räjähdysaallon siirtymistä, lyhentävät panosväliä . Ojalinjalla olevat suuret kivet on kierrettävä. Suurien kantojen ja juurien sekä pienien kivien kohdalle on asetettava ylimääräinen tai tavallista suurempi panos. Mainittakoon, että suotuisissa olosuhteissa on onnistuttu jopa 70 . . . 80 cm panosvälillä. Reikiä tehtäessä on jatkuvasti tarkkailtava maan laatua
ja sen vesipitoisuutta . Jos näissä havaitaan muutoksia, on heti
muutettava panostiheyttä . Panosväliä määrättäessä voidaan käyttää apuna taulukossa 12 esitettyjä keskimääräisiä arvoja.
1' 33, v&old_pim/l/"o ..37
Jl/9
750 --------~
·1
c(C"'""
.
' 6.
s
Kuva 28. Kaavakuva metsätekn. E. J. Matulan oj1tusdynamiitm käyttöä silmälläpitäen suunnittelemasta latauslaitteesta. Latausputki (1) messinkiputkea tai mieluimmin panssariputkea, männän varsi (2) messinkiputkea, mäntä (3) kumia, männän
tukihe la ja ns. topparilevy (4) messinkiä, käsikahva (5). joka on päällystetty kumiJetkulla, terästä, käsikahvan kiinnityshylsy (6) terästä ja kädensija (7) puuta.
Panos työnneEän putkeen sen yläpäästä ja painetaan männällä putken pohjaan.
Sytytyspanosta asetettaessa tulilanka sijoitetaan männän onttoon varteen.
74
Taulukko 12.
Keskimääräinen panosväli ja räjähdysaineen kulutus eri
olosuhteissa (norjalaisten mukaan).
Maan kosteussuhteet
Maalaji
Panoksen
suuruus,
cm
g
hyvin mutautunut
"'
"'
E
>
L
"'
:::J
keskinkertaisesti
mutautunut
f-
he1kost1 mutautunut
"'"'E
'"'cc
kivetön paitsi
tiivis savi
V>
"'
:><'.
.?:
kohtalaisen kivinen
hyvin kivinen tai
tiivis savi
Vesi kohoaa
panosrei'issä
patruunan
yläpuolel le
Panosreikiin
ei kohoa
vettä
100
1 50 1
100
1 50 1
Panos reiät
täyttyvät
vedellä
cm
cm
g/m
g/m
1 g/m 1
1
1
1
33
20 1
30
20 1
300
250
333
250
l25~c~o)I
100
25
400
30
1 50
1 17
1
40
33
1 300 1 20
100
25
1 50 1 20 1
100
20
50
15
1
1
1
100
15
1 50 1 10 1
250
1 150 1
285
200 1
60
40
333
33
1 250 1 25
400
1_}5
250
30 1
500
30
333 1 25 1
666
25
500 1 20
40
33
285
165 1
333
200 1
50
35
40
30
1
166
125
220
1 150
300
1 200
1
200
143
1~50
165
400 1 33 1 300
1 250 25-(20) 200
cm = keskimää räin en panosväli ,
g/ m
= k eskimääräinen
rä jähdysaineen kulu t us ojametr i llä .
M ain itta koon, että norjal a inen j a suoma la inen ojitusdynamiitti
ova t om inai suu ksi ltaan samanla isia . Kuta enemmän räjähdysa inetta käytetää n p ituusyksikköä kohden, sitä leveämmäksi oja
m uodostuu .
Panoksen su u ruus riippuu oj an koosta . Ta v a 1 1 i s i s s a
o J 1 s s a (syvyys alle 1. 0 m ) on y 1 e en s ä ta 1oude1 1 is i n ta k äyttää 5 0 g pat ru unaa, s y v em m i s s ä
7 5 ja 1 0 0 g .
75
Patruunat työnnetään panosreikään pehmeästä metallista valmistetulla latausputkella tai puisella latauskepillä. On tärkeää,
että kaikki tulevat ehdottomasti samalle korkeudelle. Jos joku
panos on muita korkeammalla tai matalammalla, räjähdysaalto
katkeaa. Latausputken sivussa on mitta-asteikko, joten panos
saadaan putken avulla verraten tarkoin halutulle syvyydelle. Jos
panosreikä ulottuu kivennäismaahan, putki ja mäntä on ajoittain huuhdottava vedellä, jotteivät niihin tarttuneet kiven sirut
panostettaessa sytyttäisi dynamiittia . Ojitusdynamiitin herkkyyden vuoksi sen käsittelyssä on noudatettava suurta varovaisuutta ja t y ö t u r v a 1 1 i s u u d e n v u o k s i 1 a t u r i n o n
työskenneltävä vähintään kahden metrin
p ä ä s s ä p a n os r e i k i e n t e k i j ä s t ä.
Sytytyspatruuna on yleensä paras sijoittaa panosrivin valmiin
ojan puoleiseen päähän johonkin n. l m etäisyydellä ojan päästä
c levaan reikään. Jos on pelättävissä, että räjähdysaalto jossakin
kohdassa katkeaa, sytytys on suoritettava ko. paikan kummaltakin puolen. P a n os r i v i o n r ä j ä y te t t ä v ä v i i me i st ä ä n t u n n i n k u 1 u t t u a p a n os t a m i s e s t a . Muussa
tapauksessa panokset voivat jäädä räjähtämättä . Sytyttäminen
suoritetaan tavallisesti tulilankanallilla n :o 8.
1
Jos panosrivi ei räjähdä, sijoitetaan jonkin räjähtämättömän
panoksen viereen uusi sytytyspanos. Tällöin on varottava siirtämästä tai vahingoittamasta maassa olevia panoksia. Räjähtämätöntä panosta ei missään tapauksessa saa kaivaa maasta
ylös. Sen toteamiseksi panosreiät on varsinkin turvemaalla hyvä
merkitä panostamisen yhteydessä.
Räjähdyksen voimasta suurin osa ojamaista lentää alustan kiinteydestä riippuen varsinkin sivutuulella useiden kymmenien metrien päähän. Osa maasta, kivistä ja kannoista putoaa usein kuitenkin takaisin . Välittömästi räjäytyksen jälkeen oja on puhdistettava ja tasattava, sillä maa on tällöin kuohkeaa eikä vesi
vielä haittaa työskentelyä (kuva 29). Puhdistustyön kiireellisyy-
•
76
Kuva 29. Ojitusdynamiiti lla avattua ojaa. Vasemmalla oja välittömästi räjäytykse n
jälkeen. Räjäyttäm inen on suoritettu tyynellä säällä, jolloin osa maasta on pud onnut takaisi n ojaan. Oikealla puhdistettu oja. Valok. P. Mansne r.
den vuoksi kerrallaan ammuttavan ojan pituudeksi suositellaan
40 ... 60 m. Teoreettisesti on kyllä mahdollista räjäyttää
kuinka pitkä ponosrivi tahansa. Tulva-olueen alapuolelle
avatusta ojasta, joko laskee jörveen toi lampeen, ei räjäytyksen
jälkeen tarvitse poistoa muuta kuin kivet jo kannot, sillä virtaava
vesi tasoittaa pohjan jo luiskot. Räjäyttämällä tehty oja ei ole
niin kaunis jo säännöllinen (kuva 29) kuin käsin kaivettu, mutta
törkeintä on, että se täyttää tehtävänsä .
Pintaveden virtaamista ehköise.viö ojovollejo ei röjäytettäessä
muodostu. Toistaiseksi ei ole tietoa röjöytetyn ojan hoitokustonnuksisto.
Sopivin työryhmän suuruus on 3 toi 4 miestä, ponosreikien
tekijä, panostaja jo 1 toi 2 lapiomiestä, jotka puhdistavat ojan
sillä oikoo, kun seuraava rivi panostetaan . Jos ponosreikien tekijä jo panostaja ovat tottuneita, yksi mies ehtii suorittaa ojan
puhdistamisen varsinkin ohutturpeisillo soilla, joissa on vähän
kiviä jo puita. Mainittakoon, että ojitusdynomiitillo on päästy
lähes 80 % työvoiman säästöön kösinkoivuun verrattuna .
77
Koska räjähdysoine- jo puhdistuskustonnukset riippuvat ratkaisevasti ponosvälistä, panoksen suuruudesta jo sen sijoitussyvyydestä, niiden valinta on suoritettava huolella . Työnantajien, jotka
joutuvat kaivattamaan ojia jatkuvasti, on pyrittävä kouluttamaan vakinaiset loturit, sillä nimenomaan ojien räjäyttämisessä
kokemus vaikuttaa ratkaisevasti työn taloudellisuuteen.
Varmuusräjähdysaineiden käyttö
Kuten edellä mainittiin, ojitusdynomiitin käytön tärkein edellytys on kostea maa. Tämä rajoittaa tuntuvasti ojitustoimintoo
ja lyhentää varsinkin kuivina kesinä työskentelyoikoo.
Ruotsissa on hiljattain kokeiltu uutta räjäyttämismenetelmää,
joko ei ole riippuvainen maan vesipitoisuudesta . Siinä on käytetty ominaisuuksiltaan meikäläistä oniittio jo triniittiä vastaavaa vormuusräjähdysoinetto 80 . . . 240 g suuruisina ponoksino .
Kaikki panokset varustetaan nollilla jo sytyttäminen suoritetaan
sähköllä. Koska jokainen panos sytytetään erikseen, ne voidaan
sijoittaa huomattavasti harvempaan kuin ojitusdynomiittiponokset. Suoritetuissa kokeiluissa ponosväli on ollut panoksen koosta
jo maan laadusta riippuen 80 ... 150 cm.
Yhteenvetona saaduista kokemuksista mainittakoon, että parhaat käyttömohdollisuudet vormuusr'äjähdysoineillo on ojitusåynomiitin rinnalla siten, että kuivat kivennäismoot räjäytetään
edellisillä jo kosteat maat dynomiitillo. Varsinkaan kosteiden
turvemoiden ojituksesso vormuusräjähdysoineito ei kannattane
käyttää . Niillä ommuttoesso ojan puhdistomiskustonnukset näyttävät tulevan jonkin verran suuremmiksi kuin ojitusdynomiitillo .
Varsinaiset räjäytyskustonnukset ovat sen sijaan olleet molemmilla likimain yhtä suuret.
Ojitusdynamiitin ja kloraatin käyttö
Ojitusdynomiitillo ei yleensä sooda räjäytetyksi ojaa poksuturpeiseen suohon . Tämä johtuu siitä, että paksussa turvekerrok78
sesso suurin osa räjähdyskoosuisto katoaa turpeen sisään, jolloin
panoksen teho jää hyvin pieneksi. Sen sijaan ohutturpeisello
suolla kiinteä pohjamaa ehkäisee kaasujen tunkeutumista jo
somalla pakottaa ne suuntaamaan voimansa ylöspäin.
Keskusmetsäseuro Tapion työmailla on poksuturpeisten soiden
ojittomisessa kokeiltu lupaavin tuloksin ns. OK-menetelmää,
joko perustuu siihen, että käyttämällä samassa panoksessa toi
räjäyttämällä samanaikaisesti polomisnopeudeltoon erilaisia räjähdysaineita räjähdysvoima saadaan suuntautumaan halutulle
alueelle .
Ponostominen suoritetaan tällöin siten, että ponosreikien pohjalle sijoitetaan ojitusdynomiittio jo sen päälle kloroottio . Kun
yksi dynamiittiponos sytytetään, muut rivissä olevat räjähtävät
samanaikaisesti sytyttäen somalla yläpuolella olevan kloroottiponoksen. Koska dynomiitin polomisnopeus on huomattavasti
suurempi kuin klorootin, sen räjähdyskoosut muodostavat tällöin
ikään kuin kiinteän alustan, josta klorootin räjähdyskoosut sinkoutuvot ylöspäin suorittaen varsinaisen koivutyön.
Koska menetelmä on vasta kokeiluosteello, ei olla vielä täysin
selvillä edull isimmosto ponosväl istä, ponoksien si joitussyvyydestä jo niiden suuruudesta eri olosuhteissa . Mainittakoon, että
dynomiittiponoksio sijoitettoesso on yleensä käytetty samoa por.osväliä kuin vastaavissa olosuhteissa ohutturpeisello suolla,
mutta kloroottiponos on useimmiten asetettu voin joko toiseen
ponosreikään. Parhaat tulokset on saatu, kun kloraottipanos on
ollut kaksi kertaa niin suuri kuin dynamiittipanos . Panostettaessa on tärkeää suojella kloraatti huolellisesti vedeltä ja dynamiitilta sijoittamalla se makkarankuoreen tai panospussiin .
Vaikka ko . menetelmässä räjähdysaineen kulutus on suurempi
kuin esim. ohutturpeisia soita ojitusdynamiitilla ojitettaessa, kustannukset ovat varsinkin kosteilla, kantoisilla jo liekoisilla soilla
olleet yleensä käsinkoivukustannuksia pienemmät. Menetelmää
79
voidaan käyttää myös paksussa turpeessa tai yleensä pehmeällä
alustalla olevien kantojen ja kivien nostamisessa.
Mainittakoon, että parhaillaan kokeillaan paksuturpeisten soiden
-ojittamista varten suunniteltua erikoispanosta.
2. Maan irroittaminen
Jos maan leikkaus- ja siirtotöissä ei ole käytettävissä kaivinkonetta, jäätynyt tai kova (esimerkiksi savi- ja moreeni-) maa
-on useassa tapauksessa edullisinta irroittaa räjäyttämällä. Pehmeässä ja kuivassa maassa, joka läpäisee räjähdyskaasuja, räjäyttämistä ei kannata suorittaa.
Räjäyttäminen onnistuu parhaiten pystysuorassa seinamassa.
'Sen vuoksi laivaan rinteeseen on ensin tehtävä ·jyrkkä rinta.
Irtautunut maa on jokaisen räjäytyksen jälkeen ennen uutta
panostamista siirrettävä pois työskentelyalueelta ja mahdolli·sesti viistoksi muodostunut rinta on samalla jyrkennettävä.
I< o. r ä j ä y t y s t ö i h i n s o v e 1t u v a t p a r h a i t e n runsaasti räjähdyskaasuja muodostavat v a r muu s r ä j ä h d y sa i n e p a t r u u n a t ta i -p o m m i t. Myös kloraattia on käytetty menestyksellä, vaikka sen vaikutus on heikompi kuin en·siksi mainittujen. Maakuutiometrin irroittamiseen tarvitaan var•muusräjähdysainetta keskimäärin:
jäätyneessä savimaassa
moreen imaassa
11
hiekka maassa
/1
n. 100 . .. 200 g/m 3
//
100
/1
11
50
11
Panos voidaan sijoittaa joko pysty- tai vaakareikään (kuva 28).
Jäätyneessä ja erittäin kovassa maassa vaakareiät ovat yleensä
osoittautuneet räjähdysaineen kulutuksen kannalta edullisimmiksi. Jäätynyttä maata irroitettaessa panosreikää ei saa ulottaa sulaan maahan. Panoksien teho on suurin, kun rinta räjäytetään samanaikaisesti koko leveydeltään .
80
Kuva 30. Panoksien sijoittaminen maata
irroitettaessa. A = pieni rinne, johon ensin tehdään jyrkkä seinä pienillä vinoihin
pystyreiki in sijoi tetu illa pano ksilla. Sen
jälkeen jatketaan suuremmilla pysty- tai
miel uimmin vaakareikiin sijoitetuil la pano ksilla . B = suuren maapenkereen irroittaminen vaakareikään sijoitetulla panoksella.
Koska panoksen suuruus, panosre1an etäisyys rinnan reunasta,
sen syvyys ja panosreikien välimatka riippuvat ratkaisevasti
maan laadusta ja sen vesipitoisuudesta, ne on kussakin tapauksessa määrättävä kokeellisesti tai aikaisemman kokemuksen
perusteella.
3. Muut maan räjäytystyöt
Muisto maan räjäytystöistä mainittakoon kuoppien jo perushoutojen teko kovaan maahan, kasvavien puiden irroittaminen jo
maan möyhentäminen. Kaikissa näissä töissä on edullisinta
käyttää varmuusräjähdysaineita .
Esimerkkinä kuoppien räjäyttämisestä mainittakoon, että 150 g
s0uruinen panos, joka sijoitetaan 80 ... l 00 cm syvyiseen panosreikään, tekee kovaan hiekkamoohon n . 70 .. . 80 cm levyisen
ja l 00 cm syvyisen kuopan . Kosteassa ja kovassa maassa voidaan käyttää tietyn suuruisen kuopan räjäyttämisessä pienempää panosta kuin kuivassa ja pehmeässä maassa. Kuta leveämpi
kuoppa halutaan, sitä suurempi panoksen on oltava .
Suuria kasvavia puita irroitettaessa n i iden ympärille tehdään
juuriston koosta ja laadusta r i ipp uen n . 0.5 ... 0 .8. m syvyinen
oja latvuksen etäisyydelle ru ngosta. Y3 ... ~ ojasta kaivetaan
sen jälkeen n. 1.0 . .. 1.5 m syvyiseksi j a ojan matalammalta
puolelta juuriston alle suunnattuu n, väh intään 0 .5 m syvyiseen
reikää n sijoitetaan pieni varmuusräjähdysainepanos. Räjäyttämällä irroitettu puu on heti istutettava uude lleen .
81
F. JÄÄN RÄJÄYTTÄMINEN
Jään räjäyttäminen tulee kysymykseen jääpatoutumia ja purouitoissa pienien järvien ja lampien jääpeitettä rikottaessa . Kalakannalle tuhoisana sen käyttöä on tarkoin harkittava ja siihen
turvauduttava vain poikkeustapauksissa. K o . r ä j ä yty st ö i s s ä v o i d a a n k ä y t t ä ä j o k o d y n a m i i t t i a,
v a r m u u s r ä j ä h d y s a i ne i ta ta i k i v i r u u t i a . Ensiksi mainittu kestää pilaantumatta kosteutta ja vettä paremmin kuin muut, mutta se tuhoaa kalakantaa eniten. Kosteudelle
urat räjähdysaineet on panostettaessa huolella suojattava vedeltä . Panokset voidaan sytyttää joko tulilanka- tai sähkösytytyksellä. Ensiksi mainitussa on tärkeää suojata nallin ja tulilangan liitöskohta.
Jään räjäyttämisessä erotetaan seuraavat menetelmät:
1. Panos jään sisässä
Uittoa varten tai jääpatoutumien estämiseksi tehtäviä väyliä
räjäytettäessä panos on kalarikkaissa vesistöissä paras sijoittaa
jäähän tehtyihin reikiin tai sen päälle. Reikä kairataan siten,
että panos tulee jääpeitteen alaosaan (kuva 31 A ). Etutäytteenä
voidaan käyttää vettä tai lunta.
Esimerkkinä räjäytyksen vaikutuksesta mainittakoon, että 0.5 kg
dynamiittipanos tekee :
30
40
50
cm vahvuiseen jäähän n .
"
11
11
11
11
11
"
11
3
2
1
m läpimittaisen avannon
11
11
"
11
11
11
2. Panos jään· alla
Ko. menetelmässä räjähdysaineen kulutus on pienemp i, mutta
se on kalakannalle tuhoisampi ku in edellinen. Sen käyttö tulee
lähinnä kysymykseen suuria jääpatoutumia rikottaessa ta i väyliä
Gvattaessa sellaisissa vesistö issä, joissa ei ole kaloja .
82
Kuva 31. Panoksen sijoittaminen jäätä rikottaessa. A - panos jään sisässä, etutäytteenä lunta tai vettä, B = panos jään alla ankkuroidun kepin päässä. Räjähdysaineen ku lutus on viimeksi mainitussa tapauksessa pienempi, mutta räjäytys on
ka lakannalle tuhoisampi kuin ensiksi mainitussa.
Panos kiinnitetään 3 . .. 4 m pituisen kepin päähän ja sijoitetaan kepin avulla n. 1.0 .. . 1.5 m jääpeitteen alapuolelle . Jotta
panos pysyisi paikoillaan, keppi on ankkuroitava (kuva 31 B) .
Esimerkkeinä panoksen suuruudesta, sen sijoitussyvyydestä ja
räjäytyksen vaikutuksesta eri vahvuisessa jääpeitteessä esitetään
taulukossa 13 eräön räjäytyskokeilun tulokset.
Taulukko 13.
Dynamiittipanoksen suuruus ja sen sijoitussyvyys jäätä
räjäytettäessä.
Jään vahvuus,
cm
,Panoksen
suuruus, kg
Panoksen
syvyys jään
yläpinnasta, m
Räjäytettäessä
muodostuvan
·avannon läpimitta, m
20
0.5
1.25
3.0
30
0.6
0.80
5.5
40
1.1
1.50
6.0
60
2.2
1.50
7.0
Suuntaa antavana ohjeena voidaan mainita, että l 0 ... 30 cm
paksuisen jääpeitteen rikkomiseen tarvitaan n. 0.4 .. . 0 .5 kg
83
dynamiittia. Jääpeitteen kasvaessa panosta on suurennettava
keskimäärin 0.5 kg jokaista 10 cm kohden.
Väyliä avattaessa ehyt jää on ankkuroitava räjäytyksen jälkeen
väylän molemmilta puolilta, ettei se pääse sulkemaan väylää.
Jääpatoutumien rikkominen aloitetaan virran alajuoksun puoleisesta reunasta. Jos alapuolella on kiintojäätä, se on ennen
patoutuman räjäyttämistä rikottava.
Vesistön pohjalle muodostunut jääkerros rikotaan n. 0.1 ... 0.3
kg suuruisilla dynamiittipanoksilla, jotka sijoitetaan jäähän teh. tyihin reikiin.
G. VEDEN ALLA SUORITETTAVAT RÄJÄYTYSTYöT
Metsätaloudessa vedenalaisia räjäytystöitä joudutaan suorittamaan pääasiassa uittoväylien perkauksen ja ruuhkien purkamisen yhteydessä.
Uittoväylissä matalahkossa vedessä olevia kiviä ja kallioita ammuttaessa on otettava huomioon yleensä samat näkökohdat
kuin kuivalla. Upotetut P'-mokset ovat tehokkaampia kuin pintapanokset, mutta panosreiän teko vedessä on verraten vaikeaa.
Se tuleekin kysymykseen vain kalliota räjäytettäessä. Kivet rikotaan tai siirretään nopeimmin niiden juurelle asetetulla pintapanoksella. Panos sidotaan tällöin kepin päähän, ja jotta panos
pysyisi kivessä kiinni, keppi on ankkuroitava. Porareikään panos
saadaan parhaiten reiän suulle asetetun putken avulla. Ko.
t ö i s s ä k a n n a t t a a k ä y t t ä ä y k s i n o m a a n d y n am i i t t i a, m i e 1 ui mm i n E x t r a-d y n a mii t t i a. Koska
dynamiitinkin teho pienenee, jos se on pitemmän aikaa vedessä,
panostaminen on suoritettava välittömästi ennen sytyttämistä.
Räjäyttäminen onnistuu yleensä jonkin verran pienemmillä panoksilla kuin kuivalla.
84
Ruuhkien purkamisessa räjähdysaineita on toistaiseksi köytetty
verraten vähän. Työturvallisuuden ja uiton taloudellisuuden kannalta varsinkin suurien ruuhkien purkaminen on useassa tapauksessa edullisinta suorittaa räjäyttämällä. Tällöin työntekijät
eivät joudu työskentelemään niin vaarallisissa olosuhteissa kuin
miesvoimin purettaessa, ja räjäyttämällä purkaminen on oikein
suoritettuna nopeampaa . Räjäytettäessä puita kylläkin rikkoutuu
jonkin verran, mutta tällöin on otettava huomioon, että uiton
seisominen maksaa tavallisesti enemmän kuin muutaman puun
rikkoutuminen . Tähän tarkoitukseen sove ltuu parhaiten d y n am i i t t i, vaikka se murskaakin pu ita enemmän kuin muut, heikommat röjähdysaineet.
Aivan pienet ruuhkat voidaan laukaista yhdellä panoksella.
Suurempia ruuhkia purettaessa, joissa räjäyttäminen pääasiassa
tulee kysymykseen, on käytettävä useampia panoksia. Keppien
päähän sidotut panokset sijoitetaan tällöin ruuhkan alle väylän
pituussuunnassa sen syvimpään osaan . Panoksien, jotka on röjäytettävö samanaikaisesti, on oltava niin suuria, että räjähdyksen vaikutuksesta osa puista kohoaa ilmaan. Tällöin ruuhkaan muodostuu vapaa uoma, jolloin siihen virtaava vesi saa
ruuhkan liikkeelle . Paikkoihin, joissa ruuhkautumisia sattuu
usein, olisi jo uittoja järjestettäessä varattava räjähdysaineita,
jotta niitä voitaisiin käyttää ruuhkautumisen alkuvaiheessa.
Sytytystapaa valittaessa on otettava huomioon, että söhkösytytys
on vedessä suoritettavissa räjöytystöissö tulilankasytytystä varmempi. Jos veden syvyys on yli 2 .0 m, viimeksi mainittua ei
voida käyttää ja sähkösytytyksessökin on käytettävä syvänveden
nalleja .
H. MUUT RÄJÄYTYSTYöT
l. Räjähdysaineiden käyttö puutavaran veteen vierityksessä
Viime vuosina räjähdysaineita on koke il tu myös puutavaran veteen vier ityksessö. Koke ilut ova t osoittaneet, että suotuisissa olo85
llu!oplrZ
r
1
1
Kuva 32. Tukkikasaa räjäyttämällä vieritettäessä panokset sijoitetaan kasan
pää- ja tukipuihin kairattuihin reikiin.
Ne !aukaistaan sähkösytytyksellä.
Kuva 33. Räjäyttämällä vieritettyjä tukkeja. Rannan mataluuden vuoksi osa
puista on ruuhkaantunut. Ruuhka purettiin miesvoimin.
suhteissa räjähdysaineita voidaan käyttää menestyksellä miesvoimin suoritettavan vierifyksen apuna. Koska se asettaa tiettyjä
vaatimuksia varastopaikan ja varastomuodostelmien suhteen,
sitä voi~aan kuitenkin käyttää vain rajoitetusti.
Räjäyttämällä voidaan vierittää yksinomaan pitkää pinotavaraa
ja tukkeja. Sitä kannattaa yrittää vain silloin, kun puut on varastoitu jyrkälle rantatörmälle ja kun väylä on syvä tai siinä
on voimakas virta. Viimeksi mainitussakin tapauksessa veden
syvyyden on oltava yli 1.0 m. Kuta jyrkempi rantatörmä on, sitä
suurempi osa puista vierii räjäytyksen vaikutuksesta veteen.
Tasaisella tai loivasti veteen viettävällä maalla räjäyttäminen
ei kannata. Matalaranta isessa paikassa puut ruuhkautuvat, jolloin työ useimmiten muodostuu epätaloudelliseksi. Räjäytettävissä varastomuodostelmissa ei saa olla väliteloja, ja työn taloudellisuuden vuoksi ne on tehtävä mahdollisimman korkeiksi ja
lyhyiksi .
Meillä suoritetuissa kokeiluissa kasat on tehty rantatörmälle
tavallisten aluspuiden päälle. Kasan ronnanpuoleiseen päähän
86
on laitettu kaksi vahvaa pöäpuuta, jotka on tuettu tukipuilla.
Kasat räjäytettiin pääpu.ihin ja tukipuihin asetetuilla trotyylipanoksi Ilo (kuva 32), jotka sytytettiin sähkösytytyksellä. Tukirakennelmien rikkoutuessa 50 ... 100 tukkia vieri veteen. Vesi
oli tällöin poikkeuksellisen alhaalla (kuva 33). Loput puista vieritettiin miesvoimin. Kasojen pituus oli n. 50 ja korkeus rannan
puolella 4.5 m . Rannan kaltevuus oli n. 9 %, joka osoittautui
riittäväksi.
2. Puiden halkaiseminen
Yhdysvalloissa räjähdysaineita käytetään verraten yleisesti tuoreiden, isojen ja oksaisten pölkkyjen halkaisemisessa. Alkeellisin tapa on sijoittaa panos pölkyn päihin kairattuihin % ... 1"
läpimittaisiin reikiin . Panosreikä suljetaan tiukasti kuivista lehdistä tai paperista valmistetulla tulpalla. Kehittyneemmässä
muodossa räjäyttäminen suoritetaan erikoisten kiilojen avulla.
Aikaisemmin käytettiin kiiloja, jotka lyötiin moukarilla n.
Y2 ... l" syvyyteen pölkyn päähän. Kiilan saaminen jäätyneeseen puuhun on vaikeaa ja räjäytettäessä kiilan päätä vasten on
asetettava vastapölkky, joka estää kiilaa sinkoutumasta puusta
irti. Uusimpia kiilamalleja käytettäessä vastapölkkyä ei tarvita,
sillä kiila ankkuroidaan pölkkyyn erikoisilla koukuilla (kuva 34).
Kiilan päässä on neljä terävää kärkeä, joiden avulla se kiinnitetään pölkyn päähän. Varsinaista kiilaa ei tarvitse lyödä puun
sisään. Tavallisesti pölkky rikkoutuu ensimmäisen räjäytyksen
jälkeen niin, että se voidaan heikoista lopullisesti kirveellä . Suuria ja oksaisia pölkkyjä halkaistaessa kiila on sen sijaan räjäytettävä pölkyn molemmissa päissä. Ko. töissä on käyt et t y yksinomaan mustaa ruutia tai eräitä
m u i ta s i t ä v a s t a a v i a r ä j ä h d y s a i n e i t a. Panos
sijoitetaan kiilan päässä olevaan panoskammioon ja sytytetään
kammioon asetetulle tulilangalla. Esimerkkinä räjähdysaineen
kulutuksesta mainittakoon, että 5' pituisten ja 17" läpimittaisten mäntypölkkyjen halkaisemisessa on käytetty keskimäärin n.
25 ... 30 g ruutipanosta .
87
Kuva 34. Pö lkyn halkaiseminen räjähtävällä kiilalla. Vasemmalla pölkyn päähän
kiinnitetty kii la ennen räjäyttämistä. Huomaa kiinnityskoukut. Oikealla pölkky
räjäytyksen jälkeen . Ellei pölkkyä saada tällöin lopullisesti halki kirveellä, kiila
räjäytetään myös! pölkyn toisessa päässä. (Pulp and Paper Magazine of Canada).
3. Puiden katkaiseminen
Puiden katkaiseminen räjäyttämällä, joka lähinnä tulee kysymykseen uitossa vanhoja paaluja poistettaessa, voidaan suorittaa
joko reikä- tai pintapanoksella (kuva 35). Kuivalla suoritettavissa töissä panos on edullisinta
sijoittaa puuhun ka irattuun reikään. Vedessä olevia paaluja
katkaistaessa keppiin kiinnitetty
panos sijoitetaan paalun juurelle ja keppi sidotaan paaluun
kiinni. Jos vesistössä on kaloja,
räjäyttäminen on tällöin suoritettava mahdollisimman pienellä
panoksella.
\
"
88
,
I
\
\
\
,,
"
B
Kuva 35. Panoksen sijoittaminen paalua
räjäyttämällä katkaistaessa. A = kuivalla
panos sijoitetaan paalun juurelle kairattuun reikään, B - vedessä kepin päähän
sidottu panos sijoitetaan paalun juurelle
ja keppi sidotaan paaluun kiinni.
Jos panos sijoitetaan puuhun kairattuun reikään, dynamiittipanoksen suuruus saadaan seuraavasti:
Panos, g =
0 2 X 3.14
- 20
, jossa 0 = puun läpimitta, cm .
Varmuusräjähdysaineita käytettäessä kaavasta saatava panos on
kerrottava 1.4: llä. Räjäytettäessä vedessä olevaa paalua sen juurelle sijoitetulla panoksella panoksen keskimääräinen suuruus
(g) = 0 2 (paalun läpimitta, cm) .
89
RÄJÄHDYSAINEITA JA SYTYTYSVÄLINEITÄ
KOSKEVAT ASETUKSET
Valtiovallan toimesta on annettu yksityiskohtaisia määräyksiä
·ja ohjeita räjähdysaineiden ja sytytysvälineiden voimistamisesta,
myynnistä, hallussa pidosta, varastoinnista, säilytyksestä, kuljetuksesta sekä niiden käytöstä. - Mainittakoon, että nämä määräykset eivät koske aikatulilankao. - Nykyisin ovat voimassa
seuraavat asetukset, joihin jokaisen räjähdysaineiden kanssa
tekemisiin joutuvan on oman etunsa vuoksi syytä tutustua:
- Asetus räjähdysaineista 7. 3. 1925 (n:o 93) ja siihen liittyvät muutokset 9. 10. 1925 (n:o 296) ja 2. 3. 1934 (n :o 105).
Ko. asetus koskee räjähdysaineiden ja sytytysvälineiden valmistamls'tO, myyntiä, hankintaa ja hallussa pitoa, varastointia ja
säilytystä sekä niiden kuljetusta . Mainittakoon, että parhaillaan
on teKeillä uusi räjähdysaineasetus.
- Asetus räjähdysaineiden kuljetuksesta rautateillä 26. 4 . 1929
(n:o 206) ja siihen liittyvä muutos 8. 8. 1930 (n:o 285) .
- Valtioneuvoston päätös, joka sisältää järjestysohjeet kivenlouhintaa, -hakkuuta ja -hiontaa varten, asetus 29. 9. 1927 (n:o
260). ,.i\setuksessa annettuja ohjeita on sovellettava kaikilla räjäytystyömailla.
EdellQ on jo räjäytystöiden yhteydessä käsitelty räjähdysaineiden ja sytytysvälineiden käyttöön liittyvien asetuksien määräyksiä sekä vorovuus- ja turvollisuusohjeita. Näiden lisäksi on
otettava huomioon ennen kaikkea räjähdysaineiden hankintaa,
varastointia ja säilytystä sekä kuljetusta koskevat määräykset.
90
1. Rajöhdysaineiden
ja
sytytysvölineiden
h a n k i n ta j a h a 1 1 u s s a p i t o. Voimassa olevan asetuksen (n:o 93/ 1925) .mukaan räjähdysaineita ja -nalleja ei saa ostaa eikö pitää hallussa ilman viranomaisten antamaa lupaa.
Pienille määrille (kiviruutia korkeintaan 50 kg, muita räjähdysaineita korkeintaan 30 kg ja nalleja korkeintaan 500 kpl.) ostoja hallussapitoluvan myöntävät paikalliset poliisiviranomaiset,
maaseudulla nimismies ja kaupungissa poliisilaitos. Suuremmille
erille lupa on haettava maaseudulla lääninhallitukselta ja kaupungissa poliisiviranomaisilta. Henkilö, joka on saanut ko. luvan,
on vastuussa räjähdysaineiden hoidosta, käytöstä ja säilytyksestä. Ilman poliisiviranomaisten lupaa hän saa luovuttaa räjähdysaineita vain omille työntekijöilleen .
j a
syty t y s v ö 1 i n e i d e n
2 . R ö j ö h d y s a i n e i d en
s ö i 1yty s. Tällöin on noudatettava röjöhdysaineasetuksen (n:o
93/ 1925) neljännessä luvussa ja valtioneuvoston päätöksen (asetus n:o 260/1927) 9. §:ssä annettuja, varastopaikkaa ja varastoitavan määrän suuruutta koskevia määräyksiä . Näistä mainittakoon, että räjähdysaineet on pidettävä erillään tulenaroista
nesteistä tai muista helposti syttyvistä aineista eikä niitä saa
säilyttää asµinhuoneissa. Työmaalla räjähdysaineita saa säilyttää ilman erikoislupaa yhdessä varastosuojassa enintään 50 kg,
josta määrästä enintään 30 kg saa olla muuta röjöhdysainetta
kuin ruutia, ja 500 nallia. Varastosuojan (esimerkiksi työmaakoppi tai kirstu) on tällöin oltava sellaisessa paikassa, ettei mahdollinen räjähdys aiheuta vaaraa ympäristölle, ja lisäksi hyvin
lukittu ja sellainen, etteivät sivulliset pääse sinne, tai sitä on
vortioitava. Asutuksien tai yleisen tien läheisyydessä olevissa
työmaakopeissa tai kirstuissa saa työaikana säilyttää enintään
20 kg röjähdysainetta, mutta lepoaikana enintään 5 kg, ja 500
nallia. Suurempien määrien säilyttämisessä voidaan tilapäisesti
k äyttöä useampia, vähintään 10 m päähän toisistaan sijoitettuja
koppeja . Muussa tapauksessa niiden säilyttämiseen samoin kuin
varastoimiseen on anottava lupa . Työmaan röjähdysainekoppi
tai kirstu on kiinnitettävä tukevasti maahan, tulelta ja räjäytys91
r.
'K uva
Metsähallituksen ojitustyömaillaan käyttämä hirsistä rakennettu,
suuremp ien räjähdysainemää r ien säilyttämiseen soveltuva korsutyyppinen räjähdysainevarasto. Valok. P. Mansner.
työn aikana mahdollisesti lentäviltä sirpaleilta suojattuun paikkaan, tarpeeksi etäälle asumuksista ja yleisistä teistä. Siinä ei
saa säilyttää mitään muuta kuin räjähdysaineita eikä siellä saa
tehdä niillä mitään töitä. Räjähdysnallit on pidettävä erillään
..erikoisessa lukitussa lokerossa. Sekä nallilokero että itse koppi
tai kirstu on varustettava varmalla lukkolaitteella ja niiden avoimien on oltava työnjohtajan tai panostajan hallussa. Säilytyspaikka on pidettävä puhtaana eikä sen läheisyydessä saa käsi-tellä tulta.
Kloraatti on pidettävä erillään muista räjähdysaineista, öljyistä
ja hapoista. Sitä saa säilyttää ilman määrärajoitusta tulelta suojatussa, lukitussa paikassa. Kyllästettyä kloraattia ei, kuten jo
aikaisemmin mainittiin, saa säilyttää eikä varastoida.
Räjähdysaineiden säilyvyyden kannalta varastoinnissa ja säilytyksessä huomioon otettavia näkökohtia on selostettu eri räjäh·dysaineiden ja sytytysvälineiden ominaisuuksien yhteydessä.
3 . R ä j ä h d y s a i ne i d en k u 1 j etu s. Tällöin on noudatettava räjähdysaineasetuksen (n:o 93/ 1925) 65 ... 70. §: issä
ja rautatiekuljetusta koskevassa asetuksessa (n:o 206/ 1929) annettuja määräyksiä. Ellei ko. asetuksia ole käytettävissä, kuljetusta koskevista määräyksistä voi saada tietoja räjähdysa ineiden
myyjiltä, poliisiviranomaisilta ja rautatiekuljetuksen osalta rautatievirkailijoilta. Mainittakoon kuitenkin, että räjähdysai neita
92
jc nalleja ei saa kuljettaa rautateillä matkustajavaunuissa eikö
maanteillä posti- .eikö linja-autoissa. Matkustajalaivoissa saa
kuljettaa räjähdysaineita enintään 2 kg, joko matkan ajaksi on
luovutettava aluksen kapteenin haltuun. Maantiekuljetuksista,
joissa kuljetettava määrä on olle l 0 kg, ei asetuksissa ole muita
määräyksiä kui.n posti- ja linja-autoissa kuljettamista koskeva
kielto. Jos kuljetuserä on l 0 kg suurempi, on otettava huomioon
seuraavaa:
- Ajoneuvossa ei saa samanaikaisesti kuljettaa tulenorkojo
nesteitä tai muita helposti syttyviä aineita eikä siinä kuljettajan
lisäksi saa olla muita henkilöitä kuin apumies. Lähetyksen mukana on oltava rahtikirja jo ajoneuvo on varustettava 30 X 60
cm suuruisella punaisella lipulla.
Räjähdysaineita sisältävät pakkaukset on sijoitettava pehmeälle alustalle ja kiinnitettävä niin, etteivät ne kuljetuksen aikana pääse liikkumaan eivätkä putoamaan. Lisäksi ne
on peitettävä. Jos kuljetukseen osallistuu useampia ajoneuvoja,
eri räjähdysoineet on, mikäli mahdollista, sijoitettava eri ajoneuvoihin.
Pysähtymispoikoisso ajoneuvo on jätettävä vähintään 150 m
päähän osumuksisto ja sitä on pidettävä jatkuvasti silmällä. Jos
kuljetukseen osallistuu useampia ajoneuvoja, niiden välin asutuskeskusten läpi ajettaessa on oltava vähintään 300 m eikä sellaisissa paikoissa saa tarpeettomasti pysähtyä.
Kauppalan tai kaupungin läpi räjähdysainekuormoa ei saa
kuljettaa ennen kuin siitä on ilmoitettu poliisiviranomaisille.
Yli l 00 kg suuremmista kuljetuseristä on aina tehtävä ilmoitus poliisiviranomaisille.
Koska räjähdysaineita jo niiden käyttöä koskevia asetuksia on
selostettu yksityiskohtaisesti hiljattain ilmestyneissä ohjekirjasissa jo koska uusi räjähdysaineosetus ilmestynee lähiaikoina,
tässä yhteydessä ei ole katsottu aiheelliseksi puuttua tarkemmin
93
asetuksien sisältöön. Ko. ohjekirjosisto mainittakoon "Ohjeita
räjähdysaineiden käyttäjille" jo H o r n on kirjoittama "Räjäytystöiden turvollisuusopos". Ensiksi mainitun, jota on saatavissa
räjähdysaineiden myyjiltä, on julkaissut Räjähdysoinetukkukouppojen Yhdistys r.y. jo viimeksi ma initun Topoturmontorjuntoyhdistys, os. Helsinki.
94
LÄHDEKIRJALLISUUTTA:
Hall, W. 1936 . Kiviteallisuus. Helsinki.
Harna, S. 1939. Räjäytystöiden käsikirja. Lahti.
1944. Opas tervasten nastassa räjähdysaineita käyttäen. Tampere.
1 946. Räjähdysaineet ja sytytysvälineet sekä niiden käyttö kallion louhinnassa. Helsinki.
1950. Räjäytystöiden turvallisuusopas. Tapaturmantorjuntayhdistys. Helsinki.
Huikari, Olavi l 951 . Metsäojituksessa käytetyt uusimmat työmenetelmät ja ojamallit. Eripoinos Maaseudun Tulevaisuuden Koetoiminta ja Käytäntö liitteen n:osta 11 / 1951. Helsinki.
Klemelä, Olavi 1951. Kokemuksia ojitusdynamiitin käytöstä metsäojituksissa .
Suo n:o 2 . Helsinki.
Lehtonen, Lauri-Schutt, G. 1951. Eri piirien kokemuksia ojitusdynamiitin käytöstä. Suo n:o 3a. Helsinki.
Lindberg, Karl 1949. Rationaliseringsfrågor på dikningsfronten. Norrlands
Skogsvårdsförbunds Tidskrift nr. IV. Stockholm .
1952. Dikessprängning med nitrolit. Skogen nr. 5. Stockholm.
Ljunglöf, Karl 1951. Dikessprängning. Norrlands Skogsvårdsförbunds Tidskrift
nr. 11. Stockholm .
Markola, U. 1952. Ojan räjäyttäminen syväturpeisella suolla OK-menetelmää
käyttäen. Suo n:o 2. Helsinki.
1952. Saadaanko kuivatustöihin apua räjähdysenergiasta. Metsälehti
n :o 18. Helsinki.
Nitroglycerin Aktiebolaget 1927. Om Nobels extra Dynamit m.m. Stockholm.
1946. Handledning i sprängning med nitrolit_ Stockholm.
1952. Om dikesskjutning. Noro.
Pulp and Paper Magazine of Canada, Woodlands Review 1952. Further Experiments with Splitting Guns. Ottawa .
Puolustusministeriön Koulutusosasto 1941. Hävitysohjesääntö. Helsinki.
Putkisto, Kalle 1948. Hevosvarsiteiden rakennus ja hoito. Metsätehon oppaita.
Vammala.
l 952. Moottoritalviteiden rakennus ja hoito. Metsätehon oppaita. H'l sinki.
'
Pääkkönen, Väinö 1948. Työsaavutukset rakennusalan töissä. Vammala.
Päämaja 1941. Räjähdysaineiden ja sytytysvölineiden varastoimis- jo hoitoopas. Helsinki.
1942. Moottoriporokoneopas. Helsinki.
1942. Paineilmakalusto-opas. Helsinki.
1943. Röjäyttämistaulukkoja.
1944. Räjäytystarvikkeiden varastoimisopas kenttäoloja varten. Helsinki.
Reinikainen, Alpo 1952. Kuinka suoritan kivenraivauksen pelloiltani. Maataloustuottajain Keskusliiton karujen maiden valiokunnan julkaisuja n:o 2 .
Helsinki.
95
Reko, Louri 1951 . Dynamiitti metsäojituksen "atomilapio". Metsämies n:o 6.
Tampere.
Räjähdysainetukkukauppojen Yhdistys r.y. 1952. Ohjeita räjähdysaineiden käyttäjille. Helsinki.
Siivon, Lauri-Taivainen, 0. A. 1952. Metsämiehen tieoppi. Tapio. Helsinki.
Suomen Asetuskokoelma 1925. Asetus räjöhdysaineista 7. 3. 1925, n:o 93 .
Helsinki.
1925. Asetus räjähdysaineista 7. 3. 1925 annetun asetuksen muuttamisesta 9 . l 0. 1925, n:o 296. Helsinki.
1927. Valtioneuvoston päätös, joka sisältöä järjestysohjeet kiven louhintaa, -hakkuuta ja -hiontaa varten. Asetus 29. 9. 1927, n:o 260.
Helsinki.
1929. Asetus räjähdysaineiden kuljetuksesta rautatiellä 26. 4. 1929,
n:o 206. Helsinki.
1930. Asetus räjähdysaineiden kuljetuksesta rautateillä annetun asetuksen muuttamisesta 8 . 8. 1930, n:o 285. Helsinki.
1 934. Asetus räjähdysaineista 7. 3. 1925 annetun asetuksen muuttamisesta 2. 3. 1934, n:o 105. Helsinki.
96
SISÄLLYS
Alkusanat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Räjähdysaineet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
A. Dynamiitit
......... .. .. .. .... .. ........ ...... .... .. .......
B. Ammoniumnitraatti- eli ns. varmuusräjähdysaineet . . . . . . . . . . . . . .
C. Kloraatti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
D. Musta ruuti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
E. Pilaantuneiden räjähdysaineiden käsittely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . .
Sytytysvälineet ...................... · · · . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
A. Tulilankasytytys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
1. Tulilankanalli ....... ·. · · · · · · • · . · · · · · ·. . . . . . . . . . . . . • . . . . . .
2. Aikatulilanka ........... · .... · · · · . · . . . . • . . . • . . . . . . . . . . . . .
3. Räjähtävä tulilanka
····· ···· ······ ·. ·· ···... .. .... .... . ..
4. Nallin kiinnittäminen ............. · . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
B. Sähkäsytytys
.. ........ · · . · · .. · · · · • · · · · · · · · · · · · · · . . . . . . . . . .
l. Sähkönalli
.......... .... ... . ...... .. . · ..... · . . . . . . . . . . . .
2. Johdonkoetin
... .. .... .... ........ .. ................ .. ...
3. Virranlähde .... ........... · .... · · . · . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
4. Sähköjohdot
................................... ' . . . . . • . .
C. Pilaontuneiden sytytysvälineiden käsittely • . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Räjäytys työn suorittaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
A. Erilaiset panokset ........................... · · · · · • · · · · . . . . .
B. Panosreiän teko ................................. · · . . . • . . . . .
l. Panosreiän teko maahan ja kantoihin ......... · .. · · · · .. · . . . . .
2. Panosreiän teko kiveen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Käsinporaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Koneporaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Kovametalliporien hiominen ........ .... .... .... ... ·. . . . . . . .
C. Pesän teko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
D. Panostaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
1. Räjähdysainepanoksen sijoittaminen
... .... .. ...•.. .. .... .. .
2. Nallin sijoittaminen ........... . .. ... ....... · ·. · · · · · · .. · . .
3 . Panoksen sulkeminen . . . . . . . • . . . . . . • . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
E. Panoksen sytyttäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
1. Tulilankasytytys . . . . . . . . . . • • . . . • . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
2. Sähkösytytys
. .. .. ........ .. .... .. .... .... .... ...... .....
F. Laukeamattomat panokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
G. Räjähdysaineiden kuljetus ja säilytys työpaikalla . . . . . . . . . . . . . . . .
Metsätalouden räjäytystyöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
A. Kallion räjäyttäminen
......................................
1 . Porareiän sijoittaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
2 . Räjähdysaineen valinta ja panoksen suuruuden laskeminen
3. Räjäytystyön suorittaminen
................................
Sivu3
5
7
9
11
13
16
17
17
17
18
19
20
21
22
23
23
25
26
27
27
28
29
30
30
32
38
39
40
41
43
45
46
47
49
51
52
54
54
54
58
60
97
B. Tarvekivien louhiminen
. . . . .•. . . . . .. .. .. .. .. .. .. . . . . . . .. . .. . .
C. Kivien räjäyttäminen . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
1. Porareikämenetelmä
......................................
2. Kakkumenetelmä
........................................
3 . Yhdistetty porareikä- ja kakkumenetelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . • .
4. Puolimiinausmenetelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . • . . . . . .
5 . Miinausmenetelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . .
D. Kantojen räjäyttäminen . . . . . . . . . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
1. Panos maassa kannon alla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • .
2. Panos kannon sisässä
. .. . . .. . . .. . .. . . . .. .. .. .. .. .. .••. . . .
E. Maan räjäyttäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • .
1. Ojan räjäyttäminen
. .... ...... .......•.. .. .... .. .. .. ...•.
2. Maan irroittaminen
......... .. .. .. ..•. .. .... .... ........ .
3 . Muut maan räjäytystyöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
F. Jään räjäyttäminen
....... .. .. .. .......... .... ........ .... .
l . Panos jään sisässä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . .
2 . Panos jään alla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
G. Veden alla suoritettavat räjäytystyöt . ... · . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
H. Muut räjäytystyöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
1. Räjähdysaineiden käyttö puutavaran veteen vierityksessä
2. Puiden halkaiseminen
....................................
3. Puiden katkaiseminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Räjähdysaineita ja sytytysvälineitä koskevat asetukset . . . . . . . . . • . . . . . .
Lähdekirjallisuutta
. .......... .. ...................... .. ...... .. .
Sisällys
. .. . . . . . . .. .. . . .. . . . . .. .. . . •. .•.. .. . . .. •. .•. .. . .. . . . . .. .
98
60
62
62
63
64
64
65
68
68
69
72
72
80
81
82
82
82
84
85
85
87
88
90
95
97
ME TS ÅT.E H 0
SUOMEN PUUNJALOSTUSTEOLLISUUDEN
KESKUSLIITON METSÄTYONTUTKIMUSOSASTO
Tutkimustoimintaa - Rationalisointia
Koulutus- la vallstustolmlntaa
•
Julkalsuia -. Tledoltuksla - Oppaita
Pllruduksla
Osoite: Helsinki, Etelä-Esplanaadikatu 2.